<?xml version="1.0" encoding="utf-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ2006FIB.0700691701.case.xml"><NO.CASE>C-339/04</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62004C0339</NO.CELEX><NO.SEQ>0013.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>6919</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>6933</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>15</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES RUIZ-JARABON RATKAISUEHDOTUS – ASIA C-339/04</LEFT><RIGHT>NUOVA SOCIETÀ DI TELECOMUNICAZIONI</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Dámaso Ruiz-Jarabo Colomer</HT></P><P><DATE ISO="20051027">27 päivänä lokakuuta 2005</DATE><NOTE NOTE.ID="E0035"><P>Alkuperäinen kieli: espanja.</P></NOTE></P></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Italian tasavallan Consiglio di Staton yhteisöjen tuomioistuimelle tässä asiassa esittämien ennakkoratkaisukysymysten taustalla on telealan asteittainen avaaminen yhteisössä, jolloin ylitetään kansalliset rajat sekä poistetaan sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden esteet.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Consiglio di Stato haluaa erityisesti tietää, sovelletaanko telepalvelualan yleisten valtuutusten ja yksittäisten toimilupien yhteisistä puitteista <DATE ISO="19970410">10 päivänä huhtikuuta 1997</DATE> annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 97/13/EY<NOTE NOTE.ID="E0036" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="117" DATE.PUB="1997" PAGE.FIRST="15">EYVL L 117, s. 15</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> myös yksityiskäyttöön tarkoitettua verkkoa käyttäviin toimijoihin, jolloin nämä hyötyisivät siitä, että direktiivillä rajoitetaan jäsenvaltioiden valtuutta periä maksuja tällaisista valtuutuksista.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>I</NO.P><TXT>Yhteisön oikeussäännöt</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Televiestinnän vapauttaminen Euroopan yhteisössä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Sähköinen viestintä muuttui viime vuosisadan kahden viimeisen vuosikymmenen aikana yhdeksi taloudellisen nousun aloista; yhteisön toimielimet päättivät rohkaista tällaista kehitystä edistämällä sähköisen viestinnän vapauttamista.<NOTE NOTE.ID="E0037" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Komissio puhui tulevien yhteismarkkinoiden puolesta telepalvelujen ja televiestintälaitteiden yhteismarkkinoiden kehittämistä käsitelleessä vihreässä kirjassaan (Bryssel, <DATE ISO="19871216">16.12.1987</DATE>, KOM(87) 290 lopullinen), jossa se kutsui kaikki osapuolet keskustelemaan aiheesta ja vaati alan vähittäistä avaamista samalla, kun taataan kansalaisille oikeus hyödyntää uudenaikaisia viestintäjärjestelmiä (s. 6 sekä s. 16 ja sitä seuraavat sivut).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Tätä varten toteutettiin kahdenlaisia toimenpiteitä: lisättiin markkinoiden joustavuutta ja sovitettiin yhteen kansallisia sääntöjä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6920"?><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Ensiksi mainittujen toimenpiteiden osalta lähtökohtana oli televiestinnän kilpailusta <DATE ISO="19900628">28.6.1990</DATE> annettu komission direktiivi 90/388/ETY,<NOTE NOTE.ID="E0038" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="192" DATE.PUB="1990" PAGE.FIRST="10">EYVL L 192, s. 10</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> jota on muutettu useaan otteeseen.<NOTE NOTE.ID="E0039" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ensimmäinen uudistus toteutettiin <DATE ISO="19941013">13.10.1994</DATE> annetulla komission direktiivillä 94/46/EY erityisesti satelliittiviestinnän osalta (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="268" DATE.PUB="1994" PAGE.FIRST="15">EYVL L 268, s. 15</REF.DOC.OJ>). Kaapelitelevisioverkkojen käyttöä jo vapautettujen telepalveluiden tarjontaan koskevat rajoitukset poistettiin <DATE ISO="19951018">18.10.1995</DATE> annetulla komission direktiivillä 95/51/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="256" DATE.PUB="1995" PAGE.FIRST="49">EYVL L 256, s. 49</REF.DOC.OJ>). Samana vuonna luotiin edellytykset pientaajuuspuheviestityksen esteiden poistamiseksi <DATE ISO="19951213">13.12.1995</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/62/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="321" DATE.PUB="1995" PAGE.FIRST="6">EYVL L 321, s. 6</REF.DOC.OJ>). Direktiiviä 90/388 muutettiin jälleen <DATE ISO="19960116">16.1.1996</DATE> annetulla komission direktiivillä 96/2/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="020" DATE.PUB="1996" PAGE.FIRST="59">EYVL L 20, s. 59</REF.DOC.OJ>) henkilökohtaisen matkaviestinnän sisällyttämiseksi direktiivin soveltamisalaan. Vuoden 1990 direktiiviä muutettiin <DATE ISO="19960313">13.3.1996</DATE> annetulla komission direktiivillä 96/19/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="074" DATE.PUB="1996" PAGE.FIRST="13">EYVL L 74, s. 13</REF.DOC.OJ>) täydellisen kilpailun toteuttamiseksi alalla. Tuorein muutos tehtiin <DATE ISO="19990623">23.6.1999</DATE> annetulla komission direktiivillä 1999/64/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="175" DATE.PUB="1999" PAGE.FIRST="38">EYVL L 175, s. 38</REF.DOC.OJ>) sen varmistamiseksi, että operaattorin omistamat televerkot ja kaapelitelevisioverkot ovat erillisiä oikeudellisia yksiköitä.</P></NOTE> Tämä säädös on kumottu ja korvattu <DATE ISO="20020916">16.9.2002</DATE> annetulla komission direktiivillä 2002/77/EY.<NOTE NOTE.ID="E0040" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kilpailusta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen mark- kinoilla annettu direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="249" DATE.PUB="2002" PAGE.FIRST="21">EYVL L 249, s. 21</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Viimeksi mainittujen toimenpiteiden osalta esteiden poistaminen edellytti verkkojen käyttöoikeutta ja käyttöä koskevien ehtojen yhdenmukaistamista; tätä varten annettiin <DATE ISO="19900628">28.6.1990</DATE> neuvoston direktiivi 90/387/ETY,<NOTE NOTE.ID="E0041" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Telepalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisesta saamalla aikaan avoimen verkon tarjoaminen annettu direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="192" DATE.PUB="1990" PAGE.FIRST="1">EYVL L 192, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> joka on mukautettu kilpailuympäristöön <DATE ISO="19971006">6.10.1997</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/51/EY.