<TI><P>tuomion</P></TI>1Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY 226 artiklan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 24.4.2001 ja jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut polykloorattujen bifenyylien ja polykloorattujen terfenyylien käsittelystä (PCB/PCT) 16 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/59/EY (EYVL L 243, s. 31) 4 ja 11 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut komissiolle yhteenvetoa inventaariluettelosta laitteista, joiden PCB-määrät ylittävät 5 dm, suunnitelmaa inventaarioluettelossa olevien laitteiden ja niiden sisältämän PCB:n puhdistamiseksi ja/tai käsittelemiseksi eikä pääpiirteittäistä suunnitelmaa tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaiseen inventaarioluetteloon kuulumattomien, tämän direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen laitteiden keräämiseksi ja myöhemmäksi käsittelemiseksi.2Direktiivin 96/59/EY 1 artikla kuuluu seuraavasti:Tämän direktiivin päämääränä on jäsenvaltioiden PCB:n valvottua käsittelyä, PCB:tä sisältävien laitteiden puhdistamista tai käsittelyä ja/tai käytetyn PCB:n käsittelyä koskevan lainsäädännön lähentäminen, jotta ne voitaisiin tehdä kokonaan vaarattomiksi tämän direktiivin säännösten perusteella.
3Direktiivin 96/59/EY 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:Jäsenvaltioiden on varmistettava 3 artiklan noudattamiseksi, että inventaariot tehdään laitteista, joiden PCB-määrät ylittävät 5 dm3, ja niiden on toimitettava komissiolle yhteenveto tällaisesta inventaarioluettelosta kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin antamisesta. Voimakondensaattorien osalta 5 dm3:n taso käsittää koko yhdistelmän kaikki erilliset elementit.
4Direktiivin 96/59/EY 6 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:Jos se on käytännössä mahdollista, PCB:tä sisältävät laitteet, jotka eivät kuulu 4 artiklan 1 kohdan mukaiseen inventointiin ja jotka ovat osa muuta laitetta, on poistettava ja kerättävä erikseen, kun jälkimmäinen laite poistetaan käytöstä, kierrätetään tai käsitellään.
5Direktiivin 96/59/EY 11 artiklassa säädetään seuraavaa:1.Jäsenvaltioiden on kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin antamisesta laadittava:suunnitelmat inventaarioluettelossa olevien laitteiden ja niiden sisältämän PCB:n puhdistamiseksi ja/tai käsittelemiseksi
pääpiirteittäinen suunnitelma 4 artiklan 1 kohdan mukaiseen inventaarioluetteloon kuulumattomien 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen laitteiden keräämiseksi ja myöhemmäksi käsittelemiseksi.
2.Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä suunnitelmista ja pääpiirteittäisistä suunnitelmista komissiolle viipymättä.
6Katsottuaan, ettei Ranskan tasavalta ollut ilmoittanut sille direktiivin 96/59/EY 4 ja 11 artiklan noudattamiseksi toteuttamistaan toimenpiteistä ja ettei sen käytettävissä ollut muitakaan tietoja, joista voitaisiin päätellä kyseisen jäsenvaltion toteuttaneen tätä varten tarvittavat toimenpiteet, komissio esitti 13.4.2000 päivätyssä kirjeessä Ranskan tasavallalle EY 226 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisen virallisen huomautuksen, jossa tätä kehotettiin esittämään asiaa koskevat huomautuksensa kahden kuukauden määräajassa.7Vastauksena tähän kirjeeseen Ranskan viranomaiset lähettivät 13.6.2000 kirjeen, jossa ne ilmoittivat ensinnäkin, että eräisiin toimenpiteisiin oli jo ryhdytty PCB:tä sisältävien laitteiden inventaarioluettelon vahvistamiseksi lokakuussa 2001. Lisäksi Ranskan viranomaiset esittivät siinä arvion Ranskassa olevien sellaisten laitteiden määrästä, jotka sisälsivät PCB:tä tai PCB:n saastuttamia öljyjä. Ne esittivät kirjelmässä vielä olemassa olevaan käsittelykapasiteettiin perustuvan alustavan puhdistamis- ja/tai käsittelyaikataulun.8Todettuaan, etteivät Ranskan viranomaiset olleet laatineet direktiivin 96/59/EY 4 ja 11 artiklassa edellytettyjä yhteenvetoa inventaarioluettelosta, suunnitelmaa ja pääpiirteittäistä suunnitelmaa, komissio antoi 27.7.2000 perustellun lausunnon, jossa se kehotti Ranskan tasavaltaa toteuttamaan direktiivin noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa lausunnon tiedoksiantamisesta.9Vastauksenaan Ranskan tasavalta ilmoitti 12.10.2000 päivätyssä kirjeessä komissiolle, että sen tarkoituksena oli määrittää aikataulu, jonka mukaan se voisi säädettyä kansallista menettelyä noudattaen toimittaa lokakuussa 2001 komissiolle direktiivin 96/59/EY 4 ja 11 artiklan noudattamiseksi tarvittavat tiedot.10Ranskan tasavalta toimitti komissiolle 26.1.2001 polykloorattujen bifenyylien ja polykloorattujen terfenyylien markkinoille saattamisesta, käyttämisestä ja poistamisesta 2.2.1987 annetun asetuksen nro 87-59 muuttamisesta 18.1.2001 annetun asetuksen nro 2001-63 (décret n° 2001-63, du 18 janvier 2001, modifiant le décret n° 87-59 du 2 février 1987 relatif à la mise sur le marché, à l'utilisation et à l'élimination des polychlorobiphényles et polychloroterphényles; JORF 25.1.2001, s. 1286; jäljempänä asetus nro 2001-63) ja 23.3.2001 polykloorattuja bifenyylejä ja polykloorattuja terfenyylejä sisältävien laitteiden hallussapidon ilmoittamisesta 13.2.2001 annetun päätöksen (arrêté, du 13 février 2001, relatif à la déclaration de détention d'appareil contenant des polychlorobiphényles et des polychloroterphényles; JORF 6.3.2001, s. 3500; jäljempänä 13.2.2001 annettu päätös).11Komissio katsoo kanteessaan, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 96/59/EY 4 ja 11 artiklan mukaisia velvoitteitaan. Se vetoaa siihen, että säännökset, jotka Ranskan tasavalta on antanut perustellun lausunnon jälkeen, kuten asetus nro 2001-63 ja 13.2.2001 annettu päätös, eivät ole sellaisia, että tämä laiminlyönti olisi niiden vaikutuksesta päättynyt.12Ranskan hallitus myöntää, että se oli velvollinen laatimaan ja toimittamaan komissiolle direktiivissä 96/59/EY säädetyssä määräajassa mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklassa tarkoitetut asiakirjat. Se ei kiistä, ettei se ollut laatinut näitä asiakirjoja vielä vastinekirjelmänsä toimittamispäivänä ja ettei se näin ollen kyennyt toimittamaan niitä komissiolle vaaditussa muodossa. Kyseinen hallitus vetoaa kuitenkin siihen, että näiden asiakirjojen laatimiseksi tarvittavan menettelyn luominen on kestänyt ennakoitua kauemmin ja että käytettyyn tietojärjestelmään liittyvät tekniset esteet ovat vielä pidentäneet viivytystä mutta että se kyennee noudattamaan direktiivin 96/59/EY kyseisiä säännöksiä vuoden 2002 kuluessa.13Tältä osin on aiheellista muistuttaa, että arvioitaessa sitä, onko jäsenvaltio jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan, on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan otettava huomioon jäsenvaltion tilanne sellaisena kuin se on perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä, eikä yhteisöjen tuomioistuin voi ottaa huomioon tämän jälkeen tapahtuneita muutoksia (ks. mm. asia C-315/98, komissio v. Italia, tuomio 11.11.1999, Kok. 1999, s. I-8001,11 kohta).14Ranskan hallitus puolestaan myöntää, ettei se ollut vielä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä toimittanut komissiolle direktiivin 96/59/EY 4 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklassa tarkoitettuja yhteenvetoa inventaarioluettelosta, suunnitelmaa ja pääpiirteittäistä suunnitelmaa.15Tämän vuoksi on katsottava, että komission nostama kanne on perusteltu.16Näin ollen on todettava, että Ranskan tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 96/59/EY 4 ja 11 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toimittanut komissiolle yhteenvetoa inventaariluettelosta laitteista, joiden PCB-määrät ylittävät 5 dm3, suunnitelmaa inventaarioluettelossa olevien laitteiden ja niiden sisältämän PCB:n puhdistamiseksi ja/tai käsittelemiseksi eikä pääpiirteittäistä suunnitelmaa tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaiseen inventaarioluetteloon kuulumattomien, tämän direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen laitteiden keräämiseksi ja myöhemmäksi käsittelemiseksi.<TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI>17Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut, että Ranskan tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska Ranskan tasavalta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.