<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-272/20 P</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62020CJ0272</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:814">EU:C:2021:814</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>14</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>14</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20211006">6.10.2021</DATE> – Asia C‑272/20 P</HT></P><P><HT TYPE="SC">Veit v. EKP</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin Tuomioistuimen Tuomio</HT> (viides jaosto)</P><P><DATE ISO="20211006">6 päivänä lokakuuta 2021</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: saksa.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Muutoksenhaku</KEYWORD><KEYWORD>Henkilöstö</KEYWORD><KEYWORD>Euroopan keskuspankin (EKP) henkilöstö</KEYWORD><KEYWORD>Palkkaus</KEYWORD><KEYWORD>Kilpailu</KEYWORD><KEYWORD>Sisäisten ja ulkopuolisten hakijoiden yhdenvertainen kohtelu</KEYWORD><KEYWORD>Palkkatason määrittäminen</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C‑272/20 P,</P><P>jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille <DATE ISO="20200619">19.6.2020</DATE>,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Sebastian Veit</HT>, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa), edustajanaan K. Kujath, Rechtsanwalt,</P><PARTY.STATUS>valittajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>ja jossa vastapuolena on</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan keskuspankki (EKP)</HT>, asiamiehinään F. von Lindeiner ja M. Rötting, avustajanaan B. Wägenbaur, Rechtsanwalt,</P><PARTY.STATUS>vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Regan (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Ilešič, E. Juhász, C. Lycourgos ja I. Jarukaitis,</P><P>julkisasiamies: J. Richard de la Tour,</P><P>kirjaaja: A. Calot Escobar,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,</VISA><VISA>päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><?PAGE NO="2"?><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Sebastian Veit vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen <DATE ISO="20200402">2.4.2020</DATE> antaman tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Veit v. EKP</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-474/18</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2020:140">EU:T:2020:140</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt hänen SEUT 270 artiklaan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 50 a artiklaan perustuvan vaatimuksensa yhtäältä <DATE ISO="20180103">3.1.2018</DATE> annetun Euroopan keskuspankin (EKP) päätöksen (jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamisesta siltä osin kuin siinä määritetään hänet palkkaluokassa F/G vain palkkatasolle 17 ja toisaalta hänen valituksensa hylkäämisestä <DATE ISO="20180525">25.5.2018</DATE> tehdyn EKP:n päätöksen (jäljempänä <DATE ISO="20180525">25.5.2018</DATE> tehty päätös) kumoamisesta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Riita-asian tausta ja riidanalainen päätös</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Riita-asian tausta, sellaisena kuin se ilmenee valituksenalaisen tuomion 1–11 kohdasta, on seuraavanlainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>EKP otti kilpailun perusteella Sebastin Veitin <DATE ISO="20151001">1.10.2015</DATE> palvelukseensa ajanjaksolle <DATE ISO="20151001">1.10.2015</DATE>–<DATE ISO="20180930">30.9.2018</DATE> valvonta-alan analyytikkona mikrovalvonnan pääosastolle (PO) IV. Valittajan sopimus oli määräaikainen sopimus, joka sen päättymisen yhteydessä voitiin muuntaa toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Valittaja määritettiin hänen palvelukseen ottamisensa yhteydessä avointa virkaa koskevan ilmoituksen mukaisesti EKP:n palkkajärjestelmän mukaiseen E/F-palkkaluokkaan. Tässä palkkaluokassa EKP myönsi hänelle palkkatason 70 sillä perusteella, että hänellä oli Deutsche Bundesbankista (Saksan liittovaltion keskuspankki) noin 11 ja puolen vuoden pituinen aikaisempi ammatillinen kokemus, joka vakiintuneen hallintokäytännön mukaisesti – sellaisena kuin on vahvistettuna asiakirjassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>Salary Proposal Guidelines<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> (palkkaehdotuksia koskevat suuntaviivat) ja jonka EKP:n henkilöstöhallinnon PO laati <DATE ISO="20120430">30.4.2012</DATE> (jäljempänä uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskeva vakiintunut hallintokäytäntö) – otettiin huomioon kuutena palkkatasona vuotta kohden sellaisen merkityksellisen aikaisemman ammatillisen kokemuksen perusteella, joka on hankittu kyseessä olevaa tointa vastaavalla tai ylemmällä tasolla, eli 6 x 11,6 = 69 palkkatasoa, jotka lisättiin palkkaluokan E/F ensimmäiseen palkkatasoon, mistä oli tuloksena palkkataso 70.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Valittajalle myönnettiin palkan ja palkkioiden vuosittaista tarkistusta koskevassa menettelyssä ajanjaksolle <DATE ISO="20150901">1.9.2015</DATE>–<DATE ISO="20160831">31.8.2016</DATE> neljä lisäpalkkatasoa, ja hän eteni siten palkkaluokan E/F tasolle 74.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>EKP ylensi <DATE ISO="20170227">27.2.2017</DATE> valittajan kilpailun johdosta tilapäisesti ylempään palkkaluokkaan ajanjaksolle <DATE ISO="20170301">1.3.2017</DATE>–<DATE ISO="20180930">30.9.2018</DATE> valvojaksi mikrovalvonta II PO:n merkittävien pankkien valvontaosastolle IX ja määritteli hänet palkkaluokan F/G palkkatasolle 17. Valittajan tähän perustuva sopimus oli määräaikainen sopimus, jota ei voitu muuntaa toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>EKP julkaisi <DATE ISO="20170602">2.6.2017</DATE> kaksi kilpailuilmoitusta, joista toinen oli osoitettu sisäisille hakijoille ja toinen ulkopuolisille hakijoille ja joiden sisältö oli toisiinsa rinnastettavissa ja jotka koskivat mikrovalvonta I PO:ssa olevia pankkivalvojien toimia palkkaluokassa F/G. Tätä varten järjestetyssä kilpailussa (jäljempänä kyseessä oleva kilpailu) sisäiset ja ulkopuoliset hakijat osallistuivat samaan valintamenettelyyn.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Valittajan hakemus hyväksyttiin, ja EKP teki <DATE ISO="20180103">3.1.2018</DATE> riidanalaisen päätöksen, jolla se siirsi valittajan <DATE ISO="20180101">1.1.2018</DATE> alkaen valvojan virkaan mikrovalvonta I PO:n tärkeiden pankkien valvontaosastolle I ja ylensi tämän palkkaluokan F/G palkkatasolle 17.