–

Reprobel CV, edustajinaan A. Lambert ja J.‑F. Puyraimond, advocaten,

–

Copaco Belgium NV, edustajanaan T. van Innis, advocaat,

–

Belgian hallitus, asiamiehinään P. Cottin ja C. Pochet, avustajinaan S. Depré, G. Ryelandt ja J. Van Vyve, avocats,

–

Ranskan hallitus, asiamiehenään E. Timmermans,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Ronkes Agerbeek, J. Samnadda ja P. J. O. Van Nuffel,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10) 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain tekijän‑ ja kustantajanoikeuksien yhteishallinnointiyhteisö Reprobel CV, jolle Belgian valtio on antanut tehtäväksi tekijöille ja kustantajille valokopiointitoiminnasta maksettavaa sopivaa hyvitystä varten suoritettavan korvauksen perimisen ja jakamisen, ja osakeyhtiö Copaco Belgium NV (jäljempänä Copaco) ja jossa on kyse siitä, että Copaco on kieltäytynyt maksamasta Reprobelille summia, jotka sen on väitetysti maksettava tällaisina korvauksina.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

3

Direktiivin 2001/29 johdanto‑osan 31, 35 ja 38 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Kappaleen valmistamista koskeva oikeus”, säädetään seuraavaa:

5

Direktiivin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeukset ja rajoitukset”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

Belgian oikeus

6

Tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista 30.6.1994 annetun lain (wet betreffende het auteursrecht en de naburige rechten; Belgisch Staatsblad, 27.7.1994, s. 19297), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä tekijänoikeuslaki), 59 §:ssä säädettiin seuraavaa:

7

Tekijänoikeuslain 60 §:ssä säädettiin seuraavaa:

8

Tekijänoikeuslain 60 bis §:n sanamuoto oli seuraava:

–

tulli‑ ja valmisteverohallinnolta tulleista ja valmisteveroista 18.7.1977 annetun yleisen lain, joka on korvattu 27.12.1993 annetulla lailla, 320 §:n perusteella

–

[arvonlisäverohallinnolta] 3.7.1969 annetun arvonlisäverokoodeksin 93 bis §:n perusteella;

–

kansalliselta sosiaaliturvalaitokselta sosiaaliturvan keskustietopankin perustamisesta ja järjestämisestä 15.1.1990 annetun lain mukaisesti.

–

talouden [julkisen liittovaltion palvelun] valvonta‑ ja välityspalvelulta;

–

vastaavaa toimintaa ulkomailla harjoittavilta oikeuksien hallinnointiyhteisöiltä vastavuoroisuuden periaatetta noudattaen.”

9

Tekijänoikeuslain 61 §:n sanamuoto oli seuraava:

10

Tekijänoikeuslain 59 §:ssä tarkoitetun kiinteämääräisen korvauksen ja 60 §:ssä tarkoitetun suhteellisen korvauksen määrät vahvistettiin graafiselle tai analogiselle välineelle tallennetuista teoksista valmistetuista kappaleista maksettavista korvauksista 30.10.1997 annetussa kuninkaan asetuksessa (koninklijk besluit betreffende de vergoeding verschuldigd aan auteurs en uitgevers voor het kopiëren voor privé‑gebruik of didatisch gebruik van werken die op grafische of op soortgelijke wizje zijn vastgelegd; Belgisch Staatsblad, 7.11.1997, s. 29874).

11

Kyseisen kuninkaan asetuksen 7 §:ssä säädetään seuraavaa:

12

Graafiselle tai analogiselle välineelle tallennetuista teoksista valmistetuista kappaleista maksettavan korvauksen perimistä ja jakamista varten nimetyn yhteisön määrittämisestä 15.10.1997 annetussa kuninkaan asetuksessa (koninklijk besluit tot het belasten van een vennootschap met de inning en de verdeling van de vergoeding voor het kopiëren van werken die op grafische of soortgelijke wijze zijn vastgelegd; Belgisch Staatsblad, 7.11.1997, s. 29873) 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

13

Copaco on yrityksille ja kuluttajille tarkoitettujen tietoteknisten laitteiden jakelija, ja se jakelee myös kopiokoneiden ja skannerien kaltaisia kopiolaitteita. Tämän johdosta Copacolla oli vuoden 2016 loppuun asti velvollisuus maksaa Reprobelille kiinteämääräisiä korvauksia tekijänoikeuksien tai lähioikeuksien suojaamien teosten kappaleiden valmistamisesta (jäljempänä sopivaa hyvitystä varten suoritettavat korvaukset).

