<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-6/16</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62016CJ0006</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:641">EU:C:2017:641</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>11</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>11</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P>TUOMIO <DATE ISO="20170907">7.9.2017</DATE> – ASIA C 6/16</P><P>EQIOM JA ENKA</P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen tuomio</HT> (kuudes jaosto)</P><P><DATE ISO="20170907">7 päivänä syyskuuta 2017</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: ranska.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Välitön verotus</KEYWORD><KEYWORD>Sijoittautumisvapaus</KEYWORD><KEYWORD>Pääomien vapaa liikkuvuus</KEYWORD><KEYWORD>Lähdevero</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 90/435/ETY</KEYWORD><KEYWORD>1 artiklan 2 kohta</KEYWORD><KEYWORD>5 artiklan 1 kohta</KEYWORD><KEYWORD>Vapautus</KEYWORD><KEYWORD>Osingot, jotka kotimaassa asuva tytäryhtiö jakaa ulkomailla asuvalle emoyhtiölle, joka on suoraan tai epäsuorasti kolmansissa maissa asuvien henkilöiden omistuksessa</KEYWORD><KEYWORD>Olettama</KEYWORD><KEYWORD>Veropetokset, veronkierto ja väärinkäytökset</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C‑6/16,</P><P>jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Conseil d’État (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) on esittänyt <DATE ISO="20151230">30.12.2015</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20160106">6.1.2016</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Eqiom SAS</HT>, aiemmin Holcim France SAS ja</P><P><HT TYPE="BOLD">Enka SA</HT></P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Ministre des Finances et des Comptes publics,</HT></P></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja E. Regan sekä tuomarit A. Arabadjiev ja C. G. Fernlund (esittelevä tuomari),</P><P>julkisasiamies: J. Kokott,</P><P>kirjaaja: hallintovirkamies V. Giacobbo-Peyronnel,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja <DATE ISO="20161130">30.11.2016</DATE> pidetyssä istunnossa esitetyn,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Eqiom SAS ja Enka SA, edustajanaan R. Alberti, avocat,</P></ITEM><ITEM><P>Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas ja S. Ghiandoni,</P></ITEM><ITEM><P>Tanskan hallitus, asiamiehinään C. Thorning ja M. Wolff,</P></ITEM><ITEM><P>Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja R. Kanitz,</P></ITEM><?PAGE NO="2"?><ITEM><P>Espanjan hallitus, asiamiehinään A. Rubio González ja V. Ester Casas,</P></ITEM><ITEM><P>Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan E. De Bonis, avvocato dello Stato,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan komissio, asiamiehinään W. Roels ja L. Pamukcu,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="20170119">19.1.2017</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>tuomion</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 49 ja SEUT 63 artiklan sekä eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä <DATE ISO="19900723">23.7.1990</DATE> annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="225" PAGE.FIRST="6" DATE.PUB="1990">EYVL 1990, L 225, s. 6</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20031222">22.12.2003</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2003/123/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="007" PAGE.FIRST="41" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 7, s. 41</REF.DOC.OJ>) (jäljempänä emo-tytäryhtiödirektiivi), 1 artiklan 2 kohdan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Eqiom SAS, aiemmin Holcim France SAS, jolle Euro Stockage ‑yhtiön oikeudet ovat siirtyneet, ja Enka SA ja toisaalta Ranskan verohallinto ja jossa on kyseessä se, että viimeksi mainittu on kieltäytynyt vapauttamasta Euro Stockagen Enkalle, joka on Euro Stockagen emoyhtiö, jakamia osinkoja lähdeverosta.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Asiaa koskevat oikeussäännöt</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Unionin oikeus</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Emo-tytäryhtiödirektiivin johdanto-osan kolmannessa ja viidennessä perustelukappaleessa todetaan, että</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0001" REF.END="QE0001"/>jäsenvaltioiden nykyiset eri jäsenvaltioissa sijaitsevien emo- ja tytäryhtiöiden välisiä suhteita sääntelevät verosäännökset eroavat toisistaan huomattavasti ja ovat yleisesti ottaen vähemmän edullisia kuin samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien emo- ja tytäryhtiöiden välisiin suhteisiin sovellettavat säännökset; eri jäsenvaltioissa sijaitsevien yhtiöiden välinen yhteistyö saatetaan tällä tavoin epäedullisempaan asemaan kuin samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien yhtiöiden välinen yhteistyö; tämä epäedullisuus olisi poistettava ottamalla käyttöön yhteinen järjestelmä ja helpottamalla näin yhtiöiden ryhmittymistä yhteisössä,</P></CONSID><P>– –</P><CONSID><P>verotuksen tasapuolisuuden varmistamiseksi olisi lisäksi tiettyjä erityistapauksia lukuun ottamatta vapautettava tytäryhtiön emoyhtiölleen jakama voitto ennakonpidätyksestä [oikeammin: lähdeverosta]; – –<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>.</P></CONSID></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Mainitun direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="001.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0002" REF.END="QE0002"/>1.</NO.PARAG><ALINEA><P>Kunkin jäsenvaltion on sovellettava tätä direktiiviä</P><P>– kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitseville yhtiöille jaettuihin voittoihin, jotka ovat peräisin niiden muissa jäsenvaltioissa sijaitsevista tytäryhtiöistä,</P><P>– kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevien tytäryhtiöiden muissa jäsenvaltioissa sijaitseville emoyhtiöilleen jakamiin voittoihin,</P><?PAGE NO="3"?