C-449/9361993C04490001.000142931430513JULKISASIAMIES COSMASIN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-449/93ROCKFON<TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Georgios Cosmas</HT></P><P><DATE ISO="19950713">13 päivänä heinäkuuta 1995</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: kreikka.</P></NOTE></P></TI>1.Østre Landsret, Kööpenhamina, on esittänyt EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti ennakkoratkaisukysymyksen työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 17 päivänä helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/129/ETY

EYVL L 48, s. 29. Tätä direktiiviä on muutettu neuvoston 24.6.1992 antamalla direktiivillä 92/56/ETY (EYVL L 245, s. 3).

 (jäljempänä direktiivi) 1 artiklan tulkinnasta.2.Tämä kysymys on esitetty oikeudenkäynnissä, jota käydään Østre Landsretissä, Kööpenhamina, Rockfon A/S:n (jäljempänä Rockfon) tekemän valituksen perusteella.3.Kansallinen tuomioistuin pyytää yhteisöjen tuomioistuinta täsmentämään direktiivissä tarkoitetun yrityksen (établissement) käsitettä asiassa, jossa pyydetään päätöstä siitä, onko kysymyksessä oleva yhtiö noudattanut direktiivissä säädettyä menettelyä tietyn työntekijämäärän irtisanomisten yhteydessä marraskuussa 1989.<TI><NP><NO.P>I —</NO.P><TXT>Asiaa koskevat säädökset</TXT></NP></TI>4.Direktiivin tarkoituksena on jäsenvaltioiden joukkovähentämisiä koskevien lainsäädäntöjen lähentäminen.5.Direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädetään:

1.Tässä direktiivissä:

a)joukkovähentämisellä tarkoitetaan työnantajan toimeenpanemia irtisanomisia yhdestä tai useammasta syystä, joka ei liity yksittäisiin työntekijöihin, kun vähentäminen koskee jäsenvaltion valinnan mukaan määrää, joka on:

joko 30 päivän aikana

1)vähintään 10 yrityksissä, jotka tavallisesti työllistävät enemmän kuin 20 mutta vähemmän kuin 100 työntekijää,2)vähintään 10 prosenttia työntekijöistä yrityksissä, jotka tavallisesti työllistävät vähintään 100 mutta vähemmän kuin 300 työntekijää,3)vähintään 30 yrityksissä, jotka tavallisesti työllistävät vähintään 300 työntekijää,

tai 90 päivän aikana vähintään 20 kyseisen yrityksen tavallisesti työllistämien työntekijöiden määrästä riippumatta;

b)— —

6.Direktiivissä määritellään seuraavissa artikloissa neuvottelumenettely, joka työnantajan on käytävä työntekijöiden edustajien kanssa (2 artikla)

Direktiivin 92/56, jolla muutettiin direktiiviä 75/129 ja korvattiin sen alkuperäinen 2 artikla, 1 artiklan 2 kohdan 4 alakohdan ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään, että: Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia sovelletaan riippumatta siitä, onko joukkovähenlmisistä päättänyt työnantaja vai liike, jolla on määräysvalta tyonanlaałaan nähden.

 ja menettely, jota työnantajan on noudatettava joukkovähentämisissä (3 ja 4 artikla).7.Mukautuessaan direktiivin säännöksiin Tanskan lainsäätäjä valitsi ensimmäisen vaihtoehdon direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan kahdesta edellä mainitusta vaihtoehdosta. Työnvälityksestä ja työttömyysvakuutuksesta annettuun lakiin lisättiin 26.1.1977 annetulla lailla nro 38 uusi 5 a luku, jonka 23 a pykälän 1 momentti kuuluu seuraavasti:

Tätä lukua sovelletaan irtisanomisiin, jotka työnantaja toimeenpanee yhdestä tai useammasta syystä, joka ei liity yksittäisiin palkattuihin työntekijöihin, kun suunniteltu irtisanominen koskee määrää, joka on 30 päivän aikana:

1)vähintään 10 yrityksissä, jotka tavallisesti työllistävät enemmän kuin 20 mutta vähemmän kuin 100 työntekijää,2)vähintään 10 prosenttia työntekij öistä yrityksissä, jotka tavallisesti työllistävät vähintään 100 mutta vähemmän kuin 300 työntekijää,3)vähintään 30 yrityksissä, jotka tavallisesti työllistävät vähintään 300 työntekijää.

8.Edellä mainitun tanskalaisen lain saman luvun 23 a pykälän 3 momentissa työministeriölle annetaan valtuus antaa lain täytäntöönpanoa koskevat tarpeelliset yksityiskohtaiset säännöt ja siinä säädetään seuraavaa:

Työministeriö voi Landarbejdsnævnin (kansallinen työriitoja käsittelevä neuvosto) kanssa neuvoteltuaan antaa — — yksityiskohtaiset säännöt ja määritellä huomioon otettavat arviointiperusteet sen määrittämiseksi, onko kysymys yrityksestä tässä luvussa tarkoitetussa merkityksessä.

