6Ballantine ynnä muut nostivat vuonna 1990 kanteen Arrondissementsrechtbank te Bredassa, jossa ne vaativat tuomioistuinta kieltämään Loenderslootia jatkamasta niille tavaramerkin haltijana kuuluvia oikeuksia loukkaavia tai muista syistä lainvastaisia toimia; näitä ovat varsinkin seuraavat toimet:Ballantinen ynnä muiden tavaramerkkien sisältämien etikettien poistaminen pulloista ja niiden käyttäminen uudelleen joko kiinnittämällä alkuperäiset etiketit uudelleen tai korvaamalla ne jäljennöksillä;
alkuperäisissä etiketeissä tai niiden alla sekä pakkauksissa olevien yksilöivien numerosarjojen poistaminen;
englanninkielisen sanan pure ja Ballantinen ynnä muiden hyväksymän sellaisen tuojan nimen poistaminen, joka on alkuperäisissä etiketeissä, ja mahdollisesti tämän nimen korvaaminen toisen henkilön nimellä;
näin käsiteltyjen tuotteiden vienti Ranskaan, Espanjaan, Englantiin, Yhdysvaltoihin ja Japaniin sijoittuneille kauppiaille.
13Hoge Raad vahvisti ennakkoratkaisupyynnössään, että se, että muu kuin tavaramerkin haltija poistaa tavaramerkin ja käyttää sitä uudelleen ilman tavaramerkin haltijan suostumusta on kiellettyä kyseistä alaa koskevan kansallisen oikeuden perusteella. Katsottuaan, ettei se voinut antaa päätöstä perustamissopimuksen 36 artiklaa koskevista väitteistä pyytämättä ensin ennakkoratkaisua yhteisöjen tuomioistuimelta, se lykkäsi asian ratkaisemista esittääkseen yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:- 1)Kuuluuko tavaramerkkioikeuksien ydinsisältöön, että tavaramerkin haltijalla on kansallisen lainsäädännön perusteella oikeus estää se, että muu kuin tavaramerkin haltija poistaa etiketit, jotka tavaramerkin haltija on kiinnittänyt valmistamiinsa alkoholijuomia sisältäviin pulloihin ja pakkauksiin ja jotka on varustettu tavaramerkin haltijan merkillä, kun juomat on saatettu yhteisön markkinoille tässä pakkauksessa, ja se, että muu kuin tavaramerkin haltija kiinnittää etiketit takaisin tai korvaa ne samankaltaisilla etiketeillä, jos tuotteen alkuperäinen laatu ei ole muuttunut?
- 2)Jos etiketit korvataan samankaltaisilla etiketeillä, onko vastaus erilainen, jos muu kuin tavaramerkin haltija poistaa alkuperäisessä etiketissä olleen sanan pure ja/tai poistaa siinä olleen maahantuojan nimen ja korvaa sen toisella nimellä?
- 3)Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, mutta tavaramerkin haltija käyttää oikeuttaan kysymyksessä esitetyssä tilanteessa estääkseen sen, että joku poistaa etiketeissä tai niiden alla olevat yksilöivät merkit, jotka tavaramerkin haltija on kiinnittänyt, jotta se voisi löytää myyntiorganisaationsa puutteet ja näin estää tuotteidensa rinnakkaiskaupan, onko tällöin tällaista tavaramerkkioikeuden käyttöä pidettävä jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltynä rajoittamisena, jonka tarkoituksena on jakaa keinotekoisesti markkinat?
- 4)Muuttuuko kolmanteen kysymykseen annettava vastaus sen mukaan, onko tavaramerkin haltija kiinnittänyt yksilöivät merkit lakiin perustuvan velvollisuuden vuoksi vai vapaaehtoisesti, kun tarkoituksena on kuitenkin mahdollistaa tuotteen vetäminen pois markkinoilta ja/tai rajoittaa tavaramerkin haltijan tuotevastuuta ja/tai rajoittaa jäljitelmien kauppaa tai kuten tässä tapauksessa, rajoittaa yksinomaan rinnakkaiskauppaa?
<TI><P>Ennakkoratkaisukysymykset</P></TI>19Näillä neljällä kysymyksellä, jotka on syytä käsitellä yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa ensisijaisesti tietää, onko perustamissopimuksen 36 artiklaa tulkittava siten, että tavaramerkin haltija voi vedota oikeuteensa estääkseen muuta yritystä poistamasta ja sitten kiinnittämästä tai korvaamasta tavaramerkin haltijan tavaramerkillä varustettuja etikettejä, jotka tämä on kiinnittänyt yhteisön markkinoille saattamiin tuotteisiinsa ilman, että näiden tuotteiden alkuperäinen laatu olisi muuttunut, vaikka tällainen menettely merkitsee rajoitusta yhteisön sisäiselle kaupalle.20Kysymykset koskevat erityisesti sellaisia tapauksia, joissa uudelleenmerkintä on tehtypullojen etiketteihin tai etikettien alle ja pakkausten päälle tavaramerkin haltijan kiinnittämien yksilöivien numerosarjojen poistamiseksi;
englannin kielisen sanan pure ja etiketeissä mainitun, hyväksytyn tuojan nimen poistamiseksi ja mahdollisesti tämän nimen korvaamiseksi toisen henkilön nimellä;
Ensimmäisen tapauksen osalta, yhteisöjen tuomioistuinta on pyydetty lausumaan yhtäältä siitä, mikä on sen seikan merkitys, että tavaramerkin haltija käyttää oikeuttaan estääkseen muuta yritystä poistamasta yksilöiviä numerosarjoja, joiden avulla tavaramerkin haltija voi löytää mahdolliset myyntiorganisaationsa puutteet ja estää myös rinnakkaiskaupan ja toisaalta sen seikan merkityksestä, että yksilöivillä numerosarjoilla on toisia tavoitteita, joita ovat se, että numerosarjojen avulla voidaan noudattaa laillista velvoitetta, että vialliset tuotteet voidaan vetää pois markkinoilta, että valmistajan tuotevastuuta ja jäljitelmien kauppaa voidaan rajoittaa.
<TI><P>Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö</P></TI>21Ennen kysymyksiin vastaamista on syytä muistuttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan 36 artiklassa sallitaan poikkeukset tavaroiden vapaan liikkuvuuden perusperiaatteesta yhteismarkkinoilla ainoastaan silloin jos poikkeaminen on perusteltua sellaisten oikeuksien suojelemiseksi, jotka ovat osa teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien ydinsisältöä.22Yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tavaramerkkioikeuden osalta, että se on olennainen osa perustamissopimuksessa tavoiteltua vääristymättömän kilpailun järjestelmää. Tässä järjestelmässä yritysten on voitava hankkia itselleen asiakkaita tuotteidensa tai palvelujensa laadun perusteella, ja tämä on mahdollista ainoastaan, jos on olemassa erottelukykyisiä merkkejä, joiden avulla kukin tuote voidaan tunnistaa. Jotta tavaramerkki voisi toimia tällaisena merkkinä, sen on oltava takeena siitä, että kaikki tavaramerkillä varustetut tavarat on valmistettu tietyn yhden yrityksen valvonnassa, joka vastaa niiden laadusta (ks. erityisesti asia C-10/89, Hag, tuomio 17.10.1990, Kok. 1990, s. I-3711, 13 kohta, jäljempänä asiassa Hag II annettu tuomio, ja em. asiassa Bristol-Myers Squibb ym. annettu tuomio, 43 kohta). Tämän vuoksi tavaramerkkioikeuden ydinsisältönä on erityisesti taata tavaramerkkioikeuden haltijalle yksinoikeus tavaramerkin käyttämiseen saatettaessa tuote ensimmäisen kerran markkinoille ja suojata tavaramerkin haltijaa sellaisilta kilpailijoilta, jotka haluaisivat käyttää väärin tavaramerkin asemaa ja mainetta markkinoilla myymällä tuotteita, jotka on asiattomasti varustettu tällaisella tavaramerkillä (ks. erityisesti asia 102/77, Horfmann-La Roche, tuomio 23.5.1978, Kok. 1978, s. 1139, 7 kohta, em. asia Hag II, tuomion 14 kohta ja em. asia Bristol-Myers Squibb ym., tuomion 44 kohta).23Tästä seuraa erityisesti, että jäsenvaltion lainsäädännön mukaan suojattu tavaramerkin haltija ei voi vedota tähän lainsäädäntöön estääkseen sellaisen tuotteen maahantuonnin tai markkinoille saattamisen, jonka se on itse saattanut markkinoille toisessa jäsenvaltiossa tai joka on saatettu markkinoille toisessa jäsenvaltiossa tavaramerkin haltijan suostumuksella (ks. erityisesti em. asia Bristol-Myers Squibb ym., tuomion 45 kohta). Nimittäin tavaramerkkioikeuden tavoitteena ei ole sen salliminen, että tavaramerkin haltijat jakavat kansalliset markkinat, eikä siten jäsenvaltioiden välillä mahdollisesti olevien hintaerojen ylläpitämisen edistäminen (ks. em. asia Bristol-Myers Squibb ym., tuomion 46 kohta).24Sen osalta, käsittääkö tavaramerkin haltijalle annettu yksinoikeus oikeuden estää sen, että muu yritys käyttää tavaramerkkiä pakattuaan tuotteen uudelleen, yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että asiassa on otettava huomioon tavaramerkin keskeinen tehtävä sen takaajana, että kuluttaja tai loppukäyttäjä voi olla varma tavaramerkillä varustetun tuotteen alkuperästä ja erottaa tuotteen toisista tuotteista sekoittamatta sitä niihin. Tämä alkuperän takaaminen tarkoittaa sitä, että kuluttaja tai loppukäyttäjä voi olla varma siitä, että tuotteen sen alkuperäisessä muodossa hankkinut muu yritys ei ole muuttanut ilman tavaramerkin haltijan suostumusta kuluttajalle tai loppukäyttäjälle tarjottua, tavaramerkillä varustettua tuotetta ennen sen markkinoille saattamista (ks. erityisesti em. asia Hoffmann-La Roche, tuomion 7 kohta ja em. asia Bristol-Myers Squibb ym., tuomion 47 kohta).25Yhteisöjen tuomioistuin on siis todennut, että tavaramerkin haltijalle annettu oikeus estää kaikenlainen tämän tavaramerkin käyttäminen, joka saattaisi vääristää siihen liittyvää alkuperän takaamista, kuuluu tavaramerkkioikeuden ydinsisältöön, ja tämän oikeuden suojaamiseksi saattaa olla perusteltua poiketa tavaroiden vapaan liikkuvuuden perusperiaatteesta (em. asia Hoffmann-La Roche, tuomion 7 kohta, asia 1/81, Pfizer, tuomio 3.12.1981, Kok. 1981, s. 2913, 9 kohta ja em. asia Bristol-Myers Squibb ym., tuomion 48 kohta).26Yhteisöjen tuomioistuin on todennut näiden periaatteiden soveltamisesta rinnakkaismyynnin tarkoituksiin tehtävän lääkkeiden uudelleen pakkaamista koskevien asioiden yhteydessä, että perustamissopimuksen 36 artiklaa on tulkittava siten, että tavaramerkin haltija voi laillisesti estää lääkkeen myöhemmän markkinoille saattamisen, kun maahantuoja on pakannut tuotteen uudelleen ja kiinnittänyt siihen uudelleen tavaramerkin (ks. erityisesti em. asia Hoffmann-La Roche, tuomion 8 kohta ja direktiivin 89/104/ETY 7 artiklan 2 kohdan osalta em. asia Bristol-Myers Squibb ym., tuomion 50 kohta).27Vastoin Loenderslootin väitettä tätä oikeuskäytäntöä sovelletaan myös pääasian kaltaisiin tapauksiin. Nimittäin myös tässä tapauksessa muu yritys on muuttanut ilman tavaramerkin haltijan suostumusta tavaramerkillä varustettua tuotetta siten, että tavaramerkkiin liittyvä alkuperän takaaminen saattaa vääristyä.28On kuitenkin muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (ks. erityisesti em. asia Hoffmann-La Roche, tuomion 10 kohta, asia 3/78, Centrafarm, tuomio 10.10.1978, Kok. 1978, s. 1823, 21 ja 22 kohta ja em. asia Bristol-Myers Squibb ym. 49 ja 50 kohta) perustamissopimuksen 36 artiklan vastaista on, että tavaramerkin haltija estää tavaramerkin uudelleen kiinnittämisen, kun tämän tavaramerkkioikeuden käyttö johtaa jäsenvaltioiden markkinoiden keinotekoiseen jakamiseen ja kun uudelleen kiinnittäminen tehdään siten, että tavaramerkin haltijan laillisia intressejä kunnioitetaan. Näiden laillisten intressien suojeleminen edellyttää nimittäin, että pakkauksessa olevan tuotteen alkuperäistä laatua ei muuteta ja että uudelleen kiinnittämistä ei tehdä siten, että se voisi vahingoittaa tavaramerkin ja sen haltijan mainetta.29Tästä seuraa, että perustamissopimuksen 36 artiklan nojalla tavaramerkkioikeuden haltija voi vedota tähän oikeuteen estääkseen muuta yritystä poistamasta ja sen jälkeen kiinnittämästä uudelleen tai korvaamasta sen tavaramerkillä varustettuja etikettejä, jolleinäytetä toteen, että se, että tavaramerkkioikeuden haltija käyttää tavaramerkkioikeutta estääkseen tällä tavaramerkillä varustettujen, uudelleen merkittyjen tuotteiden markkinoille saattamisen, johtaa jäsenvaltioiden markkinoiden keinotekoiseen jakamiseen,
osoiteta, että uudelleenmerkintä ei muuta tuotteen alkuperäistä laatua ja
uudelleen merkityn tuotteen ulkoasu ole sellainen, että se saattaisi vahingoittaa tavaramerkin ja sen haltijan mainetta.
30Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi edellyttänyt oikeuskäytännössään, että lääkkeiden uudelleen pakkaajan on ilmoitettava tavaramerkin haltijalle uudelleen pakkaamisesta ja lähetettävä pyynnöstä tälle näyte uudelleen pakatusta tuotteesta ja ilmoitettava uudelleen pakatussa tuotteessa kuka on vastuussa uudelleen pakkaamisesta (ks. erityisesti em. asia Bristol-Myers Squibb ym.).31Näin ollen näitä edellytyksiä on tutkittava pääasian kaltaisessa tilanteessa.32Tuotteen alkuperäisen laadun osalta on todettava, että ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodosta ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä kysymyksessä olevalla uudelleenmerkinnällä ei muuteta tuotteen laatua.33Tavaramerkin maineen osalta on todettava, että uudelleenmerkinnän toteuttavan muun yrityksen on huolehdittava siitä, ettei tavaramerkin — ja siten tavaramerkin haltijan — maine kärsi uudelleen merkityn tuotteen riittämättömästä ulkoasusta (ks. erityisesti em. asia Bristol-Myers Squibb ym., tuomion 75 ja 76 kohta). Sen arvioimiseksi, onko näin pääasian tapauksessa, kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon etenkin Ballantinen ynnä muiden intressi suojella tuotteidensa ylellisyyskuvaa ja tuotteiden hyvää mainetta.34Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että oikeudenkäynnissä on keskeisessä asemassa sen edellytyksen soveltaminen, joka koskee tavaramerkin haltijan tavaramerkkioikeuden käyttämistä tavalla, joka johtaa jäsenvaltioiden markkinoiden keinotekoiseen jakamiseen.35Tämän osalta on syytä todeta ensiksi, että yhteisöjen tuomioistuin on todennut edellä mainitussa asiassa Bristol-Myers Squibb ym. antamansa tuomion 52 kohdassa, että se, että tavaramerkin haltija käyttää tavaramerkkioikeuttaan estääkseen muun yrityksen uudelleen pakkaamien, tällä tavaramerkillä varustettujen tuotteiden markkinoille saattamisen, johtaa jäsenvaltioiden markkinoiden jakamiseen erityisesti silloin kun tavaramerkin haltija on saattanut markkinoille eri jäsenvaltioissa saman lääkkeen erilaisessa pakkauksessa ja kun rinnakkaistuoja ei voi tuoda toiseen jäsenvaltioon ja saattaa siellä markkinoille tuotetta siinä muodossa kuin tavaramerkin haltija on sen saattanut markkinoille toisessa jäsenvaltiossa.36Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi todennut samassa asiassa antamansa tuomion 56 ja 57 kohdassa, että tavaramerkkioikeuden haltijan oikeutta estää tavaramerkillä varustettujen uudelleen pakattujen tuotteiden markkinoille saattaminen voidaan rajoittaa ainoastaan jos maahantuojan suorittama uudelleen pakkaaminen on tarpeen, jotta tuotteet voitaisiin saattaa markkinoille tuontijäsenvaltiossa. Sen sijaan asiassa ei tarvitse näyttää, että tavaramerkin haltija on tietoisesti pyrkinyt jäsenvaltioiden välisten markkinoiden jakamiseen.37Loendersloot ynnä muut korostavat pääasiassa, että se, että tavaramerkin haltija käyttää tavaramerkkioikeuttaan uudelleenmerkinnän estämiseen, johtaa jäsenvaltioiden välisten markkinoiden keinotekoiseen jakamiseen, koska tällöin pidetään yllä hintaeroja, jotka eivät ole perusteltuja todellisten kustannusten eroilla. Niiden mukaan uudelleenmerkintä on tarpeen kahdesta syystä. Ensinnäkin se on välttämätöntä, jotta Ballantinen ynnä muiden pulloihin merkitsemät yksilöivät numerosarjat voidaan poistaa, mikä on tarpeen rinnakkaiskauppaan osallistuvien jälleenmyyjien nimettömyyden turvaamiseksi. Loendersloot ei pysty ilman nimettömyyttä hankkimaan tuotteita Ballantinen ynnä muiden oikeuksien haltijoilta, koska nämä yritykset pelkäävät valmistajien taholta niille siinä tapauksessa koituvia seuraamuksia, että valmistajat tietävät, mitkä jälleenmyyjät osallistuvat rinnakkaismyyntiin. Lisäksi uudelleenmerkintä on tarpeen sanan pure poistamiseksi tai maahantuojaa koskevien mainintojen muuttamiseksi, jotta tuote voidaan saattaa markkinoille määrämaassa.38On todettava, että kansallisten tuomioistuinten, joille kuuluu sen arvioiminen, onko uudelleenmerkintä tarpeen jäsenvaltioiden välisten markkinoiden keinotekoisen jakamisen välttämiseksi, tehtävät eroavat toisistaan pääasian kaltaisissa tapauksissa ja lääkkeiden uudelleen pakkaamista koskevissa tapauksissa. Lääkkeiden uudelleen pakkaamista koskevissa asioissa kansallisten tuomioistuinten on nimittäin määriteltävä, onko niiden omien jäsenvaltioiden markkinoilla olemassa sellaisia seikkoja, joiden takia uudelleen pakkaaminen on objektiivisesti tarpeen. Pääasiassa kansallisen tuomioistuimen on sen sijaan arvioitava, onko uudelleenmerkintä tarpeen toisaalta rinnakkaiskaupan tuotteiden hankkimislähteiden suojelemiseksi ja toisaalta siksi, että tuotteet voidaan saattaa määränpäänä olevien jäsenvaltioiden markkinoille.<TI><P>Yksilöivien numerosarjojen poistaminen</P></TI>39Siltä osin kuin kysymys on etikettien poistamisesta ja niiden uudelleen kiinnittämisestä tai niiden korvaamisesta yksilöivien numerosarjojen poistamiseksi Ballantine ynnä muut väittävät, että numerosarjojen poistaminen ei ole mitenkään tarpeen kysymyksessä olevien tuotteiden saattamiseksi eri jäsenvaltioiden markkinoille näissä valtioissa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.40Tältä osin on todettava, että vaikka edellä oleva pitää sinänsä paikkansa, yksilöivien numerosarjojen poistaminen voi kuitenkin — kuten Loendersloot on esittänyt — osoittautua tarpeelliseksi vältettäessä jäsenvaltioiden markkinoiden keinotekoista jakamista, joka aiheutuu rinnakkaiskauppaan osallistuvien henkilöiden vaikeuksista hankkia tuotteita Ballantinen ynnä muiden jälleenmyyjiltä, jotka puolestaan pelkäävät näiden valmistajien taholta seuraavia seuraamuksia, jos ne myyvät tuotteita rinnakkaiskauppaan osallistuville henkilöille. Nimittäin vaikka — kuten Ballantine ynnä muut ovat korostaneet — valmistajat rikkoisivat tällaisella menettelyllä perustamissopimuksen kilpailusääntöjä, ei kuitenkaan ole poissuljettua, että valmistajat kiinnittävät yksilöivät numerosarjat voidakseen jäljittää näiden tuotteiden kulkureitit ja voidakseen estää jälleenmyyjiään toimittamasta tuotteita sellaisille henkilöille, jotka harjoittavat rinnakkaiskauppaa.41Kuitenkin on huomattava, että yksilöivien numerosarjojen kiinnittäminen voi olla tarpeen, jotta nämä valmistajat pystyvät noudattamaan laillisia velvoitteita, joita ovat etenkin elintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä 14 päivänä kesäkuuta 1989 annetusta neuvoston direktiivistä 89/396/ETY (EYVL L 186, s. 21) johtuvat velvoitteet, tai että ne voivat olla tarpeen muiden, yhteisön oikeuden kannalta tärkeiden ja laillisten tavoitteiden, kuten viallisten tuotteiden vetämisen pois markkinoilta ja jäljitelmien kaupan rajoittamisen, toteuttamiseksi.42Näin ollen on todettava, että jos yksilöivät numerosarjat on kiinnitetty edellisessä kohdassa mainittujen tavoitteiden kaltaisten tavoitteiden vuoksi, se että tavaramerkkioikeuden haltija vetoaa tähän oikeuteensa estääkseen muuta yritystä poistamasta ja sitten uudelleen kiinnittämästä tai korvaamasta tavaramerkillä varustetut etiketit poistaakseen yksilöivät numerosarjat, ei johda jäsenvaltioiden välisten markkinoiden keinotekoiseen jakamiseen. Tällaisissa tilanteissa ei ole syytä rajoittaa niitä oikeuksia, joihin tavaramerkin haltija voi vedota perustamissopimuksen 36 artiklan perusteella.43Kun kysymys on sellaisesta tilanteesta, jossa on näytetty toisaalta, että yksilöivät numerosarjat on kiinnitetty yhteisön oikeuden mukaan laillisten tavoitteiden vuoksi, mutta että tavaramerkin haltija on toisaalta käyttänyt numerosarjoja myös löytääkseen myyntiorganisaationsa puutteet ja estääkseen siten tuotteidensa rinnakkaiskaupan, rinnakkaiskauppaan osallistuvia henkilöitä suojataan näitä toimenpiteitä vastaan perustamissopimuksen kilpailusääntöjen nojalla.<TI><P>Sanan <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>pure<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/> ja maahantuojan nimen poistaminen etiketeistä</P></TI>44Loendersloot väittää, että sen asiakkaiden intressi sanan pure ja etiketissä olevan maahantuojan nimen poistamiseen ja mahdollisesti sen korvaaminen rinnakkais-tuojan nimellä, liittyy määrämaassa voimassa oleviin elintarvikkeiden merkintöjä koskeviin säännöksiin. Loendersloot ainoastaan saattoi näiden toimenpiteiden avulla tuotteen sellaiseksi, että se voitiin myydä kyseisillä markkinoilla. Sen mukaan sanan pure käyttäminen on kiellettyä tietyissä määrämaissa ja että etiketissä olevan virallisen tuojan nimen poistaminen tai sen korvaaminen rinnakkais-tuojan nimellä voi olla tarpeen tuotteen määrämaan vaatimusten täyttämiseksi, vaikka nämä säännöt on yhdenmukaistettu yhteisössä kuluttajalle myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä joulukuuta 1978 annetulla neuvoston direktiivillä 79/112/ETY (EYVL L 33, s. 1).45Tältä osin on todettava, että Ballantinen ynnä muiden tavaramerkin käyttäminen uudelleenmerkinnän estämiseksi Loenderslootin mainitsemien tavoitteiden takia johtaa tosiasiassa jäsenvaltioiden välisten markkinoiden keinotekoiseen jakamiseen, jos näytetään, että alkuperäisissä etiketeissä olevalla englanninkielisen sanan pure ja hyväksytyn tuojan nimen sisältävällä maininnalla estetään kysymyksessä olevien tuotteiden markkinoille saattaminen määräjäsenvaltion markkinoilla, siksi että markkinoille saattamisessa ei noudateta tässä jäsenvaltiossa voimassa olevia elintarvikkeiden merkintöjä koskevia sääntöjä. Tällaisessa tilanteessa uudelleenmerkintä olisi tarpeen tuotteen markkinoille saattamiseksi tässä jäsenvaltiossa.46On kuitenkin tarkennettava, että uudelleenmerkintää suorittavan henkilön on käytettävä sellaisia rinnakkaiskaupan mahdollistavia keinoja, joilla puututaan mahdollisimman vähän tavaramerkin ydinsisältöön. Näin ollen silloin kun alkuperäisissä etiketeissä olevat merkinnät ovat sinänsä määräjäsenvaltiossa voimassa olevien tuotteiden merkintää koskevien sellaisten sääntöjen mukaisia, joiden perusteella niihin on kuitenkin lisättävä täydentäviä tietoja, ei ole tarpeen poistaa ja uudelleen kiinnittää tai korvata alkuperäisiä etikettejä, sillä kysymyksessä oleviin pulloihin kiinnitettävä pelkkä tarra, jossa mainitaan lisätiedot, voi riittää.<TI><P>Muut edellytykset, jotka mahdollisesti on täytyttävä</P></TI>47Tämän jälkeen on vielä tutkittava, täyttyvätkö muut yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä lääkkeiden uudelleen pakkaamista varten asetetut ja tämän tuomion 30 kohdassa esityt vaatimukset, eli ne, joiden mukaan lääkkeiden uudelleen pakkaajan on ilmoitettava tavaramerkin haltijalle uudelleen pakkaamisesta ja lähetettävä pyynnöstä näyte uudelleen pakatusta tuotteesta ja ilmoitettava uudelleen pakatussa tuotteessa, kuka on vastuussa uudelleen pakkaamisesta. Ballantine ynnä muut ovat esittäneet, että samoja edellytyksiä on sovellettava siinä tapauksessa, kuten on laita pääasian kaltaisissa tapauksissa, että yhteisön oikeudessa rajoitetaan niiden oikeutta estää tavaramerkkialalla voimassa olevien kansallisten sääntöjen perusteella tavaramerkkien uudelleen kiinnittäminen. Loendersloot katsoo sitä vastoin, että näitä edellytyksiä voidaan soveltaa ainoastaan lääkkeiden uudelleen pakkaamiseen.48Tältä osin on todettava, että yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvien vaatimusten johdosta tällaiset uudelleen pakkaajalle asetetut edellytykset ovat perusteltuja siksi, että uudelleen pakkaajalle tunnustetaan tietty oikeus, joka normaaleissa olosuhteissa on varattu tavaramerkin haltijalle (ks. em. asia Bristoll-Myers Squibb ym., 68 kohta). Samoin on kuitenkin todettava, että edellä esitetyt edellytykset on vahvistettu ottamalla huomioon tavaramerkin haltijan lailliset intressit lääkealan erityispiirteiden johdosta.49Pääasian kaltaisessa tapauksessa ja kun otetaan huomioon uudelleen merkintää suorittavan henkilön toimenpiteet, tavaramerkin haltijan intressit ja etenkin sen intressi estää jäljitelmien kauppa, otetaan riittävästi huomioon silloin, jos tämä henkilö ilmoittaa tavaramerkin haltijalle ennen uudelleen merkittyjen tuotteiden markkinoille saattamista.50Edellä lausutun perusteella ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava, että perustamissopimuksen 36 artiklaa on tulkittava siten, että tavaramerkin haltija voi vedota oikeuteensa estääkseen muuta yritystä poistamasta ja sitten kiinnittämästä uudelleen tai korvaamasta tavaramerkin haltijan tavaramerkillä varustettuja etikettejä, jotka tavaramerkin haltija on kiinnittänyt yhteisön markkinoille saattamiinsa tuotteisiin, vaikka tällainen menettely merkitsee rajoitusta yhteisön sisäiselle kaupalle, jolleinäytetä toteen, että se, että tavaramerkkioikeuden haltija käyttää tavaramerkkioikeutta estääkseen tällä tavaramerkillä varustettujen, uudelleenmerkittyjen tuotteiden markkinoille saattamisen, johtaa jäsenvaltioiden markkinoiden keinotekoiseen jakamiseen,
osoiteta, että uudelleenmerkintä ei muuta tuotteen alkuperäistä laatua;
uudelleenmerkityn tuotteen ulkoasu ole sellainen, että se saattaisi vahingoittaa tavaramerkin ja sen haltijan mainetta ja
uudelleenmerkinnän toteuttava henkilö ilmoita tavaramerkin haltijalle uudelleenmerkinnästä ennen uudelleen merkittyjen tuotteiden markkinoille saattamista.
51Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on edellä esitetyt seikat huomioon ottaen arvioida, täyttyvätkö nämä edellytykset sen käsiteltävänä olevassa asiassa.