<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-327/20</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62020CJ0327</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2022:23">EU:C:2022:23</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>11</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>11</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20220113">13.1.2022</DATE> – Asia C‑327/20</HT></P><P><HT TYPE="SC">New Media Development &amp; Hotel Services</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen tuomio</HT> (yhdeksäs jaosto)</P><P><DATE ISO="20220113">13 päivänä tammikuuta 2022</DATE><NOTE NUMBERING="STAR" TYPE="FOOTNOTE" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: puola.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2011/7/EU</KEYWORD><KEYWORD>Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjuminen</KEYWORD><KEYWORD>Soveltamisala</KEYWORD><KEYWORD>Kaupallisen toimen käsite</KEYWORD><KEYWORD>Yrityksen velkojana oleva viranomainen ei kuulu käsitteen soveltamisalaan</KEYWORD><KEYWORD>Viranomainen luovuttaa yritykselle pysyvän käyttöoikeuden kiinteään omaisuuteen vuosimaksua vastaan</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C‑327/20,</P><P>jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sąd Okręgowy w Opolu (Opolen alueellinen tuomioistuin, Puola) on esittänyt <DATE ISO="20200310">10.3.2020</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20200722">22.7.2020</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Skarb Państwa – Starosta Nyski</HT></P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">New Media Development &amp; Hotel Services sp. z o.o:n,</HT></P></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: kolmannen jaoston puheenjohtaja K. Jürimäe, joka hoitaa yhdeksännen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit S. Rodin ja N. Piçarra (esittelevä tuomari),</P><P>julkisasiamies: J. Richard de la Tour,</P><P>kirjaaja: A. Calot Escobar,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan komissio, asiamiehinään M. Brauhoff ja G. Gattinara,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><?PAGE NO="2"?><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta <DATE ISO="20000629">29.6.2000</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/35/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="200" PAGE.FIRST="35" DATE.PUB="2000">EYVL 2000, L 200, s. 35</REF.DOC.OJ>) 6 artiklan 3 kohdan b alakohdan sekä kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta <DATE ISO="20110216">16.2.2011</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="048" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 48, s. 1</REF.DOC.OJ>) 2 artiklan 1 alakohdan ja 12 artiklan 4 kohdan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Skarb Państwa – Starosta Nyski (valtiokonttori – Nysan piirikunta, Puola; jäljempänä valtiokonttori) ja New Media Development &amp; Hotel Services sp. z o.o. (jäljempänä New Media) ja jossa on kyse valtiokonttorin mainitulle yritykselle luovuttaman maa-alueen pysyvästä käyttöoikeudesta korvauksena maksettavan vuosimaksun koroista.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2011/7</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/7 johdanto-osan 3, 8, 9, 14 ja 23 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>(3)</NO.P><TXT>Monet talouden toimijoiden välisiin tai talouden toimijoiden ja viranomaisten välisiin kaupallisiin toimiin liittyvät maksut suoritetaan myöhemmin kuin sopimuksessa tai yleisissä kaupallisissa ehdoissa on määrätty. Vaikka tavarat on toimitettu tai palvelut suoritettu, monet niitä koskevat laskut maksetaan vasta pitkän ajan kuluttua määräpäivästä. Tällaiset maksuviivästykset vaikuttavat negatiivisesti yritysten maksuvalmiuteen ja vaikeuttavat niiden taloushallintoa. Lisäksi tilanne vaikuttaa yritysten kilpailukykyyn ja kannattavuuteen, koska velkojien on maksuviivästysten takia hankittava ulkoista rahoitusta. Negatiivisten vaikutusten riski kasvaa merkittävästi laskusuhdanteiden aikana rahoituksen saatavuuden heikentyessä.</TXT></NP></CONSID><P>– –</P><CONSID><NP><NO.P>(8)</NO.P><TXT>Tämän direktiivin soveltamisala olisi rajattava maksuihin, jotka suoritetaan korvauksena kaupallisista toimista. Tämän direktiivin ei pitäisi säännellä kuluttajien kanssa suoritettavia toimia, muihin maksuihin liittyviä korkoja, esimerkiksi shekki- ja vekselilakien nojalla suoritettavia maksuja eikä vahingonkorvauksena suoritettavia maksuja, mukaan lukien vakuutusyhtiöitten suorittamat maksut. – –</TXT></NP></CONSID><CONSID><NP><NO.P>(9)</NO.P><TXT>Tällä direktiivillä olisi säänneltävä kaikkia kaupallisia toimia riippumatta siitä, ovatko ne yksityisten tai julkisten yritysten välisiä vai yritysten ja viranomaisten välisiä, ottaen huomioon, että viranomaiset suorittavat yrityksille huomattavia määriä maksuja. – –</TXT></NP></CONSID><P>– –</P><?PAGE NO="3"?