9.Työministeriö antoi tällä perusteella 4.3.1977 yrityksen käsitteestä jne. päätöksen nro 74, jonka 2 pykälän 1 momentissa säädetään seuraavaa:

Yrityksen käsite.

Lain 5 a luvun merkityksessä yrityksellä tarkoitetaan yksikköä, joka tuottaa, ostaa tai myy tavaroita tai palvelusuorituksia (esimerkiksi työpaja, tehdas, työmaa, myymälä, toimisto tai varasto) ja jolla on sellainen johto, joka voi itsenäisesti toteuttaa joukkovähentämisiä lain 23 a pykälän 1 momentin merkityksessä.

Tämä päätös on myöhemmin kumottu ja korvattu 12,11.1990 tehdyllä päätöksellä nro 755, jolla säilytettiin 2 pykälän 1 momentin sanamuoto siten, että siihen lisättiin toinen virke, joka kuuluu seuraavasti: Yksikköä, jonka toiminta on järjestetty tytäryhtiön muotoon osakeyhtiölain 2 pykälän ja raiavastuuyhtiolain 2 pykälän tarkoittamassa merkityksessä sekä muuta yksikköä, jolla on vastaava yhteys emoyhtiöön, on kuitenkin pidettävä yrityksenä 5 a luvun merkityksessä, vaikka tytäryhtiön johto ci voi itsenäisesti toteuttaa joukkovähcntämisiä.

