UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto, viiden tuomarin kokoonpano)
8 päivänä heinäkuuta 2026 ( *1 )
Ennakkoratkaisupyyntö – Verotus – Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä – Arvonlisäverovelvolliseksi nimetty veroedustaja – Direktiivin 2006/112/EY 204 artikla – Yhteisvastuu – Direktiivin 2006/112 205 artikla – Kansallinen säännöstö, jossa veroedustaja määrätään velvolliseksi maksamaan arvonlisävero ja jossa määrätään kyseisen veroedustajan yhteisvastuusta – Oikeasuhteisuus
Asiassa T‑356/25, [Rapera] ( i ),
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Dioikitiko Protodikeio Thessalonikis (Thessalonikin hallintotuomioistuin, Kreikka) on esittänyt 6.5.2025 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 8.5.2025, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
AY
vastaan
Anexartiti Archi Dimosion Esodon,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto, viiden tuomarin kokoonpano),
toimien kokoonpanossa: varapresidentti S. Papasavvas, jaoston puheenjohtaja M. Sampol Pucurull (esittelevä tuomari) sekä tuomarit T. Pynnä, J. Laitenberger ja M. Stancu,
julkisasiamies: J. Martín y Pérez de Nanclares,
kirjaaja: hallintovirkamies S. Spyropoulos,
ottaen huomioon, että unionin tuomioistuin on 3.6.2025 siirtänyt ennakkoratkaisupyynnön unionin yleiselle tuomioistuimelle Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 50 b artiklan kolmannen kohdan mukaisesti,
ottaen huomioon, että asia koskee Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 50 b artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitettua alaa ja että asiaan ei liity kyseisen perussäännön 50 b artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuja tulkintaa koskevia itsenäisiä kysymyksiä,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,
ottaen huomioon 25.2.2026 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
|
– |
AY, edustajinaan D. Finokaliotis ja A. Finokalioti, dikigoroi, |
|
– |
Kreikan hallitus, asiamiehinään E.-E. Krompa, I. Kotsoni ja M. Tassopoulou, |
|
– |
Euroopan komissio, asiamiehinään N. Athanasiadou ja P. Carlin, |
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
|
1 |
Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 21.11.2019 annetulla neuvoston direktiivillä (EU) 2019/1995 (EUVL 2019, L 310, s. 1) (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi), 204 ja 205 artiklan sekä suhteellisuusperiaatteen tulkintaa. |
|
2 |
Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Kreikassa asuva tulliasioitsija AY ja Anexartiti Archi Dimosion Esodon (verohallinto, Kreikka; jäljempänä AADE) ja jossa on kyse AY:tä vastaan toteutetuista turvaamistoimenpiteistä sellaisen arvonlisäveron maksamiseksi, joka yhtiö O:n, jonka kotipaikka on Italiassa, on maksettava Kreikassa. |
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
|
3 |
Arvonlisäverodirektiivin 204 artiklassa säädetään seuraavaa: ”1. Jos 193–197, 199 ja 200 artiklaa sovellettaessa veronmaksuvelvollinen on verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa arvonlisävero on maksettava, jäsenvaltiot voivat antaa tämän nimetä veronmaksuvelvolliseksi veroedustajan. Lisäksi jos verollisen liiketoimen suorittaa sellainen verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa arvonlisävero on maksettava, ja jos sen maan kanssa, johon kyseinen verovelvollinen on sijoittautunut tai jossa verovelvollisen toimipaikka sijaitsee, ei ole tehty sopimusta keskinäisestä avunannosta, jonka soveltamisala vastaa direktiivissä 76/308/ETY – – ja asetuksessa (EY) N:o 1798/2003 – – säädettyä soveltamisalaa, jäsenvaltiot voivat määrätä sijoittautumattoman verovelvollisen nimeämän veroedustajan veronmaksuvelvolliseksi. Jäsenvaltiot eivät saa kuitenkaan soveltaa toisessa alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa 358 a artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuun verovelvolliseen, joka on valinnut yhteisöön sijoittautumattomien verovelvollisten suorittamia palveluja koskevan erityisjärjestelmän soveltamisen. 2. Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn vaihtoehdon käyttäminen riippuu kunkin jäsenvaltion vahvistamista edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä.” |
|
4 |
Arvonlisäverodirektiivin 205 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Jäsenvaltiot voivat määrätä 193–200, 202, 203 ja 204 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa muun henkilön kuin veronmaksuvelvollisen yhteisvastuulliseksi arvonlisäveron maksamisessa.” |
|
5 |
Arvonlisäverodirektiivin 213 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava: ”Verovelvollisen on ilmoitettava verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta, muuttumisesta ja loppumisesta. – –” |
