<TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Neljäs kanneperuste, joka koskee kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista</HT></HT></P></TI>53Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää saaneensa mahdollisuuden tutustua 3.5.2013 päivättyyn kirjeeseen ja OLAFin kertomukseen vasta esitettyään väitteen kuulluksi tulemista koskevan oikeutensa loukkaamisesta. Se katsoo myös, ettei sillä ollut tilaisuutta esittää kantaansa joistakin näihin asiakirjoihin sisältyvistä mahdollisesti asian kannalta ratkaisevista seikoista, koska sille kustakin asiakirjasta toimitetusta versiosta oli peitetty lukuisia kohtia. Toisessa osassa se väittää, että sitä kuultiin asiakirja-aineistosta ja se sai tutustua siihen pelkästään tutkintaelimen välityksellä ja ettei komissio itse enää kuullut sitä ennen riidanalaisen päätöksen antamista.54Komissio kiistää nämä väitteet. Lisäksi komissio vetoaa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklaan todetessaan, ettei kantajan ensimmäisen kerran vastauskirjelmävaiheessa esittämää väitettä, jonka mukaan sitä kuultiin ja se sai tutustua asiakirja-aineistoon yksinomaan tutkintaelimen välityksellä eikä komissio kuullut sitä enää ennen riidanalaisen päätöksen antamista, voida ottaa tutkittavaksi.55Tältä osin on ensin muistettava, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan nojalla jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa. Kyseisen artiklan 2 kohdan mukaan tähän oikeuteen sisältyy erityisesti jokaisen oikeus tulla kuulluksi ennen kuin häntä vastaan ryhdytään yksittäiseen toimenpiteeseen, joka vaikuttaa häneen epäedullisesti.56Kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kunnioittaminen, joka velvoittaa suoraan kaikkia unionin toimielimiä, laitoksia ja elimiä, takaa jokaiselle henkilölle, jota näiden hallintoviranomaisten toimet suoraan koskevat, mahdollisuuden tehokkaasti ja tosiasiallisesti esittää näkemyksensä hallinnollisessa menettelyssä ennen kuin asiassa toteutetaan yksittäinen toimenpide, joka saattaa vaikuttaa epäedullisesti hänen etuihinsa (ks. tuomio 19.10.2017, Bernaldo de Quirós v. komissio, T‑649/16, ei julkaistu, EU:T:2017:736, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).57Neljännen kanneperusteen ensimmäisestä osasta on todettava, että pelkästään peittämällä tietyt kohdat kantajan saataville annetuista asiakirjoista ei loukattu – kuten komissio perustellusti toteaa – kantajan oikeutta tulla kuulluksi.58Ensinnäkin 3.5.2013 päivätyn tarkastajan kirjeen osalta on todettava, että siinä kuvatut tosiseikat, jotka on otettu huomioon riidanalaisessa päätöksessä, on mainittu edellä 7 kohdassa. Tällä kirjeellä tarkastaja ilmoitti komissiolle pyytäneensä eräässä kokouksessa täydentäviä tietoja hankkeen kustannuspalvelujen tarjoajan valinnassa noudatetusta hankintamenettelystä. Kyseisessä kirjeessä tarkastaja täsmensi saaneensa aluksi kantajalta ja ISHR-MS:ltä tiedon, jonka mukaan mitään erityistä menettelyä ei ollut järjestetty siitä syystä, että kyseessä olevat määrät, yhteensä oli 42424,44 euroa, oli sisällytetty eri budjettikohtiin. Hän totesi myös, että kantajan edustaja oli esittänyt hänelle seuraavana päivänä kolme eri kustannusyhtiöiden jättämää tarjousta ja selittänyt ymmärtäneensä hänen esittämänsä kysymyksen väärin ja että nämä kolme tarjousta oli otettu huomioon