EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 31.3.2020
COM(2020) 124 final
2020/0048(NLE)
Ehdotus
NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS
luvan antamisesta Italialle soveltaa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 285 artiklasta poikkeavaa erityistoimenpidettä
PERUSTELUT
Neuvosto voi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 1 , jäljempänä ”alv-direktiivi”, 395 artiklan 1 kohdan nojalla antaa yksimielisesti komission ehdotuksesta jäsenvaltiolle luvan soveltaa mainitun direktiivin säännöksistä poikkeavia erityistoimenpiteitä arvonlisäveron kantamismenettelyn yksinkertaistamiseksi taikka tietyntyyppisten verovilppien tai veron kiertämisen estämiseksi.
Italia pyysi kirjeessään, jonka komissio kirjasi saapuneeksi 26. heinäkuuta 2019, lupaa jatkaa 31. joulukuuta 2022 asti sellaisten verovelvollisten vapauttamista arvonlisäverosta alv-direktiivin 285 artiklan mukaisesti, joiden vuosittainen liikevaihto on alle tietyn raja-arvon, sekä korottaa kyseistä raja-arvoa 65 000 eurosta 100 000 euroon ja samanaikaisesti soveltaa pakollista sähköistä laskutusjärjestelmää asianomaisiin verovelvollisiin ja korottaa vapaaehtoisjärjestöille ja sosiaalisen asemaan parantamiseen tähtääville yhteisöille vahvistettua raja-arvoa 130 000 euroon.
Komissio antoi alv-direktiivin 395 artiklan 2 kohdan mukaisesti Italian pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 20. syyskuuta 2019 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti Italialle 23. syyskuuta 2019 päivätyllä kirjeellä saaneensa kaikki tiedot, jotka se katsoi tarvitsevansa pyynnön arvioimiseen.
Toimivaltaisten komission yksiköiden kanssa käytyjen epävirallisten keskustelujen ja kansallisella tasolla tehtyjen poliittisten lisäarviointien jälkeen Italia päätti muuttaa alkuperäistä pyyntöään kirjeellä, joka lähetettiin 26. marraskuuta 2019 ja kirjattiin komissiossa saapuneeksi 5. joulukuuta 2019.
Kirjeessään Italia peruutti pyyntönsä korottaa verovapautuksen raja-arvo 65 000 eurosta 100 000 euroon selittäen, että pyyntö perustui kansalliseen sääntöön, jota oltiin parhaillaan kumoamassa. Se ilmoitti haluavansa säilyttää nykyisen 65 000 euron raja-arvon, joka on yhdenmukainen veronmaksajiin välittömien verojen alalla sovellettavan vakioverokantajärjestelmän kanssa. Lisäksi se halusi peruuttaa pyyntönsä, joka koski 130 000 euron raja-arvon soveltamista vapaaehtoisjärjestöihin ja sosiaalisen asemaan parantamiseen tähtääviin yhteisöihin, koska kyseinen pyyntö liittyi välitöntä verotusta koskeviin toimenpiteisiin, jotka eivät olleet vielä voimassa. Italia varasi itselleen oikeuden esittää sama pyyntö uudelleen siinä vaiheessa, kun kyseiset yleiset toimenpiteet tulevat voimaan. Sen jälkeen, kun jäsenvaltiot olivat päässeet talous- ja rahoitusasioiden neuvostossa (Ecofin) 8. marraskuuta 2019 yhteisymmärrykseen pienyritysten alv-sääntöjen yksinkertaistamista koskevasta ehdotuksesta 2 , joka hyväksyttiin 18. helmikuuta 2020 3 ja joka tulee voimaan 1. tammikuuta 2025, Italia pyysi myös, että pidennetty poikkeava toimenpide päättyisi 31. joulukuuta 2024.
Komissio ilmoitti alv-direktiivin 395 artiklan 2 kohdan mukaisesti muille jäsenvaltioille Italian lähettämästä alkuperäisen pyynnön oikaisusta 10. joulukuuta 2019 päivätyllä kirjeellä. Lisäksi se ilmoitti Italialle 11. joulukuuta 2019 päivätyllä kirjeellä saaneensa kaikki tiedot, jotka se katsoi tarvitsevansa pyynnön arvioimiseen,
1.EHDOTUKSEN TAUSTA
•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet
Alv-direktiivin XII osaston 1 luvussa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa pieniin yrityksiin erityisjärjestelmää, johon kuuluu mahdollisuus myöntää alv-vapautus verovelvollisille, joiden vuosittainen liikevaihto jää alle tietyn raja-arvon. Kyseisen alv-vapautuksen piiriin kuuluvien verovelvollisten ei tarvitse veloittaa arvonlisäveroa luovutuksistaan ja suorituksistaan, jolloin verovelvolliset eivät voi myöskään vähentää arvonlisäveroa tuotantopanoksistaan.