><CONSID><NP><NO.P>(14)</NO.P><TXT>Unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi tässä direktiivissä olisi sovellettava vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta <DATE ISO="20040331">31 päivänä maaliskuuta 2004</DATE> annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/17/EY [(<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="134" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 134, s. 1</REF.DOC.OJ>)] sekä julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta <DATE ISO="20040331">31 päivänä maaliskuuta 2004</DATE> annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/18/EY [(<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="134" PAGE.FIRST="114" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 134, s. 114</REF.DOC.OJ>)] olevaa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>hankintaviranomaisten<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/> määritelmää.</TXT></NP></CONSID><P>– –</P><CONSID><NP><NO.P>(23)</NO.P><TXT>Viranomaisten tulolähteet ovat pääsääntöisesti varmempia, ennustettavampia ja jatkuvampia kuin yrityksillä. Lisäksi monet viranomaiset voivat saada rahoitusta edullisemmilla ehdoilla kuin yritykset. Viranomaisten tavoitteiden saavuttaminen ei myöskään ole samassa määrin sidoksissa vakaiden liikesuhteiden rakentamiseen kuin yrityksillä. Tavaroihin ja palveluihin liittyvät viranomaisten pitkät maksuajat ja maksuviivästykset aiheuttavat perusteettomia kustannuksia yrityksille. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön erityissäännöt, jotka koskevat yritysten viranomaisille toimittamiin tavaroihin tai suorittamiin palveluihin liittyviä kaupallisia toimia ja joissa olisi määrättävä erityisesti, että maksuajat eivät yleensä saa ylittää 30:tä kalenteripäivää, jollei sopimuksessa nimenomaisesti toisin sovita ja edellyttäen, että se on objektiivisesti perusteltua sopimuksen erityisluonteen tai ‑piirteiden vuoksi, eivätkä ne missään tapauksessa saa ylittää 60:tä kalenteripäivää.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></TXT></NP></CONSID></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Tämän direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Kohde ja soveltamisala<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="001.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Tämän direktiivin tavoitteena on kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjuminen, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja edistää näin yritysten ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) kilpailukykyä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="001.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin kaupallisista toimista korvauksena suoritettaviin maksuihin.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 2 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Määritelmät<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>, sanamuoto on seuraava:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>Tässä direktiivissä tarkoitetaan</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>kaupallisilla toimilla<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="2019" ID="QE0007"/> yritysten tai yritysten ja viranomaisten välisiä toimia, jotka johtavat tavaroiden toimittamiseen tai palvelujen suorittamiseen korvausta vastaan;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>viranomaisella<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="2019" ID="QE0008"/> hankintaviranomaista, siten kuin se on määritelty direktiivin 2004/17/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 9 kohdassa, riippumatta sopimuksen kohteesta tai arvosta;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>yrityksellä<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="2019" ID="QE0009"/> muuta organisaatiota kuin viranomaista sen harjoittaessa itsenäistä taloudellista tai ammattitoimintaansa, vaikka tätä toimintaa harjoittaisi vain yksi henkilö;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><?PAGE NO="4"?><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>6)</NO.P><TXT><QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>lakisääteisellä viivästyskorolla<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="2019" ID="QE0010"/> yksinkertaista viivästyskorkoa, jonka määrä vastaa viitekorkoa korotettuna vähintään kahdeksalla prosenttiyksiköllä;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/7 3 artiklan, joka koskee yritysten välisiä kaupallisia toimia, 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että velkojalla on oikeus viivästyskorkoon yritysten välisissä kaupallisissa toimissa ilman, että maksumuistutus on tarpeen, kun siinä vahvistetut edellytykset täyttyvät.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Tämän direktiivin 4 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>Yritysten ja viranomaisten väliset kaupalliset toimet<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupallisissa toimissa, joissa velallinen on viranomainen, velkojalla on 3, 4 tai 6 kohdassa määritellyn ajan päätyttyä oikeus lakisääteiseen viivästyskorkoon ilman, että maksumuistutus on tarpeen, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>velkoja on täyttänyt sopimukseen ja lakiin perustuvat velvoitteensa; ja</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>velkoja ei ole saanut erääntynyttä määrää ajoissa, paitsi jos velallinen ei ole vastuussa viivästyksestä.</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/></P></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Kyseisellä direktiivillä on sen 13 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan kumottu direktiivi 2000/35 <DATE ISO="20130316">16.3.2013</DATE> alkaen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2004/17</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Direktiivin 2004/17 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa käsite <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>hankintaviranomainen<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> määriteltiin siten, että sillä tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>valtiota, alueellisia tai paikallisia viranomaisia, julkisoikeudellisia laitoksia tai yhden tai useamman viranomaisen taikka yhden tai useamman tällaisen julkisoikeudellisen laitoksen muodostamia yhteenliittymiä<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Tämä määritelmä vastaa olennaisin osin vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17 kumoamisesta <DATE ISO="20140226">26.2.2014</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="094" PAGE.FIRST="243" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 94, s. 243</REF.DOC.OJ>), jota sovelletaan <DATE ISO="20160418">18.4.2016</DATE> alkaen, 3 artiklan 1 kohtaan sisältyvää määritelmää.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2004/18</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Direktiivin 2004/18 1 artiklan 9 kohdassa hankintaviranomaisen käsite määriteltiin samoin sanoin kuin direktiivin 2004/17 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Direktiivi 2004/18 kumottiin ja korvattiin julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18 kumoamisesta <DATE ISO="20140226">26.2.2014</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/24/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="094" PAGE.FIRST="65" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 94, s. 65</REF.DOC.OJ>) <DATE ISO="20160418">18.4.2016</DATE> alkanein vaikutuksin. Direktiivin 2014/24 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohta vastaa direktiivin 2004/18 1 artiklan 9 kohtaa, ja direktiivin 2014/24 10 artiklan a alakohta vastaa direktiivin 2004/18 16 artiklan a alakohtaa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="5"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Puolan oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC"><DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annettu laki</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Direktiivi 2011/17 on saatettu osaksi Puolan oikeutta kaupallisten toimien liiallisten maksuviivästysten torjumisesta <DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annetulla lailla (ustawa o przeciwdziałaniu nadmiernym opóźnieniom w transakcjach handlowych; konsolidoitu teksti; Dz. U. 2019, järjestysnumero 118) (jäljempänä <DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annettu laki), joka tuli voimaan <DATE ISO="20130428">28.4.2013</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Tämän <DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annetun lain 2 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>Tämän lain säännöksiä sovelletaan kaupallisiin toimiin, joiden osapuolina ovat yksinomaan</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>elinkeinonharjoittajien oikeuksista [<DATE ISO="20180306">6.3.2018</DATE>] annetussa laissa [(ustawa – – Prawo przedsiębiorców)] tarkoitetut elinkeinonharjoittajat</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>julkisista hankinnoista [<DATE ISO="20040129">29.1.2004</DATE>] annetun lain [(ustawa – – Prawo zamówień publicznych)] 3 §:n 1 momentissa tarkoitetut yhteisöt – –<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Kyseisen <DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annetun lain 4 §:n 1, 2 ja 3 kohtaan sisältyvät seuraavat määritelmät:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>Tässä laissa tarkoitetaan:</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>kaupallisella toimella: sopimusta tavaroiden toimittamisesta tai palvelujen tarjoamisesta korvausta vastaan, jos 2 §:ssä tarkoitetut osapuolet tekevät harjoittamansa toiminnan puitteissa tämän sopimuksen</TXT><P>– –</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>viranomaisella: julkisista hankinnoista <DATE ISO="20040129">29.1.2004</DATE> annetun lain 3 §:n 1 