<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><ORDER xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.ORDER><REF.CASE FILE="ECRT12001FIA.0100005301.case.xml"><NO.CASE>T-124/99</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61999B0124</NO.CELEX><NO.SEQ>0004.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>55</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>65</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>11</PAGE.TOTAL><AUTHOR>T</AUTHOR></BIB.ORDER><CURR.TITLE><LEFT>MÄÄRÄYS <DATE ISO="20010117">17.1.2001</DATE> — ASIA T-124/99</LEFT><RIGHT>AUTOSALONE ISPRA DEI FRATELLI ROSSI V. EURATOM</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen</HT></P><P><HT TYPE="UC">tuomioistuimen määräys</HT> (toinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20010117">17 päivänä tammikuuta 2001</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: italia.</P></NOTE></P></TI></TITLE><ORDER.INIT><P>Asiassa T-124/99,</P></ORDER.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Autosalone Ispra dei Fratelli Rossi Snc,</HT> kotipaikka Ispra (Italia), edustajanaan asianajaja F. Venuti, Busto Arsizio, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto A. Kronshagen, 22 rue Marie-Adélaïde,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan atomienergiayhteisö,</HT> edustajanaan Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet H. Speyart ja P. Stancanelli, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,</P><PARTY.STATUS>vastaajana,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><SUBJECT><P>jossa kantaja vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta toteamaan, että Euroopan atomienergiayhteisö on vastuussa vahingosta, jota kantajalle<?PAGE NO="II-56"?> aiheutui Ispralla <DATE ISO="19920601">1.</DATE>—<DATE ISO="19920602">2.6.1992</DATE> välisenä yönä sattuneista tulvista, ja että se näin ollen velvoitetaan korvaamaan kyseinen vahinko,</P></SUBJECT><PREAMBLE.GEN><PREAMBLE.INIT><P>EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),</P></PREAMBLE.INIT><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. W. H. Meij sekä tuomarit A. Potocki ja J. Pirrung,</P><P>kirjaaja: H. Jung,</P><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE.GEN><CONTENTS.ORDER><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>määräyksen</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asiaa koskevat oikeussäännöt</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Euroopan atomienergiayhteisön tuomioistuimen perussäännön (jäljempänä Euratomin tuomioistuimen perussääntö), jota kyseisen perussäännön 47 artiklan nojalla sovelletaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käytävään menettelyyn, 44 artiklassa määrätään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>Vanhentumisaika sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta koskevissa asioissa on viisi vuotta tapahtumasta, johon korvausvelvollisuus perustuu. Vanhentumisaika keskeytyy, jos asia pannaan vireille yhteisön tuomioistuimessa tai jos vahinkoa kärsinyt sitä ennen esittää asiassa vaatimuksen asianomaiselle<?PAGE NO="II-57"?> yhteisön toimielimelle. Viimeksi mainitussa tapauksessa asia on 146 artiklan mukaisesti pantava vireille kahden kuukauden kuluessa; 148 artiklan toisen kohdan määräyksiä sovelletaan tarvittaessa.<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asiaa koskevat tosiseikat</P></TI></TITLE><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Ispran kunnassa oli <DATE ISO="19920601">1.</DATE>—<DATE ISO="19920602">2.6.1992</DATE> välisenä yönä voimakas myrsky, joka aiheutti huomattavia tulvia, jotka vahingoittivat muun muassa kantajan omaisuutta.