14

Copacon mukaan unionin tuomioistuin totesi 12.11.2015 antamassaan tuomiossa Hewlett‑Packard Belgium (C‑572/13, EU:C:2015:750), että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta ovat esteenä sopivaa hyvitystä varten suoritettavaa korvausta koskevassa Belgian lainsäädännössä säädetylle korvausjärjestelmän niin sanotulle kiinteämääräiselle osalle, joten Copaco keskeytti Reprobelin laatimien laskujen, jotka koskivat tätä korvausta marraskuun 2015 ja tammikuun 2017 väliseltä ajanjaksolta, maksamisen vedoten kyseisen säännöksen välittömään oikeusvaikutukseen ja ilmoittaen, että kyseisten maksujen keskeyttäminen jatkuu siihen saakka, että kyseisen lainsäädännön säännökset saatetaan yhdenmukaisiksi direktiivin 2001/29 säännösten kanssa.

15

Marraskuussa 2017 tuli voimaan uusi sopivia hyvityksiä varten maksettavien korvausten järjestelmä.

16

Reprobel nosti 16.12.2020 Copacoa vastaan kanteen ondernemingsrechtbank Gent, afdeling Dendermondessa (Gentin kauppatuomioistuin, Dendermonden osasto, Belgia), joka siirsi 4.3.2022 antamallaan välipäätöksellä asian ondernemingsrechtbank Gent, afdeling Gentiin (Gentin kauppatuomioistuin, Gentin osasto, Belgia), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, alueelliseen toimivaltaan liittyvistä syistä.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että 12.11.2015 annetusta tuomiosta Hewlett‑Packard Belgium (C‑572/13, EU:C:2015:750) käy ilmi, että kyseisen tuomion taustalla olleessa asiassa kyseessä olleessa Belgian sopivia hyvityksiä varten suoritettavien korvausten järjestelmässä säädetyt ehdot olivat ainakin osittain direktiivin 2001/29 vastaisia, koska kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä sopivaa hyvitystä ei otettu huomioon kyseisessä järjestelmässä, jonka mukaan 29.12.2016 saakka kiinteämääräisiä korvauksia sovellettiin ilman objektiivista määrällistä yhteyttä kopiolaitteiden tosialliseen käyttöön, joten oli vaara siitä, että kyseiset korvaukset olivat suurempia kuin niiden puhtaasti hyvityksellinen luonne edellytti.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että 12.11.2015 annetussa tuomiossa Hewlett‑Packard Belgium (C‑572/13, EU:C:2015:750) unionin tuomioistuin tulkitsi poikkeuksia tai rajoituksia, joita jäsenvaltio voi säätää kansallisessa lainsäädännössään direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan nojalla ja joita ei ollut saatettu osaksi 29.12.2016 voimassa ollutta Belgian sopivia hyvityksiä varten suoritettavien korvausten järjestelmää. Unionin tuomioistuin katsoi muun muassa, että kyseinen järjestelmä ei ollut tämän säännöksen mukainen. Tältä osin se totesi, että kyseisessä järjestelmässä kiinteämääräisen korvauksen määrä riippui yksinomaan siitä, kuinka monta kopiota minuutissa kyseisillä kopiokoneilla voitiin valmistaa, että siinä säädettiin näiden korvausten ainakin osittaisesta maksamisesta käyttäen perusteena vahinkoa, jonka laittomat jäljennökset saattoivat aiheuttaa asianomaisille tekijöille, että siinä korvaukset kohdistettiin osittain tai kokonaan muille henkilöille kuin tekijöille, että korvausten maksamista vaadittiin henkilöiltä, jotka asettivat kopiolaitteita yksilöitävissä olevien käyttäjien käyttöön, ja että siinä säädettiin järjestelmästä, joka saattoi johtaa korvausten saajien eduksi tulevaan ylikorvaamiseen siten, että siinä määrättiin samalla kertaa sekä kiinteämääräisestä korvauksesta että suhteellisesta korvauksesta ilman palautusmekanismia.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää myös, että koska ei ole mahdollista tehdä direktiivin mukaista tulkintaa, kyseessä oleville direktiivin säännöksille on annettava etusija kansallisiin säännöksiin nähden. Se huomauttaa kuitenkin, että sen käsiteltäväksi saatetun oikeusriidan osapuolet ovat erimielisiä tätä tarkoitusta varten täytettävistä edellytyksistä.

20

Copacon mukaan direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdalla on välitön oikeusvaikutus ja siihen voidaan vedota Reprobelia, jota on pidettävä valtion yksikkönä valtion sille antaman sopivaa hyvitystä varten suoritettavien korvausten perimistä ja jakamista koskevan tehtävän perusteella, vastaan.

