(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan mukaisesti mainitussa artiklassa luetelluille sellaisenaan tai jalosteina vietäville tuotteille voidaan myöntää vientitukia, jos ne täyttävät mainitun asetuksen 167 artiklassa säädetyt edellytykset. Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 167 artiklan 7 kohdassa annetaan komissiolle myös mahdollisuus vahvistaa yhden tai useamman tuotteen osalta vientituen myöntämiselle lisäedellytyksiä. Tällaiset edellytykset on vahvistettu asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklan 1 kohdassa lueteltujen alojen tuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä koskevissa neuvoston asetuksissa. Koska kyseiset asetukset tullaan kumoamaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 201 artiklan nojalla, olisi vahvistettava laaja-alaisia säännöksiä asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamispäivistä alkaen mainitun asetuksen 204 artiklan mukaisesti.

(2)

Maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 15 päivänä huhtikuuta 1999 annettu komission asetus (EY) N:o 800/1999 (3) sisältää jo laaja-alaisia säännöksiä. Sen vuoksi on aiheellista mukauttaa mainittua asetusta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 167 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen edellytysten vahvistamiseksi.

(3)

Siipikarjanliha-, muna-, sianliha- ja riisialan yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevissa neuvoston asetuksissa myönnetään kelpoisuus vientitukiin muualta kuin yhteisöstä peräisin oleville tuoduille ja sen jälkeen viedyille tuotteille, kun niitä ei ole jalostettu riittävästi yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (4) 24 artiklan mukaisesti. Tällöin vientituet on rajoitettu maksettuihin tulleihin, ja lisäksi viejän on täytynyt todistaa, että tuotu ja viety tuote ovat yksi ja sama tuote. Koska säännön soveltaminen on hankalaa ja erittäin epäkäytännöllistä, yksinkertaistamisen ja yhdenmukaistamisen vuoksi sitä ei tulisi pitää voimassa.

(4)

Yhteisöalkuperä vientituen myöntämisen ennakkoedellytyksenä on tärkeä tapa estää yhteisön talousarvion väärinkäytökset. Se on tarkoitettu erityisesti estämään kaupan vääristäminen tuontitoimilla, joilla ei ole tavaroiden saattamiseen EU:n markkinoille liittyvää kaupallista tarkoitusta, vaan jotka perustuisivat ainoastaan mahdollisuuteen saada viennin yhteydessä maksettavaa vientitukea. Tämä turvatoimi on ollut voimassa viljan, riisin, naudanlihan, maidon ja maitotuotteiden, sianlihan, munien ja siipikarjanlihan osalta, ja se olisi säilytettävä voimassa. Jotta yhteisön talousarviota suojattaisiin väärinkäytöksiltä jatkossakin, on tarpeen antaa kaikki asetuksen (EY) N:o 1234/2007 162 artiklassa luetellut alat kattava laaja-alainen säännös.

(5)

Hankintojen ohjaamiseksi puhdistamoihin koko yhteisössä on sokerin osalta otettu käyttöön sokeria koskevissa peräkkäisissä yhteisissä markkinajärjestelyissä erityinen yhteisön markkinoille pääsyä koskeva etuuskohtelu, joka antaa puhdistusteollisuudelle mahdollisuuden tuoda erityisehtojen mukaisesti tietyn määrän AKT–EY-kumppanuussopimuksen liitteessä IV olevan pöytäkirjan nro 3 osapuolina olevista AKT-valtioista ja Intiasta sekä muista valtioista peräisin olevaa raakaa ruokosokeria näiden valtioiden kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti. Kyseinen tuontietuuskohtelu on pantu täytäntöön sokerin yhteisen markkinajärjestelyn puitteissa. Sen vuoksi sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19 päivänä kesäkuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/2001 (5) 27 artiklan 12 kohdan b alakohdassa säädettiin, että vientituet oli myönnettävä kyseisen etuuskohtelun mukaisesti tuoduille tuotteille. Saman periaatteen mukaisesti neuvosto päätti, ettei vientitukikelpoisuus edellytä yhteisön alkuperää koskevaa todistetta neuvoston asetuksessa (EY) N:o 318/2006 (6) vahvistetussa sokerialan yhteisessä markkinajärjestelyssä. Sen vuoksi yhteisön alkuperää koskevaa edellytystä ei pitäisi soveltaa sokerialaan.

(6)

Koska eräiden tuotteiden vientituet on poistettu, lyheni niiden tuotteiden luettelo, joiden vientituki on vahvistettava ainesosan perusteella, jos yhdistelmätuotteet ovat vientitukikelpoisia. Sen vuoksi on aiheellista mainita tämän osalta ainoastaan jäljellä olevat tuotteet.

(7)

Yhteisöalkuperää koskevasta vaatimuksesta on säädetty vilja-alalla jo neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1766/92 tietyistä yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä, vientitukien myöntämisestä ja häiriötilanteessa toteutettavista toimenpiteistä vilja-alalla 29 päivänä kesäkuuta 1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1501/95 (7) 12 artiklassa. Avoimuuden ja järkiperäistämisen vuoksi kyseinen vaatimus olisi korvattava laaja-alaisella säännöksellä, jolla vahvistetaan yhteisön alkuperää koskeva vaatimus.

(8)

Sen vuoksi asetuksia (EY) N:o 1501/95 ja (EY) N:o 800/1999 olisi muutettava.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

(*1)   EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1."

(*2)   EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.” "

2)

Korvataan 11 artikla seuraavasti:

(*3)   EUVL L 172, 5.7.2005, s. 24.” "

a)

vilja-, naudanliha-, sianliha-, maito- ja maitotuote-, muna- ja siipikarjanliha-alan osalta 1 päivästä heinäkuuta 2008;

b)

riisialan osalta 1 päivästä syyskuuta 2008;

c)

sokerialan osalta 1 päivästä lokakuuta 2008.