<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.00-20081231.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="ECRCJ2001FIA.1000746701.case.xml"><NO.CASE>C-267/99</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>61999J0267</NO.CELEX><NO.SEQ>0019.0002</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>7482</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>7497</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>16</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><LEFT>TUOMIO <DATE ISO="20011011">11.10.2001</DATE> — ASIA C-267/99</LEFT><RIGHT>ADAM</RIGHT></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio</HT> (toinen jaosto)</P><P><DATE ISO="20011011">11 päivänä lokakuuta 2001</DATE><NOTE NOTE.ID="E0001" NUMBERING="STAR"><P>Oikeudenkäyntikieli: ranska.</P></NOTE></P></TI></TITLE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C-267/99,</P><P>jonka Tribunal d'arrondissement de Luxembourg (Luxemburg) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P>Christiane Adam, puolison nimi Urbing,</P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P>Administration de l'enregistrement et des domaines</P></DEFENDANTS></PARTIES><P>ennakkoratkaisun jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" DATE.PUB="1977" PAGE.FIRST="1">EYVL L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>) liitteessä F olevan 2 kohdan tulkinnasta,</P><?PAGE NO="I-7483"?><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja N. Colneric sekä tuomarit V. Skouris (esittelevä tuomari) ja J. N. Cunha Rodrigues,</P><P>julkisasiamies: A. Tizzano,</P><P>kirjaaja: R. Grass,</P></PREAMBLE.INIT><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="DASH"><ITEM><P>Urbing-Adam, edustajanaan avocat F. Entringer,</P></ITEM><ITEM><P>Administration de l'enregistrement et des domaines, edustajanaan avocat A. Kronshagen,</P></ITEM><ITEM><P>Tanskan hallitus, asiamiehenään J. Molde,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään E. Traversa ja G. Berscheid,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,</VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="20010329">29.3.2001</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL><P>on antanut seuraavan</P></PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><?PAGE NO="I-7484"?><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P>tuomion</P></TI></TITLE><NP><NO.P>1</NO.P><TXT>Tribunal d'arrondissement de Luxembourg on <DATE ISO="19990715">15.7.1999</DATE> tekemällään välipäätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen <DATE ISO="19990719">19.7.1999</DATE>, esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle EY 234 artiklan nojalla kaksi ennakkoratkaisukysymystä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="145" DATE.PUB="1977" PAGE.FIRST="1">EYVL L 145, s. 1</REF.DOC.OJ>; jäljempänä kuudes direktiivi) liitteessä F olevan 2 kohdan tulkinnasta.</TXT></NP><NP><NO.P>2</NO.P><TXT>Nämä kysymykset on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat asuntoyhtiön isännöitsijän ammattia harjoittava Urbing-Adam ja Luxemburgin arvonlisäveroviranomainen (jäljempänä veroviranomainen) ja jossa on kyse siitä arvonlisäverokannasta, jota on sovellettava Urbing-Adamin ammattitoiminnassaan verovuosina 1991—1994 suorittamiin palveluihin.</TXT></NP><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Sovellettavat oikeussäännöt</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Kuudes direktiivi</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Kuudennen direktiivin ne säännökset, joissa esiintyy käsite <QUOT.START ID="QS0001" REF.END="QE0001" CODE="201D"/>vapaa ammatti<QUOT.END ID="QE0001" REF.START="QS0001" CODE="201D"/></P></TI></TITLE><NP><NO.P>3</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 28 artiklan 3 kohdan b kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat siirtymäkautena <QUOT.START ID="QS0002" REF.END="QE0002" CODE="201D"/>jatkaa liitteessä F lueteltujen liiketoimien vapauttamista jäsenvaltiossa voimassa olevin edellytyksin<QUOT.END ID="QE0002" REF.START="QS0002" CODE="201D"/>.