<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-13/21</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62021CC0013</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2022:188">EU:C:2022:188</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>18</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>18</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Nicholas Emiliou – Asia C-13/21</HT></P><P><HT TYPE="SC">Pricoforest</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Nicholas Emiliou</HT></P><P><DATE ISO="20220310">10 päivänä maaliskuuta 2022</DATE><NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑13/21</HT></P><P>Pricoforest SRL</P><P>vastaan</P><P>Inspectoratul de Stat pentru Controlul în Transportul Rutier (ISCTR)</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Judecătoria Miercurea Ciuc (Miercurea Ciucin ensimmäisen asteen tuomioistuin, Romania))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Maantiekuljetus</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EY) N:o 561/2006</KEYWORD><KEYWORD>13 artiklan 1 kohdan b alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Metsätaloutta harjoittavien yritysten niiden omassa yritystoiminnassa enintään 100 kilometrin säteellä yrityksen sijaintipaikasta käyttämiä ajoneuvoja koskeva poikkeus</KEYWORD><KEYWORD>Käsite <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä]<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></KEYWORD><KEYWORD>Poikkeuksen soveltaminen ajoneuvojen sekakäytön yhteydessä</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Judecătoria Miercurea Ciuc (Miercurea Ciucin ensimmäisen asteen tuomioistuin, Romania) on esittänyt unionin tuomioistuimelle kaksi tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 561/2006<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta <DATE ISO="20060315">15.3.2006</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="102" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, L 102, s. 1</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20200715">15.7.2020</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2020/1054 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="249" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2020">EUVL 2020, L 249, s. 1</REF.DOC.OJ>; jäljempänä asetus N:o 561/2006).</P></NOTE> tulkintaa koskevaa ennakkoratkaisukysymystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Kysymykset liittyvät oikeusriitaan, jonka asianosaisia ovat metsätalousyritys Pricoforest SRL (jäljempänä Pricoforest) ja Inspectoratul de Stat pentru Controlul în Transportul Rutier (kansallinen maantiekuljetusten valvontaviranomainen, Romania; jäljempänä ISCTR) ja joka koskee viimeksi mainitun ensiksi mainitulle sen vuoksi määräämää sakkorangaistusta, että kantajan väitetään rikkoneen useiden maantiekuljetusten aikana ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevia asetuksen N:o 561/2006 mukaisia sääntöjä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Riidan kohteena pääasiassa on, onko nämä kuljetukset tosiasiassa vapautettu kyseisten sääntöjen noudattamisesta mainitun asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, kuten Pricoforest väittää. Jäsenvaltiot voivat kyseisen säännöksen nojalla myöntää omalla alueellaan tällaisen poikkeuksen varsinkin metsätaloutta harjoittavien yritysten käyttämille ajoneuvoille, joita käytetään tavarankuljetukseen niiden omassa yritystoiminnassa enintään<?PAGE NO="2"?> 100 kilometrin säteellä yrityksen sijaintipaikasta. Koska Romania on hyödyntänyt tätä mahdollisuutta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää selventämään tämän poikkeuksen merkitystä ja soveltamisalaa, sillä unionin tuomioistuin ei ole vielä tulkinnut kyseistä säännöstä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee <HT TYPE="ITALIC">ensimmäisessä kysymyksessään</HT> tarkemmin sanottuna sitä, onko asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua edellytystä, jonka mukaan tavarankuljetus on tehtävä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/> tulkittava siten, että käytettävän ajoneuvon on pysyttävä kuvitteellisen tämänpituisella säteellä olevan ympyrän sisäpuolella, vai siten, että kyseisellä ajoneuvolla maantiellä tosiasiallisesti kuljetun matkan on oltava alle 100 kilometriä. <HT TYPE="ITALIC">Toisessa kysymyksessään</HT> ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, sovelletaanko poikkeusta sekakäytössä oleviin ajoneuvoihin eli ajoneuvoihin, joita käytetään tavanomaisesti sekä 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisalaan kuuluviin kuljetuksiin että sen soveltamisalaan kuulumattomiin kuljetuksiin, ja jos poikkeusta sovelletaan, miltä osin niin tehdään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Selvitän tässä ratkaisuehdotuksessa <HT TYPE="ITALIC">ensinnäkin</HT>, miksi asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa käsitteellä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>säde<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> viitataan yrityksen sijaintipaikan ympärillä olevaan maantieteelliseen alueeseen, jota rajaa kuvitteellinen ympyrä, jonka säde on 100 kilometriä, eikä ajoneuvolla maantiellä tosiasiallisesti kuljettuun matkaan. <HT TYPE="ITALIC">Toiseksi</HT> selvitän, miksi sekakäytössä olevat ajoneuvot kuuluvat poikkeuksen piiriin silloin, kun niitä käytetään kuljetuksiin, jotka täyttävät poikkeukselle asetetut edellytykset, mutta eivät silloin, kun niitä käytetään muun tyyppisiin kuljetuksiin.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Euroopan unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan nojalla:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Jäsenvaltiot voivat omalla alueellaan tai, kyseisen jäsenvaltion suostumuksella, toisen jäsenvaltion alueella myöntää yksittäistapauksittain asettamiensa edellytysten mukaisesti poikkeuksia 5–9 artiklan säännöksistä seuraavanlaisilla ajoneuvoilla harjoitettavaan liikenteeseen, jos tällaiset poikkeukset eivät vaaranna 1 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittavien yritysten käyttämät tai ilman kuljettajaa vuokraamat ajoneuvot, joita käytetään tavarankuljetukseen niiden omassa yritystoiminnassa enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista annetun asetuksen (EU) N:o 165/2014<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista, tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 kumoamisesta sekä [asetuksen N:o 561/2006] muuttamisesta <DATE ISO="20140204">4.2.2014</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="060" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 60, s. 1</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2020/1054 (jäljempänä asetus N:o 165/2014).</P></NOTE> 3 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Soveltamisala<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="003.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Ajopiirturi on asennettava ja sitä on käytettävä jäsenvaltiossa rekisteröidyissä ajoneuvoissa, joita käytetään maanteiden henkilö- tai tavaraliikenteessä ja joihin sovelletaan [asetusta N:o 561/2006].</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="003.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen tämän asetuksen soveltamisesta [asetuksen N:o 561/2006] 13 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuille ajoneuvoille.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Romanian oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Kuljettajien ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja sekä kuljettajien ajojen rekisteröintijärjestelmien käyttöä koskevien sääntöjen soveltamista koskevien puitteiden vahvistamisesta annetun hallituksen asetuksen nro 37/2007 (Ordonanța Guvernului nr. 37/2007 privind stabilirea cadrului de aplicare a regulilor privind perioadele de conducere, pauzele și perioadele de odihnă ale conducătorilor auto și utilizarea aparatelor de înregistrare a activității acestora, jäljempänä hallituksen asetus nro 37/2007) 2 §:ssä säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>[asetuksen N:o 561/2006] 13 artiklan 1 kohdan a–d, f–h ja i–p alakohdassa tarkoitetut maantiekuljetukset vapautetaan Romanian alueella kyseisen asetuksen säännösten soveltamisesta<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, menettely kansallisessa tuomioistuimessa ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>ISCTR:n tarkastusyksikkö pysäytti <DATE ISO="20200902">2.9.2020</DATE> Harghitan piirikunnassa Romaniassa sijaitsevassa Bălanin kaupungissa perävaunua vetävän moottoriajoneuvon, jota Pricoforest käytti puutavaran kuljetukseen. Kaupunkiin on 130 kilometriä Pricoforestin toimipaikasta, joka sijaitsee Neamțin piirikuntaan kuuluvassa Pipirigin kunnassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Valvonnan yhteydessä tehtyjen tarkastusten ja kuljettajan ajopiirturikortista ladattujen tietojen analysoinnin perusteella todettiin, että kuljettaja oli <DATE ISO="20200817">17.8.2020</DATE> klo 5.<DATE ISO="20200815">15</DATE> ja <DATE ISO="20200818">18.8.2020</DATE> klo 19.23 välisenä aikana ajanut 15 tuntia 56 minuuttia ja ylittänyt siten melkein kuudella tunnilla asetuksen N:o 561/2006 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn vuorokautisen enimmäisajoajan, joka on kymmenen tuntia. Pricoforestille määrättiin tällä perusteella <FT TYPE="NUMBER">9000</FT> Romanian leun (RON) suuruinen sakko. Lisäksi kuljettaja oli <DATE ISO="20200825">25.8.2020</DATE> pitänyt klo 0.54–4.24 ainoastaan kolmen tunnin 30 minuutin lepoajan edellä mainitun asetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisen yhdeksän tunnin vuorokautisen vähimmäislepoajan sijasta. Tästä toisesta rikkomuksesta Pricoforestille määrättiin <FT TYPE="NUMBER">4000</FT> RON:n suuruinen sakko.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Pricoforest nosti <DATE ISO="20200925">25.9.2020</DATE> ISCTR:ää vastaan Judecătoria Miercurea Ciucissa kanteen, jossa vaadittiin rikkomuksesta laaditun pöytäkirjan kumoamista tai toissijaisesti sakon korvaamista huomautuksella. Vaikka Pricoforest ei kiistänyt ajopiirturiin kirjautuneita tietoja, se väitti tietojen koskevan kuljetuksia, jotka oli vapautettu ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevien asetuksen N:o 561/2006 mukaisten sääntöjen soveltamisesta mainitun asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti, koska tätä poikkeusta sovelletaan Romaniassa<?PAGE NO="4"?> hallituksen asetuksen nro 37/2007 2 §:n mukaisesti. Kyseessähän oli metsätalousyrityksen tavarankuljetus sen omassa yritystoiminnassa enintään 100 kilometrin säteellä sen toimipaikasta, mikä on näytetty toteen useassa kantajan toimittamassa puutavaran kuljetusasiakirjassa.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Pricoforest toimitti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle todisteina kolme puutavaran kuljetusasiakirjaa, joista yksi koski <DATE ISO="20200817">17.8.2020</DATE> tehtyä tavarantoimitusta Târgu Neamțin paikkakunnan alueella (etäisyys maanteitse noin 30 km toimipaikasta), yksi <DATE ISO="20200525">25.5.2020</DATE> tehtyä toimitusta Neamțin piirikuntaan kuuluvasta Pipirigin kunnasta Suceavan piirikunnassa sijaitsevaan Rădăuțin kaupunkiin (etäisyys maanteitse n. 120 km toimipaikasta), ja yksi <DATE ISO="20200902">2.9.2020</DATE> tehtyä toimitusta Harghitan piirikunnassa sijaitsevasta Sândominicin kunnasta Suceavan piirikunnassa sijaitsevaan Bogdăneștin kuntaan (etäisyys maanteitse n. 180 km).