21

Reprobel puolestaan väittää, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta ei ole luonteeltaan ehdoton, selkeä ja täsmällinen, koska jäsenvaltiot voivat säätää tässä säännöksessä tarkoitettuja poikkeuksia ja rajoituksia harkintansa mukaan ja kyseisten jäsenvaltioiden on määritettävä direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa säädetyn hyvityksen sopivuus.

22

Reprobel katsoo lisäksi, että direktiiviin 2001/29 ei voida vedota sitä vastaan, koska se on yksityisoikeudellinen yhteisö.

23

Tässä tilanteessa ondernemingsrechtbank Gent, afdeling Gent on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

–

yhteisöllä on velvollisuus lähettää tietopyynnöistään, jotka se osoittaa maksuvelvollisille valokopioinnista maksettavan hyvityksen perimistä ja jakamista varten, aina kopio toimivaltaiselle ministerille, jotta tämä voi pysyä ajan tasalla tavasta, jolla yhteisö käyttää valvontaoikeuttaan, ja päättää, onko aiheellista säätää ministeriön asetuksella tietopyyntöjen sisällöstä, määrästä ja tiheydestä siten, etteivät ne haittaa tietopyynnön kohteena olevia henkilöiden toimintaa enemmän kuin on tarpeen

–

yhteisöllä on velvollisuus käyttää ministerin edustajaa sellaisten tietopyyntöjen, jotka ovat tarpeen valokopioinnista maksettavan sopivan hyvityksen perimiseksi, lähettämiseksi maksuvelvollisille, tukku‑ tai vähittäisportaan jälleenmyyjille, leasingyrityksille tai laitteiden huoltoyrityksille, jos maksuvelvollinen ei ole myötävaikuttanut perintään, joskin yhteisö on velvollinen lähettämään kopion kyseisestä pyynnöstä myös toimivaltaiselle ministerille, jotta tämä voi määrittää pyyntöjen sisällön, määrän ja tiheyden sellaisella tavalla, ettei niistä aiheudu pyyntöjen kohteena olevien henkilöiden toiminnalle enemmän haittaa kuin on tarpeen

–

yhteisöllä on velvollisuus toimittaa valokopioinnista maksettavaa korvausta koskevat jakosäännöt sekä kaikki niihin tehtävät muutokset toimivaltaiselle ministerille hyväksyntää varten

–

yhteisöllä on velvollisuus toimittaa laatimansa ilmoituslomake toimivaltaiselle ministerille hyväksyntää varten, sillä ilman hyväksyntää sitä ei voida jakaa muille?

–

oikeus pyytää kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen valokopioinnista maksettavan korvauksen perimiseksi kaikilta henkilöiltä, jotka ovat maksuvelvollisia, tukku‑ tai vähittäisportaan jälleenmyyjiä, leasingyrityksiä ja laitteiden huoltoyrityksiä. Tässä yhteydessä jokaisessa pyynnössä on mainittava rikosoikeudelliset seuraamukset, joita sovelletaan, jos asetettua määräaikaa ei noudateta tai annetut tiedot ovat puutteellisia tai virheellisiä

–

oikeus pyytää kaikkia maksuvelvollisia toimittamaan kaikki tiedot, jotka koskevat kopioituja teoksia ja jotka ovat tarpeen valokopioinnista maksettavan korvauksen jakamista varten

–

oikeus saada kaikki sen tehtävän hoitamisen kannalta tarvittavat tiedot tulli‑ ja valmisteverohallinnolta, arvonlisäverohallinnolta ja kansalliselta sosiaaliturvalaitokselta?

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen, toinen ja kolmas kysymys

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä, toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, pääasiallisesti, onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa tulkittava siten, että yksityiset voivat vedota kansallisessa tuomioistuimessa yhteisöä, jolle jäsenvaltio on antanut tehtäväksi kyseisen säännöksen perusteella säädettyjen sopivien hyvitysten perimisen ja jakamisen, vastaan siihen, että kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään näistä hyvityksistä, on unionin oikeuden vastainen, silloin, kun tällainen yhteisö hoitaa yleisen edun mukaista tehtävää, se on kyseisen valtion valvonnassa ja sillä on tämän tehtävän suorittamista varten sellaisia erityisen laajoja toimivaltuuksia, jotka poikkeavat niistä oikeuksista, jotka johtuvat yksityisten välisiin suhteisiin sovellettavista oikeussäännöistä.

25

Aluksi on todettava, että ennakkoratkaisupyynnössä esitetystä pääasiaan sovellettavasta kansallisesta oikeudellisesta kehyksestä käy ilmi, että Reprobel on oikeudelliselta muodoltaan yksityisoikeudellinen osuuskunta, jonka toimielimissä Belgian valtio ei ole edustettuna.