Mahdollisuus soveltaa erityisiä alv-sääntöjä, pienten yritysten verovapautukset tai asteittaiset verohelpotukset mukaan luettuina, otettiin ensimmäisen kerran käyttöön neuvoston direktiivin 67/228/ETY 4 14 artiklalla. Jäsenvaltiot, jotka eivät käyttäneet kyseisessä säännöksessä säädettyä mahdollisuutta, pystyivät kuitenkin myöhemmin direktiivin 77/388/ETY 5 24 artiklan 2 kohdan b alakohdan (uudelleenlaatimisen jälkeen alv-direktiivin 285 artiklan ensimmäinen kohta) nojalla myöntämään arvonlisäverovapautuksen ainoastaan sellaisille verovelvollisille, joiden vuosittainen liikevaihto oli enintään 5 000 euroa tai sen vasta-arvo kansallisena valuuttana.
Italia ei koskaan käyttänyt neuvoston direktiivin 67/228/ETY 14 artiklassa säädettyä mahdollisuutta. Vuonna 2007 se pyysi lupaa poiketa 285 artiklan ensimmäisestä kohdasta vapauttamalla sellaiset verovelvolliset arvonlisäverosta, joiden vuosittainen liikevaihto oli enintään 30 000 euroa. Pyynnön taustalla oli Italian talousrakenne, joka koostuu suurelta osin mikroyrityksistä, joilla on hyvin vähän työntekijöitä, sekä Italian halu yksinkertaistaa pienten yritysten arvonlisäverovelvoitteita ja tehdä arvonlisäveron kantamisesta helpompaa kansalliselle verohallinnolle. Poikkeava toimenpide hyväksyttiin 31. joulukuuta 2010 asti neuvoston päätöksellä 2008/737/EY 6 . Toimenpide oli luonteeltaan valinnainen, joten pienyrityksillä oli myös mahdollisuus valita tavanomainen alv-järjestelmä.
Myöhemmin Italialle annettiin lupa jatkaa poikkeavan toimenpiteen voimassaoloa 31. joulukuuta 2013 asti neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2010/688/EU 7 , sen jälkeen 31. joulukuuta 2016 asti neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2013/678/EU 8 , jolla myös korotettiin vapautuksen enimmäismäärää 30 000 eurosta 65 000 euroon, ja lopulta 31. joulukuuta 2019 asti neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2016/1988 9 .
Käsiteltävänä oleva Italian (tarkistettu) pyyntö, jolla halutaan pidentää poikkeavan toimenpiteen voimassaoloa 31. joulukuuta 2024 asti korottamatta kuitenkaan nykyistä 65 000 euron kynnysarvoa (tai sitä korkeampaa arvoa, joka vastaa reaalisesti kyseistä kynnysarvoa), perustuu samoihin syihin, jotka esitettiin aiemmissa pyynnöissä.
Italia väittää, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, erityisesti mikroyrityksillä, on sekä lisäarvon että työllisyyden kannalta keskeinen rooli maan finanssialan ulkopuolisella yrityssektorilla. Koska alv-säännösten noudattaminen aiheuttaa tällaisille yrityksille kohtuuttomia kustannuksia suuriin yrityksiin verrattuna ja koska talouskriisi vaikuttaa niihin edelleen, Italia toteaa, että poikkeava toimenpide on niiden kannalta merkittävä kannustin taloudellisen toiminnan käynnistämiseen ja vakiinnuttamiseen.
Tässä yhteydessä tähdennetään, että poikkeavan toimenpiteen vaikutus lopullisessa kulutusvaiheessa kerättyihin verotuloihin on hyvin vähäinen mutta toimenpide yksinkertaistaa merkittävästi asianomaisten verovelvollisten alv-velvoitteita ja myös arvonlisäveron kantamismenettelyä verohallinnon kannalta. Toimenpide vaikuttaa 1 332 000 verovelvolliseen, joiden osuus mahdollisesti ehdot täyttävistä verovelvollisista on 25 prosenttia. Italian arvion mukaan verotulot vähenevät yhteensä 385,7 miljoonaa euroa.
