”74Ensimmäisen perusteen osalta on syytä ensinnäkin, huomata, että Saksan oikeuden mukaiset sopimusten mukauttamisoikeutta koskevat seikat, jotka [TGI] on esittänyt lisähuomautuksissaan, eivät näytä olevan [ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen] työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja uusia perusteita. Näitä seikkoja voidaan pitää pikemminkin täsmennyksinä, jotka on esitetty niiden komission kirjallisten huomautusten valossa, jotka koskevat Thüringenin osavaltion antamaksi väitetyn lupauksen rikkomisen ulottuvuutta.75Thüringenin osavaltion lupauksen olemassaoloa koskevan näytön osalta on huomattava, että komissio kieltäytyi riidanalaisessa päätöksessä ottamasta huomioon väitetyn lupauksen rikkomista ja sen seurauksia ja totesi vain, että [TGI:n] mahdollisia vaateita Thüringenin osavaltiota ja BvS:ää kohtaan on käsiteltävä toisistaan erillisinä (82 perustelukappale). Niinpä vaikuttaa siltä, kuten [TGI] on väittänyt, ettei komissio ole kiistänyt riidanalaisessa päätöksessä väitetyn lupauksen olemassaoloa. Tältä osin on muistettava, että päätöksen on itsessään oltava riittävä, eikä sen perusteluina voida pitää sellaisia kirjallisia tai suullisia selityksiä, jotka on annettu jälkeenpäin kyseistä päätöstä koskevan kanteen jo ollessa yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltävänä (asia [T-16/91,] Rendo ym. v. komissio, tuomio [12.12.1996, Kok. 1996, s. II-1827], 45 kohta; asia T-77/95, Ufex ym. v. komissio, tuomio 25.5.2000, Kok. 2000, s. II-2167, 54 kohta ja asia T-323/99, INMA ja Itainvest v. komissio, tuomio 26.2.2002, [Kok. 2002, s. II-545], 76 kohta). Tämän vuoksi niitä kyseisen lupauksen olemassaoloa koskevia epäilyjä, jotka komissio on tuonut esiin täydentävissä huomautuksissaan, ei voida ainakaan ensi arviolta hyväksyä.76Valtiontuen käsitettä on oikeudellisena käsitteenä tulkittava objektiivisten seikkojen perusteella. Tämän takia yhteisöjen tuomioistuinten on lähtökohtaisesti ja ottaen huomioon käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät konkreettiset seikat sekä komission arvioinnin teknisyyden tai monimutkaisuuden valvottava kokonaisvaltaisesti sitä, kun komissio luokittelee valtiollisen toimenpiteen uudeksi tai olemassa olevaksi tueksi (asia T-67/94, Ladbroke Racing v. komissio, tuomio 27.1.1998, Kok. 1998, s. II-1, 52 kohta, vahvistettu valituksen johdosta asiassa C-83/98 P, Ranska v. Ladbroke Racing ja komissio, 16.5.2000 annetulla tuomiolla, Kok. 2000, s. I-3271, 25 kohta ja yhdistetyt asiat [T-195/01 R ja T-207/01 R,] Gibraltarin hallitus v. komissio, määräy[s 19.12.2001, Kok. 2001, s. II-3915,] 75 kohta).77[TGI] väittää nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa, että avustuslupaus kuului aikaisemmin hyväksyttyyn pk-yritysten tukiohjelmaan — — ja että sen vuoksi on katsottava, että tämä ohjelma kattaa maksusta vapauttamisen, joka oli seurausta kyseisen lupauksen rikkomisesta. Nyt kyseessä olevassa hakemuksessa viitataan pääasian kanteeseen, jonka mukaan tämä ohjelma antoi Saksalle mahdollisuuden myöntää tukia, jotka olivat enintään 43 prosenttia kokonaisinvestoinnista, jos kyseessä oli pk-yritys, kun taas muutoin sovellettiin 27 prosentin enimmäismäärää. Komissio ei ole kiistänyt sitä, ettei tätä rajaa ole ylitetty esillä