<TI><P>Toisen väitteen tutkittavaksi ottaminen</P></TI>31.Italian hallitus väittää, että komissio ei vetoa mihinkään yhteensovittamisdirektiivin täsmälliseen säännökseen väitteessään, joka koskee tunnustamisdirektiivin 19 artiklassa tarkoitettujen lääkäreiden merkintää sekä lääkäri- että hammaslääkäriluetteloon. Italian hallitus katsoo, että kanne on jätettävä tämän takia tutkimatta.32.Ennen tämän kysymyksen arviointia on syytä tarkastella eräitä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettuja tutkittavaksi ottamista koskevia periaatteita.33.Kuten olen todennut, komission on ilmoitettava kanteessaan ne täsmälliset väitteet, joihin se vetoaa, sekä ilmoitettava yhteenvedonomaisesti ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joihin väitteet perustuvat.Ratkaisuehdotuksen 18 kohta.
34.Yhteisöjen tuomioistuin on tarkastellut useissa tuomioissa tutkimatta jättämisen perusteita, jotka liittyvät siihen, että kanteessa esitetyt vaatimukset ovat epätarkkoja, tai siihen, että komissio ei ole nimenomaan viitannut sellaisiin yhteisön oikeussääntöihin, joita jäsenvaltion väitetään rikkoneen.35.Eräässä tällaisessa tuomiossa jäsenvaltio väitti, että komission kanteessa esittämät vaatimukset olivat epätarkkoja. Komissio vaati direktiivin ja varsinkin sen 2, 3 ja 8 artiklan loukkaamisen toteamista. Jäsenvaltion mielestä kuitenkin vain nimenomaisesti mainittujen direktiivin säännösten rikkominen voidaan ottaa tutkittavaksi ja direktiivin rikkomista koskeva yleinen väite on jätettävä tutkimatta.Asia C-431/92, komissio v. Saksa, tuomio 11.8.1995 (Kok. 1995, s. I-2189, 13 kohta).
Yhteisöjen tuomioistuin hylkäsi tämän perusteen katsoen, että komission nimenomaisesti mainitsemien direktiivin artikloiden perusteella vastaajana oleva hallitus voi selvästi ymmärtää, että asia koski näiden nimenomaisten säännösten rikkomista. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että adverbia varsinkin käytettiin tarkoituksessa erityisesti osoittamaan täsmällisesti direktiivin artikloista ne, joita ei ollut noudatettu.Ibidem, 15 kohta.
36.Kyseinen jäsenvaltio korosti kyseisessä asiassa, että perustellussa lausunnossa esitetyt vaatimukset eivät koskeneet direktiivin tietyn artiklan rikkomista ja että sen rikkomiseen vedottiin ensimmäistä kertaa kannekirjelmässä. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että vaikka olikin totta, että perustellussa lausunnossa esitetyt vaatimukset eivät muodollisesti koskeneet riidanalaista artiklaa, se kuitenkin mainittiin perustellun lausunnon tekstissä niiden säännösten joukossa, joihin komissio vetosi. Tutkimatta jättämistä koskeva peruste oli näin ollen hylättävä.Em. asiassa komissio v. Saksa annettu tuomio, 16—18 kohta.
Tätä samaa periaatetta sovelletaan myös eräässä myöhemmin annetussa tuomiossa.Em. asiassa komissio v. Italia 9.11.1999 annettu tuomio, 38 kohta.
37.Eräässä toisessa tuomiossa asianomainen jäsenvaltio kiisti, että virallisella huomautuksella voidaan pätevästi aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely. Se väitti, että komissio oli lähettänyt vakiosisältöisen virallisen huomautuksen, jonka liitteessä lueteltiin useita direktiivejä, joista yksi oli kanteen kohteena. Komissio ilmoitti lisäksi toimivansa ETY:n perustamissopimuksen 169 artiklan eikä Euratomin perustamissopimuksen 141 artiklan nojalla, vaikka vain jälkimmäinen soveltui asiaan.Asia C-135/94, komissio v. Italia, tuomio 29.6.1995 (Kok. 1995, s. I-1805, 3 kohta).
Yhteisöjen tuomioistuin muistutti ensinnäkin, että Euratomin perustamissopimuksen 141 artikla ja ETY: n perustamissopimuksen 169 artikla ovat identtiset. Se katsoi, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteltu lausunto voi pakostakin olla vain ensimmäinen suppea yhteenveto väitteistä, ja totesi tämän jälkeen, että liitteessä oleva luettelo sisälsi käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevan direktiivin, jonka nimenomaisesti mainittiin olevan Euratomin perustamissopimuksen nojalla annettu direktiivi. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan se puute, että Euratomin perustamissopimuksen asiaankuuluviin määräyksiin ei ollut viitattu, korjattiin komission antamassa perustellussa lausunnossa, jossa viitattiin erinäisiin Euratomin perustamissopimuksen artikloihin. Komissio viittasi näihin määräyksiin myös kannekirjelmässään.Ibidem, 8 kohta.
Yhteisöjen tuomioistuin täsmensi lopuksi, että komission varsinaista väitettä, nimittäin väitettä direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönnistä, ei muutettu oikeudenkäyntiä edeltävän vaiheen aikana. Asianomainen jäsenvaltio ei näin ollen voinut epäillä sitä, että komissio syytti sitä direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönnin vuoksi Euratomin perustamissopimukseen liittyvien jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä.Ibidem, 9 ja 10 kohta.
38.Vaikka näitä tuomioita onkin vähän ja vaikka ne eivät koske täysin samoja asioita, ne kuvastavat mielestäni uutta suuntausta, jota yhteisöjen tuomioistuimen olisi hyödyllistä täsmentää tarkastellessaan oikeudenkäyntiväitettä, joka koskee jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen epätäsmällisyyttä.39.Tämän oikeuskäytännön perusteella voidaan todeta ensinnäkin seuraavaa: kun yhteisön oikeussäännöt, joita väitetään rikotun, mainitaan tavalla tai toisella, kanteen epätäsmällisyyteen perustuva oikeudenkäyntiväite on hylättävä. Riittää, että virallisessa huomautuksessa viitataan asiakirjaan, esimerkiksi perustamissopimukseen tai johonkin direktiiviin, joka sisältää asiaankuuluvat säännökset, jos nämä säännökset mainitaan tämän jälkeen perustellussa lausunnossa ja kannekirjelmässä. Sillä, missä näihin säännöksiin viitataan, ei ole merkitystä, koska niitä ei tarvitse mainita perustellun lausunnon ja kannekirjelmän varsinaisessa vaatimusosassa. Riittää, että perustellun lausunnon ja kanteen tekstin perusteella on havaittavissa, että komissio vetoaa niihin kanteensa tueksi.40.Voidaan kysyä, pitäisikö mennä pitemmälle ja tulkita edellä mainittua oikeuskäytäntöä siten, että asiaankuuluvien yhteisön säännösten maininta, joka katsottiin edellä mainituissa asioissa riittäväksi, olisi joka tapauksessa tarpeellinen. Tällaisessa tapauksessa se, että jäsenvaltion rikkomaa säännöstä koskeva täsmällinen viittaus puuttuu, aiheuttaisi kanteen tutkimatta jättämisen.Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että vaikka riidanalaiseen yhteisön säännökseen ei nimenomaisesti viitattu perustellun lausunnon vaatimusosassa, siihen kuitenkin viitattiin muualla perustellussa lausunnossa. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi myös, että komissio korjasi sen, että viittaus asiaankuuluviin yhteisön oikeussääntöihin puuttui, mainitsemalla ne perustellussa lausunnossa ja kannekirjelmässä.
Se, että yhteisöjen tuomioistuin tarkasti viittaukset asiaankuuluviin säännöksiin, voitaisiin tulkita siten, että komissio on velvollinen tekemään tällaiset viittaukset.
41.En kuitenkaan katso, että edellä mainittujen tuomioiden näin suppea a contrario -perusteluihin perustuva tulkinta on ainoa mahdollinen. Olisi kohtuutonta hylätä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne, jossa ei muodollisesti viitata rikotuksi väitettyyn yhteisön oikeussääntöön, tarkastamatta, onko asianomainen jäsenvaltio voinut tuntea kanteen sisällön.42.Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen täsmällisyyttä arvioitaessa olennaista on, onko vastaajana oleva hallitus voinut puolustautua. Vastaajana oleva hallitus ei voi asiaankuuluvasti kiistää sitä vastaan esitettyjä väitteitä, jos se ei tiedä sellaisten yhteisön oikeussääntöjen täsmällistä sisältöä, joita sen väitetään rikkoneen.43.Tätä tulkintaa tukee edellä mainittu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee jäsenvaltion puolustautumisoikeuksia silloin, kun sen väitetään jättäneen noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan,Käsiteltävänä olevan ratkaisuehdotuksen 19 ja 20 kohdat.
ja myös edellä mainittu oikeuskäytäntö, joka koskee kannekirjelmän sisältöä.Ibidem, 33 kohta.
44.Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyvät näin ollen silloin, kun oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn ja kanteen perusteella on selvää, mitä oikeussääntöä komissio väittää vastaajana olevan jäsenvaltion rikkoneen, vaikka sellaista yhteisön oikeuden säännöstä ei muodollisesti mainittaisikaan.45.Toisen väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on syytä tutkia tämän periaatteen valossa.46.Komissio selvittää kannekirjelmässään, että hammaslääkärin ja lääkärin ammattien eriyttämisen ei voida katsoa toteutuneen Italiassa, mutta tätä eriyttämisen periaatetta ei liitetä jommankumman direktiivin mihinkään tiettyyn säännökseen.47.Tunnustamisdirektiivi on ainoa asian kannalta merkityksellinen yhteisön oikeussääntö, johon komissio vetoaa kannekirjelmässään toisen väitteen osalta. Kannekirjelmässä todetaan, että tunnustamisdirektiivin mukaan ammatin harjoittajaa, jolla on vain yksi tutkintotodistus ja joka on laillistettu vain yhden ammatin harjoittamista varten, ei voida merkitä sekä lääkäri- että hammaslääkäriluetteloon.17 kohta.