</TXT></NP><?PAGE NO="I-7485"?><NP><NO.P>4</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin liitteessä F olevassa 2 kohdassa esiintyy käsite vapaa ammatti. Tämä säännös kuuluu seuraavasti:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0003" REF.END="QE0003" CODE="201D"/>kirjailijoiden, taiteilijoiden, taiteellisten teosten esittäjien, asianajajien ja muiden vapaiden ammattien harjoittajien suorittamat palvelut, lukuun ottamatta lääketieteellisten ja avustavan hoitohenkilöstön ammattiryhmien palveluja, jos ei ole kyse <DATE ISO="19670411">11 päivänä huhtikuuta 1967</DATE> annetun toisen neuvoston direktiivin liitteessä B tarkoitetuista palveluista<QUOT.END ID="QE0003" REF.START="QS0003" CODE="201D"/>.</P></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Verokantoihin liittyvät kuudennen direktiivin säännökset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>5</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 12 artiklan 4 kohdassa, sellaisena kuin se oli ennen <DATE ISO="19930101">1.1.1993</DATE>, säädettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0004" REF.END="QE0004" CODE="201D"/>Tiettyihin tavaroiden luovutuksiin ja tiettyihin palvelujen suorituksiin voidaan soveltaa korotettuja tai alennettuja verokantoja. Jokainen alennettu verokanta on vahvistettava siten, että tämän kannan soveltamisen tuloksena oleva arvonlisäveron määrä tavallisesti mahdollistaa 17 artiklan mukaan vähennyskelpoisen arvonlisäveron määrän vähentämisen kokonaisuudessaan.<QUOT.END ID="QE0004" REF.START="QS0004" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>6</NO.P><TXT>Yhteisen arvonlisäverojärjestelmän täydentämisestä ja direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta (ALV-kantojen lähentäminen) <DATE ISO="19921019">19 päivänä lokakuuta 1992</DATE> annetulla<?PAGE NO="I-7486"?> neuvoston direktiivillä 92/77/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="316" DATE.PUB="1992" PAGE.FIRST="1">EYVL L 316, s. 1</REF.DOC.OJ>), joka oli täytäntöönpantava viimeistään <DATE ISO="19921231">31.12.1992</DATE>, kumottiin kuudennen direktiivin 12 artiklan 4 kohdan ensimmäinen virke, muotoiltiin uudelleen sen 28 artiklan 2 kohta ja lisättiin siihen uusi liite H.</TXT></NP><NP><NO.P>7</NO.P><TXT>Kuudennen direktiivin 28 artiklan 2 kohdan e alakohdassa, sellaisena kuin se on direktiivissä 92/77/ETY, joka on tämän asian kannalta merkityksellinen säännös, säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START ID="QS0005" REF.END="QE0005" CODE="201D"/>Jäsenvaltiot, jotka <DATE ISO="19910101">1 päivänä tammikuuta 1991</DATE> sovelsivat alennettua verokantaa muiden kuin liitteessä H tarkoitettujen tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin, voivat soveltaa alennettua verokantaa tai jompaakumpaa 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua alennettua verokantaa näihin luovutuksiin, jos tämä verokanta on vähintään 12 prosenttia.<QUOT.END ID="QE0005" REF.START="QS0005" CODE="201D"/></P></QUOT.S></P></NP><NP><NO.P>8</NO.P><TXT>Edellä mainitussa liitteessä H, jossa luetellaan ne tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset, joihin voidaan soveltaa alennettuja arvonlisäverokantoja, ei mainita vapaita ammatteja.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P>Kansallinen oikeus</P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Kansallinen arvonlisäverolainsäädäntö</P></TI></TITLE><NP><NO.P>9</NO.P><TXT>Ennen <DATE ISO="19930101">1.1.1993</DATE> Luxemburgin suurherttuakunta sovelsi vapaisiin ammatteihin kuuden prosentin suuruista alennettua arvonlisäverokantaa.</TXT></NP><?PAGE NO="I-7487"?><NP><NO.P>10</NO.P><TXT>Arvonlisäverosta <DATE ISO="19690805">5.8.1969</DATE> annetun lain, sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="19790212">12.2.1979</DATE> annetulla lailla (jäljempänä arvonlisäverolaki), 40 §:n 4 momentin b kohdan mukaan alennettua arvonlisäverokantaa sovelletaan vapaiden ammattien harjoittajien suorittamiin palveluihin suurherttuakunnan asetuksella säädettävin rajoituksin ja edellytyksin.</TXT></NP><NP><NO.P>11</NO.P><TXT>Alennetun arvonlisäverokannan soveltamisrajoituksista ja -edellytyksistä <DATE ISO="19800307">7.3.1980</DATE> annetun suurherttuakunnan asetuksen 4 §:ssä säädetään, että arvonlisäverolain 40 §:n 4 momentin b kohdassa tarkoitettuja vapaiden ammattien harjoittajien suorittamia palveluja ovat asianajajan, notaarin, ulosottomiehen, varainhoitajan, insinöörin, arkkitehdin, maanmittarin, tarkastajan, teknikon, kemistin, keksijän, konsultin, tilintarkastajan, eläinlääkärin, toimittajan, lehtivalokuvaajan, tulkin, kääntäjän ja muiden vastaavien ammatinharjoittajien suorittamat palvelut siitä riippumatta, ovatko nämä ammatinharjoittajat luonnollisia henkilöitä vai oikeushenkilöitä tai harjoittavatko he toimintaansa päävai sivutoimisesti.</TXT></NP><NP><NO.P>12</NO.P><TXT>Luxemburgin suurherttuakunta on mukautunut tämän tuomion 7 kohdassa mainittuun yhteisön säännökseen säätämällä <DATE ISO="19930101">1.1.1993</DATE> alkavin vaikutuksin, että vapaisiin ammatteihin sovelletaan 12 prosentin suuruista arvonlisäverokantaa eli niin sanottua keskivertokantaa.</TXT></NP><NP><NO.P>13</NO.P><TXT>Arvonlisäverolain 40 §:n 3 momentissa, sellaisena kuin se on talousarviosta <DATE ISO="19911220">20.12.1991</DATE> annetussa laissa, säädetään nimittäin, että 12 prosentin suuruista keskiverokantaa sovelletaan kyseisen lain liitteessä C mainittuihin tavaroihin ja palveluihin. Liitteessä C olevassa 8 kohdassa mainitaan vapaiden ammattien harjoittajien suorittamat palvelut.</TXT></NP><NP><NO.P>14</NO.P><TXT>Alennetun, erittäin paljon alennetun ja keskiverokannan soveltamisrajoituksista ja -edellytyksistä <DATE ISO="19911221">21.12.1991</DATE> annetun suurherttuakunnan asetuksen 7 §:n 1 momentissa määritellään <DATE ISO="19800307">7.3.1980</DATE> annetun suurherttuakunnan asetuksen<?PAGE NO="I-7488"?> 4 §:ää vastaavin tavoin ne vapaiden ammattien harjoittajien suorittamat palvelut, joita muutetun arvonlisäverolain liitteessä C olevassa 8 kohdassa tarkoitetaan.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><P>Isännöitsijän toimintaa sääntelevä kansallinen oikeus</P></TI></TITLE><NP><NO.P>15</NO.P><TXT>Rakennettujen kiinteistöjen yhteisomistusta koskevista säännöistä <DATE ISO="19750516">16.5.1975</DATE> annetun lain mukaan, sellaisena kuin se on muutettuna, sellaisen rakennetun kiinteistön tai useiden rakennettujen kiinteistöjen yhteisomistajilla, jonka omistusoikeus on jaettu useiden henkilöiden kesken osuuksiin, jotka antavat oikeuden tiettyyn yksityiseen tilaan ja osuuteen yhteisistä tiloista, on velvollisuus perustaa asuntoyhtiö, joka on yhteisön laillinen edustaja ja oikeushenkilö.</TXT></NP><NP><NO.P>16</NO.P><TXT>Yhteisomistuksesta annetun lain toimeenpanomääräyksistä <DATE ISO="19750613">13.6.1975</DATE> annetun suurherttuakunnan asetuksen säännösten mukaan yhteisomistajien yleiskokouksen on nimitettävä isännöitsijä, ja isännöitsijän tehtävät voidaan uskoa kenelle tahansa luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle. Isännöitsijän tehtäviin kuuluu huolehtia yhteisomistussuhteen perustamissääntöjen ja yleiskokouksen päätösten toimeenpanosta. Hän hallinnoi kiinteistöä sekä huolehtii sen kunnossapidosta, vartioinnista ja huollosta. Hätätapauksessa hän voi omasta aloitteestaan toteuttaa kaikki tarpeelliset toimenpiteet kiinteistön suojelemiseksi. Hän edustaa asuntoyhtiötä siviilioikeudellisissa asioissa ja, yleensä yleiskokouksen valtuuttamana, tuomioistuimessa.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>17</NO.P><TXT>Koska Urbing-Adam katsoi olevansa vapaan ammatin harjoittaja, hän laati vuosia 1991 ja 1992 koskevat arvonlisäveroilmoituksensa käyttäen perustana<?PAGE NO="I-7489"?> 6 prosentin suuruista alennettua verokantaa ja vuosia 1993 ja 1994 koskevat ilmoituksensa käyttäen perustana 12 prosentin suuruista keskiverokantaa. Koska veroviranomainen katsoi, että Urbing-Adamin harjoittama toiminta ei ollut <QUOT.START ID="QS0006" REF.END="QE0006" CODE="201D"/>omaisuudenhoitajan<QUOT.END ID="QE0006" REF.START="QS0006" CODE="201D"/> toimintaa ja että se ei siis ollut vapaan ammatin harjoittamista vaan liiketoimintaa, se teki veronoikaisupäätöksen soveltaen kyseisiin toimiin yleisesti sovellettavaa 15 prosentin suuruista arvonlisäverokantaa.</TXT></NP><NP><NO.P>18</NO.P><TXT>Urbing-Adam on riitauttanut tämän päätöksen Tribunal d'arrondissementissa. Korostaen sitä itsenäisyyttä, joka isännöitsijällä Luxemburgin lainsäädännön perusteella on tehtäviään suorittaessaan, hän on väittänyt harjoittavansa <DATE ISO="19800307">7.3.1980</DATE> annetun suurherttuakunnan asetuksen 4 §:ssä ja <DATE ISO="19911221">21.12.1991</DATE> annetun suurherttuakunnan asetuksen 7 §:ssä tarkoitettua vapaata ammattia. Hän on todennut, että hänellä on tästä syystä arvonlisäverolain 40 §:n 4 momentin b kohdan nojalla oikeus soveltaa vuosien 1991 ja 1992 osalta alennettua verokantaa ja saman lain, sellaisena kuin se oli talousarviosta <DATE ISO="19911220">20.12.1991</DATE> annetulla lailla muutettuna, 40 §:n 3 momentin nojalla oikeus soveltaa vuosien 1993 ja 1994 osalta keskiverokantaa.</TXT></NP><NP><NO.P>19</NO.P><TXT>Veroviranomainen sitä vastoin katsoo, ettei isännöitsijän ammatti, sellaisena kuin siitä säädetään Luxemburgin lainsäädännössä, ole vapaa ammatti ja että se on omaisuudenhoitajan ammatista erillinen ammatti, jonka harjoittaminen ei edellytä erityistä ammattipätevyyttä, ja että siihen kuuluu pelkkä huolenpito kiinteistön yhteisistä tiloista yhteisomistajien yleiskokouksen valvonnassa.</TXT></NP><NP><NO.P>20</NO.P><TXT>Koska vapaan ammatin käsitettä ei määritellä Luxemburgin arvonlisäverolainsäädännössä, vaan siitä ilmenee ainoastaan, että vapaina ammatteina pidetään siinä lueteltuja useita erilaisia ammatteja sekä muita vastaavia ammatteja, Tribunal d'arrondissement de Luxembourg on katsonut, että sen käsiteltävänä<?PAGE NO="I-7490"?> olevan asian ratkaiseminen edellyttää kuudennen direktiivin liitteessä F olevan 2 kohdan tulkintaa. Tästä syystä se on päättänyt esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START ID="QS0007" REF.END="QE0007" CODE="201D"/>1.</NO.P><TXT>Onko jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY liitteessä F olevassa 2 kohdassa esiintyvä vapaan ammatin käsite yhteisön oikeuden itsenäinen käsite?</TXT></NP></ITEM></LIST><P>Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:</P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>2.</NO.P><TXT>Käsittääkö vapaan ammatin käsite asuntoyhtiön isännöitsijän ammatin?<QUOT.END ID="QE0007" REF.START="QS0007" CODE="201D"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta</P></TI></TITLE><NP><NO.P>21</NO.P><TXT>Veroviranomainen väittää, että pääasiassa ei ole kyse kuudennen direktiivin 28 artiklan 3 kohdan ja liitteessä F olevan 2 kohdan säännöksistä, joista ennakkoratkaisua on pyydetty, sillä niillä säännellään arvonlisäverovapautta eikä sitä, miten jäsenvaltioiden on sovellettava alennettua arvonlisäverokantaa. Viimeksi mainittua asiaa säännellään kuudennen direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/77/ETY, 12 artiklalla ja 28 artiklan 2 kohdalla, ja Luxemburgin suurherttuakunta oli nimenomaan näiden säännösten nojalla ennen <DATE ISO="19930101">1.1.1993</DATE> soveltanut vapaiden ammattien harjoittajien suorittamiin palveluihin 6 prosentin suuruista alennettua arvonlisäverokantaa ja tämän päivämäärän jälkeen 12 prosentin suuruista arvonlisäverokantaa. Lisäksi pääasiassa sovellettavissa Luxemburgin säännöksissä ei millään tavoin viitata yhteisön lainsäädäntöön.</TXT></NP><?PAGE NO="I-7491"?><NP><NO.P>22</NO.P><TXT>Veroviranomaisen mukaan kansallinen tuomioistuin pyytää yhteisöjen tuomioistuinta antamaan ennakkoratkaisun sellaisen käsitteen tulkinnasta, joka esiintyy pääasiaan selvästi soveltumattomassa yhteisön oikeuden säännöksessä. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin ei yhdistetyissä asioissa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-297/88+C-197/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-3763">C-297/88 ja C-197/89, Dzodzi, <DATE ISO="19901018">18.10.1990</DATE> annetun tuomion (Kok. 1990, s. I-3763, 40 kohta</REF.DOC.ECR>; Kok. Ep. X, s. 555), asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="CST" NO.CASE="C-231/89" YEAR="1990" PAGE.ECR="I-4003">C-231/89, Gmurzynska-Bscher, <DATE ISO="19901108">8.11.1990</DATE> annetun tuomion (Kok. 1990, s. I-4003,18 ja 19 kohta)</REF.DOC.ECR> ja asiassa <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-28/95" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-4161">C-28/95, Leur-Bloem <DATE ISO="19970717">17.7.1997</DATE> annetun tuomion (Kok. 1997, s. I-4161, 26 kohta)</REF.DOC.ECR> annettujen tuomioiden mukaisesti ole toimivaltainen vastaamaan esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin.</TXT></NP><NP><NO.P>23</NO.P><TXT>Tältä osin on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 234 artiklan mukaisessa yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuimien yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Jos esitetyt kysymykset koskevat yhteisön oikeuden tulkintaa, yhteisöjen tuomioistuimella on näin ollen siten yleensä velvollisuus ratkaista esitetyt kysymykset (ks. mm. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-379/98" YEAR="2001" PAGE.ECR="I-2099">C-379/98, PreussenElektra, tuomio <DATE ISO="20010313">13.3.2001</DATE>, Kok. 2001, s. I-2099, 38 kohta)</REF.DOC.ECR>.</TXT></NP><NP><NO.P>24</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin myös katsonut, että oman toimivaltaisuutensa arvioimiseksi sen on poikkeustapauksissa tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin esitti ennakkoratkaisupyynnön. Kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen voidaan kieltäytyä vastaamasta vain silloin, kun on ilmeistä, että kansallisen tuomioistuimen pyytämällä yhteisön oikeuden tulkinnalla ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, kun kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka kun yhteisöjen tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. mm. em. asia PreussenElektra, tuomion 39 kohta).</TXT></NP><NP><NO.P>25</NO.P><TXT>On totta, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa esitetyt ennakkoratkaisukysymykset liittyvät kuudennen direktiivin arvonlisäverovapautta koskevassa säännöksessä esiintyvän vapaan ammatin käsitteen tulkintaan, vaikka pääasian<?PAGE NO="I-7492"?> oikeudenkäynnissä ei olekaan kyse tämän käsitteen alan määrittämisestä arvonlisäverovapauteen liittyvän asian ratkaisemiseksi, vaan siitä, että siinä on päätettävä isännöitsijän toimintaan sovellettavasta arvonlisäverokannasta ja vielä kaiken lisäksi Luxemburgin arvonlisäverolainsäädännön perusteella.</TXT></NP><NP><NO.P>26</NO.P><TXT>Yksinomaan näiden seikkojen perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että kansallisen tuomioistuimen pyytämällä tulkinnalla ei olisi mitään yhteyttä pääasian kohteeseen ja ettei yhteisöjen tuomioistuin näin ollen olisi toimivaltainen ratkaisemaan esitettyjä ennakkoratkaisukysymyksiä.</TXT></NP><NP><NO.P>27</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun kansallisen lainsäädännön mukaan valtion sisäisten tilanteiden ratkaisemisessa on noudatettava yhteisön oikeudessa annettuja ratkaisuja, jotta taattaisiin, että toisiaan vastaavissa tilanteissa noudatetaan samaa menettelyä, yhteisöllä on selvä intressi siihen, että yhteisön oikeudesta omaksuttuja säännöksiä ja käsitteitä tulkitaan myöhempien tulkintaerojen välttämiseksi yhdenmukaisesti siitä riippumatta, missä olosuhteissa näitä säännöksiä ja käsitteitä sovelletaan (ks. mm. asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-130/95" YEAR="1997" PAGE.ECR="I-4291">C-130/95, Giloy, tuomio <DATE ISO="19970717">17.7.1997</DATE>, Kok. 1997, s. I-4291, 28 kohta</REF.DOC.ECR> ja asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-1/99" YEAR="2001" PAGE.ECR="I-207">C-1/99, Kofisa Italia, tuomio <DATE ISO="20010111">11.1.2001</DATE>, Kok. I-207, 32 kohta)</REF.DOC.ECR>.</TXT></NP><NP><NO.P>28</NO.P><TXT>Tämä toteamus pätee sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun sillä kansallisella lainsäädännöllä, jossa yhteisön oikeuden säännöksessä esiintyvää käsitettä käytetään, saatetaan kyseisen säännöksen sisältävä direktiivi osaksi kansallista oikeutta.</TXT></NP><NP><NO.P>29</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että tällaisessa tilanteessa se seikka, että tulkittavaksi pyydettyä yhteisön oikeuden käsitettä vaaditaan kansallisen oikeuden alaan kuuluvassa asiassa sovellettavaksi olosuhteissa, jotka poikkeavat vastaavassa yhteisön säännöksessä tarkoitetuista olosuhteista, ei aiheuta sitä, ettei pyydetyn tulkinnan ja pääasian kohteen välillä voisi olla mitään yhteyttä.</TXT></NP><?PAGE NO="I-7493"?><NP><NO.P>30</NO.P><TXT>Kansallinen tuomioistuin toteaa välipäätöksessään, että <QUOT.START ID="QS0008" REF.END="QE0008" CODE="201D"/>[Luxemburgin] arvonlisäverolainsäädännöllä [täytäntöönpannaan] asianomaiset yhteisön direktiivit<QUOT.END ID="QE0008" REF.START="QS0008" CODE="201D"/> ja että näin ollen <QUOT.START ID="QS0009" REF.END="QE0009" CODE="201D"/>vapaaseen ammattitoimintaan sovellettavaa verokantaa koskevaa Luxemburgin lainsäädäntöä on tulkittava siten, että tämä tulkinta sopii yhteen arvonlisäveroa koskevien yhteisön säännösten<QUOT.END ID="QE0009" REF.START="QS0009" CODE="201D"/> ja erityisesti tämän käsitteen sisältävän kuudennen direktiivin liitteessä F olevan 2 kohdan kanssa.</TXT></NP><NP><NO.P>31</NO.P><TXT>Veroviranomaisen esittämä väite, jonka mukaan ennakkoratkaisukysymykset eivät ole yhteydessä pääasian kohteeseen, on näin ollen ja tämän tuomion 27—29 kohdassa esitetyt seikat huomioon ottaen hylättävä.</TXT></NP><NP><NO.P>32</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen vastaamaan esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin.</TXT></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Ennakkoratkaisukysymykset</P></TI></TITLE><NP><NO.P>33</NO.P><TXT>Näillä kahdella ennakkoratkaisukysymyksellä, joita on syytä tarkastella yhdessä, kansallinen tuomioistuin pyrkii pääasiallisesti selvittämään, kuuluuko asuntoyhtiön isännöitsijän ammatti kuudennen direktiivin liitteessä F olevassa 2 kohdassa mainittuihin vapaisiin ammatteihin.