><P>– –</P></ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="001.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Tämä direktiivi ei estä sellaisten kansallisten säännösten tai sopimusmääräysten soveltamista, jotka ovat välttämättömiä veropetosten ja väärinkäytösten estämiseksi.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0003" REF.END="QE0003"/>Tytäryhtiön emoyhtiölleen jakama voitto on vapautettava ennakonpidätyksestä [oikeammin: lähdeverosta].<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Ranskan oikeus</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Ranskan yleisen verokoodeksin (code général des impôts, jäljempänä CGI), sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä, 119 bis §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0004" REF.END="QE0004"/>Edellä 108–117 bis §:ssä tarkoitetuista tuloista pidätetään lähdevero, jonka verokannasta säädetään 187-1 §:ssä, jos ne jaetaan henkilöille, joiden verotuksellinen kotipaikka tai yhtiöoikeudellinen kotipaikka ei ole Ranskassa. Tämän säännöksen soveltamista koskevista tarkemmista yksityiskohdista ja edellytyksistä säädetään asetuksella.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>CGI:n 119 ter §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="119B.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0005" REF.END="QE0005"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä 119 bis §:n 2 momentissa tarkoitettua lähdeveroa ei pidätetä osingoista, jotka yhtiö tai muu elin, joka on yhteisöveron alainen tavanomaisen verokannan mukaisesti, jakaa oikeushenkilölle, joka täyttää tämän pykälän 2 momentissa luetellut edellytykset.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="119B.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA><P>Oikeushenkilön on, voidakseen saada edellä 1 momentissa säädetyn vapautuksen, voitava osoittaa velalliselle tai henkilölle, joka on vastuussa näiden tulojen maksamisesta, olevansa osinkojen tosiasiallinen saaja ja täyttävänsä seuraavat edellytykset:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Sen tosiasiallinen johto sijaitsee Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa eikä sillä katsota kolmannen valtion kanssa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen mukaan olevan verotuksellista asuinpaikkaa yhteisön ulkopuolella.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Sillä on jokin talousasioista vastaavan ministerin päätöksessä [emo-tytäryhtiödirektiivin] liitteen mukaisesti laaditussa luettelossa luetelluista yhtiömuodoista.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>Se on omistanut suoraan ja keskeytyksettä vähintään kahden vuoden ajan vähintään 25 prosenttia osingot jakavan oikeushenkilön yhtiöpääomasta, tai se sitoutuu säilyttämään tämän omistusosuuden keskeytyksettä vähintään kahden vuoden ajan ja nimeämään, samoin kuin liikevaihtoveron alalla, edustajan, joka on vastuussa edellä 1 momentissa tarkoitetun lähdeveron maksamisesta, mikäli tätä sitoumusta ei noudateta.</TXT><P>Edellisessä kohdassa säädetyn omistusosuuden on oltava 20 prosenttia sellaisten osinkojen osalta, jotka on jaettu <DATE ISO="20050101">1.1.2005</DATE>–<DATE ISO="20061231">31.12.2006</DATE>, 15 prosenttia <DATE ISO="20070101">1.1.2007</DATE>–<DATE ISO="20081231">31.12.2008</DATE> jaettujen osinkojen ja 10 prosenttia <DATE ISO="20090101">1.1.2009</DATE> lukien jaettujen osinkojen osalta.</P></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>Se on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen maksamaan jäsenvaltiossa, jossa sen tosiasiallinen johto sijaitsee, tämän valtion yhteisöveron.</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P></ALINEA></PARAG><?PAGE NO="4"?><PARAG IDENTIFIER="119B.002A"><NO.PARAG>2 bis.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä mainitun 1 momentin säännöksiä sovelletaan osinkoihin, jotka jaetaan edellä mainitussa 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttävien oikeushenkilöiden kiinteille toimipaikoille, jos nämä kiinteät toimipaikat sijaitsevat Ranskassa tai jossakin muussa Euroopan yhteisön jäsenvaltiossa.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="119B.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Edellä mainitun 1 momentin säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta, kun osingot jaetaan oikeushenkilölle, joka on suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman sellaisessa valtiossa, joka ei ole Euroopan unionin jäsen, asuvan henkilön määräysvallassa, ellei tämä oikeushenkilö osoita, ettei osakkuusketjun pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista ole hyötyä 1 momentin säännöksistä.</ALINEA></PARAG><P>– –<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></P></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Eqiom, aiemmin Holcim France, jolle Euro Stockagen oikeudet ovat siirtyneet, on Ranskan oikeuden mukaan perustettu yhtiö ja Enka ‑nimisen, Luxemburgin oikeuden mukaan perustetun yhtiön, joka omistaa sen osuudet kokonaan, tytäryhtiö. Waverley Star Investments Ltd, joka on Kyproksen oikeuden mukaan perustettu yhtiö, puolestaan omistaa yli 99 prosenttia Enkasta ja on itse kokonaan Sveitsiin sijoittautuneen Campsores Holding SA ‑yhtiön määräysvallassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Euro Stockage jakoi vuosina 2005 ja 2006 osinkoja emoyhtiölleen Enkalle. Ranskan verohallinto määräsi ensin mainittua yhtiötä koskeneen kirjanpitotarkastuksen seurauksena sille maksettavaksi CGI:n 119 bis §:n 2 momentissa säädetyn lähdeveron.