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>ISCTR jätti vastinekirjelmän, jossa se vaati kanteen hylkäämistä sillä perusteella, että rikkomusta koskeva pöytäkirja oli lainmukainen ja perusteltu. Sen mukaan asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen poikkeus koskee kuljetuksia, jotka tehdään tiukasti rajatulla alueella enintään 100 kilometrin säteellä metsätalousyrityksen toimipaikasta. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa tarkastusyksikkö pysäytti kyseisen ajoneuvon Bălanissa, johon on noin 130 kilometriä Pricoforestin toimipaikasta Pipirigissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Pricoforest väitti vastineessaan, että ISCTR yhdisti virheellisesti kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun käsitteen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/> kyseisten kahden kaupungin väliseen etäisyyteen maanteitse.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Tätä taustaa vasten Judecătoria Miercurea Ciuc päätti keskeyttää asian käsittelyn ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>1)</NO.P><TXT>Onko asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua käsitettä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä]<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> tulkittava siten, että kartalle yrityksen sijaintipaikan ja määränpään välille piirretyn suoran viivan on oltava alle 100 kilometriä, vai siten, että ajoneuvolla tosiasiallisesti kuljetun matkan on oltava alle 100 kilometriä?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksiä tulkittava siten, että mainitussa säännöksessä tarkoitettujen kuljetusten, joista osa tapahtuu enintään 100 kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikasta ja osa ylittää tämän etäisyyden, suorittaminen yhden kuukauden aikana siinä yhteydessä, että saman asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tilanne on vapautettu mainitun asetuksen soveltamisesta kansallisella säännöksellä, johtaa siihen, että asetuksen soveltamisesta vapautetaan kaikki kyseiset kuljetukset, vain ne, jotka [eivät ylitä] 100 kilometrin sädettä, tai ei mitään näistä?<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö, joka oli päivätty <DATE ISO="20201110">10.11.2020</DATE>, saapui unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20210104">4.1.2021</DATE>. Puolan hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimessa. Käsiteltävässä asiassa ei ole pidetty istuntoa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="5"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Asetuksessa N:o 561/2006<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Palautan mieliin, että asetuksella N:o 561/2006 kumottiin ja korvattiin tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta <DATE ISO="19851220">20.12.1985</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3820/85 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="370" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1985">EYVL 1985, L 370, s. 1</REF.DOC.OJ>), jolla taas vuorostaan kumottiin ja korvattiin tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta <DATE ISO="19690325">25.3.1969</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 543/69 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="077" PAGE.FIRST="49" DATE.PUB="1969">EYVL 1969, L 77, s. 49</REF.DOC.OJ>). Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimen tulkinnat kahden aiemman asetuksen säännöksistä ovat siirrettävissä asetuksen N:o 561/2006 vastaaviin säännöksiin (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140313">13.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>A. Karuse</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-222/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:142">EU:C:2014:142</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Nyt käsiteltävänä olevan asian kannalta merkityksellisillä asetuksen N:o 561/2006 säännöksillä on vastineensa aiemmissa asetuksissa. Viittaan näin ollen yleensä yksinomaan asetukseen N:o 561/2006 ja mainitsen eroa tekemättä aiempia asetuksia koskevia tuomioita ja ratkaisuehdotuksia. Teen kuitenkin tarvittaessa eron näiden välineiden välillä.</P></NOTE> on vahvistettu maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä toimivien kuljettajien ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevat yleiset säännöt. Vuorokautinen ajoaika saa yleensä olla enintään kymmenen tuntia (6 artiklan 1 kohta) ja viikoittainen ajoaika enintään 56 tuntia (6 artiklan 2 kohta); neljän ja puolen tunnin ajoajan jälkeen kuljettajan on pidettävä vähintään 45 minuutin yhtäjaksoinen tauko (7 artikla), ja kuljettajan on pidettävä vuorokautiset ja viikoittaiset lepoajat (8 artikla). Näiden sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi tieliikenteen ajoneuvot on lisäksi asetuksen N:o 165/2014 nojalla varustettava ajopiirtureilla, joihin tallennetaan eri tietoja, kuten ajoneuvolla ajettu matka, sen sijainti tiettyyn aikaan, matkan kesto, kuljettajan toiminta jne.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ks. erityisesti asetuksen N:o 165/2014 4 artiklan 3 kohta.</P></NOTE> Näillä yleisillä säännöillä ja niiden täytäntöönpanotoimilla on kolme pääasiallista tavoitetta: i) sisämaan liikennemuotojen välisen kilpailun edellytysten yhdenmukaistaminen erityisesti tieliikenteen alalla; ii) tällaisten ajoneuvojen kuljettajien ja miehistön työolojen parantaminen; ja iii) liikenneturvallisuuden parantaminen.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. asetuksen N:o 561/2006 17 perustelukappale ja 1 artikla sekä asetuksen N:o 165/2014 24 perustelukappale. Nämä kolme tavoitetta liittyvät toisiinsa. Asetuksen N:o 561/2006 säännöillä varmistetaan ajo- ja lepoaikojen vuorottelu ja siten suojellaan tieliikenteessä käytettävien ajoneuvojen kuljettajia ja miehistöjä liian pitkien ja huonosti jakautuvien ajoaikojen haitallisilta vaikutuksilta. Samalla näillä säännöillä edistetään liikenneturvallisuutta, kun tiedetään, että tällaisten ajoneuvojen kuljettajien väsymys ja levon puute aiheuttavat liikenneonnettomuuksia. Lisäksi säännöillä varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset, sillä kuljettajien ja miehistöjen epäasialliseen hyväksikäyttöön perustuvat työskentelytavat vääristävät kilpailua liikennealalla. Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19770125">25.1.1977</DATE>, <NAME.CASE>Derycke</NAME.CASE> (<NO.CASE>65/76</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1977:7">EU:C:1977:7</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0015">15</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19791206">6.12.1979</DATE>, <NAME.CASE>Städtereinigung Nehlsen</NAME.CASE> (<NO.CASE>47/79</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1979:281">EU:C:1979:281</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0006">6</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010118">18.1.2001</DATE>, <NAME.CASE>Skills Motor Coaches ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑297/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:37">EU:C:2001:37</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 561/2006 soveltamisala on laajahko. Asetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla sitä näet sovelletaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>maanteiden – – tavaraliikenteeseen, jossa ajoneuvon suurin sallittu massa, mahdollinen perävaunu tai puoliperävaunu mukaan luettuna, on yli 3,5 tonnia<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>. On riidatonta, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaiset puutavaran maantiekuljetukset kuuluvat tuon määritelmän piiriin.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Kyseisissä kuljetuksissa oli todellakin kyseessä i) <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>tieliikenne<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> (jolla tarkoitetaan asetuksen N:o 561/2006 4 artiklan a alakohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>yleisillä teillä – – tehtäviä matkoja, jotka tehdään – – ajoneuvoilla<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>); ii) joissa kuljetettiin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>tavaraa<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> (eli puutavaraa); ja iii) on riidatonta, että kyseessä olevan moottoriajoneuvon ja perävaunun suurin sallittu massa oli yli 3,5 tonnia.</P></NOTE> Näin ollen kyseisten kuljetusten aikana oli lähtökohtaisesti noudatettava asetuksessa vahvistettuja ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevia sääntöjä ja kyseisiin ajoneuvoihin oli asennettava ajopiirturi ja sitä oli käytettävä. Mutta vaikka ajopiirturi oli tosiaan asennettu ja sitä oli käytetty, ainakin joitakin edellä mainituista säännöistä ei selvästikään ollut noudatettu.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. edellä 10 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Jäsenvaltiot voivat kuitenkin asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan nojalla myöntää omalla alueellaan asetuksen yleisistä säännöistä poikkeuksia, joita sovelletaan kuljetuksiin tietyillä ajoneuvoilla. Kyseiset ajoneuvot voidaan myös vapauttaa ajopiirturia koskevasta velvollisuudesta.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. asetuksen N:o 165/2014 3 artiklan 2 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>On erityisesti todettava, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan tällainen poikkeus voidaan myöntää <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>[seuraavanlaisilla ajoneuvoilla harjoitettavaan liikenteeseen – –:] maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittavien yritysten käyttämät tai ilman kuljettajaa vuokraamat ajoneuvot, joita käytetään tavarankuljetukseen niiden omassa yritystoiminnassa enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>. Ennakkoratkaisupyynnöstä selviää, että Romania on hyödyntänyt tätä mahdollisuutta.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. edellä 8 kohdassa esitetty hallituksen asetuksen nro 37/2007 2 §.</P></NOTE> Pricoforest on pääasiassa vedonnut tähän poikkeukseen puolustuksekseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Säännöksen mukaan poikkeuksen myöntäminen edellyttää kolmen kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä: i) tavarankuljetuksen on tapahduttava maantiellä maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittavan yrityksen käyttämällä ajoneuvolla; ii) tavarankuljetuksen on tapahduttava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>[yrityksen] omassa yritystoiminnassa; ja iii) sen on tapahduttava ”enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Pääasian asianosaiset eivät kiistä sitä, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa harjoitettiin (puu)tavarankuljetusta metsätaloutta harjoittavan yrityksen (Pricoforest) käyttämällä ajoneuvolla sen omassa yritystoiminnassa. Myöskään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ilmeisesti epäile tätä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Komissio kuitenkin epäilee kyseisten edellytysten täyttymistä pääasiassa kyseessä olevassa tapauksessa. Yhdyn epäilyksiin ja palaan tähän kysymykseen jäljempänä 38–54 kohdassa.