momentin 1–3a kohdassa tarkoitettuja yksikköjä</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>kaupallisiin liiketoimiin liittyvillä lakisääteisillä viivästyskoroilla:</TXT><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>kun kyse on kaupallisista toimista, joissa velallinen on terveydenhoitoalan julkinen yksikkö, korkoa, joka vastaa Puolan keskuspankin vahvistamaa viitekorkoa korotettuna kahdeksalla prosenttiyksiköllä</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>kun kyse on kaupallisista toimista, joissa velallinen ei ole terveydenhoitoalan julkinen yksikkö, korkoa, joka vastaa Puolan keskuspankin viitekorkoa korotettuna kymmenellä prosenttiyksiköllä – –<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Mainitun <DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annetun lain 7 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>Kaupallisia toimia, joissa velallinen on viranomainen, lukuun ottamatta kaupallisten toimien osapuolina olevilla velkojilla on oikeus saada – ilman että maksukehotus olisi tarpeen, ja elleivät osapuolet ole sopineet korkeammasta korkokannasta – lakisääteistä viivästyskorkoa maksun eräpäivän ja maksupäivän väliseltä ajalta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>velkoja on täyttänyt velvoitteensa</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="6"?><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>velkoja ei ole saanut maksua sopimuksen mukaisessa määräajassa.<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Kiinteistöjen hyödyntämisestä annettu laki</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Kiinteistöjen hyödyntämisestä <DATE ISO="19970821">21.8.1997</DATE> annetun lain (ustawa o gospodarce nieruchomościami; Dz. U. 2018, järjestysnumero 2204) 71 §:n 1 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="071.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Maa-alueen pysyvästä käyttöoikeudesta on maksettava ensimmäinen maksu ja vuosimaksu.</ALINEA></PARAG><P>– –</P><PARAG IDENTIFIER="071.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Vuosimaksu maksetaan etukäteen viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 31 päivänä koko sinä aikana, jona pysyvä käyttöoikeus on voimassa. – –<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Siviililaki</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Siviililain, joka on annettu <DATE ISO="19640423">23.4.1964</DATE> (Kodeks cywilny; Dz. U. 1964, nro 16, järjestysnumero 939), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan (jäljempänä siviililaki), 232 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>Luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille voidaan antaa pysyvä käyttöoikeus maa-alueisiin, jotka ovat valtion omaisuutta ja sijaitsevat kaupunkien hallinnollisten rajojen sisäpuolella, näiden rajojen ulkopuolella sijaitseviin valtion maa-alueisiin, jotka sisältyvät kaupungin alueen maankäyttösuunnitelmaan ja joita käytetään kaupunkien taloudellisten tehtävien toteuttamiseen, ja alueellisen tai paikallisen julkisyhteisön tai tällaisten julkisyhteisöjen yhteenliittymien omistamiin maa-alueisiin.</ALINEA><ALINEA>Pysyvä käyttöoikeus voi erityissäännöksissä tarkoitetuissa tapauksissa koskea myös muita valtion, alueellisten tai paikallisten julkisyhteisöjen tai näiden yhteenliittymien alueita.<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Siviililain 238 §:n mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>pysyvän käyttöoikeuden haltija maksaa vuosittaisen maksun niin kauan kuin pysyvä käyttöoikeus on voimassa<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Siviililain 481 §:n 1 momentin mukaan on niin, että jos velallinen tekee rahamääräisen suorituksen myöhässä, velkoja voi vaatia viivästyskorkoa, vaikka velkojalle ei olisi aiheutunut vahinkoa ja vaikka viivästyminen johtuu seikoista, joita ei voida lukea velallisen syyksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>New Media hankki <DATE ISO="20140515">15.5.2014</DATE> tehdyllä sopimuksella pysyvän käyttöoikeuden maa-alueeseen toimijalta, jolle valtiokonttori oli alun perin luovuttanut tämän käyttöoikeuden. Kiinteistöjen hyödyntämisestä annetun lain 71 §:n mukaan pysyvän käyttöoikeuden haltijana New Media on velvollinen maksamaan valtiokonttorille vuosimaksun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Koska valtiokonttori ei ollut saanut kyseistä maksua <DATE ISO="20180331">31.3.2018</DATE> olleeseen eräpäivään mennessä, se nosti Sąd Rejonowy w Nysiessä (Nysan piirioikeus, Puola) kanteen, jossa se vaati, että New Media on velvoitettava maksamaan <FT TYPE="DECIMAL">3365,55</FT> Puolan zlotyn (PLN) (noin 755 euron) suuruisen velan pääoman lakisääteisine viivästyskorkoineen <DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annetun lain säännösten mukaisesti.