|
6 |
Arvonlisäverodirektiivin 214 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotka tekevät mahdolliseksi tunnistaa yksilöllisellä tunnisteella seuraavat henkilöt:
– –” |
Kreikan oikeus
|
7 |
Arvonlisäverokoodeksista annettuun lakiin 2859/2000 (Nomos 2859/2000 – Kyrosi Kodika Forou Prostithemenis Axias; FEK A’ 248), sellaisena kuin se oli voimassa tosiseikkojen tapahtuma-aikana (jäljempänä arvonlisäverokoodeksi), sisältyi 35 §, jonka otsikko on ”Veronmaksuvelvolliset” ja jonka 1 momentissa säädettiin seuraavaa: ”Tavaroiden luovutuksen, tavaroiden yhteisöhankinnan ja palvelujen suorituksen osalta veronmaksuvelvollisia ovat:
|
|
8 |
Arvonlisäverokoodeksin 36 §:n, jonka otsikko on ”Verovelvollisten velvoitteet”, 4 momentin d ja e kohdassa sekä 7 momentin d kohdassa säädettiin seuraavaa: ”4. Verovelvollisen on myös – –
– – 7. Tässä pykälässä säädettyjä velvoitteita sovelletaan soveltuvin osin myös seuraaviin henkilöihin: – –
|
|
9 |
Arvonlisäverokoodeksin 55 §:ssä, jonka otsikko on ”Yhteisvastuu veron maksamisesta”, säädettiin seuraavaa: ”Veronmaksuvelvollisen kanssa yhteisvastuussa maksettavasta verosta ovat:
– –
|
|
10 |
Verotusmenettelykoodeksista [jne.] annetun lain 5104/2024 (Nomos 5104/2024 – Kodikas forologikis diadikasias – –; FEK A’ 58; jäljempänä verotusmenettelykoodeksi) 8 §:ssä, jonka otsikko on ”Veroasiamies ja veroedustaja”, säädetään seuraavaa: ”1. Ulkomailla verotuksellisesti asuva verovelvollinen voi nimetä Kreikassa verotuksellisesti asuvan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön veroasiamieheksi, jolle kaikki verovelvolliseen liittyvä kirjeenvaihto lähetetään, jotta hän voi noudattaa verotusmenettelykoodeksiin perustuvia muodollisia velvoitteita. 2. Arvonlisäveroon ja vakuutusveroon liittyviin velvoitteisiin sovelletaan arvonlisäverokoodeksin (laki 2859/2000; FEK A’ 248) 36 §:n 4 momentin d kohtaa, joka koskee veroedustajan nimeämistä. 3. Veroasiamieheksi nimetty henkilö ei ole vastuussa verovelvollisen verovelvoitteiden täyttämisestä.” |
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
|
11 |
AY toimii tulliasioitsijana, joka on rekisteröity yhtiö O:n, jonka kotipaikka on Italiassa, veroedustajaksi Kreikassa. Toimivaltaisen veroviraston rekisteriin talletetun vuonna 2022 tehdyn erityisvaltuutuksen nojalla AY nimettiin O:n ”veroasiamieheksi” Kreikassa tehtävinään ”yhtiön verotuksellinen edustaminen” suhteessa tulli- ja veroviranomaisiin, ”kausittaisten arvonlisäveroilmoitusten jättäminen”, ”tulli- ja veroviranomaisten yhtiölle vahvistamien määrien maksaminen yhtiön lukuun” ja ”kaikenlaisten sellaisten tullimuodollisuuksien suorittaminen, jotka liittyvät yhtiön nimissä suoritettavaan rahdin tulliselvitykseen Kreikan tullitoimistoissa, allekirjoittamalla tarvittavat asiakirjat”. |
|
12 |
O:lla on sekä italialainen että kreikkalainen arvonlisäverotunniste. O:n pääasiallisena toimialana on wc-paperin valmistukseen käytettävän raaka-aineen selluloosan markkinointi. O varastoi tätä varten Suomesta peräisin olevia tavaroita Kreikan alueella sijaitseviin eri varastointitiloihin. |
|
13 |
AADE suoritti vuonna 2023 verovuosia 2020–2022 koskeneen tarkastuksen. Kyseinen tarkastus koski yhtäältä O:n kreikkalaisella arvonlisäverotunnisteellaan Bulgariaan ja Italiaan sijoittautuneille asiakkaille suorittamia yhteisöluovutuksia ja toisaalta kyseisen yhtiön italialaisella arvonlisäverotunnisteellaan Kreikkaan sijoittautuneille asiakkaille suorittamia yhteisöluovutuksia. |
|
14 |
AADE totesi mainitun tarkastuksen päätteeksi, että yhtiö O:n kreikkalainen toimipaikka oli jättänyt maksamatta arvonlisäveroa yhteensä 3344061,47 euroa. |
|
15 |
AADE teki tässä tilanteessa sekä O:hon että kyseisen yhtiön veroedustajaan AY:hyn kohdistuvan päätöksen välittömistä ja kiireellisistä turvaamistoimenpiteistä yleisen edun turvaamiseksi; kyseisiin toimenpiteisiin kuului muun muassa se, että osa Kreikan luottolaitoksissa olevista O:n ja AY:n talletuksista jäädytettiin. |
|
16 |
AY nosti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa Dioikitiko Protodikeio Thessalonikisissa (Thessalonikin hallintotuomioistuin, Kreikka) kanteen, jossa hän vaatii AADEn päätöksen kumoamista. |
|
17 |
Kanteensa tueksi AY kiistää rekisteröintinsä O:n veroedustajaksi ja sen, että hän olisi yhteisvastuussa kyseisen yhtiön veroveloista. AY väittää erityisesti, että hän ainoastaan antoi O:n kreikkalaisella arvonlisäverotunnisteella suorittamia liiketoimia koskeneet arvonlisäveroilmoitukset ja maksoi vastaavan arvonlisäveron mutta että hän ei pitänyt O:n kirjanpitoa, ei tehnyt sopimuksia O:n puolesta, ei ollut tietoinen O:n suorittamista liiketoimista, ei vastannut asianomaisten tavaroiden liikkumisesta eikä suorittanut maksuja tavarantoimittajille. |
