JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ANDREA BIONDI
8 päivänä lokakuuta 2026 (1)
Asia C‑390/25
HUS-yhtymä,
jossa asian käsittelyyn osallistuvat
Cloudia OY ja
SC Software OY
(Ennakkoratkaisupyyntö – Korkein hallinto-oikeus (Suomi))
Ennakkoratkaisupyyntö – Julkiset hankinnat – Direktiivi 2014/24/EU – 30 artikla – Kilpailullinen neuvottelumenettely – 67 artiklan 5 kohta – Sopimuksentekoperusteiden suhteellinen painotus – Painotuksen ilmaiseminen vaihteluvälejä käyttäen – Suhteellisen painotuksen täsmentäminen lopullisessa tarjouspyynnössä – Vaihteluvälien, joista ei käy ilmi sopimuksentekoperusteiden lopullista tärkeysjärjestystä, käyttäminen hankintailmoituksessa
I Johdanto
1. Korkeimman hallinto-oikeuden (Suomi) esittämä ennakkoratkaisupyyntö koskee kahta tärkeää seikkaa julkisten hankintojen alalla.
2. Yhtäältä se tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden tulkita ensimmäistä kertaa direktiivin 2014/24/EU(2) säännöksiä, jotka koskevat kilpailullista neuvottelumenettelyä eli erityistä monivaiheista hankintamenettelyä, jota tyypillisesti käytetään teknisesti, oikeudellisesti tai taloudellisesti monimutkaisissa hankinnoissa. Toisaalta unionin tuomioistuin voi sen johdosta selventää kyseisen direktiivin 67 artiklan 5 kohdassa hankintaviranomaisille asetettua velvollisuutta ilmoittaa kullekin hankintasopimuksen tekoperusteelle annettu suhteellinen painotus erityisesti siinä tapauksessa, että painotus on ilmoitettu käyttämällä vaihteluvälejä. Direktiivissä 2014/24 säädettyjen julkisia hankintoja koskevien säännösten näiden kahden seikan välinen vuorovaikutus on nyt käsiteltävän asian ytimessä.
3. Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, joka koskee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirien kuntayhtymän (josta on sittemmin tullut HUS-yhtymä) kilpailullisen neuvottelumenettelyn muodossa järjestämää hankintamenettelyä. Kyseessä olevan hankinnan kohteena oli hankintojen kokonaisvaltaisen johtamisjärjestelmän ja siihen liittyvien asiantuntijapalvelujen hankinta.
4. Hankintailmoituksesta ilmeni, että hankintaviranomainen aikoi tehdä sopimuksen kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella. Hankintailmoitukseen liitetyssä menettelyn kuvauksessa täsmennettiin myös, että tarjousten vertailu tapahtuu lopullisessa tarjouspyynnössä kuvatulla tavalla. Siinä todettiin myös, että alustavat sopimuksentekoperusteet ja painoarvojen vaihteluvälit ovat seuraavat:
– Hinta 30–70 prosenttia
– Toiminnalliset ominaisuudet 15–35 prosenttia
– Asiantuntijatiimin kyvykkyys 15–35 prosenttia.
5. Osallistumishakemuksen tehneistä hakijoista valittujen neljän ehdokkaan kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen HUS-yhtymä kehotti näitä ehdokkaita esittämään lopullisen tarjouksensa. Tarjouspyynnön mukaan hinta-laatusuhteen painotus sekä sopimuksentekoperusteet ovat seuraavat:
”– Hinta 30 %
– Laatu 70 %
– Lisätoiminnallisuudet (35 pistettä)
– Haastattelu (35 pistettä)”.
6. HUS-yhtymä on hankintapäätöksellä ja sen jälkeen tekemällään hankintaoikaisupäätöksellä valinnut hankintasopimuksen sopimuspuoleksi SC Software Oy:n ja varatoimittajaksi Cloudia Oy:n.
7. Cloudia Oy valitti päätöksestä markkinaoikeuteen ja väitti, että hankintaviranomaisen hankintailmoituksessa yksilöimä sopimuksentekoperusteiden painotuksen vaihteluväli 30–70 prosenttia oli kohtuuttoman suuri. Markkinaoikeus hyväksyi valituksen ja kumosi sopimuspuolen valinnan. HUS-yhtymä haki muutosta tähän ratkaisuun ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta.
8. Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on sen käsiteltävänä olevassa asiassa kaksi tulkintaepäilyä. Tästä syystä se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Tuleeko hankintaviranomaisen direktiivin 2014/24/EU 30 artiklassa tarkoitetussa kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä arvioida saadut tarjoukset hankintailmoituksessa tai hankekuvauksessa vahvistettujen sopimuksen tekoperusteiden ja niitä koskevien suhteellisten painotusten perusteella, vai onko hankintaviranomaisella oikeus neuvottelujen jälkeen tarjoajille toimitetussa lopullisessa tarjouspyynnössä tarkentaa hankintailmoituksessa tai hankekuvauksessa ilmoitettuja sopimuksen tekoperusteita koskevia suhteellisia painotuksia erityisesti silloin, kun painotukset on hankintailmoituksessa tai hankekuvauksessa ilmaistu käyttämällä direktiivin 67 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua vaihteluväliä?
2) Mikäli hankintaviranomaisella on kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä oikeus tarkentaa hankintailmoituksessa tai hankekuvauksessa direktiivin 2014/24/EU 67 artiklan 5 kohdan toisessa kohdassa tarkoitettua vaihteluväliä käyttäen ilmaistuja painotuksia tarjouspyyntöä laadittaessa, voidaanko hankintaviranomaisen tässä asiassa hankintailmoitusvaiheessa käyttämää painotusten vaihteluväliä pitää direktiivin 67 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisena, kun otetaan huomioon erityisesti yhtäältä se, että hankintaviranomaisen käyttämästä vaihteluvälistä ei ole ilmennyt hintaa ja laatua koskevien sopimuksentekoperusteiden lopullinen tärkeysjärjestys, ja toisaalta se, että sopimuksen tekoperusteet ja niiden suhteellinen painotus on lopullisessa tarjouspyynnössä esitetty hankintailmoitusvaiheessa ilmoitetun vaihteluvälin puitteissa?”
