<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-276/18</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018CC0276</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:81">EU:C:2020:81</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>24</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>24</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Eleanor Sharpston – Asia C-276/18</HT></P><P><HT TYPE="SC">KrakVet Marek Batko</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Eleanor Sharpston</HT></P><P><DATE ISO="20200206">6 päivänä helmikuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI><STI><P>Asia C-276/18</P><P>KrakVet Marek Batko sp. K.</P><P>vastaan</P><P>Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság (Budapestin hallinto- ja työtuomioistuin, Unkari))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2006/112/EY</KEYWORD><KEYWORD>33 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Verollisten liiketoimien suorittamispaikan määrittäminen</KEYWORD><KEYWORD>Luovuttajan tai jonkun muun tämän puolesta lähettämät tai kuljettamat tavarat</KEYWORD><KEYWORD>Oikeuden väärinkäyttö</KEYWORD><KEYWORD>Asetus (EU) N:o 904/2010 – 7, 13 ja 28–30 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Hallinnollinen yhteistyö</KEYWORD><KEYWORD>Kaksinkertainen verotus</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Tämä Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin (Budapestin hallinto- ja työtuomioistuin, Unkari) ennakkoratkaisupyyntö koskee direktiivin 2006/112/EY (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annettu neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="347" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, L 347, s. 1</REF.DOC.OJ>). Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan arvonlisäverodirektiiviä oli muutettu <DATE ISO="20061219">19.12.2006</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2006/138/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="384" PAGE.FIRST="92" DATE.PUB="2006">EUVL 2006, L 384, s. 92</REF.DOC.OJ>); <DATE ISO="20071220">20.12.2007</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2007/75/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="346" PAGE.FIRST="13" DATE.PUB="2007">EUVL 2007, L 346, s. 13</REF.DOC.OJ>); <DATE ISO="20080212">12.2.2008</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2008/8/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="044" PAGE.FIRST="11" DATE.PUB="2008">EUVL 2008, L 44, s. 11</REF.DOC.OJ>); <DATE ISO="20081206">6.12.2008</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2008/117/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="014" PAGE.FIRST="7" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 14, s. 7</REF.DOC.OJ>); <DATE ISO="20090505">5.5.2009</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2009/47/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="116" PAGE.FIRST="18" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 116, s. 18</REF.DOC.OJ>); <DATE ISO="20090625">25.6.2009</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2009/69/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="175" PAGE.FIRST="12" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 175, s. 12</REF.DOC.OJ>); <DATE ISO="20091222">22.12.2009</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2009/162/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="010" PAGE.FIRST="14" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 10, s. 14</REF.DOC.OJ>); <DATE ISO="20100316">16.3.2010</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2010/23/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="072" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 72, s. 1</REF.DOC.OJ>); <DATE ISO="20100713">13.7.2010</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2010/45/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="189" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 189, s. 1</REF.DOC.OJ>) ja <DATE ISO="20101207">7.12.2010</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2010/88/EU (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="326" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 326, s. 1</REF.DOC.OJ>). Direktiivin konsolidoitu versio on saatavilla EUR-Lex-sivustolla CELEX-asiakirjana 02006L0112-<DATE ISO="20130101">20130101</DATE>.</P></NOTE> ja asetuksen (EU) N:o 904/2010 (jäljempänä arvonlisäveropetosten torjuntaa koskeva asetus)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Hallinnollisesta yhteistyöstä ja petosten torjunnasta arvonlisäverotuksen alalla <DATE ISO="20101007">7.10.2010</DATE> annettu neuvoston asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="268" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2010">EUVL 2010, L 268, s. 1</REF.DOC.OJ>). Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan kyseistä asetusta ei ollut muutettu.</P></NOTE> eri säännösten tulkintaa. Milloin tavaroiden on asianmukaisesti katsottava olevan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>luovuttajan tai jonkun muun tämän puolesta – – lähettämiä tai kuljettamia<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> arvonlisäverodirektiivin 33 artiklassa tarkoitetulla tavalla? Milloin elinkeinonharjoittajan vakiintunutta käytäntöä on pidettävä oikeuden väärinkäyttönä kyseisen säännöksen nojalla? Entä mitä tässä yhteydessä on hallinnollinen yhteistyö, jota eri jäsenvaltioiden veroviranomaisten edellytetään arvonlisäveropetosten torjuntaa koskevan asetuksen 7, 13 ja 28–30 artiklan mukaisesti tekevän sen määrittämiseksi, missä verolliset liiketoimet suoritetaan, kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt viisi näitä kysymyksiä käsittelevää kysymystä. Unionin tuomioistuin on pyytänyt, että tarkastelen tässä ratkaisuehdotuksessani ainoastaan neljättä ja viidettä ennakkoratkaisukysymystä. Ne koskevat arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 1 kohtaan sisältyvän ilmaisun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>luovuttajan tai jonkun muun tämän puolesta – – lähettämien tai kuljettamien tavaroiden<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/> merkitystä ja oikeuden väärinkäytön käsitettä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Arvonlisäverodirektiivi</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivissä vahvistetaan kattava kehys arvonlisäveron yhdenmukaiselle soveltamiselle koko Euroopan unionissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Sen johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>on välttämätöntä säätää siirtymäkaudesta, jotta jäsenvaltioiden lainsäädäntöä voitaisiin asteittain mukauttaa määrätyillä aloilla<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa selitetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>siirtymäkautena olisi muiden verovelvollisten kuin verosta vapautettujen verovelvollisten yhteisön sisäisiä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Käsite <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>yhteisön sisäisiä<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/> (eikä esimerkiksi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>unionin sisäisiä<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/> tai <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>EU:n sisäisiä<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/>) on säilytetty unionin arvonlisäverolainsäädännössä. Ks. van Doesum, A., van Kesteren, H. ja van Norden,G.‑J., <HT TYPE="ITALIC">Fundamentals of EU VAT Law</HT>, Wolters Kluwer, Alphen aan den Rijn, 2016, s. 436.</P></NOTE> liiketoimia verotettava määräjäsenvaltioissa näiden jäsenvaltioiden asettamien verokantojen ja edellytysten mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Johdanto-osan 11 perustelukappaleessa lisätään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>tänä siirtymäkautena olisi myös verotettava määräjäsenvaltioissa näiden jäsenvaltioiden asettamien verokantojen ja edellytysten mukaisesti – – tiettyjä etämyyntiä – – käsittäviä yhteisön sisäisiä liiketoimia,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0009" REF.END="QE0009"/>Etämyynti<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/> arvonlisäverosäännösten yhteydessä määriteltiin ensimmäisen kerran direktiivin 2006/112/EY ja direktiivin 2009/132/EY muuttamisesta palvelujen suorituksia ja tavaroiden etämyyntiä koskevien tiettyjen arvonlisäverovelvoitteiden osalta <DATE ISO="20171205">5.12.2017</DATE> annetussa neuvoston direktiivissä (EU) 2017/2455 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="348" PAGE.FIRST="7" DATE.PUB="2017">EUVL 2017, L 348, s. 7</REF.DOC.OJ>). Ks. lisäksi jäljempänä 44 kohta ja sitä seuraavat kohdat.</P></NOTE> jos tällaiset liiketoimet ilman erityissäännöstä merkittävästi vääristäisivät jäsenvaltioiden välistä kilpailua<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Johdanto-osan 17 perustelukappaleessa muistutetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0010" REF.END="QE0010"/>verollisen liiketoimen suorituspaikan määritteleminen voi johtaa jäsenvaltioiden välisiin toimivaltakiistoihin, jotka koskevat erityisesti tavaroiden luovutusta asennuksineen sekä palvelujen suoritusta. Vaikka palvelun suorituspaikaksi periaatteessa olisi määriteltävä suorittajan liiketoiminnan kotipaikka, suorituspaikka olisi määriteltävä sijaitsevaksi hankkijan jäsenvaltiossa, erityisesti tiettyjen sellaisten palvelujen osalta, jotka suoritetaan verovelvollisten välillä ja joissa palvelujen kustannukset sisältyvät tavaroiden hintaan<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Johdanto-osan 61 ja 62 perustelukappaleessa, yhdessä luettuina, selitetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0011" REF.END="QE0011"/>olisi ehdottomasti varmistettava arvonlisäverojärjestelmän yhdenmukainen soveltaminen<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0012" REF.END="QE0012"/>, että <QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>tämä tavoite voitaisiin parhaiten saavuttaa täytäntöönpanotoimenpiteiden avulla<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0013" REF.END="QE0013"/> ja että <QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>näillä toimenpiteillä olisi ennen kaikkea puututtava rajat ylittävän kaupan kaksinkertaisen verotuksen ongelmaan, joka voi esiintyä veronalaisten liiketoimien suorituspaikkaa koskevien sääntöjen erilaisen soveltamisen takia jäsenvaltioissa<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin I osastoon (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0014" REF.END="QE0014"/>Kohde ja soveltamisala<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>) kuuluvassa 2 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="002.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0015" REF.END="QE0015"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Arvonlisäveroa on suoritettava seuraavista liiketoimista:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta;</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="3"?><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>jäsenvaltion alueella tapahtuneesta vastikkeellisesta tavaroiden yhteisöhankinnasta, jonka on suorittanut:</TXT><P><LIST TYPE="roman"><ITEM><NP><NO.P>i)</NO.P><TXT>verovelvollinen tässä ominaisuudessaan tai oikeushenkilö, joka ei ole verovelvollinen, jos myyjä on verovelvollinen, joka toimii tässä ominaisuudessaan ja johon ei sovelleta 282–292 artiklassa säädettyä pienyritysten verovapautusta eikä 33 tai 36 artiklan säännöksiä<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin III osaston (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0016" REF.END="QE0016"/>Verovelvolliset<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>) aloittavan 9 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0017" REF.END="QE0017"/><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0018" REF.END="QE0018"/>Verovelvollisella<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="2019" ID="QE0018"/> tarkoitetaan jokaista, joka itsenäisesti missä tahansa harjoittaa liiketoimintaa, riippumatta tämän toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta. – –<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin IV osasto, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0019" REF.END="QE0019"/>Verolliset liiketoimet<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/>, on jaettu neljään lukuun: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0020" REF.END="QE0020"/>Tavaroiden luovutukset<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> (14–19 artikla), <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0021" REF.END="QE0021"/>Tavaroiden yhteisöhankinnat<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> (20–23 artikla), <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0022" REF.END="QE0022"/>Palvelujen suoritukset<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> (24–29 kohta) ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0023" REF.END="QE0023"/>Tavaroiden maahantuonti<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> (30 artikla). Arvonlisäverodirektiivin 14 artiklan 1 kohdassa määritellään, mitä tavaroiden luovutuksella yksinkertaisimmassa tapauksessa tarkoitetaan, seuraavasti: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0024" REF.END="QE0024"/><QUOT.START CODE="2019" ID="QS0025" REF.END="QE0025"/>Tavaroiden luovutuksella<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="2019" ID="QE0025"/> tarkoitetaan aineellisen omaisuuden omistajalle kuuluvan määräämisvallan siirtoa.<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> Arvonlisäverodirektiivin 20 artiklassa esitetään vastaava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0026" REF.END="QE0026"/>tavaroiden yhteisöhankinnan<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/> perusmääritelmä, jonka mukaan sillä tarkoitetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0027" REF.END="QE0027"/>omistajan määräämisvallan saamista irtaimeen aineelliseen omaisuuteen, jonka myyjä tai hankkija taikka joku muu näiden puolesta lähettää tai kuljettaa hankkijalle muuhun kuin lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltioon<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin V osaston (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0028" REF.END="QE0028"/>Verollisten liiketoimien paikka<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>) 1 luvun 2 jakso koskee kuljetettavien tavaroiden luovutusta. Arvonlisäverodirektiivin 32 artiklaan sisältyy seuraava yleissääntö: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0029" REF.END="QE0029"/>Luovuttajan tai hankkijan taikka kolmannen lähettämän tai kuljettaman tavaran luovutuspaikkana pidetään paikkaa, jossa tavara on hankkijalle lähettämisen tai kuljetuksen alkaessa. – –<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 33 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="033.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0030" REF.END="QE0030"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Poiketen siitä, mitä 32 artiklassa säädetään, luovuttajan tai jonkun muun tämän puolesta muusta kuin lähetyksen tai kuljetuksen saapumisjäsenvaltiosta lähettämien tai kuljettamien tavaroiden luovutuspaikkana pidetään sitä paikkaa, jossa tavarat ovat lähetyksen tai kuljetuksen saapuessa hankkijalle, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>tavarat luovutetaan verovelvolliselle tai oikeushenkilölle, joka ei ole verovelvollinen, joiden tavaroiden yhteisöhankinnat eivät 3 artiklan 1 kohdan nojalla ole arvonlisäveron alaisia, taikka muulle henkilölle, joka ei ole verovelvollinen;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>luovutetut tavarat ovat muita kuin uusia kulkuneuvoja tai tavaroita, jotka luovuttaja taikka joku muu tämän puolesta luovuttaa suoritetun kokoonpanon tai asennuksen jälkeen riippumatta siitä, koekäytetäänkö niitä.