|
18 |
AADE väittää puolestaan, että AY oli O:n veroedustajana yhteisvastuussa kyseisen yhtiön arvonlisäverovelvoitteiden täyttämisestä sekä arvonlisäverokoodeksin 35 §:n 1 momentin c kohdan, joka koskee Kreikan ulkopuolelle sijoittautuneiden verovelvollisten veroedustajien veronmaksuvelvollisuutta, että kyseisen koodeksin 55 §:n, joka koskee veronmaksuvelvollisen kanssa yhteisvastuussa veron maksamisesta olevia henkilöitä, nojalla, joten turvaamistoimenpiteiden toteuttaminen AY:tä vastaan oli perusteltua. |
|
19 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä, onko unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön – erityisesti 20.5.2021 annetun tuomion ALTI (C‑4/20, EU:C:2021:397) ja 12.5.2022 annetun tuomion U. I. (Välillinen tulliedustaja) (C‑714/20, EU:C:2022:374) – valossa arvonlisäverodirektiivin säännöksiä ja erityisesti sen 205 artiklaa tulkittava siten, että niissä sallitaan se, että sellaisen henkilön katsotaan olevan yhteisvastuussa tavaroiden yhteisöhankinnoista maksettavan arvonlisäveron maksamisesta, joka ainoastaan jättää vastaavat arvonlisäveroilmoitukset ja maksaa maksettavan veron mutta ei pidä kirjanpitoa eikä toimita kirjanpitoasiakirjoja toimeksiantajansa suorittamista liiketoimista. |
|
20 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lisäksi edellytyksiä, joiden täyttyessä toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen arvonlisäverovelvollisen veroedustajaa voidaan pitää arvonlisäverodirektiivin 204 artiklassa tarkoitettuna veronmaksuvelvollisena erityisesti, kun veroviranomaisella tai toimivaltaisella tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tarkistaa, onko kyseinen veroedustaja todella osallistunut edustamansa verovelvollisen liiketoimintaan. |
|
21 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo lopuksi, että sen arvioimiseksi, täyttävätkö AADEn soveltamat kansalliset säännökset selvyyden ja täsmällisyyden vaatimukset ja ovatko kyseiset säännökset oikeusvarmuuden periaatteen mukaisia, on tarpeen määrittää, onko arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan 1 kohtaa ja 205 artiklaa tulkittava siten, että henkilön voidaan katsoa olevan velvollinen maksamaan arvonlisäveron samanaikaisesti näiden kahden säännöksen nojalla. |
|
22 |
Tässä tilanteessa Dioikitiko Protodikeio Thessalonikis on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
|
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Alustavat huomautukset
|
23 |
Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset perustuvat eri lähtökohtiin. |
|
24 |
Ensimmäinen kysymys perustuu näet lähtökohtaan, jonka mukaan AY ei ole arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu veronmaksuvelvollinen. Toinen ja neljäs kysymys perustuvat sitä vastoin lähtökohtaan, jonka mukaan AY:tä pidetään mainitussa säännöksessä tarkoitettuna veronmaksuvelvollisena. Kolmannen kysymyksen osalta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarkastelee vaihtoehtoisesti molempia tilanteita. |
|
25 |
Ennakkoratkaisupyynnöstä ja istunnossa esitetystä ilmenee, että AY väittää, ettei hän ole O:n veroedustaja eikä yhteisvastuussa O:n veloista. |
|
26 |
Lisäksi on muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välisessä toimivallanjaossa on pääsääntöisesti kansallisen tuomioistuimen asiana tutkia, täyttyvätkö ne tosiseikkoja koskevat edellytykset, joiden perusteella on sovellettava unionin oikeusnormia. Unionin tuomioistuimet voivat ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään kuitenkin tehdä täsmennyksiä ohjatakseen kansallista tuomioistuinta tulkinnassa (ks. vastaavasti tuomio 26.6.2025, Makeleio ja Zougla, C‑555/23 ja C‑556/23, EU:C:2025:484, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
27 |
Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on esittää ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle tarvittavat tulkintaohjeet arvonlisäverodirektiivin 204 artiklassa tarkoitetun veronmaksuvelvolliseksi nimetyn veroedustajan käsitteen osalta. |
|
28 |
Tältä osin on todettava, että arvonlisäverodirektiivissä ei ole yleismääritelmää veroedustajan käsitteestä. Kyseisen direktiivin 204 artiklan 1 kohdasta ilmenee kuitenkin, että se koskee nimenomaan veroedustajia, jotka on nimetty velvollisiksi maksamaan arvonlisäveron. |
|
29 |
