<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-148/19 P</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62019CJ0148</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:354">EU:C:2020:354</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>11</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>11</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20200507">7.5.2020</DATE> – Asia C-148/19 P</HT></P><P><HT TYPE="SC">BTB Holding Investments ja Duferco Participations Holding v. komissio</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen tuomio</HT> (seitsemäs jaosto)</P><P><DATE ISO="20200507">7 päivänä toukokuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikieli: ranska.</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Muutoksenhaku</KEYWORD><KEYWORD>Valtiontuki</KEYWORD><KEYWORD>Terästeollisuudelle osoitetut alueelliset tuet</KEYWORD><KEYWORD>Päätös, jossa tuet todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomiksi</KEYWORD><KEYWORD>Valtiontuen käsite</KEYWORD><KEYWORD>Etu</KEYWORD><KEYWORD>Yksityinen toimija ‑arviointiperuste</KEYWORD><KEYWORD>Ilmeinen virhe</KEYWORD><KEYWORD>Todistustaakka</KEYWORD><KEYWORD>Tuomioistuinvalvonnan rajat</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Asiassa C‑148/19 P,</P><P>jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille <DATE ISO="20190219">19.2.2019</DATE>,</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">BTB Holding Investments SA</HT>, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg), ja</P><P><HT TYPE="BOLD">Duferco Participations Holding SA</HT>, kotipaikka Luxemburg,</P><P>edustajinaan J.-F. Bellis, R. Luff, M. Favart ja Q. Declève, avocats,</P><PARTY.STATUS>valittajina,</PARTY.STATUS></PLAINTIFS><AGAINST>ja jossa muina osapuolina ovat</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan komissio</HT>, asiamiehinään V. Bottka ja G. Luengo,</P><PARTY.STATUS>vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,</PARTY.STATUS></DEFENDANTS><INTERVENERS><P><HT TYPE="BOLD">Foreign Strategic Investments Holding (FSIH),</HT></P><PARTY.STATUS>väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,</PARTY.STATUS></INTERVENERS></PARTIES><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. G. Xuereb sekä tuomarit A. Arabadjiev (esittelevä tuomari) ja A. Kumin,</P><P>julkisasiamies: G. Pitruzzella,</P><P>kirjaaja: Calot Escobar,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,</VISA><VISA>päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><?PAGE NO="2"?><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>BTB Holding Investments SA (jäljempänä BTB) ja Duferco Participations Holding SA (jäljempänä DPH) vaativat valituksellaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen <DATE ISO="20181211">11.12.2018</DATE> antaman tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>BTB Holding Investments ja Duferco Participations Holding v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-100/17</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:900">EU:T:2018:900</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt niiden kanteen, jossa vaadittiin valtiontuista SA.33926 2013/C (ex 2013/NN, 2011/CP), jotka Belgia on myöntänyt Dufercolle, <DATE ISO="20160120">20.1.2016</DATE> annetun komission päätöksen (EU) 2016/2041 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="314" PAGE.FIRST="22" DATE.PUB="2016">EUVL 2016, L 314, s. 22</REF.DOC.OJ>; jäljempänä riidanalainen päätös) osittaista kumoamista.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asian tausta</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin selostaa asian taustaa valituksenalaisen tuomion 1– 21 kohdassa, ja kyseisestä tuomiosta voidaan tehdä nyt käsiteltävää asiaa varten seuraava yhteenveto.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Duferco-konserni tuottaa ja myy terästä. Se toimii noin 50 maassa eri puolilla maailmaa. Vuonna 2009 konsernin toiminta Euroopassa keskittyi pääasiassa Belgiaan ja Italiaan. Kyseinen konserni toimi myös muun muassa Sveitsissä, Luxemburgissa ja Ranskassa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Duferco-konserni sijoittautui Belgiaan vuonna 1997 ja hankki vuoteen 2002 saakka useita terästehtaita. Näiden hankintojen jälkeen kyseisellä konsernilla oli Belgiassa kolme pääasiallista tytäryhtiötä eli Duferco Clabecq, Duferco La Louvière ja Carsid.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Duferco-konsernin trading-toiminta keskitettiin Duferco Industrial Investmentiin (jäljempänä DII), jonka seuraaja DPH oli. Duferco-konsernia johtaa sen emoyhtiö BTB, joka on Bolmat Holding Ltd:n (jäljempänä Bolmat) sekä DPH:n entisten emoyhtiöiden Ultima Holding Ltd:n ja Ultima Partners Ltd:n (jäljempänä yhdessä Ultima) seuraaja.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Duferco-konserni ryhtyi vuonna 2006 strategiseen yhteistyöhön venäläisen Novolipetsk-konsernin (jäljempänä NLMK-konserni) kanssa. Tämän yhteistyön tarkoituksena oli hyötyä NLMK-konsernin osallistumisesta teräsketjun alkuvaiheeseen (raaka-aineiden toimittaminen ja puolivalmiiden tuotteiden valmistus). Yhteistyö muodostui NLMK-konsernin emoyhtiön osakkuudesta yhdessä Duferco-konsernin holdingyhtiöistä eli Steel Invest &amp; Finance (Luxemburg) SA:ssa (jäljempänä SIF). SIF kattoi useita Duferco-konsernin omaisuuseriä, joihin kuuluivat Duferco Clabecq, Duferco La Louvière ja Carsid. Duferco-konsernin amerikkalainen yksikkö eli Duferco US Investment Corp. (jäljempänä Duferco US) ja tämän tytäryhtiö Duferco Farrell Corp. (jäljempänä Farrell) liitettiin myös SIF:ään vuoden 2006 lopussa. Duferco- ja NLMK-konsernien välinen sopimus vahvistettiin <DATE ISO="20061218">18.12.2006</DATE>, ja NLMK-konsernin emoyhtiö hankki 50 prosenttia SIF:n osakkeista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Duferco-konsernin ja NLMK-konsernin strateginen yhteistyö päättyi kesällä 2011. Molemmat konsernit jakoivat SIF:n varat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Marraskuussa 2011 belgialainen sanomalehti julkaisi useita artikkeleita, joiden mukaan Vallonian alue (Belgia) oli myöntänyt taloudellista tukea Duferco-konsernille vuodesta 2003 lähtien ilmoittamatta siitä Euroopan komissiolle. Mainitun sanomalehden mukaan Vallonian alue perusti maaliskuussa 2003 uuden rahoitusholdingyhtiön Foreign Strategic Investments Holding SA:n (FSIH), joka on Société wallonne de gestion et de participationsin (Sogepa) tytäryhtiö, investoidakseen mainitun konsernin yhtiöihin, joiden kotipaikka on Belgian tai jopa Euroopan unionin ulkopuolella.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Komissio pyysi näiden artikkelien perusteella <DATE ISO="20111129">29.11.2011</DATE> päivätyllä kirjeellä Belgian kuningaskuntaa toimittamaan lisätietoja sen rahoitustuen luonteesta, jonka Vallonian alueen väitettiin myöntäneen Duferco-konsernille vuosina 2003–2011.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="3"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Komissio ilmoitti Belgian kuningaskunnalle <DATE ISO="20131016">16.10.2013</DATE> päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely rahoitustukitoimenpiteiden osalta. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa kyseisistä toimenpiteistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Kaikista Belgian kuningaskunnan komissiolle toimittamista tiedoista ilmenee, että vuosina 2003–2011 FSIH toteutti toimenpiteitä Duferco-konsernin hyväksi useaan otteeseen, yhteensä 517 miljoonalla eurolla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Yksi näistä toimenpiteistä, jota kutsuttiin ensimmäiseksi toimenpiteeksi tai toimenpiteeksi 1, koostui siitä, että vuonna 2006 FSIH luovutti Duferco US:stä vuodesta 2003 asti omistamansa 49,9 prosentin osuuden DII:lle. Tämä omistusosuuden luovutus tapahtui sellaisten neuvottelujen yhteydessä, jotka edelsivät sitä, että NLMK-konserni hankki SIF:n kautta omistusosuuden Duferco-konsernista, koska NLMK-konserni oli toivonut, että Duferco US:n koko osakekanta olisi SIF:n määräysvallassa. Näin ollen irtautuakseen Duferco US:stä FSIH antoi <DATE ISO="20060614">14.6.2006</DATE> DII:lle osto-option omistamiinsa Duferco US:n osakkeisiin, ja kyseinen optio luovutettiin tämän jälkeen Ultimalle, joka käytti sitä ja osti 125,85 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla (USD) (noin 95 miljoonaa euroa) FSIH:n koko osuuden Duferco US:stä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Näin tehdessään Duferco-konserni sai <DATE ISO="20061212">12.12.2006</DATE> Duferco US:n kokonaan omistukseensa vain muutama päivä ennen kuin se vahvisti strategisen kumppanuutensa NLMK-konsernin kanssa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Toinen FSIH:n Duferco-konsernin hyväksi toteuttamista toimenpiteistä eli toinen toimenpide tai toimenpide 2 koostui siitä, että FSIH luovutti vuonna 2006 noin 25 prosentin omistusosuuden, joka sillä oli vuodesta 2003 lähtien DPH:ssa, Bolmatille, joka oli Duferco-konsernin entinen emoyhtiö, jonka seuraajaksi BTB tuli. Tämä omistusosuuden luovutus johtui FSIH:n halusta irtautua DPH:sta. FSIH luovutti <DATE ISO="20060614">14.6.2006</DATE> Bomatille koko omistusosuutensa DPH:sta 105,42 miljoonalla USD:lla (noin 84 miljoonalla eurolla).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Kolmas näistä toimenpiteistä jota kutsuttiin neljänneksi toimenpiteeksi tai toimenpiteeksi 4, muodostui syys- ja joulukuussa 2009 allekirjoitettujen kahden sopimuksen mukaan 100 miljoonan euron suuruisen bullet-lainan myöntämisestä Duferco-konsernin entiselle emoyhtiölle Ultimalle, jonka seuraajaksi BTB tuli. Tämä laina nostettiin kahdessa erässä, joista ensimmäinen 30 miljoonan euron suuruinen erä syyskuussa 2009 ja toinen 70 miljoonan euron suuruinen erä joulukuussa 2009. Näiden sopimusten tekohetkellä koroksi vahvistettiin 12 kuukauden euribor korotettuna 75 peruspisteellä, eli 2,052 prosenttia. Belgian kuningaskunnan esittämien tietojen mukaan tosiasiallisesti käytetty korko oli 2,04 prosenttia ensimmäisen erän nostohetkellä ja 1,99 prosenttia toisen erän nostohetkellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Duferco-konsernin ja NLMK-konsernin vuonna 2011 tapahtuneen strategisen kumppanuuden päättymisen vuoksi ja kuten viimeksi mainitut olivat sopineet, koko laina maksettiin ennenaikaisesti takaisin <DATE ISO="20110630">30.6.2011</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Komissio teki <DATE ISO="20160120">20.1.2016</DATE> riidanalaisen päätöksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Ensinnäkin toimenpiteestä 1 komissio katsoi, että FSIH:n Duferco US:stä omistaman osuuden myyntiehdoista seurasi, että DII asetettiin edullisempaan asemaan kuin sen kilpailijat, koska yksikään yksityinen sijoittaja ei olisi suostunut myymään osuuttaan Duferco US:ssä samoin ehdoin, ja tämä etu oli sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Komissio katsoi, että FSIH:n osakkuus Duferco US:ssä olisi pitänyt arvostaa 141,09 miljoonaan USD:iin, niin että kun myyntihinta oli 125,85 miljoonaa USD, DII:lle myönnetyn tuen määrä oli 15,24 miljoonaa USD (noin 11,58 miljoonaa euroa).