<NOTE NOTE.ID="E0042" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="295" DATE.PUB="1997" PAGE.FIRST="23">EYVL L 295, s. 23</REF.DOC.OJ>. Samaan yhteyteen sijoittuu <DATE ISO="19970630">30.6.1997</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/33/EY televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="199" DATE.PUB="1997" PAGE.FIRST="32">EYVL L 199, s. 32</REF.DOC.OJ>). Tähän ryhmään kuuluvat <DATE ISO="19920605">5.6.1992</DATE> annettu neuvoston direktiivi 92/44/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="165" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="27">EYVL L 165, s. 27</REF.DOC.OJ>) sekä <DATE ISO="19980226">26.2.1998</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/10/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="101" DATE.PUB="1998" PAGE.FIRST="24">EYVL L 101, s. 24</REF.DOC.OJ>), joista ensiksi mainitussa avoimen verkon tarjoaminen ulotetaan koskemaan kiinteitä johtoja ja viimeksi mainitussa puhelintoimintaa.</P></NOTE> Edellä mainitut direktiivit on korvattu <DATE ISO="20020307">7.3.2002</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/21/EY,<NOTE NOTE.ID="E0043" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annettu direktiivi (puitedirektiivi) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="108" DATE.PUB="2002" PAGE.FIRST="33">EYVL L 108, s. 33</REF.DOC.OJ>). Nykyisiä puitteita täydentävät sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä <DATE ISO="20020307">7 päivänä maaliskuuta 2002</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY (käyttöoi-keusdirektiivi) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="108" DATE.PUB="2002" PAGE.FIRST="7">EYVL L 108, s. 7</REF.DOC.OJ>) sekä yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista samana päivänä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (yleispalvelu-direktiivi) (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="108" DATE.PUB="2002" PAGE.FIRST="51">EYVL L 108, s. 51</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> jolla syvennetään lainsäädännön ja tekniikan lähentämistä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Direktiivi 97/13</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Valtuutuksia koskevat direktiivin säännökset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Kuten totesin yhdistetyissä asioissa ISIS Multimedia ja Firma O2 esittämässäni ratkaisuehdotuksessa<?PAGE NO="I-6921"?> (5 kohta),<NOTE NOTE.ID="E0044" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR NO.CASE="C-327/03+C-328/03" YEAR="2005" EDITION="GEN" PAGE.ECR="I-8877">C-327/03 ja C-328/03 (tuomio <DATE ISO="20051020">20.10.2005</DATE>, Kok. 2005, s. I-8877)</REF.DOC.ECR><DATE ISO="20041209">9.12.2004</DATE> esittämäni ratkaisuehdotus.</P></NOTE> toivotulla avaamisella ei ollut tarkoitus viedä kansallisilta viranomaisilta niiden valtuuksia harjoittaa valvontaa asianmukaisilla lupamenettelyillä. Komissio on itse esittänyt, että tällaiset menettelytavat ovat välttämättömiä kilpailun asianmukaiselle kehittymiselle siten, että otetaan käyttöön lupien myöntämistä koskevia yhteisiä sääntöjä.<NOTE NOTE.ID="E0045" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>Vihreä kirja televiestinnän infrastruktuurien ja kaapelitelevisioverkkojen vapauttamisesta<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/>, II osa, Bryssel, <DATE ISO="19950125">25.1.1995</DATE>, KOM(94) 682 lopullinen, s. 61 ja sitä seuraavat sivut. Samoin komission tiedonanto <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>Kohti sähköisen viestinnän perusrakenteiden ja niihin liittyvien palvelujen uutta järjestelmää. Vuoden 1999 viestintäalan uudelleentarkastelu<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/>, Bryssel, <DATE ISO="19991110">10.11.1999</DATE>, KOM(1999) 539 lopullinen, s. 25.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Totesin yhdistetyissä asioissa Albacom ja Infostrada esittämässäni ratkaisuehdotuksessa,<NOTE NOTE.ID="E0046" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><DATE ISO="20021212">12.12.2002</DATE> esittämäni ratkaisuehdotus yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR NO.CASE="C-292/01+C-293/01" YEAR="2003" EDITION="GEN" PAGE.ECR="I-9449">C-292/01 ja C-293/01, Albacom ja Infostrada, tuomio <DATE ISO="20030918">18.9.2003</DATE> (Kok. 2003, s. I-9449)</REF.DOC.ECR>; ratkaisuehdotuksen 2– 7 kohta toistetaan lähes sanatarkasti tämän ratkaisuehdotuksen 8–13 kohdassa, samoin kuin yhdistetyissä asioissa ISIS Multimedia ja Firma O2 esittämässäni ratkaisuehdotuksessa.</P></NOTE> että direktiivillä 97/13 vastataan tähän tarpeeseen, sillä siinä otetaan käyttöön yksi ainoa ratkaisu, joka perustuu suhteellisuus- ja avoimuusperiaatteeseen sekä syrjintäkiellon periaatteeseen ja jolla halutaan luoda sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden kanssa yhteensopivat puitteet (johdanto-osan 1, 2, 4 ja 11 perustelukappale; 3 artiklan 2 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Näiden lähtökohtien mukaisesti telealan palvelujen tarjoamisen vapaus ja televerkkojen käytön avaaminen ovat hallitsevia tekijöitä direktiivissä. Yhteisön lainsäätäjä haluaa, että verkot jaetaan ja niitä käytetään esteittä tai tarvittaessa <QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>yleisin valtuutuksin<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0047" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan yleisellä valtuutuksella tarkoitetaan <QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>valtuutusta, joka ei edellytä, että kyseessä oleva yritys saa kansalliselta sääntelyviranomaiselta nimenomaisen päätöksen ennen kuin se voi käyttää valtuutukseen perustuvia oikeuksia, riippumatta siitä, säännelläänkö lupaa <QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="2019"/>yleisvaltuutuksella<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="2019"/> vai yleisellä lailla, tai siitä, vaatiiko tämä sääntely rekisteröintiä<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/>.