10Vastauksena tähän kysymykseen yhteisöjen tuomioistuin totesi edellä mainitussa asiassa Enosi Efopliston Aktoploïas ym. antamansa määräyksen 17–19 kohdassa seuraavaa:17– – silloin, kun asetuksessa asetetaan jäsenvaltioille tietty määräaika asetukseen perustuvien velvollisuuksien noudattamiseksi, yksityiset eivät voi vedota kyseiseen asetukseen ennen tämän määräajan päättymistä (ks. vastaavasti asia C-156/91, Hansa Fleisch Ernst Mundt, tuomio 10.11.1992, Kok., s. I-5567, 20 kohta).18Siltä osin kuin kyse on asetuksesta N:o 3577/92, sen 6 artiklan 2 ja 3 kohdasta ilmenee, että meriliikenteen kabotaasi Kreikan saarien välillä vapautettiin kyseisen asetuksen soveltamiselta 1.1.2004 asti säännöllisen matkustaja- ja lauttaliikenteen sekä bruttovetoisuudeltaan alle 650 tonnin aluksilla harjoitetun liikenteen osalta. Kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee, että tästä väliaikaisesta vapautuksesta ei voida tehdä poikkeuksia. Tästä seuraa, että juuri tällä kabotaasin alalla asetuksella alkoi olla vaikutuksia vasta 1.1.2004 lähtien ja se voi näin ollen antaa oikeuksia yksityisille vasta kyseisestä päivämäärästä lähtien (ks. vastaavasti myös – - asia [43/71,] Politi, [tuomio 14.12.1971, Kok., s. 1039,] 10 kohta).19Tätä tulkintaa ei voida horjuttaa tukeutumalla päättelyyn, jota yhteisöjen tuomioistuin käytti asiassa C-129/96, Inter-Environnement Wallonie, 18.12.1997 antamansa tuomion (Kok., s. I-7411) 45 kohdassa, jossa se totesi, että vaikkakaan jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta saattaa täytäntöönpanotoimia voimaan ennen täytäntöönpanolle säädetyn määräajan päättymistä, EY 10 artiklan toisen kohdan, EY 249 artiklan kolmannen kohdan ja 18.3.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/156/ETY (EYVL L 78, s. 32), jolla muutettiin jätteistä 15.7.1975 annettua neuvoston direktiiviä 75/442/ETY, soveltamisesta seuraa, että jäsenvaltioiden on tämän määräajan kuluessa pitäydyttävä antamasta säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan direktiivissä säädetyn tavoitteen toteuttamisen. On nimittäin niin, että vaikka asetuksessa N:o 3577/92 säädetty väliaikainen vapautus voitaisiin rinnastaa direktiivin täytäntöönpanolle varattuun määräaikaan, ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ei missään tapauksessa ilmene, että pääasiassa kyseessä olevassa asiassa Helleenien tasavaltaa olisi moitittu siitä, että se on antanut säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan kyseisen asetuksen soveltamisen 1.1.2004 lähtien.
12Koska Symvoulio tis Epikrateias (ylin hallintotuomioistuin) on katsonut käsiteltäväkseen saatettujen oikeusriitojen ratkaisun edellyttävän EY 10, EY 49 ja EY 249 artiklan sekä asetuksen N:o 3577/92 tiettyjen säännösten täydentävää tulkintaa, se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:- 1)Kun otetaan huomioon EY 10 artiklan toinen kohta ja EY 249 artiklan toinen kohta
- a)oliko Kreikan lainsäätäjän sinä aikana, kun – – asetuksen – – N:o 3577/92 6 artiklan 3 kohdassa käyttöön otettu [Helleenien tasavaltaa] koskeva väliaikainen 1.1.2004 asti kestävä vapautus asetuksen N:o 3577/92 soveltamisesta oli voimassa, pitäydyttävä antamasta säännöksiä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan asetuksen N:o 3577/92 täysimääräisen ja tehokkaan soveltamisen Kreikassa 1.1.2004 alkaen, ja
- b)onko yksityisillä oikeus vedota kyseiseen asetukseen riitauttaakseen Kreikan lainsäätäjän ennen 1.1.2004 antamien säännösten pätevyyden tilanteessa, jossa viimeksi mainitut kansalliset säännökset vaarantavat vakavasti kyseisen asetuksen täysimääräisen ja tehokkaan soveltamisen Kreikassa 1.1.2004 lähtien?
- 2)Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, vaarantuuko asetuksen N:o 3577/92 täysimääräinen soveltaminen Kreikassa 1.1.2004 lähtien vakavasti sen vuoksi, että Kreikan lainsäätäjä on ennen 1.1.2004 antanut säännöksiä, jotka ovat tyhjentäviä ja pysyviä, joissa ei säädetä siitä, että niiden voimassaolo päättyy 1.1.2004, ja jotka ovat ristiriidassa asetuksen N:o 3577/92 säännösten kanssa?
- 3)Jos ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, sallitaanko asetuksen N:o 3577/92 1, 2 ja 4 artiklassa sellaisten kansallisten säännösten antaminen, joiden mukaan laivanvarustajat voivat tarjota meriliikenteen kabotaasipalveluja ainoastaan tietyillä liikennöintireiteillä, jotka tältä osin toimivaltainen kansallinen viranomainen määrittää vuosittain, ja sillä edellytyksellä, että kyseiset laivanvarustajat ovat etukäteen saaneet hallinnollisen luvan, joka myönnetään lupajärjestelmässä, jolla on seuraavat ominaispiirteet:
- a)järjestelmä koskee poikkeuksetta kaikkia liikennöintireittejä saarille ja
- b)toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat hyväksyä liikennöintiluvan myöntämistä koskevan hakemuksen siten, että ne harkintavaltaansa käyttäen ja ilman oikeussäännöllä ennakkoon määriteltyjä sovellettavia arviointiperusteita yksipuolisesti muuttavat hakemuksen yksityiskohtia, jotka koskevat liikennöinnin tiheyttä, keskeyttämisen kestoa ja kuljetusmaksua?
- 4)Jos ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan myöntävästi, merkitseekö kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään, että laivanvarustajalla, jolle viranomaiset ovat myöntäneet luvan liikennöidä aluksella tietyllä reitillä (sen jälkeen, kun on hyväksytty laivanvarustajan tätä koskeva hakemus sellaisenaan tai sen jälkeen, kun kyseinen hakemus on hyväksytty sen tiettyihin kohtiin tehtyjen muutosten jälkeen ja kun laivanvarustaja on hyväksynyt nämä muutokset), on lähtökohtaisesti velvollisuus liikennöidä kyseisellä reitillä keskeytyksettä koko vuosittaisen liikennöintijakson ajan ja antaa kyseisen velvollisuuden noudattamisen varmistamiseksi ennen liikennöinnin aloittamista vakuus, joka voidaan kokonaan tai osittain realisoida, mikäli kyseistä velvollisuutta ei noudateta tai sitä ei noudateta erittäin tarkasti, EY 49 artiklassa tarkoitettua luvatonta palvelujen tarjoamisen vapauden rajoitusta?