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Komissio katsoi tämän jälkeen toimenpiteestä 2, että FSIH:n DPH:sta omistaman osuuden myyntiehdoista seurasi Bolmatin asettaminen tämän kilpailijoita edullisempaan asemaan, koska yksikään yksityinen sijoittaja ei olisi suostunut myymään osakkuuttaan DPH:ssa samoin ehdoin, ja tämä etu oli sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Komissio katsoi, että FSIH:n omistusosuus DPH:sta olisi pitänyt arvostaa vähintään 131 miljoonaan USD:iin, joten 105,42 miljoonan USD:n suuruisen luovutuksen vuoksi Bolmatille myönnetyn tuen määrä oli 25,58 miljoonaa USD (noin 20,36 miljoonaa euroa).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Komissio katsoi lopuksi toimenpiteestä 4, että FSIH:n Ultimalle myöntämän 100 miljoonan euron lainan ehdot johtivat siihen, että Ultima asetettiin edullisempaan asemaan kuin sen kilpailijat, koska yksikään yksityinen lainanantaja ei olisi suostunut myöntämään sille lainaa samoin ehdoin, ja että tämä etu oli sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea. Komission mukaan sovellettavaksi koroksi olisi pitänyt vahvistaa 12 kuukauden euribor ja 220 peruspistettä eli 3,502 prosenttia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Koska lainan ennenaikaisesta takaisinmaksusta sovittiin kesäkuussa 2011, komissio arvioi yksinkertaistetun päivitetyn laskentamallin perusteella, että Ultimalle myönnetyn tuen määrä oli tämän lainan osalta noin 2,08 miljoonaa euroa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Riidanalainen päätös</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Riidanalaisen päätöksen päätösosassa määrätään seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><ARTICLE IDENTIFIER="001"><TI.ART><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>1 artikla</TI.ART><ALINEA><P>Seuraavat toimenpiteet, jotka Belgia[n kuningaskunta] on toteuttanut [SEUT] 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti, ovat sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea:</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>a)</NO.P><TXT>[Duferco US:n] osakkeiden myynti, jossa tuensaajana on [DII] ja tuen määrä on <FT TYPE="NUMBER">11581700</FT> euroa;</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>b)</NO.P><TXT>[DPH:n] osakkeiden myynti, jossa tuensaajana on [Bolmat] ja tuen määrä on <FT TYPE="NUMBER">20362464</FT> euroa;</TXT></NP></ITEM></LIST><P>– –</P><LIST TYPE="alpha"><ITEM><NP><NO.P>d)</NO.P><TXT>[Ultimalle] myönnetty laina, jossa tuen määrä on periaatteessa <FT TYPE="NUMBER">2082723</FT> euroa, jos lainaan sovellettava korko on alle 3,502 prosenttia;</TXT><P>– –</P></NP></ITEM></LIST></ALINEA></ARTICLE><ARTICLE IDENTIFIER="002"><TI.ART>2 artikla</TI.ART><PARAG IDENTIFIER="002.001"><NO.PARAG>1.</NO.PARAG><ALINEA>Belgian [kuningaskunnan] on perittävä tuensaajilta tai näiden oikeusseuraajilta takaisin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut, sisämarkkinoille soveltumattomat tuet.</ALINEA><ALINEA>– –<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/></ALINEA></PARAG></ARTICLE></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>BTB ja DPH nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20170214">14.2.2017</DATE> toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa ne vaativat riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="5"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>FSIH toimitti unionin yleiseen tuomioistuimeen <DATE ISO="20170612">12.6.2017</DATE> väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen BTB:n ja DPH:n vaatimuksia.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>BTB ja DPH vetosivat kanteensa tueksi kahdeksaan kanneperusteeseen. Kolme näistä kanneperusteista koski toimenpidettä 1, kolme kanneperustetta koski toimenpidettä 2 ja kaksi viimeistä koskivat toimenpidettä 4.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Kaksi ensimmäistä kanneperustetta, joihin vedottiin toimenpiteen 1 osalta, koskivat sitä, ettei ollut olemassa niihin ehtoihin liittyvää etua, joilla FSIH luovutti DII:lle osuutensa Duferco US:stä. Kolmas kanneperuste koski eri virheitä, jotka liittyivät kyseessä olevan tuen määrän määrittämiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Kaksi ensimmäistä kanneperustetta, joihin vedottiin toimenpiteen 2 osalta, koskivat niin ikään sitä, ettei ollut olemassa niihin ehtoihin liittyvää etua, joilla FSIH luovutti Bolmatille osuutensa DPH:sta. Kolmas kanneperuste koski eri virheitä, jotka liittyivät kyseessä olevan tuen määrän määrittämiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Toimenpiteen 4 osalta molemmat kanneperusteet koskivat FSIH:n Ultimalle myöntämän lainan ehtoihin liittyvän edun puuttumista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi BTB:n ja DPH:n nostaman kanteen valituksenalaisella tuomiolla.