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Valittajan palkkaluokan F/G palkkatason 17 määrittäminen riidanalaisessa päätöksessä perustui ylennyksistä <DATE ISO="20110719">19.7.2011</DATE> annetun hallinnollisen kiertokirjeen 2/2011 (jäljempänä kiertokirje 2/2011) 5 artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan ylempään palkkaluokkaan ylennetyn sisäisen hakijan peruspalkka asettuu ylennyksen voimaantulohetkellä sen palkkaluokan ensimmäiselle palkkatasolle, johon uusi virka kuuluu, tai sitä korotetaan 3 prosentilla, suurempaa määrää soveltaen. Esillä olevassa asiassa valittajan peruspalkkaa, joka vastasi hänen analyytikon tointaan valvonta-alalla ja joka oli määritetty palkkaluokan E/F palkkatasolle 74, korotettiin 3 prosentilla, mikä vastaa palkkaluokan F/G palkkatasoa 17.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Valittaja pyysi <DATE ISO="20180208">8.2.2018</DATE> lähettämällään sähköpostiviestillä riidanalaisen päätöksen oikeudenkäyntiä edeltävää uudelleentarkastelua. Hän vaati pääasiallisesti, että hänelle määritettäisiin palkkaluokan F/G taso 83.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>EKP:n henkilöstöhallinnon pääosaston apulaispääjohtaja hylkäsi tämän pyynnön <DATE ISO="20180227">27.2.2018</DATE> tekemällään päätöksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Valittaja teki valituksen <DATE ISO="20180406">6.4.2018</DATE> lähettämällään sähköpostiviestillä. Valitus hylättiin EKP:n pääjohtajan päätöksellä, joka saapui valittajalle <DATE ISO="20180606">6.6.2018</DATE>, eli <DATE ISO="20180525">25.5.2018</DATE> tehdyllä päätöksellä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20180806">6.8.2018</DATE> toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa hän vaati sekä riidanalaisen päätöksen että <DATE ISO="20180525">25.5.2018</DATE> tehdyn päätöksen kumoamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen valituksenalaisella tuomiolla. Unionin yleinen tuomioistuin totesi erityisesti, että sisäiset hakijat ja kyseisen kilpailun läpäisseet ulkopuoliset hakijat ovat toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa palkkatason määrittämisen kannalta. Se totesi lisäksi, että erilaisten sääntöjen soveltaminen tässä tarkoituksessa – koska kiertokirjeen 2/2011 5 artiklan 1 kohtaa on sovellettu valittajan kaltaisiin sisäisiin hakijoihin ja uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevaa vakiintunutta hallintokäytäntöä ulkopuolisiin hakijoihin – voi johtaa erilaisiin tuloksiin, vaikka sisäisten ja ulkopuolisten hakijoiden merkityksellinen ammatillinen kokemus on sama. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että tämä erilainen kohtelu oli oikeutettua ja oikeasuhteista.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Osapuolten vaatimukset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Valittaja vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>kumoaa valituksenalaisen tuomion sekä riidanalaisen päätöksen, sellaisena kuin se on täsmennettynä <DATE ISO="20180525">25.5.2018</DATE> tehdyllä päätöksellä, ja</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>EKP vaatii, että unionin tuomioistuin</TXT><?PAGE NO="4"?><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>hylkää valituksen ja</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Valituksen tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Tutkittavaksi ottaminen</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Asianosaisten lausumat</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>EKP väittää aluksi, että valitus on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta, koska valittajalla ei ole oikeussuojan tarvetta, sillä valituksenalaisen tuomion kumoaminen ei voi johtaa siihen, että hänen palkkaluokkansa F/G palkkatasoksi määritetään 83.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>EKP väittää tältä osin, että valittajan väite, jonka mukaan EKP:lla oli velvollisuus määrittää hänen palkkaluokkansa F/G palkkatasoksi 83 eikä palkkatasoksi 17, perustuu virheelliseen oletukseen. Valittaja väittää, että sekä hänen aikaisempi toimintansa Deutsche Bundesbankissa tämän pankin toimihenkilöiden keskitasolla (gehobener Dienst), joka vastaa analyytikon tasoa ja joka oli otettu huomioon hänen E/F-palkkaluokkansa määrittämisessä, kun EKP otti hänet palvelukseensa valvonta-analyytikkona (Supervision Analyst) vuonna 2015, että hänen ammatillinen kokemuksensa, jonka hän oli hankkinut toimiessaan valvonta-analyytikkona (Supervision Analyst) EKP:ssä palkkaluokassa E/F, vastaavat täysin sitä toimintatasoa, jolla hän työskenteli pankkivalvojana (Banking Supervisor) palkkaluokassa F/G kyseessä olevan sisäisen kilpailun jälkeen. Valittaja katsoo näin ollen, että vaikka tämä ammatillinen kokemus on hankittu yksinomaan alemmassa palkkaluokassa, se on hänen ylennyksensä vuoksi otettava uudelleen huomioon hänen palkkaansa laskettaessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>EKP:n mukaan tämä oletus on virheellinen. Asiakirja-aineistosta ilmenee ilman, että tosiseikkojen aineellinen toteaminen tai arviointi olisi tätä varten tarpeen, että ennen toimeen ottamista hankittu palkkaluokan E/F määrittämistä varten merkityksellinen ammatillinen kokemus ei periaatteessa vastaa palkkaluokan F/G määrittämistä varten merkityksellistä ammatillista kokemusta. Yksistään tästä syystä valvonta-analyytikkona (Supervision Analyst) EKP:ssä hankittua ammatillista kokemusta ei voida ottaa uudelleen huomioon valittajan palkkaluokan F/G määrittämiseksi. Tässä yhteydessä EKP viittaa uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevaan vakiintuneen hallintokäytäntönsä peruskäsitteeseen, joka on vahvistettu palkkaehdotuksia koskevissa suuntaviivoissa (Salary Proposal Guidelines) ja jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>yleensä huomioon otetaan hoidettavaa tehtävää varten ja kyseisellä tasolla hankittu merkityksellinen kokemus<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>EKP väittää täsmällisemmin ensinnäkin sen väitteen osalta, jonka mukaan epäyhdenvertainen kohtelu ei ole perusteltua, että valittajan valituksessaan tekemä viittaus valituksenalaisen tuomion 61 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin ei täytä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 2 kohdan mukaisia vaatimuksia siitä, että oikeudellisissa perusteluissa ja perusteissa, joihin vedotaan, yksilöidään täsmällisesti ne unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun perustelujen kohdat, jotka on riitautettu.