[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 16.5.2007

SEK(2007) 621 lopullinen

Suositus:

NEUVOSTON PÄÄTÖS

liiallisen alijäämän olemassaolosta Maltassa tehdyn päätöksen 2005/186/EY kumoamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Taustaa

Perustamissopimuksen 104 artiklassa vahvistetaan, että jäsenvaltioiden olisi vältettävä liiallisia alijäämiä, ja määrätään menettelystä liiallisen alijäämän tunnistamiseksi ja korjaamiseksi. Liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä säädetään lisäksi liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1467/97[1], joka on osa vakaus- ja kasvusopimusta. Perustamissopimuksen 104 artiklan 2 kohdan mukaan komission on tarkasteltava talousarviota koskevan kurinalaisuuden noudattamista seuraavilla kahdella arviointiperusteella: a) ylittääkö ennakoitu tai toteutunut julkistalouden alijäämä suhteessa BKT:hen määritellyn 3 prosentin viitearvon (paitsi jos alijäämä on pienentynyt merkittävästi ja jatkuvasti tasolle, joka on lähellä viitearvoa, tai jos viitearvon ylittäminen on vain poikkeuksellista ja väliaikaista ja alijäämä on edelleen lähellä viitearvoa); ja b) ylittääkö julkinen velka suhteessa BKT:hen määritellyn 60 prosentin viitearvon (paitsi jos velan osuus pienenee riittävästi ja lähestyy riittävän nopeasti viitearvoa).

Perustamissopimuksen liitteenä olevan liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan mukaan komissio toimittaa menettelyn täytäntöönpanoa varten tarvittavat tiedot. Pöytäkirjan soveltamisen osana jäsenvaltioiden on neuvoston asetuksen (EY) N:o 3605/93[2],[3]4 artiklan mukaisesti annettava tiedot julkisen talouden alijäämistä ja veloista ja muista asiaan liittyvistä muuttujista kahdesti vuodessa, 1. päivään huhtikuuta ja 1. päivään lokakuuta mennessä.

Komissio käynnisti Maltan osalta liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn 12. toukokuuta 2004 antamalla 104 artiklan 3 kohdan nojalla kertomuksen, koska Maltan julkisen talouden alijäämä oli 9,7 prosenttia suhteessa BKT:hen ja julkinen velka 72 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2003[4]. Neuvosto päätti komission suosituksesta 5. heinäkuuta 2004, että Maltan ylijäämä oli 104 artiklan 6 kohdan mukaisesti liiallinen[5]. Neuvosto esitti Maltalle samanaikaisesti ja myös komission suosituksesta 104 artiklan 7 kohdan nojalla suosituksia julkisen talouden liiallisen alijäämän poistamiseksi vuoteen 2006 mennessä[6].

Neuvosto suositti 104 artiklan 7 nojalla, että Maltan viranomaiset

- ”lopettavat mahdollisimman nopeasti nykyisen tilanteen, jossa julkisen talouden alijäämä on liiallinen,

- ryhtyvät keskipitkän aikavälin toimiin alijäämän supistamiseksi uskottavasti ja kestävästi alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2006. Tähän olisi päästävä noudattamalla toukokuussa 2004 toimitettua lähentymisohjelmaa koskevassa 5. heinäkuuta 2004 annetussa neuvoston lausunnossa määriteltyä alijäämän supistamissuunnitelmaa,

- panevat tehokkaasti täytäntöön toukokuun 2004 lähentymisohjelman mukaiset, erityisesti luonteeltaan rakenteelliset toimet, joiden tavoitteena on menojen järkeistäminen ja vähentäminen,

- ryhtyvät 5. marraskuuta 2004 mennessä tehokkaasti toteuttamaan suunniteltuja toimenpiteitä vuoden 2005 alijäämätavoitteen saavuttamiseksi,

- huolehtivat siitä, että velkaantuneisuuden kasvu pysähtyy vuonna 2005 ja kääntyy sen jälkeen laskuun toukokuussa 2004 toimitetusta lähentymisohjelmasta annetun neuvoston lausunnon mukaisesti.”

