JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA

11 päivänä syyskuuta 2025 ( 1 )

Asia C‑195/25 [Framholm] ( i )

AA,

BA,

CA,

DA,

EA ja

FA

vastaan

Migrationsverket

(Ennakkoratkaisupyyntö – Förvaltningsrätten i Göteborg, migrationsdomstolen (Göteborgin hallinto-oikeus, maahanmuuttotuomioistuin, Ruotsi))

Ennakkoratkaisupyyntö – Turvapaikkapolitiikka – Tilapäinen suojelu siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa – Direktiivi 2001/55/EY – 2 artiklan a alakohta ja 3 artiklan 1 kohta sekä 17 ja 19 artikla – Kansainvälinen suojelu – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2011/95/EU – 2 artikla – Direktiivi 2013/32/EU – 10 artiklan 2 kohta – Toissijaisen suojeluaseman myöntäminen tilapäistä suojelua saaville henkilöille – Rajat

1.

Nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevassa oikeusriidassa on kyse siitä, voivatko siirtymään joutuneet henkilöt, joille on myönnetty jäsenvaltiossa tilapäistä suojelua direktiivin 2001/55/EY ( 2 ) mukaisesti, hakea toissijaista suojeluasemaa direktiivin 2011/95/EU ( 3 ) ja direktiivin 2013/32/EU ( 4 ) nojalla.

2.

Migrationsverket (maahanmuuttovirasto, Ruotsi) ( 5 ) on hylännyt kuuden henkilön tekemät toissijaista suojelua koskeneet hakemukset; nämä henkilöt ovat kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat joutuneet lähtemään Ukrainasta maahan vuonna 2022 kohdistuneen hyökkäyksen vuoksi, ja heille on myönnetty Ruotsissa tilapäistä suojelua, josta säädetään direktiivissä 2001/55.

3.

Ruotsin viranomaisten mukaan tilapäistä suojelua saava voi tehdä milloin tahansa pakolaisasemaa (turvapaikkaa) koskevan hakemuksen. Kansallinen viranomainen hylkää kuitenkin perusteita tutkimatta tällaisen henkilön tekemän toissijaista suojeluasemaa koskevan hakemuksen.

4.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma tilapäistä suojelua koskevan kansallisen säännöstön yhteensopivuudesta niiden unionin oikeuteen kuuluvien oikeussääntöjen kanssa, joissa säädetään kansainväliseen suojeluun perustuvien etujen saamisesta.

I Asiaa koskevat oikeussäännöt

A   Unionin oikeus

1. Direktiivi 2001/55

5.

Direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tavoitteena on vahvistaa vähimmäisvaatimukset tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden, jotka eivät voi palata kotimaahansa, joukottaisen, kolmansista maista tapahtuvan maahantulon tilanteissa, ja edistää näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolista jakamista.”

6.

Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)

’tilapäisellä suojelulla’ asianomaisten ja muiden suojelua hakevien henkilöiden etua palvelevaa poikkeusluonteista menettelyä välittömän ja tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneille henkilöille, jotka eivät voi palata kotimaahansa, kolmansista maista tapahtuvan tai tapahtuvaksi uhkaavan näiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa erityisesti, jos on myös vaara, että turvapaikkajärjestelmä ei kykene käsittelemään tätä maahantuloa ilman, että sen asianmukaiselle toiminnalle aiheutuu kielteisiä seurauksia;

– –

e)

’pakolaisilla’ Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuja kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä;

– –”

7.

Direktiivin 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tilapäisellä suojelulla ei vaikuteta Geneven yleissopimuksen mukaisesti tapahtuvaan pakolaisaseman tunnustamiseen.

– –

5.   Tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta antaa tai pitää voimassa suotuisampia edellytyksiä tilapäistä suojelua saaville henkilöille.”

8.

Direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanne todetaan neuvoston määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä, ja komissio myös tutkii jäsenvaltioiden pyynnöt ehdotuksen tekemisestä neuvostolle.

– –”

9.

Direktiivin 17 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tilapäistä suojelua saavien henkilöiden on voitava milloin tahansa jättää turvapaikkahakemus.

2.   Jollei turvapaikkahakemusta ole käsitelty loppuun ennen tilapäisen suojelun päättymistä, käsittely on saatettava päätökseen tilapäisen suojelun päättymisen jälkeen.”

10.

Direktiivin 19 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että turvapaikkahakemusta käsiteltäessä henkilö ei voi olla yhtä aikaa sekä tilapäisen suojelun saajana että turvapaikanhakijan asemassa.

2.   Kun turvapaikkahakemuksen käsittelyn lopuksi todetaan, ettei pakolaisasemaa tai mahdollisesti muunlaista suojelua myönnetä hakijalle, joka täyttää tilapäisen suojelun saamisen edellytykset tai joka saa tilapäistä suojelua, jäsenvaltioiden on huolehdittava, että hänellä on oikeus tai että hänellä edelleen on oikeus tilapäiseen suojeluun sen voimassaolon päättymiseen asti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 28 artiklan soveltamista.”

2. Direktiivi 2011/95

11.

Direktiivin 1 artiklassa (”Tavoite”) säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tavoitteena on vahvistaa vaatimukset kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle.”

12.

Direktiivin 2 artiklassa (”Määritelmät”) säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)

’kansainvälisellä suojelulla’ pakolaisasemaa ja toissijaista suojeluasemaa, sellaisina kuin ne on määritelty e ja g alakohdassa;

b)

’kansainvälistä suojelua saavalla’ henkilöä, jolle on myönnetty pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema, sellaisina kuin ne on määritelty e ja g alakohdassa;

c)

’Geneven yleissopimuksella’ Genevessä [28.7.1951] tehtyä pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna [31.1.1967] tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla;

d)

’pakolaisella’ kolmannen maan kansalaista, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi ja joka oleskelee kansalaisuusmaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan, ja kansalaisuudetonta henkilöä, joka oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella edellä mainittujen seikkojen tähden ja on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne ja jota 12 artikla ei koske;

e)

’pakolaisasemalla’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista pakolaiseksi jäsenvaltiossa;

f)

’henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua’, kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja jota 17 artiklan 1 ja 2 kohta ei koske ja joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan;

g)

’toissijaisella suojeluasemalla’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista jäsenvaltiossa henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua;

h)

’kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön esittämää pyyntöä saada suojelua jostakin jäsenvaltiosta, kun hakijan voidaan katsoa tarkoittavan pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa ja kun hakija ei nimenomaisesti pyydä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävää muunlaista suojelua, jota voidaan pyytää erikseen;

– –

m)

’oleskeluluvalla’ jäsenvaltion viranomaisten myöntämää jäsenvaltion lainsäädännön mukaista lupaa, jonka perusteella kolmannen maan kansalaisella tai kansalaisuudettomalla henkilöllä on oikeus oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella;

– –”

13.

Direktiivin 18 artiklassa (”Toissijaisen suojeluaseman myöntäminen”) säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on myönnettävä toissijainen suojeluasema sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle, joka voi saada toissijaista suojelua II[ luvun [(Kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten arviointi)] ja V luvun [(Määritteleminen henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua)] mukaisesti.”

3. Direktiivi 2013/32

14.

Direktiivin 1 artiklassa (”Tarkoitus”) säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on perustaa yhteiset menettelyt direktiivin 2011/95/EU mukaista kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista varten.”

15.

