<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><CONCLUSION NNC="YES" xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.CONCLUSION><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-509/17</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62017CC0509</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:50">EU:C:2019:50</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>16</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>16</PAGE.TOTAL></BIB.CONCLUSION><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Ratkaisuehdotus – Maciej Szpunar – Asia C-509/17</HT></P><P><HT TYPE="SC">Plessers</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus</HT></P><P><HT TYPE="UC">Maciej Szpunar</HT></P><P><DATE ISO="20190123">23 päivänä tammikuuta 2019</DATE><NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0001"><P>Alkuperäinen kieli: ranska.</P></NOTE></P></TI><STI><P><HT TYPE="BOLD">Asia C‑509/17</HT></P><P>Christa Plessers</P><P>vastaan</P><P>PREFACO NV</P><P>ja</P><P>Belgian valtio</P><P><HT TYPE="NORMAL">(Ennakkoratkaisupyyntö – arbeidshof te Antwerpen (Antwerpenin työoikeudellisten asioiden ylioikeus, Belgia))</HT></P></STI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Ennakkoratkaisupyyntö</KEYWORD><KEYWORD>Direktiivi 2001/23/EY</KEYWORD><KEYWORD>3–5 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Yritystoiminnan luovutus</KEYWORD><KEYWORD>Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen</KEYWORD><KEYWORD>Poikkeukset</KEYWORD><KEYWORD>Maksukyvyttömyysmenettely</KEYWORD><KEYWORD>Tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskeva menettely</KEYWORD><KEYWORD>Yrityksen pelastaminen kokonaan tai osittain</KEYWORD><KEYWORD>Kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla luovutuksensaaja voi luovutuksen jälkeen valita ne työntekijät, jotka se ottaa palvelukseensa</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><CONTENTS.CONCLUSION><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">I</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Johdanto</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1.</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa arbeidshof te Antwerpen (Antwerpenin työoikeudellisten asioiden ylioikeus, Belgia) on esittänyt unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen, joka koskee direktiivin 2001/23/EY<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0002"><P>Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="20010312">12.3.2001</DATE> annettu neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="082" PAGE.FIRST="16" DATE.PUB="2001">EYVL 2001, L 82, s. 16</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> 3–5 artiklan tulkintaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisukysymys on esitetty oikeudenkäynnissä, jonka asianosaisia ovat Christa Plessers ja Prefaco NV ‑niminen yhtiö, jonka kotipaikka on Belgiassa, ja joka koskee sitä, onko Plessers irtisanottu laillisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3.</NO.P><TXT>Tämän kysymyksen yhteydessä unionin tuomioistuin pääsee tarkastelemaan toista kertaa sitä, sovelletaanko direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta kansalliseen yritysten rakenneuudistusta koskevaan menettelyyn. Tarkemmin ottaen unionin tuomioistuinta on pyydetty arvioimaan kyseisen säännöksen valossa sellaista yrityksen luovutusta, joka on tapahtunut <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskevan menettelyn<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/> yhteydessä. Jos unionin tuomioistuin katsoo, että kyseiseen menettelyyn ei sovelleta direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta, unionin tuomioistuimen on otettava kantaa – kyseisen direktiivin 3 ja 4 artiklassa työntekijöiden hyväksi säädetyn suojajärjestelmän näkökulmasta – siihen, voiko luovutuksensaaja, kuten kansallisessa laissa säädetään, valita ne työntekijät, jotka se haluaa ottaa palvelukseensa luovutuksen yhteydessä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="2"?><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">II</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Unionin oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4.</NO.P><TXT>Direktiivin 2001/23 3 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="003.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät tällaisen luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5.</NO.P><TXT>Direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="004.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutus ei sellaisenaan ole peruste, jota luovuttaja tai luovutuksensaaja voi käyttää irtisanomiseen. Tämä säännös ei estä irtisanomisia työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä.</ALINEA><ALINEA>Jäsenvaltiot voivat säätää, että ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta tiettyihin määriteltyihin työntekijäryhmiin, joita irtisanomissuoja ei jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaan koske.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6.</NO.P><TXT>Direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="005.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Jolleivät jäsenvaltiot toisin säädä, 3 ja 4 artiklaa ei sovelleta sellaisen yrityksen, liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutukseen, jossa on aloitettu luovuttajaa koskeva konkurssimenettely tai muu samankaltainen maksukyvyttömyysmenettely luovuttajan varojen selvittämiseksi, ja sitä toteutetaan toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa (joka voi olla toimivaltaisen viranomaisen valtuuttama maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä).<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Belgian oikeus</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7.</NO.P><TXT>Yritysten liiketoiminnan jatkamisesta <DATE ISO="20090131">31.1.2009</DATE> annetun lain (wet betreffende de continuïteit van de ondernemingen, jäljempänä WCO)<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0003"><P>Belgisch Staatsblad <DATE ISO="20090209">9.2.2009</DATE>, s. 8436.</P></NOTE> 22 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Niin kauan kuin tuomioistuin ei ole ratkaissut tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskevaa hakemusta, vaikka tätä koskeva vaatimus on esitetty tai täytäntöönpanomenettely on aloitettu ennen hakemuksen esittämistä tai sen jälkeen,</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>velallista ei voida asettaa konkurssiin, ja jos velallinen on yhteisö, sitä ei myöskään voida purkaa tuomioistuimessa</P></ITEM><ITEM><P>velallisen irtainta tai kiinteää omaisuutta ei voida realisoida täytäntöönpanohakemuksen perusteella.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></P></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8.</NO.P><TXT>WCO:n 60 §:ssä säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>Tuomiossa, jossa määrätään luovutuksesta, on nimettävä selvittäjä, joka vastaa luovutuksen järjestämisestä ja toteuttamisesta velallisen nimissä ja lukuun. Tuomiossa on määriteltävä luovutuksen kohde tai se on jätettävä selvittäjän harkintavaltaan. – –<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9.</NO.P><TXT>WCO:n 61 §:n 4 momentissa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>Luovutuksensaajalla on oikeus valita ne työntekijät, jotka se haluaa ottaa palvelukseensa. Valinta on tehtävä teknisillä, taloudellisilla tai organisatorisilla perusteilla ilman kiellettyä erottelua erityisesti sillä perusteella, että henkilö on toiminut henkilöstön edustajana yrityksessä tai sen luovutetussa osassa.</ALINEA><ALINEA>Tältä osin katsotaan, että kiellettyä erottelua ei ole tapahtunut, jos luovutuksensaaja noudattaa valittujen työntekijöiden kokonaismäärässä suhdetta, joka on vallinnut yrityksessä tai sen luovutetussa osassa toimineiden työntekijöiden ja heidän edustajiensa määrän välillä.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">III</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Tosiseikat, ennakkoratkaisukysymys ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10.</NO.P><TXT>Christa Plessers työskenteli <DATE ISO="19920817">17.8.1992</DATE> alkaen Echo NV ‑nimisessä yhtiössä Houthalen-Helchterenissä, Belgiassa, sisäisen laskentatoimen johtajana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11.</NO.P><TXT>Echon hakemuksesta rechtbank van koophandel te Hasselt (Hasseltin kauppatuomioistuin, Belgia) aloitti <DATE ISO="20120423">23.4.2012</DATE> WCO:n nojalla tuomioistuinpäätökseen perustuvan uudelleenjärjestelymenettelyn mahdollisen suostumusmenettelyn soveltamiseksi. Yhtiölle myönnettiin velkojen maksun lykkäystä <DATE ISO="20121023">23.10.2012</DATE> asti, kyseinen päivä mukaan lukien. Lykkäystä pidennettiin myöhemmin <DATE ISO="20130422">22.4.2013</DATE> asti, kyseinen päivä mukaan lukien.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12.</NO.P><TXT>Rechtbank van koophandel te Hasselt hyväksyi <DATE ISO="20130219">19.2.2013</DATE>, eli ennen kyseisen määräajan päättymistä, Echon hakemuksen, jolla se vaati suostumukseen perustuvan luovutuksen muuttamista tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvaksi luovutukseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13.</NO.P><TXT>Rechtbank van koophandel te Hasselt antoi <DATE ISO="20130422">22.4.2013</DATE> selvittäjille luvan luovuttaa irtain ja kiinteä omaisuus Prefacolle, joka oli toinen niistä yrityksistä, jotka olivat ehdolla Echon luovutuksensaajaksi. Tarjouksessaan Prefaco oli tarjoutunut ottamaan palvelukseensa 164 työntekijää eli noin kaksi kolmasosaa Echon koko henkilöstöstä. Luovutussopimus allekirjoitettiin <DATE ISO="20130422">22.4.2013</DATE>. Sopimuksen liitteessä 9 oli luettelo luovutuksensaajan palvelukseen siirtyvistä työntekijöistä. Plessersin nimi ei ole tässä luettelossa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14.</NO.P><TXT>Lisäksi luovutussopimuksessa määrätään, että luovutusajankohta on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>kaksi työpäivää sen jälkeen, kun [rechtbank van koophandel te Hasselt on antanut] luvan myöntämistä koskevan tuomion<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15.</NO.P><TXT>Prefaco otti <DATE ISO="20130423">23.4.2013</DATE> puhelimitse yhteyttä luovutuksessa siirtyviin työntekijöihin ja pyysi heitä tulemaan seuraavana päivänä työhön työtehtäviinsä. Prefaco vahvisti tämän luovutuksen kirjallisesti <DATE ISO="20130424">24.4.2013</DATE>. Vastaavasti niihin työntekijöihin, joita ei otettu työhön, otettiin yhteyttä puhelimitse, ja selvittäjät ilmoittivat heille <DATE ISO="20130424">24.4.2013</DATE> lähetetyllä kirjeellä, että Prefaco ei ollut ottanut heitä työhön. Kirjeen sisältö oli seuraavanlainen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>Tämä kirje on WCO:n 64 §:n 2 momentin mukainen virallinen ilmoitus. [Echon] toiminta on päättynyt <DATE ISO="20130422">22.4.2013</DATE>. Koska edellä mainitut luovutuksensaajat eivät ole ottaneet Teitä työhön, teidän on pidettävä tätä kirjettä työnantajanne [Echon] antamana ilmoituksena työsopimuksen päättämisestä. [Echon] mahdollisena velkojana Teitä pyydetään esittämään vaatimuksenne allekirjoittaneille selvittäjille – –<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16.</NO.P><TXT>Selvittäjät toimittivat Plessersille myös lomakkeen, jossa sopimuksen päättämispäivämääränä mainittiin <DATE ISO="20130423">23.4.2013</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17.</NO.P><TXT>Plessers on väittänyt, että Prefaco aloitti Houthalen-Helchterenissä sijaitsevan liikkeen käytön <DATE ISO="20130422">22.4.2013</DATE>, eli päivänä, jona rechtbank van koophandel te Hasselt antoi tuomionsa, minkä Prefaco kiistää.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18.</NO.P><TXT>Plessers ilmoitti <DATE ISO="20130507">7.5.2013</DATE> päivätyssä kirjeessä Prefacolle, että se on laiminlyönyt velvollisuutensa ottaa hänet työhön.