</P></NOTE> Asianosaisten välillä on sitä vastoin riitaa kolmannesta edellytyksestä, joka koskee sädettä, jolla kuljetuksen on tapahduttava, ja esitetyt kaksi ennakkoratkaisukysymystä liittyvät varsinaisesti tähän viimeksi mainittuun ongelmakohtaan. Käsittelen kysymyksiä vuoron perään seuraavissa jaksoissa.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta käsitteestä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä]<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/></HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoittaa Pricoforestin toimittamien lausuntojen ja todisteiden perusteella olevan mahdollista, että riidanalaisten kuljetusten aikana ajoneuvojen maanteitse tosiasiallisesti kulkema matka yrityksen sijaintipaikasta<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Tämä ei ole riidan kohteena pääasian asianosaisten välillä, ja myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää selvänä, että Pricoforestin toimipaikka Pipirigissä on 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu yrityksen sijaintipaikka. En myöskään katso, että tämän asian kannalta olisi tarpeen käsitellä tätä kysymystä sen enempää.</P></NOTE> lähdön jälkeen oli yli 100 kilometriä, vaikka ajoneuvot pysyivät maantieteellisellä alueella, jonka rajana oli yrityksen sijaintipaikan ympärillä oleva (kuvitteellinen) ympyrä, jonka säde oli 100 kilometriä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy tähän liittyen ensimmäisessä kysymyksessään, onko asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua käsitettä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] säteellä yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/> tulkittava siten, että kartalle yrityksen sijaintipaikan ja ajoneuvon määränpään välille piirretyn suoran viivan on oltava alle 100 kilometriä, vai siten, että ajoneuvolla maanteitse tosiasiallisesti kuljetun matkan on oltava alle 100 kilometriä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Samoin kuin Puolan hallitus ja komissio, pidän selvänä, että oikea vastaus on ensin mainittu.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ei nimenomaisesti viitata jäsenvaltioiden oikeuteen kyseisen säännöksen merkityksen ja soveltamisalan määrittämiseksi. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön soveltamiseksi kyseisessä säännöksessä käytettyä sanaa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>etäisyydellä<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> [tai säteellä] on siksi tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan johdetun oikeuden välineessä käytetyn käsitteen, jota ei ole välineessä määritelty, merkitys ja soveltamisala on määritettävä sen mukaisesti, mikä on käsitteen tavanomainen merkitys yleiskielessä. <HT TYPE="ITALIC">Tarvittaessa</HT><NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. tämän osalta jäljempänä 35–38 kohta.</P></NOTE> on otettava huomioon myös asiayhteys, jossa sitä käytetään, välineen tavoitteet ja sen syntyhistoria.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. vastaavasti erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200709">9.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>Constantin Film Verleih</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-264/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:542">EU:C:2020:542</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Yleiskielessä sana <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>säde<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> vastaa sen suoran viivan pituutta, joka yhdistää ympyrän keskipisteen mihin tahansa kohtaan sen kehällä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Siksi asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa käsitteellä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> voidaan tarkoittaa ainoastaan kartalle yrityksen sijaintipaikasta piirrettyä 100 kilometriä pitkää suoraa viivaa mihin tahansa kohtaan sijaintipaikan ympärillä olevan kuvitteellisen ympyrän kehällä. Se ei siis tarkoita ajoneuvon maanteitse kulkemaa matkaa. Toisin sanoen sillä tarkoitetaan kyseisen ympyrän rajaamaa maantieteellistä aluetta,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190207">7.2.2019</DATE>, <NAME.CASE>NK</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-231/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:103">EU:C:2019:103</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> jonka sisällä tavarankuljetusten on tapahduttava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Jos on edelleen tarpeen vahvistaa, mikä on sanan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>säde<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> selväsanainen merkitys, huomautan, että asetuksessa N:o 561/2006 on erilaisia etäisyyteen liittyviä käsitteitä – seikka, jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin itsekin totesi. Kyseisen asetuksen useissa säännöksissä käytetään sanaa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>säde<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/>,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan lisäksi, ks. 3 artiklan aa ja f alakohta, 5 artiklan 2 kohta sekä 13 artiklan 1 kohdan c, d, f, p ja q alakohta sekä 3 kohta.</P></NOTE> kun taas toisissa säännöksissä keskitytään <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>reitin pituuteen<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>, jonka ajoneuvo tietyn kuljetuksen aikana liikkuu.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. 3 artiklan a alakohta (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>[tieliiken[ne], jossa käytetään seuraavanlaisia ajoneuvoja:] säännöllisessä henkilöliikenteessä käytettävät ajoneuvot, <HT TYPE="ITALIC">kun kyseisen liikennereitin pituus on enintään 50 kilometriä</HT><QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>; kursivointi tässä) ja 16 artiklan 1 kohdan b alakohta (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>säännölli[nen] kansainväli[nen] henkilöliiken[ne], jonka reitin päätepisteet ovat linnuntietä enintään 50 kilometrin etäisyydellä kahden jäsenvaltion välisestä rajasta <HT TYPE="ITALIC">ja jonka reitin pituus on enintään 100 kilometriä</HT><QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>; kursivointi tässä).</P></NOTE> Viimeksi mainittu ilmaus tarkoittaa yleiskielisessä merkityksessään maanteitse kuljettua tai kuljettavaa matkaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Toisin sanoen, kun unionin lainsäätäjän tarkoituksena oli viitata etäisyyteen maanteitse, se tehtiin selväksi kyseisen säännöksen sanamuodossa. Käyttämällä muissa säännöksissä, kuten 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, käsitettä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>säde<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>, lainsäätäjä pyrki selkeästi viittaamaan johonkin muuhun, eli maantieteelliseen alueeseen, jonka keskellä on tietty piste ja jota rajaa sen ympärillä oleva kuvitteellinen ympyrä, kuten edellä huomautin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää kuitenkin useita perusteluja tukeakseen sitä näkemystä, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu käsite <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/> olisi ymmärrettävä niin, että ilmauksen tavanomaisesta merkityksestä riippumatta tarkoitetaan ajoneuvon tosiasiallisesti maanteitse kulkemaa matkaa, kun otetaan huomioon asetuksen tavoitteet parantaa työoloja ja liikenneturvallisuutta. Jos käsitettä tulkittaisiin sananmukaisesti niin, että sillä tarkoitetaan maantieteellistä aluetta yrityksen sijaintipaikan ympärillä, se merkitsisi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemyksen mukaan sitä, että asetuksessa vahvistetut ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevat säännöt voitaisiin jättää huomiotta<?PAGE NO="8"?> kuljetuksissa, jotka voisivat kattaa pitkiä, reippaasti yli 100 kilometrin pituisia ja pitkäkestoisia matkoja, kun ne tehtäisiin kyseisen alueen sisällä. Tämä voisi vaarantaa asianomaisten kuljettajien terveyden ja liikenneturvallisuuden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Haluan esittää tästä näkemyksestä kaksi huomautusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensinnäkin</HT> on yleisesti totta, kuten edellä 25 kohdassa totesin, että johdetun oikeuden välineen tavoitteilla on merkitystä, kun määritellään välineeseen sisältyvien käsitteiden merkitystä ja ulottuvuutta. Unionin tuomioistuin on tämän mukaisesti todennut, että asetuksessa N:o 561/2006 säädettyjen poikkeusten, jollainen on muun muassa 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, ulottuvuus on yleensä määriteltävä kyseessä olevan säännöstön tarkoitus huomioon ottaen.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190207">7.2.2019</DATE>, <NAME.CASE>NK</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-231/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:103">EU:C:2019:103</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Olen kuitenkin samaa mieltä kuin Puolan hallitus ja komissio siitä, että teleologinen tulkinta on poissuljettu, kun tarkastellaan 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun käsitteen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>säde<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Teleologinen tulkinta on paikallaan, jos säännöksen sanamuoto ei ole tarpeeksi selkeä ja täsmällinen, ja siitä voidaan tehdä useampi kuin yksi tulkinta, eli se on jossain määrin monitulkintainen ja epäselvä. Kyseisen välineen eri kieliversioiden välillä saattaa myös olla eroavuuksia.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180322">22.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>Anisimovienė ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-688/16 ja C-109/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:209">EU:C:2018:209</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0078">78</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Tällaisissa tilanteissa teleologisella tulkinnalla täydennetään sananmukaista tulkintaa: se on välttämätön sanamuodon monitulkintaisuuden ratkaisemiseksi.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19931215">15.12.1993</DATE>, <NAME.CASE>Charlton ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-116/92</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1993:931">EU:C:1993:931</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160407">7.