UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

17 päivänä syyskuuta 2026 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Asetus (EY) N:o 1924/2006 – Elintarvikkeita koskevat ravitsemus- ja terveysväitteet – 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohta – Terveysväitteen käsite – Ravintolisä – Tiedot, jotka koskevat ottamistiheyttä ja/tai antotapaa – 14 artiklan 2 kohta – Väitteet, joissa viitataan sairauden riskin vähentämiseen – Sovellettavat edellytykset – Mainos, jolla edistetään ravintolisän myyntiä

Asiassa C‑721/24,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka cour d’appel de Bruxelles (Brysselin ylioikeus, Belgia) on esittänyt 4.10.2024 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 22.10.2024, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Vista-Life Pharma SA ja

Vista-Life Pharma Belgium SCRL

vastaan

Laboratoires S.M.B. SA ja

Brussels Reps Pharma SRL,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. L. Arastey Sahún sekä tuomarit J. Passer, E. Regan (esittelevä tuomari), D. Gratsias ja B. Smulders,

julkisasiamies: A. Biondi,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–

Vista-Life Pharma SA, edustajinaan L. De Meese ja P. Maeyaert, avocats,

–

Laboratoires S.M.B. SA ja Brussels Reps Pharma SRL, edustajanaan G. Sorreaux, avocat,

–

Belgian hallitus, asiamiehinään M. Jacobs, L. Jans ja C. Pochet,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään S. Delaude ja B. Rous Demiri,

kuultuaan julkisasiamiehen 29.1.2026 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006 (EUVL 2006, L 404, s. 9), sellaisena kuin se on muutettuna 15.1.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 109/2008 (EUVL 2008, L 39, s. 14) (jäljempänä asetus N:o 1924/2006), 2 artiklan 2 kohdan 1 ja 5 alakohdan ja 14 artiklan 2 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Vista-Life Pharma SA ja Vista-Life Pharma Belgium SCRL (jäljempänä yhdessä Vista-Life) ja toisaalta Laboratoires S.M.B. SA ja Brussels Reps Pharma SRL ja joka koskee Vista-Lifen tekemään mainokseen sisältyviä tietoja kahden elintarvikelisän myynnin edistämiseksi.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Direktiivi 2002/46/EY

3

Ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10.6.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/46/EY (EYVL 2002, L 183, s. 51) 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a)

’ravintolisillä’ elintarvikkeita, joiden tarkoituksena on täydentää tavanomaista ruokavaliota ja jotka ovat yhden tai useamman ravintoaineen tai muun aineen, jolla on yksin tai yhdessä muiden tällaisten aineiden kanssa ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus, tiivistettyjä lähteitä, joita pidetään kaupan annosmuodossa eli kapseleina, pastilleina, tabletteina, pillereinä ja muissa vastaavanlaisissa muodoissa, jauhepusseina, nesteampulleina, tippapulloina sekä muissa vastaavanlaisissa muodoissa olevina nestemäisinä tai jauhemaisina valmisteina, jotka on tarkoitus nauttia pieninä mitta-annoksina;

– –”

Direktiivi 2006/114/EY

4

Harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/114/EY (EUVL 2006, L 376, s. 21) 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä:

a)

’mainonnalla’ tarkoitetaan missä tahansa muodossa olevaa tietoa tai esitystä, joka annetaan elinkeinon, liiketoiminnan, käsityön tai ammatin harjoittamisen yhteydessä tavaroiden tai palvelujen, mukaan lukien kiinteä omaisuus, oikeudet ja velvollisuudet, menekin edistämiseksi;

– –”

Asetus N:o 1924/2006

5

Asetuksen N:o 1924/2006 johdanto-osan 3, 23 ja 28 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(3)

Yleiset merkintäsäännökset sisältyvät myytäviksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/13/EY [(EYVL 2000, L 109, s. 29)]. Direktiivissä [2000/13] kielletään yleisesti sellaisten tietojen käyttö, jotka voivat johtaa ostajaa harhaan tai joissa esitetään elintarvikkeella olevan lääkkeellisiä ominaisuuksia. Tällä asetuksella olisi täydennettävä direktiivin [2000/13] yleisiä periaatteita ja vahvistettava erityissäännökset sellaisia elintarvikkeita koskevien ravitsemus- ja terveysväitteiden käytölle, jotka toimitetaan kuluttajille sellaisinaan.

– –

(23)

Terveysväitteet olisi hyväksyttävä käytettäviksi yhteisössä vain, jos niitä on arvioitu tieteellisesti korkeimpien standardien mukaisesti. Näiden väitteiden tieteellisen arvioinnin yhdenmukaisuuden varmistamiseksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen [(EFSA)] olisi tehtävä tällaiset arvioinnit. Hakijan olisi voitava pyynnöstä saada tutustua hakemustaan koskeviin asiakirjoihin, jotta hän voi tarkistaa käsittelyn tilan.

– –

(28)

Ruokavalio on yksi niistä monista tekijöistä, jotka vaikuttavat tiettyjen ihmisillä esiintyvien sairauksien puhkeamiseen. Muut tekijät kuten ikä, geneettinen taipumus, liikunnan määrä, tupakan ja muiden päihteiden käyttö, ympäristötekijät ja stressi voivat myös vaikuttaa ihmisillä esiintyvien sairauksien puhkeamiseen. Siksi olisi sovellettava erityisiä merkintävaatimuksia väitteisiin, jotka koskevat sairauden riskin vähentämistä.”

6

Kyseisen asetuksen 1 artiklan, jonka otsikko on ”Kohde ja soveltamisala”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tällä asetuksella lähennetään jäsenvaltioissa [annettuja] ravitsemus- ja terveysväitteitä koskevia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden tehokas toiminta ja kuluttajansuojan korkea taso.

2.   Tätä asetusta sovelletaan kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa esitettäviin ravitsemus- ja terveysväitteisiin.

– –”

7

Saman asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä asetuksessa sovelletaan:

– –

b)

direktiivin [2002/46] mukaista käsitteen ’ravintolisä’ määritelmää;

– –

d)

direktiivin [2000/13] 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista käsitteen ’merkintä’ määritelmää.