Arvonlisäverodirektiivin 204 artiklassa tarkoitetuiksi veronmaksuvelvollisiksi nimetyt veroedustajat poikkeavat siten muista välittäjistä, kuten puhtaasti välittäjinä toimivista verotuksellisista edustajista, siten, että veroedustajat ovat velvollisia maksamaan arvonlisäveron toimeksiantajansa lukuun. Vaikka arvonlisäverodirektiivissä ei vahvisteta perusteita, joiden perusteella veroedustaja voidaan luokitella veronmaksuvelvolliseksi muun muassa toimeksiantajansa toiminnan luonteen mukaan, kyseisessä direktiivissä ei myöskään kielletä sitä, että kansallisessa lainsäädännössä voitaisiin säätää, että kyseinen luokittelu perustuu toimeksiantajan toiminnan luonteen arviointiin. Jäsenvaltioiden tehtävänä on näet vahvistaa tällaista nimeämistä koskevat edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt, mikä edellyttää välttämättä sen soveltamisalan määrittämistä niiden kansallisessa lainsäädännössä. Kyseinen nimeäminen on kuitenkin tehtävä sopusoinnussa unionin oikeuden ja erityisesti yhteisen arvonlisäverojärjestelmän yleisten periaatteiden kanssa. |
|
30 |
Kun otetaan huomioon edellä 28 ja 29 kohdassa esitetyt seikat, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, täyttyvätkö arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan soveltamisen tosiseikkoja koskevat edellytykset. |
Toinen kysymys
|
31 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, joka on tutkittava ensimmäiseksi, lähinnä, onko arvonlisäverodirektiivin 204 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen verovelvollisen veroedustaja katsotaan mainitussa säännöksessä tarkoitetuksi veronmaksuvelvolliseksi, vaikka kyseinen veroedustaja ei osallistuisi mainitun verovelvollisen suorittamiin verollisiin liiketoimiin. |
|
32 |
Arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa mahdollisuus nimetä veroedustaja veronmaksuvelvolliseksi kuuluu – jos asianomainen jäsenvaltio on säätänyt tällaisesta mahdollisuudesta – verovelvolliselle, ja mainittua mahdollisuutta käytetään arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan 2 kohdan mukaan sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen edellytysten ja yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. |
|
33 |
Vaikka arvonlisäverodirektiivin 204 artiklassa ei aseteta veroedustajan veronmaksuvelvolliseksi nimeämisen edellytykseksi sitä, että kyseinen veroedustaja osallistuu tosiasiassa edustamansa verovelvollisen suorittamiin verollisiin liiketoimiin, kyseisessä säännöksessä annetaan jäsenvaltioille harkintavaltaa vahvistaa edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaisesti tällainen veroedustaja nimetään veronmaksuvelvolliseksi. |
|
34 |
Arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan sanamuodon perusteella voidaan siis katsoa, että kyseinen säännös ei ole esteenä sille, että veroedustaja nimetään velvolliseksi maksamaan edustamansa verovelvollisen maksettavaksi kuuluva arvonlisävero, vaikka kyseinen edustaja ei osallistuisi mainitun verovelvollisen suorittamiin verollisiin liiketoimiin. |
|
35 |
Arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan asiayhteys tukee tätä toteamusta. |
|
36 |
Arvonlisäverodirektiivin 193–200 ja 202–204 artiklassa, jotka kuuluvat kyseisen direktiivin XI osaston 1 luvun 1 jaksoon, jonka otsikko on ”Viranomaisille veronmaksuvelvolliset”, määritetään henkilöt, jotka ovat velvollisia maksamaan arvonlisäveron. Vaikka arvonlisäverodirektiivin 193 artiklassa säädetään pääsääntönä, että arvonlisäveron on velvollinen maksamaan verovelvollinen, joka suorittaa verollisen tavaroiden luovutuksen tai verollisen palvelujen suorituksen, kyseisessä artiklassa kuitenkin täsmennetään, että muut henkilöt voivat olla tai heidän on oltava velvollisia maksamaan arvonlisäveron 194–199 b ja 202 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2025, Genzyński, C‑278/24, EU:C:2025:299, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
37 |
Niiden säännösten kokonaisuuden, johon arvonlisäverodirektiivin 204 artikla kuuluu, tarkoituksena on siten yksilöidä arvonlisäveron maksuvelvollinen erilaisten tilanteiden perusteella sen varmistamiseksi, että veroviranomaiset kantavat arvonlisäveron tehokkaasti suunnitellun tilanteen kannalta sopivimmalta henkilöltä erityisesti silloin, kun sopimuspuolet eivät ole sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon tai kun arvonlisäverollinen toimi koskee liiketoimia, joiden erityispiirteet edellyttävät muun kuin kyseisen direktiivin 193 artiklassa tarkoitetun henkilön yksilöimistä veronmaksuvelvolliseksi (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2021, ALTI, C‑4/20, EU:C:2021:397, 28 kohta ja tuomio 13.10.2022, Direktor na Direktsia Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika, C‑1/21, EU:C:2022:788, 49 kohta). |
|
38 |
Arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetty veroedustajan nimeäminen maksuvelvolliseksi – vaikka tällainen nimeämismahdollisuus on ainoastaan verovelvollisella – mahdollistaa tällaisen yksilöimisen yhteydessä arvonlisäveron kantamisen, joka on tehokkaampi kuin sellaisten tavanomaisten sääntöjen soveltamisesta seuraava arvonlisäveron kantaminen, joiden mukaan veronmaksuvelvollinen on lähtökohtaisesti verovelvollinen itse (ks. analogisesti tuomio 13.10.2022, Direktor na Direktsia Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika, C‑1/21, EU:C:2022:788, 49 ja 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