<TI><NP><NO.P>II —</NO.P><TXT>Tosiseikat</TXT></NP></TI>10.Rockfon kuuluu monikansalliseen Rockwool International -ryhmään, jonka palveluksessa vuonna 1989 oli yhteensä 5300 työntekijää, joista 1435 työskenteli Tanskassa. Näistä 1085 palkattua työntekijää työskenteli Hedehusenessa.11.Rockwool International koostuu Hedehusenessa neljästä tuotantoyhtiöstä, joista yksi on Rockfon. Näiden neljän yhtiön osalta työhönotto- ja irtisanomismenettely keskitettiin yhteiseen palveluyksikköön, joka liitettiin Rockwool A/S:ään, joka on yksi ryhmän neljästä yhtiöstä. Sekä Rockfon että Rockwool A/S ovat monikansallisen Rockwool Internationalin tytäryhtiöitä.12.Rockfoniin sovellettavan irtisanomisia ja eroamisia koskevan vuoden 1985 tammikuun sisäisen ohjeen mukaisesti työn puutteesta johtuvassa useiden työntekijöiden irtisanomistilanteessa päätökset palkattujen työntekijöiden irtisanomisista tai siirroista muihin yksiköihin oli tehtävä yhteistoiminnassa yhteisen Rockwool A/S:n henkilöstöpalveluyksikön kanssa. Yrityksen vastaavan oli annettava tieto kyseisen yksikön henkilöstön edustajalle ja varmistettava, että yhteisön kiintiöt eivät ylity. Työn puutteeseen voitiin vedota perusteena irtisanomiselle ainoastaan, jos henkilöstöyksikkö ei voinut ehdottaa muuta sopivaa työtä.13.Vuonna 1989 Rockfon, jonka palveluksessa oli 162 henkilöä, irtisanoi osan palkatuista työntekijöistään vedoten työn puutteesta johtuviin vaikeuksiin. Tarkemmin sanottuna Rockfon irtisanoi 10.—28.11.1989 yhteensä 24 tai 25 palkattua työntekijää, joista 9 oli toimihenkilöitä ja 15 tai 16 oli Specialarbejderforbundet i Danmarkin jäseniä (Tanskan erityistyöntekij öiden ammattiyhdistys).14.Nämä irtisanomiset toteutettiin noudattamatta niitä tiedonantamista koskevia sääntöjä ja sitä joukkovähentämistilanteessa noudatettavaa yhteistoimintamenettelyä, joista on säädetty Tanskan lainsäädännön lukuisissa suojatoimenpiteissä. Tämän vuoksi irtisanotut työntekijät saattoivat asian ensivaiheessa työmarkkinakysymyksistä vastaavan sekakomitean käsiteltäväksi, joka 19.12.1989 tekemässään päätöksessä katsoi, että Rockfon oli osa suurempaa liikeyritystä, Rockwool-ryhmää, ja että siten Rockfonin palkattujen työntekijöiden irtisanomisia oli arvioitava niin kuin ne olisi toteuttanut yli 300 palkatun työntekijän yritys. Sekakomitea katsoi siten, että Rockfon ei ollut rikkonut lakia, koska yli 300 palkatun työntekijän yritysten osalta laissa asetettiin velvoite noudattaa tiedonantamista ja neuvotteluja koskevia menettelyjä vasta silloin, kun vähintään 30 palkattua työntekijää irtisanotaan 30 päivän aikana.15.Specialarbejderforbundet i Danmark haki tähän päätökseen muutosta työvoimavirastossa, joka kuitenkin vahvisti sekakomitean lausunnon. Sen vuoksi Specialarbejderforbundet nosti Rockfonia vastaan myös kanteen, jossa se vaati korvausta joukkovähentämistä koskevien säännösten rikkomisen vuoksi.16.Ensimmäisenä oikeusasteena asiaa käsitteli Byret i Tåstrup, jossa Rockfon vetosi siihen, että vaikka se tosin oli itsenäinen tuotantoyhtiö, sillä ei kuitenkaan ollut toimivaltaa toteuttaa itsenäisesti joukkovähentämisiä, koska yhteinen työhönotosta ja irtisanomisista vastaava, Rockwool A/S:ään kuuluva henkilöstöpalveluyksikkö arvioi tämän kysymyksen kokonaan; työntekijöiden suojaa koskevat direktiivin ja asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön säännökset eivät sen mukaan siten soveltuneet tähän tapaukseen.17.Byret i Tåstrup katsoi 1.10.1992 antamassaan tuomiossaan, että Rockfonia oli pidettävä 26.1.1977 annetussa laissa nro 38 ja sen täytäntöönpanosta annetussa ministeriön päätöksessä tarkoitetussa merkityksessä yrityksenä, koska Rockwool-ryhmään perustetulla yhteisellä henkilöstöpalveluyksiköllä oli ainoastaan neuvoa-antava tehtävä ja koska ainoastaan Rockfon oli toimivaltainen toteuttamaan irtisanomisia. Tämän johdosta toteutetut irtisanomiset olisi pitänyt antaa työntekijöille tiedoksi. Koska näin ei ollut tapahtunut, tuomioistuin hyväksyi kanteessa esitetyt vaatimukset ja määräsi irtisanotuille työntekijöille maksettavaksi korvauksen.18.Rockfon valitti tuomiosta Østre Landsretiin vedoten siihen, että osana Hedehusenen Rockwool-ryhmää sen oli irtisanomisten osalta noudatettava Rockwool-ryhmään perustetun yhteisen henkilöstö-palveluyksikön ohjeita ja että sillä ei ollut sellaista johtoa, joka olisi voinut toteuttaa merkittäviä irtisanomisia itsenäisesti ja että sen vuoksi siihen ei pitäisi soveltaa kyseisiä yhteisön tai kansallisen lainsäädännön säädöksiä.19.Søren Nielsenin ja 13 muun irtisanotun työntekijän valtuuttamana Specialarbejderforbundet i Danmark vaati Rockfonin valituksen hylkäämistä.<TI><NP><NO.P>III —</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisukysymys</TXT></NP></TI>20.Østre Landsret on sen käsiteltävänä olevan riita-asian ratkaisemiseksi 16.11.1993 tekemällään päätöksellä saattanut yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

Onko työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 17 päivänä helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/129/ETY 1 artildassa esitettyjä säännöksiä tulkittava siinä merkityksessä, ettei niiden kanssa ole ristiriidassa se, että kaksi tai useampi liikeyritys, jotka ovat osa yritysryhmää ja joilla on keskinäisiä yhteyksiä, mutta joista yhdelläkään ei ole määräävää vaikutusvaltaa toiseen tai toisiin, perustavat yhteisen työhönottoa ja irtisanomisasioita käsittelevän palveluyksikön siten, että esimerkiksi irtisanomiset yhdessä tällaisessa liikeyrityksessä voidaan toteuttaa ainoastaan tämän palveluyksikön hyväksynnällä sillä seurauksella, että laskettaessa edellä mainitun direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädettyä palkattujen työntekijöiden määrää, on otettava huomioon palkattujen työntekijöiden kokonaismäärä kaikissa näissä liikeyrityksissä?