2.   Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1)

’väitteellä’ tarkoitetaan esitystä tai kuvausta, joka ei ole yhteisön tai kansallisen lainsäädännön mukaan pakollinen, mukaan luettuina graafiset sekä kuvia tai symboleita kaikissa muodoissa sisältävät esitykset, ja jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisominaisuuksia;

– –

5)

’terveysväitteellä’ tarkoitetaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys;

6)

’sairauden riskin vähentämistä koskevalla väitteellä’ tarkoitetaan terveysväitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan kulutus vähentää merkitsevästi ihmisillä esiintyvän sairauden kehittymisriskiä;

– –”

8

Kyseisen asetuksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Väitteitä koskevat yleiset periaatteet”, ensimmäisen kohdan sanamuoto on seuraava:

”Ravitsemus- ja terveysväitteitä voidaan käyttää yhteisön markkinoille saatettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa vain, jos ne ovat tämän asetuksen säännösten mukaisia.”

9

Asetuksen N:o 1924/2006 4 artiklan, jonka otsikko on ”Ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön edellytykset”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, ravitsemusväitteet,

– –

b)

ovat sallittuja, jos yksi ravintoaine ylittää ravintosisältöprofiilin edellyttäen, että väitteen lähellä, samalla puolella kuin väite ja yhtä näkyvästi esitetään kyseistä ravintoainetta koskeva toteamus. Kyseisen toteamuksen muoto on seuraava: ’Sisältää runsaasti – –’.”

10

Mainitun asetuksen 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Sairauden riskin vähentämistä koskevat väitteet ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat väitteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Sen estämättä, mitä direktiivin [2000/13] 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, seuraavia väitteitä voidaan esittää, mikäli ne on hyväksytty tämän asetuksen 15, 16, 17 ja 19 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti sisällytettäviksi yhteisön tällaisten sallittujen väitteiden luetteloon kaikkine tarpeellisine näiden väitteiden käyttöä koskevine edellytyksineen:

a)

sairauden riskin vähentämistä koskevat väitteet;

– –

2.   Tässä asetuksessa säädettyjen yleisten edellytysten ja 1 kohdan erityisten edellytysten lisäksi on sairauden riskin vähentämistä koskevien väitteiden osalta pakkausmerkinnöissä tai niiden puuttuessa esillepanossa tai mainonnassa ilmoitettava, että väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä.”

Asetus (EU) N:o 1169/2011

11

Elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivin 1999/10/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (EUVL 2011, L 304, s. 18) 2 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

c)

’pakollisilla elintarviketiedoilla’ tietoja, jotka unionin säännösten mukaan on annettava loppukuluttajalle;

– –

j)

’merkinnällä’ elintarvikkeeseen liittyvää mainintaa, tietoa, tavaramerkkiä, tuotenimeä, kuvaa tai tunnusta, joka on tehty mihin tahansa kyseistä elintarviketta seuraavaan tai siihen viittaavaan pakkaukseen, asiakirjaan, tiedotteeseen, etikettiin, renkaaseen tai kaulukseen;

– –”

12

Saman asetuksen 7 artiklan, jonka otsikko on ”Hyvät tiedotuskäytänteet”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Elintarviketietojen on oltava oikeellisia, selviä ja kuluttajalle helposti ymmärrettäviä.”

13

Mainitun asetuksen 12 artiklan, jonka otsikko on ”Pakollisten elintarviketietojen saatavuus ja sijoittelu”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Pakollisten elintarviketietojen on oltava saatavilla ja helposti käytettävissä tämän asetuksen mukaisesti kaikkien elintarvikkeiden osalta.

2.   Kun on kyse valmiiksi pakatuista elintarvikkeista, pakolliset elintarviketiedot on esitettävä suoraan pakkauksessa tai siihen kiinnitetyssä etiketissä.”

14

Kyseisen asetuksen 53 artiklassa, jonka otsikko on ”Kumoaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kumotaan direktiivit 87/250/ETY, 90/496/ETY, 1999/10/EY, [2000/13], 2002/67/EY ja 2008/5/EY sekä asetus (EY) N:o 608/2004 13 päivänä joulukuuta 2014 alkaen.

2.   Viittauksia kumottuihin säädöksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.”

Täytäntöönpanopäätös 2013/63/EU

15

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006 10 artiklassa säädettyjen terveysväitteisiin sovellettavien erityisten edellytysten täytäntöönpanoa koskevien suuntaviivojen hyväksymisestä 24.1.2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/63/EU (EUVL 2013, L 22, s. 25) liitteessä olevassa 2 kohdassa, jonka otsikko on ”Hyväksyttyjen terveysväitteiden yhteydessä olevat pakolliset tiedot – 10 artiklan 2 kohta”, säädetään seuraavaa:

”2.1.   Kolme erilaista tapausta 10 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanossa

Asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa vaaditaan, että asetuksen noudattamiseksi kuluttajalle on esitettävä tietyt pakolliset tiedot (tapauksen mukaan 2–4 seikkaa) terveysväitteen käytön yhteydessä. Asetuksen 10 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa vaaditut tiedot on annettava elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä tai jos niitä ei ole, esillepanon ja mainonnan yhteydessä. Tätä säännöstä tarkasteltaessa olisi otettava huomioon lainsäätäjän tavoite varmistaa korkea kuluttajansuojan taso tarjoamalla tarkkoja ja totuudenmukaisia tietoja, joiden avulla kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvan valinnan.

’Merkintä’ on määritelty direktiivin [2000/13] 1 artiklan 3 kohdan a alakohdassa ja asetuksen [N:o 1169/2011] 2 artiklan 2 kohdan j alakohdassa. Määritelmän mukaan ’merkinnällä’ tarkoitetaan ’elintarvikkeeseen liittyvää mainintaa, tietoa, tavaramerkkiä, tuotenimeä, kuvaa tai tunnusta, joka on tehty mihin tahansa kyseistä elintarviketta seuraavaan tai siihen viittaavaan pakkaukseen, asiakirjaan, tiedotteeseen, etikettiin, renkaaseen tai kaulukseen’. ’Mainonta’ – – määritellään unionin lainsäädännössä, mutta ’esillepanolle’ ei ole määritelmää, joten se pitäisi ymmärtää direktiivin [2000/13] 2 artiklan 3 kohdan a alakohdassa ja asetuksen [N:o 1169/2011] 7 artiklan 4 kohdan b alakohdassa annetun selityksen perusteella.