26

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksityiset voivat kuitenkin vedota suoraan direktiivin ehdottomiin ja riittävän täsmällisiin säännöksiin jäsenvaltion ja sen hallinnon kaikkien elinten stricto sensu lisäksi myös muun muassa sellaisia elimiä vastaan, jotka toimivat viranomaisen alaisuudessa tai ovat viranomaisen määräysvallassa, suorittavat yleisen edun mukaista tehtävää ja joilla on sellaisia erityisen laajoja toimivaltuuksia, jotka poikkeavat niistä oikeuksista, jotka johtuvat yksityisten välisiin suhteisiin sovellettavista oikeussäännöistä. Tällaiset elimet tai yksiköt eroavat yksityisistä oikeussubjekteista ja ne on rinnastettava valtioon joko sen vuoksi, että ne ovat valtioon laajassa merkityksessä kuuluvia julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä, tai sen vuoksi, että ne kuuluvat toiminnassaan julkisen viranomaisen alaisuuteen tai sen määräysvaltaan, tai sen vuoksi, että tällainen viranomainen on antanut niiden hoidettavaksi yleisen edun mukaisen tehtävän ja niille on tätä varten annettu edellä mainittuja erityisen laajoja toimivaltuuksia (ks. vastaavasti tuomio 12.7.1990, Foster ym., C‑188/89, EU:C:1990:313, 20 kohta ja tuomio 10.10.2017, Farrell, C‑413/15, EU:C:2017:745, 33 ja 34 kohta).

27

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tältä osin, että edellytys, jonka mukaan asianomaisen elimen on oltava toiminnassaan valtion alainen tai valtion määräysvallassa, ja edellytys, jonka mukaan elimellä on oltava sellaisia erityisen laajoja toimivaltuuksia, jotka poikkeavat niistä oikeuksista, jotka johtuvat yksityisten välisiin suhteisiin sovellettavista oikeussäännöistä, eivät ole kumulatiivisia (tuomio 10.10.2017, Farrell, C‑413/15, EU:C:2017:745, 28 kohta).

28

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja‑aineistosta käy ilmi, että Reprobel ei ole julkisoikeudellinen elin eikä se myöskään ole Belgian valtion määräysvallassa. Näin ollen on arvioitava, hoitaako Reprobel yleisen edun mukaisia tehtäviä ja onko sillä tätä varten erityisen laajoja toimivaltuuksia, jotka poikkeavat niistä oikeuksista, jotka johtuvat yksityisten välisiin suhteisiin sovellettavista oikeussäännöistä.

29

Ensiksi edellä 26 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan yleistä etua koskevan tehtävän harjoittamiseen liittyvän edellytyksen osalta on niin, että graafiselle tai analogiselle välineelle tallennetuista teoksista valmistetuista kappaleista maksettavan korvauksen perimistä ja jakamista varten nimetyn yhteisön määrittämisestä 15.10.1997 annetussa kuninkaan asetuksessa annetaan Reprobelille tehtäväksi periä ja jakaa tekijänoikeuslain 59–61 §:ssä tarkoitetut sopivaa hyvitystä varten suoritettavat korvaukset.

30

Tältä osin on muistettava, että jäsenvaltiot voivat direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan nojalla säätää oikeusjärjestyksissään poikkeuksista kyseisessä säännöksessä säädettyyn kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen ja ne ovat myös velvollisia säätämään tätä varten sopivasta hyvityksestä ja sen rahoitusjärjestelmästä (ks. vastaavasti tuomio 23.11.2023, Seven.One Entertainment Group, C‑260/22, EU:C:2023:900, 23 kohta).

31

Lisäksi unionin tuomioistuin on todennut sopivan hyvityksen muodosta, ehdoista ja tasosta, että tämän hyvityksen ja näin ollen myös sen perusteena olevan järjestelmän sekä sen tason on oltava sidoksissa oikeudenhaltijoille yksityisestä kopioinnista aiheutuvaan vahinkoon (tuomio 22.9.2016, Microsoft Mobile Sales International ym., C‑110/15, EU:C:2016:717, 28 kohta ja tuomio 24.3.2022, Austro‑Mechana, C‑433/20, EU:C:2022:217, 49 kohta).

32

Lisäksi unionin tuomioistuin on lausunut Belgian lainsäännössä säädetyistä sopivaa hyvitystä varten suoritettavien korvausten perimisen ja jakamisen ehdoista. Se on katsonut yhtäältä, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetty sopiva hyvitys koskee kappaleita, jotka on tehty mille tahansa välineelle ja millä tahansa tekniikalla, eli kyseisestä korvauksesta vastaavat kaikki sellaisten laitteiden, tarvikkeiden ja palveluiden käyttäjät, joilla voidaan valmistaa tällaisia kappaleita tai jotka sisältävät niitä; tässä säännöksessä säädettyjä poikkeuksia on lupa soveltaa näihin käyttäjiin (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2015, Hewlett‑Packard Belgium, C‑572/13, EU:C:2015:750, 30–34 kohta).

33

Toisaalta unionin tuomioistuin on katsonut, että sopivan hyvityksen tarkoituksena on lähtökohtaisesti korvata todella valmistettujen kappaleiden vuoksi aiheutunut vahinko ja että henkilöiden, jotka ovat valmistaneet kappaleet, on pääsääntöisesti korvattava niiden valmistamiseen liittyvä vahinko maksamalla oikeudenhaltijalle suoritettava korvaus. Kun otetaan huomioon ne käytännön vaikeudet, joita liittyy käyttäjien yksilöintiin, jäsenvaltiot voivat säätää järjestelmästä, jossa kyseisestä korvauksesta vastaavat henkilöt, joilla on hallinnassaan digitaaliseen kappaleenvalmistamiseen tarkoitettuja koneita, laitteita ja tarvikkeita, jotka antavat näitä koneita, laitteita ja tarvikkeita käyttäjien käyttöön tai suorittavat heille kappaleenvalmistamispalveluja ja jotka siirtävät tästä aiheutuvan taloudellisen taakan loppukäyttäjille (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2015, Hewlett‑Packard Belgium, C‑572/13, EU:C:2015:750, 69 ja 70 kohta).

34

Kuten julkisasiamies toteaa nyt käsiteltävässä asiassa antamansa ratkaisuehdotuksensa 40 kohdassa, tässä yhteydessä kappaleen valmistamista koskevan oikeuden haltijoiden olisi nimittäin erittäin vaikea vedota tähän oikeuteen sellaisten toimien osalta, joita käyttäjät suorittavat yksityiselämässään. Direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdassa säädettyjen tätä oikeutta koskevien poikkeuksien käyttöönotolla näin ollen varmistetaan oikeudenhaltijoille tulot, jotka olisi hyvin vaikea saada suoraan käyttäjiltä.

35

Belgian lainsäädännössä säädetään, että näiden poikkeusten nojalla tekijänoikeuden ja lähioikeuksien haltijat saavat kärsitystä vahingosta suoritettavan hyvityksen, joka koostuu etukäteen vahvistetusta kiinteämääräisestä osasta ja jälkikäteen vahvistetusta suhteellisesta korvauksesta, ja ne rahoitetaan kaikkien kopiolaitteiden ja ‑tarvikkeiden hankkijoiden tai kappaleenvalmistuspalvelujen vastaanottajien, joilla on oikeus hyötyä näistä poikkeuksista, maksamilla korvauksilla. Tällaisen korvauksen periminen ja sopivan hyvityksen maksaminen kyseisten oikeuksien haltijoille on siis yleisen edun mukainen tehtävä.

36

Tältä osin on hylättävä Ranskan hallituksen näkemys, jonka mukaan Reprobel ei hoida yleisen edun mukaista tehtävää vaan edistää yksinomaan tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien haltijoiden yksityistä etua. Sopivaa hyvitystä varten suoritettavien korvausten perimisestä ja jakamisesta vastuussa olevalle yhteisölle annetulla tehtävällä jäsenvaltio nimittäin täyttää sille direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa asetetun tietyn tuloksen saavuttamista koskevan velvollisuuden eli velvollisuuden taata näille oikeuksien haltijoille, että peritään tehokkaasti sopiva hyvitys, jonka tarkoituksena on säilyttää käsillä olevien etujen oikeudenmukainen tasapaino, mikä puolestaan on yleisen edun mukaista (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2022, Ametic, C‑263/21, EU:C:2022:644, 69 kohta).

37

Toiseksi Reprobelin kaltaisen elimen toimivaltuuksien arvioinnin osalta on aluksi palautettava mieleen, että se on ainoa yhteisö, jonka vastuulla on tekijänoikeuslain 59–61 §:ssä säädettyjen sopivaa hyvitystä varten suoritettavien korvausten periminen ja jakaminen.

38

Kuten julkisasiamies pääasiallisesti korostaa ratkaisuehdotuksensa 45 kohdassa, tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja‑aineistosta ilmenee, että Reprobelille on annettu sellaiset erityisen laajat toimivaltuudet, jotka poikkeavat niistä oikeuksista, jotka johtuvat yksityisten välisiin suhteisiin sovellettavista oikeussäännöistä, ja erityisesti toimivalta vaatia kopiolaitteiden ja ‑tarvikkeiden valmistajilta ja jakelijoilta sopivaa hyvitystä varten suoritettava korvaus.

39

Reprobelin kaltainen elin, jolla on toimivalta periä sopivaa hyvitystä varten suoritettava korvaus, voi nimittäin suoraan lain nojalla vaatia kyseisen korvauksen maksamista kaikilta henkilöiltä, jotka kuuluvat kansallisessa lainsäädännössä abstraktisti määriteltyyn maksuvelvollisten joukkoon.

40

Tässä yhteydessä ei ole merkitystä Reprobelin ja Belgian hallituksen esiin tuomalla seikalla, että kyseisen korvauksen määrän määrittävät viranomaiset eikä kyseinen elin. Yleisen edun mukaisten tehtävien hoitaminen ei nimittäin edellytä, että näitä tehtäviä hoitava elin määrittää itse kaikki niiden osatekijät tai että sillä tätä tarkoitusta varten olevissa toimivaltuuksissa olisi oltava harkintavaltaa. Lisäksi se, että viranomainen määrittää yleisen edun mukaista tehtävää hoitavan elimen toiminnan rajat, vahvistaa entisestäänkin sitä, että kyseinen elin toimii valtion nimissä ja on sen ilmentymä.

41

Lisäksi on niin, kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että Reprobelilla on erityisiä toimivaltuuksia muun muassa tietopyyntöjen osalta, jotta se voi suorittaa sille uskotun yleisen edun mukaisen tehtävän.

42

Ensiksi sillä on oikeus vaatia sekä niitä, jotka ovat velvollisia maksamaan sopivaa hyvitystä varten suoritettavan korvauksen, että kopiointilaitteiden huollosta vastaavien yritysten kaltaisia muita tällaisten laitteiden markkinoilla toimivia toimijoita antamaan rikosoikeudellisen seuraamuksen uhalla kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen maksuvelvollisten ja näiden maksettavana olevien summien määrittämiseksi. On katsottava, että kyseinen toimivalta poikkeaa laajuudeltaan niistä oikeuksista, jotka johtuvat yksityisten välisiin suhteisiin sovellettavista oikeussäännöistä.

43

Tässä yhteydessä ei ole merkitystä Reprobelin ja Belgian hallituksen esiin nostamalla seikalla, että Reprobelilla ei ole toimivaltaa määrätä seuraamuksia henkilöille, jotka laiminlyövät velvollisuuden antaa sille tietoja. Ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen mukaan kyseisen velvollisuuden laiminlyönnistä voidaan nimittäin määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että ainoastaan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia määräämään niitä. Näin ollen kyseisten seuraamusten olemassaolo itsessään osoittaa, että Reprobelille annetut toimivaltuudet ovat erityisiä.

44

Toiseksi unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja‑aineistosta ilmenee, että Reprobelilla on toimivalta pyytää tulli‑, vero‑ ja sosiaaliturvaviranomaisilta sen tehtävien hoitamisen kannalta tarvittavat tiedot. Tällainen toimivalta merkitsee, ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä olevista selvityksistä muuta johdu, sellaista erityisen laajaa toimivaltaa, joka poikkeaa niistä oikeuksista, jotka johtuvat yksityisten välisiin suhteisiin sovellettavista oikeussäännöistä. Kopiokoneiden tai ‑tarvikkeiden maahantuontimäärien tai tällaisten laitteiden ja tarvikkeiden tuottajien tai jakelijoiden liikevaihdon kaltaiset tiedot eivät nimittäin lähtökohtaisesti ole luonteeltaan sellaisia, että ne annettaisiin tiedoksi henkilöille, joilla ei ole tällaista toimivaltaa.

45

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa on tulkittava siten, että yksityiset voivat vedota kansallisessa tuomioistuimessa yhteisöä, jolle jäsenvaltio on antanut tehtäväksi kyseisen säännöksen perusteella säädettyjen sopivien hyvitysten perimisen ja jakamisen, vastaan siihen, että kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään näistä hyvityksistä, on unionin oikeuden säännösten, joilla on välitön oikeusvaikutus, vastainen, silloin, kun tällaisella yhteisöllä on kyseisen yleisen edun mukaisen tehtävän suorittamiseksi sellaisia erityisen laajoja toimivaltuuksia, jotka poikkeavat niistä oikeuksista, jotka johtuvat yksityisten välisiin suhteisiin sovellettavista oikeussäännöistä.

Neljäs ja viides kysymys

46

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä ja viidennellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa tulkittava siten, että sillä on välitön oikeusvaikutus, jolloin tilanteessa, jossa kyseistä säännöstä ei ole saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista oikeusjärjestystä, yksityinen voi vedota siihen, jotta kansallisia säännöksiä, joiden nojalla kyseinen henkilö velvoitetaan maksamaan tämän säännöksen vastaisesti määrätty sopivaa hyvitystä varten suoritettava korvaus, jätetään soveltamatta.