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19.</NO.P><TXT>Prefaco vastasi <DATE ISO="20130516">16.5.2013</DATE> päivätyllä kirjeellä, jossa se viittasi WCO:n 61 §:n 4 momentin soveltamiseen; kyseisen momentin mukaan luovutuksensaajalla on oikeus valita ne työntekijät, jotka se haluaa ottaa palvelukseensa, edellyttäen yhtäältä, että valinta tehdään teknisillä, taloudellisilla tai organisatorisilla perusteilla, ja toisaalta, että kyse ei ole kielletystä erottelusta. Prefaco viittasi myös erityisesti siihen, että sillä ei ollut mitään velvollisuutta ottaa Plessersiä takaisin työhön Echon kanssa tehdyn työsopimuksen päättämisen jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20.</NO.P><TXT>Koska asianosaiset eivät päässeet sovintoon, Plessers saattoi asian <DATE ISO="20140411">11.4.2014</DATE> arbeidsrechtbank te Antwerpenin (Antwerpenin työoikeudellisten asioiden alioikeus, Belgia) käsiteltäväksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21.</NO.P><TXT>Lisäksi hän haastoi <DATE ISO="20150724">24.7.2015</DATE> Belgian valtion väliintulijaksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22.</NO.P><TXT>Arbeidsrechtbank te Antwerpen katsoi <DATE ISO="20160523">23.5.2016</DATE> antamassaan tuomiossa kaikki Plessersin vaatimukset perusteettomiksi ja velvoitti hänet korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut. Plessers valitti tästä tuomiosta arbeidshof te Antwerpen, afdeling Hasseltiin (Antwerpenin työoikeudellisten asioiden ylioikeus, Hasseltin osasto, Belgia).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23.</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa arbeidshof te Antwerpen, afdeling Hasselt päätti <DATE ISO="20170814">14.8.2017</DATE> antamallaan välipäätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20170821">21.8.2017</DATE>, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>Onko valintaoikeus, joka luovutuksensaajalle annetaan [WCO:n] 61 §:n 4 momentissa, siltä osin kuin kyseisen <QUOT.START CODE="2019" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavan tuomioistuinpäätökseen perustuvan uudelleenjärjestelyn<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="2019" ID="QE0011"/> tarkoituksena on luovuttajan tai sen toimintojen jatkaminen kokonaisuudessaan tai osittain, yhteensopiva direktiivin [2001/23], erityisesti sen 3 ja 5 artiklan, kanssa?<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></P></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24.</NO.P><TXT>Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset, Belgian hallitus ja Euroopan komissio. Kaikki asianosaiset ja osapuolet Prefacoa lukuun ottamatta ovat osallistuneet istuntoon, joka pidettiin <DATE ISO="20181003">3.10.2018</DATE>, ja esittäneet väitteensä suullisesti.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">IV</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asian tarkastelu</HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">A</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Esitetyn kysymyksen sisältö</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25.</NO.P><TXT>Prefaco väittää kirjallisissa huomautuksissaan, että Plessers ei voi vedota direktiiviin 2001/23 perusteluna kansallisen lain selvän säännöksen soveltamatta jättämiselle ja että näin ollen esitetyllä kysymyksellä ei ole merkitystä pääasiassa annettavan ratkaisun kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26.</NO.P><TXT>Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka onkin totta, että siltä osin kuin kyse on yksityisten välisestä oikeusriidasta, direktiivillä ei sellaisenaan voida luoda velvoitteita yksityiselle oikeussubjektille eikä siihen näin ollen sellaisenaan voida vedota tällaista henkilöä vastaan, unionin tuomioistuin on kuitenkin myös katsonut toistuvasti, että direktiivistä jäsenvaltioille seuraava velvoite saavuttaa direktiivissä säädetty tulos sekä niiden velvoite toteuttaa kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tämän velvoitteen täyttämisen varmistamiseksi, sitovat kaikkia jäsenvaltioiden viranomaisia, myös tuomioistuimia niiden toimivallan rajoissa. Tästä seuraa, että kun kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista oikeutta, jota niitä on pyydetty tulkitsemaan, niiden on otettava huomioon kaikki kyseisen oikeuden säännöt ja sovellettava siinä hyväksyttyjä tulkintamenetelmiä voidakseen tulkita sitä mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan<?PAGE NO="5"?> direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta direktiivissä tarkoitettu tulos saavutettaisiin.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0004"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160419">19.4.2016</DATE>, <NAME.CASE>DI</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-441/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:278">EU:C:2016:278</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27.</NO.P><TXT>Tästä seuraa mielestäni, että kun otetaan huomioon kyseinen kansallisilla tuomioistuimilla oleva velvollisuus, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämällä kysymyksellä on merkitystä pääasiassa annettavan ratkaisun kannalta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta keskeisesti, onko WCO:n 61 §:n 4 momentti direktiivin 2001/23 3 ja 5 artiklan mukainen. Tällä kysymyksellään, sellaisena kuin se on esitetty, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta lausumaan siitä, soveltuuko kansallisen lain säännös yhteen unionin oikeuden kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29.</NO.P><TXT>Muistutan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklassa vahvistettu yhteistyöjärjestelmä perustuu kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon. Kyseiseen artiklaan perustuvassa menettelyssä kansallisten säännösten tulkinta kuuluu jäsenvaltioiden tuomioistuimille eikä unionin tuomioistuimelle, eikä tämän tehtävänä ole lausua kansallisten oikeussääntöjen yhteensoveltuvuudesta unionin oikeuden säännösten ja määräysten kanssa. Unionin tuomioistuimella on sen sijaan toimivalta esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joiden avulla tämä voi arvioida kansallisten oikeussääntöjen yhteensoveltuvuutta unionin oikeuden kanssa. Vaikka on totta – kuten juuri korostin –, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisukysymyksen sanamuodon perusteella unionin tuomioistuinta pyydetään lausumaan kansallisen oikeussäännön yhteensoveltuvuudesta unionin oikeuden kanssa, mikään ei kuitenkaan estä unionin tuomioistuinta antamasta hyödyllistä vastausta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle siten, että se esittää tälle unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joiden avulla tämä voi itse arvioida kansallisen oikeuden yhteensoveltuvuutta unionin oikeuden kanssa.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0005"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20151015">15.10.2015</DATE>, <NAME.CASE>Iglesias Gutiérrez ja Rion Bea</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-352/14 ja C-353/14</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:691">EU:C:2015:691</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0022">22</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30.</NO.P><TXT>Muistutan myös, että tässä kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välisessä yhteistyössä unionin tuomioistuimen tehtävänä on tulkita kaikkia unionin oikeuden määräyksiä ja säännöksiä, joita kansalliset tuomioistuimet tarvitsevat ratkaistessaan niiden käsiteltäväksi saatettuja asioita, vaikka näitä määräyksiä ja säännöksiä ei olisi nimenomaisesti mainittu kansallisten tuomioistuinten unionin tuomioistuimelle esittämissä kysymyksissä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0006"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20160621">21.6.2016</DATE>, <NAME.CASE>New Valmar</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-15/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:464">EU:C:2016:464</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180628">28.6.2018</DATE>, <NAME.CASE>Crespo Rey</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-2/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:511">EU:C:2018:511</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31.</NO.P><TXT>Siten on niin, että vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on muodollisesti rajannut kysymyksensä koskemaan pelkästään direktiivin 2001/23 3 ja 5 artiklan tulkintaa, tämä seikka ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä sille kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa sen käsiteltävänä olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin viitannut niihin kysymyksessään.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0007"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150716">16.7.2015</DATE>, <NAME.CASE>Abcur</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-544/13 ja C-545/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:481">EU:C:2015:481</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0033">33</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170510">10.5.2017</DATE>, <NAME.CASE>Chavez-Vilchez ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-133/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:354">EU:C:2017:354</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32.</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon tämä oikeuskäytäntö ja ennakkoratkaisupyynnössä esitetyt seikat, minusta näyttää siltä, että unionin tuomioistuimen on uudelleen muotoiltava ennakkoratkaisukysymys, joka sille on esitetty. Ehdotan näin ollen, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kysymyksen katsotaan koskevan keskeisesti sitä, onko direktiiviä 2001/23, ja erityisesti sen 3 ja 4 artiklaa, tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan silloin, kun yritys luovutetaan sellaisessa tuomioistuimen valvonnassa<?PAGE NO="6"?> tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskevassa menettelyssä, jonka tarkoituksena on luovuttajan tai sen toimintojen säilyttäminen kokonaisuudessaan tai osittain, luovutuksensaajalla on oikeus valita ne työntekijät, jotka se haluaa ottaa palvelukseensa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33.</NO.P><TXT>Minusta näyttää siltä, että vastauksen antamiseksi tähän kysymykseen on ensinnäkin tutkittava, sovelletaanko direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohtaa yritysten luovutuksiin, jotka tapahtuvat tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskevassa menettelyssä, ja siten, sovelletaanko tässä asiassa kyseisessä säännöksessä säädettyä poikkeusta. Yrityksen luovutukseen sovelletaan muun muassa direktiivin 3 ja 4 artiklassa säädettyä työntekijöiden oikeuksien suojaa nimittäin vain, jos kyseinen menettely ei täytä mainitussa säännöksessä säädettyjä vaatimuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimessa huomautuksia esittäneet asianosaiset ja osapuolet ovat esittäneet vastakkaisia näkemyksiä siitä, millainen vastaus ennakkoratkaisukysymykseen on annettava.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35.</NO.P><TXT>Plessers ja komissio väittävät olennaisesti, että pääasiassa kyseessä oleva luovutus ei täytä direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Plessers ja komissio katsovat, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja erityisesti tuomiosta Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0008"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:489">EU:C:2017:489</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> seuraa, että pääasiassa kyseessä olevaan tuomioistuinpäätökseen perustuvaan uudelleenjärjestelymenettelyyn ei ole ryhdytty pelkästään korvauksen maksamiseksi velkojille varat selvittämällä, vaan myös kyseisen yrityksen toiminnan jatkamiseksi. Näin ollen komissio ja Plessers katsovat, että kyseiseen menettelyyn ei sovelleta direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohtaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36.