Terveysväite voidaan esittää ’merkinnöissä’, jotka voivat tarkoittaa muutakin kuin vain pakkausmerkintää, koska käsite kattaa kaikki elintarviketta koskevat kuluttajalle annettavat tiedot, jotka seuraavat kyseistä elintarviketta tai viittaavat siihen. ’Merkintöjen’ ja ’mainonnan’ ero on siinä, että ’merkinnät’ liittyvät elintarvikkeen toimittamiseen loppukuluttajalle, kun taas ’mainonnalla’ elintarvikealan toimija pyrkii edistämään elintarvikkeen myyntiä.

a)

Jotta 10 artiklan 2 kohtaa noudatetaan, pakolliset tiedot on sisällytettävä sen elintarvikkeen pakkausmerkintöihin, jota terveysväite koskee.

b)

Jos ’merkintöjä’ ei ole, pakolliset tiedot on annettava sen elintarvikkeen ’mainonnan’ tai ’esillepanon’ yhteydessä, jota terveysväite koskee. Jos terveysväitettä esimerkiksi käytetään elintarvikkeen (oliiviöljyn, maitotuotteen, lihan tms.) yleisessä mainonnassa, joka ei liity tiettyyn tuotteeseen, jossa ’merkinnät’ olisivat, pakolliset tiedot on annettava myös kyseisen elintarvikkeen ’mainonnan’ ja ’esillepanon’ yhteydessä.

Asetuksen [N:o 1169/2011] 12 artiklassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan kuluttajalla olisi aina oltava saatavilla pakolliset tiedot silloin, kun hän tekee päätöksen elintarvikkeen ostamisesta – –

– –”

Belgian lainsäädäntö

Talousoikeudesta annettu koodeksi

16

Talousoikeudesta annetun koodeksin (code de droit économique; Moniteur belge, 29.3.2013, s. 19975), sellaisena kuin kyseinen koodeksi on muutettuna markkinakäyttäytymistä ja kuluttajien suojelua koskevan VI osan lisäämisestä talousoikeudesta annettuun koodeksiin ja VI osalle omien määritelmien ja soveltamissäännösten lisäämisestä kyseisen koodeksin I osaan ja XV osaan 21.12.2013 annetulla lailla (Loi portant insertion du titre VI ”Pratiques du marché et protection du consommateur” dans le code de droit économique et portant insertion des définitions propres au livre VI, et des dispositions d’application de la loi propres au livre VI, dans les livres Ier et XV du code de droit économique; Moniteure belge, 30.12.2013, s. 10356), VI.104 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kaikki hyvän markkinatavan vastaiset toimet, joilla yritys vahingoittaa tai saattaa vahingoittaa yhden tai useamman muun yrityksen ammatillisia etuja, kielletään.”

Ravintoaineiden ja elintarvikkeiden, joihin on lisätty ravintoaineita, markkinoille saattamisesta 30.5.2021 annettu kuninkaan asetus

17

Ravintoaineiden ja elintarvikkeiden, joihin on lisätty ravintoaineita, markkinoille saattamisesta 30.5.2021 annetun kuninkaan asetuksen (arrêté royal du 30 mai 2021 concernant la mise dans le commerce de nutriments et de denrées alimentaires auxquelles des nutriments ont été ajoutés; Moniteur belge, 11.6.2021, s. 61519) 9 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Edellä 3 pykälässä tarkoitettujen elintarvikkeiden merkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa on kiellettyä:

1°

ilmoittaa, että tuotteeseen liittyy sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia, ja viitata samankaltaisiin ominaisuuksiin

– –”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

18

Pääasian vastapuolet S.M.B. ja Brussels Reps Pharma ovat Belgian oikeuden mukaan perustettuja yhtiöitä, jotka toimivat lääke- ja terveydenhuoltotuotteiden alalla. Ne valmistavat ja pitävät kaupan muun muassa ravintolisiä.

19

Vista-Life myy myös ravintolisiä ja kilpailee näillä aloilla pääasian vastapuolten kanssa. Näihin ravintolisiin kuuluu muun muassa kaksi tuotetta, joiden nimet ovat ”Vista-D3” ja ”VistaSterol”.

20

Pääasian vastapuolet kehottivat 18.3.2021 päivätyllä kirjeellä Vista-Lifeä olemaan levittämättä enää kahta Vista-D3-ravintolisää koskevaa mainosliitettä, jotka oli julkaistu helmikuussa 2021 kahdessa terveydenhuollon ammattilaisille tarkoitetussa aikakauslehdessä, sillä perusteella, että kyseisen ravintolisän päivittäisen käytön esiteltiin siinä saavan aikaan ”vakaat plasmapitoisuudet”, mikä on asetuksen N:o 1924/2006 nojalla kielletty terveysväite.

21

Vista-Life kiisti 25.3.2021 päivätyllä kirjeellä rikkoneensa kyseistä asetusta väittäen, ettei tällainen maininta ollut kyseisessä asetuksessa tarkoitettu terveysväite.

22

Vista-Life julkaisi huhtikuussa 2021 terveydenhuollon ammattilaisille tarkoitetussa aikakauslehdessä toisen mainosliitteen, joka koski VistaSterol-ravintolisää ja jossa oli seuraava maininta: ”ratkaisu kolesterolin hallintaan”. Kyseisessä liitteessä ilmoitettiin myös kyseisen ravintolisän sisältävän kasvisteroleja.

23

Pääasian vastapuolet nostivat 9.6.2021 tribunal de l’entreprise francophone de Bruxellesissä (Brysselin ranskankielinen yritystuomioistuin, Belgia) kieltokanteen, jossa vaadittiin yhtäältä sen toteamista, että Vista-Lifen Vista-D3- ja VistaSterol-tuotteistaan käyttämät terveysväitteet ”vakaat plasmapitoisuudet” ja ”ratkaisu kolesterolin hallintaan” rikkoivat asetuksen N:o 1924/2006 10 artiklaa ja 14 artiklan 2 kohtaa sekä talousoikeudesta annetun koodeksin VI.104 §:ää, ja toisaalta Vista-Lifen määräämistä lopettamaan rikkominen uhkasakon uhalla.

24

Tribunal de l’entreprise francophone de Bruxelles hyväksyi kanteen 6.4.2022 antamallaan tuomiolla.

