21.Yhdistynyt kuningaskunta esittää kumoamisvaatimuksensa tueksi neljä kanneperustetta, jotka se on muotoillut seuraavasti:riidanalainen päätös on asetuksen N:o 1164/89 vastainen, koska asetus ei sisällä mitään säännöstä, jonka mukaan koeluonteiselle kuitupellavalle maksettava tuki rajoitetaan 100 hehtaarin suuruiseen alaan,
riidanalainen päätös on lainvastainen, koska komissiolla ei noudattamatta asetuksen N:o 1308/70 12 artiklassa säädettyä menettelyä ole toimivaltaa kaventaa asetuksen N:o 1164/89 soveltamisalaa,
päätös on omavaltainen ja sitä ei ole perusteltu,
päätös, jossa tuki rajoitetaan 100 hehtaariin, on tosiasiallisesti säädös, jolla on taannehtivia vaikutuksia, ja sellaisena se on oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden vastainen.
Yhdistynyt kuningaskunta vaatii lisäksi, että komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
23.Esitetyt kumoamisperusteet on alustavasti syytä ryhmitellä ja muotoilla osittain uudestaan. Itse asiassa väitteet, jotka kantaja on jakanut neljän otsakkeen alle, muodostavat tarkalleen ottaen vain kaksi riittävän erotettavaa kumoamisperustetta.Edellä olevien ensimmäisen, toisen ja neljännen luetelmakohdan väitteissä Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että asiassa merkitykselliset riidanalaisen päätöksen säännökset ovat lainvastaisia, koska komissio olisi voinut antaa ne ainoastaan riittävän aineellisen oikeudellisen perustan nojalla tai säädettyä virallista menettelyä noudattaen ja ne eivät missään tapauksessa olisi saaneet olla taannehtivia. Tämä on ensimmäinen peruste.
Väite, jonka mukaan riidanalainen päätös on omavaltainen ja sitä ei ole perusteltu, saattaa muodostaa toisen itsenäisen perusteen.
<TI><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>Ensimmäinen peruste: riidanalaiset säännökset ovat lainvastaisia, koska komissiolla ei ollut oikeutta antaa niitä</TXT></NP></TI>24.Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, että riidanalainen päätös ei voi perustua asetukseen N:o 1164/89, koska asetuksessa ei millään tavalla rajoiteta niitä tukia, joita tarkoitetaan sen 2 artiklan toisessa luetelmakohdassa (sellaisten pellavalajikkeiden viljely, jotka ovat jäsenvaltioiden viranomaisten tutkittavina niiden merkitsemiseksi kuitupellavalajikkeiden luetteloon).25.Kantaja katsoo, että sellaisten säännösten puuttuessa, joiden mukaan tukeen oikeuttava pinta-ala rajoitettaisiin 100 hehtaariin, Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisilla oli velvollisuus myöntää tukea kaikille sitä lainmukaisesti hakeneille Klasse-lajikkeen viljelijöille. Toisaalta kaikkiaan 1903 hehtaarin suuruinen pinta-ala, jonka osalta tuki myönnettiin, on vaatimaton, jos otetaan huomioon, että viljelyllä pyrittiin selvittämään uuden lajikkeen teollinen käyttökelpoisuus.26.Yhdistynyt kuningaskunta katsoo niin ikään, että jos komissio on hallinnollisella päätöksellä pyrkinyt kaventamaan asetuksen N:o 1164/89 soveltamisalaa, kyseinen päätös olisi jo tästäkin syystä lainvastainen. Tällöin komissio olisi yhtäältä muuttanut pellavan tukijärjestelmää koskevaa säännöstä noudattamatta säädettyä menettelyä, jossa edellytettiin muun muassa asiasta vastaavan hallintokomitean kuulemista (ks. edellä 5 kohta). Toisaalta kyseinen päätös olisi joka tapauksessa taannehtiva säädös, ja sellaisena oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden vastainen.27.Komissio puolestaan väittää, että vaikka asiaan sovellettavassa yhteisön lainsäädännössä ei nimenomaisesti vahvisteta sitä enimmäispinta-alaa, jolle voidaan kylvää kuitupellavaa kokeilutarkoituksessa, sen tulee kuitenkin olla kohtuullinen ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Komission mukaan asetuksen N:o 1164/89 2 artiklan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu tuki oli tarkoitettu ainoastaan tieteellisiä eikä teollisia tarkoituksia varten tehtäviin kokeisiin. Vastaaja vetoaa tältä osin direktiiviin 72/180/ETY, jossa säädetään kylvämisen tietyt vähimmäisedellytykset luotettavien tietojen saamiseksi ja täsmennetään, että kahden hehtaarin suuruinen koeala riittää tähän tarkoitukseen (ks. edellä 12 kohta).Vaikka komissio siis hyväksyi periaatteessa tuen myöntämisen teollista käyttökelpoisuutta koskevien tutkimusten kohteena oleville viljelmille (ks. edellä 16 kohta), se teki niin hyvän tahdon eleenä Yhdistynyttä kuningaskuntaa kohtaan. Komissio kuitenkin katsoo, että sillä ei tarkalleen ottaen ollut velvollisuutta rahoittaa tukea, joka myönnettiin käyttökelpoisuutta koskevien tutkimusten toteuttamiseen, koska se ei ole saanut vähäisintäkään näyttöä siitä, että tukea saaneet sadot olisi jalostettu. Näin ollen päätöstä, jolla se myönsi tukea enintään 100 hehtaarin osalta, on pidettävä toisena hyvän tahdon eleenä.
28.Vastaaja kehottaa lopuksi yhteisöjen tuomioistuinta perustamaan asetuksen N:o 1164/89 tulkinnan sellaista oikeuden väärinkäytön kieltämistä koskevassa oikeuskäytännössä,Asia 33/74, Van Binsbergen, tuomio 3.12.1974 (Kok. 1974, s. 1299; Kok. Ep. II, s. 385); asia 229/83, Leclerc ym., tuomio 10.1.1985 (Kok. 1985, s. 1; Kok. Ep. VIII, s. 1); asia 39/86, Lair, tuomio 21.6.1988 (Kok. 1988, s. 3161; Kok. Ep. IX, s. 481); asia C-23/93, TV 10, tuomio 5.10.1994 (Kok. 1994, s. I-4795; Kok. Ep. XVI, s. 161) ja asia C-206/94, Paletta, tuomio 2.5.1996 (Kok. 1996, s. I-2357).
josta konkreettisena osoituksena on kielto tulkita yhteisön lainsäädäntöä siten, että sen mukaan voitaisiin myöntää tukia liiketoimille, joita ei ole suoritettu vilpittömässä mielessä.Asia 125/76, Peter Cremer, tuomio 11.10.1977 (Kok. 1977, s. 1593); asia 250/80, Schumacher ym., tuomio 27.10.1981 (Kok. 1981, s. 2465) ja asia C-8/92, General Milk Products, tuomio 3.3.1993 (Kok. 1993, s. I-779).
29.Mielestäni heti aluksi on hyvä palauttaa mieliin nyt esillä olevan kumoamiskanteen ulottuvuus: sillä pyritään — tätä ei voitu saavuttaa muilla keinoin — kumoamaan riidanalaisen päätöksen säännökset, joilla kieltäydyttiin korvaamasta 1903 hehtaarin suuruiselle koeluonteiselle kuitupellavaviljelmälle myönnettyjä tukia ja hyväksyttiin tuki ainoastaan 100 hehtaarin osalta. Tätä saattaa olla tarpeetonta korostaa, mutta yhteisöjen tuomioistuimen on EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan alalla rajoituttava ottamaan kantaa riidanalaisen säädöksen laillisuuteen, mitä tarkoitusta varten se tutkii ne tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka säädöksen antanut viranomainen otti — tai jotka tämän olisi pitänyt ottaa — huomioon. Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä ei missään nimessä ole toimia valituselimenä kyseiseen viranomaiseen nähden tai tutkia asiaa täyttä harkintavaltaa käyttäen. Tästä seuraa, että — toisin kuin EY:n perustamissopimuksen 172 artiklan (josta on tullut EY 229 artikla) nojalla — yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa riidanalaisen päätöksen muuttamiseen tai sen korvaamiseen toisella säädöksellä. Näistä syistä en pidä 173 artiklan nojalla nostettua kannetta sopivana kanavana Salomon tuomioiden kaltaisten ratkaisujen antamiseen.Voin kuitenkin jo tässä vaiheessa sanoa, etten ole vakuuttunut siitä, että komissio olisi menetellyt nyt esillä olevassa asiassa muodollista ja aineellista laillisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti. Kuten selvitän tuonnempana, vaikka komission tavoittelema päämäärä vaikuttaakin perustellulta, sen käyttämät keinot eivät ole lainmukaisia.
30.On syytä rajata täsmällisesti asiaa koskevat oikeussäännöt. Käsittääkseni ainoa asiaan konkreettisesti sovellettava säännös on asetuksen N:o 1164/89 2 artiklan toinen luetelmakohta, jonka mukaan tuki myönnetään pellavalle, joka on tuotettu sellaisten lajikkeiden siemenistä — — jotka ovat jäsenvaltioiden viranomaisten tutkittavina niiden merkitsemiseksi ensisijaisesti kuitujen tuotantoon tarkoitettujen pellavalajikkeiden luetteloon.Asianosaiset ovat samaa mieltä tästä seikasta. Komissio väitti alussa, että kyseinen säännös koskee ainoastaan tieteellisiä tarkoituksia varten tehtäviä kokeita ja että siinä näin ollen viitataan direktiiviin 70/457/ETY, jossa puolestaan viitataan direktiiviin 72/180/ETY (ks. edellä 10—12 kohta). Komissio kuitenkin hyväksyi viimeistään 18.7.1997 päivätyssä kirjeessään, että asetuksen N:o 1164/89 perusteella voitiin myöntää tukia teollista, käyttökelpoisuutta koskeviin tutkimuksiin.
Tyydyn puolestani toteamaan, ettei kyseisen asetuksen 2 artiklasta voida päätellä, että siinä tarkoitettua tukea myönnettäisiin ainoastaan tieteellisiä tarkoituksia varten tehtäviin kokeisiin ja että kaikki teollisia tarkoituksia varten tehtävät kokeet jäisivät sen ulkopuolelle.
31.Näin ollen Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli oikeus ja vieläpä velvollisuus myöntää tukea kuitujen tuotantoon tarkoitetun uuden pellavalajikkeen teolliseen koeviljelyyn. Tämä merkitsee kääntäen, että komissiolla ei ollut oikeutta kieltäytyä korvaamasta myönnettyä tukea tehtyjen kokeiden luonteen perusteella.32.Mitä tulee siihen enimmäispinta-alaan, jonka osalta tuki voitiin myöntää, on pakko jälleen myöntää, ettei yhteisön lainsäädännössä ole tätä koskevia säännöksiä. Komissiokin myöntää tämän 18.7.1997 päivätyssä kirjeessään, vaikka se katsoo, että kylvöalan tulee olla kohtuullinen ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään. Olen samaa mieltä. Vaikka komissio myöntääkin, että asetuksella N:o 1164/89 voidaan edistää teollista tutkimusta, se ei kuitenkaan ole esittänyt minkäänlaista näyttöä siitä, että 1903 hehtaarin suuruista viljelyalaa on pidettävä tätä tarkoitusta varten liian suurena.33.Komissiolla ei siis ollut yhdenkään säädöksen nojalla oikeutta kieltäytyä hyväksymästä teollista käyttökelpoisuutta koskeviin tutkimuksiin myönnettyä tukea 1903 hehtaarin suuruisen viljelyalan osalta sillä perusteella, että viljelyala olisi ollut liian suuri.34.Komissio väittää, että koska näyttöä satojen jalostamisesta ei ollut, sillä ei ollut velvollisuutta hyväksyä kokeilutarkoituksiin myönnettyä tukea. Lisäksi, kuten komissio ilmaisi asian istunnossa, asetuksen N:o 1164/89 2 artiklan toisessa luetelmakohdassa, joka koskee lajikkeita, jotka ovat jäsenvaltioiden viranomaisten tutkittavina, asetettiin jäsenvaltioille erityinen valvontavelvollisuus.35.En ole samaa mieltä siitä ajatuksesta, että toisen luetelmakohdan sanamuodossa välttämättä lisättäisiin jäsenvaltioiden vastuuta kokeiden suorittamisessa. Mielestäni komission korostama ilmaus on ymmärrettävä pikemminkin siinä merkityksessä, että siinä tarkoitetaan lajikkeita, joita jäsenvaltion viranomaiset saattavat tutkittaviksi. Muuten tuen ulkopuolelle olisi jätettävä kaikki tutkimukset, joita kyseiset viranomaiset eivät välittömästi suorita, mikä olisi erityisen omituista EMOTR:n yhteydessä.Hyväksyn kylläkin sen, että komissio voi toisen luetelmakohdan nojalla vaatia jäsenvaltiota osoittamaan, että tukea saaneet viljelmät on tarkoitettu varsinaisten käyttökelpoisuutta koskevien kokeiden suorittamiseen. Jäsenvaltio voi puolestaan evätä tuen tai tarvittaessa vaatia sen palauttamista, jos se toteaa, että pellavaa ei viljelty kokeilutarkoituksessa vaan että sillä pyrittiin ainoastaan käyttämään väärin tukijärjestelmää.Ks. mutatis mutandis em. asia General Milk Products.
36.Asia erikseen on kuitenkin se, oliko komissiolla tällaisen toteamisen puuttuessa oikeus rajoittaa tuki 100 hehtaariin, mikä on riidanalaista nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.37.Minun on tältä osin sanottava, että komissio ei osoita minkäänlaista yhteyttä sadon jalostamista koskevan näytön puuttumisen ja tukeen oikeuttavan enimmäispinta-alan rajoittamisen 100 hehtaariin välillä. Kyseisen toimielimen asettama rajoitus voisi olla perusteltu, jos se olisi laskettu suhteessa koeviljelyyn tosiasiallisesti varattuun pinta-alaan.Komissio tyytyy kuitenkin 18.7.1997 päivätyssä kirjeessään korostamaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset eivät olleet esittäneet minkäänlaista näyttöä varsinaisten kokeiden suorittamisesta, ja samalla komissio kieltäytyy hyväksymästä kaikkia kyseisen lajikkeen kohdalla ilmoitettuja menoja 100 hehtaaria ylittävältä osalta, sillä kyseinen ala on sen mukaan uuden lajikkeen tutkimuksen toteuttamiseen tarvittava enimmäispinta-ala.
Vastaaja ei ole missään vaiheessa selvittänyt tällaisen arvion perustetta.
38.Päinvastoin, komissio pikemminkin väittää nyt, että tukien hyväksyminen 100 hehtaarin osalta oli hyvän tahdon ele. Tällainen väite on hylättävä, koska se on räikeässä ristiriidassa komission kirjeiden sisällön kanssa.39.Teen kaikesta edellä mainitusta sellaisen johtopäätöksen, että komissiolla ei ollut oikeutta rajoittaa uuden kuitupellavalajikkeen teolliseen koeviljelyyn myönnetyistä tuista maksettavaa korvausta 100 hehtaaria vastaavaan summaan.40.Ensimmäinen kumoamisperuste on näin ollen hyväksyttävä.<TI><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>Toinen peruste: riidanalainen päätös on lainvastainen, koska sitä ei ole asiaankuuluvasti perusteltu ja se on omavaltainen</TXT></NP></TI>41.Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää, että riidanalaisella päätöksellä ei ole minkäänlaista tieteellistä tai teknistä perustelua siltä osin kuin tukeen oikeuttava pinta-ala rajoitetaan siinä 100 hehtaariin.42.Kantajan mukaan tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevasta yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstäAsia C-281/89, Italia v. komissio, tuomio 19.2.1991 (Kok. 1991, s. I-347).
seuraa, että komission on osoitettava, että yhteisön säännöksiä on rikottu. Nyt esillä olevassa asiassa komission olisi pitänyt perustella asianmukaisesti tuen rajoittaminen 100 hehtaariin. Se puolustautuu ainoastaan sanomalla, että 1903 hehtaarin suuruinen pinta-ala oli paljon suurempi kuin direktiivissä 72/180/ETY mainittujen kokeiden suorittamiseen tarvittava pinta-ala. Kantajan mukaan kyseistä direktiiviä sovelletaan kuitenkin ainoastaan tieteellisiä tarkoituksia varten tehtävien kokeiden suorittamiseen, eikä se koske teollista käyttökelpoisuutta koskevia tutkimuksia, joista nyt esillä olevassa asiassa on kysymys, joten sen säännökset eivät ole merkityksellisiä tässä asiassa.43.Kantajan mukaan komission olisi pitänyt noudattaa avoimuutta, johdonmukaisuutta ja tieteellistä perustelua koskevaa velvoitettaan, kun se teki riidanalaisen päätöksen ja perusteli sitä. Tällaista perustelua ei kuitenkaan esitetty Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa eikä sovitteluelimessä, joten päätös on katsottava omavaltaiseksi.44.Komissio ensiksikin muistuttaa, että perusteluvelvoitteen ulottuvuus ei määräydy pelkästään päätöksen tekstin vaan myös sen asiayhteyden ja erityisesti niiden asiakirjojen mukaan, joiden nojalla päätös on tehty. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätöksen perusteluja on pidettävä riittävinä, kun se jäsenvaltio, jolle päätös on osoitettu, on osallistunut kiinteästi päätöksen valmisteluun ja tuntee siihen johtaneet syyt.Asia C-22/89, Alankomaat v. komissio, tuomio 13.12.1990 (Kok. 1990, s. I-4799); asia C-27/94, Alankomaat v. komissio, tuomio 1.10.1998 (Kok. 1998, s. I-5581) ja asia C-28/94, Alankomaat v. komissio, tuomio 22.4.1999 (Kok. 1999, s. I-1973).
45.Komission mukaan nyt esillä olevassa asiassa vastaaja antoi erityisesti 26.7.1996 päivätyn kirjeensä ja päätöksen liitteenä olevissa kertomuksissa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisille täydet tiedot näkemyksestään, jonka mukaan viljelmiä ei voitu pitää koeluonteisina ja että ne eivät täyttäneet asetuksen N:o 1164/89 2 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä.46.Syyt, joilla komissio perustelee riidanalaista säännöstä, vaikuttavat minusta varsin horjuvilta.47.Komissio esittää 18.7.1997 päivätyssä virallisessa ilmoituksessaan erilaisen perusteen kuin päätöksen mukana olleessa tarkastuskertomuksessa. Ensiksi mainitussa 100 hehtaarin suuruinen pinta-ala on tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä vastaavan yksikön teollisia tarkoituksia varten tehtävään kokeeseen sallima enimmäispinta-ala; viimeksi mainitussa kyseinen pinta-ala sen sijaan on direktiivissä 72/180/ETY tarkoitetun kokeen, toisin sanoen tieteellisiä tarkoituksia varten tehtävän kokeen, suorittamiseen tarvittava enimmäispinta-ala.Toisaalta teollisia tarkoituksia varten tehtävän kokeen ajatus häviää vastineessa komission käyttämästä perusteesta, sillä siinä 100 hehtaarin suuruinen pinta-ala ei enää ole enimmäispinta-ala tätä tarkoitusta varten vaan ainoastaan vastaajan poikkeuksellinen hyvän tahdon ele.
48.Kyseisen yhteisön toimielimen käyttämän perusteen häilyvyys ei kuitenkaan jää tähän. Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus korostaa, komissio ehdottaa kirjeenvaihdossaan ja vastineessaan peräti viittä erilaista perustetta EMOTR:n rahoitukseen oikeuttavan pinta-alan määrittämiseksi.49.Vastaaja toteaa siis vastineensa 16 kohdassa, että tukeen oikeuttava enimmäispinta-ala on direktiivissä 72/180/ETY mainittu kahden hehtaarin suuruinen pinta-ala; se kuitenkin väittää saman vastineen 14 kohdassa, että kyseinen kahden hehtaarin suuruinen pinta-ala on ainoastaan vähimmäisvaatimus ja että tukea on siis mahdollista myöntää laajemmallekin alalle. Toisaalta ei saa unohtaa jo mainittuja, päätöksen mukana olleessa tarkastuskertomuksessa esitettyjä perusteita eikä 18.7.1997 päivätyssä virallisessa ilmoituksessa esitettyä perustetta; lopuksi vuonna 1996 tehdyn tarkastuskertomuksen mukaan tuki oli lainmukaista ainoastaan niiden viljelmien osalta, jotka voitiin yksilöidä ilman mitään epäilystä siitä, että ne olisivat koeluonteisia.50.Edellä sanotusta seuraa, että 18.7.1997 päivätyssä virallisessa ilmoituksessa esitetty peruste on ainoastaan yksi monista komission esittämistä perusteista.Komissio piti suullisessa käsittelyssä erityisen tärkeänä sitä seikkaa, että Yhdistynyt kuningaskunta ei ollut esittänyt näyttöä sadon jalostamisesta. Tällainen perustelu on kuitenkin ristiriidassa kyseisen yhteisön toimielimen muiden säännösten kanssa ja erityisesti sen kanssa, että se hyväksyi rajoitetun tuen 100 hehtaarin suuruisen pellavaviljelmän osalta. Jos jalostamista koskevan näytön puuttuminen olisi ratkaiseva syy tuen epäämiseen, kuten komissio väittää, tästä olisi itse asiassa pääteltävä, että mikäli Yhdistynyt kuningaskunta olisi esittänyt näyttöä sadon jalostamisesta ja kokeiden suorittamisesta, tuki olisi hyväksytty kokonaisuudessaan. Tämä olisi puolestaan ristiriidassa päätöksen kanssa, sillä siinä kaikki mahdollinen tuki rajoitettiin 100 hehtaariin. Kuten aiemmin annoin ymmärtää, väite, jonka mukaan komissio olisi hyväksynyt tuen kyseisen alan osalta hyvän tahdon eleenä, on siis esitetty myöhäisessä vaiheessa, eivätkä kirjeet tue sitä.
51.Näin ollen ei voida sanoa, että komissio olisi täyttänyt velvoitteensa, jonka mukaan sen on asiaankuuluvasti perusteltava päätöksensä EMOTR:sta rahoitettavan tuen rajoittamisesta 100 hehtaarin suuruiseen pinta-alaan.52.Toinenkin peruste on siis hyväksyttävä.