<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><ORDER xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.ORDER><REF.CASE FILE="ECRT12001FIA.0900256101.case.xml"><NO.CASE>T-332/99</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61999B0332</NO.CELEX><NO.SEQ>0007.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>2564</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>2580</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>17</PAGE.TOTAL><AUTHOR>T</AUTHOR></BIB.ORDER><CURR.TITLE><LEFT>MÄÄRÄYS <DATE ISO="20010919">19.9.2001</DATE> — ASIA T-332/99</LEFT><RIGHT>JESTÄDT V. NEUVOSTO JA KOMISSIO</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen</HT></P><P><HT TYPE="UC">tuomioistuimen määräys</HT> (neljäs jaosto)</P><P><DATE ISO="20010919">19 päivänä syyskuuta 2001</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: saksa.</P></NOTE></P></TI></TITLE><ORDER.INIT><P>Asiassa T-332/99,</P></ORDER.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Paul Jestädt,</HT> kotipaikka Großenlüder (Saksa), edustajanaan asianajaja R. J. Seimetz, prosessiosoite Luxemburgissa,</P><PARTY.STATUS>kantajana,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan unionin neuvosto,</HT> asiamiehenään A.-M. Colaert, prosessiosoite Luxemburgissa,</P><P>ja</P><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan yhteisöjen komissio,</HT> asiamiehenään M. Niejahr, prosessiosoite Luxemburgissa,</P><PARTY.STATUS>vastaajina,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS></PARTIES><?PAGE NO="II-2565"?><SUBJECT><P>jossa kantaja vaatii EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan toisen kohdan nojalla korvausta vahingosta, jota hänelle on aiheutunut siitä, että häntä on estetty pitämästä kaupan maitoa asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun maksun soveltamista maito- ja maitotuotealalla koskevista yleisistä säännöistä <DATE ISO="19840331">31 päivänä maaliskuuta 1984</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 857/84 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="090" DATE.PUB="1984" PAGE.FIRST="13">EYVL L 90, s. 13</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on täydennettynä asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun lisämaksun yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä <DATE ISO="19840516">16 päivänä toukokuuta 1984</DATE> annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 1371/84 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="132" DATE.PUB="1984" PAGE.FIRST="11">EYVL L 132, s. 11</REF.DOC.OJ>), soveltamisen vuoksi,</P></SUBJECT><PREAMBLE.GEN><PREAMBLE.INIT><P>EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Mengozzi sekä tuomarit V. Tiili ja R. M. Moura Ramos,</P><P>kirjaaja: H. Jung,</P></PREAMBLE.INIT><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE.GEN><CONTENTS.ORDER><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>määräyksen</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asiaa koskevat oikeussäännöt</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Neuvosto antoi vuonna 1977 yhteisön maidontuotannon vähentämiseksi maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisestä luopumista ja lypsykarjan tuotannon muuttamista koskevasta palkkiojärjestelmästä <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE><?PAGE NO="II-2566"?> asetuksen (ETY) N:o 1078/77 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="131" DATE.PUB="1977" PAGE.FIRST="1">EYVL L 131, s. 1</REF.DOC.OJ>). Asetuksessa tarjottiin palkkio tuottajille sitä vastaan, että he antoivat sitoumuksen maidon kaupan pitämisestä luopumisesta tai lypsykarjatuotannon muuttamisesta lihakarjatuotannoksi viiden vuoden ajaksi.</TXT></NP><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Neuvosto antoi edelleen jatkuneen ylituotannon vähentämiseksi vuonna 1984 maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä <DATE ISO="19680627">27 päivänä kesäkuuta 1968</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 804/68 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="148" DATE.PUB="1968" PAGE.FIRST="13">EYVL L 148, s. 13</REF.DOC.OJ>) muuttamisesta <DATE ISO="19840331">31 päivänä maaliskuuta 1984</DATE> asetuksen (ETY) N:o 856/84 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="090" DATE.PUB="1984" PAGE.FIRST="10">EYVL L 90, s. 10</REF.DOC.OJ>). Edellä mainitulla asetuksella annetussa uudessa 5 c artiklassa otettiin käyttöön <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>lisämaksu<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/>, joka peritään tuottajilta maidosta, jonka määrät ylittävät <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>viitemäärän<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun maksun soveltamista maito- ja maitotuotealalla koskevista yleisistä säännöistä <DATE ISO="19840331">31 päivänä maaliskuuta 1984</DATE> annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 857/84 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="090" DATE.PUB="1984" PAGE.FIRST="13">EYVL L 90, s. 13</REF.DOC.OJ>) vahvistettiin jokaiselle tuottajalle viitemäärä jäsenvaltioiden vuosista 1981—1983 valitseman viitevuoden kuluessa toimitetun tuotannon perusteella. Saksan liittotasavalta valitsi vuoden 1983 viitevuodeksi.</TXT></NP><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="120/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="2321">120/86, Mulder, <DATE ISO="19880428">28.4.1988</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 1988, s. 2321)</REF.DOC.ECR> ja asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="170/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="2355">170/86, Von Deetzen, <DATE ISO="19880428">28.4.1988</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 1988, s. 2355)</REF.DOC.ECR> asetuksen N:o 857/84, sellaisena kuin se on täydennettynä asetuksen (ETY) N:o 804/68 5 c artiklassa tarkoitetun lisämaksun yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä <DATE ISO="19840516">16 päivänä toukokuuta 1984</DATE> annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 1371/84 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="132" DATE.PUB="1984" PAGE.FIRST="11">EYVL L 132, s. 11</REF.DOC.OJ>), luottamuksensuojan periaatteen loukkaamisen vuoksi pätemättömäksi.</TXT></NP><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Neuvosto antoi näiden tuomioiden täytäntöönpanemiseksi asetuksen (ETY) N:o 857/84 muuttamisesta <DATE ISO="19890320">20 päivänä maaliskuuta 1989</DATE> asetuksen (ETY)<?PAGE NO="II-2567"?> N:o 764/89 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="084" DATE.PUB="1989" PAGE.FIRST="2">EYVL L 84, s. 2</REF.DOC.OJ>). Tämän asetuksen muutoksen nojalla annettiin niin sanottu <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>erityinen<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/> viitemäärä (ns. kiintiö) sellaisille tuottajille, jotka olivat antaneet sitoumuksen maidon kaupan pitämisestä luopumisesta tai tuotannon muuttamisesta. Näitä tuottajia kutsutaan SLOM I -tuottajiksi.</TXT></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Erityisen viitemäärän saamiseksi vaadittiin useiden edellytysten täyttymistä. Yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-189/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-4539">C-189/89, Spagl (Kok. 1990, s. I-4539)</REF.DOC.ECR> ja asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-217/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-4585">C-217/89, Pastätter (Kok. 1990, s. I-4585)</REF.DOC.ECR> <DATE ISO="19901211">11.12.1990</DATE> antamissaan tuomioissa tietyt näistä edellytyksistä pätemättömiksi.</TXT></NP><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Neuvosto antoi näiden tuomioiden jälkeen asetuksen N:o 857/84 muuttamisesta <DATE ISO="19910613">13.6.1991</DATE> asetuksen N:o 1639/91 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="150" DATE.PUB="1991" PAGE.FIRST="35">EYVL L 150, s. 35</REF.DOC.OJ>), jossa kysymyksessä oleville tuottajille myönnettiin erityinen viitemäärä. Näitä tuottajia kutsutaan SLOM II -tuottajiksi.</TXT></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 857/84 3 a artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään lisäksi niin sanotusta päällekkäisyyden kieltävästä säännöstä. Säännöksen mukaan kaupan pitämisestä luopumispalkkion luovutuksen saajat voivat saada hyväkseen erityisen viitemäärän vain, jos he eivät olleet aiemmin saaneet viitemäärää sellaisen toisen maa-alueen osalta, jota ei koskenut kaupan pitämisestä luopumista tai tuotannon muuttamista koskeva sitoumus, asetuksen N:o 857/94 2 artiklan mukaisesti. Tuottajia, jotka eivät ole saaneet viitemäärää, koska tällainen on jo myönnetty heille toisen maa-alueen osalta, kutsutaan SLOM III -tuottajiksi.</TXT></NP><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 857/84 3 a artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu päällekkäisyyden kieltävä sääntö todettiin niin ikään pätemättömäksi yhteisöjen tuomioistuimen asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-264/90" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-6285">C-264/90, Wehrs, <DATE ISO="19921203">3.12.1992</DATE> antamalla tuomiolla (Kok. 1992, s. I-6285)</REF.DOC.ECR>, koska sääntö loukkasi luottamuksensuojan periaatetta.</TXT></NP><?PAGE NO="II-2568"?><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Tämän tuomion täytäntöönpanemiseksi neuvosto antoi tietyille maidon ja maitotuotteiden tuottajille myönnettävästä erityisviitemäärästä <DATE ISO="19930719">19 päivänä heinäkuuta 1993</DATE> asetuksen (ETY) N:o 2055/93 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="187" DATE.PUB="1993" PAGE.FIRST="8">EYVL L 187, s. 8</REF.DOC.OJ>). Tässä asetuksessa säädetään erityisestä viitemäärästä, joka annetaan sellaisille tuottajille, jotka ovat kaupan pitämisestä luopumispalkkion luovutuksensaajia ja jotka oli suljettu pois asetuksen N:o 857/84 3 a artiklan soveltamisalasta sen vuoksi, että he olivat saaneet viitemäärän muuta tilaa varten tämän asetuksen 2 tai 6 artiklan perusteella.</TXT></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Tällä välin asetuksen N:o 857/84 pätemättömäksi toteamiseen asiassa Mulder I annetussa tuomiossa johtaneen kanteen nostaneista tuottajista yksi oli nostanut yhdessä muiden tuottajien kanssa neuvostoa ja komissiota vastaan vahingonkorvauskanteen, jossa kantajat vaativat niiden vahinkojen korvaamista, jotka heille olivat aiheutuneet siksi, ettei heille ollut myönnetty tämän asetuksen soveltamisen perusteella viitemäärää.</TXT></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin totesi yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-104/89+C-37/90" YEAR="1992" PAGE.ECR="I-3061">C-104/89 ja C-37/90, Mulder ym. vastaan neuvosto ja komissio, <DATE ISO="19920519">19.5.1992</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 1992, s. I-3061, Kok. Ep. XII, s. I-99)</REF.DOC.ECR>, että yhteisö on vastuussa näistä vahingoista, ja kehotti asianosaisia sopimaan korvausten suuruudesta, jollei yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmästä päätöksestä muuta johdu.</TXT></NP><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Koska neuvosto joutui vastatusten lukuisten asiaan osallisten tuottajien kanssa ja sillä oli vaikeuksia neuvotella yksilöllisiä sopimuksia, se antoi tämän tuomion jälkeen tietyille maidon ja maitotuotteiden tuottajille, jotka eivät ole voineet tilapäisesti harjoittaa toimintaansa, tarjottavasta hyvityksestä <DATE ISO="19930722">22 päivänä heinäkuuta 1993</DATE> asetuksen (ETY) N:o 2187/93 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="196" DATE.PUB="1993" PAGE.FIRST="6">EYVL L 196, s. 6</REF.DOC.OJ>).</TXT></NP><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-195/94+T-202/94" YEAR="1997" PAGE.ECR="II-2247">T-195/94 ja T-202/94, Quiller ja Heusmann vastaan neuvosto ja komissio, <DATE ISO="19971209">9.12.1997</DATE> antamassaan tuomiossa (Kok. 1997, s. II-2247)</REF.DOC.ECR>, että yhteisö on vastuussa SLOM III -tuottajille edellä mainitussa asiassa Wehrs pätemättömäksi todetun päällekkäisyyden kieltävän säännön soveltamisesta aiheutuneista vahingoista.</TXT></NP><?PAGE NO="II-2569"?><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Neuvosto antoi edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Quiller ja Heusmann annetun tuomion jälkeen tietyille ammattinsa harjoittamisesta tilapäisesti estyneille maidon tai maitotuotteiden tuottajille esitettävästä korvaustarjouksesta <DATE ISO="19981022">22 päivänä lokakuuta 1998</DATE> asetuksen (EY) N:o 2330/98 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="291" DATE.PUB="1998" PAGE.FIRST="4">EYVL L 291, s. 4</REF.DOC.OJ>).</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asian perustana olevat tosiseikat</P></TI></TITLE><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Kantaja on maidontuottaja Saksassa. Hän oli ottanut omien viljelymaidensa lisäksi <DATE ISO="19790918">18.9.1979</DATE> vuokralle maa-alueen, joka kuului Motzin omistamaan Großenlüderissä (Saksa) sijaitsevaan maatilaan.</TXT></NP><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Motz oli allekirjoittanut sitoumuksen kaupan pitämisestä luopumisesta, joka loppui <DATE ISO="19850630">30.6.1985</DATE>. Tämän sitoumuksen mukaisesti myös kantaja luopui tuottamasta rehua maidontuotantoa varten sillä maa-alueella, jonka hän oli vuokrannut Motzilta.</TXT></NP><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Kantajalle myönnettiin viitemäärä hänelle kuuluvien maa-alueiden osalta asetuksen N:o 857/84 voimaantulon jälkeen. Kantaja ei sitä vastoin saanut viitemäärää Motzilta vuokraamansa maa-alueen osalta, jota koskeva sitoumus kaupan pitämisestä luopumisesta oli loppunut vuonna 1985, koska hän ei olluttuottanut maitoa tällä maa-alueella vuonna 1983.</TXT></NP><?PAGE NO="II-2570"?><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 764/89 voimaantulon jälkeen toimivaltaiset Saksan viranomaiset kieltäytyivät uudestaan <DATE ISO="19891003">3.10.1989</DATE> tekemällään päätöksellä myöntämästä kantajalle viitemäärää tälle samalle maa-alueelle vedoten asetuksen N:o 857/84 3 a artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuun päällekkäisyyden kieltävään sääntöön.</TXT></NP><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 2055/93 voimaantulon ja Verwaltungsgericht Kasselin <DATE ISO="19970618">18.6.1997</DATE> antaman tuomion jälkeen toimivaltaiset Saksan viranomaiset myönsivät kantajalle <DATE ISO="19970820">20.8.1997</DATE> tekemällään päätöksellä viitemäärän vuokrattujen maa-alueiden osalta.</TXT></NP><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Kantaja lähetti komissiolle <DATE ISO="19971008">8.10.1997</DATE> kirjeen, jossa hän vaati korvausta vahingosta, joka hänelle oli aiheutunut ajanjaksona, joka alkoi <DATE ISO="19850701">1.7.1985</DATE>, eli kyseisiä maa-alueita koskevan kaupan pitämisestä luopumisesta tehdyn sitoumuksen päättymisen jälkeisenä päivänä, ja loppui <DATE ISO="19930801">1.8.1993</DATE>, jolloin asetus N:o 2055/93 tuli voimaan.</TXT></NP><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Komissio vastasi <DATE ISO="19971103">3.11.1997</DATE> päivätyllä kirjeellään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>Sen kysymyksen osalta, voisivatko ne maidontuottajat, jotka ovat saaneet asetuksen N:o 2055/93 perusteella viitemäärän, saada vahingonkorvausta, komissio katsoo, ettei se ole vastuussa viitemäärän myöntämiseen mahdollisesti liittyvistä tappioista.</P><?PAGE NO="II-2571"?><P>Niin kauan kuin yhteisöjen tuomioistuin ei ole lausunut toisin tyyppitapauksissa Heusmann — — ja Quiller — — komissio ei voi ehdottaa vahingonkorvausta maidontuottajille, joita asia koskee.<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Kantaja uudisti vahingonkorvausvaatimuksensa päiväämättömällä, komissiolle <DATE ISO="19980209">9.2.1998</DATE> saapuneella kirjeellä, jossa hän vetosi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tällä välin edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Quiller ja Heusmann vastaan neuvosto ja komissio antamaan tuomioon.</TXT></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Komissio vastasi <DATE ISO="19980303">3.3.1998</DATE> päivätyllä kirjeellä, että se oli tutkimassa menettelytapoja, joiden mukaisesti vahingonkorvaus maksettaisiin niille tuottajille, joihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin viittaa mainitussa tuomiossa. Välttääkseen kanteen nostamisen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa komissio sitoutui luopumaan kantajaan nähden vetoamasta EY:n tuomioistuimen perussäännön 43 artiklassa tarkoitettuun vanhentumiseen, mikäli kantajan oikeus saada vahingonkorvausta ei ollut vielä vanhentunut kirjeen saamishetkellä. Kirjeessä todettiin myös, että tämä sitoumus oli voimassa päivämäärään, joka ilmoitettaisiin kantajalle edellä mainittujen menettelytapojen mukaisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>Bundesanstalt für Landwirtschaft und Ernährung (liittovaltion maatalous- ja elintarvikevirasto, jäljempänä BLE) teki kantajalle <DATE ISO="19990511">11.5.1999</DATE> päivätyllä kirjeellä neuvoston ja komission nimissä ja lukuun hyvitystarjouksen asetuksen N:o 2330/98 soveltamiseksi. Tämä tarjous kattoi vahingon, joka oli aiheutunut kantajalle 9.2.—<DATE ISO="19930801">1.8.1993</DATE>. BLE muistutti kirjeessä nimenomaisesti siitä kolmen kuukauden määräajasta, jossa hyvitystarjous on hyväksyttävä kirjeen vastaanottamispäivästä laskettuna.</TXT></NP><?PAGE NO="II-2572"?><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Kantaja vaati <DATE ISO="19990709">9.7.1999</DATE> päivätyllä kirjeellään BLE:tä tarkistamaan <DATE ISO="19990511">11.5.1999</DATE> päivättyä tarjoustaan, koska hän ei ollut samaa mieltä korvattavasta ajanjaksosta.</TXT></NP><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>BLE vastasi <DATE ISO="19990727">27.7.1999</DATE> päivätyllä kirjeellään, että se kieltäytyi muuttamasta tarjoustaan. Se muistutti hyvitystarjouksen hyväksymisen määräajasta ja kehotti kantajaa kääntymään suoraan komission puoleen.</TXT></NP><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>Kantaja uudisti hyvitystarjouksen tarkistusvaatimuksen komissiolle <DATE ISO="19990811">11.8.1999</DATE> osoitetulla kirjeellä.</TXT></NP><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Komissio hylkäsi vaatimuksen <DATE ISO="19990922">22.9.1999</DATE> päivätyllä kirjeellään, koska kantaja ei ollut hyväksynyt tarjousta säädetyssä määräajassa ja hänen mahdollinen oikeutensa vahingonkorvaukseen oli siten vanhentunut kokonaan.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>Kantaja on nostanut <DATE ISO="19991124">24.11.1999</DATE> ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jättämällään kannekirjelmällä tämän kanteen.</TXT></NP><?PAGE NO="II-2573"?><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>velvoittaa vastaajat maksamaan <FT TYPE="DECIMAL">67522,36</FT> Saksan markan korvauksen <DATE ISO="19850701">1.7.1985</DATE> alkaen laskettaville korkoineen</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP><NP><NO.P>32</NO.P><TXT>Neuvosto ja komissio vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>jättää kanteen tutkimatta</P></ITEM><ITEM><P>toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Kanteen tutkittavaksi ottaminen</P></TI></TITLE><NP><NO.P>33</NO.P><TXT>Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artiklan mukaan jos kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi jatkamatta asian käsittelyä ratkaista asian perustellulla määräyksellä.</TXT></NP><?PAGE NO="II-2574"?><NP><NO.P>34</NO.P><TXT>Tässä tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että se on saanut riittävästi selvitystä asian asiakirja-aineistosta voidakseen ratkaista tutkittavaksi ottamisen jatkamatta asian käsittelyä.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>35</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että hänellä on oikeus saada korvausta niistä vahingoista, jotka hänelle on aiheutunut SLOM III -tuottajana, ajanjaksona, joka alkoi <DATE ISO="19850701">1.7.1985</DATE>, eli kaupan pitämisestä luopumisesta Motzilta vuokratun maa-alueen osalta tehdyn sitoumuksen päättymisen jälkeisenä päivänä, ja loppui <DATE ISO="19930801">1.8.1993</DATE>, jolloin asetus N:o 2055/93 tuli voimaan.</TXT></NP><NP><NO.P>36</NO.P><TXT>Kantaja väittää, että hänen vaatimuksensa vanhentumisaika alkoi kulua vasta <DATE ISO="19970820">20.8.1997</DATE>, jolloin hän sai toimivaltaisilta kansallisilta viranomaisilta viitemäärän. Vanhentumisaika ei voinut alkaa kulua ennen tätä päivää, koska komissio kieltäytyi asetusta N:o 2330/98 soveltamalla tekemästä hyvitystarjousta tuottajille, jotka eivät olleet saaneet viitemäärää vahingonkorvaushakemuksen esittämispäivään mennessä. Siten vanhentumisaika saattoi alkaa vasta siitä päivästä, jolloin komissio tunnusti, että oikeus vahingonkorvaukseen on olemassa.</TXT></NP><NP><NO.P>37</NO.P><TXT>Lisäksi kantaja ei olisi voinut ennen tätä päivää jättää komissiolle vahingonkorvaushakemusta, koska hänen oikeuttaan kiintiöön ei ollut vielä vahvistettu eikä hakemuksen jättäminen olisi siten tuottanut mitään tulosta. Kantaja viittaa tältä osin Bundesverwaltungsgerichtin <DATE ISO="19981209">9.12.1998</DATE> antamaan tuomioon, jonka<?PAGE NO="II-2575"?> mukaan sellaisen hakemuksen myöhässä jättäminen, jota ei ole jätetty sen vuoksi, ettei sillä ole ollut mahdollisuuksia tulla hyväksytyksi, ei ole laitonta jos menestymismahdollisuudet ovat muuttuneet.</TXT></NP><NP><NO.P>38</NO.P><TXT>Kantaja kiistää vastaajien väitteen, jonka mukaan komission <DATE ISO="19971103">3.11.1997</DATE> päivättyyn kirjeeseen olisi sisältynyt hänen <DATE ISO="19971008">8.10.1997</DATE> päivätyssä kirjeessään jättämän vahingonkorvaushakemuksen nimenomainen hylkääminen siten, että hänen olisi pitänyt nostaa kumoamiskanne säädetyssä määräajassa vanhentumisajan katkaisemiseksi. Hänen mukaansa komission olisi pitänyt esittää yksityiskohtaiset perustelut ja tarvittaessa mainita mahdolliset muutoksenhakukeinot, mikäli sen tarkoituksena oli hakemuksen hylkääminen. Komission vastauksen lyhyyden ja muotoilun perusteella esillä olevassa asiassa oli kohtuullista olettaa, että se katsoi kantajan kuuluvan vahingonkorvauksen edunsaajien piiriin, mikäli ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoisi kanteen perustelluksi edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Quiller ja Heusmann vastaan neuvosto ja komissio annettavassa tuomiossa.</TXT></NP><NP><NO.P>39</NO.P><TXT>Vastaajat väittävät, että kantajan hakemus on vanhentunut.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>40</NO.P><TXT>EY:n tuomioistuimen perussäännön 43 artiklassa tarkoitettu vanhentumisaika voi alkaa kulua vasta, kun kaikki vahingonkorvausvelvollisuuden perusteena olevat edellytykset ovat täyttyneet, eli silloin kun kysymyksessä on lainsäädäntötoimesta aiheutuva vastuu, vanhentumisaika ei voi alkaa, ennen kuin tästä toimesta aiheutuvat vahinkoseuraukset ovat syntyneet. Nämä edellytykset ovat, että yhteisön toimielin on toiminut lainvastaisesti, että väitetty vahinko on tosiasiassa syntynyt ja että tämän toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-20/94" YEAR="1997" PAGE.ECR="II-595">T-20/94, Hartmann v. neuvosto ja komissio, tuomio <DATE ISO="19970416">16.4.1997</DATE>, Kok. 1997, s. II-595, 107 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><?PAGE NO="II-2576"?><NP><NO.P>41</NO.P><TXT>Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, kun vahinko johtuu mahdottomuudesta käyttää hyväksi viitemäärää, vanhentumisaika alkaa siitä päivästä, jona tuottaja ei maidon kaupan pitämisestä luopumisesta antamiensa sitoumusten voimassaolon päättymisen jälkeen voinut aloittaa uudelleen maidon toimittamista siksi, että hänelle oli kieltäydytty myöntämästä viitemäärää. Siten yhteisön vahingonkorvausvelvollisuuden perusteena olevat edellytykset ovat täyttyneet tuona päivänä (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-554/93" YEAR="1997" PAGE.ECR="II-563">T-554/93, Saint ja Murray v. neuvosto ja komissio, tuomio <DATE ISO="19970416">16.4.1997</DATE>, Kok. 1997, s. II-563, 87 kohta</REF.DOC.ECR> ja edellä mainittu asia Hartmann v. neuvosto ja komissio, tuomion 130 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>42</NO.P><TXT>Tämän johdosta vanhentumisaika on esillä olevassa asiassa alkanut kulua <DATE ISO="19850701">1.7.1985</DATE>, eli kaupan pitämisestä luopumisesta Motzilta vuokratun maa-alueen osalta tehdyn sitoumuksen päättymisen jälkeisenä päivänä.</TXT></NP><NP><NO.P>43</NO.P><TXT>Tältä osin kantaja ei voi väittää, että vanhentumisaika ei voinut alkaa kulua ennen kuin hänelle myönnettiin kiintiö, jonka myöntämisen edellytyksenä komissio piti sitä, että oikeus korvaukseen oli tunnustettu asetuksen N:o 2330/98 puitteissa. Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo todennut asetuksen N:o 2187/93 osalta, perustaessaan SLOM I ja II -tuottajien kiinteän hyvitysjärjestelmän, jonka mukaisesti asetus N:o 2330/98 hyväksyttiin, neuvosto on tosiasiassa antanut korvaukseen oikeutetuille tuottajille ylimääräisen keinon korvauksen saamiseksi, koska heillä oli jo mahdollisuus EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan toisen kohdan mukaisen vahingonkorvauskanteen nostamiseen (em. asia Saint ja Murray v. neuvosto ja komissio, tuomion 40 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>44</NO.P><TXT>Sen ajanjakson määrittelemiseksi, jolloin vahinko on aiheutunut, on syytä todeta, että vahinko ei aiheutunut välittömästi. Vahinko on ilmaantunut sen ajan kuluessa, jona kantaja ei ole voinut saada viitemäärää, eli kuten kantaja on itse todennut, <DATE ISO="19930801">1.8.1993</DATE> eli asetuksen N:o 2055/93 voimaantuloon saakka. Kysymys<?PAGE NO="II-2577"?> on jatkuvasti aiheutuneesta vahingosta, joka toistuu päivittäin (ks. em. asia Hartmann v. neuvosto ja komissio, tuomion 132 kohta). Oikeus vahingonkorvaukseen koskee siten päivittäin alkaneita peräkkäisiä ajanjaksoja, jolloin kaupan pitäminen ei ole ollut mahdollista.</TXT></NP><NP><NO.P>45</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että EY:n tuomioistuimen perussäännön 43 artiklan mukaan yli viisi vuotta ennen vanhentumisen keskeyttävää tointa syntyneet vahingot ovat vanhentuneita, ilman että vanhentuminen vaikuttaa myöhemmin syntyneisiin oikeuksiin (em. asia Hartmann v. neuvosto ja komissio, tuomion 132 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>46</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että sen määrittelemiseksi, miltä osin vahingonkorvauskanne on vanhentunut, on määriteltävä päivä, jona vanhentumisaika on keskeytetty.</TXT></NP><NP><NO.P>47</NO.P><TXT>EY:n tuomioistuimen perussäännön 43 artiklan mukaan vanhentumisaika keskeytyy ainoastaan, jos asia pannaan vireille yhteisöjen tuomioistuimissa tai asiassa esitetään sitä ennen vaatimus toimivaltaiselle yhteisön toimielimelle; viimeksi mainitussa tapauksessa vanhentumisaika keskeytyy ainoastaan, jos vaatimuksen jälkeen nostetaan kanne tilanteen mukaan EY 230 tai EY 232 artiklassa säädetyssä määräajassa (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="11/72" YEAR="1973" PAGE.ECR="417">11/72, Giordano v. komissio, tuomio <DATE ISO="19730405">5.4.1973</DATE>, Kok. 1973, s. 417, 6 kohta</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="T-222/97" YEAR="1998" PAGE.ECR="II-4175">T-222/97, Steffens v. neuvosto ja komissio, tuomio <DATE ISO="19981125">25.11.1998</DATE>, Kok. 1998, s. II-4175, 35 ja 42 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>48</NO.P><TXT>Kantaja ei voi vedota vanhentumisajan keskeyttämiseksi komissiolle <DATE ISO="19971008">8.10.1997</DATE> osoittamaansa kirjeeseen, johon komissio vastasi <DATE ISO="19971103">3.11.1997</DATE>, koska hän ei nostanut kannetta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa komission vastauksen jälkeen.</TXT></NP><?PAGE NO="II-2578"?><NP><NO.P>49</NO.P><TXT>Kantaja ei voi tältä osin vedota komission vastauksen epämääräisyyteen. Kuten vastauksen lainauksesta edellä 22 kohdassa käy ilmi, siinä on käytetty ilmaisuja, jotka selkeästi ilmaisevat kantajan vaatimuksen hylkäämisen, vaikkakin komissio implisiittisesti osoitti, että se muuttaa kantaansa, jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa yhteisön vastuulliseksi SLOM III -tuottajille aiheutuneista vahingoista edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Quiller ja Heusmann vastaan neuvosto ja komissio annettavassa tuomiossa. Lisäksi kantaja itse myönsi hylkäämisen komission <DATE ISO="19980209">9.2.1998</DATE> vastaanottamassa päiväämättömässä kirjeessä, koska siinä luki seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>Kerrotte kirjeessänne [<DATE ISO="19971103">3.11.1997</DATE>], ettette voi hyväksyä esittämääni vahingonkorvaushakemusta — —.<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>50</NO.P><TXT>Kantaja ei voi myöskään vedota siihen, että komissio ei ilmoittanut muutoksenhakukeinoja, perustellakseen sen, ettei hän nostanut vahingonkorvauskannetta kahden kuukauden kuluessa <DATE ISO="19971103">3.11.1997</DATE> päivättyyn kirjeeseen sisältyneen hylkäämisen jälkeen, sillä oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>koska yhteisön oikeudessa ei ole nimenomaista säännöstä, yhteisöjen hallinto- tai oikeusviranomaisilla ei — — voida katsoa olevan yleistä velvollisuutta ilmoittaa yksityisille oikeussubjekteille niiden käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista eikä niiden käyttöedellytyksistä<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/> (asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-153/98 P" YEAR="1999" PAGE.ECR="I-1441">C-153/98 P, Guérin automobiles v. komissio, määräys <DATE ISO="19990305">5.3.1999</DATE>, Kok. 1999, s. I-1441, 15 kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP><NP><NO.P>51</NO.P><TXT>Lopuksi, kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo lausunut asetuksen N:o 2187/93 soveltamisen osalta, komission <DATE ISO="19980303">3.3.1998</DATE> kirjeeseen sisältyneeseen vanhentumisaikaan vetoamisesta luopuminen oli yksipuolinen toimi, jonka päämääränä oli rajoittaa nostettujen kanteiden määrää rohkaisemalla tuottajia<?PAGE NO="II-2579"?> odottamaan asetuksella N:o 2330/98 käyttöön otettavaa kiinteää hyvitysjärjestelmää (em. asia Steffens v. neuvosto ja komissio, tuomion 38 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>52</NO.P><TXT>Asetuksessa N:o 2330/98 säädettiin tältä osin, että asianomaiset tuottajat voivat pyytää, että heille osoitetaan hyvitystarjous, jonka hyväksymisaika oli kolme kuukautta. Edellä mainittu luopuminen menetti tavoitteensa vuoksi vaikutuksensa hyvitystarjouksen hyväksymisajan jälkeen. Esillä olevassa asiassa tämä määräaika meni umpeen <DATE ISO="19990811">11.8.1999</DATE> ilman, että kantaja olisi hyväksynyt tarjousta.</TXT></NP><NP><NO.P>53</NO.P><TXT>Voidakseen tässä tapauksessa hyötyä mainittuun kirjeeseen sisältyneestä vanhentumisaikaan vetoamisesta luopumisesta ja sen seurauksena saada vanhentumisaika keskeytetyksi EY:n tuomioistuimen perussäännön 43 artiklan mukaisesti, kantajan olisi pitänyt nostaa esillä oleva kanne viimeistään kahden kuukauden kuluessa tarjouksen hyväksymismääräajan mentyä umpeen, eli <DATE ISO="19991017">17.10.1999</DATE>, mukaan lukien pitkistä etäisyyksistä johtuva määräajan pidennys.</TXT></NP><NP><NO.P>54</NO.P><TXT>Koska kantaja ei tehnyt näin, vasta kanteen nostaminen <DATE ISO="19991124">24.11.1999</DATE> keskeytti vanhentumisajan. Koska kantajan kärsimä vahinko loppui <DATE ISO="19930801">1.8.1993</DATE>, jolloin asetus N:o 2055/93 tuli voimaan, kanne on nostettu myöhässä, sillä oikeus vahingonkorvaukseen oli jo vanhentunut.</TXT></NP><NP><NO.P>55</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="II-2580"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>56</NO.P><TXT>Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska vastaajat ovat sitä vaatineet.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)</P><P>on määrännyt seuraavaa:</P></INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.ORDER><SIGNATURE.CASE><P>Annettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20010919">19 päivänä syyskuuta 2001</DATE>.</P><SIGNATORY><P>H.Jung</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>P. Mengozzi</P><P>neljännen jaoston puheenjohtaja</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></ORDER>