25

Vuoden 2022 loka–joulukuun aikana Vista-Life levitti kolmessa terveydenhuollon ammattilaisille suunnatussa aikakauslehdessä neljä uutta Vista-D3-ravintolisää koskevaa mainosliitettä, joissa viitattiin siihen, että tämän ravintolisän ottamisella voidaan välttää kuolleisuusriskin lisääntyminen, ja/tai joihin sisältyi muun muassa maininnat siitä, että D-vitamiinin ottaminen päivittäin on suositeltavampaa kuin yhden suuremman annoksen ottaminen kerrallaan (”päivittäinen annos on parempi kuin kerta-annos”) ja että Vista-D3-valmisteen sublinguaalinen antotapa on ”suositeltava antotapa, jolla on monia etuja verrattuna suun kautta annosteluun: nopeampi imeytyminen, maksan ensikierron metabolian ja lääkeaineen mahalaukussa tapahtuvan entsymaattisen hajoamisen välttäminen”.

26

Pääasian vastapuolet kehottivat 23.11.2022 päivätyllä kirjeellä Vista-Lifeä lopettamaan näissä mainosliitteissä olevien tietojen käyttämisen ja katsoivat, että ne olivat asetuksessa N:o 1924/2006 kiellettyjä terveysväitteitä ja että ne rikkoivat ravintoaineiden ja elintarvikkeiden, joihin on lisätty ravintoaineita, markkinoille saattamisesta 30.5.2021 annettua kuninkaan asetusta, asetusta N:o 1169/2011 ja talousoikeutta koskevaa koodeksia.

27

Vista-Life kiisti 2.12.2022 päivätyllä kirjeellä pääasian vastapuolten näin muotoilemat väitteet ja kieltäytyi noudattamasta tätä kehotusta.

28

Pääasian vastapuolet nostivat 9.12.2022 tribunal de l’entreprise francophone de Bruxellesissa kieltokanteen, jossa ne vaativat muun muassa sen toteamista, että tämän tuomion 25 kohdassa tarkoitetut terveysväitteet ovat asetuksen N:o 1924/2006 10 artiklan ja näin ollen talousoikeudesta annetun koodeksin VI.104 §:n vastaisia, ja Vista-Lifen velvoittamista lopettamaan näiden väitteiden ja kaikkien samankaltaisten väitteiden käyttö uhkasakon uhalla.

29

Tribunal de l’entreprise francophone de Bruxelles totesi 5.4.2023 antamassaan tuomiossa muun muassa, että väite, jonka mukaan Vista-D3-tuotteella voidaan välttää kuolleisuusriskin lisääntyminen, väite, jonka mukaan Vista-D3-tuotteella vältetään maksan ensikierron metabolia ja mahalaukussa tapahtuva entsymaattinen hajoaminen ja väite ”päivittäinen annos on parempi kuin kerta-annos” ovat kiellettyjä terveysväitteitä ja näin ollen asetuksen N:o 1924/2006 10 artiklan ja talousoikeudesta annetun koodeksin VI.104 §:n vastaisia. Lisäksi se määräsi Vista-Lifen lopettamaan uhkasakon uhalla näiden väitteiden ja kaikkien samankaltaisten väitteiden käyttämisen.

30

Vista-Life valitti tribunal de l’entreprise francophone de Bruxellesin 6.4.2022 ja 5.4.2023 antamista tuomioista cour d’appel de Bruxellesiin (Brysselin ylioikeus, Belgia), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ja joka on yhdistänyt nämä kaksi asiaa.

31

Viimeksi mainittu tuomioistuin toteaa ennakkoratkaisupyynnössään ensinnäkin, että pääasian vastapuolet ja Vista-Life ovat erimielisiä siitä, ovatko tiedot ”vakaat plasmapitoisuudet”, ”Vista-D3-tuotteella vältetään maksan ensikierron metabolia ja mahalaukussa tapahtuva entsymaattinen hajoaminen” sekä ”päivittäinen annos on parempi kuin kerta-annos” asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohdassa tarkoitettuja terveysväitteitä.

32

Kyseinen tuomioistuin toteaa tältä osin yhtäältä, ettei ole kiistetty sitä, että näitä tietoja ei mainita asetuksen N:o 1924/2006 nojalla sallittujen terveysväitteiden luetteloissa.

33

Toisaalta se katsoo, että asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohtaan sisältyvän terveysväitteen käsitteen määritelmän valossa on tarkistettava, todetaanko, esitetäänkö tai annetaanko näillä tiedoilla ymmärtää, että ravintolisän Vista-D3 ja terveyden välillä on yhteys.

34

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että tämän tuomion 31 kohdassa tarkoitetuilla tiedoilla esitetään, että Vista-D3-valmisteen ottamistiheyden ja antotavan ja sen elimistössä imeytymisen välillä on yhteys ja että tämä imeytyminen tehdään tehokkaammaksi.

35

Se huomauttaa kuitenkin, että asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 1 alakohtaan sisältyvässä väitteen käsitteen yleisessä määritelmässä ei täsmennetä, mitä ”erityisominaisuuksilla” tarkoitetaan, ja että kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohtaan sisältyvässä terveysväitteen käsitteen määritelmässä ei mainita, kattaako ilmaisu ”elintarvikkeen tai sen ainesosan” ominaisuudet, jotka liittyvät kyseisen elintarvikkeen ottamistiheyteen tai antotapaan.

36

Toiseksi VistaSterol-ravintolisää koskevasta tiedosta ”ratkaisu kolesterolin hallintaan” ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Vista-Life ja pääasian vastapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tätä tietoa on pidettävä terveysväitteenä ja erityisesti asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 6 alakohdassa tarkoitettuna ”sairauden riskin vähentämistä koskevana väitteenä”.

37

Asianosaiset ovat sitä vastoin eri mieltä siitä, onko tämä terveysväite asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohdan mukainen.

38

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että kyseiseen mainontaan ei sisälly kyseisessä säännöksessä olevaa mainintaa, jonka mukaan kyseisessä väitteessä tarkoitettuun sairauteen, eli nyt käsiteltävässä asiassa kardiovaskulaarisiin sairauksiin, liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän, eli nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kasvisterolien saannin, muuttumisesta välttämättä ole hyötyä.