47

Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan aina, kun direktiivin säännökset ovat sisältönsä osalta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, yksityiset voivat kansallisissa tuomioistuimissa vedota niihin valtiota vastaan, jos valtio ei ole saattanut direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä määräajassa tai jos direktiivi on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä virheellisesti (tuomio 6.11.2018, Max‑Planck‑Gesellschaft zur Förderung der Wissenschaften, C‑684/16, EU:C:2018:874, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tältä osin, että unionin oikeuden säännös on yhtäältä ehdoton, mikäli siinä säädetään velvollisuus, johon ei ole liitetty mitään ehtoja ja jonka täytäntöönpano tai vaikutukset eivät riipu sen enempää unionin toimielinten kuin jäsenvaltioidenkaan toimista, ja toisaalta riittävän täsmällinen, jotta yksityinen voi vedota siihen ja tuomioistuin sitä soveltaa, jos siinä säädetään sanamuodoltaan yksiselitteisestä velvoitteesta (tuomio 8.3.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg‑Fürstenfeld (Välitön oikeusvaikutus), C‑205/20, EU:C:2022:168, 18 kohta).

49

Nyt käsiteltävässä asiassa Reprobel sekä Belgian ja Ranskan hallitukset toteavat, että sen laajan harkintavallan vuoksi, joka jäsenvaltioilla on direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetun sopivaa hyvitystä koskevan järjestelmän järjestämisessä ja sen rahoittamisessa, kyseinen säännös ei ole riittävän ehdoton ja täsmällinen, jotta sille annettaisiin välitön oikeusvaikutus edellä mainitun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella.

50

Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo täsmentänyt, että vaikka direktiivissä annetaan jäsenvaltioille tietty harkintavalta niiden säätäessä sen täytäntöönpanon yksityiskohdista, kyseisen direktiivin säännöstä voidaan pitää ehdottomana ja täsmällisenä, jos siinä yksiselitteisesti asetetaan jäsenvaltioille tietyn tuloksen saavuttamista koskeva velvollisuus, johon ei liity mitään ehtoja siinä olevan säännön soveltamiseksi (tuomio 8.3.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg‑Fürstenfeld (Välitön oikeusvaikutus), C‑205/20, EU:C:2022:168, 19 kohta).

51

Tältä osin on muistutettava, että ensisijaisuusperiaatteen mukaan on myös niin, että jos kansallinen tuomioistuin, jonka tehtävänä on toimivaltansa puitteissa soveltaa unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä, ei voi tulkita kansallista säännöstöä unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti, sillä on velvollisuus varmistaa kyseisten säännösten ja määräysten täysi vaikutus käsiteltäväkseen saatetussa asiassa ja jättää tarvittaessa omasta aloitteestaan soveltamatta kaikkia myös myöhempiä kansallisia säännöstöjä ja käytäntöjä, jotka ovat ristiriidassa sellaisen unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen kanssa, jolla on välitön oikeusvaikutus, ilman, että sen olisi pyydettävä tai odotettava, että tällainen säännöstö ensin poistetaan lainsäädäntöteitse tai jollakin muulla perustuslain mukaisella keinolla (tuomio 8.3.2022, Bezirkshauptmannschaft Hartberg‑Fürstenfeld (Välitön oikeusvaikutus), C‑205/20, EU:C:2022:168, 37 kohta).

52

Sen osalta, onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta ehdoton ja riittävän täsmällinen, on todettava, että tätä koskevan tarkastelun on koskettava kolmea tekijää, joita ovat tässä säännöksessä säädetyn suojan saajien määrittäminen, suojan sisältö ja se, kuka on velvollinen antamaan tämän suojan (ks. analogisesti tuomio 6.9.2018, Hampshire, C‑17/17, EU:C:2018:674, 56 kohta).

53

Unionin tuomioistuin on jo todennut tältä osin, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa asetetaan niille jäsenvaltioille, jotka päättävät soveltaa kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen tehtäviä poikkeuksia tai rajoituksia, konkreettisia velvollisuuksia varmistaa, että oikeudenhaltijoille taataan sopiva hyvitys (ks. vastaavasti tuomio 21.10.2010, Padawan, C‑467/08, EU:C:2010:620, 36 kohta ja tuomio 22.9.2016, Microsoft Mobile Sales International ym., C‑110/15, EU:C:2016:717, 25 kohta).

