Nämä kysymykset ovat tulleet esille italialaisen makaroni- eli durumvehnän tuottajan valtiollista maatalousmarkkinoiden interventioelintä (AIMA) vastaan nostaman vahingonkorvauskanteen yhteydessä.

Tuottaja väittää kärsineensä vahinkoa AIMAn toiminnan seurauksena tämän ostettua maailmanmarkkinoilta huomattavia määriä durumvehnää jälleenmyydäkseen ne italialaisille makaronivalmisteiden tuottajille huomattavasti ostohintaa ja jopa vilja-alan yhteistä markkinajärjestelyä koskevien säännösten nojalla vahvistettua interventiohintaa alhaisempaan hintaan.

Toimenpide toteutettiin ajanjaksona, jona maailmanmarkkinahinnat olivat merkittävästi korkeammat kuin yhteisön säännöstön nojalla vahvistetut hinnat ja durumvehnän, josta yhteisössä on tuotannon vajausta, vienti kolmansiin maihin oli kokonaisuudessaan kielletty.

Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että AIMAn makaronivalmisteteollisuuden osalta käyttämä jälleenmyyntihinta oli arviolta 13000 liiraa sadalta kilogrammalta eli alhaisempi kuin tavoitehinta, joka oli noin 16400 liiraa, ja jopa alhaisempi kuin interventiohinta, joka oli noin 15000 liiraa, kun taas pääasian kantajan tammikuussa 1975 myymästään durumvehnämäärästä saama hinta oli 17000 liiraa sadalta kilogrammalta.

Kolmas, neljäs ja viides kysymys koskevat toimijoiden yksittäistä tilannetta valtion puuttuessa laittomasti yhteisessä markkinajärjestelyssä määrättyihin hinnanmuodostusjärjestelmiin sekä johtopäätöksiä, jotka on tehtävä, jos tällaisella puuttumisella on ollut yhteisön säännöstössä toimijoille myönnettyjä oikeuksia loukkaava vaikutus.

Koska järjestelyn yhtenä pääasiallisena tavoitteena on varmistaa tuottajille tavoitehinnan mukaan määritettävä hinta, tämä tavoite vaarannetaan, jos valtiollisen toimielimen toiminta on omiaan vaikuttamaan markkinaedellytyksiin ja aiheuttamaan hintojen laskun alle kyseisen tason.

Näin ollen on pääteltävä, että jäsenvaltion toimiminen siten, että se ostaa durumvehnää maailmanmarkkinoilta ja jälleenmyy sen sitten yhteisön markkinoille tavoitehintaa alhaisempaan hintaan, on yhteensopimatonta vilja-alan yhteisen markkinajärjestelyn kanssa.

Tosiasiallisesti yksittäinen tuottaja voi yhteisön säännöstön perusteella vaatia, ettei häntä estetä saamasta tuotteestaan hintaa, joka on lähellä tavoitehintaa tai joka ei ole ainakaan interventiohintaa alhaisempi.

Asetuksen N:o 120/67/ETY tarkoituksena on nimenomaan suojata yhteisön maataloustuotannon kehitys maailmanmarkkinahintojen vaihteluilta ja tällä tavoin taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso sekä vakauttaa markkinat yhteisön maksujen ja tukien avulla, joilla maatalouden yhteismarkkinoiden toimintaa suojellaan maailmanmarkkinoiden vaaroilta.

Näin ollen yksittäinen maataloudenharjoittaja ei voi yhteisön oikeuden perusteella väittää kärsineensä vahinkoa, jos hinta, jonka hän on tosiasiallisesti tuotteestaan markkinoilla saanut, on tavoitehintaa korkeampi.