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asianosaisten vaatimukset unionin tuomioistuimessa</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>BTB ja DPH vaativat, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin</TXT><P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>ensisijaisesti hylkää valituksen perusteettomana</P></ITEM><ITEM><P>toissijaisesti hylkää riidanalaisesta päätöksestä nostetun kumoamiskanteen ja</P></ITEM><ITEM><P>velvoittaa BTB:n ja DPH:n korvaamaan unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.</P></ITEM></LIST></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Valituksen tarkastelu</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Tutkittavaksi ottaminen</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Komissio katsoo, että valitus on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta, koska se on liian abstrakti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Tältä osin on huomautettava, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta sekä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta ja 169 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20130411">11.4.2013</DATE>, <NAME.CASE>Mindo v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑652/11 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2013:229">EU:C:2013:229</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0021">21</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä asiassa BTB ja DPH ovat selvästi esittäneet syyt, joiden vuoksi ne katsovat, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä. Nämä kaksi yritystä ovat riittävän täsmällisesti yksilöineet valituksenalaisen tuomion kohdat, joihin niiden mukaan sisältyy oikeudellisia virheitä ja joiden perusteella unionin yleinen tuomioistuin on nyt käsiteltävässä asiassa katsonut, että komissio on päätellyt asianmukaisesti, että kyse on valtiontuesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa komission esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>Näin ollen BTB:n ja DPH:n valitus voidaan ottaa tutkittavaksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asiakysymys</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>Valittajat esittävät valituksensa tueksi yhden ainoan valitusperusteen, jossa on kaksi osaa, joista ensimmäinen koskee todistustaakkaa koskevien sääntöjen rikkomista ja toinen prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>BTB ja DPH väittävät ainoan valitusperusteen ensimmäisessä osassa ensinnäkin, että valituksenalaisen tuomion 90 ja 142 kohtaan sisältyvällä ilmaisulla <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>sen osoittamiseksi, että komissio on tosiseikkoja arvioidessaan tehnyt ilmeisen virheen, joka oikeuttaa riidanalaisen päätöksen kumoamisen, kantajan esittämän näytön on oltava riittävää viemään kyseessä olevassa päätöksessä esitetyltä tosiseikkojen arvioinnilta uskottavuuden<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/>, unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut valtiontukea koskevaan todistustaakkaan sovellettavia sääntöjä. Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin on kääntänyt todistustaakan katsoessaan, että niiden oli esitettävä näyttöä, joka on riittävän todistusvoimaista viemään riidanalaisessa päätöksessä esitetyltä tosiseikkojen monitahoiselta taloudelliselta arvioinnilta uskottavuuden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>Näiden yritysten mukaan unionin yleinen tuomioistuin on yhtäältä vahvistanut komission oikeuden siihen, ettei sen tarvitse osoittaa, miltä osin kyseessä olevat toimenpiteet ovat valtiontukea, ja että se voi perustaa tosiseikkoja koskevan arviointinsa pelkkiin uskottaviin väitteisiin tai todisteisiin, joiden todenperäisyyttä sillä ei ole velvollisuutta näyttää toteen. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin on vaatinut valittajia osoittamaan, etteivät kyseiset toimenpiteet olleet valtiontukea.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Toiseksi BTB ja DPH katsovat, että valituksenalaisen tuomion 90 ja 142 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut implisiittisesti, että jos komission tutkittua asianomaisia toimenpiteitä on epäilyjä, tällaiset epäilyt hyödyttävät komissiota, koska komissio voi perustaa arviointinsa pelkkiin uskottaviin seikkoihin, joiden todenperäisyyttä sen ei tarvitse näyttää toteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Komissio kiistää BTB:n ja DPH:n väitteet.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen luokitteleminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi edellyttää, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät. Ensinnäkin kyseessä on oltava valtion toimenpide tai valtion varoilla toteutettu toimenpide. Toiseksi toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi<?PAGE NO="7"?