ennen palveluntarjoajan valintaa.59On kuitenkin todettava, että tämä tosiseikkojen kuvaus vahvistettiin olennaisilta osin riidanalaisessa päätöksessä, erityisesti sen johdanto-osan 19 ja 20 perustelukappaleessa, ja ettei kyseisessä päätöksessä tukeuduta eikä edes viitata niihin tarkastajan 3.5.2013 päivätyn kirjeen kohtiin, jotka oli peitetty tämän asiakirjan siinä versiossa, joka oli lähetetty kantajalle.60Toiseksi on todettava OLAFin kertomuksen osalta, että siinä kuvatut tosiseikat, jotka vahvistettiin riidanalaisessa päätöksessä, on mainittu edellä 29 kohdassa. Tästä kertomuksesta ilmenee, että tarkastajalle tarkastuksen yhteydessä toimitetut asiakirjat olivat vääriä asiakirjoja, jotka oli laadittu ISHR-MS:n edustajan pyynnöstä tätä tarkastusta varten sellaisen vaikutelman antamiseksi, että sopimusta oli noudatettu. Tässä kertomuksessa OLAF vakuuttaa pystyneensä vahvistamaan avustuksen saajan noudattaman vilpillisen menettelyn.61Näyttää kuitenkin siltä, että riidanalaisessa päätöksessä, erityisesti sen johdanto-osan 19 ja 20 perustelukappaleessa, vahvistettu tosiseikkojen kuvaus on yhtäpitävä edellä 29 ja 60 kohdassa tarkoitetun OLAFin kertomuksen toteamusten kanssa. Lisäksi on todettava, että vaikka OLAF viittaa kyseisessä kertomuksessa vain ISHR-MS:n tehtävään eikä käsittele kantajaan liittyviä tarkkoja tosiseikkoja, joiden perusteella komissio antoi riidanalaisen päätöksen, on kuitenkin niin, ettei komissio kyseisessä päätöksessä nojaudu eikä edes viittaa kertomuksen niihin kohtiin, jotka oli peitetty kyseisen asiakirjan siinä versiossa, joka lähetettiin kantajalle.62Kyseessä olevien asiakirjojen osalta on lopuksi todettava, että riidanalaisessa päätöksessä tukeudutaan vain kantajaa koskeviin tosiseikkoihin, jotka on mainittu niissä kohdissa, joita ei ole peitetty, joihin kantaja on tutustunut ja joista hänellä on ollut tilaisuus ilmaista kantansa.63Neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa on siis hylättävä perusteettomana.64Siltä osin kuin on kyse neljännen kanneperusteen toisesta osasta, on aluksi tarkasteltava käsiteltävässä asiassa sovellettavia unionin säännöksiä.65Riidanalainen päätös perustuu asetuksen N:o 966/2012 105 a artiklan 2 kohtaan, jossa säädetään seuraavaa:2.Poissulkemista ja/tai taloudellisen seuraamuksen määräämistä koskevan päätöksen tekee hankintaviranomainen. Tällaisen päätöksen on perustuttava lainvoimaiseen tuomioon tai lopulliseen hallinnolliseen päätökseen.Kuitenkin 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa hankintaviranomainen saattaa asian 108 artiklassa tarkoitetun tutkintaelimen käsiteltäväksi kyseisten tilanteiden keskitetyn arvioinnin varmistamiseksi. Näissä tapauksissa hankintaviranomainen tekee päätöksensä alustavan oikeudellisen arvioinnin perusteella ottaen huomioon tutkintaelimen antaman suosituksen.– –
66Asetuksen N:o 966/2012 106 artiklassa säädetään seuraavaa:1.Hankintaviranomaisen on suljettava taloudellinen toimija tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien hankintamenettelyjen ulkopuolelle, kun
– –
- c)lainvoimaisessa tuomiossa tai lopullisessa hallinnollisessa päätöksessä on todettu, että talouden toimija on syyllistynyt ammatin harjoittamiseen liittyvään vakavaan virheeseen rikkomalla sovellettavia lakeja tai määräyksiä tai talouden toimijan harjoittaman ammatin eettisiä sääntöjä tai osallistumalla mihin tahansa muuhun virheelliseen toimintaan, joka vahingoittaa talouden toimijan ammatillista uskottavuutta, jos kyseinen toiminta osoittaa vilpillistä aikomusta tai vakavaa laiminlyöntiä, mukaan lukien erityisesti jokin seuraavista:
– –
2.Jos lainvoimaista tuomiota ei ole annettu tai lopullista hallinnollista päätöstä ei ole tehty 1 kohdan c, d ja f alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa – –, hankintaviranomaisen on suljettava talouden toimija menettelyn ulkopuolelle mainituissa alakohdissa tarkoitetun toiminnan alustavan oikeudellisen arvioinnin perusteella ottaen huomioon 108 artiklassa tarkoitetun tutkintaelimen suosituksessa todetut tosiseikat tai siihen sisältyvät muut havainnot.– –
67Asetuksen N:o 966/2012 108 artiklassa säädetään seuraavaa:5.Hankintaviranomainen voi päättää poissulkemisesta ja/tai taloudellisen seuraamuksen määräämisestä sekä asiaan liittyvien tietojen julkaisemisesta vasta saatuaan tutkintaelimen suosituksen, kun kyseinen päätös perustuu 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun alustavaan arviointiin.– –
8.Tutkintaelin noudattaa seuraavaa menettelyä:
- a)pyynnön esittänyt hankintaviranomainen antaa asian sekä tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tarvittavat tiedot, 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tosiseikat ja havainnot ja epäillyn poissulkemistilanteen tutkintaelimen käsiteltäväksi;
- b)tutkintaelin ilmoittaa viipymättä talouden toimijalle asiaan liittyvistä tosiseikoista ja niiden alustavasta oikeudellisesta arvioinnista, jonka mukaan kyseessä voi olla 106 artiklan1 kohdan c, d, e ja f alakohdassa tarkoitettu poissulkemistilanne ja/tai joka voi johtaa taloudellisen seuraamuksen määräämiseen. Tutkintaelin tekee saman ilmoituksen samanaikaisesti muille hankintaviranomaisille;
- c)ennen kuin tutkintaelin antaa suosituksen, se antaa talouden toimijalle ja ilmoituksen saaneille hankintaviranomaisille mahdollisuuden esittää huomautuksia – –;
9.– –Jos hankintaviranomainen aikoo tehdä tutkintaelimen suosittelemaa päätöstä jyrkemmän päätöksen, sen on varmistettava, että tällainen päätös tehdään ottaen asianmukaisesti huomioon oikeus tulla kuulluksi ja henkilötietojen suojaa koskevat säännöt.
68Käsiteltävässä asiassa kantaja ei kiistä tutkintaelimen kuulleen sitä. Se myös ilmaisi 30.1., 15.2. ja 8.3. päivätyillä kirjeillään kantansa kirjeistä, joita tutkintaelin lähetti kolmeen otteeseen eli 16.1., 9.2. ja 6.3.2017. Kantaja väittää, ettei komissio kuullut sitä itse ennen riidanalaisen päätöksen antamista, vaikka kantajan mukaan näin olisi pitänyt tehdä.69Tältä osin on aluksi todettava, että komissio väittää edellä 54 kohdassa kuvatulla tavalla virheellisesti, ettei kantajan väitettä siitä, ettei komissio kuullut sitä itse ennen riidanalaisen päätöksen antamista, voida ottaa tutkittavaksi, vetoamalla siihen, että kyseessä on uusi kanneperuste, jonka kantaja esitti ensimmäisen kerran vastauskirjelmävaiheessa.70Työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin. Lisäksi peruste, jolla laajennetaan aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on kuitenkin otettava tutkittavaksi. Myöskään perusteita, joiden sisällöllä on läheinen yhteys kannekirjelmässä esitettyyn perusteeseen, ei voida pitää uusina perusteina, ja niiden esittäminen on sallittua vastauskirjelmässä tai istunnossa (ks. tuomio 12.9.2012, Italia v. komissio, T‑394/06, ei julkaistu, EU:T:2012:417, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).71Käsiteltävässä asiassa kantaja väittää yhtäältä kannekirjelmän 32 kohdassa, että vasta esitettyään tätä koskevan väitteen kantaja sai tilaisuuden tutustua 3.5.2013 päivättyyn [tarkastajan kirjeeseen] – – ja OLAFin kertomukseen – – ja ilmaista kantansa niihin nähden. Toisaalta kantaja väittää vastauskirjelmän 27 ja 28 kohdassa, että [komissio] sekoitti asetuksen 966/2012 108 artiklassa tarkoitetun menettelyn, jota tutkintaelin noudatti, [kyseisen asetuksen] 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun menettelyyn, jota [komissio] noudatti antaessaan oman päätöksensä, että [sitä kuultiin ja se sai tutustua asiakirja-aineistoon] [tutkintaelimen] välityksellä”, että [komissio ei enää itse kuullut sitä] ennen päätöksensä antamista” ja että myös tämä merkitsee kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista.72Vaikka kantaja esittää tämän väitteen kannekirjelmässä erittäin lyhyesti, se kuitenkin todella vetoaa kuulluksi tulemista koskevan oikeutensa loukkaamiseen, koska sillä oli mahdollisuus tutustua kyseessä oleviin asiakirjoihin ja ilmaista kantansa niistä vasta esitettyään tätä koskevan väitteen. Vastineensa 43 ja 44 kohdassa komissio kuitenkin väitti, että nämä asiakirjat annettiin saataville tutkintaelimessä käytävän menettelyn vaiheessa, minkä johdosta kantaja täsmensi vastauskirjelmässä, että sen kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen oli seurausta siitä, ettei komissio enää kuullut sitä itse ennen riidanalaisen päätöksen antamista.73Näin ollen – toisin kuin komissio väittää – kantaja ei esittänyt tältä osin vastauskirjelmässä uutta kanneperustetta vaan täydensi kannekirjelmässä esittämäänsä neljättä kanneperustetta vastaamalla komission vastineessa esittämiin väitteisiin, jotka koskivat tätä viimeistä kanneperustetta.74Näin ollen kantajan vastauskirjelmän 27 ja 28 kohdassa esittämä peruste, jonka mukaan komissio ei kuullut sitä itse ennen riidanalaisen päätöksen antamista ja jolla on läheinen yhteys kannekirjelmässä esitettyyn perusteeseen, on otettava tutkittavaksi.75Tämä väite on kuitenkin hylättävä aineellisesti.76Kuten nimittäin edellä 14 kohdassa on mainittu, tutkintaelin kehotti antamassaan suosituksessa komissiota jättämään kantajan hankintamenettelyjen ja avustusten myöntämismenettelyjen ulkopuolelle ammatin harjoittamiseen liittyvän vakavan virheen takia kuuden kuukauden ajaksi. Komissio noudatti riidanalaisessa päätöksessä tätä suositusta.77Näin ollen koska komissio ei aikonut tehdä tutkintaelimen suosittelemaa päätöstä jyrkempää päätöstä ja koska se riidanalaisessa päätöksessä todella noudatti tätä suositusta, kantajaa ei ollut tarpeen kuulla uudestaan.78Tältä osin – kuten komissio perustellusti toteaa – kantajan kuuleminen uudelleen sen jälkeen, kun tutkintaelin oli kuullut sitä asetuksen N:o 966/2012 108 artiklan 8 ja 9 kohdassa säädetyssä menettelyssä, on kyseisen asetuksen 108 artiklan 9 kohdan mukaan tarpeen vain silloin, kun komissio aikoo tehdä tutkintaelimen suosittelemaa päätöstä jyrkemmän päätöksen, mistä ei ollut kyse käsiteltävässä asiassa.79Neljännen kanneperusteen toinen osa on siis hylättävä perusteettomana, samoin kuin tämä kanneperuste kokonaisuudessaan.