</TXT></NP><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Kantajan omaisuuteen kohdistunut tulva aiheutui sen jälkeen, kun Ispran kaupungissa kyseisellä kiinteistöllä oleva jätevesiviemäri tulvi yli. Kyseinen avoviemäri kulkee kantajan maiden läpi ja jatkaa matkaa jonkin verran sen jälkeen, minkä jälkeen se jatkuu tunnelissa, joka alittaa rautatien. Tämän jälkeen se liittyy viemäröintiin, joka on kaivettuna maahan Euratomin yhteiseen tutkimuskeskukseen (jäljempänä tutkimuskeskus) kuuluvalla alueella.</TXT></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Kyseinen tulva aiheutti kantajalle huomattavaa vahinkoa, jonka suuruudeksi kantajan pyynnöstä toiminut asiantuntija nimeltään Galleri arvioi <DATE ISO="19931014">14.10.1993</DATE> laatimassaan kertomuksessa <FT TYPE="NUMBER">1245000000</FT> Italian liiraa.</TXT></NP><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Kantaja lähetti <DATE ISO="19920617">17.6.1992</DATE> tutkimuskeskukselle kirjatun kirjeen, jossa se vaati korvausta vahingosta, joka oli aiheutunut siitä, että pääviemäri, jonka viemäriputket kulkevat tutkimuskeskuksen mailla, ei ole kyennyt poistamaan käytettyä talousvettä ja sadevettä sen takia, että tutkimuskeskuksen toimesta jätevesiviemärin suuaukolle oli laitettu ritilä, joka oli tukkeutunut virtaavan veden mukanaan kuljettamista jätteistä ja romusta.</TXT></NP><?PAGE NO="II-58"?><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Tutkimuskeskus vastasi <DATE ISO="19920720">20.7.1992</DATE>, että sen virkamiehet toteuttivat tarvittavia tarkistuksia määrittääkseen vahingonkorvausvelvollisuuden olemassaolon kyseisen tulvan takia.</TXT></NP><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Tutkimuskeskuksen vakuutusyhtiö Cigna Insurance Company of Europe SA nosti <DATE ISO="19930222">22.2.1993</DATE> sen jälkeen, kun sen naapurit olivat vedonneet sen korvausvastuuseen, Tribunale di Varesessa kanteen, jossa se vaati suorittamaan teknisen asiantuntijaselvityksen tilojen kunnon toteamiseksi ja kuvailemaan, mitä esineitä oli vahingoittunut ja missä kunnossa ne olivat. Tribunale di Varesen <DATE ISO="19930327">27.3.1993</DATE> antamalla määräyksellä kyseisen asiantuntijaselvityksen tekeminen annettiin Speroni-nimiselle henkilölle, jonka oli toimitettava kertomuksensa 90 päivässä.</TXT></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Speronin laatima asiantuntijakertomus toimitettiin Tribunale di Vareseen <DATE ISO="19950510">10.5.1995</DATE>. Kertomuksessa täsmennettiin muun muassa seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>Tapahtumapaikalla kerättyjen tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että tulvan aikana rautatien jälkeen sijaitsevan viemärikaivon päällä oli tukeva metalliritilä, joka pysäytti erilaisia veden kuljettamia esineitä (lautoja, runkoja jne.) estäen siten tosiasiallisesti veden pääsyn viemäriin ja aiheuttaen tulvimista.<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Kantaja nosti <DATE ISO="19960228">28.2.1996</DATE> Tribunale di Varesessa Italian oikeuden mukaisen vahingonkorvauskanteen komissiota vastaan. Tämä asia, jossa komissio on väittänyt, että kanne on jätettävä tutkimatta, oli vireillä vielä silloin, kun komissio toimitti vastineensa nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="II-59"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen <DATE ISO="19990521">21.5.1999</DATE> toimittamallaan kannekirjelmällä.</TXT></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Vastineen toimittamisen jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kehotti asianosaisia esittämään huomautuksensa vastineessa esitetyistä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevista ongelmista ja erityisesti täsmentämään, mitkä niiden mukaan olivat sellaisia asiakirjoja, jotka olivat omiaan keskeyttämään Euratomin tuomioistuimen perussäännön 44 artiklassa määrätyn viiden vuoden vanhentumisajan.</TXT></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>toteaa, että Euroopan atomienergiayhteisö on vastuussa aiheutuneesta vahingosta</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa näin ollen Euroopan atomienergiayhteisön maksamaan kantajalle <FT TYPE="NUMBER">1245000000</FT> Italian liiraa lisättynä rahan arvon muutoksella ja koroilla</P></ITEM><ITEM><P>toteaa, että annettava tuomio on pantava väliaikaisesti heti täytäntöön</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa Euroopan atomienergiayhteisön korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP><?PAGE NO="II-60"?><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>hylkää kanteen</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Tutkittavaksi ottaminen</P></TI></TITLE><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artiklassa määrätään, että jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi ratkaista asian perustellulla määräyksellä aloittamatta suullista käsittelyä.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Komissio väittää, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska kanneoikeus on vanhentunut. Euratomin tuomioistuimen perussäännön 44 artiklassa määrätään komission mukaan nimittäin sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvia kanteita koskevasta viiden vuoden vanhentumisajasta alkaen siitä tapahtumasta, jonka perusteella kyseinen vastuu on syntynyt (yhdistetyt asiat <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="256/80+257/80+265/80+267/80+5/81" YEAR="1982" PAGE.ECR="85">256/80, 257/80, 265/80, 267/80 ja 5/81, Birra Wührer ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio <DATE ISO="19820127">27.1.1982</DATE>, Kok. 1982, s. 85, 10 kohta</REF.DOC.ECR>). Käsiteltävänä olevassa asiassa vanhentumisaika on näin ollen alkanut kulua <DATE ISO="19920601">1.6.1992</DATE>.</TXT></NP><?PAGE NO="II-61"?><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Komissio väittää, että kantajan <DATE ISO="19920617">17.6.1992</DATE> päivätty kirje kumoaa sen väitteen, että kantaja sai tiedon aiheutuneesta vahingosta vasta <DATE ISO="19950510">10.5.1995</DATE>. Kantaja on nimittäin komission mukaan kyseisessä kirjeessä selvästi todennut vahingon oletetun syyn. Komissio korostaa vielä, että kantajan kansallisen oikeuden mukaan nostamalla kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta.</TXT></NP><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Kantaja väittää puolestaan, että se on saanut tiedon karsimansa vahingon syystä silloin, kun se sai <DATE ISO="19950510">10.5.1995</DATE> haltuunsa asiantuntija Speronin asiantuntijakertomuksen. Ennen kyseistä päivämäärää sen oli mahdotonta tuntea vahingon aiheuttaneita seikkoja ja näiden seikkojen välistä syyseuraussuhdetta, koska se toisaalta odotti vilpittömässä mielessä vastaajan pyytämän asiantuntijaselvityksen tulosta ja sillä ei toisaalta ollut pääsyä tutkimuslaitoksen tiloihin.</TXT></NP><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Kantaja korostaa tältä osin seuraavaksi, että oikeuskäytännössä, johon vastaaja viittaa, täsmennetään, että <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>vahingonkorvauskanteen nostamisen määräaika voi alkaa kulua vasta, kun kaikki vastuun syntymisen perusteena olevat edellytykset täyttyvät<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/> (em. asia Birra Wührer ym. v. neuvosto ja komissio, tuomion 10 kohta). Yhteisön sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu perustuu kolmen tekijän yhdistelmään: luvattomaan tekoon, vahinkoon ja syyseuraussuhteeseen. Vastuu ei näin ollen toteudu ainoastaan sillä perusteella, että on olemassa luvaton teko. Näin ollen myöskään vanhentumisaika ei ala kulua ainoastaan sen takia, että kyseinen tapahtuma on tapahtunut.</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Kantaja väittää lopuksi, että tutkimuslaitoksen <DATE ISO="19920720">20.7.1992</DATE> päivättyä kirjettä ja Cigna Insurance Company of Europe SA:n <DATE ISO="19930310">10.3.1993</DATE> esittämällä vaatimuksella aloitettua asiantuntijamenettelyä, joka päättyi siihen, kun Speroni luovutti kertomuksensa <DATE ISO="19950510">10.5.1995</DATE>, on pidettävä vanhentumisaikaa lykkäävinä toimenpiteinä.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="II-62"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Kuten EY:n perustamissopimuksen 215 artiklasta (josta on tullut EY 288 artikla) ja EY:n tuomioistuimen perussäännön 43 artiklasta, joka on sanamuodoltaan sama kuin Euratomin tuomioistuimen perussäännön 44 artikla, ilmenee, yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntyminen ja vahingon kärsineen oikeus saada korvausta karsimastaan vahingosta edellyttävät sitä, että yhteisön toimielinten toiminnan luvattomuutta, todellista vahinkoa ja näiden välistä syyseuraussuhdetta koskevat edellytykset täyttyvät (em. asia Birra Wührer ym. v. neuvosto ja komissio, tuomion 9 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Seuraavaksi on todettava, että Euratomin tuomioistuimen perussäännön 44 artiklan mukaan oikeus nostaa yhteisöä vastaan sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuva kanne vanhenee viidessä vuodessa siitä tapahtumasta, johon korvausvelvollisuus perustuu.</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Tässä tapauksessa kantajalle vahinkoa aiheuttanut tulva tapahtui <DATE ISO="19920601">1.</DATE>—<DATE ISO="19920602">2.6.1992</DATE> välisenä yönä.</TXT></NP><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Tämän jälkeen on korostettava, että sellaisen oikeuskäytännön tarkoituksena, johon kantaja viittaa ja jonka mukaan vahingonkorvauskanteen nostamista koskeva vanhentumisaika alkaa kulua vasta sitten, kun korvausvelvollisuuden edellytykset ovat täyttyneet, on ottaa käyttöön peruste, jonka mukaan siinä tapauksessa, että yhteisön vastuu perustuu lainsäädäntötoimeen, vahingonkorvauskanteen kohteena olevan vahingon on täytynyt konkreettisesti aiheutua. Tässä tilanteessa vanhentumisaika ei voi myöskään alkaa ennen kuin kyseisen toimen vahingolliset vaikutukset ovat ilmenneet. Kyseisellä oikeuskäytännöllä ei<?PAGE NO="II-63"?> hylätä Euratomin tuomioistuimen perussäännön 44 artiklassa määrättyä vahingon aiheuttanutta tapahtumaa — eli tässä tapauksessa 1.—2.6. aiheutunutta tulvaa — koskevaa perustetta, vaan siinä tyydytään näin ollen täsmentämään kyseisen perusteen soveltamisen rajoja siinä käsiteltävänä olevaan asiaan nähden hyvin erilaisessa tapauksessa, että vahingonkorvauskanne on nostettu sellaisen vahingon perusteella, jota kantajille voi aiheutua yhteisön tasolla toteutetun normatiivisen toimen täytäntöönpanosta.</TXT></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Vaikka oletettaisiin, että kyseistä oikeuskäytäntöä sovellettaisiin tässä tapauksessa, on todettava, että ensinnäkään ei ole kiistetty sitä, että kantajan kärsimän vahingon aiheuttanut tulva aiheutui <DATE ISO="19920601">1.</DATE>—<DATE ISO="19920602">2.6.1992</DATE> välisenä yönä ja että vahinko syntyi välittömästi. Seuraavaksi on todettava, että <DATE ISO="19920617">17.6.1992</DATE> päivätystä kirjeestä, jonka kantaja lähetti tutkimuslaitokselle, ilmenee, että kantaja katsoi jo tuohon aikaan, että sillä oli riittävä tieto vastuun perustana olevia kolmea edellytystä koskevista seikoista voidakseen esittää yhteisölle korvausvaatimuksen. Se, että kantaja on kyseisen kirjeen lähettäessään katsonut, ettei sillä vielä ollut tiedossaan kaikkia seikkoja, joiden perusteella se voisi osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla yhteisön vastuun tuomioistuinmenettelyssä, ei kuitenkaan estä vanhentumisaikaa kulumasta. Jos näin olisi, sekoitettaisiin toisiinsa vanhentumisajan alkamista koskeva menettelyllinen kriteeri ja vastuun syntyedellytysten täyttyminen, jonka voi lopullisesti ratkaista ainoastaan asiaa käsittelevä tuomioistuin arvioidessaan pääasiaa.</TXT></NP><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Kantajan niiden väitteiden osalta, jotka koskevat vanhentumisajan keskeytymistä, on todettava, että vanhentumisaika voidaan Euratomin tuomioistuimen perussäännön 44 artiklan mukaan keskeyttää joko nostamalla kanne yhteisön tuomioistuimessa tai esittämällä tätä ennen vaatimus asianomaiselle toimielimelle, jolloin tässä viimeksi mainitussa tapauksessa vanhentuminen ei kuitenkaan keskeydy, jos vaatimusta ei seuraa kanne niitä määräaikoja noudattaen, jotka määräytyvät tapauksesta riippuen EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 230 artikla) ja EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan (josta on tullut EY 232 artikla) perusteella, jotka vastaavat Euratomin perustamissopimuksen 146 ja 148 artiklaa, joihin puolestaan viitataan Euratomin tuomioistuimen perussäännön edellä mainitussa artiklassa (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="11/72" YEAR="1973" PAGE.ECR="417">11/72, Giordano v. komissio, tuomio <DATE ISO="19730405">5.4.1973</DATE>, Kok. 1973, s. 417, 6 kohta</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-106/98" YEAR="1999" PAGE.ECR="II-2553">T-106/98, Fratelli Murri v. komissio, määräys <DATE ISO="19990804">4.8.1999</DATE>, Kok. 1999, s. II-2553, 29 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><?PAGE NO="II-64"?><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Niitä kirjeitä ja toimenpiteitä, joihin kantaja on vedonnut, ei voida selvästikään pitää yhteisöjen tuomioistuimelle tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle osoitettuna kannekirjelmänä. Komissiolle osoitettujen toimenpiteiden jälkeen ei myöskään ole nostettu kannetta tätä varten tarkoitetussa määräajassa. Vanhentumisaikaa, joka alkoi <DATE ISO="19920602">2.6.1992</DATE>, ei näin ollen ole missään vaiheessa keskeytetty Euratomin tuomioistuimen perussäännön 44 artiklan mukaisesti (ks. tämänsuuntaisesti em. asia Fratelli Murri v. komissio, määräyksen 30 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Lisäksi on todettava, että käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja olisi voinut vielä nostaa vahingonkorvauskanteen Euratomin tuomioistuimen perussäännön 44 artiklassa määrätyssä määräajassa sen jälkeen, kun se oli <DATE ISO="19950510">10.5.1995</DATE> saanut Speronin asiantuntijakertomuksen, mutta että se ei tuolloin katsonut aiheelliseksi tehdä näin vaan päätti aloittaa asiassa oikeudenkäynnin kansallisessa tuomioistuimessa.</TXT></NP><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>Edellä esitetyt seikat osoittavat, että käsiteltävänä oleva kanne, joka on nostettu <DATE ISO="19990521">21.5.1999</DATE>, on nostettu selvästi vanhentumisajan päättymisen jälkeen, koska kyseinen aika on päättynyt <DATE ISO="19970602">2.6.1997</DATE>. Kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta, koska se ei selvästikään täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="II-65"?><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)</P><P>on määrännyt seuraavaa:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Kanne jätetään tutkimatta.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Kantaja velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.ORDER><SIGNATURE.CASE><P>Annettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20010117">17 päivänä tammikuuta 2001</DATE>.</P><SIGNATORY><P>H.Jung</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>A. W. H. Meij</P><P>jaoston puheenjohtaja</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></ORDER>