> toimenpiteellä on annettava valikoivaa etua sen edunsaajalle. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191219">19.12.2019</DATE>, <NAME.CASE>Arriva Italia ym.</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-385/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:1121">EU:C:2019:1121</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0031">31</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>On myös huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtiontukina pidetään sellaisia toimenpiteitä, jotka muodossa tai toisessa ovat omiaan suosimaan yrityksiä suoraan tai välillisesti tai joita on pidettävä sellaisena taloudellisena etuna, jota edunsaajayritys ei olisi saanut tavanomaisten markkinoilla sovellettavien ehtojen mukaan (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180306">6.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. FIH Holding ja FIH Erhvervsbank</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑579/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:159">EU:C:2018:159</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Näin ollen on todettava, että kun otetaan huomioon SEUT 107 artiklan 1 kohdan tavoitteena oleva vääristymättömän kilpailun turvaaminen myös julkisten yritysten ja yksityisten yritysten välillä, kyseisessä määräyksessä tarkoitetun <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>tuen<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/> käsitteen piiriin ei voi sisältyä yrityksen hyväksi valtion varoilla toteutettu toimenpide, jos yritys olisi voinut saada saman edun tavanomaisten markkinoilla sovellettavien ehtojen mukaan. Tällaisen edun myöntämisen ehtoja on siten arvioitava lähtökohtaisesti soveltamalla yksityinen toimija ‑periaatetta (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180306">6.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. FIH Holding ja FIH Erhvervsbank</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑579/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:159">EU:C:2018:159</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0045">45</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Yksityinen toimija ‑arviointiperuste kuuluu lisäksi niihin seikkoihin, jotka komission on otettava huomioon vahvistaessaan valtiontuen olemassaolon, eikä se siten ole poikkeus, jota sovelletaan vain jäsenvaltion pyynnöstä, kun SEUT 107 artiklan 1 kohdassa esitetyn valtiontuen käsitteen tunnusmerkistö täyttyy (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20180306">6.3.2018</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. FIH Holding ja FIH Erhvervsbank</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑579/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:159">EU:C:2018:159</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että komissio ei voi olettaa, että yritys on saanut valtiontukea merkitsevän edun, ainoastaan sellaisen kielteisen olettaman perusteella, joka perustuu siihen, että ei ole tietoja, joiden perusteella voitaisiin tehdä päinvastainen päätelmä, kun tällaisen edun olemassaoloa osoittavia muita seikkoja ei ole ollut (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090917">17.9.2009</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. MTU Friedrichshafen</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑520/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:557">EU:C:2009:557</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0058">58</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Näin ollen silloin, kun komissio soveltaa yksityinen toimija ‑periaatetta, sen on ainakin varmistettava, että vaikka sen käytettävissä olevat tiedot voisivat olla epätäydellisiä ja epäyhtenäisiä, ne muodostavat riittävän perustan sille, että komissio voi katsoa yrityksen saaneen valtiontukea merkitsevän edun (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090917">17.9.2009</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. MTU Friedrichshafen</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑520/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:557">EU:C:2009:557</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0056">56</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Komission on nimittäin perustettava päätöksensä tietyssä määrin luotettaviin ja yhdenmukaisiin seikkoihin, jotka tukevat sen tekemiä johtopäätöksiä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20090917">17.9.2009</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. MTU Friedrichshafen</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑520/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:557">EU:C:2009:557</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0055">55</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Kuten unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi todennut valituksenalaisen tuomion 82 kohdassa, komission on toteutettava kyseessä olevien toimenpiteiden tutkintamenettely huolellisesti ja puolueettomasti, jotta sillä on tuen olemassaolon ja mahdollisesti sen yhteismarkkinoille soveltumattomuuden tai sääntöjenvastaisuuden toteavaa lopullista päätöstä tehdessään käytettävissään