39 |
Näin tavoiteltu arvonlisäveron kantamisen tehokkuus perustuu siihen, että veroviranomaisella on asianomaisessa jäsenvaltiossa yhteyshenkilö eli veroedustaja, joka on helpommin saatavilla kuin verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon, ja joka ennen kaikkea voi nimettynä veronmaksuvelvollisena helpottaa mainitun viranomaisen arvonlisäveron kantamista. |
|
40 |
Käyttäessään toimivaltaansa vahvistaa arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt jäsenvaltioiden on noudatettava unionin oikeusjärjestykseen kuuluvia yleisiä oikeusperiaatteita, joihin kuuluvat muun muassa oikeusvarmuuden periaate ja suhteellisuusperiaate (ks. analogisesti tuomio 21.12.2011, Vlaamse Oliemaatschappij, C‑499/10, EU:C:2011:871, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
41 |
Suhteellisuusperiaatteen nojalla jäsenvaltioiden on turvauduttava sellaisiin keinoihin, jotka samalla, kun niiden avulla voidaan tehokkaasti saavuttaa kansallisella lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä, haittaavat mahdollisimman vähän kyseisellä unionin lainsäädännöllä tavoiteltujen päämäärien saavuttamista ja siinä asetettujen periaatteiden noudattamista. Vaikka siis on hyväksyttävää, että jäsenvaltioiden toimenpiteillä pyritään mahdollisimman tehokkaasti turvaamaan veronsaajan oikeudet, ne eivät kuitenkaan saa mennä pidemmälle kuin tämän päämäärän saavuttamiseksi on tarpeen (ks. tuomio 21.12.2011, Vlaamse Oliemaatschappij, C‑499/10, EU:C:2011:871, 21 ja 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
42 |
Tässä yhteydessä on todettava, että lisäedellytys tai ‑sääntö, joka liittyy mahdollisuuteen nimetä veroedustaja veronmaksuvelvolliseksi, kuten edellytys osallistumisesta edustetun verovelvollisen liiketoimiin, on omiaan rajoittamaan kyseisen mahdollisuuden ulottuvuutta ja siten vaarantamaan sen tehokkaan vaikutuksen sen yleisen tavoitteen kannalta, jona on arvonlisäveron mahdollisimman tehokkaan kantamisen takaaminen suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Tällaisen vaatimuksen käyttöönotto on näet omiaan rajoittamaan mainitun mahdollisuuden käyttämistä ja näin ollen pienentämään sen myötävaikutusta arvonlisäveron tehokkaaseen kantamiseen. |
|
43 |
Kääntäen sillä, että ei edellytetä osallistumista edustetun verovelvollisen suorittamiin liiketoimiin, edistetään unionin lainsäätäjän säätämän mahdollisuuden täysimääräistä täytäntöönpanoa ja varmistetaan näin sen tavoitteen saavuttaminen, joka liittyy arvonlisäveron soveltamisen tehokkuuteen ja arvonlisäveron kantamisen takaamiseen. |
|
44 |
Tästä seuraa, että jäsenvaltioille arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan 2 kohdassa annettua toimivaltaa asettaa veroedustajan veronmaksuvelvolliseksi nimeämistä koskevalle mahdollisuudelle edellytyksiä tai yksityiskohtaisia sääntöjä ei voida tulkita siten, että tällaisten edellytysten tai yksityiskohtaisten sääntöjen puuttuminen olisi itsessään kyseisen direktiivin vastaista. |
|
45 |
Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että arvonlisäverodirektiivin 204 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen verovelvollisen veroedustaja katsotaan mainitussa säännöksessä tarkoitetuksi veronmaksuvelvolliseksi, vaikka kyseinen veroedustaja ei osallistuisi mainitun verovelvollisen suorittamiin verollisiin liiketoimiin, kunhan verovelvollinen on nimennyt veroedustajan veronmaksuvelvolliseksi. |
Ensimmäinen kysymys
|
46 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko arvonlisäverodirektiivin 205 artiklaa, luettuna suhteellisuusperiaatteen valossa, tulkittava siten, että se on esteenä sille, että veroedustajan, joka vastaa arvonlisäverotusta koskevista ilmoittamisvelvollisuuksista toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen verovelvollisen lukuun mutta joka ei ole velvollinen pitämään kirjanpitoa eikä toimittamaan kirjanpitoasiakirjoja kyseisen verovelvollisen suorittamista liiketoimista, voidaan katsoa olevan yhteisvastuussa maksettavan arvonlisäveron maksamisesta, vaikka veroviranomaisella tai toimivaltaisella tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tarkistaa, onko kyseinen veroedustaja osallistunut verovelvollisen liiketoimintaan, tiesikö veroedustaja tai olisiko tämän pitänyt tietää, että veroa ei maksettaisi, ja onko veroedustaja toiminut vilpittömässä mielessä ja ryhtynyt kaikkiin kohtuudella edellytettäviin toimenpiteisiin arvonlisäverovelvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi. |