Italian toimittamien tietojen perusteella on selvää, että poikkeavan toimenpiteen jatkamista koskevan pyynnön tarkoituksena on vapauttaa pienet yritykset monista tavallisen alv-järjestelmän alv-velvoitteista sekä keventää verohallinnolle veronkannosta ja pienten yritysten tilintarkastuksista aiheutuvaa taakkaa. Tämän ansiosta verohallinto voisi keskittää valvontatoimensa suurempiin verovelvollisiin. Poikkeava toimenpide on näin ollen alv-direktiivin 395 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan tavoitteiden mukainen, sillä kyseisen alakohdan mukaan jäsenvaltioille voidaan antaa lupa ottaa käyttöön direktiivistä poikkeavia erityistoimenpiteitä arvonlisäveron kantamisen yksinkertaistamiseksi. Tässä yhteydessä muistutetaan siitä, että toimenpide on ja tulee olemaan vapaaehtoinen verovelvollisille, jotka voivat yhä valita tavanomaisen alv-järjestelmän.
Kuten Italia on osoittanut, poikkeavan toimenpiteen ei odoteta vaikuttavan merkittävästi Italian lopullisessa kulutusvaiheessa kantamien verotulojen kokonaismäärään tai vaikuttavan kielteisesti arvonlisäverosta kertyviin unionin omiin varoihin. Poikkeava toimenpide näyttää siis olevan alv-direktiivin 395 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukainen.
Poikkeavan toimenpiteen voimassaolon jatkamista koskeva pyyntö vaikuttaa edellä esitetyn perusteella aiheelliselta ottaen huomioon, että EU:n oikeudellinen kehys ja tosiasiallinen tilanne eivät ole muuttuneet. Sen vuoksi ehdotetaan Italian pyynnön hyväksymistä.
Poikkeukset myönnetään yleensä rajoitetuksi ajaksi, jotta voidaan arvioida, onko poikkeava toimenpide edelleen asianmukainen ja tehokas. Lisäksi, kuten edellä jo mainittiin, alv-direktiivin 281–294 artiklan säännöksiä, jotka koskevat pienten yritysten erityisjärjestelmää, on tarkistettu hiljattain. Pienten yritysten alv-sääntöjen yksinkertaistamista koskevan uuden direktiivin 10 mukaan jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava viimeistään 31. joulukuuta 2024 lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joita uusien sääntöjen noudattaminen edellyttää. Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä kansallisia säännöksiä 1. tammikuuta 2025 alkaen.
Tästä syystä on aiheellista antaa Italialle lupa soveltaa poikkeavaa toimenpidettä 31. joulukuuta 2024 asti. On kuitenkin otettava huomioon, että komissio tekee päätöksen poikkeavan toimenpiteen hyväksymisestä neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/1988 voimassaolon päättymisen jälkeen (eli 31. joulukuuta 2019 jälkeen), minkä vuoksi tällä ehdotuksella ei voida siirtää kyseisellä päätöksellä sallitun poikkeavan toimenpiteen voimassaolon päättymispäivää.
•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa
Poikkeavassa toimenpiteessä noudatetaan samaa perusajatusta kuin 18. helmikuuta 2020 annetussa uudessa direktiivissä, jolla muutetaan pienten yritysten erityisjärjestelmää koskevia alv-direktiivin 281–294 artiklaa. Uusi direktiivi perustuu arvonlisäveroa koskevaan toimintasuunnitelmaan 11 , ja sen tavoitteena on luoda nykyaikainen ja yksinkertaistettu järjestelmä pieniä yrityksiä varten. Sillä pyritään erityisesti vähentämään alv-säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja kilpailun vääristymistä sekä kansallisella että EU:n tasolla, vähentämään raja-arvovaikutuksesta johtuvia kielteisiä seurauksia ja huolehtimaan siitä, että yritysten on helpompi noudattaa säännöksiä ja verohallintojen helpompi valvoa niiden noudattamista.