Siinä viitataan ammatinharjoittajiin, joilla on tämän direktiivin 19 artiklassa tarkoitettu italialainen lääketieteen ja kirurgian tutkintotodistus. Komissio selvittää, että Corte costituzionalen tuomion perusteella lain nro 409/85 20 §:ää ei sovelleta; tämän pykälän mukaan erikoistumattomien lääkäreiden, jotka ovat aloittaneet koulutuksensa 28.1.1980 mennessä ja jotka harjoittavat hammaslääkärin ammattia, on valittava, kumpaan ammattiluetteloon he haluavat tulla merkityiksi. Komissio katsoo, että merkintä sekä lääkäri- että hammaslääkäriluetteloon on edelleen mahdollista.
48.Komissio viittaa näin ollen kanteensa toisessa väitteessä ainoastaan tunnustamisdirektiiviin.49.Komissio myönsi kuitenkin vastauskirjelmässään, että tunnustamisdirektiiviä ei mainita perustellussa lausunnossa eikä kannekirjelmän vaatimusosassa,13 kohta.
ja täsmensi lopuksi samassa menettelyvaiheessa, että yhteensovittamisdirektiivin 78/687/ETY 1 artikla on selvästi kummankin väitteen perusta.Ibidem, 11 kohta, kursivointi tässä.
50.Komissio muistutti vastauksessaan Italian hallituksen esittämään oikeudenkäyntiväitteeseen, että se kuvasi huolella [perustellussa lausunnossa ja kannekirjelmässä] asiaa koskevat kansalliset ja yhteisön oikeussäännöt, jotka liittyvät yhteensovittamisdirektiivin kahteen väitettyyn rikkomiseen.Ibidem, 9 kohta.
51.On totta, että yhteensovittamisdirektiivin 1 artiklaan, jonka osalta komissio katsoi vastauksessaan, että siihen on tukeuduttava Italian tasavallan väitettyjen rikkomusten arvioimiseksi, viitataan kannekirjelmän osassa, jossa käsitellään asiaa koskevia oikeussääntöjä.Tässä osassa, joka on puhtaasti kuvaileva ja joka koskee molempia väitteitä, ei kuitenkaan pyritä osoittamaan mitään toteen. Tässä menettelyvaiheessa ei lainkaan osoiteta, että kyseisen artiklan rikkominen ja mahdollisuus tulla merkityksi samanaikaisesti kahteen ammattiluetteloon olisivat yhteydessä toisiinsa.Lisättäköön, että kyseiseen artiklaan vedotaan virallisessa huomautuksessa (sivu 2, toinen kohta) ensimmäisen väitteen tueksi, eikä sellaisen väitteen tueksi, joka koskee samanaikaista merkintää kahden ammatin harjoittajaksi. Perustellussa lausunnossa tähän artiklaan tehtyjen viittausten osalta on taas todettava, että toinen viittaus (9 kohta) on myös tehty ensimmäistä väitettä koskevassa osassa ja ensimmäinen viittaus (1 kohta) on tehty osassa, joka koskee selvitystä asiaa koskevista oikeussäännöistä. Tämä jälkimmäinen viittaus ei liity mihinkään erityiseen väitteeseen tai oikeudelliseen todisteluun.
52.Yhteensovittamisdirektiiviin viitataan myös kannekirjelmän vaatimusosassa ilman, että mitään erityistä artiklaa mainittaisiin ja ilman mitään oikeudellisia perusteluita.53.Edellä esitetystä seuraa, että siihen asti kun komissio täsmensi vastauksessaan, että toisen väitteen oikeudellisena perustana on yhteensovittamisdirektiivi, oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä ja oikeudenkäyntiä koskevien asiakirjojen todellisissa perusteluosissa vedottiin tämän perusteen tueksi ainoastaan tunnustamisdirektiiviin.54.Komissio ei voi käyttää hyväkseen jäsenvaltion ponnistuksia, jotka koskevat sitä vastaan esitetyn väitteen oikeudellisen perustan toteamista ja jotka voivat koostua merkittävistä oikeudellisista perusteluista oikeudenkäyntimenettelyn kuluessa, saattaakseen jälkikäteen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn sääntöjenmukaiseksi silloin, kun on selvää, kuten käsiteltävänä olevassa tapauksessa, että alkuperäisten perusteluiden riittämättömyys aiheuttaa jäsenvaltiolle todellista epäselvyyttä sellaisista jäsenyysvelvoitteista, joita sen väitetään jättäneen noudattamatta.55.Katson näin ollen, että komissio ei ole noudattanut vaatimuksia, joiden mukaan kannekirjelmässä on ilmoitettava täsmälliset väitteet ja sellaiset oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joihin komission väitteet perustuvat. Toinen väite on näin ollen jätettävä tutkimatta.