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Nämä kaksi yhtiötä pyysivät tämän jälkeen, että niille myönnettäisiin CGI:n 119 ter §:ssä säädetty vapautus lähdeverosta. Verohallinto hylkäsi niiden pyynnön CGI:n 119 ter §:n 3 momentin perusteella, koska mainitun säännöksen mukaan tällaista vapautusta ei sovelleta, kun osingot jaetaan oikeushenkilölle, joka on suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman sellaisessa valtiossa, joka ei ole Euroopan unionin jäsen, asuvan henkilön määräysvallassa, ellei tämä oikeushenkilö osoita, ettei osakkuusketjun pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista ole hyötyä vapautuksesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Mainitut yhtiöt nostivat tribunal administratif de Montreuil’ssä (Montreuil’n hallintotuomioistuin, Ranska) kanteen, jossa vaadittiin vapautusta kyseisestä lähdeverosta. Niiden kanteen tultua hylätyksi <DATE ISO="20110428">28.4.2011</DATE> annetulla ratkaisulla ne valittivat cour administrative d’appel de Versailles’hin (Versailles’n ylempi hallintotuomioistuin, Ranska), joka vahvisti hylkäävän ratkaisun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Mainitut yhtiöt hakivat tämän jälkeen muutosta Conseil d’État’lta (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) ja väittivät, että kyseessä oleva verolainsäädäntö ei ole yhteensopiva unionin primaarioikeuden ja emo-tytäryhtiödirektiivin kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa Conseil d’État päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" ID="QS0006" REF.END="QE0006"/>1)</NO.P><TXT>Kun jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä käytetään direktiivin 90/435 1 artiklan 2 kohdassa annettua mahdollisuutta, voidaanko tätä mahdollisuutta sovellettaessa toteutettuja toimenpiteitä ja tehtyjä sopimuksia valvoa Euroopan unionin primaarioikeuden nojalla?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko mainitun direktiivin 1 artiklan 2 kohdan säännöksiä, joiden mukaan jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta päättää, mitkä säännökset <QUOT.START CODE="2019" ID="QS0007" REF.END="QE0007"/>ovat välttämättömiä veropetosten ja väärinkäytösten estämiseksi<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="2019" ID="QE0007"/>, tulkittava siten, että niissä estetään se, että jäsenvaltio ottaa käyttöön järjestelmän, jolla jätetään vapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle sellaiselle oikeushenkilölle jaetut osingot, joka on suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman sellaisessa valtiossa, joka ei ole Euroopan<?PAGE NO="5"?> unionin jäsen, asuvan henkilön määräysvallassa, ellei tämä oikeushenkilö osoita, ettei osakkuusketjun pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista ole hyötyä lähdeveroa koskevasta vapautuksesta?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Siinä tapauksessa, että edellä mainitun väärinkäytösten estämiseen liittyvän järjestelmän unionin oikeuden mukaisuutta on vastaavasti arvioitava myös EUT-sopimuksen määräysten mukaisesti, onko sitä tarpeen tarkastella kyseessä olevan lainsäädännön tarkoitus huomioon ottaen SEUT 49 artiklan perusteella, vaikka osinkoa saava yhtiö on suoraan tai epäsuorasti osakkuusketjun, jonka yhtenä pääasiallisena tavoitteena on verovapautus, lopussa olevan yhden tai useamman kolmannessa valtiossa asuvan henkilön, joka ei voi käyttää sijoittautumisvapautta, määräysvallassa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko tätä yhdenmukaisuutta tarkasteltava SEUT 63 artiklan määräysten mukaisesti?</TXT></NP></ITEM></LIST></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Onko edellä mainittuja määräyksiä tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että kansallisessa lainsäädännössä suljetaan lähdeveroa koskeva vapautus pois sellaisten osinkojen osalta, jotka jäsenvaltiossa sijaitseva yhtiö on maksanut toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle yhtiölle, kun nämä osingot maksetaan sellaiselle oikeushenkilölle, joka on suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman sellaisessa valtiossa, joka ei ole Euroopan unionin jäsen, asuvan henkilön määräysvallassa, ellei tämä oikeushenkilö osoita, ettei kyseisen osakkuusketjun pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista ole vapautuksesta hyötyminen?<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, joita on tutkittava yhdessä, pääasiallisesti, onko yhtäältä emo-tytäryhtiödirektiivin 1 artiklan 2 kohtaa ja toisaalta SEUT 49 tai SEUT 63 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle verolainsäädännölle, jossa asetetaan mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn veroetuuden – joka muodostuu siitä, että lähdeverosta vapautetaan sellaiset osingot, jotka kotimainen tytäryhtiö on maksanut ulkomaiselle emoyhtiölle, kun kyseinen emoyhtiö on suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman kolmannessa valtiossa asuvan henkilön määräysvallassa – myöntämisen edellytykseksi, että tämän emoyhtiön on osoitettava, ettei kyseisen osakkuusketjun pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista ole tästä vapautuksesta hyötyminen.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>EUT-sopimuksen määräysten sovellettavuus</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Koska ennakkoratkaisukysymykset koskevat sekä emo-tytäryhtiödirektiivin säännöksiä että EUT-sopimuksen määräyksiä ja koska vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaikkia kansallisia toimenpiteitä alalla, joka on ollut unionin tasolla kattavan yhdenmukaistamisen kohteena, on arvioitava suhteessa kyseisen yhdenmukaistamistoimenpiteen säännöksiin eikä suhteessa primaarioikeuden määräyksiin (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170308">8.3.2017</DATE>, <NAME.CASE>Euro Park Service</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑14/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:177">EU:C:2017:177</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen), on selvitettävä aluksi, toteutetaanko emo-tytäryhtiödirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa tällainen yhdenmukaistaminen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on todettava, että mainitun säännöksen sanamuodosta käy selvästi ilmi, että näin ei ole.