<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-665/20 PPU</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62020CC0665</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:303">EU:C:2021:303</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>17</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>17</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Gerard Hogan – Asia C‑665/20 PPU</HT></P><P><HT TYPE="SC">X (Eurooppalainen pidätysmääräys – Ne bis in idem ‑periaate)</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Gerard Hogan</HT></P><P><DATE ISO="20210415">15 päivänä huhtikuuta 2021</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑665/20 PPU</HT></P><P>Openbaar Ministerie</P><P>vastaan</P><P>X</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – Rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely</KEYWORD><KEYWORD>Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa</KEYWORD><KEYWORD>Eurooppalainen pidätysmääräys</KEYWORD><KEYWORD>Puitepäätös 2002/584/YOS</KEYWORD><KEYWORD>Etsittyjen henkilöiden luovuttaminen pidätysmääräyksen antaneille oikeusviranomaisille</KEYWORD><KEYWORD>4 artiklan 5 alakohta</KEYWORD><KEYWORD>Harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet</KEYWORD><KEYWORD>Etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio, joka on annettu samasta teosta kolmannessa maassa</KEYWORD><KEYWORD>Ne bis in idem ‑periaate</KEYWORD><KEYWORD>Rangaistus, joka on jo suoritettu tai jota ei voida enää panna täytäntöön</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä <DATE ISO="20020613">13.6.2002</DATE> tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="190" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2002">EYVL 2002, L 190, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20090226">26.2.2009</DATE> tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="081" PAGE.FIRST="24" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 81, s. 24</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> (jäljempänä puitepäätös 2002/584), 4 artiklan 5 alakohdan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Vaikka eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on runsasta, tilanteet, joissa tätä välinettä käytetään, vaihtelevat niin paljon, että sen soveltamisen edellyttämistä säännöistä ja periaatteista herää yhä uusia kysymyksiä. Tämä ennakkoratkaisupyyntö on siitä jälleen yksi esimerkki.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Se on esitetty Amtsgericht Tiergartenin (Tiergartenin alioikeus, Saksa) <DATE ISO="20190919">19.9.2019</DATE> X:ään kohdistuvia syytetoimenpiteitä varten antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen Alankomaissa tapahtuvan täytäntöönpanon yhteydessä; syytetoimenpiteet koskevat erityisen väkivaltaisia tekoja, joihin X:n väitetään syyllistyneen Berliinissä (Saksa) mutta joista osasta tai kaikista Teheranin rikostuomioistuin (Iran) on jo mahdollisesti antanut tuomion. X tuomittiin seitsemän ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen, mutta hänen rangaistustaan lyhennettiin 338 päivällä islamistivallankumouksen korkeimman hengellisen johtajan Iranin vallankumouksen 40-vuotisjuhlan kunniaksi julistaman yleisen armahduksen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="2"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuinta pyydetään tässä erityistilanteessa täsmentämään oikeuskäytäntöään, joka koskee oikeusviranomaisten harkintavaltaa silloin, kun kyseessä on puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa säädetty eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvarainen kieltäytymisperuste. Ensimmäistä kertaa unionin tuomioistuimen on myös lausuttava puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdasta johtuvan ne bis in idem ‑periaatteen kansainvälisestä sovellettavuudesta sekä armahdustoimenpiteen vaikutuksesta kyseisen säännöksen soveltamiseen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Puitepäätöksen 2002/584 johdanto-osan 6, 10 ja 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>6)</NO.P><TXT>Tässä puitepäätöksessä säädetty eurooppalainen pidätysmääräys on vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen, jota Eurooppa-neuvosto on luonnehtinut unionin oikeudellisen yhteistyön kulmakiveksi, ensimmäinen konkreettinen sovellus rikoslainsäädännön alalla.</TXT></NP></CONSID><P>– –</P><CONSID><NP><NO.P>10)</NO.P><TXT>Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat järjestelyt perustuvat jäsenvaltioiden väliseen vankkaan luottamukseen. Järjestelyjen soveltaminen voidaan keskeyttää vain, jos jokin jäsenvaltio rikkoo vakavasti ja jatkuvasti [SEU] 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja periaatteita, minkä neuvosto toteaa [SEU] 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja minkä seurauksista on säädetty saman artiklan 2 kohdassa.</TXT></NP></CONSID><P>– –</P><CONSID><NP><NO.P>12)</NO.P><TXT>Tässä puitepäätöksessä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan [SEU] 6 artiklassa tunnustettuja ja Euroopan unionin perusoikeuskirjasta, erityisesti sen VI luvusta, kuvastuvia periaatteita. – –<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></TXT></NP></CONSID></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Puitepäätöksen 1 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="001.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöön panemista varten.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="001.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="001.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa [SEU] 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Puitepäätöksen 2002/584 3 artiklassa, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat kieltäytymisperusteet<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomainen, jäljempänä <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="2019" ID="QE0006"/>, kieltäytyy panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön seuraavissa tapauksissa:</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>jos eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteena olevasta rikoksesta on annettu yleinen armahdus täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa ja tällä valtiolla oli toimivalta nostaa syyte tästä rikoksesta oman rikoslainsäädäntönsä mukaan;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>jos täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käytettävissä olevien tietojen mukaan jossain jäsenvaltiossa on annettu samasta teosta etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio, sillä edellytyksellä, että jos hänet on tuomittu rangaistukseen, hän on suorittanut sen tai suorittaa sitä parhaillaan tai rangaistusta ei voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>jos henkilöä, jota eurooppalainen pidätysmääräys koskee, ei voida ikänsä takia pitää rikosoikeudellisesti vastuullisena pidätysmääräyksen perusteena olevista teoista täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädännön mukaan.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>Puitepäätöksen 2002/584 4 artikla puolestaan koskee otsikkonsa mukaisesti eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon harkinnanvaraisia kieltäytymisperusteita. Siinä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>Täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön:</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>5)</NO.P><TXT>jos täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käytettävissä olevien tietojen mukaan kolmannessa maassa on annettu samasta teosta etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio, sillä edellytyksellä, että jos hänet on tuomittu rangaistukseen, hän on suorittanut sen tai suorittaa sitä parhaillaan tai rangaistusta ei voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen maan lainsäädännön mukaan;</TXT></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alankomaiden lainsäädäntö</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>Puitepäätös 2002/584 on saatettu osaksi Alankomaiden lainsäädäntöä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehdyn Euroopan unionin neuvoston puitepäätöksen täytäntöönpanosta <DATE ISO="20040429">29.4.2004</DATE> annetulla lailla (Wet tot implementatie van het kaderbesluit van de Raad van de Europese Unie betreffende het Europees aanhoudingsbevel en de procedures van overlevering tussen de lidstaten van de Europese Unie),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Stb. 2004, nro 195.</P></NOTE> sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20170222">22.2.2017</DATE> annetulla lailla<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Stb. 2017, nro 82.</P></NOTE> (jäljempänä luovuttamisesta annettu laki).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnön esittämispäivänä luovuttamisesta annetun lain 9 §:n 1 momentissa säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>Luovutettavaksi vaaditun henkilön luovuttaminen ei ole sallittua teosta, josta</P><P>– –</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>alankomaalainen tuomioistuin on lainvoimaisella tuomiolla hylännyt syytteet tai jättänyt kyseisen henkilön tuomitsematta tai josta muun Euroopan unionin jäsenvaltion tai kolmannen maan tuomioistuin on antanut kyseistä henkilöä koskevan lopullisen tuomion</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>e)</NO.P><TXT>kyseinen henkilö on tuomittu lainvoimaisella tuomiolla tilanteissa, joissa</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>tuomittu rangaistus tai toimenpide on jo suoritettu kokonaan</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>tuomittu rangaistus tai toimenpide ei ole enää täytäntöönpanokelpoinen tai sen täytäntöönpanoa ei voida enää jatkaa</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>tuomio käsittää syylliseksi toteamisen ilman rangaistuksen tai toimenpiteen määräämistä</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>tuomittu rangaistus tai toimenpide suoritetaan Alankomaissa</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></P></ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>.</ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Luovuttamisesta annetun lain 28 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>Jos rechtbank [(tuomioistuin)] toteaa – –, ettei luovuttamista voida sallia – –, sen on kiellettävä luovutus päätöksessään.