39

Se huomauttaa kuitenkin, että VistaSterolin ravintolisän pakkaus ja pakkausseloste sekä Vista-Lifen internetsivusto sisältävät tiedon siitä, että korkea kolesterolipitoisuus on sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä.

40

Tässä tilanteessa cour d’appel de Bruxelles on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Onko asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 1 ja 5 alakohtaa tulkittava siten, että ilmaisut ’erityisominaisuudet’ ja ’elintarvikeryhmä, elintarvike tai sen ainesosa’ kattavat elintarvikkeen ottamistiheyttä ja/tai antotapaa koskevat tiedot?

2)

Onko asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että siinä vaaditaan, että pakkausmerkinnöissä tai niiden puuttuessa esillepanossa tai mainonnassa on ilmoitettava kirjaimellisesti, että väitteessä tarkoitettuun sairauteen ’liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä’?

3)

Onko asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että siinä vaaditaan, että mainonnassa, joka sisältää sairauden riskin vähentämistä koskevan terveysväitteen, on ilmoitettava, että ’väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä’, kun tästä on ilmoitettu kyseisen valmisteen pakkauksessa ja pakkausselosteessa ja/tai internet-sivustolla?”

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen kysymys

41

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohtaa tulkittava siten, että ravintolisän ottamistiheyttä ja/tai antotapaa koskevat tiedot kuuluvat kyseisessä säännöksessä tarkoitetun terveysväitteen käsitteen soveltamisalaan.

42

Aluksi on muistutettava, että asetusta N:o 1924/2006 sovelletaan sen 1 artiklan 2 kohdan nojalla kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle sellaisinaan tarkoitettujen elintarvikkeiden, mukaan lukien – kuten kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdasta, luettuna yhdessä direktiivin 2002/46 2 artiklan a alakohdan kanssa, ilmenee – ravintolisät, mainonnassa esitettäviin ravitsemus- ja terveysväitteisiin.

43

Asetuksen N:o 1924/2006 3 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan ravitsemus- ja terveysväitteitä voidaan käyttää Euroopan unionin markkinoille saatettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa vain, jos ne ovat kyseisen asetuksen säännösten mukaisia.

44

Kyseisissä säännöksissä säädetään joukosta vaatimuksia, jotka liittyvät elintarvikkeita koskevien terveysväittämien käyttämiseen unionissa, erityisesti kyseisen asetuksen 23 perustelukappaleessa esiin tuodusta vaatimuksesta, jonka mukaan terveysväitteet olisi hyväksyttävä käytettäviksi vain, jos niitä on arvioitu tieteellisesti korkeimpien standardien mukaisesti, mikä EFSA:n olisi tehtävä arvioinnin yhdenmukaisuuden varmistamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2025, Novel Nutriology, C‑386/23, EU:C:2025:304, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

45

Tältä osin on todettava ensinnäkin, että asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 1 alakohdassa määritellään väitteen käsitteellä laajasti tarkoitettavan ”esitystä tai kuvausta, joka ei ole yhteisön tai kansallisen lainsäädännön mukaan pakollinen, mukaan luettuina graafiset sekä kuvia tai symboleita kaikissa muodoissa sisältävät esitykset, ja jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisominaisuuksia”.

46

Verbien ”esitetään tai annetaan ymmärtää” käyttämisestä seuraa, ettei luokitteleminen kyseisessä säännöksessä tarkoitetuksi väitteeksi edellytä, että kyseisen käsitteen soveltamisalaan kuuluvassa esityksessä tai kuvauksessa nimenomaisesti ilmoitetaan, että elintarvikkeella on tiettyjä erityisominaisuuksia. Riittää, että tällainen esitys tai kuvaus voi muodostaa tavanomaisesti valistuneelle ja kohtuullisen tarkkaavaiselle ja huolelliselle keskivertokuluttajalle mielikuvan siitä, että elintarvikkeella on tällaisia ominaisuuksia (ks. analogisesti tuomio 18.7.2013, Green – Swan Pharmaceuticals CR, C‑299/12, EU:C:2013:501, 24 kohta).

47

Lisäksi, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 26 kohdassa lähinnä, viittausta elintarvikkeen ”erityisominaisuuksiin” ei – toisin kuin Vista Life väittää kirjallisissa huomautuksissaan – pidä ymmärtää siten, että se koskisi ainoastaan kyseisen elintarvikkeen luontaisia ominaisuuksia, kuten sen koostumusta tai sisältöä. Se koskee myös tapoja, jolla mainittu elintarvike on tarkoitettu nautittavaksi, kun näillä tavoilla esitetään olevan merkitystä niiden ominaisuuksien kannalta, joita samalla elintarvikkeella ilmoitetaan olevan.

48

Näin ollen ravintolisän ottamistiheyttä koskevat tiedot, kuten ”päivittäinen annos on parempi kuin kerta-annos” tai antotapaa koskevat tiedot, kuten ”sublinguaalinen”, voivat ilmoittaa, että tällä ravintolisällä on asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettuja erityisominaisuuksia.

49

Toiseksi asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohdassa määritellään ”terveysväitteellä” tarkoitettavan ”väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys”.

50

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”terveysväite” määritellään sen yhteyden pohjalta, joka elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on oltava, mutta koska määritelmässä ei mitenkään tarkenneta sitä, onko yhteyden oltava suora tai epäsuora, eikä sitä, miten vahva tai pitkäkestoinen yhteyden on oltava, ilmaisu ”yhteys” on käsitettävä laajasti (tuomio 18.7.2013, Green – Swan Pharmaceuticals CR, C‑299/12, EU:C:2013:501, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Näin ollen terveysväitteen käsite koskee paitsi sellaista yhteyttä, jossa terveydentila kohentuu elintarvikkeen käyttämisen ansiosta, myös kaikkia tilanteita, joissa tällaiseen käyttöön muissa tapauksissa liittyviä tai siitä seuraavia terveydelle haitallisia vaikutuksia ei ole tai niitä on vähemmän (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2012, Deutsches Weintor, C‑544/10, EU:C:2012:526, 35 kohta).

52

Näin ollen tämän tuomion 48 kohdassa tarkoitetun kaltaiset tiedot ravintolisän ottamistiheydestä tai antotavasta voivat kuulua asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohdassa tarkoitetun terveysväitteen käsitteen soveltamisalaan silloin, kun niillä esitetään olevan vaikutusta terveydelle hyödyllisen vaikutuksen aikaansaamiseen tai terveydelle haitallisen vaikutuksen, joka voisi johtua toisesta ottamistiheydestä tai toisenlaisesta antotavasta, puuttumiseen tai vähentämiseen.