</TXT></NP><NP><NO.P>34</NO.P><TXT>Koska pääasiassa esitetty kysymys koskee sitä, onko tätä ammattia arvonlisäverotuksessa kohdeltava kuten vapaita ammatteja, joihin sovelletaan alennettua eikä yleistä arvonlisäverokantaa, aluksi on syytä täsmentää, että kuudennen direktiivin 12 artiklan 4 kohdassa, sellaisena kuin se oli ennen direktiivin 92/77/ETY antamista, sallittiin se, että jäsenvaltiot sovelsivat alennettuja verokantoja<?PAGE NO="I-7494"?> tiettyihin tavaroiden luovutuksiin ja tiettyihin palvelujen suorituksiin ja että kuudennen direktiivin 28 artiklan 2 kohdan e alakohdassa, sellaisena kuin se on direktiivin 92/77/ETY perusteella, sallittiin se, että jäsenvaltiot, jotka <DATE ISO="19910101">1.1.1991</DATE> sovelsivat alennettua verokantaa muiden kuin liitteessä H tarkoitettujen tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin, voivat jatkaa alennetun verokannan soveltamista, jos tämä verokanta on vähintään 12 prosenttia. On riidatonta, että vapaita ammatteja ei sellaisinaan mainita liitteessä H.</TXT></NP><NP><NO.P>35</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluu päättää, mihin ammatteihin kuudennen direktiivin edellä mainituissa säännöksissä säädettyä alennettua verokantaa voidaan soveltaa, ja määritellä nämä ammatit.</TXT></NP><NP><NO.P>36</NO.P><TXT>Tätä toimivaltaa käyttäessään jäsenvaltioiden on kuitenkin noudatettava verotuksen neutraalisuuden periaatetta. Tämän periaatteen vastaista on muun muassa se, että keskenään samankaltaisia ja näin ollen kilpailevia tavaroita tai palveluja kohdellaan arvonlisäverotuksessa eri tavalla, joten näihin tavaroihin tai palveluihin on sovellettava yhtenäistä verokantaa (ks. tämän suuntaisesti asia <REF.DOC.ECR EDITION="GEN" NO.CASE="C-481/98" YEAR="2001" PAGE.ECR="I-3369">C-481/98, komissio v. Ranska, tuomio <DATE ISO="20010503">3.5.2001</DATE>, Kok. 2001, s. I-3369, 22 kohta)</REF.DOC.ECR>.</TXT></NP><NP><NO.P>37</NO.P><TXT>Tämä koskee myös sitä verotuskohtelua, jota Luxemburgin suurherttuakunnassa sovelletaan niihin vapaisiin ammatteihin, joihin edellä tämän tuomion 34 artiklassa mainittujen kuudennen direktiivin säännösten mukaisesti sovellettiin <DATE ISO="19921231">31.12.1992</DATE> saakka 6 prosentin suuruista alennettua verokantaa, jota <DATE ISO="19930101">1.1.1993</DATE> lähtien korotettiin 12 prosenttiin.</TXT></NP><NP><NO.P>38</NO.P><TXT>Vapaan ammatin käsitteen ulottuvuuden osalta on syytä todeta, että tätä käsitettä käytetään kuudennen direktiivin liitteessä F olevassa 2 kohdassa ilman, että sitä<?PAGE NO="I-7495"?> olisi siinä kuitenkaan yleispätevästi ja kattavasti määritelty. Kuudennen direktiivin 28 artiklan 3 kohdan b alakohdan — jota liite F koskee — mukaan tässä liitteessä tarkoitetut liiketoimet voidaan siirtymäkautena vapauttaa arvonlisäverosta jäsenvaltiossa voimassa olevin edellytyksin.</TXT></NP><NP><NO.P>39</NO.P><TXT>Jotta kansalliselle tuomioistuimelle voitaisiin antaa hyödyllinen vastaus, on kuitenkin syytä tuoda esille tiettyjä kuudennen direktiivin liitteessä F olevassa 2 kohdassa tarkoitetuille vapaille ammateille tunnusomaisia piirteitä. Kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan esittänyt, tässä säännöksessä tarkoitetut vapaat ammatit ovat ammatteja, joille on muun muassa ominaista se, että niissä tehdään selvästi henkistä työtä, että niiden harjoittaminen edellyttää suurta ammattipätevyyttä ja että ne yleensä kuuluvat täsmällisen ja tiukan ammatillisen sääntelyn alaisuuteen. On syytä lisätä, että henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on erityinen merkitys tällaista ammattia harjoitettaessa ja että sen harjoittaminen edellyttää joka tapauksessa merkittävää itsenäisyyttä ammattitoimien suorittamisessa.</TXT></NP><NP><NO.P>40</NO.P><TXT>Kansallisen tuomioistuimen on näiden perusteiden nojalla päätettävä, onko asian kannalta merkityksellisessä Luxemburgin lainsäädännössä säädettyä isännöitsijän ammattia pidettävä vapaana ammattina.</TXT></NP><NP><NO.P>41</NO.P><TXT>Edellä esitetty huomioon ottaen ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava siten, että kunkin jäsenvaltion asiana on päättää, mihin ammatteihin voitiin kuudennen direktiivin 12 artiklan 4 kohdan nojalla <DATE ISO="19921231">31.12.1992</DATE> saakka soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa ja mihin ammatteihin sitä voidaan kuudennen direktiivin 28 artiklan 2 kohdan e alakohdan, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/77/ETY, nojalla soveltaa <DATE ISO="19930101">1.1.1993</DATE> lähtien, sekä määritellä nämä ammatit, ja että niiden on tällöin noudatettava arvonlisäveron neutraalisuuden periaatetta.</TXT><P>Kuudennen direktiivin liitteessä F olevassa 2 kohdassa tarkoitetut vapaat ammatit ovat ammatteja, joille on ominaista se, että niissä tehdään selvästi<?PAGE NO="I-7496"?> henkistä työtä, että niiden harjoittaminen edellyttää suurta ammattipätevyyttä ja että ne yleensä kuuluvat täsmällisen ja tiukan ammatillisen sääntelyn alaisuuteen. Henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on erityinen merkitys tällaista ammattia harjoitettaessa, ja sen harjoittaminen edellyttää joka tapauksessa merkittävää itsenäisyyttä ammatti toimien suorittamisessa.</P></NP></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P>Oikeudenkäyntikulut</P></TI></TITLE><NP><NO.P>42</NO.P><TXT>Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Tanskan hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.</TXT></NP></GR.SEQ></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO><P>Näillä perusteilla</P><P>YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)</P><P>on ratkaissut Tribunal d'arrondissement de Luxembourgin <DATE ISO="19990715">15.7.1999</DATE> tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:</P></INTRO><P>Kunkin jäsenvaltion asiana on päättää, mihin ammatteihin voitiin jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä:<?PAGE NO="I-7497"?> yhdenmukainen määräytymisperuste — <DATE ISO="19770517">17 päivänä toukokuuta 1977</DATE> annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 12 artiklan 4 kohdan nojalla <DATE ISO="19921231">31.12.1992</DATE> saakka soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa ja mihin ammatteihin sitä voidaan tämän direktiivin 28 artiklan 2 kohdan e alakohdan, sellaisena kuin se on muutettuna yhteisen arvonlisäverojärjestelmän täydentämisestä ja direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta (ALV-kantojen lähentäminen) <DATE ISO="19921019">19 päivänä lokakuuta 1992</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 92/77/ETY, nojalla soveltaa <DATE ISO="19930101">1.1.1993</DATE> lähtien, sekä määritellä nämä ammatit, ja niiden on tällöin noudatettava arvonlisäveron neutraalisuuden periaatetta.</P><P>Kuudennen direktiivin liitteessä F olevassa 2 kohdassa tarkoitetut vapaat ammatit ovat ammatteja, joille on ominaista se, että niissä tehdään selvästi henkistä työtä, että niiden harjoittaminen edellyttää suurta ammattipätevyyttä ja että ne yleensä kuuluvat täsmällisen ja tiukan ammatillisen sääntelyn alaisuuteen. Henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on erityinen merkitys tällaista ammattia harjoitettaessa, ja sen harjoittaminen edellyttää joka tapauksessa merkittävää itsenäisyyttä ammattitoimien suorittamisessa.</P></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><P>Colneric</P><P>Skouris</P><P>Cunha Rodrigues</P><P>Julistettiin Luxemburgissa <DATE ISO="20011011">11 päivänä lokakuuta 2001</DATE>.</P><SIGNATORY><P>R. Grass</P><P>kirjaaja</P></SIGNATORY><SIGNATORY><P>N. Colneric</P><P>toisen jaoston puheenjohtaja</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>