Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
8 päivänä lokakuuta 2026 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Sosiaalipolitiikka – Direktiivi 2003/88/EY – Oikeus palkalliseen vuosilomaan – 7 artiklan 1 kohta – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohta – Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemä osa-aikatyötä koskeva puitesopimus – 4 lausekkeen 1 kohta – Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus – 4 lausekkeen 1 kohta – Syrjintäkiellon periaate – Pro rata temporis ‑periaate – Useiden erillisten työsopimusten samanaikaisuus – Opetushenkilöstö, joka on palkattu toistaiseksi voimassa olevilla kokoaikaisilla työsopimuksilla ja määräaikaisilla osa-aikaisilla työsopimuksilla – Palkalliselta vuosilomalta maksettava palkka, joka lasketaan ainoastaan toistaiseksi voimassa olevan kokoaikaisen työsopimuksen perusteella – Ateriakorvauksen myöntäminen pelkästään toistaiseksi voimassa olevan kokoaikaisen työsopimuksen nojalla suoritetun tosiasiallisen työajan perusteella
Asiassa C‑706/23,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Curtea de Apel Iaşi (Iașin ylioikeus, Romania) on esittänyt 10.10.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 17.11.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Şcoala gimnazială ”Mihai Eminescu” Vaslui
vastaan
Uniunea Sindicală ”Didactica” Vaslui, joka toimii seuraavien jäsentensä nimissä ja lukuun:
KM ym.,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Biltgen sekä tuomarit S. Gervasoni, A. Kumin, I. Ziemele (esittelevä tuomari), ja M. Bošnjak,
julkisasiamies: J. Richard de la Tour,
kirjaaja: V. Di Bucci,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane, R. Antonie ja A. Wellman,
– Euroopan komissio, asiamiehinään C. Gheorghiu ja D. Recchia,
kuultuaan julkisasiamiehen 26.3.2026 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (EUVL 2003, L 299, s. 9) 7 artiklan 1 kohtaa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 31 artiklan 2 kohtaa, Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15.12.1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY (EYVL 1998, L 14, s. 9) liitteenä olevan 6.6.1997 tehdyn osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen (jäljempänä osa-aikatyötä koskeva puitesopimus) 4 lauseketta ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43) liitteenä olevan 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen (jäljempänä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus) (jäljempänä yhdessä kumpikin puitesopimus) 4 lauseketta.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Şcoala Gimnazială ”Mihai Eminescu” Vaslui (keskiasteen oppilaitos ”Mihai Eminescu”, Vaslui, Romania) (jäljempänä työnantaja) ja Uniunea Sindicală ”Didactica” Vaslui (ammattiliitto ”Didactica”, Vaslui, Romania), joka toimii KM ym:iden, jotka ovat 14 sen jäsentä (jäljempänä asianomaiset työntekijät) nimissä ja lukuun ja jossa on kyse heidän palkallista vuosilomaa koskevien rahallisten oikeuksiensa laskemisesta ja sellaisen ateriakorvauksen myöntämisestä, joka olisi lisättävä heidän palkkaansa, siinä tapauksessa, että toistaiseksi voimassa olevan kokoaikaisen työsopimuksen kanssa on samanaikaisesti voimassa määräaikainen osa-aikainen työsopimus.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Direktiivi 2003/88
3 Direktiivin 2003/88 7 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman tällaisen loman saamiselle ja myöntämiselle kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.
2. Palkallisen vuosiloman vähimmäisaikaa ei saa korvata rahalla, paitsi kun työsuhde päättyy.”
Osa-aikatyötä koskeva puitesopimus
4 Osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 1 kohdassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, määrätään seuraavaa:
”Tätä sopimusta sovelletaan osa-aikatyöntekijöihin, joilla on laissa, työehtosopimuksessa tai kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevissa käytännöissä määritelty työsopimus tai työsuhde.”
5 Puitesopimuksen 3 lausekkeessa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, määrätään seuraavaa:
”Tässä sopimuksessa tarkoitetaan:
1) ’osa-aikatyöntekijällä’ palkattua työntekijää, jonka säännöllinen työaika viikkotyöaikana tai keskimääräisenä työaikana enintään vuoden pituisena ajanjaksona laskettuna on lyhyempi kuin vastaavan kokoaikaisen työntekijän säännöllinen työaika;
2) ’vastaavalla kokoaikaisella työntekijällä’ samassa työpaikassa työskentelevää kokoaikaista palkattua työntekijää, jolla on samantyyppinen työsopimus tai työsuhde ja joka tekee samaa tai samankaltaista työtä, jolloin huomioon otetaan muut näkökohdat kuten kokemus, pätevyys ja ammattitaito.
Milloin työpaikassa ei ole vastaavaa kokoaikaista työntekijää, vertailu tulee tehdä sovellettavaan työehtosopimukseen perustuen, tai milloin sellaista ei ole, kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytäntöjen mukaisesti.”
6 Kyseisen puitesopimuksen 4 lausekkeessa, jonka otsikko on ”Syrjimättömyyden periaate”, määrätään seuraavaa:
”1. Osa-aikatyöntekijöihin ei pelkästään osa-aikaisuuden perusteella saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin kokoaikaisiin työntekijöihin, ellei erilainen kohtelu ole perusteltua asiallisista syistä.
2. Silloin kun se on tarkoituksenmukaista, sovelletaan pro rata temporis ‑periaatetta.
3. Jäsenvaltiot ja/tai työmarkkinaosapuolet antavat tämän lausekkeen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ottaen huomioon eurooppalaisen lainsäädännön sekä kansallisen lainsäädännön, työehtosopimukset ja käytännöt.
– –”
Määräaikaista työtä koskeva puitesopimus
7 Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Tätä sopimusta sovelletaan määräaikaisiin työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde, sellaisena kuin se on määritelty jäsenvaltion lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännössä.”
8 Puitesopimuksen 3 lausekkeessa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, määrätään seuraavaa:
«
1. Tässä sopimuksessa ’määräaikaisella työntekijällä’ tarkoitetaan henkilöä, jolla on suoraan työnantajan ja työntekijän välillä tehty työsopimus tai solmittu työsuhde, jonka päättyminen määräytyy perustelluin syin, esimerkiksi tietyn päivämäärän umpeutumisen, tietyn tehtävän loppuun saattamisen tai tietyn tapahtuman ilmaantumisen perusteella.
2. Tässä sopimuksessa ’vastaavalla vakituisella työntekijällä’ tarkoitetaan työntekijää, jolla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus tai työsuhde ja joka työskentelee samassa työpaikassa ja samassa tai samanlaisessa työssä tai tehtävässä, ottaen huomioon pätevyys ja ammattitaito. Milloin samassa työpaikassa ei ole vastaavaa vakituista työntekijää, vertailu on tehtävä suhteessa sovellettavaan työehtosopimukseen tai jos sellaista ei ole, vertailu tehdään kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytännön mukaisesti.”
9 Kyseisen puitesopimuksen 4 lausekkeessa, jonka otsikko on ”Syrjimättömyyden periaate”, määrätään seuraavaa:
”1. Määräaikaisiin työntekijöihin ei saa soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin vakituisiin työntekijöihin pelkästään siksi, että heillä on määräaikainen työsopimus tai työsuhde, ellei siihen ole asiallisia syitä.
2. Silloin kun se on tarkoituksenmukaista, sovelletaan pro rata temporis ‑periaatetta.
3. Jäsenvaltiot kuultuaan työmarkkinaosapuolia ja/tai työmarkkinaosapuolet määrittelevät tämän lausekkeen soveltamistavat ottaen huomioon yhteisön lainsäädännön sekä kansallisen lainsäädännön, työehtosopimukset ja käytännön.