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Emo-tytäryhtiödirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa tunnustetaan näet ainoastaan jäsenvaltioille valta soveltaa sellaisia kansallisia säännöksiä tai sopimusmääräyksiä, jotka ovat välttämättömiä veropetosten ja väärinkäytösten estämiseksi. Tästä seuraa, että tällaisia säännöksiä voidaan siten arvioida unionin primaarioikeuden valossa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista kansallista lainsäädäntöä, joka on annettu tarkoituksena soveltaa emo-tytäryhtiödirektiivin 1 artiklan 2 kohtaa, voidaan arvioida sekä mainitun direktiivin säännösten että myös primaarioikeuden merkityksellisten määräysten valossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Emo-tytäryhtiödirektiivin 1 artiklan 2 kohta</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Aluksi on täsmennettävä, että asiassa on kiistatonta yhtäältä se, että pääasiassa kyseessä olevat yhtiöt kuuluvat emo-tytäryhtiödirektiivin soveltamisalaan, ja toisaalta se, että pääasiassa kyseessä oleva, yhtiön jakama voitto kuuluu mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Emo-tytäryhtiödirektiivillä, kuten sen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta käy ilmi, pyritään ottamalla käyttöön yhteinen verojärjestelmä estämään se, että eri jäsenvaltioissa sijaitsevien yhtiöiden välinen yhteistyö saatettaisiin epäedullisempaan asemaan kuin samassa jäsenvaltiossa sijaitsevien yhtiöiden välinen yhteistyö, ja helpottamaan näin yhtiöiden ryhmittymistä unionin tasolla. Mainitulla direktiivillä pyritään näin turvaamaan jäsenvaltiossa sijaitsevan tytäryhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle emoyhtiölleen suorittaman voitonjaon verotuksen neutraalisuus (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170308">8.3.2017</DATE>, <NAME.CASE>Wereldhave Belgium ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑448/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:180">EU:C:2017:180</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Mainitun direktiivin johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa todetaan tässä tarkoituksessa, että verotuksen tasapuolisuuden varmistamiseksi olisi vapautettava tytäryhtiön emoyhtiölleen jakama voitto lähdeverosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Tämän perusteella saman direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa asetetaan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi periaatteellinen kielto kantaa lähdeveroa tytäryhtiön, jonka kotipaikka on tietyssä jäsenvaltiossa, emoyhtiölleen, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, jakamasta voitosta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19961017">17.10.1996</DATE>, <NAME.CASE>Denkavit ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑283/94, C‑291/94 ja C‑292/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1996:387">EU:C:1996:387</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030925">25.9.2003</DATE>, <NAME.CASE>Océ van der Grinten</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑58/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:495">EU:C:2003:495</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0083">83</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Kun emo-tytäryhtiödirektiivin 5 artiklan 1 kohdassa kielletään jäsenvaltioita kantamasta lähdeveroa tässä jäsenvaltiossa asuvan tytäryhtiön ulkomailla asuvalle emoyhtiölleen jakamasta voitosta, sillä rajoitetaan jäsenvaltioiden toimivaltaa verottaa voittoja, joita niiden alueelle sijoittautuneet yhtiöt jakavat muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneille yhtiöille (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091001">1.10.2009</DATE>, <NAME.CASE>Gaz de France – Berliner Investissement</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑247/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:600">EU:C:2009:600</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Jäsenvaltiot eivät näin ollen voi yksipuolisesti ottaa käyttöön rajoittavia toimenpiteitä ja asettaa eri ehtoja oikeudelle hyötyä mainitussa 5 artiklan 1 kohdassa säädetystä lähdeveroa koskevasta vapautuksesta (ks. vastaavasti määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090604">4.6.2009</DATE>, <NAME.CASE>KBC Bank ja Beleggen, Risicokapitaal, Beheer</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑439/07 ja C‑499/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:339">EU:C:2009:339</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Emo-tytäryhtiödirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädetään kuitenkin, että tämä direktiivi ei estä sellaisten kansallisten säännösten tai sopimusmääräysten soveltamista, jotka ovat välttämättömiä veropetosten ja väärinkäytösten estämiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 24 ja 25 kohdassa, on niin, että vaikka emo-tytäryhtiödirektiivin 1 artiklan 2 kohta heijastelee unionin oikeuden yleistä periaatetta, jonka mukaan kukaan ei saa käyttää väärin unionin oikeusjärjestyksestä johtuvia oikeuksia eikä vedota niihin vilpillisesti, tätä säännöstä on kuitenkin tulkittava suppeasti, koska sillä poiketaan mainitussa direktiivissä vahvistetuista verosäännöistä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030925">25.9.2003</DATE>, <NAME.CASE>Océ van der Grinten</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑58/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:495">EU:C:2003:495</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Näin ollen emo-tytäryhtiödirektiivin 1 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioille myönnettyä toimivaltaa soveltaa direktiivissä säännellyllä alalla kansallisia säännöksiä tai sopimusmääräyksiä, jotta voidaan estää veropetokset ja väärinkäytökset, ei voida tulkita tämän säännöksen sanamuotoa laajemmin (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030925">25.9.2003</DATE>, <NAME.CASE>Océ van der Grinten</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑58/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:495">EU:C:2003:495</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on todettava, että mainitun säännöksen sanamuodosta käy ilmi, että siinä sallitaan ainoastaan sellaisten kansallisten säännösten tai sopimusmääräysten soveltaminen, jotka ovat <QUOT.START CODE="201D" ID="QS0008" REF.END="QE0008"/>välttämättömiä<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/> tätä tarkoitusta varten.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Näin ollen herää kysymys, täyttääkö pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen verolainsäädäntö tämän välttämättömyyttä koskevan vaatimuksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Tässä asiayhteydessä on muistutettava, että kansallisen lainsäädännön tavoitteena voidaan katsoa olevan veropetosten ja väärinkäytösten estäminen, mikäli sen erityisenä tavoitteena on sellaisten menettelyjen estäminen, joilla luodaan ilman taloudellista todellisuuspohjaa olevia täysin keinotekoisia järjestelyjä, joiden tavoitteena on veroetuuden saaminen perusteettomasti (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060912">12.9.2006</DATE>, <NAME.CASE>Cadbury Schweppes ja Cadbury Schweppes Overseas</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑196/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:544">EU:C:2006:544</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120705">5.7.2012</DATE>, <NAME.CASE>SIAT</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑318/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:415">EU:C:2012:415</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Veropetoksen ja väärinkäytöksen yleisellä olettamalla ei voida perustella verotoimenpidettä, joka haittaa direktiivin tavoitteiden toteutumista, eikä verotoimenpidettä, joka haittaa EUT-sopimuksessa taatun perusvapauden käyttämistä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000926">26.9.2000</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Belgia</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑478/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:497">EU:C:2000:497</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120705">5.7.2012</DATE>, <NAME.CASE>SIAT</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑318/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:415">EU:C:2012:415</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Kun toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tarkastavat, onko liiketoimen tarkoituksena veropetos tai väärinkäytös, ne eivät saa tyytyä soveltamaan ennalta määrättyjä yleisiä arviointiperusteita, vaan niiden on tutkittava erikseen kyseinen liiketoimi kokonaisuudessaan. Sellaisen yleisesti sovellettavan verosäännön antaminen, jolla automaattisesti evätään verotuksellinen etu tietyiltä verovelvollisten ryhmiltä, ilman että veroviranomaisilla olisi velvollisuutta esittää edes alustavaa näyttöä tai viitteitä veropetoksesta tai väärinkäytöksestä, ylittää sen, mikä on tarpeen veropetosten tai väärinkäytösten estämiseksi (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170308">8.3.2017</DATE>, <NAME.CASE>Euro Park Service</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑14/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:177">EU:C:2017:177</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön erityisenä tarkoituksena ei ole jättää veroetuuden soveltamisalan ulkopuolelle sellaisia täysin keinotekoisia järjestelyjä, joiden tavoitteena on mainitun veroetuuden saaminen perusteettomasti, vaan se koskee yleisesti kaikkia tilanteita, joissa emoyhtiön, joka on suoraan tai epäsuorasti sellaisessa valtiossa, joka ei ole Euroopan unionin jäsen, asuvien henkilöiden määräysvallassa, kotipaikka on jostakin syystä muualla kuin Ranskassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 27 ja 28 kohdassa, pelkästään se seikka, että unionissa asuva yhtiö on suoraan tai välillisesti unionin ulkopuolella asuvien henkilöiden määräysvallassa, ei sellaisenaan tarkoita, että kyseessä on ilman taloudellista todellisuuspohjaa oleva täysin keinotekoinen järjestely, joka on perustettu ainoastaan tavoitteena saada veroetuus perusteettomasti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Lisäksi on täsmennettävä, että tällaiseen yhtiöön sovelletaan joka tapauksessa sen sijoittautumisjäsenvaltion verolainsäädäntöä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20021212">12.12.2002</DATE>, <NAME.CASE>Lankhorst-Hohorst</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑324/00</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2002:749">EU:C:2002:749</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Kun siis pääasiassa kyseessä olevassa lainsäädännössä asetetaan sellaisten osinkojen osalta, jotka Ranskassa asuva tytäryhtiö on jakanut ulkomailla asuvalle emoyhtiölleen, lähdeveroa koskevan vapautuksen myöntämisen edellytykseksi, että mainitun emoyhtiön on osoitettava, ettei osakkuusketjun pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista ole tästä<?PAGE NO="8"?