Lisäksi 65 000 euron raja-arvo on yhdenmukainen uuden direktiivin kanssa, koska siinä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus asettaa alv-vapautuksen edellyttämä vuotuisen liikevaihdon raja-arvo enintään 85 000 euron (tai kansallisena valuuttana ilmaistun vasta-arvon) tasolle.
Muille jäsenvaltioille on myönnetty alv-direktiivin 285 artiklan nojalla vastaavia poikkeuksia, joilla on vapautettu arvonlisäverosta sellaisia verovelvollisia, joiden vuosittainen liikevaihto on alle tietyn raja-arvon. Maltalle 12 on myönnetty 20 000 euron raja-arvo, Alankomaille 13 25 000 euron raja-arvo, Luxemburgille 14 65 000 euron raja-arvo, Puolalle 15 , Virolle 16 ja Latvialle 17 on myönnetty 40 000 euron raja-arvo, Kroatialle 18 ja Liettualle 19 45 000 euron raja-arvo, Unkarille 20 48 000 euron raja-arvo, Slovenialle 21 50 000 euron raja-arvo ja Romanialle 22 88 500 euron raja-arvo.
Kuten edellä mainittiin, alv-direktiiviä koskevat poikkeukset olisi aina rajoitettava ajallisesti, jotta niiden vaikutuksia voidaan arvioida. Italian pyytämä poikkeavan toimenpiteen voimassaolon jatkaminen 31. joulukuuta 2024 asti vastaa pienten ja keskisuurten yritysten alv-sääntöjen yksinkertaistamista koskevan uuden direktiivin vaatimuksia. Direktiivissä vahvistetaan 1. tammikuuta 2025 päiväksi, josta alkaen jäsenvaltioiden on sovellettava kansallisia säännöksiä, jotka niiden on annettava direktiivin noudattamiseksi.
Ehdotettu toimenpide on näin ollen yhdenmukainen alv-direktiivin säännösten kanssa.
Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa
Komissio on tähdentänyt johdonmukaisesti vuotuisissa työohjelmissaan, että pienet yritykset tarvitsevat yksinkertaisempia sääntöjä. Komission työohjelmassa 2020 23 viitataan erityiseen pk-yrityksiä koskevaan strategiaan, joka ”helpottaa pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa ja laajentumista”. Poikkeava toimenpide on verosääntöjen osalta näiden tavoitteiden mukainen. Se on myös komission työohjelman 2017 24 mukainen, jossa viitataan erityisesti arvonlisäveroon ja todetaan, että pienille yrityksille aiheutuu alv-sääntöjen noudattamisesta suuri hallinnollinen rasitus ja että tekniset uudistukset tuovat uusia haasteita tehokkaaseen veronkantoon. Tiedonannossa tähdennetään myös tarvetta yksinkertaistaa pieniä yrityksiä koskevia alv-sääntöjä.
Toimenpide on linjassa myös vuoden 2015 sisämarkkinastrategian 25 kanssa, jossa komissio asetti tavoitteeksi helpottaa pk-yritysten kasvua muun muassa keventämällä hallinnollisia rasituksia, jotka estävät niitä hyödyntämästä sisämarkkinoita täysimittaisesti. Toimenpiteessä noudatetaan myös samaa perusajatusta kuin vuonna 2013 annetussa komission tiedonannossa ”Yrittäjyys 2020 – Toimintasuunnitelma: Uutta kipinää Euroopan yrittäjyyteen” 26 , jossa korostetaan tarvetta yksinkertaistaa pieniin yrityksiin sovellettavaa verolainsäädäntöä.
Lisäksi ehdotus on linjassa pk-yrityksiä koskevien EU:n politiikkojen kanssa, jotka esitetään vuonna 2016 annetussa start-up-yrityksiä koskevassa tiedonannossa 27 , sekä ”pienet ensin” ‑periaatteen kanssa, joka esitetään vuonna 2008 annetussa eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaa Small Business Act ‑aloitetta koskevassa tiedonannossa 28 , jossa jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan lainsäädännön valmistelussa huomioon pk-yritysten erityisominaisuudet ja yksinkertaistamaan sääntely-ympäristöä.
2. OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE
•Oikeusperusta
Alv-direktiivin 395 artikla on ainoa mahdollinen oikeusperusta.
•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)
Kun otetaan huomioon ehdotuksen perustana oleva alv-direktiivin säännös, ehdotus kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta.