|
47 |
Aluksi on todettava, että esitetty kysymys koskee veroedustajaa, jota ei ole nimetty arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuksi veronmaksuvelvolliseksi. |
|
48 |
On todettava, että arvonlisäverokoodeksin 55 §:stä ilmenevän yhteisvastuun sanamuoto on ehdoton, sillä sitä sovelletaan verovelvollisen veroedustajaan, vaikka kyseinen veroedustaja olisi toiminut vilpittömässä mielessä ja vaikkei hänen viakseen voitaisi osoittaa mitään virhettä tai laiminlyöntiä, riippumatta siitä, osallistuuko veroedustaja mahdollisesti toimeksiantajansa liiketoimintaan (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 21.12.2011, Vlaamse Oliemaatschappij, C‑499/10, EU:C:2011:871, 23 ja 24 kohta). |
|
49 |
Arvonlisäverodirektiivin 205 artiklassa todetaan, että jäsenvaltiot voivat määrätä 193–200, 202, 203 ja 204 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa muun henkilön kuin veronmaksuvelvollisen yhteisvastuulliseksi arvonlisäveron maksamisessa. |
|
50 |
Arvonlisäverodirektiivin 205 artiklassa ei täsmennetä henkilöitä, jotka voidaan nimetä yhteisvastuullisiksi velallisiksi, eikä tilanteita, joissa tällainen nimeäminen voidaan suorittaa. Kyseisessä säännöksessä ainoastaan annetaan jäsenvaltioille toimivalta määrittää siinä säädetyn yhteisvastuun soveltamista koskevat edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt muun muassa oikeusvarmuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2021, ALTI, C‑4/20, EU:C:2021:397, 31 ja 32 kohta ja tuomio 10.7.2025, KONREO, C‑276/24, EU:C:2025:554, 28 kohta). |
|
51 |
Arvonlisäverodirektiivin 193–205 artiklan asiayhteydestä ilmenee, että kyseisen direktiivin 205 artikla kuuluu sellaisten säännösten kokonaisuuteen, joiden tarkoituksena on yksilöidä arvonlisäveron maksuvelvollinen erilaisten tilanteiden perusteella. Näiden säännösten tarkoituksena on näin varmistaa, että veroviranomaiset kantavat arvonlisäveron tehokkaasti suunnitellun tilanteen kannalta sopivimmalta henkilöltä erityisesti silloin, kun sopimuspuolet eivät ole sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon tai kun arvonlisäverollinen toimi koskee liiketoimia, joiden erityispiirteet edellyttävät muun kuin kyseisen direktiivin 193 artiklassa tarkoitetun henkilön yksilöimistä veronmaksuvelvolliseksi (ks. vastaavasti tuomio 13.10.2022, Direktor na Direktsia Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika, C‑1/21, EU:C:2022:788, 49 kohta ja tuomio 30.4.2025, Genzyńsk, C‑278/24, EU:C:2025:299, 45 ja 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
52 |
Toimenpiteet, jotka jäsenvaltiot voivat toteuttaa arvonlisäverodirektiivin 205 artiklan nojalla, eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen veroviranomaisten oikeuksien säilyttämiseksi. On erityisesti niin, että kansalliset toimenpiteet, jotka johtavat käytännössä ankaran yhteisvastuun järjestelmän käyttöönottoon, menevät pidemmälle kuin kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen. Näin on etenkin silloin, kun muun henkilön kuin arvonlisäveron maksuvelvollisen on maksettava kyseisen veronmaksuvelvollisen maksettavaksi kuuluva arvonlisävero vailla mahdollisuutta vapautua tästä yhteisvastuusta osoittamalla, ettei hänellä ole mitään tekemistä mainitun veronmaksuvelvollisen menettelyn kanssa. Olisi näet selvästi suhteetonta pitää kyseistä henkilöä ehdottomasti vastuullisena verotulojen menetyksestä, joka aiheutuu kolmannen verovelvollisen menettelystä, johon henkilöllä ei ole mitään vaikutusvaltaa (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Vlaamse Oliemaatschappij, C‑499/10, EU:C:2011:871, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
53 |
Sitä vastoin ei ole unionin oikeuden vastaista edellyttää, että muu henkilö kuin veronmaksuvelvollinen toteuttaa kaikki toimenpiteet, joita häneltä voidaan kohtuudella edellyttää sen varmistamiseksi, että hänen suorittamansa liiketoimi ei johda siihen, että hän osallistuisi veropetokseen (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Vlaamse Oliemaatschappij, C‑499/10, EU:C:2011:871, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
54 |
Näin ollen se, että muu henkilö kuin veronmaksuvelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä ja noudattanut harkitsevalta toimijalta edellytettävää huolellisuutta, että hän on toteuttanut kaikki toimenpiteet, jotka ovat kohtuullisesti hänen toteutettavissaan, ja että hänen osallistumisensa petokseen on suljettu pois, ovat huomioon otettavia seikkoja määritettäessä mahdollisuutta velvoittaa kyseinen henkilö maksamaan maksettava arvonlisävero yhteisvastuullisesti (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Vlaamse Oliemaatschappij, C‑499/10, EU:C:2011:871, 26 kohta; ks. analogisesti myös tuomio 21.2.2008, Netto Supermarkt, C‑271/06, EU:C:2008:105, 25 kohta). |