53

Kuten tämän tuomion 50 kohdassa esiin tuodusta määritelmästä ilmenee, on sitä vastoin niin, että kun näillä tiedoilla ainoastaan annetaan kuluttajille puhtaasti käytännöllistä tietoa kyseisen tuotteen käyttötavoista ilman nimenomaista tai implisiittistä viittausta terveyteen kohdistuvaan vaikutukseen, ne eivät voi kuulua tämän käsitteen soveltamisalaan.

54

Tämä tulkinta vastaa lisäksi asetuksen N:o 1924/2006 tavoitetta, joka yhtäältä on – kuten sen 1 artiklan 1 kohdassa todetaan – se, että varmistetaan sisämarkkinoiden tehokas toiminta ja samalla kuluttajansuojan korkea taso erityisesti harhaanjohtavia väitteitä vastaan siten, että helpotetaan kuluttajien valintaa saattamalla markkinoille turvallisia ja asianmukaisin merkinnöin varustettuja tuotteita. Toisaalta terveyden suojelu kuuluu myös kyseisen asetuksen pääasiallisiin tavoitteisiin (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2025, Novel Nutriology, C‑386/23, EU:C:2025:304, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Kuluttajansuojan ja ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi kuluttajille olisi erityisesti annettava tarvittavat tiedot, jotta he voivat tehdä tietoisia valintoja (tuomio 30.4.2025, Novel Nutriology, C‑386/23, EU:C:2025:304, 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Tulkinta, jonka mukaan asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohdassa tarkoitetun terveysväitteen käsitteen ulkopuolelle jätetään ravintolisän ottamistiheyttä tai antotapaa koskevat tiedot, jotka eivät rajoitu pelkästään käytännöllisiin tietoihin, olisi näiden tavoitteiden vastainen. Tällainen tulkinta nimittäin mahdollistaisi sen, että talouden toimijat voisivat käyttää tällaisia tietoja, vaikka ne ovat omiaan esittämään kuluttajille, että valmisteesta on terveyshyötyä tai että sillä ei ole terveydelle haitallista vaikutusta tai se on vähentynyt, ilman että talouden toimijoiden olisi noudatettava kyseisessä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia ja erityisesti tämän tuomion 44 kohdassa mainittua vaatimusta, jonka mukaan terveysväitteet olisi hyväksyttävä käytettäviksi vain, jos niitä on arvioitu tieteellisesti korkeimpien standardien mukaisesti.

57

Edellä todettujen seikkojen perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohtaa on tulkittava siten, että ravintolisän ottamistiheyttä ja/tai antotapaa koskevat tiedot kuuluvat kyseisessä säännöksessä tarkoitetun terveysväitteen käsitteen soveltamisalaan, kun näihin käyttötapoihin esitetään liittyvän terveyshyötyjä tai terveydelle haitallisen vaikutuksen puuttumista tai vähentymistä.

Toinen kysymys

58

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että siinä vaaditaan, että kyseessä olevan ravintolisän pakkausmerkinnöissä tai niiden puuttuessa esillepanossa tai mainonnassa toistetaan sanatarkasti kyseisessä säännöksessä oleva maininta, jonka mukaan ”väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä”.

59

Kuten kyseisen asetuksen 14 artiklan otsikosta ilmenee, siinä säännellään muun muassa sairauden riskin vähentämistä koskevia väitteitä.

60

Käsitteellä ”sairauden riskin vähentämistä koskevalla väitteellä” määritellään kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan 6 alakohdassa tarkoitettavan ”terveysväitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan kulutus vähentää merkitsevästi ihmisillä esiintyvän sairauden kehittymisriskiä”.

61

Asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kyseisessä asetuksessa säädettyjen yleisten edellytysten ja kyseisen artiklan 1 kohdan erityisten edellytysten lisäksi on sairauden riskin vähentämistä koskevien väitteiden osalta pakkausmerkinnöissä tai niiden puuttuessa esillepanossa tai mainonnassa myös ilmoitettava, että väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä.

62

Ensinnäkin on todettava yhtäältä, että mainitun 14 artiklan 2 kohdan sanamuodossa ei viitata vaatimukseen, jonka mukaan ilmaisua ”on ilmoitettava” seuraavat ilmaisut on kirjaimellisesti toistettava, vaan tällaisen maininnan on, kuten tästä sanamuodosta ilmenee, liityttävä sairauteen, johon kyseisellä väitteellä viitataan.

63

Toisaalta – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 32 kohdassa – unionin lainsäätäjä on nimenomaisesti säätänyt asetuksen N:o 1924/2006 muissa säännöksissä tietyn sanamuodon pakollisesta käyttämisestä. Näin on muun muassa kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja tiettyjen kyseisen asetuksen liitteen otsikoiden osalta, joissa säädetään, että tiettyihin ravitsemusväitteisiin on liitettävä toteamus, jonka sanamuoto on säädetty sanatarkasti.

64

Toiseksi on niin, että koska – kuten tämän tuomion 54 ja 55 kohdassa tuodaan esiin – terveyden suojelu kuuluu asetuksen N:o 1924/2006 pääasiallisiin tavoitteisiin, on muun muassa tarpeen, että kuluttajalle annetaan tarvittavat tiedot, jotta hän voi tehdä tietoisia valintoja.

65

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on myös tärkeää – kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee – suojata kuluttajaa sellaisilta tiedoilta, jotka voivat johtaa tätä harhaan esittämällä elintarvikkeilla olevan lääkkeellisiä ominaisuuksia, joita niillä ei ole.

66

Kyseisen asetuksen 14 artiklan 2 kohta sijoittuu nimenomaan mainitun tavoitteen puitteisiin.

67

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 33 kohdassa lähinnä, kyseisessä säännöksessä säädetyllä maininnalla pyritään nimittäin suhteuttamaan sairauden riskin pienentymistä koskevan väitteen ulottuvuutta ja välttämään se, että tätä väitettä pidettäisiin terapeuttisena lupauksena. Se auttaa siten ehkäisemään riskin kuluttajien harhaanjohtamisesta tuomalla esiin asetuksen N:o 1924/2006 johdanto-osan 28 perustelukappaleen mukaisesti, että ruokavalio on yksi niistä monista tekijöistä, jotka vaikuttavat tiettyjen ihmisillä esiintyvien sairauksien puhkeamiseen, ja että muut tekijät voivat myös vaikuttaa näiden sairauksien puhkeamiseen.

68

Ihmisten terveyden suojelun varmistamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi silloin, kun kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan 6 alakohdassa tarkoitettua sairauden riskin vähentämistä koskevaa väitettä käytetään kaupallisessa viestinnässä, on riittävää, että tähän väitteeseen liitetään maininta, jolla – toistamatta välttämättä sanatarkasti kyseisen asetuksen 14 artiklan 2 kohdassa käytettyjä ilmaisuja – ilmoitetaan kuluttajalle täsmällisesti, selvästi ja helposti ymmärrettävästi yhtäältä, että väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä, ja toisaalta, että yhden tekijän muuttumisesta ei välttämättä ole hyötyä.

69

On todettava, että tämä oikeellisen, selvän ja helposti ymmärrettävän tiedon vaatimus vahvistetaan asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan 2 kohdassa, joka kuuluu asetuksen N:o 1924/2006 säännösten systemaattista tulkintaa koskevaan kehykseen.

70

On nimittäin muistutettava, että – kuten viimeksi mainitun asetuksen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee – kyseisen asetuksen tarkoituksena on täydentää direktiivissä 2000/13 vahvistettuja yleisiä periaatteita. Koska kyseinen direktiivi on kumottu ja korvattu asetuksella N:o 1169/2011, jolla otettiin käyttöön uusi järjestelmä, joka korvaa kyseisessä direktiivissä säädetyn järjestelmän, asetusta N:o 1924/2006 on tarkasteltava asetuksen N:o 1169/2011 valossa.

71

Asetuksen N:o 1169/2011 7 artiklan, jonka otsikko on ”Hyvät tiedotuskäytänteet”, 2 kohdassa säädetään, että elintarviketietojen on oltava oikeellisia, selviä ja kuluttajalle helposti ymmärrettäviä.

72

Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu, nyt käsiteltävässä asiassa väitteen ”ratkaisu kolesterolin hallintaan” yhteydessä maininta ”korkea kolesterolipitoisuus on sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä” ei ole omiaan antamaan tavanomaisesti valistuneelle, kohtuullisen tarkkaavaiselle ja huolelliselle keskivertokuluttajalle täsmällisesti, selvästi ja helposti ymmärrettävästi asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohdassa vaadittuja tietoja.

73

Edellä todettujen seikkojen perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että kyseisen ravintolisän merkinnöissä tai niiden puuttuessa esillepanossa tai mainonnassa toistetaan sanatarkasti kyseisessä säännöksessä oleva maininta, jonka mukaan ”väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä”, kunhan kyseiset merkinnät, esillepano tai mainonta sisältävät maininnan, jolla kuluttajalle ilmoitetaan täsmällisesti, selvästi ja helposti ymmärrettävästi näistä kahdesta osatekijästä.

Kolmas kysymys

74

Aluksi on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (tuomio 26.3.2026, AVEPA, C‑294/25, EU:C:2026:254, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian oikeusriita koskee terveydenhuollon ammattilaisille tarkoitetuissa aikakauslehdissä julkaistuja mainosliitteitä, joilla pyritään edistämään ravintolisien myyntiä. Näin ollen on tärkeää rajata arviointi koskemaan ainoastaan kirjallista mainontaa.

76

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, on näin ollen katsottava, että kyseinen tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että siinä vaaditaan, että ravintolisän myynninedistämiseen tähtäävässä kirjallisessa mainonnassa, joka sisältää sairauden riskin vähentämistä koskevan väitteen, on myös ilmoitettava, että väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä, kun tätä koskeva maininta on kyseisen ravintolisän pakkauksessa, pakkausselosteessa sekä internet-sivustolla.

77

Kuten tämän tuomion 61 kohdassa on tuotu esiin, kyseisen 14 artiklan 2 kohdan mukaan kyseisessä asetuksessa säädettyjen yleisten edellytysten ja kyseisen artiklan 1 kohdassa säädettyjen erityisten edellytysten lisäksi on sairauden riskin vähentämistä koskevien väitteiden osalta pakkausmerkinnöissä tai niiden puuttuessa esillepanossa tai mainonnassa ilmoitettava, että väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä.

78

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöstä tai määräystä tulkittaessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 11.6.2020, ratiopharm, C‑786/18, EU:C:2020:459, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79

Ensinnäkin asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohdan sanamuodosta on todettava, että rinnastuskonjunktion ”tai” käyttö ilmaisun ”[pakkausmerkintöjen] puuttuessa” yhteydessä on ymmärrettävä siten, että maininta siitä, että väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä, on sijoitettava ensisijaisesti kyseisen valmisteen pakkausmerkintöihin ja vain näiden merkintöjen puuttuessa muille alustoille, kuten kyseisen tuotteen esillepanoon tai sitä koskevaan mainontaan.

80

Tältä osin merkintöjen käsite määritellään asetuksen N:o 1924/2006 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa viittaamalla direktiivin 2000/13 1 artiklan 3 kohdan a alakohtaan, joka on sittemmin korvattu asetuksen N:o 1169/2011 2 artiklan 2 kohdan j alakohdalla, siten, että sillä tarkoitetaan elintarvikkeeseen liittyvää mainintaa, tietoa, tavaramerkkiä, tuotenimeä, kuvaa tai tunnusta, joka on tehty mihin tahansa kyseistä elintarviketta seuraavaan tai siihen viittaavaan pakkaukseen, asiakirjaan, tiedotteeseen, etikettiin, renkaaseen tai kaulukseen.

81

Kuten kyseisen 2 artiklan 2 kohdan j alakohdasta ilmenee, elintarvikkeeseen liittyvät ja sen pakkauksessa olevat maininnat tai tiedot kuuluvat kyseisessä säännöksessä tarkoitetun merkinnän käsitteen soveltamisalaan.