•Suhteellisuusperiaate
Päätös koskee jäsenvaltiolle sen omasta pyynnöstä annettavaa lupaa, eikä siihen liity mitään velvollisuutta.
Koska poikkeuksen soveltamisala on rajallinen, erityistoimenpide on oikeassa suhteessa tavoitteeseen eli siihen nähden, että sillä pyritään yksinkertaistamaan veronkantoa pienten verovelvollisten ja verohallinnon kannalta.
•Toimintatavan valinta
Ehdotettu toimintatapa on neuvoston täytäntöönpanopäätös.
Alv-direktiivin 395 artiklan mukaan yhteisistä alv-säännöistä voidaan poiketa vain, jos neuvosto antaa siihen luvan yksimielisellä päätöksellä, jonka se tekee komission ehdotuksesta. Neuvoston täytäntöönpanopäätös on parhaiten soveltuva toimintatapa, koska se voidaan osoittaa yksittäiselle jäsenvaltiolle.
3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET
•Sidosryhmien kuuleminen
Sidosryhmien kuulemista ei ole järjestetty. Tämä ehdotus perustuu Italian esittämään pyyntöön ja koskee ainoastaan kyseistä jäsenvaltiota.
•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö
Ulkopuolisia asiantuntijoita ei ole tarvittu.
•Vaikutustenarviointi
Ehdotetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen tarkoituksena on jatkaa yksinkertaistamistoimenpidettä, jolla poistetaan useita alv-velvoitteita sellaisilta yrityksiltä, joiden vuosittainen liikevaihto on enintään 65 000 euroa. Tällä voisi olla myönteinen vaikutus noin 1 332 000 pienen yrityksen (25 prosenttia mahdollisesti ehdot täyttävistä verovelvollisista) hallinnollisen rasituksen vähenemiseen vuonna 2017 ja myönteinen vaikutus verohallinnolle. Poikkeava toimenpide on ja tulee jatkossakin olemaan vapaaehtoinen verovelvollisille. Verovelvolliset voivat edelleen valita tavallisen arvonlisäverojärjestelmän direktiivin 2006/112/EY 290 artiklan mukaisesti. Italia arvioi, että vuonna 2019 toimenpiteen talousarviovaikutus alv-tuloihin on 385,7 miljoonaa euroa, ja tätä vaikutusta pidetään hyvin vähäisenä.
•Perusoikeudet
Ehdotuksella ei ole vaikutuksia perusoikeuksien suojeluun.
4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET
Ehdotuksella ei ole kielteistä vaikutusta EU:n talousarvioon, koska Italia tekee kompensaatiolaskelman neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 6 artiklan mukaisesti.
2020/0048 (NLE)
Ehdotus
NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS
luvan antamisesta Italialle soveltaa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 285 artiklasta poikkeavaa erityistoimenpidettä
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,
ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 29 ja erityisesti sen 395 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan,
ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sekä katsoo seuraavaa:
(1)Direktiivin 2006/112/EY 285 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka eivät ole käyttäneet neuvoston direktiivin 67/228/ETY 30 14 artiklassa säädettyä mahdollisuutta, voivat myöntää vapautuksen arvonlisäverosta sellaisille verovelvollisille, joiden vuosittainen liikevaihto on enintään 5 000 euroa tai sen vasta-arvo kansallisena valuuttana.
(2)Italialle annettiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2008/737/EY 31 lupa soveltaa direktiivin 2006/112/EY 285 artiklasta poikkeavaa toimenpidettä, jäljempänä ’poikkeava toimenpide’, vapauttaakseen arvonlisäverosta verovelvolliset, joiden vuosittainen liikevaihto on enintään 30 000 euroa. Poikkeavaa toimenpidettä oli lupa soveltaa 31 päivään joulukuuta 2010 asti.
(3)Italialle annettiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2010/688/EU 32 lupa jatkaa poikkeavan toimenpiteen soveltamista 31 päivään joulukuuta 2013 asti.
(4)Italialle annettiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2013/678/EU 33 lupa jatkaa poikkeavan toimenpiteen soveltamista 31 päivään joulukuuta 2016 asti. Vuotuisen liikevaihdon raja-arvo korotettiin 65 000 euroon.