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Pääasian tosiseikat</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Amtsgericht Tiergarten antoi <DATE ISO="20190919">19.9.2019</DATE> eurooppalaisen pidätysmääräyksen X:n luovuttamiseksi sellaisia tekoja koskevia syytetoimenpiteitä varten, joihin tämän väitettiin syyllistyneen Berliinissä <DATE ISO="20121030">30.10.2012</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>X:n väitetään tuona päivänä sitoneen Y:n, joka oli tuolloin hänen elämänkumppaninsa, ja Y:n 10-vuotiaan tyttären Z:n ja uhanneen heitä veitsellä. Hänen väitetään tämän jälkeen raiskanneen Y:n ja silponeen hänet. Ennen lähtöään Y:n talosta X:n väitetään teljenneen huoneet, joissa Y ja Z olivat sidottuina, tarkoituksenaan aiheuttaa näiden kuolema.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Rikokset, joiden vuoksi luovuttamista pyydetään, ovat seuraavat:</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>elämänkumppanin murhan yritys</P></ITEM><ITEM><P>elämänkumppanin tuolloin alaikäisen tyttären murhan yritys</P></ITEM><ITEM><P>elämänkumppanin raiskaus</P></ITEM><ITEM><P>elämänkumppanin vakava pahoinpitely</P></ITEM><ITEM><P>elämänkumppaniin kohdistuva vapaudenriisto</P></ITEM><ITEM><P>elämänkumppanin alaikäiseen tyttäreen kohdistuva vapaudenriisto.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>X otettiin kiinni Alankomaissa tämän eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla ja hänet vietiin ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen <DATE ISO="20200318">18.3.2020</DATE>. X ilmoitti tälle tuomioistuimelle, ettei hän suostu luovuttamiseensa Saksan oikeusviranomaisille, ja hänet määrättiin säilöön odottamaan päätöstä asiassa. Luovuttamisen vastustamisen tueksi X vetosi ne bis in idem ‑periaatteeseen väittäen erityisesti, että hän oli saanut kolmannessa maassa eli Iranissa lopullisen tuomion samoista teoista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että X on tuomittu Iranissa edellä mainituista teoista lukuun ottamatta Y:hyn kohdistunutta vapaudenriistoa, joka kuitenkin olennaisilta osiltaan sisältyi Y:n murhan yritystä koskevaan tunnusmerkistöön. Iranissa käydyssä oikeudenkäynnissä X sai lopullisen tuomion Y:n vakavasta pahoinpitelystä sekä Y:n ja Z:n murhayrityksistä. Y:n raiskausta ja Z:aan kohdistunutta vapaudenriistoa koskevat syytteet sen sijaan hylättiin lopullisella tuomiolla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Vankeusrangaistuksista, joihin X on lopullisella tuomiolla tuomittu Iranissa kyseisistä teoista, hänen on Iranin oikeuden mukaan tarvinnut suorittaa vain ankarin, seitsemän vuoden ja kuuden kuukauden mittainen vankeusrangaistus. X on suorittanut tästä rangaistuksesta pääosan. Hänet vapautettiin suorittamasta tämän rangaistuksen loppuosa islamistivallankumouksen korkeimman johtajan vallankumouksen 40-vuotisjuhlan kunniaksi julistaman yleisen armahduksen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Lisäksi X on tuomittu maksamaan Y:lle <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>diya<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/> tämän vakavasta pahoinpitelystä. Koska X oli maksukyvytön, hänen sallittiin maksaa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>diya<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/> osissa siten, että ensimmäinen maksuerä oli <FT TYPE="NUMBER">200000000</FT> Iranin rialia (noin <FT TYPE="NUMBER">4245</FT> euroa), minkä jälkeen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>diyaa<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> oli maksettava kahden prosentin kuukausierissä. Ensimmäisen maksuerän ja ensimmäisen kuukausierän suorittamisen jälkeen X vapautettiin Iranissa <DATE ISO="20190505">5.5.2019</DATE>. Iranin viranomaiset antoivat <DATE ISO="20200907">7.9.2020</DATE> X:ää koskevan pidätysmääräyksen, koska myöhempiä maksueriä ei ollut suoritettu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa X väittää, että häntä vastaan on Iranissa nostettu syyte ja hänelle on siellä langetettu lopullinen tuomio samoista teoista, joiden vuoksi hänen luovuttamistaan pyydetään häntä koskevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla. X:n mukaan osa häntä vastaan kyseisistä teoista nostetuista syytteistä hylättiin lopullisesti ja muut syytteet johtivat vankeusrangaistukseen, jonka hän on suorittanut kokonaan. X väittää lisäksi, ettei <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>diya<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> ole rangaistus eikä toimenpide vaan velvollisuus maksaa uhrille vahingonkorvaus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Hän päättelee tästä, että luovuttamisesta annetun lain 9 §:n 1 momentin d kohdan ja e kohdan 1 alakohdan mukaisesti hänen luovuttamisestaan Saksan viranomaisille häntä koskevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla olisi kieltäydyttävä. Erityisesti hän väittää, että luovuttamisesta annetun lain 9 §:n 1 momentissa ei eroteta millään tavalla toisistaan jäsenvaltiossa annettua lopullista tuomiota ja kolmannessa maassa annettua lopullista tuomiota. X:n mukaan Alankomaiden lainsäätäjä on näin tehdessään käyttänyt puitepäätöksessä 2002/584 säädettyä jäsenvaltioiden oikeutta kieltää luovuttaminen silloin, kun kolmannessa maassa on annettu lopullinen tuomio ja rangaistus on siellä suoritettu kokonaan. X katsoo, että Alankomaiden tuomioistuinten olisi näin ollen toimittava tämän mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Openbaar Ministerie (Alankomaiden syyttäjäviranomainen) sen sijaan väittää, ettei X:n väitettä, joka koskee Iranissa annettua aiempaa tuomiota, voida hyväksyä. Se katsoo nimittäin, että kolmannessa maassa annetun tuomion osalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettuna täytäntöönpanosta vastaavana oikeusviranomaisena jätettävä soveltamatta luovuttamisesta annetun lain 9 §:n 1 momentin e kohtaa ja sen sijaan arvioitava, kuuluuko Iranissa annettu tuomio vastavuoroisen tunnustamisen piiriin kansainvälisiin sopimuksiin tai oikeuskäytäntöön perustuvan keskinäisen luottamuksen perusteella. Alankomaiden syyttäjäviranomaisen mukaan tällaista luottamusta Iranin oikeusjärjestykseen ei ole, koska diplomaattiset suhteet Iranin islamilaiseen tasavaltaan ovat katkenneet eikä Iranin kanssa tehdä<?PAGE NO="6"?> yhteistyötä oikeusavun alalla, minkä lisäksi unionin jäsenvaltioiden ja Iranin islamilaisen tasavallan oikeusjärjestykset eroavat toisistaan huomattavasti. Alankomaiden syyttäjäviranomainen päättelee tästä, ettei X:lle Iranissa annettu tuomio voi olla pätevä peruste kieltäytyä häntä koskevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on näiden vastakkaisten väitteiden vuoksi epävarma useista seikoista, jotka liittyvät puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdan tulkintaan ja tapaan, jolla kyseinen säännös on saatettu osaksi Alankomaiden lainsäädäntöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Se huomauttaa, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklassa luetellaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet, mutta luovuttamisesta annetussa laissa säädetään, että kyseisillä perusteilla täytäntöönpanosta on kieltäydyttävä eikä täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella ole lainkaan harkintavaltaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lisäksi, onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa käytettyä käsitettä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>sama teko<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> tulkittava samoin kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut saman puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa käytettyä samaa käsitettä, vaikka ensin mainitussa on kyse kolmannessa maassa annetusta lopullisesta tuomiosta ja jälkimmäisessä puolestaan toisessa jäsenvaltiossa annetusta lopullisesta tuomiosta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee vielä, voidaanko X:ään Iranissa sovelletun kaltaisen armahdustoimenpiteen perusteella katsoa, että X:lle tuomittu rangaistus on suoritettu tai ettei sitä voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen maan lainsäädännön mukaan puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa tarkoitetulla tavalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Rechtbank Amsterdam (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) on katsonut, että se, voiko se panna täytäntöön X:ää koskevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen, riippuu viime kädessä puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdan tulkinnasta, ja on siksi päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymykset ja kiireellinen menettely unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Rechtbank Amsterdam on <DATE ISO="20201207">7.12.2020</DATE> tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen samana päivänä, päättänyt esittää SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>1)</NO.P><TXT>Onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohtaa tulkittava siten, että kun jäsenvaltio päättää saattaa tämän säännöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään, täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on oltava tiettyä harkintavaltaa, jotta se voi arvioida, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä vai ei?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdan käsitettä <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>sama teko<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="2019" ID="QE0016"/> tulkittava samalla tavalla kuin saman puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdan samaa käsitettä, ja jos ei, niin miten ensin mainitun säännöksen käsitettä on tulkittava?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa säädettyä edellytystä <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>jos hänet on tuomittu rangaistukseen, hän on suorittanut sen – – tai rangaistusta ei voida enää panna täytäntöön tuomion antaneen maan lainsäädännön mukaan<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="2019" ID="QE0017"/> tulkittava siten, että se täyttyy tilanteessa, jossa luovutettavaksi pyydetylle henkilölle on määrätty samasta teosta lopullisella tuomiolla vankeusrangaistus, josta hän on suorittanut osan siinä valtiossa, jossa tuomio on annettu, ja saman valtion muu kuin oikeusviranomainen on vapauttanut hänet suorittamasta rangaistuksen loppuosaa yleisen armahdustoimenpiteen yhteydessä, jota sovelletaan myös luovutettavaksi pyydetyn henkilön kaltaisiin vakavista rikoksista tuomittuihin ja joka ei perustu rationaaliseen kriminaalipoliittiseen harkintaan?