</P></NOTE> ja että <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>yksittäisistä toimiluvista<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0048" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Yksittäisellä toimiluvalla tarkoitetaan <QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>valtuutusta, jonka kansallinen sääntelyviranomainen myöntää ja joka antaa yritykselle erityisoikeuksia tai joka asettaa tarvittaessa kyseisen yrityksen toiminnalle yleistä valtuutusta täydentäviä erityisvelvollisuuksia, jolloin yritys ei saa käyttää kyseisiä oikeuksia ennen kuin se on saanut kansallisen sääntelyviranomaisen päätöksen<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/> (direktiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan toinen luetelmakohta).</P></NOTE> tehdään poikkeuksia tai niillä täydennetään yleisiä lupia (johdanto-osan 7 ja 13 perustelukappale; 3 artiklan 3 kohta ja 7 artikla). Kummatkin käsitteet ovat <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>valtuutuksen<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0049" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Direktiivissä viimeksi mainitulla käsitteellä tarkoitetaan <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>lupaa, jolla määrätään telealalle ominaisista oikeuksista ja velvollisuuksista ja jolla sallitaan yritysten tarjota telepalveluja ja tarvittaessa perustaa ja/tai ylläpitää televerkkoja kyseisten palvelujen tarjoamiseksi — —<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/> (2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen alakohta).</P></NOTE> alalajeja.</TXT></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Mainitussa direktiivissä rajoitetaan tämän vapauttamista suosivan periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden myöntämien yksittäisten lupien määrää ainoastaan siltä osin kuin se on tarpeen radiotaajuuksien tehokkaan käytön ja riittävän numeromäärän tarjoamisen varmistamiseksi. Yrityksellä, joka täyttää kansallisessa säännöstössä asetetut<?PAGE NO="I-6922"?> ja julkaistut ehdot, on oikeus saada yksittäinen toimilupa (10 artiklan 1 kohta ja 9 artiklan 3 kohta).</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Maksuja koskevat direktiivin säännökset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Direktiivin 6 ja 11 artiklalla pyritään myös edistämään kilpailua telemarkkinoilla, eikä niissä haluta asettaa yrityksille enempää rajoituksia tai maksuja kuin on välttämätöntä,<NOTE NOTE.ID="E0050" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ehdot, joita valtuutusten antamiselle on asetettava, on mainittu direktiivin liitteessä.</P></NOTE> joten niissä noudatetaan suhteellisuusperiaatetta. Kyseisillä säännöksillä on otsikkona <QUOT.START ID="QS0010" REF.END="QE0010" CODE="201D"/>Yleisiin valtuutuksiin liittyvistä menettelyistä perittävät maksut<QUOT.END ID="QE0010" REF.START="QS0010" CODE="201D"/> ja <QUOT.START ID="QS0011" REF.END="QE0011" CODE="201D"/>Yksittäisistä toimiluvista perittävät maksut<QUOT.END ID="QE0011" REF.START="QS0011" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ARTICLE IDENTIFIER="006"><TI.ART><QUOT.START ID="QS0012" REF.END="QE0012" CODE="201D"/>6 artikla</TI.ART><ALINEA>– –</ALINEA><ALINEA>Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtuu-tusmenettelyjen osana yrityksiltä perittävillä maksuilla on ainoastaan tarkoitus kattaa sovellettavan yleisen valtuutuksen myöntämisestä, käsittelystä, valvonnasta ja täytäntöönpanosta aiheutuvat hallinnolliset kulut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteen mukaisia yleispalvelun tarjoamiseen liittyviä maksuja. Näitä maksuja koskevat tiedot on julkaistava asianmukaisella ja riittävän yksityiskohtaisella tavalla, jotta ne ovat helposti saatavilla.<QUOT.END ID="QE0012" REF.START="QS0012" CODE="201D"/></ALINEA></ARTICLE></QUOT.S></TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ARTICLE IDENTIFIER="011"><TI.ART><QUOT.START ID="QS0013" REF.END="QE0013" CODE="201D"/>11 artikla</TI.ART><ALINEA><P>– –</P><PARAG IDENTIFIER="011.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osana valtuutusmenettelyä yrityksille määrättävillä maksuilla pyritään ainoastaan kattamaan sovellettavan yksittäisen toimiluvan myöntämisestä, käsittelystä, valvonnasta ja toimeenpanosta aiheutuvat hallinnolliset kulut. Yksittäistä toimilupaa koskevien maksujen on oltava suhteessa tehtyyn työhön ja ne on julkaistava aiheellisella ja riittävän yksityiskohtaisella tavalla niiden saattamiseksi helposti saataville.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="011.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat, jos käytettävät voimavarat ovat niukat, sallia, että niiden kansalliset sääntelyviranomaiset perivät maksuja, joilla pyritään varmistamaan näiden voimavarojen<?PAGE NO="I-6923"?> mahdollisimman tehokas käyttö. Näiden maksujen on oltava ketään syrjimättömiä ja niissä on erityisesti otettava huomioon tarve edistää uusien palvelujen ja kilpailun kehittymistä.<QUOT.END ID="QE0013" REF.START="QS0013" CODE="201D"/></ALINEA></PARAG></ALINEA></ARTICLE></QUOT.S></TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>II</NO.P><TXT>Italian lainsäädäntö</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Markkinoiden avaamista edeltänyt tilanne</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Vuoden 1973 Codice postale e delle telecomunicazionissa (posti- ja televiestintä-laki)<NOTE NOTE.ID="E0051" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Laki on hyväksytty <DATE ISO="19730329">29.3.1973</DATE> annetulla tasavallan presidentin asetuksella nro 156 (Gazzetta ufficiale della Repubblica italiana, jäljempänä GURI, nro 13, <DATE ISO="19730503">3.5.1973</DATE>, Supplemento ordinario, s. 2).</P></NOTE> säädetään telepalvelujen valtion omistuksesta, mutta siinä sallitaan niiden välillinen hallinnointi toimiluvan nojalla (1, 4 ja 183 §).</TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Laissa tarkastellaan yleiseen käyttöön tarkoitettujen verkkojen lisäksi haltijan yksityiskäyttöön tarkoitettuja verkkoja, joihin vaaditaan niin ikään toimilupa (183 ja 213 §), ja sen 214 § :ssä viitataan yleisiä palveluja tarjoavien yhtiöiden tukiverkkoihin.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Alan vapauttamisen jälkeinen sääntely</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Kun edellä kuvaamani kehitys oli saatu alulle Euroopan yhteisössä, Italian lainsäädäntö saatettiin yhteisön oikeuden ja erityisesti direktiivin 96/19 mukaiseksi <DATE ISO="19961023">23.10.1996</DATE> annetulla asetuksella (decreto-legge) nro 545,<NOTE NOTE.ID="E0052" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>GURI nro 249, <DATE ISO="19961023">23.10.1996</DATE>, s. 33.</P></NOTE> josta on muutettuna tullut <DATE ISO="19961223">23.12.1996</DATE> annettu laki nro 650.<NOTE NOTE.ID="E0053" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>GURI nro 300, <DATE ISO="19961223">23.12.1996</DATE>, s. 16.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>Uudella lainsäädännöllä poistettiin yksin- ja erityisoikeudet sekä annettiin kaikille yrityksille mahdollisuus kehittää palveluja ja perustaa televerkkoja, mikä edellyttää kuitenkin hallinnollista lupaa. Tämä sinetöidään sen <DATE ISO="19970731">31.7.1997</DATE> annetun lain nro 249<NOTE NOTE.ID="E0054" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>GURI nro 177, <DATE ISO="19970731">31.7.1997</DATE>, Supplemento ordinario, s. 5.</P></NOTE> 4 § :n 1 ja 2 momentissa, jolla perustetaan Autorità per le garanzie nelle comunicazioni (viestintäviranomainen) sekä vahvistetaan yleisradio- ja telejärjestelmiä koskevat säännöt.</TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Italian lainsäädäntö saatettiin yhteisön oikeusjärjestyksessä asetettujen vaatimusten mukaiseksi <DATE ISO="19970919">19.9.1997</DATE> annetulla ja <DATE ISO="19990101">1.1.1999</DATE><?PAGE NO="I-6924"?> voimaan tulleella tasavallan presidentin asetuksella nro 318.<NOTE NOTE.ID="E0055" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>GURI nro 221, <DATE ISO="19970922">22.9.1997</DATE>, Supplemento ordinario, s. 5.</P></NOTE></TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Luvat ja niistä perittävät maksut</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Yleisten valtuutusten ja yksittäisten toimilupien saamista koskeva menettely vahvistetaan kyseisen, vuoden 1997 lain 6 § :ssä, jonka 5, 20 ja 21 momentissa säädetään valtion perimistä maksuista seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="006.005"><NO.PARAG><QUOT.START ID="QS0014" REF.END="QE0014" CODE="201D"/>5.</NO.PARAG><ALINEA>Yrityksiltä yleistä valtuutusta koskevassa menettelyssä perittävä maksu kattaa yksinomaan käsittelystä sekä palvelun hallinnoinnin ja valtuutuksen ehtojen noudattamisen valvonnasta aiheutuvat hallinnolliset kulut – –.</ALINEA></PARAG><P>– –.</P><PARAG IDENTIFIER="006.020"><NO.PARAG>20.</NO.PARAG><ALINEA>Yrityksille yksittäistä toimilupaa koskevassa menettelyssä määrättävillä maksuilla pyritään yksinomaan kattamaan käsittelystä sekä palvelun hallinnoinnin ja toimiluvan ehtojen noudattamisen valvonnasta aiheutuvat hallinnolliset kulut, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 § :n mukaisia yleispalvelun tarjoamisesta perittäviä maksuja – –.</ALINEA><ALINEA>– –.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="006.021"><NO.PARAG>21.</NO.PARAG><ALINEA>Viranomainen voi periä niukkojen voimavarojen käytöstä maksuja, joiden tarkoituksena on lisäksi varmistaa näiden varojen mahdollisimman tehokas käyttö, kun otetaan huomioon asianmukaiset kaupalliset näkökohdat. Nämä maksut eivät ole syrjiviä, ja niissä otetaan erityisesti huomioon tarve edistää uusien palvelujen ja kilpailun kehittymistä – –.<QUOT.END ID="QE0014" REF.START="QS0014" CODE="201D"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Vuoden 1997 laissa nro 249 tarkoitettu viranomainen vahvistaa kolmessa edellä mainitussa tapauksessa maksun suuruuden erityisellä päätöksellä, joka julkaistaan voimassa olevan lainsäädännön ja vuoden 1997 asetuksen<?PAGE NO="I-6925"?> nro 318 19 § :n 3 momentin b kohdan mukaisesti.<NOTE NOTE.ID="E0056" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ministro del Tesoro, del Bilancio e della Programmazione Economica teki <DATE ISO="19980205">5.2.1998</DATE> vuonna 1997 annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 318 6 § :n nojalla päätöksen (GURI nro 63, <DATE ISO="19980317">17.3.1998</DATE>, s. 27), jonka mukaan yksittäisen toimiluvan haltijan on suoritettava valtiolle seuraavat maksut: a) hakemusta jätettäessä suoritettava osa käsittelystä ja toimiluvan myöntämisestä aiheutuvista kuluista (3 §), b) valvonnasta ja tarkastuksista suoritettava vuotuinen maksu (4 §), c) niukkojen voimavarojen käytöstä suoritettava vuotuinen maksu (5 §) ja d) toimintaan liittyvästä numeroinnista suoritettava vuotuinen maksu (6 §). Julkisten varojen käytöstä vakauden ja kehityksen turvaamiseksi koskevista toimenpiteistä <DATE ISO="19981223">23.12.1998</DATE> annetun lain nro 448 eli vuoden 1999 talous-arviolain (GURI nro 302, <DATE ISO="19981229">29.12.1998</DATE>, Supplemento ordinario, s. 5) 20 § :n 3 momentissa vahvistetaan, ettei Codice postale e delle telecomunicazionin 188 § <DATE ISO="19990101">1.1.1999</DATE> alkaen sido yleisiä palveluja kyseisillä markkinoilla tarjoavia yrityksiä. Sen 2 momentin mukaan kuitenkin <QUOT.START ID="QS0015" REF.END="QE0015" CODE="201D"/>yleisten televerkkojen asentamisesta ja tarjoamisesta sekä puhelinpalvelujen, matkaviestinnän ja henkilökohtaisen viestinnän palvelujen tarjoamisesta yleisölle suoritetaan maksu<QUOT.END ID="QE0015" REF.START="QS0015" CODE="201D"/>, jonka suuruus lasketaan prosenttimääränä (3 prosenttia vuonna 1999, <FT TYPE="DECIMAL">2,7</FT> prosenttia vuonna 2000, <FT TYPE="DECIMAL">2,5</FT> prosenttia vuonna 2001, 2 prosenttia vuonna 2002 ja <FT TYPE="DECIMAL">1,5</FT> prosenttia vuonna 2003) edellisen vuoden liikevaihdosta.</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Yksityisiä toimilupia koskevat säännökset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Viimeksi mainitun asetuksen 21 § :llä uusi sääntely ulotettiin koskemaan yksityiskäyttöön tarkoitettuja verkkoja. Se kumottiin kuitenkin vuoden 1998 lain nro 448 20 § :llä (4 momentti), jossa säädetään tällaisia verkkoja koskevan asetuksen ja niihin liittyviä maksuja koskevan toisen säädöksen antamisesta vuoden 1997 asetuksen nro 318 6 § :n 20 ja 21 momentissa säädettyjen perusteiden mukaisesti siten, etteivät maksut ole kuitenkaan alemmat kuin vuodeksi 1998 vahvistetut maksut korotettuna laskettua inflaatioprosenttia vastaavalla prosenttimäärällä (5 ja 6 momentti). Siihen asti, kunnes nämä on annettu, sovelletaan Codice postalea (7 momentti).</TXT></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Vuoden 1997 lain nro 249 4 § :n 6 momentissa puolestaan velvoitetaan sellaiset yleishyödyllisiä palveluja tarjoavat yhtiöt, jotka ovat omia tarpeitaan varten rakentaneet tällaisia yksityisverkkoja, toimimaan alalla erillisinä yhtiöinä, jolloin niiden on suoritettava lakisääteiset maksut vuoden 1998 lain nro 448 20 § :n mukaisesti.