II Arviointi
9. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät ennakkoratkaisukysymykset koskevat kumpikin direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan soveltamista kyseisen direktiivin 30 artiklassa säädetyn kilpailullisen neuvottelumenettelyn erityisessä asiayhteydessä.
10. Aluksi on muistutettava, että direktiivin 2014/24 67 artiklassa määritetään hankintasopimuksen tekoperusteita koskevat yleiset säännöt. Sen 5 kohta koskee hankintaviranomaisten velvollisuutta ilmoittaa näiden perusteiden suhteellinen painotus. Kyseinen 5 kohta jakautuu kolmeen alakohtaan.
11. Ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että ”hankintaviranomaisen on täsmennettävä kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen määrittämiseksi valitsemansa kunkin perusteen suhteellinen painotus hankinta-asiakirjoissa, paitsi jos tämä määritetään yksinomaan hinnan perusteella”.
12. Toisen alakohdan mukaan ”painotukset voidaan ilmaista ilmoittamalla asianmukainen kohtuullinen vaihteluväli”.
13. Kolmannessa alakohdassa säädetään, että ”jos painotusta ei objektiivisista syistä voida määritellä, hankintaviranomaisen on ilmoitettava perusteet alenevassa tärkeysjärjestyksessä”.
14. Molemmat ennakkoratkaisukysymykset koskevat direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa siltä osin kuin kyse on HUS-yhtymän käyttämistä vaihteluväleistä niiden sopimuksentekoperusteiden suhteellisen painotuksen ilmaisemisessa, joita se aikoi käyttää. Ensimmäinen kysymys koskee lähinnä ajankohtaa, jolloin hankintaviranomainen voi kilpailullisen neuvottelumenettelyn yhteydessä määrittää lopullisesti hankintailmoituksessa vaihteluvälejä käyttäen ilmaistun suhteellisen painotuksen; toinen kysymys koskee sitä vastoin sitä, onko HUS-yhtymän kyseisessä hankinnassa käyttämä vaihteluväli ”asianmukainen”.
15. Näihin kahteen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi on aluksi aiheellista kuvata lyhyesti kilpailullisen neuvottelumenettelyn olennaisia piirteitä, sellaisina kuin niistä säädetään direktiivissä 2014/24.
A Katsaus kilpailulliseen neuvottelumenettelyyn
16. Kilpailullinen neuvottelumenettely on joustava menettely, joka on suunniteltu erityisen monimutkaisiin hankintoihin. Se on osoittautunut käyttökelpoiseksi tapauksissa, joissa hankintaviranomaiset eivät pysty määrittelemään, millä tavoin niiden tarpeet voitaisiin tyydyttää, tai arvioimaan, millaisia teknisiä, taloudellisia tai oikeudellisia ratkaisuja markkinat voisivat tarjota.(3) Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun on kyse innovatiivisista hankkeista tai kun palvelut tai tavarat edellyttävät mukauttamista tai suunnittelua, kuten silloin, kun hankinnan kohteet ovat monitahoisia, esimerkiksi pitkälle kehitettyjä tuotteita, tai immateriaalisia palveluja, esimerkiksi tiettyjä konsultointipalveluja.(4) Kilpailullisen neuvottelumenettelyn perustavanlaatuisena tarkoituksena on sen mahdollistaminen, että hankintaviranomainen voi hyväksyttyjen ehdokkaiden kanssa käytyjen neuvottelujen avulla yksilöidä ja määritellä sopivimmat keinot tarpeidensa täyttämiseksi ennen lopullisten tarjousten pyytämistä.
17. Kilpailullinen neuvottelumenettely otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön unionin oikeudessa direktiivillä 2004/18(5) tarkoituksena säätää juuri sellaisesta joustavasta menettelystä, joka tarjoaa hankintaviranomaisille laillisen ja avoimen keinon neuvotella markkinoiden kanssa silloin, kun se on tarpeen erityisesti hankinnan monitahoisuuden vuoksi. Direktiivissä 2014/24 säilytettiin menettelyn alkuperäinen logiikka, mutta sisällytettiin se päivitettyyn sääntelykehykseen.
18. Kilpailullinen neuvottelumenettely ei ole vapaasti hankintaviranomaisten käytettävissä, vaan se edellyttää tiettyjen direktiivin 2014/24 26 artiklan 4 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymistä. Näin ollen hankintaviranomainen voi turvautua kilpailulliseen neuvottelumenettelyyn vain, jos kyseessä on yksi tai useampi seuraavista tilanteista: hankintaviranomaisen tarpeita ei voida täyttää mukauttamatta olemassa olevia ratkaisuja; hankinnan kohteena oleviin rakennusurakoihin, tavaroihin tai palveluihin kuuluu innovatiivisia tai suunnittelua vaativia ratkaisuja; hankintasopimusta ei sopimuksen kohteen luonteeseen, monitahoisuuteen tai rahoitukselliseen ja oikeudelliseen muotoon liittyvistä erityisistä syistä tehdä ilman edeltäviä neuvotteluja; tai ei pystytä vahvistamaan riittävän tarkkoja teknisiä eritelmiä.
19. Kilpailullisesta neuvottelumenettelystä säädetään direktiivin 2014/24 30 artiklassa, ja se jakautuu lähinnä neljään vaiheeseen.
20. Ensimmäisessä vaiheessa menettely aloitetaan siten, että hankintaviranomainen julkaisee hankintailmoituksen. Hankintailmoituksessa tai hankekuvauksessa on ilmoitettava ja määriteltävä hankintaviranomaisen tarpeet, vaatimukset ja valitut hankintasopimuksen tekoperusteet.(6) Kiinnostuneet talouden toimijat, jotka täyttävät valintaperusteet, voivat pyytää saada osallistua kilpailulliseen neuvottelumenettelyyn.(7)
21. Toinen vaihe muodostuu varsinaisesta neuvottelusta, joka on menettelyn ytimessä. Ensinnäkin hankintaviranomainen esittää valituille toimijoille samanaikaisesti ja kirjallisesti kutsun osallistua neuvotteluihin;(8) kutsujen sisältö täsmennetään direktiivin 2014/24 liitteessä IX.
