<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-269/19</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CJ0269</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:954">EU:C:2020:954</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>10</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>10</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20201125">25.11.2020</DATE> – Asia C-269/19</HT></P><P><HT TYPE="SC">Banca B.</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen tuomio</HT> (ensimmäinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20201125">25 päivänä marraskuuta 2020</DATE><NOTE NUMBERING="STAR" TYPE="FOOTNOTE" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: romania.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajansuoja</KEYWORD><KEYWORD>Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 93/13/ETY</KEYWORD><KEYWORD>Ehdon kohtuuttomuuden toteamisen seuraukset</KEYWORD><KEYWORD>Kohtuuttoman ehdon korvaaminen</KEYWORD><KEYWORD>Vaihtuvan korkokannan laskentatavan hyväksyttävyys</KEYWORD><KEYWORD>Asianosaisten ohjaaminen neuvottelemaan</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C-269/19,</P><P>jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Curtea de Apel Cluj (Clujin ylioikeus, Romania) on esittänyt <DATE ISO="20190227">27.2.2019</DATE> tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen <DATE ISO="20190329">29.3.2019</DATE>, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Banca B. SA</HT></P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">A.A.A.,</HT></P></DEFENDANTS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-C. Bonichot sekä tuomarit L. Bay Larsen, C. Toader, M. Safjan ja N. Jääskinen (esittelevä tuomari),</P><P>julkisasiamies: G. Pitruzzella,</P><P>kirjaaja: A. Calot Escobar,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuille pääasian asianosaisille ja osapuolille esitetyn kehotuksen vastata kirjallisesti unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin,</VISA></GR.VISA><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Banca B. SA, edustajinaan R. Trăilescu, I.-C. Şerban, D. Cristea ja E. Tudose, avocați,</P></ITEM><ITEM><P>A.A.A., edustajanaan C. Neamţ, avocată,</P></ITEM><ITEM><P>Romanian hallitus, asiamiehinään aluksi C.-R. Canţăr, E. Gane, O.-C. Ichim ja M. Chicu, sittemmin E. Gane, O.-C. Ichim ja M. Chicu,</P></ITEM><ITEM><P>Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään Z. Lavery ja S. Brandon, avustajanaan A. Howard, barrister,</P></ITEM><?PAGE NO="2"?><ITEM><P>Euroopan komissio, asiamiehinään C. Gheorghiu, N. Ruiz García ja P. Vanden Heede,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyyntö koskee kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista <DATE ISO="19930405">5.4.1993</DATE> annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="095" PAGE.FIRST="29" DATE.PUB="1993">EYVL 1993, L 95, s. 29</REF.DOC.OJ>) 6 artiklan 1 kohdan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Banca B. SA, joka on pankkilaitos, ja A.A.A. ja jossa on kyse useiden sellaisen luottosopimuksen ehtojen väitetystä kohtuuttomuudesta ja mitättömyydestä, joka koskee A.A.A:n kyseiseltä laitokselta ottaman henkilökohtaisen lainan myöntämistä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 johdanto-osan 24. perustelukappaleessa todetaan, että jäsenvaltioiden tuomioistuimilla tai hallintoviranomaisilla on oltava käytettävissään riittävät ja tehokkaat keinot kuluttajasopimusten kohtuuttomien ehtojen soveltamisen lopettamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Kyseisen direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Sopimusehtoa, josta ei ole erikseen neuvoteltu, pidetään kohtuuttomana, jos se hyvän tavan vastaisesti aiheuttaa kuluttajan vahingoksi huomattavan epätasapainon osapuolten sopimuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien välille.<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Mainitun direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Jäsenvaltioiden on säädettävä, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen kohtuuttomat ehdot eivät sido kuluttajia niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että sopimus jää muilta osin osapuolia sitovaksi, jos sopimus voi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Saman direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Jäsenvaltioiden on kuluttajien ja kilpailevien elinkeinonharjoittajien edun vuoksi varmistettava, että on olemassa riittäviä ja tehokkaita keinoja kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Romanian oikeus</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisten sopimusten kohtuuttomista ehdoista annetulla lailla nro 193/2000 (Legea nr. 193/2000 privind clauzele abuzive din contractele încheiate între profesioniști și consumatori, jäljempänä laki nro 193/2000) saatetaan direktiivi 93/13 osaksi Romanian oikeutta.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Lain nro 193/2000 6 §:n säännösten mukaan sopimukseen sisältyvillä kohtuuttomilla ehdoilla, joiden kohtuuttomuuden sopimuspuolet ovat todenneet itse tai sen ovat todenneet lakisääteisesti toimivaltaiset elimet, ei ole vaikutuksia kuluttajaan nähden, ja sopimus pysyy voimassa kuluttajan suostumuksella vain, jos se on mahdollista vielä mainittujen ehtojen poistamisen jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Mainitun lain 7 §:ssä säädetään, että siltä osin kuin sopimus ei voi enää tuottaa vaikutuksiaan kohtuuttomiksi katsottujen ehtojen poistamisen jälkeen, kuluttajalla on oikeus vaatia sopimuksen purkamista ja hän voi tarvittaessa vaatia vahingonkorvausta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Kuluttajansuojasta annetun hallituksen asetuksen nro 21/1992 (Ordonanța Guvernului nr. 21/1992 privind protecția consumatorilor) 9 quater §:ssä, joka lisättiin hallituksen kiireellisen asetuksen nro 174/2008 (Ordonanța de urgență a Guvernului nr. 174/2008) II §:n 9 momentilla, säädetään, että rahoituspalvelujen tarjoajien on kuluttajasopimusten yhteydessä noudatettava seuraavia sääntöjä, jotka on esitetty pykälän g alakohdassa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>vaihtuvakorkoisiin luottosopimuksiin sovelletaan seuraavia sääntöjä:</P><PARAG IDENTIFIER="009.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA>korkokannan vaihtelun on oltava rahoituspalvelujen tarjoajan tahdosta riippumatonta, ja sen on liityttävä sopimuksessa mainittujen todennettavissa olevien viiteindeksien vaihteluihin tai tällaista vaihtelua edellyttäviin lainsäädäntömuutoksiin;</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="009.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>korkokanta voi vaihdella rahoituspalvelujen tarjoajan viitekoron mukaan edellyttäen, että viitekorko on yhtenäinen kaikkien kyseisen talouden toimijan tarjoamien, luonnollisille henkilöille tarkoitettujen rahoitustuotteiden osalta ja että sitä ei koroteta tietyn sopimuksella vahvistetun tason yläpuolelle.<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>A.A.A. teki <DATE ISO="20070605">5.6.2007</DATE> luottosopimuksen, joka koski henkilökohtaisen lainan myöntämistä Banca B:ltä. Tämän sopimuksen vakuutena oli korkeimman etusijan kiinnitys, jonka määrä oli <FT TYPE="NUMBER">182222</FT> euroa ja josta <FT TYPE="NUMBER">179000</FT> euroa vastasi nimityksellä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Maxicredit<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/> kutsuttua henkilökohtaista lainaa, jossa oli kiinteä korko vuoden ajan, ja <FT TYPE="NUMBER">3222</FT> euroa vastasi tämän lainan myöntämisprovisiota; laina-aika oli 300 kuukautta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että kyseiseen sopimukseen sovellettiin seuraavia sopimusehtoja:</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Kyseisen lainasopimuksen 5 artiklassa määrättiin ensimmäiselle lainavuodelle 7,4 prosentin vuotuisesta korkokannasta ja sen jälkeen voimassa olevasta korosta, joka vastasi pankkilaitoksen toimitiloissa ilmoitettua vaihtuvaa viitekorkoa korotettuna 1,5 prosenttiyksiköllä.</P></ITEM><ITEM><P>Tähän sopimukseen liitettyjen lainan myöntämistä koskevien yleisten sopimusehtojen 2 artiklan 6 kohdan mukaan voimassa oleva korko saattoi vaihdella laina-aikana sen mukaan, miten <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>asiakkaan velkojen maksaminen<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/> kyseiselle laitokselle kehittyi.</P></ITEM><ITEM><P>Näiden yleisten sopimusehtojen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaan pankkilaitos saattoi laina-aikana muuttaa korkoja ilman lainanottajan suostumusta lainan rahoituskustannusten perusteella, ja uutta korkokantaa sovellettiin siitä päivästä lähtien, jolloin se muutettiin, lainan loppuosaan. Vaihtuvan korkokannan muutoksen johdosta maksettavat korot oli laskettava uudelleen.</P></ITEM><ITEM><P>Mainittujen yleisten sopimusehtojen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaan vaihtuvakorkoisten lainojen, jotka on sidottu viiteindeksiin eli LIBORiin tai euriboriin, korkokantaa voitiin muuttaa kyseisen indeksin kehityksen mukaan.</P></ITEM><?PAGE NO="4"?><ITEM><P>Samojen yleisten sopimusehtojen 2 artiklan 11 kohdan mukaan uusi puolivuosittain tarkistettavissa oleva korkokanta ilmoitettiin pankkilaitoksen toimitiloissa muutoksen voimaantulopäivästä alkaen, ja tästä johtuvaa korkokantaa sovellettiin muutospäivänä jäljellä olevaan lainasumman osaan.</P></ITEM><ITEM><P>Luottorajan osalta lainanottaja sai tiedon vuotuisen korkokannan muutoksesta sekä päivitetystä maksuaikataulusta kirjatulla kirjeellä, johon oli liitetty vastaanottotodistus, tai tiliotteella, joka annettiin luotonottajalle vastikkeetta pankkilaitoksen tiskiltä.</P></ITEM><ITEM><P>Jos lainanottaja ei sen jälkeen, kun tämä pankkilaitos oli muuttanut korkokantaa, maksanut takaisin lainan loppuosaa ja siihen liittyviä korkoja kymmenen päivän kuluessa tiedoksisaannista, hänen katsottiin hyväksyneen uuden korkokannan.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>A.A.A. nosti <DATE ISO="20170609">9.6.2017</DATE> Tribunalul Specializat Clujissa (Clujin erityistuomioistuin, Romania) Banca B:tä vastaan kanteen, jossa hän vaati kyseistä tuomioistuinta toteamaan kyseessä olevan lainasopimuksen vaihtuvaa korkokantaa koskevien ehtojen kohtuuttomuuden ja näin ollen mitättömyyden ja tästä johtuen toteamaan pätemättömäksi kyseisten ehtojen mukaisesti laaditun maksuaikataulun. Hän vaati myös, että kyseinen tuomioistuin velvoittaa Banca B:n muuttamaan mainittuja ehtoja ja palauttamaan liikaa perityn määrän, joka johtuu niiden kohtuuttomuuden toteamisesta. A.A.A. väitti mainitussa tuomioistuimessa muun muassa, että Banca B. saattoi kyseisten ehtojen perusteella mielivaltaisesti muuttaa kyseisen korkokannan määrää loukaten siten hänen oikeutettuja etujaan kuluttajana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Mainittu tuomioistuin hyväksyi A.A.A:n kanteen osittain <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> antamallaan tuomiolla. Se totesi muun muassa, että kyseessä olevan lainasopimuksen 5 artiklaan sisältyvä ehto oli osittain mitätön siltä osin kuin se koski vaihtuvan korkokannan määrittämismekanismia, kun ehdon mukaan korkokanta vastaa pankkilaitoksen toimitiloissa ilmoitettua vaihtuvaa viitekorkoa, sekä että tämän tuomion 12 kohdassa tarkoitetut 2 artiklan 6 kohta, 2 artiklan 10 kohdan a alakohta ja 2 artiklan 11 kohta olivat osittain mitättömiä. Mainitun sopimuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdassa oleva ehto todettiin mitättömäksi siltä osin kuin pankkilaitoksella oli ainoastaan mahdollisuus mutta ei velvollisuutta tarkistaa vaihtuva korkokanta sopimuksessa tarkoitettujen viiteindeksien eli LIBORin tai euriborin perusteella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Lisäksi Banca B. velvoitettiin täsmentämään kyseessä olevan lainasopimuksen korkoja koskevan ehdon sisältö määrittelemällä kyseisen tuomioistuimen antamien ohjeiden mukaan näiden korkojen osatekijät ja määrä. Yhtäältä sopimuksen 5 artiklassa määrätty marginaali oli vahvistettava 1,5 prosenttiyksiköksi korotettuna kuuden kuukauden euribor-indeksillä. Toisaalta korkokannan muuttamistavan oli perustuttava yksinomaan kuuden kuukauden euribor-viiteindeksiin ja pankkilaitoksen kiinteään marginaaliin, jota voitiin muuttaa ainoastaan osapuolten kirjallisella suostumuksella, joten korkokannan muutos riippui kuuden kuukauden euribor-indeksin vaihtelusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Tribunalul Specializat Clujin mukaan sellaisen ehdon soveltamatta jättäminen, jolla annetaan pankkilaitokselle yksinoikeus määrätä vaihtuvan korkokannan mukautusmekanismista täsmentämättä tämän toteamuksen seurauksia, johtaisi käytännössä sopimuksen muuttamiseen siten, että korkokanta vahvistetaan ensimmäisen lainavuoden aikana sovelletulle tasolle. Tällainen tilanne olisi erityisen edullinen elinkeinonharjoittajalle ja tekisi tyhjäksi kaiken tätä koskevan neuvottelun sopimuspuolten välillä. Lisäksi kyseinen tuomioistuin totesi, että kiinteän korkokannan vahvistaminen on sopimuksen muutos, joka on vastoin vaihtuvasta korkokannasta sopineiden osapuolten välistä sopimusta sekä sopimusvelvoitteiden noudattamista (pacta sunt servanda) koskevia siviililain 969 §:n säännöksiä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Koska kyseessä olevaa lainasopimusta tehtäessä ei lisäksi ollut kansallista säännöstä, jolla olisi säännelty korkokantaa kiinnelainasopimuksissa, Tribunalul Specializat Cluj sovelsi analogisesti tämän tuomion 10 kohdassa tarkoitettuja lain säännöksiä korkokannan määrittämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, joita ei sovellettu ajallisesti nyt käsiteltävässä asiassa.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Banca B. valitti tästä tuomiosta <DATE ISO="20181015">15.10.2018</DATE> ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Curtea de Apel Clujiin (Clujin ylioikeus, Romania).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Banca B. väittää kyseisessä tuomioistuimessa lähinnä, että alioikeus on muuttanut kyseessä olevan korkokannan laskentatapaa koko laina-ajalta ottamatta huomioon sopimuspuolten tahtoa kyseessä olevaa lainasopimusta tehtäessä. Ratkaistessaan asian näin se on ylittänyt lainkäyttövaltansa rajat ja jättänyt noudattamatta unionin tuomioistuimen viimeaikaista oikeuskäytäntöä. Banca B. väittää myös, että alioikeus on virheellisesti perustanut ratkaisunsa säännöksiin, jotka eivät olleet voimassa kyseisen sopimuksen tekohetkellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että Romanian tuomioistuimet ovat tulkinneet ja soveltaneet eri tavoin lain nro 193/2000 6§:ää, jolla direktiivin 93/13 6 artikla on saatettu osaksi Romanian oikeutta, erityisesti siltä osin kuin kyse on niiden seurausten määrittämisestä, joita aiheutuu sellaisten ehtojen kohtuuttomuuden toteamisesta, joissa määritetään vaihtuvan korkokannan vahvistamismekanismi viittaamalla läpinäkymättömiin kriteereihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Koska kuluttajan elinkeinonharjoittajan kanssa tekemä lainasopimus ei voi olla oikeudellisesti olemassa, jos elinkeinonharjoittaja menettäisi oikeutensa periä korkoja, osa tuomioistuimista katsoo, että sopimuspuolten on neuvoteltava lojaliteettiperiaatteen mukaisesti tosiasiallisesti ja tehokkaasti korkokannan vahvistamistapaa koskevasta ehdosta siten, että osapuolten tekemä sopimus voi pysyä voimassa. Eräät muut tuomioistuimet ovat määränneet, että sen ajanjakson päätyttyä, jolloin oli sovittu kiinteästä korkokannasta, sovelletaan lainasopimuksessa määrättyyn kiinteään marginaaliin perustuvaa korkokantaa toisesta lainavuodesta alkaen korotettuna euriborin kaltaisella objektiivisella, läpinäkyvällä ja todennettavissa olevalla indeksillä. Oikeuskäytännössä on myös linja, jonka mukaan korot muodostuvat toisesta vuodesta alkaen yksinomaan sopimuksessa määrätystä kiinteästä marginaalista, joka pysyy voimassa. Lopuksi jotkut tuomioistuimet katsovat, että ensimmäisen vuoden korkokannan laskentatapaa koskevaa ehtoa on edelleen sovellettava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan niiden johtopäätösten määrittäminen, joita on tehtävä sellaisen ehdon kohtuuttomuuden toteamisesta, jossa määritellään vaihtuvan korkokannan vahvistamismekanismi, on olennaisen tärkeää sen käsiteltävänä olevan riidan ratkaisemiseksi. Yhtäältä tämä määrittäminen on tarpeen sopimuspuolten oikeussuhteissa tulevaisuudessa sovellettavan korkokannan vahvistamiseksi. Toisaalta se on tarpeen, jotta kyseinen tuomioistuin voi lausua A.A.A:n vaatimuksesta, jonka mukaan Banca B. on velvoitettava palauttamaan liikaa peritty korko. Tarkemmin sanottuna on määritettävä, vastaako liikaa peritty korko kyseisen kuluttajan tosiasiallisesti maksamien korkojen ja korkojen, jotka lasketaan 1,5 prosenttiyksikön marginaalin perusteella korotettuna kuuden kuukauden euribor-indeksillä ensimmäisen lainavuoden jälkeen, erotusta, hänen tosiasiallisesti maksamiensa korkojen ja ensimmäisen lainavuoden osalta vahvistetun kiinteän prosenttiosuuden perusteella laskettujen korkojen erotusta vai tosiasiallisesti maksettujen korkojen ja tuomioistuimen lainasopimuksen tosiseikkojen perusteella vahvistaman korkokannan välistä erotusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Curtea de Apel Cluj päätti näin ollen lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>1)</NO.P><TXT>Onko direktiivin [93/13] 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kun sellainen ehto, jossa vaihtuvan korkokannan vahvistamismekanismi oli määritelty kaavalla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>kiinteä marginaali korotettuna viitekorolla, jota pankki soveltaa perustein, jotka eivät ole läpinäkyviä<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>, lainasopimuksessa, joka on kiinteäkorkoinen vain sopimuskauden ensimmäisenä vuonna ja edellä mainitun kaavan mukaisesti vaihtuvakorkoinen myöhemmin, on todettu kohtuuttomaksi, kansallisen tuomioistuimen sallitaan paremman kuluttajansuojan takaamiseksi muuttaa sopimusta määrittämällä vaihtuvan korkokannan laskentatavan läpinäkyvien viiteindeksien (LIBOR tai euribor) ja pankin kiinteän marginaalin perusteella ja lainasopimuksen tosiseikkojen nojalla?</TXT></NP></ITEM><?PAGE NO="6"?><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko direktiivin [93/13] 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kun edellä mainitun kaltainen ehto on todettu kohtuuttomaksi, kansallisen tuomioistuimen sallitaan oikeuskäytännössään soveltaa kiinteää korkoa käyttäen viitearvona sopimuskauden toisesta vuodesta alkaen määrättyä kiinteää marginaalia tai ensimmäisen vuoden kiinteää korkokantaa?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>3)</NO.P><TXT>Mikäli toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko direktiivin [93/13] 6 artiklan 1 kohtaa ja tehokkuusperiaatetta tulkittava siten, että kun edellä mainitun kaltainen ehto on todettu kohtuuttomaksi, ne ovat esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin velvoittaa sopimuspuolet neuvottelemaan uuden korkokannan määrittämisestä määräämättä tarkemmin näistä neuvotteluista?</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>4)</NO.P><TXT>Mikäli kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi, millaiset toimenpiteet ovat mahdollisia direktiivin [93/13] 6 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisen kuluttajansuojan turvaamiseksi?<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Aluksi on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180807">7.8.2018</DATE>, <NAME.CASE>Smith</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-122/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:631">EU:C:2018:631</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200303">3.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Gómez del Moral Guasch</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-125/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:138">EU:C:2020:138</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0027">27</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Tältä osin on täsmennettävä, että nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelta ei tiedustella niiden ehtojen kohtuuttomuuden arviointiperusteita, joilla säännellään kyseessä olevan lainasopimuksen vaihtuvan korkokannan laskentatavan vahvistamismekanismia. Nyt käsiteltävässä asiassa esitetyt kysymykset koskevat sitä vastoin yksinomaan tällaisten sopimusehtojen kohtuuttomuuden toteamisen seurauksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, on katsottava, että näillä kysymyksillä, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sen