Jokaisella on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan muutoin kuin yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten, että hänelle suoritetaan kohtuullisessa ajassa oikeudenmukainen korvaus omaisuuden menetyksestä. Omaisuuden käyttöä voidaan säännellä lailla siinä määrin kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä.

Tässä puitepäätöksessä tarkoitetaan:

– –

– –

1.Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet voidakseen tuomita osaksi tai kokonaan menetetyksi rikoksentekovälineet ja sellaisen rikoksen tuottaman hyödyn, josta voi seurata yli yhden vuoden pituinen vankeusrangaistus, tai kyseisen hyödyn arvoa vastaavan määrän omaisuutta.2.Verorikosten osalta jäsenvaltiot voivat käyttää muita menettelyjä kuin rikosoikeudellisia menettelyjä tuomitakseen rikoksentekijän rikoksesta hankkiman hyödyn menetetyksi.

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että 2 ja 3 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden kohteeksi joutuneilla asianosaisilla on oikeuksiensa turvaamiseksi tehokkaita oikeusturvakeinoja.

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

3)rikoksentekovälineillä omaisuutta, jota on osaksi tai kokonaan käytetty tai aiotaan käyttää rikoksen tai rikosten tekemiseen millä tavalla tahansa;4)menetetyksi tuomitsemisella tuomioistuimen määräämää rikokseen liittyvän omaisuuden lopullista menetystä;

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta rikoksentekovälineet ja rikoshyöty tai rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn arvoa vastaava omaisuus voidaan tuomita joko kokonaan tai osittain menetetyiksi rikoksen johdosta annetulla lainvoimaisella tuomiolla, joka voidaan antaa myös menettelyssä, jossa asia tutkitaan ja ratkaistaan vastaajan poissaolosta huolimatta.2.Ainakin tapauksissa, joissa menettämisseuraamusta ei voida tuomita 1 kohdan nojalla siksi, että epäilty tai syytetty on sairas tai paennut, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta rikoshyöty ja rikoksentekovälineet voidaan tuomita menetetyiksi, kun on aloitettu rikosoikeudellinen menettely rikoksesta, joka on omiaan tuottamaan taloudellista hyötyä välittömästi tai välillisesti, ja kun menettely olisi voinut johtaa rikoksesta tuomitsemiseen, jos epäilty tai syytetty olisi voinut osallistua oikeudenkäyntiin.

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta rikoksesta, joka on omiaan tuottamaan taloudellista hyötyä välittömästi tai välillisesti, tuomitulle kuuluva omaisuus voidaan tuomita joko kokonaan tai osittain menetetyksi, jos tuomioistuin on vakuuttunut tapauksen olosuhteiden, mukaan lukien täsmälliset tosiseikat ja saatavilla olevat todisteet, perusteella, että kyseinen omaisuus on peräisin rikollisesta toiminnasta.2.

Tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa rikoksen käsite kattaa vähintään seuraavat:

– –

– –

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta epäillyn tai syytetyn suoraan tai välillisesti kolmannelle osapuolelle siirtämä tai kolmannen osapuolen suoraan tai välillisesti epäillyltä tai syytetyltä hankkima rikoshyöty tai muu omaisuus, jonka arvo vastaa rikoshyödyn arvoa, voidaan tuomita menetetyksi ainakin tapauksissa, joissa kolmas osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää konkreettisten tosiasioiden ja olosuhteiden, myös omaisuuden siirtymisen veloituksetta tai huomattavasti markkina-arvoa alemmasta hinnasta, perusteella, että siirron tai hankinnan tarkoituksena oli menetetyksi tuomitsemisen välttäminen.2.Edellä olevalla 1 kohdalla ei rajoiteta vilpittömässä mielessä toimineiden kolmansien osapuolten oikeuksia.

(1)

Rikosoikeudellisesta vastuusta riippumatta valtiolle menetetyiksi tuomitaan

Artiklan 1 kohta koskee epäillyn tai syytetyn suoraan tai välillisesti kolmannelle osapuolelle [siirtämää] tai kolmannen osapuolen suoraan tai välillisesti epäillyltä tai syytetyltä [hankkimaa rikoshyötyä] tai [muuta omaisuutta], jonka arvo vastaa rikoshyödyn arvoa – –.

– – ainakin tapauksissa, joissa kolmas osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää konkreettisten tosiasioiden ja olosuhteiden – – perusteella, että siirron tai hankinnan tarkoituksena oli menetetyksi tuomitsemisen välttäminen. Kolmen kriteerin on täytyttävä: i) epäillyn tai syytetyn on täytettävä menetetyksi tuomitsemista koskevat edellytykset, ii) epäillyn tai syytetyn on pitänyt siirtää omaisuus kolmannelle henkilölle ja iii) kolmas henkilö on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että siirron tarkoituksena oli menetetyksi tuomitsemisen välttäminen (Nitu, D., Extended and third party confiscation in the European Union teoksessa Rossi, F. (toim.), Improving confiscation procedures in the European Union, Jovene Editore, Napoli, 2019, s. 78).

Unionin tuomioistuin myöntää, ettei kyseisessä artiklassa vahvistettu suoja ole ehdoton, vaan omaisuuden riistäminen on sen mukaan sallittua, jos yleinen etu sitä vaatii. Tässä on otettava huomioon perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohta.

Ibidem, tuomion 87 ja 88 kohta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei kylläkään todennut tuomiossa Atanasov, että tullilain 233 §:n 3 momentin soveltaminen on loukannut omistusoikeutta, mutta se piti tähän oikeuteen puuttumista perusteltuna siksi, että Atanasov oli syyllistynyt tullirikkomukseen.

Ibidem, tuomion 38–49 kohta. Se täsmensi, että kyseisessä tapauksessa Bulgarian tulliviranomaisten oli perusteltua katsoa, että kantaja oli siirtänyt ajoneuvon pois tullivalvonnasta tuomalla sen laittomasti Bulgarian alueelle, joten tulliviranomaisia ei voitu arvostella siitä, että nämä pitivät ajoneuvoa salakuljetettuna. Se totesi lisäksi kantajan ammatilliset olosuhteet arvioituaan, että kantajan voitiin edellyttää tuntevan hallinnolliset menettelyt ja niiden noudattamatta jättämisen seuraukset.