Lisäksi neuvosto kehotti Maltan viranomaisia ”varmistamaan, että julkisen talouden vakauttamista keskipitkällä aikavälillä tasapainossa olevan tai ylijäämäisen rahoitusaseman saavuttamiseksi jatketaan sen jälkeen, kun liiallinen alijäämä on korjattu”.

Taulukko 1: Neuvoston 5. heinäkuuta 2004 hyväksymä sopeutus

% suhteessa BKT:hen, jollei muuta ole ilmoitettu | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 |

Julkisen talouden rahoitusasema Julkinen bruttovelka p.m.: Kokonaistuotannon kasvu (%) | -9,7 72,0 -1,7 | -5,2 72,1 1,1 | -3,7 72,4 1,7 | -2,3 70,5 2,1 | -1,4 70,4 2,1 |

Lähde : Neuvoston 104 artiklan 7 kohdan nojalla esittämä suositus Maltalle ja neuvoston lausunto Maltan toukokuussa 2004 esittämästä lähentymisohjelmasta, molemmat annettu 5. heinäkuuta 2004.

Komissio totesi 22. joulukuuta 2004 antamassaan tiedonannossa[7], että Maltan hallitus oli vastauksena neuvoston suositukseen toteuttanut tehokkaita toimia 5. päivään marraskuuta 2004 mennessä saavuttaakseen vuoden 2005 alijäämätavoitteensa, ja neuvosto pani tämän merkille 18. tammikuuta 2005.

Neuvoston päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kumotaan EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 12 kohdan määräysten mukaisesti komission suosituksesta, kun liiallinen alijäämä kyseisessä jäsenvaltiossa on neuvoston käsityksen mukaan korjattu.

2. Alijäämän viimeaikainen kehitys

Tuoreimpien tietojen mukaan julkisen talouden alijäämä oli vuonna 2003 suurimmillaan eli 10 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tähän lukuun sisältyy valtion omistamien kahden telakkayhtiön rakenneuudistuksesta johtunut kertaluonteinen menoerä, joka oli 2,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Sen jälkeen alijäämä suhteessa BKT:hen laski 4,9 prosenttiin vuonna 2004 ja 3,1 prosenttiin vuonna 2005.

Niiden tietojen mukaan, jotka komissio (Eurostat) on asetuksen (EY) N:o 3605/93 8 g artiklan 1 kohdan mukaisesti toimittanut saatuaan Maltalta ilmoituksen ennen 1. huhtikuuta 2007[8], julkisen talouden alijäämä oli 2,6 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006[9].

Julkisen talouden alijäämän tilanne oli vuosina 2004 ja 2005 jonkin verran parempi kuin neuvoston 104 artiklan 7 kohdan nojalla antama supistamista koskeva suositus, kun taas vuoden 2006 luku oli hieman suurempi. Vuoden 2006 alijäämä suhteessa BKT:hen oli kuitenkin hieman parempi kuin tammikuussa 2006 vahvistetussa tarkistetussa lähentymisohjelmassa asetettu virallinen tavoite (2,7 prosenttia).

Julkisen talouden alijäämän pieneneminen on käynnistynyt talouskasvun kannalta epäsuotuisissa olosuhteissa ja jatkunut viimeaikaisen myönteisen suhdannekehityksen aikana. Vuosina 2003–2006 sopeutukset olivat yhteensä 7,4 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Kaudella 2003–2006 alijäämän osuuden pienenemisestä noin 4 prosenttiyksikköä johtui tulojen kasvusta, mikä puolestaan oli seurausta välillisen verotuksen muutoksista sekä valtion pyrkimyksistä tehostaa veronkantoa noina vuosina. Jäljelle jäävät 3½ prosenttiyksikköä selittyvät menojen alenemisella suhteessa BKT:hen[10], mikä oli seurausta pääomamenojen kokonaismäärän pienenemisestä, joka saavutettiin pääasiassa toteuttamalla useampia kertaluonteisia toimenpiteitä (etenkin maan-alueiden myynti, joka yleensä kirjataan negatiiviseksi menoksi). Vuosina 2004–2006 kertaluonteisten alijäämää alentavien toimenpiteiden vaikutus oli vuosittain keskimäärin 1 prosentti suhteessa BKT:hen. Ilman kertaluonteisia eriä vuoden 2006 alijäämä (3,3 prosenttia suhteessa BKT:hen) olisi ylittänyt viitearvon.

Rakenteellisesti sopeutetun alijäämän, joka on suhdannetasoitettu ja jossa ei oteta huomioon kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä, arvioidaan supistuneen noin 6½ prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2003 noin 3¾ prosenttiin vuonna 2005. Vuonna 2006 rakenteellinen alijäämä pieneni edelleen 2¾ prosenttiin suhteessa BKT:hen[11].

Neuvosto kehotti 104 artiklan 7 kohdan nojalla antamassaan suosituksessa Maltaa toteuttamaan rakenteellisia toimia, joiden tarkoituksena on julkistalouden menojen järkeistäminen ja vähentäminen. Useita tällaisia toimia toteutettiin vuosina 2004–2006. Niiden tavoitteena oli julkisen sektorin työpaikkojen rationalisointi, työtapojen parantaminen ja keskeisten julkisoikeudellisten yritysten kokonaistehokkuuden lisääminen, jotta vähennetään valtionrahoitusta. Julkisoikeudellisissa yhteisöissä, joilla katsotaan olevan olennainen strateginen tehtävä, on toteutettu rakenneuudistuksia, ja muita kuin keskeisiä tehtäviä hoitavia yksiköitä on yksityistetty. Lisäksi henkilöstön palkkaaminen julkisella sektorilla on ollut tiukasti tarveharkintaista. Vuodet 2005–2010 kattavaan uuteen monivuotiseen työehtosopimukseen sisältyy julkisen sektorin työntekijöiden maltillisia palkankorotuksia, mikä osaltaan myös pienensi julkistalouden menojen osuutta suhteessa BKT:hen. Menot pysyivät hallinnassa myös sosiaalietuuksien myöntämisperusteiden tiukentamisen ja etuuksien väärinkäytön vähentämiseksi tarvittavan infrastruktuurin käyttöönoton ansiosta.

3. Alijäämäennusteet vuodelle 2007 ja siitä eteenpäin

Komission yksiköiden kevään 2007 talousennusteessa julkisen talouden alijäämän odotetaan edelleen pienenevän 2,1 prosenttiin suhteessa BKT:stä vuonna 2007 ja – olettaen, että talouspolitiikassa ei tapahdu muutoksia – 1,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2008. Tämä on kestävän talouskasvun olosuhteisiin perustuva ennuste. Vuoden 2007 alhaisempi julkisen talouden alijäämä selittyy menojen pienenemisellä hieman alle 1 prosenttiyksikön verran suhteessa BKT:hen. Julkisten kulutusmenojen ja korkomenojen supistuminen tukevat nykyisen meno-osuuden pienenemistä, jonka odotetaan kumoavan kiinteän pääoman bruttomuodostuksen kasvun ja ylittävän sen. Vuoden 2008 alijäämän supistuminen suhteessa BKT:hen johtuu kokonaismenojen odotettavissa olevasta pienenemisestä suhteessa BKT:hen, joka perustuu pääasiassa julkisen sektorin investointien jyrkkään laskuun, kun mittava terveydenhuoltolaitoshanke saadaan päätökseen. Kokonaistulojen suhteessa BKT:hen odotetaan laskevan vuosina 2007 ja 2008, koska välittömistä veroista ja sosiaaliturvamaksuista kertyy aiempaa vähemmän tuloja. Vuosina 2007 ja 2008 kertaluonteisia eriä odotetaan kirjattavan vähemmän kuin keskimäärin aiempina vuosina[12]. Komission yksiköiden kevään talousennusteen mukaan alijäämä kertaluonteiset erät pois luettuina alittaisi 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen vuonna 2007 (2,7 prosenttia suhteessa BKT:hen) ja pienenisi edelleen vuonna 2008 (1,6 prosenttiin)[13].