<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></TXT></NP></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin on myös pyytänyt unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa määrätyn kiireellisen menettelyn soveltamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Pyyntönsä tueksi se on todennut esittämiensä kysymysten koskevan EUT-sopimuksen kolmannen osan V osastoon kuuluvan puitepäätöksen 2002/584 tulkintaa. Se on myös huomauttanut, että X on säilössä odotettaessa päätöstä saksalaisille viranomaisille luovuttamisesta. Kansallisen tuomioistuimen mukaan unionin tuomioistuimen pikainen vastaus vaikuttaa siis suoraan ja ratkaisevasti kyseisen henkilön säilössä pitämisen kestoon.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen viides jaosto on <DATE ISO="20201217">17.12.2020</DATE> päättänyt suostua tähän pyyntöön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Alankomaiden syyttäjäviranomainen, X, Alankomaiden ja Saksan hallitukset sekä Euroopan komissio. Saksan hallitusta lukuun ottamatta nämä ovat esittäneet suulliset huomautuksensa <DATE ISO="20210303">3.3.2021</DATE> pidetyssä istunnossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Alustavat toteamukset</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Kuten olen todennut tämän ratkaisuehdotuksen johdannossa, puitepäätöstä 2002/584 koskeva oikeuskäytäntö on runsasta. Puitteet, joissa näitä säännöksiä on tulkittava, tunnetaan siis jo.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200311">11.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Täytäntöönpanojäsenvaltioon palauttamista koskeva tae)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑314/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:191">EU:C:2020:191</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Näin ollen on aluksi huomautettava, että unionin oikeus nojautuu siihen perustavanlaatuiseen lähtökohtaan, jonka mukaan kukin jäsenvaltio jakaa kaikkien muiden jäsenvaltioiden kanssa – ja tunnustaa sen, että nuo muut jäsenvaltiot jakavat sen kanssa – lukuisia yhteisiä arvoja, joihin unioni perustuu, kuten SEU 2 artiklassa täsmennetään. Tämä lähtökohta merkitsee sitä – ja perustelee sen –, että jäsenvaltioiden välillä vallitsee keskinäinen luottamus siihen, että kyseiset arvot tunnustetaan ja että siis ne täytäntöön panevaa unionin oikeutta noudatetaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑216/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:586">EU:C:2018:586</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200311">11.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Täytäntöönpanojäsenvaltioon palauttamista koskeva tae)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑314/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:191">EU:C:2020:191</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Sekä jäsenvaltioiden välisen keskinäisen luottamuksen periaatteella että vastavuoroisen tunnustamisen periaatteella on unionin oikeudessa perustavanlaatuinen merkitys, koska niiden avulla voidaan luoda ja pitää yllä alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja. Keskinäisen luottamuksen periaate edellyttää etenkin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta sitä, että kukin jäsenvaltio katsoo – jollei kyse ole poikkeuksellisista olosuhteista –, että kaikki muut jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta ja aivan erityisesti unionin oikeudessa tunnustettuja perusoikeuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑216/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:586">EU:C:2018:586</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201217">17.12.2020</DATE>, <NAME.CASE>Openbaar Ministerie (Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen riippumattomuus)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑354/20 PPU ja C‑412/20 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:1033">EU:C:2020:1033</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Puitepäätöksen 2002/584 tavoitteena on korvata rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta <DATE ISO="19571213">13.12.1957</DATE> tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen perustuva monenvälinen luovuttamisjärjestelmä ottamalla käyttöön oikeusviranomaisten välinen yksinkertaistettu ja tehokkaampi järjestelmä rikoksesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseksi tuomioiden täytäntöönpanoa tai<?PAGE NO="8"?> syytetoimenpiteitä varten. Eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat järjestelyt, jotka ovat vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen ensimmäinen konkreettinen sovellus rikoslainsäädännön alalla, perustuvat väistämättä jäsenvaltioiden väliseen vankkaan luottamukseen, kuten unionin lainsäätäjä on itse todennut.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Ks. puitepäätöksen 2002/584 johdanto-osan kuudes ja kymmenes perustelukappale. Ks. vastaavasti myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑216/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:586">EU:C:2018:586</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200311">11.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Täytäntöönpanojäsenvaltioon palauttamista koskeva tae)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑314/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:191">EU:C:2020:191</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Vastavuoroisen tunnustamisen periaate, joka on – kuten muun muassa kyseisen puitepäätöksen johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee – rikosasioiden oikeudellisen yhteistyön kulmakivi, ilmenee erityisesti kyseisen puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdasta. Tässä säännöksessä nimittäin vahvistetaan sääntö, jonka mukaan jäsenvaltioiden on pantava eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän saman puitepäätöksen säännösten mukaisesti. Täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset voivat siis lähtökohtaisesti kieltäytyä tällaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vain puitepäätöksessä 2002/584 tyhjentävästi luetelluilla täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteilla. Lisäksi eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle voidaan asettaa vain kyseisen puitepäätöksen 5 artiklassa tyhjentävästi säädettyjä edellytyksiä. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano on näin ollen pääsääntö, ja täytäntöönpanosta kieltäytymisen on katsottava olevan poikkeus, jota on tulkittava suppeasti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑216/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:586">EU:C:2018:586</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200311">11.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Täytäntöönpanojäsenvaltioon palauttamista koskeva tae)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑314/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:191">EU:C:2020:191</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201217">17.12.2020</DATE>, <NAME.CASE>Openbaar Ministerie (Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen riippumattomuus)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑354/20 PPU ja C‑412/20 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:1033">EU:C:2020:1033</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Näin ollen puitepäätöksessä 2002/584 ilmaistaan nimenomaisesti yhtäältä eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat (3 artikla) ja harkinnanvaraiset (4 ja 4 a artikla) kieltäytymisperusteet sekä toisaalta erityistapauksissa annettavat pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion takeet (5 artikla).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180725">25.7.2018</DATE>, <NAME.CASE>Minister for Justice and Equality (Tuomioistuinjärjestelmän puutteet)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑216/18 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:586">EU:C:2018:586</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200311">11.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Täytäntöönpanojäsenvaltioon palauttamista koskeva tae)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑314/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:191">EU:C:2020:191</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Keskinäisen luottamuksen ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteet, joihin puitepäätös nojautuu, eivät kuitenkaan saa millään tavoin heikentää kyseisille henkilöille taattuja perusoikeuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Ks. puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 3 kohta. Ks. myös vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170810">10.8.2017</DATE>, <NAME.CASE>Tupikas</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑270/17 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:628">EU:C:2017:628</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Tästä seuraa loogisesti, että puitepäätöstä 2002/584 on tulkittava siten, että kyseisten henkilöiden perusoikeuksien kunnioittamista koskevien vaatimusten noudattaminen varmistetaan kuitenkaan kyseenalaistamatta sellaisen jäsenvaltioiden oikeudellisen yhteistyön järjestelmän tehokkuutta, jonka olennainen osatekijä on eurooppalainen pidätysmääräys, sellaisena kuin unionin lainsäätäjä on siitä säätänyt.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170810">10.8.2017</DATE>, <NAME.CASE>Tupikas</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑270/17 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:628">EU:C:2017:628</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohtaa tulkittava siten, että kun jäsenvaltio päättää saattaa tämän säännöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään, sen on annettava täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle harkintavaltaa arvioida, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä vai ei kyseisessä säännöksessä säädetyllä perusteella.