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>Marchon Germany</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-315/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:211">EU:C:2016:211</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160721">21.7.2016</DATE>, <NAME.CASE>Argos Supply Trading</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-4/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:580">EU:C:2016:580</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Saksa</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-220/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:534">EU:C:2016:534</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa sen sijaan asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohta on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän ensimmäisen kysymyksen kannalta selkeä ja täsmällinen. Kyseisessä säännöksessä tarkoitettu käsite <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> ei ole sen enempää monitulkintainen kuin epäselväkään. Useampi kuin yksi tulkinta ei ole mahdollinen. Lisäksi sitä on käytetty johdonmukaisesti kyseisen asetuksen muissa kieliversioissa.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. esim. asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan saksan- (einem Umkreis von bis zu 100 km vom Standort des Unternehmens), kreikan- (σε ακτίνα έως 100 χιλιομέτρων από τη βάση της επιχείρησης·) ja ranskankielinen versio (un rayon allant jusqu’à 100 km autour du lieu d’établissement de l’entreprise). Ainoastaan suomenkielinen versio on hieman poikkeava ja monitulkintainen (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>), sillä sen voitaisiin tulkita tarkoittavan joko sädettä tai etäisyyttä maanteitse. Kun kyseessä on EU:n välineen yhden ainoan kieliversion merkityksetön epäjohdonmukaisuus, asiaa voidaan nähdäkseni lähestyä pragmaattisesti ja jättää se huomiotta harmillisena lapsuksena käännöksessä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin ei yksinkertaiesti voi tulkita tulkita käsitettä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>säde<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/> tavalla, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ehdottaa. Vaikka se olisikin enemmän asetuksen N:o 561/2006 tavoitteiden mukaista, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuin ei voi unionin säädöksen selvästä ja täsmällisestä sanamuodosta huolimatta tehdä sen jostain säännöksestä tulkintaa, jonka tarkoituksena on korjata kyseistä säännöstä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100715">15.7.2010</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-582/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:429">EU:C:2010:429</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20051208">8.12.2005</DATE>, <NAME.CASE>EKP v. Saksa</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-220/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:748">EU:C:2005:748</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Se olisi contra legem ‑tulkinta, joka muodostaa kaiken tulkinnan takarajan.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120124">24.1.2012</DATE>, <NAME.CASE>Dominguez</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-282/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:33">EU:C:2012:33</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen) ja julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>komissio v. Saksa</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑220/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:534">EU:C:2016:534</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Tähän liittyy voimakkaasti vallanjakokysymys (tai unionin yhteydessä pikemmin toimielinten tasapaino). Kuten olen edellä 28 ja 29 kohdassa todennut, unionin lainsäätäjä on päättänyt asettaa asetuksen N:o 561/2006 mukaisten eri poikkeusten edellytykseksi eri kriteerien täyttymisen: lainsäätäjä on viitannut toisinaan säteeseen ja toisinaan reitin pituuteen. Niiden vaihtaminen keskenään merkitsisi näin ollen lainsäätäjän säädöksen tekstissä tekemän valinnan tekemistä tyhjäksi tuomioistuimen suorittamalla tulkinnalla.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000323">23.3.2000</DATE>, <NAME.CASE>Met-Trans ja Sagpol</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-310/98 ja C-406/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:154">EU:C:2000:154</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Samaten myöskään se seikka, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohta on poikkeus asetuksen yleisiin sääntöihin, minkä takia sitä on tulkittava suppeasti (ks. 42 kohta), ei merkitse, että kyseistä säännöstä olisi tulkittava tavalla, joka on ristiriidassa sen selkeän ja täsmällisen sanamuodon kanssa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toiseksi</HT> ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen työoloista ja liikenneturvallisuudesta tuntemaa oikeutettua huolta on nähdäkseni joka tapauksessa käsitelty 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan toisessa osassa. Palautan mieliin, että säännöksen mukaan sen lisäksi, että kuljetusten on tapahduttava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>, niiden on myös tapahduttava <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>[yrityksen] omassa yritystoiminnassa<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>, jotta siinä säädetystä poikkeuksesta voidaan hyötyä. Tässä tarvitaan teleologista tulkintaa, sillä jälkimmäisen edellytyksen merkitys ei käy heti selväksi säännöksen sanamuodosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan mukaiset poikkeukset koskevat yleisesti vain tiettyjä kansallisen liikenteen erityislajeja, joiden osalta unionin lainsäätäjä piti suotavana<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. asetuksen N:o 3820/85 johdanto-osan 22. perustelukappale.</P></NOTE> kunkin jäsenvaltion harkinnan mukaan poiketa asetuksessa vahvistetuista ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevista säännöistä. <HT TYPE="ITALIC">Yhtäältä</HT> jokaisella poikkeuksella tavoitellaan tiettyä tarkoitusta (tai toisin sanoen pyritään turvaamaan tiettyjä etuja), joka lainsäätäjän näkemyksen mukaan oikeutti poikkeuksen. <HT TYPE="ITALIC">Toisaalta</HT> kyseisillä kuljetuksilla ei lainsäätäjän näkemyksen mukaan ollut lainkaan vaikutusta tai niillä oli vain vähäinen vaikutus asetuksella tavoiteltuihin päämääriin: niihin ei <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>kohdistu kilpailupaineita<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/><NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. asetuksen N:o 561/2006 johdanto-osan 23 perustelukappale.</P></NOTE> eikä niihin liity kuljettajien ja miehistöjen työoloja tai liikenneturvallisuutta koskevia vakavia huolenaiheita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan osalta edellytyksestä, jonka mukaan tavarankuljetuksen on tapahduttava maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittavien yritysten <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>omassa yritystoiminnassa<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>, seuraa edellä esitetyn selvityksen pohjalta luettuna, että kyseisen poikkeuksen erityisenä tarkoituksena on <HT TYPE="ITALIC">yhtäältä</HT> suosia edellä mainittua yritystoimintaa, joka on ensisijaista kuljetustoimintaan nähden.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190207">7.2.2019</DATE>, <NAME.CASE>NK</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-231/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:103">EU:C:2019:103</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Kuten Puolan hallitus on huomauttanut, sen avulla asianomaiset yritykset voivat harjoittaa tällaisia toimintoja tarvittavan joustavasti, mitä asetuksen N:o 561/2006 tiukat vaatimukset eivät välttämättä mahdollistaisi.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Puolan hallitus on todennut, että nämä toiminnat ovat usein kausiluonteisia. Työpäivät saattavat joinakin vuoden aikoina olla pitkiä, mikä ei ehkä olisi mahdollista, jos asetuksen N:o 561/2006 tiukkoja vaatimuksia olisi aina noudatettava.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toisaalta</HT> lainsäätäjän näkemyksen mukaan tällaisten kuljetusten toissijainen luonne varmistaa lainsäätäjän mukaan sen, ettei niiden vapauttaminen asetuksessa N:o 561/2006 vahvistettujen sääntöjen soveltamista lähtökohtaisesti<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Kuten Puolan hallitus on huomauttanut, jokaisen jäsenvaltion on tarkastettava tämä oman alueensa mahdollisten erikoispiirteiden kannalta (maantieteelliset rajoitukset jne.; ks. 13 artiklan 1 kohta: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>Jäsenvaltiot voivat –– myöntää – – poikkeuksia – –, jos tällaiset poikkeukset eivät vaaranna 1 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>).</P></NOTE> vaaranna asetuksen tavoitteiden toteutumista. Ensinnäkään näihin kuljetuksiin ei sinällään kohdistu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/>kilpailupaineita<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>, sillä ne ovat toissijaista toimintaa, jota ei voi erottaa tietystä kaupallisesta toiminnasta (ts. tavallisesti kyseessä ei ole tavaraliikenteen harjoittajan vastiketta vastaan tarjoama palvelu). Toiseksi ne eivät<?PAGE NO="10"?> yleensä aiheuta vakavia huolenaiheita työolojen tai liikenneturvallisuuden kannalta. Nämä kuljetukset liittyvät maa- ja metsätaloutta harjoittavien yritysten (ja vastaavien yritysten) tavanomaisiin tarpeisiin. Nämä yritykset eivät yleensä sijaitse moottoriteiden varrella vaan maaseudulla, eivätkä niiden työmaat sijaitse kaukana. Kyseiset kuljetukset tehdään siis tavallisesti paikallisteillä, ja kuljetusmatkat ovat lyhyitä eivätkä ne kestä kauan.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850328">28.3.1985</DATE>, <NAME.CASE>Hackett ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>91/84 ja 92/84</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:153">EU:C:1985:153</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19960321">21.3.1996</DATE>, <NAME.CASE>Goupil</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-39/95</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1996:127">EU:C:1996:127</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0011">11</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Viimeksi mainitun seikan suhteen edellytyksellä, joka kuuluu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0039" ID="QS0039"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>, varmistetaan, että poikkeusta sovelletaan ainoastaan, jos toimintaa harjoitetaan (toissijaiset kuljetukset toteutetaan) rajatulla maantieteellisellä alueella.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140313">13.