> vapautuksesta hyötyminen, ilman että veroviranomaisilla olisi velvollisuutta esittää edes alustavaa näyttöä veropetoksesta tai väärinkäytöksestä, siinä otetaan käyttöön veropetoksen ja väärinkäytöksen yleinen olettama ja sillä haitataan emo-tytäryhtiödirektiivin tavoitteen toteutumista eli tytäryhtiön emoyhtiölleen jakaman voiton kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Tätä tulkintaa ei voida kyseenalaistaa sillä, että kyseinen emoyhtiö on suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman kolmannessa maassa asuvan henkilön määräysvallassa. Tässä yhteydessä on riittävää todeta, että emo-tytäryhtiödirektiivin mistään säännöksestä ei käy ilmi, että unionissa asuvien yhtiöiden osuudenomistajien alkuperällä olisi vaikutusta näiden yhtiöiden oikeuteen vedota tässä direktiivissä säädettyihin veroetuuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella on todettava, että emo-tytäryhtiödirektiivin 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle verolainsäädännölle, jossa asetetaan mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn veroetuuden – joka muodostuu siitä, että lähdeverosta vapautetaan sellaiset osingot, jotka kotimainen tytäryhtiö on maksanut ulkomaiselle emoyhtiölle, kun kyseinen emoyhtiö on suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman kolmannessa valtiossa asuvan henkilön määräysvallassa – myöntämisen edellytykseksi, että tämän emoyhtiön on osoitettava, ettei kyseisen osakkuusketjun pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista ole tästä vapautuksesta hyötyminen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Sovellettava vapaus</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että osinkojen verokohtelu voi kuulua sekä sijoittautumisvapauden että pääomien vapaan liikkuvuuden soveltamisalaan (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110915">15.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>Accor</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑310/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:581">EU:C:2011:581</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Kun tarkastellaan sen määrittämistä, kuuluuko kansallinen lainsäädäntö jommankumman liikkumisvapauden soveltamisalaan, huomioon on otettava kyseisen lainsäädännön tarkoitus (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110915">15.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>Accor</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑310/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:581">EU:C:2011:581</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on jo todennut tässä yhteydessä, että kansallinen lainsäädäntö, jota sovelletaan vain omistusosuuksiin, jotka antavat selvän vaikutusvallan yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta, kuuluu sijoittautumisvapautta koskevien EUT-sopimuksen määräysten soveltamisalaan. Sen sijaan kansallista lainsäädäntöä, jota sovelletaan omistusosuuksiin, joiden hankkimisen ainoa tarkoitus on taloudellisen sijoituksen tekeminen ilman aikomusta vaikuttaa yhtiön liikkeenjohtoon tai käyttää siinä määräysvaltaa, on tutkittava pelkästään pääomien vapaan liikkuvuuden kannalta (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20110915">15.9.2011</DATE>, <NAME.CASE>Accor</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑310/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2011:581">EU:C:2011:581</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että pääasiassa kyseessä olevaa verolainsäädäntöä sovellettiin vuosien 2005 ja 2006 verotuksessa yhtiöihin, jotka omistivat vähintään 20 prosenttia tytäryhtiöidensä yhtiöpääomasta. Sitä vastoin ennakkoratkaisupyyntöön ei sisälly tietoja tämän lainsäädännön tarkoituksesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 42 kohdassa, tällainen omistusosuus ei välttämättä tarkoita, että omistusosuuden omistavalla yhtiöllä on selvä vaikutusvalta osinkoa jakavan yhtiön päätöksiin (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20000413">13.4.2000</DATE>, <NAME.CASE>Baars</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑251/98</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2000:205">EU:C:2000:205</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0020">20</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Tällaisissa olosuhteissa on otettava huomioon tapauksen tosiseikat, jotta voidaan määrittää, kumman liikkumisvapauden soveltamisalaan pääasian oikeudenkäynnissä kyseessä oleva tilanne kuuluu (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121113">13.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Test Claimants in the FII Group Litigation</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑35/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:707">EU:C:2012:707</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0093">93</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0094">94</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Pääasian tosiseikkojen osalta unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Enka omisti tosiseikkojen tapahtumahetkellä ranskalaisen tytäryhtiönsä Euro Stockagen koko yhtiöpääoman.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Näin ollen on todettava, että tällainen omistusosuus antoi ensin mainitulle yhtiölle selvän vaikutusvallan jälkimmäisen yhtiön päätöksiin ja mahdollisuuden määrätä sen toiminnasta. Näin ollen näihin omistusosuuksiin sovellettavia kansallisia säännöksiä on arvioitava sijoittautumisvapauden kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Tässä asiayhteydessä on täsmennettävä, että toisin kuin Ranskan hallitus väittää, se seikka, että muussa jäsenvaltiossa kuin Ranskan tasavallassa asuva emoyhtiö on suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman kolmannessa valtiossa asuvan henkilön määräysvallassa, ei poista tältä yhtiöltä oikeutta vedota tähän vapauteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on näet jo todennut, että mistään unionin oikeuden säännöksestä tai määräyksestä ei ilmene, että unionissa asuvien yhtiöiden osuudenomistajien – olivatpa ne luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä – alkuperällä olisi vaikutusta tähän oikeuteen, koska yhtiön asema unioniin sijoittautuneena yhtiönä perustuu SEUT 54 artiklan mukaan yhtiön kotipaikan sijaintiin ja siihen oikeusjärjestykseen, johon yhtiöllä on liittymä, eikä sen osuudenomistajien kansalaisuuteen (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140401">1.