|
55 |
Tässä tilanteessa olisi suhteetonta pitää veroedustajaa, jota ei ole nimetty velvolliseksi maksamaan toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen verovelvollisen maksettavaksi kuuluvaa arvonlisäveroa, vastuullisena verotulojen menetyksestä, joka aiheutuu kyseisen verovelvollisen menettelystä, ilman, että kansallinen viranomainen tai tarvittaessa toimivaltainen tuomioistuin ovat voineet tarkistaa, osallistuiko veroedustaja verovelvollisen liiketoimintaan, koska tällainen osallistuminen voi vaikuttaa muun muassa arviointiin, joka koskee toimenpiteitä, jotka veroedustaja pystyi toteuttamaan, veroedustajan tietoisuutta verovelvollisen menettelystä sekä yleisesti veroedustajan vilpitöntä mieltä ja huolellisuutta. |
|
56 |
Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että arvonlisäverodirektiivin 205 artiklaa, luettuna suhteellisuusperiaatteen valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että veroedustajan, jota ei ole nimetty velvolliseksi maksamaan toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen verovelvollisen maksettavaksi kuuluvaa arvonlisäveroa mutta joka vastaa arvonlisäverotusta koskevista ilmoittamisvelvollisuuksista tällaisen verovelvollisen lukuun olematta kuitenkaan velvollinen pitämään kirjanpitoa tai toimittamaan kirjanpitoasiakirjoja kyseisen verovelvollisen suorittamista liiketoimista, voidaan katsoa olevan yhteisvastuussa maksettavan arvonlisäveron maksamisesta, vaikka veroviranomaisella tai toimivaltaisella tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tarkistaa, onko kyseinen veroedustaja osallistunut verovelvollisen liiketoimintaan, tiesikö veroedustaja tai olisiko tämän pitänyt tietää, että veroa ei maksettaisi, ja onko veroedustaja toiminut vilpittömässä mielessä ja ryhtynyt kaikkiin kohtuudella edellytettäviin toimenpiteisiin arvonlisäverovelvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi. |
Kolmas kysymys
|
57 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annettujen vastausten kannalta ratkaisevaa se, onko liiketoimi, josta arvonlisävero on maksettava, suoritettu yksilöllisellä arvonlisäverotunnisteella, jonka on antanut verovelvolliselle se jäsenvaltio, johon verovelvollinen on sijoittautunut, vai arvonlisäverotunnisteella, jonka on antanut se jäsenvaltio, jossa arvonlisävero on maksettava. |
|
58 |
Aluksi on todettava, että arvonlisäverodirektiivin 213 artiklan mukaan verovelvollisen on ilmoitettava verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta. |
|
59 |
Kyseisen velvollisuuden täytäntöönpanemiseksi arvonlisäverodirektiivin 214 artiklassa säädetään, että verovelvollisille on annettava arvonlisäverotunniste, ja velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta kullekin verovelvolliselle myönnetään yksilöllinen arvonlisäverotunniste. |
|
60 |
Arvonlisäverodirektiivin 214 artiklassa säädetyllä verovelvollisten yksilöimisellä pyritään arvonlisäverojärjestelmän toimivuuden varmistamiseen osoittamalla verovelvollisen verotusasema arvonlisäveron soveltamisessa, yksinkertaistamalla valvontaa veron kantamiseksi oikein ja helpottamalla sen jäsenvaltion määrittämistä, jossa toimitettujen tavaroiden lopullinen kulutus tapahtuu (ks. vastaavasti tuomio 14.3.2013, Ablessio, C‑527/11, EU:C:2013:168, 18 ja 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). |
|
61 |
Kukin jäsenvaltio antaa omat yksilölliset arvonlisäverotunnisteensa, ja useammassa jäsenvaltiossa toimintaansa harjoittavalla verovelvollisella on lähtökohtaisesti oltava verotunniste kussakin jäsenvaltiossa, jossa se harjoittaa toimintaansa. |
|
62 |
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kolmanteen kysymykseen on vastattava näiden seikkojen perusteella. |
|
63 |
Aluksi on muistutettava, että arvonlisäverodirektiivin 204 artiklassa vahvistetaan veroedustajan nimeämistä veronmaksuvelvolliseksi koskeva kehys antamalla jäsenvaltioille mahdollisuus sallia, että verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa arvonlisävero on maksettava, nimeää veroedustajan veronmaksuvelvolliseksi itsensä asemesta. Ei ole mitään perusteita päätellä, että kyseistä artiklaa ei sovellettaisi tilanteissa, joissa arvonlisäverotunnisteen tällaiselle verovelvolliselle antaa jäsenvaltio, jossa arvonlisävero on maksettava. |
|
64 |
Ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen osalta edellä 56 kohdassa on todettu, että arvonlisäverodirektiivin 205 artiklaa, luettuna suhteellisuusperiaatteen valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä veroedustajan yhteisvastuulle, joka on ehdottomasti muotoiltu. |