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Toiseksi perusteluilla, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon ammatillista kokemusta, jonka valittaja oli hankkinut ennen tuloaan EKP:n palvelukseen, viimeksi mainittu esittää EKP:n mukaan tosiseikkoja koskevia väitteitä, joiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat muutoksenhakuvaiheessa. Erityisesti väite, jonka mukaan Deutsche Bundesbankissa hankittu ammatillinen kokemus on myös <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>merkityksellinen<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> asianomaisen henkilön palkan määrittämisen kannalta sen jälkeen, kun hänen hakemuksensa palkkaluokan F/G tarkastajan toimeen on hyväksytty, edellyttää tämän kokemuksen luokittelemista <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>merkittäväksi<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/> uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevassa vakiintuneessa hallintokäytännössä tarkoitetulla tavalla. Tämä luonnehdinta vastaa tosiseikkojen arviointia, joka ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan muutoksenhaun yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Kolmanneksi valittajan väite, jossa hän moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on valituksenalaisen tuomion 73 kohdassa katsonut, että sovellettaessa nyt käsiteltävässä asiassa uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevaa vakiintunutta hallintokäytäntöä on olemassa vaara, että sama ammatillinen kokemus otetaan huomioon kahteen kertaan, on jätettävä tutkimatta. Valittaja moittii siten unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ottanut huomioon sitä, että hänen Deutsche Bundesbankissa hankkimansa ammatillinen kokemus olisi pitänyt ottaa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>merkityksellisenä<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/> huomioon kahteen kertaan, sekä siinä yhteydessä, kun hänet otettiin palvelukseen palkkaluokkaan E/F että kun hänet otettiin kyseessä olevan kilpailun jälkeen palvelukseen palkkaluokkaan F/G.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Ensinnäkin siltä osin kuin EKP väittää, ettei valittajalla ole oikeussuojan tarvetta, koska valituksenalaisen tuomion kumoaminen ei voi johtaa siihen, että hänet määritetään palkkaluokan F/G palkkatasolle 83, sen väite on hylättävä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Tältä osin on todettava, että jotta valitus voitaisiin jättää tutkimatta EKP:n esittämästä syystä, olisi osoitettava, ettei valittajaa olisi sijoitettu korkeammalle palkkatasolle siinä tapauksessa, että häneen olisi kyseisen kilpailun jälkeen sovellettu uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevaa vakiintunutta hallintokäytäntöä. Kuten lähinnä EKP itse väittää, kysymys siitä, voidaanko valittajan aikaisempaa ammatillista kokemusta pitää <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>merkityksellisenä<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/> tässä käytännössä tarkoitetulla tavalla, jonka mukaan hakijoille myönnetään kuusi palkkatasoa kutakin merkityksellistä aikaisempaa työkokemusvuotta kohden, joka on hankittu samalla tai ylemmällä tasolla kuin avoinna oleva toimi, on tosiseikkoja koskeva kysymys, jota unionin yleinen tuomioistuin ei ole arvioinut valituksenalaisessa tuomiossa ja jota unionin tuomioistuin ei voi tutkia valituksen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Kuten valituksenalaisen tuomion 71 kohdasta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin on ainoastaan todennut, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>ei ole poissuljettua<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>, että uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevan vakiintuneen hallintokäytännön soveltaminen valittajan kaltaisiin sisäisiin hakijoihin olisi voinut johtaa ylempään palkkaluokkaan määrittämiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 256 artiklasta sekä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että muutosta voidaan hakea vain oikeudellisten kysymysten osalta. Ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen toimivaltainen määrittämään merkityksellisen tosiseikaston ja arvioimaan sitä. Sitä tapausta lukuun ottamatta, että tämä tosiseikasto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla,<?PAGE NO="6"?> tosiseikaston arviointi ei näin ollen ole oikeudellinen kysymys, joka sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190326">26.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Italia</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑621/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:251">EU:C:2019:251</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0097">97</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen tehtävänä ei siis ole määrittää, olisiko valittaja tosiasiallisesti määritetty palkkaluokan F/G palkkatasolle 83 palkkatason 17 sijaan siinä tapauksessa, että valittajaan olisi sovellettu uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevaa vakiintunutta hallintokäytäntöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Vaikka valittajan vaatimus siitä, että unionin tuomioistuin tekee tällaisen toteamuksen tai määrää EKP:n tekemään päätöksen, jolla määritetään hänet palkkatasolle 83, olisi tosiasiallisesti pitänyt jättää tutkimatta (ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19840612">12.6.1984</DATE>, <NAME.CASE>Angelidis v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>17/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1984:267">EU:C:1984:267</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), tätä koskevilla väitteillään valittaja ei ole esittänyt tällaista vaatimusta vaan vain korostaa niitä seurauksia, jotka johtuvat siitä, että EKP ja unionin yleinen tuomioistuin ovat hänen mukaansa loukanneet yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Tällainen väite ei kuitenkaan voi johtaa valituksen tutkimatta jättämiseen, koska valituksessa vedotaan kyseiseen yleiseen periaatteeseen ja tuodaan siten esiin oikeudellinen kysymys.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Toiseksi tämän tuomion 20 kohdassa esitetyistä EKP:n perusteluista on aluksi huomautettava, että valituksen kohdassa, jossa on yleinen viittaus valituksenalaisen tuomion 61 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin, pyritään ainoastaan palauttamaan mieleen osa kyseisen tuomion sisällöstä. Jäljempänä valittaja yksilöi mainitun tuomion erityiset kohdat niiden väitteiden yhteydessä, joihin hän vetoaa mainittuja 61 kohtaa ja sitä seuraavia kohtia vastaan, eli saman tuomion 63–66, 68, 72, 73 ja 75 kohdan. On vielä lisättävä, että nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva valituksenalaisen tuomion osa eli unionin yleisen tuomioistuimen arviointi kyseessä olevan erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteesta sisältää vain noin kaksikymmentä kohtaa, joten valittajan valituksessaan yksilöimien kyseisen tuomion erityisten kohtien avulla ei voida todeta mitään epäselvyyttä tämän tarkoittamien mainitun tuomion kohtien yksilöinnin osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Siltä osin kuin valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se ei ottanut huomioon