<TI><P>Oikeudenkäyntimenettely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja valituksenalaiset tuomiot</P></TI>19Bouma nosti 30.9.1993 ja Beusmans puolestaan 14.2.1994 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen saapuneella kirjelmällä perustamissopimuksen 178 artiklan ja 215 artiklan toisen kohdan nojalla neuvostoa ja komissiota vastaan kanteen, joka koski sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta.20Nämä kaksi oikeudenkäyntimenettelyä lykättiin 31.8.1994 annetuilla määräyksillä siihen saakka, kunnes edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa C-104/89 ja C-37/90, Mulder ym. vastaan neuvosto ja komissio, annettiin lopullinen tuomio. Ensiksi mainitut asiat otettiin uudelleen käsiteltäviksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun neljännen jaoston puheenjohtajan 11.3.1999 antamalla määräyksellä.21Bouma ja Beusmans vaativat ensisijaisesti, että yhteisö velvoitetaan maksamaan Boumalle 376511 Alankomaiden guldenia ja Beusmansille 379729 Alankomaiden guldenia (NLG), molemmat määrät 8 prosentin vuotuisine viivästyskorkoineen 19.5.1992 lukien, korvauksena vahingosta, jonka he olivat kärsineet 1.4.1984 lähtien siihen saakka, jolloin he olivat aloittaneet maidontuotannon uudelleen.22Bouma ja Beusmans vaativat toissijaisesti, että yhteisö velvoitetaan maksamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asianmukaisena pitämä määrä, joka ei kuitenkaan ole Bouman osalta vähemmän kuin 149032 NLG ja Beusmansin osalta vähemmän kuin 110502 NLG ja joka vastaa asetuksen N:o 2187/93 nojalla maksettavaa määrää, 8 prosentin vuotuisine viivästyskorkoineen 19.5.1992 lukien.23Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteet valituksenalaisissa tuomioissaan ja velvoitti Bouman ja Beusmansin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.24Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomautti asiassa Bouma antamansa tuomion 39 kohdassa (asiassa Beusmans annetun tuomion 38 kohta) yhteisön vastuuta koskevista yleisistä ehdoista. Kyseinen tuomioistuin esitti sen jälkeen asiassa Bouma antamansa tuomion 40-42 kohdassa (asiassa Beusmans annetun tuomion 39-41 kohta), että tämä vastuu syntyy SLOM-tuottajia kohtaan sillä perusteella, että luottamuksensuojan periaatetta on loukattu.25Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa Bouma antamansa tuomion 43 kohdassa (asiassa Beusmans annetun tuomion 42 kohta) edellä mainitun asian Spagl 13 kohtaan viitaten seuraavaa:Edellä mainitusta asiassa Spagl annetusta tuomiosta käy kantajan mukaan lisäksi ilmi, että yhteisö ei voi luottamuksensuojan periaatetta loukkaamatta ilman eri toimenpiteitä evätä kiintiöitä kaikilta niiltä tuottajilta, joiden kaupan pitämistä tai tuotannon muuttamista koskevat sitoumukset olivat päättyneet vuonna 1983, eikä etenkään tuottajilta, jotka eivät Spaglin tavoin olleet voineet aloittaa uudelleen maidontuotantoa syistä, jotka liittyivät niiden antamiin sitoumuksiin. Yhteisöjen tuomioistuin on todennut tuomionsa 13 kohdassa seuraavasti:
Yhteisön lainsäätäjä saattoi pätevästi asettaa määräajan, joka koski kaupan pitämisestä luopumista tai tuotannon muuttamista koskevaa ajanjaksoa kyseisten toimijoiden osalta ja jonka tarkoituksena oli sulkea [erityisen viitemäärän myöntämistä koskevista säännöksistä saatavan] edun ulkopuolelle tuottajat, jotka eivät olleet toimittaneet maitoa koko viitevuonna tai osana sitä sellaisista syistä, jotka eivät koske kaupan pitämisestä luopumista tai tuotannon muuttamista. On sen sijaan luottamuksensuojan periaatteen vastaista, sellaisena kuin periaatetta on tulkittu edellä mainitussa oikeuskäytännössä, että tämänkaltainen määräaika asetettaisiin olosuhteissa, joiden vuoksi se vaikuttaisi siten, että [näistä säännöksistä saatavan] edun ulkopuolelle jäisivät myös sellaiset tuottajat, joiden osalta maidon toimittamatta jättäminen viitevuoden aikana kokonaisuudessaan tai osana vuotta on johtunut asetuksen N:o 1078/77 mukaisen sitoumuksen noudattamisesta.
26Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa Bouma antamansa tuomion 44 ja 45 kohdassa (asiassa Beusmans annetun tuomion 43 ja 44 kohta) päätellyt asiassa Spagl annetusta tuomiosta seuraavaa:44Päinvastoin kuin kantaja väittää, tätä tuomiota on tulkittava ainoastaan niiden tosiseikkojen valossa, jotka olivat kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olleen asian taustalla. Spagl oli maanviljelijä, joka ei kyennyt sitoumuksen päätyttyä 31.3.1983 aloittamaan välittömästi uudelleen maidontuotantoa, koska hänellä ei ollut tarvittavaa pääomaa lypsykarjan uudelleenhankkimiseksi. Tämän sijaan Spagl osti nuorta nautakarjaa, joita hän kasvatti itse aloittaakseen uudelleen kyseisen toiminnan 12 lypsylehmän avulla vuoden 1984 touko- tai kesäkuussa (ks. edellä mainittua asiaa Spagl koskevan julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotuksen 2 kohta (Kok. 1990, s. I-4554, 2 kohta)). Suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta käy lisäksi ilmi, että sillä aikaa, kun maidontuotanto oli ollut keskeytyneenä, kantaja oli huoltanut maidontuotantoon käyttämiään rakennuksia ja koneita (Kok. 1990, s. I-4541, I 2 kohta).45On näin ollen asianmukaista päätellä tästä tuomiosta, että tuottajat, joiden sitoumus oli päättynyt vuonna 1983, eivät voi menestyksekkäästi perustaa vahingonkorvauskannettaan luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen, elleivät ne osoita, että syyt, joiden vuoksi ne eivät olleet aloittaneet uudelleen maidontuotantoa viitevuonna, liittyvät siihen seikkaan, että ne olivat keskeyttäneet tämän tuotannon tietyksi ajaksi ja että niiden oli mahdotonta tuotantoa koskevista järjestelyllisistä syistä aloittaa toimintaa välittömästi uudelleen.
27Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa Bouma antamansa tuomion 46 kohdassa (asiassa Beusmans annetun tuomion 45 kohta) viitannut asiaan Mulder II ja todennut seuraavaa:Asiassa Mulder II annetun tuomion 23 kohdasta käy lisäksi ilmi, että yhteisön vastuu edellyttää sitä, että tuottajat ovat selvästi osoittaneet aikomuksensa aloittaa uudelleen maidontuotanto sen jälkeen kun maidon kaupan pitämisestä luopumista koskeva ajanjakso on päättynyt. Laittomuus, joka johti SLOM-tuottajien tilanteen taustalla olevien asetusten pätemättömiksi julistamiseen, antaa SLOM-tuottajille oikeuden vahingonkorvaukseen ainoastaan, jos nämä ovat olleet estyneitä aloittamaan uudelleen maidontuotannon. Tämä merkitsee sitä, että tuottajien, joiden sitoumus oli päättynyt ennen kuin asetus N:o 857/94 oli tullut voimaan, oli pitänyt aloittaa uudelleen maidontuotanto tai ainakin toteuttaa tähän tähtääviä toimenpiteitä eli investoida maidontuotannossa tarvittaviin laitteisiin taikka korjata tai huoltaa niitä (ks. tältä osin asiaa Mulder koskevan julkisasiamies Van Gervenin ratkaisuehdotuksen 30 kohta (Kok. 2000, s. I-3094)).
28Kantajien tilanteen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi asiassa Bouma antamansa tuomion 48 kohdassa (asiassa Beusmans annetun tuomion 47 kohta) ensiksi seuraavaa:Kun otetaan huomioon, ettei kantaja aloittanut maidontuotantoa uudelleen sitoumuksensa päättymisajankohdan [Bouman osalta 20.4.1983 ja Beusmansin osalta 23.12.1983] ja kiintiöjärjestelyn voimaantuloajankohdan 1.4.1984 välisenä ajanjaksona, kantajan vahingonkorvauskannetta voidaan pitää perusteltuna vain, jos kantaja osoittaa, että hänellä oli tarkoitus aloittaa tuotanto uudelleen kaupan pitämistä koskevan sitoumuksen päätyttyä ja että tämä oli ollut mahdotonta asetuksen N:o 857/84 voimaantulon vuoksi.
29Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tarkasteli valituksenalaisissa tuomioissa tämän jälkeen Bouman ja Beusmansin esittämää näyttöä ja totesi sen riittämättömäksi.