mahdollisimman kattavat ja luotettavat tiedot (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100902">2.9.2010</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Scott</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑290/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:480">EU:C:2010:480</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0090">90</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> ja tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20140403">3.4.2014</DATE>, <NAME.CASE>Ranska v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑559/12 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2014:217">EU:C:2014:217</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Nyt käsiteltävässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin on korostanut valituksenalaisen tuomion 81 kohdassa, että todistustaakka yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltamisedellytysten täyttymisestä on komissiolla, ja näin on varsinkin silloin, kun riidanalainen päätös ei perustu siihen, ettei komission asianomaiselta jäsenvaltiolta pyytämiä tietoja ole toimitettu, vaan toteamukseen, jonka<?PAGE NO="8"?> mukaan yksityinen toimija ei olisi menetellyt samalla tavalla kuin mainitun jäsenvaltion viranomaiset ja joka edellyttää, että komissiolla oli käytössään kaikki päätöksensä laatimisen edellyttämät merkitykselliset seikat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Toisin kuin BTB ja DPH väittävät, valituksenalaisesta tuomiosta ei näin ollen ilmene, että unionin yleinen tuomioistuin olisi katsonut riittäväksi, että komissio perustaa taloudellisen arviointinsa pelkkiin uskottaviin väitteisiin, joiden todenperäisyyttä sillä ei ole velvollisuutta näyttää toteen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>BTB:n ja DPH:n väitteistä, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 90 ja 142 kohdassa, että niiden oli esitettävä näyttö sen osoittamiseksi, että kyseessä olevat toimenpiteet eivät olleet valtiontukea, on todettava, että nämä väitteet perustuvat valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Valituksenalaisen tuomion 90 ja 142 kohdasta nimittäin ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että jos komissio on soveltanut yksityinen toimija ‑arviointiperustetta, suorittanut arviointinsa ja päätynyt päätöksessään toteamukseen, jonka mukaan asianomaiset toimenpiteet ovat valtiontukea, kantajan tehtävänä on osoittaa, että komissio on arvioinut tosiseikkoja ilmeisen virheellisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>Tämä toteamus on kuitenkin vain seuraus unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä vahvistetusta periaatteesta, jonka mukaan unionin tuomioistuinten harjoittama valvonta komission suorittamien monitahoisten taloudellisten arviointien osalta rajoittuu väistämättä siitä varmistumiseen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti eikä harkintavaltaa ole käytetty väärin (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20100902">2.9.2010</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Scott</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑290/07 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2010:480">EU:C:2010:480</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0066">66</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Kun otetaan huomioon komission laaja harkintavalta yksityinen toimija ‑periaatteen soveltamisessa, unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti rajoittanut valvontansa sen tutkimiseen, ettei komissio ole tehnyt päättelyssään ilmeisiä arviointivirheitä soveltaessaan yksityinen toimija ‑arviointiperustetta osoittaakseen, että asianomaiset toimenpiteet olivat valtiontukea.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Kuten unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin perustellusti huomauttanut valituksenalaisen tuomion 87 kohdassa, tuomioistuinvalvonta on rajoitettua siltä osin kuin on kyse siitä, kuuluuko toimenpide SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos komission tekemät arviot ovat luonteeltaan teknisiä tai monitahoisia (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161130">30.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska ja Orange</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑486/15 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:912">EU:C:2016:912</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0088">88</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin on myös perustellusti muistuttanut valituksenalaisen tuomion 88 kohdassa, että kun komission on sen selvittämiseksi, kuuluuko toimenpide SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, sovellettava asiantunteva yksityinen sijoittaja ‑arviointiperustetta, tämän arviointiperusteen soveltaminen edellyttää yleensä komissiolta monitahoista taloudellista arviointia (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20161130">30.11.2016</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Ranska ja Orange</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑486/15 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2016:912">EU:C:2016:912</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0089">89</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, komission