Direktiivin 2 artiklassa (”Määritelmät”) säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

b)

’kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella’ tai ’hakemuksella’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön esittämää pyyntöä saada suojelua jostakin jäsenvaltiosta, kun hakijan voidaan katsoa hakevan pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa ja kun hakija ei nimenomaisesti pyydä direktiivin 2011/95/EU soveltamisalan ulkopuolelle jäävää muunlaista suojelua, jota voidaan pyytää erikseen;

– –

g)

’pakolaisella’ kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka täyttää direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan d alakohdan edellytykset;

h)

’henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua’, kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka täyttää direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan f alakohdan edellytykset;

i)

’kansainvälisellä suojelulla’ pakolaisasemaa ja toissijaista suojeluasemaa, sellaisina kuin ne on määritelty j ja k alakohdassa;

j)

’pakolaisasemalla’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista jäsenvaltiossa pakolaiseksi;

k)

’toissijaisella suojeluasemalla’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista jäsenvaltiossa henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua;

– –”

16.

Direktiivin 10 artiklassa (”Hakemusten tutkintaa koskevat vaatimukset”) säädetään seuraavaa:

”– –

2.   Määrittävän viranomaisen on kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia tutkiessaan määritettävä ensin, voidaanko hakijoita pitää pakolaisina, ja jos näin ei ole, määritettävä sen jälkeen, voidaanko hakijoita pitää henkilöinä, jotka voivat saada toissijaista suojelua.

– –”

B   Ruotsin oikeus. Ulkomaalaislaki (2005:716) ( 6 )

17.

Ulkomaalaislain 21 luvun 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Se, että ulkomaalaiselle on myönnetty tilapäiseen suojeluun perustuva oleskelulupa, ei ole esteenä sille, että hakemus oleskeluluvan saamiseksi 4 luvun 1 §:n mukaisena pakolaisena käsitellään. Sama koskee 4 luvun 3 §:n mukaista pakolaisasemaa koskevaa hakemusta ja 4 luvun 4 §:n mukaista matkustusasiakirjaa koskevaa hakemusta.

Ensimmäisen momentin mukaista hakemuksen käsittelyä voidaan lykätä ainoastaan erityisistä syistä. Jos hakemusta ei ole käsitelty ennen tilapäisen suojelun päättymistä, se on käsiteltävä mahdollisimman pian kyseisen ajankohdan jälkeen.”

II Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

18.

Kolmannen maan kansalainen AA, jolla on pysyvä oleskelulupa Ukrainassa, sekä BA ja heidän neljä lastansa, jotka ovat kaikki Ukrainan kansalaisia, poistuivat Ukrainasta 24.2.2022 Venäjän hyökättyä maahan ja matkustivat Ruotsiin, jossa heille myönnettiin tilapäiseen suojeluun perustuva oleskelulupa direktiivin 2001/55 mukaisesti. He jättivät Ruotsissa myöhemmin kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset.

19.

Migrationsverket tutki kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ja päätti samana päivänä antamissaan kahdessa päätöksessä

–

hylätä AA:n tekemän pakolaisasemaa koskevan hakemuksen perusteettomana ja jättää hänen toissijaista suojelua koskevan hakemuksensa tutkimatta

–

hylätä BA:n ja lasten tekemät pakolaisasemaa koskevat hakemukset perusteettomina sekä hylätä heidän toissijaista suojelua koskevat hakemuksensa. ( 7 )

20.

Hakijat valittivat Migrationsverketin päätöksestä Förvaltningsrätten i Göteborg, migrationsdomstoleniin (Göteborgin hallinto-oikeus, maahanmuuttotuomioistuin, Ruotsi) ja vaativat seuraavaa:

–

Heille on myönnettävä pakolaisasema ja matkustusasiakirjat tai toissijainen suojeluasema.

–

Asia on palautettava Migrationsverketiin toissijaisen suojeluaseman tutkimista varten.

–

Euroopan unionin tuomioistuimelta on pyydettävä ennakkoratkaisua.

21.

Tässä tilanteessa Förvaltningsrätten i Göteborg, migrationsdomstolen päätti esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Voidaanko [direktiiviä 2011/95] ja [direktiiviä 2013/32] soveltaa suojeluasemaa koskevaan hakemukseen sen jälkeen, kun on myönnetty tilapäistä suojelua direktiivin 2001/55 nojalla?

2)

a)

Onko direktiivin 2001/55 17 artiklan 1 kohtaa ja 19 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että mahdollisuus jättää ’turvapaikkahakemus’ tarkoittaa mahdollisuutta jättää sekä pakolaisasemaa että toissijaista suojeluasemaa koskeva hakemus ja että hakemus tutkitaan [direktiivin 2011/95] ja [direktiivin 2013/32] nojalla?

b)

Onko direktiivin 2001/55 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisessä direktiivissä säädetty tilapäinen suojelu on esteenä toissijaisen suojeluaseman tunnustamiselle [direktiivin 2011/95] nojalla niiden henkilöiden osalta, joilla on oikeus tilapäiseen suojeluun tai jotka saavat tilapäistä suojelua direktiivin 2001/55 nojalla?

3)

Jos direktiivin 2001/55 17 artiklan 1 kohta ja 19 artiklan 2 kohta kattavat myös oikeuden hakea toissijaista suojeluasemaa [direktiivin 2011/95] nojalla, ovatko nämä artiklat, luettuina yhdessä [direktiivin 2013/32] 10 artiklan 2 kohdan kanssa, riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta niillä olisi välitön oikeusvaikutus?

4)

Onko ulkomaalaislain 21 luvun 5 §:ään sisältyvän Ruotsin lainsäädännön kaltainen kansallinen lainsäädäntö, jossa oikeus hakea aseman vahvistamista rajoitetaan koskemaan ainoastaan pakolaisasemaa koskevia hakemuksia, unionin oikeuden mukainen?”

III Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

22.

Ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 11.3.2025.

23.

Unionin tuomioistuin päätti käsitellä ennakkoratkaisupyynnön nopeutetussa menettelyssä.

24.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian valittajat, Migrationsverket, Ruotsin hallitus ja Euroopan komissio. Kaikki nämä osapuolet sekä Bulgarian hallitus osallistuivat 10.7.2025 pidettyyn istuntoon.

IV Asian arviointi

A   Alustavat huomautukset

1. Käsitteitä ja terminologiaa koskevia täsmennyksiä

25.

Osa nyt käsiteltävään ennakkoratkaisupyyntöön liittyvistä ongelmista johtuu rinnakkaisista ”suojelujärjestelmistä”, joiden nimet ovat lähellä toisiaan. Tämän vuoksi on täsmennettävä, mitä unionin oikeudessa tarkoitetaan kansainvälisellä suojelulla, pakolaisasemalla, toissijaisella suojelulla ja tilapäisellä suojelulla.

26.

SEUT 78 artiklassa määrätään, että unioni ”kehittää turvapaikka-asioita sekä toissijaista ja tilapäistä suojelua koskevan yhteisen politiikan” (1 kohta).

27.

SEUT 78 artiklan 2 kohdan mukaan eurooppalaista järjestelmää koskevia toimenpiteitä ovat muiden muassa a) koko unionissa voimassa oleva yhtenäinen turvapaikka-asema kolmansien maiden kansalaisille; b) yhtenäinen toissijaisen suojelun asema kolmansien maiden kansalaisille, jotka eivät saa turvapaikkaa unionissa mutta jotka tarvitsevat kansainvälistä suojelua, ja c) yhteinen järjestelmä tilapäisen suojelun antamiseksi kotimaastaan siirtymään joutuneille joukottaisen maahantulon yhteydessä.

28.

SEUT 78 artiklan 3 kohdassa määrätään, että kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukoittainen maahantulo voi aiheuttaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa hätätilanteen. Tällöin neuvosto voi hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä kyseisten jäsenvaltioiden hyväksi. ( 8 )

29.

Direktiivin 2011/95 2 artiklan a ja h alakohdassa annettu kansainvälisen suojelun määritelmä käsittää pakolaisaseman (turvapaikan suppeassa merkityksessä) ja toissijaisen suojeluaseman. ( 9 ) Kansainvälistä suojelua voi saada, jos on saanut joko pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman.

30.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu johdonmukaisesti edellä esitetyn kanssa, että ”direktiivillä 2011/95 – – säännellään kansainvälistä suojelua koskevan käsitteen puitteissa kahta eri suojelujärjestelmää eli yhtäältä pakolaisasemaa ja toisaalta toissijaista suojeluasemaa”. ( 10 )

31.

Tässä järjestelmässä pakolaisten oikeusasemaa koskeva Geneven yleissopimus ( 11 ) on merkityksellinen vain pakolaisaseman myöntämisen edellytysten osalta. ( 12 ) Kyseisen yleissopimuksen mukaista järjestelmää ”sovelletaan vain pakolaisiin eikä toissijaista suojelua saaviin henkilöihin”, ( 13 ) minkä tarkoituksena on, ”kuten direktiivin 2011/95 johdanto-osan 6 ja 33 perustelukappaleesta käy ilmi, – – täydentää suojelua, joka pakolaisille turvataan [kyseisellä] yleissopimuksella”. ( 14 )

32.

Tässä täydentävässä ( 15 ) tehtävässä unionin tuomioistuin on antanut oman olennaisen sisällön toissijaiselle suojelulle, joka on otettu johdetussa oikeudessa käyttöön direktiivillä 2004/83/EY, ( 16 ) joka on korvattu sittemmin direktiivillä 2011/95. ( 17 )

33.

Unionin oikeuteen sisältyy myös yhteinen järjestelmä tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneille joukottaisen maahantulon yhteydessä, ja tällä järjestelmällä on omat erityispiirteensä, joita tarkastelen jäljempänä. ( 18 ) Jäsenvaltiot voivat puolestaan antaa tai pitää voimassa suotuisampia edellytyksiä tilapäistä suojelua saaville henkilöille.

2. Direktiivin 2001/55 mukainen tilapäisen suojelun järjestelmä ja Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen vuoksi siirtymään joutuneet henkilöt

34.

Direktiivillä 2001/55 vahvistettiin ”vähimmäisvaatimukset tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden, jotka eivät voi palata kotimaahansa, joukottaisen, kolmansista maista tapahtuvan maahantulon tilanteissa” (1 artikla). ( 19 )

35.

Tähän järjestelmään kuuluu ”[poikkeusluonteinen menettely] välittömän ja tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneille henkilöille, jotka eivät voi palata kotimaahansa, kolmansista maista tapahtuvan tai tapahtuvaksi uhkaavan näiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa”. ( 20 )

36.

Direktiivin 2001/55 5 artiklan 1 kohdan mukaan ”siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanne todetaan neuvoston määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä”.

37.

Neuvosto aktivoi tilapäisen suojelun täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2022/382. ( 21 ) Tätä varten

–

todettiin ”Ukrainasta aseellisen konfliktin seurauksena siirtymään joutuneiden henkilöiden unioniin kohdistuvan joukoittaisen maahantulon tilanne” ( 22 )

–

aloitettiin Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen vuoksi siirtymään joutuneiden tiettyjen henkilöryhmien tilapäisen suojelun antaminen. ( 23 )

38.

Täytäntöönpanopäätöksellä 2022/382 aloitettua tilapäistä suojelua annetaan edelleen, ( 24 ) ja tätä suojelua saivat pääasian valittajat.

3. Riita-asian rajaaminen

39.

Migrationsverket hylkäsi valittajien hakemukset seuraavilla kahdella perusteella:

–

Hakijoilla oli Ruotsissa tilapäiseen suojeluun perustuva oleskelulupa ulkomaalaislain 21 luvun mukaisesti.

–

Kyseisellä luvulla, luettuna yhdessä direktiivin 2001/55 kanssa, otetaan käyttöön erityisjärjestelmä, jota on sovellettava ensisijaisesti pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa koskeviin hakemuksiin nähden.

–

Ulkomaalaislain 21 luvun 5 § estää tilapäistä suojelua saavan ulkomaalaisen tekemän toissijaista suojeluasemaa koskevan hakemuksen tutkimisen.

–

Ruotsin lainsäädäntöä ei voida tulkita unionin oikeuden mukaisesti siten, että tällainen hakemus voitaisiin tutkia, ja siten toissijaisen suojeluaseman tutkimiseen ei ole oikeutta niin kauan kuin tilapäistä suojelua annetaan. ( 25 )

40.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma siitä, onko Migrationsverketin soveltama peruste yhteensopiva unionin oikeuden kanssa. Se tiedustelee neljällä ennakkoratkaisukysymyksellään direktiivien 2001/55, 2011/95 ja 2013/32 tulkinnasta (ensimmäinen, toinen ja kolmas kysymys, jotka on tutkittava yhdessä), ja se epäilee ulkomaalaislain yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa (neljäs kysymys).

B   Ensimmäinen, toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys

41.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää tiivistetysti, sovelletaanko direktiivejä 2011/95 ja 2013/32 pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa koskeviin hakemuksiin, jos tilapäistä suojelua annetaan direktiivin 2001/55 mukaisesti.

42.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset kohdistuvat erityisesti direktiivin 2001/55 17 artiklan 1 kohtaan ja 19 artiklan 2 kohtaan sen selvittämiseksi, sovelletaanko niitä toissijaista suojelua koskeviin hakemuksiin.

43.

Totean jo tässä vaiheessa, että olen valittajien, komission ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, että tilapäisen suojelun myöntäminen (direktiivin 2001/55 mukaisesti) ei ole esteenä sille, että asianomainen henkilö hakee pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa.

44.

Pakolaisaseman osalta direktiivi 2001/55 on täysin yksiselitteinen: sen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti ”tilapäisellä suojelulla ei vaikuteta Geneven yleissopimuksen mukaisesti tapahtuvaan pakolaisaseman tunnustamiseen”.

45.

Ongelma ilmenee toissijaisen suojeluaseman kohdalla. Kun direktiivin 2001/55 hyväksyttiin, unionin oikeudessa ei ollut vielä toissijaisen suojelun käsitettä, joka otettiin käyttöön – kuten jo totesin – direktiivillä 2004/83. ( 26 )

46.

Direktiiviä 2001/55 ei ole mukautettu uuteen lainsäädäntöön, ja sen sanamuodossa mainitaan vain ”pakolaisasema” ja ”turvapaikka”:

–

Sen 3 artiklan 1 kohdan mukaan ”tilapäisellä suojelulla ei vaikuteta Geneven yleissopimuksen mukaisesti tapahtuvaan pakolaisaseman tunnustamiseen”.

–

Luvussa IV, jonka otsikko on ”Turvapaikkamenettelyn piiriin pääsy tilapäisen suojelun yhteydessä”, olevan 17 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tilapäistä suojelua saavien henkilöiden on voitava milloin tahansa jättää ”turvapaikkahakemus”.

47.

Jos direktiivin 2001/55 17 artiklan 1 kohtaa tulkitaan erikseen, voidaan ajatella, että tilapäistä suojelua saavilla on mahdollisuus hakea vain pakolaisasemaa (turvapaikkaa), muttei toissijaista suojelua. Jos näin olisi, jäsenvaltiot voisivat estää henkilöä saamasta toissijaista suojeluasemaa sillä perusteella, ettei direktiivissä 2001/55 mainita sitä.

48.

Ruotsin hallitus väittää vastaavalla tavalla, että direktiivin 2001/55 19 artiklan 2 kohtaan sisältyvä viittaus ”muunlaiseen suojeluun” ei tarkoita toissijaista suojelua vaan tilanteita, joissa valtiot käyttävät mahdollisuutta soveltaa tilapäisen suojelun saajille suotuisampia toimenpiteitä kyseisen direktiivin 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti. ( 27 )

49.

En kuitenkaan pidä tätä näkemystä asianmukaisena.

50.

Direktiivin 2001/55 17 artiklan 1 kohtaan sisältyvän turvapaikan käsitteen suppeassa tulkinnassa ei otettaisi huomioon sitä asiayhteyttä, jossa kyseistä direktiiviä sovelletaan EUT-sopimuksen voimaantulon jälkeen, eikä myöskään kansainvälisestä suojelusta sittemmin annetun säännöstön tavoitteita eikä laajuutta.

51.

Tältä kannalta tarkastellen direktiivin 2001/55 17 artiklaa on tulkittava siten, että kansainvälistä suojelua saavilla on oikeus tehdä ja jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus milloin tahansa.

52.

Tämä toteamukseni on samansuuntainen kuin peruste, jonka komissio on esittänyt täytäntöönpanopäätöstä 2022/382 koskevissa toimintaohjeissaan, ( 28 ) ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemys siitä, että ”turvapaikkahakemus” merkitsee samaa kuin ”kansainvälistä suojelua koskeva hakemus”, sellaisena kuin viimeksi mainittu määritellään direktiiveissä 2011/95 ja 2013/32. ( 29 )

53.

Vaikka direktiivi 2001/55 hyväksyttiin ennen EUT-sopimuksen voimaantuloa, nykyisellään sen oikeudellisena perusteena on nimenomaan SEUT 78 artikla, jonka mukaisesti johdettua oikeutta on tulkittava.

54.

SEUT 78 artiklan 2 kohdassa määrätään yhtenäisestä toissijaisen suojelun asemasta sekä yhteisestä järjestelmästä tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneille joukottaisen maahantulon yhteydessä. Tilapäisen suojelun järjestelmässä ei voida huomioida pelkästään pakolaisasemaa ja sivuuttaa toissijaista suojeluasemaa silloin, kun ne molemmat sisältyvät kansainvälisen suojelun käsitteeseen.

55.

Unionin tuomioistuin

–

on korostanut, että kun henkilö täyttää unionin oikeudessa vahvistetut vähimmäisvaatimukset joko pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman saamiseksi, jäsenvaltioiden on myönnettävä tällainen asema, jollei poissulkemisperusteista muuta johdu ( 30 )

–

on todennut niin ikään, että ”– – direktiivissä [2011/95] tarkoitettu toissijainen suojeluasema on lähtökohtaisesti myönnettävä jokaiselle kolmannen maan kansalaiselle ja kansalaisuudettomalle henkilölle, joka on todellisessa vaarassa kärsiä kyseisen direktiivin 15 artiklassa tarkoitettua vakavaa haittaa, jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai pysyvään asuinmaahansa”. ( 31 )

56.

Pääsääntöisesti toissijaisen suojeluaseman saamista koskevien unionin oikeussääntöjen noudattaminen velvoittaa siis jäsenvaltiot tutkimaan hakemuksen ja myöntämään kyseisen aseman tarvittaessa, jolleivät direktiiveissä 2011/95 ja 2013/32 säädetyt poissulkemisperusteet, joita tarkastelen jäljempänä, täyty.

57.

Tämä jäsenvaltioiden velvollisuus merkitsee vastaavasti, että kansainvälistä suojelua koskevat oikeussäännöt antavat kaikessa laajuudessaan suojelun saajille yksilöllisiä oikeuksia selkeällä, täsmällisellä ja ehdottomalla tavalla.

58.

Vaikka kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä viitataan direktiivin 2001/55 17 artiklan 1 kohdan ja 19 artiklan 2 kohdan välittömään oikeusvaikutukseen, katson, että välitön oikeusvaikutus liittyy kokonaisuutena pikemmin ensin mainittuun säännökseen sekä direktiivien 2011/95 ja 2013/32 säännöksiin, jotka koskevat nimenomaisesti oikeutta jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus.

1. Toissijainen suojelu ja tilapäinen suojelu

59.

Edellä todetun jatkoksi on sen jälkeen, kun pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman välinen suhde kansainvälisen suojelun yleiskäsitteen alle kuuluvina käsitteinä on määritelty, tutkittava, miten nämä asemat suhteutuvat direktiivissä 2001/55 säädettyyn tilapäiseen suojeluun.

60.

Unionin tuomioistuin on tarkastellut tätä kysymystä tuomiossa Kaduna, ( 32 ) josta voidaan päätellä seuraavat ohjeet:

–

Tilapäinen suojelu on sidoksissa kansainvälisen suojelun järjestelmään kokonaisuudessaan (pakolaisasema ja toissijainen suojelu), sillä ”direktiivin 2001/55 tavoitteiden ja tehokkaan vaikutuksen turvaamisesta [on todettava], että kyseisen direktiivin 2 artiklan a alakohdasta ilmenee, että tilapäistä suojelua koskevalla mekanismilla pyritään muun muassa säilyttämään kansainvälistä suojelua koskevan järjestelmän asianmukainen toiminta jäsenvaltiossa”. ( 33 )

–

Direktiivin 2001/55 3 ja 17 artiklan perusteella direktiivissä ”huolehditaan – – muun muassa siitä, että tilapäistä suojelua saavilla kolmansien maiden kansalaisilla ja kansalaisuudettomilla henkilöillä on edelleen todellinen mahdollisuus saada kansainvälistä suojelua heidän yksittäistapauksensa asianmukaisen tutkinnan päätyttyä”. ( 34 )

–

Tilapäistä suojelua saaville henkilöille taataan välittömästi rajatumpaa suojelua kuin se suojelu, joka perustuu direktiivissä 2011/95 tarkoitetun kansainvälisen suojelun myöntämiseen. ( 35 )

–

”Olisi – – vastoin direktiivin 2001/55 [kansainvälisen suojelun tosiasiallisen saamisen] tavoitetta ja tehokasta vaikutusta, jos näiden kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden mahdollisesti tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jota ei ole vielä ratkaistu, käsittelyä ei saatettaisi päätökseen direktiiviin 2013/32 perustuvia vaatimuksia tiukasti noudattamalla sen jälkeen, kun – – tilapäinen suojelu on päättynyt”. ( 36 )

61.

Unionin tuomioistuimen näkemyksen mukaan tilapäistä suojelua direktiivin 2001/55 perusteella saavilla kolmansien maiden kansalaisilla tai kansalaisuudettomilla henkilöillä on siis oikeus hakea kansainvälistä suojelua (kumpaakin asemaa eli pakolaisasemaa ja toissijaista suojeluasemaa).

62.

Tuomion Kaduna 129 kohtaan sisältyy toteamus siitä, että tarkennusten puuttuessa oikeus tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus vaikuttaisi edellyttävän tilapäisen suojelun päättymistä. Kyseisessä kohdassa todetaan, että ”kun – – tilapäinen suojelu on päättynyt, näitä kolmansien maiden kansalaisia ja kansalaisuudettomia henkilöitä ei myöskään voida estää käyttämästä tehokkaasti oikeuttaan tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus; tällaisen hakemuksen tekeminen on olennainen vaihe kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevassa menettelyssä”.

63.

Asiayhteyden perusteella tuomion Kaduna 129 kohdassa ei kuitenkaan rajoiteta millään muotoa asianomaisten henkilöiden mahdollisuuksia, vaan siinä korostetaan heillä olevan laaja oikeus saada pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema milloin tahansa – tilapäisen suojelun aikana tai sen päätyttyä.

64.

Jos tulkitsen tuomiota Kaduna oikein, sen perusteella kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää silloin, kun henkilö saa jo tilapäistä suojelua.

65.

Tämä näkemys saa tukea tuomiosta Kaduna, jossa hylätään se näkemys, että tilapäistä suojelua saavien oleskelusta jäsenvaltiossa tulee automaattisesti laitonta kyseisen suojelun päättymispäivänä. Tuomiossa myönnetään, että ”jotkut näistä henkilöistä ovat – – muun muassa saattaneet tehdä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja heillä saattaa tästä syystä olla lähtökohtaisesti oikeus jäädä asianomaisen jäsenvaltion alueelle”. ( 37 )

66.

Tiivistetysti voidaan todeta, että direktiivin 2001/55 nojalla tilapäistä suojelua saavat henkilöt voivat hakea kansainvälistä suojelua – molempia siihen liittyviä asemia – milloin tahansa.

67.

Direktiivin 2013/33/EU ( 38 ) 3 artiklan 3 kohta, jonka mukaan kyseistä direktiiviä ei sovelleta silloin, kun sovelletaan direktiivin 2001/55 säännöksiä, ( 39 ) ei estä tällaista toteamusta. Kyseistä poissulkemista voidaan tulkita a contrario sensu siten, että tällaisen säännöksen puuttuminen direktiivistä 2013/32 merkitsee sitä, että viimeksi mainittua direktiiviä sovelletaan tilanteissa, joissa on kyse direktiiviin 2001/55 perustuvasta tilapäisestä suojelusta.

68.

Direktiivin 2001/55 ja direktiivin 2013/33 kattamien aineellisten soveltamisalojen tarkastelu kansainvälisen suojelun hakijoiden vastaanoton osalta tukee edellä esitettyä:

–

Direktiivissä 2013/33, jolla täydennetään direktiiviä 2011/95 ja direktiiviä 2013/32, otetaan huomioon kansainvälistä suojelua hakevien yksilölliset tilanteet (direktiivin 2013/33 2 artiklan f alakohdassa määriteltyjen) ”vastaanotto-olosuhteiden” toteuttamiseksi heidän hakemustensa käsittelyn aikana. Sen sijaan direktiivissä 2001/55 otetaan huomioon kotimaastaan siirtymään joutuneiden joukottaisen maahantulon tilanne.

–

Etuuksien saajan erilaiset nimitykset eivät estä päällekkäisyyttä: sodan vuoksi siirtymään joutuneiden joukottaisen maahantulon yhteydessä saapunut henkilö voi täyttää vaatimukset saadakseen jotakin kansainvälisen suojelun muodoista.

–

Olennaista on, että direktiivissä 2001/55 tarkoitetun suojelun sisällön ja laajuuden sekä direktiivissä 2013/33 tarkoitettujen vastaanotto-olosuhteiden välinen vastaavuus perustuu siihen logiikkaan, että viimeksi mainitussa säädetään sen soveltamatta jättämisestä, kun voimassa on muu tukijärjestelmä.

69.

Sama logiikka selittää sen, että direktiivin 2001/55 19 artiklan 1 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus säätää, ettei tilapäistä suojelua saava voi olla turvapaikanhakijan asemassa hakemusta käsiteltäessä.

2. Kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevat rajoitukset

70.

Jäsenvaltioilla on velvollisuus myöntää kansainvälistä suojelua kaikille, jotka täyttävät vaadittavat edellytykset, sanotun rajoittamatta direktiivissä 2011/95 säädettyjen poissulkemisperusteiden soveltamista.

71.

Direktiivin 2011/95 12 ja 17 artiklassa luetellaan perusteet, joiden täyttyessä pakolaisasemaa ja toissijaista suojeluasemaa ei myönnetä. Kummassakaan artiklassa ei mainita perusteena sitä, että henkilö saa tilapäistä suojelua.

72.

Myöskään direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdassa olevaan tyhjentävään luetteloon ( 40 ) perusteista, joiden perusteella kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ei oteta tutkittavaksi, ei sisälly sitä, että henkilö saa tilapäistä suojelua. ( 41 )

73.

Direktiivissä 2001/55 annetaan kuitenkin jäsenvaltioille tiettyjä mahdollisuuksia rajoittaa kansainvälisen suojelun saamista siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteessa. Siinä otetaan tätä varten huomioon kyseisen tekijän mahdollinen vaikutus kansalliseen turvapaikkajärjestelmään. Sen 2 artiklan a alakohdassa määritellään tilapäinen suojelu ja otetaan esille se mahdollisuus, että joukottaisen maahantulon vaikutuksesta turvapaikkajärjestelmään kohdistuu vaara, että se ”– – ei kykene käsittelemään tätä maahantuloa ilman, että sen asianmukaiselle toiminnalle aiheutuu kielteisiä seurauksia – –”.

74.

Pyrkimys estää kansallisten turvapaikkajärjestelmien romahtaminen säätämällä Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyksen vuoksi siirtymään joutuneille henkilöille annettavasta tilapäisestä suojelusta ilmenee täytäntöönpanopäätöksestä 2022/382 ja sen voimassaolon jatkamiseksi annetuista myöhemmistä säädöksistä. Se käy ilmi täytäntöönpanopäätöksen 2022/382 johdanto-osan 16 perustelukappaleesta, ( 42 ) täytäntöönpanopäätöksen 2023/2409 johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ( 43 ) sekä täytäntöönpanopäätöksen 2024/1836 johdanto-osan seitsemännestä ja kahdeksannesta perustelukappaleesta ( 44 ).

75.

Valtioilla on siis jonkin verran harkintavaltaa mukauttaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelytahtia ja välttää siten niiden kansallisten turvapaikkajärjestelmien ruuhkautuminen. ( 45 )

76.

Unionin lainsäätäjän päätöksen perusteella tällainen ruuhkautumisen riski voi oikeuttaa väliaikaiset rajoitukset tilapäistä suojelua saavien oikeudelle saada kansainvälistä suojelua. Tällöin vastaus on sovitettava niihin realistisiin toimintamahdollisuuksiin, joita siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaiseen maahantuloon liittyvässä poikkeustilanteessa on.

77.

Direktiivi 2001/55 sijoittuu siis kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkimista koskevaan yhteiseen järjestelmään, jossa on jo mahdollista lykätä hakemuksen ratkaisua, jos ”suuria määriä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä hakee kansainvälistä suojelua samanaikaisesti, minkä vuoksi menettelyä on käytännössä erittäin vaikea saada päätökseen kuuden kuukauden määräajassa” (direktiivin 2013/32 31 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan b alakohta). ( 46 )

78.

Katson kuitenkin, etteivät nämä väliaikaiset rajoitukset voi johtaa siihen, että kaikki toissijaista suojelua koskevat hakemukset jätetään tutkimatta. ( 47 ) Kansainvälistä suojelua koskeva yhteinen järjestelmä ei salli sitä, että kansallisessa oikeussäännössä velvoitetaan jättämään säännönmukaisesti tutkimatta kaikki tilapäistä suojelua saavien henkilöiden tekemät toissijaista suojelua koskevat hakemukset.

79.

Asetuksessa (EU) N:o 604/2013 ( 48 ) viitataan puolestaan tilanteisiin, joille on tyypillistä se, että maahan saapuu poikkeuksellisen suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia, jotka haluavat saada kansainvälistä suojelua. ( 49 ) Sen 33 artiklassa otetaan käyttöön ”varhaisvaroitus-, valmius- ja kriisinhallintamenettely, jolla pyritään toteuttamaan ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on muun muassa ehkäistä kyseisen asetuksen soveltamisen vaarantuminen siksi, että jonkin jäsenvaltion turvapaikkajärjestelmään saattaa kohdistua erityisiä paineita”. ( 50 )

80.

Myöskään näissä tapauksissa unionin lainsäätäjä ei ole antanut jäsenvaltioille lupaa säätää kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten automaattisesta tutkimatta jättämisestä.

3. Välipäätelmä

81.

Ehdotan kolmeen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavaa vastausta:

–

Direktiiviä 2001/55, luettuna yhdessä direktiivien 2011/95 ja 2013/32 kanssa, on tulkittava siten, että tilapäistä suojelua direktiivin 2001/55 nojalla saavilla kolmansien maiden kansalaisilla tai kansalaisuudettomilla henkilöillä on mahdollisuus hakea kansainvälistä suojelua niin pakolaisaseman kuin toissijaisen suojeluaseman osalta.

–

Direktiivin 2001/55 17 artiklan 1 kohdalla, direktiivin 2011/95 18 artiklalla ja direktiivin 2013/32 10 artiklalla on välitön oikeusvaikutus siltä osin kuin niissä annetaan kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille oikeus jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus.

C   Neljäs ennakkoratkaisukysymys

82.

Kolmeen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdottamani vastauksen perusteella Ruotsin ulkomaalaislaki ei ole yhteensopiva unionin oikeuden kanssa, jos siinä kielletään ehdottomasti tilapäistä suojelua saavia henkilöitä hakemasta toissijaista suojelua.

83.

Kansallisen oikeuden tulkitseminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä. Jollei sen tekemästä arvioinnista muuta johdu, pidän mahdollisena, että ulkomaalaislain 21 luvun 5 §:ää – jotta siitä tulisi yhteensopiva unionin oikeuden kanssa – voidaan tulkita siten, että toissijaista suojelua koskeviin hakemuksiin sovelletaan analogisestia samaa käsittelyjärjestelmää kuin pakolaisasemaa koskeviin hakemuksiin, koska lähtökohtaisesti ne molemmat ovat kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia. ( 51 )

84.

Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää tällaista tulkintaa mahdottomana (contra legem), olisi oikeusriidan taustalla olevaa asiaa koskevia ulkomaalaislain säännöksiä jätettävä soveltamatta.

85.

Ruotsin hallituksen ja Migrationsverketin huomautuksissa korostetaan tarkoitusta puolustaa kansallista turvapaikkajärjestelmää. Niiden mukaan tämä tarkoitus vaarantuisi, jos Ruotsilla olisi velvollisuus tutkia toissijaista suojelua koskevat hakemukset tilapäisen suojelun antamisen aikana, koska tilapäinen suojelu on poikkeusmekanismi. ( 52 )

86.

Kyseinen väittämä voidaan tarvittaessa hyväksyä (jos järjestelmän romahtamisen vaara näytetään toteen), jotta kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten perusteiden tutkimisen jälkeen annettavaa ratkaisua voidaan lykätä tai jotta turvapaikka-alan varhaisvaroitus-, valmius- ja kriisinhallintamenettely voidaan aktivoida, mutta sillä ei voida kuitenkaan oikeuttaa tällaisten hakemusten tutkimatta jättämistä silloin, kun niillä haetaan toissijaista suojeluasemaa.

87.

Ruotsin hallitus ja Migrationsverket yrittävät esittää perusteeksi, että tutkiminen rajoittuu pakolaisaseman myöntämistä koskeviin hakemuksiin Geneven yleissopimukseen perustuvien Ruotsin valtion kansainvälisten velvoitteiden noudattamiseksi. ( 53 )

88.

Myöskään viimeksi mainittua argumenttia ei voida hyväksyä. Ulkomaalaislain 21 luvun 5 §:ssä tosin otetaan huomioon Geneven yleissopimus ja unionin oikeus, sillä sen mukaan tilapäistä suojelua saavat henkilöt voivat hakea pakolaisaseman myöntämistä. Näin ollen Ruotsi noudattaa ”kansainvälisiä velvoitteitaan” mutta rikkoo unionin oikeutta, jos se epää tilapäistä suojelua saavilta mahdollisuuden hakea toissijaista suojelua, jota Geneven yleissopimus ei koske mutta josta määrätään SEUT 78 artiklassa ja säädetään direktiiveissä 2011/95 ja 2013/32.

V Ratkaisuehdotus

89.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että Förvaltningsrätten i Göteborg, migrationsdomstolenille vastataan seuraavasti:

Vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi 20.7.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/55/EY 3, 17 ja 19 artiklaa,

luettuina yhdessä vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 1 artiklan, 2 artiklan a, f, g ja h alakohdan sekä 18 artiklan kanssa,

sekä luettuina yhdessä kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/32/EU 2 artiklan b, h, i ja k alakohdan sekä 10 artiklan 2 kohdan kanssa,

on tulkittava siten, että

tilapäistä suojelua direktiivin 2001/55 nojalla saavat kolmansien maiden kansalaiset tai kansalaisuudettomat henkilöt voivat hakea kansainvälistä suojelua niin pakolaisaseman kuin toissijaisen suojelun osalta direktiivien 2011/95 ja 2013/32 mukaisesti

direktiivin 2001/55 17 artiklan 1 kohdalla, direktiivin 2011/95 18 artiklalla ja direktiivin 2013/32 10 artiklalla on välitön oikeusvaikutus siltä osin kuin niissä annetaan kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille oikeus jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus

kyseiset säännökset ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle tai vakiintuneelle hallinnolliselle käytännölle, jonka mukaan siirtymään joutuneen tilapäistä suojelua saavan henkilön jättämä toissijaista suojeluasemaa koskeva hakemus hylätään tutkimatta kyseisen aseman saamisen edellytysten täyttymistä.


( 1 ) Alkuperäinen kieli: espanja.

( i ) Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa asian minkään asianosaisen todellista nimeä.

( 2 ) Vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi 20.7.2001 annettu neuvoston direktiivi (EYVL 2001, L 212, s. 12).

( 3 ) Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2011, L 337, s. 9).

( 4 ) Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2013, L 180, s. 60).

( 5 ) Migrationsverket on tilapäiseen suojeluun perustuvien oleskelulupien myöntämisestä vastaava viranomainen, joka käsittelee myös turvapaikkahakemukset ja toissijaista suojelua koskevat hakemukset.

( 6 ) Utlänningslag (2005:716) (jäljempänä ulkomaalaislaki).

( 7 ) Istunnossa otettiin esille kysymys siitä, käytetäänkö Ruotsin oikeudessa käsitettä ”tutkimatta jättäminen” vai ”hylkääminen”. Migrationsverket myönsi hylkäävänsä tilapäistä suojelua saavien tekemät toissijaista suojelua koskevat hakemukset perusteita tutkimatta eli selvittämättä, täyttyvätkö toissijaisen suojelun saamisen edellytykset. Se myönsi myös, että kyseinen ratkaisu vastaa todellisuudessa toissijaista suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta jättämistä. Se lisäsi, että nyt esillä olevan kaltaisissa tapauksissa asianomaiset voivat tehdä toisen toissijaista suojelua koskevan toisen hakemuksen, joka tutkitaan tilapäisen suojelun lakattua ottaen huomioon senhetkiset olosuhteet.

( 8 ) Ks. näiden väliaikaisten toimenpiteiden luonteesta ja niiden suhteesta direktiivin 2001/55 mukaiseen järjestelmään tuomio 6.9.2017, Slovakia ja Unkari v. neuvosto (C‑643/15 ja C‑647/15, EU:C:2017:631, 256 ja 257 kohta).

( 9 ) Komissio on esittänyt kirjallisten huomautustensa 8–10 kohdassa sekä istunnossa, että kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkiminen edellyttää, että ensin tutkitaan pakolaisaseman saamisen edellytysten täyttyminen. Toissijaisen suojeluaseman edellytykset voidaan tutkia vain, jos pakolaisaseman edellytykset eivät täyty. Nyt käsiteltävässä asiassa (jossa hakemukset koskevat molempia asemia) ei ole uskoakseni tarpeen selvittää, voiko hakija, joka tietää, ettei hänellä ole mahdollisuutta saada pakolaisasemaa, hakea suoraan toissijaista suojelua.

( 10 ) Tuomio 13.9.2018, Ahmed (C‑369/17, EU:C:2018:713, 38 kohta).

( 11 ) Genevessä 28.7.1951 tehty pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, sellaisena kuin se on muutettuna 31.1.1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla.

( 12 ) Tuomio 1.3.2016, Alo ja Osso (C‑443/14 ja C‑444/14, EU:C:2016:127), 28 kohta: ”Direktiivin 2011/95 johdanto-osan 4, 23 ja 24 perustelukappaleesta ilmenee, että Geneven yleissopimus on pakolaisten suojelua koskevan kansainvälisen oikeudellisen järjestelmän kulmakivi ja että direktiivissä olevat säännökset, jotka koskevat pakolaisaseman myöntämisen edellytyksiä ja sen sisältöä, on annettu, jotta jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia autettaisiin soveltamaan kyseistä yleissopimusta yhteisten käsitteiden ja perusteiden mukaisesti”.

( 13 ) Tuomio 13.9.2018, Ahmed (C‑369/17, EU:C:2018:713, 42 kohta).

( 14 ) Tuomio 30.1.2014, Diakité (C‑285/12, EU:C:2014:39, 33 kohta); tuomio 8.5.2014, N. (C‑604/12, EU:C:2014:302, 31 kohta) ja tuomio 13.9.2018, Ahmed (C‑369/17, EU:C:2018:713, 39 kohta).

( 15 ) Täydentävyys mainitaan direktiivin 2011/95 johdanto-osan 33 perustelukappaleessa: ”Toissijaisen suojelun olisi täydennettävä Geneven yleissopimuksessa vahvistettua pakolaisten suojelua, ja sen olisi oltava siihen nähden erillinen.”

( 16 ) Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annettu neuvoston direktiivi (EUVL 2004, L 304, s. 12). Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksessa ei ollut nimenomaista perustaa toissijaiselle suojelulle. Vaikka direktiivin 2004/83 johdanto-osassa viitataan kyseiseen perustamissopimukseen ”ja erityisesti sen 63 artiklan 1 kohdan c [alakohtaan], 2 kohdan a [alakohtaan] ja 3 kohdan a [alakohtaan]”, toissijaista suojelua koskeva sääntely perustuu ”Tampereen päätelmiin”, jotka hyväksyttiin Tampereella 15. ja 16.10.1999 pidetyssä Eurooppa-neuvoston erityiskokouksessa.

( 17 ) Kun direktiivissä 2004/83 käytetyt käsitteet ”subsidiärt skyddsbehövande” (toissijainen suojelu) ja ”status som subsidiärt skyddsbehövande” (toissijainen suojeluasema) saatettiin Ruotsin kansallisen lainsäädännön osaksi, käytettiin käsitteitä ”alternativt skyddsbehövande” (vaihtoehtoinen suojelu) ja ”alternativ skyddsstatusförklaring” (vaihtoehtoinen suojeluasema). Tästä huolimatta käytän Ruotsin lainsäädäntöön viitatessani direktiivien 2011/95 ja 2013/32 terminologian yhteydessä ilmaisua ”toissijainen suojelu”.

( 18 ) Tilapäisen suojelun oikeudellinen peruste sisältyi EY:n perustamissopimuksen 63 artiklan 2 kohdan a alakohtaan

( 19 ) Ks. direktiivin 2001/55 syntyhistoriasta julkisasiamies Richard de la Tourin ratkaisuehdotus Kaduna (C‑244/24 ja C‑290/24, EU:C:2024:911, 6 kohta).

( 20 ) Direktiivin 2001/55 2 artiklan a alakohta.

( 21 ) Ukrainasta siirtymään joutuneiden henkilöiden joukoittaisen maahantulon tilanteen toteamisesta direktiivin 2001/55/EY 5 artiklan nojalla ja sen seurauksena tilapäisen suojelun antamisesta 4.3.2022 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (EUVL 2022, L 71, s. 1).

( 22 ) Täytäntöönpanopäätös 2022/382 hyväksyttiin ottaen huomioon, että ”Venäjän asevoimat käynnistivät [24.2.2022] laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan useista paikoista Venäjän federaatiosta, Valko-Venäjältä ja Ukrainan alueilta, jotka eivät ole sen hallituksen hallinnassa” ja että ”sen vuoksi huomattava osa Ukrainan alueesta on nyt aseellisen konfliktin aluetta, jolta on paennut tai pakenee parhaillaan tuhansia ihmisiä”.

( 23 ) Täytäntöönpanopäätöksessä 2022/382 säädetään kahdesta suojelun kohteena olevasta ryhmästä: a) henkilöt, jotka saavat täytäntöönpanopäätökseen perustuvaa pakollista suojelua, ja b) henkilöt, jotka saavat ”harkinnanvaraista” suojelua kunkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla.

( 24 ) Täytäntöönpanopäätöstä 2022/382 sovellettiin ensin vuoden ajan 4.3.2023 saakka, ja sen jälkeen sen voimassaoloa jatkettiin 4.3.2024 saakka. Neuvosto päätti jatkaa tilapäisen suojelun määräaikaa 4.3.2025 saakka täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2022/382 aloitetun tilapäisen suojelun jatkamisesta 19.10.2023 annetulla täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2023/2409 (EUVL L, 2023/2409). Määräaikaa jatkettiin uudelleen 4.3.2026 saakka täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2022/382 aloitetun tilapäisen suojelun jatkamisesta 25.6.2024 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2024/1836 (EUVL L, 2024/1836). Komissio mainitsi istunnossa 4.6.2025 annetun ehdotuksen siitä, että neuvosto hyväksyisi jälleen tilapäisen suojelun jatkamisen 4.3.2027 saakka.

( 25 ) Kuten olen tuonut edellä esille, Migrationsverket aikoo lykätä toissijaista suojelua koskevien hakemusten tutkimista, kunnes tilapäinen suojelu on päättynyt, ja tätä varten on tehtävä uusi hakemus. Tuolloin suojelun tarvetta ei välttämättä enää ole, jos Ukrainan sota on päättynyt.

( 26 ) Direktiivin 2011/95 40 artiklassa säädetään, että direktiivi 2004/83 kumotaan 21.12.2013 niiden jäsenvaltioiden osalta, joita se sitoo.

( 27 ) Ruotsin hallituksen kirjallisten huomautusten 14 kohta.

( 28 ) Ks. Ukrainasta siirtymään joutuneiden henkilöiden joukoittaisen maahantulon tilanteen toteamisesta direktiivin 2001/55/EY 5 artiklan nojalla ja sen seurauksena tilapäisen suojelun antamisesta annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2022/382 täytäntöönpanoa koskevista toimintaohjeista annetun komission tiedonannon (2022/C 126 I/01) (EUVL 2022, C 126 I, s. 1) 7 kohta.

( 29 ) Tämä ilmenee toista ennakkoratkaisukysymystä koskevasta ennakkoratkaisupyynnön osiosta.

( 30 ) Tuomio 29.7.2019, Torubarov (C‑556/17, EU:C:2019:626) 50 kohta: ”– – silloin, kun henkilö täyttää unionin oikeudessa vahvistetut vähimmäisvaatimukset jonkin tällaisen aseman saamiseksi, koska hän täyttää direktiivin 2011/95 II ja III luvussa [(pakolainen)] tai II ja V luvussa [(toissijaista suojelua saava)] säädetyt edellytykset, jäsenvaltioiden on – jollei direktiivissä säädetyistä poissulkemisperusteista muuta johdu – myönnettävä haettu kansainvälinen suojelu, ilman että niillä olisi tältä osin harkintavaltaa”.

( 31 ) Tuomio 23.5.2019, Bilali (C‑720/17, EU:C:2019:448), 36 kohta, jossa viitataan 4.10.2018 annetun tuomion Ahmedbekova (C‑652/16, EU:C:2018:801) 47 kohtaan.

( 32 ) Tuomio 19.12.2024, Kaduna (C‑244/24 ja C‑290/24, EU:C:2024:1038; jäljempänä tuomio Kaduna).

( 33 ) Ibidem, 125 kohta.

( 34 ) Ibidem, 126 ja 127 kohta.

( 35 ) Ibidem, 127 kohta, luettuna yhdessä 82 kohdan kanssa. Ruotsin hallitus myönsi istunnossa, että toissijaisen suojeluaseman saaneet henkilöt saavat suurempia etuuksia (sosiaali- ja muita etuuksia) kuin tilapäistä suojelua saavat henkilöt. Migrationsverket totesi, että vaikka näin olisi, kyseinen alempi taso vaikuttaisi siitä viimeksi mainittujen kohdalla riittävältä.

( 36 ) Ibidem, 128 kohta.

( 37 ) Ibidem, 154 kohta.

( 38 ) Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2013, L 180, s. 96). Direktiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaan ”tätä direktiiviä ei sovelleta silloin, kun sovelletaan [direktiivin 2001/55] säännöksiä”. Direktiiviä edeltäneen, turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27.1.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/9/EY (EUVL 2003, L 31, s. 18) 3 artiklan 3 kohdassa säädettiin vastaavalla tavalla.

( 39 ) Tämä mainitaan Migrationsverketin kirjallisissa huomautuksissa.

( 40 ) Ks. luettelon tyhjentävyydestä tuomio 19.3.2020, Bevándorlási és Menekültügyi Hivatal (Tompa) (C‑564/18, EU:C:2020:218, 30 kohta).

( 41 ) 1.8.2022 annetun tuomion Saksan liittotasavalta (Vastaanottavan jäsenvaltion ulkopuolella syntynyt pakolaisten lapsi) (C‑720/20, EU:C:2022:603) 51 kohdassa todetaan, että ”sekä [direktiivin 2013/32] 33 artiklan 2 kohdassa olevan luettelon tyhjentävyydestä että kyseiseen luetteloon sisältyvien tutkimatta jättämisen perusteiden poikkeusluonteesta ilmenee – –, että kyseisen direktiivin 33 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava suppeasti eikä sitä näin ollen voida soveltaa tilanteessa, joka ei vastaa sen sanamuotoa”.

( 42 ) ”Tilapäisen suojelun antamisen oletetaan hyödyttävän myös jäsenvaltioita, sillä tilapäiseen suojeluun liittyvät oikeudet rajoittavat siirtymään joutuneiden henkilöiden tarvetta hakea välittömästi kansainvälistä suojelua ja siten riskiä niiden turvapaikkajärjestelmien ylikuormittumisesta”. Kursivointi tässä.

( 43 )

( 44 )

( 45 ) Asiassa C‑249/25 (joka on vireillä unionin tuomioistuimessa) esitetyssä ennakkoratkaisupyynnössä tiedustellaan, voivatko jäsenvaltiot lykätä tilapäistä suojelua saavan henkilön jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyä. Nyt käsiteltävässä asiassa Ruotsin viranomaiset eivät sitä vastoin ole lykänneet käsittelyä, vaan ne ovat yksinkertaisesti hylänneet toissijaista suojeluasemaa koskeneen hakemuksen edellä esitetyin perustein. Ruotsin hallitus vastasi istunnossa esitettyyn kysymykseen siitä, eikö hakemuksen käsittelylle asetetun määräajan jatkaminen olisi suhteellisuusperiaatteen mukaista pikemmin kuin toissijaista suojelua koskevien hakemusten tutkimatta jättäminen, että tämän kysymyksen ratkaisee Migrationsverket riippumattomana viranomaisena eikä hallituksen tehtävänä ole arvioida, miten Migrationsverket soveltaa lainsäädäntöä.

( 46 ) Tuomio 8.5.2025, Zimir (C‑662/23, EU:C:2025:326, 32 kohta).

( 47 ) Edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 7 tarkoitetussa merkityksessä.

( 48 ) Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja ‑menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL 2013, L 180, s. 31) (jäljempänä Dublin III ‑asetus).

( 49 ) Tuomio 26.7.2017, Jafari (C‑646/16, EU:C:2017:586, 96 kohta).

( 50 ) Ibidem, 95 kohta.

( 51 ) Ulkomaalaislain 21 luvun 5 §:n ensimmäisessä momentissa viitataan siihen, että se, että tilapäistä suojelua saavalle henkilölle on myönnetty oleskelulupa, ei ole esteenä pakolaiselle myönnettävän oleskeluluvan käsittelylle. Saman pykälän toisen momentin mukaan ”ensimmäisen momentin mukaista hakemuksen käsittelyä voidaan lykätä ainoastaan erityisistä syistä”.

( 52 ) Ruotsin hallituksen huomautusten 4, 6, 7, 8 ja 10 kohta ja Migrationsverketin huomautusten useat (numeroimattomat) kohdat. Istunnossa sekä Ruotsin hallitus että Migrationsverket viittasivat Ruotsin turvapaikkajärjestelmään kohdistuviin potentiaalisiin riskeihin, mutta ne eivät selvittäneet konkreettisesti, mitkä objektiiviset tekijät voisivat vaarantaa kyseisen järjestelmän niin, että tilapäistä suojelua saavien henkilöiden jättämien toissijaista suojeluasemaa koskevien hakemusten automaattinen hylkääminen ilman hakemusten tutkimista olisi välttämätöntä.

( 53 ) Ruotsin hallituksen huomautusten 13 kohta ja Migrationsverketin huomautusten (numeroimaton) kohta.