<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-481/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CC0481</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:861">EU:C:2020:861</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>26</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>26</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Priit Pikamäe – Asia C‑481/19</HT></P><P><HT TYPE="SC">Consob</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Priit Pikamäe</HT></P><P><DATE ISO="20201026">26 päivänä lokakuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑481/19</HT></P><P>D.B.</P><P>vastaan</P><P>Commissione Nazionale per le Società e la Borsa (Consob),</P><P>Presidenza del Consiglio dei Ministrin</P><P>osallistuessa asian käsittelyyn</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Corte costituzionale (perustuslakituomioistuin, Italia))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Lainsäädännön lähentäminen</KEYWORD><KEYWORD>Markkinoiden väärinkäyttö</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2003/6/EY</KEYWORD><KEYWORD>14 artiklan 3 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EU) N:o 596/2014</KEYWORD><KEYWORD>30 artiklan 1 kohdan b alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Kieltäytyminen yhteistyöstä toimivaltaisten viranomaisten kanssa</KEYWORD><KEYWORD>Hallinnolliset seuraamukset ja/tai muut hallinnolliset toimenpiteet</KEYWORD><KEYWORD>Perusoikeuksien mukainen tulkinta</KEYWORD><KEYWORD>Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Vaikenemisoikeus</KEYWORD><KEYWORD>Ulottuvuus</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa Corte costituzionale (perustuslakituomioistuin, Italia) on esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön, joka koskee sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) <DATE ISO="20030128">28.1.2003</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="096" PAGE.FIRST="16" DATE.PUB="2003">EUVL 2003, L 96, s. 16</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 14 artiklan 3 kohdan ja markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta <DATE ISO="20140416">16.4.2014</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="173" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 173, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan, joissa velvoitetaan jäsenvaltiot määräämään seuraamuksia markkinavalvonnasta vastaavan viranomaisen (jäljempänä valvontaviranomainen) kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan velvoitteen laiminlyönnistä, tulkintaa ja pätevyyttä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Corte costituzionale tiedustelee unionin tuomioistuimelta erityisesti, voidaanko näitä säännöksiä tulkita Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 ja 48 artiklasta johtuvan vaikenemisoikeuden (nemo tenetur se detegere) mukaisesti, ja tarvittaessa tälle oikeudelle annettavasta ulottuvuudesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Lyhyesti sanottuna unionin tuomioistuimella on tulevassa tuomiossaan tilaisuus lausua tietyistä hankalista oikeudellisista kysymyksistä, erityisesti siitä, sovelletaanko vaikenemisoikeutta hallinnollisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä rangaistusluonteinen seuraamus, sekä tällaisen oikeuden täsmällisestä ulottuvuudesta, jonka määrittäminen on ongelmallista sen vuoksi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön väitetään eroavan tältä osin toisistaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">A</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Euroopan ihmisoikeussopimus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Roomassa <DATE ISO="19501104">4.11.1950</DATE> allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklassa määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="006.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään – – häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.</ALINEA><ALINEA>– –”</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="006.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">B</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Unionin oikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Perusoikeuskirja</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu – –<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.</ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Jokaista syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2003/6</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Direktiivin 2003/6 12 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="012.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Toimivaltaiselle viranomaiselle on annettava kaikki valvonta- ja tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen sen tehtävien hoitamiseksi. Se käyttää tällaisia valtuuksia</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>suoraan; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>yhdessä muiden viranomaisten kanssa tai markkinoilla toimivien yritysten kanssa; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>omalla vastuullaan antamalla valtuudet tällaisille viranomaisille tai markkinoilla toimiville yrityksille; taikka</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>saattamalla asian toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="012.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA><P>Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja valtuuksia käytetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja niihin kuuluu vähintään oikeus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan 7 kohdan soveltamista:</P><P>– –</P><?PAGE NO="3"?><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>vaatia tietoja kaikilta henkilöiltä, myös niiltä, jotka osallistuvat toimeksiantojen lähettämiseen tai asianomaisten liiketoimien toteuttamiseen, sekä heidän päämiehiltään, ja tarvittaessa kutsua henkilö kuultavaksi;</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 14 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="014.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jollei tämän direktiivin nojalla annettuja säännöksiä noudateta, tästä vastuussa olevien henkilöiden suhteen voidaan niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti toteuttaa aiheellisia hallinnollisia toimenpiteitä tai määrätä hallinnollisia seuraamuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset toimenpiteet ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="014.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Komissio laatii 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti suuntaa-antavan luettelon 1 kohdassa tarkoitetuista hallinnollisista toimenpiteistä ja seuraamuksista.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="014.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltioiden on määriteltävä seuraamukset, joita sovelletaan, jos 12 artiklassa tarkoitetussa tutkimuksessa kieltäydytään yhteistyöstä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="014.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltioiden on määrättävä, että toimivaltainen viranomainen voi julkistaa jokaisen toimenpiteen tai seuraamuksen, joka määrätään tämän direktiivin nojalla annettujen säännösten rikkomisesta, jollei julkistaminen vaaranna vakavasti rahoitusmarkkinoita tai aiheuta kohtuutonta vahinkoa osapuolille.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asetus N:o 596/2014</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 596/2014 23 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="023.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Toimivaltaisten viranomaisten on hoidettava tehtävänsä ja käytettävä valtuuksiaan jollakin seuraavista tavoista:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>suoraan;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>yhdessä muiden viranomaisten kanssa tai markkinoilla toimivien yritysten kanssa;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>omalla vastuullaan siirtämällä valtuudet tällaisille viranomaisille tai markkinoilla toimiville yrityksille;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>saattamalla asia toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="023.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA><P>Voidakseen hoitaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä toimivaltaisilla viranomaisilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti oltava vähintään seuraavat valvonta- ja tutkintavaltuudet:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>vaatia tai pyytää tietoja kaikilta henkilöiltä, myös niiltä, jotka osallistuvat toimeksiantojen lähettämiseen tai asianomaisten liiketoimien toteuttamiseen, sekä heidän päämiehiltään, ja tarvittaessa kutsua tällainen henkilö kuultavaksi tietojen saamiseksi;</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Asetuksen 30 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>Hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="030.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Rajoittamatta rikosoikeudellisia seuraamuksia ja rajoittamatta 23 artiklan mukaisia toimivaltaisten viranomaisten valvontavaltuuksia jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet toteuttaa asianmukaisia hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä ainakin seuraavien rikkomisten osalta:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>kieltäytyminen yhteistyöstä 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tutkimuksessa, tarkastuksessa tai pyynnössä taikka kieltäytyminen suostumasta niihin.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">C</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Italian oikeus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Italian tasavalta saattoi direktiivin 2003/6 osaksi kansallista lainsäädäntöä Italian kuulumisesta Euroopan yhteisöön johtuvien velvoitteiden täyttämistä koskevista säännöksistä – Euroopan yhteisöä koskeva laki 2004 – <DATE ISO="20050418">18.4.2005</DATE> annetun lain nro 62 (legge n. 62 – Disposizioni per l’adempimento di obblighi derivanti dall’appartenenza dell’Italia alle Comunità europee. Legge comunitaria 2004) (GURI nro 96, <DATE ISO="20050427">27.4.2005</DATE> – Supplemento ordinario nro 76) 9 §:llä. Tällä pykälällä sisällytettiin lain nro 52 8 ja 21 §:ssä tarkoitetun rahoitusvälitystoiminnan alan säännösten <DATE ISO="19960206">6.2.1996</DATE> annettuun koonnokseen (Testo unico delle disposizioni in materia di intermediazione finanziaria, ai sensi degli articoli 8 e 21 della legge n. 52, jäljempänä koonnos), joka sisältyy <DATE ISO="19980224">24.2.1998</DATE> annettuun asetukseen nro 58 (decreto legislativo n. 58) (GURI – Supplemento ordinario nro 71, <DATE ISO="19980326">26.3.1998</DATE>) useita säännöksiä, kuten 187 bis §, joka koskee sisäpiirikauppaa koskevaa hallinnollista rikkomusta, ja 187 quinquiesdecies §, joka koskee seuraamuksia, joita sovelletaan, jos yhteistyöstä kieltäydytään tutkimuksen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Koonnoksen 187 bis §:n, sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana, otsikko oli <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>Sisäpiirikauppa<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>, ja siinä säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="187.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Henkilö, jolla on hallussaan sisäpiiritietoa liikkeeseenlaskijan hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenyyden, liikkeeseenlaskijan pääomasta omistetun osuuden tai työn, ammatin, tehtävän, mukaan lukien julkiset tehtävät, taikka toimen perusteella, on tuomittava 20 000–3 000 000 euron hallinnolliseen seuraamusmaksuun, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikosoikeudellisten seuraamusten määräämistä, mikäli kyseinen teko on rikos, jos kyseinen henkilö</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>käyttää mainittuja tietoja hankkiessaan tai myydessään rahoitusvälineitä tai toteuttaessaan niillä muita liiketoimia suoraan tai välillisesti omaan tai kolmannen osapuolen lukuun</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>ilmaisee tietoa toiselle henkilölle, jollei se tapahdu osana kyseisen henkilön työn, ammatin, tehtävien tai toimen tavanomaista suorittamista</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>suosittelee näiden tietojen perusteella toiselle henkilölle jonkin a kohdassa tarkoitetun liiketoimen suorittamista tai kannustaa häntä siihen.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="187.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 1 momentissa määriteltyä seuraamusta sovelletaan myös kaikkiin henkilöihin, joilla on hallussaan sisäpiiritietoa rikollisten tekojen valmistelun tai toteuttamisen vuoksi ja jotka toteuttavat jonkin mainitussa 1 momentissa tarkoitetuista toimista.</ALINEA><ALINEA>– –</ALINEA></PARAG><?PAGE NO="5"?><PARAG IDENTIFIER="187.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 1 momentissa säädettyä seuraamusta sovelletaan myös kaikkiin henkilöihin, joilla on hallussaan sisäpiiritietoa ja jotka tavanomaista huolellisuutta noudattaen tuntevat tai voivat tuntea näiden tietojen sisäpiiritiedon luonteen ja toteuttavat jonkin mainitussa momentissa kuvailluista teoista.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="187.005"><NO.PARAG>5.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 1, 2 ja 4 momentissa säädettyjä hallinnollisia seuraamusmaksuja korotetaan enintään kolminkertaisiksi tai suurempaan määrään, joka vastaa rikkomisesta saatua tuottoa tai hyötyä kymmenkertaisena, jos seuraamukset osoittautuvat tekijän henkilökohtaisten ominaisuuksien tai rikkomisesta saadun tuoton tai hyödyn suuruuden vuoksi riittämättömiksi, vaikka sovellettaisiin niiden enimmäismäärää.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Koonnoksen 187 quinquiesdecies §:n, sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana, otsikko oli <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>Consobin valvontatoiminnan suojaaminen<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>, ja siinä säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="187.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Siviililain [codice civile] 2638 §:ssä säädettyjä tapauksia lukuun ottamatta henkilöä, joka ei noudata määräajassa Consobin vaatimuksia tai viivästyttää sen tehtävien suorittamista, rangaistaan 10 000–200 000 euron hallinnollisella seuraamusmaksulla.<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Tällä hetkellä voimassa olevan koonnoksen samassa 187 quinquiesdecies §:ssä, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>Italian keskuspankin ja Consobin valvontatoiminnan suojaaminen<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="187.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Sellaisia tapauksia lukuun ottamatta, joista säädetään siviililain [codice civile] 2638 §:ssä, rangaistaan tämän pykälän mukaisesti henkilöä, joka ei noudata määräajassa Banca d’Italian [Italian keskuspankki] ja Consobin vaatimuksia tai ei toimi yhteistyössä näiden viranomaisten kanssa niiden valvontatehtävien suorittamiseksi tai viivästyttää niiden suorittamista.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="187.001A"><NO.PARAG>1 bis.</NO.PARAG><ALINEA>Jos rikkomiseen syyllistyy luonnollinen henkilö, häntä rangaistaan 10 000–5 000 000 euron hallinnollisella seuraamusmaksulla.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="187.001B"><NO.PARAG>1 ter.</NO.PARAG><ALINEA>Jos rikkomiseen syyllistyy yhtiö tai laitos, sitä rangaistaan hallinnollisella seuraamusmaksulla, jonka suuruus on 10 000–5 000 000 euroa tai enintään 10 prosenttia liikevaihdosta, jos tämä määrä on suurempi kuin <FT TYPE="NUMBER">5000000</FT> euroa ja liikevaihto on määritettävissä 195 §:n 1 bis momentin mukaisesti. Edellä 1 bis momentissa tarkoitettua hallinnollista seuraamusmaksua sovelletaan yhtiön tai laitoksen edustajiin ja henkilöstöön 190 bis §:n 1 momentin a kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta siihen, mitä niistä yhtiöistä ja toimielimistä, joiden osalta rikkomukset todetaan, säädetään.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="187.001C"><NO.PARAG>1 quater.</NO.PARAG><ALINEA>Jos rikkojan rikkomisen seurauksena saama etu ylittää tässä pykälässä vahvistetut enimmäisrajat, hallinnollinen seuraamusmaksu on kaksi kertaa saadun edun määrä, jos tämä määrä on määritettävissä.<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, pääasian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Commissione Nazionale per le Società e la Borsa (Italian kansallinen yhtiö- ja pörssilautakunta, jäljempänä Consob) määräsi <DATE ISO="20120518">18.5.2012</DATE> tekemällään päätöksellä nro 18199 D.B:lle seuraamusmaksuja sisäpiirikauppaa koskevasta hallinnollisesta rikkomuksesta, jossa oli kaksi osaa: sisäpiirikaupat ja sisäpiiritiedon laiton ilmaiseminen, jotka olivat tapahtuneet <DATE ISO="20090219">19.</DATE>–<DATE ISO="20090226">26.2.2009</DATE>. Se määräsi hänelle myös <FT TYPE="NUMBER">50000</FT> euron suuruisen seuraamusmaksun koonnoksen 187 quinquiesdecies §:ssä tarkoitetusta hallinnollisesta rikkomuksesta, koska hän oli toistuvasti lykännyt kuulemistilaisuutta, johon hänet oli kutsuttu tosiseikoista perillä olevana henkilönä, ja oli kuultavaksi saavuttuaan kieltäytynyt vastaamasta<?PAGE NO="6"?> hänelle esitettyihin kysymyksiin. Lisäksi Consob määräsi koonnoksen 187 quater §:n 1 momentissa tarkoitettuna seuraamuksena D.B:n menettämään väliaikaisesti hyvämaineisuutensa 18 kuukauden ajaksi ja koonnoksen 187 sexies §:n nojalla menetetyksi hyötyä tai sen hankkimiseen käytettyjä varoja vastaavan määrän.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Tämän ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevassa pääasian oikeudenkäynnissä D.B. vastusti ensin päätöstä Corte d’appello di Romassa (Rooman ylioikeus, Italia) ja väitti muun muassa seuraamuksen, joka hänelle määrättiin <DATE ISO="19980224">24.2.1998</DATE> annetun asetuksen nro <FT TYPE="NUMBER">58187</FT> quinquiesdecies §:n nojalla, olevan lainvastainen. Tämän väitteen hylkäämisen jälkeen D.B. teki kassaatiovalituksen. Valitusasiaa käsitellessään Corte suprema di cassazione (ylin tuomioistuin, Italia) esitti <DATE ISO="20180216">16.2.2018</DATE> tekemällään päätöksellä Corte costituzionalelle kaksi perustuslainmukaisuutta koskevaa kysymystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Ensimmäinen näistä kysymyksistä koskee koonnoksen 187 quinquiesdecies §:ää, sellaisena kuin se on lisättynä <DATE ISO="20050418">18.4.2005</DATE> annetun lain nro 62 9 §:llä, siltä osin kuin tässä säännöksessä säädetään seuraamuksia siitä, ettei Consobin vaatimuksia ole noudatettu määräajassa tai että sen tehtävien suorittamista on viivytetty, mukaan lukien sen henkilön osalta, jonka Consob valvontatehtäviään suorittaessaan katsoo syyllistyneen sisäpiirikauppaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Corte costituzionale huomauttaa ennakkoratkaisupyynnössään, että 187 quinquiesdecies § on ristiriidassa useiden sellaisten periaatteiden kanssa, joista osa perustuu kansalliseen oikeuteen (puolustautumisoikeus ja oikeudenkäynnin osapuolten yhdenvertaisuutta koskeva periaate, joista edellisestä säädetään Italian perustuslain 24 §:n 2 momentissa ja jälkimmäisestä sen 111 §:n 2 momentissa) ja osa kansainväliseen oikeuteen ja unionin oikeuteen (Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin), ja että mainittujen periaatteiden noudattamatta jättäminen voi johtaa siihen, että kyseistä säännöstä pidetään perustuslain vastaisena Italian perustuslain 11 §:n ja 117 §:n 1 momentin nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Corte costituzionalen mukaan ei vaikuta siltä, että vaikenemisoikeus, joka perustuu niihin perustuslain määräyksiin sekä unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden säännöksiin ja määräyksiin, joihin vedotaan, voisi itsessään oikeuttaa sen, että henkilö kieltäytyy osallistumasta Consobin määräämään kuulemistilaisuuteen tai lykkää osallistumistaan siihen, kunhan hänelle taataan – toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa – oikeus olla vastaamatta hänelle kyseisessä kuulemistilaisuudessa esitettyihin kysymyksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Corte costituzionalen mukaan koonnoksen 187 quinquiesdecies §:n sanamuoto, sekä sellaisena kuin se oli voimassa tosiseikkojen tapahtuma-aikana että sellaisena kuin se on voimassa nyt, kattaa myös tilanteen, jossa määrätään henkilökohtainen kuuleminen sellaisen henkilön osalta, jonka Consob on jo yksilöinyt hallussaan olevien tietojen perusteella sellaisen rikkomuksen mahdolliseksi tekijäksi, jonka toteaminen kuuluu sen toimivaltaan. Näin ollen on ratkaistava, sovelletaanko vaikenemisoikeutta paitsi rikosoikeudellisissa menettelyissä myös Consobin valvontatoimintansa yhteydessä määräämissä kuulemistilaisuuksissa. Sekä Italian perustuslain 24 §:ään että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, perustuvat argumentit puoltavat myöntävää vastausta tähän kysymykseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Koska henkilö, jota epäillään hallinnollisesta rikkomuksesta, joka voi johtaa rangaistusluonteiseen seuraamukseen, on velvollinen tekemään yhteistyötä valvontaviranomaisen kanssa, päinvastaiseen päätelmään liittyy vaara siitä, että hän voisi myös tosiasiallisesti edistää rikossyytteen esittämistä itseään vastaan. Italian oikeuden mukaan sisäpiirikauppa on nimittäin samanaikaisesti sekä hallinnollinen rikkomus (koonnoksen 187 bis §) että rikos (koonnoksen 184 §). Asiassa sovellettavat menettelyt voidaan aloittaa ja toteuttaa samanaikaisesti, kuten D.B:n tapauksessa on tosiasiallisesti ollut, kunhan<?PAGE NO="7"?> tämä on ne bis in idem ‑periaatteen mukaista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Ks. Tältä osin tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180320">20.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>Garlsson Real Estate ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑537/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:193">EU:C:2018:193</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Corte costituzionale väittää lisäksi, että tällä tavoin esitetyt epäilykset saavat tukea myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa koskevasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Corte costituzionalen mukaan on niin, että koska koonnoksen 187 quinquiesdecies § sisällytettiin Italian oikeusjärjestykseen direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohdassa asetetun nimenomaisen velvoitteen täyttämiseksi ja sillä pannaan tällä hetkellä täsmällisesti täytäntöön asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohta ja koska vaikuttaa siltä, että näissä kahdessa säännöksessä myös asetetaan jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille velvollisuus määrätä seuraamus siitä, että näiden viranomaisten toimivaltaan kuuluvia rikkomuksina pidettäviä liiketoimia suorittanut henkilö vaikenee kuulemistilaisuudessa, vaarana on, että 187 quinquiesdecies §:n mahdollinen toteaminen perustuslain vastaiseksi olisi ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. On siis epävarmaa, onko tällainen seuraamuksen määräämistä koskeva velvollisuus yhteensopiva perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan kanssa, joissa myös näytetään tunnustettavan yksilön perusoikeus olla edistämättä oman syyllisyytensä toteamista ja olla joutumatta pakotetuksi antamaan tunnustusluonteisia lausuntoja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklasta ja Italian perustuslain 24 §:stä ilmenevissä rajoissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Corte costituzionale toteaa tässä yhteydessä tuntevansa Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, joka koskee vaikenemisoikeutta kilpailunvastaisten toimien alalla ja joka velvoittaessaan rikkojan vastaamaan puhtaasti tosiseikkoja koskeviin kysymyksiin rajoittaisi kuitenkin merkittävästi nemo tenetur se detegere ‑periaatteen ulottuvuutta siltä osin kuin se merkitsee rikosoikeuden alalla asianomaisen oikeutta olla edistämättä lausumillaan edes välillisesti oman syyllisyytensä toteamista. Se toteaa, että tämä oikeuskäytäntö, joka on muodostunut oikeushenkilöitä eikä luonnollisia henkilöitä koskevissa asioissa ja suurelta osin ennen perusoikeuskirjan antamista ja sen tunnustamista oikeudellisesti samanarvoiseksi perussopimusten kanssa, näyttää olevan vaikeasti yhteen sovitettavissa sen kanssa, että Italian oikeuskäytännössä sisäpiirikaupoista säädetyt hallinnolliset seuraamukset ovat rangaistusluonteisia, kuten unionin tuomioistuin tuomiossa Di Puma ja Zecca<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180320">20.3.2018</DATE> (<NO.CASE>C‑596/16 ja C‑597/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:192">EU:C:2018:192</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> itsekin tunnustaa. Tämä rangaistusluonteisuus näyttäisi kyseisen tuomioistuimen mukaan viittaavan siihen, että rikkomuksesta epäillylle on annettava vastaavat takeet kuin rikosoikeuden alalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Lisäksi Corte costituzionale katsoo, ettei unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö vastaa täysin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jossa syytetylle myönnetty vaikenemisoikeus vaikuttaa huomattavasti laajemmalta myös hallinnollisissa menettelyissä, joiden tavoitteena on rangaistusluonteisten seuraamusten määrääminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Koska unionin tuomioistuin ja unionin lainsäätäjä eivät ole tähän mennessä käsitelleet kysymystä siitä, velvoitetaanko perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa – kun otetaan huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö – myöntämään vaikenemisoikeus myös sellaisissa hallinnollisissa menettelyissä, joiden johdosta voidaan määrätä rangaistusluonteisia seuraamuksia, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että ennen kuin se lausuu käsiteltäväkseen saatetusta perustuslainmukaisuutta koskevasta kysymyksestä, on tarpeen saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta se antaisi ohjeita direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohdan, sellaisena kuin sitä sovelletaan ajallisesti, sekä asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta ja tarvittaessa niiden pätevyydestä perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaan nähden. Erityisesti on ratkaistava, sallitaanko näissä säännöksissä jäsenvaltioiden olla määräämättä seuraamuksia henkilölle, joka kieltäytyy vastaamasta sellaisiin valvontaviranomaisen kysymyksiin, joiden johdosta voisi tulla ilmi hänen syyllisyytensä rikkomukseen, josta rangaistuksena on rikosoikeudellisia seuraamuksia tai rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Corte costituzionale on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>1)</NO.P><TXT>Onko ratione temporis edelleen sovellettavan direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohtaa ja asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että niissä sallitaan jäsenvaltioiden olla määräämättä seuraamuksia henkilölle, joka kieltäytyy vastaamasta sellaisiin toimivaltaisen viranomaisen kysymyksiin, joiden johdosta voisi tulla ilmi hänen syyllisyytensä rikkomukseen, josta rangaistuksena on rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, ovatko ratione temporis edelleen sovellettavan direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohta ja asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohta yhteensopivia Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan kanssa, kun niitä tarkastellaan myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön ja jäsenvaltioiden yhteisten valtiosääntöperinteiden valossa, siltä osin kuin niissä velvoitetaan määräämään seuraamuksia myös henkilölle, joka kieltäytyy vastaamasta sellaisiin toimivaltaisen viranomaisen kysymyksiin, joiden johdosta voisi tulla ilmi hänen syyllisyytensä rikkomukseen, josta rangaistuksena on rangaistusluonteisia hallinnollisia seuraamuksia?<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia ennakkoratkaisukysymyksistä ovat esittäneet D.B., Italian hallitus, Espanjan hallitus, Euroopan unionin neuvosto, Euroopan parlamentti sekä Euroopan komissio.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Nämä samat osapuolet esittivät suulliset lausumansa <DATE ISO="20200713">13.7.2020</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">A</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottaminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Neuvosto huomauttaa kirjelmissään Corte costituzionalen itse toteavan ennakkoratkaisupyynnössä, että pääasiassa kyseessä oleviin tosiseikkoihin sovelletaan ajallisesti ainoastaan direktiiviä 2003/6, kun taas asetuksella N:o 596/2014, jolla kyseinen direktiivi kumottiin ja korvattiin, säännellään asiaa tällä hetkellä ilman, että se muutoin liittyisi kyseessä olevan kansallisen menettelyn taustalla olevaan tilanteeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Korostaessaan, että ainoa pääasian kannalta merkityksellinen säännös on direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohta, Corte costituzionale näyttää neuvoston mukaan implisiittisesti myöntävän, että vastaukset sen kysymyksiin, jotka koskevat asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkintaa ja pätevyyttä, eivät ole tarpeen asian taustalla olevan oikeusriidan ratkaisemiseksi, vaan niillä pyritään ennen kaikkea selventämään lainsäädännön tilannetta tulevaisuutta varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Näin ollen on aluksi pohdittava, onko myös asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohdalla merkitystä sen kannalta, että Corte costituzionale voi ratkaista Corte suprema di cassazionen esittämät kysymykset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Tältä osin muistutan aluksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Tästä voidaan poiketa ainoastaan poikkeustapauksissa, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella tai pätevyyden tutkimisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa<?PAGE NO="9"?> tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin ja jotta se ymmärtäisi syyt, joiden vuoksi kansallinen tuomioistuin katsoo tarvitsevansa vastaukset näihin kysymyksiin, jotta se voi ratkaista siinä vireillä olevan oikeusriidan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191212">12.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Slovenské elektrárne</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑376/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1068">EU:C:2019:1068</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa vaikuttaa mielestäni siltä, että neuvoston esittämä väite perustuu toteamukseen, jonka mukaan ennakkoratkaisupyyntö ei täytä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdassa asetettua vaatimusta, koska yhtäältä pyynnössä ei selosteta niitä syitä, joiden vuoksi Corte costituzionale on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä asetuksen N:o 596/2014 tulkinnasta tai pätevyydestä, ja toisaalta siinä ei todeta yhteyttä kyseisen asetuksen ja pääasian oikeudenkäynnissä sovellettavan kansallisen oikeuden välillä. Neuvoston mukaan nämä puutteet johtavat siihen, että unionin tuomioistuimen on annettava neuvoa-antava lausunto hypoteettisista kysymyksistä, minkä vuoksi nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä osittain tutkimatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>En voi yhtyä tähän näkemykseen seuraavista syistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Huomautan työjärjestyksen 94 artiklan c alakohtaan sisältyvän vaatimuksen ensimmäisestä osasta, että Corte costituzionale toteaa ennakkoratkaisupyynnössään selvästi, että pyydetty tulkinta on perusteltu, koska on olemassa vaara, että koonnoksen 187 quinquiesdecies §:n mahdollinen toteaminen perustuslain vastaiseksi olisi ristiriidassa myös sen velvoitteen kanssa, joka nykyään perustuu asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja koskee seuraamuksen määräämistä. Näin tehdessään Corte costituzionale näyttää mielestäni implisiittisesti myöntävän, että sen päätös ei koske ainoastaan koonnoksen 187 quinquiesdecies §:ää sellaisena, kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikana, vaan myös sellaisena, kuin se on voimassa tällä hetkellä. Kuten komissio kirjallisissa huomautuksissaan nimittäin toteaa, perustuslakia ja perustuslakituomioistuimen toimintaa koskevista säännöksistä <DATE ISO="19530311">11.3.1953</DATE> annetun lain nro 87 (legge 11 marzo 1953, n<HT TYPE="SUP">o</HT> 87 – Norme sulla costituzione e sul funzionamento della Corte costituzionale) (GURI nro 62, <DATE ISO="19530314">14.3.1953</DATE>) 27 §:stä ilmenee, että jos Corte costituzionale hyväksyy lain tai laintasoisen säädöksen perustuslainmukaisuutta koskevan vaatimuksen tai kanteen, se lausuu kanteen kohteen rajoissa sekä perustuslain vastaisista että niistä säännöksistä, <HT TYPE="ITALIC">joiden perustuslain vastaisuus on seurausta tehdystä päätöksestä</HT>. Se, ettei ennakkoratkaisupyynnössä viitata nimenomaisesti kyseiseen säännökseen, jossa rajoitetaan perustuslainmukaisuutta koskevan vaatimuksen tai kanteen hyväksymisestä tehtyjen päätösten ulottuvuutta tavalla, joka ei varmastikaan poikkea muiden perustuslakituomioistuinten menettelyistä unionissa, ei kuitenkaan vaikuta riittävältä perusteelta päätelmälle, jonka mukaan kyseisen vaatimuksen ensimmäistä osaa ei noudatettaisi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Toisesta osasta on riittävää huomauttaa Corte costituzionalen toteavan ennakkoratkaisupyynnössään, että kyseessä olevalla kansallisella säännöksellä eli koonnoksen 187 quinquiesdecies §:llä pantiin tosiseikkojen tapahtuma-aikana täytäntöön direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohta ja nykyään sillä pannaan täytäntöön asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohta. Vaikka onkin totta, että pääasiassa sovellettava lainsäädäntö on koonnoksen 187 quinquiesdecies §, sellaisena kuin sillä saatettiin direktiivi 2003/6 osaksi kansallista lainsäädäntöä, on myös totta, että kun otetaan huomioon direktiivin 2003/6 ja asetuksen N:o 596/2014 säännösten välinen johdonmukaisuus, asetuksen ja pääasiassa sovellettavan lainsäädännön välistä yhteyttä on mielestäni pidettävä toteen näytettynä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Näin ollen ehdotan, että unionin tuomioistuin ottaa ennakkoratkaisukysymykset tutkittavaksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="10"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">B</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasia</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ennakkoratkaisukysymysten uudelleenmuotoilu</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön sanamuodosta ilmenee, että Corte costituzionale pyrkii muun muassa saamaan selvennystä siihen, mikä ulottuvuus sen on myönnettävä luonnollisten henkilöiden vaikenemisoikeudelle, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöjen väitetään eroavan tältä osin toisistaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. ennakkoratkaisupyynnön 9.2 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisukysymysten muotoilu sekä se, että toisen kysymyksen tarkastelu riippuu ensimmäiseen kysymykseen annettavasta vastauksesta, tämä ongelma on mielestäni vaarassa jäädä unionin tuomioistuimen tulevassa tuomiossaan tekemän arvioinnin ulkopuolelle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, jonka perusteella se voi laatia perustuslainmukaisuutta koskevan tuomionsa sisällön, sen unionin tuomioistuimelle esittämät kysymykset on mielestäni tarpeen muotoilla uudelleen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>On nimittäin muistettava, että SEUT 267 artiklaan perustuvassa kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välisessä yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen toimivaltaa muotoilla uudelleen sille esitetyt kysymykset perustellaan sillä, että unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella se voi ratkaista siinä vireillä olevan asian.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200514">14.5.2020</DATE>, <NAME.CASE>T-Systems Magyarország</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑263/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:373">EU:C:2020:373</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Toisaalta totean, että ennakkoratkaisukysymysten uudelleenmuotoilu vaikuttaa mielestäni yleisesti hankalalta toimenpiteeltä, joka edellyttää unionin tuomioistuimelta suurta varovaisuutta, jotta vältettäisiin kaikenlainen puuttuminen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivaltaan, sillä ainoastaan sen tehtävänä on arvioida sen käsiteltäväksi saatetussa oikeusriidassa esiin tulleiden oikeuskysymysten merkitystä asian kannalta ja sitä, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180222">22.2.2018</DATE>, <NAME.CASE>Kubota (UK) ja EP Barrus</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑545/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:101">EU:C:2018:101</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa osa asianomaisista osapuolista on ehdottanut ensimmäisen kysymyksen uudelleenmuotoilua siten, että sillä pyritään selvittämään lähinnä, onko direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohtaa ja asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, <HT TYPE="ITALIC">luettuina perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan valossa</HT>, tulkittava siten, että niissä sallitaan jäsenvaltioiden olla määräämättä seuraamuksia henkilölle, joka kieltäytyy vastaamasta sellaisiin valvontaviranomaisen kysymyksiin, joiden johdosta voisi tulla ilmi hänen syyllisyytensä rikkomukseen, josta rangaistuksena on luonteeltaan rikosoikeudellisia hallinnollisia seuraamuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Tällaisella uudelleenmuotoilulla otetaan mielestäni vääristyneellä tavalla huomioon ensimmäisen kysymyksen kohde, joka koskee sitä, onko jäsenvaltioiden – kun ne toteuttavat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista ja täytäntöönpanoa koskevia toimenpiteitä – <HT TYPE="ITALIC">ylipäätään mahdollista</HT> tulkita mainittuja säännöksiä vaikenemisoikeuden mukaisesti, ja kierretään tosiasiallisesti kyseessä olevien säännösten pätevyyteen liittyvä ongelma, joka on toisen kysymyksen kohteena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Tällaisen lopputuloksen välttämiseksi katson, että uudelleenmuotoilun on koskettava sitä, <HT TYPE="ITALIC">voidaanko</HT> näitä säännöksiä direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuoto huomioon ottaen tulkita perusoikeuksien ja erityisesti perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaan perustuvan vaikenemisoikeuden mukaisesti, vai olisiko tällainen tulkinta päinvastoin contra legem. Vastauksen ollessa myöntävä on selvää, että epäilyt<?PAGE NO="11"?> näiden määräysten pätevyydestä mainittuihin perusoikeuskirjan artikloihin nähden poistuvat. Lisäksi tämän uudelleenmuotoilun on annettava unionin tuomioistuimelle mahdollisuus ottaa kantaa vaikenemisoikeuden täsmällistä ulottuvuutta koskeviin ongelmiin, sellaisina kuin ne esitetään tämän ratkaisuehdotuksen 39 kohdassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin muotoilee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kaksi ennakkoratkaisukysymystä uudelleen seuraavasti:</TXT><P>Millainen ulottuvuus on annettava perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklasta johtuvalle luonnollisten henkilöiden vaikenemisoikeudelle, kun otetaan huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö ja Euroopan unionin tuomioistuimen kilpailunvastaisia toimia koskeva oikeuskäytäntö, jos direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuoto mahdollistaisi niiden tulkitsemisen vaikenemisoikeuden mukaisesti?</P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Uudelleenmuotoillun kysymyksen tarkastelu</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Uudelleenmuotoillun kysymyksen sisäisen logiikan mukaisesti tutkin, mahdollistaako kyseessä olevien artiklojen sanamuoto vaikenemisoikeuden mukaisen tulkinnan, ja jos asia on näin, näiden säännösten pätevyyttä ei siis voida kyseenalaistaa. Tämä riippuu siitä, onko nämä säännökset ymmärrettävä siten, että niissä ei velvoiteta jäsenvaltioita määräämään seuraamuksia henkilölle, joka kieltäytyy vastaamasta sellaisiin valvontaviranomaisen kysymyksiin, joiden johdosta voisi tulla ilmi hänen syyllisyytensä rikkomukseen, josta rangaistuksena on luonteeltaan rikosoikeudellisia hallinnollisia seuraamuksia<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Olen korvannut ennakkoratkaisukysymyksessä mainitun ilmaisun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>rangaistusluonteisia<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> ilmaisulla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>luonteeltaan rikosoikeudellisia<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>, sillä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ensiksi mainitun luonteen katsotaan johtuvan <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120605">5.6.2012</DATE> annetun tuomion <NAME.CASE>Bonda</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑489/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:319">EU:C:2012:319</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) perusteiden täyttymisestä.</P></NOTE> (osa b). On kuitenkin huomattava, että tämä edellyttää myöntävää vastausta kysymykseen siitä, <HT TYPE="ITALIC">voidaanko</HT> vaikenemisoikeutta <HT TYPE="ITALIC">soveltaa</HT> sekä rikosoikeudellisissa menettelyissä että sellaisissa hallinnollisissa menettelyissä, jotka voivat johtaa luonteeltaan rikosoikeudellisten seuraamusten määräämiseen. Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää useita tällaista vastausta puoltavia perusteluja, se näyttää pyytävän unionin tuomioistuinta hälventämään loputkin tätä asiaa koskevat epäilykset. Käsittelen siis tätä seikkaa ensimmäiseksi (osa a). Lopuksi otan kantaa siihen, mikä ulottuvuus on tässä yhteydessä annettava perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklasta johtuvalle vaikenemisoikeudelle (osa c).</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Vaikenemisoikeuden tunnustaminen hallinnollisissa menettelyissä, jotka voivat johtaa luonteeltaan rikosoikeudellisten seuraamusten määräämiseen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Aluksi on huomautettava, ettei perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa (oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) eikä sen 48 artiklan 2 kohdassa (syyttömyysolettama) määrätä nimenomaisesti oikeudesta vaieta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohtaan sisältyvän vastaavuuslausekkeen mukaan perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien merkitys ja ulottuvuus kuitenkin vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattuja oikeuksia, ja niiden on oltava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>samat kuin<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> vastaavassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen artiklassa, ja perusoikeuskirjan selityksissä todetaan sen 47 artiklan toisen kohdan osalta, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleesta johtuvia takuita <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>sovelletaan unionissa kuitenkin samalla tavalla<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>, ja sen 48 artiklan 2 kohdan osalta, että kyseisellä oikeudella on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>sama merkitys ja kattavuus<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa vahvistetulla oikeudella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P><REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="303" PAGE.FIRST="17" DATE.PUB="2007">EUVL 2007, C 303, s. 17</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Vaikka on totta, että myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan tekstissä ei lainkaan viitata vaikenemisoikeuteen, on muistettava, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on toistuvasti katsonut, että vaikka kyseistä oikeutta ei ole nimenomaisesti tunnustettu, oikeus vaieta ja oikeus olla edistämättä oman syyllisyytensä toteamista osana vaikenemisoikeutta ovat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>yleisesti tunnustettuja kansainvälisen oikeuden sääntöjä, jotka muodostavat [Euroopan ihmisoikeussopimuksen] 6 artiklassa vahvistetun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteen ytimen<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19930225">25.2.1993</DATE>, Funke v. Ranska (CE:ECHR:1993:0225JUD<DATE ISO="28840810">001082884</DATE>, 44 kohta) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19941028">28.10.1994</DATE>, Murray v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:1996:0208JUD<DATE ISO="31910718">001873191</DATE>, 45 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan aineellisen soveltamisalan osalta kyseisen artiklan sanamuodosta ilmenee, että tämän määräyksen rikosoikeudellista osaa voidaan soveltaa aina, kun kyse on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>rikossyytteestä<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Yleisesti kuitenkin tiedetään, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tulkinnut rikoksen käsitettä laajasti voidakseen ottaa huomioon sekä menettelyt, jotka voivat johtaa kansallisen lainsäätäjän rikosoikeuden piiriin luokittelemien seuraamusten määräämiseen, että sen hallinnollisiksi, verotuksellisiksi tai kurinpidollisiksi luokittelemat menettelyt, jotka ovat kuitenkin luonteeltaan olennaisesti rikosoikeudellisia. Tällainen itsenäinen tulkinta perustuu tuomion Engel<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19760608">8.6.1976</DATE>, Engel ym. v. Alankomaat (CE:EHCR:1976:0608JUD<DATE ISO="00710105">000510071</DATE>, 82 kohta).</P></NOTE> antamisen jälkeen laadittuihin perusteisiin, jotka unionin tuomioistuin esitti sittemmin tuomiossa Bonda,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120605">5.6.2012</DATE> (<NO.CASE>C‑489/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:319">EU:C:2012:319</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130226">26.2.2013</DATE>, <NAME.CASE>Åkerberg Fransson</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑617/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:105">EU:C:2013:105</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> eli rikkomisen luonnehdintaan kansallisessa oikeudessa, kyseisen rikkomisen luonteeseen ja sen seurauksen ankaruuteen, joka tekijälle voidaan määrätä (jäljempänä tuomion Bonda perusteet).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Näitä perusteita on tarkasteltava lyhyesti, sellaisina kuin niitä on luonnehdittu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Kattava selvitys näistä seikoista on esitetty julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotuksessa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Bonda</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑489/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:845">EU:C:2011:845</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja julkisasiamies Campos Sánchez-Bordonan ratkaisuehdotuksessa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Menci</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑524/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:667">EU:C:2017:667</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Ensimmäisellä perusteella, joka liittyy rikkomisen luonnehdintaan kansallisessa oikeudessa, ei ole merkitystä silloin, kun kyse on hallinnolliseksi luokitellusta seuraamuksesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19760608">8.6.1976</DATE>, Engel ym. v. Alankomaat (CE:EHCR:1976:0608JUD000510071, 82 kohta).</P></NOTE> Tällaisessa tapauksessa on tarpeen tutkia kaksi muuta perustetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Toista perustetta, jonka tarkoituksena on selvittää rikkomisen todellinen luonne, arvioidaan tiettyjen tekijöiden perusteella, kun otetaan huomioon, että rangaistava teko on luonteeltaan rikosoikeudellinen erityisesti silloin, kun kansallisessa oikeudessa säädetty seuraamus on suunnattu yleisesti kansalaisille eikä tarkkaan rajatulle adressaattijoukolle,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19980902">2.9.1998</DATE>, Lauko v. Slovakia (CE:ECHR:1998:0902JUD002613895, 58 kohta).</P></NOTE> kun seuraamuksella on repressiivisiä ja ennaltaehkäiseviä tarkoituksia<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20090625">25.6.2009</DATE>, Maresti v. Kroatia (CE:ECHR:2009:0625JUD005575907, 59 kohta).</P></NOTE> eikä sen tarkoituksena ole ainoastaan omaisuusvahinkojen korvaaminen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20061123">23.11.2006</DATE>, Jussila v. Suomi (CE:ECHR:2006:1123JUD007305301, 38 kohta).</P></NOTE> ja kun kansallisella seuraamussäännöksellä turvataan oikeudellinen intressi, jonka suojaaminen on yleensä varmistettu rikosoikeudessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20140304">4.3.2014</DATE>, Grande Stevens ym. v. Italia (CE:ECHR:2014:0304JUD001864010, 90 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Kolmas peruste koskee erityisesti sen seuraamuksen ankaruutta, joka sille, jota asia koskee, voidaan määrätä ja joka määritetään sen mukaan, minkälainen seuraamus asianomaiselle henkilölle voidaan lähtökohtaisesti määrätä, ei tosiasiallisesti määrätyn seuraamuksen mukaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20140304">4.3.2014</DATE>, Grande Stevens ym. v. Italia (CE:ECHR:2014:0304JUD<DATE ISO="40100618">001864010</DATE>, 98 kohta).</P></NOTE> Vapaudenmenetystä koskevat rangaistukset ovat määritelmän mukaan rikosoikeudellisia,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19760608">8.6.1976</DATE>, Engel ym. v. Alankomaat (CE:EHCR:1976:0608JUD<DATE ISO="00710105">000510071</DATE>, 82 kohta).</P></NOTE> aivan kuten rahamääräiset seuraamukset, jotka voidaan muuntaa vankeudeksi, jos ne jätetään maksamatta, tai jotka johtavat rikosrekisterimerkintään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20110531">31.5.2011</DATE>, Zugic v. Kroatia (CE:ECHR:2011:0531JUD<DATE ISO="99080603">000369908</DATE>, 68 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Toinen ja kolmas peruste ovat lähtökohtaisesti vaihtoehtoisia. Kumulatiivinen tarkastelu on kuitenkin mahdollinen silloin, kun rikossyytteen olemassaolosta ei voida tehdä selvää päätelmää tarkastelemalla kutakin perustetta erikseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20061123">23.11.2006</DATE>, Jussila v. Suomi (CE:ECHR:2006:1123JUD007305301, 30 ja 31 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Kun näiden perusteiden arvioinnista ilmenee, että kyseessä oleva hallinnollinen menettely voi johtaa luonteeltaan rikosoikeuden alaan kuuluvan seuraamuksen määräämiseen, on sovellettava <HT TYPE="ITALIC">kaikkia</HT> Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikosoikeudelliseen osaan liittyviä takeita, mukaan lukien oikeutta vaieta. On nimittäin niin, että kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toteaa, että seuraamus, joka voidaan määrätä tutkintamenettelyn päätteeksi, on luonteeltaan rikosoikeudellinen, se ei esitä lisäpohdintoja kyseessä olevan nimenomaisen oikeuden sovellettavuudesta, koska sovellettavuus on väistämätön seuraus seuraamuksen tällaisesta luonnehdinnasta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20140304">4.3.2014</DATE>, Grande Stevens ym. v. Italia (CE:ECHR:2014:0304JUD<DATE ISO="40100618">001864010</DATE>, 101 kohta), jossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toteaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan sovellettavuutta koskevan arvioinnin päätteeksi seuraavaa: ”Tuomioistuin katsoo, että valittajille määrätyt sakot ovat luonteeltaan rikosoikeudellisia, <HT TYPE="ITALIC">joten</HT> 6 artiklan 1 kappaletta sovelletaan käsiteltävässä asiassa sen rikosoikeudellisen osan mukaan (kursivointi tässä).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Joka tapauksessa on korostettava, että – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin perustellusti huomauttaa – vaikenemisoikeus on jo useaan otteeseen myönnetty henkilöille, jotka eivät ole vastanneet hallintoviranomaisten kysymyksiin hallinnollisten rikkomusten toteamista koskevissa menettelyissä. Näissä tapauksissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin piti selvästi ratkaisevana sitä, että seuraamukset, joita hallintoviranomainen sovelsi suorittamansa tutkinnan kohteena oleviin rikkomisiin, olivat luonteeltaan rikosoikeudellisia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20010503">3.5.2001</DATE>, J.B. v. Sveitsi (CE:EHCR:2001:0503JUD<DATE ISO="27960831">003182796</DATE>) (veronkiertoa koskeva tutkintamenettely); Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20051004">4.10.2005</DATE>, Shannon v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:EHCR:2005:1004JUD<DATE ISO="63030506">000656303</DATE>) (väärää kirjanpitoa ja laitonta kartellia koskeva menettely) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20120405">5.4.2012</DATE>, Chambaz v. Sveitsi (CE:EHCR:2012:0405JUD<DATE ISO="63040611">001166304</DATE>) (veronkiertoa koskeva tutkintamenettely).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on todettava, että kun tutkitut seuraamukset luokitellaan tuomiossa Bonda esitettyjen perusteiden kannalta rikosoikeudellisiksi, vaikenemisoikeuden tunnustaminen on automaattinen toimenpide.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Mahdollisuus tulkita kyseessä olevia säännöksiä vaikenemisoikeuden mukaisesti</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Tässä vaiheessa on määritettävä, onko direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohtaa ja asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohtaa kyseisten säännösten sanamuoto huomioon ottaen mahdollista tulkita vaikenemisoikeuden mukaisesti eli siten, että niissä ei velvoiteta jäsenvaltioita määräämään seuraamuksia henkilölle, joka kieltäytyy vastaamasta sellaisiin valvontaviranomaisen kysymyksiin, joiden johdosta voisi tulla ilmi hänen syyllisyytensä rikkomukseen, josta rangaistuksena on luonteeltaan rikosoikeudellisia hallinnollisia seuraamuksia. Ainoastaan siinä tapauksessa, että tällainen mahdollisuus vahvistettaisiin, kysymykseen näiden säännösten pätevyydestä perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklaan nähden olisi vastattava myöntävästi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Tätä varten on aluksi määritettävä lyhyesti tämän kysymyksen kohteena olevien säännösten oikeudellinen asiayhteys.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Direktiivin 2003/6 tavoitteena on torjua markkinoiden väärinkäyttöä. Kuten sen johdanto-osan 2 ja 12 perustelukappaleesta ilmenee, siinä kielletään sisäpiirikaupat ja markkinoiden manipulointitoimet, jotta varmistetaan rahoitusmarkkinoiden luotettavuus ja lujitetaan sijoittajien luottamusta kyseisiin markkinoihin, luottamusta, joka perustuu muun muassa siihen, että kyseisiä sijoittajia kohdellaan yhdenvertaisesti ja suojataan sisäpiiritiedon laittomalta käytöltä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091223">23.12.2009</DATE>, <NAME.CASE>Spector Photo Group ja Van Raemdonck</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑45/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:806">EU:C:2009:806</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110707">7.7.2011</DATE>, <NAME.CASE>IMC Securities</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑445/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:459">EU:C:2011:459</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120628">28.6.2012</DATE>, <NAME.CASE>Geltl</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑19/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:397">EU:C:2012:397</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150311">11.3.2015</DATE>, <NAME.CASE>Lafonta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑628/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:162">EU:C:2015:162</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Sen varmistamiseksi, että sääntelykehys on riittävä, direktiivissä 2003/6 säädettyjen kieltojen rikkominen on viipymättä saatava selville, ja siitä on määrättävä seuraamukset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. direktiivin 2003/6 johdanto-osan 38 perustelukappale.</P></NOTE> Tätä silmällä pitäen kyseisen direktiivin 14 artiklassa säädetään vaatimukset, joiden mukaiseksi jäsenvaltioiden on saatettava kansallinen seuraamusjärjestelmänsä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Sen lisäksi, että asetuksella N:o 596/2014 pyritään samoihin tavoitteisiin kuin direktiivillä 2003/6,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Ks. asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 24 perustelukappale.</P></NOTE> sillä pyritään ottamaan käyttöön yhdenmukaisempi ja vahvempi oikeudellinen kehys erityisesti lujittamalla valvontaa, tutkintaa ja seuraamuksia koskevia valvontaviranomaisen valtuuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. asetuksen N:o 596/2914 johdanto-osan neljäs perustelukappale.</P></NOTE> Seuraamusten alalla kyseisen asetuksen 30 artiklassa laajennetaan niiden vaatimusten ryhmää, joiden mukaiseksi jäsenvaltioiden on saatettava kansallinen järjestelmänsä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Säännöksistä, joita unionin tuomioistuinta pyydetään tulkitsemaan nyt käsiteltävässä asiassa, on huomautettava, että direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on määritettävä hallinnolliset seuraamukset, joita sovelletaan, jos valvontaviranomaisen suorittamassa tutkimuksessa kieltäydytään yhteistyöstä. Kyseiseen artiklaan sisältyvä nimenomainen viittaus saman direktiivin 12 artiklaan edellyttää, että kyseessä olevaa säännöstä luetaan yhdessä 12 artiklan kanssa, jonka 2 kohdan b alakohdassa säädetään valvontaviranomaisen valtuuksien vähimmäissisällön osalta, että näihin valtuuksiin on sisällyttävä oikeus <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>vaatia tietoja <HT TYPE="ITALIC">kaikilta</HT> henkilöiltä, myös niiltä, jotka osallistuvat toimeksiantojen lähettämiseen tai asianomaisten liiketoimien toteuttamiseen, sekä heidän päämiehiltään, ja tarvittaessa kutsua henkilö kuultavaksi<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Toisin sanoen direktiivin 2003/06 12 artiklan mukaan sitä, kuinka laaja on niiden henkilöiden ryhmä, joiden osalta valvontaviranomainen voi käyttää kyseistä oikeutta, ei ole lähtökohtaisesti rajattu mitenkään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Asetuksen 30 artiklan 1 kohdan b alakohdasta on todettava, että siinä säädetään lähinnä, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisella on valtuudet määrätä seuraamuksia ja toteuttaa hallinnollisia toimenpiteitä siltä osin kuin kyseessä on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>kieltäytyminen yhteistyöstä – – tutkimuksessa, tarkastuksessa tai pyynnössä taikka kieltäytyminen suostumasta niihin<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>. Koska mainitussa asetuksen N:o 596/2014 30 artiklassa viitataan nimenomaisesti tämän saman asetuksen 23 artiklaan, sitä on välttämättä luettava yhdessä tämän viimeksi mainitun säännöksen kanssa, jonka 2 kohdassa määritetään valvontaviranomaisen valvonta- ja tutkintavaltuuksien vähimmäissisältö siten, että näihin valtuuksiin kuuluu muun muassa valtuus <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>vaatia tai pyytää tietoja <HT TYPE="ITALIC">kaikilta</HT> henkilöiltä, myös niiltä, jotka osallistuvat toimeksiantojen lähettämiseen tai asianomaisten liiketoimien toteuttamiseen, sekä heidän päämiehiltään, ja tarvittaessa kutsua tällainen henkilö kuultavaksi tietojen saamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Adjektiivin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>kaikki<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/> semanttinen teho yhdistettynä siihen, ettei ole nimenomaisesti suljettu pois, että jäsenvaltiot voisivat määrätä seuraamuksia yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi henkilöille, joiden vastauksista voisi käydä ilmi heidän syyllisyytensä valvontaviranomaisen toimivaltaan kuuluvaan rikkomukseen, voi Italian hallituksen kirjallisten huomautusten mukaan olla perusteena direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnalle, jonka mukaan jäsenvaltioiden on myös määrättävä mainituille henkilöille hallinnollisia seuraamuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että tällainen päätelmä on virheellinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Tältä osin on korostettava yhtäältä, että adjektiivilla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>kaikki<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/> viitataan molemmissa kyseessä olevissa säädöksissä henkilöihin, joilta valvontaviranomaisella on oikeus pyytää tietoja tai joita tällä viranomaisella on oikeus kutsua kuultavaksi tietojen saamiseksi, eikä suoraan henkilöihin, joille se on velvollinen määräämään seuraamuksen näiden kieltäytyessä yhteistyöstä kyseisen viranomaisen suorittamassa tutkinnassa, mikä vaikuttaa tämän sanamuodon mukaisen tulkinnan luotettavuuteen. Mielestäni on toisaalta ennen kaikkea niin, että tulkinta, jossa katsotaan, ettei ole nimenomaisesti suljettu pois mahdollisuutta määrätä seuraamuksia henkilöille, joiden vastauksista voisi käydä ilmi heidän syyllisyytensä valvontaviranomaisen toimivaltaan kuuluvaan rikkomukseen, perustuu välttämättä siihen olettamukseen, että sekä direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohdassa että asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että yhteistyövelvoitteen noudattamatta jättämisestä kyseisen viranomaisen suorittamissa tutkimuksissa määrätään <HT TYPE="ITALIC">luonteeltaan rikosoikeudellisia hallinnollisia seuraamuksia</HT>. Kuten edellä todettiin, vaikenemisoikeutta sovelletaan ainoastaan rikosoikeudellisissa menettelyissä tai hallinnollisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä luonteeltaan rikosoikeudellisia seuraamuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Totean kuitenkin jo nyt, että sovellettaessa muita unionin tuomioistuimen perinteisiä tulkintamenetelmiä, kuten kyseessä olevien säännösten systemaattista ja historiallista tulkintaa, ilmenee mielestäni selvästi, että tämä kyseessä olevien säännösten tulkinta on virheellinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohdan systemaattinen tulkinta edellyttää ensinnäkin, että otetaan huomioon tämän saman säännöksen 1 kohta, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>jäsenvaltioiden on varmistettava, että jollei tämän direktiivin nojalla annettuja säännöksiä noudateta, tästä vastuussa olevien henkilöiden suhteen voidaan niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti toteuttaa aiheellisia hallinnollisia toimenpiteitä tai määrätä hallinnollisia seuraamuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset toimenpiteet ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>. Tästä kohdasta kuitenkin ilmenee, että jäsenvaltioilla on <HT TYPE="ITALIC">laaja harkintavalta</HT> säätäessään toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on rangaista niiden kansallisten säännösten rikkomisesta, jotka on annettu direktiivin 2003/6 saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Niillä ei yleisesti ottaen ole nimenomaista velvollisuutta säätää mahdollisten rikosoikeudellisten seuraamusten lisäksi luonteeltaan rikosoikeudellisista hallinnollisista seuraamuksista, vaan jopa oikeus päättää määrätä pelkkiä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>asianmukaisia hallinnollisia toimenpiteitä<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> varsinaisten hallinnollisten seuraamusten sijaan. On lisäksi niin, että vaikka jäsenvaltiot päättävät ottaa kansallisessa lainsäädännössään käyttöön <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>hallinnollisia seuraamuksia<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>, niillä kyseisten seuraamusten ulottuvuuden osalta olevaa harkintavaltaa rajoittaa ainoastaan velvollisuus taata, että seuraamukset ovat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Joitakin tällaisen rajoituksen määrittämistä koskevia vähäisiä täsmennyksiä ilmenee direktiivin 2003/6 johdanto-osan 38 perustelukappaleen viimeisestä virkkeestä, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>seuraamusten olisi oltava riittävän varoittavia ja oikeassa suhteessa rikkomuksen vakavuuteen ja saavutettuun hyötyyn, ja niitä olisi sovellettava yhdenmukaisella tavalla<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>.</P></NOTE> Tämä velvollisuus ei mielestäni välttämättä tarkoita velvollisuutta säätää luonteeltaan rikosoikeudellisia seuraamuksia, koska myös muunlaiset<?PAGE NO="16"?> seuraamukset voivat lähtökohtaisesti olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Näiden seuraamusten rikosoikeudellinen luonnehdinta voi sitä vastoin perustua kansallisessa lainsäädännössä niiden tehokkuuden, oikeasuhteisuuden ja varoittavuuden arviointia varten säädettyihin perusteisiin. Ks. tästä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091223">23.12.2009</DATE>, <NAME.CASE>Spector Photo Group ja Van Raemdonck</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑45/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:806">EU:C:2009:806</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0071">71</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), jossa unionin tuomioistuin täsmentää, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>direktiivin 2003/6 14 artiklan 1 kohdassa ei säädetä mistään kriteeristä arvioitaessa, onko seuraamus tehokas, oikeasuhteinen ja varoittava. Nämä kriteerit on määriteltävä kansallisessa lainsäädännössä<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>.</P></NOTE> En nimittäin ymmärrä, miten voitaisiin sulkea pois se, että seuraamuksella, joka ei täytä tuomion Bonda toista perustetta, koska sillä on yksinomaan ennaltaehkäisevä tai korjaava tarkoitus, tai joka ei täytä tuomion Bonda kolmatta perustetta vähäisen määränsä takia, voisi olla mainitut ominaispiirteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Tämä tulkinta vaikuttaa mielestäni lisäksi samansuuntaiselta julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotukseen Spector Photo Group ja Van Raemdonck sisältyvän kohdan kanssa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Spector Photo Group ja Van Raemdonck</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑45/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:534">EU:C:2009:534</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Todettuaan, että direktiivin 2003/6 14 artikla kuuluu kyseisen direktiivin säännöksiin, joissa asetetaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>vähimmäisvaatimuksia<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>, ja että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>jäsenvaltioille annetaan valtuudet toteuttaa niitä pidemmälle meneviä toimenpiteitä<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> julkisasiamies nimittäin toteaa, että kyseisessä artiklassa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>säädetään ainoastaan, että jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaista ja varoittavista hallinnollisista toimenpiteistä<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/> ja että näin ollen direktiivillä 2003/6 yhdenmukaistetaan seuraamuksien laji ainoastaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/>vähimmäistasolle<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Spector Photo Group ja Van Raemdonck</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑45/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:534">EU:C:2009:534</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0077">77</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan systemaattisen tulkinnan osalta katson, ettei myöskään siitä voida päätellä, että kyseisen säännöksen on tulkittava asettavan jäsenvaltioille velvoitteen säätää luonteeltaan rikosoikeudellisten hallinnollisten seuraamusten järjestelmästä. Kyseisen asetuksen 30 artiklan 1 kohdassa tosin rajoitetaan jäsenvaltioiden harkintavaltaa siltä osin kuin siinä säädetään lähinnä, että niiden on otettava käyttöön <HT TYPE="ITALIC">sekä</HT> hallinnollisia toimenpiteitä <HT TYPE="ITALIC">että</HT> hallinnollisia seuraamuksia rangaistakseen sen säännösten rikkomisesta, eikä siinä anneta niille mahdollisuutta valita näiden kahden seuraamusmekanismin välillä. On kuitenkin huomattava, että yhteistyövelvoitteen noudattamatta jättämiseen ei sovelleta mainitun asetuksen 30 artiklan 2 kohtaa, jossa sisällytetään niihin hallinnollisiin toimenpiteisiin ja seuraamuksiin, joita valvontaviranomaisten on ainakin voitava määrätä rikosoikeudellisten seuraamusten lisäksi, tiettyjä seuraamuksia, jotka ovat todennäköisesti luonteeltaan rikosoikeudellisia tuomion Bonda perusteiden mukaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. vastaavasti julkisasiamies Campos Sánchez-Bordonan ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Garlsson Real Estate ym</NAME.CASE>. (<NO.CASE>C‑537/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:668">EU:C:2017:668</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Julkisasiamiehen tavoin tarkoitan erityisesti seuraavia hallinnollisia seuraamuksia: sijoituspalveluyrityksen toimiluvan peruuttaminen tai keskeyttäminen; väliaikainen tai pysyvä kielto toimia johtotehtävissä sijoituspalveluyrityksissä; väliaikainen kielto käydä kauppaa omaan lukuun; hallinnolliset enimmäisseuraamukset, jotka ovat vähintään kolme kertaa niin suuret kuin rikkomisen johdosta saadut voitot tai vältetyt tappiot, jos ne voidaan määrittää; hallinnolliset enimmäisseuraamukset, jotka voivat olla vähintään <FT TYPE="NUMBER">5000000</FT> euroa, kun on kyse luonnollisesta henkilöstä, ja <FT TYPE="NUMBER">15000000</FT> euroa, kun on kyse oikeushenkilöstä. On joka tapauksessa huomattava, että näiden seuraamusten lisäksi asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 2 kohdassa oleva luettelo sisältää myös pelkkiä hallinnollisia toimenpiteitä (määräys, jossa rikkomisesta vastuussa olevaa henkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä, sekä julkinen varoitus, josta käyvät ilmi rikkomisesta vastuussa oleva henkilö ja rikkomisen luonne) sekä seuraamuksen, jonka puhtaasti hallinnollista luonnetta ei mielestäni voida kyseenalaistaa (kyseisen rikkomisen johdosta saatujen voittojen tai vältettyjen tappioiden luovuttaminen siltä osin kuin ne voidaan määrittää).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Nämä ovat siis ne perusteet, joita valvontaviranomaisen on kansallisen oikeuden mukaisesti sovellettava määrittäessään seuraamuksen muodon ja tason asetuksen N:o 596/2014 31 artiklan 1 kohdan a–g alakohdassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Kyse on rikkomisen vakavuudesta ja kestosta sekä useista muista rikkomisesta vastuussa olevaan henkilöön liittyvistä seikoista eli kyseisen henkilön vastuun asteesta; hänen varallisuudestaan; hänen saamiensa voittojen tai välttämiensä tappioiden suuruudesta, jos ne ovat määritettävissä; siitä, missä määrin hän on tehnyt yhteistyötä valvontaviranomaisen kanssa; hänen aikaisemmista rikkomisistaan ja toimenpiteistä, jotka hän on toteuttanut estääkseen rikkomisen toistumisen.</P></NOTE> säädetyissä rajoissa sekä sen erilaisen painoarvon, joka kyseisen viranomaisen on saman kansallisen oikeuden mukaan annettava näille perusteille, jotka ovat mielestäni ratkaisevia seuraamuksen mahdollisen rikosoikeudellisen luonteen toteamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan historiallisesta tulkinnasta ilmenee mielestäni myös, että antaessaan nämä kaksi säädöstä unionin lainsäätäjä ei halunnut velvoittaa jäsenvaltioita määräämään direktiivin 2003/6 täytäntöönpanotoimenpiteiden tai asetuksen N:o 596/2014 säännösten noudattamatta jättämisestä rikosoikeudellisia seuraamuksia tai luonteeltaan rikosoikeudellisia hallinnollisia seuraamuksia, koska<?PAGE NO="17"?> kyseisen direktiivin ja kyseisen asetuksen tarkoituksena oli pelkästään kansallisten seuraamusjärjestelmien <HT TYPE="ITALIC">yhdenmukaistaminen vähimmäistasolle</HT>. Direktiivin 2003/6 osalta tämä on selvästi seurausta direktiiviehdotuksesta, jossa komissio täsmensi, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0039" ID="QS0039"/>[seuraamuksia koskevat säännöt] itsessään kuuluvat – – jäsenvaltioiden toimivallan piiriin<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/> ja että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0040" ID="QS0040"/>seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jokainen jäsenvaltio päättää kuitenkin itse seuraamuksista, joita sovelletaan rikottaessa määriteltyjä toimenpiteitä tai henkilön kieltäytyessä yhteistyöstä tämän direktiivin 12 artiklan mukaisessa tutkimuksessa<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) (KOM(2001) 281 lopullinen - COD 2001/0118) (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="240E" PAGE.FIRST="265" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, C 240 E, s. 265</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Asetuksen N:o 596/2014 osalta aikomus jatkaa samaa yhdenmukaistamisen tasoa ilmenee yhtä selvästi asetusehdotuksen kohdasta, jossa komissio toteaa, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0041" ID="QS0041"/>asetuksessa säädetään vähimmäissäännöt, jotka koskevat hallinnollisia toimenpiteitä, seuraamuksia ja sakkoja. Tämä ei estä yksittäisiä jäsenvaltioita asettamasta tiukempia normeja<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) (KOM/2011/ 651 lopullinen –2011/0295 (COD)).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon jäsenvaltioille annettu laaja harkintavalta niille direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla kuuluvien velvoitteiden täytäntöönpanossa niiden pyrkiessä yhdenmukaistamisen vähimmäistasoon, ei mielestäni ole yllättävää, että unionin lainsäätäjä ei ole huolehtinut sen täsmentämisestä, että vaikka luonteeltaan rikosoikeudellisia hallinnollisia seuraamuksia otetaan käyttöön kansallisella tasolla, niitä ei voida soveltaa henkilöön, joka tällaisilla seuraamuksilla rangaistavaa rikkomista tutkittaessa kieltäytyy vastaamasta valvontaviranomaisen kysymyksiin, joiden johdosta voisi tulla ilmi hänen syyllisyytensä rikkomukseen. Jättäessään jäsenvaltioille vapauden määrittää niiden seuraamusten luonne ja ulottuvuus, joista säädetään valvontaviranomaisen kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämisestä, lainsäätäjä on mielestäni väistämättä myöntänyt, että seuraamuksen määrääminen voidaan sulkea pois niiden perusoikeuksien tunnustamisen seurauksena, jotka perusoikeuskirjassa liitetään rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Toisin sanoen – kuten neuvosto kirjallisissa huomautuksissaan toteaa – se, että sekä direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohta että asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohta on laadittu sanamuodoltaan yleisiksi ja ehdottomiksi, ei merkitse sitä, ettei jonkin perusoikeuden kunnioittamiseen liittyviä poikkeuksia voitaisi ottaa käyttöön tulkinnan keinoin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Tältä osin on huomautettava, että direktiivin 2003/6 johdanto-osan 44 perustelukappaleessa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Kyseisessä johdanto-osan perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0042" ID="QS0042"/>Tämä direktiivi ei loukkaa perusoikeuksia ja noudattaa erityisesti [perusoikeuskirjassa] – – tunnustettuja periaatteita.<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/></P></NOTE> ja asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan 77 perustelukappaleessa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Tässä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0043" ID="QS0043"/>Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon [perusoikeuskirjassa] tunnustetut periaatteet. Tätä asetusta olisi näin ollen tulkittava ja sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti. – –<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/></P></NOTE> kodifioidaan periaate, jonka mukaan unionin johdetun oikeuden säännöksiä on tulkittava perusoikeuksien mukaisesti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091119">19.11.2009</DATE>, <NAME.CASE>Sturgeon ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑402/07 ja C‑432/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:716">EU:C:2009:716</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Nyt käsiteltävässä asiassa velvollisuutta määrätä seuraamuksia siitä, että henkilö kieltäytyy yhteistyöstä valvontaviranomaisen kanssa, on kyseisen periaatteen mukaan tulkittava perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklasta johtuvan vaikenemisoikeuden mukaisesti, ja tämä oikeus on tunnustettava silloin, kun menettely voi johtaa luonteeltaan rikosoikeudellisten seuraamusten määräämiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>On sitä vastoin täsmennettävä, että toisin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää katsovan, edellä mainittu periaate ei edellytä, että tulkittaessa velvollisuutta määrätä seuraamuksia siitä, että henkilö kieltäytyy valvontaviranomaisen kanssa tehtävästä yhteistyöstä, on otettava huomioon tarve noudattaa <HT TYPE="ITALIC">jäsenvaltioiden lainsäädännössä</HT> taattua perusoikeuksien suojan tasoa, jos viimeksi mainittu on unionin oikeudessa taattua tasoa korkeampi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Tällaista tulkintaa ei ensinnäkään tue – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää väittävän – direktiivin 2003/6 14 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdassa, jotka liittyvät jäsenvaltioiden velvollisuuteen määrätä seuraamuksia, oleva virkkeen osa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0044" ID="QS0044"/>kansallisen lainsäädännön mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>. Tämän osan lisäämisellä pyritään nimittäin mielestäni vain korostamaan sitä, että seuraamuksia koskevat säännöt edellyttävät kansallisen lainsäätäjän suorittamaa seuraamuksen täytäntöönpanoa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Tältä osin on kiinnitettävä huomiota myös sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotuksen (KOM(2001) 281 lopullinen - COD 2001/0118) (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="240E" PAGE.FIRST="265" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, C 240 E, s. 265</REF.DOC.OJ>) 14 artiklaan, jossa komissio täsmensi ennen perusoikeuskirjan antamista, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0045" ID="QS0045"/>päättäessään seuraamuksista ja järjestäessään seuraamusmenettelyitä jäsenvaltioiden on noudatettava [Euroopan ihmisoikeussopimuksen] periaatteita<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>, mainitsematta lainkaan oikeuksia, sellaisina kuin ne on vahvistettu kansallisella tasolla.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on jo kuitenkin yleisesti hylännyt tällaisen tulkinnan antamassaan tuomiossa Melloni.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130226">26.2.2013</DATE> (<NO.CASE>C‑399/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:107">EU:C:2013:107</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0064">64</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kyseisen tuomion antamiseen johtaneessa asiassa Tribunal Constitucionalin (perustuslakituomioistuin, Espanja) esittämä kolmas ennakkoratkaisukysymys koski sitä, sallitaanko perusoikeuskirjan 53 artiklassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Perusoikeuskirjan 53 artiklassa määrätään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0046" ID="QS0046"/>Tämän perusoikeuskirjan määräyksiä ei saa tulkita siten, että ne rajoittaisivat tai loukkaisivat niitä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, jotka asianomaisella soveltamisalalla tunnustetaan unionin oikeudessa, kansainvälisessä oikeudessa ja niissä kansainvälisissä yleissopimuksissa, joiden osapuolina unioni tai kaikki jäsenvaltiot ovat, ja erityisesti [Euroopan ihmisoikeussopimuksessa], sekä <HT TYPE="ITALIC">jäsenvaltioiden valtiosäännöissä</HT><QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/> (kursivointi tässä).</P></NOTE> jäsenvaltion soveltaa sen perustuslaissa taattua korkeampaa perusoikeuksien suojan tasoa. Unionin tuomioistuimen suuri jaosto vastasi tähän kieltävästi, koska mainitun 53 artiklan tällainen tulkinta loukkaisi unionin oikeuden ensisijaisuutta, yhtenäisyyttä ja tehokkuutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130226">26.2.2013</DATE>, <NAME.CASE>Åkerberg Fransson</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑617/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:105">EU:C:2013:105</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140911">11.9.2014</DATE>, <NAME.CASE>A</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑112/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2195">EU:C:2014:2195</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>Pelham ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑476/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:624">EU:C:2019:624</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0080">80</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190729">29.7.2019</DATE>, <NAME.CASE>Spiegel Online</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑516/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:625">EU:C:2019:625</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Tällainen tulkinta loukkaisi nyt käsiteltävässä asiassa myös unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta, koska se sallisi jäsenvaltion estää täysin perusoikeuskirjan mukaisten unionin oikeuden säännösten eli direktiivin 2003/6 14 artiklan 3 kohdan ja asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan soveltamisen pelkästään sillä perusteella, että niissä ei noudateta kyseisen valtion perustuslaissa taattuja perusoikeuksia. Lisäksi se loukkaisi unionin oikeuden yhtenäistä ja tehokasta soveltamista, koska sillä kyseenalaistettaisiin vaikenemisoikeuden suojan yhtenäinen taso silloin, kun on kyse seuraamuksen määräämisestä valvontaviranomaisen kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan velvollisuuden laiminlyönnistä, ja se voisi estää seuraamusten määräämistä koskevien valvontaviranomaisten valtuuksien yhdenmukaistamisen mainitun laiminlyönnin osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, että direktiivin 2003/6 14 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuotoa on mahdollista tulkita perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklasta johtuvan vaikenemisoikeuden mukaisesti ja ettei kyseisten säännösten pätevyyttä viimeksi mainittuihin määräyksiin nähden voida siten kyseenalaistaa. On siis mahdollista käsitellä kyseessä olevan oikeuden ulottuvuuteen liittyviä ongelmia.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">c)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa tarkoitetun vaikenemisoikeuden ulottuvuus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 39 kohdassa mainitaan, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta myös, millainen laajuus luonnollisten henkilöiden perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklasta johtuvalle vaikenemisoikeudelle on annettava hallinnollisissa menettelyissä, joiden tarkoituksena on luonteeltaan rikosoikeudellisten seuraamusten määrääminen, kuten niissä menettelyissä, joista säädetään markkinoiden väärinkäytön rankaisemista koskevassa<?PAGE NO="19"?> kansallisessa lainsäädännössä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja tietyt ennakkoratkaisumenettelyyn osallistuneet osapuolet muistuttavat perustellusti, että unionin tuomioistuin on jo vastannut myöntävästi kysymykseen siitä, ovatko menettely, jonka kohteena pääasian kantaja on, ja hänelle koonnoksen 187-bis §:n rikkomisesta langetettava seuraamus luonteeltaan rikosoikeudellisia tuomiossa Bonda tarkoitetulla tavalla. Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180320">20.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>Di Puma ja Zecca</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑596/16 ja C‑597/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:192">EU:C:2018:192</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että vaikuttaa siltä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä annetaan kyseiselle oikeudelle laajempi merkitys kuin unionin tuomioistuimen kilpailunvastaisia toimia koskevassa oikeuskäytännössä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavissa kohdissa. Käsittelen erityisesti kysymystä siitä, onko perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklasta johtuvalle vaikenemisoikeudelle annettava käsiteltävässä asiassa sama merkitys kuin sille on tunnustettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja vastaan siihen kieltävästi (1 osa). Pyrin siis perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohtaan sisältyvän vastaavuuslausekkeen ja perusoikeuskirjan selitysten<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 50 kohta.</P></NOTE> mukaisesti määrittämään kyseisen oikeuden laajuuden käsiteltävässä asiassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella (2 osa).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Ennen tämän analyysin aloittamista on esitettävä täsmennys. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on jo mielestäni perustellusti sulkenut pois sen, että vaikenemisoikeus voisi itsessään oikeuttaa sen, että henkilö kieltäytyy osallistumasta valvontaviranomaisen määräämään kuulemiseen tai että hän viivyttää perusteettomasti osallistumistaan siihen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen tuomioistuimen mahdollisuutta arvioida, voidaanko tätä kieltäytymistä perustella sillä, ettei asianomainen ole saanut takeita vaikenemisoikeutensa kunnioittamisesta, ja jos voidaan, niin missä määrin. Tästä syystä analyysini koskee ainoastaan tosiseikkoja koskevaa oletusta, että mainitun viranomaisen kysymyksiin kieltäydytään vastaamasta.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Vaikenemisoikeus unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Tietääkseni unionin tuomioistuin on lausunut vaikenemisoikeuden ulottuvuudesta ainoastaan kilpailuoikeuden alalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Tämän oikeuskäytännön tutkimisen lähtökohta on uraauurtava tuomio Orkem v. komissio.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19891018">18.10.1989</DATE> (<NO.CASE>374/87</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1989:387">EU:C:1989:387</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Kyseisen tuomion antamiseen johtaneessa asiassa kantajana oleva yhtiö vetosi yhdessä kanneperusteessaan argumenttiin, jonka mukaan tehtyään tarkastuksen yhtiön mahdollisesta osallistumisesta sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin komissio oli esittänyt sille tietopyynnön, jonka seurauksena sen oli pakko todistaa itseään vastaan tunnustamalla kilpailusääntöjen rikkominen. Vastauksena tähän väitteeseen yhteisöjen tuomioistuin totesi aluksi yhtäältä, ettei tällaista oikeutta ole yhteisön oikeusjärjestyksessä, ja toisaalta, että yrityksille, jotka ovat sellaisen tutkinnan kohteena, jonka tarkoituksena on selvittää, ovatko ne syyllistyneet kilpailuoikeuden rikkomiseen, on asetettu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0047" ID="QS0047"/>velvollisuus myötävaikuttaa aktiivisesti<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/> tutkintaan. Sen jälkeen yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että komission tutkintavaltuuksille voidaan kuitenkin asettaa tiettyjä rajoituksia, jotka perustuvat tarpeeseen taata yritysten puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen, jotta estetään näiden oikeuksien loukkaaminen peruuttamattomalla tavalla sellaisissa alustavissa tutkimusmenettelyissä, joilla voi olla ratkaiseva merkitys hankittaessa todisteita yritysten lainvastaisista toimista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19891018">18.10.1989</DATE>, <NAME.CASE>Orkem v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>374/87</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1989:387">EU:C:1989:387</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin määrittelee nämä rajoitukset seuraavasti: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0048" ID="QS0048"/>komissiolla on oikeus – – velvoittaa yritys toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot tämän yrityksen tiedossa mahdollisesti olevista seikoista ja<?PAGE NO="20"?> yrityksen hallussa olevat kyseisiä asioita koskevat asiakirjat, vaikka kyseisten asiakirjojen perusteella voitaisiin osoittaa kyseisen yrityksen tai jonkin toisen yrityksen rajoittaneen kilpailua, mutta komissio ei saa kuitenkaan – – vaatia yritystä antamaan sellaisia vastauksia, joiden seurauksena sen olisi myönnettävä sellainen kilpailusääntöjen rikkominen, josta komission on hankittava selvitys<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19891018">18.10.1989</DATE>, <NAME.CASE>Orkem v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>374/87</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1989:387">EU:C:1989:387</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Myöhemmistä tuomioista kuitenkin ilmenee, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ehdottaa, ettei unionin tuomioistuin ole olennaisesti muuttanut näiden rajoitusten määritelmää.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010220">20.2.2001</DATE>, <NAME.CASE>Mannesmannröhren-Werke v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑112/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2001:61">EU:T:2001:61</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20021015">15.10.2002</DATE>, <NAME.CASE>Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:582">EU:C:2002:582</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0273">273</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060629">29.6.2006</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. SGL Carbon</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑301/04 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:432">EU:C:2006:432</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090924">24.9.2009</DATE>, <NAME.CASE>Erste Group Bank ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑125/07 P, C‑133/07 P ja C‑137/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:576">EU:C:2009:576</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0271">271</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070125">25.1.2007</DATE>, <NAME.CASE>Dalmine v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑407/04 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:53">EU:C:2007:53</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Se katsoi päinvastoin, että vaikenemisoikeudelle näin annettu merkitys on perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan mukainen sen vuoksi, että vaatimus kilpailuoikeuden tehokkuuden varmistamisesta edellyttää vaikenemisoikeuden punnitsemista suhteessa yleiseen etuun, joka liittyy kilpailuoikeuden rikkomisia koskeviin seuraamusmenettelyihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010220">20.2.2001</DATE>, <NAME.CASE>Mannesmannröhren-Werke v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑112/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2001:61">EU:T:2001:61</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060629">29.6.2006</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. SGL Carbon</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑301/04 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:432">EU:C:2006:432</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100428">28.4.2010</DATE>, <NAME.CASE>Amann &amp; Söhne ja Cousin Filterie v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑446/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2010:165">EU:T:2010:165</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0326">326</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0328">328</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140314">14.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>Buzzi Unicem v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑297/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:122">EU:T:2014:122</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Sellaisen vaikenemisoikeuden myöntäminen, joka kattaisi myös kaikki tosiseikkoja koskevat kysymykset (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0049" ID="QS0049"/>ehdoton vaikenemisoikeus<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/>), ylittäisi nimittäin tämän oikeuskäytännön mukaan sen, mikä on tarpeen yritysten puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi, ja estäisi perusteettomasti komissiota hoitamasta sille annettua tehtävää valvoa kilpailusääntöjen noudattamista sisämarkkinoilla. Tämän oikeuskäytännön mukaan mikään ei myöskään estä yritystä, joka on vastannut puhtaasti tosiseikkoja koskeviin kysymyksiin, näyttämästä toteen myöhemmin hallinnollisessa menettelyssä tai unionin yleisen tuomioistuimen oikeudenkäynnissä, että sen vastauksissaan esittämillä seikoilla on toinen merkitys kuin se, minkä komissio niille antaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Yhteenvetona voidaan todeta, että unionin tuomioistuimen mukaan vaikenemisoikeus ei kata vastauksia tosiseikkoja koskeviin kysymyksiin, ellei niiden tarkoituksena ole saada kyseessä oleva yritys tunnustamaan rikkominen, jota komissio tutkii. Toisin sanoen, kuten tuomiossa Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio on täsmennetty, tämän oikeuden takaama suoja edellyttää sen määrittämistä, <HT TYPE="ITALIC">vastaako</HT> sen yrityksen, jolle nämä kysymykset on osoitettu, vastaus <HT TYPE="ITALIC">tosiasiallisesti</HT> rikkomisen tunnustamista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20021015">15.10.2002</DATE> (<NO.CASE>C‑238/99 P, C‑244/99 P, C‑245/99 P, C‑247/99 P, C‑250/99 P–C‑252/99 P ja C‑254/99 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:582">EU:C:2002:582</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0273">273</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. tästä julkisasiamies Wahlin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>HeidelbergCement v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑247/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:694">EU:C:2015:694</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0154">154</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Jos näin ei ole, kysymystä pidetään yksinomaan tosiseikkoja koskevana<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061214">14.12.2006</DATE>, <NAME.CASE>Raiffeisen Zentralbank Österreich ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑259/02–T‑264/02 ja T‑271/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2006:396">EU:T:2006:396</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0539">539</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> tai ainoastaan tosiasioita koskevana,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010220">20.2.2001</DATE>, <NAME.CASE>Mannesmannröhren-Werke v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑112/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2001:61">EU:T:2001:61</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0077">77</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> eikä se tämän vuoksi kuulu vaikenemisoikeuden soveltamisalaan, vaikka kyseessä olevan yrityksen vastausta <HT TYPE="ITALIC">voidaankin käyttää sen osoittamiseksi, että se on rikkonut kilpailusääntöjä</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Italian hallitus väittää kirjallisissa huomautuksissaan lähinnä, että tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa analogisesti silloin, kun on kyse luonnollisten henkilöiden vaikenemisoikeuden ulottuvuuden selvittämisestä sellaisten hallinnollisten menettelyjen yhteydessä, joiden tarkoituksena on osoittaa markkinoiden väärinkäyttö. Erityisesti vaatimus taata direktiivin 2003/6 14 artiklan ja asetuksen N:o 596/2014 30 artiklan kaltaisten johdetun oikeuden säännösten, joissa velvoitetaan rankaisemaan tällaisista väärinkäytöksistä, tehokkuus edellyttää mainitun hallituksen mukaan vaikenemisoikeuden ulottuvuuden määrittämistä punnitsemalla tätä oikeutta ja yleistä etua, joka liittyy rahoitusmarkkinoiden luotettavuuden varmistamiseen ja sijoittajien luottamuksen lujittamiseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ks. direktiivin 2003/6 ja asetuksen N:o 596/2014 johdanto-osan toinen perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>En voi yhtyä tähän näkemykseen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="21"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Tässä oikeuskäytännössä on kyse yrityksistä, jotka ovat kilpailuoikeuden rikkomisiin liittyvien tutkimusten kohteena, ja se koskee selvästi vain <HT TYPE="ITALIC">oikeushenkilöitä</HT>, kuten myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa. Yritykset ja yritysten yhteenliittymät ovat nimittäin ainoita unionin kilpailuoikeuden oikeussubjekteja sekä ainoita yksiköitä, joille komissiolla on oikeus määrätä sakkoja SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkomisesta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Ks. julkisasiamies Geelhoedin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. SGL Carbon</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑301/04 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:53">EU:C:2006:53</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Sitä vastoin vaikuttaa mielestäni siltä, ettei unionin tuomioistuin ole tähän mennessä tutkinut luonnollisten henkilöiden vaikenemisoikeuteen liittyvää kysymystä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="5"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Vaikenemisoikeus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimesta poiketen Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole tietääkseni koskaan ottanut kantaa oikeushenkilön mahdollisuuteen vedota vaikenemisoikeuteen rikosoikeudellisessa menettelyssä tai hallinnollisessa menettelyssä, jonka tarkoituksena on luonteeltaan rikosoikeudellisten seuraamusten määrääminen sitä vastaan. Toisin sanoen tämän oikeuden ulottuvuus, sellaisena kuin se on määritelty pääpiirteittäin seuraavissa kohdissa, on tähän mennessä tunnustettu vain <HT TYPE="ITALIC">luonnollisten henkilöiden</HT> osalta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ks. vastaavasti Wils, W., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0050" ID="QS0050"/>Self-Incrimination in EC Antitrust Enforcement: A Legal and Economic Analysis<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>, <HT TYPE="ITALIC">World Competition</HT>: <HT TYPE="ITALIC">Law and Economics Review</HT>, osa 26, nro 4, 2003, s. 577 ja Oliver, P., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0051" ID="QS0051"/>Companies and their Fundamental Rights: a Comparative Perspective<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>, <HT TYPE="ITALIC">International and Comparative Law Quarterly</HT>, Wolters Kluver, osa 64, nro 3, 2015, s. 686. Kuten tietyt nyt käsiteltävän asian osapuolet ovat korostaneet, unionin lainsäätäjä on lisäksi esittänyt saman tulkinnan eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä <DATE ISO="20160309">9.3.2016</DATE> annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/343 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="065" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2016">EYVL 2016, L 65, s. 1</REF.DOC.OJ>), jonka 7 artiklassa turvataan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0052" ID="QS0052"/>oikeus vaieta<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/> ja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0053" ID="QS0053"/>oikeus olla todistamatta itseään vastaan<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>. Ks. erityisesti sen johdanto-osan 13 perustelukappale, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0054" ID="QS0054"/>Tässä direktiivissä otetaan huomioon, että syyttömyysolettamaan liittyvät eri näkökohdat käsittävät luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden osalta erilaisia tarpeita ja suojan tasoja. Luonnollisten henkilöiden osalta tämän suojan sisältö käy ilmi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä. Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että syyttömyysolettamasta johtuvat oikeudet eivät koske oikeushenkilöitä samalla tavoin kuin luonnollisia henkilöitä.<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/></P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Tämä ilmenee hyvin selvästi tavasta, jolla Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on luonnehtinut vaikenemisoikeuden ja oikeuden olla todistamatta itseään vastaan, joista jälkimmäinen on ensiksi mainitun osa, tarkoitusta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan tämä tarkoitus liittyy nimittäin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0055" ID="QS0055"/>rikossyytteen<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> kohteena olevien henkilöiden suojeluun viranomaisten sääntöjenvastaiselta pakottamiselta. Kyseisen tuomioistuimen mukaan tällaisella suojelulla pyritään välttämään tuomioistuinten virheet ja takaamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklalla tavoiteltu tulos<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19960208">8.2.1996</DATE>, Murray v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:1996:0208JUD<DATE ISO="31910718">001873191</DATE>, 45 kohta).</P></NOTE> sekä erityisesti varmistamaan, että syytteessä esitetään rikosasiaa koskevat todisteet käyttämättä todistusaineistoa, joka on hankittu <HT TYPE="ITALIC">syytetyltä vastoin tämän tahtoa</HT> pakottamalla tai painostamalla. Viimeksi mainittu seikka saa tukea täsmennyksestä, jonka mukaan oikeus olla todistamatta itseään vastaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0056" ID="QS0056"/>koskee pääasiallisesti syytetyn vaikenemistahdon kunnioittamista<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19961217">17.12.1996</DATE>, Saunders v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:1996:1217JUD<DATE ISO="87910119">001918791</DATE>, 69 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Toisin sanoen, kuten komissio kirjallisissa huomautuksissaan selvästi totesi, henkilön ja hänen vapaan tahtonsa kunnioittaminen ehkäisemällä viranomaisten taholta hänen päätöksentekoonsa kohdistuvaa pakottamista on vaikenemisoikeuden, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin sitä tarkastelee, tavoitteiden ytimenä. Näin ollen kyseinen tuomioistuin ymmärtää kyseessä olevan oikeuden ihmisarvon osatekijäksi, kuten tuomari Martens on perustellusti huomauttanut eriävässä mielipiteessään tuomioon Saunders v. Yhdistynyt kuningaskunta, jossa täsmennetään, että Euroopan<?PAGE NO="22"?> ihmisoikeustuomioistuin näyttää yhtyvän näkemykseen, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0057" ID="QS0057"/><HT TYPE="ITALIC">ihmisarvon ja ihmisen vapauden kunnioittaminen</HT> edellyttää, että jokaisella epäillyllä on täysi vapaus päättää suhtautumisesta häntä vastaan esitettyihin syytöksiin<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19961217">17.12.1996</DATE>, Saunders v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:1996:1217JUD<DATE ISO="87910119">001918791</DATE>), tuomari Martensin eriävän mielipiteen, johon tuomari Kūris yhtyi, 9 ja 10 kohta.</P></NOTE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Näin ollen tässä oikeuskäytännössä vaikenemisoikeudelle annettua ulottuvuutta ei voida soveltaa sellaisenaan oikeushenkilöihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Muita perusoikeuksia koskevasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä voidaan lisäksi päätellä, että se tekee joskus eron yhtäältä luonnollisille henkilöille ja toisaalta oikeushenkilöille myönnetyn suojan tason välillä. Klassinen esimerkki on tuomio Niemitz v. Saksa (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19921216">16.12.1992</DATE>, CE:ECHR:1992:1216JUD<DATE ISO="10880713">001371088</DATE>), jossa kyseinen tuomioistuin totesi, että poliisin suorittama etsintä itsenäisen asianajajan tiloissa, joissa hän asui, muodosti kotirauhan piiriin kuuluvan loukkauksen. Se totesi kuitenkin, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 2 kappaleen mukainen valtioiden oikeus puuttua oikeuden käyttämiseen voi olla laajempi, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0058" ID="QS0058"/>jos kyse on ammatti- tai liiketoiminnasta tai ‑tiloista, kuin muussa tapauksessa<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/> (31 kohta). On huomattava, että unionin tuomioistuin tukeutui tähän oikeuskäytäntöön <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150618">18.6.2015</DATE> antamassaan tuomiossa <NAME.CASE>Deutsche Bahn ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑583/13 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:404">EU:C:2015:404</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) vahvistaakseen unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, jonka mukaan etukäteen annetun tuomioistuimen luvan puuttuminen ei sellaisenaan tee lainvastaista sellaisesta tarkastustoimenpiteestä, jonka komissio toteuttaa tutkintavaltuuksiensa mukaisesti (20–25 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen luonnollisten henkilöiden vaikenemisoikeudelle antama ulottuvuus, on aluksi muistutettava, että kyseisen tuomioistuimen mukaan tämä oikeus liittyy rikossyytteen kohteena olevan henkilön suojeluun viranomaisten <HT TYPE="ITALIC">sääntöjenvastaiselta pakottamiselta</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että tutkiessaan, onko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa rikottu, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pohtii aluksi väitettä todistusaineiston hankkimisesta pakottamalla ja tarkistaa sitten, onko tällaista pakottamista pidettävä sääntöjenvastaisena. Oikeuskäytännössään se on yksilöinyt useita tilanteita, jotka antavat aihetta epäillä sääntöjenvastaista pakottamista ja joista ensimmäinen on se, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0059" ID="QS0059"/>epäilty, jota uhkaa seuraamusten määrääminen, ellei hän todista, joko todistaa tai saa rangaistuksen kieltäydyttyään tekemästä niin<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20160913">13.9.2016</DATE>, Ibrahim ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:2016:0913JUD005054108, 267 kohta).</P></NOTE> Selvittääkseen, käykö tämä epäily toteen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioi pakottamisen luonteen ja asteen sen seuraamuksen tyypin ja ankaruuden mukaan, joka henkilölle määrätään vastaamisesta kieltäytymisen johdosta,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20001221">21.12.2000</DATE>, Heaney ja McGuinness v. Irlanti (CE:ECHR:2000:1221JUD003472097, 53 kohta) (kuuden kuukauden vankeusrangaistus).</P></NOTE> ja sen, annetaanko kyseessä olevassa menettelyssä asianmukaiset takeet.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20070629">29.6.2007</DATE>, O’Halloran ja Francis v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:2007:0629JUD<DATE ISO="09020815">001580902</DATE>, 59 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin useaan otteeseen todennut, etteivät kaikki syytettyyn kohdistetut suoran pakottamisen muodot, joilla yritetään saada hänet antamaan syyllisyyttä osoittavia lausumia vastoin tahtoaan, ole omiaan aiheuttamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikkomista. Koska vaikenemisoikeus ei nimittäin kyseisen tuomioistuimen mukaan ole ehdoton,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0069"><P>Ks. erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20001221">21.12.2000</DATE>, Heaney ja McGuinness v. Irlanti (CE:ECHR:2000:1221JUD003472097, 47 kohta).</P></NOTE> viranomaisten käyttämän pakottamisen aste on ristiriidassa kyseisen määräyksen kanssa, jos se tekee tyhjäksi tämän oikeuden keskeisen merkityksen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0070"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19960208">8.2.1996</DATE>, Murray v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:1996:0208JUD<DATE ISO="31910718">001873191</DATE>, 49 kohta).</P></NOTE> Tällaisen arvioinnin yhteydessä ratkaisevaa on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan se, miten pakottamalla saatuja tietoja <HT TYPE="ITALIC">käytetään</HT> rikosoikeudellisessa menettelyssä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0071"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19961217">17.12.1996</DATE>, Saunders v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:1996:1217JUD<DATE ISO="87910119">001918791</DATE>, 71 kohta).</P></NOTE> sekä varsinaisen menettelyn yhteydessä että sen ulkopuolella.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0072"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20040408">8.4.2004</DATE>, Weh v. Itävalta (CE:ECHR:2004:0408JUD003854497, 42–44 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Viimeksi mainittu peruste mahdollistaa erityisesti pakottamisen mahdollisen sääntöjenvastaisuuden selvittämisen silloin, kun syytetylle esitetyt kysymykset koskevat <HT TYPE="ITALIC">tosiseikkoja</HT>. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsitteli näitä ongelmia ensimmäisen kerran asiassa Saunders v. Yhdistynyt kuningaskunta. Vastauksena Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen esittämään väitteeseen, jonka mukaan oikeutta olla edistämättä oman syyllisyytensä toteamista ei voitu soveltaa<?PAGE NO="23"?> kyseisen asian olosuhteissa, koska kantaja ei ollut velvollinen antamaan omaa syyllisyyttään tukevia vastauksia, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi ensin, että vaikenemisoikeus <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0060" ID="QS0060"/>ei voi perustellusti rajoittua rikkomisten tunnustamiseen tai huomautuksiin, jotka suoraan tukevat syyllisyyttä<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/>, ja täsmensi sen jälkeen, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0061" ID="QS0061"/>pakottamalla saatua todistajanlausuntoa, joka ei ensi näkemältä vaikuta tukevan syyllisyyttä – kuten huomautuksia, joissa niiden esittäjä todetaan syyttömäksi, tai <HT TYPE="ITALIC">yksinomaan tosiseikkoja koskevia tietoja</HT> – voidaan myöhemmin käyttää rikosoikeudellisessa menettelyssä syytteessä esitettävän väitteen tukena<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0073"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19961217">17.12.1996</DATE>, Saunders v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:1996:1217JUD<DATE ISO="87910119">001918791</DATE>, 71 kohta).</P></NOTE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0074"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Tältä osin olennaisia täsmennyksiä on sittemmin esitetty tuomiossa Corbet v. Ranska. Todettuaan, että kyseessä on pakottaminen ja etteivät syytetyt lausumissaan todistaneet itseään vastaan, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi pakottamalla kerättyjä tosiseikkoja koskevien lausumien käytön osalta, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikkominen edellyttää, että kyseiset lausumat ovat <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0062" ID="QS0062"/>vaikuttaneet syyllisyyden toteamiseen tai rangaistukseen<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0075"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20150319">19.3.2015</DATE>, Corbet ym. v. Ranska (CE:ECHR:2015:0319JUD<DATE ISO="94110407">000749411</DATE>, 34 kohta).</P></NOTE> Mielestäni vaikuttaa siltä, että koska varsinaisille rikosasioille ominaista kielenkäyttöä voidaan perustella ainoastaan kyseisen asian tosiseikaston erityislaadulla, on katsottava, että tätä periaatetta voidaan soveltaa myös silloin, kun kyseiset lausumat vaikuttavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla rikosoikeuden alaan kuuluvassa hallinnollisessa menettelyssä <HT TYPE="ITALIC">määrättyyn rangaistukseen tai seuraamukseen</HT>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin täsmensi, että vaikenemisoikeuden ulottuvuutta ei voida supistaa punnitsemalla sitä suhteessa julkiseen etuun. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on noudattanut tätä periaatetta antamastaan tuomiosta Saunders v. Yhdistynyt kuningaskunta lähtien, jossa se hylkäsi hallituksen väitteen, jonka mukaan yhtiöiden osalta petossyytteiden nostamiseen ja vastuuhenkilöille määrättäviin seuraamuksiin liittyvä olennainen yleinen etu saattoi oikeuttaa sen, ettei syytetylle myönnetä oikeutta olla todistamatta itseään vastaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0076"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="19961217">17.12.1996</DATE>, Saunders v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:1996:1217JUD<DATE ISO="87910119">001918791</DATE>, 74 kohta). Vaikka on totta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin näyttää vahvistaneen tällaisen vertailun <DATE ISO="20060711">11.7.2006</DATE> antamassaan tuomiossa Jalloh v. Saksa (CE:ECHR:2006:0711JUD005481000, 117 kohta), on myös totta, että <DATE ISO="20160913">13.9.2016</DATE> annetussa tuomiossa Ibrahim ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:2016:0913JUD005054108, 252 kohta) rajoitetaan yleisen edun huomioon ottamisen mahdollistavat olosuhteet niihin, jotka liittyvät erityisen arkaluonteisten kysymysten alaan kuuluvia rikoksia, kuten terrorismia tai muita vakavia rikoksia, koskevaan menettelyyn.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Näin ollen luonnollisten henkilöiden vaikenemisoikeuden ulottuvuus sellaisissa hallinnollisissa menettelyissä, jotka voivat johtaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen luonteeltaan rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämiseen, kattaa myös vastaukset kysymyksiin tosiseikoista, jotka eivät välttämättä merkitse syyllisyyden tunnustamista, edellyttäen, että ne ovat vaikuttaneet tehdyn päätöksen perusteluihin tai tämän menettelyn päätteeksi määrättyyn seuraamukseen. Kyseessä olevan seuraamusmenettelyn taustalla olevalla yleisellä edulla ei ole merkitystä tämä ulottuvuuden määrittämisen kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Tältä osin on tarpeen ottaa kantaa komission sekä kirjallisissa huomautuksissaan että istunnossa esittämään väitteeseen, jonka mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston antamasta tuomiosta Jussila v. Suomi (jäljempänä tuomio Jussila)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0077"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20061123">23.11.2006</DATE>, Jussila v. Suomi (CE:ECHR:2006:1123JUD007305301).</P></NOTE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0078"><P>Komission kirjallisten huomautusten perusteella vaikuttaa siltä, että tämä väite esitetään sellaisen tulkintaehdotuksen yhteydessä, jonka mukaan vaikenemisoikeutta koskevaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä sovelletaan luonnollisiin henkilöihin, kun taas unionin tuomioistuimen vastaavaa oikeuskäytäntöä sovelletaan vain oikeushenkilöihin. Omasta puolestani katson, että tätä väitettä on syytä tarkastella itsenäisesti.</P></NOTE> ilmenevällä periaatteella, jota unionin yleinen tuomioistuin sovelsi tuomiossa Schindler Holding Ltd ym. v. komissio,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0079"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110713">13.7.2011</DATE> (<NO.CASE>T‑138/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2011:362">EU:T:2011:362</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> sallitaan komission mukaan<?PAGE NO="24"?> vaikenemisoikeuden lievempi soveltaminen markkinoiden väärinkäytöstä rankaisemisen kaltaisilla aloilla, joten kyseisen oikeuden ulottuvuus on sen mukaan yhtä suppea kuin sen oikeuden, joka unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä annetaan oikeushenkilöille kilpailunvastaisten toimien alalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>On muistutettava, että kyseisessä asiassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi saatettiin kysymys siitä, oliko suullisen käsittelyn pitämättä jättäminen menettelyssä, jossa haettiin muutosta Suomen veroviranomaisen määräämään veronkorotukseen, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaista. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vahvisti tässä yhteydessä periaatteen, jonka mukaan kaikissa menettelyissä, jotka johtavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan nojalla rikosoikeudellisena seuraamuksena pidettävien seuraamusten soveltamiseen, on erotettava rikosoikeuden niin sanottuun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0063" ID="QS0063"/>kovaan ytimeen<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/> kuuluvat menettelyt ja seuraamukset, jotka ovat niiden kohteena olevien henkilöiden kannalta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0064" ID="QS0064"/>huomattavan stigmatisoivia<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/>, niistä, jotka puolestaan jäävät tämän kovan ytimen ulkopuolelle. Muistutettuaan, että ihmisoikeustuomioistuimen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0065" ID="QS0065"/>rikossyytteen<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/> käsitteestä hyväksymä itsenäinen tulkinta johti siihen, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikosoikeudellisen osan soveltamista laajennettiin asteittain aloihin, jotka eivät muodollisesti kuulu rikosoikeudellisen osan perinteisiin ryhmiin, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin täsmensi, että rikosoikeuden kovan ytimen ulkopuolella Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikosoikeudellisen osan tarjoamia takeita <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0066" ID="QS0066"/>ei tarvitse välttämättä soveltaa tiukasti<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0080"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20061123">23.11.2006</DATE>, Jussila v. Suomi (CE:ECHR:2006:1123JUD007305301, 43 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109.</NO.P><TXT>Koska vaikenemisoikeus kuuluu näihin takeisiin, voitaisiin nimittäin väittää, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tälle oikeudelle antama laajuus riippuu siitä, kuuluuko Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisala rikosoikeuden kovaan ytimeen, joten jos näin ei ole, tämän oikeuden on katsottava olevan suppeampi ja vastaavan näin ollen sitä, millainen laajuus sille on annettu kilpailunvastaisia toimia koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110.</NO.P><TXT>Mielestäni tämä väite ei voi menestyä nyt käsiteltävässä asiassa, koska Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo katsonut tuomiossa Grande Stevens ym. v. Italia, että Italian lainsäätäjän direktiivin 2003/6 täytäntöön panemiseksi määräämät seuraamukset kuuluivat selvästi rikosoikeuden kovaan ytimeen, koska niiden stigmatisoiva luonne johtui siitä, että ne voivat vahingoittaa asianomaisten henkilöiden ammatillista hyvämaineisuutta ja luotettavuutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0081"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20140304">4.3.2014</DATE>, Grande Stevens ym. v. Italia (CE:ECHR:2014:0304JUD<DATE ISO="40100618">001864010</DATE>, 122 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111.</NO.P><TXT>Epäilen joka tapauksessa sitä, onko tuomiosta Jussila ilmenevään periaatteeseen mahdollista vedota vaikenemisoikeuden ulottuvuuden suppeamman tulkinnan perusteena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112.</NO.P><TXT>On aluksi korostettava, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin on tosiasiallisesti soveltanut tätä periaatetta joissakin tapauksissa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0082"><P>Tämän ratkaisuehdotuksen 107 kohdassa mainitun tuomion lisäksi tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130913">13.9.2013</DATE>, <NAME.CASE>Total v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑548/08</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2013:434">EU:T:2013:434</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0183">183</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0185">185</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140711">11.7.2014</DATE>, <NAME.CASE>Sasol ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑541/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2014:628">EU:T:2014:628</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0206">206</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0208">208</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> unionin tuomioistuin ei ole koskaan käyttänyt sitä, vaikka sen julkisasiamiehet ovat kehottaneet sitä siihen kolmeen otteeseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0083"><P>Julkisasiamies Sharpstonin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>KME Germany ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑272/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:63">EU:C:2011:63</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0067">67</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Elf Aquitaine v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑521/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:89">EU:C:2011:89</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Schindler Holding ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑501/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:248">EU:C:2013:248</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113.</NO.P><TXT>Ei pidä myöskään unohtaa, että periaatteelle on kaksi soveltamisperustetta. Vaikka on ensinnäkin totta, että kyseisen tuomion 43 kohdassa viitataan yleisesti <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0067" ID="QS0067"/>6 artiklan rikosoikeudellisen osan tarjoamiin takuisiin<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/>, on myös huomattava, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen myöhemmässä oikeuskäytännössä on selvästi viitattu siihen, että tämä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan rikosoikeudellisen osan lievempi soveltaminen koskee ainoastaan <HT TYPE="ITALIC">tiettyjä</HT> näistä takeista. Esimerkiksi tuomiossa Kammerer v. Itävalta kyseinen tuomioistuin katsoi, että tuomiossa Jussila omaksuttu lähestymistapa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0068" ID="QS0068"/>ei rajoittunut kysymykseen suullisen käsittelyn pitämättä jättämisestä, vaan sitä <HT TYPE="ITALIC">voitiin<?PAGE NO="25"?> laajentaa</HT> muihin 6 artiklan soveltamisalaan kuuluviin menettelyllisiin takeisiin, kuten käsiteltävässä asiassa syytetyn osallistumiseen suulliseen käsittelyyn<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0084"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20100512">12.5.2010</DATE>, Kammerer v. Itävalta (CE:ECHR:2010:0512JUD003243506, 27 kohta) (vapaa käännös). Ks. vastaavasti myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20140710">10.7.2014</DATE>, Marčan v. Kroatia (CE:ECHR:2014:0710JUD004082012, 35 kohta).</P></NOTE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0085"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> Kun tämä seikka otetaan huomioon, pidän kyseenalaisena sitä, että voitaisiin hyväksyä vaikenemisoikeuden kaltaisen takeen, joka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sijaitsee <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0069" ID="QS0069"/>oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin käsitteen ytimessä<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="201D" ID="QE0069"/>, vähemmän tiukka soveltaminen. On toiseksi todettava, että olen täysin samaa mieltä tulkinnasta, jonka mukaan tuomiosta Jussila ilmenevä periaate ei edellytä tarkasteltavan takeen ulottuvuuden supistamista tai rajoittamista, vaan pelkästään sen <HT TYPE="ITALIC">korvaamista</HT> vaihtoehtoisilla tavoilla suojata oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0086"><P>Ks. Smits, C. ja Waelbroeck, D., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0070" ID="QS0070"/>When the Judge Prosecutes, Power Prevails Over Law<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/>, in Govaere, I., Quick, R. ja Bronckers, M. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">Trade and Competition Law in the EU and Beyond</HT>, Edward Elgar Publishing, 2011, s. 452.</P></NOTE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0087"><P>Tämä on mielestäni tiivistetty tuomion 42 kohdan viimeisessä virkkeessä, jossa todetaan seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0071" ID="QS0071"/>Tässä on – – kiinnitettävä huomiota ennen kaikkea 6 artiklassa vahvistettuun kohtuusperiaatteeseen, jonka merkitys on olennainen – –<QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/>.</P></NOTE> Kyseisessä tuomiossa pääteltiin, ettei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa ollut rikottu, sellaisen <HT TYPE="ITALIC">asiayhteyttä</HT> koskevan arvioinnin perusteella, jossa oli kyse siitä, olivatko tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetut oikeudelliset ongelmat omiaan mahdollistamaan poikkeuksellisesti sen, että kansalliset viranomaiset hylkäävät suullisen käsittelyn pitämistä koskevan pyynnön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114.</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että asiassa Jussila annetussa tuomiossa käyttöön otettu periaate ei voi olla perusteena sille, että vastaukset valvontaviranomaisen kysymyksiin, jotka koskevat tosiseikkoja rikkomisen toteen näyttämiseksi, kuuluisivat vaikenemisoikeuden piiriin vain, jos tällaisessa tapauksessa sovelletaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden vaihtoehtoisia suojaamistapoja, mikä olisi selvitettävä asiayhteyteen perustuvalla arvioinnilla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115.</NO.P><TXT>Mielestäni tällä toisella toteamuksella suljetaan myös pätevästi pois tuomion A. Menarini Diagnostics s.r.l. v. Italia (jäljempänä tuomio Menarini)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0088"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20110927">27.9.2011</DATE>, A. Menarini Diagnostics s.r.l. v. Italia (CE:ECHR:2011:0927JUD004350908).</P></NOTE> merkityksellisyys; komissio vetosi siihen tässä yhteydessä myös siinä ilmaistun läheisen periaatteen vuoksi, ja sen mukaan on niin, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0072" ID="QS0072"/>vaikka [hallinnollisen menettelyn ja rikosoikeudellisen menettelyn – ymmärrettynä sanan suppeassa merkityksessä – väliset erot] eivät voisi vapauttaa sopimusvaltioita niiden velvollisuudesta noudattaa kaikkia 6 artiklan rikosoikeudellisessa osassa tarjottuja takeita, ne voivat kuitenkin vaikuttaa niiden soveltamista koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0089"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20110927">27.9.2011</DATE>, A. Menarini Diagnostics s.r.l. v. Italia (CE:ECHR:2011:0927JUD004350908, 62 kohta).</P></NOTE> Kyseisessä tuomiossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamaa kieltävää vastausta siihen, oliko jokaisen henkilön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa, jolla on täysi tuomiovalta, mahdollisesti loukattu italialaisen hallintotuomioistuimen kansallisen kilpailuviranomaisen päätösten osalta harjoittaman valvonnan yhteydessä, perusteltiin lähinnä sillä, että vaikka Italian lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä kehotettiin hallintotuomioistuinta harjoittamaan vain laillisuusvalvontaa, Consiglio di stato (ylin hallintotuomioistuin, Italia) oli käsiteltävän asian olosuhteissa harjoittanut täysimääräistä valvontaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0090"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20110927">27.9.2011</DATE>, A. Menarini Diagnostics s.r.l. v. Italia (CE:ECHR:2011:0927JUD004350908), tuomari Sajón yhtäpitävä näkemys. Ks. tästä Muguet-Poullennec, G. ja Domenicucci, D. P., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0073" ID="QS0073"/>Amende infligée par une autorité de concurrence et droit à une protection juridictionnelle effective: les enseignements de l’arrêt Menarini de la CEDH<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/>, <HT TYPE="ITALIC">Revue Lamy de la concurrence</HT>, nro 30, <DATE ISO="20120101">1.1.2012</DATE>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116.</NO.P><TXT>Katson näin ollen, ettei tuomiosta Jussila eikä tuomiosta Menarini johtuvaa periaatetta voida esittää sen väitteen tueksi, jonka mukaan hallinnollisissa menettelyissä, jotka voivat johtaa luonteeltaan rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämiseen, luonnollisten henkilöiden vaikenemisoikeuden on oltava yhtä suppea kuin sen oikeuden, joka oikeushenkilölle myönnetään unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti kilpailunvastaisten toimien alalla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="26"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117.</NO.P><TXT>Katson lopuksi, että kun otetaan huomioon perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohtaan sisältyvä vastaavuuslauseke, luonnollisille henkilöille perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan mukaisesti hallinnollisissa menettelyissä, jotka voivat johtaa luonteeltaan rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämiseen, myönnettävän vaikenemisoikeuden ulottuvuuden on vastattava asian kannalta merkityksellisessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä määriteltyä ulottuvuutta, ja erityisesti silloin, kun on kyse vastauksista tosiseikkoja koskeviin kysymyksiin, tuomiossa Corbet ym. v. Ranska määriteltyä ulottuvuutta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0091"><P>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20150319">19.3.2015</DATE>, Corbet ym. v. Ranska (CE:ECHR:2015:0319JUD<DATE ISO="94110407">000749411</DATE>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Corte costituzionalen esittämiin kahteen ennakkoratkaisukysymykseen, sellaisina kuin ne on muotoiltu uudelleen, seuraavasti:</TXT><P>Sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) <DATE ISO="20030128">28.1.2003</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY 14 artiklan 3 kohdan ja markkinoiden väärinkäytöstä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta <DATE ISO="20140416">16.4.2014</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 (markkinoiden väärinkäyttöasetus) 30 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodossa sallitaan niiden tulkinta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklasta johtuvan vaikenemisoikeuden mukaisesti, koska kyseiset artiklat on ymmärrettävä siten, ettei niissä velvoiteta jäsenvaltioita määräämään seuraamuksia henkilölle, joka kieltäytyy vastaamasta valvontaviranomaisen kysymyksiin, joiden johdosta voisi tulla ilmi hänen syyllisyytensä rikkomukseen, josta rangaistuksena on luonteeltaan rikosoikeudellisia hallinnollisia seuraamuksia. Hallinnollisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä luonteeltaan rikosoikeudellisia seuraamuksia, luonnollisten henkilöiden vaikenemisoikeudelle on perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohtaan sisältyvän vastaavuuslausekkeen nojalla annettava sellainen ulottuvuus, joka ilmenee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asian kannalta merkityksellisestä oikeuskäytännöstä, jonka mukaan tämä oikeus kattaa erityisesti vastaukset tosiseikkoja koskeviin kysymyksiin, edellyttäen, että ne vaikuttavat mainituissa menettelyissä määrättävään tuomioon tai seuraamukseen.</P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>