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Kyseinen tuomioistuin velvoitti <DATE ISO="20190524">24.5.2019</DATE> antamallaan tuomiolla New Median maksamaan velan pääoman lakisääteisine viivästyskorkoineen, jotka oli <DATE ISO="20180401">1.4.2018</DATE> alkaen laskettu siviililain 481 §:n perusteella eikä <DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annetun lain säännösten perusteella, koska velvollisuus maksaa vuosimaksu ei johdu kyseisessä laissa tarkoitetusta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>kaupallisesta toimesta<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> vaan sen oikeusperustana on kiinteistöjen hyödyntämisestä annetun lain 71 § ja siviililain 238 §. Se totesi lisäksi, ettei valtiokonttori ollut sopimuspuolena <DATE ISO="20140515">15.5.2014</DATE> tehdyssä sopimuksessa, jolla New Media oli hankkinut pysyvän käyttöoikeuden kyseiseen maa-alueeseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Valtiokonttori valitti tästä tuomiosta Sąd Okręgowy w Opoluun (Opolen alueellinen tuomioistuin, Puola), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Valtiokonttori riitauttaa sen, että sen <DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annettuun lakiin perustunut korkovaatimus on hylätty, ja väittää, että pääasia kuuluu kyseisen lain soveltamisalaan. Vaikka pysyvä käyttöoikeus on perustettu kiinteistöjen hyödyntämisestä annetulla lailla, se johtaa ilman eri toimenpiteitä sopimussuhteeseen kiinteistön omistajan eli valtiokonttorin ja käyttöoikeuden haltijan välillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan näin ollen herää kysymys siitä, voiko valtiokonttori vaatia pysyvästä käyttöoikeudesta perittävän maksun viivästymisen perusteella viivästyskorkoja <DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annetun lain, jolla direktiivi 2011/7 on saatettu osaksi Puolan oikeutta, nojalla vai siviililain säännösten nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Tämä tuomioistuin on ensinnäkin epävarma siitä, kuuluuko maa-alueen pysyvän käyttöoikeuden luovuttaminen direktiivin 2011/7 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>tavaroiden toimittamisen<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> tai <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>palvelujen suorittamisen<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> alaan ja voiko tästä käyttöoikeudesta korvauksena maksettava vuosimaksu kuulua siten kyseisessä säännöksessä tarkoitetun kaupallisen toimen käsitteen alaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii seuraavaksi, onko tässä vuosimaksussa kyse <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>yrityksen<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> ja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>viranomaisen<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/> välisestä toimesta ja siten direktiivin 2011/7 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetusta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>kaupallisesta toimesta<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>. Koska New Media ei ollut saanut pysyvää käyttöoikeutta valtiokonttorilta vaan kolmannelta taholta, jolle valtiokonttori oli tämän käyttöoikeuden alun perin luovuttanut, kyseinen tuomioistuin pohtii erityisesti, onko niin, että vain alkuperäinen luovutus, jossa valtiokonttori on ollut osapuolena, kuuluu kaupallisen toimen käsitteen alaan, vai onko katsottava, että New Median ja sen sopimuskumppanin välillä on tapahtunut oikeusseuraanto, minkä johdosta jälkimmäisen ja valtiokonttorin välisen alkuperäisen luovutuksen vaikutukset ulottuvat New Mediaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Siinä tapauksessa, että kyseessä oleva tilanne kuuluisi direktiivin 2011/7 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun kaupallisen toimen käsitteen alaan, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lopuksi sitä, kuuluuko tämä kaupallinen toimi kyseisen direktiivin, joka on saatettu osaksi Puolan oikeutta <DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annetulla lailla, ajalliseen soveltamisalaan. Tämä tuomioistuin täsmentää, että Puolan lainsäätäjä on, kuten direktiivissä 2011/7 sallitaan, sulkenut <DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle ennen <DATE ISO="20130316">16.3.2013</DATE> tehdyt sopimukset. Pääasiassa on kuitenkin niin, että koska pysyvä käyttöoikeus oli alun perin luovutettu <DATE ISO="19901205">5.12.1990</DATE>, direktiivin 2011/7 soveltamisalaan kuuluu ainoastaan kyseisen käyttöoikeuden <DATE ISO="20140515">15.5.2014</DATE> tapahtunut siirto New Medialle.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Sąd Okręgowy w Opolu päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>1)</NO.P><TXT>Onko [direktiivin 2011/7] 2 artiklan 1 alakohdan säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä [<DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annetun lain] 2 §:n ja 4 §:n 1 alakohdan säännösten sellaiselle tulkinnalle, jonka mukaan kiinteistöt eivät sisälly tavaran käsitteeseen ja jonka mukaan [siviililain] 232 §:ssä ja sitä seuraavissa pykälissä tarkoitettu kiinteistön pysyvän käyttöoikeuden luovutus ei sisälly tavaroiden toimittamisen käsitteeseen eikä tällaista toimintaa voida pitää palvelujen tarjoamisena?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko [direktiivin 2011/7] 2 artiklan 1 alakohdan säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä [kiinteistöjen hyödyntämisestä annetun lain] 71 §:n ja sitä seuraavien pykälien sekä [siviililain] 238 §:n sellaiselle tulkinnalle, jonka mukaan valtiokonttorin pysyvästä käyttöoikeudesta keräämien vuosimaksujen, jotka on peritty liiketoimintaa harjoittavilta toimijoilta, jotka eivät kuitenkaan ole toimijoita, joille valtiokonttori on alun perin antanut pysyvän käyttöoikeuden, vaan jotka ovat saaneet käyttöoikeuden muilta pysyvän käyttöoikeuden haltijoilta, eivät kuulu kaupallisen toimen ja viranomaisen käsitteen alaan edellä mainitun direktiivin 2 artiklan 1 ja 2 alakohdassa sekä [<DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annetun lain] 2 §:ssä ja 4 §:n 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos tällainen maksujen periminen ei kuulu direktiivin 2011/7 ja kyseisen lain soveltamisalaan?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko [direktiivin 2011/7] 12 artiklan 4 kohdan ja [direktiivin 2000/35] 6 artiklan 3 kohdan b alakohdan säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä [<DATE ISO="20130308">8.3.2013</DATE> annetun lain] 15 §:n ja kaupallisten toimien maksuajoista <DATE ISO="20030612">12.6.2003</DATE> annetun lain (ustawa o terminach zapłaty w transakcjach handlowych; Dz. U. 2003, nro 139, järjestysnumero 1323) 12 §:n sellaiselle tulkinnalle, joka sulkee pois tämän direktiivin ja sen täytäntöönpanolain säännösten soveltamisen <DATE ISO="20130428">28.4.2013</DATE> ja <DATE ISO="20040101">1.1.2004</DATE> jälkeen tehtyihin sopimuksiin, joilla pysyvä käyttöoikeus on siirretty sen nykyiselle haltijalle, joka on velvollinen maksamaan vuosimaksun, siinä tapauksessa, että valtiokonttori on alun perin antanut maa-alueen pysyvään käyttöön toiselle toimijalle ennen <DATE ISO="20130428">28.4.2013</DATE> ja <DATE ISO="20040101">1.1.2004</DATE>?<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toinen kysymys</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, joka on tutkittava ensiksi, koska se koskee ensimmäistä edellytystä, joka direktiivin 2011/7 2 artiklan 1 alakohdassa asetetaan sille, että toimea voidaan pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>kaupallisena toimena<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>, pääasiallisesti sitä, onko tätä käsitettä tulkittava siten, että se kattaa sen, että viranomainen perii korvauksena maa-alueen pysyvästä käyttöoikeudesta maksun yritykseltä, jonka velkoja kyseinen viranomainen on.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>On aluksi muistutettava, että direktiivin 2011/7 1 artiklan 2 kohdan mukaan kyseistä direktiiviä sovelletaan kaikkiin kaupallisista toimista korvauksena suoritettaviin maksuihin ja että kaupallisten toimien käsitteellä tarkoitetaan direktiivin 2011/7 2 artiklan 1 alakohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>yritysten tai yritysten ja viranomaisten välisiä toimia, jotka johtavat tavaroiden toimittamiseen tai palvelujen suorittamiseen korvausta vastaan<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>. Viimeksi mainittua säännöstä on luettava<?PAGE NO="9"?> kyseisen direktiivin johdanto-osan kahdeksannen ja yhdeksännen perustelukappaleen valossa, joista ilmenee, että direktiivi koskee kaikkia maksuja, jotka suoritetaan korvauksena kaupallisista toimista, mukaan lukien yksityisten yritysten väliset kaupalliset toimet mutta lukuun ottamatta kuluttajien kanssa suoritettavia toimia ja muunlaisia maksuja (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200709">9.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>RL (Maksuviivästysten torjuminen)</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑199/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:548">EU:C:2020:548</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/7 2 artiklan 1 alakohdassa säädetään kahdesta edellytyksestä sille, että toimea voidaan pitää tässä säännöksessä tarkoitettuna <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>kaupallisena toimena<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> ja että se kuuluu siten tämän direktiivin soveltamisalaan, sellaisena kuin se on määritelty sen 1 artiklan 2 kohdassa. Toimi on ensinnäkin toteutettava joko yritysten välillä tai yritysten ja viranomaisten välillä. Toiseksi sen on johdettava tavaroiden toimittamiseen tai palvelujen suorittamiseen korvausta vastaan (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200709">9.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>RL (Maksuviivästysten torjuminen)</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑199/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:548">EU:C:2020:548</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Ensimmäisestä edellytyksestä, jota nyt käsiteltävä ennakkoratkaisukysymys koskee, on todettava, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>viranomaisen<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> käsite on määritelty direktiivin 2011/7 2 artiklan 2 alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>hankintaviranomaista, siten kuin se on määritelty direktiivin 2004/17/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 9 kohdassa, riippumatta sopimuksen kohteesta tai arvosta<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>. Kuten direktiivin 2011/7 johdanto-osan 14 perustelukappaleesta ilmenee, tämä määritelmä on annettu unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Direktiivien 2004/17 ja 2004/18 säännösten mukaan hankintaviranomaisen käsitteellä tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>valtiota, alueellisia tai paikallisia viranomaisia, julkisoikeudellisia laitoksia tai yhden tai useamman viranomaisen taikka yhden tai useamman tällaisen julkisoikeudellisen laitoksen muodostamia yhteenliittymiä<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Valtion käsite kattaa kaikki lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa käyttävät elimet, ja sitä on tulkittava hankintaviranomaisen käsitteen tavoin toiminnallisesti ja laajasti (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980917">17.9.1998</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Belgia</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑323/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:411">EU:C:1998:411</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171005">5.10.2017</DATE>, <NAME.CASE>LitSpecMet</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑567/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:736">EU:C:2017:736</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/7 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu yrityksen käsite on puolestaan määritelty tämän direktiivin 2 artiklan 3 alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>muuta organisaatiota kuin viranomaista sen harjoittaessa itsenäistä taloudellista tai ammattitoimintaansa, vaikka tätä toimintaa harjoittaisi vain yksi henkilö<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>. Tämän määritelmän mukaisesti yksikköä, joka kuuluu kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetun viranomaisen käsitteen alaan, ei tästä syystä voida pitää kyseisen direktiivin 2 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuna yrityksenä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Pelkästään direktiivin 2011/7 2 artiklan 1 alakohdan sanamuodon perusteella ei kuitenkaan voida vielä määrittää, kuuluuko toimi, jossa viranomainen on yrityksen velkoja, kyseisessä säännöksessä tarkoitetun kaupallisen toimen käsitteen alaan ja siten tämän direktiivin soveltamisalaan. Näin ollen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on tarkasteltava sitä asiayhteyttä, johon kyseinen säännös kuuluu, sekä sillä lainsäädännöllä tavoiteltuja päämääriä, jonka osa säännös on (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201118">18.11.2020</DATE>, <NAME.CASE>Techbau</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑299/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:937">EU:C:2020:937</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200709">9.7.2020</DATE>, <NAME.CASE>RL (Maksuviivästysten torjuminen)</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑199/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:548">EU:C:2020:548</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/7 2 artiklan 1 alakohdan asiayhteydestä on todettava, että kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaupallisissa toimissa, joissa velallinen on viranomainen, velkojalla on 3, 4 tai 6 kohdassa määritellyn ajan päätyttyä oikeus lakisääteiseen viivästyskorkoon ilman, että maksumuistutus on tarpeen, kun [a ja b alakohdassa säädetyt] edellytykset täyttyvät<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>. Tästä seuraa, että 4 artiklaa sovelletaan ainoastaan tilanteessa, jossa viranomainen on yrityksen velallinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Lisäksi on korostettava, että direktiivin 2011/7 3 artikla koskee ainoastaan yritysten välisiä toimia. Kuten tämän tuomion 36 kohdasta ilmenee, tässä direktiivissä käytetyllä yrityksen käsitteellä suljetaan nimenomaisesti pois se, että kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu viranomainen voisi kuulua sen alaan yrityksen velkojana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/7 2 artiklan 2 ja 3 alakohdan, 3 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan säännöksistä yhdessä luettuina seuraa siten, että silloin kun – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – viranomainen on yrityksen velkoja, tämä tilanne ei kuulu kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun kaupallisen toimen käsitteen alaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Direktiivillä 2011/7 tavoitelluista päämääristä on todettava, että koska kyseinen direktiivi on jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämistoimenpide, sen tavoitteena on sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjuminen, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja edistää näin yritysten ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) kilpailukykyä<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>. Tässä yhteydessä kyseisen direktiivin johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan, että maksuviivästykset vaikuttavat negatiivisesti yritysten maksuvalmiuteen sekä niiden kilpailukykyyn ja kannattavuuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Kuten direktiivin 2011/7 johdanto-osan 23 perustelukappaleesta ilmenee, viranomaisten tulolähteet ovat pääsääntöisesti varmempia, ennustettavampia ja jatkuvampia kuin yrityksillä, ja ne voivat saada rahoitusta edullisemmilla ehdoilla kuin yritykset. Niiden tavoitteiden saavuttaminen ei myöskään ole samassa määrin sidoksissa vakaiden liikesuhteiden rakentamiseen kuin yrityksillä. Tavaroihin ja palveluihin liittyvät viranomaisten pitkät maksuajat ja maksuviivästykset aiheuttavat perusteettomia kustannuksia yrityksille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon viranomaisten ja yritysten, erityisesti pk-yritysten, väliset kyseiset erot ja se, että – kuten direktiivin 2011/7 johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta ilmenee – ensin mainitut suorittavat jälkimmäisille huomattavia määriä maksuja, unionin lainsäätäjä on katsonut asianmukaiseksi säätää direktiivin 2011/7 4 artiklassa säännöksistä, joita sovelletaan yksinomaan yrityksiin, jotka ovat niiden rahamäärien velkojia, jotka viranomaisen, jolle ne ovat toimittaneet tavaroita tai suorittaneet palveluja, on suoritettava, eikä säännöksissä tarkoiteta viranomaisia, jotka ovat yritysten velkojia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Direktiivin 2011/7 2 artiklan 1 alakohdasta – kun sitä luetaan asiayhteyden, johon se kuuluu, ja kyseisen direktiivin tavoitteiden valossa – seuraa näin ollen, että silloin kun kyseisen artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu viranomainen on sen rahamäärän velkoja, joka yrityksen on suoritettava, näiden kahden yksikön väliset suhteet eivät kuulu kyseisessä säännöksessä tarkoitetun kaupallisen toimen käsitteen alaan eivätkä siten kyseisen direktiivin soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että nyt käsiteltävässä asiassa pääasian taustalla on se, että maksu, joka New Median, joka on direktiivin 2011/7 2 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu yritys – samoin kuin toimija, joka oli luovuttanut sille tämän käyttöoikeuden –, oli suoritettava valtiokonttorille korvauksena maa-alueen pysyvästä käyttöoikeudesta, oli myöhässä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Koska valtiokonttori, joka kuuluu direktiivin 2011/7 2 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetun viranomaisen käsitteen alaan, on kuitenkin niiden rahamäärien velkoja, jotka New Media ‑yrityksen on maksettava korvauksena tästä käyttöoikeudesta, ensimmäinen edellytys sille, että toimea voidaan pitää direktiivin 2011/7 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuna <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>kaupallisena toimena<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>, sellaisena kuin sitä on tulkittu tämän tuomion 44 kohdassa, ei täyty. Näin ollen valtiokonttorilla ei ole oikeutta kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädettyihin lakisääteisiin viivästyskorkoihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/7 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua kaupallisen toimen käsitettä on tulkittava siten, ettei se kata sitä, että viranomainen perii korvauksena maa-alueen pysyvästä käyttöoikeudesta maksun yritykseltä, jonka velkoja kyseinen viranomainen on.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen ja kolmas kysymys</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon toiseen kysymykseen annettu vastaus, ensimmäiseen ja kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><P><HT TYPE="BOLD">Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta <DATE ISO="20110216">16.2.2011</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/7/EU 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettua kaupallisen toimen käsitettä on tulkittava siten, ettei se kata sitä, että viranomainen perii korvauksena maa-alueen pysyvästä käyttöoikeudesta maksun yritykseltä, jonka velkoja kyseinen viranomainen on.</HT></P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>