<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>T-203/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018TJ0203</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2020:313">EU:T:2020:313</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>17</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>17</PAGE.TOTAL><AUTHOR>T</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20200708">8.7.2020</DATE> – Asia T‑203/18</HT></P><P><HT TYPE="SC">VQ v. EKP</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio</HT> (laajennettu toinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20200708">8 päivänä heinäkuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: englanti.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Talous- ja rahapolitiikka</KEYWORD><KEYWORD>Luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta</KEYWORD><KEYWORD>Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohta</KEYWORD><KEYWORD>EKP:n asetuksen (EU) N:o 575/2013 77 artiklan a alakohdan rikkomisesta luottolaitokselle määräämä hallinnollinen rahoituksellinen seuraamus</KEYWORD><KEYWORD>Julkaisemistavat EKP:n verkkosivuilla</KEYWORD><KEYWORD>Asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohta ja asetuksen (EU) N:o 468/2014 132 artiklan 1 kohta</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa T‑203/18,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">VQ</HT>, edustajanaan asianajaja G. Cahill, barrister,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan keskuspankki (EKP)</HT>, asiamiehinään E. Koupepidou, E. Yoo ja M. Puidokas,</P><PARTY.STATUS>vastaajana,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS><INTERVENERS><P>jota tukee</P><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan unionin neuvosto</HT>, asiamiehinään I. Gurov ja J. Bauerschmidt,</P><P>sekä</P><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan komissio</HT>, asiamiehinään L. Armati, A. Steiblytė, K.-P. Wojcik ja A. Nijenhuis,</P><PARTY.STATUS>väliintulijoina,</PARTY.STATUS></INTERVENERS></PARTIES><P>jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille <DATE ISO="20131015">15.10.2013</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="287" PAGE.FIRST="63" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 287, s. 63</REF.DOC.OJ>) 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti <DATE ISO="20180314">14.3.2018</DATE> tehty EKP:n päätös ECB-SSM-2018-ESSAB-4, SNC-2016-0026 siltä osin kuin EKP yhtäältä määräsi kantajalle <FT TYPE="NUMBER">1600000</FT> euron suuruisen hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen ja toisaalta päätti julkaista kyseisen seuraamuksen EKP:n verkkosivuilla tekemättä sitä kantajan osalta nimettömästi,</P><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas sekä tuomarit V. Tomljenović, F. Schalin, P. Škvařilová-Pelzl ja I. Nõmm (esittelevä tuomari),</P><?PAGE NO="2"?><P>kirjaaja: E. Coulon,</P></PREAMBLE.INIT><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asian tausta</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Kantajana oleva VQ on luottolaitos, joka on merkityksellisyytensä vuoksi Euroopan keskuspankin (EKP) vakavaraisuusvalvonnassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>EKP:n tutkintayksikkö lähetti <DATE ISO="20161227">27.12.2016</DATE> kantajalle väitetiedoksiannon kehyksen perustamisesta yhteisen valvontamekanismin (YVM) puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa <DATE ISO="20140416">16.4.2014</DATE> annetun EKP:n asetuksen (EU) N:o 468/2014 (YVM-kehysasetus; <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="141" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 141, s. 1</REF.DOC.OJ>) 126 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla. Kantajaa syytettiin siitä, että se oli toteuttanut omien osakkeidensa takaisinostotoimia <DATE ISO="20140101">1.1.2014</DATE>–<DATE ISO="20161107">7.11.2016</DATE> pyytämättä toimivaltaisen viranomaisen etukäteistä lupaa ja rikkonut siten luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta <DATE ISO="20130626">26.6.2013</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="176" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 176, s. 1</REF.DOC.OJ> sekä oikaisut <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="208" PAGE.FIRST="68" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 208, s. 68</REF.DOC.OJ> ja <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="321" PAGE.FIRST="6" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 321, s. 6</REF.DOC.OJ>) 77 artiklan a alakohtaa. Asetuksen N:o 575/2013 521 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan kyseistä <DATE ISO="20130328">28.3.2013</DATE> voimaan tullutta säännöstä alettiin soveltaa vasta <DATE ISO="20140101">1.1.2014</DATE> alkaen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Kantaja esitti <DATE ISO="20170210">10.2.2017</DATE> väitetiedoksiantoa koskevat kirjalliset huomautuksensa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>EKP:n tutkintayksikkö toimitti <DATE ISO="20170629">29.6.2017</DATE> kantajalle päätösluonnoksen, jotta tämä voi esittää kirjalliset huomautuksensa suunnitellun <FT TYPE="NUMBER">1600000</FT> euron suuruisen hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen määrästä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Kantaja esitti 17.<DATE ISO="20170707">7.</DATE> ja <DATE ISO="20170718">18.7.2017</DATE> kyseistä päätösluonnosta koskevat kirjalliset huomautuksensa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>EKP antoi <DATE ISO="20171123">23.11.2017</DATE> luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille <DATE ISO="20131015">15.10.2013</DATE> annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="287" PAGE.FIRST="63" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 287, s. 63</REF.DOC.OJ>) 18 artiklan 1 kohdan perusteella päätöksen, jossa se ensinnäkin totesi, että kantaja on jättänyt noudattamatta asetuksen N:o 575/2013 77 artiklan a alakohdassa säädettyä velvoitetta pyytää toimivaltaisen viranomaisen etukäteinen lupa ennen ydinpääoman (CET1) instrumenttien takaisinostoa ostaessaan takaisin omia osakkeitaan <DATE ISO="20140101">1.1.2014</DATE>–<DATE ISO="20161107">7.11.2016</DATE>, toiseksi määräsi sille <FT TYPE="NUMBER">1600000</FT> euron suuruisen hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen ja kolmanneksi päätti julkaista kyseisen hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen verkkosivuillaan tekemättä sitä kantajan osalta nimettömästi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Kantaja vaati <DATE ISO="20171222">22.12.2017</DATE> kyseisen päätöksen uudelleenkäsittelyä asetuksen N:o 1024/2013 24 artiklan 1, 5 ja 6 kohdan, luettuina yhdessä oikaisulautakunnan perustamisesta ja sen toimintasäännöistä <DATE ISO="20140414">14.4.2014</DATE> annetun EKP:n päätöksen (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="175" PAGE.FIRST="47" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 175, s. 47</REF.DOC.OJ>) 7 artiklan kanssa, nojalla. Oikaisulautakunnassa pidettiin suullinen käsittely <DATE ISO="20180125">25.1.2018</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Oikaisulautakunta antoi <DATE ISO="20180221">21.2.2018</DATE> lausunnon, jossa se katsoi EKP:n päätöksen olevan laillinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>EKP antoi <DATE ISO="20180314">14.3.2018</DATE> asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohdan nojalla päätöksen ECB-SSM-2018-ESSAB-4, SNC-2016-0026, jolla saman asetuksen 24 artiklan 7 kohdan mukaisesti kumottiin ja korvattiin <DATE ISO="20171123">23.11.2017</DATE> annettu päätös ja joka on samansisältöinen edellä mainitun päätöksen kanssa (jäljempänä riidanalainen päätös).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Ensinnäkin EKP totesi kantajan syyllistyneen rikkomiseen. Se muistutti, että siitä lähtien, kun asetusta N:o 575/2013 alettiin soveltaa <DATE ISO="20140101">1.1.2014</DATE>, kyseisen asetuksen 77 artiklan a alakohdasta sekä asetuksen N:o 575/2013 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla laitoksia koskevien omien varojen vaatimusten alalla <DATE ISO="20140107">7.1.2014</DATE> annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 241/2014 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="074" PAGE.FIRST="8" DATE.PUB="2014">EUVL 2014, L 74, s. 8</REF.DOC.OJ>) 29 artiklan 1 kohdasta ja 31 artiklan 1 kohdasta on seurannut, että luottolaitoksen, joka haluaa ostaa takaisin ydinpääoman (CET1) instrumentteja, on pyydettävä toimivaltaisen viranomaisen etukäteinen lupa. EKP huomautti, että se on <DATE ISO="20141104">4.11.2014</DATE> alkaen ollut kyseisessä asetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ja että aiemmin tätä tehtävää hoiti kantajan osalta Espanjan keskuspankki (Banco de España).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>EKP totesi, että kantaja oli ostanut takaisin omia osakkeitaan pyytämättä asetuksessa N:o 575/2013 tarkoitettua toimivaltaisen viranomaisen etukäteistä lupaa. EKP totesi, että kantaja oli <DATE ISO="20160316">16.3.2016</DATE> tiedustellut yhteiseltä valvontaryhmältä, voidaanko asetuksen N:o 575/2013 77 artiklaa soveltaa sen omia osakkeita koskeviin liiketoimiin, ja että kyseinen ryhmä oli vastannut tähän myöntävästi <DATE ISO="20160323">23.3.2016</DATE>. EKP korosti, ettei kantaja ollut 24.<DATE ISO="20161103">3.</DATE>–<DATE ISO="20161107">7.11.2016</DATE> kuitenkaan enää jatkanut omien osakkeidensa takaisinostoa ilman lupaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>EKP päätteli tästä, ettei kantaja ollut <DATE ISO="20140101">1.1.2014</DATE>–<DATE ISO="20161107">7.11.2016</DATE> noudattanut asetuksen N:o 575/2013 77 artiklan a alakohtaa, luettuna yhdessä delegoidun asetuksen N:o 241/2014 29 artiklan 1 kohdan ja 31 artiklan 1 kohdan kanssa, ja että tämä rikkominen oli ollut ainakin tuottamuksellista <DATE ISO="20140101">1.1.2014</DATE>–<DATE ISO="20160323">23.3.2016</DATE> ja tahallista 24.<DATE ISO="20161103">3.</DATE>–<DATE ISO="20161107">7.11.2016</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Toiseksi EKP määräsi kantajalle <FT TYPE="NUMBER">1600000</FT> euron suuruisen hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen sen rikkomisen vuoksi. EKP korosti, että sillä on asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohdan nojalla oikeus määrätä hallinnollinen rahoituksellinen seuraamus, jos rikotaan sellaista unionin lainsäädännön suoraan sovellettavien säädösten mukaista vaatimusta, jonka osalta toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä unionin lainsäädännön nojalla hallinnollisia rahoituksellisia seuraamuksia. Se muistutti, että saman asetuksen 18 artiklan 3 kohdan mukaan määrättyjen seuraamusten on oltava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Lieventävien seikkojen perusteella EKP otti huomioon sen, että kantaja oli itse ilmoittanut yhteiselle valvontaryhmälle rikkomisesta ja että se oli <DATE ISO="20161107">7.11.2016</DATE> jälkeen noudattanut asetuksen N:o 575/2013 77 artiklan a alakohdasta johtuvia velvoitteitaan. Se otti lisäksi huomioon, että kantaja oli rikkomisajanjakson aikana vähentänyt osakkeiden takaisinostonsa oikein pääomavaatimuksiaan koskevassa raportoinnissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>EKP katsoi, että <FT TYPE="NUMBER">1600000</FT> euron suuruinen hallinnollinen rahoituksellinen seuraamus, joka on 0,03 prosenttia kantajan vuotuisesta liikevaihdosta, on oikeasuhteinen seuraamus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Kolmanneksi EKP päätti julkaista määrätyn hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen verkkosivuillaan tekemättä sitä kantajan osalta nimettömästi. Se muistutti lähinnä, että sekä oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta <DATE ISO="20130626">26.6.2013</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="176" PAGE.FIRST="338" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, L 176, s. 338</REF.DOC.OJ>) johdanto-osan 38 perustelukappaleesta että asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohdasta johtuu, että hallinnolliset seuraamukset lähtökohtaisesti julkaistaan, jotta ne säilyttävät varoittavan vaikutuksensa. EKP katsoi, ettei kantaja ollut osoittanut täyttävänsä YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdassa, jonka nojalla hallinnollinen rahoituksellinen seuraamus voidaan julkaista nimettömästi, säädettyjä edellytyksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Kantaja ilmoitti <DATE ISO="20180315">15.3.2018</DATE> EKP:lle aikovansa nostaa kumoamiskanteen ja jättää välitoimihakemuksen unionin yleiseen tuomioistuimeen määrätyn seuraamuksen julkaisemisen vuoksi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>EKP ilmoitti <DATE ISO="20180320">20.3.2018</DATE> kantajalle aikovansa julkaista hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen keskiviikkoillan <DATE ISO="20180321">21.3.2018</DATE> ja torstaiaamun <DATE ISO="20180322">22.3.2018</DATE> välisenä aikana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Kantaja ilmoitti aamulla <DATE ISO="20180322">22.3.2018</DATE> EKP:lle aikovansa nostaa kumoamiskanteen riidanalaisesta päätöksestä ja jättää välitoimihakemuksen. Samana päivänä EKP ilmoitti, että ellei kyseistä hakemusta ole jätetty <DATE ISO="20180323">23.3.2018</DATE> klo 12 mennessä, se julkaisee seuraamuksen verkkosivuillaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Kantajalle määrätty rahoituksellinen seuraamus julkaistiin <DATE ISO="20180508">8.5.2018</DATE> EKP:n verkkosivuilla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20180323">23.3.2018</DATE> toimittamallaan kannekirjelmällä. Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan kirjeellä asian käsittelyä nimettömänä koskevan pyynnön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20180326">26.3.2018</DATE> toimittamallaan erillisellä asiakirjalla kantaja esitti SEUT 278 ja SEUT 279 artiklan nojalla välitoimihakemuksen, jossa se lähinnä pyysi unionin yleisen tuomioistuimen presidenttiä ensisijaisesti määräämään riidanalaisen päätöksen 5 kohdan, joka koski määrätyn hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen julkaisemista, täytäntöönpanon lykättäväksi ja toissijaisesti määräämään kyseisen 5 kohdan täytäntöönpanon lykättäväksi siltä osin kuin siinä säädettiin kyseisen seuraamuksen julkaisemisesta tekemättä sitä kantajan osalta nimettömästi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Kantajan pyyntö hylättiin <DATE ISO="20180503">3.5.2018</DATE> annetulla määräyksellä <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>VQ v. EKP</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑203/18 R</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:261">EU:T:2018:261</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), ja oikeudenkäyntikuluista määrättiin päätettäväksi myöhemmin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Toisen jaoston (vanha kokoonpano) puheenjohtaja hyväksyi kantajan tunnistetietojen poistamista koskevan pyynnön <DATE ISO="20180608">8.6.2018</DATE> tekemällään päätöksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.<DATE ISO="20180706">6.</DATE> ja <DATE ISO="20180709">9.7.2018</DATE> toimittamillaan asiakirjoilla saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijoina tukeakseen EKP:n vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston (vanha kokoonpano) puheenjohtaja hyväksyi 27.<DATE ISO="20180807">7.</DATE> ja <DATE ISO="20180817">17.8.2018</DATE> tekemillään päätöksillä neuvoston ja komission väliintulijoiksi tukemaan EKP:n vaatimuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin pyysi esittelevän tuomarin ehdotuksesta työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimenpiteinä EKP:tä vastaamaan yhteen kysymykseen sekä asianosaisia ja muita osapuolia esittämään näkemyksensä. Tähän pyyntöön vastattiin asetetuissa määräajoissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, käsiteltävään asiaan määrättiin uusi esittelevä tuomari, joka osoitettiin toiseen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia tämän vuoksi siirrettiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin päätti toisen jaoston ehdotuksesta siirtää asian työjärjestyksensä 28 artiklan nojalla laajennetulle ratkaisukokoonpanolle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Asianosaiset eivät esittäneet asetetussa määräajassa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan nojalla istunnon pitämistä asianosaisten kuulemiseksi koskevaa pyyntöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu toinen jaosto) päätti ratkaista asian työjärjestyksensä 106 artiklan 3 kohdan nojalla ilman asian käsittelyn suullista vaihetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin</TXT><?PAGE NO="5"?><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>kumoaa riidanalaisen päätöksen</P></ITEM><ITEM><P>toteaa SEUT 277 artiklan nojalla, että asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohta on lainvastainen, ja näin ollen kumoaa riidanalaisen päätöksen</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>EKP ja komissio vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>hylkää kanteen</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa EKP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Neuvosto vaatii lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kantajan esittämän asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohtaa koskevan lainvastaisuusväitteen ilmeisen perusteettomana.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudellinen arviointi</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Aluksi on todettava, että kantaja vaatii toisessa vaatimuksessaan, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa SEUT 277 artiklan nojalla asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohdan lainvastaiseksi ja näin ollen kumoaa riidanalaisen päätöksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Tämä vaatimus on ymmärrettävä siten, että siinä pyydetään liitännäisesti toteamaan, että asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohta on lainvastainen. Kantajan SEUT 277 artiklan nojalla esittämää lainvastaisuusväitettä on näin ollen tarkasteltava ainoastaan tutkittaessa riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevia kantajan vaatimuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Kanteensa tueksi kantaja esittää kolme kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 49 artiklan 1 kohdan rikkomista sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista, toinen YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan rikkomista sekä kolmas lähinnä SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomista. Kolmannen kanneperusteen yhteydessä lähinnä riidanalaisen päätöksen oikeudellisen perustan puuttumista koskevassa väitteessään kantaja toteaa lisäksi, että asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohta on lainvastainen.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohdan ja perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan rikkomista sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja esittää lähinnä kaksi väitettä, joista ensimmäinen koskee asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohdan ja perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan rikkomista ja toinen suhteellisuusperiaatteen loukkaamista</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen väite, joka koskee asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohdan ja perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdan rikkomista</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>EKP totesi riidanalaisessa päätöksessä, että kantaja oli rikkonut asetuksen N:o 575/2013 77 artiklan a alakohtaa, koska se oli ostanut takaisin tiettyjä ydinpääoman (CET1) instrumentteja pyytämättä toimivaltaisen viranomaisen etukäteistä lupaa, mistä EKP määräsi hallinnollisen seuraamuksen asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohdan nojalla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Kantaja väittää lähinnä, ettei se ollut velvollinen noudattamaan asetuksen N:o 575/2013 77 artiklan a alakohtaa, koska mitään kyseisen asetuksen 78 artiklan 1 kohdassa säädettyä omia varoja koskevaa vaatimusta ei voitu soveltaa. Kantaja päättelee tästä, että koska direktiivissä 2013/36, johon asetuksen N:o 575/2013 78 artiklan 1 kohdassa viitataan, säädettyä yleisiä pääomapuskureita koskevaa vaatimusta on sovellettu Espanjassa vasta <DATE ISO="20160101">1.1.2016</DATE> alkaen, se ei ole voinut rikkoa asetuksen N:o 575/2013 77 artiklan a alakohtaa ennen kyseistä päivää. Kantajan mukaan tästä seuraa lähinnä, että määrätessään sille hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen tästä menettelytavasta EKP tukeutui direktiivin 2013/36 säännöksiin, joita ei voitu vielä soveltaa, rikkoi asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohtaa sekä loukkasi perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdassa taattuja laillisuusperiaatetta ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaatetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>EKP, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>jos luottolaitokset, rahoitusalan holdingyhtiöt tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöt tahallaan tai tuottamuksesta rikkovat unionin lainsäädännön suoraan sovellettavien säädösten mukaista vaatimusta, jonka osalta toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä unionin lainsäädännön nojalla hallinnollisia rahoituksellisia seuraamuksia, EKP voi tällä asetuksella sille annettujen tehtävien hoitamiseksi määrätä hallinnollisia rahoituksellisia seuraamuksia<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että jotta EKP voi määrätä hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen, kahden kumulatiivisen edellytyksen on täytyttävä. Ensimmäinen edellytys koskee rikkomisen taustaa, sillä rikkomisen on liityttävä unionin lainsäädännön suoraan sovellettavaan asiaa koskevaan säädökseen. Toinen edellytys koskee sitä, että toimivaltaisten viranomaisten on oltava toimivaltaisia määräämään kyseisestä rikkomisesta hallinnollinen rahoituksellinen seuraamus asiaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Tämän kanneperusteen yhteydessä kantaja kiistää ainoastaan asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohdassa säädetyn ensimmäisen edellytyksen täyttymisen edellä 39 kohdassa esitetyn argumentin perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Tällainen argumentti ei voi menestyä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Asianosaiset ja muut osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että kantaja osti <DATE ISO="20140101">1.1.2014</DATE>–<DATE ISO="20161107">7.11.2016</DATE> takaisin omia osakkeitaan, jotka luokitellaan ydinpääoman (CET1) instrumenteiksi, pyytämättä toimivaltaisen viranomaisen eli Espanjan pankin ja <DATE ISO="20141104">4.11.2014</DATE> alkaen EKP:n etukäteistä lupaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 575/2013 77 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>Omien varojen vähentämisen edellytykset<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="077.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Laitoksen on pyydettävä toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteistä lupaa [jompaankumpaan] tai molempiin seuraavista toimista:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>laitoksen liikkeeseen laskemien ydinpääoman (CET1) instrumenttien vähentäminen, lunastaminen tai takaisinosto sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä sallitulla tavalla;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>tapauksen mukaan ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumenttien tai toissijaisten (T2) instrumenttien osto-option, lunastuksen, maksun tai takaisinoston toteuttaminen ennen sopimuksenmukaista maturiteettia.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 575/2013 77 artikla on näin ollen unionin lainsäädännön suoraan sovellettavan säädöksen säännös, jossa luottolaitokset velvoitetaan pyytämään toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteinen lupa ennen muun muassa ydinpääoman (CET1) instrumenttien lunastamista tai takaisinostoa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Lisäksi asetuksen N:o 575/2013 77 artiklan sanamuoto on yksiselitteinen, ja siinä velvoitetaan luottolaitokset pyytämään toimivaltaiselta viranomaiselta etukäteinen lupa, ja tämä velvoite edellyttää ainoastaan saman säännöksen a ja b alakohdassa tarkoitettujen tilanteiden toteutumista eikä muiden unionin oikeussääntöjen soveltamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Tätä päätelmää ei kumoa kantajan argumentointi, joka koskee sitä, ettei toimivaltainen viranomainen voi käyttää valvontavaltaansa asetuksen N:o 575/2013 78 artiklan nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Pitää paikkansa, että asetuksen N:o 575/2013 77 artiklan tarkoituksena on mahdollistaa se, että toimivaltainen viranomainen voi hoitaa sille saman asetuksen 78 artiklassa annettua tehtävää eli valvoa laitoksen suunnitteleman pääoman vähentämisen vaikutuksia sen omia varoja koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamiseen. Toisin kuin kantaja väittää, toimivaltainen viranomainen pystyi kuitenkin toteuttamaan kantajan osalta tällaista valvontaa ennen pääomapuskureita koskevien direktiivin 2013/36 säännösten voimaantuloa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 575/2013 78 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>Valvontaviranomaisen lupa omien varojen vähentämiseen<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/>, 1 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="078.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä laitokselle lupa vähentää, ostaa takaisin tai lunastaa ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) tai toissijaisia (T2) instrumentteja, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:</P><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>laitos on osoittanut toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, että laitoksen omat varat ylittäisivät kyseisen toimen jälkeen tämän asetuksen 92 artiklan 1 kohdan vaatimukset ja direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 kohdassa määritellyn yhteenlasketun puskurivaatimuksen marginaalilla, jota toimivaltainen viranomainen voi pitää tarpeellisena direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 3 kohdan perusteella.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Laitoksen suunnitteleman omien varojen vähentämisen vaikutuksia arvioidaan näin ollen sekä direktiivissä 2013/36 että asetuksessa N:o 575/2013 edellytettävän luottolaitoksen pääoman vähimmäismäärän perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Koska asetuksen N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdassa säädetyt omia varoja koskevat vaatimukset olivat voimassa kyseisen asetuksen soveltamisesta alkaen, toimivaltainen viranomainen pystyi näin ollen todentamaan kantajan omien osakkeiden takaisinoston vaikutukset kyseisestä säännöksestä johtuvien omia varoja koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei EKP ole rikkonut asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohtaa eikä perusoikeuskirjan 49 artiklan 1 kohdassa taattuja laillisuusperiaatetta ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaatetta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskeva väite</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">– Väitteen tutkittavaksi ottaminen</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>EKP katsoo, että suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskeva väite on jätettävä tutkimatta, koska se esitettiin ensimmäisen kerran vastauksessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>Tältä osin on muistutettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Peruste, jolla laajennetaan<?PAGE NO="8"?> aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – kannekirjelmässä esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on kuitenkin otettava tutkittavaksi. Uuden argumentin pitäminen aikaisemmin esitetyn kanneperusteen tai väitteen laajentamisena edellyttää sitä, että tällainen argumentti on riittävän läheisessä yhteydessä kannekirjelmässä alun perin esitettyihin kanneperusteisiin tai väitteisiin siten, että sen voitaisiin katsoa seuranneen oikeudenkäyntimenettelyssä käydyn näkemystenvaihdon tavanomaisesta kehityksestä (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171120">20.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>Petrov ym. v. parlamentti</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑452/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2017:822">EU:T:2017:822</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Kantaja väittää vastauksessaan, että EKP loukkasi suhteellisuusperiaatetta määrätessään sille hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen, kun otetaan huomioon yhtäältä asetuksen N:o 575/2013 77 artiklan a alakohdan soveltamisalaa koskevat epäilyt, kantajan vilpitön mieli, toimien avoimuus, omia varoja koskevien vaatimusten noudattaminen ja Espanjassa toteuttamien omien osakkeiden takaisinoston rutiiniluonteisuus sekä toisaalta EKP:n käytettävissä olevien muiden vähemmän rajoittavien keinojen olemassaolo.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>On todettava, että kantaja ensinnäkin korosti kannekirjelmän 48 kohdassa, että EKP:llä oli käytettävissään useita keinoja, toiseksi väitti erityisesti 49, 59 ja 60 kohdassa, että asetuksen N:o 575/2013 77 artiklan a alakohdan ja 78 artiklan tarkasta soveltamisalasta oli epäilyjä ja ettei ole annettu mitään selitystä siitä, miten kyseisiä säännöksiä olisi tulkittava, ja kolmanneksi väitti 64 kohdassa, ettei EKP voinut omaksua kantajalle epäedullista tulkintaa määrätessään hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Vaikka kantaja ei vastauksessaan nimenomaisesti vedonnut sille seuraamuksen määräämisestä johtuvaan suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, tällainen kritiikki sisältyi jo sen perustelujen asiasisältöön. Näin ollen vastauksessa esitettyä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevaa väitettä on pidettävä edellä 56 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuna kannekirjelmään sisältyvän väitteen laajentamisena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella tämä väite täyttää siten tutkittavaksi ottamisen edellytykset.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">– Väitteen aineellinen sisältö</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden yleisiin oikeusperiaatteisiin kuuluva suhteellisuusperiaate edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin toimielinten toimilla ja että toimilla ei ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista kyseisten tavoitteiden toteuttamiseksi, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160504">4.5.2016</DATE>, <NAME.CASE>Philip Morris Brands ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑547/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:325">EU:C:2016:325</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0165">165</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Tältä osin pitää paikkansa, että asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohdan mukaan EKP <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>voi<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/> määrätä hallinnollisia rahoituksellisia seuraamuksia mutta ei siis ole velvollinen tekemään niin. EKP:n on siksi noudatettava suhteellisuusperiaatetta sekä seuraamuksen määrää määrittäessään noudattaakseen saman asetuksen 18 artiklan 3 kohtaa, jonka mukaan määrättyjen seuraamusten on oltava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>oikeasuhteisia<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>, että päättäessään, onko seuraamuksen määrääminen perusteltua tapahtuneen rikkomisen tapauksessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>On kuitenkin todettava, ettei EKP:n päätös määrätä kantajalle hallinnollinen rahoituksellinen seuraamus ole kohtuuton, kuten kantaja väittää.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Ensinnäkin edellä 46–54 kohdassa esitetyistä syistä on katsottava, että kantajan velvoitteiden laajuus voitiin selvästi päätellä asetuksen N:o 575/2013 77 artiklan a alakohdan sanamuodosta. Lainsäädännön tulkinnasta ei siksi ollut perusteltua epäilystä, jonka vuoksi EKP:n määräämää hallinnollista rahoituksellista seuraamusta olisi voitu pitää kohtuuttomana kantajan rikkomiseen nähden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>Toiseksi tätä toteamusta tukee se, että kantaja jatkoi rikkomistaan sen jälkeen, kun yhteinen valvontaryhmä oli <DATE ISO="20160323">23.3.2016</DATE> ilmoittanut sille sen asetuksen N:o 575/2013 77 artiklan a alakohdasta johtuvien velvoitteiden ulottuvuudesta, minkä vuoksi EKP päätteli, ettei rikkominen ollut kyseisestä päivästä alkaen enää tuottamuksellista vaan tahallista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Lisäksi EKP huomauttaa perustellusti kirjelmissään, että kantajan esiin tuomat hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen määräämisen vaihtoehdot, kuten sille asetuksen N:o 1024/2013 16 artiklan 2 kohdassa annettujen valtuuksien käyttö, ovat merkityksettömiä tämän väitteen kannalta, koska ne eivät voi olla edellä 61 kohdassa tarkoitettuja tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä. EKP:lle nimittäin myönnettiin nämä valtuudet, jotta se voi varmistaa, että luottolaitokset noudattavat vakavaraisuusvaatimuksia, eikä rangaista niitä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171213">13.12.2017</DATE>, <NAME.CASE>Crédit mutuel Arkéa v. EKP</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑712/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2017:900">EU:T:2017:900</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0212">212</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>EKP ei näin ollen rikkonut suhteellisuusperiaatetta päättäessään määrätä kantajalle käsiteltävässä asiassa hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella toinen väite ja siten myös ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toinen kanneperuste, joka koskee YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan rikkomista</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>Riidanalaisessa päätöksessä EKP katsoi olevansa velvollinen julkaisemaan määräämänsä hallinnolliset seuraamukset nimien kanssa, jos YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty. EKP:n mukaan kantaja ei ollut osoittanut, että sille nimen julkaisemisesta määrätyn seuraamuksen yhteydessä aiheutuva vahinko olisi suurempi kuin tämän tyyppiselle julkaisemiselle ominainen vahinko.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että päättäessään julkaista määrätyn rahoituksellisen seuraamuksen kantajan nimen kanssa EKP rikkoi YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa, koska se päätteli virheellisesti, ettei tällainen julkaiseminen ollut omiaan aiheuttamaan sille kohtuutonta vahinkoa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>EKP, jota komissio tukee, kiistää kantajan väitteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>EKP julkaisee kaikki 1 kohdassa tarkoitetut seuraamukset, riippumatta siitä, onko niistä valitettu, asiaan kuuluvassa unionin lainsäädännössä vahvistetuissa tapauksissa ja sen mukaisin edellytyksin<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73</NO.P><TXT>YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="132.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>EKP:n on julkaistava verkkosivuillaan ilman aiheetonta viivästystä ja sen jälkeen kun päätös on annettu tiedoksi asianomaiselle valvottavalle yhteisölle kaikki 120 artiklassa tarkoitettujen hallinnollisten seuraamusten määräämisestä tehdyt päätökset, jotka on osoitettu osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittuneelle valvottavalle yhteisölle, mukaan lukien tiedot oikeussääntöjen rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä asianomaisen valvottavan yhteisön henkilöllisyydestä, ellei tällainen julkaiseminen</P><P>– –</P><?PAGE NO="10"?><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>aiheuttaisi, siltä osin kuin voidaan yksilöidä, kohtuutonta vahinkoa asianomaiselle valvottavalle yhteisölle.</TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA><ALINEA>Näissä olosuhteissa hallinnollisia seuraamuksia koskevat päätökset on julkaistava nimettömästi. Jos tällaiset olosuhteet todennäköisesti päättyvät kohtuullisen ajan sisällä, tämän kohdan mukaista julkaisemista voidaan vaihtoehtoisesti lykätä täksi ajaksi.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74</NO.P><TXT>Kyse on ensinnäkin siitä, mitä tarkoitetaan sillä, että YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan mukainen nimettömästi julkaiseminen edellyttää, että yhteisön, jolle on määrätty seuraamus, henkilöllisyyden julkaiseminen aiheuttaa sille <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>kohtuutonta vahinkoa<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75</NO.P><TXT>Kantajan mukaan tämän edellytyksen olisi katsottava tarkoittavan kyseessä olevan toiminnan vakavuuden ja julkaisemisen vaikutusten vertailua ottaen huomioon tällaisen julkaisemisen rangaistuksenluonteisuus ja jotta voidaan noudattaa kyseessä olevan yhteisön syyttömyyttä koskevaa olettamaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76</NO.P><TXT>EKP, jota komissio tukee, väittää lähinnä, ettei rikkomisen vakavuus ole merkityksellinen seikka sovellettaessa YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77</NO.P><TXT>YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan merkityksen määrittämisessä on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050607">7.6.2005</DATE>, <NAME.CASE>VEMW ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑17/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:362">EU:C:2005:362</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78</NO.P><TXT>Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy lisäksi ilmi, että täytäntöönpanoasetukselle on annettava perusasetuksen säännösten kanssa yhteensoveltuva tulkinta, jos se on mahdollista (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120719">19.7.2012</DATE>, <NAME.CASE>Pie Optiek</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑376/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:502">EU:C:2012:502</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Koska YVM-kehysasetus annettiin asetuksen N:o 1024/2013 33 artiklan 2 kohdan nojalla, sitä on siis tulkittava sen perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79</NO.P><TXT>YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta on ensinnäkin todettava, että sen sanamuodon mukaan kaikki päätökset, joissa määrätään hallinnollinen rahoituksellinen seuraamus, lähtökohtaisesti julkaistaan – viittaamatta kyseessä olevan rikkomisen vakavuuteen – ja että asianomaisen valvottavan yhteisön henkilöllisyys kuuluu julkaistaviin tietoihin. Näin ollen hallinnollisia rahoituksellisia seuraamuksia koskevat päätökset julkaistaan nimettömästi tai niiden julkaisemista voidaan lykätä ainoastaan poikkeustapauksissa ja kahdessa tyhjentävästi luetellussa tilanteessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80</NO.P><TXT>YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa ei myöskään mainita, että kyseessä olevan rikkomisen vakavuusaste voisi olla merkityksellinen seikka kyseisen poikkeuksen soveltamisedellytysten täyttymisen kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81</NO.P><TXT>Näin ollen YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaisesta tulkinnasta seuraa, ettei luottolaitoksen rikkomisen vakavuus ole merkityksellinen seikka, kun EKP:n on päätettävä saman asetuksen 132 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82</NO.P><TXT>Toiseksi on todettava, että tämän päätelmän vahvistaa asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohdan sanamuoto, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>EKP julkaisee kaikki 1 kohdassa tarkoitetut seuraamukset, riippumatta siitä, onko niistä valitettu<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>. Tästä seuraa väistämättä, että kaikki seuraamukset on lähtökohtaisesti julkaistava kyseessä olevan rikkomisen vakavuudesta riippumatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83</NO.P><TXT>Kolmanneksi tätä päätelmää tukee myös direktiivin 2013/36 huomioon ottaminen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84</NO.P><TXT>Siltä osin kuin direktiivissä 2013/36 säädetään asetuksen N:o 575/2013 rikkomisiin sovellettavia seuraamuksia koskevista säännöistä, se on nimittäin osa sitä oikeudellista asiayhteyttä, johon asetuksen 1024/2013 18 artikla kuuluu, kuten kyseiseen artiklaan sisältyvät viittaukset <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/>asiaa koskevaan unionin lainsäädäntöön<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> osoittavat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85</NO.P><TXT>Direktiivin 2013/36 johdanto-osan 38 perustelukappaleen mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>sen varmistamiseksi, että hallinnollisilla seuraamuksilla on varoittava vaikutus, ne olisi tavallisesti julkistettava, paitsi tietyissä tarkoin määritellyissä olosuhteissa<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>. Tästä seuraa, että lainsäätäjän tarkoituksena oli lähtökohtaisesti kaikkien seuraamusta julkaiseminen, jotta voidaan varmistaa, että kyseisillä seuraamuksilla on varoittava vaikutus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86</NO.P><TXT>Lisäksi on todettava, että direktiivin 2013/36 68 artiklassa, joka koskee toimivaltaisten viranomaisten toteuttamaan hallinnollisten seuraamusten julkistamiseen sovellettavia sääntöjä, noudatetaan tältä osin samanlaista lähestymistapaa kuin YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdassa, sillä yhtäältä kyseisessä säännöksessä otetaan käyttöön myös periaate, jonka mukaan kaikki määrätyt seuraamukset julkaistaan, viittaamatta kyseessä olevan rikkomisen vakavuusasteeseen, ja toisaalta tästä periaatteesta tehtäviin poikkeuksiin ei sisälly mitään mainintaa vakavuusasteesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87</NO.P><TXT>Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädettyä edellytystä, joka koskee hallinnollisen seuraamuksen julkaisemisesta kyseessä olevan yhteisön nimen kanssa aiheutuvan vahingon <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>kohtuuttomuutta<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>, on arvioitava yksinomaan tällaisesta nimien kanssa julkaisemisesta kyseisen yhtiön tilanteeseen aiheutuvien vaikutusten arvioinnin perusteella ottamatta huomioon sen syyksi luetun rikkomisen vakavuusastetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88</NO.P><TXT>Tätä päätelmää ei kumoa se, että kantaja korostaa, että kyseistä säännöstä on tulkittava syyttömyysolettaman periaatteen valossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksiä on tulkittava perusoikeuksien valossa, sillä nämä perusoikeudet ovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat ja jotka sisältyvät nykyään perusoikeuskirjaan (ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160525">25.5.2016</DATE>, <NAME.CASE>Meroni</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑559/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:349">EU:C:2016:349</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon sekä YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan että asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohdan erittäin selkeä merkitys, edellä 79–87 kohdasta johtuvasta tulkinnasta ei kuitenkaan voida poiketa. Jos näin tehtäisiin, periaate, jonka mukaan johdettua unionin oikeutta on tulkittava yhdenmukaisesti, johtaisi nimittäin contra legem ‑tulkintaan, jota ei voitaisi hyväksyä (ks. vastaavasti määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150717">17.7.2015</DATE>, <NAME.CASE>EEB v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>T‑685/14</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:560">EU:T:2015:560</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Jos säännöksestä, jonka merkitys on selvä ja yksiselitteinen, esitetään SEUT 277 artiklassa tarkoitettu lainvastaisuusväite, unionin yleisen tuomioistuimen on ainoastaan tutkittava, onko sen sisältö sopusoinnussa perussopimusten määräysten ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91</NO.P><TXT>Vaikka kantaja on esittänyt asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohtaa koskevan lainvastaisuusväitteen, se ei kuitenkaan perustu siihen, että kyseisessä säännöksessä säädetään lähtökohtaisesti hallinnollisten rahoituksellisten seuraamusten julkaisemisesta rikkomisen vakavuudesta riippumatta, vaan kantaja esittää sen yksinomaan kolmannen kanneperusteen yhteydessä siltä osin kuin kyseisessä säännöksessä säädetään kyseisten seuraamusten julkaisemisesta ennen kanteen nostamiselle Euroopan unionin tuomioistuimessa asetetun määräajan päättymistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92</NO.P><TXT>Toiseksi on tutkittava, totesiko EKP riidanalaisessa päätöksessä perustellusti, ettei seuraamuksen julkaiseminen nimen kanssa aiheuta kantajalle YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>kohtuutonta vahinkoa<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on alustavasti hylättävä kantajan argumentti, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi käytettävä täyttä harkintavaltaa sille määrätyn seuraamuksen julkaisemisen oikeasuhteisuuden osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94</NO.P><TXT>Vaikka nimittäin oletettaisiin, että unionin yleisellä tuomioistuimella on – kuten kantaja väittää – SEUT 261 artiklan nojalla täysi harkintavalta EKP:n asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 1 kohdan nojalla määräämien seuraamusten osalta, SEUT 263 artiklassa määrätystä laillisuusvalvonnasta poiketen kyseisen täyden harkintavallan ulottuvuus on tiukasti rajattu seuraamuksen määrän määrittämiseen (ks. analogisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160121">21.1.2016</DATE>, <NAME.CASE>Galp Energía España ym. v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑603/13 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:38">EU:C:2016:38</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0076">76</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin voi näin ollen harjoittaa laillisuusvalvontaa ainoastaan sen osalta, miten EKP soveltaa YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96</NO.P><TXT>Kantaja katsoo, että seuraamuksen julkaiseminen on kohtuutonta sen seurauksiin nähden, kun otetaan huomioon rikkomisen vähäisyys ja lyhyt kesto. Tältä osin kantaja ensinnäkin korostaa vilpitöntä mieltään, toimineensa markkinoilla avoimesti ja tehneensä yhteistyötä hallinnollisen menettelyn aikana. Toiseksi se katsoo, että hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen määrä on itsessään riittävä, jotta voidaan varmistaa sen varoittava vaikutus. Kolmanneksi se korostaa julkaisemisen vakavia vaikutuksia, sillä se huonontaa kantajan mainetta, mikä alentaa sen osakkeiden markkina-arvoa. Kantaja viittaa Oxfordin yliopiston (Yhdistynyt kuningaskunta) tutkimukseen, joka koskee tutkimuksen kattamista lainsäädännön täytäntöönpanotoimista johtuvan maineen huonontumisen vaikutuksia, ja väittää, että maineeseen kohdistuvat kielteiset vaikutukset ovat huomattavasti seuraamuksen määrää suurempia eikä niillä ole välttämättä mitään yhteyttä siihen. Kantajan mielestä on siksi kohtuutonta julkaista seuraamus, jonka määrä on 0,03 prosenttia liikevaihdosta. Kantaja viittaa lisäksi siihen, miten EKP:n toiselle luottolaitokselle määräämän seuraamuksen julkaisemisen vaikuttaa sen osakkeiden arvoon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97</NO.P><TXT>Kantajan väitteistä, jotka koskevat sen rikkomisen väitettyä vähäisyyttä, on edellä 74–91 kohdassa esitetyistä syistä todettava, etteivät ne ole merkityksellisiä tutkittaessa sen EKP:n toteamuksen laillisuutta, jonka mukaan YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetty edellytys ei täyty kantajan kohdalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98</NO.P><TXT>Kantajan väitteistä, jotka koskevat sille määrätyn seuraamuksen julkaisemisen vaikutuksia, seuraa ainoastaan, että luottolaitoksille määrättävien hallinnollisten seuraamusten julkaiseminen voi vaikuttaa kielteisesti sen maineeseen. Edellä 85 kohdassa esitetyistä syistä on kuitenkin katsottava, että lainsäätäjä on ottanut tämä seikan huomioon ja että se oli jopa sen tarkoituksena, kun se päätti luottolaitoksille määrättyjen seuraamusten julkaisemista koskevasta periaatteesta varmistaakseen niiden varoittavan vaikutuksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99</NO.P><TXT>Jotta EKP olisi velvollinen soveltamaan YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohtaa, seuraamuksen nimien kanssa julkaisemisesta pitäisi siis voida aiheutua suurempia vaikutuksia kuin julkaisemiselle ominaisesta maineen huonontumisesta. On kuitenkin todettava, ettei kantaja esitä mitään näyttöä siitä, että käsiteltävässä asiassa olisi voinut olla tällainen tilanne.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100</NO.P><TXT>Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="13"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kolmas kanneperuste, joka koskee lähinnä SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomista</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101</NO.P><TXT>Kantaja väittää lähinnä, että määrätessään riidanalaisen päätöksen julkaistavaksi ennen SEUT 63 artiklan kuudennessa kohdassa kanteen nostamiselle asetetun määräajan päättymistä EKP rikkoi sekä kyseistä määräystä että perusoikeuskirjan 47 artiklaa. Kantaja esittää tältä osin kaksi väitettä. Ensimmäisessä väitteessä se esittää asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohtaa koskevan lainvastaisuusväitteen, koska kyseinen säännös on kantajan mukaan SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan vastainen. Toisessa väitteessä kantaja lähinnä toteaa, ettei EKP ole tulkinnut ja soveltanut YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohtaan sisältyvää ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/>ilman aiheetonta viivästystä<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> siten, että kyseinen säännös on yhdenmukainen SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen väite, joka koskee asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohdan lainvastaisuutta</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102</NO.P><TXT>Kantajan mukaan asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohta, siltä osin kuin siinä säädetään velvoitteesta julkaista hallinnolliset rahoitukselliset seuraamukset siitä riippumatta, nostaako luottolaitos, jolle on määrätty seuraamus, kanteen, on SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden vastainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103</NO.P><TXT>Kantaja väittää tässä yhteydessä, että EKP:n kieltäytyminen julkaisemasta seuraamusta nimettömästi on voitava saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi ja että tällainen kanne jää vaille kohdetta, jos rahoituksellinen seuraamus julkaistaan ennen kanteen nostamista. Kantaja päättelee tästä, ettei EKP voi julkaista rahoituksellista seuraamusta ennen SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa kanteen nostamiselle asetetun määräajan päättymistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104</NO.P><TXT>EKP, jota neuvosto ja komissio tukevat, kiistää kantajan väitteet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>EKP julkaisee kaikki 1 kohdassa tarkoitetut seuraamukset, riippumatta siitä, onko niistä valitettu<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106</NO.P><TXT>On todettava, että koska asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohdassa säädetään seuraamusta koskevan päätöksen julkaisemisesta, vaikka siitä olisi valitettu, siinä sovelletaan ainoastaan SEUT 278 artiklan ensimmäistä virkettä, jonka mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltävänä olevalla kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107</NO.P><TXT>Kantajan esittämä lainvastaisuusväite ei siis voi menestyä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Toinen väite, joka koskee lähinnä asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohdan ja YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan, sellaisina kuin niitä tulkitaan SEUT 263 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti, rikkomista</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Väitteen tutkittavaksi ottaminen</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108</NO.P><TXT>EKP ja komissio väittävät, että toinen väite on jätettävä tutkimatta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan nojalla, koska se esitettiin ensimmäisen kerran vastauksessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109</NO.P><TXT>On todettava, että kannekirjelmän kolmanteen kanneperusteen liittyvissä huomautuksissa kantaja ei ainoastaan väitä, että asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohta on SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan vastainen. Kannekirjelmän 117–122 kohdassa se arvostelee myös sitä, miten EKP on tulkinnut ja soveltanut YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohtaan sisältyvää ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>ilman aiheetonta viivästystä<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110</NO.P><TXT>Näin ollen vastaukseen sisältyviä huomautuksia, joissa kantaja väittää, että EKP on rikkonut asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohtaa ja YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohtaa, sellaisina kuin niitä tulkitaan SEUT 263 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti, on edellä 56 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti pidettävä kannekirjelmään sisältyvän väitteen laajentamisena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111</NO.P><TXT>Tämä väite täyttää siten tutkittavaksi ottamisen edellytykset.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Väitteen aineellinen sisältö</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohtaa ja YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohtaa on tulkittava SEUT 263 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti. Kantajan mukaan tästä seuraa, että kun luottolaitos ilmoittaa EKP:lle aikovansa nostaa kumoamiskanteen EKP:n päätöksestä, EKP:n olisi annettava sen käyttää koko kumoamiskanteen nostamiselle asetettu määräaika, ennen kuin se julkaisee kyseisen päätöksen verkkosivuillaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113</NO.P><TXT>Kantaja muistuttaa ilmoittaneensa EKP:lle <DATE ISO="20180315">15.3.2018</DATE> eli riidanalaisen päätöksen antamista seuraavana päivänä aikovansa nostaa kanteen ja vaatia kyseisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä. Se moittii EKP:tä siitä, että tämä ilmoitti alun perin <DATE ISO="20180320">20.3.2018</DATE>, että päätös julkaistaan <DATE ISO="20180321">21.3.2018</DATE> illan ja <DATE ISO="20180322">22.3.2018</DATE> välisenä aikana. Kantajan mukaan EKP päätti vasta myöhemmin, että päätös julkaistaan vasta <DATE ISO="20180326">26.3.2018</DATE>, ellei unionin yleisessä tuomioistuimessa nosteta kannetta ennen <DATE ISO="20180323">23.3.2018</DATE>. Kantaja väittää lähinnä, että rajoittaessaan määräaikaa, jonka kuluessa kantaja voi nostaa kumoamiskanteensa, ja antaessaan sille ristiriitaisia ohjeita hallinnollisen rahoituksellisen seuraamuksen julkaisemisajankohdasta EKP loukkasi perusoikeuskirjan 47 artiklaan ja SEUT 263 artiklan kuudenteen kohtaan sisältyvää tehokasta oikeussuojaa koskevaa periaatetta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114</NO.P><TXT>Riidanalaisen päätöksen 5.10 kohdassa EKP päätti, että kantajalle määrätty seuraamus julkaistaan nimen kanssa sen verkkosivuilla, kuten YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdassa edellytetään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115</NO.P><TXT>Kuten edellä 73 kohdassa todettiin, YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdassa säädetään, että EKP:n on julkaistava verkkosivuillaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>ilman aiheetonta viivästystä – – kaikki – – hallinnollisten seuraamusten määräämisestä tehdyt päätökset, jotka on osoitettu osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittuneelle valvottavalle yhteisölle, mukaan lukien tiedot oikeussääntöjen rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä asianomaisen valvottavan yhteisön henkilöllisyydestä<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116</NO.P><TXT>Kuten edellä 72 kohdassa jo mainittiin, asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohdassa säädetään lisäksi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>EKP julkaisee kaikki 1 kohdassa tarkoitetut seuraamukset, riippumatta siitä, onko niistä valitettu, asiaan kuuluvassa unionin lainsäädännössä vahvistetuissa tapauksissa ja sen mukaisin edellytyksin<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117</NO.P><TXT>Kuten edellä 89 kohdassa muistutettiin, unionin oikeuden säännöksiä on tulkittava perusoikeuksien valossa, sillä nämä perusoikeudet ovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista unionin tuomioistuimet valvovat ja jotka sisältyvät nykyään perusoikeuskirjaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa kantaja väittää, että EKP:n olisi pitänyt soveltaa riidanalaisessa päätöksessä asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohtaa ja YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohtaa tulkitsemalla niitä perusoikeuskirjan 47 artiklaan sisältyvän tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen mukaisesti siten, ettei kantajaa koskevaa seuraamuspäätöstä voida julkaista nimen kanssa EKP:n verkkosivuilla ennen kyseistä päätöstä koskevan kumoamiskanteen nostamiselle SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa asetetun määräajan päättymistä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119</NO.P><TXT>Kun asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohtaa luetaan yhdessä YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan kanssa, käy ilmi, että EKP:n on niiden nojalla julkaistava seuraamuspäätökset lähtökohtaisesti nimien kanssa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>ilman aiheetonta viivästystä<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/>riippumatta siitä, onko niistä valitettu<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/>, toisin sanoen mahdollisesta kanteesta riippumatta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120</NO.P><TXT>Kuten edellä 106 kohdassa jo todettiin, EKP:lle täten asetetussa velvoitteessa sovelletaan ainoastaan laillisuusolettamaa, joka liittyy yleensä unionin toimielinten ja elinten toimiin sekä tällaisten toimien velvoittavuuteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on muistutettava, että SEUT 297 artiklan 2 kohdan viimeisen alakohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>sellaiset päätökset, joille on osoitettu vastaanottaja, annetaan tiedoksi niille, joille ne on osoitettu, ja ne tulevat voimaan, kun ne on annettu tiedoksi<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>. Lisäksi unionin toimielinten ja elinten toimia koskeva laillisuusolettama, jota SEUT 278 artiklan ensimmäisessä virkkeessä vahvistettu periaate, jonka mukaan kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta, ilmentää, merkitsee sitä, että kyseisillä toimilla on oikeusvaikutuksia niin kauan kuin niitä ei ole peruutettu, kumottu kumoamiskanteen johdosta tai todettu pätemättömiksi ennakkoratkaisupyynnön tai lainvastaisuusväitteen vuoksi (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19940615">15.6.1994</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. BASF ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑137/92 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1994:247">EU:C:1994:247</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20111221">21.12.2011</DATE>, <NAME.CASE>Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑27/09 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:853">EU:C:2011:853</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0122"><NO.P>122</NO.P><TXT>EKP:lle asetettu velvoite julkaista seuraamuspäätökset lähtökohtaisesti nimien kanssa ilman aiheetonta viivästystä ja mahdollisesta kanteesta riippumatta johtuu riittävän selvästi ja täsmällisesti asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohdan ja YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan säännöksistä yhdessä luettuina sekä yleisemmin laillisuusolettamasta ja unionin toimielinten ja elinten toimien velvoittavuudesta, joten se ei voi olla kantajan vaatiman kaltaisen yhdenmukaisen tulkinnan kohteena johtamatta oikeuskäytännössä kiellettyyn contra legem ‑tulkintaan (ks. edellä 90 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0123"><NO.P>123</NO.P><TXT>Näissä olosuhteissa kantajan kannattamaa yhdenmukaista tulkintaa, jonka mukaan EKP oli velvollinen odottamaan kumoamiskanteen nostamiselle asetetun määräajan päättymistä ennen kantajalle määrättyä seuraamusta koskevan päätöksen julkaisemista nimen kanssa, ei voida noudattaa, koska se on riidanalaisen päätöksen oikeudellisen perustan muodostavien asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohdan ja YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan yhdessä luettujen säännösten selkeän ja täsmällisen sanamuodon vastainen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0124"><NO.P>124</NO.P><TXT>Jos tällainen tulkinta hyväksyttäisiin, pelkkä uhkaus siitä, että EKP:n asetuksen N:o 1024/2013 18 artiklan 6 kohdan ja YVM-kehysasetuksen 132 artiklan 1 kohdan yhdessä luettujen säännösten perusteella antamista päätöksistä saatetaan nostaa kumoamiskanne SEUT 263 artiklan nojalla, tarkoittaisi, että EKP lykkää niiden täytäntöönpanoa, kunnes SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa määrätty määräaika on päättynyt, ja loukkaa siten kyseisten päätösten laillisuutta koskevaa olettamaa ja velvoittavuutta. Oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että oikeus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimissa ei lähtökohtaisesti vaikuta millään tavoin unionin toimielinten ja elinten toimien laillisuutta koskevaan olettamaan ja velvoittavuuteen (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000627">27.6.2000</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Portugali</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑404/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:345">EU:C:2000:345</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20010322">22.3.2001</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑261/99</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:179">EU:C:2001:179</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20011213">13.12.2001</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑1/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2001:687">EU:C:2001:687</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0084">84</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0125"><NO.P>125</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella toinen väite ja kolmas kanneperuste sekä siten myös kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="16"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0126"><NO.P>126</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan EKP:n oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan luettuina.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0127"><NO.P>127</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Neuvosto ja komissio vastaavat siten omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto)</P><P>on ratkaissut asian seuraavasti:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Kanne hylätään.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">VQ vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan keskuspankin (EKP) oikeudenkäyntikulut välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan luettuina.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">3)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.</HT></TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Papasavvas</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Tomljenović</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Schalin</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Škvařilová-Pelzl</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>Nõmm</P></SIGNATORY><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20200708">8 päivänä heinäkuuta 2020</DATE>.</P><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE><?PAGE NO="17"?><TOC><TITLE><TI><P>Sisällys</P></TI></TITLE><TOC.BLK><TOC.ITEM><ITEM.CONT><IE/></ITEM.CONT></TOC.ITEM></TOC.BLK></TOC></JUDGMENT>