olevassa tapauksessa. Komission väite, jonka mukaan väitetyn lupauksen rikkomisen seurauksia olisi tarkasteltava samalla tavalla kuin kyseistä lupausta eli ilmoittamatta jätettynä valtiontukena, ei voi ainakaan ilman syvällisempää tutkimista johtaa [TGI:] väitteen hylkäämiseen.78Ensi arviolta ei voida myöskään hyväksyä komission esittämää lisäväitettä, jonka mukaan [TGI] ei voi menestyksellisesti vedota yllä mainittuun tukiohjelmaan, koska TGI:tä ei asianmukaisen näytön puuttuessa ole pidettävä pk-yrityksenä. Tältä osin on huomattava ensinnäkin, että Saksan hallitus on muodollisen tutkintamenettelyn aikana toimittanut tietoja näyttääkseen toteen, että [TGI] on pk-yritys (riidanalaisen päätöksen 48 perustelukappale). Komissio puolestaan katsoo riidanalaisessa päätöksessä, että se, onko [TGI] pk-yritys, ei ole merkityksellinen seikka arvioitaessa osittaisen ostohinnan perimisestä luopumisen soveltuvuutta yhteismarkkinoille (55 perustelukappale), todettuaan tätä ennen seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa, että vuonna 1997 [TGI:n] palveluksessa oli 226 työntekijää ja sen liikevaihto oli 28048000 DEM (14340715 euroa) ja että sen pääosakas Geiss oli tuolloin myös ainut omistaja kahdessa muussa yrityksessä, joita ei ole enää olemassa ja joista toisen palveluksessa oli 74 työntekijää.79[TGI:n] ensimmäisen perusteensa tueksi esittämää argumentaatiota ei näin ollen voida ensi arviolta hylätä.80Kolmannen perusteen osalta on syytä ensinnäkin muistaa, että komission valtiontukiasioissa tekemät päätökset osoitetaan kyseisille jäsenvaltioille (asia [C-367/95 P,] komissio v. Sytraval ja Brink's France, tuomio [2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1719], 45 kohta). On kuitenkin selvää, että muodollisen tutkintamenettelyn lopussa tehty päätös saattaa vaikuttaa syvällisesti tuensaajan etuihin. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti henkilön puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, jotka on saatettu vireille tiettyä henkilöä vastaan ja joiden päätteeksi saatetaan tehdä tälle vastainen päätös, on kuitenkin yhteisön oikeuden perustavanlaatuinen periaate, jota on noudatettava myös nimenomaisen sääntelyn puuttuessa (ks. vastaavasti [asia C-288/96, Saksa v. komissio, tuomio 5.10.2000, Kok. 2000,] 99 kohta; asia C-301/87, Ranska v. komissio, tuomio 14.2.1990, Kok. 1990, s. I-307,] 29 kohta ja asia [T-613/97,] Ufex ym. v. komissio[, tuomio 14.12.2000, Kok. 2000, s. II-4055,] 85 ja 86 kohta).81Komission velvollisuudesta ilmoittaa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta niille, joita asia koskee, yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että komissiolla on velvollisuus hankkia kaikki tarpeelliset selvitykset, jos sen alustava tutkimus on saanut sen epäilemään kyseisen toimenpiteen soveltuvuutta yhteismarkkinoille (em. asia komissio v. Sytraval ja Brink's France, tuomion 39 kohta). Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ilmoituksen julkaisemisella Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä pyritään ainoastaan saamaan niiltä, joita asia koskee, kaikki sellaiset tiedot, jotka voivat auttaa komissiota sen tulevassa tehtävässä (asia 70/72, komissio v. Saksa, tuomio 12.7.1973, Kok. 1973, s. 813, Kok. Ep. II, s. 117, 19 kohta ja asia T-266/94, Skibsværftsforeningen ym. v. komissio, tuomio 22.10.1996, Kok. 1996, s. II-1399, 256 kohta). Tämän oikeuskäytännön mukaan niiden, joita asia koskee, tehtävänä on pääasiallisesti toimia komission tiedonlähteenä muodollisessa tutkintamenettelyssä, mistä seuraa se, että niillä on oikeus osallistua menettelyyn ainoastaan siinä määrin kuin yksittäistapaukseen liittyvissä olosuhteissa on tarkoituksenmukaista, eivätkä ne suinkaan voi vaatia sellaisia puolustautumisoikeuksia, jotka on myönnetty niille henkilöille, joita vastaan menettelyä käydään (yhdistetyt asiat T-371/94 ja T-394/94, British Airways ym. ja British Midland Airways v. komissio, tuomio 25.6.1998, Kok. 1998, s. II-2405, 59 ja 60 kohta ja edellä mainitussa asiassa Ufex ym. v. komissio 14.12.2000 annettu tuomio, 89 kohta).82Lisäksi tuensaajan oikeus tulla kuulluksi muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevasta komission päätöksestä tunnustetaan nyttemmin nimenomaisesti asetuksen N:o 659/1999 20 artiklan 1 kohdassa.83[TGI] väittää kuitenkin pääasiallisesti, että hyvää hallintoa ja oikeudenmukaisuutta koskevista periaatteista seuraa, että kun otetaan huomioon se, miten vakavia seurauksia tuensaajalle mahdollisesti aiheutuu sille vastaisen päätöksen tekemisestä muodollisen tutkintamenettelyn päätteeksi, komissio oli velvollinen antamaan [TGI:lle] oikeuden esittää näkemyksensä kyseisen menettelyn aikana esille tulleista tärkeistä kysymyksistä. [TGI] viittaa siihen, ettei kysymystä tällaisen tuensaajan oikeuksien täsmällisestä ulottuvuudesta suhteessa muihin, joita kyseinen menettely koskee, ole käsitelty aikaisemmin, ja tukeutuu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viimeaikaisen puolustautumisoikeuksia koskevan oikeuskäytännön analogiseen soveltamiseen (asia [T-42/96,] Eyckeler & Malt v. komissio, tuomio [19.2.1998, Kok. 1998, s. II-401], 75 kohta ja sitä seuraavat kohdat; yhdistetyt asiat [T-186/97, T-187/97, T-190/97—T-192/97, T-210/97, T-211/97, T-216/97—T-218/97, T-279/97, T-280/97, T-293/97 ja T-147/99,] Kaufring ym. v. komissio, tuomio [10.5.2001, Kok. 2001, s. II-1337], 153 kohta ja asia [T-6/99,] ESF Elbe-Stahlwerke Feralpi v. komissio, tuomio [5.6.2001, Kolc. 2001, s. II-1523], 126, 128 ja 130 kohta).84Ilman että on tarpeen tietää nyt kyseessä olevaa menettelyä varten, voiko [TGI] vedota siihen, että komissio on loukannut ja myöntänyt loukanneensa sen jäsenvaltion puolustautumisoikeuksia, jolle riidanalainen päätös on osoitettu, on todettava, että valtiontuen saajalla ei ole yleistä oikeutta esittää kantaansa kaikista muodollisen tutkintamenettelyn aikana esille tulleista seikoista, jotka mahdollisesti ovat tärkeitä. Edellä 80 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee nimittäin, ettei tällaista oikeutta ole tunnustettu (ks. vastaavasti julkisasiamies Geelhoedin ratkaisuehdotus yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevissa yhdistetyissä asioissa C-328/99 ja C-399/00, Italia v. komissio ja SIM 2 Multimedia v. komissio, 91 ja 92 kohta). Tällainen oikeus ylittäisi sen, mitä kuuluu oikeuteen tulla kuulluksi, ja olisi omiaan johtamaan siihen, että tuensaajilla tunnustettaisiin olevan oikeus kontradiktoriseen menettelyyn komission kanssa, mikä oikeus on tähän saakka evätty