</NO.P><TXT>Belgian hallitus ja Prefaco esittävät sen sijaan, että tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskevaa menettelyä on pidettävä varojen selvittämismenettelynä ja että näin ollen pääasiassa kyseessä oleva luovutus täyttää direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37.</NO.P><TXT>Näin ollen minusta näyttää siltä, että aluksi on syytä esittää joitain yleisluontoisia huomautuksia yritysten rakenneuudistusta koskevien menettelyjen kehityksestä Euroopan unionissa. Nämä huomautukset vaikuttavat minusta hyödyllisiltä paitsi sen määrittelemiseksi, millaiseen lainsäädännölliseen yhteyteen direktiivi 2001/23 kuuluu, myös kyseessä olevan menettelyn asiayhteyden ymmärtämiseksi. Näiden huomautusten perusteella käsittelen myöhemmin kysymystä siitä, onko asiassa sovellettava direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohtaa, sekä sitä, millä perusteilla kyseisessä artiklassa säädetystä poikkeuksesta voidaan poiketa. Lopuksi pohdin kyseisen direktiivin 3 ja 4 artiklassa säädetyn työntekijöiden oikeuksien suojajärjestelmän kattavuutta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">B</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Yritysten rakenneuudistusta koskevien menettelyjen kehitys unionissa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38.</NO.P><TXT>Talouskriisin yhteydessä vuonna 1974 Euroopan unionin neuvosto antoi päätöslauselman, jossa määrättiin joukosta toimenpiteitä, joita komissio sitoutui ehdottamaan neuvostolle saman vuoden aikana.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0009"><P>Sosiaalisesta toimintaohjelmasta <DATE ISO="19740121">21.1.1974</DATE> annettu neuvoston päätöslauselma (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="013" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="1974">EYVL 1974, C 13, s. 1</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Kyseisiin toimenpiteisiin kuului kaksi direktiiviehdotusta, joista ensimmäisen tarkoituksena oli lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöä joukkovähentämisen osalta<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0010"><P>Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19750217">17.2.1975</DATE> annettu neuvoston direktiivi 75/129/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="048" PAGE.FIRST="29" DATE.PUB="1975">EYVL 1975, L 48, s. 29</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> ja toisen tarkoituksena oli lähentää jäsenvaltioiden lainsäädäntöä työntekijöiden oikeuksien ja etujen turvaamisen osalta yritysten omistajanvaihdosten, ja erityisesti fuusioiden, yhteydessä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0011"><P>Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19770214">14.2.1977</DATE> annettu neuvoston direktiivi 77/187/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="061" PAGE.FIRST="26" DATE.PUB="1977">EYVL 1977, L 61, s. 26</REF.DOC.OJ>). Kyseinen direktiivi on korvattu direktiivillä 2001/23.</P></NOTE> Mainitut direktiivit säädettiin 70-luvulla<?PAGE NO="7"?> tarkoituksena suojella työntekijöiden oikeuksia 70-luvun alun talouskriisin jälkeen tapahtuneiden rakenneuudistusten yhteydessä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0012"><P>Ks. mm. Blanpain, R., <HT TYPE="ITALIC">European Labour Law</HT>, Wolters Kluwer, 2010, s. 680.</P></NOTE> 80-luvulla säädettiin kolmas direktiivi, eli työnantajan maksukyvyttömyystilanteista annettu direktiivi 80/987/ETY,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0013"><P>Työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19801020">20.10.1980</DATE> annettu neuvoston direktiivi (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="283" PAGE.FIRST="23" DATE.PUB="1980">EYVL 1980, L 283, s. 23</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> jolla täydennettiin näitä niin sanottuja <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>rakenneuudistusdirektiivejä<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/>. Kunkin direktiivin johdanto-osan perustelukappaleissa todettiin, että jäsenvaltioiden välisillä eroavuuksilla, jotka koskivat joukkovähentämiseen liittyviä käytännön järjestelyjä ja vähentämisessä noudatettavaa menettelyä sekä työntekijöiden suojan ulottuvuutta heidän työnantajiensa rakenneuudistus- tai maksukyvyttömyystilanteissa, saattoi olla välitön vaikutus [sisä]markkinoiden toimintaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39.</NO.P><TXT>Näitä direktiivejä muutettiin 1990-luvun aikana ja 2000-luvun alussa.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0014"><P>Direktiiviä 75/129 muutettiin <DATE ISO="19920624">24.6.1992</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 92/56/ETY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="245" PAGE.FIRST="3" DATE.PUB="1992">EYVL 1992, L 245, s. 3</REF.DOC.OJ>) ja se kodifioitiin työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19980720">20.7.1998</DATE> annetulla neuvoston direktiivillä 98/59/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="225" PAGE.FIRST="16" DATE.PUB="1998">EYVL 1998, L 225, s. 16</REF.DOC.OJ>). Direktiiviä 80/987 muutettiin useita kertoja merkittävästi 1980- ja 2000-luvulla (ks. direktiivin liitteessä I olevat A ja B osa). Selkeyden ja järkeistämisen takia direktiivi kodifioitiin työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa <DATE ISO="20081022">22.10.2008</DATE> annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/94/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="283" PAGE.FIRST="36" DATE.PUB="2008">EUVL 2008, L 283, s. 36</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> Direktiiveihin tehdyissä muutoksissa otettiin huomioon rakenneuudistusten rajat ylittävä ulottuvuus vahvistamalla niiden ennakointimekanismeja.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0015"><P>Ks. työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="19940908">8.9.1994</DATE> tehty ehdotus neuvoston direktiiviksi (KOM(94) 300 lopullinen, s. 3). Ks. myös Rodière, P., <HT TYPE="ITALIC">Droit social de l’Union européenne</HT>, LDGD, 2014, s. 422 ja Barnard, C., <HT TYPE="ITALIC">EU Employment Law</HT>, 4. painos, Oxford University Press, 2012, s. 577.</P></NOTE> Erityisesti direktiiviä 77/187 muutettiin aluksi direktiivillä 98/50/EY,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0016"><P>Direktiivin 77/187 muuttamisesta <DATE ISO="19980629">29.6.1998</DATE> annettu neuvoston direktiivi 98/50/EY (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="201" PAGE.FIRST="88" DATE.PUB="1998">EYVL 1998, L 201, s. 88</REF.DOC.OJ>).</P></NOTE> ja se kodifioitiin myöhemmin direktiivillä 2001/23.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0017"><P>Joitain vuosia myöhemmin julkaistiin komission vihreä kirja <DATE ISO="20120117">17.1.2012</DATE>, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>Rakennemuutos ja muutosten ennakointi: mitä viimeaikaisista kokemuksista on opittu?<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/> (KOM(2012) 7 lopullinen, jäljempänä vihreä kirja). Vihreän kirjan mukaan sen tarkoituksena oli muun muassa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>parantaa kaikkien asianosaisten toimijoiden välistä synergiaa tarttumalla rakennemuutokseen ja muutokseen sopeutumiseen liittyviin haasteisiin<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/> (s. 2).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40.</NO.P><TXT>Näillä kolmella direktiivillä pyrittiin yhtäältä helpottamaan yritysten rakenneuudistuksia yritysten kilpailukyvyn ja tehokkuuden parantamiseksi ja toisaalta vastaamaan rakenneuudistuspäätösten negatiivisiin seurauksiin ja lieventämään niiden vaikutuksia.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0018"><P>Ks. Barnard, C., em. teos, s. 577: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>In this respect the Directives were intended both to encourage a greater degree of industrial democracy and to provide an element of social protection.<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/></P></NOTE> Siten näillä direktiiveillä lievennettiin taantuman aiheuttamaa häiriötä ja vähennettiin rakenneuudistustoimien negatiivisia sosiaalisia seurauksia kriisin aikana.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0019"><P>Ks. komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>Muutosten ennakointia ja rakenneuudistusta koskeva EU:n laatukehys<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/> (COM(2013) 882 final, s. 5). Ks. myös Barnard, C., em. teos, s. 578.</P></NOTE> Todettakoon, että komissio on vastikään tehnyt saman lähestymistavan mukaisen<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0020"><P>Jatkona vihreälle kirjalle ja työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoinnista ja hallitsemisesta <DATE ISO="20130115">15.1.2013</DATE> annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (joka tunnetaan myös nimellä Cercas-raportti) Euroopan parlamentin SEUT 225 artiklan nojalla esittämän pyynnön nojalla komissio on esittänyt muutosten ennakointia ja rakenneuudistusta koskevan kehyksen, jonka tarkoituksena on helpottaa investointeja inhimilliseen pääomaan ja johtaa henkilöresurssien uudelleenkohdentamiseen toimintaan, joka tarjoaa suuren kasvupotentiaalin ja laadukkaita työpaikkoja Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesti (COM(2013) 882 final, s. 3).</P></NOTE> ehdotuksen direktiiviksi ennaltaehkäiseviä uudelleenjärjestelyjä koskevista puitteista, jonka tarkoituksena on edistää yritystoiminnan pelastamiskulttuuria.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0021"><P>Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ennaltaehkäiseviä uudelleenjärjestelyjä koskevista puitteista, uudesta mahdollisuudesta ja toimenpiteistä uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja veloista vapauttamista koskevien menettelyjen tehostamiseksi sekä direktiivin 2012/30/EU muuttamisesta (COM(2016) 723 final). Ehdotuksen johdanto-osan 1, 2 ja 12 perustelukappaleesta ilmenee, että direktiiviehdotuksen tarkoituksena on erityisesti poistaa pääomien vapaan liikkuvuuden ja sijoittautumisvapauden käytön tiellä olevia esteitä, jotka johtuvat kansallisten lainsäädäntöjen sekä ennaltaehkäisevää uudelleenjärjestelyä, maksukyvyttömyyttä ja uutta mahdollisuutta koskevien menettelyjen välisistä eroista. Tässä tarkoituksessa ehdotuksessa korostetaan, että tulevalla direktiivillä varmistetaan, että taloudellisiin vaikeuksiin joutuneilla elinkelpoisilla yrityksillä on kansallisella tasolla käytettävissään tehokkaat ennaltaehkäisevien uudelleenjärjestelyjen puitteet, joiden avulla ne voivat jatkaa toimintaansa.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41.</NO.P><TXT>Tästä yritysten rakenneuudistusta koskevien menettelyjen kansallista ja unionin tasoista kehitystä koskevasta yhteenvedosta ilmenee direktiivin 2001/23 kokonaiskonteksti, joka on tunnettava tarkasteltaessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää ennakkoratkaisukysymystä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="8"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">C</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltaminen</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">1.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Poikkeuksen tulkinta oikeuskäytännössä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42.</NO.P><TXT>Direktiivissä 77/187 ei alun perin säädetty poikkeuksesta sen soveltamisalaan silloin, kun yritys luovutetaan konkurssimenettelyn tai muun samankaltaisen menettelyn yhteydessä. Vasta direktiivillä 98/50 otettiin käyttöön tällainen poikkeus direktiivin 77/187 tekstiin – direktiivin 77/187 4 a artiklalla – ja siitä säädetään nykyään direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa. Direktiivin 98/50 johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan direktiivin tarkoituksena oli muuttaa direktiiviä 77/187 ottaen huomioon muun muassa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>Euroopan [unionin] tuomioistuimen oikeuskäytäntö<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/>, josta siis esitän seuraavaksi lyhyen yhteenvedon.