54

On totta, että jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta sisällyttää kansalliseen oikeuteensa direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä poikkeuksia (ks. vastaavasti tuomio 21.4.2016, Austro‑Mechana, C‑572/14, EU:C:2016:286, 18 kohta ja tuomio 22.9.2016, Microsoft Mobile Sales International ym., C‑110/15, EU:C:2016:717, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jos ne kuitenkin tekevät näin, niiden on säädettävä myös sopivan hyvityksen suorittamisesta tekijöille, jotka ovat kärsineet vahinkoa näiden poikkeusten soveltamisen vuoksi (ks. vastaavasti tuomio 21.10.2010, Padawan, C‑467/08, EU:C:2010:620, 36 kohta), ja otettava huomioon tämän säännöksen tulkinnan mukaiset kyseisen hyvityksen rakennetta ja tasoa koskevat edellytykset.

55

Näihin edellytyksiin kuuluvat unionin tuomioistuimen 12.11.2015 annetussa tuomiossa Hewlett‑Packard Belgium (C‑572/13, EU:C:2015:750) vahvistamat edellytykset sopivaa hyvitystä varten suoritettavan korvauksen yksityiskohtaisten laskentasääntöjen osalta. Unionin tuomioistuin katsoi tässä tuomiossa, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus määritellä sopivan hyvityksen rahoitukseen ja perimiseen sovellettavat yksityiskohtaiset säännöt sekä tämän hyvityksen taso, mutta järjestelmän, jossa yhdistetään etukäteen vahvistettu kiinteämääräinen korvaus ja jälkikäteen vahvistettu suhteellinen korvaus, kokonaisuutena pitää sallia korvauksen periminen sellaisen sopivan hyvityksen nojalla, jonka määrä vastaa lähtökohtaisesti oikeudenhaltijoille aiheutunutta tosiasiallista vahinkoa. Täyttääkseen tämän edellytyksen tällaisen järjestelmän pitää sisältää mekanismeja, erityisesti palautusmekanismeja, joiden tarkoituksena on korjata kaikenlainen ylikorvaaminen, joka olisi vastoin direktiivin 2001/29 johdanto‑osan 31 perustelukappaleessa esitettyä vaatimusta, jonka mukaan on turvattava oikeudenhaltijoiden ja suojatun aineiston käyttäjien välinen oikeudenmukainen tasapaino, ja joka näin ollen olisi vastoin direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2015, Hewlett‑Packard Belgium, C‑572/13, EU:C:2015:750, 83–86 kohta).

56

Erityisesti niistä direktiivin 2001/29 säännöksistä, joille voidaan antaa välitön oikeusvaikutus, johtuvien oikeuksien sisällön osalta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että yksityisillä on oikeus olla vastaamatta sopivaa hyvitystä varten suoritettavasta korvauksesta aiheutuvasta taloudellisesta rasituksesta, jos kyseinen korvaus peritään tämän direktiivin 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan johtuvien periaatteiden vastaisesti (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2015, Hewlett‑Packard Belgium, C‑572/13, EU:C:2015:750, 85–87 kohta ja tuomio 22.9.2016, Microsoft Mobile Sales International ym., C‑110/15, EU:C:2016:717, 37, 54 ja 55 kohta). Unionin tuomioistuin on siten nimenomaisesti korostanut sitä, että sopivan hyvityksen järjestelmässä on tarpeen säätää oikeus saada palautetuksi korvaus, joka on peritty perusteettomasti tällaisen hyvityksen rahoittamista varten.

57

Nyt käsiteltävässä asiassa on niin, että koska pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö on direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan vastainen, kuten pääasiallisesti käy ilmi 12.11.2015 annetusta tuomiosta Hewlett‑Packard Belgium (C‑572/13, EU:C:2015:750), ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi on saatettu oikeusriita, jossa on kyse siitä, että yksityinen on keskeyttänyt kyseisessä lainsäädännössä vaaditun sopivaa hyvitystä varten suoritettavan korvauksen maksamisen, on taattava kyseisen säännöksen tehokas vaikutus siten, että se jättää soveltamatta kyseistä kansallista säännöstä käsiteltävänään olevan riita‑asian ratkaisemisessa.

58

Edellä esitetyn perusteella neljänteen ja viidenteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa on tulkittava siten, että sillä on välitön oikeusvaikutus, jolloin tilanteessa, jossa kyseistä säännöstä ei ole saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista oikeusjärjestystä, yksityinen voi vedota siihen, jotta kansallisia säännöksiä, joiden nojalla kyseinen henkilö velvoitetaan maksamaan tämän säännöksen vastaisesti määrätty sopivaa hyvitystä varten suoritettava korvaus, jätetään soveltamatta.

Oikeudenkäyntikulut

59

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

1)

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa

2)

Direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa