C-25/2062020CC0025EU:C:2021:4180001111717

Ratkaisuehdotus – Manuel Campos Sánchez-Bordona – Asia C‑25/20

ALPINE BAU

<TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Manuel Campos Sánchez-Bordona</HT></P><P><DATE ISO="20210520">20 päivänä toukokuuta 2021</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: espanja.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑25/20</HT></P><P>ALPINE BAU GmbH, Salzburg – Celjen sivuliike, konkurssissa, ja</P><P>NK, päämenettelyn selvittäjä,</P><P>vastaan</P><P>ALPINE BAU GmbH</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Višje sodišče v Ljubljani (Ljubljanan ylioikeus, Slovenia))</HT></P></STI>EnnakkoratkaisupyyntöOikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissaMaksukyvyttömyysmenettelytAsetuksen (EY) N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohdan tulkintaSaatavien ilmoittamiselle maksukyvyttömyysmenettelyssä ei ole asetettu mitään määräaikaaPäämenettelyn selvittäjän sekundäärimenettelyssä toimittama saatavia koskeva ilmoitusKansallisessa oikeudessa saatavien ilmoittamiselle asetettu määräaika1.Tässä ennakkoratkaisupyynnössä pyydetään tulkitsemaan asetuksen (EU) N:o 1346/2000

Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annettu neuvoston asetus (EUVL 2000, L 160, s. 1). Se oli voimassa 31.5.2002 alkaen siihen asti, kunnes se kumottiin maksukyvyttömyysmenettelyistä 20.5.2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/848 (EUVL 2015, L 141, s. 19).

 32 kohdan 2 alakohtaa, jota käsiteltävässä asiassa sovelletaan ratione temporis päämenettelyn aloittamispäivän perusteella.

Asetuksen 2015/848 91 artikla.

2.Višje sodišče v Ljubljani (Ljubljanan ylioikeus, Slovenia) tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko Itävallassa aloitetun päämenettelyn selvittäjän, joka aikoo ilmoittaa Sloveniassa aloitetussa, samaa velallista koskevassa sekundäärimenettelyssä saatavat, jotka hän on jo ilmoittanut ensin mainitussa menettelyssä, noudatettava Slovenian lainsäädännössä vahvistettuja määräaikoja (ja vastattava niiden noudattamatta jättämisen seurauksista).3.Unionin tuomioistuimella on jo useaan otteeseen ollut tilaisuus ottaa kantaa rajat ylittäviin maksukyvyttömyystapauksiin,

Asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklan 2 kohdan h alakohdasta, joka on tämän asian kannalta merkityksellinen, ks. tuomio 9.11.2016, ENEFI (C‑212/15, EU:C:2016:841; jäljempänä tuomio ENEFI) ja tuomio 18.9.2019, Riel (C‑47/18, EU:C:2019:754).

 mutta ymmärtääkseni se ei tähän mennessä ole lausunut mitään asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklasta, jonka soveltamiseen liittyy lukuisia hankaluuksia.

Oikeustieteilijät ovat yhtä mieltä siitä, että monimutkaisuutensa vuoksi 32 artiklan 2 kohtaa ei tosiasiallisesti sovelleta, minkä seurauksena siihen ei tehty mitään muutoksia asetuksessa 2015/848. Ks. Koller, C. ja Slonina, M., Information for creditors and lodging of claims, teoksessa Hess, B. ja Oberhammer, S., European Insolvency Law (Heidelberg-Luxembourg-Vienna Report), C. H. Beck, Hart, Nomos, 2014, 945 kohta ja sitä seuraavat kohdat, erityisesti 951 kohta, ja Maesch, S. C. ja Knof, B., Art. 45, teoksessa Brinkmann, M., European Insolvency Regulation, Hart, C. H. Beck, Nomos, 2019, 18 kohta.

<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">A</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Unionin oikeus: asetus N:o 1346/2000</HT></TXT></NP></TI>4.Asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 21 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

Jokaisella velkojalla olisi riippumatta siitä, missä velkojan asuin- tai kotipaikka taikka sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee yhteisössä, oltava oikeus ilmoittaa saatavansa jokaisessa yhteisössä vireillä olevassa velallisen omaisuutta koskevassa maksukyvyttömyysmenettelyssä. – –

5.Asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 23 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

Tässä asetuksessa olisi määritettävä sen piiriin kuuluviin kysymyksiin yhtenäiset lainvalintasäännöt, jotka niiden soveltamisalalla korvaavat yksittäisten valtioiden kansainvälisen yksityisoikeuden säännökset. Jollei toisin säädetä, sovellettaisiin menettelyn aloittaneen jäsenvaltion lakia (lex concursus). Tätä lainvalintasääntöä olisi sovellettava sekä päämenettelyissä että paikallisissa menettelyissä. Menettelyn aloitusvaltion konkurssilain mukaan määräytyvät kaikki maksukyvyttömyysmenettelyn oikeusvaikutukset, sekä prosessuaaliset että materiaaliset, asianomaisiin henkilöihin ja oikeussuhteisiin. Sen mukaan määräytyvät kaikki maksukyvyttömyysmenettelyn aloitusta, kulkua ja päättämistä koskevat edellytykset.

6.Asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklassa (Sovellettava laki) säädetään seuraavaa:

2.

Menettelyn aloittamisen edellytykset, menettelyn kulku sekä menettelyn päättäminen määräytyvät menettelyn aloitusvaltion lain mukaan. Sen mukaan määräytyy erityisesti:

– –

h)saatavien ilmoittaminen, todistaminen ja hyväksyminen;– –

7.Asetuksen N:o 1346/2000 28 artiklassa (Sovellettava laki) säädetään seuraavaa:

Jollei tämän asetuksen määräyksistä johdu muuta, sekundäärimenettelyyn sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa sekundäärimenettely on alkanut.

8.Asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklassa (Velkojien oikeuksien käyttö) säädetään seuraavaa:

1.Velkoja voi ilmoittaa saatavansa päämenettelyssä ja sekundäärimenettelyssä.2.Päämenettelyn selvittäjän ja sekundäärimenettelyn selvittäjän on ilmoitettava toisessa menettelyssä saatavat, jotka on jo ilmoitettu siinä menettelyssä, johon kyseinen selvittäjä on määrätty, jos tämä on viimeksi mainitun menettelyn velkojien edun mukaista, kuitenkin siten, että velkojilla on oikeus kieltää saatavansa ilmoittaminen tai peruuttaa se, jos sovellettava laki sen sallii.3.Päämenettelyn selvittäjällä ja sekundäärimenettelyn selvittäjällä on samanlainen oikeus kuin velkojalla osallistua toiseen menettelyyn, erityisesti velkojainkokouksiin.

<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">B</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Kansallinen oikeus</HT></TXT></NP></TI><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Itävallan oikeus: maksukyvyttömyysmenettelyistä annettu yleinen laki<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Insolvenzordnung.</P></NOTE></HT></HT></TXT></NP></TI>9.Maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun yleisen lain 107 §:n 1 momentissa säädetään, että saatavia, jotka ilmoitetaan vasta ilmoittamiselle asetetun määräajan jälkeen ja joita ei käsitellä konkurssipesään kuuluvan velan määrittämiseksi pidettävässä yleisessä istunnossa (saatavien todentamista käsittelevä istunto), tarkastellaan saatavien todentamista käsittelevässä erityisessä istunnossa. Tällaisiin saataviin sovelletaan 105 §:n 1 momenttia. Saatavia, joita ei ilmoiteta viimeistään 14 päivää ennen lopullista saatavien todentamista käsittelevää istuntoa, ei oteta huomioon.<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Slovenian oikeus: rahoitustoimista, maksukyvyttömyysmenettelyistä ja pakollisesta likvidaatiosta annettu laki<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Zakon o finančnem poslovanju, postopkih zaradi insolventnosti in prisilnem prenehanju (jäljempänä ZFPPIPP) (Uradni list RS nro 126/2007, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna).</P></NOTE></HT></HT></TXT></NP></TI>10.ZFPPIPP:n 59 §:n 2 momentissa säädetään, että maksukyvyttömyysmenettelyssä velkojan on ilmoitettava velalliselta olevat saatavansa kolmen kuukauden kuluessa tällaisen menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen julkaisemisesta, ellei saman pykälän 3 ja 4 momentista muuta johdu.

Näissä momenteissa tarkoitetaan saatavia, jotka perustuvat oikeustoimiin, jotka voidaan riitauttaa tai on jo riitautettu.

11.ZFPPIPP:n 298 §:n 1 momentissa säädetään, että jos saatavalla on vakuuden perusteella etuoikeus, velkojan on konkurssimenettelyssä ilmoitettava saatavan ilmoittamiselle asetetussa määräajassa myös etuoikeudesta, ellei ZFPPIPP:n 281 §:n 1 momentista

Tämä momentti koskee sellaisessa täytäntöönpanomenettelyssä saatuja etuoikeutettuja saatavia, johon konkurssimenettelyn aloittaminen ei vaikuta.

 tai 282 §:n 2 momentista

Tässä momentissa säädetään etuoikeutettujen saatavien perimisestä tuomioistuimen ulkopuolella.

 muuta johdu.12.ZFPPIPP:n 296 §:n 5 momentissa säädetään, että jos velkoja ei noudata saatavien ilmoittamiselle asetettua määräaikaa, sen maksukyvyttömyysmenettelyn velalliselta olevat saatavat lakkaavat, ja tuomioistuin hylkää saatavaa koskevan ilmoituksen, joka tehdään myöhässä.13.ZFPPIPP:n 298 §:n 5 momentissa säädetään, että jos velkoja ei noudata etuoikeudesta ilmoittamiselle asetettua määräaikaa, tämä etuoikeus sammuu.<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, menettely ja ennakkoratkaisukysymys</HT></TXT></NP></TI>14.Handelsgericht Wien (Wienin kauppatuomioistuin, Itävalta) aloitti 19.7.2013 antamallaan päätöksellä ALPINE BAU GmbH ‑yhtiötä koskevan maksukyvyttömyysmenettelyn.15.Maksukyvyttömyysmenettely alkoi tervehdyttämismenettelynä, mutta se muutettiin konkurssimenettelyksi 4.7.2013.16.Handelsgericht Wienin 5.7.2013 tekemästä päätöksestä ilmenee, että ALPINE BAU GmbH:ta koskeva menettely on asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päämenettely.17.Päämenettely selvittäjä

Jäljempänä NK.

 esitti 6.8.2013 Okrožno sodišče v Celjussa (Celjen alueellinen tuomioistuin, Slovenia) ALPINE BAU GmbH:ta (Salzburg, Itävalta) – Celjen sivuliike – koskevan sekundäärimenettelyn aloittamista koskevan hakemuksen.18.Okrožno sodišče v Celju pani 9.8.2013 tekemällään päätöksellä

vireille mainittua tytäryhtiötä koskevan sekundäärimenettelyn

tiedotti velkojille ja selvittäjille, että näillä oli asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan nojalla oikeus ilmoittaa saatavansa päämenettelyssä ja sekundäärimenettelyissä. Tästä se tiedotti Agencija Republike Slovenije za javnopravne evidence in storitven (Slovenian tasavallan julkisista rekistereistä ja niihin liittyvistä palveluista vastaava virasto) internetsivustolla 9.8.2013 julkaistulla ilmoituksella.

19.Ilmoituksessa mainittiin, että kyseisessä sekundäärimenettelyssä (sekä etuoikeutetut että etuoikeudettomat) saatavat oli ilmoitettava kolmen kuukauden kuluessa sen julkaisemisesta. Ilmoituksessa myös muistutettiin, että ellei saatavia ja etuoikeuksia ilmoiteta määräajassa, saatavat lakkaavat tämän sekundäärimenettelyn velallista kohtaan ja asiaa käsittelevä tuomioistuin hylkää saatavia koskevan ilmoituksen ZFPPIPP:n 296 §:n 5 momentin tai 298 §:n 5 momentin nojalla.20.NK 30.1.2018 toimitti tässä sekundäärimenettelyssä (asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun) saatavia koskevan ilmoituksen. Se pyysi Okrožno sodišče v Celjua hyväksymään tämän ilmoituksen ja ottamaan sen huomioon jokaisessa velkojille sekundäärimenettelyssä toimitettavassa varojen jaossa.21.Okrožno sodišče v Celju hylkäsi tämän ilmoituksen 5.7.2019 tekemällään päätöksellä, koska se oli ZFPPIPP:n 296 §:n 5 momentin mukaan toimitettu myöhässä.22.NK valitti tästä päätöksestä Višje sodišče v Ljubljaniin, joka on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

Onko asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että päämenettelyn selvittäjän sekundäärimenettelyssä toimittamaan saatavia koskevaan ilmoitukseen sovelletaan sen jäsenvaltion, jossa sekundäärimenettely on vireillä, velkojien saatavien ilmoittamiseen sovellettavia määräaikoja ja myöhässä toimitetun ilmoituksen seuraamuksia koskevia säännöksiä?

<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian käsittely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI>23.Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 20.1.2020.24.Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet ALPINE BAU GmbH, NK, Puolan tasavallan ja Slovenian tasavallan hallitukset sekä Euroopan komissio. Istuntoa ei pidetty tarpeellisena.<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">A</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Alustavia täsmennyksiä</HT></TXT></NP></TI>25.Asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohdassa säädetään, että päämenettelyn selvittäjällä ja sekundäärimenettelyn selvittäjällä on mahdollisuus (ja tapauksen mukaan velvollisuus)

Jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 68 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

 ilmoittaa

Eri kieliversioissa käytetyissä ilmauksissa on vivahde-eroja, jotka auttavat hahmottamaan tämän käsitteen merkitystä. Tätä selvittäjän toteuttamaa toimea kuvataan ilmaisuilla presentar su crédito (espanjankielinen versio), produire sa créance (ranskankielinen versio), lodge his claim (englanninkielinen versio), insinuare il propio credito (italiankielinen versio), reclamar o respectivo crédito (portugalinkielinen versio) ja seine Forderung anmelden (saksankielinen versio). Kyseisen toimen toteuttamisen jälkeen saatavia pidetään siis ilmoitettuina, reklamoituina, tiedoksi annettuina, esitettyinä tai rekisteriin merkittyinä, ja kaikkia näitä ilmauksia voidaan käyttää samassa merkityksessä. Jäljempänä viittaan kuitenkin yleisesti saatavien ilmoittamiseen.

 toisessa samaa velallista koskevassa maksukyvyttömyysmenettelyssä saatavat, jotka on jo ilmoitettu siinä menettelyssä, johon kyseinen selvittäjä on määrätty.26.Asetuksessa N:o 1346/2000 ei nimenomaisesti säädetä, minä ajankohtana edellä mainittua mahdollisuutta on käytettävä. Tästä syystä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää, onko päämenettelyn selvittäjän noudatettava sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa sekundäärimenettely on aloitettu, asetettuja määräaikoja (ja vastattava niiden noudattamatta jättämisen seurauksista).27.Unionin tuomioistuimelle huomautuksia esittäneet osapuolet NK:ta lukuun ottamatta ovat sitä mieltä, että saatavien ilmoittamiselle asetettuihin määräaikoihin sovellettavat säännöt ja ilmoituksen myöhästymisen vaikutukset määräytyvät sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa menettely on aloitettu (lex concursus).28.NK:n mukaan saatavat on kuitenkin ensin todistettava ja hyväksyttävä päämenettelyssä, ennen kuin ne voidaan ilmoittaa toisessa menettelyssä. Implisiittisesti hän väittää, että saatavien ilmoittamiselle asetetut määräajat määräytyvät sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa päämenettely on aloitettu.29.Yhdyn huomautuksia esittäneiden osapuolten enemmistön näkemykseen saatavien ilmoittamiselle asetettuihin määräaikoihin sovellettavasta laista sekundäärimenettelyissä. NK:n näkemyksestä olen eri mieltä siltä osin kuin se koskee saatavien todistamista ja hyväksymistä ennen kuin ne voidaan ilmoittaa sekundäärimenettelyssä.30.Aluksi on kuitenkin selvitettävä joitakin rajat ylittävään eurooppalaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn liittyviä näkökohtia, jotka auttavat ymmärtämään, mistä käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä on kysymys.<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">B</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Rajat ylittävät maksukyvyttömyystapaukset</HT></TXT></NP></TI><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Lainsäädäntö<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Jätän tarkastelun ulkopuolelle maksukyvyttömyyslainsäädännön, joka koskee vakuutus- tai luottolaitoksia, sijoituspalveluyrityksiä, joiden tarjoamiin palveluihin liittyy sivullisten varojen tai arvopaperien hallintaa, ja yhteissijoitusyrityksiä, joihin asetusta N:o 1346/2000 ei sovelleta (1 artiklan 2 kohta, joka toistetaan asetuksessa 2015/848).</P></NOTE></HT></HT></TXT></NP></TI>31.Ensimmäiset pyrkimykset säännellä rajat ylittäviä maksukyvyttömyystapauksia (nykyisessä) Euroopan unionissa ajoittuvat 1960-luvulle. Jo tuolloin oltiin yleisesti vakuuttuneita siitä, että yhteinen lainsäädäntökehys on ainoa keino rajoittaa konkurssivelallisten tai ‑velkojien opportunistista käyttäytymistä ja hallinnoida tehokkaasti vaikeuksissa olevia yrityksiä, joiden omaisuus on hajallaan eri jäsenvaltioissa.32.Maksukyvyttömyysmenettelyistä tehty yleissopimus (jäljempänä yleissopimus)

Neuvoston asiakirja CONV/INSOL/X1.

 avattiin allekirjoitettavaksi 23.11.1995 useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen, mutta se ei lopulta koskaan tullut voimaan. Yleissopimuksen liitteenä oli valtioiden laatima ja neuvottelema selvitys.

Selvitys tunnetaan laatijoidensa, M. Virgósin ja E. Schmitin, nimellä. Se on päivätty 8.7.1996, ja sen tunniste on neuvoston asiakirja nro 6500/1/96 REV1 DRS (CFC).

 Vaikka tätä asiakirjaa ei koskaan virallisesti hyväksytty, sitä käytetään apuna yleissopimuksen jälkeen annettujen oikeussääntöjen tulkinnassa silloin, kun niissä toistetaan yleissopimuksen sisältö.

Ks. mm. seuraavat ratkaisuehdotukset, joissa on viittauksia kyseiseen selvitykseen: julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus Eurofood IFSC(C‑341/04, EU:C:2005:579, 2, 95, 103, 131, 141, 143 ja 150 kohta); julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus Seagon (C‑339/07, EU:C:2008:575, 30 kohta ja sitä seuraavat kohdat); julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Lutz (C‑557/13, EU:C:2014:2404, 48, 58 ja 60 kohta); julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus ENEFI (C‑212/15, EU:C:2016:427, 70 kohta) ja julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus Riel (C‑47/18, EU:C:2019:292, 52 ja 55 kohta).

33.Asetus N:o 1346/2000 laadittiin yleissopimuksen perusteella. Sen 32 artiklassa toistetaan suoraan yksi yleissopimuksen määräys.34.Komissio laati vuonna 2012 asetuksen N:o 1346/2000 46 artiklassa tarkoitetun kertomuksen kyseisen asetuksen soveltamisesta. Se liitti kertomukseensa asetuksen muuttamista koskevan ehdotuksen,

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 muuttamisesta, COM/2012/0744 final.

 joka johti myöhemmin asetuksen 2015/848 antamiseen. Jälkimmäistä on 26.6.2017 alkaen sovellettu yleisesti kyseisenä päivämääränä tai sen jälkeen aloitettuihin menettelyihin.35.Vuoden 2015 asetuksessa on olennaisin osin säilytetty edellisen asetuksen säännökset ja tehty niihin käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiltä osin parannuksia siltä osin kuin on kyse rinnakkaisten maksukyvyttömyysmenettelyjen välisistä suhteista, velkojien tiedonsaannista ja velkojien saatavien ilmoittamisesta muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä niillä on asuin- tai kotipaikka tai sääntömääräinen kotipaikka.

Muut uudistukset eivät vaikuta käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaan säännökseen: ne koskevat maksukyvyttömyyttä edeltävien menettelyjen ja hybridimenettelyjen, joita asetuksen N:o 1346/2000 hyväksymisen jälkeen otettiin käyttöön useissa jäsenvaltioissa, sisällyttämistä uuden asetuksen soveltamisalaan, maksukyvyttömyysrekistereitä ja näiden rekisterien yhteenliittämistä sekä yritysryhmiä koskevien rajat ylittävien maksukyvyttömyysmenettelyjen sääntelyä.

36.Erityisesti säännös, jonka tulkintaa nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koskee, on pysynyt entisellään, ja se sisältyy nykyään asetuksen 2015/848 45 artiklaan.<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asetuksen N:o 1346/2000 malli</HT></HT></TXT></NP></TI>37.Asetukseen N:o 1346/2000 sisältyy tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa, sovellettavaa lakia, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa sekä menettelyjen yhteensovittamista koskevia säännöksiä. Kokonaisuutena tarkastellen sillä luodaan lievennetyn universaaliperiaatteen mallin mukainen järjestelmä.

Siinä yhdistetään osia alueellisesta mallista, jossa maksukyvyttömyystilanteen käsittely hajautetaan aloittamalla menettelyt kussakin niistä jäsenvaltioista, joissa velallisella on omaisuutta, ja käsittelemällä konkurssipesään kuuluva omaisuus ja velka erikseen kussakin jäsenvaltiossa, ja universaalista mallista, jossa kaikki omaisuus käsitellään äärimmäisessä tapauksessa yhdessä ja samassa menettelyssä ja velallisen koko omaisuuteen sovelletaan yhtä ainoaa lainsäädäntöä omaisuuden sijainnista riippumatta.

<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Menettelyjen moninaisuus (päämenettely ja sekundäärimenettelyt)</HT></HT></TXT></NP></TI>38.Asetuksella N:o 1346/2000 käyttöön otetussa mallissa lähdetään siitä, että soveltamisalaltaan yleinen maksukyvyttömyysmenettely ei ole välttämättä kovin käytännöllinen. Tästä syystä päämenettelyn rinnalla voi olla vireillä muita, alueellisia menettelyjä (itsenäisiä, jos ne on aloitettu ennen päämenettelyn aloittamista, ja sekundäärisiä, jos ne on aloitettu päämenettelyn aloittamisen jälkeen), joista kukin rajoittuu menettelyn aloitusvaltiossa sijaitsevaan omaisuuteen.

Ks. asetuksen N:o 1346/2000 johdanto-osan 11 perustelukappale. Syyt sekundäärimenettelyn aloittamiseen vaihtelevat sen mukaan, kuka menettelyä on hakenut; käsiteltävässä asiassa kyseessä oli päämenettelyn selvittäjä (NK).

39.Päämenettely aloitetaan sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, jossa velallisella on pääintressien keskus.

Asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 1 kohta.

 Päämenettelyn vaikutukset kohdistuvat kaikkeen konkurssipesään kuuluvaan velkaan ja omaisuuteen. Päämenettelyn aloittaminen toisessa jäsenvaltiossa edellyttää sitä, että velallisella on toimipaikka kyseisessä valtiossa. Konkurssipesään kuuluva omaisuus muodostuu pelkästään siitä velallisen omaisuudesta, joka sijaitsee kyseisessä valtiossa.

Asetuksen N:o 1346/2000 3 artiklan 2 kohta.

40.Alueellisissa menettelyissä ja sekundäärimenettelyissä kaikkien velkojien saatavat muodostavat pesän velat. Jokaisella velkojalla on riippumatta siitä, missä velkojan asuin- tai kotipaikka taikka sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee unionissa,

Kysymyksellä siitä, koskeeko tämä myös velkojia, joiden kotipaikka on kolmannessa valtiossa, ei ole käsiteltävän asian kannalta mitään merkitystä.

 oikeus ilmoittaa saatavansa jokaisessa unionin jäsenvaltiossa, jota asetus N:o 1346/2000 sitoo, vireillä olevassa velallisen omaisuutta koskevassa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

Johdanto-osan 21 perustelukappale ja 32 artiklan 1 kohta ja 39 artikla.

41.Koska samanaikaisesti voi olla vireillä useita samaa velallista koskevia maksukyvyttömyysmenettelyjä, nämä menettelyt on tarpeen sovittaa yhteen. Tätä varten asetuksessa N:o 1346/2000 vahvistetaan joitakin aineellisia sääntöjä, kuten realisoidun omaisuuden jakoa koskeva sääntö,

Johdanto-osan 21 perustelukappale ja 20 artiklan 2 kohta.

 sekä säännöt yhteistyöstä, jota selvittäjät tekevät erityisesti antamalla toisilleen riittävästi tietoja.

Johdanto-osan 20 perustelukappale ja 31 artikla.

42.Tässä samassa tarkoituksessa (vireillä olevien menettelyjen yhteensovittamisen varmistamiseksi) unionin lainsäätäjä korostaa pitävänsä ensisijaisen tärkeänä sitä, että menettely aloitetaan siinä valtiossa, jossa velallisella on pääintressien keskus. Tästä on osoituksena se, että päämenettelyyn määrätylle selvittäjälle annetaan tietyiltä osin mahdollisuus vaikuttaa sekundäärimenettelyihin (kuten ehdottaa tervehdyttämissuunnitelmaa tai pyytää omaisuuden likvidointitoimenpiteiden keskeyttämistä sekundäärimenettelyssä).

Johdanto-osan 20 perustelukappale ja 31, 33, 34 ja 37 artikla.

<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Sovellettava laki</HT></HT></TXT></NP></TI>43.Asetuksella N:o 1346/2000 ei oteta käyttöön yhteistä eurooppalaista maksukyvyttömyyslainsäädäntöä vaan annetaan yhtenäiset lainvalintasäännöt, joiden perusteella voidaan määrittää, minkä jäsenvaltion lainsäädäntöä kussakin menettelyssä on sovellettava ja mitä vaikutuksia sillä on.44.Lainvalintasääntöjen ohella asetukseen N:o 1346/2000 sisältyy suoraan sovellettavia aineellisia ja menettelyllisiä sääntöjä, jotka syrjäyttävät jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten vastaavat säännöt.

Joissakin näistä säännöistä viitataan ulkomaisten velkojien toimittamiin saatavia koskeviin ilmoituksiin, ja ne ovat sen vuoksi merkityksellisiä käsiteltävän asian kannalta. Missään niistä ei kuitenkaan säädetä määräajoista.

45.Jollei itse asetuksessa N:o 1346/2000 toisin säädetä, sen valtion lakia, jossa menettely on aloitettu (lex concursus), sovelletaan kaikkiin menettelyihin: niin päämenettelyyn, alueellisiin menettelyihin kuin sekundäärimenettelyihinkin.

Päämenettelyn osalta 4 artikla ja sekundäärimenettelyjen osalta 28 artikla. Lex concursus ‑säännöstä poikkeavat lainvalintasäännöt sisältyvät 5–15 artiklaan, joita huolimatta niiden asemasta asetuksen systematiikassa sovelletaan myös sekundäärimenettelyjen lex concursus ‑sääntöön.

46.Päätymistä lex concursus ‑sääntöön, joka on hyvin tavallinen rajat ylittäviä maksukyvyttömyysmenettelyjä sääntelevissä oikeusvälineissä, voidaan perustella seuraavilla kolmella syyllä:

Virgós Soriano, M. ja Garcimartín Alférez, F. J., Comentario al Reglamento Europeo de Insolvencia, Thomson-Civitas, 2003, 118 kohta.

Ratkaisujen yhtenäisyys, joka on välttämätöntä, jotta maksukyvyttömyysmenettelyjen kaltaiset kollektiiviset menettelyt saadaan asianmukaisesti päätökseen ja jotta menettelyjen osapuolet voivat olla varmoja oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

Menettelyn hallinnon helpottuminen, kun forum ja ius ovat samat. Näin vältetään myös todistelusta ja ulkomaisen oikeuden soveltamisesta aiheutuvat kustannukset.

Sen varmistaminen, että saman velallisen kaikkiin velkojiin sovelletaan kussakin menettelyssä samaa oikeusjärjestystä siltä osin kuin on kyse asemasta konkurssissa.

47.Maksukyvyttömyysmenettelyn aloittaminen, menettelyn kulku ja menettelyn päättäminen määräytyvät niin aineelliselta kuin menettelylliseltäkin kannalta lex concursusin mukaan.48.Tämän kriteerin mukaisesti asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklassa olevassa luettelossa, joka ei ole tyhjentävä,

Tuomio ENEFI, 21 kohta.

 luetellaan tiettyjä menettelyn aloitusvaltion lain mukaan määräytyviä seikkoja. Niiden joukossa mainitaan, tosin kyseisessä asetuksessa esitetyin varauksin,

Yksi niistä on 32 artiklan 1 ja 2 kohdassa, joissa vahvistetaan suoraan sovellettavia saatavien ilmoittamista koskevia sääntöjä.

 saatavien ilmoittaminen, todistaminen ja hyväksyminen.

4 artiklan 2 kohdan h alakohta. Sama soveltamisala on 28 artiklalla, joka, kuten edellä jo mainitsin, koskee sekundäärimenettelyihin sovellettavaa lakia.

<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">c)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Saatavien ilmoittamiseen sovellettava laki</HT></HT></TXT></NP></TI>49.Rajat ylittävissä maksukyvyttömyystapauksissa edellä esitetystä aiheutuu (ainakin Euroopan unionissa sijaitseville) velkojille seuraavat kolme seurausta:

Velkojalla on oikeus ilmoittaa saatavat missä tahansa samaa velallista koskevassa pää- tai sekundäärimenettelyssä (tai tapauksen mukaan alueellisessa menettelyssä), joka on vireillä sellaisessa jäsenvaltiossa, jota asetus N:o 1346/2000 sitoo.

Velkojan on käytettävä tätä oikeutta siihen menettelyyn, jossa se päättää ilmoittaa saatavan, sovellettavan lain mukaisesti.

Saatavan hyväksyminen yhdessä menettelyssä ei automaattisesti tarkoita sitä, että se hyväksytään myös toisessa menettelyssä. Saatavien todistaminen ja hyväksyminen määräytyvät kuhunkin menettelyyn sovellettavan lain mukaan.

Tuomio 18.9.2019, Riel (C‑47/18, EU:C:2019:754), 53 kohta: – – saatavien todistamista ja hyväksymistä koskevat säännöt määräytyvät – – edelleen sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa maksukyvyttömyysmenettely aloitettiin. Hyväksymisen edellytykset ja henkilöt, jotka voivat sen riitauttaa, eivät välttämättä ole samat kaikissa oikeusjärjestyksissä.

50.Tietoisena niistä vaikeuksista, joita liittyy saatavien ilmoittamiseen ulkomailla aloitetuissa menettelyissä, unionin lainsäätäjä sisällytti asetukseen N:o 1346/2000 joitakin erityissäännöksiä:

32 artiklan 2 kohdan mukaan velkojan ei tarvitse välttämättä olla se, joka ilmoittaa saatavat: selvittäjä voi ilmoittaa velkojan puolesta saatavat, jotka on jo ilmoitettu siinä menettelyssä, johon kyseinen selvittäjä on määrätty.

Virgós-Schmit-selvitys, 236 kohta. Selvityksessä viitataan myös pyrkimykseen vahvistaa selvittäjien vaikutusvaltaa samaa velallista koskevissa toisissa menettelyissä. Se, toteutuuko tämä käytännössä, riippuu 32 artiklan 3 kohdan tulkinnasta, josta on epävarmuutta: ks. edellä alaviitteessä 5 mainittu teos Maesch, S. ja C. ja Knof, B., 21 ja 22 kohta. Yksi kiistakysymyksistä on erityisesti se, edellyttääkö selvittäjän oikeus vaikuttaa toisiin menettelyihin kyseisen artiklan mukaan sitä, että selvittäjä on ilmoittanut edustamiensa velkojien saatavat: Wessels, B., International Insolvency Law (Part II – European Insolvency Law), Wolters Kluwer, 2017, 10866 ja 10868 kohta.

40 artiklan mukaan maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisesta on ilmoitettava kaikille tunnetuille velkojille, joilla on asuin- tai kotipaikka taikka sääntömääräinen kotipaikka toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa menettely on alkanut. Tässä ilmoituksessa, joka on toimitettava erikseen kullekin velkojalle, on mainittava vähintään tietyt tiedot, kuten määräajat, joiden kuluessa saatavat on ilmoitettava, ja niiden laiminlyönnin seuraukset.

Muilla vastaavilla säännöksillä, kuten saatavaa koskevan ilmoituksen sisältöä (41 artikla) tai ilmoituksen kieltä (42 artikla) koskevilla säännöksillä, ei ole tässä ennakkoratkaisumenettelyssä mitään merkitystä.

51.Asetuksella N:o 1346/2000 ei yhdenmukaisteta saatavien ilmoittamiselle asetettuja määräaikoja. Näin ei tehdä minkään tietyn menettelyn eikä minkään tietyn toimijan tapauksessa.

Tämä oli yksi niistä näkökohdista, joita edellä mainitsemassani asetuksen N:o 1346/2000 soveltamisesta annetussa komission kertomuksessa pidettiin ongelmallisina. Ks. nykyään asetuksen 2015/848 55 artiklan 6 kohta.

52.Koska kuhunkin menettelyyn sovelletaan lex concursusia, jäsenvaltiot voivat säätää määräajoista millä tahansa tavalla, kunhan tehokkuus- ja vastaavuusperiaatetta noudatetaan.

Näiden periaatteiden soveltamisesta asetuksen N:o 1346/2000 yhteydessä ks. tuomio 15.10.2015, Nike European Operations Netherlands (C‑310/14, EU:C:2015:690, 28 kohta).

<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">C</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Määräaika, johon mennessä selvittäjän on ilmoitettava saatavat</HT></TXT></NP></TI>53.Tarkastelen asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohdan tulkintaa määrittämällä ensin syyt, joiden vuoksi päämenettelyn selvittäjän on mielestäni noudatettava sen jäsenvaltion laissa, jossa sekundäärimenettely on alkanut, asetettuja määräaikoja, mikäli hän aikoo ilmoittaa kyseisessä menettelyssä saatavat, jotka hän on jo ilmoittanut päämenettelyssä.54.Käytän tähän tarkoitukseen tavanomaisia tulkintaperusteita eli sanamuodon ja syntyhistorian mukaista, teleologista ja systemaattista perustetta.<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Sanamuodon mukainen tulkinta</HT></HT></TXT></NP></TI>55.Koska samaa velallista vastaan voi olla samanaikaisesti vireillä useita maksukyvyttömyysmenettelyjä, asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohdassa säädetään, että päämenettelyn selvittäjän ja sekundäärimenettelyn selvittäjän on ilmoitettava toisessa menettelyssä saatavat, jotka on jo ilmoitettu siinä menettelyssä, johon kyseinen selvittäjä on määrätty – –.56.Mikään kyseisen säännöksen sanamuodossa ei viittaa siihen, että saatavat on ilmoitettava jonakin tiettynä ajankohtana. Näin ollen on sovellettava yleistä järjestelmää, joka perustuu siihen lainvalinnan pääsääntöön (asetuksen N:o 1346/2000 4 ja 28 artikla), jonka mukaan sovellettava laki on, kuten edellä jo esitin, lex concursus eli sen valtion laki, jossa menettely on aloitettu.

Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 45 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

57.Asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklan 2 kohdan h alakohdasta ilmenee, että saatavien ilmoittamiseen, todistamiseen ja hyväksymiseen sovellettavat säännöt, joihin saatavien ilmoittamiselle asetetut määräajat sisältyvät, määräytyvät menettelyn aloitusvaltion lainsäädännön mukaan. Koska nämä ovat luonteeltaan menettelyseikkoja, näihin olisi saatettu soveltaa asiaa käsittelevän tuomioistuimen lainsäädäntöä silloinkin, kun missään ei nimenomaisesti olisi näin säädetty.

Ks. tästä asetukseen 2015/848 sisältyvästä säännöstä Piekenbrok, A., Art. 7, edellä alaviitteessä 5 mainitussa teoksessa Brinkmann, M., 69 kohta. Asetuksen 2015/848 55 artiklan 6 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että määräaika, jossa velkojien on ilmoitettava saatavat, määräytyy lex concursusin eli menettelyn aloitusvaltion lainsäädännön mukaan.

58.Tuomio ENEFI tukee tätä tulkintaa. Siinä myös todetaan, että saatavien ilmoittamista koskevien sääntöjen ja etenkin tätä varten asetettujen määräaikojen noudattamatta jättämisen seurauksiin sovelletaan lex concursusia.

Tuomio ENEFI, 18 kohta: – – lex fori concursusin saatavien ilmoittamista koskevien sääntöjen ja etenkin tätä varten asetettujen määräaikojen noudattamatta jättämisen seurauksia on siis niitäkin arvioitava kyseisen lex fori concursusin perusteella.

<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Syntyhistorian mukainen ja teleologinen tulkinta</HT></HT></TXT></NP></TI>59.Asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohdassa toistetaan yleissopimuksen (joka ei tullut koskaan voimaan) vastaava määräys. Näiden kahden välineen jatkuvuudesta ilmenee, että selvittäjän saatavista toimittamalla ilmoituksella on niissä kummassakin sama tehtävä ja sillä pyritään samaan tavoitteeseen. Saatavien ilmoittamiselle asetettujen vaatimusten on siten oltava kummassakin samat.60.Yleissopimuksen 32 artikla perustui lievennetyn universaaliperiaatteen malliin, jossa on mahdollista, että samanaikaisesti on vireillä useita samaa velallista koskevia maksukyvyttömyysmenettelyjä. Kyseisen artiklan 1 kappaleessa määrättiin poikkeuksena pääsääntöön, jonka mukaan saatavien ilmoittamisessa sovelletaan lex concursusia, että jokaisella velkojalla on oikeus ilmoittaa saatavansa haluamassaan menettelyssä

Sanomattakin on selvää, ettei saatavien ilmoittaminen ole itsetarkoitus vaan keino varmistaa, että velkojat voivat käyttää oikeuksiaan (konkurssivelallisen velkojina) ja vaatia osuuttaan realisoidun omaisuuden jaosta.

 tai useassa eri menettelyssä.

Virgós-Schmit-selvitys, 235 kohta. Yleissopimuksen 39 artiklassa (joka otettiin sellaisenaan asetukseen N:o 1346/2000) annetaan tämä sama oikeus velkojille, joiden koti- tai asuinpaikka taikka sääntömääräinen kotipaikka on eri jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa menettely on alkanut.

61.Tämän oikeuden käyttämisen helpottamiseksi

Erityisesti pienille velkojille, joiden saatavat voidaan ilmoittaa useammassa kuin yhdessä menettelyssä ilman kohtuuttomia kuluja. Virgós-Schmit-selvitys, 36 kohta, nro 2.

 määriteltiin järjestely, jossa kunkin menettelyn selvittäjän tehtäväksi annettiin tehdä edustamilleen velkojille tietty palvelus

Ajatuksen palveluksen tekemisestä toivat esiin Kemper, J., Art. 32, teoksessa Kübler, B. M., Prütting, H. ja Bork, R., Kommentar zur Insolvenzordnung, C. H. Beck, 2015, 4 kohta, ja nykyisen 45 artiklan osalta Mankowski, S., Müller, M. ja Schmidt, J., Europäische Insolvenzverordnung 2015, C. H. Beck, 2016, 51 kohta.

: selvittäjä ilmoittaa nämä saatavat velkojan puolesta muissa vireillä olevissa menettelyissä,

Virgós-Schmit-selvitys, 236 kohta.

 kuitenkin sillä varauksella, että jokaisella velkojalla on mahdollisuus kieltää saatavansa ilmoittaminen.62.Yleissopimuksessa selvittäjällä on tehtäväänsä suorittaessaan mahdollisuus ilmoittaa muissa menettelyissä saatavat, jotka on jo ilmoitettu siinä menettelyssä, jossa selvittäjä toimii. Selvittäjä toimii tietyllä tapaa velkojien puolesta, nimissä ja lukuun,

Virgós-Schmit-selvitys, 238 kohta. Ihanteellisinta olisi, että samanaikaisesti vireillä olevissa menettelyissä saatavat ilmoittaa joko velkoja tai selvittäjä. Yksi kyseiseen säännökseen liittyvistä ongelmista on kuitenkin se, että se mahdollistaa saman saatavan ilmoittamisen kahteen kertaan samassa menettelyssä, koska sen voivat ilmoittaa sekä selvittäjä että velkoja. Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 95 kohta.

 ja hän on velvollinen ilmoittamaan saatavat, jos tämä on velkojien edun mukaista.63.Selvittäjän päätös ilmoittaa saatava ei kuitenkaan tarkoita sitä, että saatavan haltija vaihtuu: saatava ei lakkaa kuulumasta velkojalle. Yleissopimuksessa suojataan velkojien oikeudet sallimalla, että velkoja voi sekä kieltää selvittäjää ilmoittamasta saatavaansa että peruuttaa saatavan, joka on jo ilmoitettu toisessa menettelyssä.

Asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohta in fine. Virgós-Schmit-selvityksen 237 kohta. Mainitun 32 artiklan 1 kohdassa lähdetään siitä, että velkojan oikeus on itsenäinen ja että velkoja päättää itsenäisesti, käyttääkö se kyseistä oikeutta.

64.Tämän periaatteen mukaisesti selvittäjän toimittamalla ilmoituksella on samat vaikutukset kuin velkojan itsensä toimittamalla ilmoituksella.

Virgós-Schmit-selvitys, 238 kohta.

 Siksi saatavien ilmoittamiselle asetetut edellytykset ja määräajat ovat kummassakin samat, sillä yleissopimuksessa ne määräytyvät lex concursusin mukaan riippumatta siitä, kuka saatavat ilmoittaa.

Yleissopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen h kohta ja Virgós-Schmit-selvityksen 238 ja 267 kohta.

<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Systemaattinen tulkinta</HT></HT></TXT></NP></TI><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Selvittäjän velvoite, velkojan oikeuden jatke</HT></HT></TXT></NP></TI><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Selvittäjän asema asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklassa</HT></TXT></NP></TI>65.Selvittäjälle asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan mukaan kuuluva velvoite on jatkoa säännökselle, jolla velkojat oikeutetaan ilmoittamaan saatavansa jokaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.66.Kyseisen säännöksen sijainti asetuksessa N:o 1346/2000 tukee sitä, mitä edellä totesin sen syntyhistoriasta ja tarkoituksesta: menettelyyn määrätyn selvittäjän asema on silloin, kun hän ilmoittaa saatavat toisessa menettelyssä, jatkuvuus- ja riippuvuussuhteessa itse velkojan asemaan.

Tämä selvittäjän alisteinen asema on erityinen; se liittyy suoraan maksukyvyttömyystapausten rajat ylittävään luonteeseen. Asetuksessa N:o 1346/2000 selvittäjä ei sitä paitsi edusta yksinomaan velkojan tai velallisten etuja; hänen tehtävänsä on pyrkiä molempien osapuolten kannalta parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun viranomaisen (joka voi olla oikeusviranomainen) valvonnassa.

67.Vaikka selvittäjän ja velkojien keskinäinen sidonnaisuus oikeuttaa soveltamaan kumpaankin samoja sääntöjä silloin, kun saatavat ilmoitetaan toisessa menettelyssä, velkojalle annettu etusija osoittaa, että velkojalla on kyseistä järjestelmää määrittelevä asema. Tästä voidaan päätellä seuraavaa:

Lex concursus, jota asetuksen N:o 1346/2000 4 ja 28 artiklan nojalla sovelletaan saatavien ilmoittamiseen, koskee yhtä lailla velkojia kuin selvittäjiäkin.

Menettelyyn määrätty selvittäjä on mahdollista vapauttaa muissa menettelyissä sovellettavassa lex concursusissa asetetuista saatavien ilmoittamisen määräajoista, kunhan samaa vapautusta sovelletaan myös velkojiin. Asetuksen N:o 1346/2000 IV luvussa, jossa vahvistetaan lex concursus ‑sääntöä koskevia aineellisia poikkeuksia velkojille, joiden asuin- tai kotipaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä menettely on alkanut, ei kuitenkaan säädetä tällaisesta mahdollisuudesta.

Ks. sitä vastoin asetuksen 2015/848 55 artikla.

<TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Edut siitä, että selvittäjä ilmoittaa saatavat</HT></TXT></NP></TI>68.Selvittäjällä ei ole ainoastaan mahdollisuutta ilmoittaa muissa menettelyissä saatavat, jotka on jo ilmoitettu hänen omassa menettelyssään, vaan selvittäjällä on myös velvollisuus tehdä näin, jos se on velkojien edun mukaista.

Oikeuskirjallisuudessa viitataan tavallisesti selvittäjälle annettuun mahdollisuuteen: ks. esim. Geroldinger, A., Verfahrenskoordination im Europäischen Insolvenzrecht, Manzsche Veerlags- und Universitätsbuchhandlung, 2010, s. 317, ja asetuksesta 2015/848 edellä alaviitteessä 5 mainittu teos Maesch, S. C. ja Knof, B., 12 kohta. Virgós-Schmit-selvityksen 236 kohdassa käytetään ilmausta oikeus. Todellisuudessa asetuksessa N:o 1346/2000 säädetään selvittäjän velvollisuudesta ilmoittaa muissa maksukyvyttömyysmenettelyissä saatavat, jotka hän on jo ilmoittanut omassa menettelyssään. Kansallisissa oikeusjärjestyksissä voidaan kuitenkin edellyttää, että selvittäjällä on tähän erillinen valtuutus. Asetuksessa N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohdassa se annetaan implisiittisesti poikkeamalla tältä osin lex concursus ‑säännöstä.

69.Mahdollisuus ilmoittaa saatavat antaa selvittäjälle asiavaltuuden kaikissa menettelyissä riippumatta siitä, säädetäänkö menettelyn aloitusvaltion laissa tästä mahdollisuudesta. Tällä tavoin mahdollistetaan se, että selvittäjä voi täyttää lakisääteisen velvoitteensa,

Jotkut oikeustieteilijät ovat päätelleet tästä velvoitteesta, että jos velvoite jää täyttämättä, selvittäjä on siitä vastuussa: Raimon, M., Le règlement communautaire 1346/2000 du 29 mai 2000 relatif aux procédures d’insolvabilité, LGDJ, 2007, 716 kohta.

 ja varmistetaan asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohdan tarkoitus.70.Selvittäjän velvollisuus ei kuitenkaan ole ehdoton: se edellyttää sen arvioimista, mitä hyötyä

Virgós-Schmit-selvityksen 239 kohdassa esimerkkinä tällaisesta hyödystä mainitaan tapaus, jossa selvittäjä toteaa muissa menettelyissä jaettavan omaisuuden olevan niin merkittävä, että selvittäjän oman menettelyn etuoikeudettomat velkojat voivat saada siitä jako-osuutta samaan tapaan kuin näissä muissa menettelyissä saatavansa ilmoittaneet etuoikeudettomat velkojat.

 tai mahdollista etua saadaan siitä, että selvittäjä ilmoittaa sekundäärimenettelyssä saatavat, jotka on jo ilmoitettu siinä menettelyssä, johon kyseinen selvittäjä on määrätty.71.Tässä arvioinnissa ei käydä läpi jokaista yksittäistä saatavaa ja sen perintämahdollisuuksia.

Saatavaa koskeva ilmoitus on laadittava siten, että sen menettelyn selvittäjä, jossa saatava ilmoitetaan, pystyy yksilöimään kunkin saatavan ja sen haltijan.

 Se on kokonaisvaltainen arviointi, jossa tarkastellaan siinä menettelyssä, johon selvittäjä on määrätty, ilmoitettuja saatavia kokonaisuutena.

Arviointi voi koskea kaikkia saatavia tai jonkin tietyn velkojaryhmän saatavia: Virgós-Schmit-selvitys, 239 kohta.

72.Saatavaan sovellettavan lain ja, siltä osin kuin on kyse velkojan etuoikeusasemasta, saatavan ilmoittamisvaltion lain mukainen erillinen arviointi kuuluu yksittäiselle velkojalle, ja näin on hyvin käytännöllisistä syistä.

Virgós-Schmit-selvitys, 239 kohta. Maksunsaantijärjestykseen sovellettavasta laista ks. asetuksen N:o 1346/2000 4 artiklan 2 kohdan i alakohta.

73.Saatavan ilmoittamisesta päättää siis viime kädessä sen haltija (eli velkoja), jolle asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohdassa in fine varataan oikeus kieltää selvittäjää ilmoittamasta saatavaa tai peruuttaa saatava, jos velkoja katsoo, ettei sen ilmoittaminen jostain syystä sovi sille.

Käänteisesti, jos selvittäjä ei ilmoita saatavaa, velkoja säilyttää edelleen mahdollisuuden tehdä niin.

74.Todellisuudessa selvittäjä ei aja mitään velkojien edusta poikkeavaa tai sitä laajempaa etua, joka oikeuttaisi soveltamaan selvittäjään erityisjärjestelyä silloin, kun saatavat ilmoitetaan muissa menettelyissä. Järjestelmän sulkuventtiili, jolla palautetaan kullekin yksittäiselle velkojalle päätösvalta siitä, ilmoitetaanko sen saatavat vai ei, takaa sen, että selvittäjällä ja velkojilla on yhtenevät intressit.75.Syyt siihen, että selvittäjän arviointi ei ole sama kuin velkojan arviointi, eivät ole dogmaattisia vaan käytännöllisiä.

Kummankin tekemällä arvioinnilla on sama tarkoitus mutta eri laajuus.

 Saatavansa menettelyssä ilmoittanut velkoja osoittaa, että sillä on lähtökohtaisesti intressi sen perimiseen velallisen omaisuudesta siellä, missä tämä omaisuus sijaitsee.

Näin on erityisesti silloin, kun saatavat ilmoitetaan menettelyssä, joka on aloitettu siinä valtiossa, jossa velallisella on pääintressien keskus, jolloin konkurssipesän varojen luonne on universaalinen. Jos toisessa valtiossa aloitetaan sen jälkeen toinen menettely (sekundäärimenettely), konkurssipesän varoista poistuu velallisen kyseisessä valtiossa sijaitseva omaisuus. On kohtuullista olettaa, että jokaisella velkojalla, joka on ilmoittanut saatavansa päämenettelyssä, on lähtökohtaisesti (eli jollei velkoja itse ilmoita päinvastaista) intressi siihen, että sen saatava otetaan huomioon myös sekundäärimenettelyissä.

 Tästä lähtökohdasta tarkastellen selvittäjän tehtävä on perusteltua rajata etujen ja haittojen punnintaan, jossa tarkastellaan siinä menettelyssä, jossa selvittäjä toimii, ilmoitettuja saatavia kokonaisuutena.<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Onko selvittäjällä tämä velvollisuus jokaisessa menettelyssä?</HT></HT></TXT></NP></TI>76.Asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohta kuuluu III lukuun, joka koskee sekundäärimenettelyjä. Kyseisessä säännöksessä asetettu velvollisuus koskee kuitenkin kaikkia selvittäjiä: sekä päämenettelyn että sekundäärimenettelyjen selvittäjiä. Kumpienkin on ilmoitettava toisessa menettelyssä saatavat, jotka on jo ilmoitettu siinä menettelyssä, johon [heidät] on määrätty.

Käytännössä todennäköisintä on, että päämenettelyn selvittäjä ilmoittaa ne sekundäärimenettelyissä: edellä alaviitteessä 31 mainittu teos Virgós Soriano, M. ja Garcimartín Alférez, F. J., 425 kohta.

77.Tätä ei pidä ymmärtää niin, että päämenettelyn selvittäjä on kyseisen artiklan systemaattisen aseman perusteella erityisasemassa muiden vireillä olevien menettelyjen selvittäjiin nähden silloin, kun hän ilmoittaa näissä muissa menettelyissä saatavia, jotka on jo ilmoitettu päämenettelyssä.78.Tosin se, että sekundäärimenettelyt ovat alisteisia suhteessa velallisen pääintressien keskuksessa aloitettuun menettelyyn, tarkoittaa sitä, että päämenettelyn selvittäjä on muihin selvittäjiin nähden erityisasemassa.

Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 42 kohta.

 Asetuksessa N:o 1346/2000 ei kuitenkaan anneta selvittäjälle etuoikeutta saatavien ilmoittamiseen, mikä voisi konkretisoitua siten, ettei lex concursusissa asetettuja määräaikoja tarvitsisi noudattaa.<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">c)</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Suhde asetuksen N:o 1346/2000 IV lukuun</HT></HT></TXT></NP></TI>79.Asetuksen N:o 1346/2000 IV luvussa, jonka otsikko on Tietojen antaminen velkojille ja saatavien ilmoittaminen, säädetään lex concursus ‑sääntöä koskevista poikkeuksista, joiden tarkoituksena on 32 artiklan 2 kohdan tapaan helpottaa saatavien ilmoittamista.80.Näillä suoraan sovellettavilla säännöksillä autetaan velkojia, joilla on asuin- tai kotipaikka taikka sääntömääräinen kotipaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa maksukyvyttömyysmenettely on aloitettu. Nähdäkseni niitä voidaan soveltaa mutatis mutandis myös ulkomaisen menettelyn selvittäjään.81.Ammattitaitoon, jota selvittäjältä voidaan kohtuullisesti odottaa, ei välttämättä tarvitse sisältyä valmiutta hoitaa rajat ylittäviä maksukyvyttömyystapauksia, eikä tällä ammattitaidolla välttämättä voida perustella tiukempien edellytysten asettamista toimenpiteille, joita velkojat voivat itsekin toteuttaa, kun selvittäjä kuitenkin tekee velkojille palveluksen hoitamalla nämä toimenpiteet niiden puolesta.

Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 61 kohta.

82.Missään edellä mainituista asetuksen N:o 1346/2000 säännöksistä ei mainita nimenomaisesti määräaikojen järjestelmää.

Ks. sitä vastoin asetuksen 2015/848 55 artiklan 6 kohta. Kokonaan eri tilanne on, jos menettelyn aloitusvaltion laissa itsessään annetaan ulkomaisen menettelyn selvittäjää tai ulkomaisia velkojia koskevia erityissäännöksiä nimenomaan näiden ulkomaisuuden perusteella. Mielestäni asetus N:o 1346/2000 ei ole esteenä tällaiselle erilaiselle kohtelulle, jolla todellisuudessa pyritään palauttamaan aineellinen yhdenvertaisuus kaikkien velkojien välille.

 Tällä mainitsematta jättämisellä on kahtalainen merkitys: a) sen seurauksena on vaikea väittää, ettei selvittäjän tarvitse noudattaa yleisratkaisua eli kunkin menettelyn lex concursusia; ja b) jos yleisratkaisua ei tarvitse noudattaa, se velvoittaa määrittämään tulkinnan avulla, mitä ratkaisua yleisratkaisun tilalla on sovellettava.

Ongelmana on lisäksi se, että ratkaisun pitäisi olla yhtenäinen.

83.Se, ettei selvittäjän tarvitsisi noudattaa kunkin menettelyn lex concursusissa asetettuja määräaikoja, merkitsisi viime kädessä selvittäjän (ja sitä kautta hänen edustamiensa velkojien) ennalta arvaamatonta ja sääntelemätöntä erilaista kohtelua

Myös kunkin yksittäisen velkojan ilmoitukseen sovellettaisiin sen jäsenvaltion lex concursusia jossa menettely, jossa saatavat ilmoitetaan, on aloitettu.

 verrattuna paikallisiin velkojiin, joiden on noudatettava näitä määräaikoja ja vastattava seurauksista silloin, kun ne esittävät saatavansa liian myöhään.

Koska saatavien ilmoittaminen liittyy jako-osuuden vaatimiseen realisoidusta omaisuudesta, tämä vaikuttaa viime kädessä pari passu ‑sääntöön.

<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">4.</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Yhteenveto</HT></HT></TXT></NP></TI>84.Yhteenvetona totean, että saatavia koskevaan ilmoitukseen, jonka (päämenettelyn) selvittäjä toimittaa sekundäärimenettelyssä, sovelletaan menettelyn aloitusvaltion laissa asetettuja määräaikoja.85.Tähän lopputulokseen on päädyttävä myös pragmaattisista syistä. Jos nimittäin selvittäjän ei tarvitsisi noudattaa näitä määräaikoja sekundäärimenettelyssä, kyseisen menettelyn hallinnoinnille, etenemiselle ja kululle aiheutuisi vakavia haittoja.<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">D</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ilmoitetut saatavat (joita ei ole <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>todistettu ja hyväksytty<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>)</HT></TXT></NP></TI>86.Tyhjentävän vastauksen antamiseksi tarkastelen lyhyesti NK:n asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohdasta esittämää tulkintaa. Hänen mukaansa velat, jotka on jo ilmoitettu päämenettelyssä, voidaan ilmoittaa sekundäärimenettelyssä vain, jos ne on ensin todistettu ja hyväksytty päämenettelyssä.87.Nähdäkseni kyseisen artiklan sanamuoto, syntyhistoria ja tarkoitus eivät tue NK:n näkemystä, eikä sitä voida perustella myöskään kyseisen artiklan systemaattisella tulkinnalla. Lisäksi sen hyväksyminen vaarantaisi maksukyvyttömyysmenettelyn tehokkaan hallinnoinnin.88.Tämä näkemys on siten hylättävä seuraavista syistä:

Missään kyseisen artiklan kieliversiossa ei lue, että saatavat on paitsi esitettävä myös todistettava ja hyväksyttävä tietyssä menettelyssä edellytyksenä sille, että ne voitaisiin myöhemmin ilmoittaa toisissa menettelyissä.

Yleissopimuksessa sen enempää kuin sen liitteenä olevassa selvityksessäkään ei mainita, että selvittäjä voi ilmoittaa vain ne saatavat, jotka on todistettu ja hyväksytty siinä menettelyssä, johon hänet on määrätty.

Tämä rajoitus ei ole asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohdan tarkoituksen mukainen: siitä aiheutuu kustannuksia ja se viivästyttää saatavien ilmoittamista tuomatta siihen mitään parannuksia. Koska saatavien todistaminen ja hyväksyminen määräytyy kunkin menettelyn lex concursusin mukaan, näiden kahden vaiheen läpäiseminen yhdessä menettelyssä ei suinkaan takaa saatavien kohtaloa muissa menettelyissä.

Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 49 kohta in fine.

Ei voida tulkita niin, että 32 artiklan 2 kohdassa käytetty ilmaus ilmoitettu pitää sisällään ilmaukset todistettu ja hyväksytty. Asetuksen N:o 1346/2000 muissa säännöksissä on erotettu nämä käsitteet toisistaan

Ks. 4 artiklan 2 kohdan h alakohta tai 31 artikla.

maksukyvyttömyysmenettelyn eri osien tai vaiheiden mukaan.

Samaan suuntaan viittaa asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan ja sen IV luvun, jossa säädetään yksinomaan saatavien esittämiseen liittyvistä muodollisuuksista, välinen systemaattinen yhteys. Yhtenäisyyden säilyttämiseksi ilmauksella ilmoitettu on oltava kummassakin sama merkitys.

Velkojan oikeus ilmoittaa saatavansa useissa eri menettelyissä ei riipu siitä, onko saatavat sitä ennen todistettu ja hyväksytty jossakin tietyssä menettelyssä. Koska selvittäjä toimii velkojan nimissä ja lukuun, hänen tehtävänsä ei luonnollisestikaan ole riippuvainen myöskään siitä, onko nämä vaiheet läpäisty.

<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">E</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Lisähuomautuksia (sovellettavassa laissa asetettujen määräaikojen lyhyys)</HT></TXT></NP></TI>89.Selitin jo edellä, ettei mielestäni ole olemassa mitään perusteita tulkita asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohtaa siten, että selvittäjän tehtävä rajoittuu ainoastaan niihin saataviin, jotka on jo todistettu ja hyväksytty siinä menettelyssä, johon hänet on määrätty.90.Mielestäni ei myöskään ole vakuuttavia perusteita tulkita, että tästä tai jostain muusta syystä selvittäjään sovelletaan ilmoittamisen määräaikojen osalta eri sääntöjä kuin paikallisiin velkojiin ja velkojiin, jotka ilmoitettuaan saatavansa tietyssä menettelyssä päättävät ilmoittaa ne erikseen muissa menettelyissä.91.NK väittää,

Kirjallisten huomautusten 19 kohta.

 että ZFPPIPP:ssä asetetut määräajat ovat hyvin lyhyitä ja sen vuoksi yhteensopimattomia Itävallassa käytössä olevan kaltaisten maksukyvyttömyysmenettelyjen kanssa. Näin ollen asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohdan velvoitteen täyttäminen on käytännössä mahdotonta.92.Koska NK on mielestäni tehnyt lähtökohtaisen virheen (joka koskee muissa menettelyissä ilmoitettavilta saatavilta edellytettäviä ominaisuuksia), hänen väitettään, joka perustuu kyseiseen virheeseen, ei voida hyväksyä.93.Sitä vastoin on oikein väittää, että saatavien ilmoittamiselle eri jäsenvaltioissa asetetut määräajat eivät saa viedä unionin säännösten tehokasta vaikutusta. NK:n mainitsema ongelma saattaa tässä mielessä olla aivan todellinen.94.Saatavien ilmoittamiselle eri jäsenvaltioissa asetettujen määräaikojen lyhyys

Suurin osa valtioista on vahvistanut määräajat abstraktisti: niiden kesto vaihtelee 30 päivästä kolmeen kuukauteen. Muissa valtioissa lainkäyttöelimet määrittävät määräaikojen keston konkreettisesti, vaikkakin niiden on yleensä noudatettava tiettyä vähimmäismääräaikaa. Suhtautumisessa saatavien ilmoittamiseen määräajan jälkeen on suuria eroja. Ks. McCormack, G., Keay, A. ja Brown, S., European Insolvency Law. Reform and Harmonization, Edward Elgar 2017, s. 193–196 (taulukko 5.2).

 ja niiden erot, myös siltä osin kuin on kyse ilmoituksen myöhästymisen vaikutuksista,

Ibidem.

 voivat vaikeuttaa asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan käytännön soveltamista.95.Kyseisen artiklan 2 kohdasta on todettava, että sen soveltaminen voi johtaa saman saatavan ilmoittamiseen useaan kertaan: velkoja, joka ei luota siihen, että selvittäjä pitää velkojan edun mukaisena ilmoittaa saatavat ulkomaisessa menettelyssä, voi katsoa olevansa velvollinen ilmoittamaan ne itse varmistuakseen siitä, että tämä tapahtuu määräajassa.

Reinhart, S., Art. 32, teoksessa Stürner, R., Eidenmüller, H. ja Schoppmeyer, H., Münchener Kommentar zur Insolvenzordnung, C. H. Beck, 2016, 17 kohta.

96.Unionin lainsäätäjä kuitenkin hyväksyi tietoisesti nämä jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten väliset erot, kun se sääti, että saatavien ilmoittamisessa sovelletaan lex concursusia.97.Asetuksen 2015/848 antamiseen johtaneessa uudistuksessa huomioitiin vaikeudet, joita velkojilla, erityisesti pienillä velkojilla ja pk-yrityksillä, oli esiintynyt saatavien ilmoittamisessa ulkomailla aloitetuissa menettelyissä.98.Asetuksella 2015/848 vastattiin näihin vaikeuksiin antamalla yhtenäinen lainvalintasääntö, jossa yhtäältä vahvistetaan nimenomaisesti, että määräaikoihin sovelletaan lex concursusia, ja toisaalta poiketaan tästä laista asettamalla vähimmäismääräaika (ja sen dies a quo), jonka kuluessa ulkomaisen velkojan on ilmoitettava saatavansa.

55 artiklan 6 kohta. Asetuksella 2015/848 myös vahvistettiin järjestelyjä, joiden avulla ulkomainen velkoja saa ilmoituksen menettelyn aloittamisesta toisessa maassa, antamalla menettelyjä koskevien tietojen julkista rekisteröintiä, rekisterien yhteenliittämistä ja tietojen saamista rekistereistä koskevia säännöksiä. Lisäksi sillä tuotiin parannuksia saatavien ilmoittamista koskevaan lukuun.

99.Tämän vähimmäismääräajan kesto (30 päivää

Eikä 45 päivää, kuten komissio alun perin esitti ehdotuksessaan (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviite 18), jonka Euroopan parlamentti hyväksyi (Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. helmikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 muuttamisesta, P7_TC1-COD(2012)0360 (EUVL 2017, C 93, s. 366), 41 artiklan 4 kohta).

) osoittaa, että unionin lainsäätäjä omaksui useimmissa jäsenvaltioissa jo ennestään hyväksytyn ratkaisun.100.Koska ei vaikuta todennäköiseltä, että jäsenvaltiot yksinään kykenisivät ratkaisemaan ongelmat, joita aiheutuu erilaisten määräaikojen asettamisesta saatavien ilmoittamiselle, asetuksen N:o 1346/2000 32 artiklan (kuten asetuksen 2015/848 45 artiklan) käytännön soveltaminen edellyttää selvittäjien välistä yhteistyötä, jottei saatavaa ilmoiteta moneen kertaan samassa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

Edellä alaviitteessä 36 mainittu teos Wessels, B., 10867 kohta. Asetuksen 2015/848 41 artiklassa, joka on asetuksen N:o 1346/2000 vastaavaa säännöstä eksplisiittisempi, selvittäjät velvoitetaan tekemään yhteistyötä, joka voidaan toteuttaa missä muodossa tahansa, kuten tekemällä sopimuksia.

<TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI>101.Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Višje sodišče v Ljubljanin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annetun asetuksen (EY) N:o 1346/2000 32 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että silloin, kun päämenettelyn selvittäjä ilmoittaa saatavat sekundäärimenettelyssä, saatavien ilmoittamiselle asetetut määräajat ja ilmoituksen myöhästymisen seuraukset määräytyvät sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa sekundäärimenettely on aloitettu.