kaikilta niiltä, joita asia koskee EY 88 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 659/1999 20 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä (em. asia komissio v. Sytraval ja Brink's France, tuomion 59 kohta).85On kuitenkin selvää, että komissio on velvollinen menettelemään muodollisen tutkintamenettelyn aikana puolueettomasti kaikkiin niihin nähden, joita asia koskee. Komission noudatettavaksi asetettu velvollisuus olla syrjimättä ketään niistä, joita asia koskee, perustuu hyvää hallintotapaa koskevaan oikeuteen, joka on osa jäsenvaltioiden perustuslaillisille perinteille yhteisiä oikeusvaltion yleisiä periaatteita (ks. analogisesti asia T-54/99, [Max.mobil v. komissio], tuomio 30.1.2002, [Kok. 2002, s. II-313], 48 kohta. Tältä osin on syytä huomata, että Nizzassa 7.12.2000 annetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EYVL C 364, s. 1) 41 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan, että jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa. Tästä seuraa, että vaikka tuensaajan edellä mainitun kaltaiset osallistumis- ja tiedonsaantioikeudet ovat rajoitetut, komissio voi menettelystä vastaavana ainakin ensi arviolta olla velvollinen luovuttamaan tuensaajalle huomautukset, joita se on kyseisen tuensaajan alun perin toimittamien huomautusten johdosta nimenomaisesti pyytänyt kilpailijalta. Jos komissio saisi menettelyn kuluessa päättää tiettyjen lisätietojen pyytämisestä tuensaajan kilpailijalta antamatta tuensaajalle tilaisuutta tutustua vastauksena toimitettuihin huomautuksiin ja tarpeen vaatiessa vastata niihin, olisi olemassa vaara, että kyseisen tuensaajan kuulluksi tulemista koskevan oikeuden tehokas vaikutus pienenisi huomattavasti.86Tällaisesta virheellisestä menettelystä voi seurata riidanalaisen päätöksen kumoaminen ainoastaan, jos muodollinen tutkintamenettely olisi voinut ilman tätä virheellisyyttä johtaa toisenlaiseen tulokseen (em. [asia Saksa v. komissio], tuomion 101 kohta). Komissio, joka myöntää tältä osin tehdyn muodollisen virheen, katsoo, että asianlaita ei ole näin nyt esillä olevassa tapauksessa, sillä Schottin täydentävillä huomautuksilla ei ollut mitään vaikutusta riidanalaiseen päätökseen. Sen sijaan [TGI] väittää, että näillä huomautuksilla oli todella vaikutusta komission päätökseen olla hyväksymättä riidanalaista tukea, ja toteaa tämän käyvän ilmi muun muassa riidanalaisen päätöksen 102 ja 103 perustelukappaleesta— —. Tältä osin on todettava, että nämä perustelukappaleet muodostavat tärkeän osan niistä perusteluista, joiden nojalla komissio päätteli, että riidanalainen tuki ei täyttänyt sitä suhteellisuusvaatimusta, jonka on täytyttävä, jotta tukea voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana rakenneuudistustukena. Komissio korosti toisessa kuulemistilaisuudessa, ettei Schottin täydentävissä huomautuksissa esitettyjä tietoja otettu huomioon. Koska kuitenkin 103 perustelukappaleessa oleva viittaus niihin, vaikka siinä käytetäänkin mainintaa [TGI:n] eräs kilpailija, kuten myös 102 perustelukappaleessa oleva viittaus väitettyyn rakenneuudistusprosessiin kuulumattomaan markkinoita vääristävään toimintaan, voidaan tavanomaisella tavalla luettaessa ymmärtää siten, että niillä tarkoitetaan sekä kyseisen yrityksen täydentäviä että