José Imbernon Martinezin espanjalainen puoliso ja heidän kaksi lastansa, jotka olivat syntyneet vuosina 1974 ja 1978, jäivät asumaan Espanjaan, jossa puolisolla selvitysten mukaan ei ollut ansiotöitä eikä muita tulolähteitä.

José Imbernon Martinez sai vuonna 1988 Espanjassa ajalta 1.1.1988—30.8.1988 työttömyyskorvausta 33030 Espanjan pesetaa (ESP), joka vastaa 4000,59 Saksan markkaa (DEM), kun taas työstään palkansaajana Saksassa hänen tulonsa vuoden 1988 loppuosalta olivat 9923 DEM.

Saksalainen Bundesanstalt für Arbeit, Kindergeldkasse, maksoi José Imbernon Martinezille syyskuusta 1988 lähtien täydet lapsilisät hänen kahdesta lapsestaan. Lisäksi Saksan veroviranomaiset myönsivät vuoden 1988 verotuksen yhteydessä vähennyksen José Imbernon Martinezin kahden lapsen perusteella, lama vähennys myönnettiin Saksan tuloverolain, Einkommensteuergesetzm (jäljempänä EStG) 33 a pykälän perusteella, jonka mukaan erityisissä tapauksissa voidaan verotuksessa myöntää vähennys muun muassa lasten perusteella henkilöille, joilla muuten ei ole oikeutta tehdä lasten perusteella vähennystä verotettavista tuloista. Myönnettyä vähennystä oli pienennetty suhteessa tavalliseen lasten perusteella tehtävään vähennykseen, sillä vähennys oli laskettu suhteutettuna aikaan ja kattoi vain ne vuoden 1988 kuukaudet, jotka José Imbernon Martinez oli asunut Saksassa.

José Imbernon Martinez haki lapsilleen 26.3.1990 Saksan lapsilisälain, Bundeskindergeldgesetzin (jäljempänä BKGG) 11 a pykälän 1 momentin mukaisesti lapsilisän täydennystä, joka olisi ollut 91 DEM kuussa. Hänelle myönnettiin 29.5.1990 kokonaisuudessaan 11 DEM:n suuruinen kuukausittainen täydennys kiistanalaiselle ajanjaksolle, mutta hakemus BKGG:n 11 a pykälän 1 kohdan mukaisen lapsilisän täydennyksen saamiseksi hylättiin epäsuorasti.

José Imbernon Martinez valitti 6.6.1990 päivätyllä kirjelmällä tästä päätöksestä vedoten siihen, että asetuksen N:o 1408/7173 artiklan mukaisen niin sanotun asumisolettaman perusteella hänen osaltaan olisi katsottava, että hänen puolisonsa ja lapsensa olisivat asuneet Saksassa. Tämän seurauksena hänellä olisi yhtäältä oikeus tehdä lapsien perusteella vähennys verotettavista tuloistaan ja toisaalta oikeus siihen, että hänen verotuksensa toimitettaisiin puolisoiden yhteisverotusta koskevien säännöksien (splitting) perusteella ja näin ollen hänellä olisi myös oikeus BKGG:n 11a pykälän 1 momentin mukaiseen tavallisen lapsilisän täydennykseen.

Valitus hylättiin 23.8.1990 tehdyllä päätöksellä, minkä jälkeen José Imbernon Martinez nosti 10.9.1990 asiassa kanteen Sozialgericht Nürnbergissä.

1.Merkitseekö asetuksen (ETY) N:o 1408/71 73 artiklassa vahvistettu asumisolettamaa koskeva sääntö, että henkilöitä, joilla on oikeus perheavustuksiin ja joiden lapset asuvat toisen jäsenvaltion alueella, on Bundeskindergeldgesetzen. (Saksan lapsilisälain, BKGG) 11 a pykälän ja siinä viitattujen verosäännösten yhteydessä kohdeltava niin kuin heidän lapsensa asuisivat BKGG:n soveltamisalueella ?2.a)Merkitseekö asetuksen (ETY) N:o 1408/71 73 artiklassa vahvistettu asumisolettamaa koskeva sääntö, että henkilöitä, joilla on oikeus perheavustuksiin ja joiden puolisot asuvat toisen jäsenvaltion alueella, on BKGG:n 11 a pykälän ja siinä viitattujen verosäännösten yhteydessä kohdeltava niin kuin heidän puolisonsa asuisivat BKGG:n soveltamisalueella?2.b)Jos kysymykseen 2. a) vastataan myöntävästi, onko hakijaa kohdeltava niin kuin tuloveron sellainen määrä, joka seuraa veroasteikon {tarifliche Einkommensteuer, toisin sanoen tuloveron määrä ennen mitään mahdollisia vähennyksiä) soveltamista, olisi laskettu Einkommensteuergesetzm (EStG — tuloverolain) 32 a pykälän 5 momentin mukaisesti?