tutkinta siitä, voidaanko tietyt toimenpiteet luokitella valtiontueksi siitä syystä, että viranomaiset eivät olleet toimineet samoin kuin yksityinen toimija olisi toiminut, edellyttää monitahoisen taloudellisen arvioinnin tekemistä (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Frucona Košice</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑300/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:706">EU:C:2017:706</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0062">62</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin on lisännyt perustellusti valituksenalaisen tuomion 89 ja 141 kohdassa, että sen tehtävänä ei ole korvata omalla taloudellisella arvioinnillaan komission arviointia (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20170920">20.9.2017</DATE>, <NAME.CASE>komissio v. Frucona Košice</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑300/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2017:706">EU:C:2017:706</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0063">63</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="9"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin on siten suorittanut riidanalaista päätöstä koskevan valvontansa täysin tämän tuomion 56 ja 58–61 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä selostettujen periaatteiden ja arviointiperusteiden mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Näin ollen on todettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 90 ja 142 kohdassa, että BTB:n ja DPH:n oli osoitettava, että komissio oli tehnyt tosiseikkoja arvioidessaan ilmeisen virheen, joka oikeuttaa riidanalaisen päätöksen kumoamisen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Ainoan valitusperusteen toinen osa</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>Ainoan valitusperusteen toisessa osassa BTB ja DPH väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 90 ja 142 kohdassa käytetyillä ilmaisuilla, jotka on palautettu mieleen tämän tuomion 40 kohdassa, loukannut asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Nämä yritykset katsovat, että tämä periaate merkitsee velvollisuutta tarjota kullekin asianosaiselle kohtuullinen mahdollisuus esittää asiansa, todisteensa mukaan lukien, sellaisten edellytysten vallitessa, jotka eivät saata asianosaista selvästi vastapuoltaan epäedullisempaan asemaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Kun unionin yleinen tuomioistuin on katsonut nyt käsiteltävässä tapauksessa, että BTB:n ja DPH:n oli esitettävä todisteita, jotka ovat riittäviä viemään komission kyseessä olevista toimenpiteistä tekemältä arvioinnilta uskottavuuden, se on valittajien mukaan loukannut kyseistä periaatetta asettamalla komission kyseisiin yrityksiin nähden etuoikeutettuun asemaan. On nimittäin niin, että siinä tapauksessa, että komissio ja valittajat esittävät tosiseikkoja koskevia arvioita, jotka ovat ristiriitaisia mutta kuitenkin yhtä uskottavia, komission selitykset asetetaan automaattisesti etusijalle valittajien esittämiin selityksiin nähden.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>BTB:n ja DPH:n mukaan unionin yleinen tuomioistuin on vaatinut niitä toimittamaan todisteita, joiden todistusvoima on ollut suurempi kuin niiden todisteiden todistusvoima, joihin komissio oli perustanut tosiseikkoja koskevan arviointinsa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>Tällainen todistustaakan jako on ristiriidassa sen oikeuskäytännön kanssa, joka perustuu <DATE ISO="19840328">28.3.1984</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Compagnie royale asturienne des mines ja Rheinzink v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>29/83 ja 30/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1984:130">EU:C:1984:130</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="19930331">31.3.1993</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑89/85, C‑104/85, C‑114/85, C‑116/85, C‑117/85 et C‑125/85–C‑129/85</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1993:120">EU:C:1993:120</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0126">126</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0127">127</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), joiden mukaan silloin, kun komissio toteaa, että kilpailusääntöjä on rikottu, tukeutuen olettamaan siitä, ettei todettuja tosiseikkoja voida selittää muuten kuin kilpailunvastaisella käyttäytymisellä, unionin tuomioistuinten on kumottava kyseessä oleva päätös, jos kyseessä olevat yritykset esittävät perustelut, jotka valaisevat komission toteamia tosiseikkoja eri tavalla ja joiden perusteella komission esittämä tosiseikkojen selitys, jonka perusteella se totesi unionin kilpailusääntöjä rikotun, voidaan korvata toisella uskottavalla selityksellä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>Komissio kiistää BTB:n ja DPH:n väitteet.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="10"?><GR.SEQ LEVEL="4"><TITLE><TI><NP><NO.P>–</NO.P><TXT><HT TYPE="ITALIC">Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta</HT></TXT></NP></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>Sen näytön määrästä, jota vaaditaan osoittamaan ilmeinen virhe yksityinen toimija ‑periaatetta sovellettaessa, on heti alkuun todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 90 ja 142 kohdassa käyttämästä sanamuodosta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on vaatinut valittajia osoittamaan riittävän vakavan virheen olemassaolon komission suorittaman monitahoisen taloudellisen arvioinnin horjuttamiseksi. Siitä ei sitä vastoin ilmene, että valittajien olisi osoitettava, ettei kyseessä ole valtiontuki, eikä sitä, että komissio voisi tukeutua pelkkiin uskottaviin väitteisiin osoittaakseen valtiontuen olemassaolon tai että valittajien pitäisi osoittaa kokonaan vääräksi komission taloudellinen analyysi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>Kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut, ilmeinen virhe voidaan näyttää toteen sellaisilla seikoilla, jotka vievät komission päätöksessään esittämältä tosiseikkojen arvioinnilta uskottavuuden. Ilmeisiä virheitä koskeva kanneperuste on sitä vastoin hylättävä, jos riitautettua arviointia ei valittajien esittämistä seikoista huolimatta rasita tällainen virhe.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73</NO.P><TXT>Näin ollen valittajilla on ollut mahdollisuus riitauttaa komission päätöksessään esittämän tosiseikkojen arvioinnin uskottavuus, ja toisin kuin BTB ja DPH väittävät, unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa käyttämä sanamuoto ei millään tavoin merkitse sitä, että nyt käsiteltävässä tapauksessa valittajien olisi pitänyt esittää todisteita, joiden todistusvoima oli suurempi kuin niiden todisteiden todistusvoima, joihin komissio oli perustanut tosiseikkoja koskevan arviointinsa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut näiden seikkojen valossa valituksenalaisen tuomion 121, 124, 127, 180, 221, 248, 253, 276 ja 285 kohdassa, olivatko BTB:n ja DPH:n väitteet riittäviä viemään uskottavuuden komission riidanalaisessa päätöksessä esittämiltä tosiseikkoja koskevilta arvioinneilta, ja on katsonut, ettei näin ollut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75</NO.P><TXT>BTB:n ja DPH:n väitteistä, jotka perustuvat <DATE ISO="19840328">28.3.1984</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Compagnie royale asturienne des mines ja Rheinzink v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>29/83 ja 30/83</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1984:130">EU:C:1984:130</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0016">16</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="19930331">31.3.1993</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>C‑89/85, C‑104/85, C‑114/85, C‑116/85, C‑117/85 et C‑125/85–C‑129/85</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:1993:120">EU:C:1993:120</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0126">126</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0127">127</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>), on riittävää todeta, että kun komissio soveltaa yksityinen toimija ‑periaatetta, se ei tukeudu olettamaan siitä, ettei todettuja tosiseikkoja voida selittää muuten kuin kilpailunvastaisella käyttäytymisellä, vaan lähtökohtaisesti suorittaa monitahoisen taloudellisen arvioinnin määrittääkseen, onko kyseessä oleva yritys saanut valtiontukea merkitsevän edun.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76</NO.P><TXT>Tässä tilanteessa on todettava, että kun unionin yleinen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 90 ja 142 kohdassa, että <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>sen osoittamiseksi, että komissio on tosiseikkoja arvioidessaan tehnyt ilmeisen virheen, joka oikeuttaa riidanalaisen päätöksen kumoamisen, kantajan esittämän näytön on oltava riittävää viemään kyseessä olevassa päätöksessä esitetyltä tosiseikkojen arvioinnilta uskottavuuden<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>, se ei ole loukannut asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta eikä oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77</NO.P><TXT>Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ainoan valitusperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että valitus on hylättävä kokonaisuudessaan perusteettomana.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklassa, jota kyseisen työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan muutoksenhakumenettelyyn, määrätään, että oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu annetaan tuomiossa, jolla asia lopullisesti ratkaistaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="11"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla muutoksenhakumenettelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut BTB:n ja DPH:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja nämä ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:</INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Valitus hylätään.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">BTB Holding Investments SA ja Duferco Participations Holding SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.</HT></TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>