<TI><NP><NO.P>IV —</NO.P><TXT>Vastaus ennakkoratkaisukysymykseen</TXT></NP></TI>21.Huomautan aluksi, että asian kannalta merkitykselliset direktiivin säännökset, joiden sanamuotoa pidän täysin selvänä, koskevat yksinomaan joukkovähentämisiä ja niissä noudatettavaa menettelyä, ja että direktiivissä ei säädetä säännöistä, jotka koskisivat liikeyritysten sisäistä toimintaa tai niiden henkilöstöhallintoa. Ei voida katsoa, että direktiivin tarkoituksena olisi rajoittaa jollain tapaa liikeyritysten vapautta järjestää toimintansa ja yleisemmin toimivaltansa jako henkilöstöhallinnossaan muuten kuin sillä tavalla, minkä ne katsovat eniten vastaavan tarpeitaan, kuten myös Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja komissio ovat todenneet huomautuksissaan.22.Direktiivissä ei siten kielletä sitä, että kaksi tai useampi liikeyritys, jotka ovat osa yritysryhmää ja joilla on keskinäisiä yhteyksiä, mutta joista yhdelläkään ei ole määräävää vaikutusvaltaa toiseen tai toisiin, perustavat yhteisen työhönottoa ja irtisanomisasioita käsittelevän palveluyksikön siten, että esimerkiksi irtisanomiset yhdessä tällaisessa liikeyrityksessä voidaan toteuttaa ainoastaan tämän palveluyksikön hyväksynnällä. Tätä liikeyritysten vapautta järjestää henkilöstökysymykset haluamallaan tavalla koskee yksi rajoitus. Tämä ei saa mahdollistaa direktiivin niiden säännösten kiertämistä, jotka on tarkoitettu suojaamaan työntekijöitä joukkovähentämistilanteessa.23.Kuten komissio on huomautuksissaan todennut, direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa käytetyn ilmaisun & joukkovä-hentäminen määrittely perustuu kahden arviointiperusteen soveltamiseen, joista toinen koskee määrää ja toinen laatua. Laadullisen arviointiperusteen mukaan joukkovä-hentämisellä tarkoitetaan työnantajan toimeenpanemia irtisanomisia yhdestä tai useammasta syystä, joka ei liity yksittäisiin työntekijöihin. Määrällinen arviointiperuste koskee sitä irtisanottavien määrän ja yrityksen koon välistä suhdetta, jota edellytetään direktiivin säännösten soveltumiseksi.24.Kansallisen tuomioistuimen kysymys koskee sitä, ja tämä on ongelman ydin, onko direktiivin mukaan keskinäisiä yhteyksiä omaavien yhtiöiden osalta otettava huomioon työntekijöiden kokonaismäärä yhdessä yhtiössä vai koko yhtiöryhmässä, kun määritetään sitä työntekijöiden määrää, jonka perusteella lasketaan joukkovähentämistilanteessa irtisanottavien työntekijöiden sallittu enimmäismäärä.25.Ongelma on tullut esiin, koska tanskankielisessä versiossa käytetään ilmaisun établissement käännöksenä ilmaisua virksomhed, joka tavallisesti vastaa ilmaisua entreprise. Koska riidanalaisen ilmaisun établissement (virksomhed, yritys) osalta on olemassa kielellisiä eroavuuksia eri kansallisissa lainsäädännöissä, on syytä täsmentää direktiivin tulkinnan osalta se merkitys, joka on avainsanalla eli ilmaisulla etablissement.26.Tutkittaessa ilmaisun etablissement tavallisesti ranskan kielessä tarkoitettua merkitystä havaitaan, että sillä tarkoitetaan kaikkia yrityksen toimintaa harjoittavia yksiköitä

Ks. Le Petit Robert, s. 697.

. Ilmaisu entreprise tarkoittaa puolestaan varsinaisessa merkityksessään taloudellisesti itsenäistä yksikköä, jonka päämääränä on ensisijaisesti tuottaa markkinoille tiettyjä tavaroita tai palveluja ja joka voi muodostua yhdestä tai useammasta établissementistä

Ks. Cornu Gérard: Vocabulaire juridique, s. 317, Association Henri Capitant, Pariisi, PUF 1987.

. Siten ilmaisu entreprise vaikuttaa yleiskäsitteeltä ja ilmaisu établissement erityiskäsitteeltä.27.Muissa direktiivin antoaikana todistusvoimaisissa yhteisön kieliversioissa kyseinen ilmaisu on käännetty sanalla establishments englanniksi, Betriebe saksaksi, stabilimenti italiaksi; nämä vastaavat ranskankielisen version ilmaisua établissement. Saksan ilmaisu voi kuitenkin tarkoittaa paitsi samaa kuin établissement, myös samaa kuin entreprise

Ks. Dietl, Clara-Erika: Dictionary of Legal Commercial and Political Terms, osa II, s. 148, Verlag C. H. Beck.

. Hollanninkielisessä versiossa käytetään ilmaisua plaatselijke eenheden, joka tarkoittaa samaa kuin unités locales (paikallisyksiköt)

Todettakoon vielä, että kreikankielisessä versiossa käytetään ilmaisua επιχείρηση, joka vastaa itse asiassa ranskan ilmaisua entreprise. Varsinaisessa merkityksessään ilmaisua établissement vastaa kreikassa ilmaisu εγκατάσταση, mutta myös κατάστημα; ks. Ipiti, Antóniou: Μέγα Γαλλοελληινικόν Λεξικόν, osa Ι, s. 856. Tästä syystä ilmaisun εττιχείρηση käyttö herättää eräitä kysymyksiä.

.28.Tutkiessani ilmaisua établissement, jota yhteisön lainsäätäjä on käyttänyt muissa yhteyksissä sosiaalipolitiikan alan erilaisissa säädösteksteissä, huomaan, että on haluttu tarkoittaa jotain muuta kuin mitä ilmaisu entreprise tarkoittaa. Huomautan vielä, että tietyissä tapauksissa lainsäätäjä on käyttänyt yhdessä molempia ilmaisuja niiden merkityksen selvästi erottaen. Tällaisesta tapauksessa on kysymys esimerkiksi työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annetussa neuvoston direktiivissä 77/187/ETY

EYVL L 61, s. 26.

, jonka 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

1.Tätä direktiiviä sovelletaan yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovuttamiseen toiselle työnantajalle sopimukseen perustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta.

29.Tämä erottelu yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osa ilmenee eri kohdista läpi koko säädöksen. Edellä mainitun direktiivin 77/187 ensimmäisessä perustelukappaleessa tämä ilmenee niin ikään selvästi, kun siinä todetaan, että — — taloudelliset suuntaukset tuovat mukanaan sekä kansallisella tasolla että yhteisön tasolla yritysrakenteen muutoksia yritysten tai liikkeiden taikka liiketoiminnan osien siirtyessä työnantajalta toiselle sopimukseen perustuvien luovutusten taikka sulautumisten kautta.30.Vastaavasti työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä lokakuuta 1980 annetun neuvoston direktiivin 80/987/ETY

EYVL L 283, s. 23.

 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että työnantajaa pidetään maksukyvyttömänä, erityisesti, jos toimivaltainen toimielin — — on — — todennut, että työnantajan yritys tai liiketoiminta on kokonaan lopetettu— —.31.Siten molemmissa edellä mainituissa direktiiveissä (77/187 ja 80/987) ilmaisu entreprise on käännetty samalla tavalla ilmaisulla επιχείρηση ja ilmaisu etablissement ilmaisulla εγκατάσταση. Sanamukaisesta tulkinnasta ilmenee, että kun yhteisön lainsäätäjä on käyttänyt yhdessä näin kahta ilmaisua, ilmaisu entreprise vaikuttaa olevan merkitykseltään laajempi kuin mitä etablissement on, toisin sanoen niillä on yleis- ja erityiskäsitteen välinen ero.32.Jos yhteisön lainsäätäjä olisi nyt käsiteltävässä tapauksessa halunnut, että kaikki liikeyrityksen työntekijät työskentely-yksiköstään riippumatta otetaan huomioon määritettäessä sitä työntekijöiden kokonaismäärää, jonka perusteella irtisanomisten lainmukaisuutta arvioidaan, lainsäätäjä olisi käyttänyt paremmin sopivaa ilmaisua. Tämän on myös Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus todennut huomautuksissaan.33.Yhteisöjen tuomioistuin on jo tutkinut ongelmaa siitä, että yhteisön toimielinten lainsäädäntötekstien sanojen tai ilmaisujen käännöksissä on eroavuuksia ja todennut asiassa Stauder antamassaan tuomiossa

Asia 29/69, Stauder, tuomio 12.11.1969 (Kok. 1969, s. 419).

, että silloin kun yksittäinen päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille, tarve sen yhdenmukaiseen soveltamiseen ja siten yhdenmukaiseen tulkintaan merkitsee sitä, että tekstiä ei ole mahdollista arvioida erillisesti yhden kieliversion perusteella: sen sijaan tekstiä on tulkittava tekijänsä todellisen tahdon sekä hänen tavoittelemansa päämäärän perusteella, erityisesti kaikkiin kieliversioihin suhteutettuna

Asiassa Stauder annetun tuomion 3 kohta. Vrt. asia 19/67, Van der Vecht, tuomio 5.12.1967 (Kok. 1967, s.445).

. Yhteisöjen tuomioistuin korosti vielä, että ei voida myöskään hyväksyä sitä, että päätöksen tekijät olisivat halunneet asettaa tietyille jäsenvaltioille tiukempia velvoitteita

Asiassa Stauder annetun tuomion 4 kohta.

.34.Nyt käsiteltävässä tapauksessa tarvittava yhdenmukaisuus kaikissa jäsenvaltioissa siinä suojassa, jonka ne myöntävät työntekijöille oikeudenkäynnin kohteena olevassa direktiivissä joukkovähentämistilanteissa, edellyttää kysymyksessä olevan säännöksen tarkoituksen selvittämistä siten, että tämän perusteen johdosta jäsenvaltioiden velvollisuudet eivät ole erilaisia ja että siten kyseisille työntekijöille annettava suoja ei riipu jäsenvaltiota koskevasta kieliversiosta.35.Käytetyt ilmaisut yhteisön todistusvoimaisissa eri kieliversioissa käännettäessä riidanalaista ilmaisua établissement {virksomhed, yritys) johtavat tässä tapauksessa suppeaan ja laajaan muunnelmaan. Ilmaisu établissement, joka merkitsee itse asiassa paikallista työpaikkayksikköä on suppea muunnelma, kun taas ilmaisu entreprise, joka tarkoittaa koko toiminallista kokonaisuutta, on laaja muunnelma.36.Tämän ongelman ratkaisemiseksi voin nojautua yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jossa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta asiassa komissio vastaan Yhdistynyt kuningaskunta annetussa tuomiossa

Asia 100/84, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 28.3.1985 (Kok. 1985, s. 1169, 16 kohta).

 katsottiin, että asetuksen eri kieliversioiden vertaileva tutkimus ei anna mahdollisuutta hyväksyä yhtäkään esitetyistä näkemyksistä siten, että ei voida tehdä oikeudellisia päätelmiä niistä sanallisista ilmaisuista, joita on käytetty. Asiassa Cricket St Thomas annetussa tuomiossa

Asia C-372/88, Cricket St Tilomas, tuomio 27.3.1990 (Kok. 1990, s. I-1345, 18 kohta).

 yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että yhteisön säädöksen tietty kieliversio (kyseisessä tapauksessa englanti) ei voi toimia ainoana tulkintaperustana tämän säännöksen osalta eikä sitä voida pitää tältä osin ensisijaisena muihin kieliversioihin verrattuna. Tällainen lähestyminen olisi näet yhteensopimaton yhteisön oikeuden yhdenmukaista tulkintaa koskevan vaatimuksen kanssa. Yhteisöjen tuomioistuin korosti, että silloin, kun kieliversiot poikkeavat toisistaan, kyseistä säännöstä on tulkittava sen säädöksen systematiikan ja tarkoituksen perusteella, jonka osa säännös on

Ks. edellä alaviitteessä 13 mainitussa asiassa komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta annetun tuomion 17 kohta ja asia C-100/90, komissio v. Tanska, tuomio 17.10.1991 (Kok. 1991, s. I-5089, 8 kohta). Tästä kysymyksestä ennakkoratkaisukysymyksistä annettujen tuomioiden osalta vrt. asia 30/77, Bouchereau, tuomio 27.10.1977 (Kok. 1977, s. 1999, 14 kohta), asia 173/88, Henriksen, tuomio 13.7.1989 (Kok. 1989, s. 2763, 11 kohta) sekä julkisasiamies Jacobsin tässä asiassa antaman ratkaisuehdotuksen 12 kohta ja sen jälkeiset kohdat, edellä alaviitteessä 14 mainitussa asiassa Cricket St Thomas annetun tuomion 18 kohta, sekä julkisasiamies Tesauron ratkaisuehdotuksen 6 kohta ja sen jälkeiset kohdat.

.37.Huomautan tältä osin ensinnäkin, että direktiivin tavoitteena on joukkovähentämisten sääteleminen. Direktiivin antamisperusteena oli paitsi EY:n perustamissopimuksen lainsäädäntöjen lähentämistä koskeva 100 artikla, myös 117 artikla, joka liittyy jäsenvaltioiden tarpeeseen edistää työntekijöiden elin- ja työolojen kohentamista siten, että olojen yhtenäistäminen niitä kohennettaessa on mahdollista.38.Totean lisäksi, että direktiivin säännöksistä ilmenevä systematiikkaa koskeva lähtökohtainen pääperiaate on työntekijöiden suojaaminen joukkovähentämistilanteessa. Toisin sanoen direktiivin säännösten systemaattisesta tulkinnasta lähdettäessä suuntaudun riidanalaisen ilmaisun établissement (virksombed, yritys) osalta kohti sellaista tulkintaa, joka olisi sopusoinnussa tämän työntekijöiden suojaa joukkovähentämistilanteessa koskevan pääperiaatteen kanssa.39.Voidakseni tehdä johtopäätöksiä ilmaisun etablissement merkityksestä tässä tapauksessa mielestäni on lisäksi tarpeellista selvittää teleologista tulkintaa käyttäen se päämäärä, jota yhteisön lainsäätäjä on tavoitellut riidanalaisella säännöksellä.40.Halutessani saada selville direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan tavoitteet minun on tutkittava yhtäältä niitä olosuhteita, joissa direktiivi on annettu, ja toisaalta sitä, miksi neuvosto on katsonut parhaimmaksi käyttää valittua muotoilua.41.Direktiivin antamisolosuhteiden osalta viittaan ensinnäkin neuvoston 21.1.1974 antamaan päätöslauselmaan sosiaalialan toimintaohjelmasta

EYVL C 13, s. 1.

. Tämän päätöslauselman kolmannessa perustelukappaleessa korostetaan, että taloudellinen kasvu ei ole itsetarkoitus, vaan kasvun on ilmettävä sekä elämisen tason että elintason parantumisena. Neuvosto katsoi lisäksi, että sosiaalisten tavoitteiden on pysyvästi oltava osa yhteisön kaikkia politiikkoja. Itse asiassa neuvosto hyväksyi tuolloin aloitteen toteuttaa toimenpiteitä elinehtojen ja työnteon edellytysten parantamiseksi niiden tasapainoittamisen mahdollistamiseksi niitä kohennettaessa, jotta suojataan työntekijöiden etuja, erityisesti siltä osin kuin kysymys on oikeuksien ja etujen säilyttämisestä silloin, kun toimintoja fuusioidaan, keskitetään tai järkeistetään (yhdestoista luetelmakohta). Päätöslauselmassa todetaan lopuksi vielä, että komissio on jo saattanut neuvoston käsiteltäväksi ehdotuksen direktiiviksi työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä.42.Näiden lausumien perusteella ja ottaen huomioon tarpeen hyväksyä toimenpiteitä työntekijöiden suojasta myös joukkovähentämisten osalta, neuvosto hyväksyi kysymyksessä olevan direktiivin, jonka ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan nimenomaisesti, että on tärkeää antaa työntekijöille nykyistä parempi suoja joukkovähentämistilanteessa ja samalla ottaa huomioon tasapainoisen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tarve yhteisössä. Toisessa perustelukappaleessa neuvosto korostaa lisäksi, että lisääntyvästä lähenemisestä huolimatta on yhä eroavuuksia yhteisön jäsenvaltioiden voimassa olevassa lainsäädännössä, joka koskee tällaiseen vähentämiseen liittyviä käytännön järjestelyjä, vähentämisessä noudatettavaa menettelyä ja vähentämisestä työntekijöille aiheutuvien seurausten lieventämiseksi tarkoitettuja toimenpiteitä.43.Tämän johdosta direktiivin tavoitteena, sellaisena kuin se ilmenee antamisyhteytensä erittelystä, on tehokkaalla tavalla suojata työntekijöitä lähentämällä jäsenvaltioiden työntekijöiden joukkovähentämisiä koskevia lainsäädäntöjä, ja tämän tavoitteen perusteella on tulkittava 1 artiklan 1 kohdan riidanalaista säännöstä.44.On myös tarpeen viitata niihin valmistelutöihin, jotka johtivat riidanalaisen säännöksen antamiseen, kuten komissio korostaa huomautuksissaan. Alkuperäisessä direktiiviehdotuksessa komissio käytti ilmaisua entreprise, ja ehdotuksen 1 artiklan 1 kohdan viimeisessä alakohdassa tämä käsite määriteltiin tarkoittamaan paikallista työpaikkayksikköä (unité locale d'emploi, local unit of employment, örtliche Beschäftigungseinheit)

Talous- ¡a sosiaalikomitean komission alkuperäisestä ehdotuksesta antamassa lausunnossa (EYVL 1973 C 100, s. 11) todettiin, että olisi täsmennettävä, että ehdotuksen 1 artiklassa tarkoitettu ilmaisu entreprise tarkoittaa ilmaisua unité locale d'emploi (paikallista työpaikkayksikköä).

. Joka tapauksessa neuvosto päätti korvata ilmaisun entreprise ilmaisulla établissement, ja tämän muutoksen seurauksena ehdotukseen alunperin sisällytetty määritelmä katsottiin tarpeettomaksi ja poistettiin. Edellä esitetyt pohdinnat huomioon ottaen tämä peruste tukee sitä näkemystä, jonka mukaan yhteisön lainsäätäjä olisi selvästi ilmaissut tahtonsa vastaavia ilmaisuja käyttäen, jos arvioitaessa sitä, onko direktiivissä säädettyä menettelyä noudatettu joukkovähentämistilanteessa, lainsäätäjä olisi halunnut otettavan huomioon niiden työntekijöiden lukumäärän, jotka työskentelevät koko liikeyrityksessä paikallisen työpaikkayksikön sijaan.45.Selvitykseni saa myös tukea asiassa Botzen ym. annetusta tuomiosta

Asia 186/83, Botzen, tuomio 7.2.1985 (Kok. 1985, s. 519, 15 kohta).

, johon myös komissio korostetusti viittaa. Tässä tuomiossa, jossa yhteisöjen tuomioistuin tutki sitä, siirtyvätkö työnteosta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet samanaikaisesti kuin liikeyritys, se totesi, että työsuhdetta luonnehtii olennaisesti se yhteys, joka vallitsee työntekijän ja sen liikeyrityksen tai yrityksen osan välillä, johon hänet on osoitettu tehtäviensä suorittamista varten. Katson, että direktiivissä käytettyä ilmaisua établissement vastaa tämä paikka, liikeyrityksen osa, ja että tutkittaessa sitä, onko direktiivissä säädettyjä menettelyjä noudatettu joukkovähentämistilanteessa, työntekijöiden määrää on arvioitava sen lukumäärän perusteella, joka työskentelee tässä kokonaisuuden osassa.46.Kantajan, Rockfonin, esittämään kysymykseen siitä, missä määrin liikeyritystä voidaan pitää yrityksenä direktiivissä tarkoitetussa merkityksessä, jos sillä ei ole valtaa päättää joukkovähentämisistä, katson, että edellä tehdystä erittelystä ei millään tavalla ilmene, että edellytyksenä yrityksenä pitämiselle direktiivin 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä olisi se, että yksikön on voitava toteuttaa itsenäisesti joukkovähentämisiä. Tämä toimivalta on siten aivan hyvin voitu antaa yrityksen ulkopuoliselle yksikölle. Vaatimus tällaisesta edellytyksestä antaisi mahdollisuuden direktiivin säännösten rikkomiseen, koska liikeyritykset voisivat näennäisellä tavalla vapauttaa itsensä velvollisuuksista ja toteuttaa vapaasti joukkovähentämisiä.47.Kuten komissio on perustellusti todennut, riidanalaisessa säännöksessä erotetaan selvästi työnantajan käsite yrityksen käsitteestä. Ilmaisu työnantaja tarkoittaa periaatteessa luonnollista tai juridista henkilöä, johon työntekijällä on työsuhde ja joka tavallisesti käyttää työnantajalle ominaista valtaa. Kysymys siitä, kuka on työnantaja, on merkityksellinen sen jälkeen, kun päätös toteuttaa joukkovähentämisiä on tehty, koska tälle henkilölle kuuluvat tietyt velvollisuudet direktiivin säännösten mukaisesti, ja erityisesti velvollisuus antaa säädetyt tiedot toimivaltaiselle viranomaiselle sekä myös velvollisuus aloittaa neuvottelut työntekijöiden edustajien kanssa.48.Varmastikin voi olla tärkeää tietää, onko työnantaja itse välittömästi tehnyt päätöksen joukkovähentämisistä, vai onko päätös tehty korkeammalla tasolla, sillä työnantajalle voi olla vaikeaa noudattaa direktiivin säännöksiä, jos työnantaja ei saa vaadittuja tietoja siltä, joka on tehnyt päätöksen joukkovähentämisistä. Tätä tapausta koskee direktiivin 92/56 säännös, jossa säädetään nimenomaisesti, että tiedottamis-, neuvottelu- ja ilmoittamisvelvollisuuksia sovelletaan riippumatta siitä, onko joukkovähentämisistä päättänyt työnantaja vai liike, jolla on määräysvalta työnantajaan nähden.<TI><NP><NO.P>V —</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotus</TXT></NP></TI>49.Edellä esitettyjen pohdintojen perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin antaisi ennakkoratkaisukysymykseen seuraavan vastauksen:

Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 17 päivänä helmikuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/129/ETY 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ei kielletä sitä, että kaksi tai useampi liikeyritys, jotka kuuluvat samaan yritysryhmään ja joilla on keskinäisiä yhteyksiä, mutta joista yhdelläkään ei ole määräävää vaikutusvaltaa toiseen tai toisiin, perustavat yhteisen työhönottoa ja irtisanomisasioita käsittelevän palveluyksikön siten, että irtisanomiset yhdessä tällaisessa liikeyrityksessä voidaan toteuttaa ainoastaan tämän palveluyksikön hyväksynnällä. Sen sijaan kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan sitä, että laskettaessa yrityksen työntekijöiden määrää joukkovähentämistilanteessa on otettava huomioon niiden työntekijöiden kokonaismäärä, jotka työskentelevät siinä yksikössä, jossa irtisanottavien työsuhde konkretisoituu siitä riippumatta, voiko kyseinen yksikkö toteuttaa itsenäisesti joukkovähentämisiä.