(1)

Kansainvälinen siviili-ilmailun yleissopimus, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’, jolla säännellään kansainvälistä lentoliikennettä, tuli voimaan 4 päivänä huhtikuuta 1947. Sillä perustettiin Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO).

(2)

Kaikki jäsenvaltiot ovat Chicagon yleissopimuksen sopimusvaltioita ja ICAOn jäseniä, ja unionilla on tarkkailijan asema tietyissä ICAOn elimissä. ICAOn neuvostossa on edustettuina kuusi jäsenvaltiota.

(3)

Chicagon yleissopimuksen 54 artiklan mukaan ICAOn neuvosto voi hyväksyä kansainvälisiä standardeja ja suositeltuja menettelytapoja ja ottaa niitä Chicagon yleissopimuksen liitteiksi.

(4)

ICAOn neuvoston on määrä hyväksyä 231. istunnossaan muutos 19 Chicagon yleissopimuksen liitteeseen 13 (Aircraft Accident and Incident Investigation), jäljempänä ’muutos 19’.

(5)

Muutoksen 19 päätarkoituksena on parantaa lentoturvallisuutta varmistamalla, että Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkinta on tehokkuudeltaan, nopeudeltaan ja laadultaan korkeatasoista.

(6)

Ehdotetuilla muutoksilla pyritään saavuttamaan kyseiset tavoitteet avustamalla sopimusvaltioiden turvallisuustutkintaviranomaisia etäohjattavia ilma-aluksia koskevassa tutkinnassa ja asettamalla viipymättä saataville ilma-aluksiin asennetuista rekisteröintilaitteista saatavat tiedot. Muutoksessa 19 tunnustetaan myös yleisön ja tiedotusvälineiden odotukset tiedon saannista, minkä vuoksi se sisältää vaatimuksia, joiden mukaan turvallisuustutkinnan aikana on annettava viipymättä tosiasioihin perustuvaa tietoa. Lisäksi muutoksessa 19 otetaan huomioon se, että nykyaikaisen teknologian käyttö mahdollistaa loppuraporttiluonnosten tarkasteluajan lyhentämisen, mikä nopeuttaa loppuraportin julkaisemista. Muutoksessa 19 asetetaan etusijalle se, että loppuraportit lähetetään sähköisessä muodossa, jotta ne voidaan ladata ICAOn keskustietokantaan.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 996/2010 (1) 7 artiklan nojalla perustettu Euroopan siviili-ilmailun turvallisuustutkintaviranomaisten verkosto (ENCASIA), jonka tehtävänä on muun muassa neuvoa unionin toimielimiä kaikissa turvallisuustutkintaa sekä onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäisemistä koskevien unionin politiikkojen ja sääntöjen kehittämiseen ja täytäntöönpanoon liittyvissä näkökohdissa, on osallistunut muutoehdotuksen 19 laadintaan.

(8)

On aiheellista vahvistaa ICAOn neuvostossa unionin puolesta otettava kanta, koska muutoksella 19 on kansainvälisen oikeuden nojalla sitova vaikutus Chicagon yleissopimuksen 90 artiklan a kohdan mukaisesti ja muutos voi vaikuttaa ratkaisevasti unionin oikeuden, erityisesti asetuksen (EU) N:o 996/2010, sisältöön.

(9)

ICAOn neuvoston 231. istunnossa tai sitä seuraavissa istunnoissa esitettävän unionin kannan, joka koskee muutoksen 19 hyväksymistä, olisi oltava kyseisen muutoksen puoltaminen ja noudattaminen sellaisenaan. Kyseisen kannan esittävät ne jäsenvaltiot, jotka ovat ICAOn neuvoston jäseniä.

(10)

Chicagon yleissopimuksen 38 artiklan mukaan sopimusvaltion, joka ei joka suhteessa voi noudattaa kansainvälistä standardia tai menettelytapaa tai saattaa omia määräyksiään tai menetelmiään täysin jonkin tällaisen kansainvälisen standardin tai menettelytavan mukaisiksi taikka pitää välttämättömänä joissakin kohdin kansainvälisillä standardeilla määrätyistä eroavien määräysten tai menetelmien hyväksymistä, on määrä ilmoittaa heti ICAOlle kansainvälisellä standardilla määrätyn ja oman menettelynsä eroavuuksista.

(11)

Chicagon yleissopimuksen 90 artiklan mukaan jokainen kyseisen yleissopimuksen 54 artiklan l alakohdassa tarkoitettu liite tai liitteen muutos tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua sen toimittamisesta ICAOn sopimusvaltioille tai ICAOn neuvoston mahdollisesti määräämän pitemmän ajanjakson päätyttyä, ellei ICAOn sopimusvaltioiden enemmistö sillä välin ilmoita, etteivät ne hyväksy kyseistä liitettä tai muutosta.

(12)

Unionin kantana sen jälkeen, kun ICAOn neuvosto on hyväksynyt muutoksen 19, mistä ICAOn pääsihteeri ilmoittaa ICAOn valtioille osoitettavaa kirjemenettelyä noudattaen, olisi oltava jättää ilmaisematta vastustusta ja noudattaa kyseistä muutosta. Jos unionin lainsäädäntö poikkeaisi hiljattain hyväksytyistä standardeista ja suositelluista menettelytavoista niiden suunnitellun soveltamispäivän jälkeen, ICAOlle olisi ilmoitettava eroavuudesta kyseisten standardien ja suositeltujen menettelytapojen suhteen. Tällaista eroavaisuutta koskevan unionin kannan olisi perustuttava komission neuvostolle keskustelua ja hyväksyntää varten toimittamaan kirjalliseen asiakirjaan.

(13)

Kaikkien jäsenvaltioiden olisi esitettävä kyseinen kanta toimien yhdessä unionin edun mukaisesti,