hänen ennen EKP:n palvelukseen tuloa hankkimansa ammatillisen kokemuksen arvoa, hän pyrkii osoittamaan, että kun otetaan huomioon EKP:n ulkopuoliset merkitykselliset pitkäaikaiset työskentelyjaksot ja hänen lyhyt työskentelyjaksonsa EKP:ssä, periaatetta, jonka mukaan avoimen kilpailun osallistujia on kohdeltava yhdenvertaisesti, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut <DATE ISO="19850115">15.1.1985</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Samara v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>266/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:9">EU:C:1985:9</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), olisi pitänyt soveltaa häneen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Näillä väitteillään valittaja ei siis vaadi unionin tuomioistuinta arvioimaan tosiseikkoja uudelleen vaan riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa merkityksellisestä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä tekemän tulkinnan. Mainittu väite on näin ollen otettava tutkittavaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Siltä osin kuin valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on valituksenalaisen tuomion 73 kohdassa katsonut, että sovellettaessa uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevaa vakiintunutta hallintokäytäntöä nyt käsiteltävässä asiassa on olemassa riski, että otetaan kahteen kertaan huomioon sama ammatillinen kokemus, valittaja ei kyseenalaista unionin yleisen tuomioistuimen arviointia näistä tosiseikoista sellaisenaan. Hän riitauttaa sitä vastoin unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, jonka mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate ei edellytä, että sisäisen hakijan sama ammatillinen kokemus otetaan huomioon toisen kerran, vaikka tapauskohtaisesti tämän kokemuksen alkuperäinen huomioon ottaminen ei<?PAGE NO="7"?> mahdollista kyseisen hakijan yhtä edullista palkkatason määrittämistä kuin joka olisi tuloksena ulkopuolisiin hakijoihin sovellettavien sääntöjen soveltamisesta. Valittajan tältä osin esittämät perustelut on näin ollen tutkittava.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asiakysymys</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Asianosaisten lausumat</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Valittaja väittää ainoassa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, sellaisena kuin se on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20 artiklassa, katsoessaan, että erilainen kohtelu, jonka se oli perustellusti tuonut esiin valituksenalaisen tuomion 52–55 kohdassa, oli oikeutettu objektiivisella ja kohtuullisella perusteella ja oli oikeassa suhteessa tällä erilaisella kohtelulla tavoiteltuun päämäärään nähden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Valittaja väittää ensinnäkin oikeutuksen olemassaoloa koskevasta unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnista, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa jättänyt huomiotta Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 32 artiklan ja uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevan vakiintuneen hallintokäytännön välisen merkittävän eron. Kilpailun läpäisseiden ulkopuolisten hakijoiden aikaisempi merkityksellinen ammatillinen kokemus voidaan nimittäin ottaa huomioon käytännössä rajattomasti palkkaluokan osalta, mikä johtaa selvästi valittajan kaltaisille sisäisille hakijoille myönnettyä palkkatasoa korkeampaan palkkatasoon. Tämä merkittävä ero vaatii valittajan tilanteen kaltaisissa tilanteissa uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevan vakiintuneen hallintokäytännön soveltamista. Valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa oleva unionin yleisen tuomioistuimen arviointi henkilöstösääntöjen 32 artiklan ja kyseisen käytännön vertailukelpoisuudesta ei ole vakuuttava nyt käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Valittaja katsoo, että toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, henkilöstösääntöjä koskevaa oikeuskäytäntöä ei pidä soveltaa nyt kyseessä olevan tilanteen kaltaisiin tilanteisiin, kun otetaan huomioon erityisesti se, että unionin virkamiehillä on eri asema kuin unionin henkilöstön niillä jäsenillä, jotka eivät ole virkamiehiä. Valittajan tapauksessa tämä erilainen asema käy selvästi ilmi siitä, että alun perin hänet otettiin palvelukseen vain määräajaksi. Henkilöstösääntöjen 46 artiklan oikeudellista logiikkaa, jolla pyritään varmistamaan virkaiän ja palkan kehityksen mahdollisimman suuri jatkuvuus, ei voida soveltaa niihin henkilöstön jäseniin, jotka eivät ole virkamiehiä, koska heihin sovelletaan eri henkilöstösääntöjä. Tämä kyseisen säännöksen tarkoitus on asianomaisten henkilöstön jäsenten kannalta puhtaasti taloudellinen seikka. Kyse ei missään tapauksessa ole perusoikeuskirjan 52 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta asianmukaisesta oikeuttamisperusteesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Koska niiden henkilöstön jäsenten, jotka ovat virkamiehiä, ja niiden henkilöstön jäsenten, jotka eivät ole tässä asemassa, tilanteet eivät ole toisiinsa rinnastettavissa, unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 64, 65 ja 68 kohdassa sekä sitä seuraavissa kohdissa aiheettomasti katsonut, että koulutuksen ja ammatillisen kokemuksen mikä tahansa huomioon ottaminen mahdollistaa sen, että sisäisiä hakijoita kohdellaan ulkopuolisia hakijoita epäedullisemmin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Valittaja väittää lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon hänen merkityksellistä 11 ja puolen vuoden ammatillista kokemustaan, jonka hän oli hankkinut ennen kuin hän aloitti EKP:n palveluksessa, ja että hänet on ylennetty uuteen toimeen vain kahden palvelusvuoden jälkeen. Kun otetaan huomioon EKP:n ulkopuoliset merkitykselliset pitkäaikaiset aikaisemmat työskentelykaudet ja valittajan lyhyt työskentelykausi EKP:ssä, hänen tilanteensa olisi ollut pikemminkin rinnastettavissa ulkopuolisten hakijoiden tilanteeseen kuin sisäisten hakijoiden tilanteeseen. <DATE ISO="19850115">15.1.1985</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Samara v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>266/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:9">EU:C:1985:9</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) perustuvasta oikeuskäytännöstä seuraa, että tällaisessa tapauksessa on asetettava etusijalle periaate, jonka mukaan avoimeen kilpailun osallistujia on kohdeltava yhdenvertaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka perustuu <DATE ISO="19850129">29.1.1985</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Michel v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>273/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:31">EU:C:1985:31</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), johon unionin yleinen tuomioistuin viittaa valituksenalaisen tuomion 72 kohdassa ja jonka mukaan se, että sisäisten ja ulkopuolisten hakijoiden, jotka ovat läpäisseet saman kilpailun kahdessa erillisessä järjestelmässä, ammatillinen kokemus otettiin huomioon, ei ole yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista, jos nämä kaksi ryhmää ovat objektiivisesti erotettavissa toisistaan ja molemmat järjestelmät oli mukautettu kummankin erityistarpeisiin, ei ole sovellettavissa nyt käsiteltävänä olevaan asiaan. Viimeksi mainitun tuomion 40, 45 ja 51 kohdassa on katsottu, että saman kilpailun läpäisseet sisäiset ja ulkopuoliset hakijat olivat toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa ainakin heidän palkkatasonsa palkkaluokan määrittämisen osalta. Olisi ristiriitaista katsoa, että kyseisten kahden ryhmän välillä olisi objektiivisia eroja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin on myös virheellisesti katsonut valituksenalaisen tuomion 73 kohdassa, että sovellettaessa nyt käsiteltävässä asiassa uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevaa vakiintunutta hallintokäytäntöä on olemassa riski, että otetaan kahteen kertaan huomioon valittajan sama ammatillinen kokemus. Pitää tosin paikkansa, että otettaessa valittaja alun perin palvelukseen palkkaluokassa E/F, merkityksellinen ammatillinen kokemus otettiin huomioon hän palkkatasonsa 70 määrittämisessä. Ylemmän palkkaluokan F/G, joka vastaa tointa, johon valittaja ylennettiin, osalta ammatillisen kokemuksen huomioon ottaminen olisi kuitenkin johtanut paljon ylemmän palkkatason määrittämiseen. Aikaisempi merkityksellinen ammatillinen kokemus otettiin huomioon vain rajoitetusti alemman palkkatason 17 määrittämisessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Toiseksi valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 75 kohdassa esittämän päätelmän, jonka mukaan riidanalainen päätös oli paitsi perusteltu myös oikeasuhteinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin on maininnut tältä osin kyseessä olevan erilaisen kohtelun tavoitteena olevan varmistaa EKP:n henkilöstön jäsenten urakehityksen ja palkan mahdollisimman suuri jatkuvuus. Se on todennut, että valittajan aikaisempi merkityksellinen ammatillinen kokemus oli muunnettu hänen palkkaluokkansa F/G palkkatason määrittämisessä kiertokirjeen 2/2011 5 artiklan 1 kohtaa soveltaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Se, että – toisin kuin henkilöstösääntöjen 32 artiklassa säädetään – ulkopuolisten hakijoiden osalta aikaisempi merkityksellinen ammatillinen kokemus otetaan uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevan vakiintuneen hallintokäytännön mukaisesti huomioon käytännössä rajoituksetta, mutta se otetaan huomioon vain paljon vähäisemmässä määrin sisäisten hakijoiden osalta kiertokirjeen 2/2011 5 artiklan 1 kohtaa soveltaen, on valittajan mukaan kuitenkin ristiriidassa kyseisen toimenpiteen oikeasuhtaisuuden kanssa. Epäedullisempi kohtelu, jota on<?PAGE NO="9"?> sovellettu valittajaan määritettäessä hänet palkkaluokkaan F/G, merkitsee noin 15 prosentin suuruista tulonmenetystä verrattuna siihen tuloon, joka hänelle olisi myönnetty, jos hän olisi ollut ulkopuolisen hakijan asemassa palvelukseen ottamisensa yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>EKP väittää, että valitus on perusteeton.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Aluksi on huomautettava, että valittaja ei valituksessaan riitauta unionin yleisen tuomioistuimen arviointeja, joiden mukaan yhtäältä sisäiset hakijat ja ulkopuoliset hakijat, jotka ovat läpäisseet kyseisen kilpailun, ovat toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa palkkatason määrittämisen kannalta ja toisaalta erilaisten sääntöjen soveltaminen tähän – kun kiertokirjeen 2/2011 5 artiklan 1 kohtaa on sovellettu valittajan kaltaisiin sisäisiin hakijoihin, ja uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevaa vakiintunutta hallintokäytäntöä on sovellettu ulkopuolisiin hakijoihin – voi johtaa erilaisiin tuloksiin, vaikka sisäisten hakijoiden ja ulkopuolisten hakijoiden aikaisempi merkityksellinen ammatillinen kokemus on samanlainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Valittaja väittää sitä vastoin, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen tukeutuessaan unionin tuomioistuimen <DATE ISO="19850115">15.1.1985</DATE> antamaan tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Samara v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>266/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:9">EU:C:1985:9</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="19850129">29.1.1985</DATE> antamaan tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Michel v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>273/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:31">EU:C:1985:31</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) sekä unionin yleisen tuomioistuimen <DATE ISO="19930928">28.9.1993</DATE> antamaan tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Baiwir ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-103/92 à T-105/92</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:1993:79">EU:T:1993:79</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20111214">14.12.2011</DATE> antamaan tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>De Luca v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑563/10 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2011:746">EU:T:2011:746</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jotka koskevat henkilöstösääntöjä, ja katsoessaan, että tämä erilainen kohtelu on oikeutettua ja oikeasuhteista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Kuten unionin tuomioistuin on katsonut, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jota sovelletaan unionin virkamiesoikeudessa, loukataan silloin, kun kahta henkilöryhmää, joiden tosiasialliset ja oikeudelliset tilanteet eivät eroa olennaisesti toisistaan, kohdellaan eri tavoin palvelukseen ottamisen yhteydessä ja kun tällaiselle erilaiselle kohtelulle ei ole objektiivisia perusteita (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100304">4.3.2010</DATE>, <NAME.CASE>Angé Serrano ym. v. parlamentti</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑496/08 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:116">EU:C:2010:116</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0099">99</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen niiden säännösten tulkinnasta, jotka koskevat avoimessa kilpailussa uuteen virkaan nimitetyn palveluksessa olevan virkamiehen palkkatason määrittämistä, unionin tuomioistuin on todennut, ettei henkilöstösääntöihin sisälly nimenomaisesti tätä määrittämistä koskevia säännöksiä. Puhtaasti sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan yhtäältä virassa olevan virkamiehen siirtyminen ura-alueelta toiselle ei ole henkilöstösääntöjen 32 artiklassa tarkoitettu palvelukseen ottaminen, koska kyseinen virkamies on jo aiemmin otettu palvelukseen, eikä tämä siirtymä toisaalta myöskään ole henkilöstösääntöjen 46 artiklassa tarkoitettu <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>ylennys<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>, koska tällainen nimittäminen ei perustu menettelyihin, joista henkilöstösäännöissä säädetään virkamiesten ylentämistä varten. Oikeuskäytännössä on siis tulkittu näitä säännöksiä ottamalla huomioon niiden asiayhteys ja tavoite (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="29850115">15.1.2985</DATE>, <NAME.CASE>Samara v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>266/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:9">EU:C:1985:9</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0013">13</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850129">29.1.1985</DATE>, <NAME.CASE>Michel v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>273/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:31">EU:C:1985:31</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on erityisesti todennut, että henkilöstösääntöjen 32 artiklalla pyritään muun muassa antamaan nimittävälle viranomaiselle mahdollisuus ottaa huomioon, vaikkakin melko tiukoissa rajoissa, hakijan ennen virkamiehenä palvelukseen ottamista hankkima koulutus ja ammatillisen kokemus (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850129">29.1.1985</DATE>, <NAME.CASE>Michel v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>273/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:31">EU:C:1985:31</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Henkilöstösääntöjen 46 artiklan tarkoituksena on sitä vastoin muun muassa varmistaa virkamiehen urakehityksen aikana hänen virkaikänsä ja palkkansa kehityksen mahdollisimman suuri jatkuvuus. Tällaisen säännöksen välttämättömyys johtuu muun muassa siitä, että peruspalkkataulukon mukaan palkkaluokan ylimmät palkkatasot ja ylemmän palkkaluokan alemmat palkkatasot kattavat toisensa osittain. Eri ura-alueiden välillä on kuitenkin sama osittainen päällekkäisyys. Jotta vältettäisiin se, että jonkin ura-alueen ylimmän palkkaluokan virkamies kärsisi – joskus huomattavankin – menetyksen palvelusaikansa ja palkkansa osalta suhteessa työtovereihinsa siirtyessään ylemmälle ura-alueelle, häneen on siis sovellettava henkilöstösääntöjen 46 artiklassa säädettyjä periaatteita (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850129">29.1.1985</DATE>, <NAME.CASE>Michel v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>273/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:31">EU:C:1985:31</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on siten vahvistanut periaatteen, jonka mukaan avoimessa kilpailussa ura-alueelta toiselle siirtyvän virkamiehen palkkatason määrittämisen on perustuttava henkilöstösääntöjen 46 artiklassa mainittuihin periaatteisiin eikä henkilöstösääntöjen 32 artiklan toisessa kohdassa mainittuihin periaatteisiin (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850129">29.1.1985</DATE>, <NAME.CASE>Michel v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>273/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:31">EU:C:1985:31</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on kuitenkin myöntänyt, että tästä periaatteesta on poikkeuksia siltä osin kuin käsiteltävän asian tosiseikkojen perusteella on perusteltua rinnastaa asianomaisen virkamiehen nimittäminen henkilöstösääntöjen 32 artiklan mukaiseen palvelukseen ottamiseen. Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että tällaisissa olosuhteissa periaatteelle, jonka mukaan avoimeen kilpailuun osallistujia on kohdeltava yhdenvertaisesti, on annettava etusija siihen tarpeeseen nähden, että avoimen kilpailun hakijana olevaa virkamiestä ja jo palvelukseen otettuja muita virkamiehiä on kohdeltava yhdenvertaisesti (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850115">15.1.1985</DATE>, <NAME.CASE>Samara v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>266/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:9">EU:C:1985:9</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0012">12</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19880614">14.6.1988</DATE>, <NAME.CASE>Lucas v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>47/87</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1988:301">EU:C:1988:301</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Siltä osin kuin valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on soveltanut hänen tilanteeseensa henkilöstösääntöjä koskevaa unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, on muistutettava ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 59 kohdassa todennut, että henkilöstösääntöjen säännöksiä ei voida soveltaa suoraan EKP:n henkilöstöön. Se on kuitenkin katsonut perustellusti kyseisen tuomion 66 kohdassa, että henkilöstösääntöjen 32 ja 46 artiklan välisen yhteyden taustalla olevat näkökohdat ovat rinnastettavissa perusteluihin, jotka ovat uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevan vakiintuneen hallintokäytännön ja kiertokirjeen 2/2011 5 artiklan 1 kohdan välisen yhteyden taustalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut kyseisessä 66 kohdassa, sekä henkilöstösääntöjen että nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien säännösten tapauksessa on määritettävä, sovelletaanko toimessa olevan henkilön, joka nimitetään uuteen toimeen avoimen kilpailun johdosta, palkkatason määrittämiseen palvelukseen ottamista koskevia säännöksiä eli henkilöstösääntöjen 32 artiklaa tai – kuten nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa – uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevaa vakiintunutta hallintokäytäntöä, vai ylennystä koskevia säännöksiä eli henkilöstösääntöjen 46 artiklaa tai – kuten nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa – kiertokirjeen 2/2011 5 artiklan 1 kohtaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa ilman, että valittaja olisi osoittanut oikeudellista virhettä tai tosiseikkojen taikka todisteiden tältä osin vääristynyttä huomioon ottamista, että kiertokirjeen 2/2011 5 artiklan 1 kohdan taustalla oleva<?PAGE NO="11"?> tavoite on varmistaa EKP:n palveluksessa olevan toimihenkilön tavanomaisen urakehityksen aikana hänen palkkansa kehityksen mahdollisimman suuri jatkuvuus, mikä on näin ollen verrattavissa henkilöstösääntöjen 46 artiklan tavoitteeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Kuten unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi valituksenalaisen tuomion 59 kohdassa perustellusti muistuttanut, unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen henkilöstösääntöjä koskevasta oikeuskäytännöstä johtuvat päätelmät ovat nyt käsiteltävässä asiassa merkityksellisiä siltä osin kuin ne koskevat perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistettua yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta, jota sovelletaan perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdan nojalla kaikkiin unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin, EKP mukaan lukien.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>Toiseksi se seikka, että valittajalla ei ollut vielä EKP:n kanssa toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta, kun hän läpäisi kyseisen kilpailun, ei vaikuta siihen, että yhtäältä – kuten tämän tuomion 54 kohdassa on todettu – kiertokirjeen 2/2011 5 artiklan 1 kohdan taustalla oleva tavoite, joka on otettu huomioon riidanalaisessa päätöksessä valittajan palkkaluokan F/G palkkatason määrittämiseksi, merkitsee EKP:n virassa olevan toimihenkilön normaalin urakehityksen aikana hänen palkkansa kehityksen mahdollisimman suuren jatkuvuuden varmistamista, ja toisaalta tämä tavoite on rinnastettavissa unionin toimielimissä virassa oleviin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 46 artiklan tavoitteeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Kolmanneksi henkilöstösääntöjen 32 artiklassa rajoitetaan tosin uusien palvelukseen otettujen henkilöiden aiemman kokemuksen mahdollinen huomioon ottaminen kahteen vuoteen, kun taas uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevassa vakiintuneessa hallintokäytännössä ei aseteta tällaista rajoitusta EKP:n henkilöstön uusien jäsenten aikaisemman merkityksellisen kokemuksen huomioon ottamiselle. Henkilöstösääntöjen 32 artiklan mukaisen ja kyseisen käytännön mukaisen aikaisemman ammatillisen kokemuksen huomioon ottamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen erot johtuvat kuitenkin näiden järjestelmien erityispiirteistä, joiden ei täydy olla kaikilta osin samanlaiset, jotta jotakin näistä järjestelmistä koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johtuvan oikeudellisen logiikan voitaisiin katsoa soveltuvan analogisesti toiseen järjestelmään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Siltä osin kuin on kyse tavasta, jolla unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen henkilöstösääntöjä koskevaa oikeuskäytäntöä, erityisesti unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 67, 69 ja 70 kohdassa suorittamasta asiakirja-aineiston sisältämien tietojen arvioinnista ilmenee – ilman, että valittaja olisi osoittanut tältä osin tosiseikkojen vääristyneellä tavalla huomioon ottamista –, että hänen aikaisempi ammatillinen kokemuksensa, johon hän on vedonnut ensimmäisessä oikeusasteessa – eli sekä hänen aikaisempi merkityksellinen ammatillinen kokemuksensa että hänen EKP:n palvelukseen ottamisensa jälkeen hankkima ammatillinen kokemus –, on otettu kokonaisuudessaan huomioon määritettäessä hänen palkkaluokkansa F/G palkkatasoa kiertokirjeen 2/2011 5 artiklan 1 kohtaa soveltaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Kuten tämän tuomion 25 kohdasta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin on tosin myöntänyt valituksenalaisen tuomion 71 kohdassa, ettei ole poissuljettua, että uusien henkilöstön jäsenten palkan laskentaa koskevan vakiintuneen hallintokäytännön soveltaminen valittajan kaltaisiin sisäisiin hakijoihin kiertokirjeen 2/2011 5 artiklan 1 kohdan sijaan olisi voinut johtaa ylemmälle palkkatasolle määrittämiseen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Kuten unionin yleinen tuomioistuin on aivan oikein muistuttanut valituksenalaisen tuomion 72 kohdassa, se, että huomioon otetaan sellaisten sisäisten hakijoiden ja ulkopuolisten hakijoiden ammatillinen kokemus, jotka ovat läpäisseet saman kilpailun kahden eri järjestelmän avulla, ei kuitenkaan ole yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista, jos nämä kaksi ryhmää eroavat objektiivisesti toisistaan ja jos nämä kaksi järjestelmää soveltuvat kunkin ryhmän erityisiin tarpeisiin (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850129">29.1.1985</DATE>, <NAME.CASE>Michel v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>273/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:31">EU:C:1985:31</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Näin on muun muassa silloin, kun sisäisten hakijoiden ennen asianomaisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen palvelukseen tuloa hankkima ammatillinen kokemus on jo otettu huomioon heidän palvelukseen ottamisensa yhteydessä, ja heidän kyseisessä toimielimessä, elimessä tai elimessä hankkimansa ammatillinen kokemus on lisäksi otettu huomioon myös heidän palkkatasoilla etenemisensä tai ylennyksiensä yhteydessä. Tällaisessa tapauksessa ei ole mitenkään syrjivää arvottaa ulkopuolisten hakijoiden ammatillista kokemusta soveltamalla palvelukseen ottamista koskevia säännöksiä, kun taas sisäisten hakijoiden ammatillinen kokemus tunnustetaan soveltamalla säännöksiä, joilla varmistetaan palkan kehityksen jatkuvuus (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850129">29.1.1985</DATE>, <NAME.CASE>Michel v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>273/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:31">EU:C:1985:31</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 75 kohdassa, että yhtäältä valittajan kyseisen kilpailun läpäisseenä sisäisenä hakijana ja toisaalta niiden ulkopuolisten hakijoiden, jotka ovat läpäisseet sen, nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva erilainen kohtelu heidän palkkatasonsa määrittämiseksi on perusteltua kiertokirjeen 2/2011 5 artiklan 1 kohdan tavoitteen perusteella; sillä pyritään varmistamaan EKP:ssä toimessa olevan toimihenkilön normaalin urakehityksen aikana hänen urakehityksensä ja palkkansa mahdollisimman suuri jatkuvuus, ja se on oikeasuhtainen mainittuun tavoitteeseen nähden siltä osin kuin se merkityksellinen ammatillinen kokemus, johon valittaja nyt käsiteltävässä asiassa vetoaa, on otettu huomioon hänen palkkatasonsa määrittämiseksi palkkaluokassa F/G kiertokirjeen 2/2011 5 artiklan 1 kohdan soveltamisesta johtuvalla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Valittajan tämän valituksen yhteydessä esittämillä muilla väitteillä ei voida kyseenalaistaa tätä arviointia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Ensinnäkin valittaja väittää virheellisesti, että <DATE ISO="19850115">15.1.1985</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Samara v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>266/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:9">EU:C:1985:9</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) perustuvasta oikeuskäytännöstä seuraa, että hänen tapauksensa kaltaisessa tapauksessa on sovellettava periaatetta, jonka mukaan avoimeen kilpailuun osallistujien yhdenvertaisen kohtelun on oltava ensisijaista. Yhtäältä valittaja ei voi tehokkaasti tukeutua tätä varteen siihen väitettyyn tosiseikkaan, että hänen ennen hänen EKP:n palvelukseen tuloaan hankkimaansa 11 ja puolen vuoden ammatillista kokemusta oli pidettävä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>merkityksellisenä<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/> uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevan vakiintuneen hallintokäytännön kannalta, koska tällainen tosiseikkojen arviointi kuuluu EKP:n harkintavaltaan, jos katsotaan, että sen olisi pitänyt tosiasiallisesti soveltaa tätä käytäntöä valittajan palkkatason määrittämiseksi kyseessä olevan kilpailun johdosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>Toisaalta vaikka ennen EKP:n palvelukseen tuloa hankittua merkityksellistä kokemusta, johon valittaja vetoaa, olisi pidettävä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>merkityksellisenä<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevassa vakiintuneessa hallintokäytännössä tarkoitetulla tavalla, valittajan tilanne eroaa <DATE ISO="19850115">15.1.1985</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Samara v. komission</NAME.CASE> (<NO.CASE>266/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:9">EU:C:1985:9</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) johtaneen asian kantajan tilanteesta. Kuten erityisesti kyseisen tuomion 15 kohdasta ilmenee, viimeksi mainitun nimittäminen uuteen toimeen ei ollut osa hänen normaalia urakehitystään, joten hänen<?PAGE NO="13"?> aikaisemmin virkamiehenä hoitamansa konekirjoittajan tehtävän ja sihteerin tehtävän, johon hänet nimitettiin, väliset erot olivat omiaan oikeuttamaan sen, että hän vetosi aikaisempaan kokemukseensa tällä viimeksi mainitulla alalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että sillä, että kausi, jonka valittaja oli ollut EKP:n palveluksessa ennen kyseisen kilpailun läpäisemistä, on lyhyt niihin työskentelykausiin nähden, jotka olivat täyttyneet ennen kuin hänet otettiin EKP:n palvelukseen, on merkitystä vain siinä tapauksessa, että hänen palvelukseen ottamistaan edeltävää ammatillista kokemustaan ei oteta lainkaan huomioon, mistä ei ole kyse.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Toiseksi pitää paikkansa, että unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 51 kohdassa, että sisäisten hakijoiden ja kyseisen kilpailun ulkopuolisten hakijoiden tilanteet olivat toisiinsa rinnastettavissa, vaikka se on myöhemmin kyseisen tuomion 72 kohdassa todennut erilaisen kohtelun oikeuttamista koskevan arviointinsa yhteydessä ja viitaten <DATE ISO="19850129">29.1.1985</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Michel v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>273/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:31">EU:C:1985:31</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) perustuvaan oikeuskäytäntöön, että nämä kaksi ryhmää eroavat objektiivisesti toisistaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>Valituksenalaisen tuomion ja erityisesti sen 50, 51, 57 ja 66–72 kohdan lukemisesta yhdessä ilmenee kuitenkin, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että kyseiset ryhmät ovat toisiinsa rinnastettavissa, koska kummankin ryhmän aikaisempi merkityksellinen ammatillinen kokemus on otettava huomioon samaan palkkaluokkaan kuuluvan palkkatason määrittämisessä, mutta että kun otetaan huomioon erityisesti kumpaankin näistä ryhmistä sovellettavien sääntöjen erilaiset tavoitteet, on perusteltua, että aikaisemman ammatillisen kokemuksen huomioon ottamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat erilaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>Kolmanneksi siltä osin kuin valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on valituksenalaisen tuomion 73 kohdassa todennut, että uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevan vakiintuneen hallintokäytännön soveltaminen saattaisi johtaa siihen, että valittajan sama työkokemus otetaan kahteen kertaan huomioon, on riittävää todeta, että tämän tuomion 60 ja 66 kohdassa esitetyistä seikoista seuraa yhtäältä se, että vain silloin, kun aikaisempaa ammatillista kokemusta ei oteta huomioon, on perusteltua soveltaa analogisesti henkilöstösääntöjen 32 artiklaa ja toisaalta, että tämän kokemuksen huomioon ottaminen, mikä on tapauskohtaisesti epäedullisempaa asianosaiselle kuin henkilöstösääntöjen 32 artiklan soveltaminen, ei itsessään merkitse yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>Neljänneksi ja viimeiseksi valittaja väittää, että suhteellisuusperiaatetta ei ole noudatettu, koska kyseessä olevan kilpailun ulkopuolisten hakijoiden aikaisempi ammatillinen kokemus otetaan huomioon käytännössä rajoituksetta, mutta se otetaan huomioon vain huomattavasti vähäisemmässä määrin tämän kilpailun sisäisten hakijoiden osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>Tältä osin riittää, kun todetaan, että tällä väitteellä ei sinänsä voida kyseenalaistaa unionin yleisen tuomioistuimen arviointia ja se on näin ollen tehoton, koska edellä esitetystä ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on voinut oikeudellista virhettä tekemättä katsoa yhtäältä, että kyseessä olevan kilpailun sisäisten hakijoiden ja ulkopuolisten hakijoiden aikaisemman ammatillisen kokemuksen huomioon ottamista koskevat eri yksityiskohtaiset säännöt olivat perusteltuja kumpaankin näihin ryhmään sovellettavien säännösten eri tavoitteiden vuoksi, ja toisaalta se, että uusien henkilöstön jäsenten palkkojen laskentaa koskevan vakiintuneen hallintokäytännön soveltaminen on voinut tapauskohtaisesti johtaa ylemmälle palkkatasolle määrittämiseen, ei itsessään tarkoita yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>Edellä todettujen seikkojen perusteella valittajan esittämä ainoa valitusperuste on hylättävä ja näin ollen valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74</NO.P><TXT>Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75</NO.P><TXT>Koska EKP on vaatinut valittajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja valittaja on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan EKP:n oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Valitus hylätään.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Sebastian Veit velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan keskuspankin oikeudenkäyntikulut.</HT></TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>