<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-04.cj-20080212.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="ECRCJ1996FIA.0100095901.case.xml"><NO.CASE>C-215/94</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61994C0215</NO.CELEX><NO.SEQ>0034.0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST>961</PAGE.FIRST><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST>971</PAGE.LAST><PAGE.TOTAL>11</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><LEFT>JULKISASIAMIES JACOBSIN RATKAISUEHDOTUS — ASIA C-215/94</LEFT><RIGHT>MOHR</RIGHT></CURR.TITLE><CONTENTS.CONCLUSION><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">F. G. Jacobs</HT></P><P><DATE ISO="19951123">23 päivänä marraskuuta 1995</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Alkuperäinen kieli: englanti.</P></NOTE></P></TI></TITLE><NP><NO.P>1.</NO.P><TXT>Bundesfinanzhof (Saksan liittovaltion verotuomioistuin) pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta (yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste) <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY<NOTE NOTE.ID="E0002" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" DATE.PUB="1977" PAGE.FIRST="1">EYVL 1977 L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> (jäljempänä kuudes direktiivi) tulkinnasta. Bundesfinanzhof esittää tärkeän kysymyksen maataloustuottajien tietyn kasvin tai tuotteen tuotannon lopettamisesta saaman hyvityksen asemasta liikevaihtoverotuksessa.</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Pääasian kantaja Jürgen Mohr omistaa maatilan, jolla hän piti lypsykarjaa. Maaliskuussa 1987 hän haki Bundesamt für Ernährung und Forstwirtschaftilta (liittovaltion ravitsemus- ja metsätalousvirasto) hyvitystä maidontuotannosta luopumisesta. Hän haki tukea Saksassa <DATE ISO="19860806">6.8.1986</DATE> annetun EG-Milchaufgabevergütungsverordnungin<NOTE NOTE.ID="E0003" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Bundesgesetzblatt I 1986, s. 1277.</P></NOTE> nojalla, jossa säädetään lopullisesta maidontuotannosta luopumisesta maksettavasta hyvityksestä. Hän sitoutui hakemuksessaan luopumaan maidontuotannosta ja olemaan tekemättä vaatimuksia maidon vütemäärän suhteen neuvoston <DATE ISO="19680627">27.6.1968</DATE> antaman asetuksen (ETY) N:o 804/68<NOTE NOTE.ID="E0004" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="148" DATE.PUB="1968" PAGE.FIRST="13">EYVL 1968 L 148, s. 13</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 5c artiklan nojalla, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1335/86<NOTE NOTE.ID="E0005" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="119" DATE.PUB="1986" PAGE.FIRST="19">EYVL 1986 L 119, s. 19</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> Mohrille myönnettiin hyvitystä <FT TYPE="NUMBER">385980</FT> Saksan markkaa (DEM), joka maksettiin yhdellä kertaa <DATE ISO="19870923">23.9.1987</DATE>. Hän myi karjan ja muutti tilan ratsastuskeskukseksi. Hän siis lopetti kaiken maidontuotannon vuonna 1987.</TXT></NP><NP><NO.P>3.</NO.P><TXT>Kantaja ei ilmoittanut saamaansa korvausta Finanzamtille (verotoimisto) antamassaan liikevaihtoveroilmoituksessa vuodelta 1987.</TXT></NP><NP><NO.P>4.</NO.P><TXT>Pääasiassa vastaajana oleva Finanzamt piti maidontuotannosta luopumista verollisena suorituksena ja siitä saatua korvausta verollisesta suorituksesta saatuna vastikkeena ja määräsi siitä liikevaihtoveron.</TXT></NP><?PAGE NO="I-962"?><NP><NO.P>5.</NO.P><TXT>Kantaja haki Finanzamtin päätökseen muutosta Finanzgerichtiltä, joka ei muuttanut verotuspäätöstä. Hän valitti päätöksestä edelleen Bundesfinanzhofiin. Bundesfinanzhof totesi, että yhteisöjen tuomioistuin ei ole vielä ottanut kantaa siihen, ovatko tuottajille yhteisen markkinajärjestelyn johdosta myönnetyt tuet verollisia kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdan nojalla. Se totesi myös, että maataloustuotannosta luopumisesta myönnettyjen hyvitysten liikevaihto verotuskäytäntö vaihteli jäsenmaissa. Tämän vuoksi se esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kaksi ennakkoratkaisukysymystä:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT>Jos liikevaihtoverotuksessa verovelvollinen maataloustuottaja lopullisesti luopuu maidontuotannosta, onko sitä pidettävä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun kuudennen direktiivin 77/388/ETY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna palvelun suorituksena?</TXT></NP><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Onko tuotannosta luopumisesta neuvoston <DATE ISO="19860506">6.5.1986</DATE> antaman asetuksen (ETY) N:o 1336/86 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="119" DATE.PUB="1986" PAGE.FIRST="21">EYVL 1986 L 119, s. 21</REF.DOC.OJ>) nojalla saatua hyvitystä pidettävä kuudennen direktiivin 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdan nojalla verotettavana rahasuorituksena?<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/></TXT></NP></QUOT.S></P></NP><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Yhteisön oikeussäännökset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>6.</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>Arvonlisäveroa on kannettava:</P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>verovelvollisen tässä ominaisuudessaan maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta;</P></ITEM><ITEM><P>tavaroiden maahantuonnista.<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/></P></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>7.</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="2019"/>Palvelujen suorituksella<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="2019"/> tarkoitetaan liiketointa, joka ei ole 5 artiklassa tarkoitettua tavaran luovutusta.</TXT></NP><?PAGE NO="I-963"?><P>Tällainen liiketoimi voi käsittää muun muassa:</P><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>aineettoman omaisuuden luovutuksen, riippumatta siitä, perustuuko luovutus saantokirjaan vai ei,</P></ITEM><ITEM><P>velvoitteen pidättyä tietystä teosta tai sietää tiettyä tekoa taikka tilaa,</P></ITEM><ITEM><P>palvelun täytäntöönpanon viranomaisen määräyksestä, sen nimissä tai suoraan lain nojalla.<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/></P></ITEM></LIST></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>8.</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>Veron perusteen on oltava:</P><P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>muiden kuin b, c ja d kohdassa tarkoitettujen tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten osalta kaikki se, mikä muodostaa luovuttajan tai suorittajan näistä liiketoimista ostajalta, vastaanottajalta tai kolmannelta saaman tai saatavan vastikkeen, mukaan lukien näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvät tuet.<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>9.</NO.P><TXT>Maidontuotannosta lopullisesti luopumista koskevan hyvityksen vahvistamisesta <DATE ISO="19860506">6 päivänä toukokuuta 1986</DATE> annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1336/86 perustettiin järjestelmä, jonka mukaan maidontuottaja, joka sitoutuu lopullisesti luopumaan maidontuotannosta, saa siitä ynteisön ranoittaman hyvityksen. Asetuksen johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa todetaan erityisesti seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>— — taattujen kokonaismäärien alentamiseksi on maidon toimitusten ja suoramyynnin vähentämistä helpotettava perustamalla yhteisön sisällä järjestelmä maidontuotannosta luopumisen rahoittamiseksi siten, että tietyt vaatimukset täyttävälle tuottajalle hakemuksesta myönnetään hyvitys siitä, että hän sitoutuu lopullisesti luopumaan kaikesta maidontuotannosta.<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0006" NUMBERING="STAR"><P>Suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa.</P></NOTE></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>10.</NO.P><TXT>Asetuksen N:o 1336/86 1 artiklan mukaan hyvitys on maksettava tuottajalle, joka sitoutuu lopullisesti luopumaan maidontuotannosta. Asetuksen 2 artiklassa säädetään tuottajalle maksettavan hyvityksen määrästä ja siitä, miten yhteisö rahoittaa hyvitysten maksamisen sekä määrätään, että hyvitystä maksetaan seitsemältä vuodelta.