|
65 |
Mitä tulee ensinnäkin yksilöllisen arvonlisäverotunnisteen, jolla asianomainen liiketoimi suoritettiin, vaikutukseen ensimmäiseen kysymykseen annettuun vastaukseen, on todettava, että se, kumpaa yksilöllisistä arvonlisäverotunnisteistaan verovelvollinen käyttää, ei lähtökohtaisesti anna kyseiselle veroedustajalle enempää tai vähempää vaikutusvaltaa verovelvollisen menettelyyn eikä siten ole perusteena sille, että mainitun veroedustajan katsotaan olevan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa yhteisvastuussa. |
|
66 |
Erityisesti sen, että verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa arvonlisävero on maksettava, suorittaa liiketoimet yksilöllisellä arvonlisäverotunnisteellaan kyseisessä jäsenvaltiossa ja että mainitut liiketoimet kuuluvat sellaisen valtuutuksen piiriin, joka kyseiselle veroedustajalle on annettu arvonlisäveroilmoitusten jättämistä ja niihin liittyvän arvonlisäveron maksamista varten, seurauksena ei lähtökohtaisesti voi olla, että mainittu veroedustaja tulee tietoiseksi näihin liiketoimiin liittyvästä verovelvollisen menettelystä. |
|
67 |
Mitä tulee toiseksi yksilöllisen arvonlisäverotunnisteen, jolla asianomainen liiketoimi suoritettiin, vaikutukseen toiseen kysymykseen annettavaan vastaukseen, on riittävää muistuttaa, että arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään, että kun jäsenvaltiot säätävät, että verovelvollinen voi nimetä veroedustajan veronmaksuvelvolliseksi itsensä asemesta, veroedustaja voidaan nimetä veronmaksuvelvolliseksi kyseisen direktiivin 193–197, 199 ja 200 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa. Se, voidaanko veroedustajaa pitää velvollisena maksamaan arvonlisävero, määritetään siis sen perusteella, onko käsillä jokin näistä tilanteista, eikä yksilöllisen arvonlisäverotunnisteen käyttämisen perusteella. |
|
68 |
Kolmanteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annettujen vastausten kannalta ratkaisevaa ei voi olla se, onko liiketoimi, josta arvonlisävero on maksettava, suoritettu yksilöllisellä arvonlisäverotunnisteella, jonka on antanut verovelvolliselle se jäsenvaltio, johon verovelvollinen on sijoittautunut, vai arvonlisäverotunnisteella, jonka on antanut se jäsenvaltio, jossa arvonlisävero on maksettava. |
Neljäs kysymys
|
69 |
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään lähinnä, onko arvonlisäverodirektiivin 205 artiklaa, luettuna kyseisen direktiivin 204 artiklan 1 kohdan valossa, tulkittava siten, että henkilöä voidaan samanaikaisesti pitää sekä veronmaksuvelvollisena että yhteisvastuullisena maksamaan arvonlisäveron. |
|
70 |
Tältä osin on todettava, että arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan 1 kohdan mukaan verovelvollisen, joka on veronmaksuvelvollinen, arvonlisäverovelka voidaan periä nimetyltä veronmaksuvelvolliselta ja että kyseisen direktiivin 205 artiklassa säädetään velvollisuudesta maksaa yhteisvastuullisesti toisen velkaan liittyvä arvonlisävero. |
|
71 |
Arvonlisäverodirektiivin 205 artiklassa ei täsmennetä henkilöitä, jotka jäsenvaltiot voivat määrätä yhteisvastuullisiksi henkilöiksi, eikä kyseisessä säännöksessä myöskään tehdä erottelua sen mukaan, onko veronmaksuvelvollinen verovelvollinen vai ei. Siinä todetaan pelkästään, että vastuussa voi olla ainoastaan muu henkilö kuin veronmaksuvelvollinen. |
|
72 |
Tästä seuraa, että arvonlisäverodirektiivin 204 artiklan mukaisesti veronmaksuvelvolliseksi nimetyn veroedustajan ei voida katsoa olevan se, joka on yhteisvastuussa edustamansa verovelvollisen arvonlisäverovelasta, koska kyseisen direktiivin 205 artiklassa säädetään, että yhteisvastuullinen ei ole veronmaksuvelvollinen. |
|
73 |
Neljänteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että arvonlisäverodirektiivin 205 artiklaa, luettuna kyseisen direktiivin 204 artiklan 1 kohdan valossa, on tulkittava siten, että mainitun 204 artiklan nojalla nimetty veronmaksuvelvollinen ei voi olla myös yhteisvastuussa mainitun direktiivin 205 artiklan nojalla. |
Oikeudenkäyntikulut
|
74 |
Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin yleisessä tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin yleiselle tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi. |
|
Näillä perusteilla UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto, viiden tuomarin kokoonpano) on ratkaissut asian seuraavasti: |
|
|
|
|
|
Papasavvas Sampol Pucurull Pynnä Laitenberger Stancu Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä heinäkuuta 2026. Allekirjoitukset |
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: kreikka.
( i ) Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa asian minkään asianosaisen todellista nimeä.