Yleissopimus lohen suojelusta Pohjois-Atlantilla
TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:
Yleissopimus lohen suojelusta Pohjois-Atlantilla
Päätös 82/886/ETY – yleissopimus lohen suojelusta Pohjois-Atlantilla
YLEISSOPIMUKSEN JA PÄÄTÖKSEN TARKOITUS
Yleissopimuksen tavoitteena on
- varmistaa Atlantin lohikantojen säilyminen,
- edistää Pohjois-Atlantin lohikantojen säilyttämistä, elvyttämistä, lisääntymistä ja järkevää hoitoa perustamalla Pohjois-Atlantin lohensuojelujärjestö,
- luoda tasapaino niiden maiden etujen välille, joiden joista lohi saa alkunsa, ja muiden maiden, joiden lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella lohta pyydetään.
Päätöksellä tehdään yleissopimus EU:n puolesta.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
Yleissopimuksessa
- otetaan huomioon vuonna 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeuksia koskevan yleissopimuksen 66 artikla anadromisista kalakannoista, toisin sanoen lajeista, jotka syntyvät makeassa vedessä ja viettävät suurimman osan elämästään meressä ja palaavat makeaan veteen kutemaan;
- otetaan huomioon, että eri valtioiden joista alkunsa saavat lohet sekoittuvat toisiinsa eräissä osissa;
- otetaan huomioon lohikannat, joiden vaellusalue on 36. pohjoisen leveysasteen pohjoispuolella sijaitsevien kalastusta koskevaan lainkäyttövaltaan kuuluvien alueiden ulkopuolella.
Lohenpyyntiä koskevat rajoitukset
Lohenpyynti on kielletty 12 meripeninkulmaa kauempana rannikosta, paitsi Grönlannissa (40 meripeninkulmaa) ja Färsaarilla (sallittu koko lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella).
Pohjois-Atlantin lohensuojelujärjestö
Yleissopimuksella perustetaan Pohjois-Atlantin lohensuojelujärjestö (NASCO), jonka tavoitteena on edistää lohikantojen:
- säilyttämistä,
- elvyttämistä,
- lisääntymistä ja
- järkevää hoitoa ottaen huomioon käytettävissä olevat parhaat mahdolliset tutkimustiedot.
NASCO koostuu kolmesta aluekomissiosta, jotka ovat Pohjois-Amerikan komissio, Länsi-Grönlannin komissio sekä Koillis-Atlantin komissio, sekä sihteeristä.
Komissiot
- tarjoavat tilaisuuden neuvotteluihin ja yhteistyöhön asioissa niiden jäsenmaiden välillä;
- ehdottavat sääntelytoimia (joista tulee jäsenmaita sitovia 60 päivän jälkeen, jos vastaväitettä ei ole esitetty), joita sovelletaan, jos lohenpyynti vaikuttaa maihin, joiden joista lohi saa alkunsa, ja Pohjois-Atlantin komission tapauksessa lohen pyyntiä supistetaan tarvittaessa mahdollisimman vähäiseksi;
- antavat neuvostolle suosituksia tieteellisten tutkimusten tekemisestä.
Jäsenmaiden vastuut
Yleissopimuksen jokaisen osapuolen on
- ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin sopimuksen voimaan saattamiseksi ja sitovien sääntelytoimien täytäntöön panemiseksi, myös rangaistusten määräämiseksi rikkomuksista;
- annettava neuvoston edellyttämät tilastotiedot lohikannosta ja tilastotiedot pyydetyistä lohikannoista;
- toimitettava neuvoston vaatimia muita käytettävissä olevia tutkimus- ja tilastotietoja;
- toimitettava pyynnöstä jäljennökset (tai yhteenvedot) voimassa olevista laeista, määräyksistä ja ohjelmista, jotka koskevat lohikantojen säilyttämistä, elvyttämistä, lisäämistä tai järkevää hoitoa.
Huomautus: NASCOn osapuolia on kuusi: Kanada, Tanska (Färsaarten ja Grönlannin osalta), EU, Norja, Venäjän federaatio ja Yhdysvallat. Ranska (Saint-Pierren ja Miquelonin osalta) osallistuu tarkkailijana. Islanti, joka oli alkuperäinen jäsen, vetäytyi komissiosta vuonna 2009 taloudellisista syistä, mutta se on ilmaissut aikomuksensa liittyä uudelleen.
EU on täysjäsen Koillis-Atlantin komissiossa ja Länsi-Grönlannin komissiossa.
VOIMAANTULO
Yleissopimus tuli voimaan 1. lokakuuta 1983.
TAUSTAA
Lisätietoja:
ASIAKIRJAT
Yleissopimus lohen suojelusta Pohjois-Atlantilla (EYVL L 378, 31.12.1982, s. 25–31)
Neuvoston päätös 82/886/ETY, tehty 13 päivänä joulukuuta 1982, Koillis-Atlantilla harjoitettavaa kalastusta koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL L 378, 31.12.1982, s. 24)
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Tiedot Koillis-Atlantilla harjoitettavaa kalastusta koskevan yleissopimuksen voimaantulopäivästä (EYVL L 282, 14.10.1983, s. 63)
Viimeisin päivitys: 28.11.2018