Komission yksiköiden kevään 2007 talousennusteessa julkisen talouden alijäämän supistumisen ennakoidaan olevan hieman maltillisempaa kuin huhtikuussa 2007 annetussa julkista taloutta koskevassa ilmoituksessa. Vuonna 2007 ero on 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja se johtuu lähinnä sosiaaliturvamaksujen alenemisesta samansuuntaisesti palkansaajakorvausten kanssa. Vuonna 2008 alijäämän osuuden ero suhteessa BKT:hen on 0,7 prosenttia BKT:stä. Syynä tähän on etenkin kansallisten viranomaisten ennakoima menojen pieneneminen, joka liittyy julkishallinnon palkansaajakorvauksiin sekä tavaroiden ja palvelujen ostoihin.

Komission yksiköiden kevään 2007 talousennusteen mukaan rakenteellinen alijäämä (eli suhdannetasoitettu alijäämä kertaluonteiset ja muut väliaikaiset toimenpiteet pois luettuina) paranisi vuosina 2007 ja 2008. Rakenteellisen alijäämän odotetaan supistuvan jonkin verran, hieman alle 2¾ prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2006 hieman yli 2½ prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2007, ja olettaen, että talouspolitiikassa ei tapahdu muutoksia, merkittävämmin, noin 1½ prosenttiin, vuonna 2008. Vuosina 2006–2008 saavutettava hieman yli prosenttiyksikön muutos suhteessa BKT:hen vastaa pitkälti 104 artiklan 7 kohdan nojalla annetun neuvoston suosituksen linjauksia. Suosituksessa kehotettiin varmistamaan talousarvion kestävä vakauttaminen kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta rahoitusaseman osalta (Maltan tasapainoinen rakenteellinen rahoitusasema) liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen. Vaikka muutos on vuonna 2007 vähäinen, vuosien 2007 ja 2008 keskimääräinen mukautus näyttää olevan pitkälti euroalueen jäsenvaltioille ja ERM II -jäsenvaltioille vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetun vuotuisen rakenteellisen parannustavoitteen mukainen (0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen).

Neuvosto totesi 27. helmikuuta 2007 joulukuun 2006 tarkistetusta lähentymisohjelmasta antamassaan lausunnossa[14], että ohjelman päämääränä ei ole saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoitetta vuonna 2009 päättyvän ohjelmakauden aikana. Koska ohjelmassa ennakoitua mukauttamisvauhtia kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeisinä vuosina pidettiin pitkälti vakaus- ja kasvusopimuksen linjausten mukaisena, neuvosto totesi lisäksi, että ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin liittyy joitakin riskejä etenkin vuosiksi 2008 ja 2009 laadittujen suotuisten makrotalouden skenaarioiden osalta.

4. Velkakehitys ja ennusteet

Julkinen velka on ylittänyt 60 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen vuodesta 2001. Se oli ylimmillään, lähes 74 prosenttia suhteessa BKT:hen, vuonna 2004. Neuvoston 104 artiklan 7 kohdan nojalla antaman suosituksen linjauksia noudattaen julkisen velan kasvu pysähtyi ja kääntyi laskuun vuonna 2005, jolloin se oli 72,4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä johtui perusylijäämästä ja yksityistämistuloista. Laskusuuntaus jatkui vuonna 2006, jolloin velka suhteessa BKT:hen oli 66,5 prosenttia. Suurin osa laskusta selittyy huomattavilla yksityistämishankkeilla, joiden osuus oli noin 3,5 prosenttia suhteessa BKT:hen.

Komission yksiköiden kevään 2007 talousennusteen mukaan velan suhteessa BKT:hen odotetaan jatkavan supistumistaan vuosina 2007 ja 2008. Vuonna 2007 julkisen velan odotetaan laskevan alle 66 prosenttiin suhteessa BKT:hen ja edelleen 64¼ prosenttiin vuonna 2008 olettaen, että talouspolitiikassa ei tapahdu muutoksia.