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Kuten julkisasiamies Bot on jo tiivistänyt ratkaisuehdotuksessaan <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170629">29.6.2017</DATE> <NAME.CASE>Popławski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:503">EU:C:2017:503</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), kysymys on sen määrittämisestä, miten eurooppalaisen pidätysmääräyksen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>harkinnanvaraisuus<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/> on ymmärrettävä. Onko tämä harkinnanvaraisuus tarkoitettu jäsenvaltioille, jotka voivat saattaessaan puitepäätöstä 2002/584 osaksi kansallista oikeuttaan päättää tai olla päättämättä, että harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet otetaan huomioon, vai onko se osoitettu täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle, jolla olisi harkintavalta päättää kullekin asialle tunnusomaisten olosuhteiden perusteella, otetaanko kieltäytymisperusteet huomioon?<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Ks. julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Popławski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:116">EU:C:2017:116</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Tältä osin jäsenvaltioiden vapaus saattaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet osaksi kansallista lainsäädäntöään on todellakin vahvistettu unionin tuomioistuimessa moneen otteeseen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Unionin tuomioistuin on erityisesti katsonut seuraavasti: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/><HT TYPE="ITALIC">Jos</HT> jäsenvaltiot <HT TYPE="ITALIC">saattavat</HT> puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan osaksi oikeusjärjestystään – –<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120905">5.9.2012</DATE>, <NAME.CASE>Lopes Da Silva Jorge</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑42/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:517">EU:C:2012:517</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (kursivointi tässä) ja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>– – jos jäsenvaltio <HT TYPE="ITALIC">on päättänyt</HT> saattaa [puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan] osaksi oikeusjärjestystään – –<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/> (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170629">29.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Popławski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:503">EU:C:2017:503</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) (kursivointi tässä). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181213">13.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>Sut</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑514/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:1016">EU:C:2018:1016</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin on sittemmin kuitenkin myös lausunut erilaisista hypoteettisista pidätysmääräyksen harkinnanvaraisista kieltäytymisperusteista. Se on joka kerta tulkinnut, että oikeusviranomaisella on väistämättä oltava harkinnanvaltaa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdasta ks. erityisesti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170629">29.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Popławski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:503">EU:C:2017:503</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181213">13.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>Sut</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑514/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:1016">EU:C:2018:1016</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190624">24.6.2019</DATE>, <NAME.CASE>Popławski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑573/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:530">EU:C:2019:530</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0099">99</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) sekä saman päätöksen 4 a artiklasta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160524">24.5.2016</DATE>, <NAME.CASE>Dworzecki</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑108/16 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:346">EU:C:2016:346</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170810">10.8.2017</DATE>, <NAME.CASE>Tupikas</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑270/17 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:628">EU:C:2017:628</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0096">96</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201217">17.12.2020</DATE>, <NAME.CASE>Generalstaatsanwaltschaft Hamburg</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑416/20 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:1042">EU:C:2020:1042</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Käsiteltävässä asiassa päädyn puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdan sanamuodon mukaisen, asiayhteyteen perustuvan ja teleologisen arvioinnin perusteella samaan tulokseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Ensinnäkin</HT> huomautan, että todetessaan puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdasta seuraavan, että jos jäsenvaltio on päättänyt saattaa tämän säännöksen osaksi oikeusjärjestystään, täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on kuitenkin oltava harkintavaltaa sen osalta, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä vai ei, unionin tuomioistuin on viitannut nimenomaisesti julkisasiamies Botin ratkaisuehdotukseen Popławski (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑579/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:116">EU:C:2017:116</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170629">29.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Popławski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:503">EU:C:2017:503</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Julkisasiamies Bot ei kuitenkaan rajoita ratkaisuehdotuksensa kyseisessä kohdassa analyysiaan päätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan sanamuotoon. Se koskee yhtäältä puitepäätöksen 4 artiklan otsikkoa ja toisaalta kyseisen artiklan johdantokappaletta, joka sisältää vain yhden lauseen, jolla viitataan erotuksetta kaikkiin erilaisiin harkinnanvaraisiin kieltäytymisperusteisiin numeroituina yhdestä seitsemään.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Voidaankin muistuttaa, että puitepäätöksen 2002/584 ranskankielisen version 4 artiklan otsikossa oleva adjektiivi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>facultative<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/> (suomenkielisessä versiossa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>harkinnanvaraiset<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/>) viittaa ranskankielisen version sanaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>non-exécution<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> (täytäntöönpanematta jättäminen) eikä sanaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>motifs<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/> (perusteet; suomenkielisessä versiossa kyseiset termit yhdessä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>kieltäytymisperusteet<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>). Näin ollen harkinnanvaraista on nimenomaan pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen, mikä erottaa tällaisen kieltäytymisen saman puitepäätöksen 3 artiklassa säädetyistä ehdottoman kieltäytymisen tapauksista.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. vastaavasti julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Popławski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:116">EU:C:2017:116</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Koska kieltäytymispäätös on harkinnanvarainen, se kuvastaa väistämättä aina tekijänsä harkittua valintaa ja näin ollen tekijän arvioinnin tulosta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="10"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Lisäksi on todettava, kuten myös julkisasiamies Bot on todennut ratkaisuehdotuksensa mainitussa kohdassa, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan johdantokappaleesta ilmenee, että toimivalta kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on annettu suoraan kansallisille täytäntöönpanosta vastaaville oikeusviranomaisille. Puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan johdantokappaleessa nimittäin säädetään, että täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomainen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/><HT TYPE="ITALIC">kieltäytyy</HT> panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE> kyseisessä säännöksessä luetelluissa tapauksissa, mutta 4 artiklan johdantokappaleen mukaan sama viranomainen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/><HT TYPE="ITALIC">voi kieltäytyä</HT> panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Kursivointi tässä.</P></NOTE>. Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, ilmaisusta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>voi<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/> ilmenee, että kun jäsenvaltio on päättänyt saattaa kyseisen säännöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään, täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on oltava harkintavaltaa sen osalta, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä vai ei.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20181213">13.12.2018</DATE>, <NAME.CASE>Sut</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑514/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:1016">EU:C:2018:1016</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Toiseksi</HT> tämä puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdan tulkinta saa tukea sen asiayhteydestä. Olen nimittäin alustavien toteamusteni yhteydessä muistuttanut, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano on pääsääntö ja täytäntöönpanosta kieltäytyminen on poikkeus, jota on sellaisena tulkittava suppeasti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 34 kohta ja alaviitteeseen 10 sisältyvät oikeuskäytäntöviittaukset.