EStG:n 2 pykälän 7 momentin mukaan tulovero peritään tavallisesti verovuodelta. Jos verovelvollisuus ei kuitenkaan ole kestänyt koko kalenterivuotta, kalenterivuoden asemesta vero peritään siltä ajanjaksolta, jolta asianomainen henkilö on verovelvollinen Saksassa.

EStG:n 26 pykälän 1 momentin mukaan puolisot, jotka molemmat ovat rajoittamattomasti verovelvollisia Saksassa, voivat valita joko erillisverotuksen tai yhteisverotuksen (ns. splitting-järjestelmän). Jos puolisot valitsevat yhteisverotuksen, 26 b pykälästä seuraa, että puolisoiden tulot lasketaan yhteen, minkä jälkeen yhteenlaskettuja tuloja verotetaan niin kuin kumpikin olisi ansainnut puolet niistä. Jos toisella puolisolla on suuret tulot ja toisella pienet tulot tai ei ollenkaan tuloja, splittingin soveltamisesta seuraa, että puolisoiden verotettava tulo tasataan niin, että tuloveroasteikon progressiivisuus Leventyy.

Lain 32 pykälän 6 momentissa säädettiin lisäksi seuraavaa:

Verovelvollisen tuloista vähennetään 2052 DEM jokaisen huollettavana olevan lapsen perusteella. Jos puolisoja yhteisverotetaan 26 ja 26 b pykälän mukaisesti, tuloista vähennetään 4104 DEM silloin kun lapsi on molempien puolisoiden lapsi.

Sellaisten lasten perusteella, joista edunsaajalla on oikeus tuloverolain 32 pykälän 6 momentin mukaiseen vähennykseen, maksettavia lapsilisiä korotetaan 6 momentin perusteella lasketulla täydennyksellä, kun edunsaajan verotettava tulo ... on perusvähennystä pienempi ... Verotettava tulo otetaan huomioon siltä osin kuin verotus on toimitettu sen pohjalta; tarvittaessa verotettava tulo voi olla negatiivinen määrä. Silloin kun tuloveroasteikon mukainen tulovero on laskettu tuloverolain 32 a pykälän 5 tai 6 momentin mukaisesti, perusvähennys korvataan perusvähennyksen kaksinkertaisella määrällä.

1.Turvataan työntekijöiden vapaa liikkuvuus yhteisössä viimeistään siirtymäkauden päättyessä.

ETY:n perustamissopimuksen, joka allekirjoitettiin 25.3.1957, 8 artiklan mukaan yhteismarkkinat toteutetaan asteittain kahdentoista vuoden siirtymäkauden kuluessa.

Työntekijällä, joka on muun jäsenvaltion kuin Ranskan lainsäädännön alainen, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin, joista säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, niin kuin he asuisivat tässä valtiossa.

José Imbernon Martinez esittää lisäksi, että häntä on kohdeltu syrjivästi, mikä vastaa asiassa Schumacker

Asia C-279/93, Schumacker, tuomio 14.2.1995, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.

Espanjan hallituksen käsityksen mukaan ei näin ollen ole mahdollista vaatia, kuten BKGG:n 11a pykälän 1 momentissa vaaditaan, että lapsen perusteella maksettavan lapsilisän täydennys edellyttää sitä, että lapsen asuinpaikka on Saksassa, koska tämä vaarantaa työntekijän perheen oikeuden asua toisessa jäsenvaltiossa ja vaikuttaa työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen yhteisössä. Asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan säännöstä on tämän vuoksi sovellettava niin BKGG:n 11a pykälän 1 momenttiin kuin niihin vero-oikeudellisiin säännöksiin, joihin BKGGrn 11a pykälän 1 momentissa viitataan.

Jos yhteisöjen tuomioistuin ei ole samaa mieltä tästä, komissio on esittänyt, että BKGG:n 11 a pykälän 1 momentin mukainen lapsilisän täydennys on perhe-etuus ja sen vuoksi siihen on sovellettava asetuksen N:o 1408/71 73 artiklaa.

Sellaisen lapsen perusteella, joka ei ole ollut rajoittamattomasti verovelvollinen kalenterivuoden alussa eikä ole tullut rajoittamattomasti verovelvolliseksi kalenterivuoden aikana, vähennys voidaan tehdä vain, jos se on välttämätöntä ja kohtuullista ottaen huomioon olosuhteet valtiossa, jossa lapsen asuinpaikka on.

Kun on kysymys lapsesta, joka asuu jossain jäsenvaltiossa, katsotaan Saksan hallituksen ilmoituksen perusteella jatkossa verovelvollisen verotuksessa aina välttämättömäksi ja kohtuulliseksi vähentää lapsesta aiheutuvien kulujen määrä. Hallituksen käsityksen mukaan muista jäsenvaltioista peräisin olevien työntekijöiden verotuksessa ei enää käytännössä tehdä eroa sillä perusteella, onko näiden työntekijöiden lasten asuinpaikka Saksassa vai jossain muussa jäsenvaltiossa.

Tämän asian osalta Saksan hallitus esitti, että liittovaltion valtiovarainministeriö on 10.8.1992 päivätyssä kirjelmässään määrännyt, että kalenterivuodesta 1992 lähtien lapsiin liittyvien kulujen osalta ei enää pienennetä EStG:n 33 a pykälän mukaista ylimääräistä täydennystä, eikä sitä myöskään pienennetä edelliseltä kalenterivuodelta, jos verotus tältä aiemmalta vuodelta on vielä vahvistamatta. Saksan viranomaiset ovat tällä perusteella myöntäneet José Imbernon Martinezille lapsilisän vaaditun täydennyksen.

Saksan hallitus on lopuksi ilmoittanut, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Schumacker antaman tuomion mukaisesti toisista jäsenvaltioista peräisin olevia työntekijöitä kohdellaan jatkossa niin kuin heidän puolisonsa asuisivat Saksassa.

Saksan hallitus on myös sitä mieltä, että yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Schumacker antamaa tuomiota täytyy soveltaa vastaavasti tässä asiassa.

... yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian todellisten olosuhteiden perusteella ratkaista, onko ennakkoratkaisun saaminen tarpeellista tuomion antamiseksi ...

Vrt. viimeisin tätä koskeva tuomio asiassa C-30/93,/BACATEL Electronics Vertriebs, tuomio 2.6.1994 (Kok. 1994, s. I-2305, kohta 18).

Ennakkoratkaisupyyntö ei yhteisöjen tuomioistuimen käytännön mukaan menetä yhteyttään pääasian tosiasioihin vain sen johdosta, ettei pyynnön perustana olevaa riitaa näytä olevan — tai ei enää näytä olevan — yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjen tietojen perusteella.

Vrt. esimerkiksi asia 86/78, Peureux, tuomio 13.3.1979 (Kok. 1979, s. 897, 6 kohu) ja asia C-3/90, Bernini, tuomio 26.2.1992 (Kok. 1992, s. I-1071, 10 kohu).

Tuskin myöskään voidaan antaa merkitystä sille, että Saksan hallitus aikoo jatkossa vastaavissa asioissa tulkita Saksan verosäännöksiä niin, että muista jäsenvaltioista peräisin olevien työntekijöiden puolisoiden ja lasten asuinpaikan katsotaan olevan Saksassa, jotta vastaavanlaisia riitoja ei esiintyisi. Kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen välistä yhteistyötä ja selkeää tehtävien jakoa koskevassa perustamissopimuksen 177 artiklassa ei yhteisöjen tuomioistuimelle anneta toimivaltaa tutkia ennakkoratkaisupyynnön perusteita tai esitettyjen kysymysten asiaankuuluvuutta.

Vrt. asia C-297/89, Ryborg, tuomio 23.4.1991 (Kok. 1991, s. I-1943, 9 kohta), ja vastaavasti asia 111/75, Mazzalai, tuomio 20.5.1976 (Kok. 1976, s. 657, 9 kohu) ja asia C-83/91, Mcilicke, tuomio 16.7.1992 (Kok. 1992, s. I-4871, 24 kohta).

Sen enempää ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kirjelmästä, jossa tuomioistuin pitää kiinni pyynnöstään saada ennakkoratkaisu esitettyihin kysymyksiin, kuin myöskään yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä seikoista ei ilmene, ettei ennakkoratkaisupyynnön perustana olevaa asiaa enää käsiteltäisi. Tämän vuoksi esitettyjä kysymyksiä ei voida myöskään jättää tutkimatta sillä perusteella, ettei ennakkoratkaisua enää tarvittaisi asian ratkaisemiseksi.

Vrt. asia C-159/90, Grogan, tuomio 4.10.1991 (Kok. 1991, s. I-4685, 12 kohta); asia 338/85, Pardini, tuomio 21.4.1988 (Kok. 1988, s. 2041, U kohta) ja asia C-343/90, Lourenço Dias, tuomio 16.7.1992 (Kok. 1992, s. I-4673, 18 kohu).