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>A. Karuse</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-222/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:142">EU:C:2014:142</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Lisäksi useat jäsenvaltiot (nimittäin Viro, Espanja, Ranska ja Slovenia) ovat käyttäneet asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan mukaisia valtuuksia asettaa 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta koskevia edellytyksiä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0040" ID="QS0040"/>yksittäistapauksittain<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/> ja lyhentäneet kyseisessä säännöksessä tarkoitettua sädettä 100:sta 50 kilometriin rajoittaakseen vielä enemmän aluetta, jolla kuljetukset on vapautettu sääntöjen noudattamisesta (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja, oheisasiakirja Euroopan parlamentille ja neuvostolle [asetuksen N:o 561/2006] ja maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annetun direktiivin 2002/15/EY täytäntöönpanosta vuosina 2017–2018 annettuun komission kertomukseen, <DATE ISO="20210930">30.9.2021</DATE>, SWD(2021) 278 final, s. 23).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Tästä seuraa mielestäni, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista poikkeusta voidaan soveltaa ainoastaan tällaiseen toissijaiseen tavarankuljetukseen.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen poikkeuksen historian tarkastelu vahvistaa kyseisen tulkinnan. Tästä poikkeuksesta on säädetty ensimmäisen kerran asetuksen N:o 3820/85 13 artiklan 1 kohdan c alakohdassa. Säännökseen ei tuolloin sisältynyt edellytystä, jonka mukaan tavarankuljetuksen on tapahduttava asianomaisen yrityksen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0041" ID="QS0041"/>omassa yritystoiminnassa<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>. Asetuksen N:o 561/2006 antamiseen johtaneen lainsäädäntäprosessin aikana Euroopan parlamentti ehdotti kyseisen edellytyksen lisäämistä tarkistuksessa sen selventämiseksi, että kyseinen poikkeus koskee vain sianomaisten alojen tiettyä yritystoimintaa (ks. mietintö <DATE ISO="20021112">12.11.2002</DATE> ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta (KOM(2001) 573 – C5‑0485/2001 – 2001/0241(COD), asiakirja A5-0388/2002, tarkistus 53). Komissio hyväksyi tarkistuksen myöhemmin muutetussa ehdotuksessaan, koska <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0042" ID="QS0042"/>se selkeyttää poikkeuksen tarkoitusta ja sulkee pois mahdollisuuden, että kyseisiä ajoneuvoja käytetään muissa tiekuljetuksissa<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/> (ks. muutettu ehdotus <DATE ISO="20030811">11.8.2003</DATE>: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 muuttamisesta (KOM(2003) 490 lopullinen), s. 6).</P></NOTE> Koska kyseessä on siis poikkeus asetuksessa vahvistetuista säännöistä, säännöstä ei <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0043" ID="QS0043"/>voida tulkita niin, että sen vaikutukset ulottuvat yli sen, mikä on tarpeen niiden etujen suojaamiseksi, jotka sillä on tarkoitus taata<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210909">9.9.2021</DATE>, <NAME.CASE>Ministère public (Ekstraterritoriaaliset seuraamukset)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑906/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:715">EU:C:2021:715</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Tältä osin katson, samoin kuin komissio, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia kuljetuksia – (toisin sanoen ilmeisesti, ja tämä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, puutavaran maantiekuljetusta vastiketta vastaan puutavaran tuottaneen yrityksen sijaintipaikalta tai metsätaloustyömaalta, jolla puutavara on tuotettu, puutavaran ostaneelle asiakkaalle,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. Pricoforestin toimittamat kuljetusasiakirjat (ks. edellä alaviite 4).</P></NOTE> mikä vaikuttaa olevan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen huolen tärkein syy) ei tosiasiallisesti voida pitää metsätalousalan toissijaisena toimintana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Metsätalous yritystoimintana käsittää epäilemättä metsien kaupallisen hyödyntämisen. Tähän yritystoimintaan kuuluu muun muassa puun korjuu ja myynti (minkä jälkeen puutavaraa käytetään polttopuuna tai se jalostetaan teollisesti sahoilla, lautatarhoilla, paperitehtaissa ja niin edelleen ja valmistetaan erilaisiksi puupohjaisiksi tuotteiksi).<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Yleisesti metsätaloustoimintana pidetyt toiminnat, ks. yksityiskohtaisista säännöksistä metsänhoidon ja metsänhakkuun itsenäisten ammatinharjoittajien sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamiseksi <DATE ISO="19671024">24.10.1967</DATE> annetun neuvoston direktiivin 67/654/ETY (EYVL 1967, nro 263, s. 6) liite. Ks. myös Yhdistyneet kansakunnat, <HT TYPE="ITALIC">International Standard industrial Classification of All Economic Activities</HT> (Kansainvälinen toimialaluokitusstandardi; <HT TYPE="ITALIC">ISIC Rev 4), Statistical papers</HT>, M-sarja, nro 4, pääluokka A (Maatalous, metsätalous ja kalatalous), kohta 02 (Metsätalous ja puunkorjuu).</P></NOTE> Minun ymmärtääkseni tämä toteutetaan tekemällä metsänhakkuita, joissa tuotetaan raakapuuta myytäväksi. Prosessiin kuuluu puiden kaataminen, puunrunkojen käsittely työmaalla ja siirtäminen (eli juonto), joka tehdään<?PAGE NO="11"?> useimmiten metsätraktoreilla (eli juontotraktoreilla), hakkuualueelta maantien laitaan (tai ainakin lähemmäs maantietä metsässä) lastausalueelle, jolta ne lastataan puutavara-autoon. Sen jälkeen puutavara kuljetetaan maanteitse metsätyömaalta jalostuslaitokseen (kuten sahalle tai paperitehtaaseen) tai satamaan vientiä varten ja niin edelleen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Minulle on tässä yhteydessä selvää, että <HT TYPE="ITALIC">yhtäältä</HT> esimerkiksi ajoneuvojen liikkeet tällaisessa työssä käytettävien työkalujen, varusteiden ynnä muun sellaisen kuljettamiseksi yrityksen sijaintipaikalta metsätyömaalle sekä niiden kuljettaminen takaisin sijaintipaikalle tehdään asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa yrityksen metsätaloustoiminnassa. Tällaiset liikkeet ovat alisteisia metsätaloudelle varsinkin ajallisesti: ne tehdään todennäköisesti kerran työpäivän alussa ja kerran sen lopussa tai muutaman kerran päivässä. Suurin osa ajasta käytetään varsinaiseen metsätaloustyöhön. Samaten puunrunkojen kuljettaminen metsässä (eli juonto) kuuluu varmasti kyseisessä säännöksessä vahvistetun poikkeuksen piiriin, koska ajoneuvoja käytetään suoraan kyseisen työhön.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140313">13.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>A. Karuse</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-222/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:142">EU:C:2014:142</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Huomautan tältä osin, että direktiivissä 67/654 toimintaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0044" ID="QS0044"/>Puutavaran korjuu, myyntivalmistelu ja myynti<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>, katsotaan kuuluvan muun muassa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0045" ID="QS0045"/>traktorien – – avulla hilaaminen<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>. Vastaavasti ISIC:ssä sisällytetään puutavaran metsäkuljetus puunkorjuuta palvelevaan toimintaan (ks. alakohta 02.40 (Metsätaloutta palveleva toiminta)). Tällaisten metsätraktorien liikkeet voitaisiin myös vapauttaa asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen poikkeuksen nojalla.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toisaalta</HT> minulle on yhtä lailla selvää, että sen jälkeen, kun puutavara on myyty, sen kuljettamista tietä pitkin metsätyömaalta, jossa puutavara on tuotettu, (tai sen tuottaneen yrityksen sijaintipaikasta) jalostuslaitokseen tai satamaan vientiä varten (ja niin edelleen) ei voida pitää metsätaloustoiminnan osana, vaan kyseessä on siitä erillinen toiminta.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Direktiivissä 67/654 puutavaran kuljetusta maanteitse ei luettu metsänhoidon ja metsänhakkuun toimintoihin kuuluvaksi. Vastaavasti myöskään ISIC:ssä puutavaran kuljetusta, kun sitä ei suoriteta metsässä osana puunkorjuuta, ei ole otettu kohtaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0046" ID="QS0046"/>Metsätalous ja puunkorjuu<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/>, vaan se on <HT TYPE="ITALIC">eri pääluokassa</HT> (ks. pääluokka H (Kuljetus ja varastointi), kohta 49 (Maaliikenne ja putkijohtokuljetus), alakohta 49.23 (Tieliikenteen tavarakuljetus).</P></NOTE> Puutavaran kuljetus on sen toimitusketjussa varsinaisesta tuotannosta erillinen tehtävä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Kuka tahansa voi nopean internethaun perusteella todeta, että puutavarakuljetus on eräs maanteiden tavarankuljetuksen tyyppi, jota tavaraliikenteen harjoittajat tarjoavat vastiketta vastaan (toiset ovat erikoistuneet tämän tyyppisiin kuljetuksiin ja toiset tarjoavat palvelua osana yleistä kuljetusliiketoimintaa). Se on siis <HT TYPE="ITALIC">itsessään</HT> kaupallista toimintaa, johon kohdistuu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0047" ID="QS0047"/>kilpailupaineita<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>On myönnettävä, että yksi ainoa yritys (kuten ilmeisesti Pricoforest) saattaa hoitaa näitä kahta toimintaa. Yrityksellä voi olla sekä metsätalousalan toimintaa, jossa se tuottaa raakapuuta tarvittavien työvoiman, työkalujen ja varusteiden avulla, ja puutavaran kuljetustoimintaa siten, että sillä on oma kuorma-autokalusto ja kuljettajia, jotta yritys voi itse kuljettaa tuottamansa puutavaran asiakkailleen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista poikkeusta ei kuitenkaan voida soveltaa viimeksi mainittuun toimintaan pelkästään sen takia, että metsätalousyritys päättää hoitaa sen itse sen sijaan, että teettäisi sen alihankintana tavaraliikenteen harjoittajalta. Muistutan, että poikkeus on riippuvainen sen toiminnan luonteesta, jonka osana kuljetusta harjoitetaan, eikä pelkästään kyseisen yrityksen identiteetistä. Muussa tapauksessa samaan puutavarakuljetukseen sovellettaisiin asetuksen yleisiä sääntöjä silloin, kun kuljetuksen hoitavat muut tavaraliikenteen harjoittajat, mutta ei silloin, kun metsätalousyritykset hoitavat kuljetuksen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen poikkeuksen tulkitseminen vastakkaisella tavalla olisi myös ristiriidassa kyseisen asetuksen tavoitteiden kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensinnäkin</HT> se voisi vaikuttaa haitallisesti tavoitteeseen poistaa epäsuhdat, jotka saattavat vääristää kuljetusalan kilpailua maantieliikenteessä, kuten komissio huomauttaa. Jos metsätalousyritykset vapautettaisiin asetuksessa N:o 561/2006 vahvistetuista ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevista säännöistä (sekä vastaavasta, asetuksen N:o 165/2014 mukaisesta velvoitteesta asentaa tällaisiin kuljetuksiin käytettyihin ajoneuvoihin ajopiirturi ja käyttää sitä), kun ne kuljettavat tuottamansa puutavaran itse asiakkailleen, se antaisi näille yrityksille kilpailuedun muihin puutavaran kuljetuspalvelujen harjoittajiin nähden. Metsätalousyritykset voisivat sääntöjen rajoittamatta maksimoida kuorma-autojensa ja niiden kuljettajien käytön ohi sen, mitä muiden tavaraliikenteen harjoittajien olisi laillisesti mahdollista tehdä. Lisäksi metsätalousalan yritykset voisivat säästää käyttämiensä ajoneuvojen ajopiirtureiden asentamiseen ja huoltoon liittyvissä kustannuksissa, jotka tavaraliikenteen harjoittajien on kannettava.