<TI><P>tuomion</P></TI>1Hoge Raad der Nederlanden on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 15.3.1995 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 17.3.1995, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla useita ennakkoratkaisukysymyksiä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1, jäljempänä kuudes direktiivi) 4 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdan ja 17 artiklan 3 kohdan c alakohdan tulkinnasta saadakseen täsmennyksiä siitä, mitä kuudennessa direktiivissä tarkoitetaan taloudellisen toiminnan ja vähennysoikeuden käsitteillä.2Nämä kysymykset on esitetty kommandiittiyhtiön Harnas & Helm (jäljempänä Harnas) ja Staatssecretaris van Financiënin välisessä asiassa, joka koskee Harnasiin kohdistettua arvonlisäveron (jäljempänä alv) jälkiverotuslaskelmaa.3Kuudennen direktiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:1.Verovelvollisella tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti harjoittaa missä tahansa jotakin 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta.2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa on kaikki tuottajan, kauppiaan tai palvelujen suorittajan harjoittama toiminta — —. Taloudellisena toimintana on pidettävä myös liiketoimintaa, joka käsittää aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa.
4Kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan mukaisesti jäsenvaltiot vapauttavat alv:stä tietyt toiminnot, joihin kuuluvat muun muassa- d)seuraavat liiketoimet:
- 1.luottojen myöntäminen ja välitys sekä luotonantajan harjoittama luoton hallinta;
— —
- 5.liiketoimet, mukaan lukien välitys mutta lukuun ottamatta hallintoa ja tallessapitoa, jotka koskevat osakkeita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita, ei kuitenkaan
tavaroiden hallintaan oikeuttavia asiakirjoja,
— —
5Kuudennen direktiivin 17 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella jäsenvaltioiden on myönnettävä jokaiselle verovelvolliselle alv-vähennys tai -palautus, jos tavarat tai palvelut käytetään verovelvollisen 13 artiklan B kohdan a alakohdan ja d alakohdan 1—5 alakohdan mukaisesti vapautettuihin liiketoimiin, jos vastaanottaja on sijoittautunut yhteisön ulkopuolelle tai jos nämä liiketoimet välittömästi liittyvät yhteisön ulkopuolelle vietäviksi tarkoitettuihin tavaroihin.6Asiakirjoista ilmenee, että Harnas, jonka kotipaikka on Amsterdamissa, piti hallussaan ainakin 1.1.1987 ja 1.3.1991 välisen ajan Yhdysvaltoihin ja Kanadaan sijoittautuneiden yhteisöjen ja yritysten osakkeita ja joukkovelkakirjoja. Harnas sai näistä arvopapereista tältä ajalta osinkoja ja korkoja.7Harnas myönsi vuonna 1984 Ali American Metals -nimiselle yhtiölle lainan, jonka laina-aika päättyi 16.4.1987. Harnas myönsi 1.7.1992 lainan toiselle lainansaajalle eli Opticast International Corporationille. Veroilmoituksessaan Harnas vähensi alv:n, joka siltä oli laskutettu näistä liiketoimista.8Verotarkastusviranomaiset katsoivat, ettei Harnasia voitu pitää 17.4.1987 jälkeen Wet op de omzetbelasting 1968 -nimisen lain (Alankomaiden alv-laki) 7 pykälässä tarkoitettuna yrityksenä, ja kohdistivat Harnasiin jälkiverotuslaskelman sen yhteensä 124517 Alankomaiden guldenin määrän suorittamiseksi, jonka Harnas oli vähentänyt 17.4.1987 ja 1.3.1991 välisenä aikana.9Gerechtshof te Amsterdam hylkäsi Härnäsin tästä laskelmasta nostaman kanteen, koska sinä aikana, jota jälkiverotus koski, Harnas ei ollut harjoittanut kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa, joten sitä ei voitu katsoa tämän saman säännöksen 1 kohdassa tarkoitetuksi verovelvolliseksi. Gerechtshof katsoi, että joukkovelkakirjojen hankinta ei ollut myöskään kuudennessa direktiivissä tarkoitettua luottojen myöntämistä. Gerechtshof katsoi, että vaikka joukkovelkakirjalainan liikkeelle laskemisen tarkoituksena oli velallisen rahoitustarpeiden tyydyttäminen, laina oli kuitenkin asiakirja, johon liittyvät oikeudet herättivät rahamarkkinoiden mielenkiinnon.10Harnas haki tähän päätökseen muutosta Hoge Raadissa, joka päätti lykätä asian ratkaisemista ja saattaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäviksi seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:- 1)Onko pelkkää joukkovelkakirjojen — jotka ovat vaihdantakelpoisia arvopapereita — omistusoikeuden hankkimista ja pelkkää niiden hallussapitoa, mikä ei edistä muuta yrityksen toimintaa, sekä niistä johtuvaa tulojen saamista, pidettävä kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna taloudellisena toimintana?
- 2)Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä: onko tällaista toimintaa pidettävä kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 1 tai 5 alakohdassa tarkoitettuna liiketoimena, joka oikeuttaa vähentämään joukkovelkakirjojen hallussapidon ja hallinnon osalta ostoihin sisältyneen veron kuudennen direktiivin 17 artiklan 3 kohdan johdantokappaleen ja c alakohdan mukaisesti silloin, kun liiketoimi liittyy yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneen elimen liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin?
- 3)Jos vastaus toiseen kysymykseen on myöntävä: voidaanko verovelvollisen ostoihin sisältynyt vero vähentää kokonaan, vai onko ostoihin sisältynyt vero osakkeiden hallussapidon osalta jätettävä vähennysoikeuden ulkopuolelle siinä tapauksessa, että verovelvollinen, joka harjoittaa edellisissä kysymyksissä tarkoitettua toimintaa, pitää lisäksi hallussaan osakkeita, jotka eivät kuulu liikevaihtoveron soveltamisalaan, kun otetaan huomioon yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-333/91, Sofitam, 22.6.1993 antama tuomio?
- 4)Jos kolmanteen kysymykseen vastataan jälkimmäisen vaihtoehdon mukaisesti: miten lasketaan vähennysoikeuden ulkopuolelle jäävän veron määrä?
<TI><P>Ensimmäinen kysymys</P></TI>11Ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy sitä, onko kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, ettei pelkkää joukkovelkakirjojen omistusoikeuden hankkimista ja hallussapitoa, mikä ei edistä muuta yrityksen toimintaa, sekä niistä johtuvaa tulojen saamista, ole pidettävä sellaisena taloudellisena toimintana, joka antaisi näiden liiketoimien toteuttajalle verovelvollisen ominaisuuden.12Aluksi on huomattava, että kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan taloudellisen toiminnan käsitteeseen sisältyy muun muassa liiketoiminta, joka käsittää aineellisen tai aineettoman omaisuuden hyödyntämistä jatkuvaluontoisessa tulonsaantitarkoituksessa.13Seuraavaksi on syytä muistuttaa, kuten yhteisöjen tuomioistuin on toistuvasti todennut (ks. asia C-186/89, Van Tiem, tuomio 4.12.1990, Kok. 1990, s. I-4363, 17 kohta), että kuudennen direktiivin 4 artiklassa alv:n soveltamisala määritellään erittäin laajaksi ja että soveltamisalaan kuuluvat palvelujen tuottamisen, jakelun ja tarjoamisen kaikki vaiheet.14Lisäksi yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että 4 artiklan 2 kohdan käsitteellä hyödyntäminen viitataan yhteisen alv-järjestelmän neutraalisuusperiaatteen mukaisesti liiketoimien oikeudelliseen muotoon katsomatta kaikkiin niihin liiketoimiin, joiden tarkoituksena on saada kyseisestä omaisuudesta jatkuvaluontoista tuloa (em. asia Van Tiem, tuomion 18 kohta).15Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin myös täsmentänyt, että pelkkää yhtiöosuuksien hankintaa ja hallussapitoa ei ole pidettävä kuudennessa direktiivissä tarkoitettuna taloudellisena toimintana, joka antaisi kyseiselle verovelvolliselle verovelvollisen ominaisuuden (asia C-60/90, Polysar Investments Netherlands, tuomio 20.6.1991, Kok. 1991, s. I-3111, 13 kohta). Pelkkä osakkuuksien hankkiminen toisista yrityksistä ei ole sellaista omaisuuden hyödyntämistä, jonka tarkoituksena on saada jatkuvaluontoista tuloa, koska mahdollinen osinko, joka on osakkuuden tuottoa, johtuu pelkästään omaisuuden omistamisesta (ks. tällä tavoin myös Sofitam, tuomio 22.6.1993, Kok. 1993, s. I-3513, 12 kohta).16On tietenkin mahdollista, että kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdassa tarkoitetut liiketoimet kuuluvat alv:n soveltamisalaan, jos ne on suoritettu arvopaperinvälitystä koskevana liiketoimintana tarkoituksin puuttua suoraan tai epäsuorasti osakkuuden hankinnan kohteena olevien yhtiöiden hallintoon tai jos ne ovat verollisen toiminnan suoraa, pysyvää ja välttämätöntä jatkamista (ks. em. asia Polysar Investments Netherlands, tuomion 14 kohta; asia C-155/94, Wellcome Trust, tuomio 20.6.1996, Kok. 1996, s. I-3013, 35 kohta ja asia C-306/94, Régie dauphinoise, tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s I- 3695, 18 kohta).17Ranskan hallitus on kuitenkin vedonnut siihen, että osakkeiden hankkiminen ja hallussapito, joista oli kyse edellä mainitussa asiassa Polysar Investments Netherlands, olisi erotettava joukkovelkakirjojen hankkimisesta ja hallussapidosta, mistä pääasiassa on kyse.18Tältä osin on todettava Alankomaiden hallituksen esittämällä tavalla, että joukkovelkakirjojen hallussapitäjän toiminta voitaisiin määritellä muodoltaan sellaiseksi sijoitustoiminnaksi, johon ei sisälly muuta kuin pelkkä omaisuuden hallinta. Joukkovelkakirjatuotot johtuvat pelkästään korkojen saamiseen oikeuttavien joukkovelkakirjojen hallussapidosta. Tähän nähden näin saatuja korkoja ei voida pitää joukkovelkakirjojen hallussapitäjän liiketoimen tai taloudellisen toiminnan vastikkeena, koska korot johtuvat pelkästään näiden joukkovelkakirjojen omistamisesta.19Siten ei ole mitään syytä käsitellä eri tavoin joukkovelkakirjojen hallussapitoa ja osakkuuksien omistamista. Sen takia 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdassa mainitaan vähennyskelpoisina liiketoimet, jotka koskevat sekä osakkeita että obligaatioita.20Ensimmäiseen kysymykseen on siten vastattava, että kuudennen direktiivin 4 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että pelkkää joukkovelkakirjojen omistusoikeuden hankkimista ja hallussapitoa, mikä ei edistä muuta yrityksen toimintaa, sekä niistä johtuvaa tulojen saamista, ei ole pidettävä taloudellisena toimintana, joka antaisi näiden liiketoimien toteuttajalle verovelvollisen ominaisuuden.21Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, muut ennakkoratkaisukysymykset ovat käyneet tarkoituksettomiksi.<TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI>22Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Alankomaiden ja Ranskan hallituksille sekä Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
on ratkaissut Hoge Raad der Nederlandenin 15.3.1995 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:
Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 4 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että pelkkää joukkovelkakirjojen omistusoikeuden hankkimista ja hallussapitoa, mikä ei edistä muuta yrityksen toimintaa, sekä niistä johtuvaa tulojen saamista, ei ole pidettävä taloudellisena toimintana, joka antaisi näiden liiketoimien toteuttajalle verovelvollisen ominaisuuden.