jälkeen, kun ehdot, joissa määritetään vaihtuvan korkokannan vahvistamismekanismi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa lainasopimuksessa, on todettu kohtuuttomiksi, ja kun kyseinen sopimus ei voi olla olemassa kyseisten kohtuuttomien ehtojen poistamisen jälkeen, eikä kansallisessa oikeudessa ole mitään dispositiivista säännöstä, jolla mainitut ehdot voitaisiin korvata, mainittu säännös on esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin vahvistaa korkokannan uuden laskentatavan tai kehottaa osapuolia neuvottelemaan vahvistaakseen kyseisen korkokannan uuden laskentatavan määräämättä tarkemmin näistä neuvotteluista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Tähän kysymykseen vastaamiseksi on aluksi palautettava mieleen direktiiviin 93/13, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, perustuvat kuluttajansuojan perusteet kohtuuttomien sopimusehtojen alalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Direktiivillä 93/13 toteutettu suojajärjestelmä perustuu ajatukseen siitä, että kuluttaja on elinkeinonharjoittajaan nähden heikompi osapuoli sekä neuvotteluaseman että tietojen puolesta, mikä johtaa siihen, että kuluttaja sitoutuu elinkeinonharjoittajan ennakolta laatimiin sopimusehtoihin ilman, että hän voisi vaikuttaa niiden sisältöön. Tämän heikomman aseman vuoksi kyseisellä direktiivillä velvoitetaan jäsenvaltiot säätämään järjestelmästä, jolla varmistetaan, että kaikki sellaiset<?PAGE NO="7"?> sopimusehdot, joista ei ole erikseen neuvoteltu, voidaan tutkia niiden mahdollisen kohtuuttomuuden arvioimiseksi (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191003">3.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Dziubak</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-260/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:819">EU:C:2019:819</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0037">37</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Tältä osin direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan mukaan kansallisten tuomioistuinten on jätettävä soveltamatta kohtuutonta sopimusehtoa, jotta ehdolla ei ole sitovia vaikutuksia kuluttajaan nähden, ellei kuluttaja vastusta tätä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200303">3.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Gómez del Moral Guasch</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-125/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:138">EU:C:2020:138</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen). Sopimuksen pitää kuitenkin pääsääntöisesti säilyä muuttamattomana lukuun ottamatta kohtuuttomien ehtojen poistamisesta aiheutuvaa muutosta siltä osin kuin tällainen sopimuksen voimassa pitäminen on kansallisen oikeuden säännösten mukaan oikeudellisesti mahdollista (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190605">5.6.2019</DATE>, <NAME.CASE>GT</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-38/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:461">EU:C:2019:461</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0042">42</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Näin ollen silloin, kun kansallinen tuomioistuin toteaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä sopimuksessa olevan kohtuuttoman ehdon pätemättömäksi, kyseinen tuomioistuin ei voi täydentää kyseistä sopimusta muuttamalla ehdon sisältöä (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200303">3.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Gómez del Moral Guasch</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-125/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:138">EU:C:2020:138</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0059">59</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on nimittäin katsonut, että mikäli kansallisen tuomioistuimen sallittaisiin muuttaa tällaisessa sopimuksessa olevien kohtuuttomien ehtojen sisältöä, olisi tämä omiaan haittaamaan direktiivin 93/13 7 artiklassa tarkoitetun pitkän aikavälin tavoitteen toteutumista. Tällainen mahdollisuus nimittäin myötävaikuttaisi sen ehkäisevän vaikutuksen poistumiseen, joka kohdistetaan elinkeinonharjoittajiin jättämällä yksinkertaisesti soveltamatta tällaisia kohtuuttomia ehtoja kuluttajiin nähden, koska elinkeinonharjoittajat olisivat taipuvaisia jatkamaan tällaisten ehtojen käyttämistä tietoisina siitä, että vaikka ehdot julistettaisiin pätemättömiksi, kansallinen tuomioistuin voisi kuitenkin täydentää sopimusta tarvittavilta osin näiden elinkeinonharjoittajien etujen takaamiseksi (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20120614">14.6.2012</DATE>, <NAME.CASE>Banco Español de Crédito</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-618/10</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:349">EU:C:2012:349</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0069">69</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">EU:C:2014:282</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0079">79</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190326">26.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Abanca Corporación Bancaria ja Bankia</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-70/17 ja C-179/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:250">EU:C:2019:250</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0054">54</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200303">3.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Gómez del Moral Guasch</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-125/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:138">EU:C:2020:138</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Sitä vastoin silloin, kun elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehty sopimus ei voi pysyä voimassa kohtuuttoman ehdon poistamisen jälkeen, unionin tuomioistuin on katsonut, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta ei ole esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin poistaa sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti kohtuuttoman ehdon korvaamalla sen dispositiivisella kansallisella oikeussäännöllä tilanteissa, joissa kohtuuttoman ehdon pätemättömäksi toteaminen velvoittaisi tuomioistuimen toteamaan sopimuksen kokonaan pätemättömäksi aiheuttaen tällä erityisen haitallisia vaikutuksia kuluttajalle, ja negatiivinen seuraamus kohdistuisi näin kuluttajaan (ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">EU:C:2014:282</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0080">80</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0083">83</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190326">26.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Abanca Corporación Bancaria ja Bankia</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-70/17 ja C-179/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:250">EU:C:2019:250</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191003">3.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Dziubak</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-260/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:819">EU:C:2019:819</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200303">3.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Gómez del Moral Guasch</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑125/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:138">EU:C:2020:138</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Tällainen korvaaminen on direktiivin 93/13 tavoitteiden kannalta täysin perusteltua. Korvaaminen on näet direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan tavoitteen mukaista siksi, että tällä säännöksellä pyritään korvaamaan muodollinen tasapaino, joka sopimuksella perustetaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille, todellisella tasapainolla, jolla voidaan palauttaa sopimuspuolten välinen yhdenvertaisuus, eikä sillä pyritä siihen, että kaikki kohtuuttomia ehtoja sisältävät sopimukset todettaisiin pätemättömiksi (ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">EU:C:2014:282</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0081">81</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0082">82</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190326">26.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Abanca Corporación Bancaria ja Bankia</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-70/17 ja C-179/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:250">EU:C:2019:250</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200303">3.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Gómez del Moral Guasch</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-125/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:138">EU:C:2020:138</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Jos tämän tuomion 32 kohdassa kuvatun kaltaisessa tilanteessa kansallinen tuomioistuin ei voisi korvata kohtuutonta sopimusehtoa dispositiivisella kansallisella oikeussäännöllä ja jos tuomioistuimen olisi näin ollen todettava koko sopimus pätemättömäksi, kuluttajalle voisi aiheutua erityisen haitallisia seurauksia, jolloin sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta johtuva ehkäisevä vaikutus saattaisi vaarantua. Lainasopimuksen osalta tällaisesta pätemättömäksi toteamisesta nimittäin seuraisi lähtökohtaisesti jäljellä olevan lainan summan erääntyminen välittömästi maksettavaksi sellaisen suuruisena, että tämä summa saattaisi ylittää kuluttajan maksukyvyn, ja siten negatiivinen seuraamus aiheutuisi pikemminkin kuluttajalle kuin lainanantajalle, jota tämän seurauksena ei saataisi luopumaan tällaisten sopimusehtojen käyttämisestä tarjoamissaan sopimuksissa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140430">30.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Kásler ja Káslerné Rábai</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-26/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:282">EU:C:2014:282</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0083">83</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0084">84</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>; tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20190326">26.3.2019</DATE>, <NAME.CASE>Abanca Corporación Bancaria ja Bankia</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-70/17 ja C-179/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:250">EU:C:2019:250</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20200303">3.3.2020</DATE>, <NAME.CASE>Gómez del Moral Guasch</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-125/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:138">EU:C:2020:138</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin on myös todennut, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta on esteenä sille, että sopimuksen aukot, jotka ovat aiheutuneet sopimuksessa olevien kohtuuttomien ehtojen poistamisesta, korjataan pelkästään sellaisten yleisluonteisten kansallisten säännösten perusteella, joita lainsäätäjä ei ole erityisesti arvioinut palauttaakseen tasapainon sopimuspuolten kaikkien oikeuksien ja velvollisuuksien välillä ja joita ei tästä syystä koske olettama, jonka mukaan kyse ei ole kohtuuttomuudesta, ja joissa säädetään, että oikeustoimessa ilmaistuja vaikutuksia täydennetään muun muassa kohtuusperiaatteesta tai vakiintuneista tavoista johtuvilla vaikutuksilla, ja jotka eivät ole dispositiivisia säännöksiä eivätkä säännöksiä, joita sovelletaan sopimusosapuolten niin sopiessa (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191003">3.10.2019</DATE>, <NAME.CASE>Dziubak</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-260/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:819">EU:C:2019:819</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0061">61</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, millainen toimivalta direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdassa annetaan kansalliselle tuomioistuimelle siinä tapauksessa, että sopimus ei voisi olla olemassa ilman kohtuuttomia ehtoja mutta kansallinen tuomioistuin ei voi korvata näitä ehtoja kansallisen oikeuden dispositiivisella säännöksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan sanamuoto ei anna mitään viitteitä tältä osin, mutta on korostettava, että direktiivin 93/13 tavoitteena on antaa kuluttajansuojan korkea taso. Unionin lainsäätäjä on erityisesti nimenomaisesti todennut direktiivin 93/13 7 artiklassa, luettuna sen johdanto-osan 24. perustelukappaleen valossa, että viranomaisilla, muun muassa tuomioistuimilla, on oltava käytettävissään riittävät ja tehokkaat keinot kuluttajasopimusten kohtuuttomien ehtojen käytön lopettamiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Kuten tämän tuomion 31–34 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, tästä näkökulmasta elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan väliseen sopimukseen sisältyvän ehdon kohtuuttomuuden toteamisesta tehtävien päätelmien on mahdollistettava kahden tavoitteen saavuttaminen. Yhtäältä tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että voidaan palauttaa sopimuspuolten välinen yhdenvertaisuus, jonka kohtuuttoman ehdon soveltaminen kuluttajaan olisi vaarantanut. Toisaalta on varmistuttava siitä, että elinkeinonharjoittaja luopuu sisällyttämästä tällaisia ehtoja kuluttajille tarjoamiinsa sopimuksiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Direktiivin 93/13 tarkoituksena ei kuitenkaan ole suositella yhtenäisiä ratkaisuja sopimusehdon kohtuuttomuuden toteamisesta tehtävien päätelmien osalta. Näin ollen siltä osin kuin direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan mukaan kohtuuttomat ehdot eivät voi sitoa kuluttajia, nämä tavoitteet on voitu saavuttaa tapauksen ja kansallisen lainsäädännön mukaan yksinkertaisesti siten, että kyseistä kohtuutonta ehtoa ei sovelleta kuluttajaan nähden, tai jos sopimus ei olisi voinut olla olemassa ilman kyseistä ehtoa, korvaamalla se kansallisen oikeuden dispositiivisilla säännöksillä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Nämä sopimusehdon kohtuuttomuuden toteamisen seuraukset eivät kuitenkaan ole tyhjentäviä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Kun kansallinen tuomioistuin siis katsoo, että kyseessä oleva lainasopimus ei voi sopimusoikeuden mukaan olla oikeudellisesti olemassa sen jälkeen, kun kyseiset kohtuuttomat ehdot on poistettu, ja kun ei ole olemassa mitään kansallisen oikeuden dispositiivista säännöstä tai säännöstä, jota<?PAGE NO="9"?> sovellettaisiin, jos sopimuspuolet sopisivat mainittujen sopimusehtojen korvaamisesta, on katsottava, että jos kuluttaja ei ole ilmaissut tahtoaan pitää kohtuuttomat sopimusehdot voimassa ja jos sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta aiheutuisi kuluttajalle erityisen haitallisia vaikutuksia, kuluttajansuojan korkea taso, joka direktiivin 93/13 mukaan on varmistettava, edellyttää, että jotta sopimuspuolten molemminpuolisten oikeuksien ja velvollisuuksien välinen todellinen tasapaino voidaan palauttaa, kansallisen tuomioistuimen on ryhdyttävä koko kansallinen oikeutensa huomioon ottaen kaikkiin toimiin, jotka ovat tarpeen kuluttajan suojaamiseksi erityisen haitallisilta vaikutuksilta, joita kyseessä olevan lainasopimuksen pätemättömäksi toteamisesta voi aiheutua, muun muassa sen vuoksi, että elinkeinonharjoittajan saatava kuluttajalta erääntyy välittömästi maksettavaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Tältä osin on täsmennettävä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa mikään ei ole esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin kehottaa asianosaisia neuvottelemaan korkokannan laskemista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi, kunhan se vahvistaa näiden neuvottelujen puitteet ja kunhan niillä pyritään luomaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille todellinen tasapaino, jossa otetaan huomioon erityisesti direktiivin 93/13 taustalla oleva kuluttajansuojan tavoite.