Olen kuitenkin samaa mieltä komission kanssa siitä, että ensin on välttämätöntä ratkaista, estetäänkö työntekijöiden vapaata liikkuvuutta yhteisössä koskevassa perustamissopimuksen 48 artiklassa saksalaisten säännösten kaltaiset kansalliset säännökset. Viittaamalla joukkoon kansallisia verosäännöksiä saksalaisissa säännöksissä asetetaan sellaisen työntekijän, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen ja joka ottaakseen vastaan työpaikan on muuttanut asumaan toiseen jäsenvaltioon, perhe-etuuksien saamisen edellytykseksi se, että asianosaisen puoliso ja lapset myöskin muuttavat asumaan sinne tai että heidän tavanomainen oleskelupaikkansa on samassa jäsenvaltiossa kuin työntekijän.

Jos toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan työntekijän tällaista kohtelua koskevien säännösten ei voida katsoa olevan yhteensopivia perustamissopimuksen 48 artiklan kanssa, ei ole syytä ottaa kantaa asetuksen N:o 1408/71 73 artiklan asumisolettamaa koskeviin konkreettisiin kysymyksiin.

Tilanne kysymyksessä olevassa asiassa oli sellainen, että Belgian kansalainen Roland Schumacker asui Belgiassa, mutta oli töissä Saksan liittotasavallassa. Myös Roland Schumackerin vaimo asui Belgiassa, missä hänellä ei kuitenkaan ollut mitään tuloja. Roland Schumacker pyysi tällöin Saksan veroviranomaisia määräämään hänen tuloistaan menevän lähdeveron muun muassa splitting-järjestelmän perusteella, mutta pyyntö hylättiin viittaamalla siihen, että puoliso ei asunut Saksassa.

Yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan ottanut ensin kantaa siihen, sovelletaanko perustamissopimuksen 48 artiklassa määrättyä syrjintäkieltoa myös kansallisiin vero-oikeudellisiin säännöksiin, kun se lausui seuraavaa:

Perustamissopimuksen 48 artiklaa on tulkittava niin, että sillä voidaan rajoittaa jäsenvaltion oikeutta määrätä, millä edellytyksillä toisen jäsenvaltion kansalainen on verovelvollinen tuloistaan, jotka hän ansaitsee ensimmäiseksi mainitun jäsenvaltion alueella, tai sillä voidaan rajoittaa jäsenvaltion oikeutta määrätä tarkemmat ehdot sellaisen tulon verottamiselle, koska jäsenvaltio ei tämän artiklan nojalla voi välittömiä veroja periessään kohdella toisen jäsenvaltion kansalaista, joka on käyttänyt vapaan liikkumisen oikeutta ja saanut työtä ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella, vähemmän suotuisasti kuin omaa kansalaistaan, joka on vastaavassa tilanteessa (24 kohta).

Yhteisöjen tuomioistuin on tämän jälkeen ottanut kantaa siihen, milloin kysymyksessä on syrjintä, toteamalla seuraavaa:

... samanlaista kohtelua koskevilla säännöksillä ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kielletä pelkästään avointa, kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää, vaan sen lisäksi kaikenlaista piilosyrjintää, joka muita perusteita käytettäessä tosiasiallisesti johtaa samaan tulokseen (26 kohta),

ja

... vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan syrjintää ... voi olla se, että toisiinsa verrattavissa olevissa tilanteissa sovelletaan erilaisia säännöksiä tai määräyksiä tai että samaa säännöstä tai määräystä sovelletaan erilaisiin tilanteisiin (30 kohta).

Kysymykseen, onko kuvatun kaltaisessa tilanteessa kysymyksessä syrjintä, yhteisöjen tuomioistuin on vastannut seuraavasti:

Sellaisen henkilön osalta, joka asuu eri valtiossa kuin missä hän työskentelee ja joka toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa hän asuu, hankkii suurimman osan tuloistaan ja perheen melkein kaikki tulot, syrjintää on se, ettei asumis- eikä työskentelyvaltiossa oteta huomioon asianosaisen henkilökohtaista tilannetta ja perhetilannetta (38 kohta).

Yhteisöjen tuomioistuin ei katsonut, että tätä syrjintää voitaisiin perustella asiaankuuluvan verojärjestelmän yhtenäisyyden varmistamisella:

... Tällaisessa tilanteessa, jollainen nyt on kysymyksessä pääasiassa, asuinvaltio ei voi ottaa huomioon verovelvollisen henkilökohtaista tilannetta ja perhetilannetta, koska vero, joka hänen on maksettava tälle valtiolle, ei ole riittävän suuri tilanteen huomioon ottamiseksi. Kun tilanne on tällainen, merkitsee yhteisön oikeudessa noudatettu yhdenvertaisuusperiaate, että työskentelyvaltiossa on otettava huomioon sellaisen henkilön, joka asuu eri valtiossa kuin missa hän työskentelee, henkilökohtainen ja perhetilanne samalla tavalla kuin kotimaassaan asuvan kansalaisen tilanne, ja että hänelle myönnetään samat verotukselliset edut (41 kohta).

Yhteisöjen tuomioistuin ei myöskään ole todennut, että syrjintää voitaisiin perustella niillä hallinnollisilla vaikeuksilla, joita työskentelyvaltiolla on saada tietoja niistä tuloista, joita sellainen henkilö, joka asuu eri valtiossa kuin missä hän työskentelee, hankkii asumisvaltiossa:

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla ... annetun neuvoston direktiivin 77/799/ETY mukaan viranomaiset voivat saada tarpeelliset tiedot tavalla, jota voidaan verrata viranomaisia kansallisella tasolla koskevaan tapaan (45 kohta).

Edellä esitetyn perusteella yhteisöjen tuomioistuin päätti seuraavaa:

ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklaa on tulkittava niin, että siinä estetään jäsenvaltiota soveltamasta säännöstä tai määräystä, jonka mukaan työntekijää, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen ja joka asuu toisessa jäsenvaltiossa, mutta joka käy työssä ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella, verotetaan raskaammin kuin työntekijää, joka asuu ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella ja jolla siellä on sama työ, kun toisen jäsenvaltion kansalainen ... saa kaikki tai melkein kaikki tulonsa työstä ensiksi mainitussa valtiossa eikä hän saa toisesta valtiosta tuloja, jotka riittävät siihen, että häntä verotetaan siellä hänen henkilökohtainen tai perhetilanteensa huomioon ottaen.

José Imbernon Martinez asui ajanjakson 1.1.1988—30.8.1988 Espanjassa ja hankki tässä maassa tuskin yhtä kolmasosaa vuoden 1988 tuloistaan. Loppuvuoden eli 1.9.1988 lähtien Imbernon Martinez työskenteli palkansaajana Saksassa, missä hän hankki yli kaksi kolmasosaa vuoden 1988 kokonaistuloistaan. Tuona ajanjaksona hän oli rajoittamattomasti verovelvollinen Saksassa eikä hänellä ollut 1.9.1988 lähtien mitään tuloja Espanjassa.

Schumackerin ja Martinezin verotuksellinen asema oli sama, sillä molemmat hankkivat kiistanalaisena ajanjaksona kaikki tulonsa työstä Saksassa eikä kummallakaan ollut toisessa valtiossa tuona ajanjaksona tuloja, jotka olisivat olleet riittäviä, jotta heitä olisi voitu verottaa heidän perhetilanteensa huomioon ottaen.

Näiden kahden asian välinen ainoa ero on se, että José Imbernon Martinez asui asiaankuuluvana ajanjaksona Saksassa ja hänellä oli näin ollen vahvempi yhteys tähän maahan kuin Roland Schumackerilla.

Esitetyllä perusteella voidaan mielestäni päätellä, että myös tässä tilanteessa lasten perusteella tehtävää vähennystä ja puolisoiden verotusta koskevat saksalaiset verosäännökset johtavat siihen, että vastaavanlaisissa tilanteissa sovellettiin syrjiviä säännöksiä ja määräyksiä, sillä José Imbernon Martinezin osalta ei lapsilisää myönnettäessä otettu huomioon työskentelyvaltiossa eikä siinä valtiossa, jonka kansalainen hän oli, hänen henkilökohtaista tilannettaan, kun se taas otettiin huomioon niiden Saksan kansalaisten kohdalla, jotka työskentelivät Saksassa vastaavassa palkkatyössä ja jotka perheenjäsentensä kanssa asuivat Saksassa.

— ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklaa on tulkittava niin, että siinä estetään sellaiset kansalliset säännökset ja määräykset, joiden mukaan sellaisen työntekijän oikeus perhe-etuuksiin, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, mutta joka on ansiotyössä ja asuu toisessa jäsenvaltiossa, riippuu tietyistä vero-oikeudellisista edellytyksistä, jotka voivat täyttyä vain, jos työntekijän puoliso ja lapset asuvat tai jos heidän tavanomainen oleskelupaikkansa on samassa valtiossa kuin työntekijän.