22. Tämän jälkeen hankintaviranomainen aloittaa valittujen ehdokkaiden kanssa neuvottelun, jonka tarkoituksena on kartoittaa ja määritellä keinot, joilla hankintaviranomaisten tarpeet voidaan parhaiten täyttää. Neuvottelu voi koskea kaikkia hankinnan näkökohtia. Neuvottelut voidaan toteuttaa vaiheittain siten, että neuvoteltavien ratkaisujen määrää rajoitetaan neuvottelun aikana soveltamalla kuitenkin aina hankintailmoituksessa tai hankekuvauksessa vahvistettuja hankintasopimuksen tekoperusteita.(9)
23. Neuvottelun kuluessa hankintaviranomaisten on varmistettava kaikkien osallistujien yhdenvertainen kohtelu erityisesti siten, etteivät ne anna tietoja syrjivästi niin, että jotkut osallistujat saattavat päästä muita edullisempaan asemaan.(10) Neuvottelujen aikana sovelletaan myös luottamuksellisuuden periaatetta: hankintaviranomaiset eivät saa paljastaa muille osallistujille minkään neuvotteluun osallistuvan ehdokkaan ehdottamia ratkaisuja tai antamia luottamuksellisia tietoja ilman tämän suostumusta.(11) Neuvottelua on jatkettava, kunnes hankintaviranomainen saa kartoitettua ratkaisumallit, joilla kyetään täyttämään sen määrittelemät tarpeet.(12)
24. Kolmannessa vaiheessa, kun neuvotteluvaihe on julistettu päättyneeksi, hankintaviranomainen lähettää jäljelle jääneille tarjoajille pyynnön jättää lopulliset tarjouksensa neuvottelun aikana määriteltyjen ratkaisujen perusteella.(13)
25. Neljännessä vaiheessa arvioidaan saadut tarjoukset hankintailmoituksessa tai hankekuvauksessa vahvistettujen sopimuksen tekoperusteiden mukaan(14) ja tehdään sitten lopullinen hankintasopimus.
B Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
26. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään, onko direktiivin 2014/24 30 artiklaa ja 67 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä hankintaviranomaisella, joka on ilmoittanut hankintailmoituksessa tai hankekuvauksessa hankintasopimuksen tekoperusteiden suhteellisen painotuksen vaihteluvälejä käyttäen, on oikeus tarkentaa lopullisesti tätä suhteellista painotusta lopullisessa tarjouspyynnössä, joka toimitetaan osallistujille niiden kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen.
27. Kuten edellä on todettu, direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa sallitaan se, että hankinta-asiakirjoissa ilmoitetaan hankintasopimuksen tekoperusteiden suhteellinen painotus kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen määrittämiseksi käyttäen asianmukaista vaihteluväliä.
28. Jo kilpailullisen neuvottelumenettelyn luonteen vuoksi vaihteluvälien käyttö soveltuu erityisen hyvin tämäntyyppiseen menettelyyn. Kuten edellä on todettu, kilpailullinen neuvottelumenettely edellyttää nimittäin luonnostaan sitä, että hankintaviranomaisille myönnetään huomattavaa joustoa sen vuoksi, että ne käyttävät tämäntyyppistä menettelyä silloin, kun ne eivät vielä pysty määrittelemään, millä tavoin niiden tarpeet voitaisiin täyttää.
29. Tässä yhteydessä mahdollisuus käyttää asianmukaisia vaihteluvälejä siten, että suhteellisia painotuksia ei siis määritellä ennalta tarkasti, antaa hankintaviranomaisille huomattavaa harkintavaltaa ja joustoa hankintasopimuksen tekoperusteiden soveltamistapojen osalta. Kun vaihteluvälit ovat asianmukaisia, ne antavat osallistujille samalla riittävän tarkan kehyksen, jotta ne voivat ymmärtää arvioinnin ne olennaiset osatekijät, joiden perusteella sopimus tehdään.
30. Siitä, milloin vaihteluvälinä ilmaistu suhteellinen painotus on ilmoitettava, on todettava, että direktiivin 2014/24 liitteestä IX ja erityisesti sen 1 kohdan e alakohdasta, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 30 artiklan 2 kohdan viimeisen virkkeen ja 54 artiklan kanssa, ilmenee nimenomaisesti, että sopimuksen tekoperusteiden suhteellisen painotuksen on sisällyttävä joko hankintailmoitukseen taikka kiinnostuksen vahvistamispyyntöön, teknisiin eritelmiin tai hankekuvaukseen.
31. Tämä on sitä paitsi unionin tuomioistuimen sen oikeuskäytännön mukaista, jonka mukaan hankintaviranomaisten velvollisuus ilmoittaa hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa kunkin sopimuksentekoperusteen ”suhteellinen painotus” merkitsee sitä, että painotussäännöt on vahvistettava selvästi jo heti hankintamenettelyn alussa, joten hankintaviranomainen ei lähtökohtaisesti saa soveltaa painotussääntöjä, joita se ei ole etukäteen saattanut tarjoajien tietoon.(15)
32. On siis selvää, että suhteellisen painotuksen ilmoittamisen vaihteluvälejä käyttäen on avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden mukaisesti tapahduttava kilpailullisen neuvottelumenettelyn alussa.
33. Siinä tapauksessa, että hankintaviranomainen päättää käyttää vaihteluvälejä, direktiivissä 2014/24 ei kuitenkaan täsmennetä, missä hankintamenettelyn ja erityisesti monitahoisen kilpailullisen neuvottelumenettelyn vaiheessa tämä suhteellinen painotus on määritettävä lopullisesti.
34. Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa tämä lopullinen määrittely tehtiin valittujen osallistujien kanssa käytyjen neuvottelujen päätteeksi lopullisessa tarjouspyynnössä.
35. Tältä osin neuvotteluvaiheen tavoitteena on yksilöidä ja määritellä, millä tavoin hankintaviranomaisen tarpeet voidaan parhaiten täyttää. Tässä yhteydessä hankintaviranomaisten on käytävä valittujen osallistujien kanssa jäsenneltyjä keskusteluja, jotka voivat koskea kaikkia hankinnan näkökohtia ja joiden tarkoituksena on tarkentaa neuvottelujen edetessä kyseistä hankintaa koskevia tietoja. Osallistujat esittävät lopulliset tarjouksensa vasta, kun tämä neuvottelu päättyy ja kun hankintaviranomainen saa kartoitettua ratkaisumallit, joilla kyetään täyttämään sen määrittelemät tarpeet.
36. Tästä seuraa, että niin kauan kuin kilpailullista neuvottelumenettelyä ei ole vielä saatu päätökseen, koska tyydyttäviä ratkaisuja ei ole vielä löydetty, hankintaviranomaisella on säilyttävä kilpailullisen neuvottelumenettelyn tarjoama jousto näiden ratkaisujen määrittelemiseksi. Tässä vaiheessa ei siis ole ehdottoman välttämätöntä, että tarjousperusteiden suhteellinen painotus, joka ilmaistaan vaihteluväleinä, määritetään lopullisesti. Toisaalta se, että hankintaviranomainen velvoitettaisiin määrittämään tämä painotus lopullisesti ennen neuvotteluvaiheen päättymistä, saattaisi rajoittaa kyseisessä menettelyssä nimenomaisesti tarjottua joustoa tai jopa tehdä tyhjäksi sen merkityksen.
37. Kilpailullisen neuvottelumenettelyn lopulta päätyttyä ja siten sen jälkeen, kun yksi tai useampi mahdollinen ratkaisu on lopullisesti selvitetty, hankintaviranomainen voi kuitenkin määrittää sopimuksentekoperusteiden lopulliset suhteelliset painotukset ennalta ilmoitettujen vaihteluvälien rajoissa, jotta neuvotteluissa jäljellä olevat osallistujat voivat ottaa ne huomioon laatiessaan lopullisia tarjouksiaan.
38. Merkityksellisten säännösten tulkitseminen tällä tavoin takaa lisäksi sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen(16) että siitä johtuvan avoimuusvelvoitteen noudattamisen.(17)
39. Katson, että edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava seuraavasti: direktiivin 2014/24 30 artiklaa ja 67 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä hankintaviranomaisella, joka on ilmoittanut hankintailmoituksessa tai hankekuvauksessa hankintasopimuksen tekoperusteiden suhteellisen painotuksen vaihteluvälejä käyttäen, on oikeus tarkentaa lopullisesti tätä suhteellista painotusta lopullisessa tarjouspyynnössä, joka toimitetaan osallistujille niiden kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen.
C Toinen ennakkoratkaisukysymys
40. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella ennakkoratkaisukysymyksellään, onko direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 30 artiklan kanssa, tulkittava siten, että hankintaviranomainen voi kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä käyttää hankintailmoituksessa hankintasopimuksen tekoperusteiden suhteellisen painotuksen vaihteluvälejä, joista ei ilmene näiden perusteiden lopullista tärkeysjärjestystä, kun otetaan huomioon, että lopullisessa tarjouspyynnössä ilmoitetut sopimuksen tekoperusteet ja niiden suhteellinen painotus on esitetty hankintailmoituksessa ilmoitetun vaihteluvälin puitteissa.
41. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt tämän ennakkoratkaisukysymyksen asiayhteydessä, jossa, kuten edellä 4 kohdasta ilmenee, sen käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevassa hankintamenettelyssä hankintaviranomaisen sopimuksentekoperusteiden suhteellisen painotuksen ilmoittamisessa käyttämien vaihteluvälien osalta määrättiin seuraavaa: hintaa koskee 30–70 prosentin vaihteluväli, ja laadun osalta on kaksi vaihteluväliä eli 15–35 prosenttia toiminnallisten ominaisuuksien osalta ja 15–35 prosenttia asiantuntijatiimin kyvykkyyden osalta.
42. Näiden vaihteluvälien käyttäminen ei siis mahdollistanut hankintailmoituksen julkaisemishetkellä sen määrittämistä, mikä oli sopimuksentekoperusteiden välinen tärkeysjärjestys, eikä se mahdollistanut etenkään sen määrittämistä, mikä hinnasta ja kahdesta laatua koskevasta sopimuksentekoperusteesta olisi määräävässä asemassa hankintasopimuksen sopimuspuolta lopullisesti valittaessa. Kun tällaisia vaihteluvälejä käytetään, on nimittäin mahdollista saada lukematon määrä mahdollisuuksia kahden ääritilanteen välillä: tilanne, jossa lopullisten suhteellisten painotusten määrittämisen jälkeen hinnalla on 70 prosentin ja laadulla 30 prosentin vaikutus, tai käänteisesti, kuten käsiteltävässä asiassa, tilanne, jossa laatu vaikuttaa 70 prosenttia ja hinta vain 30 prosenttia.
43. Tässä yhteydessä sen selvittämiseksi, onko – kuten toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä tiedustellaan – kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä tällaisten vaihteluvälien käyttö yhteensopivaa direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan kanssa, katson tarpeelliseksi tulkita ensin kyseistä säännöstä sen määrittämiseksi, sallitaanko siinä yleisesti se, että hankintasopimuksen tekoperusteiden suhteellisen painotuksen osalta käytetään vaihteluvälejä, joista ei ilmene sopimuksentekoperusteiden lopullista tärkeysjärjestystä. Tämän jälkeen on tutkittava, onko erityinen lähestymistapa kilpailullisen neuvottelumenettelyn erityisessä asiayhteydessä oikeutettua vai ei, kun otetaan huomioon tämän menettelyn erityispiirteet.
1. 67 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan tulkinta
44. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöstä tai määräystä tulkittaessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on,(18) sekä kyseisen lainsäädännön syntyhistoria.(19)
45. Sanamuodon kannalta tarkasteltuna direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että hankintasopimuksen tekoperusteiden suhteelliset painotukset voidaan ilmaista ilmoittamalla asianmukainen vaihteluväli.(20)
46. Kyseisen säännöksen sanamuodon mukainen tarkastelu ei anna lopullista selvyyttä siitä, onko sopimuksen tekoperusteiden suhteellisessa painotuksessa, jossa käytetään vaihteluvälejä, ilmoitettava näiden perusteiden lopullinen tärkeysjärjestys vai ei.
47. Yhtäältä suhteellisen painotuksen käsite ei nimittäin sinänsä välttämättä edellytä huomioon otettujen tekijöiden asettamista lopulliseen tärkeysjärjestykseen.
48. Terminologisesta näkökulmasta tarkasteltuna painotus on statistiikan alalla toimenpide (jota kutsutaan myös punnitukseksi), jolla keskiarvoa laskettaessa kullekin osatekijälle annetaan kerroin (painoarvo), joka ilmaisee kyseisen osatekijän suhteellisen merkityksen suhteessa muihin osatekijöihin. Koska painotus on ”suhteellinen”, on selvää, että sen avulla on voitava yksilöidä kaikkien huomioon otettujen tekijöiden suhteellinen merkitys. Jos painotus ilmaistaan käyttämällä vaihteluvälejä, se ei kuitenkaan välttämättä aina sisällä täydellistä ja yksiselitteistä järjestystä, vaikka se yleensä merkitseekin ainakin osatekijöiden osittaisen tärkeysjärjestyksen määrittämistä. Tämä riippuu siitä, miten vaihteluvälit on määritelty.
49. Silloin, kun vaihteluvälit eivät ole päällekkäisiä (esim. A = 40–50 %, B = 25–35 % ja C = 15–20 %), eri tekijöiden välinen lopullinen tärkeysjärjestys sisältyy vaihteluväleihin. Silloin, kun vaihteluvälit ovat päällekkäisiä, kuten kyseessä olevan hankintasopimuksen tarjouspyynnössä käytettyjen vaihteluvälien osalta (esim. A = 30–50 %, B = 25–45 % ja C = 10–30 %), tekijöiden ratkaisevaa järjestystä ei voida varmuudella päätellä ennen kuin vaihteluvälien mukaiset lopulliset arvot on määritetty lopullisesti.
50. Toisaalta direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että vaihteluvälin on oltava ”asianmukainen”. Direktiivissä 2014/24 ei kuitenkaan – mielestäni tarkoituksellisesti – täsmennetä, mitä ”asianmukaisella” vaihteluvälillä tarkoitetaan, ja jätetään siten tulkitsijan ja viime kädessä unionin tuomioistuimen tehtäväksi määrittää tapauskohtaisesti tämän käsitteen ulottuvuus.
51. Tässä yhteydessä on näin ollen suoritettava direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan systemaattinen ja teleologinen arviointi sen määrittämiseksi, sallitaanko kyseisessä säännöksessä se, että sopimuksentekoperusteiden suhteellinen painotus ilmoitetaan vaihteluväleillä, joissa ei etukäteen määritetä näiden perusteiden lopullista tärkeysjärjestystä.
52. Tältä osin kyseessä oleva säännös kuuluu systemaattiselta kannalta direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohtaan, joka, kuten edellä 10–13 kohdassa on muistutettu, koostuu kolmesta alakohdasta. Ensimmäisessä alakohdassa säädetään ensinnäkin hankintaviranomaisten lähtökohtaisesta velvollisuudesta täsmentää hankintasopimuksen tekoperusteiden suhteellinen painotus.
53. Johdanto-osan 90 perustelukappaleesta ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että tämä velvoite vastaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja siitä johtuvan avoimuusvelvoitteen noudattamisen takaamista koskevaa vaatimusta. Sen tarkoituksena on nimittäin mahdollistaa se, että kaikki hankintamenettelyyn osallistuvat toimijat voivat kohtuudella saada tietoja kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen määrittämiseksi sovellettavista perusteista ja menettelyistä. Kyseinen velvoite heijastaa direktiivin 2014/24 18 artiklan 1 kohdassa säädettyä hankintaviranomaisten velvollisuutta kohdella taloudellisia toimijoita yhdenvertaisesti ja syrjimättä sekä toimia avoimesti.(21)
54. Direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa eli säännöksessä, jota käsiteltävässä asiassa tulkitaan, annetaan hankintaviranomaisille mahdollisuus ilmoittaa suhteellinen painotus käyttämällä vaihteluvälejä, mikä takaa niille joustoa. Tälle mahdollisuudelle ei ole asetettu mitään tarkoituksenmukaisuusedellytystä. Hankintaviranomainen voi käyttää vaihteluvälejä oman harkintansa mukaan, ja sen on noudatettava ainoastaan ehtoa, jonka mukaan vaihteluvälin on oltava asianmukainen. Vaikka direktiivissä 2014/24 ei täsmennetä, kuten edellä on todettu, ”asianmukaista vaihteluväliä” koskevan ilmaisun merkitystä, on selvää, että sen on liityttävä suhteellisen painotuksen ilmoittamista koskevan velvollisuuden tavoitteeseen, joka, kuten edellisessä kohdassa on todettu, koskee tarvetta taata yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja siitä johtuvan avoimuusvelvoitteen noudattaminen.
55. Kolmannessa alakohdassa, luettuna yhdessä johdanto-osan 90 perustelukappaleen kanssa, säädetään, että ainoa tilanne, jossa hankintaviranomaiset voivat poiketa velvoitteesta ilmoittaa hankintasopimuksen tekoperusteiden suhteellinen painotus, on silloin, kun painotusta ei voida määrittää ennakolta erityisesti sopimuksen monitahoisuuden vuoksi. Painotuksen ilmoittamista etukäteen koskevasta vaatimuksesta poikkeaminen on kuitenkin asianmukaisesti oikeutettava ja perusteltava. Tällaisessa tapauksessa on lisäksi tarpeen, että kyseiset hankintaviranomaiset joka tapauksessa ilmoittavat sopimuksentekoperusteet alenevassa tärkeysjärjestyksessä.
56. Hankintasopimuksen tekoperusteiden alenevan tärkeysjärjestyksen ilmoittaminen vaikuttaa siis direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan systematiikassa olevan ehdoton raja, joka on tarpeen sen takaamiseksi, että ehdokkaille taataan yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteiden vähimmäismääräinen noudattaminen siltä osin kuin on kyse tarpeesta tietää etukäteen, mikä merkitys hankintasopimuksen tekoperusteilla on. Jos objektiivisista ja perustelluista syistä ei ole mahdollista ilmoittaa näiden perusteiden suhteellista painotusta, direktiivissä 2014/24 säädetään, että tällöin on ilmoitettava ainakin näiden perusteiden aleneva tärkeysjärjestys.
57. Vaikka hankintasopimuksen tekoperusteiden alenevan tärkeysjärjestyksen ilmoittaminen on ehdoton raja sille harkintavallalle, joka hankintaviranomaisille on jätetty, jotta ne voivat täyttää velvollisuutensa saattaa etukäteen ehdokkaiden tietoon sopimuksentekoperusteiden erityisen merkityksen, vaikuttaa kuitenkin väistämättä siltä, että tätä rajaa on noudatettava myös, kun kyseisten perusteiden suhteellinen painotus ilmoitetaan vaihteluvälein. Tässä yhteydessä ei olisi mielestäni myöskään loogista, että kolmannessa alakohdassa poikkeus- ja jäännösluonteisesti säädetty poikkeuksen mahdollisuus, jonka osalta säädetään nimenomaisesti, että se on oikeutettava ja perusteltava asianmukaisesti, olisi hankintaviranomaisten harkintavallan osalta rajoittavampi ja suppeampi sääntö kuin toisessa alakohdassa säädetyn kaltainen yleisluonteisempi sääntö. Lisäksi velvollisuudella määrittää ”asianmukaisia” vaihteluvälejä pyritään nimenomaan estämään hankintaviranomaisia määrittämästä niin epämääräisiä painotuksia, että kilpailijat eivät voi niiden avulla heti ymmärtää kunkin hankintasopimuksen tekoperusteen suhteellista merkitystä.
58. Tarkasteltavan säännöksen syntyhistoria näyttää lisäksi vahvistavan tällaisen tulkinnan säännöksestä. Tältä osin direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohtaan tällä hetkellä kuuluva säännös on sisällytetty julkisia hankintoja koskevaan unionin säännöstöön direktiivin 2004/18 53 artiklan 2 kohdalla. Kyseisen direktiivin esitöistä(22) ilmenee, että velvollisuus ilmoittaa hankintasopimuksen tekoperusteiden suhteellinen painotus oli otettu käyttöön nimenomaan sen hankintaviranomaisille jätetyn harkintavallan rajoittamiseksi, jota pidettiin liiallisena, koska niillä oli ennen tämän säännöksen voimaantuloa pelkkä velvollisuus ilmoittaa tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa ne sopimuksentekoperusteet, joita ne aikovat soveltaa, ”mahdollisuuksien mukaan alenevassa järjestyksessä”.(23) Tämä vahvistaa sen, että kolmannessa alakohdassa tarkoitettu säännös ei voi olla hankintaviranomaisten harkintavallan rajoittamisen osalta rajoittavampi kuin toiseen alakohtaan sisältyvä säännös.
59. Toisaalta puhtaasti teleologisesta näkökulmasta katson, että jos hankintaviranomaisille annettaisiin mahdollisuus käyttää hankintailmoituksessa vaihteluvälejä, joiden avulla hankintasopimuksen tekoperusteiden tärkeysjärjestyksen määrittämistä voidaan myöhemmin muuttaa, loukattaisiin yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteita, joita hankintaviranomaisten on direktiivin 2014/24 18 artiklan nojalla noudatettava koko hankintamenettelyn ajan(24) ja joiden noudattaminen direktiivin 67 artiklan 5 kohdassa pyritään nimenomaisesti takaamaan, kuten tämän ratkaisuehdotuksen 55 kohdassa on todettu.
60. Jos nimittäin sallittaisiin sellaisten vaihteluvälien käyttäminen, joiden perusteella ei voida ymmärtää suhteellista tärkeysjärjestystä, hankintaviranomaisille varattaisiin mahdollisuus antaa sopimuksen tekoperusteille tarjousten arviointihetkellä tietty painotus ja siten suhteellinen arvo, jota tarjoajat eivät tunne. Näin hankintaviranomaiset voisivat antaa yhdelle tai useammalle perusteelle ennalta-arvaamattoman merkityksen vielä tarjousten avaamisen jälkeenkin, jolloin ne voisivat suosia jotakin tarjousta.(25)
61. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi selvästi sekä se, että kunkin sopimuksentekoperusteen suhteellinen painotus on vahvistettava selvästi jo julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekomenettelyn alussa, jolloin tarjoajat voivat määrittää objektiivisesti sen tosiasiallisen merkityksen, joka tietyllä sopimuksentekoperusteella on suhteessa muuhun perusteeseen hankintaviranomaisen arvioidessa niitä myöhemmin, että myös se, että kunkin sopimuksentekoperusteen suhteellista painotusta ei myöskään saada muuttaa menettelyn aikana.(26)
62. Unionin tuomioistuin on hyväksynyt yhden ainoan poikkeuksen tähän suppeaan lähestymistapaan ja vain sopimuksen tekemisen alaperusteiden osalta sillä edellytyksellä, että yhdenvertaisen kohtelun suojaa koskevia vaatimuksia ja siitä seuraavaa avoimuusvelvoitetta noudatetaan.(27)
63. Edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan nojalla ei mielestäni ole sallittua, että sopimuksentekoperusteiden suhteellinen painotus ilmoitetaan vaihteluvälein, joissa ei määritetä etukäteen näiden perusteiden lopullista tärkeysjärjestystä. Tällaisia vaihteluvälejä ei siis voida pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuina ”asianmukaisina” vaihteluväleinä.
2. Direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan soveltaminen kilpailullisen neuvottelumenettelyn erityisessä asiayhteydessä
64. On kuitenkin tutkittava, onko kilpailullisen neuvottelumenettelyn ominaisuudet ja erityispiirteet, sellaisina kuin ne on tuotu esiin edellä 16–25 kohdassa, huomioon ottaen perusteltua soveltaa erityistä lähestymistapaa sovellettaessa 67 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa tällaisessa hankintamenettelyssä.
65. Kuten kyseisistä tämän ratkaisuehdotuksen kohdista ilmenee, erityisen tavoitteensa – joka on sen mahdollistaminen, että hankintaviranomainen voi hyväksyttyjen ehdokkaiden kanssa käytyjen neuvottelujen avulla yksilöidä ja määritellä sopivimmat keinot tarpeiden täyttämiseksi ennen lopullisten tarjousten pyytämistä – takia kilpailullisen neuvottelumenettelyn muodossa oleva hankintamenettely edellyttää, että hankintaviranomaiselle myönnetään enemmän harkintavaltaa kuin muissa hankintamenettelyissä.
66. Kuten edellä on jo todettu, hankintaviranomaisilla on nimittäin intressi käyttää tätä menettelymuotoa silloin, kun ne eivät pysty määrittelemään keinoja, joilla niiden tarpeet voidaan täyttää, tai arvioimaan ratkaisuja, joita markkinat voivat tarjota niiden teknisiin, taloudellisiin tai oikeudellisiin tarpeisiin. Erityisesti kilpailulliselle neuvottelumenettelylle ominaisessa neuvottelussa hankintaviranomainen perustaa ratkaisunsa siihen, mitä toimintoja tai suorituksia se haluaa saada. Tällöin ei ole poissuljettua, että se, että hankintaviranomainen ei alusta asti pysty ennakoimaan konkreettisesti tapaa, jolla sen tarpeet voidaan täyttää, johtaa siihen, että se ei voi heti alussa punnita täsmällisesti hankintasopimuksen tekoperusteita.
67. Tässä yhteydessä nousee esiin kysymys siitä, kuinka laaja harkintavalta hankintaviranomaiselle on annettava tämän punninnan osalta.
68. On totta, että kun 67 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa annetaan mahdollisuus ilmaista painotus ilmoittamalla vaihteluväli, siinä sallitaan se, että painotusta ei määritetä täsmällisesti etukäteen, joten siinä jätetään jo merkittävää harkintavaltaa. Kuten edellä on todettu, käsitettä ”asianmukainen” vaihteluväli on tulkittava laajasti kilpailullisen neuvottelumenettelyn yhteydessä. Tällainen harkintavalta ei kuitenkaan voi ulottua niin pitkälle, että hankintaviranomaiset voisivat kyseisen kohdan kolmannesta alakohdasta poiketen olla ilmoittamatta sopimuksentekoperusteita alenevassa tärkeysjärjestyksessä.
69. Huomautan tältä osin ensinnäkin, ettei direktiivin 2014/24 missään erityisessä säännöksessä säädetä kyseisen direktiivin 67 artiklan 5 kohtaa koskevasta poikkeuksesta taikka sen erilaisesta tai erityisestä soveltamisesta kilpailullisen neuvottelumenettelyn muodossa olevan hankintamenettelyn erityisessä yhteydessä. Direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohta on yleisesti sovellettava, ja sitä sovelletaan kokonaisuudessaan kaikkiin kyseisessä direktiivissä säädettyihin hankintamenettelyihin.
70. Toiseksi direktiivin 2014/24 30 artiklan 3 kohdan toisesta alakohdasta ilmenee nimenomaisesti, että kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä hankintaviranomaisen on noudatettava yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteita koko menettelyn ajan.
71. Vaikka nämä periaatteet on huomioitava ja niitä on sovellettava ottaen huomioon kilpailullisen neuvottelumenettelyn muodossa olevan hankintamenettelyn, johon liittyy luonnostaan laaja harkintavalta, erityisluonne, edellä 59–61 kohdasta kuitenkin ilmenee, että se, että hankintaviranomaisille annetaan mahdollisuus muuttaa sopimuksentekoperusteiden tärkeysjärjestystä ajankohtana, jona ne ovat saaneet tiedon eri osallistujien ehdottamista ratkaisuista, merkitsisi mahdollisesti tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista myös kilpailullisen neuvottelumenettelyn asiayhteydessä.
72. Tästä seuraa mielestäni, että vaikka hankintaviranomaisille on annettu kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä laaja harkintavalta, direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa, sellaisena kuin sitä on tulkittu tämän ratkaisuehdotuksen 63 kohdassa, on sovellettava täysimääräisesti myös tällaisessa hankintamenettelyssä.
73. Lopuksi on todettava, että toisen ennakkoratkaisukysymyksen viimeisellä lauseella, joka koskee sitä, että käsiteltävässä asiassa sopimuksen tekoperusteet ja niiden suhteellinen painotus on lopullisessa tarjouspyynnössä esitetty hankintailmoituksessa ilmoitetun vaihteluvälin puitteissa, ei vaikuta olevan merkitystä tähän kysymykseen annettavan vastauksen kannalta. Se, että lopullisessa tarjouspyynnössä mahdollisesti ilmoitetaan sopimuksen tekoperusteet tai niiden suhteellisen painotuksen lopulliset arvot, jotka eivät ole hankintailmoitukseen sisältyvien tietojen ja vaihteluvälien mukaisia, merkitsisi nimittäin yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteiden loukkaamista sekä direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan rikkomista.
74. Katson, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava seuraavasti: direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 30 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä hankintaviranomainen ei voi käyttää hankintailmoituksessa hankintasopimuksen tekoperusteiden suhteellisen painotuksen vaihteluvälejä, joista ei ilmene näiden perusteiden lopullista tärkeysjärjestystä.
III Ratkaisuehdotus
75. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa korkeimman hallinto-oikeuden esittämiin kysymyksiin seuraavasti:
1) Direktiivin 2014/24/EU 30 artiklaa ja 67 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä hankintaviranomaisella, joka on ilmoittanut hankintailmoituksessa tai hankekuvauksessa hankintasopimuksen tekoperusteiden suhteellisen painotuksen vaihteluvälejä käyttäen, on oikeus tarkentaa lopullisesti tätä suhteellista painotusta lopullisessa tarjouspyynnössä, joka toimitetaan osallistujille niiden kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen.
2) Direktiivin 2014/24 67 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 30 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että kilpailullisessa neuvottelumenettelyssä hankintaviranomainen ei voi käyttää hankintailmoituksessa hankintasopimuksen tekoperusteiden suhteellisen painotuksen vaihteluvälejä, joista ei ilmene näiden perusteiden lopullista tärkeysjärjestystä.
1 Alkuperäinen kieli: italia.
2 Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU (EUVL 2014, L 94, s. 65).
3 Ks. direktiivin 2014/24 johdanto-osan 42 perustelukappale.
4 Ks. direktiivin 2014/24 johdanto-osan 42 ja 43 perustelukappale.
5 Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY (EUVL 2004, L 134, s. 114). Ks. erityisesti kyseisen direktiivin 29 artikla.
6 Ks. direktiivin 2014/24 30 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 2 kohta.
7 Ks. direktiivin 2014/24 30 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta.
8 Ks. direktiivin 2014/24 30 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta ja 54 artikla.
9 Direktiivin 2014/24 30 artiklan 4 kohta.
10 Direktiivin 2014/24 30 artiklan 3 kohdan toinen alakohta.
11 Direktiivin 2014/24 30 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta.
12 Direktiivin 2014/24 30 artiklan 5 kohta.
13 Direktiivin 2014/24 30 artiklan 6 kohta.
14 Direktiivin 2014/24 30 artiklan 7 kohta.
15 Ks. vastaavasti direktiivin 2004/18 53 artiklan 2 kohdan osalta tuomio 14.7.2016, TNS Dimarso (C‑6/15, EU:C:2016:555, 24 ja 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
16 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tämä periaate edellyttää sitä, että kaikilla tarjoajilla on samat mahdollisuudet tarjoustensa ehtojen laatimisessa, ja tarkoittaa näin ollen sitä, että tarjouksia koskevat kaikkien kilpailijoiden osalta samat edellytykset (ks. tältä osin mm. tuomio 11.7.2019, Telecom Italia, C‑697/17, EU:C:2019:599, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
17 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämän velvoitteen pääasiallisena tarkoituksena on varmistaa, että kaikki kiinnostuneet toimijat voivat päättää jättää tarjouspyyntömenettelyssä tarjouksen kaikkien merkityksellisten tietojen perusteella, ja taata, ettei hankintaviranomainen suosi ketään tai toimi mielivaltaisesti. Ks. mm. tuomio 4.4.2019, Allianz Vorsorgekasse (C‑699/17, EU:C:2019:290, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Ks. mm. tuomio 15.1.2026, AVR-Afvalverwerking (C‑692/23, EU:C:2026:4, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
19 Ks. mm. tuomio 22.4.2015, Drukarnia Multipress (C 357/13, EU:C:2015:253, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Ks. edellä 12 kohta.
21 Ks. vastaavasti direktiivin 2004/18 53 artiklan 2 kohdan osalta tuomio 14.7.2016, TNS Dimarso (C‑6/15, EU:C:2016:555, 21 kohta).
22 Ks. julkisia tavara- ja palveluhankintoja sekä julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettavaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä koskevan ehdotuksen perustelut (KOM(2000) 275 lopullinen) (EYVL 2001, E29, s. 11). Ks. erityisesti 6.2 ja 6.3 kohta.
23 Ks. tältä osin julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus TNS Dimarso (C‑6/15, EU:C:2016:160, 22 kohta).
24 Ks. tästä viimeksi mm. tuomio 5.3.2026, AESTE (C‑210/24, EU:C:2026:145, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Ks. tältä osin myös edellä mainitut direktiiviä koskevan ehdotuksen perustelut (KOM(2000) 275 lopullinen, 6.2 kohta) ja kilpailullista neuvottelumenettelyä koskeva Euroopan komission selittävä huomautus (asiakirja CC/2005/04, s. 7, viimeinen kohta).
26 Ks. vastaavasti direktiivin 2004/18 53 artiklan 2 kohdan osalta tuomio 14.7.2016, TNS Dimarso (C‑6/15, EU:C:2016:555, 25 kohta).
27 Unionin tuomioistuin on myöntänyt, että hankintaviranomaisen on mahdollista määrittää tarjousten jättämiselle annetun määräajan päätyttyä painotuskertoimet alaperusteille, jotka olennaisilta osilta vastaavat tarjoajien tietoon aiemmin annettuja perusteita, kolmen edellytyksen täyttyessä: ensinnäkään tämä jälkikäteen tapahtuva määrittäminen ei muuta tarjouspyyntöasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa määriteltyjä sopimuksentekoperusteita, toiseksi se ei sisällä seikkoja, jotka olisivat voineet vaikuttaa tarjousten valmisteluun, jos ne olisivat olleet tällöin tiedossa, ja kolmanneksi tätä määrittämistä ei ole suoritettu sellaisten seikkojen perusteella, joilla voi olla johonkin tarjoajaan kohdistuva syrjivä vaikutus (ks. tuomio 14.7.2016, TNS Dimarso, C‑6/15, EU:C:2016:555, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).