sen alkuperäisiä huomautuksia, pääasiasta päättävä tuomioistuin voisi katsoa, että kaikilla Schottin huomautuksilla on ollut vaikutusta komissioon sen tehdessä päätelmänsä tutkitusta toimenpiteestä. Tämä pätee sitäkin suuremmalla syyllä, kun otetaan huomioon, että yksi komission Schottille esittämistä kysymyksistä koski juuri sitä hintasotastrategiaa, jota [TGI:n] väitettiin noudattavan. Näin ollen on olemassa todellinen mahdollisuus, että muodollinen tutkintamenettely olisi ilman kyseistä virheellisyyttä voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen.87Näin ollen on pääteltävä, että myös [TGI:n] esittämä kolmas peruste on otettava ensi arviolta vakavasti.88Edellä esitetystä seuraa, että ne tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat perusteet, joihin [TGI] vetoaa, eivät näytä olevan täysin perusteettomia (asia C-149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995, 26 kohta ja asia [T-237/99 R,] BP Nederland ym. v. komissio, määräy[s 8.12.2000, Kok. 2000, s. II-3849,] 37 kohta). Nyt käsiteltävänä olevaa hakemusta ei voida näin ollen hylätä fumus boni j urisin puuttumisen vuoksi, joten on syytä tutkia, täyttääkö se kiireellisyysedellytyksen.”

113Ensinnäkin on syytä muistaa, että EY 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään, että jos komissio toteaa, että valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty tuki ei sovellu yhteismarkkinoille, se tekee päätöksen siitä, että asianomaisen valtion on komission asettamassa määräajassa poistettava tuki tai muutettava sitä. Yleisellä edulla, jonka nimissä komissio harjoittaa sille EY 88 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 659/1999 7 artiklassa uskottuja tehtäviä varmistaakseen olennaisilta osiltaan sen, että kilpailulle vahingolliset valtiontuet eivät vääristä yhteismarkkinoiden toimintaa, on tämän vuoksi erityisen tärkeä merkitys (ks. vastaavasti asia T-86/96 R, Arbeitsgemeinschaft Deutscher Luftfahrt-Unternehmen ja Hapag-Lloyd v. komissio, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. II-641, 74 kohta ja em. yhdistetyt asiat Gibraltarin hallitus v. komissio, määräyksen 108 kohta). Tilanne pyritäänkin palauttamaan ennalleen asettamalla asianomaiselle jäsenvaltiolle velvollisuus poistaa tuki, joka ei sovellu yhteismarkkinoille (asia C-348/93, komissio v. Italia, tuomio 4.4.1995, Kok. 1995, s. I-673, 26 kohta ja asia [C-24/95,] Akan Deutschland, tuomio [20.3.1997, Kok. 1997, s. I-1591], 23 kohta).114Tämän takia välitoimimenettelyssä, jossa vaaditaan lykkäämään sellaisen komission asettaman velvollisuuden täytäntöönpanoa, jonka mukaan sen yhteismarkkinoille soveltumattomaksi toteama tuki on maksettava takaisin, yhteisön edun on yleensä, ellei lähes aina, mentävä sen edun edelle, joka tuensaajalla on välttää tuen takaisinmaksamista koskevan velvollisuuden täytäntöönpano ennen tuomion julistamista pääasiassa.115Ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tällaisen tuen saajalle voidaan myöntää välitoimia, mikäli fumus boni jurista ja kiireellisyyttä koskevat edellytykset — kuten esillä olevassa tapauksessa — täyttyvät. Muutoin olisi vaarana, että olisi käytännöllisesti katsoen mahdotonta vedota EY 242 ja EY 243 artiklassa annettuun mahdollisuuteen, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 