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0022"><P>Ks. julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:241">EU:C:2017:241</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin kehitti tämän poikkeuksen direktiivissä 77/187 säädetyistä takeista tuomiossaan Abels,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0023"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850207">7.2.1985</DATE> (<NO.CASE>135/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:55">EU:C:1985:55</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Tässä tuomiossa oli kyse yrityksen luovutuksesta Alankomaiden oikeuden mukaisessa konkurssimenettelyssä. Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850207">7.2.1985</DATE>, <NAME.CASE>Wendelboe ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>19/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:54">EU:C:1985:54</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0010">10</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850207">7.2.1985</DATE>, <NAME.CASE>Botzen ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>186/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:58">EU:C:1985:58</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0009">9</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850207">7.2.1985</DATE>, <NAME.CASE>Industriebond FNV ja Federatie Nederlandse Vakbeweging</NAME.CASE> (<NO.CASE>179/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:57">EU:C:1985:57</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0007">7</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> tuomiossaan d’Urso ym.,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0024"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910725">25.7.1991</DATE> (<NO.CASE>C-362/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:326">EU:C:1991:326</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Tässä tuomiossa unionin tuomioistuin otti kantaa siihen, sovelletaanko direktiiviä 77/187 Italian laissa säädetyssä yrityksen erityishallintomenettelyssä.</P></NOTE> tuomiossaan Spano ym.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0025"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19951207">7.12.1995</DATE> (<NO.CASE>C-472/93</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1995:421">EU:C:1995:421</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Tässä tuomiossa unionin tuomioistuimen oli määriteltävä, sovelletaanko direktiiviä 77/187 sellaisen yrityksen luovutukseen, jonka oli Italian lainsäädännön nojalla todettu olevan kriisitilassa. Samasta lainsäädännöstä ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090611">11.6.2009</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Italia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-561/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:363">EU:C:2009:363</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja tuomiossaan Dethier Équipement.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0026"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980312">12.3.1998</DATE> (<NO.CASE>C-319/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:99">EU:C:1998:99</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Tässä tuomiossa oli kyse siitä, sovelletaanko direktiiviä 77/187 yrityksen luovutukseen Belgian lain mukaisessa tuomioistuinpäätökseen perustuvassa yhtiön selvitystilamenettelyssä.</P></NOTE> Muistutettuaan, että direktiivin tarkoituksena oli estää se, että yritysten rakenneuudistus yhtenäismarkkinoilla vahingoittaa työntekijöiden etuja,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0027"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850207">7.2.1985</DATE>, <NAME.CASE>Abels</NAME.CASE> (<NO.CASE>135/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:55">EU:C:1985:55</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910725">25.7.1991</DATE>, <NAME.CASE>d’Urso ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-362/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:326">EU:C:1991:326</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> ja perusteltuaan tätä poikkeusta konkurssioikeuden omaleimaisuudella unionin tuomioistuin katsoi ensinnäkin, että direktiiviä 77/187 ei sovellettu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0018" ID="QS0018"/>yrityksen – – luovutukseen sellaisessa tilanteessa, jossa luovuttaja [oli] asetettu konkurssiin, jonka tarkoituksena on luovuttajan omaisuuden realisointi toimivaltaisen tuomioistuimen valvonnassa<QUOT.END REF.START="QS0018" CODE="201D" ID="QE0018"/>,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0028"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850207">7.2.1985</DATE>, <NAME.CASE>Abels</NAME.CASE> (<NO.CASE>135/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:55">EU:C:1985:55</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910725">25.7.1991</DATE>, <NAME.CASE>d’Urso ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-362/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:326">EU:C:1991:326</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0023">23</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> vaikka jäsenvaltiot voivatkin omasta aloitteestaan soveltaa tällaiseen luovutukseen direktiivin periaatteita.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0029"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850207">7.2.1985</DATE>, <NAME.CASE>Abels</NAME.CASE> (<NO.CASE>135/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:55">EU:C:1985:55</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin totesi kuitenkin, että direktiiviä 77/187 sovellettiin yrityksen luovutukseen konkurssimenettelyä edeltävän maksunlykkäysmenettelyn yhteydessä, joka tapahtuu sellaisessa tuomioistuimen valvonnassa, jonka ulottuvuus on rajoitetumpi, kun menettelyn tavoitteena on ensisijaisesti varallisuuden turvaaminen ja mahdollisesti yrityksen toiminnan jatkaminen tulevaisuudessa.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0030"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850207">7.2.1985</DATE>, <NAME.CASE>Abels</NAME.CASE> (<NO.CASE>135/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:55">EU:C:1985:55</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), ks. myös julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:241">EU:C:2017:241</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44.</NO.P><TXT>Myöhemmin unionin tuomioistuin täsmensi, että kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden oikeusjärjestysten väliset kansalliset erot, direktiivin 77/187 soveltamisalaa ei voida määritellä pelkästään menettelyyn kohdistuvan tuomioistuinvalvonnan ulottuvuutta koskevan perusteen perusteella.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0031"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910725">25.7.1991</DATE>, <NAME.CASE>d’Urso ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-362/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:326">EU:C:1991:326</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Unionin tuomioistuin vahvisti, että näin ollen määräävä peruste, joka oli otettava huomioon ratkaistaessa, sovellettiinko direktiiviä 77/187 hallinto- tai tuomioistuinmenettelyssä tapahtuneeseen yrityksen luovutukseen, oli <HT TYPE="ITALIC">kyseisen menettelyn tavoite</HT>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0032"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910725">25.7.1991</DATE>, <NAME.CASE>d’Urso ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-362/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:326">EU:C:1991:326</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19951207">7.12.1995</DATE>, <NAME.CASE>Spano ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-472/93</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1995:421">EU:C:1995:421</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Todettakoon, että edellä mainitussa tuomiossa d’Urso ym. kyseessä olleen menettelyn tavoitteena oli saattaa yritys sellaiseen tasapainoiseen tilaan, joka turvaa sen toiminnan tulevaisuudessa (32 kohta). Edellä mainitussa tuomiossa Spano ym. menettelyn tavoitteena oli yrityksen toiminnan jatkaminen ilman, että tuotanto keskeytyy merkittäväksi ajaksi, jotta yritys elpyisi (27 ja 28 kohta).</P></NOTE> Tällä perusteella unionin<?PAGE NO="9"?> tuomioistuin katsoi, että sellaisen menettelyn yhteydessä tapahtunut luovutus, jonka tarkoituksena oli velallisen <HT TYPE="ITALIC">omaisuuden selvittäminen</HT> velkojien yhteiseksi tyydyttämiseksi, ei kuulunut direktiivin 77/187 soveltamisalaan, ja että sen sijaan luovutus sellaisen menettelyn yhteydessä, jonka <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0019" ID="QS0019"/>tarkoituksena [oli] ensisijaisesti<QUOT.END REF.START="QS0019" CODE="201D" ID="QE0019"/> varmistua <HT TYPE="ITALIC">yrityksen toiminnan jatkumisesta</HT>, kuului direktiivin soveltamisalaan.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0033"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910725">25.7.1991</DATE>, <NAME.CASE>d’Urso ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-362/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:326">EU:C:1991:326</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkisasiamies Van Gervenin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>d’Urso ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-362/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:228">EU:C:1991:228</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuin vahvisti myöhemmin tämän perusteen ja totesi, että jos käsiteltävän menettelyn tarkoituksena on yrityksen toiminnan jatkamisen edistäminen, jotta yrityksen toimintaa jatkettaisiin myöhemmin, ja jos menettelyyn ei kuulu – päinvastoin kuin konkurssiin – tuomioistuimen suorittamaa valvontaa eikä mitään yrityksen omaisuuden hallinnointia eikä se anna oikeutta maksujen lykkäämiseen, menettelyn taloudellisella ja sosiaalisella tavoitteella ei voida selittää eikä perustella sitä, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0020" ID="QS0020"/>työntekijöiltä otettaisiin pois direktiivin [77/187] heille antamat oikeudet<QUOT.END REF.START="QS0020" CODE="201D" ID="QE0020"/>, silloin kun kyseinen yritys kokonaan tai osaksi luovutetaan.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0034"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19951207">7.12.1995</DATE>, <NAME.CASE>Spano ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-472/93</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1995:421">EU:C:1995:421</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0024">24</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0030">30</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910725">25.7.1991</DATE>, <NAME.CASE>d’Urso ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-362/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:326">EU:C:1991:326</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46.</NO.P><TXT>Käsiteltävän menettelyn tavoitetta koskevan perusteen lisäksi unionin tuomioistuin on kehittänyt toissijaisen, yksityiskohtaisten menettelysääntöjen huomioon ottamista koskevan perusteen. Siten unionin tuomioistuin on katsonut, että oli kuitenkin otettava huomioon direktiivin 77/187 päämäärien lisäksi kyseisen menettelyn yksityiskohtaisetkin säännöt, erityisesti siltä osin kuin ne edellyttävät yrityksen toiminnan jatkuvan tai päättyvän.