5. PÄÄTELMÄT

Julkisen talouden alijäämä supistui suhteessa BKT:hen 10 prosentista vuonna 2003 2,6 prosenttiin vuonna 2006, eli alle 3 prosentin viitearvon. Useista kertaluonteisista eristä huolimatta (niitä ilman vuoden 2006 alijäämä olisi edelleen viitearvon yläpuolella) alijäämän supistumiseen johtaneet toimenpiteet ovat enimmäkseen pysyviä. Vuonna 2006 rakenteellinen rahoitusasema eli rahoitusasema suhdannekorjattuna ja kertaluonteiset ja väliaikaiset toimenpiteet pois luettuina parantui hieman yli yhden prosenttiyksikön verran suhteessa BKT:hen. Komission yksiköiden kevään 2007 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämän odotetaan supistuvan 2,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2007 ja – olettaen, että talouspolitiikassa ei tapahdu muutoksia – 1,6 prosenttiin vuonna 2008 ilman alijäämää supistavien kertaluonteisten erien vaikutusta. Tämä osoittaa, että alijäämä suhteessa BKT:hen on saatu alle kolmen prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen uskottavalla ja kestävällä tavalla.

Julkinen bruttovelka pieneni vuoden 2004 huippulukemasta, 73,9 prosentista suhteessa BKT:hen, 66,5 prosenttiin vuonna 2006. Komission yksiköiden kevään 2007 talousennusteen mukaan julkisen velan odotetaan supistuvan edelleen lähes 64 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2008 mennessä (olettaen, että talouspolitiikassa ei tapahdu muutoksia).

Kokonaistilanteen arviointi osoittaa, että Maltan liiallisen alijäämän tilanne on korjattu. Tästä syystä komissio suosittaa, että neuvosto kumoaisi päätöksen liiallisen alijäämän olemassaolosta Maltassa.

Taulukko 2: Julkisen talouden kehitys vuosina 2003–2008

Suositus:

NEUVOSTON PÄÄTÖS

liiallisen alijäämän olemassaolosta Maltassa tehdyn päätöksen 2005/186/EY kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 104 artiklan 12 kohdan,

ottaa huomioon komission suosituksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Neuvoston päätöksellä 2005/186/EY[15], joka tehtiin EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 6 kohdan mukaisesti komission suosituksen perusteella, todetaan, että Maltassa on liiallinen alijäämä. Neuvosto pani merkille, että vuonna 2003 julkisen talouden alijäämä oli 9,7 prosenttia suhteessa BKT:hen (2,9 prosenttia suhteessa BKT:hen johtui kertaluonteisesta toimenpiteestä), joka on enemmän kuin perustamissopimuksessa määrätty kolmen prosentin viitearvo, ja että julkisen talouden bruttovelka oli 72 prosenttia suhteessa BKT:hen ja poikkeaisi todennäköisesti vuonna 2004 vielä enemmän perustamissopimuksessa määrätystä 60 prosentin viitearvosta.

(2) Neuvosto antoi 5 päivänä heinäkuuta 2004 perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan ja liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97[16] 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti Maltalle komission suositukseen perustuvan suosituksen liiallisen alijäämän poistamiseksi vuoteen 2006 mennessä. Suositus julkaistiin.

(3) Neuvoston päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kumotaan EY:n perustamissopimuksen 104 artiklan 12 kohdan määräysten mukaisesti, kun liiallinen alijäämä kyseisessä jäsenvaltiossa on neuvoston käsityksen mukaan korjattu.

(4) Perustamissopimuksen liitteenä olevan liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan mukaan komissio toimittaa menettelyn täytäntöönpanoa varten tarvittavat tiedot. Jäsenvaltioiden on Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta 22 päivänä marraskuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3605/93[17] 4 artiklan mukaisesti pöytäkirjan soveltamisen osana annettava tiedot julkisen talouden alijäämistä ja veloista ja muista asiaan liittyvistä muuttujista kahdesti vuodessa, 1 päivään huhtikuuta ja 1 päivään lokakuuta mennessä.

(5) Niiden tietojen perusteella, jotka komissio (Eurostat) on asetuksen (EY) N:o 3605/93 8 g artiklan 1 kohdan mukaisesti toimittanut saatuaan Maltalta ilmoituksen ennen 1 päivää huhtikuuta 2007, ja komission yksiköiden kevään 2007 talousennusteen perusteella voidaan tehdä seuraavat päätelmät:

- Julkisen talouden alijäämä supistui suhteessa BKT:hen 10 prosentista vuonna 2003 2,6 prosenttiin vuonna 2006, eli alle 3 prosentin viitearvon. Tulos on hieman parempi kuin tammikuun 2006 tarkistetussa lähentymisohjelmassa vuodeksi 2006 asetettu tavoite, mutta jäi jonkin verran neuvoston 104 artiklan 7 kohdan nojalla antamassa suosituksessa vahvistetuista tavoitteista.

- Yli puolet (noin neljä prosenttiyksikköä) 7,4 prosenttiyksikön suuruisesta alijäämän supistumisesta suhteessa BKT:hen vuosien 2003 ja 2006 välillä johtui tulojen kasvusta, mikä puolestaan oli seurausta välillisen verotuksen muutoksista ja tehokkaammasta veronkannosta. Jäljelle jäävä 3,5 prosenttiyksikön osuus selittyy menojen pienenemisellä suhteessa BKT:hen[18], mikä on osittain seurausta useammista kertaluonteisista toimenpiteistä (etenkin maan-alueiden myynti, joka yleensä kirjataan negatiiviseksi menoksi). Lisäksi menoja saatiin hillittyä julkisoikeudellisten yhteisöjen rationalisoinnilla ja rakenneuudistuksella, julkisen sektorin henkilöstön palkkaamista koskevilla rajoituksilla ja sosiaalimaksujen valvonnalla. Vuosina 2004–2006 kertaluonteisten alijäämää alentavien toimenpiteiden vaikutus oli keskimäärin 1 prosentti suhteessa BKT:hen. Vuoden 2006 alijäämä kertaluonteiset erät pois luettuina (0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen) olisi ollut 3,3 prosenttia suhteessa BKT:hen eli yli viitearvon. Vuonna 2006 rakenteellinen rahoitusasema (eli rahoitusasema suhdannekorjattuna ja kertaluontoiset ja väliaikaiset toimenpiteet pois luettuina) parantui arviolta hieman yli yhden prosentti verran suhteessa BKT:hen.

- Komission yksiköiden kevään 2007 talousennusteen mukaan alijäämän odotetaan vuonna 2007 edelleen supistuvan 2,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen menojen lisäleikkausten ansiosta. Kertaluonteisten erien osuudeksi ennakoidaan 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen eli saman verran kuin edellisenä vuonna, joten jopa kertaluonteiset erät pois luettuna alijäämä alittaisi viitearvon. Tämä kehitys on pitkälti samansuuntainen kuin huhtikuun 2007 ilmoituksessa esitetty virallinen arvioitu alijäämä, 1,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kevään talousennusteen mukaan alijäämä supistuu vuonna 2008 edelleen 1,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen, olettaen, että talouspolitiikassa ei tapahdu muutoksia (ja kertaluonteiset erät pois luettuina). Tämä osoittaa, että alijäämä on uskottavasti ja pysyvästi saatu kolmen prosentin viitearvon alapuolelle. Rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan parantuvan vain vähän vuonna 2007 ja olettaen, että talouspolitiikassa ei tapahdu muutoksia, vielä 1 prosenttiyksikön verran vuonna 2008. Tämä kehitys on nähtävä suhteessa tarpeeseen edetä kohti keskipitkän aikavälin tavoitetta rahoitusaseman osalta, joka Maltan kohdalla tarkoittaa tasapainoista rakenteellista rahoitusasemaa.

- Julkinen velka pieneni vuoden 2004 korkeimmasta tasosta, 73,9 prosentista suhteessa BKT:hen, 66,5 prosenttiin vuonna 2006. Komission yksiköiden kevään 2007 talousennusteen mukaan velan odotetaan edelleen pienenevät noin 64,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoden 2008 loppuun mennessä, jolloin päästäisiin lähemmäs 60 prosentin viitearvoa.

(6) Neuvoston käsityksen mukaan Maltan liiallinen alijäämä on korjattu, ja näin ollen päätös 2005/186/EY olisi kumottava,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Kokonaistilanteen arviointi osoittaa, että Maltan liiallisen alijäämän tilanne on korjattu.

2 artikla

Kumotaan päätös 2005/186/EY.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Maltan tasavallalle.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

[1] EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1056/2005 (EUVL L 174, 7.7.2005, s. 5).

[2] EYVL L 332, 31.12.1993, s. 7, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2103/2005 (EUVL L 337, 22.12.2005, s. 1).

[3] Maltan viimeisin ilmoitus on saatavilla seuraavassa osoitteessa:

http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page?_pageid=2373,58110711&_dad=portal&_schema=portal.

[4] SEK(2004) 580.

[5] EUVL L 62, 9.3.2005, s. 21.

[6] Kaikki Maltan liiallista talouden alijäämää koskevat asiakirjat ovat saatavilla seuraavalta verkkosivustolta:http://ec.europa.eu/economy_finance/about/activities/sgp/edp_list_en.htm.

[7] SEK(2004) 1630.

[8] Eurostat News Release No. 55, 23. huhtikuuta 2007.

[9] Alijäämän osuuksia yleensä tarkistetaan ylös- tai alaspäin sen jälkeen, kun kevään ilmoituksen ensimmäiset tiedot on julkaistu. Useimpien EU-maiden kohdalla tarkistukset ovat yleensä melko pieniä ja poikkeavat keskimäärin merkityksettömän vähän nollasta. Kun Maltan osalta otetaan huomioon nyt ilmoitetun vuoden 2006 alijäämän ja alijäämän viitearvon välinen ero, on melko epätodennäköistä, että julkisen talouden tilien mahdollisissa tulevissa oikaisuissa vuoden 2006 alijäämä nostetaan yli 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen.

[10] Jos vuoden 2003 merkittävä kertaluonteinen menoerä, joka oli 2,9 prosenttia suhteessa BKT:hen ja liittyi telakoiden rakenneuudistukseen, jätetään huomiotta, menot supistuivat vuosina 2003–2006 vähemmän, 0,4 prosenttiyksikköä.

[11] Monissa jäsenvaltioissa ja etenkin pienissä Maltan kaltaisissa maissa tuotantokuilun ja rakenteellisen julkisen talouden rahoitusaseman laskennassa on huomattavia hankaluuksia, jotka johtuvat pääosin siitä, että kaikkia vaadittavia tietoja ei ole saatavilla.

[12] Vuosien 2006 ja 2007 kertaluonteisia eriä on tarkistettu vuoden 2006 lähentymisohjelman tarkistuksessa, jotta otetaan huomioon toimi (maa-alueen myynti), joka saatettiin päätökseen vuonna 2007 ja kirjattiin asianmukaisesti alijäämää pienentäväksi eräksi kyseisenä vuonna.

[13] Maltan viranomaiset suunnittelevat toteuttavansa vuonna 2008 alijäämää pienentäviä kertaluonteisia toimenpiteitä (maa-alueen myynti), jotka ovat 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen.

[14] EUVL C 72, 29.3.2007, s. 9.

[15] EUVL L 62, 9.3.2005, s. 21.

[16] EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1056/2005 (EUVL L 174, 7.7.2005, s. 5).

[17] EYVL L 332, 31.12.1993, s. 7, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2103/2005 (EUVL L 337, 22.12.2005, s. 1).

[18] Menojen supistuminen olisi ollut vähäisempää, jos huomioon ei olisi otettu vuoden 2003 merkittävää kertaluonteista menoerää, joka oli noin 3 prosenttia suhteessa BKT:hen ja liittyi telakoiden rakenneuudistukseen.