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191121">21.11.2019</DATE>, <NAME.CASE>Deutsche Post ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-203/18 ja C-374/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:999">EU:C:2019:999</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toiseksi</HT> asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen poikkeuksen tulkitseminen niin, että puutavaran kuljetus olisi metsätalousyritysten suorittamana vapautettu kyseisessä asetuksessa vahvistettujen ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevien sääntöjen noudattamisesta, syntyisi vaara siitä, että näitä yrityksiä kannustettaisiin ottamaan toiminnan hoitaminen itselleen ja käyttämään ajoneuvoja suhteettomassa määrin kuljettamalla päivittäin toistuvasti, tuntikaupalla ja keskeytyksettä puutavaraa asiakkailleen. Tällainen tulkinta olisi omiaan heikentämään kuljettajien työoloja ja vaarantamaan liikenneturvallisuuden.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190207">7.2.2019</DATE>, <NAME.CASE>NK</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-231/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:103">EU:C:2019:103</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Siitä todistaa mielestäni se tosiseikka, että kuljettaja oli pääasiassa kuljettanut puutavaraa yhtäjaksoisesti 15 tunnin ja 56 minuutin ajan (ks. edellä 10 kohta).</P></NOTE> On myös muistettava, että puutavaran maantiekuljetuksiin käytetään tavallisesti voimakkaita ja (erittäin) raskaita kuorma-autoja, joihin on mahdollisesti lastattu tonneittain puutavaraa. Ei ole vaikeaa kuvitella, miten tuhoisia seurauksia tällaisen ajoneuvon joutumisesta onnettomuuteen saattaa koitua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Tällaisissa puutavarakuljetuksissa 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen sädettä koskeva edellytys ei riittäisi lieventämään juuri kuvailemiani riskejä. Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, kuorma-autoja voidaan ajaa edestakaisin koko pitkän päivän tuotetun puutavaran kuljettamiseksi säteen rajaamalla alueella sijaitseville asiakkaille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Siitä syystä katson, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista poikkeusta ei voida soveltaa puutavaran maantiekuljetuksiin, koska tällaisten tavarankuljetusten ei voida katsoa tapahtuvan kyseisessä säännöksessä tarkoitetussa metsätalousyritysten <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0048" ID="QS0048"/>omassa yritystoiminnassa<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Edellä sanottu huomioon ottaen katson vastauksen ensimmäiseen kysymykseen olevan, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa viitataan käsitteellä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0049" ID="QS0049"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/> maantieteelliseen alueeseen, jota rajaa kyseisen sijaintipaikan ympärillä oleva kuvitteellinen ympyrä, jonka säde on 100 kilometriä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="13"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen poikkeuksen soveltamisesta sekakäytössä oleviin ajoneuvoihin (toinen kysymys)</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Pääasiassa on mahdollista, että Pricoforest suoritti kuljetuksia <HT TYPE="ITALIC">samoilla ajoneuvoilla</HT> sekä 100 kilometrin säteellä sijaintipaikastaan että sen ulkopuolella.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. edellä alaviite 4. Pricoforestin ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle esittämien todisteiden perusteella yritys on ilmeisesti toimittanut kyseisillä ajoneuvoilla eri ajankohtina puutavaraa paikkoihin, jotka sijaitsivat maanteitse 30, 120 ja 180 kilometrin etäisyydellä sen sijaintipaikasta. Lisäksi muistutan, että samat ajoneuvot pysäytettiin ja tarkastettiin erillisen kuljetuksen aikana 130 kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikasta. Ainakin yksi näistä maantiekuljetuksista tapahtui 100 kilometrin säteellä sen sijaintipaikasta, samalla kun todennäköisesti ainakin yksi ulottui tuon säteen ulkopuolelle, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on todennettava.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedusteli tähän liittyen toisessa kysymyksessään lähinnä, onko asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava niin, että jos metsätalousyritys tavanomaisesti suorittaa samoilla ajoneuvoilla kuljetuksia 100 kilometrin säteellä sijaintipaikastaan ja kuljetuksia, jotka ulottuvat tämän säteen ulkopuolelle, kyseisen säännöksen nojalla asetuksessa vahvistettujen yleisten sääntöjen soveltamisesta vapautetaan a) kaikki nämä kuljetukset, b) vain ne, jotka eivät ylitä kyseistä sädettä, taikka c) ei mitään näistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin katsoo vastauksen tähän kysymykseen olevan tarpeen, jotta se voi lausua Pricoforestin vastuusta. Jos kaikki tämän yrityksen kyseisillä ajoneuvoilla suorittamat kuljetukset vapautettaisiin asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla asetuksessa vahvistettujen ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevien sääntöjen noudattamisesta, sitä ei voitaisi asettaa vastuuseen kyseisten sääntöjen rikkomisesta riidanalaisten kahden kuljetuksen aikana siitä riippumatta, tapahtuivatko ne 100 kilometrin säteellä sen sijaintipaikasta. Jos poikkeuksesta ei voisi hyötyä yksikään Pricoforestin samalla ajoneuvolla suorittama kuljetus, yritys olisi joka tapauksessa päinvastoin vastuussa rikkomuksista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Olen ensimmäistä kysymystä koskevassa tarkastelussa selvittänyt, miksi en katso pääasiassa kyseessä olevien kaltaisten kuljetusten kuuluvan asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen poikkeuksen piiriin, koska ne eivät ole metsätalousyrityksen omaa yritystoimintaa, mikä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on tarkistettava. Tältä pohjalta epäilen, onko toiseen kysymykseen edelleen tarpeen vastata. Tarkastelen sitä kuitenkin toissijaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Toisen kysymyksen taustalla oleva olettama on niin sanotusti sekakäytössä oleva ajoneuvo. Asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan yhteydessä termillä tarkoitetaan ajoneuvoa, jota esimerkiksi metsätalousyritys käyttää tavanomaisesti sekä tavarankuljetuksiin omassa yritystoiminnassaan enintään 100 kilometrin säteellä yrityksen sijaintipaikasta että tavarankuljetuksiin, jotka eivät täytä näitä edellytyksiä. Metsätalousyritys voisi esimerkiksi käyttää samaa ajoneuvoa omaan toimintaansa nähden toissijaisesti metsätyövarusteiden kuljettamiseen sekä tämän säteen sisäpuolella sijaitseville metsätyömaille että sen ulkopuolella sijaitseville metsätyömaille. Kyseinen yritys voisi myös käyttää samaa ajoneuvoa toisinaan tällaisiin toissijaisina suoritettaviin kuljetuksiin ja toisinaan raakapuun kuljetukseen asiakkailleen osana (erillistä) tavarankuljetustoimintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Toinen kysymys liittyy siis siihen, koskeeko mainitun asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen poikkeus tällaisten sekakäytössä olevien ajoneuvojen tapausta ja jos koskee, miltä osin. Tämä on nähdäkseni laaja-alainen<?PAGE NO="14"?> kysymys, sillä samaa voisi kysyä kaikista asetuksessa säädetyistä poikkeuksista. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa keskityn käsittelemään yksinomaan tätä säännöstä, vaikka perustelujani voitaisiin suurimmalta osin soveltaa myös muihin poikkeuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Kuten komissiokin esittää, on tältä osin mielestäni selvää, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ei mitenkään ole mahdollista tulkita niin, että jos ajoneuvoa käytetään sekä kuljetuksiin, jotka täyttävät kyseisen säännöksen edellytykset, että kuljetuksiin, jotka eivät niitä täytä, <HT TYPE="ITALIC">kaikki nämä kuljetukset voitaisiin vapauttaa</HT> mainitussa asetuksessa vahvistettujen yleisten sääntöjen soveltamisesta (ks. edellä vaihtoehto a).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Muistutetaan, että koska 13 artiklan 1 kohdan b alakohta on poikkeus yleisistä säännöistä, sitä ei <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0050" ID="QS0050"/>voida tulkita niin, että sen vaikutukset ulottuvat yli sen, mikä on tarpeen niiden etujen suojaamiseksi, jotka sillä on tarkoitus taata<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. edellä 42 kohta.</P></NOTE> Edellisessä kohdassa kuvattu tulkinta johtaisi nimenomaan siihen. Se tarkoittaisi, että metsätalousyritykset voisivat yksinkertaisesti käyttämällä samoja ajoneuvoja kaiken tyyppisiin kuljetuksiin saada yleisen vapautuksen samoista säännöistä. Tällainen tulkinta menisi pitemmälle kuin unionin lainsäätäjän tarkoitus, joka on kannustaa metsätaloutta sinällään.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ks. edellä 40 kohta.</P></NOTE> Lisäksi se vaarantaisi asetuksen N:o 561/2006 tavoitteiden saavuttamisen syistä, jotka olen selvittänyt edellä 51 ja 52 kohdassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Päinvastoin kuin Puolan hallitus<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Puolan hallitus esittää, että ajoneuvoa <HT TYPE="ITALIC">ei koskaan</HT> saa käyttää kuljetuksiin, jotka ulottuvat kauemmas kuin 100 kilometrin säteelle yrityksen sijaintipaikan ympärillä, jotta asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta voitaisiin soveltaa.</P></NOTE> ja ilmeisesti ISCTR<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Vaikka ISCTR ei ole toimittanut unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia, totean kyseisen hallintoelimen lähinnä katsovan, että Pricoforest ei voi hyödyntää 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaista poikkeusta kahdessa ajoneuvoilla elokuussa 2020 suoritetussa kuljetuksessa, koska samat ajoneuvot pysäytettiin ja tarkastettiin syyskuussa 2020 <HT TYPE="ITALIC">erillisen kuljetuksen aikana</HT> 130 kilometrin etäisyydellä yrityksen sijaintipaikasta. ISCTR siis selvästi katsoo, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta <HT TYPE="ITALIC">ei voida soveltaa lainkaan</HT>, koska näitä ajoneuvoja oli käytetty ainakin kerran kauempana kuin 100 kilometrin säteellä yrityksen sijaintipaikasta, ei edes kuljetuksiin, jotka ehkä täyttävät kyseisessä säännöksessä asetetut edellytykset.