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0035"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980312">12.3.1998</DATE>, <NAME.CASE>Dethier Équipement</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-319/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:99">EU:C:1998:99</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kyseisessä asiassa unionin tuomioistuin totesi, että vaikka kyseisen menettelyn tarkoituksena oli varojen selvittäminen, tuomioistuinpäätökseen perustuvassa selvitystilassa olevan yrityksen asema eroaa huomattavasti ja monella tavalla konkurssissa olevasta yrityksestä, esimerkiksi selvittäjän nimeämisen ja tehtävien osalta. Näistä eroista ks. tuomion 9 kohta. Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19981112">12.11.1998</DATE>, <NAME.CASE>Europièces</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-399/96</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:532">EU:C:1998:532</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), joissa [unionin] tuomioistuin sovelsi Belgian lain mukaiseen vapaaehtoiseen selvitysmenettelyyn <DATE ISO="19980312">12.3.1998</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Dethier Équipement</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-319/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:99">EU:C:1998:99</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) kehitettyjä perusteita.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47.</NO.P><TXT>Direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta on tulkittava näiden oikeuskäytännössä vahvistettujen periaatteiden perusteella, jotka unionin tuomioistuin on esittänyt ja jotka on kodifioitu kyseiseen säännökseen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">2.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdan tulkinta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48.</NO.P><TXT>Sen jälkeen, kun edellä käsitellyt oikeuskäytännössä kehitetyt periaatteet kodifioitiin direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohtaan, unionin tuomioistuin tulkitsi kyseistä säännöstä ensimmäistä kertaa <DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE> annetussa tuomiossaan Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0036"><P><REF.DOC.ECR><NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:489">EU:C:2017:489</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>.</P></NOTE> Kyseisessä tuomiossaan unionin tuomioistuin ratkaisi kysymyksen siitä, sovelletaanko direktiiviä 2001/23 yrityksen luovutukseen konkurssiin asettamisen jälkeen sellaisen Alankomaiden laissa säädetyn pre-pack-toimenpiteen yhteydessä, joka oli valmisteltu ennen konkurssiin asettamista.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0037"><P>Tämän pre-pack-toimenpiteen tavoitteena oli valmistella yrityksen luovutus hyvin yksityiskohtaisesti, jotta sen elinkelpoisten osien käynnistäminen nopeasti uudelleen oli mahdollista konkurssiin asettamisen jälkeen, jotta vältettäisiin katkos, joka seuraisi yrityksen toiminnan äkillisestä keskeytymisestä konkurssiin asettamisen päivänä, siten, että kyseisen yrityksen arvo ja työpaikat säilyvät. Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE>, (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:489">EU:C:2017:489</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49.</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin muistutti ensinnäkin, että direktiivin 2001/23 johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivillä pyritään huolehtimaan työntekijöiden suojasta varmistamalla, että heidän oikeutensa turvataan, kun työnantaja vaihtuu. Kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään tämän vuoksi yhtäältä, että ne luovuttajan oikeudet ja velvoitteet, jotka johtuvat yrityksen luovutuksen tapahtuessa voimassa olleesta työsopimuksesta tai työsuhteesta, siirtyvät luovutuksen seurauksena luovutuksensaajalle. Toisaalta direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohdassa suojellaan työntekijöitä luovuttajan tai luovutuksensaajan<?PAGE NO="10"?> pelkästään luovutuksen perusteella suorittamalta irtisanomiselta. Unionin tuomioistuin muistutti myös, että tästä poiketen direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, että direktiivin 3 ja 4 artiklassa tarkoitettua suojajärjestelmää ei sovelleta yritysten luovutuksiin kyseisessä säännöksessä täsmennetyissä tilanteissa, jolleivät jäsenvaltiot toisin säädä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0038"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:489">EU:C:2017:489</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0038">38</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ei ilmene, että kyseinen jäsenvaltio olisi hyödyntänyt oikeuttaan soveltaa direktiivin 3 ja 4 artiklassa säädettyä työntekijöiden suojajärjestelmää tilanteissa, joissa voidaan soveltaa direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohtaa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä. Näin ollen kyseistä säännöstä sovelletaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa asiassa edellyttäen kuitenkin, että käsiteltävä menettely täyttää kyseisessä säännöksessä säädetyt edellytykset (ks. 42 ja 43 kohta), mitä käsittelen jäljempänä. Ks. direktiivin 5 artiklan 2 ja 3 kohta. Kyseisten säännösten osalta ks määräys <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150128">28.1.2015</DATE>, <NAME.CASE>Gimnasio Deportivo San Andrés</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑688/13</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:46">EU:C:2015:46</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50.</NO.P><TXT>Toiseksi unionin tuomioistuin tutki, täyttikö asiassa kyseessä ollut menettely direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset. Siten todettuaan, että kansallisen säännöstön mukaan pre-pack-toimenpide valmisteltiin ennen konkurssiin asettamista, mutta pantiin täytäntöön sen jälkeen, ja että toimenpide voi näin ollen kuulua direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdan mukaiseen konkurssimenettelyn käsitteeseen, unionin tuomioistuin katsoi kuitenkin, että sikäli kuin kyseisen toimenpiteen pääasiallinen tavoite oli konkurssiin asetetun yrityksen pelastaminen, se ei täyttänyt edellytystä, jonka mukaan kyseinen menettely on aloitettava luovuttajan varojen selvittämiseksi. Tältä osin unionin tuomioistuin täsmensi, että pelkästään se seikka, että kyseisellä pre-pack-toimenpiteellä voidaan pyrkiä myös velkojien tyydyttämiseen parhaalla mahdollisella tavalla, ei voi muuttaa sitä direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdan mukaiseksi luovuttajan varojen selvittämiseksi aloitetuksi menettelyksi. Unionin tuomioistuin katsoi myös, että kyseisen toimenpiteen yhteydessä se seikka, että suunniteltuun pesänhoitajaan ja suunniteltuun valvovaan tuomariin ei kohdistu mitään viranomaisen valvontaa, ei täytä direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä edellytystä viranomaisen valvonnasta.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0039"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:489">EU:C:2017:489</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51.</NO.P><TXT>Näiden seikkojen perusteella unionin tuomioistuin katsoi, että tällainen pre-pack-toimenpide ei täytä kaikkia kyseisessä säännöksessä säädettyjä edellytyksiä, joten direktiivin 2001/23 3 ja 4 artiklassa säädetystä suojajärjestelmästä ei voitu poiketa.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0040"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:489">EU:C:2017:489</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52.</NO.P><TXT>Näin katsoessaan unionin tuomioistuin vahvisti aiemmassa oikeuskäytännössään esitetyt tulkintaperusteet<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0041"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 42–47 kohta.</P></NOTE> ja mukautti niitä kyseisen Alankomaiden oikeuden mukaisen pre-pack-toimenpiteen yksityiskohtiin, erityisesti viranomaisen harjoittaman valvonnan asteen<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0042"><P>Unionin tuomioistuin totesi, että sille toimitetuista asiakirjoista kävi ilmi, että pre-pack-toimenpidettä ei toteutettu tuomioistuimen valvonnassa vaan sen toteutti yritysjohto, joka kävi neuvotteluja ja teki päätökset, joilla valmisteltiin konkurssissa olevan yrityksen myyntiä (54 kohta).</P></NOTE> ja käsiteltävän menettelyn tavoitteen osalta, joista viimeksi mainittua unionin tuomioistuin pitää ensisijaisena perusteena ottamatta kyseisen menettelyn yhteydessä huomioon toissijaista perustetta, joka koskee toimenpiteen yksityiskohtaisia piirteitä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0043"><P>Tästä toissijaisesta perusteesta ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980312">12.3.1998</DATE>, <NAME.CASE>Dethier Équipement</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-319/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:99">EU:C:1998:99</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="11"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">3.</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Direktiivin 2001/23 3 ja 4 artiklassa säädetyn työntekijöiden suojajärjestelmän soveltaminen yrityksen luovutukseen tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskevassa menettelyssä</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53.</NO.P><TXT>Edellä esitettyjen pohdintojen perusteella tarkastelen seuraavaksi kysymystä siitä, sovelletaanko direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta yrityksen luovutukseen, joka on tapahtunut pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskevan menettelyn yhteydessä, ja näin ollen sitä, sovelletaanko direktiivin 3 ja 4 artiklassa säädettyä työntekijöiden suojajärjestelmää tällaisessa tilanteessa. Siten on selvitettävä, täyttääkö pääasiassa kyseessä oleva menettely kaikki direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0044"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:489">EU:C:2017:489</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54.</NO.P><TXT>Tältä osin on muistutettava, että kyseistä säännöstä, siltä osin kuin siitä seuraa periaatteessa, ettei työntekijöiden suojajärjestelmää sovelleta tietyissä yrityksen luovutustapauksissa, ja siltä osin kuin siinä täten poiketaan direktiivin 2001/23 pääasiallisesta tavoitteesta, on välttämättä tulkittava suppeasti.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0045"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:489">EU:C:2017:489</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0041">41</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">a)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Alustavia huomautuksia</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55.</NO.P><TXT>Yksikään pääasian asianosaisista ei ole esittänyt, että tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskevaa menettelyä voitaisiin pitää konkurssimenettelynä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0046"><P>Ainoastaan komissio näyttää periaatteessa kannattavan tällaista tulkintaa kirjallisissa huomautuksissaan, joiden mukaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0021" ID="QS0021"/>tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvaa luovutusta – – on pidettävä konkurssimenettelynä<QUOT.END REF.START="QS0021" CODE="201D" ID="QE0021"/>. Komissio on kuitenkin todennut istunnossa, että sen huomautuksiin on livahtanut kirjoitusvirhe, jonka perusteella voi syntyä käsitys, että se on tällaisen tulkinnan kannalla, ja että sen huomautusten 28 kohtaa tulisi lukea seuraavasti: <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0022" ID="QS0022"/>Tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvaa luovutusta <HT TYPE="ITALIC">ei voida</HT> <HT TYPE="ITALIC">pitää</HT> konkurssimenettelynä<QUOT.END REF.START="QS0022" CODE="201D" ID="QE0022"/> (korostus tässä).</P></NOTE> Prefaco väittää kuitenkin, että WCO:ssa säädetty menettely on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0023" ID="QS0023"/>väliaikainen suoja konkurssia vastaan<QUOT.END REF.START="QS0023" CODE="201D" ID="QE0023"/> ja että konkurssimenettely ja pääasiassa kyseessä oleva menettely ovat hyvin samankaltaisia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56.</NO.P><TXT>Belgian hallitus väittää, että tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskeva menettely on yksi nimenomaisesti Belgian osalta asetuksen (EY) N:o 1346/2000<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0047"><P>Maksukyvyttömyysmenettelyistä <DATE ISO="20000529">29.5.2000</DATE> annettu neuvoston asetus (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="160" PAGE.FIRST="1" DATE.PUB="2000">EYVL 2000, L 160, s. 1</REF.DOC.OJ>), sellaisena kuin se on muutettuna <DATE ISO="20110609">9.6.2011</DATE> annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 583/2011 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="160" PAGE.FIRST="52" DATE.PUB="2011">EUVL 2011, L 160, s. 52</REF.DOC.OJ>; jäljempänä asetus N:o 1346/2000). Myös Prefaco mainitsee asetuksen N:o 1346/2000 liitteet A ja C, joista liitteessä C todetaan, että pääasiassa kyseessä olevan menettelyn yhteydessä nimettyä selvittäjää on pidettävä konkurssipesän hoitajana.</P></NOTE> liitteessä B mainituista likvidaatiomenettelyistä ja että koska kyseisen menettelyn luonne on määritelty kyseisessä luettelossa, menettelyyn sovelletaan direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohtaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57.</NO.P><TXT>En yhdy tähän näkemykseen. Mielestäni siltä kannalta, onko pääasiassa kyseessä olevaa menettelyä mahdollisesti pidettävä selvitysmenettelynä, ei ole ratkaisevaa, että kyseinen menettely on mainittu asetuksen N:o 1346/2000 liitteessä B.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58.</NO.P><TXT>Tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että unionin kansainvälistä yksityisoikeutta koskevissa säännöksissä säädetyt tuomioistuimen toimivaltaa ja sovellettavaa lakia koskevat säännöt eivät ole esteenä kansallisille aineellisoikeudellisille säännöksille. Asetus N:o 1346/2000 on osa oikeudellista kehystä, jonka unioni on säätänyt kehittääkseen oikeudellista yhteistyötä siviili- ja kauppaoikeuden alalla siltä osin kuin sillä on rajat ylittäviä vaikutuksia, kun taas direktiivillä 2001/23 on yhdenmukaistettu aineellisen oikeuden säännöksiä ja sitä sovelletaan periaatteessa kaikkiin yritysten luovutuksiin. Näin ollen kyseisellä direktiivillä on säädetty työntekijöiden suojan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0024" ID="QS0024"/>yleinen standardi<QUOT.END REF.START="QS0024" CODE="201D" ID="QE0024"/><?PAGE NO="12"?> yritysten luovutuksissa unionin alueella.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0048"><P>Käsitteiden yhdenmukaisuudesta unionin oikeudessa ks. <DATE ISO="20190122">22.1.2019</DATE> esittämäni ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Pillar Securitisation</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑694/17</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:44">EU:C:2019:44</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Toiseksi on niin, että jos maksukyvyttömyysmenettely tai selvitysmenettely on kirjattu asetuksen N:o 1346/2000 liitteeseen A tai B, sen on katsottava kuuluvan kyseisen asetuksen soveltamisalaan ja siten sitä on pidettävä maksukyvyttömyys- tai selvitystilanteena ainoastaan kyseisen asetuksen soveltamista varten.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0049"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20121122">22.11.2012</DATE>, <NAME.CASE>Bank Handlowy ja Adamiak</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-116/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2012:739">EU:C:2012:739</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0034">34</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että Ranskan oikeuden mukainen suojamenettely kuului asetuksen N:o 1346/2000 <HT TYPE="ITALIC">soveltamisalaan</HT>, koska se oli yksi kyseisen asetuksen liitteeseen A kirjatuista menettelyistä. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin epäilty, onko kyseinen menettely kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukainen. Ks. mm. Jault-Seseke, F., <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0025" ID="QS0025"/>Le règlement 2015/848: le vin nouveau et les vieilles outres<QUOT.END REF.START="QS0025" CODE="201D" ID="QE0025"/>, <HT TYPE="ITALIC">Revue critique de droit international privé</HT>, 2016, s. 21, 18 kohta; Burkhard, H., Oberhammer, P., Bariatti, S., Koller, Ch., Björn, L., Requejo Isidro, M. ja Villata, F. C. (toim.), <HT TYPE="ITALIC">The Implementation of the New Insolvency Regulation: Improving Cooperation and Mutual Trust</HT>, Nomos, 2017, s. 65.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59.</NO.P><TXT>Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 7 kohdasta ilmenee, tässä asiassa on niin, että niin kauan kuin tuomioistuin ei ole ratkaissut tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskevaa hakemusta, velallista ei voida asettaa konkurssiin, ja jos velallinen on yhteisö, sitä ei myöskään voida purkaa tuomioistuimessa. Näin ollen tämän ratkaisuehdotuksen 42–51 kohdassa käsitellyn oikeuskäytännön perusteella tällainen menettely, joka voi johtaa konkurssiin, mutta joka ei systemaattisesti johda tällaiseen seuraukseen, ei täytä edellytystä, jonka mukaan luovuttajan on oltava konkurssimenettelyssä tai muussa samankaltaisessa menettelyssä,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0050"><P>Plessersin kirjallisissa huomautuksissa viitatusta riittoisasta belgialaisesta oikeuskirjallisuudesta ilmenee, että tuomioistuimen valvonnassa tapahtuva luovutus <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0026" ID="QS0026"/>tapahtuu ennen konkurssia ja sen tarkoituksena on myös välttää tällaisen jyrkän päätöksen teko<QUOT.END REF.START="QS0026" CODE="201D" ID="QE0026"/>. Ks. tältä osin Vandersnickt, C., <HT TYPE="ITALIC">Overgang van onderneming krachtens overeenkomst. Het materieel toepassingsgebied van de richtlijn 2001/23/EG</HT>, sarjassa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0027" ID="QS0027"/>Sociale praktijkstudies<QUOT.END REF.START="QS0027" CODE="201D" ID="QE0027"/>, Malines, Wolters Kluwer, 2015, s. 116.</P></NOTE> eikä se näin ollen voi kuulua direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun konkurssimenettelyn käsitteen alaan.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0051"><P>Plessersin kirjallisista huomautuksista ilmenee, että valmistelutöissä ja belgialaisessa oikeuskirjallisuudessa on aina myönnetty, että pääasiassa kyseessä oleva menettely ei ole selvitysmenettely, vaan se on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0028" ID="QS0028"/>tarkoitettu vaihtoehdoksi konkurssille<QUOT.END REF.START="QS0028" CODE="201D" ID="QE0028"/>. Ks. Doc Parl., Chambre, 2007, DEC <DATE ISO="01600205">52 0160</DATE>/001, s. 7. Kyseinen asiakirja, johon on viitattu unionin tuomioistuimelle toimitetuissa asiakirjoissa, ja komission istunnossa viittaama uudelleenjärjestelymenettelyjä koskeva virallinen internetsivu ovat saatavilla seuraavassa osoitteessa: http://socialsante.wallonie.be/surendettement/professionnel/?q=procedures-restructuration-reorganisation. Ks. myös Doc. Parl., Chambre, 2008-09, DOC 52-0160/055, s. 32.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60.</NO.P><TXT>Seuraavaksi käsittelen kysymystä siitä, täyttääkö pääasiassa kyseessä oleva menettely direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn edellytyksen.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">b)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Luovuttajan on oltava konkurssimenettelyssä tai muussa samankaltaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, joka on aloitettu luovuttajan varojen selvittämiseksi</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61.</NO.P><TXT>Direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että luovuttajan on oltava konkurssimenettelyssä tai muussa samankaltaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, joka on aloitettu sen varojen selvittämiseksi. Tältä osin on niin, kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että menettely, jolla pyritään kyseisen yrityksen toiminnan jatkumiseen, ei täytä tätä edellytystä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0052"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19910725">25.7.1991</DATE>, <NAME.CASE>d’Urso ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-362/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:326">EU:C:1991:326</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0032">32</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19951207">7.12.1995</DATE>, <NAME.CASE>Spano ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-472/93</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1995:421">EU:C:1995:421</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:489">EU:C:2017:489</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0047">47</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62.</NO.P><TXT>Kyseisten kahden menettelytyypin eroista unionin tuomioistuin on todennut, että menettelyllä pyritään toiminnan jatkumiseen, kun menettelyllä pyritään turvaamaan yrityksen tai sen elinkelpoisten osien toimintakyky. Varojen selvittämiseen tähtäävällä menettelyllä sen sijaan pyritään velkojien yhteiseen tyydyttämiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikkei ole poissuljettua, että tietyn menettelyn kyseisten kahden tavoitteen välillä olisi tiettyä päällekkäisyyttä, menettelyn, jolla pyritään yrityksen toiminnan jatkumiseen, pääasiallinen tavoite on joka tapauksessa kyseessä olevan yrityksen pelastaminen.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0053"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170622">22.6.2017</DATE>, <NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:489">EU:C:2017:489</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös julkisasiamies Mengozzin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Federatie Nederlandse Vakvereniging ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-126/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:241">EU:C:2017:241</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="13"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63.</NO.P><TXT>Sen ratkaisemiseksi, onko luovuttaja tässä asiassa ollut konkurssimenettelyssä tai muussa samankaltaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, joka on aloitettu luovuttajan varojen selvittämiseksi, on otettava huomioon seuraavat tekijät.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64.</NO.P><TXT>Ensinnäkin Belgian hallituksen kirjallisista huomautuksista ilmenee, että WCO:n 23 §:n mukaan tuomioistuinpäätökseen perustuva uudelleenjärjestelymenettely aloitetaan heti, kun yritystoiminnan jatkuminen on uhattuna. Kyseisen säännöksen mukaan tällaisen jatkumisen katsotaan joka tapauksessa olevan uhattuna, jos tappiot ovat johtaneet käyttöomaisuuden vähenemiseen alle puoleen osakepääomasta. WCO:n 16 §:n mukaan kyseisen menettelyn tavoitteena on turvata tuomioistuimen valvonnassa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0029" ID="QS0029"/>vaikeuksissa olevan yrityksen tai sen toimintojen <HT TYPE="ITALIC">jatkuminen</HT> kokonaisuudessaan tai osittain<QUOT.END REF.START="QS0029" CODE="201D" ID="QE0029"/>. Kyseisen menettelyn perusteella työnantaja, jonka yrityksen katsotaan olevan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0030" ID="QS0030"/>vaikeuksissa<QUOT.END REF.START="QS0030" CODE="201D" ID="QE0030"/> tässä lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla, voi saada useita kuukausia lykkäystä joko asian sopimiseksi, velkojien suostumuksen saamiseksi uudelleenjärjestelysuunnitelmalle tai tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvan luovutuksen toteuttamiseksi pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella luovutuksella. Kuten lisäksi WCO:n 22 §:stä ilmenee, lykkäyksen avulla työnantaja voi järjestellä toimintansa uudelleen turvassa velkojien täytäntöönpanotoimenpiteiltä, mukaan lukien yhtiön konkurssiin hakemiselta.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0054"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 11 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65.</NO.P><TXT>Toiseksi on korostettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, että WCO:n 59 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskeva menettely koskee <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0031" ID="QS0031"/>yrityksen tai sen toimintojen luovutusta kokonaisuudessaan tai osittain<QUOT.END REF.START="QS0031" CODE="201D" ID="QE0031"/> ja että tuomioistuin voi määrätä tällaisesta menettelystä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0032" ID="QS0032"/>[<HT TYPE="ITALIC">mainittujen] toimintojen säilyttämiseksi</HT>, jos velallinen suostuu siihen tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskevassa hakemuksessaan tai myöhemmin menettelyn aikana<QUOT.END REF.START="QS0032" CODE="201D" ID="QE0032"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0055"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 11 ja 12 kohta. Kursivointi tässä.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66.</NO.P><TXT>Kolmanneksi – ja lopuksi – on todettava, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on huomauttanut, että tässä asiassa on ilmeistä, että rechtbank van koophandel te Hasselt on määrännyt tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvasta luovutuksesta Echo-nimisen yrityksen tai sen toimintojen säilyttämiseksi kokonaisuudessaan tai osittain WCO:n 59 §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67.</NO.P><TXT>Näin ollen katson, että tällaista menettelyä on pidettävä menettelynä, jonka ensisijaisena tarkoituksena on vaikeuksissa olevan yrityksen pelastaminen kokonaisuudessaan tai osittain eikä siihen siten tämän ratkaisuehdotuksen 44 ja 50 kohdassa viitatun oikeuskäytännön mukaan voida soveltaa direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohtaa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="ITALIC">c)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Konkurssimenettelyn tai muun samankaltaisen maksukyvyttömyysmenettelyn on tapahduttava viranomaisen valvonnassa</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68.</NO.P><TXT>Direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädetystä kolmannesta edellytyksestä huomautan, että unionin tuomioistuimelle esitetyistä asiakirjoista ilmenee, että WCO:n 60 §:n mukaan tuomiossa, jossa määrätään luovutuksesta, on nimettävä selvittäjä, joka vastaa luovutuksen järjestämisestä ja toteuttamisesta <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0033" ID="QS0033"/>velallisen nimissä ja lukuun<QUOT.END REF.START="QS0033" CODE="201D" ID="QE0033"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0056"><P>Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 8 kohta. Vaikka tuomioistuin nimeää selvittäjän, selvittäjä etsii ja pyytää tarjouksia <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0034" ID="QS0034"/>pyrkien ensisijaisesti säilyttämään yrityksen toiminnan kokonaisuudessaan tai osittain ja ottaen huomioon velkojien oikeudet<QUOT.END REF.START="QS0034" CODE="201D" ID="QE0034"/> (WCO:n 62 §:n 1 kohta). Jos samankaltaisia tarjouksia on useita, tuomioistuin valitsee ensisijaisesti sen tarjouksen, jossa taataan työpaikkojen pysyvyys sosiaalisella sopimuksella (WCO:n 62 §:n 2 kohta).</P></NOTE> Näin ollen olen sitä mieltä, että tällainen valvonta, jonka ulottuvuus on rajoitetumpi, ei voi täyttää direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä viranomaisen valvontaa koskevaa edellytystä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0057"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19850207">7.2.1985</DATE>, <NAME.CASE>Abels</NAME.CASE> (<NO.CASE>135/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1985:55">EU:C:1985:55</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. myös tämän ratkaisuehdotuksen 43 kohta.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="14"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69.</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskeva menettely ei täytä kaikkia direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, mistä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistuttava, ja että näin ollen direktiivin 3 ja 4 artiklassa säädetystä suojajärjestelmästä ei voida poiketa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">D</HT></HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Luovutuksensaajan mahdollisuus valita ne työntekijät, jotka se haluaa ottaa palvelukseensa, direktiivin 2001/23 3 ja 4 artiklan valossa</HT></HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70.</NO.P><TXT>Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että WCO:n 61 §:n 4 momentin nojalla luovutuksensaaja voi valita ne työntekijät, jotka se haluaa ottaa palvelukseensa, edellyttäen, että valinta tehdään yhtäältä teknisillä, taloudellisilla tai organisatorisilla perusteilla ja toisaalta ilman kiellettyä erottelua. Kun otetaan huomioon tämä säännös, on kysyttävä, onko direktiivin 2001/23 3 ja 4 artiklan mukaan sallittua, että luovutuksensaaja valitsee WCO:n 61 §:n 4 momentin mukaisesti ne työntekijät, jotka se haluaa ottaa palvelukseensa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71.</NO.P><TXT>Vastauksen antamiseksi tähän kysymykseen on ensinnäkin muistutettava, että – kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut – direktiivillä 2001/23 pyritään turvaamaan työntekijöiden oikeudet työnantajan vaihtuessa, jotta he voivat jäädä uuden työnantajan palvelukseen luovuttajan kanssa sovittuja vastaavin ehdoin.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0058"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081127">27.11.2008</DATE>, <NAME.CASE>Juuri</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-396/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:656">EU:C:2008:656</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0028">28</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</P></NOTE> Direktiivin tavoitteena on turvata niin hyvin kuin mahdollista työsopimuksen ja työsuhteen jatkuminen muuttumattomana luovutuksensaajan kanssa, jotta estettäisiin se, että kyseiset työntekijät joutuvat huonompaan asemaan pelkän luovutuksen vuoksi.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0059"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19871217">17.12.1987</DATE>, <NAME.CASE>Ny Mølle Kro</NAME.CASE> (<NO.CASE>287/86</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1987:573">EU:C:1987:573</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0025">25</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>); tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20050526">26.5.2005</DATE>, <NAME.CASE>Celtec</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-478/03</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2005:321">EU:C:2005:321</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0026">26</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180807">7.8.2018</DATE>, <NAME.CASE>Colino Sigüenza</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-472/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:646">EU:C:2018:646</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Lisäksi on niin, kuten unionin tuomioistuin on jo katsonut, että koska tämä suoja kuuluu oikeusjärjestyksen perusteisiin ja on näin ollen riippumaton työsopimuksen sopimuspuolten tahdosta, direktiivin sääntöjä, erityisesti niitä, jotka koskevat työntekijöiden suojaa yrityksen luovutuksesta johtuvaa irtisanomista vastaan, on pidettävä <HT TYPE="ITALIC">pakottavina</HT> siten, ettei niistä voida poiketa työntekijöiden vahingoksi.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0060"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19880210">10.2.1988</DATE>, <NAME.CASE>Foreningen af Arbejdsledere i Danmark</NAME.CASE> (<NO.CASE>324/86</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1988:72">EU:C:1988:72</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0014">14</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>): <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0035" ID="QS0035"/>Tästä seuraa, ettei asianomaisilla työntekijöillä ole mahdollisuutta luopua niistä oikeuksista, jotka heille direktiivin perusteella kuuluvat, ja ettei näiden oikeuksien rajoittamista hyväksytä edes heidän suostumuksellaan<QUOT.END REF.START="QS0035" CODE="201D" ID="QE0035"/> (15 kohta). Ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19961114">14.11.1996</DATE>, <NAME.CASE>Rotsart de Hertaing</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-305/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1996:435">EU:C:1996:435</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19980312">12.3.1998</DATE>, <NAME.CASE>Dethier Équipement</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-319/94</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1998:99">EU:C:1998:99</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0040">40</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72.</NO.P><TXT>Tämän jälkeen on myös muistutettava, että – kuten direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodosta ilmenee – direktiivillä taattava suoja koskee ainoastaan niitä työntekijöitä, joilla on työsopimus tai työsuhde <HT TYPE="ITALIC">luovutuksen tapahtuessa</HT>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0061"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180807">7.8.2018</DATE>, <NAME.CASE>Colino Sigüenza</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-472/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:646">EU:C:2018:646</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0049">49</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Näin ollen on niin, että jollei toisin nimenomaisesti säädetä, <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0036" ID="QS0036"/>direktiiviin 2001/23 voivat vedota ainoastaan ne työntekijät, joilla oli luovutusajankohtana työsopimus tai jotka muuten olivat tuolloin työsuhteessa. Kysymys siitä, oliko tänä ajankohtana sopimusta tai työsuhdetta, on ratkaistava kansallisen oikeuden perusteella, jolloin kuitenkin on otettava huomioon direktiivin pakottavat säännökset, jotka koskevat työntekijän suojaa luovutuksen perusteella tehtyä irtisanomista vastaan<QUOT.END REF.START="QS0036" CODE="201D" ID="QE0036"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0062"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19880615">15.6.1988</DATE>, <NAME.CASE>Bork International ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>101/87</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1988:308">EU:C:1988:308</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0017">17</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180807">7.8.2018</DATE>, <NAME.CASE>Colino Sigüenza</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-472/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:646">EU:C:2018:646</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><?PAGE NO="15"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73.</NO.P><TXT>Tässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa yhtäältä, että luovutusajankohdaksi oli määritetty <DATE ISO="20130422">22.4.2013</DATE>,<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0063"><P>Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan se, että luovutussopimuksessa luovutusajankohtana mainitaan <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0037" ID="QS0037"/>kaksi työpäivää sen jälkeen, kun lupa on annettu tuomiolla<QUOT.END REF.START="QS0037" CODE="201D" ID="QE0037"/>, sitoo vain sopimusosapuolia, eikä siihen voida vedota kolmansia vastaan, jotka eivät olleet sopimusosapuolia, kuten on Plessersin osalta. Kyseinen tuomioistuin huomauttaa lisäksi, että Plessersille <DATE ISO="20130424">24.4.2013</DATE> lähetetyssä kirjeessään selvittäjät vahvistivat myös, että Echon toiminnot olivat päättyneet <DATE ISO="20130422">22.4.2013</DATE>. Ks. tältä osin tämän ratkaisuehdotuksen 15 kohta.</P></NOTE> ja toisaalta, että Plessersin työsopimus päätettiin <DATE ISO="20130424">24.4.2013</DATE>. Tuomioistuin korostaa, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0038" ID="QS0038"/>ei voi olla epäilystäkään siitä, että luovutusajankohtana (<DATE ISO="20130422">22.4.2013</DATE>) Plessersillä oli työsopimus [luovuttajan (Echo)] kanssa<QUOT.END REF.START="QS0038" CODE="201D" ID="QE0038"/>. Tuomioistuin toteaa myös, että selvittäjät päättivät Plessersin työsopimuksen <DATE ISO="20130424">24.4.2013</DATE>. Näin ollen Plessersin on katsottava olleen luovuttajan työntekijä luovutusajankohtana, mistä seuraa erityisesti, että direktiivin 2001/23 3 artiklan mukaan luovuttaja–työnantajan (Echo) velvoitteet Plessersiä kohtaan ovat siirtyneet suoraan luovutuksensaajalle (Prefaco).<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0064"><P>On muistutettava, että on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä arvioida tosiseikkoja tarvittavalla tavalla sen toteamiseksi, että direktiiviä 2001/23 on sovellettava, ottaen huomioon unionin tuomioistuimen esittämät tulkintaan liittyvät seikat. Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19880615">15.6.1988</DATE>, <NAME.CASE>Bork International ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>101/87</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1988:308">EU:C:1988:308</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0019">19</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74.</NO.P><TXT>Direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohdassa säädetystä suojasta on todettava, että kyseisestä säännöksestä seuraa yhtäältä, että yrityksen luovutus ei sellaisenaan ole peruste, jota luovuttaja tai luovutuksensaaja voi käyttää irtisanomiseen, ja toisaalta, että kyseinen säännös ei estä irtisanomisia työvoiman muutoksiin johtavista taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0065"><P>Ks. mm. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081016">16.10.2008</DATE>, <NAME.CASE>Kirtruna ja Vigano</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-313/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:574">EU:C:2008:574</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että se, että yrityksen todetaan olevan kriisitilassa, ei välttämättä ja järjestelmällisesti johda direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin työvoiman muutoksiin. Näin ollen yrityksen kriisitilan toteamista koskevaa menettelyä ei välttämättä ja järjestelmällisesti voida pitää kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna työvoiman muutoksiin johtavana taloudellisena, teknisenä tai organisatorisena syynä. Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090611">11.6.2009</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Italia</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-561/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:363">EU:C:2009:363</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0036">36</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75.</NO.P><TXT>Tältä osin on muistutettava, että – kuten unionin tuomioistuin on jo katsonut – sen määrittämiseksi, oliko irtisanomisen perusteena pelkästään luovutus ja rikottiinko sillä direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohtaa, on otettava huomioon <HT TYPE="ITALIC">objektiiviset olosuhteet</HT>, joissa irtisanominen on tapahtunut.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0066"><P>Ks. tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="19880615">15.6.1988</DATE>, <NAME.CASE>Bork International ym.</NAME.CASE> (<NO.CASE>101/87</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1988:308">EU:C:1988:308</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0018">18</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180807">7.8.2018</DATE>, <NAME.CASE>Colino Sigüenza</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-472/16</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:646">EU:C:2018:646</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0053">53</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</P></NOTE> Siten tässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa tämän ratkaisuehdotuksen 15 ja 73 kohdasta ilmenee, että kyseinen irtisanominen tapahtui kaksi päivää luovutusajankohdan jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76.</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, ettei ole riittävää osoittaa, että työsopimus päättyi taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä. On myös todistettava, että kyseiset syyt eivät direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn vastaisesti liity välittömästi yrityksen luovutukseen. Toisin sanoen on todistettava, että kyseinen irtisanominen on johtunut luovutuksen lisäksi muista <HT TYPE="ITALIC">olosuhteista</HT>. Siten nimenomaan näitä <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0039" ID="QS0039"/>muita olosuhteita<QUOT.END REF.START="QS0039" CODE="201D" ID="QE0039"/> voidaan mahdollisesti pitää 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0040" ID="QS0040"/>taloudellisina, teknisinä tai organisatorisina syinä<QUOT.END REF.START="QS0040" CODE="201D" ID="QE0040"/>.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0067"><P>Tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20081016">16.10.2008</DATE>, <NAME.CASE>Kirtruna ja Vigano</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-313/07</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:574">EU:C:2008:574</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin katsoi, että direktiivin 2001/23 3 artiklan 1 kohdassa ei edellytetä, että kun yritys luovutetaan, liikehuoneiston vuokrasopimus, jonka yrityksen luovuttaja on tehnyt kolmannen osapuolen kanssa, pidetään voimassa siitä huolimatta, että kyseisen sopimuksen päättäminen saattaa johtaa luovutuksensaajalle siirrettyjen työsopimusten päättämiseen. Lisäksi unionin tuomioistuin katsoi, että sellaisen irtisanomisen tapauksessa, joka oli seurausta yrityksen luovutuksen lisäksi ilmenevistä muista olosuhteista, kuten siitä, että luovutuksensaaja ja vuokranantajat eivät ole sopineet uudesta vuokrasopimuksesta, siitä, että toisen liikehuoneiston löytäminen on ollut mahdotonta, tai siitä, että henkilöstön siirtäminen muihin myymälöihin on ollut mahdotonta, näitä voitiin pitää direktiivin 2001/23 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0041" ID="QS0041"/>taloudellisina, teknisinä tai organisatorisina syinä<QUOT.END REF.START="QS0041" CODE="201D" ID="QE0041"/>.</P></NOTE></TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77.</NO.P><TXT>Sen sijaan WCO:n 61 §:n 4 momentin mukaan ainoastaan luovutuksensaajalla on oikeus valita ne työntekijät, jotka se haluaa ottaa palvelukseensa, vaikka kyseinen valinta onkin tehtävä teknisillä, taloudellisilla tai organisatorisilla perusteilla. Kansallisessa lainsäädännössä ei nähtävästi ole a priori rajoitettu kyseisen valinnan ulottuvuutta. Kuten komissio kuitenkin perustellusti huomauttaa, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on varmistua direktiivin 2001/23 tehokkaasta vaikutuksesta. Näin ollen kansallisen tuomioistuimen on itse kyettävä arvioimaan tarvetta irtisanoa työntekijöitä taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä; näin ei näytä olevan tässä tapauksessa. Kansallinen tuomioistuin voisi arvioida tätä ainoastaan, jos kaikki osapuolet, joihin yrityksen luovutus on<?PAGE NO="16"?> vaikuttanut, olisivat kertoneet sille tyhjentävästi irtisanomisperusteista. Pelkästään sitä, että halutaan vähentää yrityksen haltuunoton kustannuksia tai ehkäistä tai rajoittaa taloudellisia ongelmia, ei näin ollen voida hyväksyä irtisanomisperusteeksi.<NOTE NUMBERING="ARAB" TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING.CONTINUED="YES" NOTE.ID="E0068"><P>Julkisasiamies Van Gervenin mukaan ei ole mitään syytä ajatella, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0042" ID="QS0042"/>direktiivissä [sallitaan] kaikki irtisanomiset taloudellisista, teknisistä tai organisatorisista syistä. Direktiivissä nimittäin kielletään nimenomaisesti tällaiset irtisanomiset silloin, kun ne ovat seurausta yrityksen luovutuksesta. Mainittua poikkeusta sovelletaan irtisanomisiin vain, jos irtisanomiset olisivat tapahtuneet joka tapauksessa, esimerkiksi jos niistä oli päätetty jo ennen kuin yrityksen luovutusta koskeva kysymys tuli esiin. Näin ollen direktiivin 4 artiklaan ei voida vedota perusteena irtisanoa osa työntekijöistä yrityksen luovutuksen perusteella<QUOT.END REF.START="QS0042" CODE="201D" ID="QE0042"/> (julkisasiamies Van Gervenin ratkaisuehdotus <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>d’Urso ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-362/89</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1991:228">EU:C:1991:228</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0035">35</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>). Ks. alaviite 65.</P></NOTE> Jos luovutuksensaajan annetaan valita ne työntekijät, jotka se haluaa ottaa palvelukseensa, jäävät direktiivin 2001/23 3 ja 4 artikla sisällöllisesti tyhjiksi. Menettelyt, joihin ei sovelleta kyseisen direktiivin suojajärjestelmää, ovat nimittäin konkurssi- tai maksukyvyttömyysmenettelyjä, joiden tavoitteena on luovuttajan varojen selvittäminen ja joihin sovelletaan periaatteessa direktiiviä 2008/94. Koska nyt kyseessä olevan menettelyn tavoitteena on sen sijaan yritystoiminnan jatkuminen, menettelyyn ei sovelleta direktiivin 2001/23 5 artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta, ja näin ollen luovutuksensaajan mahdollisuus valita työntekijänsä on vastoin direktiivin 3 ja 4 artiklassa säädettyä ja siten direktiivin tehokasta vaikutusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78.</NO.P><TXT>Näin ollen olen sitä mieltä, että direktiiviä 2001/23, ja erityisesti sen 3 ja 4 artiklaa, on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan silloin, kun yritys luovutetaan sellaisessa tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskevassa menettelyssä, jonka tarkoituksena on luovuttajan tai sen toimintojen säilyttäminen kokonaisuudessaan tai osittain, luovutuksensaajalla on oikeus valita ne työntekijät, jotka se haluaa ottaa palvelukseensa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">V</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Ratkaisuehdotus</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79.</NO.P><TXT>Kaikkeen edellä esitettyyn nähden ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaisi arbeidshof te Antwerpenille seuraavasti:</TXT><P><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P>1)</NO.P><TXT>Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä <DATE ISO="20010312">12.3.2001</DATE> annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskeva menettely ei täytä kaikkia kyseisessä säännöksessä säädettyjä edellytyksiä, jolloin direktiivin 3 ja 4 artiklassa säädetystä suojajärjestelmästä ei voida poiketa.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>2)</NO.P><TXT>Direktiiviä 2001/23, ja erityisesti sen 3 ja 4 artiklaa, on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan silloin, kun yritys luovutetaan sellaisessa tuomioistuimen valvonnassa tapahtuvalla luovutuksella toteutettavaa tuomioistuinpäätökseen perustuvaa uudelleenjärjestelyä koskevassa menettelyssä, jonka tarkoituksena on luovuttajan tai sen toimintojen säilyttäminen kokonaisuudessaan tai osittain, luovutuksensaajalla on oikeus valita ne työntekijät, jotka se haluaa ottaa palvelukseensa.</TXT></NP></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ></CONTENTS.CONCLUSION></CONCLUSION>