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Felixstowe Dock and Railway Company ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑80/12</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:200">EU:C:2014:200</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Pääasian oikeudenkäynnissä on kiistatonta, että kyseinen emoyhtiö on unioniin sijoittautunut yhtiö. Tämä yhtiö voi siten vedota sijoittautumisvapauteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Tätä arviointia ei voida kyseenalaistaa <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070313">13.3.2007</DATE> annetun tuomion <NAME.CASE>Test Claimants in the Thin Cap Group Litigation</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑524/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:161">EU:C:2007:161</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 99 ja 100 kohdassa tehdyillä toteamuksilla, koska toisin kuin tuon tuomion taustalla olleessa tilanteessa, pääasiassa emoyhtiöllä on määräysvaltasuhde tytäryhtiöönsä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava sijoittautumisvapauden valossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Sijoittautumisvapaus</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Sijoittautumisvapaus, joka SEUT 49 artiklassa tunnustetaan unionin kansalaisille, sisältää oikeuden ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa itsenäistä ammattia sekä oikeuden perustaa ja johtaa yrityksiä niillä edellytyksillä, jotka sijoittautumisvaltion lainsäädännön mukaan koskevat sen kansalaisia. Se sisältää SEUT 54 artiklan mukaan niiden jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti perustettujen yhtiöiden, joiden sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka on unionin alueella, oikeuden harjoittaa toimintaansa kyseisessä jäsenvaltiossa tytäryhtiön, sivuliikkeen tai kauppaedustajan liikkeen välityksellä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140717">17.7.2014</DATE>, <NAME.CASE>Nordea Bank Danmark</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑48/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:2087">EU:C:2014:2087</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kohtelusta vastaanottavassa jäsenvaltiossa, että koska SEUT 49 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä nimenomaisesti annetaan talouden toimijoille mahdollisuus vapaasti valita sopiva oikeudellinen muoto toimintansa harjoittamiseen toisessa jäsenvaltiossa, tätä valinnan vapautta ei saada rajoittaa syrjivillä verosäännöksillä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170517">17.5.2017</DATE>, <NAME.CASE>X</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑68/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:379">EU:C:2017:379</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Lisäksi sijoittautumisvapauden rajoituksina on pidettävä kaikkia toimia, joilla kielletään tämän vapauden käyttäminen, haitataan sitä tai tehdään se vähemmän houkuttelevaksi (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170308">8.3.2017</DATE>, <NAME.CASE>Euro Park Service</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑14/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:177">EU:C:2017:177</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että ainoastaan silloin, kun Ranskassa asuva tytäryhtiö jakaa osinkoa ulkomailla asuvalle emoyhtiölle, joka on suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman kolmannessa valtiossa asuvan henkilön määräysvallassa, lähdeveroa koskevan vapautuksen myöntämisen edellytyksenä on, että mainittu emoyhtiö osoittaa, ettei osakkuusketjun pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista ole hyötyä tästä vapautuksesta. Jos sitä vastoin tällainen tytäryhtiö jakaa osinkoa Ranskassa asuvalle emoyhtiölle, joka on samoin suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman kolmannessa valtiossa asuvan henkilön määräysvallassa, tälle emoyhtiölle voidaan myöntää kyseinen vapautus ilman, että siihen sovelletaan tällaista edellytystä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>Tällainen erilainen kohtelu on omiaan saamaan ulkomailla asuvan emoyhtiön luopumaan toiminnan harjoittamisesta Ranskassa tähän jäsenvaltioon sijoittautuneen tytäryhtiön välityksellä ja merkitsee näin ollen sijoittautumisvapauden rajoitusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Tällainen rajoitus voidaan hyväksyä vain, jos se koskee tilanteita, jotka eivät ole objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa, tai jos se on oikeutettu unionin oikeudessa tunnustetun yleistä etua koskevan pakottavan syyn johdosta. Tässä viimeksi mainitussa tilanteessa rajoituksella on lisäksi voitava taata kyseessä olevan tavoitteen toteutuminen, eikä sillä saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151217">17.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Timac Agro Deutschland</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑388/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:829">EU:C:2015:829</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0029">29</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Jäsenvaltiossa asuvan yhtiön ja ulkomailla asuvan yhtiön, joka saa osinkoa tässä jäsenvaltiosta asuvalta tytäryhtiöltä, tilanteiden rinnastettavuudesta on täsmennettävä, että kuten nyt annettavan tuomion 22 kohdassa on todettu, tytäryhtiön emoyhtiölleen jakamasta voitosta kannettavasta lähdeverosta vapauttamisella pyritään välttämään tämän voiton kaksinkertainen verotus tai ketjuverotus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Vaikka unionin tuomioistuin on todennut sellaisten toimenpiteiden suhteen, joista jäsenvaltio on säätänyt välttääkseen tai vähentääkseen siellä asuvan yhtiön jakamien voittojen ketjuverotusta tai kaksinkertaista verotusta, että kyseisessä jäsenvaltiossa asuvien edunsaajina olevien osakkeenomistajien tilanne ei välttämättä ole rinnastettavissa toisessa jäsenvaltiossa asuvien edunsaajina olevien osakkeenomistajien tilanteeseen, se on myös täsmentänyt, että kun jäsenvaltio käyttää verotusvaltaansa verottamalla siellä asuvien osakkeenomistajien osinkotulojen lisäksi ulkomailla asuvien osakkeenomistajien osinkotuloja, joita he saavat mainitussa jäsenvaltiossa asuvalta yhtiöltä, näiden ulkomailla asuvien osakkeenomistajien tilanne muistuttaa jäsenvaltiossa asuvien osakkeenomistajien tilannetta (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20061214">14.12.2006</DATE>, <NAME.CASE>Denkavit Internationaal ja Denkavit France</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑170/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:783">EU:C:2006:783</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Koska Ranskan tasavalta on pääasian tilanteessa päättänyt käyttää verotusvaltaansa osinkoihin, jotka Ranskassa asuva tytäryhtiö on jakanut ulkomailla asuvalle emoyhtiölle, on katsottava, että mainittu ulkomailla asuva emoyhtiö on vastaavanlaisessa tilanteessa kuin Ranskassa asuva emoyhtiö.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Ranskan tasavalta väittää rajoituksen oikeuttamisen ja oikeasuhteisuuden osalta, että kyseinen rajoitus voidaan oikeuttaa sekä veropetosten ja veronkierron torjumista koskevalla tavoitteella että tavoitteella varmistaa verotusvallan tasapainoinen jako jäsenvaltioiden välillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Kyseinen jäsenvaltio väittää erityisesti, että pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella lainsäädännöllä pyritään estämään niin kutsutun sopimuskeinottelun (treaty shopping) muoto, jossa perustetaan järjestelyjä, joiden avulla kolmanteen maahan sijoittautuneet yhtiöt kiertävät Ranskan oikeuteen tai kolmannen maan ja Ranskan tasavallan välillä tehtyyn sopimukseen perustuvan, Ranskasta peräisin olevista osingoista kannettavan lähdeveron soveltamisen niissä määrätyn verokannan suuruisena, jotta niihin voidaan soveltaa jonkin toisen jäsenvaltion ja saman kolmannen valtion kanssa tehtyyn sopimukseen perustuvaa alempaa verokantaa emo-tytäryhtiödirektiivissä säädetyn, jäsenvaltioiden välillä säädetyn lähdeveroa koskevan vapautuksen avulla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on todettava yhtäältä, että veropetosten ja veronkierron torjuntaa koskeva tavoite ja tavoite varmistaa verotusvallan tasapainoinen jako jäsenvaltioiden välillä liittyvät toisiinsa (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151217">17.12.2015</DATE>, <NAME.CASE>Timac Agro Deutschland</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑388/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:829">EU:C:2015:829</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen), ja toisaalta, että koska ne ovat yleiseen etuun liittyviä pakottavia syitä, niillä voidaan perustella EUT-sopimuksessa taattujen liikkumisvapauksien käyttämisen rajoittaminen (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170308">8.3.2017</DATE>, <NAME.CASE>Euro Park Service</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑14/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:177">EU:C:2017:177</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0065">65</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>On kuitenkin todettava, että veropetosten ja veronkierron torjumista koskevalla tavoitteella on sama ulottuvuus riippumatta siitä, vedotaanko siihen emo-tytäryhtiödirektiivin 1 artiklan 2 kohdan nojalla vai oikeuttamisperusteena primaarioikeuden rajoitukselle. Näin ollen nyt annettavan tuomion 30–36 kohdassa tehdyt toteamukset ovat päteviä myös tämän vapauden osalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>Näin ollen veropetosten ja veronkierron torjumista koskevalla tavoitteella, johon Ranskan tasavalta pääasian oikeudenkäynnissä vetosi, ei voida oikeuttaa sijoittautumisvapauden rajoitusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava, että emo-tytäryhtiödirektiivin 1 artiklan 2 kohtaa ja SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle verolainsäädännölle, jossa asetetaan mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn veroetuuden – joka muodostuu siitä, että lähdeverosta vapautetaan sellaiset osingot, jotka kotimainen tytäryhtiö on maksanut ulkomaiselle emoyhtiölle, kun kyseinen emoyhtiö on suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman kolmannessa valtiossa asuvan henkilön määräysvallassa – myöntämisen edellytykseksi, että tämän emoyhtiön on osoitettava, ettei kyseisen osakkuusketjun pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista ole tästä vapautuksesta hyötyminen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><P><HT TYPE="BOLD">Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä <DATE ISO="19900723">23.7.1990</DATE> annetun neuvoston direktiivin 90/435/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20031222">22.12.2003</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 2003/123/EY, 1 artiklan 2 kohtaa ja SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle verolainsäädännölle, jossa asetetaan mainitun direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn veroetuuden – joka muodostuu siitä, että lähdeverosta vapautetaan sellaiset osingot, jotka kotimainen tytäryhtiö on maksanut ulkomaiselle emoyhtiölle, kun kyseinen emoyhtiö on suoraan tai epäsuorasti yhden tai useamman kolmannessa valtiossa asuvan henkilön määräysvallassa – myöntämisen edellytykseksi, että tämän emoyhtiön on osoitettava, ettei kyseisen osakkuusketjun pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista ole tästä vapautuksesta hyötyminen.</HT></P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>