82

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että tieto siitä, että kohonnut kolesteroli on sydän- ja verisuonitautien riskitekijä, on VistaSterol-ravintolisän pakkauksessa ja pakkausselosteessa – ja näin ollen mainitun 2 artiklan 2 kohdan j alakohdassa tarkoitetussa merkinnässä.

83

Toiseksi asiayhteydestä, johon asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohta kuuluu, on todettava, että asetusta N:o 1169/2011 sovellettaessa viimeksi mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa viitataan mainonnan käsitteen määritelmään, joka sisältyy direktiivin 2006/114 2 artiklan a alakohtaan, jonka mukaan sillä tarkoitetaan ”missä tahansa muodossa olevaa tietoa tai esitystä, joka annetaan elinkeinon, liiketoiminnan, käsityön tai ammatin harjoittamisen yhteydessä tavaroiden tai palvelujen – – menekin edistämiseksi”.

84

Asetuksesta N:o 1169/2011 ilmenee siten, että kyseisessä asetuksessa käsitteitä ”merkintä” ja ”mainonta” tarkoitetaan toisistaan erillisinä käsitteinä.

85

Lisäksi asetuksen N:o 1169/2011 12 artiklan, jonka otsikko on ”Pakollisten elintarviketietojen saatavuus ja sijoittelu”, 1 kohdassa säädetään yhtäältä, että pakollisten elintarviketietojen, jotka sisältävät – kuten kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan c alakohdasta ilmenee – asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohdassa luetellut tiedot – on oltava saatavilla ja helposti käytettävissä kyseisen asetuksen mukaisesti kaikkien elintarvikkeiden osalta. Toisaalta kyseisen 12 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kun on kyse valmiiksi pakatuista elintarvikkeista, pakolliset elintarviketiedot on esitettävä suoraan pakkauksessa tai siihen kiinnitetyssä etiketissä.

86

Tältä osin täytäntöönpanopäätöksen 2013/63, jonka komissio antoi unionin lainsäätäjän sille asetuksen N:o 1924/2006 10 artiklan 4 kohdan ja 25 artiklan nojalla antamien täytäntöönpanovaltuuksien puitteissa, liitteessä olevan 2.1. kohdan kolmannen alakohdan b alakohdan toisessa alakohdassa todetaan, että ”asetuksen [N:o 1169/2011] 12 artiklassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan kuluttajalla olisi aina oltava saatavilla pakolliset tiedot silloin, kun hän tekee päätöksen elintarvikkeen ostamisesta”.

87

Kyseisen täytäntöönpanopäätöksen liitteessä olevan 2.1. kohdan kolmannessa alakohdassa täsmennetään, että ”’merkinnät’ liittyvät elintarvikkeen toimittamiseen loppukuluttajalle, kun taas ’mainonnalla’ elintarvikealan toimija pyrkii edistämään elintarvikkeen myyntiä”.

88

Kun elintarvikkeessa on merkintä, jossa on asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut pakolliset tiedot, kuluttajalla on kuitenkin näiden merkintöjen avulla käytettävissään kyseiset pakolliset tiedot ennen kuin hän tekee päätöksen ostamisesta, ja tällaisen merkinnän tarkoituksena on nimenomaan antaa tietoa loppukuluttajalle, kuten edellisessä kohdassa todetaan. Näin ollen asetuksen N:o 1169/2011 12 artiklan tavoitteen saavuttamiseksi ei edellytetä, että kyseiset pakolliset tiedot esitetään myös kyseistä tuotetta koskevassa kirjallisessa mainonnassa.

89

Kolmanneksi asetuksen N:o 1924/2006 tavoitteesta on todettava, että – kuten tämän tuomion 54 ja 64 kohdassa on todettu – terveyden suojelu kuuluu kyseisen asetuksen pääasiallisiin tavoitteisiin. Tätä varten on muun muassa tarpeen, että kuluttajalle annetaan tarvittavat tiedot, jotta hän voi tehdä tietoisia valintoja.

90

Siltä osin kuin – kuten tämän tuomion 82 kohdassa on todettu – asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohdassa edellytetty maininta on kyseisen tuotteen merkinnöissä, ei ole tarpeen, että tämä maininta on myös kyseistä tuotetta koskevassa kirjallisessa mainonnassa, koska asianomaisella kuluttajalla on käytettävissään kaikki hyödylliset tiedot, jotta hän voi tehdä tietoisen valinnan itse ostotoimen yhteydessä.

91

Edellä todettujen seikkojen perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1924/2006 14 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että ravintolisän myynninedistämiseen tähtäävässä kirjallisessa mainonnassa, joka sisältää sairauden riskin pienentymistä koskevan väitteen, on myös maininta siitä, että väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä, jos tämä maininta on jo kyseisen ravintolisän pakkauksessa.

Oikeudenkäyntikulut

92

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

 

1)

Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna 15.1.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 109/2008, 2 artiklan 2 kohdan 5 alakohtaa

on tulkittava siten, että

ravintolisän ottamistiheyttä ja/tai antotapaa koskevat tiedot kuuluvat kyseisessä säännöksessä tarkoitetun terveysväitteen käsitteen soveltamisalaan, kun näihin käyttötapoihin esitetään liittyvän terveyshyötyjä tai terveydelle haitallisen vaikutuksen puuttumista tai vähentymistä.

 

2)

Asetuksen N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 109/2008, 14 artiklan 2 kohtaa

on tulkittava siten, että

siinä ei edellytetä, että kyseisen ravintolisän merkinnöissä tai niiden puuttuessa esillepanossa tai mainonnassa toistetaan sanatarkasti kyseisessä säännöksessä oleva maininta, jonka mukaan ”väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä”, kunhan kyseiset merkinnät, esillepano tai mainonta sisältävät maininnan, jolla kuluttajalle ilmoitetaan täsmällisesti, selvästi ja helposti ymmärrettävästi näistä kahdesta osatekijästä.

 

3)

Asetuksen N:o 1924/2006, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 109/2008, 14 artiklan 2 kohtaa

on tulkittava siten, että

siinä ei edellytetä, että ravintolisän myynninedistämiseen tähtäävässä kirjallisessa mainonnassa, joka sisältää sairauden riskin pienentymistä koskevan väitteen, on myös maininta siitä, että väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä, jos tämä maininta on jo kyseisen ravintolisän pakkauksessa.

 

Allekirjoitukset


( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: ranska.