– –”
Romanian oikeus
Laki nro 1/2011
10 Kansallisesta koulutuksesta 5.12.2011 annetun lain nro 1/2011 (Legea nr. 1/2011 a educaţiei naţionale) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 18, 10.1.2011), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa ja joka on kumottu 3.9.2023 alkaen lailla nro 198/2023 ja lailla nro 199/2023, 254 §:n 1 momentissa säädettiin seuraavaa:
”Oppilaitoksissa – – opetushenkilöstö voidaan ottaa palvelukseen toistaiseksi voimassa olevalla yksilöllisellä työsopimuksella tai enintään yhden lukuvuoden pituisella määräaikaisella työsopimuksella, joka voidaan uusia ja joka voi olla tuntipalkkasopimus, laissa säädetyin edellytyksin.”
11 Kyseisen lain 267 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”(1) Opetushenkilöstöllä on oikeus palkalliseen vuosilomaan koulujen lomien aikana, ja sen kesto on 62 työpäivää. Oppilaitoksen johto voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa keskeyttää lakisääteisen loman, jolloin asianomaisille henkilöille maksetaan palkka tehdystä työstä.
– –
(3) Pitämättä jäänyt vuosiloma oikeuttaa pitämään jäljellä olevan loman seuraavan lukuvuoden lomien aikana.”
12 Mainitun lain 269 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”Koulutarkastusvirastojen johto-, hallinto ja valvontahenkilöstöllä sekä yliopisto-opintoja edeltävän koulutusjärjestelmän oppilaitosten ja niihin liittyvien laitosten johtohenkilöstöllä on oikeus lomaan työkoodeksin säännösten mukaisesti.”
13 Saman lain 270 §:n sanamuoto oli seuraava:
”Lakisääteisen loman pitämistä koskevat täytäntöönpanosäännöt laaditaan opetus- ja tutkimusministeriössä (Ministerul Educației și Cercetării) yhdessä opetusalan edustavien ammattijärjestöjen edustajien kanssa.”
Työkoodeksi
14 Työkoodeksista 24.1.2003 annetun lain nro 53/2003 (Legea nr. 53/2003 privind Codul muncii) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 72, 5.2.2003), sellaisena kuin se on julkaistuna uudelleen ja sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 345, 18.5.2011; jäljempänä työkoodeksi), 35 §:n sanamuoto on seuraava:
”(1) Jokaisella työntekijällä on oikeus työskennellä useamman tai saman työnantajan palveluksessa yksilöllisen työsopimuksen perusteella siten, etteivät työajat mene päällekkäin, ja hänellä on oikeus saada kutakin työsopimusta vastaava palkka. Työnantajat eivät saa syrjiä työntekijää, joka käyttää tätä oikeuttaan.
(2) Edellä olevan 1 momentin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät tapaukset, joissa laissa säädetään tiettyjen tehtävien samanaikaisuuden yhteensopimattomuudesta.”
15 Työkoodeksin 106 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Osa-aikaisessa työsuhteessa olevalla työntekijällä on laissa ja sovellettavissa kollektiivisopimuksissa vahvistetuin edellytyksin kokoaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän oikeudet.
(2) Palkkaa koskevat oikeudet myönnetään suhteessa tosiasialliseen työaikaan, kun sitä verrataan tavanomaisia työtunteja varten vahvistettuihin palkkausta koskeviin oikeuksiin.”
16 Kyseisen koodeksin 144 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Kaikille työntekijöille taataan oikeus palkalliseen vuosilomaan.”
17 Kyseisen koodeksin 150 §:n sanamuoto on seuraava:
”(1) Työntekijälle maksetaan loman ajalta palkkaa, joka ei saa olla pienempi kuin yksilöllisen työsopimuksen mukainen peruspalkka sekä pysyvät korvaukset ja palkanlisät kyseiseltä ajanjaksolta.
(2) Lomalta maksettava palkka vastaa 1 momentissa tarkoitettujen palkkaoikeuksien päiväkohtaista keskiarvoa loman pitämiskuukautta edeltävältä kolmelta viimeiseltä kuukaudelta, kerrottuna lomapäivien lukumäärällä.
– –”
Puitelaki nro 153/2017
18 Julkisista varoista palkattavan henkilöstön palkkauksesta 28.6.2017 annetun puitelain nro 153/2017 (Legea-cadru nr. 153/2017 privind salarizarea personalului plătit din fonduri publice; Monitorul Oficial al României, osa I, nro 492, 28.6.2017), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä puitelaki nro 153/2017), 18 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Tulojen ja menojen hyväksyjien on 1.12.2018 alkaen maksettava kuukausittain ateriakorvaus, jonka suuruus vastaa yhtä kahdestoistaosaa kahden taatun kansallisen vähimmäisperuspalkan bruttomäärästä – –.
(2) Edellä 1 momentissa tarkoitettu ateriakorvaus maksetaan 25 §:n 1 momentin mukaisesti suhteessa edellisen kuukauden tosiasialliseen työaikaan.
– –”
19 Puitelain nro 153/2017 liitteessä I olevan B kohdan, jonka otsikko on ”Opetushenkilöstöä koskevat erityissäännökset”, 11 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Opetushenkilöstöllä on oikeus lomaan lain nro 1/2011 mukaisesti – –, ja heille maksetaan lomapalkkaa, jonka suuruus lasketaan julkisista varoista palkattavaan henkilöstöön sovellettavien säännösten mukaisesti.”
20 Tässä liitteessä I olevassa 12 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Opetus-, johto-, hallinto- ja valvontahenkilöstölle, mukaan lukien yliopisto-opintoja edeltävän koulutusjärjestelmän oppilaitosten hallintotehtävissä toimiva opetushenkilöstö, voidaan maksaa myös tuntipalkkaa tai kokonaispalkkaa lain nro 1/2011, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna ja täydennettynä, mukaisesti. Tuntipalkka tai kokonaispalkka lasketaan lain nro 1/2011, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna ja täydennettynä, mukaisen opetustyöhön käytettävän työajan perusteella.
(2) Edellä olevan 1 momentin säännösten soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan opetus- ja tutkimusministerin päätöksellä.”
Opetushenkilöstön lomien pitämistä koskevat hallituksen päätökset
21 Opetushenkilöstön lomien pitämistä koskevien soveltamissääntöjen hyväksymisestä 7.10.2011 tehdyn opetus-, tutkimus, nuoriso- ja urheiluministerin päätöksen nro 5559/2011 (Ordinul nr. 5559/2011 al ministrului Educației, Cercetării, Tineretului și Sportului pentru aprobarea Normelor metodologice privind efectuarea concediului de odihnă al personalului didactic din învățământ) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 723, 13.10.2011), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa ja joka on kumottu 11.7.2021 alkaen (jäljempänä päätös nro 5559/2011), liitteessä olevien opetushenkilöstön vuosilomien pitämistä koskevien soveltamissääntöjen (Normele metodologice privind efectuarea concediului de odihnă al personalului didactic din învăţământ) 5 §:n sisältö oli seuraava:
”(1) Palveluksessa olevilla opettajilla, jotka työskentelevät myös tuntipalkkajärjestelmässä, on oikeus palkalliseen lomaan vain siinä perustehtävässä, jota varten työsopimus on tehty.
(2) Eläkkeellä olevilla opettajilla, joilla on tuntipalkkajärjestelmän mukainen määräaikainen työsopimus ja jotka työskentelevät joko kokoaikaisesti tai osa-aikaisesti, on oikeus lomaan, jonka kesto on suhteutettu 2 §:n 5 momentin mukaisesti laskettuun tosiasialliseen työaikaan.”
22 Valtion oppilaitosten opetus-, johto- ja valvontahenkilöstön sekä tutkimushenkilöstön lomaa koskevien soveltamissääntöjen hyväksymisestä 29.6.2021 tehdyn päätöksen nro 4050/2021 (Ordinul nr. 4050/2021 pentru aprobarea Normelor metodologice privind efectuarea concediului de odihnă a personalului didactic de predare, de conducere, de îndrumare şi control şi al personalului de cercetare din învăţământul de stat) (Monitorul Oficial al României, nro 688, 12.7.2021) (jäljempänä päätös nro 4050/2021) liitteessä olevien valtion oppilaitosten opetus-, johto- ja valvontahenkilöstön sekä tutkimushenkilöstön lomaa koskevien soveltamissääntöjen (Normele metodologice privind efectuarea concediului de odihnă a personalului didactic de predare, de conducere, de îndrumare şi control şi al personalului de cercetare din învăţământul de stat ) 3 §:n 2 ja 5 momentin sisältö on seuraava:
”(2) Opetushenkilöstöllä, joka on työskennellyt osan lukuvuodesta tai akateemisesta vuodesta, on oikeus lomaan, jonka kesto lasketaan suhteessa kyseisen lukuvuoden tai akateemisen vuoden aikana työskennellyn jakson kestoon.
– –
(5) Osa-aikaisesti työskentelevillä opettajilla on oikeus lomaan, jonka kesto on suhteutettu 2–4 momentin mukaisesti laskettuun tosiasialliseen työaikaan. Opettajilla, jotka työskentelevät osa-aikaisesti kahdessa tai useammassa oppilaitoksessa, on oikeus lomaan jokaisessa oppilaitoksessa suhteutettuna siellä työskenneltyyn aikaan.”
23 Kyseisen päätöksen 4 §:n sanamuoto on seuraava:
”(1) Opettajille, jotka työskentelevät lukuvuoden aikana useissa oppilaitoksissa peräkkäisiä jaksoja, myönnetään loma siitä oppilaitoksesta, jossa he ovat työskennelleet koulujen lomien alkaessa. Näissä tapauksissa lomapalkan maksaminen kuuluu kaikille oppilaitoksille, joissa he ovat työskennelleet, suhteutettuna kussakin oppilaitoksessa kyseisen lukuvuoden tai akateemisen vuoden ajan työskennellyn jakson kestoon.
– –”
24 Kyseisen päätöksen 5 §:n sanamuoto on seuraava:
”(1) Palveluksessa olevilla opettajilla, jotka työskentelevät myös tuntipalkkajärjestelmässä, on oikeus palkalliseen lomaan vain siinä perustehtävässä, jota varten työsopimus on tehty.
(2) Eläkkeellä olevilla opettajilla, joilla on työsopimus tuntipalkkajärjestelmässä joko kokopäiväisesti tai osa-aikaisesti, on oikeus lomaan, jonka pituus on suhteutettu 3 §:n säännösten mukaisesti laskettuun tosiasialliseen työaikaan.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
25 Asianomaiset työntekijät tekivät vuosina 2019–2022 työnantajan kanssa jokaisen lukuvuoden syyskuun ja kesäkuun väliseksi ajaksi määräaikaisia ja osa-aikaisia työsopimuksia, joissa määrättiin tuntipalkasta. Nämä työsopimukset olivat voimassa samanaikaisesti niiden toistaiseksi voimassa olevien kokoaikaisten työsopimusten kanssa, jotka he olivat tehneet opettajina tai apulaisopettajina kyseisen oppilaitoksen tai – yhdessä tapauksessa – toisen oppilaitoksen kanssa.
26 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kyseessä olevan ajanjakson aikana asianomaisilla työntekijöillä oli 27–62 lomapäivää. Vuosilomajaksoihin liittyvät rahalliset oikeudet ja ateriakorvaus laskettiin yksinomaan toistaiseksi voimassa olevan ja kokoaikaisen työsopimuksen perusteella eikä määräaikaisten ja osa-aikaisten työsopimusten perusteella harjoitettua toimintaa otettu huomioon.
27 Asianomaiset työntekijät, joita Vasluin ammattiyhdistysliitto ”Didactica” edustaa, nostivat Tribunalul Vasluissa (Vasluin alioikeus, Romania) kanteen, jossa he vaativat, että työnantaja on velvoitettava maksamaan heille yhtäältä palkallista vuosilomaa koskevia korvauksia ja toisaalta ateriakorvauksia suhteutettuina tosiasialliseen työaikaan tuntipalkkajärjestelmässä saatujen palkkojen perusteella.
28 Tribunalul Vaslui hyväksyi tämän kanteen 17.3.2023 antamallaan tuomiolla.
29 Ensinnäkin kyseinen tuomioistuin totesi vuosilomajaksoihin liittyvien rahallisten oikeuksien määrittämisestä, perustellakseen normatiivisten hallintotoimien eli päätösten nro 5559/2011 ja nro 4050/2021, joilla palkallisen vuosiloman myöntäminen rajoitetaan perustehtävää varten tehtyyn sopimukseen eli toistaiseksi voimassa olevaan ja kokoaikaiseen työsopimukseen, soveltamatta jättämistä, että työkoodeksin 144 §:n 1 momentti, jossa taataan oikeus palkalliseen vuosilomaan, on normihierarkiassa korkeammalla kuin nämä toimet. Se tukeutui myös direktiivin 2003/88 7 artiklan ja osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen, joka koskee syrjimättömyyden periaatetta, yhdistettyyn soveltamiseen, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut, ja totesi, että kansallinen säännöstö, jolla rajoitetaan palkallisen vuosiloman myöntämistä, on ristiriidassa kyseisen säännöksen ja kyseisen määräyksen kanssa.
30 Kyseinen tuomioistuin totesi, että kyseisellä säännöstöllä rikotaan unionin oikeuden merkityksellisiä säännöksiä, joiden mukaan oikeus palkalliseen vuosilomaan on luonteeltaan ehdoton ja pakottava, ja että työehtojen osalta osa-aikaisia työntekijöitä ei saa kohdella epäedullisemmin kuin kokoaikaisia työntekijöitä.
31 Toiseksi alioikeus katsoi ateriakorvauksesta, jota vaadittiin suhteutettuna tosiasialliseen työaikaan, määrätäkseen, että se oli maksettava asianomaisille työntekijöille, että sovellettavassa säännöstössä eli puitelain nro 153/2017 18 §:ssä ei tehdä mitään erottelua työntekijän tekemän työsopimuksen tyypin perusteella.
32 Se katsoi näin ollen, että sekä kieltäytyminen tunnustamasta tällaista oikeutta palkalliseen vuosilomaan että kieltäytyminen myöntämästä ateriakorvausta, josta on säädetty kansallisessa lainsäädännössä tekemättä mitään eroa kyseessä olevan työsopimuksen tyypin perusteella, eivät olleet perusteltuja.
33 Työnantaja valitti tästä tuomiosta Curtea de Apel Iaşiin (Iașin ylioikeus, Romania), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, ja rajasi valituksensa koskemaan vuosilomaa koskevan korvauksen myöntämistä.
34 Työnantaja väittää, että toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella palvelukseen otetun opettajan peruspalkka on vertailukohde laskettaessa tuntipalkkaa, jota sovelletaan avoimiin tai varattuihin opettajan toimiin. Työnantaja katsoo, että opetustoimintaa, josta maksetaan tuntipalkkaa, on pidettävä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen täydennyksenä, ja korostaa, että kansallinen lainsäätäjä on säätänyt, että vuosilomaa koskeva korvaus voidaan myöntää vain viitetyöajan eli toistaiseksi voimassa olevan ja kokoaikaisen työsopimuksen mukaisen työajan perusteella.
35 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että yhtäältä käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva oikeudellinen kysymys koskee palkalliselta vuosilomalta maksettavaa palkkaa eikä lepoajan kestoa, koska kansallisessa säännöstössä asianomaisten työntekijöiden osalta säädetyn palkallisen vuosiloman kesto ylittää direktiivissä 2003/88 taatun vähimmäiskeston.
36 Toisaalta kyseinen tuomioistuin katsoo, että tällä säännöstöllä kohdellaan eri tavoin työntekijöitä, jotka työskentelevät yhden ainoan työsopimuksen perusteella ja jotka saavat tulojensa perusteella lasketun, palkallista vuosilomaa koskevaan oikeuteen perustuvan palkan, ja työntekijöitä, joilla on samanaikaisesti kaksi erillistä työsopimusta, kuten asianomaisia työntekijöitä, joiden tätä lomaa koskevat rahalliset oikeudet lasketaan yksinomaan suhteessa perustehtävää koskevan sopimuksen, joka vastaa toistaiseksi voimassa olevaa kokoaikaista työsopimusta, täyttämisestä saatuihin tuloihin.
37 Tässä asiayhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma ensinnäkin siitä, noudatetaanko kyseisellä kansallisella säännöstöllä direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohtaa ja kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeessa ilmaistua syrjintäkiellon periaatetta siltä osin kuin on kyse asianomaisten työntekijöiden palkalliselta vuosilomalta maksettavan palkan laskentatavasta.
38 Toiseksi kyseinen tuomioistuin pohtii kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen sanamuodon perusteella, onko työnantaja velvollinen maksamaan asianomaisille työntekijöille ateriakorvauksen toisen sopimuksen eli määräaikaisen osa-aikaisen sopimuksen puitteissa suoritetusta työstä, vaikka kyseinen työnantaja ottaa tällä hetkellä huomioon vain perustehtävää koskevan sopimuksen perusteella suoritetun työn.
39 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että asianomaisia työntekijöitä on kohdeltu epäedullisemmin ja että perustelut, jotka sisältyvät puitelain nro 153/2017 18 §:ään, jossa säädetään oikeus ateriakorvaukseen ja vahvistetaan enimmäismäärä, joka voidaan saavuttaa vain kokopäivätyöllä, sellaisena kuin siitä määrätään perustehtävää koskevassa työsopimuksessa, eivät ole omiaan oikeuttamaan tätä asianomaisten työntekijöiden erilaista kohtelua.
40 Kyseinen tuomioistuin olettaa, että kun työntekijä on tehnyt samanaikaisesti kaksi työsopimusta saman työnantajan tai eri työnantajien kanssa, kuten käsiteltävässä asiassa, direktiivin 2003/88 7 artiklassa säädetty oikeus vuosilomaan on taattava kummankin sopimuksen osalta eli toistaiseksi voimassa olevan kokoaikaisen työsopimuksen osalta ja määräaikaisen osa-aikaisen työsopimuksen osalta. Kyseinen tuomioistuin tukeutuu 11.11.2015 annettuun tuomioon Greenfield (C‑219/14, EU:C:2015:745) ja toteaa, että jos ateriakorvaus katsotaan osaksi opettajan tavanomaista palkkaa määräaikaisen osa-aikaisen työsopimuksen täyttämisestä, tämä korvaus on otettava huomioon myös määritettäessä palkalliseen vuosilomaan liittyviä rahallisia oikeuksia.
41 Tässä tilanteessa Curtea de Apel Iaşi on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset: – –
”1) Onko direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohtaa ja [perusoikeuskirjan] 31 artiklan 2 kohtaa, direktiivin 97/81/EY liitteenä olevan osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa sekä – – direktiivin 1999/70 liitteenä olevan – – määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että jos samalla työntekijällä on samanaikaisesti useita työsopimuksia korkea-astetta edeltävän opetuksen alalla – nimittäin toistaiseksi voimassa olevan kokoaikainen työsopimus perustehtävästä ja määräaikainen osa-aikainen tuntipalkkasopimus –, työntekijällä on oikeus palkalliseen vuosilomaan liittyvän palkkaan, joka lasketaan vain perustehtävän osalta?
2) Onko direktiivin 97/81 liitteenä olevan osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa, – – direktiivin 1999/70 liitteenä olevan – – määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa ja direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle ja käytänteelle, jotka estävät silloin, kun korkea-astetta edeltävän opetuksen opetushenkilöstöllä on samanaikaisesti useampi työsopimus – nimittäin toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen sopimus perustehtävästä ja määräaikainen osa-aikainen tuntipalkkasopimus –, ateriakorvauksen myöntämisen suhteessa määräaikaisen osa-aikaisen sopimuksen mukaiseen tosiasialliseen työaikaan ja sen huomioon ottamisen vuosilomaa koskevan korvauksen määrää määritettäessä?”
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
42 Unionin tuomioistuin antoi 10.12.2024 tekemällään päätöksellä käsiteltävän asian kuudennen jaoston ratkaistavaksi ja päätti, että asia ratkaistaan ilman istuntoa asianosaisten kuulemiseksi ja ilman ratkaisuehdotusta.
43 Unionin tuomioistuimen kuudennen jaoston unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 60 artiklan 3 kohdan nojalla esittämästä pyynnöstä unionin tuomioistuin päätti 28.10.2025 siirtää asian ensimmäisen jaoston käsiteltäväksi. Unionin tuomioistuin päätti lisäksi, että asia ratkaistaan ilman istuntoa asianosaisten kuulemiseksi mutta että siinä esitetään ratkaisuehdotus.
44 Unionin tuomioistuin määräsi 5.12.2025 antamallaan määräyksellä Şcoala gimnazială ”Mihai Eminescu” (C‑706/-706, ei julkaistu, EU:C:2025:951), julkisasiamiestä kuultuaan, asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan mukaisesti.
45 Julkisasiamies esitti ratkaisuehdotuksensa 26.3.2026.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
46 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan valossa, ja kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan tilanteessa, jossa työntekijällä on samanaikaisesti toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen työsopimus ja määräaikainen osa-aikainen tuntipalkkasopimus, tälle työntekijälle palkallisesta vuosilomasta maksettavassa palkassa ei oteta huomioon suoritettua työaikaa ja tämän toisen työsopimuksen täyttämisen yhteydessä saatuja tuloja.
47 Hyödyllisen vastauksen antamiseksi ensimmäiseen kysymykseen on aluksi muistutettava, että direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella työntekijällä on oikeus vähintään neljän viikon palkalliseen vuosilomaan.
48 Tämä kaikille työntekijöille kuuluva oikeus kuvastaa ja sillä konkretisoidaan näin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa vahvistettua perusoikeutta palkalliseen vuosilomaan (ks. vastaavasti tuomio 25.11.2021, job-medium, C‑233/20, EU:C:2021:960, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 On muistutettava, että yhtäältä oikeus palkalliseen vuosilomaan on erityisen merkityksellinen unionin sosiaalioikeuden periaate, josta ei voida poiketa ja jonka toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat panna täytäntöön ainoastaan direktiivissä 2003/88 nimenomaisesti ilmaistuissa rajoissa (ks. vastaavasti tuomio 26.6.2001, BECTU, C‑173/99, EU:C:2001:356, 43 kohta ja tuomio 25.11.2021, job-medium, C‑233/20, EU:C:2021:960, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Toisaalta on täsmennettävä, että oikeus vuosilomaan on ainoastaan toinen puoli oikeudesta palkalliseen vuosilomaan. Tämä perusoikeus sisältää myös oikeuden saada loma-ajan palkkaa (ks. vastaavasti tuomio 25.11.2021, job-medium, C‑233/20, EU:C:2021:960, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
51 Unionin tuomioistuin on nimittäin täsmentänyt, että direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdassa oleva ilmaisu ”palkallinen vuosiloma” tarkoittaa, että palkanmaksua on jatkettava direktiivissä tarkoitetun vuosiloman keston ajan; työntekijälle on toisin sanoen maksettava normaalia palkkaa tämän lepojakson ajalta (tuomio 13.12.2018, Hein, C‑385/17, EU:C:2018:1018, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 9.12.2021, Staatssecretaris van Financiën (Palkallisen vuosiloman ajalta maksettava palkka), C‑217/20, EU:C:2021:987, 26 kohta). Kyseisen oikeuskäytännön mukaan oikeudet palkalliseen vuosilomaan on lähtökohtaisesti laskettava työsopimuksen nojalla täyttyneiden tosiasiallista työskentelyä koskevien kausien perusteella (tuomio 13.12.2018, Hein, C‑385/17, EU:C:2018:1018, 27 kohta).
52 Unionin tuomioistuin on todennut tältä osin, että tämän velvoitteen tavoitteena on asettaa työntekijä silloin, kun hän käyttää oikeuttaan palkalliseen vuosilomaan, palkan osalta työskentelyjaksoja vastaavaan tilanteeseen (tuomio 13.12.2018, Hein, C‑385/17, EU:C:2018:1018, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 9.12.2021, Staatssecretaris van Financiën (Palkallisen vuosiloman ajalta maksettava palkka), C‑217/20, EU:C:2021:987, 27 kohta).
53 Unionin tuomioistuin on myös todennut, että työnantajan on direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdan perusteella maksettava palkalliselta vuosilomalta maksettava palkka vain mainitussa säännöksessä säädetyltä vuosiloman vähimmäisajalta. Tässä säännöksessä ei kuitenkaan edellytetä, että tavanomainen palkka maksetaan hänen vuosilomansa siitä osasta, joka ylittää kansallisen oikeuden nojalla tässä direktiivissä säädetyn neljän viikon vähimmäisajan (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2018, Hein, C‑385/17, EU:C:2018:1018, 41 kohta)
54 Lisäksi vaikka palkallista vuosilomaa koskevien päivien lukumäärää tai myöntämistä koskevat kansalliset toimenpiteet menevät pidemmälle kuin direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdassa säädetyt vähimmäisvaatimukset, niillä ei voida hyvittää sitä kielteistä vaikutusta, joka työntekijälle aiheutuu kyseiseltä lomalta maksettavan palkan vähentymisestä, sillä muutoin kyseenalaistettaisiin mainittuun säännökseen perustuva, palkallista vuosilomaa koskeva oikeus, jonka olennainen osa on työntekijän oikeus nauttia lepo- ja rentoutumisjaksonsa aikana sellaisista taloudellisista edellytyksistä, jotka vastaavat hänen työskentelyynsä sovellettavia taloudellisia edellytyksiä (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2018, Hein, C‑385/17, EU:C:2018:1018, 43 kohta ja tuomio 19.11.2019, TSN ja AKT, C‑609/17 ja C‑610/17, EU:C:2019:981, 35 kohta).
55 Tältä osin unionin tuomioistuin on jo todennut, että kun palkka, joka maksetaan direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden perusteella, on työtekijän tosiasiallista työskentelyä koskevina kausina saamaa tavanomaista palkkaa pienempi, tämä saattaa houkuttaa häntä olemaan ottamatta palkallista vuosilomaansa, siltä osin kuin tämä johtaisi kyseisen työntekijän vuosiloman aikana hänen palkkansa alentumiseen (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2018, Hein, C‑385/17, EU:C:2018:1018, 44 kohta ja tuomio 9.12.2021, Staatssecretaris van Financiën (Palkallinen vuosiloman ajalta maksettava palkka), C‑217/20, EU:C:2021:987, 33 kohta).
56 Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että niiden asianomaisten työntekijöiden osalta, joilla on samanaikaisesti toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen työsopimus ja määräaikainen osa-aikainen työsopimus, direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdassa säädetyltä palkalliselta vuosilomalta maksettava palkka lasketaan yksinomaan toistaiseksi voimassa olevaan kokoaikaiseen työsopimukseen liittyvien tulojen perusteella. Näin ollen tuloja, jotka vastaavat määräaikaisen osa-aikaisen työsopimuksen perusteella suoritettuja tosiasiallista työskentelyä koskevia kausia, ei oteta huomioon tässä laskelmassa.
57 Näin ollen on todettava, että ainakin direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdassa säädetyn vuosiloman vähimmäiskeston osalta kyseinen säännös on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan palkalliselta vuosilomalta maksettavan palkan laskemisessa ei voida ottaa huomioon tuloja, jotka vastaavat asianomaisten työntekijöiden määräaikaisen osa-aikaisen työsopimuksensa mukaista tosiasiallista työaikaa.
58 Direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulta palkallisen vuosiloman vähimmäisajalta työntekijöille maksettava palkka ei nimittäin saa olla työntekijöiden tosiasiallista työskentelyä koskeville kausille vahvistetun tavanomaisen palkan keskiarvoa pienempi.
59 Kuten julkisasiamies on korostanut ratkaisuehdotuksensa 46 ja 47 kohdassa, tältä osin on niin, että vaikka sillä, että työntekijä, jolla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, on sidoksissa työnantajaansa myös määräaikaisen työsopimuksen perusteella, ei ole vaikutusta direktiivin 2003/88 7 artiklan soveltamiseen, määräaikaisen osa-aikaisen työsopimuksen perusteella tehtyjen työtuntien jättäminen pois palkalliselta vuosilomalta maksettavan palkan laskennasta edellyttää kuitenkin sen tutkimista, voidaanko kumpaakin puitesopimusta soveltaa tilanteeseen, jossa samat työntekijät ovat tehneet samanaikaisesti kaksi työsopimusta, kuten nyt käsiteltävässä asiassa.
60 Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa asetetaan kielto kohdella määräaikaisia työntekijöitä työehtojen osalta epäedullisemmin kuin vastaavia vakituisia työntekijöitä pelkästään siksi, että he työskentelevät määräaikaisen sopimuksen nojalla, ellei erilaiseen kohteluun ole asiallisia syitä. Samoin osa-aikatyöntekijöiden ja kokoaikaisten työntekijöiden välisen syrjinnän poistamisen tavoitteen mukaisesti osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lauseke on esteenä sille, että osa-aikatyöntekijöihin sovelletaan pelkästään osa-aikaisuuden perusteella epäedullisempia työehtoja kuin vastaaviin kokoaikaisiin työntekijöihin, ellei erilainen kohtelu ole perusteltua asiallisista syistä (tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomareiden asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 32 ja 33 kohta).
61 Tämä syrjintäkielto on vain erityinen ilmaus yleisestä yhdenvertaisuusperiaatteesta, joka kuuluu unionin oikeuden perusperiaatteisiin (tuomio 10.6.2010, Bruno ym., C‑395/08 ja C‑396/08, EU:C:2010:329, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 4.9.2025, Gnattai, C‑543/23, EU:C:2025:653, 33 ja 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
62 Koska osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 ja 2 kohdan ja määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 ja 2 kohdan sanamuodot ovat olennaisilta osin samat, on todettava, että näkökohdat, jotka on esitetty näistä määräyksistä yhden osalta, pätevät soveltuvin osin myös toiseen (tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomareiden asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 34 kohta).
63 Sen määrittämiseksi, onko asianomaisia työntekijöitä kohdeltu tavalla, joka on ristiriidassa kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan kanssa, on ensinnäkin tarkasteltava näiden määräysten henkilöllistä sovellettavuutta.
64 Osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdan sanamuodon mukaan osa-aikatyöntekijällä tarkoitetaan työntekijää, jonka säännöllinen työaika viikkotyöaikana tai keskimääräisenä työaikana enintään vuoden pituisena ajanjaksona laskettuna on lyhyempi kuin vastaavan kokoaikaisen työntekijän säännöllinen työaika. Määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 1 kohdan sanamuodon mukaan määräaikaisella työntekijällä tarkoitetaan henkilöä, jolla on suoraan työnantajan ja työntekijän välillä tehty työsopimus tai solmittu työsuhde, jonka päättyminen määräytyy perustelluin syin, esimerkiksi tietyn päivämäärän umpeutumisen, tietyn tehtävän loppuun saattamisen tai tietyn tapahtuman ilmaantumisen perusteella.
65 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan direktiiviä 1999/70 ja määräaikaista työtä koskevaa puitesopimusta sovelletaan kaikkiin työntekijöihin, jotka toteuttavat suorituksia, joista maksetaan heille palkkaa näiden työntekijöiden ja heidän työnantajansa välisen määräaikaisen työsuhteen perusteella, myös silloin, kun työnantajana ovat viranomaiset tai muut julkisen sektorin yksiköt (tuomio 13.9.2007, Del Cerro Alonso, C‑307/05, EU:C:2007:509, 25 ja 28 kohta; tuomio 8.9.2011, Rosado Santana, C‑177/10, EU:C:2011:557, 42, 55 ja 58 kohta ja tuomio 20.6.2019, Ustariz Aróstegui, C‑72/18, EU:C:2019:516, 24 kohta ja tuomio 4.9.2025, Gnattai, C‑543/23, EU:C:2025:653, 37 kohta).
66 Siitä kysymyksestä, sovelletaanko kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa silloin, kun saman työnantajan kanssa on tehty samanaikaisesti useita työsopimuksia, kuten nyt käsiteltävässä asiassa, on muistutettava ensimmäiseksi, että unionin tuomioistuin on jo katsonut kummallakin puitesopimuksella tavoitellut päämäärät huomioon ottaen, että niiden 4 lausekkeen on katsottava ilmentävän unionin sosiaalioikeuden periaatetta, jota ei voida tulkita suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 15.4.2008, Impact, C‑268/06, EU:C:2008:223, 114 kohta; tuomio 10.6.2010, Bruno ym., C‑395/08 ja C‑396/08, EU:C:2010:329, 32 kohta ja tuomio 8.9.2011, Rosado Santana, C‑177/10, EU:C:2011:557, 44 kohta).
67 Lisäksi unionin tuomioistuin on myös jo todennut, että määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdalla pyritään soveltamaan syrjintäkiellon periaatetta määräaikaisiin työntekijöihin sen estämiseksi, että työnantaja käyttää tämän tyyppisiä työsuhteita evätäkseen näiltä työntekijöiltä oikeuksia, jotka on myönnetty vakituisille työntekijöille (tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, tuomio 20.2.2024, X (Irtisanomisperusteiden puuttuminen), C‑715/20, EU:C:2024:139, 42 kohta ja tuomio 4.9.2025, Gnattai, C‑543/23, EU:C:2025:653, 42 kohta).
68 Unionin tuomioistuin on vielä todennut, että peräkkäisten sopimusten kasautumista eli tilannetta, jossa osa-aikaisen työsopimuksen jälkeen tehdään kokoaikainen työsopimus, ei voida automaattisesti jättää osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Se, että tämän puitesopimuksen soveltaminen olisi suoralta kädeltä poissuljettu tällaisessa tilanteessa, nimittäin rajoittaisi kyseisessä 4 lausekkeessa asetetun tavoitteen vastaisesti kyseisille työntekijöille syrjintää vastaan annettavan suojan alaa ja johtaisi mainitun 4 lausekkeen perusteettoman rajoittavaan ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaiseen tulkintaan (ks. tältä osin tuomio 7.7.2022, Zone de secours Hainaut-Centre, C‑377/21, EU:C:2022:530, 44 ja 45 kohta).
69 Sama päätelmä on tehtävä tilanteessa, jossa toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen työsopimus on olemassa samanaikaisesti määräaikaisen osa-aikaisen työsopimuksen kanssa, koska – kuten julkisasiamies on korostanut ratkaisuehdotuksensa 63 kohdassa – kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan tulkitseminen siten, että niiden soveltamisalan ulkopuolelle jätettäisiin tilanne, jossa on olemassa samanaikaisesti useita työsopimuksia, mihin näiden 4 lausekkeiden sanamuodossa ei viitata, rajoittaisi kyseisten 4 lausekkeiden sanamuodon ja asiayhteyden sekä niille asetetun tavoitteen vastaisesti kyseisille työntekijöille syrjintää vastaan annettavan suojan alaa.
70 Vaikka osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 2 lausekkeen 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot tai työmarkkinaosapuolet voivat tosin jättää tilapäisessä työssä olevat osa-aikatyöntekijät kokonaan tai osittain sen soveltamisalan ulkopuolelle, on kuitenkin todettava, ettei tällainen ulkopuolelle jättäminen ole missään tapauksessa automaattista, koska siihen sovelletaan tiettyjä menettelyjä ja edellytyksiä (ks. tältä osin tuomio 7.7.2022, Zone de secours Hainaut-Centre, C‑377/21, EU:C:2022:530, 48 kohta). Minkään unionin tuomioistuimen käytettävissä olevaan asiakirja-aineistoon sisältyvän seikan perusteella ei kuitenkaan voida todeta, että Romanian säännöstössä olisi käytetty tällaista ulkopuolelle jättämistä.
71 Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että kaikki asianomaiset työntekijät kuuluvat kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa, luettuna yhdessä niiden 3 lausekkeiden 1 kohdan kanssa, tarkoitetun määräaikaisen työntekijän ja osa-aikatyöntekijän käsitteen alaan ja näin ollen kyseisten määräysten henkilölliseen soveltamisalaan.
72 Toiseksi sen kysymyksen osalta, kuuluuko palkalliselta vuosilomalta maksettava palkka kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun työehtojen käsitteen alaan, oikeuskäytännöstä ilmenee, että tämä käsite kattaa palkkaehdot (ks. vastaavasti tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 36 kohta ja tuomio 7.7.2022, Zone de secours Hainaut-Centre, C‑377/21, EU:C:2022:530, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
73 Erityisesti on todettava, että unionin tuomioistuin on katsonut, että määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetut työehdot kattavat palkan muodostavat eri tekijät – mukaan lukien näiden tekijöiden taso, oikeus palkalliseen vuosilomaan sekä työsuhteeseen perustuvien eläkkeiden ehdot (tuomio 7.4.2022, Ministero della Giustizia ym. (Italialaisten rauhantuomarien asema), C‑236/20, EU:C:2022:263, 38 kohta ja tuomio 27.6.2024, Peigli, C‑41/23, EU:C:2024:554, 43 kohta). Unionin tuomioistuin on lausunut vastaavalla tavalla osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetusta työehtojen käsitteestä (tuomio 10.6.2010, Bruno ym., C‑395/08 ja C‑396/08, EU:C:2010:329, 42 kohta ja tuomio 19.10.2023, Lufthansa CityLine, C‑660/20, EU:C:2023:789, 41 ja 42 kohta).
74 Koska oikeus palkalliseen vuosilomaan sisältää oikeuden saada palkkaa, palkalliselta vuosilomalta maksettava palkka kuuluu siis kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeessa tarkoitettuun työehtojen käsitteeseen.
75 Näin ollen pääasiassa kyseessä olevat tilanteet kuuluvat näiden 4 lausekkeiden aineelliseen soveltamisalaan.
76 Kolmanneksi on arvioitava, tekevätkö asianomaiset työntekijät määräaikaisen osa-aikaisen työsopimuksensa yhteydessä kummassakin puitesopimuksessa tarkoitettua samaa tai samankaltaista työtä kuin saman työnantajan palveluksessa olevat vakituiset kokoaikaiset työntekijät. Tältä osin on selvitettävä, voidaanko näiden työntekijöiden katsoa olevan toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa, kun otetaan huomioon joukko tekijöitä, kuten työn luonne, koulutusta koskevat edellytykset ja työehdot (ks. vastaavasti tuomio 15.12.2022, Presidenza del Consiglio dei Ministri ym. (Yliopistotutkijat), C‑40/20 ja C‑173/20, EU:C:2022:985, 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
77 Osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 2 kohdassa todetaan, että vastaavalla kokoaikaisella työntekijällä tarkoitetaan samassa työpaikassa työskentelevää kokoaikaista työntekijää, jolla on samantyyppinen työsopimus tai työsuhde ja joka tekee samaa tai samankaltaista työtä, jolloin huomioon otetaan muut näkökohdat kuten kokemus, pätevyys ja ammattitaito. Samoin määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 3 lausekkeen 2 kohdassa täsmennetään myös, että vastaavalla vakituisella työntekijällä tarkoitetaan työntekijää, jolla on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus tai työsuhde ja joka työskentelee samassa työpaikassa ja samassa tai samanlaisessa työssä tai tehtävässä, ottaen huomioon pätevyys ja ammattitaito.
78 Unionin tuomioistuin on jo todennut, että kun määräaikaiset työntekijät hoitavat samoja tehtäviä kuin saman työnantajan palveluksessa olevat vakituiset työntekijät tai hoitavat samaa työtä kuin vakituiset työntekijät, on lähtökohtaisesti katsottava, että kummankin työntekijäryhmän tilanteet ovat toisiinsa rinnastettavissa (tuomio 15.12.2022, Presidenza del Consiglio dei Ministri ym. (Yliopistotutkijat), C‑40/20 ja C‑173/20, EU:C:2022:985, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 19.10.2023, Lufthansa CityLine, C‑660/20, EU:C:2023:789, 45 kohta).
79 Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kun asianomaisilla työntekijöillä on samanaikaisesti toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen työsopimus ja määräaikainen osa-aikainen työsopimus, he ovat viimeksi mainitun sopimuksen tehdessään tulleet muiden opettajien tilalle avoimiin työpaikkoihin hoitaen siten samoja tehtäviä kuin nämä opettajat.
80 Tästä seuraa, että tilanteessa, jossa on kyse samanaikaisista työsopimuksista pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa, tilanteiden rinnastettavuutta koskeva kriteeri eli se, että asianomaisten työntekijöiden tilanne määräaikaisina osa-aikaisina työntekijänä on rinnastettavissa saman työnantajan palveluksessa oleviin vakituisiin kokoaikaisiin työntekijöihin, täyttyy.
81 Neljänneksi siltä osin kuin on kyse asianomaisten työntekijöiden vahingoksi tapahtuneesta erilaisesta kohtelusta, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että siltä osin kuin näillä työntekijöillä on samanaikaisesti toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen perustehtävää koskeva sopimus ja toinen määräaikainen ja osa-aikainen sopimus, jonka puitteissa maksetaan tuntipalkkaa, päätösten nro 5559/2011 ja nro 4050/2021 5 §:n nojalla ei voida ottaa huomioon tämän toisen sopimuksen yhteydessä saatuja tuloja palkalliselta vuosilomalta maksettavaa palkkaa laskettaessa.
82 Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu, on näin ollen katsottava, että asianomaisia työntekijöitä kohdellaan epäedullisemmin palkalliselta vuosilomalta maksettavan palkan laskemisessa, jos heillä on samanaikaisesti kaksi työsopimusta, joista toinen on toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen ja toinen määräaikainen osa-aikainen työsopimus.
83 Yhtäältä on muistutettava, että kummankin puitesopimuksen 4 lauseke on esteenä sille, että määräaikaisia osa-aikaisia työntekijöitä kohdellaan pelkästään osa-aikaisuuden ja määräaikaisuuden perusteella epäedullisemmin kuin vastaavia vakituisia kokoaikaisia työntekijöitä, ellei erilainen kohtelu ole perusteltua asiallisista syistä (ks. vastaavasti tuomio 20.6.2019, Ustariz Aróstegui, C‑72/18, EU:C:2019:516, 23 kohta ja tuomio 5.5.2022, Universiteit Antwerpen ym., C‑265/20, EU:C:2022:361, 43 kohta).
84 Toisaalta kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettua asiallisten syiden käsitettä ei voida ymmärtää siten, että määräaikaisten työntekijöiden ja vakituisten työntekijöiden tai osa-aikaisten työntekijöiden ja kokoaikaisten työntekijöiden erilaista kohtelua voitaisiin perustella sillä, että tästä erilaisesta kohtelusta säädetään lain tai kollektiivisopimuksen kaltaisella yleisellä ja abstraktilla normilla. Tämä käsite nimittäin edellyttää, että kohtelun epäyhdenvertaisuutta voidaan perustella sillä, että on olemassa kyseessä olevalle työehdolle ominaisia täsmällisiä ja konkreettisia seikkoja siinä erityisessä asiayhteydessä, johon työehto kuuluu, ja näin on oltava objektiivisten ja läpinäkyvien arviointiperusteiden perusteella, jotta voidaan tarkastaa, että kyseinen epäyhdenvertaisuus vastaa todellista tarvetta, että sillä voidaan saavuttaa asetettu tavoite ja että se on tätä varten tarpeellinen. Nämä seikat voivat olla muun muassa seurausta niiden työtehtävien erityisluonteesta, joiden hoitamiseksi määräaikaisia sopimuksia on tehty, sekä näille tehtäville luontaisista ominaispiirteistä tai mahdollisesti siitä, että jäsenvaltio pyrkii hyväksyttävään sosiaalipoliittiseen tavoitteeseen (tuomio 5.5.2022, Universiteit Antwerpen ym., C‑265/20, EU:C:2022:361, 53 ja 54 kohta ja tuomio 20.2.2024, X (Irtisanomisen perustelujen puuttuminen), C‑715/20, EU:C:2024:139, 58 ja 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
85 Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, kansalliset tuomioistuimet ovat nyt käsiteltävässä asiassa katsoneet, että asianomaisten työntekijöiden kohtelu ei ole syrjivää, koska kyseessä olevalla säännöstöllä pyritään varmistamaan opetustoiminnan jatkuvuus joko tilanteissa, joissa toimen haltija on työkyvytön, tai alueilla, jotka ovat vaikeasti saavutettavissa ja joissa ei ole riittävästi opetushenkilöstöä.
86 Siltä osin kuin on kyse siitä, vastaako pääasiassa kyseessä oleva erilainen kohtelu todellista tarvetta, edistääkö se asetetun tavoitteen saavuttamista ja onko se tätä varten tarpeellinen, on korostettava tämän tavoitteen eli opetustoiminnan jatkuvuuden varmistamisen hyväksyttävyyttä sinänsä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kyseessä oleva kansallinen säännöstö ei ole perusteltu tämän tavoitteen kannalta. Ennakkoratkaisupyynnöstä nimittäin ilmenee, että se, ettei asianomaisten työntekijöiden palkalliselta vuosilomapalkalta maksettavan palkan laskennassa ole otettu huomioon määräaikaisen osa-aikaisen työsopimuksen puitteissa tehtyä työtä ja saatuja tuloja, ei liity mainittuun tavoitteeseen.
87 Näin ollen on katsottava, että asianomaisten työntekijöiden erilaista kohtelua ei voida perustella kahden puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdan kannalta asiallisista syistä palkalliselta vuosilomalta maksettavan palkan laskemisen osalta.
88 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohtaa, luettuna perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan valossa, ja kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan tilanteessa, jossa työntekijällä on samanaikaisesti toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen työsopimus ja määräaikainen osa-aikainen tuntipalkkasopimus, tälle työntekijälle palkalliselta vuosilomalta maksettavassa palkassa ei oteta huomioon suoritettua työaikaa ja tämän toisen työsopimuksen täyttämisen yhteydessä saatuja tuloja.
Toinen kysymys
89 Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohtaa ja kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle ja kansalliselle käytännölle, joiden mukaan tilanteessa, jossa työntekijällä on samanaikaisesti toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen työsopimus ja määräaikainen osa-aikainen tuntipalkkasopimus, yhtäältä kyseiselle työntekijälle myönnetään ateriakorvaus pelkästään toistaiseksi voimassa olevan kokoaikaisen työsopimuksen nojalla suoritetun tosiasiallisen työajan perusteella ja toisaalta jätetään sisällyttämättä tämän korvauksen määrä palkalliselta vuosilomalta maksettavan palkan laskentaan.
90 Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on täsmentänyt, että pääasiassa kyseessä olevaan ateriakorvaukseen sovelletaan julkisista varoista palkattavan henkilöstön palkkauksesta annettua puitelakia nro 153/2017 ja että se on osa palkkaa. Tämän korvauksen saamiseksi ei ole tarpeen osoittaa, että myönnetty määrä käytetään tosiasiallisesti kattamaan ateriakuluja. Lisäksi kyseinen korvaus kuuluu kuukausittaisiin palkkatuloihin, ja siitä kannetaan samat verot ja maksut kuin näistä tuloista.
91 Tästä seuraa, että ateriakorvauksen myöntäminen kuuluu direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdassa taatun työntekijän palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden nojalla työntekijän oikeuteen nauttia lepojaksonsa aikana taloudellisista edellytyksistä, jotka vastaavat hänen työskentelyynsä sovellettavia taloudellisia edellytyksiä, ja että – kuten tämän tuomion 51 kohdassa on muistutettu – kyseessä on palkallista vuosilomaa koskevien niiden oikeuksien osatekijä, jotka on lähtökohtaisesti laskettava tosiasiallista työskentelyä koskevien kausien perusteella. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tässä yhteydessä, että asianomaisia työntekijöitä on kohdeltu palkkauksen osalta epäedullisemmin siltä osin kuin kyse on ateriakorvauksesta, joka on myönnetty vain sellaisesta tosiasiallisesta työajasta, joka on suoritettu toistaiseksi voimassa olevan kokoaikaisen työsopimuksen puitteissa eikä määräaikaisen osa-aikaisen työsopimuksen puitteissa.
92 Tältä osin on ensinnäkin todettava, että – kuten tämän tuomion 71 kohdassa todetaan – asianomaiset työntekijät kuuluvat kummankin puitesopimuksen henkilölliseen soveltamisalaan.
93 Toiseksi sen kysymyksen osalta, kuuluuko ateriakorvaus kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuun työehtojen käsitteeseen, ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ateriakorvaus kuuluu palkkatuloihin. Kuten tämän tuomion 73 kohdassa on muistutettu, unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut, että työehdot sisältävät palkkaehdot (ks. vastaavasti tuomio 19.10.2023, Lufthansa CityLine, C‑660/20, EU:C:2023:789, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
94 Näin ollen on katsottava, että ateriakorvaus palkan osana kuuluu kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitetun työehtojen käsitteen alaan.
95 Kolmanneksi on katsottava tilanteiden rinnastettavuudesta, että – kuten tämän tuomion 79 ja 80 kohdassa todetaan – asianomaiset työntekijät ovat määräaikaisilla osa-aikaisilla työsopimuksilla palvelukseen otettuina työntekijöinä tilanteessa, joka on rinnastettavissa saman työnantajan palveluksessa olevien vakituisten kokoaikaisten työntekijöiden tilanteeseen.
96 Neljänneksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää erilaisen kohtelun olemassaolosta, että ateriakorvausta säännellään puitelain nro 153/2017 18 §:llä ja se vastaa yhtä kahdestoistaosaa kahden taatun kansallisen vähimmäisperuspalkan bruttomäärästä. Tämä korvaus myönnetään suhteutettuna edellisen kuukauden tosiasialliseen työaikaan kyseisen puitelain 25 §:n 1 momentissa säädetyn sen rajan puitteissa, joka on 30 prosenttia peruspalkasta.
97 Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ateriakorvauksen myöntäminen asianomaisille työntekijöille, jotka ovat tehneet samanaikaisesti perustehtävää koskevan sopimuksen, joka vastaa toistaiseksi voimassa olevaa kokoaikaista työsopimusta, ja määräaikaisen osa-aikaisen työsopimuksen, toteutetaan ottamalla huomioon vain tämän perustehtävää koskevan sopimuksen puitteissa tehty tosiasiallinen työskentely ja näin ollen siitä saatu peruspalkka.
98 Näin ollen siltä osin kuin peruspalkka tarkoittaa perustehtävää koskevan sopimuksen mukaista palkkaa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, on todettava, että asianomaisia työntekijöitä kohdellaan epäedullisemmin kuin työntekijöitä, joilla on toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen työsopimus, koska ateriakorvauksen laskentaan ei sisälly määräaikaisen osa-aikaisen työsopimuksen yhteydessä tehtyä tosiasiallista työtä eikä siitä saatuja tuloja.
99 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että tämä erilainen kohtelu on oikeutettua, viittaamalla kansalliseen säännöstöön, jossa vahvistetaan oikeus ateriakorvaukseen ja vahvistetaan tämän korvauksen enimmäismääräksi 30 prosenttia peruspalkasta, mikä yleensä saavutetaan perustehtävää koskevan sopimuksen täyttämisen yhteydessä.
100 Lisäksi ensimmäisessä oikeusasteessa tehdyssä ratkaisussa esitetyn eriävän näkemyksen, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on viitannut, mukaan kyseessä oleva erilainen kohtelu on oikeutettua työntekijöiden tasapainoisen ravitsemuksen ja siten työntekijöiden optimaalisen terveydentilan varmistamista koskevan tavoitteen vuoksi. Tämän näkemyksen mukaan on niin, että koska asianomaiset työntekijät saavat perustehtävää koskevan sopimuksen mukaista ateriakorvausta, he eivät voi saada sitä myös määräaikaisen osa-aikaisen tuntipalkkasopimuksen puitteissa tehdystä tosiasiallisesta työstä, koska tämä korvaus myönnetään suhteutettuna tosiasialliseen työaikaan, joka koskee työpäiviä eikä työtunteja.
101 Kuten tämän tuomion 90 kohdasta ilmenee, pääasiassa kyseessä oleva ateriakorvaus on kuitenkin osa kuukausittaisia palkkatuloja, ja se maksetaan aterioista tosiasiallisesti aiheutuneista kuluista riippumatta.
102 Kuten tämän tuomion 83 kohdasta ilmenee, asianomaisia työntekijöitä, joilla on määräaikaiset osa-aikaiset sopimukset, ei voida kohdella epäedullisemmin kuin työntekijöitä, joilla on toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen sopimus, ellei erilaiseen kohteluun ole asiallisia syitä.
103 Lisäksi unionin tuomioistuin on jo todennut, että osa-aikatyöntekijöiden palkkauksen on vastattava kokoaikaisten työntekijöiden palkkausta, jollei puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohdassa vahvistetun pro rata temporis ‑periaatteen soveltamisesta muuta johdu (ks. vastaavasti tuomio 19.10.2023, Lufthansa CityLine, C‑660/20, EU:C:2023:789, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
104 Käsiteltävässä asiassa asianomaiset työntekijät eivät saa ateriakorvausta osana määräaikaisen osa-aikaisen työsopimuksen nojalla tehdystä tosiasiallisesta työstä maksettavaa palkkaa, koska – kuten tämän tuomion 99 kohdassa todetaan – ateriakorvauksen enimmäismäärä saavutetaan tavallisesti perustehtävää koskevan sopimuksen täyttämisen yhteydessä. Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu, vaikuttaa näin ollen siltä, että kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohdassa vahvistettua pro rata temporis ‑periaatetta ei ole sovellettu asianmukaisella tavalla.
105 Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohtaa ja kummankin puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle ja kansalliselle käytännölle, joiden mukaan tilanteessa, jossa työntekijällä on samanaikaisesti toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen työsopimus ja määräaikainen osa-aikainen tuntipalkkasopimus, yhtäältä kyseiselle työntekijälle myönnetään ateriakorvaus pelkästään ensin mainitun työsopimuksen nojalla suoritetun tosiasiallisen työajan perusteella, ja toisaalta tämän korvauksen määrää ei sisällytetä palkalliselta vuosilomalta maksettavan palkan laskentaan.
Oikeudenkäyntikulut
106 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohtaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdan valossa, Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15.12.1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY liitteenä olevan 6.6.1997 tehdyn osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteenä olevan 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan tilanteessa, jossa työntekijällä on samanaikaisesti toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen työsopimus ja määräaikainen osa-aikainen tuntipalkkasopimus, tälle työntekijälle palkalliselta vuosilomalta maksettavassa palkassa ei oteta huomioon suoritettua työaikaa ja tämän toisen työsopimuksen täyttämisen yhteydessä saatuja tuloja.
2) Direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohtaa, direktiivin 97/81 liitteenä olevan 6.6.1997 tehdyn osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa ja direktiivin 1999/70 liitteenä olevan 18.3.1999 tehdyn määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle ja kansalliselle käytännölle, joiden mukaan tilanteessa, jossa työntekijällä on samanaikaisesti toistaiseksi voimassa oleva kokoaikainen työsopimus ja määräaikainen osa-aikainen tuntipalkkasopimus, yhtäältä kyseiselle työntekijälle myönnetään ateriakorvaus pelkästään ensin mainitun työsopimuksen nojalla suoritetun tosiasiallisen työajan perusteella, ja toisaalta jätetään sisällyttämättä tämän korvauksen määrä palkalliselta vuosilomalta maksettavan palkan laskentaan.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: romania.