</TXT></NP><NP><NO.P>11.</NO.P><TXT>Neuvoston asetuksen N:o 1336/86 yksityiskohtaiset soveltamissäännöt sisältävän <DATE ISO="19860724">24 päivänä heinäkuuta 1986</DATE> annetun<?PAGE NO="I-964"?> neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2321/86<NOTE NOTE.ID="E0007" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="202" DATE.PUB="1986" PAGE.FIRST="13">EYVL 1986 L 202, s. 13</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 2 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>Tuottajan tekemään hakemukseen on sisällyttävä ainakin seuraavat tiedot:</P><P>— —</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>c)</NO.P><TXT>tuottajan vakuutus siitä, että hän sitoutuu:</TXT><P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>lopullisesti luopumaan maidontuotannosta viimeistään hakemuksen hyväksymistä ensiksi seuraavan maaliskuun loppuun mennessä,</P></ITEM><ITEM><P>luopumaan kaikista oikeuksistaan asetuksessa (ETY) N:o 804/68 säädetyn järjestelyn mukaiseen viitemäärään.<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/><NOTE NOTE.ID="E0008" NUMBERING="STAR"><P>Suomennettu yhteisöjen tuomioistuimessa.</P></NOTE></P></ITEM></LIST></P></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Asetuksen N:o 1336/86 tausta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>12.</NO.P><TXT>Ennen kuin ryhdyn käsittelemään kansallisen tuomioistuimen esittämiä kysymyksiä, voi olla tarpeen lyhyesti kertoa asetuksen N:o 1336/86 taustasta. Neuvoston <DATE ISO="19680627">27.6.1968</DATE> antamalla asetuksella N:o 804/68<NOTE NOTE.ID="E0009" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. alaviite 3.</P></NOTE> luotiin maito- ja maitotuotealan yhteinen markkinajärjestely. Yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteena on toteuttaa perustamissopimuksen 39 artiklan tavoitteet. Asetuksella toteutettiin tavoitehintajärjestelmä siihen liittyvine interventiotoimenpiteineen sovitun tavoitehinnan takaamiseksi. Pian kuitenkin ilmeni, että tarjonnan ja kysynnän välillä oli epätasapaino yhteisön markkinoilla, koska maidon tuotanto ylitti kysynnän. Tämän vuoksi yhteisö on vuodesta 1974 alkaen eri toimenpiteillä pyrkinyt lisäämään maidon ja maitotuotteiden kulutusta, esimerkiksi tukemalla tiettyjen maitotuotteiden kulutusta, tukemalla koululaisten maidonkulutusta ja maksamalla vientitukea maailmanmarkkinoille tapahtuvan viennin lisäämiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>13.</NO.P><TXT>Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan olleet riittäviä tarjonnan ja kysynnän välisen epätasapainon korjaamiseksi. Tämän vuoksi neuvosto antoi <DATE ISO="19770517">17.5.1977</DATE> asetuksen (ETY) N:o 1079/77 yhteisvastuumaksusta ja toimenpiteistä maidon ja maitotuotteiden markkinoiden laajentamiseksi.<NOTE NOTE.ID="E0010" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="131" DATE.PUB="1977" PAGE.FIRST="6">EYVL 1977 L 131, s. 6</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> Asetuksen tarkoituksena oli saada tuottajat osallistumaan ylituotannon kustannuksiin kantamalla meijereihin toimitetuilta maitomääriltä maksu, jonka suuruus oli 1,5—4 prosenttia tavoitehinnasta. Lisäksi neuvosto antoi <DATE ISO="19770517">17.5.1977</DATE><?PAGE NO="I-965"?> asetuksen (ETY) N:o 1078/77 maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisestä luopumista ja lypsykarjan tuotannon muuttamista koskevasta palkkiojärjestelmästä.<NOTE NOTE.ID="E0011" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="131" DATE.PUB="1977" PAGE.FIRST="1">EYVL 1977 L 131, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> Asetuksen johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen mukaan sen tarkoitus on tukea tuottajien pyrkimystä lopettaa maidontuotanto ja maitotuotteiden pitäminen kaupan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tuottajille, jotka luopuivat maidon ja maitotuotteiden kaupan pitämisestä viideksi vuodeksi tai sitoutuivat muuttamaan nautakarjansa maitoa tuottavista lihaa tuottaviksi neljän vuoden ajaksi, maksettiin julkisista varoista Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston ohjausosaston ja tukiosaston rahoittamaa korvausta.</TXT><P>Asetuksen kolmannessa perustelukappaleessa todetaan:</P><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>— — palkkioiden määrä on vahvistettava tasolle, jonka myötä niitä voidaan pitää tietynlaisena korvauksena kyseisten tuotteiden kaupan pitämisestä saatavien tulojen menetyksestä — —.<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>14.</NO.P><TXT>Neuvosto otti maidontuotannon rajoittamiseksi käyttöön myös kiintiöjärjestelmän. Se otettiin käyttöön vuonna 1984 maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 804/68 muuttamisesta <DATE ISO="19840331">31 päivänä maaliskuuta 1984</DATE> amiecuiia neuvoston asetuksella (ETY) N:o 856/84<NOTE NOTE.ID="E0012" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="090" DATE.PUB="1984" PAGE.FIRST="10">EYVL 1984 L 90, s. 10</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE>. Siitä lähtien kiintiöjärjestelmä on ollut keskeinen tarjontaa rajoittava tekijä.</TXT></NP><NP><NO.P>15.</NO.P><TXT>Yhteisö otti käyttöön edellä mainitut toimenpiteet, jotta ylituotantoa olisi voitu vähentää muulla tavalla kuin hintoja alentamalla. Silloin katsottiin, että suora hinnanalennus, joka olisi riittävän suuri tasapainon saavuttamiseksi markkinoilla, vähentäisi maataloustuottajien tuloja jyrkästi.<NOTE NOTE.ID="E0013" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Tilintarkastustuomioistuimen erikoisraportti n:o 4/93 kiintiöjärjestelmän käyttöönotosta maidontuotannon rajoittamiseksi sekä komission vastaus siihen (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="012" DATE.PUB="1994" PAGE.FIRST="1">EYVL 1994 C 12, s. 1</REF.DOC.OJ> ja s. 11).</P></NOTE> Näin suurella tulojen vähentymisellä olisi ollut merkittäviä sosiaalisia ja alueellisia seurauksia.</TXT></NP><NP><NO.P>16.</NO.P><TXT>Asetus N:o 1336/86 on siten nähtävä osana sitä toimenpiteiden sarjaa, jolla yhteisö yrittää rajoittaa maidontuotantoa siten, etteivät maataloustuottajien tulot äkillisesti vähene. Asetus N:o 1336/86 on itse asiassa monessa suhteessa jatkoa asetukselle N:o 1078/77, tosin asetuksessa N:o 1336/86 edellytetään tuottajan luopuvan maidontuotannosta lopullisesti eikä vain tietyksi ajaksi kuten asetuksessa N:o 1078/77.</TXT></NP><?PAGE NO="I-966"?><NP><NO.P>17.</NO.P><TXT>On lisäksi huomattava, että asetus N:o 1336/86 ei ole ainoa asetus, jossa säädetään tuotannon lopettamisen tai rajoittamisen takia tuottajille yhteisön varoista maksettavista hyvityksistä. Tällaisia asetuksia on itse asiassa paljon. Tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille <DATE ISO="19920630">30 päivänä kesäkuuta 1992</DATE> annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1765/92<NOTE NOTE.ID="E0014" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="181" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="12">EYVL 1992 L 181, s. 12</REF.DOC.OJ> (korjaukset: <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="208" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="34">EYVL 1992 L 208, s. 34</REF.DOC.OJ> ja <REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="090" DATE.PUB="1993" PAGE.FIRST="37">EYVL 1993 L 90, s. 37</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> säädetään tuottajille maksettavasta kesannointikorvauksesta. Yhteisön omenatuotannon tervehdyttämisestä <DATE ISO="19900507">7 päivänä toukokuuta 1990</DATE> annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1200/90<NOTE NOTE.ID="E0015" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="119" DATE.PUB="1990" PAGE.FIRST="63">EYVL 1990 L 119, s. 63</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> säädetään omenantuottajille omenatarhojen viljelystä poistamisen ja niiden uudelleen istuttamatta jättämisen johdosta maksettavasta korvauksesta (2 artikla). Lopullisen viininviljelyalueista luopumisen korvauksen myöntämisestä viinivuosiksi 1988/1989—1995/1996 <DATE ISO="19880524">24 päivänä toukokuuta 1988</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1442/88<NOTE NOTE.ID="E0016" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="132" DATE.PUB="1988" PAGE.FIRST="3">EYVL 1988 L 132, s. 3</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> sisältää vastaavat säännökset viiniköynnösten osalta. Yleisemmin maatalousalaa koskevaan, asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) ohjausosaston osalta <DATE ISO="19881219">19 päivänä joulukuuta 1988</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4256/88<NOTE NOTE.ID="E0017" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="374" DATE.PUB="1988" PAGE.FIRST="25">EYVL 1988 L 374, s. 25</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 5 artikla sisältää luettelon niistä maatalouden rakenteiden mukauttamiseen tähtäävistä jäsenvaltioiden toimenpiteistä, joihin voi saada rahoitusta yhteisön rakennerahastoista. Rakennerahastojen toiminnan yhteensovittamisesta keskenään sekä Euroopan investointipankin toiminnan ja muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun asetuksen (ETY) N:o 2052/88 soveltamisesta <DATE ISO="19881219">19 päivänä joulukuuta 1988</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4253/88<NOTE NOTE.ID="E0018" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="374" DATE.PUB="1988" PAGE.FIRST="1">EYVL 1988 L 374, s. 1</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 21 artiklan 6 kohdan mukaan näiden jäsenvaltioiden toimenpiteiden, joihin edellä on viitattu, tavoitteena voi olla maataloustulon tukeminen.</TXT></NP><NP><NO.P>18.</NO.P><TXT>Maatalousalan ulkopuolelta voidaan mainita sisävesiliikenteen rakenteellisista parannuksista <DATE ISO="19890427">27 päivänä huhtikuuta 1989</DATE> annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1101/89<NOTE NOTE.ID="E0019" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="116" DATE.PUB="1989" PAGE.FIRST="25">EYVL 1989 L 116, s. 25</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE>, jossa säädetään Reinillä liikennöivän kaluston ylikapasiteetin vähentämiseksi alusten omistajille maksettavasta romutuskorvauksesta. Tämän asetuksen mukaisia korvauksia ei kuitenkaan makseta yhteisön budjettivaroista vaan alan toiminnan harjoittajilta perityistä maksuista muodostetusta rahastosta.</TXT></NP><NP><NO.P>19.</NO.P><TXT>Kaikella edellä mainitulla yhteisön lainsäädännöllä on yhteinen piirre: tuotteiden tuottajille ja palveluiden suorittajille tarjotaan rahoitusta hyvitysten, palkkioiden ja tulotuen muodossa, jotta he mukauttaisivat tarjontaa kulloinkin kyseessä olevan markkinan säätelyn helpottamiseksi. On selvää, että asetus N:o 1336/86 on vain yksi niistä monista asetuksista, joiden tavoitteena on<?PAGE NO="I-967"?> saada tuottajat tai palveluiden suorittajat vähentämään tarjontaa.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Asianosaisten väitteet</P></TI></TITLE><NP><NO.P>20.</NO.P><TXT>Sekä Saksan että Italian hallitukset katsovat, että maidontuottaja sitoutuessaan luopumaan tuotannosta suorittaa kuudennen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisen palvelun ja että tuottajan siitä saama korvaus on direktiivin 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdan mukaan verotettava rahasuoritus.</TXT></NP><NP><NO.P>21.</NO.P><TXT>Saksan hallituksen väitteen lähtökohtana on se, että asetuksen N:o 1336/86 soveltamisesta aiheutuva liiketoimi on kuudennen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukainen vastikkeellinen suoritus, josta on kannettava arvonlisävero. Hallituksen mukaan palkkion maksaminen ja tuotannosta luopumiseen sitoutuminen ovat keskinäisessä riippuvuusuhteessa. Siitä seuraa, että maidontuottajan suorittaman palvelun ja korvauksen maksamisen välillä on suora yhteys, joka asiassa Staatssecretaris van Financiën vastaan Coöperatieve Aardappelenbewaarplaats GA annetun tuomion<NOTE NOTE.ID="E0020" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="154/80" YEAR="1981" PAGE.ECR="445">154/80, tuomio <DATE ISO="19810205">5.2.1981</DATE> (Kok. 1981, s. 445)</REF.DOC.ECR>. Ks. myös asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-16/93" YEAR="1994" PAGE.ECR="I-743">C-16/93, Tolsma v. Inspecteur der Omzetbelasting, tuomio <DATE ISO="19940303">3.3.1994</DATE> (Kok. 1994, s. I-743)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> mukaan on välttämätön, jotta liiketointa voitaisiin direktiivin mukaan pitää verotettavana. Saksan hallitus väittää lisäksi, että maidontuotannosta luopumiseen sitoutuminen on 6 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu palvelu, joka käsittää velvoitteen pidättyä tietystä teosta, tässä tapauksessa maidontuotannosta. Tuottajalle maksettava korvaus on maidontuotannosta luopumiseen sitoutumisesta maksettu hinta, joten sen määrä on direktiivin 11 artiklan mukainen veron peruste.</TXT></NP><NP><NO.P>22.</NO.P><TXT>Italian hallitus toteaa, että asetuksen N:o 1336/86 nojalla maksettu palkkio ei ole tarkoitettu korvaukseksi karjan hävittämisestä vaan se on korvaus sitoutumisesta maidontuotannosta luopumiseen. Vaikka palkkiojärjestelmä onkin otettu käyttöön yleisen edun vuoksi, sillä ei ole merkitystä toimien verotuksellista luonnetta arvioitaessa. Italian hallituksen mukaan tuottajan toimenpide, jolla hän luopuu maidontuotannosta, on luonteeltaan taloudellinen, koska hän saa rahallisen korvauksen siihen sitoutumisestaan.</TXT></NP><NP><NO.P>23.</NO.P><TXT>Sekä Ranskan hallitus että komissio katsovat, että luopuessaan maidontuotannosta tuottaja ei suorita kuudennen direktiivin<?PAGE NO="I-968"?> mukaista verotettavaa palvelua. Ranskan hallitus toteaa, että sitoutuminen maidontuotannosta luopumiseen ei ole direktiivin 2 artiklassa tarkoitettu verollinen tavaran luovutus tai palvelun suoritus eikä sitä voida pitää 6 artiklan 1 kohdassa määriteltynä palveluna. Se huomauttaa, että maidontuottaja ei suorita mitään yksilöityä palvelua korvauksen maksavalle elimelle vaan suoritettu palvelu on yleisluonteisempi ja se on suoritettu yleisen edun nimissä. Ranskan hallitus toteaa edelleen, että yleisen edun näkökohta otetaan huomioon hyvitysten suuruudesta päätettäessä ja hyvitysten suuruus voi vaihdella jäsenvaltioittain tai, kuten Ranskassa, hyvitykset voidaan mukauttaa tiettyyn tuotantomäärään. Ranskan hallituksen mukaan tietylle tuottajalle maksetun hyvityksen ja hyvityksen maksajan muka saaman hyödyn välillä ei ole mitään suoraa yhteyttä. Tämän vuoksi hyvityksen määrä ei ole direktiivin 11 artiklan mukainen veron peruste. Lopuksi Ranskan hallitus huomauttaa, että hyvitys ei voi olla direktiivin 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettua liiketoimien hintaan suoraan liittyvää tukea, koska maidontuottaja ei luovuta mitään tavaraa tai suorita mitään sellaista palvelua, josta asiakkailta veloitettaisiin hinta.</TXT></NP><NP><NO.P>24.</NO.P><TXT>Komissio väittää samoin kuin Ranskan hallitus, että asetuksen N:o 1336/86 tarkoittama toimenpide ei ole direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukainen verollinen palvelun suoritus. Komission mukaan liiketoimen verollisuuden edellytyksenä on, että on olemassa palvelun suorittaja, joka suorittaa palvelun, josta on välitöntä ja erikseen sen vastaanottajalle koituvaa hyötyä. Vaikka hyvityksen maksava kansallinen interventioelin ja maidontuottaja ovat keskinäisten sitoumustensa velvoittamia, interventioelintä ei silti voida pitää tuottajan suorittaman palvelun vastaanottajana. Komission mukaan tuottajan ei myöskään voida katsoa suorittavan interventioelimelle mitään palvelua. Komissio toteaa, että tämä tilanne on verrattavissa siihen, että matkustaja ryhtyy auton sijasta käyttämään junaa, koska junalippujen hinnat ovat alhaisia valtion tuettua niitä maantieliikenteen vähentämiseksi. Junamatkustaja siis saa hyvitystä halvemman lipunhinnan muodossa mutta ei oikeudellisessa mielessä suorita mitään muuta palvelua kuin sen, että hän myötävaikuttaa yleisen edun mukaisen tavoitteen toteutumiseen. Komissio katsoo, että mikäli direktiivin 2 artiklan 1 kohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa tulkitaan sen esittämällä tavalla, on tarpeetonta harkita, oksiko matkustajan näin saama hyvitys 11 artiklan mukainen veron peruste.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Oikeudellinen arviointi</P></TI></TITLE><NP><NO.P>25.</NO.P><TXT>Ennen kuin kansallisen tuomioistuimen kysymykseen voidaan vastata, on tarpeen tarkastella yhteisön liikevaihtoverolainsäädännön<?PAGE NO="I-969"?> tavoitteita ja sillä käyttöön otetun veron ominaispiirteitä. Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta <DATE ISO="19670411">11 päivänä huhtikuuta 1967</DATE> annetun neuvoston ensimmäisen direktiivin 67/227/ETY<NOTE NOTE.ID="E0021" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P><REF.DOC.OJ COLL="P" NO.OJ="071" DATE.PUB="1967" PAGE.FIRST="1301">EYVL 1967, 71, s. 1301</REF.DOC.OJ>.</P></NOTE> 2 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän periaatteena on soveltaa tavaroihin ja palveluihin yleistä kulutukseen kohdistuvaa veroa, joka on täsmälleen suhteutettu tavaroiden ja palvelujen hintoihin, riippumatta tätä verotusvaihetta edeltävässä tuotannossa ja jakelussa suoritettujen liiketoimien lukumäärästä.</P><P>Jokaisesta liiketoimesta on kannettava tavaran tai palvelun hinnan perusteella tähän tavaraan tai palveluun sovellettavan verokannan mukaan laskettu arvonlisävero, josta on vähennetty hinnan muodostavista osista välittömästi kannetun arvonlisäveron määrä.<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>26.</NO.P><TXT>Arvonlisävero on siten yleinen tavaroiden ja palveluiden kulutukseen kohdistuva vero. Arvonlisäverolainsäädäntöön sisältyvän verotuksellisen neutraaliuden tavoitteen mukaisesti kuudennen direktiivin 5 artiklassa tavaroiden luovutukselle annettu määritelmä ja 6 artiklan 1 kohdassa palveluiden suoritukselle annettu edellisen määritelmän vastakohtamääritelmä, että veron soveltamisala on riittävän laaja kattaakseen kaikki kulutuksen muodot.<NOTE NOTE.ID="E0022" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Farmer ja Lyal: EC Tax Law, Oxford 1994, s. 93.</P></NOTE> Siten esimerkiksi myös pelkkää velvoitetta pidättyä tietystä teosta pidetään palveluna.<NOTE NOTE.ID="E0023" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Kuudennen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan 2 luetelmakohta.</P></NOTE> Merkityksetöntä on myös se, onko tavaran luovutus tai palvelun suoritus tapahtunut viranomaisen määräyksestä tai suoraan lain nojalla.<NOTE NOTE.ID="E0024" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Ks. kuudennen direktiivin 5 artiklan 4 kohdan a alakohta ja 6 aruklan 1 kohdan 2 alakohdan 3 luetelmakohta.</P></NOTE> Myöskään sillä seikalla ei ole merkitystä, että tietyistä palveluista, kuten energianjakelusta, teleliikenteestä tai kuljetuspalveluista, perittävistä maksuista on säädetty lailla.<NOTE NOTE.ID="E0025" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Em. Farmer ja Lyal, s. 125.</P></NOTE></TXT></NP><NP><NO.P>27.</NO.P><TXT>Veron soveltamisalaa rajoittaa kuitenkin sen luonne kulutusverona. Kyseessä on oltava tavaran luovutus tai palvelun suoritus selvästi erotettavissa olevalle vastaanottajalle hänen maksamaansa tai kolmannen osapuolen maksamaa vastiketta vastaan. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa tämä vaatimus ei täyty. Kuten edellä olevista 9—17 kohdista selvästi käy ilmi, yhteisö ei hanki tavaroita tai vastaanota palveluita omaan käyttöönsä vaan pyrkii yleisen edun nimissä edistämään yhteisön maitomarkkinoiden toimintaa, kun se toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välityksellä maksaa maidontuottajille hyvitystä maidontuotannon lopettamisesta aiheutuneista tulonmenetyksistä. Tämä asia eroaa selvästi niistä tapauksista, joiden on väitetty<?PAGE NO="I-970"?> olevan samanlaisia, esimerkiksi tapauksesta, jossa liiketoimintansa myynyt henkilö antaa sen ostajalle sitoumuksen olla perustamatta kilpailevaa liikettä; tässä ostaja vastaanottaa palvelun, josta on hänelle henkilökohtaista hyötyä ja jonka sisältönä on myyjän velvollisuus pidättyä tietystä teosta. Tämä asia voidaan selvästi erottaa myös niistä tapauksista, joissa viranomainen hankkii tavaroita tai palveluita viranomaistoimintaansa varten, esimerkiksi ostaessaan toimistotarvikkeita ja -kalusteita tai pakkolunastaessaan maata tienrakennusta varten. Näissä tapauksissa viranomainen on samassa asemassa kuin yksityinen kuluttaja. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei sen enempää yhteisön kuin kansallisiakaan viranomaisia voida pitää palvelun vastaanottajina.</TXT></NP><NP><NO.P>28.</NO.P><TXT>Myöskään maidontuotantoa jatkavia maataloustuottajia ei voida pitää tuotannon lopettaneiden maataloustuottajien suorittaman palvelun vastaanottajina. He kylläkin saavat etua siitä, että asetuksella N:o 1336/86 otettiin käyttöön maidontuotannon lopettamisohjelma, jolloin he saattoivat jatkaa maidontuotantomarkkinoilla ilman sellaista tavoitehintojen alentamisesta seurannutta tulojen vähentymistä, joka olisi tapahtunut, ellei lopettamisohjelmaa olisi otettu käyttöön. Tätä etua on kuitenkin pidettävä pelkästään teoreettisena eikä sen määrää myöskään voida laskea. Samanlaista etua saavat sitä paitsi kaikki yrittäjät, jotka toimivat sellaisilla markkinoilla, joiden toimintaan viranomaiset yleisen edun vuoksi puuttuvat ylitarjonnan vähentämiseksi ja hintojen tukemiseksi.</TXT></NP><NP><NO.P>29.</NO.P><TXT>Se, että tässä asiassa ei ole kyseessä todellinen tavaran tai palvelun kulutus, erottaa sen aikaisemmin esillä olleista tapauksista, kuten asiasta Apple and Pear Development Council vastaan Commissioners of Customs and Exise.<NOTE NOTE.ID="E0026" NUMBERING.CONTINUED="YES"><P>Asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="102/86" YEAR="1988" PAGE.ECR="1443">102/86, Apple and Pear Development Council (Kok. 1988, s. 1443)</REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Kyseisessä asiassa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että Development Councilin omenan- ja päärynänkasvattajilta perimää pakollista maksua, jolla se rahoitti toimintansa alan edunvalvojana, ei ollut pidettävä suoritetusta palvelusta maksettuna vastikkeena. Minusta näyttää kuitenkin siltä, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomion perusteena ei niinkään ole ollut se seikka, että asiassa puuttui selvästi erotettavissa oleva asiakasryhmä, jolle palvelu olisi suoritettu, vaan se, että pakollinen maksu perittiin tilanteessa, jossa maksun suuruuden ja yksittäisen kasvattajan saaman edun välillä ei ollut mitään yhteyttä. Mielestäni tällä ratkaisulla ei ole merkitystä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.</TXT></NP><NP><NO.P>30.</NO.P><TXT>Lopuksi katson, että veronkierron riskiä ei lisää se, että maidontuotannosta luopumista ei pidetä verollisena suorituksena. Mikäli maidontuottaja tuotannosta luopumisen yhteydessä myy siihen kuulunutta omaisuutta, tämä myynti on kuudennen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukainen verollinen tavaroiden luovutus. Direktiivin 5 artiklan 7 kohdan c alakohdan nojalla jäsenvaltiot voivat sitä paitsi rinnastaa vastikkeelliseen luovutukseen myös verovelvollisen tavaroiden hallussapidon hänen lopettaessaan verollisen liiketoimintansa, jos tavaroiden hankkiminen oikeutti arvonlisäveron vähennykseen.</TXT></NP></GR.SEQ><?PAGE NO="I-971"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>Ratkaisuehdotus</P></TI></TITLE><NP><NO.P>31.</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella katson, että Bundesfinanzhofin esittämiin kysymyksiin on vastattava seuraavasti:</TXT><P>Maataloustuottaja, joka maidontuotannosta lopullisesti luopumista koskevan hyvityksen vahvistamisesta <DATE ISO="19860506">6 päivänä toukokuuta 1986</DATE> annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1336/86 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti sitoutuu lopullisesti luopumaan maidontuotannosta, ei suorita jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta (yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste) <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin (77/388/ETY) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua verollista palvelua vastiketta vastaan. Tuotannosta luopumisen takia saatu korvaus ei ole direktiivin mukaan tuloverotusta.</P></NP></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>