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Kuten unionin tuomioistuin on jo muistuttanut, kyseisen tuomioistuimen on nimittäin mahdollisuuksien mukaan sovellettava kansallista oikeuttaan siten, että kyseisen ehdon kohtuuttomuuden toteamisesta tehdään kaikki kansallisen oikeuden perusteella seuraavat päätelmät, jotta kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa vahvistettu tulos eli se, että kohtuuton ehto ei sido kuluttajaa, saavutetaan (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130530">30.5.2013</DATE>, <NAME.CASE>Jőrös</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-397/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:340">EU:C:2013:340</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0052">52</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Näin on myös silloin, kun on määritettävä, mitä päätelmiä tästä toteamuksesta on tehtävä ehdon kohtuuttomuuden toteamisen jälkeen, jotta voidaan kyseisen direktiivin tavoitteen mukaisesti varmistaa kuluttajansuojan korkea taso.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>On kuitenkin täsmennettävä, että tuomioistuimen toimivalta ei voi ylittää sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä sopimuspuolten välisen sopimustasapainon palauttamiseksi ja siten kuluttajan suojelemiseksi erityisen haitallisilta vaikutuksilta, joita kyseessä olevan lainasopimuksen pätemättömäksi toteamisesta voi aiheutua. Jos tuomioistuin voisi nimittäin vapaasti muuttaa kohtuuttomien ehtojen sisältöä tai kohtuullistaa sitä, tällainen toimivalta olisi omiaan vaarantamaan kaikkien tämän tuomion 38 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden toteutumisen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Edellä esitetyn perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen jälkeen kun ehdot, joissa määritetään vaihtuvan korkokannan vahvistamismekanismi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa lainasopimuksessa, on todettu kohtuuttomiksi, ja kun tämä sopimus ei voi olla olemassa kyseisten kohtuuttomien ehtojen poistamisen jälkeen, kun kyseisen sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta voisi aiheutua kuluttajalle erityisen haitallisia vaikutuksia ja kun ei ole mitään kansallisen oikeuden dispositiivista säännöstä, kansallisen tuomioistuimen on ryhdyttävä koko kansallinen oikeutensa huomioon ottaen kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin kuluttajan suojaamiseksi erityisen haitallisilta vaikutuksilta, joita kyseessä olevan sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta voisi aiheutua. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa mikään ei ole esteenä muun muassa sille, että kansallinen tuomioistuin kehottaa asianosaisia neuvottelemaan korkokannan laskentatavan vahvistamiseksi, kunhan se vahvistaa näiden neuvottelujen puitteet ja kunhan niillä pyritään luomaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille todellinen tasapaino, jossa otetaan huomioon erityisesti direktiivin 93/13 taustalla oleva kuluttajansuojan tavoite.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="10"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><P><HT TYPE="BOLD">Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista <DATE ISO="19930405">5.4.1993</DATE> annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen jälkeen kun ehdot, joissa määritetään vaihtuvan korkokannan vahvistamismekanismi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa lainasopimuksessa, on todettu kohtuuttomiksi, ja kun tämä sopimus ei voi olla olemassa kyseisten kohtuuttomien ehtojen poistamisen jälkeen, kun kyseisen sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta aiheutuisi kuluttajalle erityisen haitallisia vaikutuksia ja kun ei ole mitään kansallisen oikeuden dispositiivista säännöstä, kansallisen tuomioistuimen on ryhdyttävä koko kansallinen oikeutensa huomioon ottaen kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin kuluttajan suojaamiseksi erityisen haitallisilta vaikutuksilta, joita kyseessä olevan sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta voisi aiheutua. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa mikään ei ole esteenä muun muassa sille, että kansallinen tuomioistuin kehottaa asianosaisia neuvottelemaan korkokannan laskentatavan vahvistamiseksi, kunhan se vahvistaa näiden neuvottelujen puitteet ja kunhan niillä pyritään luomaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille todellinen tasapaino, jossa otetaan huomioon erityisesti direktiivin 93/13 taustalla oleva kuluttajansuojan tavoite.</HT></P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>