(1)

Asetuksen (EU) 2015/2120 5 a artiklan 1 kohdassa vahvistetut EU:n sisäisen viestinnän vähittäishintakatot, jotka tulivat voimaan kaikissa jäsenvaltioissa 15 päivänä toukokuuta 2019, asetettiin tasolle, jolla yleisesti saatavilla olevien numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat pystyivät kattamaan kustannuksensa, mikä oli oikeasuhteinen toimenpide sekä matkapuheluiden että kiinteän verkon puheluiden markkinoilla. Näillä toimenpiteillä, joiden voimassaolon oli määrä päättyä 14 päivänä toukokuuta 2024 asetuksen (EU) 2015/2120, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1971 (2), 10 artiklan nojalla, pyrittiin varmistamaan, että kuluttajilta ei veloiteta kohtuuttomia hintoja EU:n sisäisestä viestinnästä.

(2)

Asetuksen (EU) 2015/2120 10 artiklan 5 kohdalla jatketaan vähittäishintakattojen soveltamista EU:n sisäisessä viestinnässä 30 päivään kesäkuuta 2032. Saman asetuksen 5 a artiklan 9 kohdan mukaan komissio arvioi 5 a artiklaa uudelleen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2027 ja voi tarvittaessa päättää antaa lainsäädäntöehdotuksen sen muuttamiseksi.

(3)

Asetuksen (EU) 2015/2120 5 a artiklan 8 kohdan mukaisesti palveluntarjoajat, jotka päättävät vapaaehtoisesti olla veloittamatta kuluttajilta eri vähittäishintoja kotimaisessa ja EU:n sisäisessä viestinnässä, on vapautettava EU:n sisäiselle viestinnälle asetettujen vähittäishintakattojen soveltamisesta, jollei kohtuullisen käytön politiikasta muuta johdu. Tällaisessa tapauksessa ne vapautetaan EU:n sisäiseen viestintään sovellettavista säännellyistä hinnoista. Kohtuullisen käytön politiikka on suojatoimi, jonka avulla palveluntarjoajat voivat poiketa yhtenäishinnoittelusta ja soveltaa lisämaksuja silloin, kun kuluttajan käyttö EU:n sisäisessä viestinnässä ylittää ehdot, jotka palveluntarjoaja on asettanut määritellessään EU:n sisäisen viestinnän tyypillisen käytön tietyssä jäsenvaltiossa.

(4)

Ensinnäkin ehdoissa, joissa määritellään tyypillinen käyttö, olisi täsmennettävä ne EU:n sisäisen viestinnän määrät, joiden rajoissa kuluttajat voivat yksikkökohtaisesti laskettuna kuluttaa viestintää EU:n sisäisinä puheluina ja tekstiviesteinä voimassa olevilla kotimaisilla vähittäishinnoilla, jotka ovat linjassa palveluntarjoajan hinnoittelumallin kanssa ja jotka kattavat laajasti kuluttajien käyttötapoja, mukaan lukien erityisesti kuluttajat, joilla on suhteellisen suuri EU:n sisäisen viestinnän kulutus kuukaudessa ja jotka edelleen käyttävät pääasiassa perinteisiä viestintätapoja, kuten puheluita tai tekstiviestejä. Toiseksi tyypillisen käytön määrittävissä ehdoissa olisi täsmennettävä niiden soveltamisjakso. Määritellyn soveltamisjakson olisi oltava vähintään yksi laskutuskausi, mutta se olisi myös mahdollista ulottaa useille laskutuskausille palveluntarjoajan täsmennyksen mukaisesti. Palveluntarjoajat voivat vahvistaa määrälliset kulutusrajat, joita sovelletaan yhteen tai useampaan ajanjaksoon soveltamisjakson aikana. Kolmanneksi samoja tyypillisen käytön määrittäviä ehtoja olisi sovellettava kaikkiin palveluntarjoajan hinnoittelumalleihin tietyssä jäsenvaltiossa.

(5)

Kohtuullisen käytön politiikalla olisi yhtäältä tarjottava kuluttajille riittävä määrä EU:n sisäisiä puheluja ja tekstiviestejä ja toisaalta mahdollistettava markkinaolosuhteiden ja kuluttajien käyttäytymisen perusteella tehtävät tulevat mukautukset. EU:n sisäisten puhelujen ja tekstiviestien tyypillinen käyttö voi vaihdella muun muassa kuluttajan tyypin, palveluntarjoajan tai jäsenvaltion mukaan.

(6)

Sen vuoksi tyypillisen käytön määrittävissä ehdoissa olisi yhtäältä mahdollistettava palvelun tarjoajille riittävä joustovara soveltaa sopivaksi katsomaansa ja tämän täytäntöönpanoasetuksen mukaista kohtuullisen käytön politiikkaa ja toisaalta mahdollistettava markkinaolosuhteiden ja kuluttajien käyttäytymisen perusteella tehtävät tulevat mukautukset.

(7)

EU:n sisäinen viestintä eroaa luonteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan verkkovierailusta. Toisin kuin EU:n sisäinen viestintä, säännelty verkkovierailu on rajat ylittävä palvelu, joka on tarkoitettu ajoittaiseen matkailuun eikä pysyvään käyttöön. Verkkovierailuihin liittyy riski siitä, että niitä käytetään poikkeavalla ja vilpillisellä tavalla niiden tarkoituksen vastaisesti, kun taas EU:n sisäiseen viestintään liittyy riski siitä, että sitä käytetään tyypillistä käyttöä enemmän. Tämän vuoksi EU:n sisäisen viestinnän tyypillisen käytön ylittävä käyttö eroaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/612 (3) 5 artiklassa määritellystä kotimaan hinnoilla tarjottujen vähittäistason verkkovierailupalvelujen ”poikkeavasta ja vilpillisestä” käytöstä, jolla viitataan säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen käyttöön muussa kuin verkkovierailuasiakkaan kotimaan operaattorin jäsenvaltiossa muihin tarkoituksiin kuin ajoittaiseen matkailuun ja johon voidaan soveltaa kohtuullisen käytön politiikkaa.

(8)

Kohtuullisen käytön politiikka ei saisi vaikuttaa palveluntarjoajien oikeuteen toteuttaa petostentorjuntatoimenpiteitä, jos vapaaehtoinen päätös olla perimättä kuluttajilta kotimaiseen viestintään sovelletuista vähittäishinnoista eroavia hintoja EU:n sisäisessä viestinnässä johtaa vilpilliseen käyttöön. Yleisen sähköisen viestintäpalvelun tarjoajien olisi voitava havaita ja estää kolmansien osapuolten pyrkimykset saada taloudellista etua käyttämällä väärin kohtuullisen käytön politiikasta syntyviä hintaeroja (esim. kansainväliseen puheluliikenteeseen liittyvät ns. IRSF-petokset, SIM-korttien väärinkäyttö). Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava oikeasuhteisia, ja niihin voi sisältyä muun muassa viestintäliikenteen seuranta, jotta voidaan havaita poikkeamia, jotka voivat viitata vilpilliseen käyttöön tai väärinkäyttöön, tai palvelun väliaikainen keskeyttäminen, kunnes käyttö on tarkistettu.

(9)

Samalla kuluttajia olisi suojeltava toimenpiteiltä, jotka voivat vaikuttaa heidän kykyynsä käyttää EU:n sisäistä viestintää. Tältä osin sovelletaan kaikkia kuluttajan oikeuksia, jotka johtuvat kuluttajan oikeuksista annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2011/83/EU (4). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 (5) 102 artiklan mukaisesti sopimuslausekkeet, joissa määrätään kohtuullisen käytön politiikasta, olisi annettava selkeästi tiedoksi asiakkaille ennen kuin niitä aletaan soveltaa.

(10)

Lisäksi ennen kuin kuluttajan käyttö EU:n sisäisessä viestinnässä ylittää tyypilliseen käyttöprofiiliin perustuvan käytön, palveluntarjoajien olisi varoitettava kuluttajaa tällaisesta käytöstä kuluttajasopimuksissa etukäteen kuvatulla tavalla. Tällaisilla toimenpiteillä olisi joka tapauksessa minimoitava kuluttajille aiheutuva hallinnollinen rasite ja rajoitettava tarpeettomien ilmoitusten määrää.

(11)

Tässä säädöksessä kuluttajilla tarkoitetaan direktiivin (EU) 2018/1972 2 artiklan 15 kohdassa määriteltyjä kuluttajia.

(12)

Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelintä on kuultu asetuksen (EU) 2015/2120 5 a artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(13)

Direktiivin (EU) 2018/1972 118 artiklan 1 kohdalla perustettu viestintäkomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,