</P></NOTE> katsovat, mielestäni asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla ei myöskään voida katsoa, että sekakäytössä olevilla ajoneuvoilla suoritetuista <HT TYPE="ITALIC">kuljetuksista yhtäkään ei</HT> voida vapauttaa kyseisen asetuksen mukaisten sääntöjen noudattamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Tällainen tulkinta olisi mielestäni liian kaavamainen, yliampuva ja mahdollisesti raskas asianomaisille yrityksille. Voidakseen hyötyä 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetystä poikkeuksesta yritysten olisi käytännössä pakko käyttää kahta erillistä ajoneuvokalustoa, toista kuljetuksiin, jotka täyttävät kyseisessä säännöksessä asetetut edellytykset, ja toista muun tyyppisiin kuljetuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Katson itseasiassa, samoin kuin komissio, että oikea tulkinta vastaa edellä esitettyä vaihtoehtoa b. Sekakäytössä olevat ajoneuvot voidaan vapauttaa asetuksessa N:o 561/2006 vahvistettujen ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevien yleisten sääntöjen noudattamisesta kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen poikkeuksen nojalla, <HT TYPE="ITALIC">kun niitä käytetään kuljetuksiin, jotka täyttävät kyseisessä säännöksessä asetetut edellytykset</HT>. Poikkeusta ei sitä vastoin voida soveltaa silloin, kun niitä käytetään muun tyyppisiin kuljetuksiin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Käytännössä tämä merkitsee, että ajoneuvon kuljettajan ei tarvitse noudattaa ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevia sääntöjä silloin, kun hän kuljettaa tavaroita osana asianomaisen metsätalousyrityksen yritystoimintaa enintään 100 kilometrin säteellä yrityksen sijaintipaikasta. Toisaalta hänen on noudatettava sääntöjä, jos hän kuljettaa tavaroita tämän säteen ulkopuolella tai ellei kuljetus ole metsätaloustoimintaan nähden toissijaista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Tätä tulkintaa tukevat minun nähdäkseni asetuksen N:o 561/2006 sanamuoto ja tavoitteet luettuna unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön pohjalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensinnäkin</HT> asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdassa luetellaan mahdollisia poikkeuksia tietyillä ajoneuvoilla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0051" ID="QS0051"/>harjoitettavaan liikenteeseen<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>. Säännöksessä siis annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus vapauttaa kyseisen asetuksen säännöistä tietyt <HT TYPE="ITALIC">kuljetukset</HT> mutta ei <HT TYPE="ITALIC">ajoneuvoja</HT> sellaisinaan. Kuten edellä 39 kohdassa on todettu, kyseinen säännös koskee vain tiettyjä kansallisen liikenteen erityislajeja.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Ks. asetuksen N:o 3820/85 johdanto-osan 22. perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Tietyn 13 artiklan 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisen kannalta on siis ratkaisevaa, käytetäänkö ajoneuvoa tiettyyn aikaan kyseisessä säännöksessä mainittuun tarkoitukseen, eikä se, miten sitä käytetään muulloin. Tämä vastaa selvästi unionin tuomioistuimen omaa näkemystä kyseisestä artiklasta. Erityisesti tuomiossa Deutsche Post ym.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191121">21.11.2019</DATE> (<NO.CASE>C-203/18 ja C-374/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:999">EU:C:2019:999</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> unionin tuomioistuin totesi, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetty poikkeus, joka liittyy etenkin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0052" ID="QS0052"/>yleispalvelussa lähetysten toimittamiseen<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/> käytettäviin ajoneuvoihin, koskee <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0053" ID="QS0053"/>vain sellaisia ajoneuvoja – –, joita käytetään <HT TYPE="ITALIC">tietyn kuljetuksen ajan</HT> yksinomaan lähetysten toimittamiseen postin yleispalvelussa<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191121">21.11.2019</DATE>, <NAME.CASE>Deutsche Post ja Leymann</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-203/18 ja C-374/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:999">EU:C:2019:999</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; kursivointi tässä).</P></NOTE> Tästä perusteluketjusta seuraa implisiittisesti, että unionin tuomioistuimen näkemyksen mukaan sama ajoneuvo voi tiettynä ajankohtana kuulua poikkeuksen soveltamisalaan ja tiettynä ajankohtana olla kuulumatta sen soveltamisalaan sen mukaan, minkä tyyppistä postia sillä kuljetetaan.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140313">13.3.2014</DATE>, <NAME.CASE>A. Karuse</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-222/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:142">EU:C:2014:142</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on muitakin toteamuksia, joiden perusteella voi päätellä, ettei ajoneuvoja sellaisinaan suljeta pois poikkeuksen piiristä, vaan ajoneuvojen tietyt liikkeet riippumatta muista tarkoituksista, joihin niitä voidaan muina aikoina käyttää. Ks. esim. mainitun tuomion 47 kohta: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0054" ID="QS0054"/>– – [kyseinen poikkeus] koskee myös – – ajoneuvojen liikennöintiä tyhjinä sekä niiden liikkumista kuljetuksien valmistelun yhteydessä<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Sitä paitsi, kun tarkastellaan erityisesti 13 artiklan 1 kohdan c alakohdan sanamuotoa, mikään ei viittaa siihen, että tiettyä ajoneuvoa olisi käytettävä yksinomaan siinä säännöksessä tarkoitettuihin kuljetuksiin, tai muutoin poikkeusta ei voida soveltaa.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Totean, että sitä vastoin silloin, kun unionin lainsäätäjä on halunnut estää ajoneuvon sekakäyttömahdollisuuden, se on ilmoitettu säädöstekstissä täsmällisin ilmauksin (ks. erityisesti 13 artiklan 1 kohdan e alakohta: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0055" ID="QS0055"/>ajoneuvot, joita <HT TYPE="ITALIC">käytetään yksinomaan</HT> – – saarilla tai muusta kansallisesta alueesta eristyksissä olevilla alueilla – –<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/> (kursivointi tässä)). On totta, että – kuten selitin edellä alaviitteessä 33 – komissio on kerran katsonut, että parlamentin ehdottama edellytys, joka sisältyy 13 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, siitä, että kuljetuksen on tapahduttava asianomaisen yrityksen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0056" ID="QS0056"/>omassa yritystoiminnassa<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0057" ID="QS0057"/>sulkee pois mahdollisuuden, että kyseisiä ajoneuvoja käytetään muissa tiekuljetuksissa<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/>. Tämä on mielestäni kuitenkin pelkää termien väärinkäyttöä. Komissio varmaankin tarkoitti, että maantiekuljetukset, joita metsätalousyritykset suorittavat mutta eivät <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0058" ID="QS0058"/>omassa yritystoiminnassaan<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/>, eivät voi hyötyä kyseisessä säännöksessä säädetystä poikkeuksesta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toiseksi</HT> asetuksen N:o 561/2006 yleinen logiikka tukee nähdäkseni sananmukaista tulkintaa. Asetuksessa otetaan käyttöön lähinnä joukko raja-arvoja, joita sovelletaan toisiin maantiekuljetuksiin, kun taas toisiin ei niiden objektiivisten ominaisuuksien mukaan. Ominaisuudet liittyvät usein itse ajoneuvoon mutta myös sen erityiseen käyttöön, kuten siihen, minkä tyyppisiä tai laatuisia henkilöitä tai tavaroita kuljetetaan. On järkeenkäypää, että yhtä ja samaa ajoneuvoa voidaan käyttää eri tavoin, siten että osa käytöstä on säänneltyjä kuljetuksia ja osa ei. Kuten komissio on huomauttanut, yksi asetuksen säännös, eli 6 artiklan 5 kohta, johon<?PAGE NO="16"?> palaan pian, säädettiin nimenomaan, jotta voitiin käsitellä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0059" ID="QS0059"/>sellaisiin kuljettajiin liittyvää ongelmaa, jotka ajavat sekä asetuksen soveltamisalaan kuuluvia että sen ulkopuolelle jääviä ajoneuvoja<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="201D" ID="QE0059"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Ks. ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta (KOM(2001) 573 lopullinen, <REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="051E" PAGE.FIRST="234" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, C 51E, s. 234</REF.DOC.OJ>), perustelut, 31 kohta. Perusteluista käy myös ilmi, että komissio keskusteli ehdotuksen valmistelun aikana vaihtoehdosta poistaa kaikki poikkeukset ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevista yleisistä säännöistä ja vaihtoehdosta kieltää saman päivän aikana sekä asetuksen soveltamisalaan kuuluvien että sen ulkopuolelle jäävien ajoneuvojen kuljettaminen ja että <HT TYPE="ITALIC">kumpikin vaihtoehto hylättiin</HT>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kolmanneksi</HT> tämä tulkinta vastaa asetuksen N:o 561/2006 tavoitteita. Palautan mieliin, että unionin lainsäätäjä piti suotavana antaa jäsenvaltioille mahdollisuus sulkea etenkin tietyt metsätalousyritysten suorittamat kuljetukset sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle, koska kyseisten kuljetusten ei pelätä vääristävän kilpailua eikä heikentävän asianomaisten työntekijöiden sosiaalisia oloja tai liikenneturvallisuutta. Mielestäni sillä seikalla, että kyseisiä kuljetuksia suorittavaa ajoneuvoa käytetään myös muun tyyppisiin kuljetuksiin, ei ole tässä suhteessa merkitystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää kuitenkin joitakin epäilyjä. Se ihmettelee, miten asianomaisen kuljettajan työoloja ja liikenneturvallisuutta voidaan suojella, jos asetuksen N:o 561/2006 sääntöjä sovelletaan vain joihinkin tietyn ajoneuvon suorittamiin kuljetuksiin, kun toiset kuljetukset on vapautettu 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tältä osin erityisesti, että asetuksen N:o 561/2006 8 artiklassa kuljettajat velvoitetaan pitämään vuorokautisten lepoaikojen lisäksi myös viikoittaiset lepoajat. Jos asetuksen sääntöjä sovelletaan tietyn viikon aikana osaan kuljetuksista, mutta ei kaikkiin, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä olisi mahdotonta tarkastaa, onko kuljettaja tosiasiassa saanut viettää viikoittaisen lepoajan kyseisen viikon aikana.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Nämä huolenaiheet ovat epäilemättä perusteltuja. Ajaminen vaikuttaa henkilön vireystilaan – mikä pitää tietenkin paikkansa riippumatta siitä, kuuluuko asianomainen maantiekuljetus asetuksen N:o 561/2006 soveltamisalaan vai ei. Jos sama kuljettaja suorittaisi samalla ajoneuvolla saman päivän tai saman viikon aikana sekä asetuksen soveltamisalaan kuuluvia että sen soveltamisesta vapautettuja kuljetuksia, hän voisi teoreettisesti päätyä ajamaan <HT TYPE="ITALIC">paljon enemmän</HT> kuin asetuksen mukaiset enintään 9 tuntia vuorokaudessa tai 56 tuntia viikossa ja vaarantamaan samalla itsensä ja muut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Nähdäkseni unionin oikeudessa on kuitenkin asiaankuuluvat takeet, joilla varmistetaan tämän skenaarion estyminen sekä hyvien työolojen ja liikenneturvallisuuden säilyminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Yhtäältä</HT> maantiekuljetuksiin käytettävien ajoneuvojen kuljettajien työaikaa ei rajoiteta pelkästään asetuksen N:o 561/2006 säännöillä. Niitä on täydennetty maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä annetun direktiivin 2002/15/EY<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P><DATE ISO="20020311">11.3.2002</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi <DATE ISO="20020311">11.3.2002</DATE> (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="080" PAGE.FIRST="35" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, L 80, s. 35</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> säännöillä. Direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen palveluksessa oleviin liikkuviiin työntekijöihin, jotka osallistuvat kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvan maantieliikenteen harjoittamiseen.