3 kohdassa, tosiasiallisen väliaikaisen oikeussuojan saamiseksi myös valtiontukia koskevissa asioissa. Tältä osin on muistettava, että tällainen suoja ilmentää yhteisön oikeuden yleistä periaatetta, joka perustuu jäsenvaltioiden yhteisiin valtiosääntöperinteisiin (asia [222/84,] Johnston, tuomio [15.5.1986, Kok. 1986, s. 1651], 18 kohta ja asia T-77/01, Diputación Foral de Álava ym. v. komissio, määräys 11.1.2002, [Kok. 2002, s. I-81], 35 kohta). Tällainen periaate vahvistetaan myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa sekä perusoikeuskirjan 47 artiklassa.116On näin ollen tutkittava, onko nyt esillä olevassa tapauksessa olemassa sellaisia poikkeuksellisia olosuhteita, jotka voisivat oikeuttaa punnitsemaan kyseessä olevia intressejä välitoimien myöntämisen eduksi.117Ensinnäkin on todettava, että riidanalainen tuki, joka on vain 4 miljoonaa DEM (2045167 euroa), on alle 6 prosenttia ensimmäisen ja toisen omaisuudenmyyntisopimuksen puitteissa [TGI:lle] myönnettyjen 67425000 DEM:n (34473855 euron) suuruisten tukien kokonaismäärästä. Lisäksi on syytä huomata, ettei komissio maksusta vapauttamista lukuun ottamatta kiistä sitä, että suurin osa näistä muista tuista on sopusoinnussa olemassa olevia tukia koskevien eri ohjelmien kanssa (riidanalaisen päätöksen 56— 65 perustelukappale). [TGI] ryhtyi tosiasiallisesti harjoittamaan liiketoimintaansa vasta kyseessä olevan maksusta vapauttamisen jälkeen vuonna 1998. Tämän vuoksi on todennäköisesti epärealistista katsoa nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa, että riidanalaisen tuen välitön takaisinmaksaminen mahdollistaisi sen erityisen kilpailutilanteen palauttamisen, joka aikaisemmin vallitsi kyseessä olevilla yksillä tai useammilla lasimarkkinoilla (minkäänlaisia täsmällisiä markkinoita ei ole yksilöity riidanalaisen päätöksen 35 ja 36 perustelukappaleessa). Kuten [TGI] toteaa, tällainen takaisinmaksaminen voisi helpostikin vain vahvistaa sitä määräävää markkina-asemaa, joka Schottilla eli [TGI:n] tärkeimmällä kilpailijalla yhteisössä ja ainoalla, joka ilmaisi mielipiteensä muodollisen tutkintamenettelyn kuluessa, on. Liikevaihdoltaan tämä yritys, jonka määräävää markkina-asemaa komissio ei kiellä, on [TGLtä] hyvin paljon suurempi. Näin ollen ei ole mahdollista, että kyseinen kilpailija kärsisi huomattavaa vahinkoa, jos nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa myönnetään välitoimia. Schottin kotipaikka on sitä paitsi myös Thüringenin osavaltiossa.118Tästä seuraa, että nyt kyseessä olevassa asiassa on olemassa poikkeuksellisia ja hyvin erityislaatuisia olosuhteita, jotka painavat välitoimien myöntämisen eduksi.119Kun otetaan huomioon se intressi, joka yhteisöllä on periä tosiasiallisesti takaisin valtiontuet, mukaan lukien rakenneuudistustuet, jotka lähtökohtaisesti myönnetään taloudellisissa vaikeuksissa oleville yrityksille, riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon täysi lykkääminen siihen saakka, kunnes pääasiassa annetaan tuomio, ei ole kuitenkaan perusteltua.120Sen sijaan rajoitettujen välitoimien myöntäminen nyt käsiteltävänä olevassa hyvin erityislaatuisessa tapauksessa on perusteltua ja vastaa tarkoituksenmukaisella tavalla tarvetta varmistaa tosiasiallinen väliaikainen oikeussuoja.