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>III</NO.P><TXT>Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Ente Nazionale Idrocarburi (jäljempänä ENI), joka on hiilivedyistä ja maakaasusta saatavan energian tuotantoon ja jakeluun liittyviä yleishyödyllisiä palveluja tarjoava yhtiö, on toiminut pitkään Codice postalen 213 ja 214 § :ssä tarkoitettuna omien laitostensa ja oman henkilöstönsä turvallisuutta ja hallinnointia varten myönnettyjä radiotaajuuksia koskevan yksinoikeuden haltijana; se on tällöin rakentanut matkaviestimistä, vahvistimista ja kiinteistä asemista koostuvan monimutkaisen verkon ja laajentanut sitä.</TXT></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Yksinoikeuden vuotuinen hinta on ollut <FT TYPE="NUMBER">26000</FT> miljoonaa Italian liiraa (ITL).</TXT></NP><?PAGE NO="I-6926"?><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>ENI perusti vuoden 1997 lain nro 249 4 § :n 6 momentin nojalla tytäryhtiönsä saman vuoden joulukuussa Nuova società di telecomunicazioni SpA:n (jäljempänä NST), jonka tehtäväksi se antoi liiketoimintaansa liittyvän viestintäverkon hallinnoinnin.</TXT></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Ministro delle Comunicazioni (viestintäministeri) myönsi NST:lle <DATE ISO="19980612">12.6.1998</DATE> vuonna 1997 annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 318 nojalla yleisölle kotimaassa avoimia palveluja varten yksittäisen toimiluvan, joka koski ENI:lle jo osoitettua kiinteiden vahvistimien verkkoa lukuun ottamatta matkaviestinjärjestelmiä. Se suoritti viimeksi mainituista yhteyksistä yksityiskäyttöä koskevasta toimiluvasta perittävän maksun (<FT TYPE="NUMBER">2107190398</FT> ITL) ja ensiksi mainituista yhteyksistä yksittäisestä toimiluvasta perittävän, <DATE ISO="19980205">5.2.1998</DATE> tehdyn ministeriön päätöksen mukaan lasketun maksun (<FT TYPE="NUMBER">1328838000</FT> ITL).</TXT></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Albacom-niminen yhtiö, josta ENI omistaa 35 prosenttia, osti NST:n <DATE ISO="19980630">30.6.1998</DATE>.</TXT></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Kyseinen ministeri vaati <DATE ISO="19990226">26.2.1999</DATE> NST:ltä ja ENI:ltä yksittäisestä toimiluvasta suoritettujen maksujen lisäksi tuolta vuodelta maksua edellä mainitusta yksityiskäyttöä koskevasta toimiluvasta, joka sisälsi kiinteät yhteydet, toisin sanoen kuluttajille yleisesti tarkoitetun verkon taajuudet. Italian viranomaisten mielestä NST:n toiminta tukee ENI:n toimintaa, joten tällaisia yleisiä yhteyksiä käytetään rajoitettuihin ja yksityisiin tarkoituksiin siten, että liiketoiminnassa on yleishyödyllisen palvelun lisäksi olemassa yksityiskäyttöön tarkoitettu palvelu.<NOTE NOTE.ID="E0057" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Consiglio di Stato toteaa välipäätöksessään seuraavaa: <QUOT.START ID="QS0016" REF.END="QE0016" CODE="201D"/>Molemmissa oikeusasteissa tehdyissä tutkimuksissa, jotka koskivat valittajan ja toimiluvan haltijan NST:n jo hallinnoiman (ja sen Albacomille siirtämän) verkon ominaisuuksia ja rakennetta, ilmeni tosiseikaston osalta, että verkkoa oli muutettu alkuperäisestä teknologisen ja kaupallisen kehityksen takia lisäämällä, poistamalla ja muuttamalla radioyhteyksiä, jolloin se oli yhdistetty ja sisällytetty Albacomin verkkoon ja siihen kuului radioyhteyksien lisäksi kaapeli- ja valokuituyhteyksiä. Tosiseikaston osalta on edelleen todettava, että ENI on esittänyt, että se, että ulkopuoliset ovat käyttäneet verkkoa, ei ole vaikuttanut jo harjoitettuun toimintaan ja että kaikki laitteet, jotka oli jo perustettu institutionaalisia tarkoituksia ja erityisesti ihmisten turvallisuuteen liittyviä toimintoja varten, ovat toiminnallisesti ja rakenteellisesti yhteensopivia vaadittujen uusien käyttötarkoitusten kanssa.<QUOT.END ID="QE0016" REF.START="QS0016" CODE="201D"/></P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>NST riitautti edellä mainitun suorituksen Tribunale amministrativo regionale per il Laziossa, joka hylkäsi kanteen <DATE ISO="20020826">26.8.2002</DATE> antamassaan tuomiossa.</TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Tästä tuomiosta on valitettu Consiglio di Statoon, joka on keskeyttänyt asian käsittelyn ja esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan kysymyksen:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0017" REF.END="QE0017" CODE="201D"/>Onko kansallinen säännös, jonka mukaan yhtiöiden, jotka hoitavat yleishyödyllisiä palveluja<?PAGE NO="I-6927"?> ja jotka ovat aikaisemmin toteuttaneet televerkkoja omia tarpeitaan varten maksullisen toimiluvan perusteella, on perustettava erillinen yhtiö kaikkea telealalla harjoitettavaa toimintaa varten, yhteensopiva direktiivin 97/13 taustalla olevien periaatteiden kanssa, kun siinä säädetään, että erillisen yhtiön, joka on saanut julkista palvelua koskevan toimiluvan, on, vaikka vain väliaikaisesti, suoritettava lisämaksu siitä, että televerkko on tarkoitettu emoyhtiön käyttöön?<QUOT.END ID="QE0017" REF.START="QS0017" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Jos vastaus on myöntävä, kyseinen tuomioistuin tiedustelee seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0018" REF.END="QE0018" CODE="201D"/>Onko kansallinen säännös, jolla (edelleen väliaikaisesti) määrätään toinen lisämaksu emoyhtiön hyväksi harjoitettavasta toiminnasta, yhteensopiva yhteisön oikeuden ja yhteisöjen tuomioistuimen (viides jaosto) siitä <DATE ISO="20030918">18.9.2003</DATE> antamassaan tuomiossa esittämän tulkinnan kanssa, kun kyseinen lisämaksu lasketaan sen maksun mukaan, jonka emoyhtiö on aikaisemmin suorittanut sellaisen aiemman yksinoikeusjärjestelmän perusteella, jossa tehtiin ero yleistä käyttöä koskevien toimilupien ja yksityiskäyttöä koskevien toimilupien välillä?<QUOT.END ID="QE0018" REF.START="QS0018" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>IV</NO.P><TXT>Asian käsittelyn vaiheet yhteisöjen tuomioistuimessa</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>32.</NO.P><TXT>Pääasiassa valittajana oleva yhtiö, Italian hallitus ja komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia tässä ennakkoratkaisuasiassa, ja niiden edustajat ja asiamiehet ovat esittäneet suullisia huomautuksia <DATE ISO="20050928">28.9.2005</DATE> pidetyssä suullisessa käsittelyssä.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>V</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu</TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>A</NO.P><TXT>Esillä olevan asian rajaaminen</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>33.</NO.P><TXT>Jotta voidaan helpottaa asian ratkaisua Consiglio di Statossa, keskustelusta on karsittava sellaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka vaikeuttavat asian ytimen hahmottamista.</TXT></NP><NP><NO.P>34.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin selvittää ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa päätöksessä tapausta, josta sen on annettava yksiselitteinen tuomio. Sen kertoman mukaan siirryttäessä suljetuilta telemarkkinoilta yhteisön oikeudessa tarkoitetuille vapaaseen kilpailuun perustuville telemarkkinoille ENI-niminen yhtiö, jolla oli yksinoikeus hiilivetyjen tuotantoon ja toimitukseen ja joka hallinnoi itseään varten omaa verkkoa, perusti tytäryhtiön (NST) voidakseen<?PAGE NO="I-6928"?> edelleen käyttää verkkoa Italian lainsäädännön nojalla; kolmas yhtiö (Albacom), joka suorittaa ENI:lle aiemmin yksityiskäyttöä koskeneeseen toimilupaan kuuluneita telemaattisia palveluja, osti hieman myöhemmin tämän samalla yleisölle avoimilla markkinoilla toimineen tytäryhtiön.</TXT></NP><NP><NO.P>35.</NO.P><TXT>Tämä suppea kronologinen selvitys välipäätöksessä olevista tosiseikoista osoittaa, että Consiglio di Stato tiedustelee ensimmäisessä kysymyksessä vain sellaisen kansallisen säännön yhteensopivuutta direktiivin 97/13 kanssa, jonka mukaan julkista telepalvelua koskevan toimiluvan saaneen erillisen yhtiön on suoritettava väliaikaisesti lisämaksu verkon luovuttamisesta emoyhtiön hyväksi, kun säännössä ei määritetä tämän suhteen luonnetta eikä täsmennetä yhtiöiden välisiä yhteyksiä. Näitä molempia seikkoja koskevat rivit Italian hallituksen ja NST:n kirjelmissä ovat siten tarpeettomia.</TXT></NP><NP><NO.P>36.</NO.P><TXT>Komission mielestä on täsmennettävä, sovelletaanko mainittua direktiiviä myös verkkojen yksityiskäyttöä koskeviin yksittäisiin toimilupiin. Tällainen esillä olevaa asiaa koskeva lähestymistapa, jossa ei oteta huomioon pääasian erityispiirteitä, soveltuu paremmin ennakkoratkaisumenettelyn kohteeseen. Asiaa voitaisiin kuitenkin vielä täsmentää, sillä luvan määrittäminen <QUOT.START ID="QS0019" REF.END="QE0019" CODE="201D"/>yksittäiseksi toimiluvaksi<QUOT.END ID="QE0019" REF.START="QS0019" CODE="201D"/> (ENI:llä oli aiemmin yksityiskäyttöä varten tällainen lupa, ja NST ja myöhemmin Albacom ovat voineet sen nojalla jatkaa yksityiskäyttöä tuon yhtiön hyväksi) edellyttää Italian oikeusjärjestyksen tarkastelua, joka ei ole yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä.</TXT></NP><NP><NO.P>37.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tosiasiallisesti tietää, kuuluuko televerkon yksityiskäyttö direktiivin 97/13 soveltamisalaan riippumatta sen luvan lajista, johon yksityiskäyttö perustuu. Käsitteitä on siten käytettävä täsmällisesti.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>B</NO.P><TXT>Terminologisia täsmennyksiä</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>38.</NO.P><TXT>Asianosaisten kirjelmissä käytetty sanasto aiheuttaa tietynlaista sekaannusta. Niissä puhutaan televerkoista ja -palveluista, niiden perustamisesta ja käytöstä sekä kutsutaan niitä <QUOT.START ID="QS0020" REF.END="QE0020" CODE="201D"/>yleisiksi<QUOT.END ID="QE0020" REF.START="QS0020" CODE="201D"/> tai <QUOT.START ID="QS0021" REF.END="QE0021" CODE="201D"/>yksityisiksi<QUOT.END ID="QE0021" REF.START="QS0021" CODE="201D"/> lainkaan erottelematta, ikään kuin kaikki käsitteet olisivat yhtä laajoja.</TXT></NP><?PAGE NO="I-6929"?><NP><NO.P>39.</NO.P><TXT>Näitä käsitteitä on syytä täsmentää ennakkoratkaisun ohjaamiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>40.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Televerkko</HT> koostuu siirtojärjestelmästä ja tarvittaessa kytkentälaitteista ja muista laitteista, jotka mahdollistavat signaalien siirron kaapelin tai radion välityksellä, optisesti tai sähkömagneettisilla keinoilla.<NOTE NOTE.ID="E0058" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Näin todetaan direktiivin 90/387 2 artiklan 2 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/51. Direktiivissä 2002/21 otetaan huomioon teknologiainnovaatiot mainitsemalla näiden sähkömagneettisten tekniikoiden joukossa satelliitit ja maanpäällisten välineiden yhteydessä matkavies-tintävälineet (2 artiklan a alakohta).</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>41.</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Telepalvelut</HT> ovat puolestaan palveluja, jotka on tarkoitettu signaalien siirtämiseen ja reititykseen verkossa.<NOTE NOTE.ID="E0059" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Direktiivin 90/387 2 artiklan 3 kohta (sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/51), direktiivin 97/33 2 artiklan 1 kohdan d alakohta, direktiivin 2002/21 2 artiklan c alakohta ja direktiivin 2002/77 1 artiklan 3 kohta.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>42.</NO.P><TXT>Verkkoa voidaan luonnehtia yleiseksi tai yksityiseksi palvelujen tarjonnan laajuuden mukaan,<NOTE NOTE.ID="E0060" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Käsitteiden hämäryys on lähtöisin direktiivien 90/387 ja 90/388 sanamuodosta, sillä niiden alkuperäisen määritelmän mukaan <QUOT.START ID="QS0022" REF.END="QE0022" CODE="201D"/>yleisellä televerkolla<QUOT.END ID="QE0022" REF.START="QS0022" CODE="201D"/> tarkoitettiin <QUOT.START ID="QS0023" REF.END="QE0023" CODE="201D"/><HT TYPE="ITALIC">yleistä</HT> teletoiminnan <HT TYPE="ITALIC">infrastruktuuria</HT>, joka tekee mahdolliseksi viestien välittämisen – –<QUOT.END ID="QE0023" REF.START="QS0023" CODE="201D"/> (direktiivin 90/387 2 artiklan 3 kohta ja direktiivin 90/388 1 artiklan 1 kohdan kolmas luetelmakohta), ja perusteena käytettiin toimilupaa. Näiden säännösten tekstissä viitataan kuitenkin direktiivillä 97/51 (2 kohdan toinen alakohta) ja direktiivillä 96/19 (2 kohdan kolmas luetelmakohta) tehtyjen muutosten jälkeen verkkoihin, jotka on tarkoitettu <QUOT.START ID="QS0024" REF.END="QE0024" CODE="201D"/>kokonaan tai osittain <HT TYPE="ITALIC">yleisesti</HT> saatavilla olevien telepalveluiden tarjoamiseen<QUOT.END ID="QE0024" REF.START="QS0024" CODE="201D"/>. Tämä kuvaus on jätetty direktiiviin 97/33 (2 artiklan 1 kohdan b alakohta), direktiiviin 2002/21 (2 artiklan d alakohta) ja direktiiviin 2002/77 (1 artiklan 2 kohta).</P></NOTE> jolloin ensiksi mainittua laatusanaa voidaan käyttää niistä verkoista, joissa tarjotaan käyttäjille avoimia palveluja rajoituksetta.<NOTE NOTE.ID="E0061" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Verkko on yleinen, jos siinä tarjotaan julkisia palveluja, jollaisina pidetään kaikille avoimia palveluja (direktiivin 90/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 96/19, 1 artiklan 1 kohdan kolmas ja neljäs luetelmakohta). Direktiivissä 2002/77 <QUOT.START ID="QS0025" REF.END="QE0025" CODE="201D"/>yleisesti saatavilla olevalla sähköisellä viestintäpalvelulla<QUOT.END ID="QE0025" REF.START="QS0025" CODE="201D"/> tarkoitetaan <QUOT.START ID="QS0026" REF.END="QE0026" CODE="201D"/>kaikille avoimia<QUOT.END ID="QE0026" REF.START="QS0026" CODE="201D"/> palveluja (1 artiklan 3 kohta). Sen sijaan <QUOT.START ID="QS0027" REF.END="QE0027" CODE="201D"/>käyttäjä<QUOT.END ID="QE0027" REF.START="QS0027" CODE="201D"/> määritellään direktiivin 90/387 2 artiklan 1 kohdassa (sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/51), direktiivin 97/33 2 kohdan 1 kohdan e alakohdassa ja direktiivin 2002/21 2 artiklan h alakohdassa, jossa sillä tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai pyytää käyttöönsä yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua.</P></NOTE> Direktiivissä 97/33 tätä seikkaa valaistaan johdanto-osan viidennen perustelukappaleen lopussa, jonka mukaan <QUOT.START ID="QS0028" REF.END="QE0028" CODE="201D"/>ilmaisu <QUOT.START ID="QS0029" REF.END="QE0029" CODE="2019"/>yleinen<QUOT.END ID="QE0029" REF.START="QS0029" CODE="2019"/> ei viittaa omistukseen eikä rajattuun määrään palveluja, joita kutsutaan <QUOT.START ID="QS0030" REF.END="QE0030" CODE="2019"/>yleisiksi verkoiksi<QUOT.END ID="QE0030" REF.START="QS0030" CODE="2019"/> tai <QUOT.START ID="QS0031" REF.END="QE0031" CODE="2019"/>yleisiksi palveluiksi<QUOT.END ID="QE0031" REF.START="QS0031" CODE="2019"/>, vaan tarkoittaa mitä tahansa verkkoa tai palvelua, joka on yleisesti saatavilla kolmansien osapuolten käytettäväksi<QUOT.END ID="QE0028" REF.START="QS0028" CODE="201D"/>.</TXT></NP><NP><NO.P>43.</NO.P><TXT>Yksityisomistuksessa oleva verkko voi siten olla yleinen siksi, että siinä tarjotaan tällaisia kaikille kuluttajille avoimia palveluja.</TXT></NP><NP><NO.P>44.</NO.P><TXT>Jotta voidaan selvittää, koskeeko direktiivi 97/13 vain tällaisia verkkoja vai myös yksityiskäyttöön tarkoitettuja verkkoja, tässä vaiheessa on tarkasteltava lainsäätäjän kyseistä alaa koskevalle yhteisön säännöstölle asettamia tavoitteita.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6930"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>C</NO.P><TXT>Televiestintädirektiivien tarkoituksen tulkinta</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>45.</NO.P><TXT>Direktiiveillä 90/387 ja 90/388 tavoiteltu päämäärä liittyi pyrkimykseen toteuttaa televiestinnän yhteismarkkinat siten, että telepalvelujen vapaa liikkuvuus taataan rajoittamatta sitä muuten kuin yleisen edun vuoksi. Tavoitteena oli saada aikaan kilpailukykyiset markkinat niin toimijoiden kuin asiakkaidenkin kannalta.<NOTE NOTE.ID="E0062" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Näin todetaan direktiivin 90/387 johdanto-osan ensimmäi- sessä, neljännessä ja kuudennessa perustelukappaleessa sekä direktiivin 90/388 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>46.</NO.P><TXT>Koska lähtökohtana oli kuitenkin sellainen aivan erilainen tilanne, jossa tietyillä yrityksillä oli erityis- ja yksinoikeuksia,<NOTE NOTE.ID="E0063" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Direktiivin 90/388 johdanto-osan toisesta neljänteen perustelukappaleessa kuvataan lyhyesti tuolloin olemassa olleita puitteita.</P></NOTE> oli suositeltavaa aloittaa vähittäinen vapauttaminen, joka saatiin palvelujen ja infrastruktuurien tarjoamisen osalta <DATE ISO="19980101">1.1.1998</DATE> siirtymäkausin päätökseen.<NOTE NOTE.ID="E0064" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Direktiivin 97/33 johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>47.</NO.P><TXT>Näiden muutosten keskellä annettiin direktiivi 97/13, jolla edellä mainitun, yhdistetyissä asioissa Albacom ja Infostrada annetun tuomion mukaan pyritään helpottamaan uusien toimijoiden tuloa markkinoille rajaamalla valtion valtaa määrätä yrityksille maksuja asiaankuuluvien lupien myöntämisestä (35 ja 36 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>48.</NO.P><TXT>Siten jäsenvaltiot voivat yleisen valtuutuksen tai yksittäisen toimiluvan myöntäessään periä yrityksiltä vain direktiivissä tarkoitettuja maksuja (yhdistetyissä asioissa Albacom ja Infostrada esitetyn ratkaisuehdotuksen 28, 47 ja 50 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>49.</NO.P><TXT>Tämä on yhdistetyissä asioissa Albacom ja Infostrada annetun tuomion soveltamisala, kun siinä todetaan, että direktiivin 97/13 vastaisina on pidettävä kaikkia kansallisia säännöksiä, joissa lupien haltijat velvoitetaan suorittamaan 6 ja 11 artiklassa säädettyjen maksujen lisäksi niistä poikkeavia maksuja pelkästään sillä perusteella, että niillä on kyseinen lupa.<NOTE NOTE.ID="E0065" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tuomiossa viitataan pelkästään yksittäisiin toimilupiin ja direktiivin 97/13 11 artiklaan, mutta perustelut sopivat myös yleisiin valtuutuksiin ja 6 artiklaan.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>50.</NO.P><TXT>Jos valtuutus kattaa kuitenkin sellaisen televerkon yksityiskäytön kokonaan tai osittain, jossa ei siten ole kilpailijoita eikä vapaata kilpailua ja jossa luvan haltija toimii yksinoikeudella siksi, että itse tuotetuilla tai toisen tuottamilla palveluilla on vain yksi toimittaja ja vain yksi käyttäjä, kansallisen verotusoikeuden rajaamisen perustelut<?PAGE NO="I-6931"?> katoavat. Direktiivi 97/13 ei siten koske tätä tilannetta, jota sen tavoitteet eivät kata; direktiivin soveltaminen loukkaisi toissijaisuusperiaatetta, jota yhteisö itse pyrkii kunnioittamaan telealalla, kuten direktiivin johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan.</TXT></NP><NP><NO.P>51.</NO.P><TXT>On syytä palauttaa mieliin, mitä olen kirjoittanut yhdistetyissä asioissa Albacom ja Infostrada esittämäni ratkaisuehdotuksen 51 kohdassa: direktiivin 97/13 yhdenmukais-tamispyrkimyksen perustana on EY 2 artikla, sillä verolainsäädännön vaihtelevuus vaarantaa siinä asetetun tavoitteen saavuttamisen. Verotuksen yhdenmukaistaminen ei ole Euroopan unionin päämäärä vaan sen rakennusväline. Jäsenvaltioiden väliset erot saman verotettavan tapahtuman käsittelyssä voivat aiheuttaa merkittävää kilpailun vääristymistä, joka puolestaan vahingoittaa henkilöiden, pääomien ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta sekä palvelujen tarjoamisen vapautta.</TXT></NP><NP><NO.P>52.</NO.P><TXT>Katson siten, ettei ole direktiivin 97/13 vastaista, että jäsenvaltio perii maksun sellaisen verkon toimiluvan haltijana olevalta yhtiöltä, jossa poikkeuksellisesti edellytykset vapaalle ja avoimelle kilpailulle eivät täyty, ja että se mahdollistaa näin sen, että vain yksi käyttäjä hyödyntää verkkoa. Consiglio di Staton tehtävänä on arvioida, onko tästä kyse pääasiassa. Kun otetaan huomioon tämänsuuntaiset perustelut, yhteisön oikeudessa ei tule puuttua niihin parametreihin, joiden mukaan maksun laskeminen toteutetaan kansallisessa säännöksessä.</TXT></NP><NP><NO.P>53.</NO.P><TXT>Päinvastainen ratkaisu, jota komissio ja alkuperäisen riita-asian kantajana ollut yhtiö kannattavat, johtaisi siihen järjenvastaiseen tulokseen, että alalle pyrkivien uusien yritysten turvaksi tarkoitetut säännökset toimivat sellaisen yrityksen hyväksi, jolla on erityis- tai yksinoikeusasema tietyllä kilpailijoilta suljetulla osalla siten, että radiotaajuuksien tai numeroiden kaltaiset mahdollisesti niukat voimavarat eivät enää ole yhtä suuressa määrin yleisesti saatavilla.</TXT></NP><NP><NO.P>54.</NO.P><TXT>Tällainen epäjohdonmukainen lopputulos olisi vastoin yhdenmukaistetun oikeusjärjestyksen tavoitteita ja tekisi turhiksi näiden tahojen kaikki dialektiset ponnistelut perustella näkemystään sellaiseen direktiivien tulkintaan nähden, joka on sitä paitsi virheellinen.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6932"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P>D</NO.P><TXT>Järjestelmällisen tulkintaperusteen ja kirjaimellisen tulkintaperusteen epäasian-mukaisuus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>55.</NO.P><TXT>Yhteisön lainsäätäjän käyttämät ilmaukset eivät anna selkeitä sääntöjä, sillä – kuten olen jo todennut tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 26 – niitä vaivaa tietty epäjohdonmukaisuus.</TXT></NP><NP><NO.P>56.</NO.P><TXT>Sitä paitsi näiden direktiivien tiettyjen kohtien ja erityisesti markkinoiden avaamiseen <DATE ISO="19980101">1.1.1998</DATE> liittyvien kohtien tarkastelu ei voi mennä niissä ilmaistun televiestinnän vapauttamista koskevan vakaan pyrkimyksen edelle.<NOTE NOTE.ID="E0066" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Se seikka, että direktiivissä 97/13 mainitun direktiivin 90/387, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/51, 2 artiklassa, tehdään ero yleensä televerkkojen ja erityisesti yleisten televerkkojen välillä, kun alkuperäisessä versiossa viitattiin vain ensiksi mainittuihin, ei tarkoita, toisin kuin komissio ehdottaa, että tästä muutoksesta alkaen direktiiviä sovellettaisiin kaikkeen tällaiseen televiestintään erotuksetta. Direktiivin 90/387 1 artiklan 1 kohta, jossa puhutaan <QUOT.START ID="QS0032" REF.END="QE0032" CODE="201D"/>niiden ehtojen yhdenmukaistamisesta, jotka koskevat vapaata ja tehokasta liittymistä yleisiin televerkkoihin ja verkkojen käyttöä sekä soveltuvin osin yleisiä telepalveluja<QUOT.END ID="QE0032" REF.START="QS0032" CODE="201D"/>, on pysynyt ennallaan. Merkitystä ei ole myöskään sillä, että kyseisen direktiivin 97/13 johdanto-osan toisen perustelukappaleen lopussa viitataan yhteisiin periaatteisiin, jotka kattavat <QUOT.START ID="QS0033" REF.END="QE0033" CODE="201D"/><HT TYPE="ITALIC">kaikki</HT> telepalvelujen tarjoamista sekä sen edellyttämän infrastruktuurin perustamista ja/tai toimintaa varten tarvittavat valtuutukset<QUOT.END ID="QE0033" REF.START="QS0033" CODE="201D"/>. Tämä ilmaus on ymmärrettävä direktiivillä tavoiteltujen päämäärien kannalta, kunhan viitekehyksenä ovat kilpailuun perustuvat markkinat eivätkä yksityiset, yhdelle yritykselle tarkoitetut suljetut markkinat.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>57.</NO.P><TXT>Lopuksi ei voida vedota pelkästään vapaaseen kilpailuun perustuvaa ympäristöä varten hyväksyttyyn säännöstöön, kun pyritään selittämään sääntöjä, joiden tarkoituksena on lisätä vähitellen markkinoiden joustavuutta; tätä taustaa vasten asettuu myös Italian lainsäädäntö, jota Consiglio di Staton on tulkittava pääasiassa.<NOTE NOTE.ID="E0067" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kyseinen tuomioistuin korostaa kahdessa kysymyksessään maksun väliaikaisuutta.</P></NOTE> Direktiivin 2002/21 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, että <QUOT.START ID="QS0034" REF.END="QE0034" CODE="201D"/>nykyi-nen telealan sääntelyjärjestelmä on luonut toimivat edellytykset tehokkaalle telealan kilpailulle siirryttäessä monopoliympäris-töstä täyden kilpailun ympäristöön<QUOT.END ID="QE0034" REF.START="QS0034" CODE="201D"/>. Aiemmin erityis- ja yksinoikeuksien olemassaololla perustelluilla erityispiirteillä ei ole merkitystä tilanteessa, jossa erivapauden kohteina olevia alueita ei ole, sillä vapaa kilpailu ja perusluonteisen vapaan liikkuvuuden toteutuminen yhteisössä on turvattu riippumatta siitä, että ne kohdistuvat kaikkiin.<NOTE NOTE.ID="E0068" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><DATE ISO="20020307">7.3.2002</DATE> annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="108" DATE.PUB="2002" PAGE.FIRST="21">EYVL L 108, s. 21</REF.DOC.OJ>) koskee kaikkien sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen valtuutuksia <QUOT.START ID="QS0035" REF.END="QE0035" CODE="201D"/>siitä riippumatta, tarjotaanko niitä yleisölle vai ei<QUOT.END ID="QE0035" REF.START="QS0035" CODE="201D"/> (johdanto-osan neljäs perustelukappale).</P></NOTE></TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="I-6933"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P>VI</NO.P><TXT>Ratkaisuehdotus</TXT></NP></TI></TITLE><NP><NO.P>58.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin antaa Consiglio di Statolle seuraavan vastauksen:</TXT><P>Telepalvelualan yleisten valtuutusten ja yksittäisten toimilupien yhteisistä puitteista <DATE ISO="19970410">10 päivänä huhtikuuta 1997</DATE> annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/13/EY vastaista ei ole, että jäsenvaltio perii väliaikaisesti toimiluvan haltijana olevalta yhtiöltä direktiivissä tarkoitetuista maksuista poikkeavan maksun sellaisen verkon yksityiskäytöstä, jolla ei ole edellytyksiä vapaalle ja avoimelle kilpailulle, eikä kansallisen lainsäätäjän kyseisen maksun osalta soveltamilla laskentaperusteilla ole merkitystä yhteisön oikeuden kannalta.</P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>