</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 34 artiklassa säädetään luovutusten arvon vähimmäisraja-arvosta 33 artiklan soveltamiselle. Saman 34 artiklan 1 kohdassa säädetään siten, että 33 artiklaa ei sovelleta, jos <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0031" REF.END="QE0031"/>jäsenvaltioon 33 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti suoritettujen luovutusten kokonaisarvo ilman arvonlisäveroa on saman kalenterivuoden aikana enintään <FT TYPE="NUMBER">100000</FT> euroa tai sen vasta-arvo kansallisena valuuttana<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/>. Saman artiklan 2 kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0032" REF.END="QE0032"/>jäsenvaltio, jonka alueella tavarat ovat lähetyksen tai kuljetuksen saapuessa hankkijalle, voi rajoittaa 1 kohdassa tarkoitetun raja-arvon <FT TYPE="NUMBER">35000</FT> euroon<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 138 artikla kuuluu sen IX osaston (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0033" REF.END="QE0033"/>Vapautukset<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>) 4 luvun (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0034" REF.END="QE0034"/>Yhteisöliiketoimien vapautukset<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/>) 1 jaksoon (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0035" REF.END="QE0035"/>Tavaroiden luovutusten vapautukset<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>). Sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0036" REF.END="QE0036"/>Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta sellaisten tavaroiden luovutukset, jotka myyjä, hankkija tai joku muu näiden puolesta lähettää tai kuljettaa jäsenvaltion alueen ulkopuolelle, mutta kuitenkin yhteisössä, sellaiselle toiselle verovelvolliselle tai sellaiselle [ei-verovelvolliselle] oikeushenkilölle, – – joka toimii tässä ominaisuudessa muussa jäsenvaltiossa kuin tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa.<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin XIV osaston (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0037" REF.END="QE0037"/>Erinäiset säännökset<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>) 2 luku sisältää yhden ainoan artiklan, joka koskee neuvoa-antavaa arvonlisäverokomiteaa (jäljempänä arvonlisäverokomitea). Kyseisen 398 artiklan 1 kohdan mukaan perustetaan arvonlisäverokomitea, kun taas sen 4 kohdassa annetaan arvonlisäverokomitealle toimivalta <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0038" REF.END="QE0038"/>[tarkastella] tämän direktiivin mukaisesti neuvottelujen kohteena olevien asioiden lisäksi komitean puheenjohtajan omasta aloitteesta tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä käsiteltäviksi saattamia yhteisön arvonlisäverotusta koskevien säännösten soveltamiseen liittyviä kysymyksiä<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Arvonlisäveropetosten torjuntaa koskeva asetus</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Arvonlisäveropetosten torjuntaa koskevassa asetuksessa käsitellään jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hallinnollista yhteistyötä petosten torjumiseksi arvonlisäverotuksen alalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Sen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa selitetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0039" REF.END="QE0039"/>sisämarkkinoiden toteuttamiseksi suoritettuihin verotuksen yhdenmukaistamistoimenpiteisiin olisi – – sisällyttävä yhteisen järjestelmän luominen erityisesti tietojenvaihtoa koskevaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä varten, jonka mukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on autettava toisiaan ja toimittava komission kanssa yhteistyössä tavaroiden ja palvelujen myynnistä, tavaroiden yhteisöhankinnasta sekä tavaroiden maahantuonnista kannettavan arvonlisäveron moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa kuitenkin todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0040" REF.END="QE0040"/>hallinnollinen yhteistyö ei saisi johtaa aiheettomaan hallinnollisen rasituksen siirtoon jäsenvaltioiden välillä<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0041" REF.END="QE0041"/>maksettavan veron kantamiseksi jäsenvaltioiden olisi oltava yhteistyössä sen varmistamiseksi, että arvonlisäverotus toimitetaan oikein. Sen vuoksi niiden on paitsi valvottava, että niiden alueella toimitettava veronkanto suoritetaan oikein, myös tarjottava apua muille jäsenvaltioille sen varmistamiseksi, että niiden omalla alueella suoritettavaan toimintaan liittyvä mutta toisessa jäsenvaltiossa kannettavaa veroa sovelletaan moitteettomasti<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa huomautetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0042" REF.END="QE0042"/>muussa jäsenvaltiossa kuin palvelun suorittajan tai tavaran luovuttajan sijoittautumisjäsenvaltiossa verollisia rajatylittäviä liiketoimia koskevan arvonlisäveron moitteettoman soveltamisen valvonta riippuu tiedoista, jotka ovat sijoittautumisjäsenvaltion hallussa tai jotka tämä jäsenvaltio voi saada helpommin. Tällaisten liiketoimien tehokas valvonta riippuu siten siitä, että sijoittautumisjäsenvaltio kerää tai pystyy keräämään kyseiset tiedot<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Johdanto-osan 13 perustelukappaleen mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0043" REF.END="QE0043"/>petosten tehokkaan torjumisen kannalta on tarpeen säätää tietojen vaihdosta ilman edeltävää pyyntöä. Tietojen vaihdon helpottamiseksi olisi määritettävä tietoluokat, joiden osalta on tarpeen siirtyä automaattiseen tietojenvaihtoon<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Arvonlisäveropetosten torjuntaa koskevan asetuksen 1 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa todetaan, että asetuksessa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0044" REF.END="QE0044"/>määritellään säännöt ja menettelyt, joiden ansiosta jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat toimia yhteistyössä ja vaihtaa keskenään tietoja, joiden avulla arvonlisäverotus voidaan toimittaa oikein, arvonlisäveron moitteetonta soveltamista valvoa erityisesti yhteisöliiketoimien osalta ja arvonlisäveropetoksia torjua<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Arvonlisäveropetosten torjuntaa koskevan asetuksen 7 artikla aloittaa asetuksen II luvun (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0045" REF.END="QE0045"/>Pyyntöön perustuva tietojen vaihto<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>). Siinä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="007.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0046" REF.END="QE0046"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on toimitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle tämän pyynnöstä 1 artiklassa tarkoitetut tiedot, myös yhden tai useamman konkreettisen tapauksen osalta.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="007.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tietojen toimittamista varten pyynnön vastaanottava viranomainen teettää tietojen hankkimiseksi tarvittavat hallinnolliset tutkimukset.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="007.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 1 kohdassa tarkoitettu pyyntö voi 31 päivään joulukuuta 2014 asti sisältää hallinnollista tutkimusta koskevan perustellun pyynnön. Jos pyynnön vastaanottava viranomainen katsoo, että hallinnollista tutkimusta ei tarvita, sen on välittömästi ilmoitettava pyynnön esittäneelle viranomaiselle syyt tähän.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="007.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA><P>Edellä 1 kohdassa tarkoitettu pyyntö voi 1 päivästä tammikuuta 2015 lukien sisältää tiettyä hallinnollista tutkimusta koskevan perustellun pyynnön. Jos pyynnön vastaanottava viranomainen katsoo, että mitään hallinnollista tutkimusta ei tarvita, sen on välittömästi ilmoitettava pyynnön esittäneelle viranomaiselle syyt tähän.</P><P>Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltio voi kieltäytyä suorittamasta tutkimusta, joka koskee verovelvollisen ilmoittamia määriä, jotka liittyvät niiden liitteessä I lueteltuihin tavaroiden luovutuksiin tai palvelujen suorituksiin, jotka pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltioon sijoittautunut verovelvollinen on toteuttanut ja jotka verotetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa pyynnön esittävä viranomainen on, ainoastaan</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>54 artiklan 1 kohdassa säädetyillä perusteilla, jotka pyynnön vastaanottava viranomainen on arvioinut 58 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen hyväksyttävän, tämän kohdan ja 54 artiklan 1 kohdan yhteisvaikutuksista annettavan hyviä toimintatapoja koskevan ilmoituksen mukaisesti;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>54 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyillä perusteilla; tai</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>sillä perusteella, että pyynnön vastaanottava viranomainen on jo toimittanut pyynnön esittävälle viranomaiselle asianomaista verovelvollista koskevia tietoja, jotka on saatu alle kaksi vuotta aiemmin suoritetussa hallinnollisessa tutkimuksessa.</TXT></NP></ITEM></LIST><P>Jos pyynnön vastaanottava viranomainen kieltäytyy suorittamasta toisessa alakohdassa tarkoitettua hallinnollista tutkimusta a ja b alakohdassa mainituilla perusteilla, sen on kuitenkin ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle niiden asianomaisten luovutusten ja suoritusten päivämäärät ja arvot, jotka verovelvollinen on toteuttanut kahden edeltävän vuoden aikana pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltiossa.<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/></P></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Arvonlisäveropetosten torjuntaa koskevan asetuksen 13 artikla aloittaa asetuksen III luvun (<QUOT.START CODE="201D" ID="QS0047" REF.END="QE0047"/>Ilman edeltävää pyyntöä tapahtuva tietojen vaihto<QUOT.END REF.START="QS0047" CODE="201D" ID="QE0047"/>). Kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0048" REF.END="QE0048"/>kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilman edeltävää pyyntöä toimitettava minkä tahansa toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle 1 artiklassa tarkoitetut tiedot seuraavissa tilanteissa, joissa: a) verotuksen on määrä tapahtua määräjäsenvaltiossa ja alkuperäjäsenvaltion toimittamia tietoja tarvitaan määräjäsenvaltion tarkastusjärjestelmän tehokasta toimintaa varten, – –<QUOT.END REF.START="QS0048" CODE="201D" ID="QE0048"/></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Arvonlisäveropetosten torjuntaa koskevan asetuksen 14 artiklaan sisältyvät automaattista tietojenvaihtoa koskevat yksityiskohtaiset järjestelyt. Sen 15 artikla käsittelee tietojen oma-aloitteista ilmoittamista, ja siinä säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0049" REF.END="QE0049"/>Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava oma-aloitteisesti – – tiedossaan olevat 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, joita ei ole toimitettu 14 artiklassa tarkoitetun automaattisen tiedonvaihdon puitteissa ja joiden ne katsovat voivan olla hyödyksi näille toimivaltaisille viranomaisille.<QUOT.END REF.START="QS0049" CODE="201D" ID="QE0049"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Arvonlisäveropetosten torjuntaa koskevan asetuksen 28 artiklassa (joka on ainoa VII lukuun, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0050" REF.END="QE0050"/>Läsnäolo virastoissa ja osallistuminen hallinnollisiin tutkimuksiin<QUOT.END REF.START="QS0050" CODE="201D" ID="QE0050"/>, sisältyvä säännös) vahvistetaan huolelliset järjestelyt, joiden turvin pyynnön esittävän jäsenvaltion viranomaisen valtuuttamat toimivaltaiset virkamiehet voivat olla läsnä tarkkailijoina, kun toisen jäsenvaltion virkamiehet toteuttavat hallinnollisia tutkimuksia, ja saada käyttöönsä näin saadut tiedot.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Arvonlisäveropetosten torjuntaa koskevan asetuksen 29 artiklassa (VIII luvun, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0051" REF.END="QE0051"/>Samanaikaiset tarkastukset<QUOT.END REF.START="QS0051" CODE="201D" ID="QE0051"/>, ensimmäinen säännös) säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0052" REF.END="QE0052"/>jäsenvaltiot voivat sopia samanaikaisten tarkastusten suorittamisesta aina, kun ne katsovat, että tällaiset tarkastukset ovat tehokkaampia kuin vain yhden jäsenvaltion suorittamat tarkastukset<QUOT.END REF.START="QS0052" CODE="201D" ID="QE0052"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Saman asetuksen 30 artiklassa vahvistetaan tällaisten tarkastusten tekemiseen sovellettavat tarvittavat järjestelyt.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä <DATE ISO="20110315">15.3.2011</DATE> annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="077" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 77, s. 1</REF.DOC.OJ>). Tosiseikkojen tapahtuma-aikaan kyseistä asetusta ei ollut muutettu.</P></NOTE> johdanto-osan 17 perustelukappaleessa selitetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0053" REF.END="QE0053"/>tavaroiden yhteisöhankintojen osalta hankintajäsenvaltion olisi säilytettävä oikeutensa verottaa hankintaa riippumatta siitä, millaista arvonlisäverokohtelua lähtöjäsenvaltio on soveltanut liiketoimeen<QUOT.END REF.START="QS0053" CODE="201D" ID="QE0053"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Sen 16 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0054" REF.END="QE0054"/>kun on suoritettu [arvonlisäverodirektiivin] 20 artiklassa tarkoitettu tavaroiden yhteisöhankinta, tavaralähetyksen tai ‑kuljetuksen määräjäsenvaltio käyttää verotusvaltaansa riippumatta liiketoimeen tavaralähetyksen tai ‑kuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa sovelletusta arvonlisäverokohtelusta<QUOT.END REF.START="QS0054" CODE="201D" ID="QE0054"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Saman artiklan toisen kohdan mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0055" REF.END="QE0055"/>tavaralähetyksen tai ‑kuljetuksen lähtöjäsenvaltio käsittelee tavaroiden luovuttajan laskuttamien ja tälle jäsenvaltiolle ilmoittamien arvonlisäverojen oikaisua koskevan mahdollisen pyynnön omien kansallisten sääntöjensä mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0055" CODE="201D" ID="QE0055"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Arvonlisäverokomitean työasiakirja</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Arvonlisäverokomitea julkaisi <DATE ISO="20150505">5.5.2015</DATE> työasiakirjan nro 855 arvonlisäverosäännösten soveltamisesta etämyyntiin (jäljempänä työasiakirja).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Asiakirja taxud.c.1(2015)<DATE ISO="83210521">2158321</DATE>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Sen 2 jaksossa selitetään, että Belgian ja Yhdistyneen kuningaskunnan verohallinnot olivat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0056" REF.END="QE0056"/>panneet merkille, että on toteutettu joitain liiketoimintajärjestelyjä, joiden tarkoituksena on erottaa tavaroiden luovutus niiden kuljetuksesta ja toimituksesta, jotta vältytään arvonlisäveron tilittämiseltä ja maksamiselta tavaroiden määräjäsenvaltiossa<QUOT.END REF.START="QS0056" CODE="201D" ID="QE0056"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Työasiakirjan 3 jaksossa komissio esitti, että arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 1 kohdan sanamuotoa voitaisiin tulkita joko sen sanamuodon mukaisesti tai laajemmin, koska sen voitaisiin ymmärtää käsittävän ainoastaan tilanteet, joissa luovuttaja osallistui suoraan kuljetuksen järjestämiseen, tai käsittävän myös tilanteet, joissa luovuttajan osallistuminen oli pelkästään välillistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Komissio katsoi, että sanamuodon mukaisen tulkinnan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0057" REF.END="QE0057"/>etuna on se, että se on hyvin yksinkertainen, kun tarkastellaan tiukasti oikeudellista tilannetta ja sopimussuhteita, mutta että se merkitsee myös sitä, että säännöstä olisi verrattain helppo kiertää<QUOT.END REF.START="QS0057" CODE="201D" ID="QE0057"/>. Komissio ehdotti, että tällaista kiertämistä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0058" REF.END="QE0058"/>voitaisiin käsitellä ottaen huomioon <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0059" REF.END="QE0059"/>oikeuden väärinkäyttöä<QUOT.END REF.START="QS0059" CODE="2019" ID="QE0059"/> koskeva arviointiperuste<QUOT.END REF.START="QS0058" CODE="201D" ID="QE0058"/>, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut sen tuomiossa Halifax,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060221">21.2.2006</DATE>, <NAME.CASE>Halifax</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-255/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:121">EU:C:2006:121</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja sitä seuraavat kohdat).</P></NOTE> mikä käsittäisi sen tarkastelun, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0060" REF.END="QE0060"/>johtavatko järjestelyt arvonlisäverodirektiivin säännösten tarkoituksen vastaiseen tulokseen ja onko järjestelyjen pääasiallisena tarkoituksena johtaa tähän tulokseen, ja mitään muita <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0061" REF.END="QE0061"/>taloudellisia<QUOT.END REF.START="QS0061" CODE="2019" ID="QE0061"/> syitä ei ole tai ne ovat vähämerkityksisiä<QUOT.END REF.START="QS0060" CODE="201D" ID="QE0060"/>. Komissio viittasi tältä osin lisäksi tuomioon Part Service.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080221">21.2.2008</DATE>, <NAME.CASE>Part Service</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-425/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:108">EU:C:2008:108</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Laajemmasta tulkinnasta komissio totesi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0062" REF.END="QE0062"/>etämyyntisäännösten soveltamiseksi on otettava huomioon paitsi luovuttajan, kuljettajan ja hankkijan väliset sopimusjärjestelyt myös, mikä tärkeämpää, taloudellinen todellisuus<QUOT.END REF.START="QS0062" CODE="201D" ID="QE0062"/>. Lisäksi komissio katsoi, että direktiivin 91/680/ETY<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän täydentämisestä ja direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta verotuksellisten rajojen poistamiseksi <DATE ISO="19911216">16.12.1991</DATE> annettu neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="376" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1991">EYVL 1991, L 376, s. 1</REF.DOC.OJ>). Ks. lisäksi jäljempänä 89 kohta.</P></NOTE> (jolla otettiin käyttöön etämyyntiä koskevia säännöksiä) antamisen yhteydessä laadittuun pöytäkirjaan sisältyvässä lausumassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Tällaisen neuvoston kokouksen pöytäkirjaan sisältyvän lausuman oikeudellisesta arvosta ks. jäljempänä 89 kohta.</P></NOTE> neuvosto ja komissio selvensivät, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0063" REF.END="QE0063"/>etämyyntiä koskevia erityisjärjestelyjä sovelletaan kaikissa tapauksissa, joissa luovuttaja tai joku muu tämän puolesta lähettää tai kuljettaa tavaroita välillisesti tai suoraan<QUOT.END REF.START="QS0063" CODE="201D" ID="QE0063"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Tätä taustaa vasten työasiakirjassa kehotettiin valtuuskuntia <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0064" REF.END="QE0064"/>ilmaisemaan näkemyksensä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Belgian esille tuomista kysymyksistä ja komission yksiköiden esittämistä huomautuksista. Niitä pyydetään erityisesti esittämään kantansa tarkastelluista kahdesta lähestymistavasta<QUOT.END REF.START="QS0064" CODE="201D" ID="QE0064"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Arvonlisäverokomitean suuntaviivat</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Arvonlisäverokomitea antoi <DATE ISO="20150604">4.</DATE>–<DATE ISO="20150605">5.6.2015</DATE> pidetyssä 104. kokouksessaan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Asiakirja C – taxud.c.1(2015)4820441 – 876.</P></NOTE> etämyyntiä koskevat suuntaviivat,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Kuten arvonlisäverokomitea itse selittää julkaisunsa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0065" REF.END="QE0065"/>Guidelines resulting from meetings of the VAT Committee up until 12 December 2019<QUOT.END REF.START="QS0065" CODE="201D" ID="QE0065"/> alussa, <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0066" REF.END="QE0066"/>koska arvonlisäverokomitea on neuvoa-antava komitea eikä sillä ole lainsäädäntövaltaa, se ei voi tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä. Se voi antaa direktiivin soveltamisesta ohjeita, jotka eivät kuitenkaan sido millään tavalla Euroopan komissiota tai jäsenvaltioita.<QUOT.END REF.START="QS0066" CODE="201D" ID="QE0066"/> Teksti on saatavilla kokonaisuudessaan osoitteessa ec.europa.eu/taxation_customs/sites/taxation/files/guidelines-vat-committee-meetings_en.pdf. Ks. lisäksi jäljempänä .91 kohta.</P></NOTE> joissa todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0067" REF.END="QE0067"/>arvonlisäverokomitea katsoo lähes yksimielisesti,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0068" REF.END="QE0068"/>Lähes yksimielisesti<QUOT.END REF.START="QS0068" CODE="201D" ID="QE0068"/> kuvaa tässä yhteydessä sitä, että tätä näkemystä kannatti 24–27 kaikkiaan 28 jäsenvaltiosta. Ks. <HT TYPE="ITALIC">Guidelines resulting from meetings of the VAT committee up until <DATE ISO="20191212">12 December 2019</DATE></HT>.</P></NOTE> että arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan kannalta tavaroiden katsotaan olevan <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0069" REF.END="QE0069"/>luovuttajan tai jonkun muun tämän puolesta lähettämiä tai kuljettamia<QUOT.END REF.START="QS0069" CODE="2019" ID="QE0069"/> kaikissa tapauksissa, joissa luovuttaja osallistuu suoraan tai välillisesti tavaroiden kuljettamiseen tai lähettämiseen<QUOT.END REF.START="QS0067" CODE="201D" ID="QE0067"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Suuntaviivoissa todetaan lisäksi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0070" REF.END="QE0070"/>arvonlisäverokomitea katsoo yksimielisesti, että luovuttajan katsotaan osallistuneen välillisesti tavaroiden kuljettamiseen tai lähettämiseen seuraavissa tapauksissa: – – iii) luovuttaja laskuttaa ja perii kuljetuspalkkiot hankkijalta ja siirtää ne edelleen kolmannelle osapuolelle, joka järjestää tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen<QUOT.END REF.START="QS0070" CODE="201D" ID="QE0070"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Suuntaviivoissa todetaan lisäksi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0071" REF.END="QE0071"/>arvonlisäverokomitea katsoo lisäksi lähes yksimielisesti, että muissa tapauksissa, etenkin jos luovuttaja mainostaa aktiivisesti kolmannen osapuolen jakelupalveluja hankkijalle, saattaa hankkijan ja kolmannen osapuolen yhteen ja antaa kolmannelle osapuolelle tavaroiden jakelussa tarvittavia tietoja, sen katsotaan myös osallistuneen välillisesti tavaroiden kuljettamiseen tai lähettämiseen<QUOT.END REF.START="QS0071" CODE="201D" ID="QE0071"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Direktiivi 2017/2455</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Komissio esitti <DATE ISO="20061201">1.12.2006</DATE> ehdotuksen arvonlisäverodirektiivin muuttamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY ja direktiivin 2009/132/EY muuttamisesta palvelujen suorituksia ja tavaroiden etämyyntiä koskevien tiettyjen arvonlisäverovelvoitteiden osalta (COM(2016) 757 final).</P></NOTE> Ehdotuksen perustelujen 5 kohtaan sisältyvän 2 artiklan 2 kohdassa todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0072" REF.END="QE0072"/>ehdotuksessa selkeytetään myös, että 33 artiklan 1 kohta on alv-komitean ohjeiden mukainen<QUOT.END REF.START="QS0072" CODE="201D" ID="QE0072"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Kyseisen ehdotuksen seurauksena annettiin direktiivi 2017/2455. Sen johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa selitetään yhteisön sisäisestä tavaroiden etämyynnistä, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0073" REF.END="QE0073"/>tällaisten yritysten oikeusvarmuuden turvaamiseksi olisi kyseisten tavaroiden luovutusten määritelmässä todettava selkeästi, että sitä sovelletaan myös silloin, kun tavarat kuljetetaan tai lähetetään luovuttajan puolesta, mukaan lukien tilanteet, joissa luovuttaja osallistuu välillisesti tavaroiden kuljettamiseen tai lähettämiseen<QUOT.END REF.START="QS0073" CODE="201D" ID="QE0073"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Direktiivin 2017/2455 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0074" REF.END="QE0074"/>Muutetaan 1 päivästä tammikuuta 2021 alkaen [arvonlisäverodirektiivi] seuraavasti: 1) Lisätään 14 artiklaan kohta seuraavasti: <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0075" REF.END="QE0075"/>4. Tässä direktiivissä tarkoitetaan 1) <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0076" REF.END="QE0076"/>yhteisön sisäisellä tavaroiden etämyynnillä<QUOT.END REF.START="QS0076" CODE="2019" ID="QE0076"/> sellaisten tavaroiden luovutuksia, jotka luovuttaja tai joku muu luovuttajan puolesta lähettää tai kuljettaa, myös silloin kun luovuttaja osallistuu välillisesti niiden kuljettamiseen tai lähettämiseen, muusta jäsenvaltiosta kuin siitä, johon lähetys tai kuljetus hankkijalle päättyy, kun seuraavat edellytykset täyttyvät: a) tavarat luovutetaan – – muulle henkilölle, joka ei ole verovelvollinen; – –<QUOT.END REF.START="QS0075" CODE="2019" ID="QE0075"/><QUOT.END REF.START="QS0074" CODE="201D" ID="QE0074"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Direktiivin 2017/2455 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että arvonlisäverodirektiivin 33 artikla korvataan seuraavasti: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0077" REF.END="QE0077"/>Poiketen siitä, mitä 32 artiklassa säädetään, a) yhteisön sisäisen tavaroiden etämyynnin luovutuspaikkana pidetään sitä paikkaa, jossa tavarat ovat lähetyksen tai kuljetuksen saapuessa hankkijalle; – –<QUOT.END REF.START="QS0077" CODE="201D" ID="QE0077"/></TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kansallinen oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Arvonlisäverolaki</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Arvonlisäverosta vuonna 2007 annetun lain CXXVII (Az általános forgalmi adóról szóló 2007. évi CXXVII. törvény, jäljempänä arvonlisäverolaki)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Sellaisena kuin sitä sovellettiin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan.</P></NOTE> 2 §:n a kohdassa säädetään, että veroa on suoritettava <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0078" REF.END="QE0078"/>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan jäsenvaltion alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja vastikkeellisesta palvelujen suorituksesta<QUOT.END REF.START="QS0078" CODE="201D" ID="QE0078"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Sen 25 §:ssä säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0079" REF.END="QE0079"/>jos tavaraa ei lähetetä tai kuljeteta, luovutuspaikkana pidetään paikkaa, jossa tavara on luovutushetkellä<QUOT.END REF.START="QS0079" CODE="201D" ID="QE0079"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Sen 29 §:n 1 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0080" REF.END="QE0080"/>poiketen siitä, mitä 26 ja 28 §:ssä säädetään, jos tavaran on lähettänyt tai kuljettanut luovuttaja tai joku muu tämän puolesta ja luovutuksen seurauksena tavara saapuu muuhun yhteisön jäsenvaltioon kuin siihen, josta se lähetettiin tai kuljetettiin, luovutuspaikkana pidetään paikkaa, jossa tavara on hankkijalle osoitetun lähetyksen tai kuljetuksen<?PAGE NO="9"?> saapumishetkellä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: a) tavarat luovutetaan aa) sellaiselle verovelvolliselle tai sellaiselle ei-verovelvolliselle oikeushenkilölle, joiden tavaroiden yhteisöhankinnat eivät 20 §:n 1 momentin a ja d kohdan nojalla ole arvonlisäveron alaisia, taikka ab) muulle ei-verovelvolliselle henkilölle<QUOT.END REF.START="QS0080" CODE="201D" ID="QE0080"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Arvonlisäverolain 82 §:n 1 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0081" REF.END="QE0081"/>veron määrä on 27 prosenttia veron perusteesta<QUOT.END REF.START="QS0081" CODE="201D" ID="QE0081"/>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Verotusmenettelystä annettu laki</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Verotusmenettelystä vuonna 2003 annetun lain nro XCII (Az adózás rendjéről szóló 2003. évi XCII. törvény, jäljempänä verotusmenettelylaki)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Sellaisena kuin sitä sovellettiin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan.</P></NOTE> 2 §:n 1 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0082" REF.END="QE0082"/>kaikkia verotustarkoituksiin perustettuihin oikeussuhteisiin perustuvia oikeuksia on käytettävä niiden tarkoituksen mukaisesti. Verolainsäädännön nojalla sopimusten tekemistä tai muiden liiketoimien suorittamista, joiden tarkoituksena on verolainsäädännön säännösten kiertäminen, ei voida pitää oikeuksien tarkoituksen mukaisena oikeuksien käyttönä.<QUOT.END REF.START="QS0082" CODE="201D" ID="QE0082"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Verotusmenettelylain 86 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0083" REF.END="QE0083"/>Verotulojen pienenemisen ja talousarviotukea ja veronpalautusta koskevien perusteettomien pyyntöjen estämiseksi veroviranomainen tekee säännöllisesti veronmaksajia ja muita verojärjestelmässä osallisina olevia henkilöitä koskevia tarkastuksia. Tarkastusten tarkoituksena on todeta, onko verolainsäädännössä ja muussa lainsäädännössä asetettuja velvollisuuksia noudatettu tai rikottu. Tarkastusta tehdessään veroviranomainen selvittää ja näyttää toteen tosiseikkoja, olosuhteita tai tietoja, joita käytetään perustana rikkomisen tai oikeuden väärinkäytön toteamiselle ja tällaisen rikkomisen tai väärinkäytön seurauksena aloitetulle hallintomenettelylle.<QUOT.END REF.START="QS0083" CODE="201D" ID="QE0083"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Verotusmenettelylain 95 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0084" REF.END="QE0084"/>Veroviranomainen suorittaa tarkastuksen tutkimalla asiakirjoja, täydentäviä asiakirjoja sekä kirjanpitoaineistoa, joita tarvitaan niiden määrien määrittämiseksi, jotka muodostavat perustan verolle tai talousarviotuelle, mukaan lukien veronmaksajan käyttämät sähköiset tiedot, ohjelmistot ja tietokonejärjestelmät samoin kuin laskelmat ja muut tosiseikat, tiedot ja olosuhteet, jotka liittyvät kirjanpitoon ja kirjanpitoaineiston säilyttämiseen sekä täydentävien asiakirjojen käsittelyyn.<QUOT.END REF.START="QS0084" CODE="201D" ID="QE0084"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Verotusmenettelylain 108 §:n 1 momentin mukaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0085" REF.END="QE0085"/>arvio on yksi näytön muoto, joka osoittaa vakuuttavasti verojen ja talousarviotuen tosiasiallisen, lakisääteisen perustan<QUOT.END REF.START="QS0085" CODE="201D" ID="QE0085"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Sen 170 §:n 1 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0086" REF.END="QE0086"/>jos maksettu vero on riittämätön, määrätään veroseuraamus. Seuraamuksen määrä, jollei tässä laissa toisin säädetä, on 50 prosenttia maksamatta olevasta määrästä. Seuraamuksen määrä on 200 prosenttia maksamatta olevasta määrästä, jos maksetun ja maksamatta olevan määrän erotus liittyy tulojen salaamiseen tai todisteiden tai kirjanpitoaineiston väärentämiseen tai hävittämiseen.<QUOT.END REF.START="QS0086" CODE="201D" ID="QE0086"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Verotusmenettelylain 172 §:n 1 momentissa säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0087" REF.END="QE0087"/>lukuun ottamatta sitä, mitä toisessa kohdassa säädetään, voidaan määrätä enintään [<FT TYPE="NUMBER">200000</FT> Unkarin forintin (HUF)] suuruinen sakko yksityishenkilöille ja enintään <FT TYPE="NUMBER">500000</FT> HUF:n suuruinen sakko muille verovelvollisille, jos nämä eivät noudata velvollisuutta rekisteröityä (alkuperäinen rekisteröinti ja muutoksista ilmoittaminen), toimittaa tietoja tai avata käyttötili tai velvollisuutta jättää veroilmoitus<QUOT.END REF.START="QS0087" CODE="201D" ID="QE0087"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Nämä määrät vastaavat suunnilleen 645,35:tä euroa ja 1 613,37:ää euroa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="10"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Seuraavassa kuvauksessa olen yhdistänyt ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevät tiedot, kirjalliset huomautukset ja unionin tuomioistuimen kysymyksiin istunnossa annetut yksityiskohtaiset vastaukset. Korostan kuitenkin, että ainoastaan ensiksi mainitut ovat todettuja tosiseikkoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>KrakVet Marek Batko sp. K. (jäljempänä KrakVet) Puolassa rekisteröity ja Puolaan sijoittautunut yhtiö. Sillä ei ole kiinteää toimipaikkaa, toimistoa tai varastoa Unkarissa. KrakVet myy eläimille tarkoitettuja tuotteita, lähinnä koiran- ja kissanruokia, naapurijäsenvaltioissa etenkin eri aluetunnusten alaisuudessa toimivien zoofast-internetsivustojensa kautta. Sillä on Unkarissa lukuisia asiakkaita, jotka tekevät ostoja www.zoofast.hu-sivuston kautta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä oleva asia koskee verovuoden 2012 aikaisia tapahtumia. Tuolloin KrakVet tarjosi verkkosivustollaan mahdollisuutta, jossa asiakkaat voivat saada ostamansa tavarat kuljetettua KrakVetin tiloista Puolasta valitsemaansa toimitusosoitteeseen asiakkaan ja Krzysztof Batko Global Trade ‑nimisen yhtiön (jäljempänä KBGT) tekemän sopimuksen mukaisesti. Vaihtoehtoisesti asiakas voisi käyttää jonkin toisen kuljetusyrityksen palveluja. KrakVet ei itse tarjonnut kuljetusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Alle <FT TYPE="NUMBER">8990</FT> HUF:n (noin 30,79 euron)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Olen käyttänyt Euroopan keskuspankin keskimääräistä vaihtokurssia vuonna 2012 HUF:ien muuntamiseen euroiksi.</P></NOTE> ostoista KBGT:n kuljetuspalvelu maksoi <FT TYPE="NUMBER">1600</FT> HUF (noin 5,54 euroa). Tätä suuremmista ostoista KBGT:n kuljetuspalvelu oli saatavilla ainoastaan 70 HUF:n (noin 0,24 euron) hintaan – näin siksi, että KrakVet myönsi <FT TYPE="NUMBER">1530</FT> HUF:n alennuksen ostettujen tavaroiden hinnasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>KrakVetin tapaan KBGT on Puolassa rekisteröity ja Puolaan sijoittautunut yhtiö. KBGT:n omistaja, Krzysztof Batko, on KrakVetin omistajan, Marek Batkon, veli. KBGT hoiti itse tavaroiden kuljettamisen Puolasta Unkariin. Se teki tavaroiden kuljettamisesta Unkarin sisällä asiakkaan toimitusosoitteeseen alihankintasopimukset seuraavien kahden lähettipalveluyrityksen (jäljempänä unkarilaiset lähettiyritykset) kanssa: Sprinter Futárszolgálat Kft. (jäljempänä Sprinter) ja GLS General Logistics Systems Hungary Kft. (jäljempänä GLS Hungary).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Asiakkaat suorittivat yhden maksun, joka käsitti sekä tavarat että kuljetuskustannukset. Asiakkaat suorittivat maksun – jakautuen suunnilleen tasan – joko Sprinterille ja GLS Hungarylle tavaroiden toimituksen yhteydessä tai pankkisiirrolla CIB Bank Zrt. in Hungary ‑pankissa olevalle tilille (jäljempänä CIB-pankkitili), joka oli KBGT:n omistajan nimissä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Sprinter ja GLS Hungary siirsivät toimituksen yhteydessä saamansa maksut CIB-pankkitilille. KBGT järjesti tämän jälkeen varojen siirtämisen CIB-pankkitililtä KrakVetille. Unionin tuomioistuimelle kerrottiin istunnossa, että kun varoja siirrettiin KrakVetille, KBGT pidätti niistä oman <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0088" REF.END="QE0088"/>osuutensa<QUOT.END REF.START="QS0088" CODE="201D" ID="QE0088"/>. Ei ole selitetty, oliko tämä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0089" REF.END="QE0089"/>osuus<QUOT.END REF.START="QS0089" CODE="201D" ID="QE0089"/> sopimukseen perustuva kuljetuskustannus vai jokin muu määrä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>KrakVet pyysi <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0090" REF.END="QE0090"/>sitovaa tulkintaratkaisua<QUOT.END REF.START="QS0090" CODE="201D" ID="QE0090"/> Puolan veroviranomaisilta, jotka vastasivat, että arvonlisäveroa oli suoritettava Puolassa. KrakVetin mukaan tällainen vastaus sitovaa tulkintaratkaisua koskevaan pyyntöön sitoo pyynnön esittävää yritystä, Puolan veroviranomaisia ja puolalaisia tuomioistuimia. Pyynnön ja saamansa vastauksen perusteella KrakVet maksoi arvonlisäveroa Puolassa 8 prosentin verokannan mukaan, sen sijaan että se olisi maksanut arvonlisäveroa Unkarissa 27 prosentin verokannan mukaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Vuonna 2013 Unkarin veroviranomainen Nemzeti Adó- és Vámhivatal Kiemelt Adózók Adóigazgatósága Különös Hatásköri Ellenőrzési Főosztálya teki KrakVetiä ja verovuotta 2012 koskevan tarkastuksen ja antoi tässä yhteydessä <DATE ISO="20130814">14.8.2013</DATE> KrakVetille unkarilaisen verotunnisteen. Unkarin veroviranomainen tarkasti tähän liittyen myös kahden lähettiyrityksen, Sprinterin ja GLS Hungaryn, toimintoja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Vuonna 2014 Puolan veroviranomaiset tekivät myös KrakVetiä ja verovuotta 2012 koskevan tarkastuksen. Tämän jälkeen ne vahvistivat aiemmin sitovaa tulkintaratkaisua koskevaan pyyntöön antamansa vastauksen. KrakVet toimitti <DATE ISO="20151123">23.11.2015</DATE> Unkarin veroviranomaisille epävirallisen käännöksen asiakirjoista, jotka se oli saanut Puolan veroviranomaisilta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>KrakVet toimitti lisäksi <DATE ISO="20160128">28.1.2016</DATE> jäljennöksen yleisistä sopimusehdoistaan Unkarin veroviranomaisille ja totesi, että sen pääjohtaja takaa kyseisen version aitouden, koska vuonna 2012 käytettyä verkkosivuston versiota ei ollut enää saatavilla.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Vaikuttaa siltä, että Unkarin veroviranomaisten tietoteknologiasta vastaava osasto (Nemzeti Adó- és Vámhivatal Informatikai Ellenőrzési Főosztályt) haki kyseistä verkkosivuston versiota internetistä, mutta unionin tuomioistuimelle ei ole kerrottu tämän haun tuloksista.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Unkarin veroviranomaiset pyysivät Puolan veroviranomaisilta KrakVetiä koskevia lisätietoja. Näiden tietojen mukaan silloin, kun KBGT pakkasi kuljetettavat tavarat ja varusti ne päällysmerkinnöillä KrakVetin varastossa, tavarat olivat tässä vaiheessa KrakVetin omaisuutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Tämän aineiston perusteella Unkarin veroviranomaiset katsoivat, että verovuonna 2012 Sprinter oli suorittanut KBGT:n ja KrakVetin puolesta toimituksia, joiden arvo oli <FT TYPE="NUMBER">217087988</FT> HUF (noin <FT TYPE="DECIMAL">751039,57</FT> euroa) ja joissa tavarat vastaanotettiin Sprinterin keskusvarastolla Budapestissä. Unkarin veroviranomaiset myös totesivat, että samana ajanjaksona GLS Hungary oli GLS General Logistics Systems Slovakia s.r.o:n puolesta suorittanut pakettien toimituspalveluja, joiden arvo oli <FT TYPE="NUMBER">64011046</FT> HUF (<FT TYPE="DECIMAL">211453,19</FT> euroa) ja joista se oli saanut korvauksen KrakVetin ja KBGT:n puolesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Unkarin veroviranomaiset ilmoittivat päätelmänsä KrakVetille <DATE ISO="20160525">25.5.2016</DATE>. Viimeksi mainittu esitti huomautuksensa näistä päätelmistä <DATE ISO="20160608">8.6.2016</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Unkarin veroviranomaiset päättivät <DATE ISO="20160816">16.8.2016</DATE>, että KrakVet oli ylittänyt arvonlisäverodirektiivin 34 artiklassa säädetyn <FT TYPE="NUMBER">35000</FT> euron raja-arvon<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. edellä 14 kohta.</P></NOTE> ja että sen olisi siten pitänyt suorittaa arvonlisäveroa Unkarissa yhteensä <FT TYPE="NUMBER">58910000</FT> HUF (noin <FT TYPE="NUMBER">190087</FT> euroa).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>HUF:ien muuntamisessa euroiksi käytetään Euroopan keskuspankin keskimääräistä vaihtokurssia <DATE ISO="20160816">16.8.2016</DATE>.</P></NOTE> Unkarin veroviranomaiset määräsivät näin ollen KrakVetille ilmoittamatta jätetyn arvonlisäveron vuoksi <FT TYPE="NUMBER">117820000</FT> HUF:n (noin <FT TYPE="NUMBER">380175</FT> euron) suuruisen veroseuraamuksen ja sille korkoa <FT TYPE="NUMBER">10535000</FT> HUF (noin <FT TYPE="NUMBER">36446</FT> euroa) sekä <FT TYPE="NUMBER">500000</FT> HUF:n (noin <FT TYPE="NUMBER">1730</FT> euron) suuruisen sakon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>KrakVet teki Unkarin veroviranomaisten päätöksestä oikaisuvaatimuksen Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatóságaan (Unkarin vero- ja tullihallinnon verotuksen valituslautakunta, jäljempänä valituslautakunta). Valituslautakunta pysytti <DATE ISO="20170123">23.1.2017</DATE> tekemällään päätöksellä Unkarin veroviranomaisten päätöksen. Tämän jälkeen KrakVet nosti kanteen Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságissa, joka on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat viisi kysymystä:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0091" REF.END="QE0091"/>1)</NO.P><TXT>Onko [direktiivin 2006/112 (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi)] tavoitteita ja erityisesti sen johdanto-osan 17 ja 62 perustelukappaleessa mainittuja jäsenvaltioiden välisten toimivaltakiistojen ja kaksinkertaisen verotuksen estämisen vaatimuksia ja [asetusta N:o 904/2010] ja erityisesti sen johdanto-osan 5, 7 ja 8 perustelukappaletta ja 28–30 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle jäsenvaltion veroviranomaisen käytännölle, joka johtaa verovelvollisen kaksinkertaiseen verotukseen siksi, että siinä annetaan liiketoimelle uusi verotuksellinen luokitus, joka poikkeaa sekä toisen jäsenvaltion veroviranomaisen samasta liiketoimesta ja samoista tosiseikoista tekemästä<?PAGE NO="12"?> oikeudellisesta tulkinnasta ja tämän tulkinnan perusteella antamasta sitovasta verotuksellisesta tulkintaratkaisusta että nämä tulkinnat vahvistavasta päätelmästä, johon mainittu viranomainen on verotarkastuksensa perusteella päätynyt?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, ettei kyseinen käytäntö ole unionin oikeuden vastainen, voiko jäsenvaltion veroviranomainen [arvonlisäverodirektiivin] ja unionin oikeuden perusteella määrittää verovelvoitteen täysin yksipuolisesti ottamatta huomioon sitä, että toisen jäsenvaltion veroviranomainen on jo useaan kertaan, ensin verovelvollisen pyynnöstä ja myöhemmin verotarkastuksen jälkeen tekemissään verotuspäätöksissä, vahvistanut verovelvollisen menetelleen lainmukaisesti,</TXT><P>vai onko kyseisten jäsenvaltioiden veroviranomaisten toimittava yhteistyössä ja päästävä arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatteen noudattamiseksi ja kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi sopimukseen siitä, että verovelvollisen on maksettava arvonlisävero vain toisessa näistä valtioista?</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Jos toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, että kyseisen jäsenvaltion veroviranomainen voi yksipuolisesti muuttaa liiketoimen verotuksellista luokittelua, onko [arvonlisäverodirektiivin] säännöksiä tulkittava siten, että toisen jäsenvaltion veroviranomaisella on velvollisuus palauttaa verovelvolliselle verotarkastukseen päättyneeltä ajanjaksolta maksettu arvonlisävero, jonka tämä viranomainen on sitovassa verotuksellisessa tulkintaratkaisussaan vahvistanut, jotta varmistetaan kaksinkertaisen verotuksen estäminen ja arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaatteen noudattaminen?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Miten on tulkittava arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen sisältyvää ilmaisua, jonka mukaan kuljetuksen suorittaa <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0092" REF.END="QE0092"/>luovuttaja tai joku muu tämän puolesta<QUOT.END REF.START="QS0092" CODE="2019" ID="QE0092"/>? Sisältyykö tähän ilmaisuun tapaus, jossa verovelvollinen myyjänä tarjoaa ostajalle mahdollisuuden tehdä verkkomyyntipaikassa kuljetussopimuksen sellaisen kuljetusliikkeen kanssa, jonka kanssa myyjä tekee yhteistyötä muiden kuin myyntiin liittyvien toimien toteuttamiseksi, jos ostaja voi vapaasti valita myös muun kuin hänelle ehdotetun kuljetusliikkeen ja jos kuljetussopimus tehdään ostajan ja kuljetusliikkeen välillä myyjän siihen osallistumatta?</TXT><P>Onko kyseisen säännöksen tulkinnan kannalta – erityisesti oikeusvarmuuden periaatteen huomioon ottaen – merkitystä sillä, että jäsenvaltioiden on vuoteen 2021 mennessä muutettava lainsäädäntöään, jolla kyseinen [arvonlisäverodirektiivin] säännös [sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2017/2455] on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä, säätämällä, että direktiivin 33 artiklan 1 kohtaa on sovellettava myös silloin, kun myyjä osallistuu välillisesti kuljetusliikkeen valintaan?</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>Onko unionin oikeutta, erityisesti arvonlisäverodirektiiviä, tulkittava siten, että seuraavilla seikoilla on yhdessä tai erikseen merkitystä määritettäessä, onko tavaroiden toimitus-, lähetys- tai kuljetustoimintaa harjoittavien itsenäisten yritysten ja verovelvollisen välillä oikeussuhteita, joilla kierretään arvonlisäverodirektiivin 33 artiklaa ja syyllistytään oikeuden väärinkäyttöön pyrkimällä hyötymään siitä, että toisessa jäsenvaltiossa on pienempi arvonlisäverorasite:</TXT><P><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P>5.1)</NO.P><TXT>kuljetukset suorittava kuljetusliike on etuyhteydessä verovelvolliseen ja tarjoaa sille muita, kuljetukseen liittymättömiä palveluja,</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>5.2)</NO.P><TXT>asiakas voi vapaasti olla noudattamatta verovelvollisen ehdotusta antaa kuljetustoimeksianto kuljetusliikkeelle, jonka kanssa verovelvollisella on sopimussuhde, antaakseen sen jollekin toiselle kuljetusliikkeelle tai noutaakseen tavarat itse?<QUOT.END REF.START="QS0091" CODE="201D" ID="QE0091"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia esittivät KrakVet, Tšekin tasavalta, Unkari, Italia, Puolan tasavalta ja Euroopan komissio. Istunnossa KrakVet, Irlanti, Unkari, Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio esittivät suulliset lausumansa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Kuten tämän ratkaisuehdotuksen alussa todettiin, tarkastelen tässä ainoastaan neljättä ja viidettä ennakkoratkaisukysymystä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Neljäs ja viides ennakkoratkaisukysymys</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Neljännessä ja viidennessä ennakkoratkaisukysymyksessä tulee esille kolme kysymystä, jotka koskevat arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 1 kohdan tulkintaa. Ensinnäkin, mitä tarkoitettiin arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 1 kohtaan ennen sen muuttamista direktiivillä 2017/2455 sisältyneellä ilmaisulla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0093" REF.END="QE0093"/>luovuttajan tai jonkun muun tämän puolesta – – lähettämien – – tavaroiden<QUOT.END REF.START="QS0093" CODE="201D" ID="QE0093"/>? (Viittaan tähän jäljempänä 33 artiklan 1 kohdan alkuperäisenä versiona). Toiseksi muutettiinko kyseiseen säännökseen direktiivillä 2017/2455 tehdyllä muutoksella, jolla otettiin käyttöön 33 artiklan 1 kohdan uusi versio, aiempaa oikeustilaa vai vahvistettiinko sillä pelkästään tämä aiempi oikeustila? Kolmanneksi olisiko ennakkoratkaisupyynnössä kuvatun kaltaista toimintaa pidettävä oikeuden väärinkäyttönä, kun otetaan huomioon 33 artiklan 1 kohdan <HT TYPE="ITALIC">alkuperäinen</HT> versio?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Aluksi on syytä tutkia, onko sanojen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0094" REF.END="QE0094"/>lähettämien<QUOT.END REF.START="QS0094" CODE="201D" ID="QE0094"/> ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0095" REF.END="QE0095"/>kuljettamien<QUOT.END REF.START="QS0095" CODE="201D" ID="QE0095"/> välillä mitään merkityksellistä eroa. Unionin lainsäätäjä päätti selkeästi käyttää kahta verbiä yhden sijasta. Samoin on selvää, että tavaroiden lähettäminen edeltää niiden kuljettamista. Tämä on kuitenkin se kohta, jossa – ainakin 33 artiklan 1 kohdan alkuperäisessä versiossa – selkeys loppuu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Huomautan – hieman pahoitellen –, ettei direktiivin 2017/2455 2 artiklalla tehdyissä muutoksissa käsitellä tätä kysymystä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Hyvin laajasti tulkittuna <HT TYPE="ITALIC">mikä tahansa</HT> luovuttajan toimi sen prosessin käynnistämiseksi, jossa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen hankkijan tilaamat tavarat liikkuvat kohti määränpäätään (niiden lähettäminen), riittäisi 33 artiklan 1 kohdan soveltamiseen. Riittääkö tähän paketin vieminen postiin? Entä se, että asiakkaan valitsema kuljetuspalvelu soittaa ja sitä ohjeistetaan menemään tiettyyn osoitteeseen tiettynä ajankohtana lähetyksen noutamiseksi? Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että unionin lainsäätäjä olisi tarkoittanut näin laajaa 33 artiklan 1 kohdan tulkintaa; tällainen tulkinta myös aiheuttaisi sekaannusta, koska 32 artiklaan sisältyvässä <HT TYPE="ITALIC">yleissäännössä</HT> käytetään täysin samaa sanamuotoa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0096" REF.END="QE0096"/>luovuttajan<QUOT.END REF.START="QS0096" CODE="201D" ID="QE0096"/> (ks. jäljempänä 80–82 kohta). Mihin raja sitten pitäisi vetää?</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Ehdotan, että maalaisjärkeen perustuva lähestymistapa käännettynä oikeusalan kielelle johtaisi suunnilleen seuraavanlaiseen tulkintaan: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0097" REF.END="QE0097"/>Jos luovuttaja, omasta aloitteestaan ja päätöksestään, toteuttaa useimmat tai kaikki olennaiset toimet, joita tarvitaan tavaroiden valmistelemiseksi kuljettamista varten, hoitaa järjestelyt tavaroiden noutamiseksi ja niiden matkan alkamiseksi ja luopuu tavaroiden hallinnasta ja määräysvallasta tavaroihin, kyseessä on <HT TYPE="ITALIC">luovuttajan</HT> lähetys.<QUOT.END REF.START="QS0097" CODE="201D" ID="QE0097"/></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Luovuttajan</HT> kuljetus ei ehkä ole yhtä ongelmallinen, koska sen luontainen merkitys on se, että luovuttaja suorittaa joko itse tai asiamiehensä välityksellä fyysisesti kuljetuksen tai omistaa oikeudellisen yksikön, joka hoitaa kuljetuksen, tai käyttää määräysvaltaa siinä.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Luovuttajan tai jonkun muun tämän puolesta lähettämät tai kuljettamat tavarat</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että arvonlisäveroa on suoritettava siinä jäsenvaltiossa, jossa luovutus tapahtuu. Siellä luovutettuihin tavaroihin sovelletaan siten kyseisen jäsenvaltion arvonlisäverokantoja.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 32 artiklan 1 kohtaan sisältyy seuraava yleissääntö: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0098" REF.END="QE0098"/><HT TYPE="ITALIC">Luovuttajan</HT> tai <HT TYPE="ITALIC">hankkijan</HT> taikka <HT TYPE="ITALIC">kolmannen</HT> lähettämän tai kuljettaman tavaran luovutuspaikkana pidetään paikkaa, jossa tavara on hankkijalle lähettämisen tai kuljetuksen alkaessa<QUOT.END REF.START="QS0098" CODE="201D" ID="QE0098"/> (kursivointi tässä). Siinä ei eroteta eri toimijoita, jotka voivat olla vastuussa lähettämisestä tai kuljettamisesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 1 kohtaan sisältyy kuitenkin poikkeus tästä yleissäännöstä. Siinä säädetään, että tietyissä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0099" REF.END="QE0099"/><HT TYPE="ITALIC">luovuttajan tai jonkun muun tämän puolesta</HT> [jäsenvaltioiden välillä] lähettämien tai kuljettamien tavaroiden<QUOT.END REF.START="QS0099" CODE="201D" ID="QE0099"/> (kursivointi tässä) erityistapauksissa luovutuspaikkana <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0100" REF.END="QE0100"/>pidetään sitä paikkaa, jossa tavarat ovat lähetyksen tai kuljetuksen saapuessa hankkijalle<QUOT.END REF.START="QS0100" CODE="201D" ID="QE0100"/>. Näihin erityistapauksiin kuuluu se, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0101" REF.END="QE0101"/>a) tavarat luovutetaan verovelvolliselle tai oikeushenkilölle, joka ei ole verovelvollinen, – – taikka muulle henkilölle, joka ei ole verovelvollinen<QUOT.END REF.START="QS0101" CODE="201D" ID="QE0101"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82.</NO.P><TXT>Tästä nähdään, että 32 artiklassa (yleissääntö) ja 33 artiklassa (poikkeus siitä) käytetään hyvin samankaltaista sanamuotoa päinvastaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Arvonlisäverodirektiivin 32 artiklassa käytetään sanamuotoa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0102" REF.END="QE0102"/>luovuttajan – – lähettämän tai kuljettaman tavaran<QUOT.END REF.START="QS0102" CODE="201D" ID="QE0102"/>. Sen 33 artiklassa lisätään tähän ilmaisuun seuraavat sanat (kursivoitu tässä): <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0103" REF.END="QE0103"/>luovuttajan <HT TYPE="ITALIC">tai jonkun muun tämän puolesta</HT> – – lähettämien tai kuljettamien tavaroiden<QUOT.END REF.START="QS0103" CODE="201D" ID="QE0103"/>. Ikään kuin 32 artiklaan sisältyisivät (näkymättömät) sanat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0104" REF.END="QE0104"/>hankkijan puolesta<QUOT.END REF.START="QS0104" CODE="201D" ID="QE0104"/>. Silloin näiden kahden säännöksen välinen ero käy selväksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>On aina helpompi arvostella jonkun toisen lainsäädäntötyötä kuin hoitaa se itse menestyksekkäästi. Ihannetapauksessa poistettaisiin todennäköisesti myös 33 artiklan 1 kohdan sana <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0105" REF.END="QE0105"/>tai<QUOT.END REF.START="QS0105" CODE="201D" ID="QE0105"/>, jotta säännön ja poikkeuksen välinen ero olisi täysin selvä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83.</NO.P><TXT>Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että niiden välistä eroa voidaan kuvata seuraavalla tavalla. Jos Unkariin sijoittautunut hankkija tilaa internetistä tavaroita Puolaan sijoittautuneelta yritykseltä, sillä ei ole lähtökohtaisesti merkitystä, matkustaako hankkija itse Puolassa sijaitsevalle varastolle noutaakseen ostamansa tavarat vai hoitaako joku toinen (luovuttaja taikka kolmas) logistiikan hänen puolestaan. Kaikissa kolmessa tapauksessa, <HT TYPE="ITALIC">edellyttäen että nämä toimet tehdään hankkijan puolesta</HT>, luovutus tapahtuu Puolassa ja arvonlisäveroa on suoritettava siellä Puolan viranomaisten vahvistamien verokantojen mukaisesti. Jos toimet kuitenkin toteutetaan <HT TYPE="ITALIC">luovuttajan puolesta</HT>, luovutus tapahtuu määräpaikassa (Unkari), ja arvonlisäveroa on suoritettava siellä Unkarin viranomaisten vahvistamien verokantojen mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin 138 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti siitä, mitä arvonlisäveroseurauksia on sillä, kun hankkija on verovelvollinen tai sellainen oikeushenkilö, joka ei ole verovelvollinen. Molemmissa tapauksissa alkuperäjäsenvaltion <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0106" REF.END="QE0106"/>on vapautettava verosta sellaisten tavaroiden luovutukset, jotka myyjä, hankkija tai joku muu näiden puolesta lähettää tai kuljettaa jäsenvaltion alueen ulkopuolelle, mutta kuitenkin yhteisössä – –<QUOT.END REF.START="QS0106" CODE="201D" ID="QE0106"/>. (Huomautan, että tässä <HT TYPE="ITALIC">ei eroteta</HT> tapauksia, joissa <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0107" REF.END="QE0107"/>myyjä – – tai joku muu [sen] puolesta<QUOT.END REF.START="QS0107" CODE="201D" ID="QE0107"/> lähettää tai kuljettaa tavarat, ja tapauksia, joissa nämä toimet toteutetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0108" REF.END="QE0108"/>hankkijan<QUOT.END REF.START="QS0108" CODE="201D" ID="QE0108"/> puolesta. Koska 33 artiklan mukaan luovutuspaikkana pidetään sitä paikkaa, jossa tavarat ovat lähetyksen tai kuljetuksen saapuessa, arvonlisäveroa on suoritettava silloin määräjäsenvaltiossa. Kyseiseen artiklaan ei kuitenkaan sisälly yhtä selkeää toteamusta, jossa alkuperäjäsenvaltion edellytettäisiin – ceteris paribus – vapauttavan tavaroiden yhteisöluovutus (sen) arvonlisäverosta, kun luovutus suoritetaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0109" REF.END="QE0109"/><HT TYPE="ITALIC">muulle henkilölle, joka ei ole verovelvollinen</HT><QUOT.END REF.START="QS0109" CODE="201D" ID="QE0109"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85.</NO.P><TXT>Arvonlisäverodirektiivin johdanto-osan 9–11 perustelukappaleesta ilmenee, että verotusta määräjäsenvaltiossa (sellaisena kuin se ilmaistaan muun muassa 33 ja 138 artiklassa) oli tarkoitus soveltaa ainoastaan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0110" REF.END="QE0110"/>siirtymäkaudella<QUOT.END REF.START="QS0110" CODE="201D" ID="QE0110"/>. Nämä artiklat ovat kuitenkin jääneet osaksi unionin arvonlisäverolainsäädäntöä, ja niissä keskitytään soveltuvin osin verottamiseen siellä, missä tuotteet kulutetaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. lisäksi tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161208">8.12.2016</DATE>, <NAME.CASE>A ja B</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-453/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:933">EU:C:2016:933</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170629">29.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>L.Č.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-288/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:502">EU:C:2017:502</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181108">8.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>Cartrans Spedition</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-495/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:887">EU:C:2018:887</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). On syytä huomata, että kaikki kolme asiaa koskivat direktiivin 2006/112 146 artiklan 1 kohtaan sisältyvää poikkeusta ja <HT TYPE="ITALIC">palvelujen</HT> suoritusta.</P></NOTE> On kuitenkin syytä muistaa, että niiden <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> ole tarkoitus edustaa oletusarvoista kantaa.<?PAGE NO="15"?> Luovutuspaikkaa silloin, kun tavarat lähetetään tai kuljetetaan (joko luovuttajan, hankkijan tai kolmannen toimesta), koskeva yleissääntö sisältyy edelleen arvonlisäverodirektiivin 32 artiklaan. Kyseisen säännön mukaan luovutuspaikkana <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0111" REF.END="QE0111"/>pidetään paikkaa, jossa tavara on hankkijalle lähettämisen tai kuljetuksen alkaessa<QUOT.END REF.START="QS0111" CODE="201D" ID="QE0111"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa KrakVetin asiakkaat olivat Unkariin sijoittautuneita asiakkaita (toisin sanoen henkilöitä, jotka eivät ole verovelvollisia), jotka tekivät ostot KrakVetin verkkosivuston kautta. KBGT hoiti tavaroiden kuljettamisen Puolassa sijaitsevalta varastolta Unkarin rajalle. Sen jälkeisen Unkarin sisäisen kuljetuksen hoitivat lähettiyritykset Sprinter ja GLS Hungary.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87.</NO.P><TXT>Voidaan nähdäkseni perustellusti katsoa, että KrakVetin asiakkaat olivat ja ovat kiinnostuneita ensisijaisesti eläinruokien ostamisesta. Kuljetuspalvelu, jota eläinruokien siirtäminen KrakVetin Puolassa sijaitsevalta varastolta asiakkaan toimitusosoitteeseen Unkarissa edellyttää, on olennainen osa liiketoimea, mutta se on sellaisenaan tuskin asiakkaan pääasiallinen mielenkiinnon kohde. Keskeiset tekijät, joiden perusteella asiakkaiden kuljetustavan valinta määräytyy, ovat todennäköisesti olleet kätevyys ja kustannukset.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Tilattujen tavaroiden todellisten kuljetuskustannusten varastolta asiakkaalle on siten mielestäni täytynyt olla huomattavasti suuremmat kuin kuluttajilta, jotka valitsivat KBGT:n kuljetuspalvelun, veloitetut määrät (ks. edellä 61 kohta). KBGT:n omien kustannusten lisäksihän tulevat myös unkarilaisten lähettiyritysten kustannukset siitä matkan osasta, joka tapahtui Puolan sijaan Unkarissa. Kuljettamiseen liittyneet tarkat taloudelliset yksityiskohdat ovat asia, jota unionin tuomioistuimen ei – onneksi – tarvitse selvittää. Riittää, kun todetaan, että arvonlisäverokannan erotuksella (8 prosenttia Puolassa ja 27 prosenttia Unkarissa) on täytynyt olla merkittävä asema tämän toiminnan kannattavuudessa KrakVetille ja/tai KBGT:lle. Tämä <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> itsessään tee siitä petosta tai lainvastaista.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88.</NO.P><TXT>Tätä taustaa vasten KrakVet, Italia ja Puola väittävät, että 33 artiklan 1 kohdan alkuperäistä versiota (toisin sanoen sekä tosiseikkojen tapahtuma-aikaan että nykyisin voimassa olevaa versiota) olisi tulkittava pelkästään sen nykyisen sanamuodon perusteella<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151217">17.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>WebMindLicenses</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-419/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:832">EU:C:2015:832</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070329">29.3.2007</DATE>, <NAME.CASE>Aktiebolaget NN</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-111/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:195">EU:C:2007:195</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden noudattamiseksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>BDV Hungary Trading</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-563/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:854">EU:C:2013:854</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170706">6.7.2017</DATE>, <NAME.CASE>Glencore Agriculture Hungary</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-254/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:522">EU:C:2017:522</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tšekki, Irlanti, Unkari, Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio puolestaan katsovat, että 33 artiklan 1 kohtaa olisi tulkittava siten, että se käsittää jo tilanteen, jossa luovuttaja osallistuu välillisesti kuljetusjärjestelyihin. Ne väittävät, että niiden puoltamassa tulkinnassa kunnioitetaan taloudellista todellisuutta,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130620">20.6.2013</DATE>, <NAME.CASE>Newey</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-653/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:409">EU:C:2013:409</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181122">22.11.2018</DATE>, <NAME.CASE>MEO – Serviços de Comunicações e Multimédia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-295/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:942">EU:C:2018:942</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0043">43</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> koska käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa mahdollisuus siihen, että hankkija valitsisi toisen kuljetuspalvelun kuin sen, jota tavaroiden luovuttaja on ehdottanut verkkosivustollaan, on parhaimmillaankin kaukainen ja todennäköisesti täysin hypoteettinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89.</NO.P><TXT>Työasiakirjassaan<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Ks. edellä 37 kohta.</P></NOTE> jo esittämällään tavalla komissio viittaa myös neuvoston istunnon, jossa hyväksyttiin direktiivi 91/680, pöytäkirjaan sisältyvään lausumaan, jonka mukaan etämyyntiä koskevia erityisjärjestelyjä oli tarkoitus soveltaa kaikissa tapauksissa, joissa luovuttaja tai joku muu tämän puolesta välillisesti tai suoraan lähettää tai kuljettaa tavarat. (Selitän tähän väliin, että direktiivillä 91/680 – joka oli yksi useista direktiiveistä, joilla muutettiin kuudetta direktiiviä<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – <DATE ISO="19770517">17.5.1977</DATE> annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1977">EYVL 1977, L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> – otettiin käyttöön muun muassa yksityiskohtainen uusi 28 b artikla (jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0112" REF.END="QE0112"/>Liiketoimien paikka<QUOT.END REF.START="QS0112" CODE="201D" ID="QE0112"/>), joka koostuu viidestä kohdasta. Sen ensimmäisessä kohdassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0113" REF.END="QE0113"/>A. Yhteisön sisäinen<?PAGE NO="16"?> tavaroiden hankintapaikka<QUOT.END REF.START="QS0113" CODE="201D" ID="QE0113"/>, säädetään, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0114" REF.END="QE0114"/>1. Yhteisön sisäisenä tavaroiden hankintapaikkana on pidettävä sitä paikkaa, jossa tavarat ovat lähetyksen tai kuljetuksen saapuessa hankkijalle<QUOT.END REF.START="QS0114" CODE="201D" ID="QE0114"/>. Mainitun artiklan B kohdan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0115" REF.END="QE0115"/>Tavaroiden luovutuspaikka<QUOT.END REF.START="QS0115" CODE="201D" ID="QE0115"/> 1 kohtaan sisältyi arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 1 kohdan alkuperäisen version edeltäjä.)<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0116" REF.END="QE0116"/>1. Poiketen siitä, mitä 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdassa säädetään, luovuttajan tai jonkun muun tämän lukuun eri jäsenvaltiosta kuin lähetyksen tai kuljetuksen saapumisjäsenvaltiosta lähettämien tai kuljettamien tavaroiden luovutuspaikkana on pidettävä sitä paikkaa, jossa tavarat ovat lähetyksen tai kuljetuksen saapuessa ostajalle, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: – tavarat luovutetaan verovelvolliselle tai oikeushenkilölle, joka ei ole verovelvollinen, joille on myönnetty 28 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu poikkeus, taikka muulle henkilölle, joka ei ole verovelvollinen – –<QUOT.END REF.START="QS0116" CODE="201D" ID="QE0116"/>. Direktiivin 2006/112 32 artikla vastaa pääosin kuudennen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan a alakohtaa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90.</NO.P><TXT>Komission esittämä väite voidaan kuitenkin hylätä nopeasti. Tuomiossa Antonissen on jo todettu selvästi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0117" REF.END="QE0117"/>tällaista julistusta ei kuitenkaan voida ottaa huomioon tulkittaessa johdetun oikeuden säännöstä silloin kun, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, julistuksen sisältö ei ole millään tavoin vaikuttanut kyseisen säännöksen sanamuotoon. Julistuksella ei näin ollen ole oikeudellista merkitystä<QUOT.END REF.START="QS0117" CODE="201D" ID="QE0117"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910226">26.2.1991</DATE> (<NO.CASE>C-292/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:80">EU:C:1991:80</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on myös viitattu arvonlisäverokomitean suuntaviivoihin, joissa todetaan, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0118" REF.END="QE0118"/>tavaroiden katsotaan olevan <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0119" REF.END="QE0119"/>luovuttajan tai jonkun muun tämän puolesta lähettämiä tai kuljettamia<QUOT.END REF.START="QS0119" CODE="2019" ID="QE0119"/> kaikissa tapauksissa, joissa luovuttaja osallistuu suoraan tai välillisesti tavaroiden kuljettamiseen tai lähettämiseen<QUOT.END REF.START="QS0118" CODE="201D" ID="QE0118"/>. Arvonlisäverokomitea kuitenkin omaksui tämän kannan kolme vuotta sen jälkeen, kun käsiteltävän asian kohteena olevat liiketoimet oli suoritettu; suuntaviivoissa itsessään myös todetaan nimenomaisesti, jokaisen sivun alareunassa, etteivät ne ole sitovia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0120" REF.END="QE0120"/>Arvonlisäverokomitean suuntaviivat ovat pelkästään neuvoa-antavan komitean näkemyksiä. Niissä ei esitetä virallista tulkintaa unionin oikeudesta, eikä Euroopan komissio ole välttämättä hyväksynyt niitä. Ne eivät sido Euroopan komissiota tai jäsenvaltioita, jotka voivat valita olla noudattamatta niitä. Tätä asiakirjaa lainattaessa on mainittava tämä varauma.<QUOT.END REF.START="QS0120" CODE="201D" ID="QE0120"/></P></QUOT.S></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92.</NO.P><TXT>Tätä taustaa vasten ja, kun 33 artiklan 1 kohdan alkuperäisen version sanamuotoon sovelletaan tavanomaisia tulkintaperiaatteita, en näe mitään perustetta katsoa – kuten Tšekki, Irlanti, Unkari, Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio väittävät –, että kyseinen säännös käsittää myös tapaukset, joissa luovuttaja osallistuu <HT TYPE="ITALIC">välillisesti</HT>, hankkijan ohjeen mukaisesti, tavaroiden lähettämiseen tai kuljettamiseen toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle henkilölle, joka ei ole verovelvollinen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0093"><NO.P>93.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuinta on kuitenkin myös pyydetty tarkastelemaan sitä, muutettiinko direktiivillä 2017/2455, jolla 14 artiklaan lisättiin uusi 4 kohta ja jolla 33 artiklan 1 kohtaa muutettiin, tehdyillä muutoksilla aiempaa oikeustilaa vai vahvistettiinko niillä pelkästään tämä aiempi oikeustila. Jos vuonna 2017 tehtyjä muutoksia on pidettävä pelkkinä aiemman oikeudellisen tilanteen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0121" REF.END="QE0121"/>selvennyksinä<QUOT.END REF.START="QS0121" CODE="201D" ID="QE0121"/>, tämä voi vaikuttaa tulkintaan, joka ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle on annettava käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Arvonlisäverodirektiiviin tehdyt muutokset</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0094"><NO.P>94.</NO.P><TXT>Direktiivin 2017/2455 2 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että arvonlisäverodirektiiviin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0122" REF.END="QE0122"/>lisätään<QUOT.END REF.START="QS0122" CODE="201D" ID="QE0122"/> 14 artiklaan uusi 4 kohta. Tähän uuteen kohtaan sisältyi <HT TYPE="ITALIC">uusi määritelmä</HT> sille, mitä <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0123" REF.END="QE0123"/>yhteisön sisäisellä tavaroiden etämyynnillä<QUOT.END REF.START="QS0123" CODE="201D" ID="QE0123"/> tarkoitetaan. Uuden määritelmän mukaan kyseinen käsite kattaa tietyt erityistilanteet, jotka koskevat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0124" REF.END="QE0124"/>sellaisten tavaroiden luovutuksia, jotka luovuttaja tai joku muu luovuttajan puolesta lähettää tai kuljettaa, <HT TYPE="ITALIC">myös silloin kun luovuttaja osallistuu välillisesti niiden kuljettamiseen tai lähettämiseen</HT>, muusta jäsenvaltiosta kuin siitä, johon lähetys tai kuljetus hankkijalle päättyy<QUOT.END REF.START="QS0124" CODE="201D" ID="QE0124"/> (kursivointi tässä). Näihin tilanteisiin kuuluu se, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0125" REF.END="QE0125"/>a) tavarat luovutetaan – – muulle henkilölle, joka ei ole verovelvollinen<QUOT.END REF.START="QS0125" CODE="201D" ID="QE0125"/>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="17"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0095"><NO.P>95.</NO.P><TXT>Direktiivin 2017/2455 johdanto-osan perustelukappaleissa eikä aineellisissa säännöksissä ei tarkemmin selitetä, miten laaja luovuttajan välillisen osallistumisen (uuden) käsitteen oli tarkoitus olla, tai syitä sen käyttöönotolle. Komission direktiiviehdotuksen perusteluissa tyydytään viittaamaan yleisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0126" REF.END="QE0126"/>alv-komitean ohjeisiin<QUOT.END REF.START="QS0126" CODE="201D" ID="QE0126"/>. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että arvonlisäverokomitean <DATE ISO="20150604">4.</DATE>–<DATE ISO="20150605">5.6.2015</DATE> päivätyissä suuntaviivoissa tarkastellaan jossain määrin sitä, mikä komitean näkemyksen mukaan on luovuttajan välillistä osallistumista,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Ks. edellä 42–44 kohta.</P></NOTE> kun taas näitä suuntaviivoja edeltäneessä työasiakirjassa, joka on päivätty <DATE ISO="20150505">5.5.2015</DATE>, jätettiin täysin avoimeksi se, oliko kyseistä käsitettä tulkittava sanamuodon mukaisesti vai laajasti. Suuntaviivojen yksityiskohtaisuus ei myöskään löytänyt tietään uuteen tekstiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0096"><NO.P>96.</NO.P><TXT>Tšekki on viitannut tuomioon Welmory.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20141016">16.10.2014</DATE> (<NO.CASE>C-605/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2298">EU:C:2014:2298</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Mainitussa tuomiossa unionin tuomioistuin totesi, että kyseisen asetuksen johdanto-osan perustelukappaleista ilmenee, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0127" REF.END="QE0127"/>unionin lainsäätäjä halusi selventää tiettyjä käsitteitä, joita tarvitaan verollisten liiketoimien paikkaa koskevien arviointiperusteiden määrittämiseksi, ja ottaa huomioon unionin tuomioistuimen asiaan liittyvän oikeuskäytännön<QUOT.END REF.START="QS0127" CODE="201D" ID="QE0127"/> ja että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0128" REF.END="QE0128"/>vaikka mainittu asetus ei ollut vielä voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, se on kuitenkin otettava huomioon tältä osin<QUOT.END REF.START="QS0128" CODE="201D" ID="QE0128"/>. Kuten juuri edellä totesin, direktiivin 2017/2455 johdanto-osan perustelukappaleista ei kuitenkaan voida johtaa vastaavia ohjeita, ja <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0129" REF.END="QE0129"/>unionin tuomioistuimen asiaan liittyvä oikeuskäytäntö<QUOT.END REF.START="QS0129" CODE="201D" ID="QE0129"/> on vielä antamatta tässä menettelyssä. (Edellä esittämistäni toteamuksista käy selväksi, ettei muutoksilla välttämättä ratkaista taustalla olevaa ongelmaa. Unionin tuomioistuimen sen enempää kuin minunkaan ei onneksi tarvitse lausua käsiteltävässä asiassa lopullisesti tästä seikasta.)</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0097"><NO.P>97.</NO.P><TXT>Samaan tapaan Yhdistynyt kuningaskunta on vedonnut tuomioon Mensing,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181129">29.11.2018</DATE> (<NO.CASE>C-264/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:968">EU:C:2018:968</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> jossa unionin tuomioistuin katsoi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0130" REF.END="QE0130"/>vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on<QUOT.END REF.START="QS0130" CODE="201D" ID="QE0130"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0098"><NO.P>98.</NO.P><TXT>Tämä periaate todellakin kiteyttää vakiintuneen oikeuskäytännön ja on kiistaton. Kun sitä sovelletaan käsiteltävään asiaan, huomataan kuitenkin, että direktiivin 2017/2455 2 artiklan 1 kohdan johdantokappaleessa todetaan <HT TYPE="ITALIC">nimenomaisesti</HT>, että 14 artiklan 4 kohtaan sisältyvää uutta määritelmää sovelletaan ja arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan nykyinen sanamuoto korvataan uudella 33 artiklan a alakohdalla <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0131" REF.END="QE0131"/>1 päivästä tammikuuta 2021<QUOT.END REF.START="QS0131" CODE="201D" ID="QE0131"/>: toisin sanoen <HT TYPE="ITALIC">niiden oikeusvaikutusta lykätään</HT> kahdella vuodella, toisin kuin useiden muiden kyseisellä direktiivillä tehtyjen muutosten tapauksessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0099"><NO.P>99.</NO.P><TXT>Tätä oikeusvaikutuksen tietoista lykkäämistä on nähdäkseni mahdotonta sovittaa yhteen sen direktiiviehdotuksen perusteluihin sisältyvän toteamuksen kanssa, että ehdotuksella pelkästään <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0132" REF.END="QE0132"/>selkeytetään<QUOT.END REF.START="QS0132" CODE="201D" ID="QE0132"/> 33 artiklan 1 kohtaa. Jos ehdotuksella pelkästään selkeytettiin sitä, mikä oli aina ollut 33 artiklan 1 kohdan todellinen merkitys, sen soveltamisen lykkäämisessä ei olisi mitään mieltä. Loogisesti tästä on näin ollen pääteltävä, että direktiivillä 2017/2455 tehtiin todellakin muutos ja että se <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> edusta tulkintaa, joka olemassa olevalle sanamuodolle olisi joka tapauksessa pitänyt antaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0100"><NO.P>100.</NO.P><TXT>On tärkeää myös muistaa, että työasiakirjasta ilmenevä tarkastelu tehtiin kolme vuotta sen <HT TYPE="ITALIC">jälkeen</HT>, kun käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat liiketoimet oli suoritettu.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. edellä 91 kohta.</P></NOTE> Oikeusvarmuuden periaate on luonnollisesti pidettävä mielessä arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 1 kohtaa tulkittaessa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20131219">19.12.2013</DATE>, <NAME.CASE>BDV Hungary Trading</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-563/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:854">EU:C:2013:854</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Direktiiviä 2017/2455 koskevan ehdotuksen perusteluissa nimittäin viitataan tähän periaatteeseen nimenomaisesti ja todetaan, että käsite <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0133" REF.END="QE0133"/>luovuttaja tai joku muu luovuttajan puolesta<QUOT.END REF.START="QS0133" CODE="201D" ID="QE0133"/> on määriteltävä<?PAGE NO="18"?> arvonlisäverodirektiivissä, jotta direktiivi käsittää myös luovuttajan välillisen osallistumisen juuri oikeusvarmuuden turvaamiseksi. Ilmaisun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0134" REF.END="QE0134"/>suoraan tai välillisesti<QUOT.END REF.START="QS0134" CODE="201D" ID="QE0134"/> lukeminen arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 1 kohdan alkuperäisen version sanamuotoon, kun sitä ei siinä mainita, on suoraan oikeusvarmuuden periaatteen vastaista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0101"><NO.P>101.</NO.P><TXT>Katson näin ollen, että siihen saakka, kunnes direktiivillä 2017/2455 tehdyt muutokset tulevat voimaan <DATE ISO="20210101">1.1.2021</DATE>, arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 1 kohtaa on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Sitä <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> näin ollen pidä tulkita ottaen huomioon <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0135" REF.END="QE0135"/>yhteisön sisäisen tavaroiden etämyynnin<QUOT.END REF.START="QS0135" CODE="201D" ID="QE0135"/> uusi määritelmä, joka sisältää ilmaisun <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0136" REF.END="QE0136"/>myös silloin kun luovuttaja osallistuu välillisesti niiden kuljettamiseen tai lähettämiseen<QUOT.END REF.START="QS0136" CODE="201D" ID="QE0136"/>, tai ikään kuin se olisi jo korvattu 33 artiklan a alakohdalla, jossa viitataan tähän uuteen määritelmään.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Sanamuodon mukainen tulkinta: <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0137" REF.END="QE0137"/>luovuttajan tai jonkun muun tämän puolesta – – lähettämien tai kuljettamien tavaroiden<QUOT.END REF.START="QS0137" CODE="201D" ID="QE0137"/></HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0102"><NO.P>102.</NO.P><TXT>Olen edellä 76–78 kohdassa jo ehdottanut luovuttajan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0138" REF.END="QE0138"/>lähettämien<QUOT.END REF.START="QS0138" CODE="201D" ID="QE0138"/> ja luovuttajan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0139" REF.END="QE0139"/>kuljettamien<QUOT.END REF.START="QS0139" CODE="201D" ID="QE0139"/> tavaroiden määritelmiä. Lisään niihin nyt määritelmän ilmaisulle <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0140" REF.END="QE0140"/>puolesta<QUOT.END REF.START="QS0140" CODE="201D" ID="QE0140"/>. Ehdotan, että tavarat lähetetään tai kuljetetaan luovuttajan puolesta, jos luovuttaja eikä hankkija tekee tosiasiallisesti päätökset siitä, miten tavarat on tarkoitus lähettää tai kuljettaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0103"><NO.P>103.</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen, joka yksin arvioi tosiseikkoja, asia on määrittää – ennakkoratkaisupyynnössä jo esitettyjen tosiseikkojen ja minkä tahansa muun aineiston, jota osapuolet sille esittävät – perusteella, oliko käsiteltävässä asiassa kyseessä olevissa tavaroissa todellisuudessa kyse <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0141" REF.END="QE0141"/>luovuttajan tai jonkun muun tämän puolesta – – lähettämistä tai kuljettamista tavaroista<QUOT.END REF.START="QS0141" CODE="201D" ID="QE0141"/>. Päätelmäänsä tehdessään kansallisen tuomioistuimen olisi muistettava, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0142" REF.END="QE0142"/>taloudellisen ja kaupallisen todellisuuden huomioon ottaminen on yhteisen arvonlisäverojärjestelmän soveltamisen perusedellytys<QUOT.END REF.START="QS0142" CODE="201D" ID="QE0142"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130620">20.6.2013</DATE>, <NAME.CASE>Newey</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-653/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:409">EU:C:2013:409</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0104"><NO.P>104.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä seuraavat osatekijät (joita ei luetella tyhjentävästi) ovat nähdäkseni suoraan tai välillisesti merkityksellisiä: i) luovuttajan asiakkailleen verkkosivustollaan tarjoamien mahdollisten kuljetusvaihtoehtojen valikoima, ii) se, missä määrin luovuttaja ja näitä vaihtoehtoja tarjoavat yritykset liittyvät (mahdollisesti) toisiinsa, iii) sovellettiinko tavaroiden ostamiseen ja kuljetuspalvelujen ostamiseen yhtä ainoaa sopimusta vai erillisiä sopimuksia, iv) milloin velvollisuus maksaa tavarat syntyi, v) milloin ja missä omistusoikeus tavaraan ja siihen liittyvä riski siirtyivät ja vi) mitä järjestelyjä käytettiin tavaroiden ja kuljetuspalvelujen maksamiseen. Kansallisen tuomioistuimen on viime kädessä ratkaistava – kaiken käytettävissään olevan aineiston perusteella –, tekikö KrakVet (tai sen omistama tai määräysvallassa oleva yritys) käytännössä päätökset tavaroiden lähettämisestä tai kuljettamisesta vai tekivätkö KrakVetin yksittäiset asiakkaat nämä päätökset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0105"><NO.P>105.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa kaikki tiedossa olevat tosiseikat eivät viittaa samaan suuntaan, eikä tarinan merkityksellisistä osatekijöistä tiedetä tarpeeksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. edellä 58–62 kohta.</P></NOTE> Korostan, että tosiseikkoja koskevia toteamuksia esitetään ainoastaan ennakkoratkaisupyynnössä. Muu unionin tuomioistuimelle (kirjallisissa huomautuksissa tai suullisesti istunnossa) esitetty aineisto sisältää tietoja, joita kansallinen tuomioistuin saattaa haluta tutkia lähemmin ja tutkia näytön kannalta, kun asia palaa sen käsiteltäväksi.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="19"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0106"><NO.P>106.</NO.P><TXT>Ensinnäkin vaikuttaa siltä, että KrakVet ehdotti verkkosivustollaan yhtä ainoaa mahdollista kuljetusyritystä, samalla kun se antoi mahdollisille asiakkaille mahdollisuuden hoitaa kuljetusjärjestelyt itse. Se ei tarjonnut sivustollaan linkkejä, joiden avulla asiakkaat voisivat ottaa yhteyttä useisiin mahdollisiin kuljetusyrityksiin. (Huomautan tähän väliin, että asiassa KrakVet II<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Vireillä oleva asia C-108/19, KrakVet (jäljempänä asia KrakVet II), jossa Curtea de Apel București (ylioikeus, Bukarest, Romania) on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön.</P></NOTE> esitetystä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että mainitussa asiassa verkkosivustolla <HT TYPE="ITALIC">ehdotettiin</HT> useita eri kuljetusyrityksiä ja että asiakkaat tekivät erilliset sopimukset itse tavaroista ja näiden tavaroiden kuljetuksesta.) KrakVet itse ei tarjonnut kuljetuspalveluja. Toiseksi KrakVetin ja KBGT:n omistajat ovat veljeksiä;<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Tältä osin huomautan, että direktiivin 2006/112 80 artiklan 1 kohdan mukaan läheiset perhesuhteet voidaan ottaa huomioon sen varmistamiseksi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0143" REF.END="QE0143"/>veron perusteena käytetään käypää markkina-arvoa<QUOT.END REF.START="QS0143" CODE="201D" ID="QE0143"/>.</P></NOTE> näiden kahden yrityksen välillä on siten tiiviit perhesuhteet. Kolmanneksi vaikuttaa siltä, että tavaroiden ostamisesta ja kuljetuspalvelujen tarjoamisesta on saatettu tehdä erilliset sopimukset. Neljänneksi ei ole esitetty tosiseikkoja koskevia toteamuksia sen määrittämiseksi täsmällisesti, milloin velvollisuus maksaa tavarat syntyi. Viidenneksi sama pätee kysymykseen siitä, milloin (ja missä) omistusoikeus tavaroihin ja riski niiden vahingoittumisesta tai tuhoutumisesta kokonaan tai osittain siirtyi luovuttajalta hankkijalle. (Huomautan tähän väliin, että istunnossa KrakVet totesi, että sen tuotteet myytiin noudettuna lähettäjältä (EXW). Siten, jos lähetetyt tuotteet vahingoittuvat, tuhoutuvat, katoavat tai varastetaan matkan aikana, asiakas on silti velvollinen maksamaan ne.) Kuudenneksi niissä tapauksissa, joissa KBGT kuljetti tavarat, asiakkaat vaikuttavat joko maksaneen KrakVetille etukäteen sekä tavaroista että kuljetuksesta – asianomainen unkarilainen lähettiyritys siirsi tämän maksun sitten KBGT:n omistajan nimissä olevalle CIB-pankkitilille, ja KrakVet ja KBGT jakoivat sen myöhemmin keskenään. Alle <FT TYPE="NUMBER">8990</FT> HUF:n ostoista KBGT:n kuljetuspalvelu maksoi <FT TYPE="NUMBER">1600</FT> HUF, kun taas tätä suuremmista ostoista KBGT:n kuljetuspalvelu oli saatavilla 70 HUF:n hintaan (summa, joka vaikuttaa niin pieneltä, että se on täysin symbolinen) – KrakVet näet myönsi <FT TYPE="NUMBER">1530</FT> HUF:n alennuksen ostettujen tavaroiden hinnasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0107"><NO.P>107.</NO.P><TXT>Näiden tekijöiden ja minkä tahansa muun sille esitetyn aineiston perusteella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, tekikö tavaroiden lähettämistä tai kuljettamista koskevat päätökset todellisuudessa KrakVet (tai sen omistama tai määräysvallassa oleva yritys) vai tekivätkö KrakVetin yksittäiset unkarilaiset asiakkaat nämä päätökset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0108"><NO.P>108.</NO.P><TXT>Ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</TXT><P>Arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se käsittää ainoastaan tilanteet, joissa luovuttaja tai joku muu tämän puolesta lähettää tai kuljettaa tavarat. Siinä ei käsitellä tilanteita, joissa luovuttaja osallistuu ainoastaan välillisesti tavaroiden lähettämiseen tai kuljettamiseen.</P><P>Jos luovuttaja, omasta aloitteestaan ja päätöksestään, toteuttaa useimmat tai kaikki olennaiset toimet, joita tarvitaan tavaroiden valmistelemiseksi kuljettamista varten, hoitaa järjestelyt tavaroiden noutamiseksi ja niiden matkan alkamiseksi ja luopuu tavaroiden hallinnasta ja määräysvallasta tavaroihin, kyseessä on luovuttajan toteuttama <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0144" REF.END="QE0144"/>lähetys<QUOT.END REF.START="QS0144" CODE="201D" ID="QE0144"/>.</P><P>Jos luovuttaja suorittaa joko itse tai asiamiehensä välityksellä fyysisesti kuljetuksen tai omistaa oikeudellisen yksikön, joka hoitaa kuljetuksen, tai käyttää määräysvaltaa siinä, kyseessä on luovuttajan toteuttama <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0145" REF.END="QE0145"/>kuljetus<QUOT.END REF.START="QS0145" CODE="201D" ID="QE0145"/>.</P><P>Tavarat lähetetään tai kuljetetaan luovuttajan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0146" REF.END="QE0146"/>puolesta<QUOT.END REF.START="QS0146" CODE="201D" ID="QE0146"/>, jos luovuttaja eikä hankkija tekee tosiasiallisesti päätökset siitä, miten tavarat on tarkoitus lähettää tai kuljettaa.</P></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="20"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Oikeuden väärinkäyttö</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0109"><NO.P>109.</NO.P><TXT>Viidennessä kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa kahta käsiteltävänään olevan asian tosiseikkoihin liittyvää tekijää: 1) KBGT on <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0147" REF.END="QE0147"/>etuyhteydessä<QUOT.END REF.START="QS0147" CODE="201D" ID="QE0147"/> KrakVetiin (millä kansallinen tuomioistuin käsittääkseni viittaa siihen, että näiden kahden yrityksen omistajat ovat veljeksiä) ja tarjoaa kuljettamiseen liittymättömiä muita palveluja (ymmärtääkseni tavaroiden pakkaamista niiden lähettämistä varten), mutta 2) asiakas voi vapaasti valita muita kuljetusvaihtoehtoja ostamilleen tavaroille. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, ovatko nämä kaksi seikkaa merkityksellisiä ratkaistaessa, onko KrakVetin menettelyssä kyse unionin arvonlisäverolainsäädännössä tarkoitetusta oikeuden väärinkäytöstä, mikä oikeuttaisi ankarien taloudellisten seuraamusten määräämisen KrakVetille.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0110"><NO.P>110.</NO.P><TXT>Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että lähettäminen ja/tai kuljettaminen suoritettiin luovuttajan eli KrakVetin <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0148" REF.END="QE0148"/>puolesta<QUOT.END REF.START="QS0148" CODE="201D" ID="QE0148"/> eikä yksittäisen asiakkaan puolesta, sen on siinä tapauksessa todellakin pohdittava, olisiko arvonlisäveron maksamista alkuperäjäsenvaltiossa (Puola) eikä määräjäsenvaltiossa (Unkari) pidettävä paitsi virheellisenä myös väärinkäyttönä. Muistutan, että tuomiossa Part Service<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080221">21.2.2008</DATE>, <NAME.CASE>Part Service</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-425/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:108">EU:C:2008:108</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> selitettiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0149" REF.END="QE0149"/>kansallisen tuomioistuimen tehtäviin kuuluu tässä tuomiossa esitettyjen, tulkintaa koskevien seikkojen nojalla päättää, voidaanko arvonlisäveroa sovellettaessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisiin liiketoimiin katsoa liittyvän kuudennessa direktiivissä tarkoitettua oikeuden väärinkäyttöä<QUOT.END REF.START="QS0149" CODE="201D" ID="QE0149"/>. Siten viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi on mielestäni tarpeen tarkastella laajemmin käsiteltävän asian olosuhteita.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0111"><NO.P>111.</NO.P><TXT>Kuten jäljempänä selitän, keskeinen tekijä käsiteltävässä asiassa on se, että KrakVet pyysi <HT TYPE="ITALIC">toimivaltaisilta Puolan viranomaisilta ohjeita</HT> <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0150" REF.END="QE0150"/>sitovan tulkintaratkaisun<QUOT.END REF.START="QS0150" CODE="201D" ID="QE0150"/> muodossa siitä, oliko arvonlisäveroa suoritettava alkuperä- vai määräjäsenvaltiossa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Ks. edellä 63–65 kohta.</P></NOTE> Unionin tuomioistuimen menettelyssä yksikään osapuolista ei ole kiistänyt KrakVetin väitettä, jonka mukaan tähän pyyntöön annettu vastaus sitoi oikeudellisesti sekä KrakVetiä että Puolan arvonlisäveroviranomaisia. Toimivaltaiset Puolan viranomaiset ilmoittivat KrakVetille, että arvonlisäveroa oli suoritettava Puolassa – toisin sanoen, että sovellettiin arvonlisäverodirektiivin 32 artiklaan sisältyvää yleissääntöä eikä sen 33 artiklaan sisältyvää poikkeusta. On riidatonta, että KrakVet tilitti ja maksoi asianmukaisesti arvonlisäveroa Puolassa asian kannalta merkityksellisenä ajanjaksona. Puolan viranomaiset tekivät KrakVetiä koskevan tarkastuksen vuonna 2014. Tämän jälkeen ne vahvistivat aiemmin KrakVetille antamansa vastauksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0112"><NO.P>112.</NO.P><TXT>KrakVet ja Puola viittaavat tuomioon WebMindLicenses<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151217">17.12.2015</DATE> (<NO.CASE>C-419/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:832">EU:C:2015:832</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja väittävät, että verovelvollisella on oikeus hyötyä kansallisten arvonlisäverokantojen välisistä eroista. Ne huomauttavat, että verovelvollisilla on yleensä vapaus valita taloudellisen toimintansa ja verotaakkansa rajoittamisen kannalta asianmukaisimmiksi katsomansa organisaatiorakenteet ja liiketoimiensa toteuttamiskeinot<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101222">22.12.2010</DATE>, <NAME.CASE>RBS Deutschland Holdings</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-277/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:810">EU:C:2010:810</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>SEB bankas</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-532/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:1019">EU:C:2017:1019</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jossa kollegani toteaa, että toimivaltaisilla veroviranomaisilla on velvollisuus pyrkiä kussakin tapauksessa oikeudenmukaiseen tasapainoon laintulkinnan yhtenäisyyden vaatimuksen ja kunkin yksittäistapauksen sellaisten erityisolosuhteiden välillä, joista verovelvolliselle on saattanut syntyä perusteltu luottamus (83 ja 84 kohta).</P></NOTE> ja valita toimintansa kannalta soveltuvimpina pitämänsä liiketoimintarakenteet.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101222">22.12.2010</DATE>, <NAME.CASE>RBS Deutschland Holdings</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-277/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:810">EU:C:2010:810</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>SEB bankas</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-532/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:1019">EU:C:2017:1019</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0083">83</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="21"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0113"><NO.P>113.</NO.P><TXT>Italia väittää, että verovelvolliset eivät saa käyttää unionin oikeutta väärin,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Se vetoaa tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980512">12.5.1998</DATE>, <NAME.CASE>Kefalas ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-367/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:222">EU:C:1998:222</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000323">23.3.2000</DATE>, <NAME.CASE>Diamantis</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-373/97</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:150">EU:C:2000:150</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050303">3.3.2005</DATE>, <NAME.CASE>Fini H</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑32/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:128">EU:C:2005:128</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> kun taas Tšekki, Irlanti, Unkari ja komissio väittävät, että KrakVetin liiketoimintakäytäntö merkitsee väärinkäyttöä, koska siinä pyritään hyötymään kilpailua vääristävästä jäsenvaltioiden arvonlisäverokantojen erosta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ne vetoavat tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060221">21.2.2006</DATE>, <NAME.CASE>Halifax ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-255/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:121">EU:C:2006:121</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0074">74</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151217">17.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>WebMindLicenses</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-419/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:832">EU:C:2015:832</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomioon <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171122">22.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>Cussens</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-251/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:881">EU:C:2017:881</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Yhdistynyt kuningaskunta ei käsitellyt tätä kysymystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0114"><NO.P>114.</NO.P><TXT>Muistutan, että tuomiossa Halifax<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060221">21.2.2006</DATE>, <NAME.CASE>Halifax ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-255/02</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:121">EU:C:2006:121</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0073">73</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0075">75</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> selvennettiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0151" REF.END="QE0151"/>kun verovelvollinen voi valita kahden liiketoimen välillä, [arvonlisäverodirektiivi] ei edellytä, että tämän on valittava se, joka merkitsee korkeamman arvonlisäveron maksamista. Kuten julkisasiamies muistutti ratkaisuehdotuksensa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Julkisasiamies Poiares Maduron ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Halifax ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-255/02, C-419/02 ja C-223/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:200">EU:C:2005:200</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> 85 kohdassa, verovelvollisella on päinvastoin oikeus järjestää toimintansa verorasitustaan keventävällä tavalla<QUOT.END REF.START="QS0151" CODE="201D" ID="QE0151"/>. Näin ollen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0152" REF.END="QE0152"/>arvonlisäveron alalla väärinkäytön olemassaolon toteaminen edellyttää yhtäältä, että [arvonlisäverodirektiivin] ja kansallisen lainsäädännön, jolla [arvonlisäverodirektiivi] pannaan täytäntöön, asianomaisissa säännöksissä säädettyjen edellytysten muodollisesta noudattamisesta huolimatta kyseessä olevien liiketoimien seurauksena on <HT TYPE="ITALIC">sellaisen verotuksellisen edun saaminen, jonka myöntäminen olisi näiden säännösten tavoitteen vastaista</HT><QUOT.END REF.START="QS0152" CODE="201D" ID="QE0152"/>. <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0153" REF.END="QE0153"/>Toisaalta edellytyksenä on myös se, että kaikista objektiivisista seikoista ilmenee, että <HT TYPE="ITALIC">kyseessä olevien toimien keskeinen päämäärä on verotuksellisen edun saaminen</HT><QUOT.END REF.START="QS0153" CODE="201D" ID="QE0153"/> (kursivointi tässä). Nämä edellytykset (jäljempänä Halifax-kriteerit) ovat kumulatiivisia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Näitä kriteereitä on todellakin käsitelty oikeuskirjallisuudessa varsin laajasti. Ks. Vanistendael, F., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0154" REF.END="QE0154"/>Halifax and Cadbury Schweppes: one single European theory of abuse in tax law?<QUOT.END REF.START="QS0154" CODE="201D" ID="QE0154"/>, <HT TYPE="ITALIC">EC Tax Review</HT>, nide 15, 2006, osa G, s. 192–195; Pistone, P., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0155" REF.END="QE0155"/>Abuse of Law in the Context of Indirect Taxation: From (before) Emsland-stärke 1 to Halifax (and beyond)<QUOT.END REF.START="QS0155" CODE="201D" ID="QE0155"/>, <HT TYPE="ITALIC">Prohibition of abuse of Law: A new German principle of EU Law</HT>?, 1. painos, 2011, Hart Publishing, Studies of the Oxford Institute of European and Comparative Studies, Oxford; De la Feria, R., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0156" REF.END="QE0156"/>Giving themselves extra VAT? The ECJ ruling in Halifax<QUOT.END REF.START="QS0156" CODE="201D" ID="QE0156"/>, <HT TYPE="ITALIC">British Tax Review</HT>, nro 2, 2006, s. 119–123 ja De la Feria, R., <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0157" REF.END="QE0157"/>Prohibition of abuse of (community) law: the creation of a new general principle of EC law through tax<QUOT.END REF.START="QS0157" CODE="201D" ID="QE0157"/>, <HT TYPE="ITALIC">Common Market Law Review</HT>, nide 45, 2008, nro 2, s. 395–441.</P></NOTE> Tuomiossa Part Service<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080221">21.2.2008</DATE> (<NO.CASE>C-425/06</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:108">EU:C:2008:108</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> selitettiin, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0158" REF.END="QE0158"/>liiketoimea tai liiketoimia voidaan pitää oikeuden väärinkäyttönä, kun sen tai niiden <HT TYPE="ITALIC">keskeinen päämäärä</HT> on verotuksellisen edun saaminen<QUOT.END REF.START="QS0158" CODE="201D" ID="QE0158"/> (kursivointi tässä). Tähän oikeuskäytäntöön viitataan myös arvonlisäverokomitean työasiakirjassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0115"><NO.P>115.</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa on selvää, että pääasiallisen liiketoimen muodostaa eläinruokien myynti. KrakVetin liiketoiminta koostuu eläinruokien myynnistä, ja näitä tuotteita KrakVetin asiakkaat ovat kiinnostuneita ostamaan. Niiden kuljetuspalvelujen ostaminen, joita tarvitaan eläinruokien saamiseksi KrakVetin Puolassa sijaitsevalta varastolta asiakkaan toimitusosoitteeseen Unkarissa, on liitännäinen tai toissijainen tähän pääasialliseen liiketoimeen nähden. Käsiteltävän asian olosuhteet eivät siten muistuta sen kaltaista täysin keinotekoista järjestelyä, jossa yritys järjestää liiketoimintansa yksinomaisena tarkoituksena minimoida verovelvollisuutensa – mikä on klassinen esimerkki arvonlisäveroon liittyvästä väärinkäytöksestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0116"><NO.P>116.</NO.P><TXT>On kuitenkin myös selvää, että KrakVet sai merkittävää taloudellista hyötyä Puolan (8 prosenttia) ja Unkarin (27 prosenttia) arvonlisäverokantojen erosta. Näin on riippumatta siitä, konkretisoituuko tämä hyöty lisääntyvinä voittoina tai kasvavana markkinaosuutena sen seurauksena, että se pystyy tarjoamaan alhaisempia hintoja loppukuluttajalle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0117"><NO.P>117.</NO.P><TXT>Seuraavaksi lähden siitä <HT TYPE="ITALIC">olettamasta</HT>, että kun tämä asia palaa ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen, kyseinen tuomioistuin katsoo, että kyseessä olevat liiketoimet kuuluvat arvonlisäverodirektiivin 33 artiklan eivätkä 32 artiklan soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="22"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0118"><NO.P>118.</NO.P><TXT>Siinä tapauksessa näistä liiketoimista, joiden arvo ylitti merkittävästi 34 artiklassa säädetyn liiketoimien arvolle asetetun raja-arvon, olisi pitänyt suorittaa arvonlisäveroa Unkarissa. Tällöin verovelvollinen (KrakVet) ja myös Puolan arvonlisäveroviranomaiset olisivat tehneet oikeudellisen virheen, jälkimmäisten tapauksessa vastauksessa, jonka ne olivat antaneet KrakVetin sitovaa tulkintaratkaisua koskevaan pyyntöön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0119"><NO.P>119.</NO.P><TXT>Ensimmäisessä ja toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä tiedustellaan, sitooko alkuperäjäsenvaltion tekemä arvonlisäveron arviointi määräjäsenvaltiota. Tällaisessa arvioinnissa alkuperäjäsenvaltion on mielestäni täytynyt – ehkä implisiittisesti – tarkastella matkan varrella sitä, merkitsivätkö esitetyt järjestelyt väärinkäyttöä, ja katsoa, että näin <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> ollut vaan että ne kuuluivat oikeutetusti arvonlisäverodirektiivin 32 artiklan soveltamisalaan. Koska tässä ratkaisuehdotuksessa tutkitaan ainoastaan neljättä ja viidettä ennakkoratkaisukysymystä, jätän avoimeksi sen, miten ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen olisi vastattava. Lähden jäljempänä näin ollen siitä, että määräjäsenvaltio <HT TYPE="ITALIC">voi</HT> tarkastella sitä, olisiko kyseisestä menettelystä määrättävä seuraamus Halifax-kriteereissä tarkoitettuna oikeuden väärinkäyttönä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0120"><NO.P>120.</NO.P><TXT>Totean aluksi, että arvonlisäveropetosten torjuntaa koskevaan asetukseen ei sisälly säännöksiä, joissa käsiteltäisiin luovuttajien tekemiin sitovaa tulkintaratkaisua koskeviin pyyntöihin vastaamista. Siinä ei myöskään käsitellä sitä, miten yhden jäsenvaltion veroviranomaisten olisi otettava huomioon toisen jäsenvaltion veroviranomaisten antamat tällaiset sitovat vastaukset tai näiden veroviranomaisten tekemien tarkastusten tulokset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0121"><NO.P>121.</NO.P><TXT>Kyseisessä asetuksessa kuitenkin korostetaan toistuvasti jäsenvaltioiden veroviranomaisten yhteistyön tärkeyttä. Tämän yhteistyön, jota pidetään olennaisena arvonlisäverolainsäädännön moitteettoman soveltamisen ja petosten torjunnan kannalta, tärkeydestä ovat osoituksena muun muassa johdanto-osan 7 ja 13 perustelukappale, 1 artiklan 1 kohta (jossa esitetään yhteistyön yleinen laajuus), 7 artiklan 3 kohta (jonka mukaan määräjäsenvaltio voi esittää alkuperäjäsenvaltiolle <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0159" REF.END="QE0159"/>hallinnollista tutkimusta koskevan perustellun pyynnön<QUOT.END REF.START="QS0159" CODE="201D" ID="QE0159"/>), 13 artiklan 1 kohta (jossa velvoitetaan alkuperäjäsenvaltio toimittamaan tietoja ilman edeltävää pyyntöä) ja 29 ja 30 artiklaan sisältyvät yhteistä valvontaa koskevat järjestelyt. Näin ollen voidaan katsoa, että arvonlisäveropetosten torjuntaa koskevalla asetuksella pannaan käytännössä täytäntöön SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön periaate, jonka mukaisesti <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0160" REF.END="QE0160"/>unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään<QUOT.END REF.START="QS0160" CODE="201D" ID="QE0160"/>.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151217">17.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>WebMindLicenses</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-419/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:832">EU:C:2015:832</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0122"><NO.P>122.</NO.P><TXT>Suoraan tämän periaatteen vastaista olisi nähdäkseni, jos toisen jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla olisi sen <HT TYPE="ITALIC">lisäksi</HT>, että ne voivat tehdä kaikki sallitut oikaisut maksettavaksi tulevan arvonlisäveron ja sille kertyvän koron osalta, mahdollisuus määrätä ankara seuraamus (Halifax-kriteereissä tarkoitettuna) oikeuden väärinkäyttönä sellaisesta menettelystä, joka oli nimenomaisesti todettu lailliseksi sen jäsenvaltion, jossa verovelvollinen oli rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi, viranomaisten tekemässä, oikeudellisesti sitovassa arvioinnissa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0123"><NO.P>123.</NO.P><TXT>Suhtaudun myös hyvin varauksellisesti siihen, olisiko tällainen tulos yhteensopiva luottamuksensuojan periaatteen kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0124"><NO.P>124.</NO.P><TXT>Tuomiossa Kreuzmayr<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180221">21.2.2018</DATE> (<NO.CASE>C-628/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:84">EU:C:2018:84</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> unionin tuomioistuin totesi, että oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0161" REF.END="QE0161"/>on kaikilla henkilöillä, joille hallintoviranomaisen toiminnan vuoksi on syntynyt perusteltuja odotuksia, jotka perustuvat viranomaisen hänelle antamiin täsmällisiin vakuutteluihin<QUOT.END REF.START="QS0161" CODE="201D" ID="QE0161"/>. Sitovaa tulkintaratkaisua koskevaan pyyntöön annettu vastaus – joka, pantakoon merkille, sitoi oikeudellisesti sekä verovelvollista että toimivaltaisia viranomaisia – muodostaa juuri tällaisen täsmällisen vakuuttelun.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="23"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0125"><NO.P>125.</NO.P><TXT>Korostan saman tien, että Krakvet <HT TYPE="ITALIC">ei</HT> voinut perustellusti luottaa siihen, että vastauksessa sen Puolan arvonlisäveroviranomaisille esittämään sitovaa tulkintaratkaisua koskevaan pyyntöön todellinen oikeudellinen tila määritettiin oikein ja tavalla, jota ei voida kumota. Oli aina olemassa se mahdollisuus, että toisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset omaksuisivat toisenlaisen näkemyksen ja että – kuten käsiteltävässä asiassa myös tapahtui – asia saatettaisiin kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi ja että unionin tuomioistuimelta pyydettäisiin siitä ennakkoratkaisua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0126"><NO.P>126.</NO.P><TXT>KrakVetillä <HT TYPE="ITALIC">oli</HT> nähdäkseni kuitenkin oikeus edetä sen perusteella, että jos se harjoittaa liiketoimintaansa tiukasti sen ehdotuksen mukaisesti, jonka se oli esittänyt näille viranomaisille pyynnössään, sitä eivät uhkaisi vakavat seuraamukset oikeuden väärinkäytöstä siinä tapauksessa, että oikeudellisesti sitova vastaus osoittautuu lopulta virheelliseksi lainsäädännön nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0127"><NO.P>127.</NO.P><TXT>Oikeuden väärinkäyttö on vakava asia. Jos se näytetään toteen, siitä määrätään oikeutetusti vakavia seuraamuksia. Sitä ei pitäisi väheksyä ja vääristää ulottamalla se koskemaan tilannetta, jossa verovelvollinen on viisaasti pyytänyt neuvoa siitä, miten sen ehdottamaa toimintatapaa olisi luonnehdittava oikein arvonlisäverotuksessa, yksityisen kaupallisen neuvonantajan sijasta sen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, jossa se on rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0128"><NO.P>128.</NO.P><TXT>Siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin yhdy näkemykseeni tästä periaatteellisesta seikasta, esitän seuraavat kaksi lisähuomautusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0129"><NO.P>129.</NO.P><TXT>Ensinnäkin vaikuttaa siltä, että – ainakin – määräjäsenvaltion (Unkari) toimivaltaiset viranomaiset olisivat velvollisia antamaan KrakVetille yksityiskohtaiset perustelut sille, miksi – <HT TYPE="ITALIC">huolimatta</HT> vastauksesta, jonka KrakVet oli saanut sitovaa tulkintaratkaisua koskevaan pyyntöönsä Puolan arvonlisäveroviranomaisilta – ne katsoivat, että menettely, johon se oli kyseisen vastauksen perusteella ryhtynyt, merkitsi oikeuden väärinkäyttöä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20171109">9.11.2017</DATE>, <NAME.CASE>LS Customs Services</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-46/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:839">EU:C:2017:839</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jossa unionin tuomioistuin totesi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0162" REF.END="QE0162"/>kansallisten viranomaisten velvollisuus perustella päätöksensä on erityisen tärkeä, koska sen ansiosta päätöksen adressaatti kykenee puolustamaan oikeuksiaan parhaissa mahdollisissa olosuhteissa ja päättämään kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko hänen etujensa mukaista nostaa päätöksestä kanne. Perusteleminen on tarpeen myös, jotta tuomioistuimet voivat tutkia näiden päätösten laillisuuden<QUOT.END REF.START="QS0162" CODE="201D" ID="QE0162"/> (40 kohta).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0130"><NO.P>130.</NO.P><TXT>Toiseksi muistutan, että tuomiossa Farkas<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170426">26.4.2017</DATE> (<NO.CASE>C-564/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:302">EU:C:2017:302</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> unionin tuomioistuin katsoi, että <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0163" REF.END="QE0163"/>koska unionin lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu niiden seuraamusten osalta, joita sovelletaan unionin [arvonlisäverolainsäädännössä] vahvistetussa järjestelmässä säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämisen vuoksi, jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia valitsemaan niistä asianmukaisilta vaikuttavat seuraamukset. Niiden on kuitenkin käytettävä toimivaltaansa unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden, näin ollen myös suhteellisuusperiaatteen, mukaisesti<QUOT.END REF.START="QS0163" CODE="201D" ID="QE0163"/>. Näin ollen se, että KrakVet toimi Puolan viranomaisten sen sitovaa tulkintaratkaisua koskevaan pyyntöön antaman vastauksen mukaisesti, olisi yksi huomioon otettava tekijä määritettäessä, olisiko Unkarin veroviranomaisten määrättävä KrakVetille seuraamus ja, jos olisi, määritettäessä tämän seuraamuksen asianmukainen taso.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0131"><NO.P>131.</NO.P><TXT>Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:</TXT><P>Jos verovelvollinen pyytää sen jäsenvaltion, jossa se on rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi, toimivaltaisilta viranomaisilta ratkaisua siihen, miten aiottu toimintatapa olisi luokiteltava oikeudellisesti oikein arvonlisäverotuksessa (ja verovelvollinen esittää yksityiskohtaisesti järjestelyt, joita se aikoo käyttää), saa vastauksen, joka sitoo oikeudellisesti verovelvollista ja asianomaisia veroviranomaisia, ja harjoittaa tämän jälkeen liiketoimintaa tiukasti pyynnössä esitetyn mukaisesti (minkä varmistaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä), SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön periaate ja luottamuksensuojan periaate ovat esteenä sille, että toisen<?PAGE NO="24"?> jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset pitävät verovelvollisen toimia asiassa C-255/02, Halifax, vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti oikeuden väärinkäyttönä ja määräävät tästä menettelystä vastaavia seuraamuksia.</P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0132"><NO.P>132.</NO.P><TXT>Ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Fővárosi Közigazgatási és Munkaügyi Bíróságin neljänteen ja viidenteen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastauksia, jotka unionin tuomioistuin antaa ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen:</TXT><P>Neljäs kysymys:</P><P>Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä <DATE ISO="20061128">28.11.2006</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 33 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se käsittää ainoastaan tilanteet, joissa luovuttaja tai joku muu tämän puolesta lähettää tai kuljettaa tavarat. Siinä ei käsitellä tilanteita, joissa luovuttaja osallistuu ainoastaan välillisesti tavaroiden lähettämiseen tai kuljettamiseen.</P><P>Jos luovuttaja, omasta aloitteestaan ja päätöksestään, toteuttaa useimmat tai kaikki olennaiset toimet, joita tarvitaan tavaroiden valmistelemiseksi kuljettamista varten, hoitaa järjestelyt tavaroiden noutamiseksi ja niiden matkan alkamiseksi ja luopuu tavaroiden hallinnasta ja määräysvallasta tavaroihin, kyseessä on luovuttajan toteuttama <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0164" REF.END="QE0164"/>lähetys<QUOT.END REF.START="QS0164" CODE="201D" ID="QE0164"/>.</P><P>Jos luovuttaja suorittaa joko itse tai asiamiehensä välityksellä fyysisesti kuljetuksen tai omistaa oikeudellisen yksikön, joka hoitaa kuljetuksen, tai käyttää määräysvaltaa siinä, kyseessä on luovuttajan toteuttama <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0165" REF.END="QE0165"/>kuljetus<QUOT.END REF.START="QS0165" CODE="201D" ID="QE0165"/>.</P><P>Tavarat lähetetään tai kuljetetaan luovuttajan <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0166" REF.END="QE0166"/>puolesta<QUOT.END REF.START="QS0166" CODE="201D" ID="QE0166"/>, jos luovuttaja eikä hankkija tekee tosiasiallisesti päätökset siitä, miten tavarat on tarkoitus lähettää tai kuljettaa.</P><P>Viides kysymys:</P><P>Jos verovelvollinen pyytää sen jäsenvaltion, jossa se on rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi, toimivaltaisilta viranomaisilta ratkaisua siihen, miten aiottu toimintatapa olisi luokiteltava oikeudellisesti oikein arvonlisäverotuksessa (ja verovelvollinen esittää yksityiskohtaisesti järjestelyt, joita se aikoo käyttää), saa vastauksen, joka sitoo oikeudellisesti verovelvollista ja asianomaisia veroviranomaisia, ja harjoittaa tämän jälkeen liiketoimintaansa tiukasti pyynnössä näille viranomaisille esittämänsä ehdotuksen mukaisesti (minkä varmistaminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä), SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön periaate ja luottamuksensuojan periaate ovat esteenä sille, että toisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset pitävät verovelvollisen toimia asiassa C‑255/02, Halifax, vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti oikeuden väärinkäyttönä ja määräävät tästä menettelystä vastaavia seuraamuksia.</P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>