</P></NOTE> Jos jäsenvaltio saisi saattaa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan osaksi omaa lainsäädäntöään siten, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen velvoitetaan kieltäytymään eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta tässä säännöksessä säädetyissä tapauksissa, kyseisellä oikeusviranomaisella ei kansallisen säännöksen automaattisuuden vuoksi olisi mahdollisuutta ottaa huomioon kunkin tapauksen erityisolosuhteita, joiden perusteella se saattaisi katsoa, etteivät luovuttamisesta kieltäytymisen edellytykset täyty. Koska tällaisella säännöksellä pelkkä kieltäytymismahdollisuus muutettaisiin selkeäksi velvoitteeksi, luovuttamisesta kieltäytyminen muutettaisiin näin ollen samalla poikkeuksesta pääsäännöksi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Ks. puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdasta vastaavasti julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Popławski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:116">EU:C:2017:116</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin ei myöskään voi olla ottamatta huomioon puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdan asiayhteyteen perustuvan tulkinnan yhteydessä kyseisen puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua tilannetta. Tilanteet ovat nimittäin identtiset lukuun ottamatta sitä, että ensin mainitussa kyse on kolmannessa maassa annetusta lopullisesta tuomiosta ja jälkimmäisessä jossain jäsenvaltiossa annetusta lopullisesta tuomiosta. Kuten Saksan hallitus on perustellusti todennut kirjallisissa huomautuksissaan, kyseisten säännösten välinen ero menettäisi merkityksensä, jos jäsenvaltiot voisivat päättää muuttaa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa tarkoitetun tilanteen ehdottomaksi kieltäytymisperusteeksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Kolmanneksi</HT> myös eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöönoton tavoite tukee mielestäni oikeusviranomaisten harkintavaltaa suosivaa tulkintaa. Puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti eurooppalaista pidätysmääräystä koskevien järjestelyjen tavoitteena on nimittäin etsityn henkilön kiinni ottamisen ja luovuttamisen mahdollistaminen, jotta – ottaen huomioon mainitun puitepäätöksen tavoite – tehty rikos ei jää rankaisematta ja jotta kyseinen henkilö asetetaan syytteeseen tai jotta hän suorittaa hänelle tuomitun vapausrangaistuksen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200311">11.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Täytäntöönpanojäsenvaltioon palauttamista koskeva tae)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑314/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:191">EU:C:2020:191</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Jos puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohtaa tulkittaisiin siten, että jäsenvaltiot voivat velvoittaa oikeusviranomaiset kieltäytymään aina ja ilman minkäänlaista harkintavaltaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta, kun etsitylle henkilölle on annettu samasta teosta lopullinen tuomio kolmannessa maassa (sillä edellytyksellä, että jos hänet on tuomittu rangaistukseen, hän on suorittanut sen tai suorittaa sitä parhaillaan tai rangaistusta ei voida enää panna täytäntöön tuomion<?PAGE NO="11"?> antaneen maan lainsäädännön mukaan), vaikka kolmansien maiden oikeusjärjestykset ja niissä sovellettavat menettelyt voivat poiketa huomattavasti jäsenvaltioiden vastaavista, on olemassa riski, että etsitty henkilö jää rankaisematta. Tällaista tulkintaa ei näin ollen voida pitää puitepäätöksen 2002/584 mukaisena.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Ks. vastaavasti puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdasta tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170629">29.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Popławski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑579/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:503">EU:C:2017:503</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Periaatteen, jonka mukaan etsityn henkilön rankaisematta jääminen olisi vastoin puitepäätöksen 2002/584 tavoitetta, vahvistamisesta ja soveltamisesta ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190624">24.6.2019</DATE>, <NAME.CASE>Popławski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑573/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:530">EU:C:2019:530</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0082">82</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0103">103</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Samoin kuin täytäntöönpanosta vastaavien oikeusviranomaisten on puitepäätöksen 2002/584 4 a artiklan mukaisesti voitava ottaa huomioon kaikki seikat, joiden perusteella voidaan varmistaa, ettei eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevan henkilön luovuttaminen tarkoita hänen puolustautumisoikeuksiensa loukkaamista, koska tämä säännös koskee puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdan tavoin harkinnanvaraisesta kieltäytymisperusteesta,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170810">10.8.2017</DATE>, <NAME.CASE>Tupikas</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑270/17 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:628">EU:C:2017:628</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0096">96</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201217">17.12.2020</DATE>, <NAME.CASE>Generalstaatsanwaltschaft Hamburg</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑416/20 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:1042">EU:C:2020:1042</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen – joka kyseisessä tapauksessa on puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan mukainen kieltäytymisperuste – vaikutuksesta tarpeeseen antaa oikeusviranomaisille harkintavaltaa ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190624">24.6.2019</DATE>, <NAME.CASE>Popławski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑573/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:530">EU:C:2019:530</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0086">86</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0099">99</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> toimivaltaisten oikeusviranomaisten on myös voitava ottaa huomioon kaikki seikat, joiden perusteella voidaan varmistaa, ettei luovuttaminen johda asianomaisen henkilön rankaisematta jäämiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Harkintavalta on erityisen tärkeää sovellettaessa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohtaa, koska siinä laajennetaan ne bis in idem –periaatteen soveltaminen kolmansien maiden tuomioistuimien antamiin tuomioihin. Jäsenvaltioiden välisiä keskinäisen luottamuksen ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteita, joihin eurooppalaisen pidätysmääräyksen järjestelyt perustuvat, ei kuitenkaan voida suoralta kädeltä soveltaa kolmansiin valtioihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Ks. vastaavasti julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus JR (Pidätysmääräys – ETA:seen kuuluvan kolmannen valtion antama tuomio) (<REF.DOC.ECR><NO.CASE>C‑488/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:738">EU:C:2020:738</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Toinen ennakkoratkaisukysymys kiteytyy tämän erityispiirteen ympärille, ja tarkastelenkin sitä tämän kysymyksen yhteydessä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdan sanamuodon mukaisesta, asiayhteyteen perustuvasta ja teleologisesta arvioinnista ilmenevän, että kyseistä säännöstä on tulkittava siten, että kun jäsenvaltio päättää saattaa sen osaksi kansallista lainsäädäntöään, sen on annettava täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle harkintavaltaa arvioida, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä vai ei kyseisessä säännöksessä säädetyllä perusteella.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Toinen ennakkoratkaisukysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa käytettyä ilmausta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>sama teko<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/> tulkittava samoin kuin saman puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa käytettyä, muodoltaan samanlaista ilmausta. Jos näin ei ole, kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, miten se olisi tulkittava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Aluksi on todettava, että kun puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa käytetään ilmausta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>sama teko<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/>, siinä ei viitata jäsenvaltioiden oikeuteen, kuten ei myöskään saman puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa. Koska unionin oikeutta on sovellettava yhtenäisesti, käsitettä ei voida jättää kunkin jäsenvaltion oikeusviranomaisten harkintaan niiden kansallisen oikeuden mukaan. Se on unionin oikeuden itsenäinen käsite.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohtaan sisältyvästä saman teon käsitteestä ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101116">16.11.2010</DATE>, <NAME.CASE>Mantello</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑261/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:683">EU:C:2010:683</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="12"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohtaan sisältyvästä saman teon käsitteestä unionin tuomioistuin on todennut, että se on määriteltävä samoin kuin saman teon käsite, joka sisältyy tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla <DATE ISO="19850614">14.6.1985</DATE> Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="239" PAGE.FIRST="19" DATE.PUB="2000">EYVL 2000, L 239, s. 19</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> joka allekirjoitettiin Schengenissä (Luxemburg) <DATE ISO="19900619">19.6.1990</DATE> (jäljempänä Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus), 54 artiklaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101116">16.11.2010</DATE>, <NAME.CASE>Mantello</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑261/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:683">EU:C:2010:683</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kyseistä käsitettä on näin ollen tulkittu siten, että sillä viitataan ainoastaan tapahtuneisiin tekoihin ja joukkoon konkreettisia ja toisiinsa erottamattomasti liittyviä seikkoja, riippumatta kyseisten tekojen oikeudellisesta luonnehdinnasta tai suojatusta oikeushyvästä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101116">16.11.2010</DATE>, <NAME.CASE>Mantello</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑261/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:683">EU:C:2010:683</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on perustellut käsitteiden identtisyyttä Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklan ja puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohdan yhteisellä tavoitteella, joka on sen välttäminen, että henkilöä syytetään tai hänet tuomitaan rikosasiassa uudelleen samasta teosta.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101116">16.11.2010</DATE>, <NAME.CASE>Mantello</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑261/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:683">EU:C:2010:683</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> En ymmärrä, mikä muu tavoite puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdalla voisi olla, sillä kuten on jo edellä todettu, tämä säännös on täysin identtinen saman puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdan kanssa lukuun ottamatta valtiota, jossa tuomio samasta teosta on annettu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon tämä yhteinen tavoite ja unionin tuomioistuimen toteama tarve varmistaa, että puitepäätöksen 2002/584 eri säännöksistä tehtävät tulkinnat ovat johdonmukaisia,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161110">10.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>Özçelik</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑453/16 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:860">EU:C:2016:860</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> on kyseisen puitepäätöksen 4 artiklan 5 kohdassa käytettyä ilmaisua <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>sama teko<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> näin ollen mielestäni tulkittava samoin kuin saman puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohtaan sisältyvää samaa ilmaisua.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Lisään vielä, että vaikka unionin lainsäätäjä ei ole varsinaisesti maininnut ne bis in idem ‑periaatetta puitepäätöksessä 2002/584, lienee selvää, että kyseisen puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa ja 4 artiklan 5 alakohdassa sovelletaan juuri tätä periaatetta. Todisteena tästä ovat sekä sen luvun otsikko Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyssä yleissopimuksessa, johon 54 artikla sisältyy – <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>Ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisesta<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/> –, että samalla tavoin tulkittu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 50 artikla, jossa kyseinen periaate perusoikeuskirjassa vahvistetaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180320">20.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>Menci</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑524/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:197">EU:C:2018:197</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Lisäksi voidaan huomauttaa, että unionin tuomioistuin viittaa kyseisen tuomion 35 kohdassa erityisesti tuomion <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20101116">16.11.2010</DATE>, <NAME.CASE>Mantello</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑261/09</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:683">EU:C:2010:683</NO.ECLI>), <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR></REF.DOC.ECR> kohtaan, jotka koskevat puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohdan tulkintaa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>Enemmän kuin puitepäätöksen 2002/584 sisäisestä johdonmukaisuudesta kyse on siis unionin oikeuden horisontaalisen johdonmukaisuuden varmistamisesta. Koska kyseessä on unionin oikeuden perusperiaate, joka ilmaistaan myös perusoikeuskirjan 50 artiklassa<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20210225">25.2.2021</DATE>, <NAME.CASE>Slovak Telekom</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑857/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:139">EU:C:2021:139</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0039">39</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja jota on sittemmin tulkittu samalla tavoin niinkin erilaisilla aloilla kuin arvonlisävero (ALV),<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P>Ks. esim. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180320">20.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>Menci</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑524/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:197">EU:C:2018:197</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> rahanpesun torjunta<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Ks. ratkaisuehdotukseni LG ja <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>MH (Itsepesu)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑790/19</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2021:15">EU:C:2021:15</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0051">51</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja eurooppalainen pidätysmääräys, sen määritelmä ei saa vaihdella sen mukaan, mikä oikeudellinen väline on kyseessä, eikä sitä suuremmalla syyllä saman välineen sisällä. Tällainen ero olisi erityisen ristiriitainen ja jopa vanhentunut siksikin, että myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päätynyt tulkitsemaan ne bis in idem ‑periaatetta siten, että keskeisenä vaatimuksena on täysin sama tai aineellisesti sama teko.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. vastaavasti EIT:n tuomio <DATE ISO="20090210">10.2.2009</DATE>, Zolotukhin v. Venäjä, CE:ECHR:2009:0210JUD001493903, 78–82 kohta ja periaatteen tuoreemmasta soveltamisesta EIT:n tuomio <DATE ISO="20171219">19.12.2017</DATE>, Ramda v. Ranska, CE:ECHR:2017:1219JUD007847711.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>On totta, että muiden kansainvälisten oikeudellisten asiakirjojen<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. YK:n yleiskokouksen <DATE ISO="19661216">16.12.1966</DATE> hyväksymän ja <DATE ISO="19760323">23.3.1976</DATE> voimaan tulleen kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 7 kappale.</P></NOTE> tavoin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen Strasbourgissa (Ranska) <DATE ISO="19841122">22.11.1984</DATE> allekirjoitetun seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklassa rajoitetaan ne bis in idem ‑periaatteen soveltaminen yhdessä ja samassa maassa annettuihin tuomioihin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. vastaavasti Rafaraci, T., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>The principle of <HT TYPE="ITALIC">non bis in idem</HT> in the jurisprudence of the European Court of Justice<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/> teoksessa <HT TYPE="ITALIC">Le contrôle juridictionnel dans l’espace pénal européen</HT>, Éditions de l’Université de Bruxelles, Bryssel, 2009, s. 93–110, erityisesti s. 93.</P></NOTE> Samoin perusoikeuskirjan 50 artiklassa täsmennetään, ettei ketään saa panna syytteeseen tai rangaista rikoksesta, josta hänet on jo <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>unionissa<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/> vapautettu tai tuomittu. Se, että ne bis in idem ‑periaatetta sovelletaan kansainvälisesti näin rajatusti, selittyy unionin oikeusjärjestyksessä keskinäisen luottamuksen periaatteella, joka edellyttää, että poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta jäsenvaltiot katsovat kaikkien muiden jäsenvaltioiden noudattavan unionin oikeutta ja aivan erityisesti unionin oikeudessa tunnustettuja perusoikeuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 32 kohta ja alaviitteeseen 8 sisältyvät oikeuskäytäntöviittaukset.</P></NOTE> Lisäksi tiedän unionin tuomioistuimen korostaneen Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen yhteydessä välttämätöntä yhteyttä yleissopimuksen 54 artiklaan sisältyvän ne bis in idem ‑periaatteen ja sen välillä, että jäsenvaltiot luottavat vastavuoroisesti toistensa rikosoikeudelliseen järjestelmään.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Ks. tästä tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20030211">11.2.2003</DATE>, <NAME.CASE>Gözütok ja Brügge</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑187/01 ja C‑385/01</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2003:87">EU:C:2003:87</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060309">9.3.2006</DATE>, <NAME.CASE>Van Esbroeck</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑436/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:165">EU:C:2006:165</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>On kuitenkin niin, että vaikkei ole olemassa kansainvälisen oikeuden periaatetta, joka velvoittaisi soveltamaan ne bis in idem ‑periaatetta rajat ylittävissä tapauksissa,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060629">29.6.2006</DATE>, <NAME.CASE>Showa Denko v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑289/04 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:431">EU:C:2006:431</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> mikään sääntö ei tietääkseni myöskään kiellä sitä. On siis todettava, että päättäessään vahvistaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen kolmannessa maassa annettuja tuomioita koskevan täytäntöönpanon kieltäytymisperusteen käyttäen sanamuotoa, joka on sama kuin puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohdassa, unionin lainsäätäjä on tehnyt tämän valinnan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ks. vastaavasti Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 58 artikla, jonka mukaan sen määräykset <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>eivät rajoita sellaisten pitemmälle menevien kansallisten määräysten soveltamista, jotka koskevat ulkomailla tehtyihin oikeudellisiin päätöksiin sovellettavaa ne bis in idem ‑periaatetta<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohtaa on tulkittava saman puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohdan valossa, jossa velvoitetaan kunnioittamaan SEU 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita eurooppalaista pidätysmääräystä koskevia järjestelyjä toteutettaessa. Ne bis in idem ‑periaatteen rajatylittävä soveltaminen ei näin ollen saa millään tavoin heikentää kyseisille henkilöille taattuja perusoikeuksia.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170810">10.8.2017</DATE>, <NAME.CASE>Tupikas</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑270/17 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:628">EU:C:2017:628</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Kun edellä mainittuja kahta säännöstä luetaan yhdessä, ilmenee näin ollen, että täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on otettava huomioon kolmannen maan tuomioistuimen antama lopullinen tuomio, mutta sillä edellytyksellä, että tämä tuomio on annettu menettelyssä, joka erityisesti vastaa jäsenvaltioiden yhteisiä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia, jotka ovat omiaan takaamaan oikeudenkäynnin kaikkien osapuolten oikeudet.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>X:n kirjallisten ja suullisten huomautusten perusteella vaikuttaa siltä, ettei rikosoikeudenkäynti, jossa X:lle annettiin Iranissa tuomio, ollut näytösluonteinen. X:n kuvailemien vankilaolojen perusteella hänelle annettu tuomio vaikuttaa myös olleen varsin ankara. Siinä tapauksessa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätyy siihen, että eurooppalainen pidätysmääräys on pantava täytäntöön, saksalaiset tuomioistuimet ottavat epäilemättä huomioon nämä olosuhteet.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Sillä, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa säädetään harkinnanvaraisesta kieltäytymisperusteesta ja 3 artiklan 2 alakohdassa ehdottomasta kieltäytymisperusteesta, on myös kaksi seurausta, jotka ovat takeita, jotka voivat kompensoida puuttuvaa keskinäistä luottamusta suhteessa kolmansiin maihin.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Yhtäältä kukin jäsenvaltio päättää viime kädessä itse, haluaako se saattaa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdan osaksi kansallista lainsäädäntöään ja laajentaa ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisen unionin ulkopuolisiin rajatylittäviin tilanteisiin.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 39 kohta ja alaviitteeseen 15 sisältyvät oikeuskäytäntöviittaukset.</P></NOTE> Toisaalta, kuten olen osoittanut ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäisen kysymyksen analyysin yhteydessä, puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa tarkoitetun poikkeuksen konkreettinen soveltaminen on jätettävä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen harkintaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>On siis toimivaltaisen kansallisen oikeusviranomaisen tehtävänä selvittää kolmannessa maassa käydyn menettelyn oikeudenmukaisuus ja se, muodostavatko tapahtuneet teot joukon sellaisia tosiseikkoja, jotka liittyvät erottamattomasti toisiinsa ajallisesti, alueellisesti sekä kohteeltaan.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20060309">9.3.2006</DATE>, <NAME.CASE>Van Esbroeck</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑436/04</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2006:165">EU:C:2006:165</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20070718">18.7.2007</DATE>, <NAME.CASE>Kraaijenbrink</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑367/05</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2007:444">EU:C:2007:444</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Arvioinnissa oikeusviranomaisen on vielä otettava huomioon puitepäätöksen 2002/584 tavoite, jonka mukaan tehty rikos ei saa jäädä rankaisematta ja kyseinen henkilö on asetettava syytteeseen tai hänen on suoritettava hänelle tuomittu vapausrangaistus.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200311">11.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Täytäntöönpanojäsenvaltioon palauttamista koskeva tae)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑314/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:191">EU:C:2020:191</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Kuten olen jo todennut, puitepäätöksen 2002/584 säännöksiä on tulkittava siten, että kyseisten henkilöiden perusoikeuksien kunnioittamista koskevien vaatimusten – muun muassa ne bis in idem ‑periaatteen – noudattaminen varmistetaan kuitenkaan kyseenalaistamatta sen jäsenvaltioiden oikeudellisen yhteistyön järjestelmän tehokkuutta, jonka olennainen osatekijä eurooppalainen pidätysmääräys on.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170810">10.8.2017</DATE>, <NAME.CASE>Tupikas</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑270/17 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:628">EU:C:2017:628</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella totean, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa käytettyä ilmausta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>sama teko<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/> on tulkittava samoin kuin saman puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa käytettyä samaa ilmausta. Kyseistä käsitettä on näin ollen tulkittava siten, että sillä viitataan ainoastaan tapahtuneisiin tekoihin ja joukkoon konkreettisia ja toisiinsa erottamattomasti liittyviä seikkoja, riippumatta kyseisten tekojen oikeudellisesta luonnehdinnasta tai suojatusta oikeushyvästä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">D</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Kolmas ennakkoratkaisukysymys</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa säädettyä, rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevaa edellytystä tulkittava siten, että se täyttyy tilanteessa, jossa luovutettavaksi pyydetylle henkilölle on määrätty samasta teosta lopullisella tuomiolla vankeusrangaistus, josta hän on suorittanut osan siinä valtiossa, jossa tuomio on annettu, ja saman valtion muu kuin oikeusviranomainen on vapauttanut hänet suorittamasta rangaistuksen loppuosaa sellaisen yleisen armahdustoimenpiteen yhteydessä, jota sovelletaan myös vakavista rikoksista tuomittuihin ja joka ei perustu objektiiviseen kriminaalipoliittiseen harkintaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Kyseisen edellytyksen tulkinnalla on merkitystä sikäli, että se saattaa estää eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen. Jos rangaistusta ei ole pantu täytäntöön puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa tarkoitetulla tavalla, säännös nimittäin velvoittaa soveltamaan pääsääntöä eli luovuttamaan kyseisen henkilön.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Täsmennän aluksi, että käsittelen armahdusta oikeudellisena ilmiönä siten kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on sen määritellyt: muun tahon kuin tuomioistuimen toteuttama toimenpide, jolla on vapautettu joukko vakavista rikoksista tuomittuja ja joka ei perustu objektiiviseen kriminaalipoliittiseen harkintaan. Tämä ongelman neutraali ja yleinen määritelmä vaikuttaa minusta erityisen aiheelliselta, kun otetaan huomioon, että on olemassa lukuisia erilaisia armahdustoimenpiteitä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Vaivatta tulevat mieleen yleinen armahdus ja armahdus. Jotkin kirjoittajat lukevat mukaan myös vanhentumisen ja ehdonalaisen vapauttamisen, mutta nämä eivät ole ainoat mahdolliset toimenpiteet (ks. vastaavasti Mathieu, B., ja Verpeaux, M., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>Conclusions comparatives<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>, teoksessa Ruiz Fabri, H., Della Morte, G., Lambert Abdelgawad, E., Martin-Chenut, K., <HT TYPE="ITALIC">La clémence saisie par le droit. Amnistie, prescription et grâce en droit international et comparé</HT>, Société de législation comparée, coll. de l’UMR de droit comparé de Paris, vol. 14, Pariisi, 2007, s. 311–318).</P></NOTE> jotka määritellään eri tavoin jäsenvaltioiden oikeusperinteissä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Jo pelkästään siksi, että on mahdollista erottaa toisistaan yhtäältä armahdustoimenpiteet suppeassa mielessä (englanniksi <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/>executive clemency<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>), jotka kuuluvat toimeenpanovallan piiriin, ja toisaalta yleinen armahdus, joka toteutetaan lainsäädännöllä (tässä merkityksessä common law ‑järjestelmässä, ks. Pascoe, D., ja Manikis, M., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0039" ID="QS0039"/>Making sense of the victim’s role in clemency decision making<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/>, <HT TYPE="ITALIC">International Review of Victimology</HT>, osa 26(I), 2020, s. 3–28, erityisesti s. 4 ja 5 sekä s. 8 ja 9). Yhteisen määritelmän puuttuminen vahvistetaan myös seuraavassa artikkelissa, jossa tarkastellaan armahdusta tarkoittavia ranskankielisiä käsitteitä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0040" ID="QS0040"/>grâce<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/> ja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0041" ID="QS0041"/>amnistie<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/> sekä vanhentumista tarkoittavaa käsitettä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0042" ID="QS0042"/>prescription<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/>: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0043" ID="QS0043"/>Les institutions de clémence, regards de droit comparé<QUOT.END REF.START="QS0043" CODE="201D" ID="QE0043"/> em. teoksessa Ruiz Fabri, H., Della Morte, G., Lambert Abdelgawad, E., Martin-Chenut, K., <HT TYPE="ITALIC">La clémence saisie par le droit</HT>, s. 275–309).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Kun puitteet on määritelty näin, voidaan todeta, että rangaistuksen täytäntöönpanoa koskeva edellytys on muotoiltu identtisesti paitsi puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohdassa ja 4 artiklan 5 alakohdassa myös Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklassa. Unionin tuomioistuin on todennut viimeksi mainitusta, että rangaistuksen täytäntöönpanoa koskeva edellytys täyttyy, kun todetaan, että ajankohtana, jolloin toinen rikosoikeudenkäynti aloitetaan samaa henkilöä vastaan samoista teoista, joista hänet on jo tuomittu ensimmäisessä sopimusvaltiossa, ensimmäisessä valtiossa määrättyä rangaistusta ei voida enää <HT TYPE="ITALIC">tämän valtion lainsäädännön mukaisesti</HT> panna täytäntöön.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081211">11.12.2008</DATE>, <NAME.CASE>Bourquain</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑297/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:708">EU:C:2008:708</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohtaa ei kuitenkaan pidä tulkita vain tämän, Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklan sanamuotoon perustuvan toteamuksen perusteella, koska tällöin ei oteta huomioon kyseisen säännöksen kontekstia eikä unionin lainsäätäjän tavoitteita. Vaikka nimittäin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0044" ID="QS0044"/>säännöksen sanamuoto on aina jokaisen tulkinnan lähtökohta ja samalla raja<QUOT.END REF.START="QS0044" CODE="201D" ID="QE0044"/>,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Agrana Zucker</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑33/08</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:99">EU:C:2009:99</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> muut tulkintamenetelmät ovat vapaaehtoisia vain, jos kyseessä oleva säännöksen sanamuoto on täysin selkeä ja yksiselitteinen.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Ks. vastaavasti julkisasiamies Wathelet’n ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Ranska v. parlamentti (Budjettivallan käyttäminen)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑73/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:386">EU:C:2018:386</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Käsiteltävässä asiassa on todettava, ettei rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevan edellytyksen soveltamisalaa voida päätellä vain kyseisen artiklan sanamuodosta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Ensinnäkin puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdan kontekstista voidaan todeta, että saman puitepäätöksen 3 artiklan 1 alakohdasta ilmenee kiistatta unionin lainsäätäjä olleen tietoinen siitä, että armahdustoimenpiteet saattavat vaikuttaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen soveltamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Tämän säännöksen mukaan täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on kieltäydyttävä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, jos sen perusteena olevasta rikoksesta on annettu yleinen armahdus täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa ja tällä valtiolla oli toimivalta nostaa syyte tästä rikoksesta oman rikoslainsäädäntönsä mukaan. Unionin lainsäätäjä on kuitenkin rajannut tämän tilanteen koskemaan täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa annettua yleistä armahdusta ja säätänyt sen vain ehdottomaksi kieltäytymisperusteeksi. Puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohtaa ei näin ollen pidä tulkita siten, että siinä sallitaan yleisen armahdustoimenpiteen huomioon ottaminen, sillä unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että puitepäätöksessä 2002/584 säädetään eurooppalaisen pidätysmääräyksen kieltäytymisperusteet tyhjentävästi<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Ks. vastaavasti tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 11 mainitut tuomiot.</P></NOTE> ja että kieltäytymisen on katsottava olevan poikkeus, jota on tulkittava suppeasti.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ks. vastaavasti tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 10 mainitut tuomiot</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Jos seuraavaksi otetaan huomioon unionin lainsäätäjän tavoitteet, voidaan palauttaa mieleen, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat järjestelyt ovat vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen ensimmäinen konkreettinen sovellus rikoslainsäädännön alalla. Puitepäätöksen 2002/584 tarkoituksena olikin korvata aiempi monenvälinen luovuttamisjärjestelmä yksinkertaistetuilla ja tehokkaammilla oikeusviranomaisten välisillä luovuttamisjärjestelyillä.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohta.</P></NOTE> Luovuttaminen on siis siirretty tuomioistuinten piiriin: rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen on valtion suvereeni toimi, mutta eurooppalainen pidätysmääräys on tuomioistuimen toimi.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Ks. vastaavasti Jegouzo, I., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0045" ID="QS0045"/>Le mandat d’arrêt européen, acte de naissance de l’Europe judiciaire pénale<QUOT.END REF.START="QS0045" CODE="201D" ID="QE0045"/>, teoksessa Cartier, M.-E., <HT TYPE="ITALIC">Le mandat d’arrêt européen</HT>, Bruylant, Bryssel, 2005, s. 33–45, erityisesti s. 42 ja Bot, S., <HT TYPE="ITALIC">Le mandat d’arrêt européen</HT>, Larcier, nro 215, Bryssel, 2009.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Tästä syystä puitepäätöksellä 2002/584 on otettu käyttöön jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten välistä yhteistyötä koskeva järjestelmä,<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190624">24.6.2019</DATE>, <NAME.CASE>Popławski</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑573/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:530">EU:C:2019:530</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0096">96</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja kyseisiä viranomaisia on tämän puitepäätöksen mukaisesti kuultava viranomaisina, jotka osallistuvat – riippumattomasti toimien<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161110">10.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>Özçelik</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑453/16 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:860">EU:C:2016:860</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> – rikosoikeuden alan oikeudenkäyttöön.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20201217">17.12.2020</DATE>, <NAME.CASE>Openbaar Ministerie (Pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen riippumattomuus)</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑354/20 PPU ja C‑412/20 PPU</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:1033">EU:C:2020:1033</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen määrittelemän armahdustoimenpiteen on kuitenkin toteuttanut muu taho kuin tuomioistuin, eikä se myöskään liity kriminaalipolitiikkaan millään tavalla. Näin ollen tällaisen toimenpiteen huomioon ottaminen puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohtaa sovellettaessa olisi vastoin sellaisen järjestelmän periaatteita, jossa eurooppalainen pidätysmääräys nähdään rikosoikeudellisena välineenä ja jonka toiminnan keskiössä ovat jäsenvaltioiden oikeusviranomaiset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Tällainen tulkinta olisi myös ristiriidassa ne bis in idem ‑periaatteen kanssa, koska tämä periaate perustuu keskinäisen luottamuksen logiikkaan ja koska tätä luottamusta voi olla vain lainkäytöllisissä lain soveltamistilanteissa.<NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="ARAB" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Ks. vastaavasti julkisasiamies Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Bourquain</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑297/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:206">EU:C:2008:206</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0083">83</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Oikeusviranomaisilla on nimittäin parhaat edellytykset suorittaa konkreettinen ja tapauskohtainen tarkastelu ja sovittaa sen perusteella yhteen kyseisten henkilöiden perusoikeudet ja jäsenvaltioiden oikeudellisen yhteistyön järjestelmän tehokkuus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Edellä esitettyjen huomioiden perusteella minusta vaikuttaa siltä, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohdassa säädettyä rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevaa edellytystä on tulkittava siten, ettei se kata tuomion lyhentämistä, jonka on myöntänyt muu taho kuin tuomioistuin siinä kolmannessa valtiossa, jossa lopullinen tuomio on annettu, sellaisen yleisen armahdustoimenpiteen yhteydessä, jota sovelletaan myös vakavista rikoksista tuomittuihin ja joka ei perustu objektiiviseen kriminaalipoliittiseen harkintaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">VI</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa rechtbank Amsterdamin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä <DATE ISO="20020613">13.6.2002</DATE> tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20090226">26.2.2009</DATE> tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 4 artiklan 5 alakohtaa on tulkittava siten, että kun jäsenvaltio päättää saattaa kyseisen säännöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään, sen on annettava täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle harkintavaltaa arvioida, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä vai ei kyseisessä säännöksessä säädetyllä perusteella.</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="17"?><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 artiklan 5 alakohdassa käytettyä käsitettä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0046" ID="QS0046"/>sama teko<QUOT.END REF.START="QS0046" CODE="201D" ID="QE0046"/> on tulkittava samoin kuin saman puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa käytettyä samaa käsitettä. Käsitteellä viitataan ainoastaan tapahtuneisiin tekoihin. Se kattaa joukon konkreettisia ja toisiinsa erottamattomasti liittyviä seikkoja riippumatta kyseisten tekojen oikeudellisesta luonnehdinnasta tai suojatusta oikeushyvästä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 4 artiklan 5 alakohdassa säädettyä rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevaa edellytystä on tulkittava siten, ettei se kata tuomion lyhentämistä, jonka on myöntänyt muu taho kuin tuomioistuin siinä kolmannessa valtiossa, jossa lopullinen tuomio on annettu, sellaisen yleisen armahdustoimenpiteen yhteydessä, jota sovelletaan myös vakavista rikoksista tuomittuihin ja joka ei perustu objektiiviseen kriminaalipoliittiseen harkintaan.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>