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Ks. direktiivin 2002/15 2 artiklan 1 kohta.</P></NOTE> Siinä muun muassa rajoitetaan kyseisten henkilöiden keskimääräistä viikoittaista työaikaa. Kyseisen direktiivin 4 artiklan a alakohdan nojalla keskimääräinen viikoittainen työaika ei saa ylittää 48:aa tuntia. Yhden viikon enimmäistyöaika voi olla enintään 60 tuntia, edellyttäen että neljän kuukauden ajalta laskettu keskiarvo ei ylitä<?PAGE NO="17"?> 48:aa viikkotuntia.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Asetuksen N:o 561/2006 soveltamisalaan kuuluvien kuljetusten osalta kyseisen asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa siis säädetään, että viikoittainen ajoaika saa olla enintään 56 tuntia, minkä lisäksi siinä täsmennetään, <HT TYPE="ITALIC">ettei se saa</HT> missään tapauksessa <HT TYPE="ITALIC">johtaa direktiivissä 2002/15/EY säädetyn viikoittaisen enimmäistyöajan ylittymiseen</HT>.</P></NOTE> Kyseisen direktiivin 5 artiklassa velvoitetaan lisäksi jäsenvaltiot toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseiset henkilöt eivät missään tapauksessa työskentele pidempään kuin kuusi tuntia yhtäjaksoisesti ilman taukoa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Totean tältä osin, että direktiivin 2002/15 3 artiklan a alakohdan mukaan työajalla tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0060" ID="QS0060"/>kaikkiin maantieliikenteen tehtäviin käytettyä aikaa<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/>, muun muassa ajoneuvon ajamiseen – siitä riippumatta, kuuluuko tietty kuljetus asetuksen N:o 561/2006 soveltamisalaan vai ei. Siitä syystä katson, että kun tietty kuljettaja osana työtään suorittaa samalla ajoneuvolla kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvia ja sen soveltamisesta vapautettuja kuljetuksia, <HT TYPE="ITALIC">myös</HT> aika, jonka hän käyttää ajamalla vapautettuja kuljetuksia, on <HT TYPE="ITALIC">laskettava hänen työajakseen</HT> kyseisessä direktiivissä säädettyjen rajoitusten ja pakollisten taukojen osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toisaalta</HT> unionin oikeudessa annetaan viranomaisille keinot seurata hyvien työolojen ja liikenneturvallisuuden suojelemista käytännössä. <HT TYPE="ITALIC">Ensinnäkin</HT> on mielestäni niin, ellei ajoneuvoa käytetä yksinomaan kuljetuksiin, jotka eivät kuulu asetuksen N:o 561/2006 soveltamisalaan,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Jos ajoneuvoa käytetään yksinomaan vapautettuihin kuljetuksiin, se voidaan asetuksen N:o 165/2014 3 artiklan 2 kohdan nojalla vapauttaa ajopiirturin asentamista koskevasta velvoitteesta.</P></NOTE> vaan ajoneuvo on sekakäytössä, se on <HT TYPE="ITALIC">tiettyinä aikoina</HT> vapautettu kyseisessä asetuksessa vahvistettujen ajoaikoja, taukoja ja lepoaikojen koskevien sääntöjen noudattamisesta, mutta siinä on kuitenkin asetuksen N:o 165/2014 3 artiklan 1 kohdan nojalla <HT TYPE="ITALIC">aina</HT> oltava varusteena ajopiirturi, jota on myös käytettävä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19920625">25.6.1992</DATE>, <NAME.CASE>British Gas</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-116/91</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1992:277">EU:C:1992:277</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210909">9.9.2021</DATE>, <NAME.CASE>Ministère public (Ekstraterritoriaaliset seuraamukset)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-906/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:715">EU:C:2021:715</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Näin jo siitä syystä, että asetuksen N:o 561/2006 sääntöjen noudattamista pitää valvoa kaikkien sellaisten kuljetusten osalta, joihin niitä sovelletaan, ja siitä syystä, että ajopiirturin keräämä tieto on hyödyllistä sen määrittämiseksi, onko tietty kuljetus vapautettu (ks. edellä 80 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toiseksi</HT> kuljettajan on lyhyesti edellä mainitsemani asetuksen N:o 561/2006 6 artiklan 5 kohdan nojalla kirjattava aika, jonka hän käyttää ajaessaan sekakäytössä olevaa ajoneuvoa kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle kuuluviin kuljetuksiin, käyttämällä ajopiirturiin tehtävää erikoismerkintää (<QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0061" ID="QS0061"/>muu työ<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="201D" ID="QE0061"/>), kuten komissio on todennut.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ks. samasta velvoitteesta asetuksen N:o 165/2014 34 artiklan 5 kohdan b alakohdan ii alakohta. Ks. myös vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210909">9.9.2021</DATE>, <NAME.CASE>Ministère public (Ekstraterritoriaaliset seuraamukset)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑906/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:715">EU:C:2021:715</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Viranomaiset voivat merkinnän, ajopiirturiin tallentuneiden muiden tietojen ja asianomaisen yrityksen toimittamien todisteiden avulla tarkastaa,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Asetuksen N:o 165/2014 36 artiklan perusteella kuljettajan on valtuutetun tarkastajan pyynnöstä voitava milloin tahansa esittää asiaankuuluvassa muodossa todisteet kuljetustoiminnastaan kuluvan vuorokauden ja edellisten 28 päivän kuluessa. Velvoitetta on noudatettava silloinkin, kun kyseessä oleva ajoneuvo on sekakäytössä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210909">9.9.2021</DATE>, <NAME.CASE>Ministère public (Ekstraterritoriaaliset seuraamukset)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-906/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:715">EU:C:2021:715</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> että ajoajat, joiden aikana asetuksessa N:o 561/2006 vahvistettuja sääntöjä ei ole noudatettu, vastaavat todella sääntöjen noudattamisesta esimerkiksi 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti vapautettuja kuljetuksia.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Huomautan, että älykkäät ajopiirturit tallentavat ajoneuvon kuljetuksen aikana kulkeman matkan lisäksi GPS-paikannuksen avulla ajoneuvon sijainnin, etenkin vuorokautisen työjakson aloituspaikan, sijaintipaikan kertyneellä yhteenlasketulla ajoajalla kolmen tunnin välein ja vuorokautisen työjakson päättämispaikan (ks. asetuksen N:o 165/2014 8 artiklan 1 kohta). Niinpä minusta näyttää siltä, että jos metsätalousyrityksen käyttämä ajoneuvo pysäytetään ja tarkastetaan kauempana kuin 100 kilometrin säteellä sen sijaintipaikasta ja jos kyseinen yritys väittää, että viimeisten 28 päivän aikana suoritetut ajoajat, joiden aikana asetuksen N:o 561/2006 sääntöjä ei ole noudatettu, tosiasiallisesti vastaavat sen metsätalousalan toimintaan nähden toissijaisia tavarankuljetuksia, jotka on suoritettu kyseisen säteen sisällä, valvontaviranomaiset pystyisivät näiden tietojen avulla tarkastamaan ainakin sen, täyttyykö viimeinen asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisista edellytyksistä.</P></NOTE> Viranomaiset voivat merkinnän avulla myös tarkastaa, että direktiivin 2002/15 sääntöjä on noudatettu.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Edellä sanottu huomioon ottaen toiseen kysymyksen on mielestäni vastattava, että asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan on niin, että jos metsätalousyritys käyttää ajoneuvoa tavanomaisesti tavarankuljetukseen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0062" ID="QS0062"/>omassa [yritystoiminnassaan] enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/> mainitun säännöksen mukaisesti ja kuljetuksiin, jotka eivät täytä näitä edellytyksiä, ainoastaan ensimmäinen kuljetusten ryhmä voidaan vapauttaa kyseisessä asetuksessa vahvistettujen ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevien sääntöjen noudattamisesta. Lisäksi tällaiseen ajoneuvoon on asetuksen N:o 165/2014 3 artiklan 1 kohdan mukaan asennettava ajopiirturi, jota on aina käytettävä, ja kyseisen kuljettajan on asetuksen N:o 561/2006 6 artiklan 5 kohdan nojalla tallennettava vapautettujen kuljetusten suorittamiseen käytetty aika <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0063" ID="QS0063"/>muuna työnä<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Ehdotan edellä esitettyjen näkökohtien pohjalta, että unionin tuomioistuin vastaa Judecătoria Miercurea Ciucin (Miercurea Ciucin ensimmäisen asteen tuomioistuin, Romania) ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta <DATE ISO="20060315">15.3.2006</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa viitataan käsitteellä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0064" ID="QS0064"/>enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/> maantieteelliseen alueeseen, jota rajaa asianomaisen sijaintipaikan ympärillä oleva kuvitteellinen ympyrä, jonka säde on 100 kilometriä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos metsätalousyritys käyttää ajoneuvoa tavanomaisesti sekä tavarankuljetukseen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0065" ID="QS0065"/>omassa [yritystoiminnassaan] enintään 100 kilometrin etäisyydellä [tai säteellä] yrityksen sijaintipaikasta<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/> asetuksen N:o 561/2006 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn mukaisesti että kuljetuksiin, jotka eivät täytä näitä edellytyksiä, ainoastaan ensimmäinen kuljetusten ryhmä voidaan vapauttaa kyseisessä asetuksessa vahvistettujen ajoaikoja, taukoja ja lepoaikoja koskevien sääntöjen noudattamisesta. Lisäksi tällaiseen ajoneuvoon on tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista, tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 kumoamisesta sekä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta <DATE ISO="20140204">4.2.2014</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 165/2014 3 artiklan 1 kohdan mukaan asennettava ajopiirturi, jota on aina käytettävä, ja kyseisen kuljettajan on asetuksen N:o 561/2006 6 artiklan 5 kohdan nojalla kirjattava viimeksi mainitun asetuksen soveltamisesta vapautettujen kuljetusten suorittamiseen käytetty aika <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0066" ID="QS0066"/>muuna työnä<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/>.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>