(5)Poikkeavan toimenpiteen soveltamista koskevan luvan voimassaoloa jatkettiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2016/1988 34 31 päivään joulukuuta 2019 tai sellaisen direktiivin voimaantulopäivään asti, jolla muutetaan pienten yritysten erityisjärjestelmää koskevia direktiivin 2006/112/EY 281–294 artiklaa, sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista olisi aikaisempi. Neuvosto antoi 18 päivänä helmikuuta 2020 direktiivin (EU) 2020/285 35 direktiivin 2006/112/EY 281–294 artiklan muuttamisesta pienten yritysten erityisjärjestelmän osalta.
(6)Italia pyysi kirjeessään, jonka komissio kirjasi saapuneeksi 26 päivänä heinäkuuta 2019, lupaa jatkaa poikkeavan toimenpiteen soveltamista 31 päivän joulukuuta 2019 jälkeen sekä korottaa raja-arvoa ja laajentaa poikkeuksen soveltamisalaa.
(7)Komissio antoi direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti Italian pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 20 päivänä syyskuuta 2019 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti 14 päivänä toukokuuta 2019 päivätyllä kirjeellä Italialle, että sillä oli kaikki pyynnön arvioimiseen tarvittavat tiedot.
(8)Italia muutti pyyntöään komissiossa 5 päivänä joulukuuta 2019 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä, jossa se pyysi ainoastaan lupaa jatkaa poikkeavan toimenpiteen soveltamista 31 päivään joulukuuta 2024 asti.
(9)Komissio antoi Italian tarkistetun pyynnön direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti tiedoksi muille jäsenvaltioille 10 päivänä joulukuuta 2019 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti 11 päivänä joulukuuta 2019 päivätyllä kirjeellä Italialle, että sillä oli kaikki tarkistetun pyynnön arvioimiseen tarvittavat tiedot.
(10)Italian toimittamista tiedoista ilmenee, että poikkeavan toimenpiteen perustelut eivät ole juuri muuttuneet. Poikkeava toimenpide vähentää sekä pienten yritysten että veroviranomaisten hallinnollista rasitusta ja säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, ja näin ollen se auttaa yksinkertaistamaan arvonlisäveron kantamista.
(11)Poikkeava toimenpide on ja tulee jatkossakin olemaan vapaaehtoinen verovelvollisille. Verovelvolliset voivat edelleen valita tavallisen arvonlisäverojärjestelmän direktiivin 2006/112/EY 290 artiklan mukaisesti.
(12)Italian toimittamista tiedoista ilmenee, että poikkeavalla järjestelyllä on vain vähäinen vaikutus Italiassa lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavien verotulojen kokonaismäärään.
(13)Ehdotuksella ei ole kielteisiä vaikutuksia arvonlisäverosta kertyviin Euroopan unionin omiin varoihin, koska Italia tekee kompensaatiolaskelman neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 36 6 artiklan mukaisesti.
(14)Koska poikkeava toimenpide vaikuttaa myönteisesti pieniin yrityksiin ja veroviranomaisiin vähentämällä niiden hallinnollista rasitusta ja säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia mutta se ei vaikuta suuresti arvonlisäveron kokonaiskertymään, Italialle olisi annettava lupa jatkaa poikkeavan toimenpiteen soveltamista.
(15)Poikkeavan toimenpiteen soveltamisen jatkamiselle olisi asetettava aikaraja. Aikarajan olisi oltava riittävä, jotta raja-arvon vaikuttavuus ja asianmukaisuus pystytään arvioimaan. Lisäksi direktiivin (EU) 2020/285 mukaan jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava kyseisen direktiivin 1 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 ja sovellettava niitä 1 päivästä tammikuuta 2025. Sen vuoksi on aiheellista antaa Italialle lupa jatkaa poikkeavan toimenpiteen soveltamista 31 päivään joulukuuta 2024 asti,
ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:
1 artikla
Poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/112/EY 285 artiklassa säädetään, Italialle annetaan lupa vapauttaa arvonlisäverosta verovelvolliset, joiden vuosittainen liikevaihto on enintään 65 000 euroa.
Italia saa korottaa tätä raja-arvoa vapautuksen reaaliarvon säilyttämiseksi.
2 artikla
Tätä päätöstä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2024.
3 artikla
Tämä päätös on osoitettu Italian tasavallalle.
Tehty Brysselissä
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja