02015R0035 — FI — 01.01.2019 — 004.001


Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2015/35,

annettu 10 päivänä lokakuuta 2014,

vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EU täydentämisestä (Solvenssi II)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(EUVL L 012 17.1.2015, s. 1)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  N:o

sivu

päivämäärä

►M1

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/467, annettu 30 päivänä syyskuuta 2015,

  L 85

6

1.4.2016

 M2

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/2283, annettu 22 päivänä elokuuta 2016,

  L 346

111

20.12.2016

 M3

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2017/669, annettu 16 päivänä joulukuuta 2016,

  L 97

3

8.4.2017

►M4

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2017/1542, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017,

  L 236

14

14.9.2017

►M5

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2018/1221, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2018,

  L 227

1

10.9.2018


Oikaistu:

►C1

Oikaisu, EUVL L 264, 13.10.2017, s.  24 (2017/1542,)

►C2

Oikaisu, EUVL L 195, 1.8.2018, s.  27 (2015/35,)




▼B

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2015/35,

annettu 10 päivänä lokakuuta 2014,

vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EU täydentämisestä (Solvenssi II)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

SISÄLLYSLUETTELO

I OSASTO

ARVOSTAMINEN JA RISKIPERUSTEISET PÄÄOMAVAATIMUKSET (PILARI I), TEHOSTETTU HALLINTO (PILARI II) JA LISÄÄNTYNYT LÄPINÄKYVYYS (PILARI III)

I LUKU

Yleiset säännökset

1 JAKSO

Määritelmät ja yleiset periaatteet

2 JAKSO

Ulkoiset luottoluokitukset

II LUKU

Varojen ja velkojen arvostaminen

III LUKU

Vakuutustekniseen vastuuvelkaan liittyvät säännökset

1 JAKSO

Yleiset säännökset

2 JAKSO

Tietojen laatu

3 JAKSO

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskentamenetelmät

1 ALAJAKSO

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan taustaoletukset

2 ALAJAKSO

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan taustatiedot

3 ALAJAKSO

Kassavirtaennusteet parhaan estimaatin laskennalle

4 ALAJAKSO

Riskimarginaali

5 ALAJAKSO

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskeminen kokonaisuutena

6 ALAJAKSO

Jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset

4 JAKSO

Asiaankuuluva riskitön korkokäyrä

1 ALAJAKSO

Yleiset säännökset

2 ALAJAKSO

Riskitön peruskorkokäyrä

3 ALAJAKSO

Volatiliteettikorjaus

4 ALAJAKSO

Vastaavuuskorjaus

5 JAKSO

Vakuutuslajit

6 JAKSO

Suhteellisuus ja yksinkertaistukset

IV LUKU

Oma varallisuus

1 JAKSO

Oman varallisuuden määrittäminen

1 ALAJAKSO

Valvontaviranomaisten hyväksyntä omalle lisävarallisuudelle

2 ALAJAKSO

Omistusyhteyksien käsittely omassa varallisuudessa

2 JAKSO

Oman varallisuuden luokitus

3 JAKSO

Oman varallisuuden hyväksyttävyys

1 ALAJAKSO

Korvamerkityt rahastot

2 ALAJAKSO

Määrälliset rajoitukset

V LUKU

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaava

1 JAKSO

Yleiset säännökset

1 ALAJAKSO

Skenaariopohjaiset laskennat

2 ALAJAKSO

Läpikatsomisperiaate

3 ALAJAKSO

Aluehallinnot ja paikallisviranomaiset

4 ALAJAKSO

Olennainen perusteriski

5 ALAJAKSO

Perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen laskenta

6 ALAJAKSO

Suhteellisuus ja yksinkertaistukset

7 ALAJAKSO

Vakuutusriskiosioiden soveltamisala

2 JAKSO

Vahinkovakuutusriskiosio

3 JAKSO

Henkivakuutusosio

4 JAKSO

Sairausvakuutusriskiosio

5 JAKSO

Markkinariskiosio

1 ALAJAKSO

Korrelaatiokertoimet

1 a ALAJAKSO

Vaatimukset täyttävät infrastruktuurisijoitukset

2 ALAJAKSO

Korkoriskin alaosio

3 ALAJAKSO

Osakeriskin alaosio

4 ALAJAKSO

Kiinteistöriskin alaosio

5 ALAJAKSO

Korkomarginaaliriskin alaosio

6 ALAJAKSO

Markkinariskin keskittymisen alaosio

7 ALAJAKSO

Valuuttariskin alaosio

6 JAKSO

Vastapuoliriskiosio

1 ALAJAKSO

Yleiset säännökset

2 ALAJAKSO

Tyypin 1 altistumat

3 ALAJAKSO

Tyypin 2 altistumat

7 JAKSO

Aineettomien hyödykkeiden riskiosio

8 JAKSO

Operatiivinen riski

9 JAKSO

Vakuutustekniseen vastuuvelkaan ja laskennallisiin veroihin liittyvän tappioiden vaimennusvaikutuksen korjaus

10 JAKSO

Riskienvähentämistekniikat

11 JAKSO

Korvamerkityt rahastot

12 JAKSO

Yrityskohtaiset parametrit

13 JAKSO

Korrelaatioparametrien päivittämiseen käytettävä menettely

VI LUKU

Vakavaraisuuspääomavaatimus — Kokonaiset ja osittaiset sisäiset mallit

1 JAKSO

Määritelmät

2 JAKSO

Käyttötesti

3 JAKSO

Tilastolliset laatuvaatimukset

4 JAKSO

Kalibrointivaatimukset

5 JAKSO

Osittaisten sisäisten mallien yhdistäminen

6 JAKSO

Voittojen ja tappioiden tarkastelu

7 JAKSO

Validointivaatimukset

8 JAKSO

Dokumentointivaatimukset

9 JAKSO

Ulkoiset mallit ja tiedot

VII LUKU

Vähimmäispääomavaatimus

VIII LUKU

Sijoitukset arvopaperistamispositioihin

IX LUKU

Hallintojärjestelmä

1 JAKSO

Hallintojärjestelmän osatekijät

2 JAKSO

Toiminnot

3 JAKSO

Sopivuus- ja luotettavuusvaatimukset

4 JAKSO

Ulkoistaminen

5 JAKSO

Palkka- ja palkkiopolitiikka

X LUKU

Pääomavaatimuksen korotus

1 JAKSO

Tilanteet, joissa voidaan määrätä pääomavaatimuksen korotus

2 JAKSO

Pääomavaatimuksen korotusten laskentaan sovellettavat menetelmät

XI LUKU

Tervehdyttämisjakson pidentäminen

XII LUKU

Tietojen julkistaminen

1 JAKSO

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: rakenne ja sisältö

2 JAKSO

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: tietojen julkistamatta jättäminen

3 JAKSO

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: määräajat, jukistamismuodot ja päivitykset

XIII LUKU

Säännöllinen valvontaan liittyvä raportointi

1 JAKSO

Osat ja sisältö

2 JAKSO

Määäräajat ja viestintämuodot

XIV LUKU

Valvontaviranomaisten avoimuus ja vastuuvelvollisuus

XV LUKU

Erillisyhtiöt

1 JAKSO

Toimilupa

2 JAKSO

Pakolliset sopimusehdot

3 JAKSO

Hallintojärjestelmä

4 JAKSO

Valvontaan liittyvä raportointi

5 JAKSO

Vakavaraisuusvaatimukset

II OSASTO

VAKUUTUSRYHMÄT

I LUKU

Vakavaraisuuslaskelmat ryhmätasolla

1 JAKSO

Ryhmän vakavaraisuus: laskentamenetelmän valinta ja yleiset periaatteet

2 JAKSO

Ryhmän vakavaraisuus: laskentamenetelmät

II LUKU

Ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaan käytetyt sisäiset mallit

1 JAKSO

Kokonaiset tai osittaiset sisäiset mallit ainoastaan ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemista varten

2 JAKSO

Ryhmänsisäisen mallin käyttö

III LUKU

Ryhmän vakavaraisuuden valvonta sellaisten ryhmien osalta, joilla on keskitetty riskienhallinta

IV LUKU

Ryhmävalvonnan koordinointi

1 JAKSO

Valvontaviranomaisten kollegiot

2 JAKSO

Tietojen vaihto

3 JAKSO

Kansallisen tai alueellisen alaryhmän valvonta

V LUKU

Tietojen julkistaminen

1 JAKSO

Ryhmän vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus

2 JAKSO

Yksi vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus

VI LUKU

Ryhmävalvontaan liittyvä raportointi

1 JAKSO

Säännöllinen raportointi

2 JAKSO

Riskikeskittymiä ja ryhmänsisäisiä liiketoimia koskeva raportointi

III OSASTO

KOLMANNEN MAAN VASTAAVUUS JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

I LUKU

Jälleenvakuutustoimintaa harjoittavat yritykset, joiden kotipaikka sijaitsee kolmannessa maassa

II LUKU

Sidosyrityksinä olevat kolmannen maan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset

III LUKU

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, joiden emoyritys sijaitsee unionin ulkopuolella

IV LUKU

Loppusäännökset



I OSASTO

ARVOSTAMINEN JA RISKIPERUSTEISET PÄÄOMAVAATIMUKSET (PILARI I), TEHOSTETTU HALLINTO (PILARI II) JA LISÄÄNTYNYT LÄPINÄKYVYYS (PILARI III)



I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET



1 JAKSO

Määritelmät ja yleiset periaatteet

1 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1. ’vaihtoehtoisilla arvostusmenetelmillä’ direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisia arvostusmenetelmiä, lukuun ottamatta niitä, joissa käytetään ainoastaan noteerattuja markkinahintoja samoille tai samankaltaisille varoille tai veloille;

2. ’skenaarioanalyysillä’ useamman epäedullisen tapahtuman yhteisvaikutuksen analysointia;

3. ’sairausvakuutusvelvoitteella’ vakuutusvelvoitetta, joka kattaa joko yhden tai molemmat seuraavassa mainitusta:

i) lääketieteellisen hoidon tarjoaminen, mukaan luettuna ehkäisevä tai parantava lääketieteellinen hoito tai sairauden, onnettomuuden, työkyvyttömyyden tai haitan johdosta annettu hoito tai tällaista hoitoa varten annettu rahallinen korvaus;

ii) sairauden, onnettomuuden, työkyvyttömyyden tai haitan johdosta syntynyt rahallinen korvaus;

4. ’sairauskuluvakuutusvelvoitteella’ vakuutusvelvoitetta, joka kattaa 3 kohdan i alakohdassa mainitun hoidon tarjoamisen tai rahallisen korvauksen;

5. ’ansiotulon menetyksen varalta otettuun vakuutukseen liittyvällä velvoitteella’ vakuutusvelvoitetta, joka kattaa 3 kohdan ii alakohdassa mainitun rahallisen korvauksen muttei 3 kohdan i alakohdassa mainittua rahallista korvausta;

6. ’työtapaturmavakuutusvelvoitteella’ vakuutusvelvoitetta, joka kattaa 3 kohdan i ja ii alakohdassa mainitun hoidon tarjoamisen tai rahallisen korvauksen ja joka syntyy ainoastaan työpaikalla tapahtuneista onnettomuuksista, työtapaturmista tai ammattitaudeista;

7. ’sairausvakuutuksen jälleenvakuutusvelvoitteella’ jälleenvakuutusvelvoitetta, joka syntyy hyväksytystä jälleenvakuutuksesta, joka kattaa sairausvakuutusvelvoitteet;

8. ’sairauskuluvakuutuksen jälleenvakuutusvelvoitteella’ jälleenvakuutusvelvoitetta, joka syntyy hyväksytystä jälleenvakuutuksesta, joka kattaa sairauskuluvakuutusvelvoitteet;

9. ’ansiotulon menetyksen varalta otettuun vakuutukseen liittyvällä jälleenvakuutusvelvoitteella’ jälleenvakuutusvelvoitetta, joka syntyy hyväksytystä jälleenvakuutuksesta, joka kattaa ansiotulon menetyksen varalta otetun vakuutuksen velvoitteet;

10. ’työtapaturmavakuutuksen jälleenvakuutusvelvoitteella’ jälleenvakuutusvelvoitetta, joka syntyy hyväksytystä jälleenvakuutuksesta, joka kattaa työtapaturmavakuutusvelvoitteet;

11. ’vakuutusmaksutuloilla’ vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle tietyn ajanjakson aikana erääntyviä vakuutusmaksuja riippumatta siitä, liittyvätkö tällaiset vakuutusmaksut osittain tai kokonaan eri ajanjaksolla tarjottuun vakuutus- tai jälleenvakuutusturvaan;

12. ’vakuutusmaksutuotoilla’ vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tietyn ajanjakson aikana kattamaan riskiin liittyviä vakuutusmaksuja;

13. ’takaisinostolla’ kaikkia tapoja, joilla vakuutus voidaan irtisanoa kokonaan tai osittain, mukaan luettuina

i) vakuutuksen vapaaehtoinen päättäminen, johon liittyy takaisinostoarvon suoritus tai johon ei liity tällaista suoritusta,

ii) vakuutuksenottajan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vaihto,

iii) vakuutuksen päättyminen sen vuoksi, että vakuutuksenottaja ei suostu maksamaan vakuutusmaksua;

14. vakuutuksen ’epäjatkuvuudella’ takaisinostoa, raukeamista, vakuutuksen muuttamista vapaakirjalle, ehtoja sopimuksen automaattisesta voimassa pitämisestä ilman maksua tai muiden epäjatkuvuusoptioiden käyttämistä tai jatkamisoptioiden käyttämättä jättämistä;

15. ’epäjatkuvuusoptioilla’ kaikkia lakiin tai sopimukseen perustuvia vakuutuksenottajan oikeuksia kokonaan tai osittain irtisanoa tai takaisinostaa vakuutusturvaa, pienentää, rajoittaa tai lykätä sitä tai antaa vakuutuksen raueta;

16. ’jatkamisoptioilla’ kaikkia lakiin tai sopimukseen perustuvia vakuutuksenottajan oikeuksia ottaa vakuutus- tai jälleenvakuutusturvaa, uudistaa, nostaa, laajentaa tai saattaa uudelleen voimaan vakuutus- tai jälleenvakuutusturvaa;

17. ’sisäisen mallin kattavuudella’ riskejä, joita sisäisen mallin taustalla oleva ennustettu todennäköisyysjakauma ilmentää;

18. ’sisäisen mallin soveltamisalalla’ riskejä, jotka sisäinen malli hyväksytysti kattaa; sisäisen mallin soveltamisala voi sisältää sekä riskit, jotka huomioidaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavassa, että riskit, joita ei siinä huomioida;

▼M5

18 a. ’arvopaperistamisella’ asetuksen (EU) 2017/2402 ( 1 ) 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyä liiketoimea tai järjestelmää;

18 b. ’YLS-arvopaperistamisella’ arvopaperistamista, josta käytetään asetuksen (EU) 2017/2402 18 artiklan vaatimusten mukaisesti nimitystä ’yksinkertainen, läpinäkyvä ja standardoitu’ tai ’YLS’;

▼M5

19. ’arvopaperistamispositiolla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 19 kohdassa tarkoitettua arvopaperistamispositiota;

▼M5

19 a. ’parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvalla arvopaperistamispositiolla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 ( 2 ) 242 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvaa arvopaperistamispositiota;

▼M5

20. ’uudelleenarvopaperistamispositiolla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta uudelleenarvopaperistamisesta johtuvaa vastuuta;

21. ’alullepanijalla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua alullepanijaa;

22. ’järjestäjällä’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua järjestäjää;

23. ’etuoikeusluokalla’ asetuksen (EU) 2017/2402 2 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua etuoikeusluokkaa;

▼B

24. ’keskuspankilla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 46 alakohdassa tarkoitettua keskuspankkia;

25. ’perusteriskillä’ riskiä, joka syntyy tilanteessa, jossa riskienvähentämismenetelmän kattama riski ei vastaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiä;

26. ’vakuusjärjestelyillä’ järjestelyjä, joissa vakuudenasettajat joko

a) siirtävät vakuuden omistuksen kokonaan vakuudenottajalle varmistaakseen tai muulla tavoin kattaakseen asiaankuuluvan velvoitteen suorittamisen, tai

b) asettavat vakuuden arvopaperin muodossa vakuudenottajan hyväksi tai vakuudenottajalle ja vakuuden laillinen omistajuus jää vakuudenantajalle tai säilytysyhteisölle, kun arvopaperioikeus on syntynyt;

27. erien ryhmän osalta ’kaikilla mahdollisilla kahden yhdistelmillä’ kaikkia järjestettyjä pareja kyseisestä ryhmästä;

28. ’poolijärjestelyllä’ järjestelyä, jolla useat vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset sopivat tunnistettujen vakuutusriskien jakamisesta määriteltyjen suhteiden mukaan. Poolijärjestelyyn osallistuvien vakuuttamat tahot eivät itse ole poolijärjestelyn jäseniä;

29. ’tyypin A poolialtistumalla’ vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen poolijärjestelylle siirtämää riskiä silloin, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei ole osallinen kyseiseen poolijärjestelyyn;

30. ’tyypin B poolialtistumalla’ vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toiselle poolijärjestelyn osapuolelle siirtämää riskiä silloin, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on osallinen kyseiseen poolijärjestelyyn;

31. ’tyypin C poolialtistumalla’ riskiä, jonka poolijärjestelyyn osallisena oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys siirtää toiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle, joka ei ole osallinen kyseiseen poolijärjestelyyn;

32. ’syvillä markkinoilla’ markkinoita, joilla voidaan tehdä liiketoimia, joihin liittyy suuri määrä rahoitusinstrumentteja, ilman, että tällä on merkittävää vaikutusta instrumenttien hintaan;

33. ’likvideillä markkinoilla’ markkinoita, joilla rahoitusinstrumentteja voidaan helposti muuntaa osto- tai myyntitoimella ilman, että sillä on merkittävää vaikutusta hintaan;

34. ’läpinäkyvillä markkinoilla’ markkinoita, joilla ajankohtainen kauppa- ja hintatieto on helposti yleisön, erityisesti vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten saatavilla;

35. ’tulevilla harkinnanvaraisilla lisäeduilla’ vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten etuuksia, jotka eivät ole indeksi- tai sijoitussidonnaisia etuuksia ja joilla on jokin seuraavista ominaisuuksista:

a) etuudet määräytyvät lain perusteella tai sopimusperusteisesti yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:

i) määritellyn sopimusryhmän tai määritellyn tyyppisen sopimuksen tai yksittäisen sopimuksen tuloksellisuus;

ii) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omistaman määrätyn omaisuuden toteutunut tai toteutumaton sijoitustuotto;

iii) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai rahaston sopimuksen voitto tai tappio;

b) etuudet perustuvat vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ilmoitukseen ja etuuksien ajoitus tai määrä ovat kokonaan tai osittain kyseisen yrityksen harkintavallassa;

36. ’riskittömällä peruskorkokäyrällä’ riskitöntä korkokäyrää, joka saadaan samalla tavalla kuin asiaankuuluva riskitön korkokäyrä, jota käytetään laskettaessa direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua parasta estimaattia, kuitenkin ilman vastaavuuskorjausta tai volatiliteettikorjausta tai kyseisen direktiivin 308 c artiklan mukaista siirtymäkorjausta asiaankuuluvaan riskittömään korkokäyrään;

37. ’vastaavuuskorjauskannalla’ vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden kantaa, johon vastaavuuskorjausta sovelletaan, sekä direktiivin 2009/138/EY 77 b artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua varattua sijoitussalkkua;

38. ’SLT-sairausvakuutusvelvoitteilla’ (SLT: similar to life insurance techniques eli sairausvakuutukset, joiden liiketoiminta perustuu henkivakuutukselle ominaisiin teknisiin perusteisiin) sairausvakuutusvelvoitteita, jotka ovat 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti henkivakuutuslajeihin kohdistettavia velvoitteita;

39. ’NSLT-sairausvakuutusvelvoitteilla’ (NSLT: non-SLT life insurance techniques eli sairausvakuutukset, joiden liiketoiminta ei perustu henkivakuutukselle ominaisiin teknisiin perusteisiin) sairausvakuutusvelvoitteita, jotka ovat 55 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahinkovakuutuslajeihin kohdistettavia velvoitteita;

40. ’yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalla yrityksellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY ( 3 ) 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyä siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä (yhteissijoitusyritys) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU ( 4 ) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä vaihtoehtoista sijoitusrahastoa;

41. vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen osalta ’suurella liiketoimintayksiköllä’ määriteltyä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen segmenttiä, jonka toiminta on yrityksen muista osista itsenäistä ja jolla on yrityksen sisällä sille omistetut hallintoresurssit ja -menetelmät ja joka sisältää riskejä, jotka ovat olennaisia yrityksen koko liiketoimintaan nähden;

42. vakuutus- tai jälleenvakuutusryhmän osalta ’suurella liiketoimintayksiköllä’ määriteltyä ryhmän segmenttiä, jonka toiminta on ryhmän muista osista itsenäistä ja jolla on ryhmän sisällä sille omistetut hallintoresurssit ja -menetelmät ja joka sisältää riskejä, jotka ovat olennaisia ryhmän koko liiketoimintaan nähden; mikä tahansa ryhmään kuuluva oikeushenkilö on suuri liiketoimintayksikkö tai koostuu useasta suuresta liiketoimintayksiköstä;

43. ’hallinto-, johto- tai valvontaelimellä’ kansallisen lainsäädännön mukaisesti johtoelintä tai valvontaelintä tai näitä molempia, jos kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä säädetään johto- ja valvontaelimestä koostuvasta kaksitasoisesta hallintojärjestelmästä, tai johtoelintä, jos kansallisessa lainsäädännössä ei vahvisteta erityistä elintä;

44. ’riskien yhteenlasketulla enimmäismäärällä’ maksujen enimmäismäärän summaa, mukaan luettuina erillisyhtiöille mahdollisesti aiheutuvat kulut ja lukuun ottamatta kuluja, jotka täyttävät kaikki seuraavat kriteerit:

a) erillisyhtiöllä on oikeus vaatia riskit erillisyhtiölle siirtänyttä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä maksamaan kulun;

b) erillisyhtiön ei tarvitse maksaa kulua, jollei se ole vastaanottanut kulua vastaavaa summaa ja ennen kuin se on vastaanottanut kulua vastaavan summan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseltä, joka on siirtänyt riskit erillisyhtiöön;

c) erillisyhtiöön riskit siirtänyt vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei sisällytä kulua erillisyhtiöltä olevaan saamiseen tämän asetuksen 41 artiklan mukaisesti;

45. ’olemassa olevalla vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksella’ vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusta, jonka osalta on tunnustettu vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita;

46. ’tuleviin vakuutusmaksuihin sisältyvällä odotettavissa olevalla voitolla’ tulevien kassavirtojen odotettavissa olevaa nykyarvoa, kun vakuutustekniseen vastuuvelkaan sisällytetään olemassa oleviin vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin liittyvät vakuutusmaksut, jotka odotetaan saataviksi tulevaisuudessa mutta joita ei ehkä saada jostakin muusta syystä kuin siitä, että vakuutettu vahinko on tapahtunut, riippumatta lakiin tai sopimukseen perustuvasta vakuutuksenottajan oikeudesta olla jatkamatta vakuutusta;

47. ’lainavakuutuksella’ luottovakuutusta, joka suojaa lainanantajia siinä tapauksessa, että niiden myöntämien kiinnelainojen takaisinmaksuja laiminlyödään;

48. ’tytäryrityksellä’ direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua tytäryritystä, mukaan luettuina kyseisen tytäryrityksen tytäryritykset;

49. ’sidosyrityksellä’ joko tytäryritystä tai muuta yritystä, johon on omistusyhteys, tai yritystä, jolla on yhteys toiseen yritykseen direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 7 kohdassa määritellyn suhteen välityksellä;

50. ’säännellyllä yrityksellä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY ( 5 ) 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua säänneltyä yritystä;

51. ’sääntelemättömällä yrityksellä’ mitä tahansa muita kuin direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 4 kohdassa lueteltuja yrityksiä;

52. ’rahoitustoimintaa harjoittavalla sääntelemättömällä yrityksellä’ sääntelemätöntä yritystä, joka harjoittaa yhtä tai useampaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EY ( 6 ) liitteessä I mainittua toimintaa silloin, kun kyseinen toiminta muodostaa merkittävän osan sen kokonaistoiminnasta;

53. ’oheispalveluyrityksellä’ sääntelemätöntä yritystä, jonka pääasiallinen liiketoiminta koostuu kiinteistöjen hallinnasta tai hoidosta, tietojenkäsittelypalveluista, terveys- ja hoivapalveluista tai muusta vastaavasta toiminnasta, jolla avustetaan yhden tai useamman vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen pääasiallista toimintaa;

54. ’yhteissijoitusyrityksen rahastoyhtiöllä’ direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua rahoitusyhtiötä tai sijoitusyhtiötä, jolle on myönnetty toimilupa kyseisen direktiivin 27 artiklan nojalla, edellyttäen, ettei se ole nimennyt rahastoyhtiötä kyseisen direktiivin nojalla;

55. ’vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajalla’ direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajaa;

▼M4

55 a. ’infrastruktuuriomaisuudella’ fyysisiä omaisuuseriä, rakenteita tai tiloja, järjestelmiä ja verkostoja, jotka tarjoavat tai tukevat olennaisia julkisia palveluja;

55 b. ’infrastruktuuriyhteisöllä’ yhteisöä tai konsernia, joka kyseisen yhteisön tai konsernin viimeisimmän varainhoitovuoden aikana, jolta luvut ovat käytettävissä, tai rahoitusehdotuksen perusteella sai suurimman osan tuloistaan infrastruktuuriomaisuuden omistamisesta, rahoittamisesta, kehittämisestä tai operoimisesta;

▼B

56. ’ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavilla laitoksilla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY ( 7 ) 6 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja laitoksia;

57. ’kotimaisella vakuutusyrityksellä’ yritystä, jolle ovat myöntäneet toimiluvan ja jota valvovat kolmannen maan valvontaviranomaiset ja joka tarvitsisi direktiivin 2009/138/EY 14 artiklan mukaisen toimiluvan vakuutusyrityksen toiminnan harjoittamiseen, jos sen kotipaikka sijaitsisi unionissa;

58. ’kotimaisella jälleenvakuutusyrityksellä’ yritystä, jolle ovat myöntäneet toimiluvan ja jota valvovat kolmannen maan valvontaviranomaiset ja joka tarvitsisi direktiivin 2009/138/EY 14 artiklan mukaisen toimiluvan jälleenvakuutusyrityksen toiminnan harjoittamiseen, jos sen kotipaikka sijaitsisi unionissa.

2 artikla

Asiantuntijaharkinta

1.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset tekevät oletuksia, jotka liittyvät varojen ja velkojen arvostamista koskeviin sääntöihin, vakuutustekniseen vastuuvelkaan, omaan varallisuuteen, vakavaraisuuspääomavaatimuksiin, vähimmäispääomavaatimuksiin sekä sijoituksia koskeviin sääntöihin, oletusten on perustuttava niiden henkilöiden asiantuntemukseen, joilla on tarvittavat tiedot ja kokemus vakuutus- tai jälleenvakuutustoimintaan liittyvistä riskeistä ja jotka ymmärtävät tällaiset riskit.

2.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on varmistettava ottaen suhteellisuusperiaate asianmukaisesti huomioon, että yrityksen sisäiset oletusten käyttäjät ovat tietoisia oletusten asiaankuuluvasta sisällöstä, luotettavuuden tasosta ja rajoituksista. Palveluntarjoajat, joille on ulkoistettu toimintoja tai toimia, on tässä tarkoituksessa katsottava yrityksen sisäisiksi käyttäjiksi.



2 JAKSO

Ulkoiset luottoluokitukset

3 artikla

Luottoluokitusten yhteys luottoluokka-asteikkoon

Direktiivin 2009/138/EY 109 a artiklan a alakohdan 1 alakohdassa tarkoitettu luottoluokka-asteikko sisältää luottoluokat asteikolla 0–6.

4 artikla

Luottoluokitusten käyttöä koskevat yleiset vaatimukset

1.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää ulkoista luottoluokitusta vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen standardikaavan mukaisesti vain, jos luokitus on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ( 8 ) mukaisesti ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama tai vahvistama.

2.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on nimettävä yksi tai useampi ulkoinen luottoluokituslaitos, jota käytetään vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen standardikaavan mukaisesti.

3.  Luottoluokitusten käytön on oltava johdonmukaista, eikä luottoluokituksia saa käyttää valikoiden.

4.  Käyttäessään luottoluokituksia vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on noudatettava kaikkia seuraavia vaatimuksia:

a) jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys päättää käyttää nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamia luottoluokituksia tietyn erien luokan osalta, sen on sovellettava kyseisiä luottoluokituksia johdonmukaisesti kaikkiin kyseiseen luokkaan kuuluviin eriin;

b) jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys päättää käyttää nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamia luottoluokituksia, sen on sovellettava niitä jatkuvasti ja johdonmukaisesti;

c) vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys saa käyttää ainoastaan sellaisia nimettyjen ulkoisten luottoluokituslaitosten luottoluokituksia, joissa otetaan huomioon yrityksen kaikki saamiset sekä pääoman että korkojen muodossa;

d) jos luokitetulle erälle on käytettävissä ainoastaan yksi nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, kyseistä luottoluokitusta on käytettävä määritettäessä kyseisen erän pääomavaatimuksia;

e) jos käytettävissä on kaksi nimettyjen ulkoisten luottoluokituslaitosten antamaa luottoluokitusta ja kyseiset luottoluokitukset antavat luokitetulle erälle eri parametrit, on käytettävä sitä luokitusta, joka tuottaa suuremman pääomavaatimuksen;

f) jos käytettävissä on enemmän kuin kaksi nimettyjen ulkoisten luottoluokituslaitosten antamaa luottoluokitusta, on sovellettava kahta pienimmän pääomavaatimuksen tuottamaa luokitusta. Jos kaksi pienintä pääomavaatimusta eroavat toisistaan, näistä kahdesta luottoluokituksesta on käytettävä sitä luokitusta, joka tuottaa suuremman pääomavaatimuksen. Jos kaksi pienintä pääomavaatimusta ovat yhtä suuria, on käytettävä sitä luokitusta, joka tuottaa kyseisen pääomavaatimuksen;

g) vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä sekä toimeksiannosta suoritettuja että ilman toimeksiantoa annettuja luottoluokituksia, jos sellaisia on käytettävissä.

5.  Jos jokin erä on osa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen suurempia ja monimutkaisempia vastuita, yrityksen on tehtävä erästä oma sisäinen luottoluokituksensa ja kohdistettava se yhteen luottoluokka-asteikon seitsemästä asteesta. Jos yrityksen oma sisäinen luottoluokitus tuottaa pienemmän pääomavaatimuksen kuin nimetyiltä ulkoisilta luottoluokituslaitoksilta saatavissa olevat luottoluokitukset, kyseistä sisäistä luottoluokitusta ei saa käyttää tätä asetusta sovellettaessa.

▼M5

6.  Sovellettaessa 5 kohtaa yrityksen suurempiin ja monimutkaisempiin vastuisiin lukeutuvat 178 artiklan 8 ja 9 kohdassa tarkoitetut arvopaperistamispositiot sekä uudelleenarvopaperistamispositiot.

▼B

5 artikla

Liikkeeseenlaskijat ja liikkeeseenlaskusta annettu luottoluokitus

1.  Jos erityisestä liikkeeseenlaskuohjelmasta tai -järjestelystä, johon vastuun muodostava erä kuuluu, on olemassa luottoluokitus, on käytettävä kyseistä luottoluokitusta.

2.  Jos tiettyyn erään suoraan sovellettavaa luottoluokitusta ei ole käytettävissä, mutta käytettävissä on luokitus erityisestä liikkeeseenlaskuohjelmasta tai -järjestelystä, johon vastuun muodostava erä ei kuulu, tai jos liikkeeseenlaskijasta on käytettävissä yleinen luottoluokitus, kyseistä luokitusta on käytettävä jommassakummassa seuraavista tapauksista:

a) se tuottaa yhtä suuren tai suuremman pääomavaatimuksen kuin muuten sovellettaisiin, ja kyseinen vastuu on etuoikeusasemaltaan sama tai huonompi joka suhteessa kyseiseen liikkeeseenlaskuohjelmaan tai -järjestelyyn taikka kyseisen liikkeeseenlaskijan muihin etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa oleviin vakuudettomiin vastuisiin nähden;

b) se tuottaa yhtä suuren tai pienemmän pääomavaatimuksen kuin muuten sovellettaisiin, ja kyseinen vastuu on etuoikeusasemaltaan sama tai parempi joka suhteessa kyseiseen liikkeeseenlaskuohjelmaan tai -järjestelyyn taikka kyseisen liikkeeseenlaskijan muihin etuoikeusasemaltaan parhaassa asemassa oleviin vakuudettomiin vastuisiin nähden.

Kaikissa muissa tapauksissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten on katsottava, että vastuulle ei ole saatavilla nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta.

3.  Yritysryhmään kuuluvista liikkeeseenlaskijoista annettuja luottoluokituksia ei saa soveltaa toiseen samaan yritysryhmään kuuluvaan liikkeeseenlaskijaan.

6 artikla

Arvopaperistamispositioiden kaksinkertainen luottoluokitus

Jos arvopaperistamispositiolle on saatavilla ainoastaan yksi nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, kyseistä luottoluokitusta ei käytetä, poiketen siitä, mitä 4 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädetään. Kyseiseen erään sovellettava pääomavaatimus johdetaan ikään kuin nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta ei olisi saatavilla.



II LUKU

VAROJEN JA VELKOJEN ARVOSTAMINEN

7 artikla

Arvostamiseen liittyvät oletukset

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava varat ja velat sen oletuksen perusteella, että yrityksen liiketoiminta jatkuu.

8 artikla

Soveltamisala

Jäljempänä olevia 9–16 artiklaa sovelletaan varojen ja velkojen kirjaamiseen ja arvostamiseen, vakuutusteknistä vastuuvelkaa lukuun ottamatta.

9 artikla

Arvostusmetodologia — yleiset periaatteet

1.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kirjattava varat ja velat komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymiä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen.

2.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava varat ja velat komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymiä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen, edellyttäen, että kyseisiin standardeihin sisältyvät arvostusmenetelmät ovat yhdenmukaiset direktiivin 2009/138/EY 75 artiklassa säädetyn arvostukseen sovellettavan lähestymistavan kanssa. Jos standardeissa sallitaan useamman kuin yhden arvostusmenetelmän käyttö, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä ainoastaan sellaisia arvostusmenetelmiä, jotka ovat yhdenmukaisia direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan kanssa.

3.  Jos komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymiin kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin sisältyvät arvostusmenetelmät eroavat joko väliaikaisesti tai pysyvästi direktiivin 2009/138/EY 75 artiklassa säädetystä arvostukseen sovellettavasta lähestymistavasta, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä muita arvostusmenetelmiä, joiden katsotaan olevan yhdenmukaiset direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan kanssa.

4.  Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, ja ottaen erityisesti huomioon direktiivin 2009/138/EY 29 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetty suhteellisuusperiaate vakuutus- ja jälleenvakuutusyritys voi kirjata ja arvostaa omaisuuserän tai velan sen arvostusmenetelmän perusteella, jota se käyttää vuosi- tai konsernitilinpäätöksensä laatimiseen, jos

a) arvostusmenetelmä on yhdenmukainen direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan kanssa;

b) arvostusmenetelmä on oikeassa suhteessa yrityksen liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen;

c) yritys ei arvosta kyseistä omaisuuserää tai velkaa tilinpäätöksessään komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymiä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen;

d) varojen ja velkojen arvostaminen kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja noudattaen aiheuttaisi yritykselle kuluja, jotka olisivat suhteettomia hallinnollisiin kokonaiskuluihin nähden.

5.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava yksittäiset omaisuuserät erikseen.

6.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava yksittäiset velat erikseen.

10 artikla

Arvostusmetodologia — arvostushierarkia

1.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostaessaan varoja ja velkoja 9 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti noudatettava 2–7 kohdassa säädettyä arvostushierarkiaa ottaen huomioon omaisuuserän tai velan ominaispiirteet, jos markkinatoimijat ottaisivat kyseiset ominaispiirteet huomioon hinnoitellessaan omaisuuserää arvostuspäivänä, mukaan luettuina omaisuuserän tai velan kunto ja sijaintipaikka sekä mahdolliset omaisuuserän myyntiä tai käyttöä koskevat rajoitukset.

2.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava varat ja velat ensisijaisesti käyttämällä samoille varoille ja veloille toimivilla markkinoilla noteerattuja markkinahintoja.

3.  Jos toimivilla markkinoilla noteerattuja markkinahintoja ei ole mahdollista käyttää samoille varoille ja veloille, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava varat ja velat käyttämällä samankaltaisille varoille ja veloille toimivilla markkinoilla noteerattuja markkinahintoja eroilla oikaistuina. Oikaisujen on kuvastettava omaisuuserälle tai velalle ominaisia tekijöitä, joihin kuuluvat kaikki seuraavat:

a) omaisuuserän tai velan kunto tai sijaintipaikka;

b) se, missä määrin syöttötiedot liittyvät omaisuuserään tai velkaan verrattavissa oleviin eriin; ja

c) volyymi tai toiminnan taso markkinoilla, joilla syöttötiedot on havainnoitu.

4.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten noteerattujen markkinahintojen käytön on perustuttava toimivia markkinoita koskeviin kriteereihin sellaisina kuin ne määritellään komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymissä kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa.

5.  Jos 4 kohdassa tarkoitetut kriteerit eivät täyty, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä vaihtoehtoisia arvostusmenetelmiä, jollei tässä luvussa toisin säädetä.

6.  Käyttäessään vaihtoehtoisia arvostusmenetelmiä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on mahdollisimman vähän tukeuduttava yrityskohtaisiin syöttötietoihin ja mahdollisimman paljon hyödynnettävä asiaankuuluvia markkinatietoja, seuraavat mukaan luettuina:

a) identtisille tai samankaltaisille varoille tai veloille sellaisilla markkinoilla noteeratut hinnat, jotka eivät ole toimivia;

b) muut omaisuuserälle tai velalle todettavissa olevat syöttötiedot kuin noteeratut hinnat, mukaan luettuina korkokannat ja tuottokäyrät, jotka ovat havainnoitavissa tavanomaisesti noteeratuin väliajoin, sekä implisiittiset volatiliteetit ja luottomarginaalit;

c) markkinoiden tukemat syöttötiedot, jotka eivät välttämättä ole suoraan todettavissa, mutta jotka perustuvat todettavissa olevaan markkinatietoon tai joita todettavissa oleva markkinatieto tukee.

Kaikki nämä markkinatiedot on korjattava 3 kohdassa mainittujen tekijöiden perusteella.

Siinä määrin kuin todettavissa olevia syöttötietoja ei ole saatavilla, mukaan luettuina tilanteet, joissa omaisuuserälle tai velalle on arvostuspäivänä vain vähän tai ei lainkaan markkinatoimintaa, yritysten on käytettävä ei-todettavissa olevia syöttötietoja, jotka kuvastavat oletuksia, joita markkinatoimijat käyttäisivät omaisuuserää tai velkaa hinnoitellessaan, mukaan luettuina riskeihin liittyvät oletukset. Ei-todettavissa olevia syöttötietoja käyttäessään yritysten on korjattava yrityskohtaiset tiedot, jos kohtuullisesti saatavilla oleva tieto osoittaa, että markkinatoimijat käyttäisivät muita tietoja, tai jos on jotakin erityisesti yritykseen liittyvää, joka ei ole muiden markkinatoimijoiden käytettävissä.

Arvioidessaan tässä kohdassa mainittuja riskeihin liittyviä oletuksia yritysten on otettava huomioon käyvän arvon mittaamiseen käytettyyn tiettyyn arvostustekniikkaan sisältyvä riski sekä kyseisen arvostustekniikan syöttötietoihin sisältyvä riski.

7.  Yritysten on vaihtoehtoisia arvostusmenetelmiä käyttäessään käytettävä arvostustekniikoita, jotka ovat yhdenmukaisia yhden tai useamman seuraavassa mainitun lähestymistavan kanssa:

a) markkinoihin perustuva lähestymistapa, jossa käytetään hintoja ja muita merkityksellisiä tietoja, jotka ovat syntyneet markkinatapahtumista, jotka liittyvät identtisiin tai samankaltaisiin varoihin, velkoihin tai varojen ja velkojen ryhmiin. Markkinoihin perustuvan lähestymistavan kanssa yhdenmukaisiin arvostustekniikoihin sisältyy matriisihinnoittelu;

b) tuottoihin perustuva lähestymistapa, jossa vastaiset rahamäärät, kuten kassavirrat tai tuotot tai kulut, muunnetaan yhdeksi nykyhetken rahamääräksi. Käypä arvo kuvastaa markkinoilla tarkasteluhetkellä vallitsevia odotuksia, jotka koskevat näitä vastaisia rahavirtoja. Tuottoihin perustuvan lähestymistavan kanssa yhdenmukaisiin arvostustekniikoihin sisältyvät nykyarvotekniikat, optiohinnoittelumallit ja moniperiodinen ylituottomalli;

c) hankintamenoon perustuva lähestymistapa tai jälleenhankinta-arvoon perustuva lähestymistapa kuvastaa rahamäärää, joka tarvittaisiin omaisuuserän nykyisen toimintakapasiteetin korvaamisen. Markkinatoimijana olevan myyjän näkökulmasta hinta, joka omaisuuserästä saataisiin, perustuu hankintamenoon, joka markkinatoimijana olevalle ostajalle syntyisi vastaavanlaatuisen korvaavan omaisuuserän hankinnasta tai rakennuttamisesta epäkuranttiudella oikaistuna.

11 artikla

Ehdollisten velkojen kirjaaminen

1.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kirjattava veloiksi tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti määritellyt ehdolliset velat, jotka ovat olennaisia.

2.  Ehdolliset velat ovat olennaisia, kun kyseisen velan nykyistä tai potentiaalista suuruutta tai luonnetta koskeva tieto voi vaikuttaa sen henkilön päätöksentekoon tai harkintaan, valvontaviranomaiset mukaan luettuina, jonka on tarkoitus käyttää kyseistä tietoa.

12 artikla

Liikearvoon ja aineettomiin hyödykkeisiin sovellettavat arvostusmenetelmät

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava seuraavat varat nollaan:

1. liikearvo;

2. muut aineettomat hyödykkeet kuin liikearvo, jollei aineetonta hyödykettä voida myydä erikseen ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys pysty osoittamaan, että samalla tai samankaltaisella hyödykkeellä on arvo, joka on johdettu 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jolloin omaisuuserä arvostetaan 10 artiklan mukaisesti.

13 artikla

Sidosyrityksiin sovellettavat arvostusmenetelmät

1.  Yksittäisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten varojen arvostamiseksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä olevat sijoitukset noudattamalla seuraavaa menetelmähierarkiaa:

a) käyttämällä asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa säädettyä ensisijaista arvostusmenetelmää;

b) käyttämällä 3 kohdassa tarkoitettua mukautettua pääomaosuusmenetelmää, jos a alakohdan mukainen arvostus ei ole mahdollinen;

c) käyttämällä tämän asetuksen 10 artiklan 3 kohdassa säädettyä arvostusmenetelmä tai vaihtoehtoisia arvostusmenetelmiä tämän asetuksen 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

i) arvostusta ei voida suorittaa a eikä b alakohdan mukaisesti;

ii) yritys ei ole direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 2 kohdassa määritelty tytäryritys.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on yksittäisten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten varojen arvostamiseksi arvostettava osuutensa seuraavissa yrityksissä nollaan:

▼M1

a) yritykset, jotka jätetään ryhmävalvonnan soveltamisalan ulkopuolelle direktiivin 2009/138/EY 214 artiklan 2 kohdan nojalla;

▼B

b) yritykset, jotka vähennetään ryhmän vakavaraisuuteen hyväksyttävästä omasta varallisuudesta direktiivin 2009/138/EY 229 artiklan nojalla.

3.  Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu mukautettu pääomaosuusmenetelmä edellyttää, että osakasyritys arvostaa sijoituksensa sidosyrityksessä sen perusteella, mikä on osakasyrityksen osuus sidosyrityksen ylijäämästä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat.

4.  Laskiessaan sidosyrityksen ylijäämää, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, osakasyrityksen on arvostettava yrityksen yksittäiset varat ja velat direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti ja, jos sidosyritys on kyseisen direktiivin 211 artiklassa tarkoitettu vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tai erillisyhtiö, vakuutustekninen vastuuvelka kyseisen direktiivin 76–85 artiklan mukaisesti.

5.  Laskiessaan sellaisten sidosyritysten ylijäämää, jotka eivät ole vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksiä, osakasyritys voi katsoa, että komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymissä kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa vahvistettu pääomaosuusmenetelmä on yhdenmukainen direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan kanssa, tilanteissa, joissa 4 kohdan mukainen yksittäisten varojen ja velkojen arvostus ei ole käytännössä mahdollista. Tällaisissa tapauksissa osakasyrityksen on vähennettävä sidosyrityksen arvosta liikearvo ja muut aineettomat hyödykkeet, jotka arvostettaisiin tämän asetuksen 12 artiklan 2 alakohdan mukaisesti nollaan.

▼M1

6.  Jos tämän asetuksen 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut kriteerit täyttyvät ja jos 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen arvostusmenetelmien käyttö ei ole mahdollista, sidosyrityksissä olevat sijoitukset voidaan arvostaa sen menetelmän perusteella, jota vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys käyttää vuosi- tai konsernitilinpäätöksensä laatimiseen. Tällaisissa tapauksissa osakasyrityksen on vähennettävä sidosyrityksen arvosta liikearvo ja muut aineettomat hyödykkeet, jotka arvostettaisiin tämän asetuksen 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti nollaan.

▼B

14 artikla

Tiettyihin velkoihin sovellettavat arvostusmenetelmät

1.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä arvostettava komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymissä kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa tarkoitetut rahoitusvelat tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti. Myöhempiä, alkuperäisen kirjaamisen jälkeen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omassa luottokelpoisuudessa tapahtuneita muutoksia ei oteta huomioon.

2.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava 11 artiklan mukaisesti kirjatut ehdolliset velat. Ehdollisten velkojen arvon on oltava yhtä suuri kuin ehdollisen velan maksamiseen kyseisen ehdollisen velan elinkaaren aikana tarvittavien tulevien kassavirtojen odotettavissa oleva nykyarvo, kun käytetään riskitöntä peruskorkokäyrää.

15 artikla

Laskennalliset verot

1.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kirjattava ja arvostettava laskennalliset verot kaikista varoista ja veloista, vakuutustekninen vastuuvelka mukaan luettuna, jotka kirjataan vakavaraisuus- tai verotarkoituksiin 9 artiklan mukaisesti.

2.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava laskennalliset verot, lukuun ottamatta käyttämättömistä verotukseen liittyvistä hyvityksistä ja käyttämättömistä verotuksellisista tappioista syntyviä laskennallisia verosaamisia, sen erotuksen perusteella, joka on direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti kirjatuille ja arvostetuille varoille ja veloille annettujen arvojen ja vakuutusteknisen vastuuvelan osalta kyseisen direktiivin 76–85 artiklan mukaisesti annettujen arvojen ja verotustarkoituksessa kirjatuille ja arvostetuille varoille ja veloille annettujen arvojen välinen erotus.

3.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat kirjata laskennallista verosaamista vain siinä tapauksessa, että tulevaa verotettavaa tuloa on todennäköisesti saatavilla ja laskennallista verosaamista on siten käytettävissä, ottaen huomioon oikeudelliset ja sääntelyvaatimukset aikarajoista, jotka koskevat käyttämättömiä verotukseen liittyviä hyvityksiä tai verotuksellisia tappioita.

16 artikla

Arvostusmenetelmien pois sulkeminen

1.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa arvostaa rahoitusvaroja tai -velkoja hankintamenoon tai jaksotettuun hankintamenoon.

2.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa soveltaa arvostusmalleja, joissa arvostetaan kirjanpitoarvoa alempaan arvoon ja myynnistä aiheutuvilla menoilla vähennettyyn käypään arvoon.

3.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa arvostaa kiinteistöjä, sijoituskiinteistöjä, koneita ja kalustoja hankintamenomalleilla silloin, kun omaisuuserän arvo määritetään poistoilla ja arvonalentumisella vähennettyyn hankintamenoon.

4.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, jotka ovat vuokralleottajia rahoitusleasingsopimuksessa tai vuokralleantajia, on noudatettava kaikkia seuraavia vaatimuksia arvostaessaan leasingjärjestelyyn kuuluvia varoja ja velkoja:

a) leasingomaisuus on arvostettava käypään arvoon;

b) vähimmäisleasingmaksujen nykyarvon määrittämiseen on käytettävä markkinoiden kanssa yhdenmukaisia tietoja, eikä myöhempiä yrityksen oman luottokelpoisuuden huomioon ottavia oikaisuja saa tehdä;

c) arvostusta poistoilla vähennettyyn hankintamenoon ei sovelleta.

5.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on oikaistava vaihto-omaisuuden nettorealisointiarvo arvioidulla valmistumismenolla sekä myynnin suorittamiseen tarvittavilla arvioiduilla menoilla, kun nämä menot ovat olennaisia. Menot katsotaan olennaisiksi, kun niiden pois jättäminen voi vaikuttaa taseen käyttäjien päätöksentekoon tai harkintaan, valvontaviranomaiset mukaan luettuina. Arvostusta hankintamenoon ei sovelleta.

6.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa arvostaa ei-monetäärisiä avustuksia nimellisarvoon.

7.  Arvostaessaan biologista omaisuuserää vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on oikaistava arvo lisäämällä arvioidut myyntimenot, jos arvioidut myyntimenot ovat olennaisia.



III LUKU

VAKUUTUSTEKNISEEN VASTUUVELKAAN LIITTYVÄT SÄÄNNÖKSET



1 JAKSO

Yleiset säännökset

17 artikla

Vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden huomioon ottaminen ja huomiotta jättäminen

Vakuutusteknisen vastuuvelan parhaan estimaatin ja riskimarginaalin laskemiseksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoite sinä päivänä, jona yrityksestä tulee sen sopimuksen osapuoli, josta velvoite syntyy, tai sinä päivänä, jona vakuutus- tai jälleenvakuutusturva alkaa, näistä päivistä aiemman mukaan. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset saavat ottaa velvoitteet huomioon ainoastaan sopimusrajojen puitteissa.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat jättää vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteen huomiotta vasta, kun se on maksettu loppuun, sitä ei enää ole tai se raukeaa tai päättyy.

18 artikla

Vakuutuksen tai jälleenvakuutuksen sopimusraja

1.  Vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksen sopimusrajat on määritettävä 2–7 kohdan mukaisesti.

2.  Kaikki sopimukseen liittyvät velvoitteet, mukaan luettuina velvoitteet, jotka liittyvät vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen yksipuoliseen oikeuteen uudistaa sopimus tai laajentaa sen soveltamisalaa, sekä maksettuihin vakuutusmaksuihin liittyvät velvoitteet, kuuluvat sopimukseen, jollei 3–6 kohdassa toisin mainita.

3.  Velvoitteet, jotka liittyvät sellaiseen vakuutus- tai jälleenvakuutusturvaan, jonka yritys antaa jonkin seuraavassa mainitun päivämäärän jälkeen, eivät kuulu sopimukseen, jollei yritys voi velvoittaa vakuutuksenottajaa maksamaan velvoitteista johtuvaa vakuutusmaksua:

a) tulevaisuudessa oleva päivämäärä, jona vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on yksipuolinen oikeus irtisanoa sopimus;

b) tulevaisuudessa oleva päivämäärä, jona vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on yksipuolinen oikeus kieltäytyä vastaanottamasta sopimuksen perusteella maksettavia vakuutusmaksuja;

c) tulevaisuudessa oleva päivämäärä, jona vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on yksipuolinen oikeus muuttaa sopimuksen perusteella maksettavia vakuutusmaksuja tai etuuksia niin, että vakuutusmaksut vastaavat riskejä täysimääräisesti.

Edellä olevaa c alakohtaa sovelletaan, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on yksipuolinen oikeus muuttaa tulevaisuudessa olevana päivämääränä vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan vakuutusmaksuja tai etuuksia siten, että kannan vakuutusmaksut vastaavat täysimääräisesti kannan riskejä.

Kun on kyse henkivakuutusvelvoitteista, joista tehdään sopimuksen alussa yksilöllinen riskiarviointi, jotka liittyvät sopimuksella vakuutettuun henkilöön ja joista arviointia ei saa tehdä uudelleen ennen vakuutusmaksujen tai etuuksien muuttamista, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kuitenkin arvioitava sopimustasoisesti, vastaavatko vakuutusmaksut täysimääräisesti riskiä c alakohtaa sovellettaessa.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa ottaa huomioon tämän kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettua yksipuolista oikeutta koskevia rajoituksia eivätkä rajoituksia, jotka koskevat sitä, missä määrin vakuutusmaksuja tai etuuksia voidaan muuttaa, kun näillä rajoituksilla ei ole havaittavissa olevaa vaikutusta sopimukseen taloudellisessa mielessä.

4.  Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on 3 kohdassa tarkoitettu yksipuolinen oikeus, joka liittyy vain osaan sopimusta, kyseiseen sopimuksen osaan sovelletaan samoja 3 kohdassa määritettyjä periaatteita.

5.  Velvoitteet, jotka eivät liity jo maksettuihin vakuutusmaksuihin, eivät kuulu vakuutus- tai jälleenvakuutussopimukseen, paitsi jos yritys voi velvoittaa vakuutuksenottajan maksamaan tulevan vakuutusmaksun ja kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a) sopimus ei korvaa määriteltyä epävarmaa tapahtumaa, jolla on epäsuotuisa vaikutus vakuutettuun henkilöön;

b) sopimus ei sisällä taloudellista takuuta etuuksista.

Sovellettaessa a ja b alakohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on jätettävä huomiotta sellaiset tapahtumat ja takuut, joilla ei ole havaittavissa olevaa vaikutusta sopimukseen taloudellisessa mielessä.

6.  Jos vakuutus- tai jälleenvakuutussopimus voidaan erottaa kahteen osaan ja toinen näistä osista täyttää 5 kohdan a ja b alakohdan vaatimukset, velvoitteet, jotka eivät liity kyseisen osan jo maksettuihin vakuutusmaksuihin, eivät kuulu sopimukseen, jollei yritys voi velvoittaa vakuutuksenottajaa maksamaan kyseisen osan tulevaa vakuutusmaksua.

7.  Sovellettaessa 3 kohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on katsottava vakuutusmaksujen vastaavan vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan kattamia riskejä täysimääräisesti ainoastaan silloin, kun kannasta maksettavat etuudet ja kulut eivät missään olosuhteissa ylitä kannasta maksettavia vakuutusmaksuja.



2 JAKSO

Tietojen laatu

19 artikla

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävät tiedot

1.  Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävät tiedot katsotaan direktiivin 2009/138/EY 82 artiklaa sovellettaessa täydellisiksi ainoastaan silloin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) tiedot sisältävät riittävästi historiatietoja, jotta voidaan arvioida taustalla olevien riskien luonnetta ja tunnistaa riskeissä tapahtuva kehityssuunta;

b) tietoja on saatavilla kustakin merkityksellisestä vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävästä homogeenisesta riskiryhmästä, eikä mitään merkityksellistä tietoa jätetä vakuutusteknistä vastuuvelkaa laskettaessa pois ilman perusteltua syytä.

2.  Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävät tiedot katsotaan direktiivin 2009/138/EY 82 artiklaa sovellettaessa tarkoiksi ainoastaan silloin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) tiedoissa ei ole olennaisia virheitä;

b) eri aikaväleiltä peräisin olevat samaan arvioon käytettävät tiedot ovat johdonmukaisia;

c) tietojen kerääminen on oikea-aikaista ja johdonmukaista eri aikoina.

3.  Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettävät tiedot katsotaan direktiivin 2009/138/EY 82 artiklaa sovellettaessa asianmukaisiksi ainoastaan silloin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) tiedot ovat yhdenmukaisia niiden tarkoitusten kanssa, joihin niitä käytetään;

b) tietojen määrä ja luonne varmistavat, että tietoihin pohjautuvassa vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa saadut estimaatit eivät sisällä olennaisia estimointivirheitä;

c) tiedot ovat johdonmukaisia vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa sovellettavien vakuutusmatemaattisten ja tilastollisten menetelmien taustaoletusten kanssa;

d) tiedot ilmentävät merkityksellisiä riskejä, joille vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys altistuu vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteidensa vuoksi;

e) tietoja kerätään, käsitellään ja sovelletaan läpinäkyvällä ja jäsennellyllä tavalla käyttämällä dokumentoitua prosessia, joka käsittää kaikki seuraavat:

i) tietojen laatukriteeristön määrittely ja tietojen laadun arviointi, mukaan luettuina tietyt laadulliset ja määrälliset standardit eri tietoryhmille;

ii) tietojen keräämisessä, käsittelyssä ja soveltamisessa käytettävien oletusten käyttö ja asettaminen;

iii) tietojen päivittämisessä käytettävä prosessi, mukaan luettuina säännöllisten päivitysten tiheys ja olosuhteet, jotka käynnistävät lisäpäivitykset.

f) Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on varmistettava, että niiden tietoja käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa johdonmukaisesti eri aikoina.

Arviointivirhe vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa katsotaan b alakohtaa sovellettaessa olennaiseksi, jos se voi vaikuttaa laskennan tuloksen käyttäjien päätöksentekoon tai arviointiin, valvontaviranomaiset mukaan luettuina.

4.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää ulkoisesta lähteestä peräisin olevia tietoja, jos 1–4 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys kykenee osoittamaan, että kyseisten tietojen käyttö soveltuu paremmin kuin yksinomaan sisäisestä lähteestä peräisin olevien tietojen käyttö;

b) vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tietää kyseisten tietojen alkuperän sekä tietojen käsittelyssä käytetyt oletukset ja metodologiat;

c) vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tunnistaa kyseisissä tiedoissa tapahtuneen kehityksen sekä oletusten ja metodologioiden vaihtelun eri tietoja eri aikoina käsiteltäessä;

d) vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys kykenee osoittamaan, että b ja c alakohdassa tarkoitetut oletukset ja metodologiat ilmentävät vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan piirteitä.

20 artikla

Tietojen puutteet

Jos tiedot eivät täytä 19 artiklan vaatimuksia, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on dokumentoitava asianmukaisesti tietojen puutteet, mukaan luettuna kuvaus siitä, tullaanko puutteet korjaamaan ja millä tavoin ne korjataan, sekä kuvaus vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallintojärjestelmässä olevista toiminnoista, jotka vastaavat kyseisestä prosessista. Tiedot on tallennettava ja säilytettävä asianmukaisella tavalla ennen puutteiden korjaamista.

21 artikla

Approksimaatioiden asianmukainen käyttö parhaan estimaatin laskemiseen

Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksillä ei ole riittävästi laadultaan asianmukaisia tietoja luotettavan vakuutusmatemaattisen menetelmän käyttöön, ne voivat käyttää asianmukaisia approksimaatioita parhaan estimaatin laskemiseen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) tietojen riittämättömyys ei johdu riittämättömistä sisäisistä prosesseista ja menettelyistä, jotka liittyvät vakuutusteknisen vastuuvelan arvostuksessa käytettävien tietojen keräämiseen, säilyttämiseen tai validoimiseen;

b) tietojen riittämättömyyttä ei pystytä korjaamaan käyttämällä ulkopuolisia tietoja;

c) yrityksen ei ole käytännössä mahdollista oikaista tietoja riittämättömyyden korjaamiseksi.



3 JAKSO

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskentamenetelmät



1 alajakso

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan taustaoletukset

22 artikla

Yleiset säännökset

1.  Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 2 kohtaa oletusten katsotaan olevan realistisia vain, jos ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

a) vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset kykenevät selittämään ja perustelemaan kunkin käytetyn oletuksen ottaen huomioon oletuksen merkityksen, siihen liittyvän epävarmuuden sekä merkitykselliset vaihtoehtoiset oletukset;

b) olosuhteet, joissa oletukset katsottaisiin vääriksi, ovat selkeästi tunnistettavissa;

c) jollei tässä luvussa toisin säädetä, oletukset perustuvat vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan piirteisiin, mahdollisuuksien mukaan riippumatta kannan omistavasta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä;

d) vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset käyttävät oletuksia johdonmukaisesti eri aikoina ja homogeenisten riskiryhmien ja vakuutuslajien sisällä ilman sattumanvaraisia muutoksia;

e) oletukset ilmentävät riittävällä tavalla kassavirtoihin liittyvää epävarmuutta.

Sovellettaessa c alakohtaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on käytettävä nimenomaan kyseistä yritystä koskevia tietoja, mukaan luettuina korvausten hallinnoimiseen ja kustannuksiin liittyvät tiedot, ainoastaan silloin, kun kyseiset tiedot vastaavat vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan piirteitä paremmin kuin tiedot, jotka eivät rajoitu kyseiseen yritykseen, tai kun vakuutusteknistä vastuuvelkaa ei voida laskea turvaavasti, luotettavasti ja puolueettomasti ilman kyseisiä tietoja.

2.  Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 3 kohtaa oletuksia on käytettävä ainoastaan silloin, kun ne täyttävät tämän artiklan 1 kohdan vaatimukset.

3.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on määriteltävä tulevia rahoitusmarkkinaparametreja tai -skenaarioita koskevat oletukset, jotka ovat asianmukaisia ja yhdenmukaisia direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan kanssa. Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset käyttävät mallia tulevien rahoitusmarkkinaparametrien ennustamiseen, mallin on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:

a) se tuottaa markkina-arvoja, jotka ovat yhdenmukaisia rahoitusmarkkinoilla havaittujen markkina-arvojen kanssa;

b) mallissa oletetaan, ettei ole arbitraasimahdollisuuksia;

c) parametrien ja skenaarioiden kalibrointi on johdonmukainen direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin laskennassa käytettävän riskittömän korkokäyrän kanssa.

23 artikla

Tulevat johdon toimenpiteet

1.  Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 2 kohtaa tulevia johdon toimenpiteitä koskevien oletusten katsotaan olevan realistisia ainoastaan silloin, kun ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

a) oletukset tulevista johdon toimenpiteistä määritellään objektiivisella tavalla;

b) oletetut tulevat johdon toimenpiteet ovat yhdenmukaisia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen nykyisen liiketoimintakäytännön ja -strategian kanssa, riskienvähentämistekniikoiden käyttö mukaan luettuna; kun on riittävästi näyttöä siitä, että yritys tulee muuttamaan käytäntöjään tai strategiaansa, oletetut tulevat johdon toimenpiteet ovat yhdenmukaisia muuttuneiden käytäntöjen tai strategian kanssa;

c) oletetut tulevat johdon toimenpiteet ovat keskenään johdonmukaisia;

d) oletetut tulevat johdon toimenpiteet eivät ole niiden velvoitteiden vastaisia, joita yrityksellä on vakuutuksenottajia ja edunsaajia kohtaan, tai yritykseen sovellettavien oikeudellisten vaatimusten vastaisia;

e) oletetuissa tulevissa johdon toimenpiteissä otetaan huomioon vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen julkisuudessa mahdollisesti esittämät viittaukset toimenpiteisiin, joita se odottaa tai ei odota tekevänsä.

2.  Tulevia johdon toimenpiteitä koskevien oletusten on oltava realistisia, ja niissä on

i) verrattava oletettuja tulevia johdon toimenpiteitä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen aiempiin johdon toimenpiteisiin;

ii) verrattava parhaan estimaatin laskennassa nykyisin ja aiemmin huomioon otettuja tulevia johdon toimenpiteitä;

iii) arvioitava vaikutusta, joka tulevia johdon toimenpiteitä koskevien oletusten muutoksilla on vakuutusteknisen vastuuvelan arvoon.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kyettävä selittämään valvontaviranomaisten pyynnöstä kaikki merkitykselliset poikkeamat, jotka liittyvät i ja ii alakohtaan, ja, jos tulevia johdon toimenpiteitä koskevien oletusten muutoksilla on merkittävä vaikutus vakuutustekniseen vastuuvelkaan, syyt tälle herkkyydelle sekä se, miten herkkyys otetaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen päätöksentekoprosessissa huomioon.

3.  Sovellettaessa 1 kohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laadittava tulevia johdon toimenpiteitä koskeva kattava suunnitelma, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelin hyväksyy ja joka käsittää kaikki seuraavat:

a) vakuutusteknisen vastuuvelan arvostukseen vaikuttavien tulevien johdon toimenpiteiden yksilöinti;

b) niiden erityisolosuhteiden yksilöinti, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi kohtuudella odottaa toteuttavansa kunkin a alakohdassa tarkoitetun tulevan johdon toimenpiteen;

c) niiden erityisolosuhteiden yksilöinti, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei välttämättä kykene suorittamaan kaikkia a alakohdassa tarkoitettuja tulevia johdon toimenpiteitä, sekä kuvaus siitä, miten nämä olosuhteet otetaan vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa huomioon;

d) järjestys, jossa a alakohdassa tarkoitetut tulevat johdon toimenpiteet aiotaan toteuttaa, sekä kyseisiin tuleviin johdon toimenpiteisiin sovellettavat hallintovaatimukset;

e) kuvaus mahdollisesta käynnissä olevasta työstä, joka on tarpeen sen varmistamiseksi, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on mahdollisuus toteuttaa kukin a alakohdassa tarkoitetuista tulevista johdon toimenpiteistä;

f) kuvaus siitä, miten a alakohdassa tarkoitetut tulevat johdon toimenpiteet on otettu huomioon parhaan estimaatin laskennassa;

g) kuvaus sovellettavista sisäisistä raportointimenettelyistä, jotka käsittävät a alakohdassa tarkoitetut, parhaan estimaatin laskentaan sisältyvät tulevat johdon toimenpiteet.

4.  Tulevia johdon toimenpiteitä koskevissa oletuksissa on otettava huomioon johdon toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittava aika sekä kaikki kyseisistä toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset.

5.  Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 41 artiklan 1 kohtaa tiedonvälityksen varmistavan järjestelmän katsotaan olevan tehokas ainoastaan silloin, kun tämän artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitetut raportointimenettelyt sisältävät vähintään vuosittaisen raportin hallinto-, johto- tai valvontaelimelle.

24 artikla

Tulevat harkinnanvaraiset lisäedut

Jos tulevat harkinnanvaraiset lisäedut riippuvat vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sijoituksista, yrityksen on perustettava parhaan estimaatin laskenta nykyisiin sijoituksiinsa ja oletettava, että sen sijoitusjakauman tulevat muutokset tapahtuvat 23 artiklan mukaisesti. Sijoitusten tulevia tuottoja koskevien oletusten on oltava yhdenmukaisia asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän kanssa, mukaan luettuina soveltuvin osin vastaavuuskorjaus, volatiliteettikorjaus tai riskittömään korkoon kohdistuva siirtymätoimenpide, sekä varojen arvostuksen kanssa direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti.

25 artikla

Tulevien harkinnanvaraisten lisäetujen erillinen laskenta

Laskiessaan vakuutusteknistä vastuuvelkaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on määritettävä tulevien harkinnanvaraisten lisäetujen arvo erikseen.

26 artikla

Vakuutuksenottajien käyttäytyminen

Määrittäessään sitä todennäköisyyttä, että vakuutuksenottajat käyttävät sopimusperusteisia optioitaan, mukaan luettuina raukeamiset ja takaisinostot, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on analysoitava aiempaa vakuutuksenottajien käyttäytymistä ja tehtävä arvio vakuutuksenottajien odotettavissa olevasta käyttäytymisestä. Kyseisessä analyysissa on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) se, kuinka hyödyllistä optioiden käyttäminen oli ja tulee olemaan vakuutuksenottajille option käyttämisen aikaisissa olosuhteissa;

b) menneiden ja tulevien taloustilanteiden vaikutus;

c) menneiden ja tulevien johdon toimenpiteiden vaikutus;

d) kaikki muut olosuhteet, jotka todennäköisesti vaikuttavat vakuutuksenottajien päätöksiin käyttää optiota.

Todennäköisyyden katsotaan olevan riippumaton a–d alakohdassa mainituista tekijöistä ainoastaan silloin, kun tällaiselle oletukselle on empiiristä näyttöä.



2 alajakso

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan taustatiedot

27 artikla

Tietojen luotettavuus

Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 2 kohtaa tietojen katsotaan olevan luotettavia ainoastaan silloin, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset antavat näyttöä tietojen luotettavuudesta ottaen huomioon tietojen johdonmukaisuuden ja objektiivisuuden, tietolähteen luotettavuuden sekä tietojen tuottamis- ja käsittelytavan läpinäkyvyyden.



3 alajakso

Kassavirtaennusteet parhaan estimaatin laskennalle

28 artikla

Kassavirrat

Parhaan estimaatin laskennassa käytetyn kassavirtaennusteen on sisällettävä kaikki seuraavat kassavirrat siinä määrin kuin kyseiset kassavirrat liittyvät olemassa oleviin vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin:

a) vakuutuksenottajille ja edunsaajille suoritettavat etuudet;

b) suoritukset, joita vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle aiheutuu sopimusperusteisista luontaissuorituksina maksettavista etuuksista;

c) direktiivin 2009/138/EY 78 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetut kulujen maksusuoritukset;

d) vakuutusmaksut ja vakuutusmaksuista johtuvat mahdolliset lisäkassavirrat;

e) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvien vakuutusedustajien väliset maksut;

f) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja sijoituspalveluyritysten väliset maksut, jotka liittyvät indeksi- tai sijoitussidonnaisia etuuksia sisältäviin sopimuksiin;

g) lunastusmaksut ja regressit siinä määrin kuin ne eivät ole hyväksyttävissä erillisiksi varoiksi tai veloiksi komission asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksymien kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaan;

h) verot, jotka laskutetaan tai jotka on tarkoitus laskuttaa vakuutuksenottajilta tai jotka tarvitaan vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden suorittamiseen.

29 artikla

Odotettu kehitys ulkoisessa ympäristössä

Parhaan estimaatin laskennassa on otettava huomioon odotettu kehitys, jolla on olennainen vaikutus sisään tuleviin ja ulos meneviin kassavirtoihin, jotka tarvitaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden maksamiseen niiden elinkaaren kuluessa. Tästä syystä odotettuun kehitykseen kuuluu väestötieteellinen, oikeudellinen, lääketieteellinen, teknologinen, yhteiskunnallinen, ympäristöllinen ja taloudellinen kehitys, mukaan luettuna direktiivin 2009/138/EY 78 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu inflaatio.

30 artikla

Kassavirtojen epävarmuus

Parhaan estimaatin laskennassa käytettävässä kassavirtaennusteessa on otettava eksplisiittisesti tai implisiittisesti huomioon kaikki epävarmuudet kassavirroissa, myös kaikki seuraavat piirteet:

a) epävarmuus vakuutettujen tapahtumien ajoituksessa, tiheydessä ja vakavuudessa;

b) korvaussummiin liittyvä epävarmuus, mukaan luettuna epävarmuus korvausinflaatiossa, sekä korvausten selvittämiseen ja maksamiseen tarvittava aika;

c) direktiivin 2009/138/EY 78 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettujen kulujen määriin liittyvä epävarmuus;

d) epävarmuus 29 artiklassa mainitussa odotetussa kehityksessä siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista;

e) vakuutuksenottajien käyttäytymiseen liittyvä epävarmuus;

f) riippuvuus kahden tai useamman epävarmuustekijän välillä;

g) kassavirtojen riippuvuus ennen tietyn kassavirran päivämäärää vallinneista olosuhteista.

31 artikla

Kulut

1.  Kassavirtaennusteessa, jota käytetään parhaiden estimaattien laskentaan, on otettava huomioon kaikki seuraavat direktiivin 2009/138/EY 78 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetut kulut, jotka liittyvät vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tunnistamiin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin:

a) hallinnolliset kulut;

b) omaisuudenhoitokulut;

c) korvausten hallinnoimiskulut;

d) hankintakulut.

Edellä a–d alakohdassa tarkoitetuissa kuluissa on otettava huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden hoitamisesta aiheutuneet yleismenot.

2.  Yleismenot on kohdistettava realistisesti ja objektiivisesti sekä johdonmukaisesti eri aikoina niihin parhaan estimaatin osiin, joihin ne liittyvät.

3.  Jälleenvakuutussopimuksiin ja erillisyhtiöihin liittyvät kulut on otettava huomioon parhaan estimaatin bruttomääräisessä laskennassa.

4.  Kuluja ennustettaessa on oletettava, että yrityksellä tulee olemaan uutta liiketoimintaa.

32 artikla

Sopimusperusteiset optiot ja taloudelliset takuut

Laskiessaan parasta estimaattia vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon kaikki seuraavat tekijät:

a) kaikki niiden vakuutusten ja jälleenvakuutusten sisältämät taloudelliset takuut ja sopimusperusteiset optiot;

b) kaikki tekijät, jotka voivat vaikuttaa siihen todennäköisyyteen, että vakuutuksenottajat käyttävät sopimusperusteisia optioitaan tai realisoivat taloudellisten takuiden arvon.

33 artikla

Velvoitteiden valuutta

Paras estimaatti on laskettava erikseen eri valuuttamääräisille kassavirroille.

34 artikla

Laskentamenetelmät

1.  Paras estimaatti on laskettava läpinäkyvällä tavalla ja siten, että laskentamenetelmä ja sen avulla saatavat tulokset ovat pätevän asiantuntijan tarkastettavissa.

2.  Parhaan estimaatin laskentaan valittujen vakuutusmatemaattisten ja tilastollisten menetelmien on perustuttava menetelmien soveltuvuuteen ilmentää niitä riskejä, joilla on vaikutusta taustalla oleviin kassavirtoihin, sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden luonteeseen. Vakuutusmatemaattisten ja tilastollisten menetelmien on oltava yhdenmukaisia, ja niissä on hyödynnettävä kaikkea asiaankuuluvaa tietoa, joka on saatavilla parhaan estimaatin laskentaa varten.

3.  Kun laskentamenetelmä perustuu ryhmiteltyihin vakuutustietoihin, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on varmistettava, että vakuutusten ryhmittely tuottaa homogeenisia riskiryhmiä, jotka asiaankuuluvasti ilmentävät kyseisiin ryhmiin kuuluvien yksittäisten vakuutusten riskejä.

4.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on analysoitava sitä, missä määrin kassavirtojen nykyarvo riippuu sekä tulevien tapahtumien että kehityksen odotetusta lopputulemasta, sekä sitä, kuinka varsinainen lopputulema joissakin skenaarioissa voi poiketa odotetusta lopputulemasta.

5.  Kun kassavirtojen nykyarvo riippuu tulevista tapahtumista ja kehityksestä 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä kassavirtojen parhaan estimaatin laskentaan menetelmää, joka ilmentää kyseisiä riippuvuuksia.

35 artikla

Henkivakuutusvelvoitteiden homogeeniset riskiryhmät

Henkivakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin laskentaan käytettävät kassavirtaennusteet on laadittava erikseen kullekin vakuutukselle. Jos kullekin vakuutukselle tehtävä erillinen laskenta aiheuttaisi vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle kohtuuttoman rasitteen, yritys voi laatia ennusteen ryhmittelemällä vakuutukset edellyttäen, että ryhmittely täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:

a) samaan ryhmään kuuluvien vakuutusten taustalla olevien riskien luonteessa ja monimutkaisuudessa ei ole merkittäviä eroja;

b) vakuutusten ryhmittely ei anna väärää kuvaa vakuutusten taustalla olevista riskeistä eikä esitä väärin niiden kuluja;

c) vakuutusten ryhmittely antaa todennäköisesti likimain saman tuloksen parhaan estimaatin laskennassa kuin sopimustasolla tehtävä laskenta, erityisesti vakuutuksiin sisältyvien taloudellisten takuiden ja sopimusperusteisten optioiden osalta.

36 artikla

Vahinkovakuutusvelvoitteet

1.  Paras estimaatti vahinkovakuutusvelvoitteille lasketaan erikseen vakuutusmaksuvastuun ja korvausvastuun osalta.

2.  Vakuutusmaksuvastuu liittyy tuleviin, 18 artiklassa tarkoitetun sopimusrajan piiriin kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kattamiin vahinkotapahtumiin. Vakuutusmaksuvastuun laskentaan tarkoitettujen kassavirtaennusteiden on sisällettävä kyseisiin tapahtumiin liittyvät etuudet, kulut ja vakuutusmaksut.

3.  Korvausvastuu liittyy jo tapahtuneisiin vahinkotapahtumiin, riippumatta siitä, onko kyseisistä tapahtumista johtuneita vahinkoja ilmoitettu vai ei.

4.  Korvausvastuun laskentaan tarkoitettujen kassavirtaennusteiden on sisällettävä 3 kohdassa tarkoitettuihin tapahtumiin liittyvät etuudet, kulut ja vakuutusmaksut.



4 alajakso

Riskimarginaali

37 artikla

Riskimarginaalin laskenta

1.  Riskimarginaali koko vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kannalle lasketaan seuraavan kaavan avulla:

image

missä

a)  CoC tarkoittaa pääomakustannuksen tasoa;

b) summa kattaa kaikki kokonaisluvut, nolla mukaan luettuna;

c) SCR(t) tarkoittaa 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vakavaraisuuspääomavaatimusta t vuoden jälkeen;

d) r(t + 1) tarkoittaa riskitöntä peruskorkoa t + 1 vuoden maturiteetille.

Riskitön peruskorko r(t + 1) valitaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tilinpäätöksessä käytetyn valuutan mukaisesti.

2.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys laskee vakavaraisuuspääomavaatimuksensa hyväksytyn sisäisen mallin avulla ja toteaa, että malli soveltuu 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen kunakin ajankohtana vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden elinkaaren kuluessa, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on käytettävä sisäistä mallia 1 kohdassa tarkoitettujen vakavaraisuuspääomavaatimusten SCR(t) määrien laskemiseen.

3.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kohdennettava koko vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan riskimarginaali direktiivin 2009/138/EY 80 artiklassa tarkoitettuihin vakuutuslajeihin. Allokoinnin on asiaankuuluvalla tavalla ilmennettävä vakuutuslajien panosta 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun vakavaraisuuspääomavaatimukseen läpi koko vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan elinkaaren.

38 artikla

Viiteyritys

1.  Riskimarginaalin laskennan on perustuttava seuraaviin oletuksiin:

a) toinen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys (viiteyritys) ottaa vastuulleen riskimarginaalin laskevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen (alkuperäinen yritys) koko vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan;

b) sen estämättä, mitä a alakohdassa säädetään, kun alkuperäinen yritys harjoittaa samanaikaisesti sekä henki- että vahinkovakuutusliiketoimintaa direktiivin 2009/138/EY 73 artiklan 5 kohdan mukaisesti, kaksi eri viiteyritystä ottaa erikseen vastuulleen henkivakuutustoimintaan ja henkijälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvän vakuutusvelvoitekannan ja toisaalta vahinkovakuutustoimintaan ja vahinkojälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvän vakuutusvelvoitekannan;

c) vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden siirto pitää sisällään mahdolliset kyseisiin velvoitteisiin liittyvät jälleenvakuutussopimukset ja järjestelyt erillisyhtiöiden kanssa;

d) viiteyrityksellä ei ole ennen siirtoa vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita tai omaa varallisuutta;

e) viiteyritys ei siirron jälkeen ota vastuulleen uusia vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita;

f) siirron jälkeen viiteyritys hankkii vakavaraisuuspääomavaatimusta vastaavan hyväksyttävän oman varallisuuden, joka on tarpeen vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden ylläpitoon niiden elinkaaren aikana;

g) siirron jälkeen viiteyrityksellä on varoja, joiden määrä vastaa sen vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja vakuutusteknisen vastuuvelan summaa vähennettynä saamisilla, joita sillä on jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä;

h) varat valitaan siten, että ne minimoivat vakavakaraisuuspääomavaatimuksen markkinariskille, jolle viiteyritys altistuu;

i) viiteyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimuksessa otetaan huomioon kaikki seuraavat riskit:

i) siirrettyyn liiketoimintaan liittyvä vakuutusriski,

ii) h alakohdassa tarkoitettu markkinariski, kun se on olennainen, korkoriskiä lukuun ottamatta,

iii) luottoriski, joka liittyy jälleenvakuutussopimuksiin, järjestelyihin erillisyhtiöiden kanssa, vakuutusedustajiin, vakuutuksenottajiin ja kaikkiin muihin olennaisiin altistumiin, jotka liittyvät kiinteästi vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin,

iv) operatiivinen riski;

j) direktiivin 2009/138/EY 108 artiklassa tarkoitettu vakuutusteknisen vastuuvelan vaimennusvaikutus viiteyrityksessä vastaa kunkin riskin osalta alkuperäisen yrityksen vakuutusteknisen vastuuvelan vaimennusvaikutusta;

k) viiteyrityksen osalta laskennallisilla veroilla ei ole direktiivin 2009/138/EY 108 artiklassa tarkoitettua vaimennusvaikutusta;

l) viiteyrityksen on ottaen huomioon e ja f alakohdan rajoitukset sovellettava sellaisia 23 artiklassa tarkoitettuja tulevia johdon toimenpiteitä, jotka ovat yhdenmukaisia alkuperäisen yrityksen oletettujen tulevien johdon toimenpiteiden kanssa.

2.  Direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun, vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden ylläpitoon niiden kestoajan tarvittavan vakaraisuuspääomavaatimuksen oletetaan vastaavan viiteyrityksen vakavaraisuuspääomavaatimusta 1 kohdassa esitettyjen oletusten mukaisesti.

3.  Sovellettaessa 1 kohdan i alakohtaa riskin katsotaan olevan olennainen, jos sen vaikutus riskimarginaalin laskentaan voisi vaikuttaa kyseisen tiedon käyttäjien päätöksentekoon tai arviointiin, valvontaviranomaiset mukaan luettuina.

39 artikla

Pääomakustannuksen taso

Direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun pääomakustannuksen tason oletetaan olevan 6 %.



5 alajakso

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskeminen kokonaisuutena

40 artikla

Olosuhteet, joissa vakuutustekninen vastuuvelka lasketaan kokonaisuutena, sekä käytettävä menetelmä

1.  Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa luotettavuutta on arvioitava tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ja vakuutustekninen vastuuvelka määritettävä tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti.

2.  Kassavirtojen toistaminen katsotaan luotettavaksi, kun kyseiset kassavirrat määrältään ja ajoitukseltaan toistavat kassavirtojen taustalla olevat riskit kaikissa mahdollisissa skenaarioissa. Seuraavia vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyviä kassavirtoja ei voida toistaa luotettavasti:

a) kassavirrat, jotka liittyvät sellaisiin vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin, jotka riippuvat siitä todennäköisyydestä, että vakuutuksenottajat tulevat käyttämään sopimusperusteisia optioitaan, raukeamiset ja takaisinostot mukaan luettuina;

b) kassavirrat, jotka liittyvät sellaisiin vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteisiin, jotka riippuvat kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, sairauden ja sairastuvuuden tasosta, kehityksestä tai volatiliteetista;

c) kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden hoitamisesta aiheutuvat kulut.

3.  Rahoitusinstrumentit tulkitaan sellaisiksi rahoitusinstrumenteiksi, joille on saatavissa luotettava markkina-arvo, kun kyseisillä rahoitusinstrumenteilla käydään kauppaa toimivilla, syvillä, likvideillä ja läpinäkyvillä markkinoilla. Toimivien markkinoiden on täytettävä myös 10 artiklan 4 kohdan vaatimukset.

4.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on määritettävä vakuutusteknisen vastuuvelan arvo toistamisessa käytettävien rahoitusinstrumenttien markkinahinnan perusteella.



6 alajakso

Jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset

41 artikla

Yleiset säännökset

1.  Jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset on laskettava niiden vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten sopimusrajoja noudattaen, joihin kyseiset saamiset liittyvät.

2.  Saamiset erillisyhtiöiltä, saamiset direktiivin 2009/138/EY 210 artiklassa tarkoitetuista rajoitetuista jälleenvakuutussopimuksista ja saamiset muista jälleenvakuutussopimuksista on laskettava erikseen. Erillisyhtiöiltä olevat saamiset eivät saa ylittää kyseisen erillisyhtiön riskien yhteenlaskettua enimmäismäärää vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle.

3.  Laskettaessa jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia kassavirtojen on sisällettävä ainoastaan vakuutustapahtumien korvaamiseen ja maksamattomiin vakuutuskorvauksiin liittyvät suoritukset. Muihin tapahtumiin tai jo maksettuihin vakuutuskorvauksiin liittyvät suoritukset on huomioitava muualla kuin jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevissa saamisissa tai muissa vakuutusteknisen vastuuvelan erissä. Kun kassavirtoja vastaan on tehty tallete, saamiset oikaistaan vastaavasti, jotta talletteeseen liittyviä varoja ja velkoja ei oteta kahdesti lukuun.

4.  Vahinkovakuutusvelvoitteisiin liittyvät jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset lasketaan vakuutusmaksuvastuulle ja korvausvastuulle erikseen seuraavalla tavalla:

a) korvausvastuun kassavirtoihin on sisällyttävä korvaussuoritukset, jotka liittyvät riskejä luovuttavan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen bruttomääräisessä korvausvastuussa huomioon otettuihin korvauksiin;

b) vakuutusmaksuvastuun kassavirtojen on sisällettävä kaikki muut suoritukset.

5.  Jos kassavirrat erillisyhtiöltä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen eivät ole suoraan riippuvaisia riskejä luovuttavan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vastuulla olevista korvauksista, tuleviin korvauksiin liittyvät saamiset näiltä erillisyhtiöiltä otetaan huomioon ainoastaan siinä määrin kuin kyetään turvaavasti, luotettavasti ja objektiivisesti todentamaan, että korvausten ja saamisten välinen rakenteellinen yhteensopimattomuus ei ole olennainen.

42 artikla

Vastapuoliriskin oikaisu

1.  Korjaukset, joilla huomioidaan direktiivin 2009/138/EY 81 artiklassa tarkoitetusta vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvat odotettavissa olevat tappiot, lasketaan saamisista erikseen.

2.  Korjaus, jolla huomioidaan vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuva odotettavissa oleva tappio, lasketaan siitä kyseisen vastapuolen saamisten perusteena olevien kassavirtojen muutoksen odotetusta nykyarvosta, joka vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuisi tiettynä ajankohtana, muun muassa varattomuuden tai riidan johdosta. Tätä tarkoitusta varten kassavirtojen muutoksissa ei saa ottaa huomioon sellaisen riskienvähentämistekniikan vaikutusta, joka vähentäisi vastapuolen luottoriskiä, lukuun ottamatta vakuuksiin perustuvia riskienvähentämistekniikoita. Riskienvähentämistekniikat, jotka jätetään huomiotta, kirjataan erikseen korottamatta saamisten määrää jälleenvakuutussopimuksista tai erillisyhtiöiltä.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa laskennassa on otettava huomioon jälleenvakuutussopimuksen tai erillisyhtiön kanssa tehdyn järjestelyn elinkaaren kuluessa tapahtuvat mahdolliset maksukyvyttömyydet sekä se, vaihteleeko maksukyvyttömyyden todennäköisyys ja millä tavoin se vaihtelee ajan kuluessa. Tämä on tehtävä erikseen kunkin vastapuolen ja kunkin vakuutuslajin kohdalla. Vahinkovakuutusten osalta tämä on tehtävä erikseen myös vakuutusmaksuvastuulle ja korvausvastuulle.

4.  Direktiivin 2009/138/EY 81 artiklassa tarkoitetun, vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuvan keskimääräisen tappion ei saa arvioida olevan vähemmän kuin 50 % saamisista, pois lukien 1 kohdassa tarkoitettu korjaus, jollei muunlaiselle arviolle ole luotettavaa perustetta.

5.  Erillisyhtiön maksukyvyttömyyden todennäköisyys lasketaan erillisyhtiön omaisuuteen liittyvän luottoriskin perusteella.



4 JAKSO

Asiaankuuluva riskitön korkokäyrä



1 alajakso

Yleiset säännökset

43 artikla

Yleiset säännökset

Riskittömän korkokäyrän korkojen on täytettävä kaikki seuraavat kriteerit:

a) vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käytännössä saada korkotuoton riskittömällä tavalla;

b) korot määritetään luotettavasti niiden rahoitusinstrumenttien perusteella, joilla käydään kauppaa syvillä, likvideillä ja läpinäkyvillä markkinoilla.

Asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän korot lasketaan erikseen kullekin valuutalle ja maturiteetille kaiken kyseiseen valuuttaan ja maturiteettiin liittyvän asiaankuuluvan tiedon perusteella. Ne on määritettävä läpinäkyvällä, turvaavalla, luotettavalla ja objektiivisella tavalla, joka on yhdenmukainen eri aikoina.



2 alajakso

Riskitön peruskorkokäyrä

44 artikla

Riskittömän peruskoron määrittämiseen käytettävät asianmukaiset rahoitusinstrumentit

1.  Riskitön peruskorkokäyrä kullekin valuutalle ja maturiteetille määritetään kyseisen valuutan luottoriskillä korjatun koronvaihtosopimuksen swap-kurssin perusteella.

2.  Kunkin valuuttamääräisen riskittömän peruskoron määrittämiseksi maturiteetille, jolle ei ole saatavilla swap-kursseja syviltä, likvideiltä ja läpinäkyviltä rahoitusmarkkinoilta, käytetään kyseisessä valuutassa liikkeeseenlaskettujen valtion joukkovelkakirjalainojen korkoja, kyseisen valtion joukkovelkakirjalainan luottoriskillä korjattuina, edellyttäen, että tällaisia valtion joukkovelkakirjalainojen korkoja on saatavilla syviltä, likvideiltä ja läpinäkyvillä rahoitusmarkkinoilla.

45 artikla

Swap-kurssien korjaus luottoriskillä

Edellä 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luottoriskikorjaus määritetään läpinäkyvällä, turvaavalla, luotettavalla ja objektiivisella tavalla, joka pysyy yhdenmukaisena eri aikoina. Korjaus määritetään koronvaihtosopimusten vaihtuvasta korosta ilmenevän luottoriskin ja saman maturiteetin indeksisidonnaisen yön yli -swap-kurssin välisen eron perusteella silloin, kun molemmat korot ovat saatavilla syviltä, likvideiltä ja läpinäkyviltä rahoitusmarkkinoilta. Korjaus on laskettava siten, että se on 50 prosenttia kyseisen eron keskiarvosta yhden vuoden kuluessa. Korjauksen on oltava vähintään 10 peruspistettä ja enintään 35 peruspistettä.

46 artikla

Ekstrapolointi

1.  Riskittömän korkokäyrän ekstrapolointiin sovellettavat periaatteet ovat samoja kaikille valuutoille. Tämä pätee myös, kun määritetään pisintä maturiteettia, jonka aikana korkoja voidaan havainnoida syvillä, likvideillä ja läpinäkyvillä markkinoilla, ja määritellään mekanismia, jolla varmistetaan tasainen lähestyminen korkokäyrän päätearvoa kohti.

2.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys soveltaa direktiivin 2009/138/EY 77 d artiklaa, ekstrapolointia on sovellettava riskittömiin korkoihin, jotka sisältävät kyseisessä artiklassa tarkoitetun volatiliteettikorjauksen.

3.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys soveltaa direktiivin 2009/138/EY 77 b artiklaa, ekstrapoloinnin on perustuttava riskittömiin korkoihin ilman vastaavuuskorjausta. Kyseisessä artiklassa mainittua vastaavuuskorjausta sovelletaan ekstrapoloituihin riskittömiin korkoihin.

47 artikla

Korkokäyrän päätekorko

1.  Edellä 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun, kunkin valuuttamääräisen korkokäyrän päätekoron, on pysyttävä vakaana eri aikoina ja muututtava ainoastaan pitkän aikavälin odotuksissa tapahtuvien muutoksien johdosta. Korkokäyrän päätekoron määrittämiseen käytettävä metodologia on määriteltävä selkeästi, jotta voidaan varmistaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten mahdollisuus tehdä skenaariolaskelmia. Se on määritettävä läpinäkyvällä, turvaavalla, luotettavalla ja objektiivisella tavalla, joka pysyy yhdenmukaisena eri aikoina.

2.  Jokaisessa valuuttamääräisessä päätekorossa on huomioitava odotukset pitkäaikaisesta reaalikorosta ja odotettavissa olevasta inflaatiosta, jos kyseiset odotukset voidaan määrittää kyseiselle valuutalle luotettavalla tavalla. Päätekorko ei saa sisältää lisämaksua, joka ilmentää pitkäaikaisista sijoituksista johtuvaa lisäriskiä.

48 artikla

Riskitön korkokäyrä euroon sidotuille valuutoille

1.  Euroon sidottujen valuuttojen osalta voidaan käyttää euron riskitöntä korkokäyrää valuuttariskillä oikaistuna laskettaessa parasta estimaattia kyseisen valuutan määräisille vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteille, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) sitominen varmistaa, että kyseisen valuutan ja euron välinen vaihtokurssi pysyttelee vaihteluvälissä, joka on enintään 20 % vaihteluvälille määritellystä ylärajasta;

b) euroalueen ja kyseisen valuutan alueen taloudellinen tilanne ovat riittävässä määrin samankaltaisia sen varmistamiseksi, että euron ja kyseisen valuutan korot kehittyvät samanlaisella tavalla;

c) sitomisjärjestelyllä varmistetaan, että vaihtokurssissa yhden vuoden kuluessa tapahtuvat suhteelliset muutokset eivät äärimmäisten markkinatapahtumien tapauksessa ylitä tämän artiklan a alakohdassa tarkoitettua vaihteluväliä, joka vastaa direktiivin 2009/138/EY 101 artiklan 3 kohdassa vahvistettua todennäköisyyttä;

d) noudatetaan yhtä seuraavista kriteereistä:

i) kyseinen valuutta on osallisena Euroopan valuuttakurssimekanismissa (ERM II);

ii) on olemassa neuvoston päätös, jossa vahvistetaan kyseisen valuutan ja euron välinen sitomisjärjestely;

iii) sitomisjärjestely vahvistetaan kyseisen maan laissa, jossa säädetään sen kansallisesta valuutasta.

Sovellettaessa c alakohtaa on otettava huomioon sitomisen takaavien osapuolten taloudelliset resurssit.

2.  Valuuttariskikorjauksen on oltava negatiivinen, ja sen on vastattava kuluja suojautumisesta sitä riskiä vastaan, että sellaisen sidotussa valuutassa tehdyn sijoituksen arvo, joka on arvostettu euroina, laskee euron ja sidotun valuutan välisessä vaihtokurssissa tapahtuvien muutosten myötä. Korjauksen on oltava sama kaikille vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille.



3 alajakso

Volatiliteettikorjaus

49 artikla

Viitesalkut

1.  Direktiivin 2009/138/EY 77 d artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitetut viitesalkut on määritettävä läpinäkyvällä, turvaavalla, luotettavalla ja objektiivisella tavalla, joka pysyy yhdenmukaisena eri aikoina. Viitesalkkujen määrittämiseen sovellettavien menetelmien on oltava samat kaikille valuutoille ja maille.

2.  Kunkin valuutta- ja maakohtaisen viitesalkun omaisuuserät on arvostettava 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja niillä on käytävä kauppaa markkinoilla, jotka noudattavat 40 artiklan 3 kohtaa, lukuun ottamatta kausia, jolloin likviditeettiin kohdistuu erityinen paine. Rahoitusinstrumentit, joilla käydään kauppaa markkinoilla, jotka tilapäisesti lakkaavat täyttämästä 40 artiklan 3 kohdan kriteerit, voidaan sisällyttää salkkuun ainoastaan silloin, kun markkinoiden odotetaan taas noudattavan kyseisiä kriteerejä kohtuullisen ajanjakson kuluessa.

3.  Kunkin valuutta- ja maakohtaisen viitesalkun on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:

a) kussakin valuutassa omaisuuserät edustavat vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen kyseisessä valuutassa tekemiä sijoituksia, jotka kattavat kyseisen valuutan määräisen vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin; kussakin maassa omaisuuserät edustavat vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen kyseisessä maassa tekemiä sijoituksia, joiden on tarkoitus kattaa kyseisen maan vakuutusmarkkinoilla myytyjen ja kyseisen maan valuutan määräisten vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden parasta estimaattia;

b) jos on mahdollista, salkku perustuu asianmukaisiin indekseihin, jotka ovat helposti suuren yleisön saatavilla, ja kriteerit, milloin ja miten indeksien komponentteja muutetaan, ovat julkisia;

c) sijoitussalkku sisältää kaikki seuraavat omaisuuserät:

 joukkovelkakirjalainat, arvopaperistamiset ja lainat, mukaan luettuina kiinnelainat

 osakkeet

 kiinteistöt.

Sovellettaessa a ja b alakohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sijoituksia yhteissijoitusyrityksissä ja muita rahastomuotoisia sijoituksia on kohdeltava kuin taustalla olevia omaisuuseriä.

50 artikla

Kaava volatiliteettikorjauksen taustalla olevan korkomarginaalin laskennalle

Direktiivin 2009/138/EY 77 d artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitettu valuutta- ja maakohtainen korkomarginaali on seuraava:

image

missä

a)  wgov tarkoittaa kyseisen valuutan tai maan viitesalkussa olevien valtion joukkovelkakirjalainojen arvon ja kaikkien viitesalkussa olevien omaisuuserien arvon välistä suhdelukua;

b)  Sgov tarkoittaa kyseisen valuutan tai maan viitesalkussa olevien valtion joukkovelkakirjalainojen keskimääräistä valuuttamarginaalia, joka määritetään tämän asetuksen 51 artiklan mukaisesti;

c)  wcorp tarkoittaa kyseisen valuutan tai maan viitesalkussa olevien muiden kuin valtion joukkovelkakirjalainojen sekä muiden lainojen ja arvopaperistamisten arvon ja kaikkien viitesalkussa olevien omaisuuserien arvon välistä suhdelukua;

d)  Scorp tarkoittaa kyseisen valuutan tai maan viitesalkussa olevien muiden kuin valtion joukkovelkakirjalainojen sekä muiden lainojen ja arvopaperistamisten keskimääräistä valuuttamarginaalia.

Sovellettaessa tätä artiklaa ’valtion joukkovelkakirjalainoilla’ tarkoitetaan altistumia keskushallinnoille ja keskuspankeille.

51 artikla

Riskikorjattu marginaali

Riskikorjatun valuuttamarginaalin osuus, joka johtuu odotettavissa olevien tappioiden, odottamattoman luottoriskin tai muun direktiivin 2009/138/EY 77 d artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun riskin realistisesta arviosta, on laskettava samalla tavoin kuin direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 2 kohdassa ja tämän asetuksen 54 artiklassa tarkoitettu perusmarginaali.



4 alajakso

Vastaavuuskorjaus

52 artikla

Kuolevuusriskiin liittyvä stressi

1.  Direktiivin 2009/138/EY 77 b artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun, kuolevuusriskiin liittyvän stressin on oltava seuraavista kahdesta skenaariosta se, jonka epäsuotuisa vaikutus omaan perusvarallisuuteen on suurempi:

a) välitön, pysyvä 15 %:n nousu parhaan estimaatin laskennassa käytetyssä kuolevuudessa;

b) välitön 0,15 prosenttiyksikön nousu prosentteina ilmaistussa kuolevuudessa, jota käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa ilmentämään havaittua kuolevuutta seuraavien 12 kuukauden aikana.

2.  Sovellettaessa 1 kohtaa kuolevuuden nousua sovelletaan ainoastaan vakuutuksiin, joissa kuolevuuden nousu johtaa vakuutusteknisen vastuuvelan nousuun ottaen huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) useita samaa vakuutettua henkilöä koskevia vakuutuksia voidaan kohdella yhtenä vakuutuksena;

b) kun vakuutusteknisen vastuuvelan laskenta perustuu 35 artiklassa tarkoitettuihin vakuutusryhmiin, niiden vakuutusten tunnistaminen, joiden vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus nousee, voi perustua myös kyseisiin vakuutusryhmiin yksittäisten vakuutusten sijasta, jos näin saatava tulos ei ole olennaisesti erilainen.

3.  Jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta niiden vakuutusten tunnistamista, joiden vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus nousee, sovelletaan ainoastaan taustalla oleviin vakuutuksiin, ja tämä tehdään 2 kohdan mukaisesti.

53 artikla

Vastaavuuskorjauksen laskeminen

1.  Direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun laskennan tarkoitusta varten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset saavat huomioida ainoastaan merkityn sijoitussalkun, jonka odotettavissa olevat kassavirrat tarvitaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kannan kassavirran toistamiseen, pois lukien tämän tarpeen ylittävät omaisuuserät. Varojen ’odotetulla kassavirralla’ tarkoitetaan varojen kassavirtaa oikaistuna siten, että siinä otetaan huomioon sen omaisuuserän liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyys, joka vastaa direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa määriteltyä perusmarginaalin tekijää tai, kun maksukyvyttömyystilastoista ei saada johdettua luotettavaa luottomarginaalia, marginaalin pitkäaikaisen keskiarvon osuutta kyseisen direktiivin 77 c artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa mainitusta riskittömästä korosta.

2.  Direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu perusmarginaali, joka vähennetään kyseisen direktiivin 77 c artiklan 1 kohdan a alakohdassa esitetyn laskelman tuloksesta, sisältää ainoastaan perusmarginaalin osan, jota ei ole jo otettu huomioon tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti oikaisemalla merkityn sijoitussalkun kassavirtoja.

54 artikla

Perusmarginaalin laskeminen

1.  Direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettu perusmarginaali on laskettava läpinäkyvällä, turvaavalla, luotettavalla ja objektiivisella tavalla, joka pysyy yhdenmukaisena eri aikoina ja perustuu asiaankuuluviin indekseihin silloin, kun ne ovat saatavilla. Menetelmien, joilla joukkovelkakirjalainojen perusmarginaali lasketaan, on oltava samat kaikille valuutoille ja maille, mutta ne voivat olla erilaisia valtion joukkovelkakirjalainoille ja muille joukkovelkakirjalainoille.

2.  Direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun luottomarginaalin laskemisen on perustuttava siihen oletukseen, että liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyden tapauksessa 30 % markkina-arvosta voidaan saada takaisin.

3.  Direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettu pitkäaikainen keskiarvo perustuu viimeisten 30 vuoden tietoihin. Jos osaa näistä tiedoista ei ole saatavilla, kyseinen osa on korvattava koostetuilla tiedoilla. Koostettujen tietojen on perustuttava viimeisten 30 vuoden osalta saatavilla oleviin ja luotettaviin tietoihin. Epäluotettavat tiedot on korvattava koostettavilla tiedolla samaa menetelmää käyttäen. Koostettavien tietojen on perustuttava turvaaviin oletuksiin.

4.  Direktiivin 2009/138/EY 77 c artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun odotettavissa olevan tappion on vastattava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle omaisuuserän luottoluokituksen laskusta ja välittömästi sen jälkeen tapahtuvasta korvaamisesta aiheutuvaa todennäköisyydellä painotettua tappiota. Odotettavissa olevan tappion laskennan on perustuttava siihen oletukseen, että korvaava omaisuuserä täyttää kaikki seuraavat kriteerit:

a) korvaavalla omaisuuserällä on sama kassavirran rakenne kuin korvatulla omaisuuserällä oli ennen luokituksen laskua;

b) korvaava omaisuuserä kuuluu samaan omaisuuseräluokkaan kuin korvattu omaisuuserä;

c) korvaavalla omaisuuserällä on sama tai korkeampi luottoluokitus kuin korvatulla omaisuuserällä oli ennen luokituksen laskua.



5 JAKSO

Vakuutuslajit

55 artikla

Vakuutuslajit

1.  Direktiivin 2009/138/EY 80 artiklassa tarkoitetut vakuutuslajit määritetään tämän asetuksen liitteessä I.

2.  Vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteen kohdistamisen vakuutuslajiin on ilmennettävä velvoitteeseen liittyviä riskejä. Velvoitteen oikeudellinen muoto ei välttämättä ole riskin luonteen kannalta määräävä tekijä.

3.  Jos tekninen peruste on velvoitteeseen liittyvien riskien luonteen mukainen, sellaisten sairausvakuutusten velvoitteet, joissa noudatetaan henkivakuutukselle ominaisia teknisiä perusteita, kohdistetaan henkivakuutuslajeihin ja sellaisten sairausvakuutusten velvoitteet, joissa noudatetaan vahinkovakuutukselle ominaisia teknisiä perusteita, kohdistetaan vahinkovakuutuslajeihin.

4.  Kun direktiivin 2009/138/EY 2 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista toiminnoista syntyviä vakuutusvelvoitteita ei voida luonteensa perusteella selkeästi kohdistaa tämän asetuksen liitteessä I määritettyihin vakuutuslajeihin, ne kohdistetaan kyseisessä liitteessä määritettyyn vakuutuslajiin 32.

5.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutussopimus kattaa sekä henki- että vahinkovakuutusriskejä, vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet on erotettava henki- ja vahinko-osiinsa.

6.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutussopimus kattaa useiden tämän asetuksen liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien riskejä, vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteet on mahdollisuuksien mukaan erotettava asiaankuuluviin vakuutuslajeihin.

7.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutussopimukseen kuuluu sairausvakuutus- tai sairausjälleenvakuutusvelvoitteita ja muita vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita, kyseiset velvoitteet on eroteltava mahdollisuuksien mukaan.



6 JAKSO

Suhteellisuus ja yksinkertaistukset

56 artikla

Suhteellisuus

1.  Laskiessaan vakuutusteknistä vastuuvelkaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä menetelmiä, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen.

2.  Määrittäessään, onko vakuutusteknisen vastuuvelan laskentamenetelmä oikeasuhteinen, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on suoritettava arviointi, johon sisältyy:

a) arvio vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevien riskien luonteesta, laajuudesta ja monimutkaisuudesta;

b) laadullinen tai määrällinen arvio menetelmän tuloksiin aiheuttamasta virheestä, joka johtuu poikkeamasta seuraavien välillä:

i) menetelmän taustalla olevat riskejä koskevat oletukset;

ii) a alakohdassa tarkoitetun arvioinnin tulokset.

3.  Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun arvioinnin on sisällettävä kaikki riskit, joilla on vaikutusta vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden suorittamiseen niiden elinkaaren aikana tarvittavien sisään tulevien ja ulos menevien kassavirtojen määrään, ajoitukseen tai arvoon. Riskimarginaalin laskentaa varten arvioinnin on sisällettävä kaikki 38 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitetut riskit niiden perusteena olevien vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden elinkaaren ajan. Arvioinnin on rajoituttava riskeihin, joilla on merkitystä sille vakuutusteknisen vastuuvelan laskennan osalle, johon menetelmää sovelletaan.

4.  Menetelmä katsotaan epäsuhtaiseksi riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden, jos 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu virhe johtaa sellaiseen vakuutusteknisen vastuuvelan tai sen tekijöiden väärin esittämiseen, joka voi vaikuttaa sen henkilön päätöksentekoon tai arviointiin, jonka on tarkoitus käyttää vakuutusteknisen vastuuvelan arvoon liittyviä tietoja, jollei jokin seuraavista edellytyksistä täyty:

a) mitään muuta pienemmän virheen tuottavaa menetelmää ei ole saatavilla, ja menetelmä ei todennäköisesti johda vakuutusteknisen vastuuvelan määrän aliarviointiin;

b) menetelmä johtaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusteknisen vastuuvelan määrään, joka on suurempi kuin määrä, johon päädyttäisiin oikeasuhteista menetelmää käyttämällä, eikä menetelmä johda sen soveltamisen kohteena olevien vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden sisältämien riskien aliarviointiin.

57 artikla

Jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevien saamisten yksinkertaistettu laskenta

1.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset ennen kyseisten määrien oikaisua vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvalla odotettavissa olevalla tappiolla seuraavien arvioiden välisenä erotuksena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 56 artiklan soveltamista:

a) bruttomääräisenä laskettu paras estimaatti direktiivin 2009/138/EY 77 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b) paras estimaatti sen jälkeen, kun siinä on otettu huomioon jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset ilman oikaisua vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvalla odotettavissa olevalla tappiolla (oikaisematon nettomääräinen paras estimaatti), 2 kohdan mukaisesti laskettuna.

2.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää menetelmiä johtaakseen oikaisemattoman nettomääräisen parhaan estimaatin bruttomääräisestä parhaasta estimaatista ilman tarkkaa ennustetta kassavirroista, joihin jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset perustuvat. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laskettava oikaisematon nettomääräinen paras estimaatti homogeenisten riskiryhmien tasolla. Mikään näistä homogeenisista riskiryhmistä ei saa käsittää useampaa kuin yhden jälleenvakuutussopimuksen tai erillisyhtiön, paitsi jos kyseiset jälleenvakuutussopimukset tai erillisyhtiöt saavat aikaan homogeenisten riskien siirron.

58 artikla

Riskimarginaalin yksinkertaistettu laskenta

Laskiessaan riskimarginaalia vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää yksinkertaistettuja menetelmiä, muun muassa yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 56 artiklan soveltamista:

a) menetelmät, joissa käytetään approksimaatioita määrille, jotka ilmaistaan 37 artiklan 1 kohdassa määritetyllä termillä SCR(t);

b) menetelmät, joissa approksimoidaan 37 artiklan 1 kohdassa määritetyllä termillä SCR(t) ilmaistujen määrien diskontattu summa laskematta kutakin määrää erikseen.

59 artikla

Riskimarginaalin laskenta tilikauden aikana

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat johtaa vuosineljänneksittäin suoritettavia laskelmia varten riskimarginaalin aiemman riskimarginaalilaskennan tuloksesta ilman 37 artiklan 1 kohdassa määritetyn kaavan tarkkaa laskentaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 56 artiklan soveltamista.

60 artikla

Parhaan estimaatin yksinkertaistettu laskenta vakuutusvelvoitteille, joihin liittyy vakuutusmaksun mukautusmekanismi

Rajoittamatta 56 artiklan soveltamista vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea parhaan estimaatin henkivakuutusvelvoitteille, joissa vakuutusyrityksellä on oikeus tai velvollisuus oikaista vakuutussopimuksen tulevat vakuutusmaksut ilmentämään olennaisia muutoksia korvausten ja kulujen tasossa (vakuutusmaksun mukautusmekanismi), käyttämällä kassavirtaennusteita, joissa oletetaan, että muutokset korvausten ja kulujen tasossa tapahtuvat samanaikaisesti vakuutusmaksujen mukautusten kanssa, ja jotka johtavat nettomääräiseen kassavirtaan, joka on yhtä suuri kuin nolla, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) vakuutusmaksun mukautusmekanismi hyvittää vakuutusyritykselle täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti mahdollisen korvausten ja kulujen tason nousun;

b) laskelma ei johda parhaan estimaatin aliarviointiin;

c) laskelma ei johda kyseisiin vakuutusvelvoitteisiin sisältyvien riskien aliarviointiin.

61 artikla

Vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvan odotettavissa olevan tappion oikaisun yksinkertaistettu laskenta

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea direktiivin 2009/138/EY 81 artiklassa tarkoitettujen, vastapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvien odotettavissa olevien tappioiden oikaisun tietyn vastapuolen ja homogeenisen riskiryhmän osalta seuraavasti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 56 artiklan soveltamista:

image

missä

a)  PD tarkoittaa kyseisen vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä seuraavien 12 kuukauden kuluessa;

b)  Durmod tarkoittaa kyseiseen homogeeniseen riskiryhmään liittyvää, kyseisen vastapuolen kanssa tehdyistä jälleenvakuutussopimuksista johtuvien saamisten modifioitua duraatiota;

c)  BErec tarkoittaa kyseiseen homogeeniseen riskiryhmään liittyvää, kyseisen vastapuolen kanssa tehdyistä jälleenvakuutussopimuksista johtuvien saamisten määrää.



IV LUKU

OMA VARALLISUUS



1 JAKSO

Oman varallisuuden määrittäminen



1 alajakso

Valvontaviranomaisten hyväksyntä omalle lisävarallisuudelle

62 artikla

Hakemuksen arviointi

1.  Tehdessään direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua arviointia valvontaviranomaisten on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) sitoumuksen oikeudellinen tehokkuus ja täytäntöönpantavuus kaikilla asiaankuuluvilla lainkäyttöalueilla;

b) sen järjestelyn sopimusehdot, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on tehnyt tai tulee tekemään vastapuolten kanssa varallisuuden hankkimiseksi;

c) tarvittaessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen perustamiskirja ja yhtiöjärjestys;

d) se, onko vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä käytössä prosessit, joiden avulla se ilmoittaa valvontaviranomaisille mahdollisista tulevista muutoksista, jotka voivat vähentää oman lisävarallisuuden erän vaimennusvaikutusta ja jotka koskevat:

i) järjestelyn rakennetta tai sopimusehtoja;

ii) asianomaisten vastapuolten asemaa;

iii) oman lisävarallisuuden erän perittävyyttä.

2.  Lisäksi valvontaviranomaisten on arvioitava, noudatetaanko direktiivin 2009/138/EY 90 artiklaa, ottaen huomioon olosuhteet, joissa erää voidaan käyttää tappioiden vaimentamiseen.

3.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys hakee hyväksyntää menetelmälle, jolla voidaan määrittää kunkin oman lisävarallisuuden erän määrä, valvontaviranomaisten on arvioitava, soveltuuko prosessi, jota yritys käyttää menetelmän säännölliseen validointiin, sen varmistamiseen, että menetelmän tulokset ilmentävät jatkuvasti erän vaimennusvaikutusta.

4.  Valvontaviranomaisten on 1–3 kohdassa asetettujen vaatimusten lisäksi arvioitava oman lisävarallisuuden hyväksyntää koskeva hakemus 63, 64 ja 65 artiklassa säädettyjen kriteerien perusteella.

63 artikla

Hakemuksen arviointi — vastapuolten asema

1.  Arvioidessaan direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vastapuolten maksukykyä valvontaviranomaisten on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) vastapuolten maksukyvyttömyyden riski;

b) riski maksukyvyttömyyden syntymisestä, joka johtuu siitä, että vastapuolten sitoumusten täyttäminen viivästyy oman lisävarallisuuden erän osalta.

2.  Valvontaviranomaisten on 1 kohdan a alakohdan osalta arvioitava vastapuoliriskiä tarkastelemalla vastapuolten maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä ja tappio-osuutta, ottaen huomioon kaikki seuraavat kriteerit:

a) vastapuolten luottokelpoisuus, jos se ilmentää asiaankuuluvalla tavalla vastapuolten kykyä täyttää sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta;

b) onko vastapuolten kyvylle täyttää oman lisävarallisuuden erään liittyvät sitoumuksensa nykyisiä tai ennakoitavissa olevia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä;

c) sovelletaanko vastapuoliin oikeudellisia tai sääntelyvaatimuksia, jotka heikentävät vastapuolten kykyä täyttää sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta;

d) haittaako vastapuolten oikeudellinen muoto niiden kykyä täyttää sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta;

e) kohdistuuko vastapuoliin muita altistumia, jotka heikentävät niiden kykyä täyttää sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta;

f) ovatko järjestelyn sopimusehdot oman lisävarallisuuden erän osalta jonkin sovellettavan lain mukaan sellaisia, että vastapuolilla on oikeus kuitata velkasummansa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseltä olevaa saatavasummaa vastaan.

3.  Valvontaviranomaisten on 1 kohdan b alakohdan osalta arvioitava vastapuolten likviditeettiasema ottaen huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) onko vastapuolten kyvylle täyttää viipymättä oman lisävarallisuuden erään liittyvät sitoumuksensa nykyisiä tai ennakoitavissa olevia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä;

b) sovelletaanko vastapuoliin oikeudellisia tai sääntelyvaatimuksia, jotka voivat heikentää vastapuolten kykyä täyttää viipymättä sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta;

c) haittaako vastapuolten oikeudellinen muoto niiden kykyä täyttää viipymättä sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta.

4.  Arvioidessaan direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vastapuolten maksuhalukkuutta valvontaviranomaisten on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) erilaiset olosuhteet, joissa oman lisävarallisuuden erää voidaan käyttää tappion vaimentamiseen;

b) onko olemassa yllykkeitä tai esteitä, jotka voivat vaikuttaa vastapuolten halukkuuteen täyttää sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta;

c) antavatko vastapuolten ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen väliset aiemmat liiketoimet, mukaan luettuna vastapuolten aiempi oman lisävarallisuuden eriin liittyvien sitoumusten täyttäminen, viitteitä vastapuolten halukkuudesta täyttää nykyiset sitoumuksensa oman lisävarallisuuden erän osalta.

5.  Arvioidessaan vastapuolen maksukykyä ja -halukkuutta valvontaviranomaisten on otettava huomioon muut vastapuolten kelpoisuuden kannalta merkitykselliset tekijät, tarvittaessa mukaan luettuna vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintamalli.

6.  Kun oman lisävarallisuuden erän vastapuolena on ryhmä, valvontaviranomaiset sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat arvioida kyseisen ryhmän kelpoisuutta ikään kuin se olisi yksi vastapuoli, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) vastapuolet ovat epäolennaisia yksittäisinä vastapuolina;

b) ryhmään kuuluvat vastapuolet ovat riittävän homogeenisia;

c) vastapuolten ryhmää koskeva arviointi ei yliarvioi ryhmään kuuluvien vastapuolten maksukykyä ja -halukkutta.

7.  Vastapuoli katsotaan olennaiseksi, jos yksittäisen vastapuolen kelpoisuudella on todennäköisesti merkittävä vaikutus vastapuolten ryhmän maksukyvyn ja -halukkuuden arviointiin.

64 artikla

Hakemuksen arviointi — varojen perittävyys

Arvioidessaan direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettua varojen perittävyyttä valvontaviranomaisten on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) paraneeko varojen perittävyys vakuuden saatavuuden tai sellaisen analogisen järjestelyn myötä, joka täyttää 209–214 artiklan vaatimukset;

b) onko varojen perittävyydelle nykyisiä tai ennakoitavissa olevia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä;

c) sovelletaanko varojen perittävyyteen oikeudellisia tai sääntelyvaatimuksia;

d) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kyky ryhtyä toimenpiteisiin niiden sitoumusten panemiseksi täytäntöön, jotka vastapuolten on täytettävä oman lisävarallisuuden erän osalta.

65 artikla

Hakemuksen arviointi — tiedot aiempien takaisinlunastusten tuloksista

Arvioidessaan direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja, aiempien takaisinlunastusten tuloksia koskevia tietoja valvontaviranomaisten on otettava huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) onko vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä aiempia takaisinlunastuksia samoilta tai samankaltaisilta vastapuolilta samassa tai samankaltaisessa tilanteessa;

b) ovatko tiedot merkityksellisiä ja luotettavia tulevien takaisinlunastusten odotettavissa olevien tulosten osalta.

66 artikla

Määrän tarkennus oman lisävarallisuuden rajoittamattoman määrän osalta

1.  Valvontaviranomaiset eivät saa hyväksyä rajoittamatonta määrää omaa lisävarallisuutta.

2.  Kun valvontaviranomaiset hyväksyvät oman lisävarallisuuden määrän, niiden päätöksessä on tarkennettava, onko hyväksytty määrä se, jolle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on hakenut hyväksyntää, vai sitä pienempi määrä.

67 artikla

Menetelmän hyväksyntään liittyvän määrän ja ajoituksen tarkennus

Kun valvontaviranomaiset hyväksyvät menetelmän, jolla määritetään kunkin oman lisävarallisuuden erän määrä, niiden päätöksessä on mainittava kaikki seuraavat seikat:

a) menetelmällä laskettu oman lisävarallisuuden erän alkuperäinen määrä päivänä, jona hyväksyntä annetaan;

b) vähimmäistiheys, jolla oman lisävarallisuuden erä lasketaan uudelleen kyseisen menetelmän avulla, kun uudelleenlaskenta suoritetaan useammin kuin kerran vuodessa, sekä perusteet kyseiselle tiheydelle;

c) ajanjakso, joksi oman lisävarallisuuden erän laskenta kyseisellä menetelmällä hyväksytään.



2 alajakso

Omistusyhteyksien käsittely omassa varallisuudessa

68 artikla

Omistusyhteyksien käsittely oman perusvarallisuuden määrityksessä

1.  Direktiivin 2009/138/EY 88 artiklassa tarkoitetusta omasta perusvarallisuudesta vähennetään vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden määrittämiseksi sellaisten kyseisen direktiivin 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, rahoitus- ja luottolaitoksiin olevien omistusyhteyksien täysi arvo, jotka ylittävät 10 % 69 artiklan a alakohdan i, ii, iv ja vi alakohdassa mainituista eristä.

2.  Direktiivin 2009/138/EY 88 artiklassa tarkoitetusta omasta perusvarallisuudesta vähennetään vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden määrittämiseksi kaikkien kyseisen direktiivin 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, muiden kuin 1 kohdassa tarkoitettujen, rahoitus- ja luottolaitoksiin olevien omistusyhteyksien arvosta se osuus, joka ylittää 10 % 69 artiklan a alakohdan i, ii, iv ja vi alakohdassa mainituista eristä.

▼M1

3.  Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa vähentää 171 artiklassa tarkoitettuja strategisia omistusyhteyksiä, jotka sisältyvät direktiivin 2002/87/EY liitteessä I määritetyllä menetelmällä 1 tai direktiivin 2009/138/EY 230 artiklassa määritetyllä menetelmällä 1 suoritettavaan ryhmän vakavaraisuuden laskentaan.

▼B

4.  Edellä 2 kohdassa säädetyissä vähennyksissä sovelletaan prorata-periaatetta kaikkiin kyseisessä kohdassa tarkoitettuihin omistusyhteyksiin.

5.  Edellä 1 ja 2 kohdassa säädetyt vähennykset tehdään seuraavalla tavalla siitä luokasta (Tier), jossa omistusyhteys on lisännyt sidosyrityksen omaa varallisuutta:

a) osuudet rahoitus- ja luottolaitosten ydinpääoman (Common Equity Tier 1) eristä vähennetään eristä, jotka mainitaan 69 artiklan a alakohdan i, ii, iv ja vi alakohdassa;

b) osuudet rahoitus- ja luottolaitosten ensisijaisen lisäpääoman (Additional Tier 1) instrumenteista vähennetään eristä, jotka mainitaan 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa;

c) osuudet rahoitus- ja luottolaitosten toissijaisen pääoman (Tier 2) instrumenteista vähennetään 72 artiklassa mainituista oman perusvarallisuuden eristä.



2 JAKSO

Oman varallisuuden luokitus

69 artikla

Luokka 1 — luettelo oman varallisuuden eristä

Seuraavilla oman perusvarallisuuden erillä katsotaan pääosin olevan direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet, ja ne sijoitetaan luokkaan 1, kun erillä on kaikki 71 artiklassa määritetyt ominaisuudet:

a) ylijäämästä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, kun ne arvostetaan direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan ja VI luvun 2 jakson mukaisesti, se osuus, joka koostuu seuraavista eristä:

i) maksettu tavanomainen osakepääoma ja siihen liittyvä ylikurssirahasto;

ii) maksettu takuupääoma, jäsenten maksuosuudet tai niitä vastaavat oman perusvarallisuuden erät keskinäisten tai niitä vastaavien yritysten osalta;

iii) maksettu etuoikeudeltaan huonompi jäsenten keskinäinen rahasto;

iv) ylijäämävarallisuus, jota direktiivin 2009/138/EY 91 artiklan 2 kohdan mukaan ei katsota vakuutus- tai jälleenvakuutusveloiksi;

v) maksetut etuoikeutetut osakkeet ja niihin liittyvä ylikurssirahasto;

vi) täsmäytyserä;

b) maksetut direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti arvostetut etuoikeudeltaan huonommat velat.

70 artikla

Täsmäytyserä

1.  Edellä 69 artiklan a alakohdan vi alakohdassa tarkoitettu täsmäytyserä on yhtä suuri kuin koko ylijäämä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, vähennettynä kaikilla seuraavilla erillä:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten hallussa olevat omat osakkeet;

b) odotettavissa olevat osingot, voitonjaot ja maksut;

c) 69 artiklan a alakohdan i–v alakohdassa, 72 artiklan a alakohdassa ja 76 artiklan a alakohdassa mainitut oman perusvarallisuuden erät;

d) oman perusvarallisuuden erät, joita ei mainita 69 artiklan a alakohdan i–v alakohdassa, 72 artiklan a alakohdassa ja 76 artiklan a alakohdassa ja jotka valvontaviranomainen on hyväksynyt 79 artiklan mukaisesti;

e) rajoitetusti käytettävissä olevat oman varallisuuden erät, jotka täyttävät yhden seuraavista vaatimuksista:

i) ne ylittävät nimellisen vakavaraisuuspääomavaatimuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritettyjen vastaavuuskorjauskantojen ja korvamerkittyjen rahastojen tapauksessa;

ii) ne suljetaan pois 81 artiklan 2 kohdan nojalla;

f) direktiivin 2009/138/EY 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, rahoitus- ja luottolaitoksiin olevien omistusyhteyksien määrä, joka vähennetään 68 artiklan mukaisesti, sikäli kuin se ei jo sisälly a–e alakohtaan.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu ylijäämä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, sisältää määrän, joka vastaa 260 artiklan 2 kohdassa säädettyjä tuleviin vakuutusmaksuihin sisältyviä odotettavissa olevia voittoja.

3.  Sen määrittäminen, onko ja missä määrin täsmäytyserällä on 71 artiklassa määritetyt ominaisuudet, ei tarkoita niiden varojen ja velkojen ominaisuuksien arvioimista, jotka sisältyvät sen ylijäämän laskentaan, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, eikä taustalla olevien yrityksen tilinpäätöksen erien arvioimista.

71 artikla

Luokka 1 — luokitusta määrittävät ominaisuudet

1.  Edellä 69 artiklassa tarkoitetut ominaisuudet ovat seuraavat:

a) oman perusvarallisuuden erä:

i) 69 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetut erät tulevat etuoikeusjärjestyksessä kaikkien muiden vaatimusten jälkeen, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on likvidaatiomenettelyn kohteena;

ii) 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetut erät tulevat etuoikeusjärjestyksessä samalle tasolle kuin 69 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetut erät tai niiden edelle, mutta niiden 72 ja 76 artiklassa lueteltujen erien jälkeen, joilla on 73 ja 77 artiklassa määritetyt ominaisuudet, sekä kaikkien vakuutuksenottajien, edunsaajien ja etuoikeudeltaan parempien velkojien saatavien jälkeen;

b) oman perusvarallisuuden erällä ei ole ominaisuuksia, jotka voivat johtaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen maksukyvyttömyyteen tai kiihdyttää yrityksen maksukyvyttömyyteen ajautumista;

c) oman perusvarallisuuden erä on heti käytettävissä tappioiden vaimentamiseen;

d) oman perusvarallisuuden erä vaimentaa tappioita ainakin silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä, eikä se estä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen pääomittamista;

e) kun on kyse 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erään liittyy jokin seuraavista pääasiallisista tappioiden vaimennusvaikutusmekanismeista, jotka käynnistyvät 8 kohdassa määritetystä laukaisevasta tapahtumasta;

i) oman perusvarallisuuden erän nimellismäärä tai pääoman määrä merkitään 5 kohdan mukaisesti;

ii) oman perusvarallisuuden erä muuntuu automaattisesti yhdeksi 69 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa luetelluista oman perusvarallisuuden eristä 6 kohdan mukaisesti;

iii) pääasiallinen tappioiden vaimennusvaikutusmekanismi, joka tuottaa tuloksen, joka vastaa i ja ii alakohdassa säädettyjen pääasiallisten tappioiden vaimennusvaikutusmekanismien tuottamaa tulosta;

f) oman perusvarallisuuden erä täyttää yhden seuraavista kriteereistä:

(i) kun on kyse 69 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetuista eristä, erä on eräpäivätön tai, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on kiinteä maturiteetti, sillä on sama maturiteetti kuin yrityksellä;

(ii) kun on kyse 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, erä on eräpäivätön; ensimmäinen sopimusperusteinen mahdollisuus oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksuun tai lunastukseen on aikaisintaan 5 vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä;

g) kun on kyse 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä voidaan maksaa takaisin tai lunastaa vasta 5–10 vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä, kun yrityksen vakavaraisuuspääomavaatimus ylittyy riittävällä marginaalilla, ottaen huomioon yrityksen vakavaraisuusasema, mukaan luettuna sen keskipitkän aikavälin pääomanhallintasuunnitelma;

h) kun on kyse 69 artiklan a alakohdan i, ii, iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä voidaan maksaa takaisin tai lunastaa ainoastaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen aloitteesta, ja oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksu tai lunastus edellyttää valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntää;

i) kun on kyse 69 artiklan a alakohdan i, ii, iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erään ei sisälly sellaista kannustinta kyseisen erän takaisinmaksuun tai lunastukseen, joka lisäisi sitä todennäköisyyttä, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys maksaa kyseisen oman perusvarallisuuden erän takaisin tai lunastaa sen, kun sillä on optio tehdä niin;

j) kun on kyse 69 artiklan a alakohdan i, ii, iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä sallii sen, että kyseisen erän takaisinmaksu tai lunastus keskeytetään silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun takaisinmaksu tai lunastus johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja takaisinmaksu tai lunastus ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

k) sen estämättä, mitä j alakohdassa säädetään, oman perusvarallisuuden erä voidaan ainoastaan kaikkien seuraavien edellytysten täyttyessä maksaa takaisin tai lunastaa silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun takaisinmaksu tai lunastus johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen:

i) valvontaviranomainen on poikkeuksellisesti luopunut kyseisen erän takaisinmaksun tai lunastuksen keskeyttämisestä;

ii) erä vaihdetaan toiseen, vähintään samanlaatuiseen luokan 1 oman perusvarallisuuden erään tai muunnetaan sellaiseksi;

iii) vähimmäispääomavaatimus täyttyy takaisinmaksun tai lunastuksen jälkeen;

l) oman perusvarallisuuden erä täyttää yhden seuraavista kriteereistä:

i) kun on kyse 69 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erää koskevat oikeudelliset tai sopimusperusteiset järjestelyt tai kansallinen lainsäädäntö sallivat erään liittyvän voitonjaon peruuttamisen silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja voitonjako ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

ii) kun on kyse 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erää koskevan sopimusperusteisen järjestelyn ehdot sallivat erään liittyvän voitonjaon peruuttamisen silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja voitonjako ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

m) oman perusvarallisuuden erä voi ainoastaan kaikkien seuraavien edellytysten täyttyessä sallia voitonjaon silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun oman perusvarallisuuden erään liittyvä voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen:

i) valvontaviranomainen on poikkeuksellisesti luopunut voitonjaon peruuttamisesta;

ii) voitonjako ei heikennä edelleen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuusasemaa;

iii) vähimmäispääomavaatimus täyttyy voitonjaon jälkeen;

n) kun on kyse 69 artiklan a alakohdan i, ii, iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä ei rajoita vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden erään liittyvää voitonjakoa;

o) oman perusvarallisuuden erä on rasitukseton eikä liity mihinkään muuhun liiketoimeen, joka oman perusvarallisuuden erän kanssa huomioituna voisi johtaa siihen, että oman perusvarallisuuden erä ei täytä direktiivin 2009/138/EY 94 artiklan 1 kohdan vaatimuksia.

2.  Sovellettaessa tätä artiklaa katsotaan, että oman perusvarallisuuden erän vaihto toiseen luokan 1 oman perusvarallisuuden erään tai muuntaminen sellaiseksi taikka luokan 1 oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksu tai lunastus uuden, vähintään samanlaatuisen oman perusvarallisuuden erän tuotoista ei muodosta takaisinmaksua tai lunastusta, jos vaihto, muuntaminen, takaisinmaksu tai lunastus edellyttää valvontaviranomaisen hyväksyntää.

3.  Sovellettaessa 1 kohdan n alakohtaa, kun on kyse 69 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetuista oman perusvarallisuuden eristä, rajoittamaton voitonjako soveltuu tilanteisiin, joissa kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) voitonjakomaksuihin ei sovelleta etuoikeutettua voitonjakoa, ja oman perusvarallisuuden erää koskevan sopimusperusteisen järjestelyn ehdoissa ei määrätä voitonjakoon sovellettavista etuoikeuksista;

b) voitonjako suoritetaan jakokelpoisista eristä;

c) voitonjaon määrää ei määritetä sen oman perusvarallisuuden erän hinnan perusteella, jolla se ostettiin liikkeeseenlaskun yhteydessä, eikä voitonjaon enimmäismäärään sovelleta ylärajaa tai muuta rajoitusta;

d) sen estämättä, mitä c alakohdassa säädetään, keskinäisten tai niitä vastaavien yritysten liikkeeseenlaskemien instrumenttien osalta voidaan asettaa yläraja tai muu rajoitus voitonjaon enimmäismäärälle, edellyttäen, että kyseinen yläraja tai muu rajoitus ei ole tapahtuma, joka liittyy muista oman perusvarallisuuden eristä maksettuihin tai maksamatta jätettyihin voitonjakoihin;

e) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä ei ole voitonjakovelvollisuutta;

f) voitonjaon maksamatta jättäminen ei aiheuta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen maksukyvyttömyyttä;

g) voitonjaon peruutus ei aseta vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle rajoituksia.

4.  Sovellettaessa 1 kohdan n alakohtaa, kun on kyse 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista oman perusvarallisuuden eristä, rajoittamaton voitonjako soveltuu tilanteisiin, joissa kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) voitonjako maksetaan jakokelpoisista eristä;

b) vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on täysi harkintavalta peruuttaa oman varallisuuden erään liittyvä voitonjako milloin tahansa rajoittamattomaksi ajaksi ja siten, ettei se kumuloidu, ja yritys saa käyttää näitä peruutettuja maksuja rajoituksetta velvoitteidensa täyttämiseen niiden erääntyessä;

c) voitonjaon korvaamiseen maksulla missään muussa muodossa ei ole velvollisuutta;

d) voitonjakoon ei ole velvollisuutta silloin, kun sitä sovelletaan johonkin muuhun oman perusvarallisuuden erään;

e) voitonjaon maksamatta jättäminen ei aiheuta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen maksukyvyttömyyttä;

f) voitonjaon peruutus ei aseta vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle rajoituksia.

5.  Sovellettaessa 1 kohdan e alakohdan i alakohtaa oman perusvarallisuuden erän nimellismäärä tai pääoman määrä merkitään siten, että siitä vähennetään kaikki seuraavat:

a) erän omistajan saatava likvidointitapauksessa;

b) määrä, joka on maksettava, kun erä maksetaan takaisin tai lunastetaan;

c) erästä maksetut voitonjaot.

6.  Sovellettaessa 1 kohdan e alakohdan ii alakohtaa säännöksissä, jotka koskevat muuntamista joksikin 69 artiklan a alakohdan i tai ii alakohdassa tarkoitetuksi oman perusvarallisuuden eräksi, ilmoitetaan jompikumpi seuraavista:

a) muuntokerroin ja sallitun muunnettavan määrän yläraja;

b) vaihteluväli, jonka rajoissa instrumentit muunnetaan 69 artiklan a alakohdan i tai ii alakohdassa tarkoitetuksi oman perusvarallisuuden eriksi.

7.  Oman perusvarallisuuden erän nimellismäärä tai pääoman määrä vaimentaa tappioita laukaisevan tapahtuman sattuessa. Voitonjaon peruuttamisesta tai vähentämisestä johtuvaa tappioiden vaimennusta ei katsota riittäväksi, jotta sitä voitaisiin pitää 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuna pääasiallisena tappioiden vaimennusvaikutusmekanismina.

8.  Edellä 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu laukaiseva tapahtuma muodostaa merkittävän poikkeaman vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisestä.

Sovellettaessa tätä kohtaa vakavaraisuuspääomavaatimuksesta poikkeaminen katsotaan merkittäväksi, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a) vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävien oman varallisuuden erien määrä on yhtä suuri tai pienempi kuin 75 % vakavaraisuuspääomavaatimuksesta;

b) vähimmäispääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävien oman varallisuuden erien määrä on yhtä suuri tai pienempi kuin vähimmäispääomavaatimus;

c) vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä uudelleen kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona poikkeaminen vakavaraisuuspääomasta ensimmäisen kerran havaittiin.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat määrittää instrumenttia koskevissa säännöksissä yhden tai useamman laukaisevan tapahtuman a–c alakohdassa tarkoitettujen tapahtumien lisäksi.

9.  Sovellettaessa 1 kohdan d, j ja l alakohtaa viittauksia vakavaraisuuspääomavaatimukseen pidetään viittauksina vähimmäispääomavaatimukseen, kun vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jättäminen tapahtuu ennen vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämistä.

72 artikla

Luokan 2 oma perusvarallisuus — luettelo oman varallisuuden eristä

Seuraavilla oman perusvarallisuuden erillä katsotaan pääosin olevan direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet, ja ne sijoitetaan luokkaan 2, kun kaikilla seuraavilla erillä on kaikki 73 artiklassa määritetyt ominaisuudet:

a) ylijäämästä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, kun ne arvostetaan direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan ja VI luvun 2 jakson mukaisesti, se osuus, joka koostuu seuraavista eristä:

i) tavanomainen osakepääoma ja siihen liittyvä ylikurssirahasto;

ii) takuupääoma, jäsenten maksuosuudet tai niitä vastaavat oman perusvarallisuuden erät keskinäisten tai niitä vastaavien yritysten osalta;

iii) etuoikeudeltaan huonompi jäsenten keskinäinen rahasto;

iv) etuoikeutetut osakkeet ja niihin liittyvä ylikurssirahasto;

b) direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti arvostetut etuoikeudeltaan huonommat velat.

73 artikla

Luokan 2 oma perusvarallisuus — luokitusta määrittävät ominaisuudet

1.   ►M1  Edellä 72 artiklassa tarkoitetut ominaisuudet ovat joko a–i alakohdassa vahvistetut ominaisuudet tai j alakohdassa vahvistetut ominaisuudet: ◄

a) oman perusvarallisuuden erä tulee etuoikeusjärjestyksessä kaikkien vakuutuksenottajien, edunsaajien ja etuoikeudeltaan parempien velkojien saatavien jälkeen;

b) oman perusvarallisuuden erällä ei ole ominaisuuksia, jotka voivat johtaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen maksukyvyttömyyteen tai kiihdyttää yrityksen maksukyvyttömyyteen ajautumista;

c) oman perusvarallisuuden erä on eräpäivätön tai sen alkuperäinen maturiteetti on vähintään 10 vuotta; ensimmäinen sopimusperusteinen mahdollisuus oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksuun tai lunastukseen on aikaisintaan 5 vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä;

d) oman perusvarallisuuden erä voidaan maksaa takaisin tai lunastaa ainoastaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen aloitteesta, ja oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksu tai lunastus edellyttää valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntää;

e) oman perusvarallisuuden erään voi sisältyä rajoitettuja kannustimia sen takaisinmaksuun tai lunastukseen edellyttäen, että takaisinmaksu tai lunastus tapahtuu aikaisintaan 10 vuoden kuluttua liikkeeseenlaskupäivästä;

f) oman perusvarallisuuden erä sallii sen, että kyseisen erän takaisinmaksu tai lunastus keskeytetään silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun takaisinmaksu tai lunastus johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja takaisinmaksu tai lunastus ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

g) oman perusvarallisuuden erä täyttää yhden seuraavista kriteereistä:

i) kun on kyse 72 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erää koskevat oikeudelliset tai sopimusperusteiset järjestelyt tai kansallinen lainsäädäntö sallivat erään liittyvän voitonjaon lykkäämisen silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja voitonjako ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

ii) kun on kyse 72 artiklan a alakohdan iii ja iv alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erää koskevan sopimusperusteisen järjestelyn ehdot sallivat erään liittyvän voitonjaon lykkäämisen silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja voitonjako ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

h) oman perusvarallisuuden erä voi ainoastaan kaikkien seuraavien edellytysten täyttyessä sallia voitonjaon silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun oman perusvarallisuuden erään liittyvä voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen:

i) valvontaviranomainen on poikkeuksellisesti luopunut voitonjaon lykkäämisestä;

ii) voitonjako ei heikennä edelleen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuusasemaa;

iii) vähimmäispääomavaatimus täyttyy voitonjaon jälkeen;

i) oman perusvarallisuuden erä on rasitukseton eikä liity mihinkään muuhun liiketoimeen, joka oman perusvarallisuuden erän kanssa huomioituna voisi johtaa siihen, että oman perusvarallisuuden erä ei täytä direktiivin 2009/138/EY 94 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan vaatimuksia;

j) oman perusvarallisuuden erällä on 71 artiklassa määritetyt ominaisuudet, jotka koskevat 69 artiklan a alakohdan iii ja v alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitettuja oman perusvarallisuuden eriä, mutta se ylittää 82 artiklan 3 kohdassa määritetyn rajan.

Sen estämättä, mitä f alakohdassa säädetään, oman perusvarallisuuden erä voi ainoastaan kaikkien seuraavien edellytysten täyttyessä sallia sen, että kyseinen erä maksetaan takaisin tai lunastetaan silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun takaisinmaksu tai lunastus johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen:

i) valvontaviranomainen on poikkeuksellisesti luopunut kyseisen erän takaisinmaksun tai lunastuksen keskeyttämisestä;

ii) erä vaihdetaan toiseen, vähintään samanlaatuiseen luokan 1 tai luokan 2 omaan perusvarallisuuden erään tai muunnetaan sellaiseksi;

iii) vähimmäispääomavaatimus täyttyy takaisinmaksun tai lunastuksen jälkeen.

2.  Sovellettaessa tätä artiklaa katsotaan, että oman perusvarallisuuden erän vaihto toiseen luokan 1 tai luokan 2 oman perusvarallisuuden erään tai muuntaminen sellaiseksi taikka luokan 2 oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksu tai lunastus uuden, vähintään samanlaatuisen oman perusvarallisuuden erän tuotoista ei muodosta takaisinmaksua tai lunastusta, jos vaihto, muuntaminen, takaisinmaksu tai lunastus edellyttää valvontaviranomaisen hyväksyntää.

3.  Sovellettaessa 1 kohdan f ja g alakohtaa viittauksia vakavaraisuuspääomavaatimukseen pidetään viittauksina vähimmäispääomavaatimukseen, kun vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jättäminen tapahtuu ennen vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämistä.

4.  Sovellettaessa 1 kohdan e alakohtaa yritysten on katsottava lunastuskannustimet, joissa takaisinlunastusoptio yhdistyy koronnousuun, rajoitteisiksi silloin, kun nousu tapahtuu yhtenä kuponkikoron nostona ja johtaa alkuperäisen koron nousuun, joka ei ole suurempi kuin seuraavista määristä suurempi:

a) 100 peruspistettä, vähennettynä alkuperäisen indeksipisteen ja nousseen indeksipisteen välisellä swap-marginaalilla;

b) 50 % alkuperäisestä luottomarginaalista, vähennettynä alkuperäisen indeksipisteen ja nousseen indeksipisteen välisellä swap-marginaalilla.

74 artikla

Luokan 2 oma lisävarallisuus — luettelo oman varallisuuden eristä

Seuraavilla oman lisävarallisuuden erillä katsotaan pääosin olevan direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet, ja ne sijoitetaan luokkaan 2, kun seuraavilla erillä on kaikki 75 artiklassa määritetyt ominaisuudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2009/138/EY 96 artiklan soveltamista:

a) maksamaton tavanomainen osakepääoma, joka on maksettava vaadittaessa mutta jota ei ole vielä vaadittu maksettavaksi;

b) maksamaton eikä vielä maksettavaksi vaadittu takuupääoma, jäsenten maksuosuudet tai vastaavat oman perusvarallisuuden erät, jotka ovat maksettava vaadittaessa, keskinäisten tai niitä vastaavien yritysten osalta;

c) maksamattomat ja etuoikeutetut osakkeet, jotka on maksettava vaadittaessa mutta joita ei ole vielä vaadittu maksettaviksi;

d) oikeudellisesti sitova sitoumus merkitä ja maksaa etuoikeudeltaan huonommat velat vaadittaessa;

e) direktiivin 2013/36/EU 8 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen luottolaitosten antamat remburssit ja takuut, joita hoitaa riippumaton omaisuudenhoitaja vakuutusvelkojien hyväksi;

f) remburssit ja takuut, jos erät ovat tarvittaessa lunastettavissa ja rasituksettomia;

g) tulevat vaatimukset, joita laivanvarustajien keskinäiset yhtiöt tai yhdistykset tai niitä vastaavat yhteisöt, joiden maksut voivat vaihdella ja jotka vakuuttavat ainoastaan direktiivin 2009/138/EY liitteessä I olevan A osan luokkiin 6, 12 ja 17 kuuluvia riskejä, voivat vaatia jäseniltään maksettaviksi seuraavien 12 kuukauden aikana;

h) tulevat vaatimukset, joita keskinäiset yhtiöt tai yhdistykset tai niitä vastaavat yhteisöt voivat vaatia jäseniltään maksettaviksi lisämaksuvaatimuksina seuraavien 12 kuukauden aikana, jos kyseinen vaatimus voidaan esittää tarvittaessa ja se on rasitukseton;

i) muut vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vastaanottamat oikeudellisesti sitovat sitoumukset, jos erä voidaan vaatia maksettavaksi ja se on rasitukseton.

75 artikla

Luokan 2 oma lisävarallisuus — luokitusta määrittävät ominaisuudet

Jotta 74 artiklassa luetellut oman lisävarallisuuden erät voitaisiin sijoittaa luokkaan 2, niillä on oltava 69 artiklan ja 71 artiklan mukaisesti luokkaan 1 sijoitetun oman perusvarallisuuden erän ominaisuudet, kun erä on vaadittu maksettavaksi ja maksettu.

76 artikla

Luokan 3 oma perusvarallisuus — luettelo oman varallisuuden eristä

Seuraavien oman perusvarallisuuden erien katsotaan sisältävän direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet, ja ne sijoitetaan luokkaan 3, kun seuraavilla erillä on kaikki 77 artiklassa määritetyt ominaisuudet:

a) ylijäämästä, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, kun ne arvostetaan direktiivin 2009/138/EY VI luvun 1 ja 2 jakson mukaisesti, se osuus, joka koostuu seuraavista eristä:

i) etuoikeudeltaan huonompi jäsenten keskinäinen rahasto;

ii) etuoikeutetut osakkeet ja niihin liittyvä ylikurssirahasto;

iii) määrä, joka vastaa nettomääräisten laskennallisten verosaamisten arvoa;

b) direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti arvostetut etuoikeudeltaan huonommat velat.

77 artikla

Luokan 3 oma perusvarallisuus — luokitusta määrittävät ominaisuudet

1.  Edellä 76 artiklassa tarkoitetut ominaisuudet ovat seuraavat:

a) kun on kyse 76 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä tulee etuoikeusjärjestyksessä kaikkien vakuutuksenottajien, edunsaajien ja etuoikeudeltaan parempien velkojien saatavien jälkeen;

b) oman perusvarallisuuden erällä ei ole ominaisuuksia, jotka voivat johtaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen maksukyvyttömyyteen tai kiihdyttää yrityksen maksukyvyttömyyteen ajautumista;

c) kun on kyse 76 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä on eräpäivätön tai sen alkuperäinen maturiteetti on vähintään 5 vuotta, kun ensimmäinen mahdollinen sopimusperusteinen mahdollisuus oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksuun tai lunastukseen on eräpäivänä;

d) kun on kyse 76 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä voidaan maksaa takaisin tai lunastaa ainoastaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen aloitteesta, ja oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksu tai lunastus edellyttää valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntää;

e) kun on kyse 76 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erään voi sisältyä rajoitettuja kannustimia sen takaisinmaksuun tai lunastukseen;

f) kun on kyse 76 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä sallii takaisinmaksun tai lunastuksen keskeyttämisen silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun takaisinmaksu tai lunastus johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja takaisinmaksu ja lunastus ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

g) kun on kyse 76 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa sekä b alakohdassa tarkoitetuista eristä, oman perusvarallisuuden erä sallii voitonjaon lykkäämisen silloin, kun vähimmäispääomavaatimusta ei täytetä tai kun voitonjako johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen, siihen asti, kun yritys täyttää vähimmäispääomavaatimuksen ja voitonjako ei johtaisi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämiseen;

h) oman perusvarallisuuden erä on rasitukseton eikä liity mihinkään muuhun liiketoimeen, joka voisi heikentää ominaisuuksia, jotka erällä on tämän artiklan mukaan oltava.

Sen estämättä, mitä f alakohdassa säädetään, oman perusvarallisuuden erä voidaan ainoastaan kaikkien seuraavien edellytysten täyttyessä maksaa takaisin tai lunastaa silloin, kun vakavaraisuuspääomavaatimusta ei täytetä tai kun takaisinmaksu tai lunastus johtaisi tällaiseen täyttämättä jättämiseen:

i) valvontaviranomainen on poikkeuksellisesti luopunut kyseisen erän takaisinmaksun tai lunastuksen keskeyttämisestä;

ii) erä vaihdetaan toiseen, vähintään samanlaatuiseen luokan 1, luokan 2 tai luokan 3 omaan perusvarallisuuden erään tai muunnetaan sellaiseksi;

iii) vähimmäispääomavaatimus täyttyy takaisinmaksun tai lunastuksen jälkeen.

2.  Sovellettaessa tätä artiklaa katsotaan, että oman perusvarallisuuden erän vaihto toiseen luokan 1, luokan 2 tai luokan 3 oman perusvarallisuuden erään tai muuntaminen sellaiseksi taikka luokan 3 oman perusvarallisuuden erän takaisinmaksu tai lunastus uuden, vähintään samanlaatuisen oman perusvarallisuuden erän tuotoista ei muodosta takaisinmaksua tai lunastusta, jos vaihto, muuntaminen, takaisinmaksu tai lunastus edellyttää valvontaviranomaisen hyväksyntää.

3.  Sovellettaessa 1 kohdan f alakohtaa viittauksia vakavaraisuuspääomavaatimukseen pidetään viittauksina vähimmäispääomavaatimukseen, kun vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jättäminen tapahtuu ennen vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jättämistä.

4.  Sovellettaessa 1 kohdan e alakohtaa yritysten on katsottava lunastuskannustimet, joissa takaisinlunastusoptio yhdistyy koronnousuun, rajoitteisiksi silloin, kun nousu tapahtuu yhtenä kuponkikoron nostona ja johtaa alkuperäisen koron nousuun, joka ei ole suurempi kuin seuraavista määristä suurempi:

a) 100 peruspistettä, vähennettynä alkuperäisen indeksipisteen ja nousseen indeksipisteen välisellä swap-marginaalilla;

b) 50 % alkuperäisestä luottomarginaalista, vähennettynä alkuperäisen indeksipisteen ja nousseen indeksipisteen välisellä swap-marginaalilla.

78 artikla

Luokan 3 oma lisävarallisuus — luettelo oman varallisuuden eristä

Valvontaviranomaisen direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan mukaisesti hyväksymät oman lisävarallisuuden erät, joilla ei ole kaikkia 75 artiklassa määritettyjä ominaisuuksia, luokitellaan luokan 3 oman lisävarallisuuden eriksi.

79 artikla

Valvontaviranomaisten hyväksyntä oman varallisuuden erien arvioinnille ja luokittelulle

1.  Jos oman varallisuuden erä ei sisälly 69, 72, 74, 76 ja 78 artiklassa lueteltuihin oman varallisuuden eriin, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat katsoa erän omaan varallisuuteen kuuluvaksi ainoastaan silloin, kun erän arvioinnille ja luokittelulle on saatu valvontaviranomaisen hyväksyntä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2009/138/EY 90 artiklan soveltamista.

2.  Hyväksyessään sellaisten oman varallisuuden erien arvioinnin ja luokitellun, jotka eivät sisälly 69, 72, 74, 76 ja 78 artiklassa lueteltuihin oman varallisuuden eriin, valvontaviranomaisen on arvioitava seuraavat seikat vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toimittamien asiakirjojen perusteella:

a) kun yritys hakee hyväksyntää luokitukselle luokkaan 1, onko oman perusvarallisuuden erällä pääosin direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet;

b) kun yritys hakee hyväksyntää luokitukselle luokkaan 2 kuuluvaksi omaksi perusvarallisuudeksi, onko oman perusvarallisuuden erällä pääosin direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet;

c) kun yritys hakee hyväksyntää luokitukselle luokkaan 2 kuuluvaksi omaksi lisävarallisuudeksi, onko oman lisävarallisuuden erällä pääosin direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet;

d) kun yritys hakee hyväksyntää luokitukselle luokkaan 3 kuuluvaksi omaksi perusvarallisuudeksi, onko oman perusvarallisuuden erällä direktiivin 2009/138/EY 93 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritetyt ominaisuudet, ottaen huomioon kyseisen direktiivin 93 artiklan 2 kohdassa määritetyt ominaisuudet;

e) oman perusvarallisuuden erän sopimusehtojen oikeudellinen täytäntöönpantavuus kaikilla lainkäyttöalueilla;

f) se, onko oman varallisuuden erä maksettu kokonaan.

3.  Oman perusvarallisuuden erät, jotka eivät kuulu 69, 72 ja 76 artiklassa lueteltuihin oman varallisuuden eriin, luokitellaan luokkaan 1 kuuluvaksi omaksi perusvarallisuudeksi vain, jos ne on maksettu kokonaan.

4.  Valvontaviranomaisten tämän artiklan mukaisesti hyväksymien oman varallisuuden erien sisällyttämiseen sovelletaan 82 artiklassa asetettuja määrällisiä rajoituksia.



3 JAKSO

Oman varallisuuden hyväksyttävyys



1 alajakso

Korvamerkityt rahastot

80 artikla

Oikaisuja vaativat korvamerkityt rahastot

1.  Edellä 70 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetun täsmäytyserän pienentäminen on tarpeen, kun korvamerkityssä rahastossa olevilla oman varallisuuden erillä on vähentynyt kyky vaimentaa tappioita täysimittaisesti toiminnan jatkuvuuden perusteella sen vuoksi, että niiden siirtokelpoisuus vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä on puutteellinen jostakin seuraavasta syystä:

a) eriä voidaan käyttää kattamaan vain määritelty osa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksista;

b) eriä voidaan käyttää kattamaan tappioita vain tiettyjen vakuutuksenottajien tai edunsaajien osalta;

c) eriä voidaan käyttää vain tietyistä riskeistä tai veloista johtuvien tappioiden kattamiseen.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin oman varallisuuden eriin, jäljempänä ’rajoitetusti käytettävissä olevat oman varallisuuden erät’, ei sisälly osakkaiden tulevien siirtojen arvoa.

81 artikla

Korvamerkittyjen rahastojen ja vastaavuuskorjauskantojen oikaisut

1.  Laskeakseen täsmäytyserän vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on pienenettävä 70 artiklassa tarkoitettua ylijäämää, jonka verran varat ovat velkoja suuremmat, vertaamalla seuraavia määriä:

a) korvamerkityssä rahastossa tai vastaavuuskorjauskannassa olevat rajoitetusti käytettävissä olevat oman varallisuuden erät;

b) korvamerkittyyn rahastoon tai vastaavuuskorjauskantaan sovellettava nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus.

Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys laskee vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan avulla, nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan 217 artiklan mukaisesti.

Kun yritys laskee vakavaraisuuspääomavaatimuksen sisäisen mallin avulla, nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan kyseisen sisäisen mallin avulla ikään kuin yritys harjoittaisi ainoastaan korvamerkittyyn rahastoon tai vastaavuuskorjauskantaan kuuluvaa liiketoimintaa.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kun korvamerkityn rahaston varat, velat ja riski eivät ole olennaisia, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat vähentää täsmäytyserää rajoitetusti käytettävissä olevien oman varallisuuden erien kokonaismäärän verran.



2 alajakso

Määrälliset rajoitukset

82 artikla

Luokkiin 1, 2 ja 3 sovellettava hyväksyttävyys ja rajoitukset

1.  Kun on kyse vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisestä, luokan 2 ja luokan 3 erien hyväksyttäviin määriin sovelletaan kaikkia seuraavia määrällisiä rajoituksia:

a) luokan 1 erien hyväksyttävä määrä on vähintään puolet vakavaraisuuspääomavaatimuksesta;

b) luokan 3 erien hyväksyttävä määrä on vähemmän kuin 15 % vakavaraisuuspääomavaatimuksesta;

c) luokan 2 ja luokan 3 erien hyväksyttävien määrien summa ei saa olla yli 50 % vakavaraisuuspääomavaatimuksesta.

2.  Kun on kyse vähimmäispääomavaatimusten täyttämisestä, luokan 2 erien hyväksyttäviin määriin sovelletaan kaikkia seuraavia määrällisiä rajoituksia:

a) luokan 1 erien hyväksyttävä määrä on vähintään 80 % vähimmäispääomavaatimuksesta;

b) luokan 2 erien hyväksyttävä määrä ei saa olla yli 20 % vähimmäispääomavaatimuksesta.

3.  Seuraavien oman perusvarallisuuden erien summan on oltava alle 20 % luokan 1 erien kokonaismäärästä 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa asetetuissa rajoissa:

a) 69 artiklan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetut erät;

b) 69 artiklan a alakohdan v alakohdassa tarkoitetut erät;

c) 69 artiklan b alakohdassa tarkoitetut erät;

d) erät, jotka sisältyvät luokan 1 omaan perusvarallisuuteen direktiivin 2009/138/EY 308 b artiklan 9 kohdassa vahvistettujen siirtymäsäännösten nojalla.



V LUKU

VAKAVARAISUUSPÄÄOMAVAATIMUKSEN STANDARDIKAAVA



1 JAKSO

Yleiset säännökset



1 alajakso

Skenaariopohjaiset laskennat

83 artikla

1.  Kun perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen osion tai alaosion laskenta perustuu vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omaan perusvarallisuuteen kohdistuvan skenaarion vaikutukseen, laskentaan on sovellettava kaikkia seuraavia oletuksia:

a) skenaario ei muuta vakuutustekniseen vastuuvelkaan sisältyvää riskimarginaalin määrää;

b) skenaario ei muuta laskennallisten verosaamisten ja -velkojen arvoa;

c) skenaario ei muuta vakuutustekniseen vastuuvelkaan sisältyvien tulevien harkinnanvaraisten lisäetuuksien arvoa;

d) yritys ei ryhdy johdon toimenpiteisiin skenaarion aikana.

2.  Vakuutusteknisen vastuuvelan laskenta, joka suoritetaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omaan perusvarallisuuteen kohdistuvan skenaarion vaikutuksen määrittämiseksi 1 kohdan mukaisesti, ei saa muuttaa tulevien harkinnanvaraisten lisäetuuksien arvoa, ja siinä on otettava huomioon kaikki seuraavat tekijät:

a) skenaariota seuraavat tulevat johdon toimenpiteet, jos niissä noudatetaan 23 artiklaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan d alakohdan soveltamista;

b) skenaarion tai a alakohdassa tarkoitettujen johdon toimenpiteiden mahdollinen olennainen epäsuotuisa vaikutus siihen todennäköisyyteen, että vakuutuksenottajat käyttävät sopimusperusteisia optioita.

3.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää yksinkertaistettuja menetelmiä vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaan määrittäessään 1 kohdassa tarkoitettua skenaarion vaikutusta edellyttäen, yksinkertaistettu menetelmä ei johda sellaiseen vakavaraisuuspääomavaatimuksen virheelliseen esittämiseen, joka voi vaikuttaa vakavaraisuuspääomavaatimukseen liittyvän tiedon käyttäjän päätöksentekoon tai arviointiin, jollei yksinkertaistettu laskenta johda vakavaraisuuspääomavaatimukseen, joka ylittää standardikaavan mukaisesti tehdyn laskennan tuloksena saatavan vakavaraisuuspääomavaatimuksen.

4.  Varojen ja velkojen laskennassa, joka suoritetaan 1 kohdassa tarkoitetun skenaarion vaikutuksen määrittämiseksi, on otettava huomioon skenaarion vaikutus yrityksen asiaankuuluvien 209–215 artiklan mukaisten riskienvähentämisvälineiden arvoon.

5.  Jos skenaario johtaisi vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden lisääntymiseen, osion tai alaosion laskennan on perustuttava siihen oletukseen, että skenaariolla ei ole vaikutusta omaan perusvarallisuuteen.



2 alajakso

Läpikatsomisperiaate

84 artikla

1.  Vakavaraisuuspääomavaatimus on laskettava yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten ja muiden rahastomuotoisten sijoitusten jokaisen kohde-etuutena olevan omaisuuserän perusteella (läpikatsomisperiaate).

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua läpikatsomisperiaatetta sovelletaan myös seuraaviin:

a) välillinen altistuma muulle markkinariskille kuin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaville yrityksille ja rahastomuotoisille sijoituksille;

b) välillinen altistuma vakuutusriskille;

c) välillinen altistuma vastapuoliriskille;

3.  Jos läpikatsomisperiaatetta ei voida soveltaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin tai rahastomuotoisiin sijoituksiin, vakavaraisuuspääomavaatimus voidaan laskea yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen tai rahaston kohde-etuutena olevien omaisuuserien tavoitejakauman perusteella edellyttäen, että yrityksellä on käytettävissään tavoitejakauma, jonka tarkkuus riittää standardikaavan kaikkien merkityksellisten alaosioiden ja skenaarioiden laskentaan, ja kohde-etuutena olevia omaisuuseriä hoidetaan tiukasti tämän tavoitejakauman mukaisesti. Laskentaan voidaan käyttää tietoryhmiä edellyttäen, että niitä sovelletaan turvaavasti ja enintään 20 %:iin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen varojen kokonaisarvosta.

4.  Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä oleviin sijoituksiin.



3 alajakso

Aluehallinnot ja paikallisviranomaiset

85 artikla

Aluehallintojen ja paikallisviranomaisten luokitus edellyttää, että aluehallinnoille ja paikallisviranomaisille oleviin altistumiin liittyvät riskit eivät eroa keskushallinnolle oleviin altistumiin liittyviltä riskeiltä aluehallintojen ja paikallisviranomaisten erityisen veronkanto-oikeuden vuoksi ja että on olemassa erityiset institutionaaliset järjestelyt, joilla vähennetään maksukyvyttömyysriskiä



4 alajakso

Olennainen perusteriski

86 artikla

Sen estämättä, mitä 210 artiklan 2 kohdassa säädetään, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys siirtää vakuutusriskin käyttämällä jälleenvakuutussopimuksia tai erillisyhtiöitä, joihin kohdistuu vakuutusriskin ja riskienvähentämistekniikan välisestä valuuttojen yhteensopimattomuudesta johtuva olennainen perusteriski, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi ottaa riskienvähentämistekniikan huomioon standardikaavan mukaisessa vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa, jos riskienvähentämistekniikka täyttää 209 artiklan, 210 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan sekä 211 artiklan vaatimukset ja laskenta suoritetaan seuraavasti:

a) vakuutusriskin ja riskienvähentämistekniikan välisestä valuuttojen yhteensopimattomuudesta johtuva perusteriski otetaan huomioon standardikaavan asiaankuuluvassa vakuutusriskiosiossa, -alaosiossa tai -skenaariossa mahdollisimman hienojakoisella tasolla lisäämällä 25 % seuraavien välisestä erotuksesta asiaankuuluvan osion, alaosion tai skenaarion mukaan laskettuun pääomavaatimukseen:

i) 188 artiklassa määritellyn skenaarion samanaikaisesta esiintymisestä johtuva hypoteettinen pääomavaatimus asiaankuuluvalle vakuutusriskiosiolle, -alaosiolle tai -skenaariolle;

ii) pääomavaatimus asiaankuuluvalle vakuutusriskiosiolle, -alaosiolle tai -skenaariolle;

b) kun riskienvähentämistekniikka kattaa useamman kuin yhden osion, alaosion tai skenaarion, a alakohdassa mainittu laskenta suoritetaan kullekin osiolle, alaosiolle ja skenaariolle. Näistä laskelmista saatava pääomavaatimus ei saa ylittää 25 %:a ei-suhteellisen jälleenvakuutussopimuksen tai erillisyhtiön kapasiteetista.



5 alajakso

Perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen laskenta

87 artikla

Perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen on sisällettävä riskiosio aineettomien hyödykkeiden riskille, ja sen oltava yhtä kuin:

image

missä

a) summaus, Corri,j , SCRi ja SCRj määritellään direktiivin 2009/138/EY liitteessä IV olevassa 1 kohdassa;

b)  SCRintangibles tarkoittaa 203 artiklassa mainitun aineettomien hyödykkeiden riskin pääomavaatimusta.



6 alajakso

Suhteellisuus ja yksinkertaistukset

88 artikla

Suhteellisuus

1.  Sovellettaessa 109 artiklaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on määritettävä, onko yksinkertaistettu laskenta oikeassa suhteessa riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen, suorittamalla arviointi, johon sisältyvät

a) arvio yrityksen asiaankuuluvaan osioon tai alaosioon kuuluvien riskien luonteesta, laajuudesta ja monimutkaisuudesta;

b) laadullinen tai määrällinen arvio erityisesti yksinkertaistetun laskennan tuloksiin aiheuttamasta virheestä, joka johtuu poikkeamasta seuraavien välillä:

i) yksinkertaistetun laskennan riskejä koskevat perusoletukset;

ii) a alakohdassa tarkoitetun arvioinnin tulokset.

2.  Yksinkertaistetun laskennan ei katsota olevan oikeassa suhteessa riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen, kun 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu virhe johtaa vakavaraisuuspääomavaatimuksen virheeseen, jolla voi olla vaikutus vakavaraisuuspääomavaatimukseen liittyvän tiedon käyttäjän päätöksentekoon tai arviointiin, jollei yksinkertaistettu laskenta johda vakavaraisuuspääomavaatimukseen, joka ylittää standardilaskennan tuloksena saatavan vakavaraisuuspääomavaatimuksen.

89 artikla

Yleiset säännökset kytkösyritysten käyttämistä yksinkertaistuksista

Direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 2 ja 5 kohdassa määritellyt vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritykset voivat käyttää tämän asetuksen 90, 103, 105 ja 106 artiklassa säädettyjä yksinkertaistettuja laskelmia, kun noudatetaan tämän asetuksen 88 artiklaa ja kun kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen vakuutusvelvoitteiden osalta kaikki vakuutetut henkilöt ja edunsaajat ovat sen ryhmän oikeushenkilöitä, johon vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritys kuuluu;

b) vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta kaikki jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevien vakuutussopimusten vakuutetut henkilöt ja edunsaajat ovat sen ryhmän oikeushenkilöitä, johon vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritys kuuluu;

c) vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen vakuutusvelvoitteet sekä vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen jälleenvakuutusvelvoitteiden taustalla olevat vakuutussopimukset eivät liity mihinkään pakolliseen vastuuvakuutukseen.

90 artikla

Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä varten

1.  Täyttäessään 88 ja 89 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusalan kytkösyritykset voivat laskea vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

,

missä s kattaa kaikki II liitteessä määritetyt segmentit.

2.  Sovellettaessa 1 kohtaa yksittäisen liitteessä II määritetyn segmentin s pääomavaatimus vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskille on yhtä kuin:

image

missä

a)  V(prem,s) tarkoittaa segmentin s vakuutusmaksuriskin volyymimittaa 116 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskettuna;

b)  V(res,s) tarkoittaa segmentin vastuuvelkariskin volyymimittaa 116 artiklan 6 kohdan mukaisesti laskettuna.

91 artikla

Henkivakuutukseen liittyvän kuolevuusriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea henkivakuutukseen liittyvän kuolevuusriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

mitä sovelletaan positiivisen riskisumman sisältäviin vakuutuksiin ja jälleenvakuutuksiin ja missä:

a)  CAR tarkoittaa kokonaisriskisummaa, jolla tarkoitetaan kaikkien sopimusten yhteenlaskettua summaa luvusta, joka on suurempi nollasta ja seuraavien määrien välisestä erotuksesta:

i) seuraavien lukujen summa:

 määrä, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tällä hetkellä maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden kuoleman johdosta sen jälkeen, kun siitä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

 niiden määrien odotettu nykyarvo, joita edellinen luetelmakohta ei kata ja jotka yritys tulevaisuudessa maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden välittömän kuoleman johdosta sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

ii) paras estimaatti vastaavista velvoitteista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

b)  q tarkoittaa vakuutettujen henkilöiden odotettavissa olevaa kuolevuutta seuraavien 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

c)  n tarkoittaa parhaaseen estimaattiin sisältyvien, kuoleman johdosta maksettavien suoritusten modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

d)  ik tarkoittaa 43 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän vuositasolla laskettua maturiteetin k spot-hintaa.

92 artikla

Henkivakuutukseen liittyvän pitkäikäisyysriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea henkivakuutukseen liittyvän pitkäikäisyysriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

mitä sovelletaan 138 artiklan 2 kohdassa mainittuihin vakuutuksiin ja missä:

a)  q tarkoittaa vakuutettujen henkilöiden odotettavissa olevaa kuolevuutta seuraavien 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

b)  n tarkoittaa parhaaseen estimaattiin sisältyvien edunsaajille maksettavien suoritusten modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

c)  BElong tarkoittaa pitkäikäisyysriskin sisältävien velvoitteiden parasta estimaattia.

93 artikla

Henkivakuutukseen liittyvän työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea henkivakuutukseen liittyvän työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:



SCRdisability-morbidity =

right accolade 0,35 · CAR 1 · d 1 + 0,25 · 1,1 (n – 3)/2 · (n – 1) · CAR 2 · d 2 + 0,2 · 1,1 (n –1)/2 · t · n · BEdis

mitä sovelletaan positiivisen riskisumman sisältäviin vakuutuksiin ja jälleenvakuutuksiin ja missä:

a)  CAR1 tarkoittaa kokonaisriskisummaa, jolla tarkoitetaan kaikkien sopimusten yhteenlaskettua summaa luvusta, joka on suurempi nollasta ja seuraavien määrien välisestä erotuksesta:

i) seuraavien lukujen summa:

 määrä, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tällä hetkellä maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden kuoleman tai työkyvyttömyyden johdosta sen jälkeen, kun siitä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

 niiden määrien odotettu nykyarvo, joita edellinen luetelmakohta ei kata ja jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tulevaisuudessa maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden välittömän kuoleman tai työkyvyttömyyden johdosta sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

ii) paras estimaatti vastaavista velvoitteista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

b)  CAR2 tarkoittaa a alakohdassa määritellyn sopimuksen kokonaisriskisummaa 12 kuukauden jälkeen;

c)  d1 tarkoittaa odotettavissa olevan työkyvyttömyys- ja sairastuvuusintensiteetin keskiarvoa seuraavien 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

d)  d2 tarkoittaa odotettavissa olevan työkyvyttömyys- ja sairastuvuusintensiteetin keskiarvoa seuraavien 12 kuukauden jälkeisten 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

e)  n tarkoittaa parhaaseen estimaattiin sisältyvien työkyvyttömyys- ja sairastuvuussuoritusten modifioitua duraatiota;

f)  t tarkoittaa odotettavissa olevaa päättyvyyttä seuraavien 12 kuukauden kuluessa;

g)  BEdis tarkoittaa työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin alaisten velvoitteiden parasta estimaattia.

94 artikla

Henkivakuutukseen liittyvän kuluriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea henkivakuutukseen liittyvän kuluriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a)  EI tarkoittaa muiden henki- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden kuin sairaus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden hoitamisesta viimeisen vuoden aikana aiheutuneita kuluja;

b)  n tarkoittaa kyseisten velvoitteiden parhaaseen estimaattiin sisältyvien kassavirtojen modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

c)  i tarkoittaa kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskennassa käytettyä inflaation painotettua keski-arvoa, missä painokertoimet perustuvat olemassa olevien henkivakuutusvelvoitteiden parhaan estimaatin laskentaan sisältyvään kulujen nykyarvoon.

95 artikla

Raukeavuuden pysyvien muutosten pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

1.  Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea raukeavuuden pysyvään nousuun liittyvän riskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a)  lup tarkoittaa vakuutusten, joilla on positiivinen takaisinostorasitus, raukeavuuden keskiarvosta ja luvusta 67 % suurempaa;

b)  nup tarkoittaa vuosina ilmaistuna keskimääräistä ajanjaksoa, jonka kuluessa vakuutukset, joilla on positiivinen takaisinostorasitus, päättyvät;

c)  Sup tarkoittaa positiivisten takaisinostorasitusten summaa.

2.  Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea raukeavuuden pysyvään laskuun liittyvän riskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a)  ldown tarkoittaa vakuutusten, joilla on negatiivinen takaisinostorasitus, raukeavuuden keskiarvosta ja luvusta 40 % suurempaa;

b)  ndown tarkoittaa vuosina ilmaistuna keskimääräistä ajanjaksoa, jonka kuluessa vakuutukset, joilla on negatiivinen takaisinostorasitus, päättyvät;

c)  Sdown tarkoittaa negatiivisten takaisinostorasitusten summaa.

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa mainittu vakuutuksen takaisinostorasitus on seuraavien lukujen erotus:

a) vakuutusyrityksen tällä hetkellä maksettavaksi tuleva määrä vakuutuksenottajan käyttäessä epäjatkuvuusoptiotaan sen jälkeen, kun siitä on vähennetty saamiset vakuutuksenottajilta tai vakuutusedustajilta;

b) vakuutusteknisen vastuuvelan määrä ilman riskimarginaalia.

96 artikla

Henkivakuutukseen liittyvän katastrofiriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea henkivakuutuksiin liittyvän katastrofiriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a) summaan sisältyvät kaikki vakuutukset, joissa sopimuksen riskisumma on positiivinen;

b)  CARi tarkoittaa vakuutuksen riskisummaa i, joka on suurempi nollasta ja seuraavien määrien välisestä erotuksesta:

i) seuraavien lukujen summa:

 määrä, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tällä hetkellä maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden kuoleman johdosta sen jälkeen, kun siitä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

 niiden määrien odotettu nykyarvo, joita edellinen luetelmakohta ei kata, ja jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tulevaisuudessa maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden välittömän kuoleman johdosta sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

ii) paras estimaatti vastaavista velvoitteista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset.

97 artikla

Sairausvakuutukseen liittyvän kuolevuusriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea sairausvakuutukseen liittyvän kuolevuusriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

mitä sovelletaan positiivisen riskisumman sisältäviin vakuutuksiin ja jälleenvakuutuksiin ja missä:

a)  CAR tarkoittaa sopimuksen kokonaisriskisummaa, jolla tarkoitetaan kaikkien sopimusten yhteenlaskettua summaa, joka on suurempi nollasta ja seuraavien määrien välisestä erotuksesta:

i) seuraavien lukujen summa:

 määrä, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tällä hetkellä maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden kuoleman johdosta sen jälkeen, kun siitä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

 niiden määrien odotettu nykyarvo, joita edellinen luetelmakohta ei kata ja jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tulevaisuudessa maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden välittömän kuoleman johdosta sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

ii) paras estimaatti vastaavista velvoitteista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

b)  q tarkoittaa vakuutettujen henkilöiden odotettavissa olevaa kuolevuutta seuraavien 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

c)  n tarkoittaa parhaaseen estimaattiin sisältyvien kuoleman johdosta maksettavien suoritusten modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

d)  ik tarkoittaa 43 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan riskittömän korkokäyrän vuositasolla laskettua maturiteetin k spot-hintaa.

98 artikla

Sairausvakuutukseen liittyvän pitkäikäisyysriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea sairausvakuutukseen liittyvän pitkäikäisyysriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

mitä sovelletaan 138 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin vakuutuksiin ja missä:

a)  q tarkoittaa vakuutettujen henkilöiden odotettavissa olevaa kuolevuutta seuraavien 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

b)  n tarkoittaa parhaaseen estimaattiin sisältyvien edunsaajille maksettavien suoritusten modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

c)  BElong tarkoittaa pitkäikäisyysriskin sisältävien velvoitteiden parasta estimaattia.

99 artikla

Sairauskuluvakuutukseen liittyvän työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea sairauskuluvakuutukseen liittyvän työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin sairaanhoitokuluriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a)  MP tarkoittaa sairauskuluvakuutus- tai sairauskulujälleenvakuutusvelvoitteesta viimeisen vuoden aikana maksettujen hoitokulujen määrää;

b)  n tarkoittaa kyseisten velvoitteiden parhaaseen estimaattiin sisältyvien kassavirtojen modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

c)  i tarkoittaa kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskentaan sisältyvää hoitokulumaksujen keskimääräistä inflaatioprosenttia silloin, kun painokertoimet perustuvat kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskentaan sisältyvään hoitokulusuoritusten nykyarvoon.

100 artikla

Työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin ansiotulon menetykseen liittyvän osan pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin ansiotulon menetykseen liittyvän osan pääomavaatimuksen seuraavasti:



SCRincome-protection-disability-morbidity =

right accolade 0,35 · CAR 1 · d 1 + 0,25 · 1,1 (n – 3)/2 · (n – 1) · CAR 2 · d 2 + 0,2 · 1,1 (n –1)/2 · t · n · BEdis

mitä sovelletaan sopimuksen positiivisen riskisumman sisältäviin vakuutuksiin ja jälleenvakuutuksiin ja missä:

a)  CAR1 tarkoittaa kokonaisriskisummaa, joka tarkoittaa kaikkien sopimusten yhteenlaskettua summaa, joka on suurempi nollasta ja seuraavien määrien välisestä erotuksesta:

i) seuraavien lukujen summa:

 määrä, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tällä hetkellä maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden kuoleman tai työkyvyttömyyden johdosta sen jälkeen, kun siitä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

 niiden määrien odotettu nykyarvo, joita edellinen luetelmakohta ei kata ja jotka yritys tulevaisuudessa maksaisi sopimuksessa vakuutettujen henkilöiden välittömän kuoleman tai työkyvyttömyyden johdosta sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

ii) paras estimaatti vastaavista velvoitteista sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset;

b)  CAR2 tarkoittaa a alakohdassa määritellyn sopimuksen kokonaisriskisummaa 12 kuukauden jälkeen;

c)  d1 tarkoittaa odotettavissa olevan työkyvyttömyys- ja sairastuvuusintensiteetin keskiarvoa seuraavien 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

d)  d2 tarkoittaa odotettavissa olevan työkyvyttömyys- ja sairastuvuusintensiteetin keskiarvoa seuraavien 12 kuukauden jälkeisten 12 kuukauden aikana vakuutetulla summalla painotettuna;

e)  n tarkoittaa parhaaseen estimaattiin sisältyvien työkyvyttömyys- ja sairastuvuussuoritusten modifioitua duraatiota;

f)  t tarkoittaa odotettavissa olevaa päättyvyyttä seuraavien 12 kuukauden kuluessa;

g)  BEdis tarkoittaa työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin alaisten velvoitteiden parasta estimaattia.

101 artikla

Sairausvakuutukseen liittyvän kuluriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea sairausvakuutukseen liittyvän kuluriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

1)  EI tarkoittaa sairaus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden hoitamisesta viimeksi kuluneen vuoden kuluessa aiheutuneita kuluja;

2)  n tarkoittaa kyseisten velvoitteiden parhaaseen estimaattiin sisältyvien kassavirtojen modifioitua duraatiota vuosina ilmaistuna;

3)  i tarkoittaa kyseisten velvoitteiden parhaan estimaatin laskennassa käytetyn keskimääräisen inflaation painotettua keskiarvoa olemassa olevien parhaan estimaatin laskentaan sisältyvien, sairausvakuutusvelvoitteiden hoitamiseen tarvittavien kulujen nykyarvolla painotettuna.

102 artikla

SLT-sairausvakuutukseen liittyvän raukeamisriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta

1.  Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 159 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun, raukeavuuden pysyvään nousuun liittyvän riskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a)  lup tarkoittaa vakuutusten, joilla on positiivinen takaisinostorasitus, raukeavuuden keskiarvosta ja luvusta 83 % suurempaa;

b)  nup tarkoittaa vuosina ilmaistua keskimääräistä ajanjaksoa, jonka kuluessa vakuutukset, joilla on positiivinen takaisinostorasitus, päättyvät;

c)  Sup tarkoittaa positiivisten takaisinostorasitusten summaa.

2.  Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 159 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun, raukeavuuden pysyvään laskuun liittyvän riskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a)  ldown tarkoittaa keskimääräistä raukeavuutta vakuutuksille, joilla on negatiivinen takaisinostorasitus;

b)  ndown tarkoittaa vuosina ilmaistua keskimääräistä ajanjaksoa, jonka kuluessa vakuutukset, joilla on negatiivinen takaisinostorasitus, heikkenevät;

c)  Sdown tarkoittaa negatiivisten takaisinostorasitusten summaa.

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu vakuutuksen takaisinostorasitus on seuraavien lukujen erotus:

a) vakuutusyrityksen tällä hetkellä maksettavaksi tuleva määrä vakuutuksenottajan käyttäessä epäjatkuvuusoptiotaan sen jälkeen, kun siitä on vähennetty vakuutuksenottajilta tai vakuutusedustajilta olevat saamiset;

b) vakuutusteknisen vastuuvelan määrä ilman riskimarginaalia.

103 artikla

Korkoriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä varten

1.  Täyttäessään 88 ja 89 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritykset voivat laskea 165 artiklassa tarkoitetun korkoriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

a) pääomavaatimusten summa, kussakin valuutassa, korkokäyrien nousuun liittyvälle riskille tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b) pääomavaatimusten summa, kussakin valuutassa, korkokäyrien laskuun liittyvälle riskille tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.  Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan a alakohtaa pääomavaatimus riskille jonkin valuutan korkokäyrien noususta on seuraava:

image

missä

a) ensimmäinen summa kattaa kaikki tämän artiklan 4 kohdassa määritellyt maturiteettivälit i;

b)  MVALi tarkoittaa direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaista varojen arvoa vähennettynä muilla veloilla kuin vakuutusteknisellä vastuuvelalla maturiteettivälille i;

c)  duri tarkoittaa maturiteettivälin i yksinkertaistettua duraatiota;

d)  ratei tarkoittaa asiaankuuluvaa riskitöntä korkokantaa maturiteettivälin i yksinkertaistetulle duraatiolle;

e)  stress(i,up) tarkoittaa suhteellista koronnousun stressiä maturiteettivälin i yksinkertaistetulle duraatiolle;

f) toinen summa kattaa kaikki tämän asetuksen liitteessä I määritellyt vakuutuslajit;

g)  BElob tarkoittaa vakuutuslajin lob parasta estimaattia;

h)  durlob tarkoittaa vakuutuslajin lob parhaan estimaatin modifioitua duraatiota;

i)  ratelob tarkoittaa vakuutuslajin lob modifioidun duraation riskitöntä korkokantaa;

j)  stress(lob,up) tarkoittaa suhteellista koronnousun stressiä modifioidulle duraatiolle durlob .

3.  Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan b alakohtaa pääomavaatimus riskille tietyn valuutan korkokäyrien laskusta on seuraava:

image

missä

a) ensimmäinen summa kattaa kaikki 4 kohdassa määritellyt maturiteettivälit i;

b)  MVALi tarkoittaa direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaista varojen arvoa vähennettynä muilla veloilla kuin vakuutusteknisellä vastuuvelalla maturiteettivälille i;

c)  duri tarkoittaa maturiteettivälin i yksinkertaistettua duraatiota;

d)  ratei tarkoittaa asiaankuuluvaa riskitöntä korkokantaa maturiteettivälin i yksinkertaistetulle duraatiolle;

e)  stress(i,down) tarkoittaa suhteellista koronlaskun stressiä maturiteettivälin i yksinkertaistetulle duraatiolle;

f) toinen summa kattaa kaikki tämän asetuksen liitteessä I määritellyt vakuutuslajit;

g)  BElob tarkoittaa vakuutuslajin lob parasta estimaattia;

h)  durlob tarkoittaa vakuutuslajin lob parhaan estimaatin modifioitua duraatiota;

i)  ratelob tarkoittaa vakuutuslajin lob modifioidun duraation riskitöntä korkokantaa;

j)  stress(lob, down) tarkoittaa suhteellista koronlaskun stressiä modifioidulle duraatiolle durlob .

4.  Maturiteettivälit i sekä 2 kohdan a ja c alakohdassa ja 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettu yksinkertaistettu duraatio duri ovat seuraavat:

a) enintään yhden vuoden maturiteetin yksinkertaistettu duraatio on 0,5 vuotta;

b) 1–3 vuoden maturiteetin yksinkertaistettu duraatio on 2 vuotta;

c) 3–5 vuoden maturiteetin yksinkertaistettu duraatio on 4 vuotta;

d) 5–10 vuoden maturiteetin yksinkertaistettu duraatio on 7 vuotta;

e) yli 10 vuoden maturiteetin yksinkertaistettu duraatio on 12 vuotta.

104 artikla

Joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin yksinkertaistettu laskenta

1.  Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat laskea tämän asetuksen 176 artiklassa tarkoitetun korkomarginaaliriskin pääomavaatimuksen seuraavasti:

image

missä

a)  SCRbonds tarkoittaa joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta;

b)  MVbonds tarkoittaa sellaisten varojen direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaista arvoa, joihin sovelletaan joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta;

c)  %MVi bonds tarkoittaa sijoitussalkun osuutta, johon sovelletaan joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta ja jonka luottoluokka on i, kun varoille on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus;

d) %MVbonds norating tarkoittaa sijoitussalkun osuutta, johon sovelletaan joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta, kun varoille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta;

e)  duri ja durnorating tarkoittavat sellaisten varojen vuosina ilmaistua modifioitua duraatiota, joihin sovelletaan joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta, kun varoille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta;

f)  stressi tarkoittaa 2 kohdan mukaisesti funktiota sellaisten varojen luottoluokalle i ja vuosina ilmaistulle modifioidulle duraatiolle, joihin sovelletaan joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta;

g)  ΔLiabul tarkoittaa vakuutusteknisen vastuuvelan nousua vähennettynä sellaisten vakuutusten riskimarginaalilla, joissa vakuutuksenottaja kantaa optioita ja takuita sisältävän sijoitusriskin, joka aiheutuisi sellaisten varojen välittömästä arvonalentumisesta, joihin sovelletaan joukkovelkakirjalainojen korkomarginaalisriskin pääomavaatimusta:
image .

2.  Edellä 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu stressi kullekin luottoluokalle i on yhtä kuin:
image , duri bi jossa duri on sellaisten luottoluokan i varojen vuosina ilmaistu modifioitu duraatio, joihin sovelletaan joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta, ja bi määräytyy seuraavan taulukon mukaisesti:



Luottoluokka i

0

1

2

3

4

5

6

bi

0,9 %

1,1 %

1,4 %

2,5 %

4,5 %

7,5 %

7,5 %

3.  Edellä 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu durnorating ja 2 kohdassa tarkoitettu duri eivät saa olla vähempää kuin 1 vuosi.

105 artikla

Joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä varten

Täyttäessään 88 ja 89 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritykset voivat käyttää 176 artiklassa mainitun korkomarginaalisriskin pääomavaatimuksen laskennan perusteena sitä oletusta, että kaikki varat kohdistetaan luottoluokkaan 3.

106 artikla

Markkinariskikeskittymän pääomavaatimuksen yksinkertaistettu laskenta vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksiä varten

Täyttäessään 88 ja 89 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritykset voivat käyttää kaikkia seuraavia oletuksia keskittymäriskin pääomavaatimuksen laskentaan:

1. vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyritysten ryhmänsisäiset varojen poolijärjestelyt voidaan vapauttaa 184 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta laskentaperusteesta, jos on olemassa oikeudellisesti täytäntöönpantavat sopimusehdot, joilla varmistetaan, että vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen velat kuitataan ryhmänsisäisillä altistumilla, joita sillä on ryhmän muihin yhteisöihin nähden;

2. 184 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu suhteellinen ylialtistuman kynnysarvo on 15 % seuraaville yksittäisille altistumille:

a) altistumat luottolaitoksille, jotka eivät kuulu samaan ryhmään ja jotka on kohdistettu luottoluokkaan 2;

b) altistumat yrityksille, jotka kuuluvat vakuutus- tai jälleenvakuutusalan kytkösyrityksen kassaa hallinnoivaan ryhmään ja jotka on kohdistettu luottoluokkaan 2.

107 artikla

Jälleenvakuutusjärjestelyjen tai arvopaperistamisen riskiä vähentävän vaikutuksen yksinkertaistettu laskenta

1.  Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 196 artiklassa tarkoitetun, jälleenvakuutusjärjestelyn tai arvopaperistamisen riskiä vähentävän vaikutuksen vakuutusriskiin seuraavasti:

image

missä

a)  RMre,all tarkoittaa jälleenvakuutusjärjestelyjen ja arvopaperistamisten riskiä vähentävää vaikutusta vakuutusriskiin kaikkien vastapuolten osalta 2 kohdan mukaisesti laskettuna;

b)  Recoverablesi tarkoittaa parasta estimaattia saamisille jälleenvakuutusjärjestelystä tai arvopaperistamisesta sekä vastaavilta velallisilta vastapuolen i osalta, ja Recoverablesall tarkoittaa parasta estimaattia saamisille jälleenvakuutusjärjestelyistä tai arvopaperistamisista sekä vastaavilta velallisilta kaikkien vastapuolten osalta.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu jälleenvakuutusjärjestelyjen ja arvopaperistamisten riskiä vähentävä vaikutus vakuutusriskiin kaikkien vastapuolten osalta on seuraavien pääomavaatimusten välinen erotus:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusriskin hypoteettinen pääomavaatimus, jos jälleenvakuutusjärjestelyjä ja arvopaperistamisia ei ole;

b) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusriskin pääomavaatimus.

108 artikla

Suhteellisen jälleenvakuutuksen järjestelyjen riskiä vähentävän vaikutuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 196 artiklassa tarkoitetun vastapuolelta i hankitun suhteellisen jälleenvakuutuksen järjestelyn riskiä vähentävän vaikutuksen vakuutusriskiin j seuraavasti:

image

missä

a)  BE tarkoittaa velvoitteiden bruttomääräistä parasta estimaattia saamisia vähentämättä;

b)  Recoverablesi tarkoittaa parasta estimaattia saamisista suhteellisen jälleenvakuutuksen järjestelystä ja vastaavilta velallisilta vastapuolen i osalta;

c)  Recoverablesall tarkoittaa parasta estimaattia saamisista suhteellisen jälleenvakuutuksen järjestelyistä ja vastaavilta velallisilta kaikkien vastapuolten osalta;

d)  SCRj tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusriskin j pääomavaatimusta.

109 artikla

Poolijärjestelyjä koskevat yksinkertaistetut laskennat

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää seuraavia yksinkertaistettuja laskelmia 193, 194 ja 195 artiklaa sovellettaessa:

a) Jäljempänä 194 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu paras estimaatti voidaan laskea seuraavasti:

image

missä BEU tarkoittaa yrityksen poolijärjestelylle siirtämän velan parasta estimaattia nettomääräisenä poolijärjestelyn ulkopuolisten vastapuolten kanssa jälleenvakuutetuista määristä.

b) Jäljempänä 195 artiklan c alakohdassa tarkoitettu paras estimaatti voidaan laskea seuraavasti:

image

missä BECEP tarkoittaa poolin ulkopuoliselle vastapuolelle siirtämän velan parasta estimaattia, joka liittyy yrityksen poolille siirtämään riskiin.

c) Jäljempänä 195 artiklan d alakohdassa tarkoitettu riskienvähentämisvaikutus voidaan laskea seuraavasti:

image

missä

i)  BECE tarkoittaa poolijärjestelyn ulkopuoliselle vastapuolelle kokonaisuudessaan siirtämän velan parasta estimaattia;

ii) ΔRMCEP tarkoittaa kaikkien ulkopuolisten vastapuolten osuutta poolijärjestelyn riskiä vähentävästä vaikutuksesta yrityksen vakuutusriskiin.

d) Poolin jäseninä olevat vastapuolet ja poolin ulkopuoliset vastapuolet voidaan ryhmitellä nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antaman luottoluokituksen mukaisesti, jos poolialtistumatyypeille A, B ja C on erilliset ryhmittelyt.

110 artikla

Yksinkertaistettu laskenta — yksittäisten altistumien ryhmittely

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 192 artiklassa säädetyn tappio-osuuden ryhmälle yksittäisiä altistumia. Siinä tapauksessa yksittäisten altistumien ryhmään kohdistetaan suurin maksukyvyttömyyden todennäköisyys, joka kohdistetaan ryhmään kuuluviin yksittäisiin altistumisiin 199 artiklan mukaisesti.

111 artikla

Riskiä vähentävän vaikutuksen yksinkertaistettu laskenta

Täyttäessään 88 artiklan vaatimukset vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 196 artiklassa tarkoitetun, jälleenvakuutusjärjestelyn, arvopaperistamisen tai johdannaissopimuksen riskiä vähentävän vaikutuksen vakuutus- ja markkinariskiin seuraavien pääomavaatimusten erotuksena:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sellaisten vakuutus- ja markkinariskin alaosioiden hypoteettisten pääomavaatimusten summa, joihin riskienvähentämistekniikka vaikuttaa, laskettuna ikään kuin jälleenvakuutusjärjestelyä, arvopaperistamista tai johdannaissopimusta ei olisi;

b) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sellaisten vakuutus- ja markkinariskin alaosioiden pääomavaatimusten summa, joihin riskienvähentämistekniikka vaikuttaa.

112 artikla

Vakuuden riskioikaistun arvon yksinkertaistettu laskenta vakuuden taloudellisen vaikutuksen huomioon ottamiseksi

1.  Kun tämän asetuksen 88 artiklan vaatimukset täyttyvät ja kun 197 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vastapuolivaatimus ja kyseisessä kohdassa tarkoitettu kolmanteen osapuoleen liittyvää vaatimus molemmat täyttyvät, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat 197 artiklaa sovellettaessa laskea 1 artiklan 26 kohdan b alakohdassa tarkoitetun, arvopaperin muodossa asetetun vakuuden riskioikaistun arvon 85 %:ksi vakuutena pidetyistä varoista, jotka on arvostettu direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti.

2.  Kun tämän asetuksen 88 artiklan ja 214 artiklan vaatimukset täyttyvät ja kun 197 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vastapuolivaatimus täyttyy mutta 197 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kolmanteen osapuoleen liittyvää vaatimus ei täyty, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset voivat 197 artiklaa sovellettaessa laskea 1 artiklan 26 kohdan b alakohdassa tarkoitetun, arvopaperin muodossa asetetun vakuuden riskioikaistun arvon 75 %:ksi vakuutena pidetyistä varoista, jotka on arvostettu direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti.



7 alajakso

Vakuutusriskiosioiden soveltamisala

113 artikla

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on sovellettava vahinkovakuutusriskin, henkivakuutusriskin ja sairausvakuutusriskin pääomavaatimusten laskentaan:

a) vahinkovakuutusriskiosiota vahinkovakuutus- ja vahinkojälleenvakuutusvelvoitteisiin, sairausvakuutus- ja sairausjälleenvakuutusvelvoitteita lukuun ottamatta;

b) henkivakuutusriskiosiota henkivakuutus- ja henkijälleenvakuutusvelvoitteisiin, sairausvakuutus- ja sairausjälleenvakuutusvelvoitteita lukuun ottamatta;

c) sairausvakuutusriskiosiota sairausvakuutus- ja sairausjälleenvakuutusvelvoitteisiin.



2 JAKSO

Vahinkovakuutusriskiosio

114 artikla

Vahinkovakuutusriskiosio

1.  Vahinkovakuutusriskiosio koostuu kaikista seuraavista alaosioista:

a) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelka-alariskiosio;

b) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu vahinkovakuutuksen katastrofialariskiosio;

c) vahinkovakuutuksen raukeamisalariskiosio.

2.  Vahinkovakuutusriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) summaus kattaa kaikki 1 kohdassa määritettyjen alaosioiden mahdolliset yhdistelmät (i,j);

b)  CorrNL(i,j) tarkoittaa vahinkovakuutusriskin korrelaatioparametria alaosioille i ja j;

c)  SCRi ja SCRj tarkoittavat alariskiosioiden i ja j pääomavaatimuksia.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettu korrelaatioparametri CorrNL(i,j) esitetään seuraavan korrelaatiomatriisin rivillä i ja sarakkeessa j:



j

i

Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu ja vastuuvelka

Vahinkovakuutukseen liittyvä katastrofi

Vahinkovakuutukseen liittyvä raukeaminen

Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu ja vastuuvelka

1

0,25

0

Vahinkovakuutukseen liittyvä katastrofi

0,25

1

0

Vahinkovakuutukseen liittyvä raukeaminen

0

0

1

115 artikla

Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelka-alariskiosio

Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a)  σnl tarkoittaa 117 artiklan mukaisesti määritettyä vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajontaa;

b)  Vnl tarkoittaa 116 artiklan mukaisesti määritettyä vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimittaa.

116 artikla

Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimitta

1.  Vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimitta on liitteessä II määritettyjen segmenttien vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimittojen summa.

2.  Kaikkien liitteessä II määritettyjen segmenttien osalta yksittäisen segmentin s volyymimitta on yhtä kuin:

image

missä

a)  V(prem,s) tarkoittaa segmentin s vakuutusmaksuriskin volyymimittaa;

b)  V(res,s) tarkoittaa segmentin s vastuuvelkariskin volyymimittaa;

c)  DIVs tarkoittaa segmentin s maantieteellisen hajautuksen kerrointa.

3.  Kaikkien II liitteessä määritettyjen segmenttien osalta yksittäisen segmentin s vakuutusmaksuriskin volyymimitta on yhtä kuin:

image

missä

a)  Ps tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmaksutuottojen estimaattia segmentissä s seuraavien 12 kuukauden aikana;

b)  P(last,s) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmaksutuottoja segmentissä s viimeisten 12 kuukauden aikana;

c)  FP(existing,s) tarkoittaa sellaisten vakuutusmaksutuottojen odotettua nykyarvoa, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys saa olemassa olevista sopimuksista segmentissä s seuraavien 12 kuukauden jälkeen;

d)  FP(future,s) tarkoittaa sellaisten vakuutusmaksutuottojen odotettua nykyarvoa, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys saa segmentissä s sopimuksista, joissa alkuperäinen kirjauspäivä ajoittuu seuraaviin 12 kuukauteen, lukuun ottamatta vakuutusmaksutuottoja, jotka saadaan 12 kuukauden aikana alkuperäisen kirjauspäivän jälkeen.

4.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat kaikkien liitteessä II määritettyjen segmenttien osalta vaihtoehtona tämän artiklan 3 kohdassa säädetylle laskelmalle laskea vakuutusmaksuriskin volyymimitan segmentille s seuraavan kaavan mukaisesti:

image

edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelin on päättänyt, että yrityksen vakuutusmaksutuotot segmentissä s seuraavien 12 kuukauden aikana eivät ylitä määrää Ps ;

b) vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on luonut tehokkaat valvontamekanismit varmistaakseen, että vakuutusmaksutuotoille a alakohdassa asetetut rajoitukset täyttyvät;

c) vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on ilmoittanut a alakohdassa tarkoitetun päätöksen ja sen perustelut valvontaviranomaiselleen.

Tätä laskelmaa varten termit Ps , FP(existing,s) ja FP(future,s) määritellään 3 kohdan a, c ja d alakohdan mukaisesti.

5.  Vakuutusmaksut ovat 3 ja 4 kohdassa säädettyjä laskelmia varten nettomääräisiä, eli niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksut. Seuraavia jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja ei vähennetä:

a) muihin kuin vakuutustapahtumiin liittyvät vakuutusmaksut tai maksetut korvaukset, joita ei oteta huomioon 41 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa kassavirroissa;

b) vakuutusmaksut jälleenvakuutussopimuksista, jotka eivät ole 209, 210, 211 ja 213 artiklan mukaisia.

6.  Kaikkien liitteessä II määritettyjen segmenttien osalta tietyn segmentin vastuuvelkariskin volyymimitta on yhtä kuin segmentin korvausvastuun paras estimaatti sen jälkeen, kun siitä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset, edellyttäen, että jälleenvakuutussopimukset tai erillisyhtiöt ovat 209, 210, 211 ja 213 artiklan mukaisia. Volyymimitta ei voi olla negatiivinen.

7.  Kaikkien liitteessä II määritettyjen segmenttien oletuskerroin tietyn segmentin maantieteelliselle hajautukselle on joko 1 tai lasketaan liitteen III mukaisesti.

117 artikla

Vahinkovakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajonta

1.  Vahinkovakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajonta on yhtä kuin:

image

missä

a)  Vnl tarkoittaa vahinkovakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimittaa;

b) summaus kattaa kaikki liitteessä II määritettyjen segmenttien mahdolliset yhdistelmät (s,t);

c)  CorrS(s,t) tarkoittaa liitteessä IV vahinkovakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskille määritettyä segmenttien s ja t välistä korrelaatioparametria;

d)  σs ja σt tarkoittavat vahinkovakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajontoja segmentissä s ja segmentissä t;

e)  Vs ja Vt tarkoittavat 116 artiklassa tarkoitettuja volyymimittoja vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskille segmentissä s ja segmentissä t.

2.  Kaikkien liitteessä II määritettyjen segmenttien osalta yksittäisen segmentin s vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajonta on yhtä kuin:

image

missä

a)  σ(prem,s) tarkoittaa segmentin s vahinkovakuutuksen vakuutusmaksuriskin keskihajontaa 3 kohdan mukaisesti määritettynä;

b)  σ(res,s) tarkoittaa segmentin s vahinkovakuutuksen vastuuvelkariskin keskihajontaa liitteen II mukaisesti;

c)  V(prem,s) tarkoittaa 116 artiklassa tarkoitettua segmentin s vakuutusmaksuriskin volyymimittaa;

d)  V(res,s) tarkoittaa 116 artiklassa tarkoitettua segmentin s vastuuvelkariskin volyymimittaa.

3.  Kaikkien liitteessä II määritettyjen segmenttien osalta yksittäisen segmentin vahinkovakuutuksen vakuutusmaksuriskin keskihajonta on segmentille liitteessä II määritetyn vahinkovakuutuksen bruttomääräisen vakuutusmaksuriskin keskihajonnan ja ei-suhteellisen jälleenvakuutuksen oikaisukertoimen tulo. Ei-suhteellisen jälleenvakuutuksen oikaisukerroin on liitteessä II määritettyjen 1, 4 ja 5 segmenttien osalta 80 %. Kaikkien muiden liitteessä II määritettyjen segmenttien osalta ei-suhteellisen jälleenvakuutuksen oikaisukerroin on 100 %.

118 artikla

Vahinkovakuutuksen raukeamisalariskiosio

1.  Edellä 114 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun vahinkovakuutuksen raukeamisriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka syntyy seuraavien välittömien tapahtumien yhdistelmästä:

a) epäjatkuvuus, joka kohdistuu 40 %:iin sellaisista vakuutuksista, joiden epäjatkuvuus johtaisi vakuutusteknisen vastuuvelan kasvamiseen ilman riskimarginaalia;

b) kun jälleenvakuutussopimukset kattavat tulevaisuudessa tehtäviä vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksia, 40 %:n väheneminen sellaisten tulevien vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten lukumäärässä, jotka otetaan huomioon vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tapahtumia sovelletaan yhtenäisesti kaikkiin asiaankuuluviin vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin. Jälleenvakuutussopimusten osalta 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tapahtumaa sovelletaan jälleenvakuutuksen kohteena oleviin vakuutussopimuksiin.

3.  Määritettäessä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta tapahtumasta johtuvaa oman perusvarallisuuden tappiota yrityksen laskelman on perustuttava epäjatkuvuustyyppiin, jolla on negatiivisin vaikutus yrityksen perusvarallisuuteen sopimustasolla.

119 artikla

Vahinkovakuutuksen katastrofialariskiosio

1.  Vahinkovakuutuksen katastrofialariskiosio koostuu kaikista seuraavista alaosioista:

a) luonnonkatastrofialariskiosio;

b) alariskiosio ei-suhteelliseen omaisuusjälleenvakuutukseen liittyvälle katastrofiriskille;

c) ihmisen aiheuttamaan katastrofiin liittyvä alariskiosio;

d) alariskiosio muuhun vahinkovakuutukseen liittyvälle katastrofiriskille.

2.  Vahinkovakuutuksen katastrofialariskiosion pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a)  SCRnatCAT tarkoittaa luonnonkatastrofiriskin pääomavaatimusta;

b)  SCRnpproperty tarkoittaa ei-suhteelliseen omaisuusjälleenvakuutukseen liittyvän katastrofiriskin pääomavaatimusta;

c)  SCRmmCAT tarkoittaa ihmisen aiheuttaman katastrofiriskin pääomavaatimusta;

d)  SCRCATother tarkoittaa muuhun vahinkovakuutukseen liittyvän katastrofiriskin pääomavaatimusta.

120 artikla

Luonnonkatastrofialariskiosio

1.  Luonnonkatastrofialariskiosio koostuu kaikista seuraavista alaosioista:

a) myrskytuulialariskiosio;

b) maanjäristysalariskiosio;

c) tulva-alariskiosio;

d) raesadealariskiosio;

e) maansortuma-alariskiosio.

2.  Luonnonkatastrofiriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) summa sisältää kaikki 1 kohdassa määritettyjen alariskiosioiden i mahdolliset yhdistelmät;

b)  SCRi tarkoittaa alariskiosion i pääomavaatimusta.

121 artikla

Myrskytuulialariskiosio

1.  Myrskytuuliriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) summa sisältää kaikki liitteessä V määritettyjen alueiden mahdolliset yhdistelmät (r,s);

b)  CorrWS(r,s) tarkoittaa liitteessä V määritettyä alueiden r ja s välistä myrskytuuliriskin korrelaatiokerrointa;

c)  SCR(windstorm,r) ja SCR(windstorm,s) tarkoittavat alueen r ja alueen s myrskytuuliriskin pääomavaatimuksia;

d)  SCR(windstorm,other) tarkoittaa muiden kuin liitteessä XIII määritettyjen alueiden myrskytuuliriskin pääomavaatimusta.

2.  Kaikkien liitteessä V määritettyjen alueiden osalta myrskytuuliriskin pääomavaatimus yksittäisellä alueella r on suurempi kahdesta seuraavasta pääomavaatimuksesta:

a) alueen r myrskytuuliriskin pääomavaatimus 3 kohdassa määritetyn skenaarion A mukaisesti;

b) alueen r myrskytuuliriskin pääomavaatimus 4 kohdassa määritetyn skenaarion B mukaisesti.

3.  Kaikkien liitteessä V määritettyjen alueiden osalta yksittäisen alueen r myrskytuuliriskin pääomavaatimus skenaariossa A on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi seuraavasta tapahtumasarjasta:

a) välitön tappio, jonka määrä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on 80 % määritellystä myrskytuulitappiosta alueella r;

b) tappio, jonka määrä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on 40 % määritellystä myrskytuulitappiosta alueella r.

4.  Kaikkien liitteessä V määritettyjen alueiden osalta yksittäisen alueen r myrskytuuliriskin pääomavaatimus skenaariossa B on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi seuraavasta tapahtumasarjasta:

a) välitön tappio, jonka määrä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on 100 % määritellystä myrskytuulitappiosta alueella r;

b) tappio, jonka määrä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on 20 % määritellystä myrskytuulitappiosta alueella r.

5.  Kaikkien liitteessä V määritettyjen alueiden osalta määritelty myrskytuulitappio yksittäisellä alueella r on seuraava määrä:

image

missä

a)  Q(windstorm,r) tarkoittaa liitteessä V määritettyä alueen r myrskytuuliriskikerrointa;

b) summa sisältää kaikki mahdolliset liitteessä IX määritetyt riskivyöhykkeiden (i,j) yhdistelmät alueella r;

c)  Corr(windstorm,r,i,j) tarkoittaa alueen r riskivyöhykkeiden i ja j välistä myrskytuuliriskin korrelaatiokerrointa liitteen XXII mukaisesti;

d)  WSI(windstorm,r,i) ja WSI(windstorm,r,j) tarkoittavat myrskytuuliriskin painotettuja vakuutusmääriä liitteen IX mukaisilla alueen r riskivyöhykkeillä i ja j.

6.  Kaikkien liitteessä V määritettyjen alueiden ja näiden alueiden liitteessä IX määritettyjen riskivyöhykkeiden osalta myrskytuuliriskin painotettu vakuutusmäärä alueen r myrskytuulivyöhykkeellä i on yhtä kuin:

image

missä

a)  W(windstorm,r,i) tarkoittaa liitteessä X määritettyä riskipainoa myrskytuuliriskille alueen r riskivyöhykkeellä i;

b)  SI(windstorm,r,i) tarkoittaa myrskytuuliriskin vakuutusmäärää alueen r myrskytuulivyöhykkeellä i.

7.  Kaikkien liitteessä V määritettyjen alueiden ja näiden alueiden liitteessä IX määritettyjen riskivyöhykkeiden osalta myrskytuuliriskin vakuutusmäärä alueen r myrskytuulivyöhykkeellä i on yhtä kuin:

image

missä

a)  SI(property,r,i) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 7 ja 19 osalta sellaisten vakuutussopimusten vakuutusmäärää, jotka kattavat myrskytuuliriskin, kun riski sijoittuu alueen r riskivyöhykkeelle i;

b)  SI(onshore-property,r,i) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 6 ja 18 osalta sellaisten vakuutussopimusten vakuutusmäärää, jotka kattavat myrskytuulen maissa aiheuttamat omaisuusvahingot, kun riski sijoittuu alueen r riskivyöhykkeelle i.

8.  Pääomavaatimus myrskytuuliriskille alueilla, joita ei määritetä liitteessä XIII, on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi välittömästä tappiosta, joka liittyy kuhunkin sellaiseen vakuutus- ja jälleenvakuutussopimukseen, joka kattaa jonkin seuraavista vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteista:

a) liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 7 tai 19 velvoitteet, jotka kattavat myrskytuuliriskin silloin, kun riski ei sijaitse millään liitteessä XIII määritetyistä alueista;

b) liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 6 tai 18 velvoitteet, jotka liittyvät myrskytuulen maissa aiheuttamiin omaisuusvahinkoihin, kun riski ei sijaitse millään liitteessä XIII määritetyistä alueista.

9.  Edellä 8 kohdassa tarkoitetun välittömän tappion määrä, jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä, on yhtä kuin:

image

missä

a)  DIVwindstorm lasketaan liitteen III mukaisesti, mutta vain niiden vakuutusmaksujen perusteella, jotka liittyvät 8 kohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin ja rajattuna liitteessä III olevassa 8 kohdassa mainittuihin alueisiin 5–18;

b)  Pwindstorm on estimaatti vakuutusmaksutuotoista, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys saa seuraavien 12 kuukauden aikana kustakin sopimuksesta, joka kattaa 8 kohdassa tarkoitetut velvoitteet: tätä tarkoitusta varten vakuutusmaksut ovat bruttomääräisiä, jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja vähentämättä.

122 artikla

Maanjäristysalariskiosio

1.  Maanjäristysriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) summa sisältää kaikki liitteessä VI määritettyjen alueiden mahdolliset yhdistelmät (r,s);

b)  CorrEQ(r,s) tarkoittaa liitteen VI mukaista alueiden r ja s välistä maanjäristysriskin s korrelaatiokerrointa;

c)  SCR(earthquake,r) ja SCR(earthquake,s) tarkoittavat alueen r ja alueen s maanjäristysriskin pääomavaatimuksia;

d)  SCR(earthquake,other) tarkoittaa muiden kuin liitteessä XIII määritettyjen alueiden maanjäristysriskin pääomavaatimusta.

2.  Kaikkien liitteessä VII määritettyjen alueiden osalta yksittäisen alueen r maanjäristysriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi sellaisesta välittömästä tappiosta, joka jälleenvakuutusyrityksistä ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on yhtä suuri kuin:

image

missä

a)  Q(earthquake,r) tarkoittaa liitteessä VI määritettyä alueen r maanjäristysriskin riskikerrointa;

b) summa sisältää kaikki mahdolliset liitteessä IX määritetyt riskivyöhykkeiden (i,j) yhdistelmät alueella r;

c)  Corr(earthquake,r,i,j) tarkoittaa liitteen XXIII mukaista alueen r riskivyöhykkeiden i ja j välistä maanjäristysriskin korrelaatiokerrointa;

d)  WSI(earthquake,r,i) ja WSI(earthquake,r,j) tarkoittavat maanjäristysriskin painotettuja vakuutusmääriä liitteen IX mukaisilla alueen r riskivyöhykkeillä i ja j.

3.  Kaikkien liitteessä VI määritettyjen alueiden ja näiden alueiden liitteessä IX määritettyjen riskivyöhykkeiden osalta maanjäristysriskin painotettu vakuutusmäärä alueen r maanjäristysvyöhykkeellä i on yhtä kuin:

image

missä

a)  W(earthquake,r,i) tarkoittaa liitteessä X määritettyä riskipainoa maanjäristysriskille alueen r riskivyöhykkeellä i;

b)  SI(earthquake,r,i) tarkoittaa maanjäristysriskin vakuutusmäärää alueen r maanjäristysvyöhykkeellä i.

4.  Kaikkien liitteessä VI määritettyjen alueiden ja näiden alueiden liitteessä IX määritettyjen riskivyöhykkeiden osalta maanjäristysriskin vakuutusmäärä alueen r maanjäristysvyöhykkeellä i on yhtä kuin:

image

missä

a)  SI(property,r,i) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 7 ja 19 osalta sellaisten vakuutussopimusten vakuutusmäärää, jotka kattavat maanjäristysriskin, kun riski sijoittuu alueen r riskivyöhykkeelle i.

b)  SI(onshore-property,r,i) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 6 ja 18 osalta sellaisten vakuutussopimusten vakuutusmäärä, jotka kattavat maanjäristyksen maissa aiheuttamat omaisuusvahingot, kun riski sijoittuu alueen r riskivyöhykkeelle i.

5.  Pääomavaatimus maanjäristysriskille alueilla, joita ei määritetä liitteessä XIII, on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi välittömästä tappiosta, joka liittyy kuhunkin sellaiseen vakuutus- ja jälleenvakuutussopimukseen, joka kattaa yhden tai molemmat seuraavista vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteista:

a) liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 7 tai 19 velvoitteet, jotka kattavat maanjäristysriskin silloin, kun riski ei sijaitse millään liitteessä XIII määritetyistä alueista;

b) liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 6 tai 18 velvoitteet, jotka liittyvät maanjäristyksen maissa aiheuttamiin omaisuusvahinkoihin, kun riski ei sijaitse millään liitteessä XIII määritetyistä alueista.

6.  Edellä 5 kohdassa tarkoitetun välittömän tappion määrä, jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä, on yhtä kuin:

image

missä

a)  DIVearthquake lasketaan liitteen III mukaisesti, mutta vain niiden vakuutusmaksujen perusteella, jotka liittyvät 5 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin ja rajattuna liitteessä III määritettyihin alueisiin 5–18;

b)  Pearthquake on estimaatti vakuutusmaksutuotoista, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys saa seuraavien 12 kuukauden aikana kustakin sopimuksesta, joka kattaa 5 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut velvoitteet: tätä tarkoitusta varten vakuutusmaksut ovat bruttomääräisiä, jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja vähentämättä.

123 artikla

Tulva-alariskiosio

1.  Tulvariskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) summa sisältää kaikki liitteessä VII määritettyjen alueiden mahdolliset yhdistelmät (r,s);

b)  CorrFL(r,s) tarkoittaa liitteessä VII määritettyä alueiden r ja alueella s välistä tulvariskin korrelaatiokerrointa;

c)  SCR(flood,r) ja SCR(flood,s) tarkoittavat alueen r ja alueen s tulvariskin pääomavaatimuksia;

d)  SCR(flood,other) tarkoittaa muiden kuin liitteessä XIII määritettyjen alueiden tulvariskin pääomavaatimusta.

2.  Kaikkien liitteessä VII määritettyjen alueiden osalta yksittäisen alueen r tulvariskin pääomavaatimus on suurempi seuraavista pääomavaatimuksista:

a) alueen r tulvariskin pääomavaatimus 3 kohdassa määritetyn skenaarion A mukaisesti;

b) alueen r tulvariskin pääomavaatimus 4 kohdassa määritetyn skenaarion B mukaisesti.

3.  Kaikkien liitteessä VII määritettyjen alueiden osalta yksittäisen alueen r tulvariskin pääomavaatimus skenaariossa A on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi seuraavasta tapahtumasarjasta:

a) välitön tappio, jonka määrä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on 65 % määritellystä tulvatappiosta alueella r;

b) tappio, jonka määrä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on 45 % määritellystä tulvatappiosta alueella r.

4.  Kaikkien liitteessä VII määritettyjen alueiden osalta yksittäisen alueen r tulvariskin pääomavaatimus skenaariossa B on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi seuraavasta tapahtumasarjasta:

a) välitön tappio, jonka määrä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on 100 % määritellystä tulvatappiosta alueella r;

b) tappio, jonka määrä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on 10 % määritellystä tulvatappiosta alueella r.

5.  Kaikkien liitteessä VII määritettyjen alueiden osalta määritelty tulvatappio yksittäisellä alueella r on seuraava määrä:

image

missä

a)  Q(flood,r) tarkoittaa liitteessä VII määritettyä tulvariskikerrointa alueelle r;

b) summa sisältää kaikki mahdolliset liitteessä IX määritetyt riskivyöhykkeiden (i,j) yhdistelmät alueella r;

c)  Corr(flood,r,i,j) tarkoittaa alueen r tulvavyöhykkeiden i ja j välistä tulvariskin korrelaatiokerrointa liitteen XXIV mukaisesti;

d)  WSI(flood,r,i) ja WSI(flood,r,j) tarkoittavat tulvariskin painotettuja vakuutusmääriä liitteen IX mukaisilla alueen r riskivyöhykkeillä i ja j.

6.  Kaikkien liitteessä VII määritettyjen alueiden ja näiden alueiden liitteessä IX määritettyjen riskivyöhykkeiden osalta tulvariskin painotettu vakuutusmäärä alueen r tulvavyöhykkeellä i on yhtä kuin:

image

missä

a)  W(flood,r,i) tarkoittaa liitteessä X määritettyä riskipainoa tulvariskille alueen r riskivyöhykkeellä i;

b)  SI(flood,r,i) tarkoittaa tulvariskin vakuutusmäärää alueen r tulvavyöhykkeellä i.

7.  Kaikkien liitteessä VII määritettyjen alueiden ja näiden alueiden liitteessä IX määritettyjen riskivyöhykkeiden osalta tulvariskin vakuutusmäärä alueen r tulvavyöhykkeellä i on yhtä kuin:

image

missä

a)  SI(property,r,i) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 7 ja 19 osalta sellaisten vakuutussopimusten vakuutusmäärää, jotka kattavat tulvariskin, kun riski sijoittuu alueen r riskivyöhykkeelle i;

b)  SI(onshore-property,r,i) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 6 ja 18 osalta sellaisten vakuutusssopimusten vakuutusmäärää, jotka kattavat tulvan maissa aiheuttamat omaisuusvahingot, kun riski sijoittuu alueen r riskivyöhykkeelle i;

c)  SI(motor,r,i) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 5 ja 17 osalta sellaisten vakuutussopimusten vakuutusmäärää, jotka kattavat tulvariskin, kun riski sijoittuu alueen r riskivyöhykkeelle i.

8.  Pääomavaatimus tulvariskille alueilla, joita ei määritetä liitteessä XIII, on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi välittömästä tappiosta, joka liittyy kuhunkin sellaiseen vakuutus- ja jälleenvakuutussopimukseen, joka kattaa jonkin seuraavista vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteista:

a) liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 7 tai 19 velvoitteet, jotka kattavat tulvariskin silloin, kun riski ei sijaitse millään liitteessä XIII määritetyistä alueista;

b) liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 6 tai 18 velvoitteet, jotka liittyvät tulvan maissa aiheuttamiin omaisuusvahinkoihin, kun riski ei sijaitse millään liitteessä XIII määritetyistä alueista;

c) liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 5 tai 17 velvoitteet, jotka kattavat tulvariskin silloin, kun riski ei sijaitse millään liitteessä XIII määritetyistä alueista.

9.  Edellä 8 kohdassa tarkoitetun välittömän tappion määrä, jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä, on yhtä kuin:

image

missä

a)  DIVflood lasketaan liitteen III mukaisesti, mutta vain niiden vakuutusmaksujen perusteella, jotka liittyvät 8 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin ja rajattuna liitteessä III olevissa 5–18 alakohdassa mainittuihin alueisiin;

b)  Pflood on estimaatti vakuutusmaksutuotoista, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys saa seuraavien 12 kuukauden aikana kustakin sopimuksesta, joka kattaa 8 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut velvoitteet: tätä tarkoitusta varten vakuutusmaksut ovat bruttomääräisiä, jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja vähentämättä.

124 artikla

Raesadealariskiosio

1.  Raesaderiskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) summa sisältää kaikki liitteessä VIII määritettyjen alueiden mahdolliset yhdistelmät (r,s);

b)  CorrHL(r,s) tarkoittaa korrelaatiokerrointa liitteessä VIII määritetylle raesaderiskille alueella r ja alueella s;

c)  SCR(hail,r) ja SCR(hail,s) tarkoittavat alueen r ja alueen s raesaderiskin pääomavaatimuksia;

d)  SCR(hail,other) tarkoittaa muiden kuin liitteessä XIII määritettyjen alueiden raesaderiskin pääomavaatimusta.

2.  Kaikkien liitteessä VIII määritettyjen alueiden osalta yksittäisen alueen r raesaderiskin pääomavaatimus on suurempi seuraavista pääomavaatimuksista:

a) alueen r raesaderiskin pääomavaatimus skenaarion A mukaisesti;

b) alueen r raesaderiskin pääomavaatimus skenaarion B mukaisesti;

3.  Kaikkien liitteessä VIII määritettyjen alueiden osalta yksittäisen alueen r raesaderiskin pääomavaatimus skenaariossa A on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi seuraavasta tapahtumasarjasta:

a) välitön tappio, jonka määrä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on 70 % määritellystä raesadetappiosta alueella r;

b) tappio, jonka määrä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on 50 % määritellystä raesadetappiosta alueella r.

4.  Kaikkien liitteessä VIII määritettyjen alueiden osalta yksittäisen alueen r raesaderiskin pääomavaatimus skenaariossa B on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi seuraavasta tapahtumasarjasta:

a) välitön tappio, jonka määrä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on 100 % määritellystä raesadetappiosta alueella r;

b) tappio, jonka määrä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on 20 % määritellystä raesadetappiosta alueella r.

5.  Kaikkien liitteessä VIII määritettyjen alueiden osalta määritelty raesadetappio yksittäisellä alueella r on seuraava määrä:

image

missä

a)  Q(hail,r) tarkoittaa liitteessä VIII määritettyä raesaderiskikerrointa alueelle r;

b) summa sisältää kaikki mahdolliset liitteessä IX määritetyt riskivyöhykkeiden (i,j) yhdistelmät alueella r;

c)  Corr(hail,r,i,j) tarkoittaa alueen r riskivyöhykkeiden i ja j välistä korrelaatiokerrointa raesaderiskille liitteen XXV mukaisesti;

d)  WSI(hail,r,i) ja WSI(hail,r,j) tarkoittavat raesaderiskin painotettuja vakuutusmääriä liitteen IX mukaisilla alueen r riskivyöhykkeillä i ja j.

6.  Kaikkien liitteessä VIII määritettyjen alueiden ja näiden alueiden liitteessä IX määritettyjen riskivyöhykkeiden osalta raesaderiskin painotettu vakuutusmäärä alueen r raesadevyöhykkeellä i on yhtä kuin:

image

missä

a)  W(hail,r,i) tarkoittaa liitteessä X määritettyä riskipainoa raesaderiskille alueen r riskivyöhykkeellä i;

b)  SI(hail,r,i) tarkoittaa raesaderiskin vakuutusmäärää alueen r raesadevyöhykkeellä i.

7.  Kaikkien liitteessä VIII määritettyjen alueiden ja kaikkien raesadevyöhykkeiden osalta raesaderiskin vakuutusmäärä alueen r raesadevyöhykkeellä i on yhtä kuin:

image

missä

a)  SI(property,r,i) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 7 ja 19 osalta sellaisten vakuutussopimusten vakuutusmäärää, jotka kattavat raesaderiskin, kun riski sijoittuu alueen r riskivyöhykkeelle i;

b)  SI(onshore-property,r,i) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 6 ja 18 osalta sellaisten vakuutussopimusten vakuutusmäärää, jotka kattavat raesateen maissa aiheuttamat omaisuusvahingot, kun riski sijoittuu alueen r riskivyöhykkeelle i;

c)  SI(motor,r,i) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 5 ja 17 vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta sellaisten vakuutussopimusten vakuutusmäärää, jotka kattavat raesaderiskin, kun riski sijoittuu alueen r riskivyöhykkeelle i.

8.  Pääomavaatimus raesaderiskille alueilla, joita ei määritetä liitteessä XIII, on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi välittömästä tappiosta, joka liittyy kuhunkin vakuutus- ja jälleenvakuutussopimukseen, joka kattaa yhden tai useamman seuraavista vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteista:

a) liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 7 tai 19 velvoitteet, jotka kattavat raesaderiskin silloin, kun riski ei sijaitse millään liitteessä XIII määritetyistä alueista;

b) liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 6 tai 18 velvoitteet, jotka liittyvät raesateen maissa aiheuttamiin omaisuusvahinkoihin, kun riski ei sijaitse millään liitteessä XIII määritetyistä alueista;

c) liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 5 tai 17 velvoitteet, jotka kattavat raesaderiskin silloin, kun riski ei sijaitse millään liitteessä XIII määritetyistä alueista.

9.  Edellä 8 kohdassa tarkoitetun välittömän tappion määrä, jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä, on yhtä kuin:

image

missä

a)  DIVhail lasketaan liitteen III mukaisesti, mutta vain niiden vakuutusmaksujen perusteella, jotka liittyvät 8 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin ja rajattuna liitteessä III olevissa 5–18 alakohdassa mainittuihin alueisiin;

b)  Phail on estimaatti vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmaksutuotoista seuraavien 12 kuukauden aikana kustakin sopimuksesta, joka kattaa 8 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut velvoitteet: tätä tarkoitusta varten vakuutusmaksut ovat bruttomääräisiä, jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja vähentämättä.

125 artikla

Maansortuma-alariskiosio

1.  Maansortumariskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi sellaisesta välittömästä tappiosta, joka jälleenvakuutusyrityksistä ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on yhtä suuri kuin:

image

missä

a) summa sisältää kaikki mahdolliset liitteessä IX määritetyt riskivyöhykkeiden (i,j) yhdistelmät Ranskassa;

b)  Corr(subsidence,i,j) tarkoittaa alueen r riskivyöhykkeiden i ja j välistä korrelaatiokerrointa maansortumariskille XXVI liitteen mukaisesti;

c)  WSI(subsidence,i) ja WSI(subsidence,j) tarkoittavat maansortumariskin painotettuja vakuutusmääriä liitteen IX mukaisilla Ranskan riskivyöhykkeillä i ja j.

2.  Kaikkien maansortumavyöhykkeiden osalta liitteessä IX määritetty maansortumariskin painotettu vakuutusmäärä Ranskan riskivyöhykkeellä i on yhtä kuin:

image

missä

a)  W(subsidence,i) tarkoittaa liitteessä X määritettyä riskipainoa maansortumariskille riskivyöhykkeellä i;

b)  SI(subsidence,i) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liitteessä I määritettyjen vakuutuslajien 7 ja 19 osalta sellaisten vakuutussopimusten vakuutusmäärää, jotka kattavat asuinrakennusten maansortumariskin maansortumavyöhykkeellä i.

126 artikla

Katastrofiskenaarioiden tulkinta

1.  Sovellettaessa 121 artiklan 3 ja 4 kohtaa, 123 artiklan 3 ja 4 kohtaa sekä 124 artiklan 3 ja 4 kohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on perustettava pääomavaatimuksen laskenta seuraaviin oletuksiin:

a) kyseisissä artikloissa tarkoitetut kaksi peräkkäistä tapahtumaa ovat toisistaan riippumattomia;

b) vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät ota käyttöön uusia riskienvähentämistekniikoita edellä mainittujen tapahtumien välissä.

2.  Sen estämättä, mitä 83 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetään, kun nykyiset jälleenvakuutussopimukset sallivat voimaanpalautuksen, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on huomioitava voimaanpalautuksiin liittyvät tulevat johdon toimenpiteet ensimmäisen ja toisen tapahtuman välillä. Tulevia johdon toimenpiteitä koskevien oletusten on oltava realistisia, objektiivisia ja todennettavissa.

127 artikla

Alariskiosio ei-suhteelliseen omaisuusjälleenvakuutukseen liittyvälle katastrofiriskille

1.  Ei-suhteelliseen omaisuusjälleenvakuutukseen liittyvän katastrofiriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi välittömästä tappiosta kustakin jälleenvakuutussopimuksesta, joka kattaa liitteessä I määritettyyn vakuutuslajiin 28 sisältyvät jälleenvakuutusvelvoitteet, lukuun ottamatta jälleenvakuutusvelvoitteita, jotka liittyvät liitteessä I määritettyihin vakuutuslajeihin 9 ja 21 sisältyviin vakuutusvelvoitteisiin.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu välittömän tappion määrä, jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä, on yhtä kuin:

image

missä

a)  DIVnpproperty lasketaan liitteen III mukaisesti, mutta vain niiden vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmaksutuottojen perusteella, jotka liittyvät liitteessä I määritettyyn vakuutuslajiin 28, lukuun ottamatta ei-suhteelliseen jälleenvakuutukseen liittyviä velvoitteita, jotka liittyvät liitteessä I määritettyihin vakuutuslajeihin 9 ja 21 sisältyviin vakuutusvelvoitteisiin;

b)  Pproperty on estimaatti vakuutusmaksutuotoista, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys saa seuraavien 12 kuukauden aikana kustakin sopimuksesta, joka kattaa liitteessä I määritetyn vakuutuslaji 28:n mukaiset jälleenvakuutusvelvoitteet, lukuun ottamatta ei-suhteelliseen jälleenvakuutukseen liittyviä velvoitteita, jotka liittyvät liitteessä I määritettyihin vakuutuslajeihin 9 ja 21 sisältyviin vakuutusvelvoitteisiin: tätä tarkoitusta varten vakuutusmaksut ovat bruttomääräisiä, jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja vähentämättä.

128 artikla

Ihmisen aiheuttamaan katastrofiriskiin liittyvä alariskiosio

1.  Ihmisen aiheuttaman katastrofiriskin alaosio koostuu kaikista seuraavista alaosioista:

a) ajoneuvon vastuuvakuutukseen liittyvä alariskiosio;

b) merialariskiosio;

c) ilmailualariskiosio;

d) tulipaloalariskiosio;

e) vastuualariskiosio;

f) luotto- ja takausvakuutukseen liittyvä alariskiosio.

2.  Ihmisen aiheuttaman katastrofiriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) summa kattaa kaikki 1 kohdassa määritetyt alariskiosiot;

b)  SCRi tarkoittaa alariskiosion i pääomavaatimusta.

129 artikla

Moottoriajoneuvon vastuuvakuutukseen liittyvä alariskiosio

1.  Moottoriajoneuvon vastuuvakuutusriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tappio omassa perusvarallisuudessa, joka aiheutuisi välittömästä tappiosta, joka jälleenvakuutusyrityksistä ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on yhtä suuri kuin seuraava määrä euroina:

image

missä

a)  Na on sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liitteessä I määritetyissä vakuutuslajeissa 4 ja 16 vakuuttamien ajoneuvojen lukumäärä, joiden vakuutusmäärän katsotaan ylittävän 24 000 000 euroa;

b)  Nb on sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liitteessä I määritetyissä vakuutuslajeissa 4 ja 16 vakuuttamien ajoneuvojen lukumäärä, joiden vakuutusmäärän katsotaan olevan vähemmän tai yhtä suuri kuin 24 000 000 euroa.

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen suhteellisiin jälleenvakuutuksiin liittyvien velvoitteiden kattamien moottoriajoneuvojen lukumäärää painotetaan yrityksen velvoitteiden osuudella moottoriajoneuvojen vakuutusmääristä.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vakuutusmäärä on moottoriajoneuvon vastuuvakuutuksen kokonaisvakuutusmäärä tai, kun tällaista kokonaismäärä ei määritetä vakuutusehdoissa, omaisuus- ja henkilövahinkojen vakuutusmäärien summa. Kun vakuutusmäärä määritetään vahingonkärsijäkohtaisena enimmäismääränä, vakuutusmäärä perustuu oletukseen kymmenestä vahingonkärsijästä.

130 artikla

Merialariskiosio

1.  Meririskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a)  SCRtanker on säiliölaivan törmäysriskin pääomavaatimus;

b)  SCRplatform on porauslauttaräjähdykseen liittyvän riskin pääomavaatimus.

2.  Säiliölaivan törmäysriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi sellaisesta välittömästä tappiosta, joka jälleenvakuutusyrityksistä ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on yhtä suuri kuin:

image

missä

a) maksimi liittyy kaikkiin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen törmäyksen varalta vakuuttamiin öljy- ja kaasutankkereihin liitteessä I määritetyissä vakuutuslajeissa 6, 18 ja 27;

b)  SI(hull,t) on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmäärä säiliölaivan t merikaskovakuutuksessa ja -jälleenvakuutuksessa;

c)  SI(liab,t) on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmäärä säiliölaivan t merivastuuvakuutuksessa ja -jälleenvakuutuksessa;

d)  SI(pollution,t) on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmäärä säiliölaivan t öljyvahinkovakuutuksessa ja -jälleenvakuutuksessa.

3.  Porauslautan räjähdykseen liittyvän riskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi sellaisesta välittömästä tappiosta, joka jälleenvakuutusyrityksistä ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on yhtä suuri kuin:

image

missä

a) maksimi liittyy kaikkiin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen räjähdyksen varalta vakuuttamiin avomerellä sijaitseviin öljyn- ja kaasunporauslauttoihin liitteessä I määritetyissä vakuutuslajeissa 6, 18 ja 27;

b)  SIp on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen seuraaviin porauslautan p vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyvien vakuutusmäärien kumulatiivinen summa:

i) omaisuusvahinkojen korvaamisvelvoite;

ii) velvoite korvata hylkytavaran poistamisesta aiheutuvat kulut;

iii) velvoite korvata tuotannon menetyksestä johtuva tappio;

iv) velvoitteet korvata porausreiän sulkemisesta tai sen turvalliseksi tekemisestä aiheutuvat kulut;

v) vastuuvakuutus- ja vastuujälleenvakuutusvelvoitteet.

131 artikla

Ilmailualariskiosio

Ilmailuriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi sellaisesta välittömästä tappiosta, joka jälleenvakuutusyrityksistä ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on yhtä suuri kuin:

image

missä

a) maksimi liittyy kaikkiin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuuttamiin ilma-aluksiin liitteessä I määritetyissä vakuutuslajeissa 6, 18 ja 27;

b)  SIa on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ilma-aluksen a kaskovakuutuksen ja -jälleenvakuutuksen sekä vastuuvakuutuksen ja -jälleenvakuutuksen vakuutusmäärä.

132 artikla

Tulipaloalariskiosio

1.  Tulipaloriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi sellaisesta välittömästä tappiosta, joka jälleenvakuutusyrityksistä ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmäärä liittyen suurimpaan tulipaloriskikeskittymään:

2.  Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen suurin tulipaloriskikeskittymä on rakennusryhmä, johon liittyy suurin vakuutusmäärä ja joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on sellaisia vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita liitteessä I määritetyissä vakuutuslajeissa 7 ja 19, jotka kattavat tulipalosta tai räjähdyksestä aiheutuvat vahingot kussakin rakennuksessa, mukaan luettuina terroritekojen seurauksena syntyneet vahingot;

b) kaikki rakennukset sijaitsevat osittain tai kokonaan 200 metrin säteen sisäpuolella.

3.  Sovellettaessa 2 kohtaa rakennusryhmä voi olla yhden tai useamman vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksen kattama.

133 artikla

Vastuualariskiosio

1.  Vastuuriskin pääomavaatimus on seuraava:

image

missä

a) summa sisältää kaikki mahdolliset liitteessä XI määritetyt vastuuriskiryhmien (i,j) yhdistelmät;

b)  Corr(liability,i,j) tarkoittaa vastuuriskiryhmien i ja j välistä vastuuriskin korrelaatiokerrointa XI liitteen mukaisesti;

c)  SCR(liability,i) tarkoittaa vastuuriskiryhmän i vastuuriskin pääomavaatimusta.

2.  Kaikkien liitteessä XI määritettyjen vastuuriskiryhmien osalta yksittäisen vastuuriskiryhmän i vastuuriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi sellaisesta välittömästä tappiosta, joka jälleenvakuutusyrityksistä ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on yhtä suuri kuin:

image

missä

a)  f(liability,i) tarkoittaa liitteessä XI määritettyä vastuuriskiryhmän i riskikerrointa;

b)  P(liability,i) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vastuuriskiryhmän i vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin liittyviä vakuutusmaksutuottoja seuraavien 12 kuukauden aikana; tätä tarkoitusta varten vakuutusmaksut ovat bruttomääräisiä, jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja vähentämättä.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetun oman perusvarallisuuden tappion laskennan on perustuttava seuraaviin oletuksiin:

a) tappio vastuuriskiryhmässä i aiheutuu ni vahingosta, ja näistä vahingoista aiheutuvat tappiot vastaavat riskiryhmässä i olevaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintaa ja muodostavat yhdessä vastuuriskiryhmän i tappion;

b) vahinkojen lukumäärä ni on yhtä kuin alin kokonaisluku, joka ylittää seuraavan määrän:

image

missä

i)  f(liability,i) ja P(liability,i) määritetään kuten 2 kohdassa;

ii)  Lim(i,1) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen korkeinta vastuuvakuutuksista maksettavaa korvausmäärää vastuuriskiryhmässä i;

c) kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tarjoaa rajoittamattoman turvan vastuuriskiryhmässä i, vahinkojen lukumäärä ni on yhtä kuin yksi.

134 artikla

Luotto- ja takausriskiin liittyvä alariskiosio

1.  Luotto- ja takausriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a)  SCRdefault on suuren luoton laiminlyöntiriskin pääomavaatimus;

b)  SCRrecession on taantumariskin pääomavaatimus.

2.  Suuren luoton laiminlyöntiriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi yrityksen vakuutuslajeihin 9 ja 21 sisältyviin velvoitteisiin liittyvien kahden suurimman altistuman välittömästä laiminlyönnistä. Pääomavaatimuksen laskennan on perustuttava siihen oletukseen, että kuhunkin altistumaan liittyvä tappio-osuus, jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on 10 % altistumaan liittyvästä vakuutusmäärästä.

3.  Kaksi suurinta 2 kohdassa tarkoitettua luottovakuutusaltistumaa määritetään vertaamalla luottovakuutusaltistumien nettotappio-osuuksia, jotka ovat tappio-osuuksia sen jälkeen, kun niistä on vähennetty saamiset jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä.

4.  Taantumariskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi sellaisesta välittömästä tappiosta, joka jälleenvakuutusyrityksistä ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on yhtä suuri kuin 100 % vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmaksutuotoista vakuutuslajeissa 9 ja 21 seuraavien 12 kuukauden aikana.

135 artikla

Alaosio muuhun vahinkovakuutukseen liittyvälle katastrofiriskille

Muuhun vahinkovakuutukseen liittyvän katastrofiriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi välittömästä tappiosta, joka jälleenvakuutusyrityksistä ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia vähentämättä on yhtä kuin:

image

missä

a)  P1, P2, P3, P4 ja P5 tarkoittavat estimaattia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen seuraavien 12 kuukauden aikana odotettavissa olevista bruttovakuutusmaksutuotoista, jälleenvakuutussopimuksista olevia saamisia vähentämättä, liittyen liitteessä XII määritettyihin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoiteryhmiin 1–5;

b)  c1, c2, c3, c4 ja c5 tarkoittavat liitteessä XII määritettyjä riskikertoimia vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoiteryhmille 1–5.



3 JAKSO

Henkivakuutusosio

136 artikla

Korrelaatiokertoimet

1.  Henkivakuutusriskiosio koostuu kaikista seuraavista alaosioista:

a) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu kuolevuusriskiä koskeva alariskiosio;

b) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan b alakohdassa tarkoitettu pitkäikäisyysriskiä koskeva alariskiosio;

c) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettu työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskiä koskeva alariskiosio;

d) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan d alakohdassa tarkoitettu henkivakuutuksen kuluriskiä koskeva alariskiosio;

e) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan e alakohdassa tarkoitettu muuttamisriskiä koskeva alariskiosio;

f) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan f alakohdassa tarkoitettu raukeamisriskiä koskeva alariskiosio;

g) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan g alakohdassa tarkoitettu henkivakuutuksen katastrofiriskiä koskeva alariskiosio.

2.  Henkivakuutusriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) summa kattaa kaikki 1 kohdassa määriteltyjen alaosioiden mahdolliset yhdistelmät (i,j);

b)  CorrNL(i,j) tarkoittaa henkivakuutusriskin korrelaatioparametria alaosioille i ja j;

c)  SCRi ja SCRj tarkoittavat alariskiosioiden i ja j pääomavaatimuksia.

3.  Direktiivin 2009/138/EY liitteessä IV olevassa 3 kohdassa tarkoitettu korrelaatiokerroin Corri,j esitetään seuraavan korrelaationmatriisin rivillä i ja sarakkeessa j:



j

i

Kuolevuus

Pitkäikäisyys

Työkyvyttömyys

Henkivakuutuksen kulut

Muuttaminen

Raukeaminen

Henkivakuutuksen katastrofi

Kuolevuus

1

– 0,25

0,25

0,25

0

0

0,25

Pitkäikäisyys

– 0,25

1

0

0,25

0,25

0,25

0

Työkyvyttömyys

0,25

0

1

0,5

0

0

0,25

Henkivakuutuksen kulut

0,25

0,25

0,5

1

0,5

0,5

0,25

Muuttaminen

0

0,25

0

0,5

1

0

0

Raukeaminen

0

0,25

0

0,5

0

1

0,25

Henkivakuutuksen katastrofi

0,25

0

0,25

0,25

0

0,25

1

137 artikla

Kuolevuusriskiä koskeva alariskiosio

1.  Direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kuolevuusriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta vastuuvelan laskemiseen käytetyn kuolevuuden 15 %:n välittömästä, pysyvästä noususta.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kuolevuuden nousua sovelletaan ainoastaan vakuutuksiin, joissa kuolevuuden nousu johtaa vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia nousuun. Niiden vakuutusten tunnistaminen, joissa kuolevuuden nousu johtaa vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia nousuun, voi perustua seuraaviin oletuksiin:

a) useita samaa vakuutettua henkilöä koskevia vakuutuksia voidaan kohdella yhtenä vakuutuksena;

b) kun vakuutusteknisen vastuuvelan laskenta perustuu 35 artiklassa tarkoitettuihin vakuutusryhmiin, niiden vakuutusten tunnistaminen, joissa vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus nousee, voi perustua myös kyseisiin vakuutusryhmiin yksittäisten vakuutusten sijasta, jos siitä saatava tulos ei ole olennaisesti erilainen

3.  Jälleenvakuusvelvoitteiden osalta niiden vakuutusten tunnistamista, joissa vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus nousee, sovelletaan ainoastaan taustalla oleviin vakuutuksiin, ja se tehdään 2 kohdan mukaisesti.

138 artikla

Pitkäikäisyysriskiä koskeva alariskiosio

1.  Direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun pitkäikäisyysriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta vastuuvelan laskemiseen käytetyn kuolevuuden 20 %:n välittömästä, pysyvästä laskusta.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kuolevuuden laskua sovelletaan ainoastaan vakuutuksiin, joissa kuolevuuden lasku johtaa vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia nousuun. Niiden vakuutusten tunnistaminen, joissa kuolevuuden lasku johtaa vakuutusteknisen vastuuvelan nousuun ilman riskimarginaalia, voi perustua seuraaviin oletuksiin:

a) useita samaa vakuutettua henkilöä koskevia vakuutuksia voidaan kohdella yhtenä vakuutuksena;

b) kun vakuutusteknisen vastuuvelan laskenta perustuu 35 artiklassa tarkoitettuihin vakuutusryhmiin, niiden vakuutusten tunnistaminen, joissa vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus nousee, voi perustua myös kyseisiin vakuutusryhmiin yksittäisten vakuutusten sijasta, jos siitä saatava tulos ei ole olennaisesti erilainen.

3.  Jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta niiden vakuutusten tunnistamista, joissa vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus laskee, sovelletaan ainoastaan taustalla oleviin vakuutuksiin, ja se tehdään 2 kohdan mukaisesti.

139 artikla

Työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskiä koskeva alariskiosio

Direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta seuraavien välittömien ja pysyvien muutosten yhdistelmästä:

a) 35 %:n nousu työkyvyttömyys- ja sairastuvuusintensiteeteissä, joita käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa ilmentämään havaittua työkyvyttömyyttä ja sairastuvuutta seuraavien 12 kuukauden aikana;

b) 25 %:n nousu työkyvyttömyys- ja sairastuvuusintensiteeteissä, joita käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa ilmentämään havaittua työkyvyttömyyttä ja sairastuvuutta kaikkien seuraavia 12 kuukautta seuraavien kuukausien aikana;

c) 20 %:n lasku työkyvyttömien ja sairaiden toipumisintensiteeteissä, joita käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa seuraavien 12 kuukauden ja kaikkien näitä seuraavien vuosien osalta.

140 artikla

Henkivakuutukseen liittyvää kuluriskiä koskeva alariskiosio

Direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetun henkivakuutukseen liittyvän kuluriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta yhdistelmästä seuraavia välittömiä ja pysyviä muutoksia:

a) 10 %:n nousu vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa huomioon otettavien kulujen määrässä;

b) yhden prosenttiyksikön kasvu prosentteina ilmaistussa kuluinflaatiossa, jota käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaan.

Jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on sovellettava kyseisiä muutoksia omiin kuluihinsa ja ensivakuuttajien kuluihin, jos tällä on merkitystä.

141 artikla

Muuttamisriskiä koskeva alariskiosio

Direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetun muuttamisriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta välittömästä ja pysyvästä 3 %:n noususta elinkorkoetuuksien määrässä ainoastaan niiden elinkorkovakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta, joiden taustalla olevien vakuutusten perusteella maksettavat etuudet voisivat nousta lainsäädännöllisessä ympäristössä tapahtuvien tai vakuutetun henkilön terveydentilassa tapahtuvien muutoksien vuoksi.

142 artikla

Raukeamisriskiä koskeva alariskiosio

1.  Direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan f alakohdassa tarkoitetun raukeamisriskin pääomavaatimus vastaa seuraavista suurinta pääomavaatimusta:

a) raukeavuuden pysyvään nousuun liittyvän riskin pääomavaatimus;

b) raukeavuuden pysyvään laskuun liittyvän riskin pääomavaatimus;

c) massaraukeamisriskin pääomavaatimus.

2.  Raukeavuudessa tapahtuvan pysyvän nousun riskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta välittömästä, pysyvästä 4 ja 5 kohdassa määriteltyjen optioiden käytön 50 %:n noususta. Optioiden käyttö ei saa kuitenkaan nousta yli 100 %:n, ja optioiden käytön nousun on koskettava ainoastaan niitä asiaankuuluvia optioita, joiden käyttö johtaisi vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia nousuun.

3.  Raukeavuudessa tapahtuvan pysyvän laskun riskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta välittömästä, pysyvästä 4 ja 5 kohdassa määriteltyjen optioiden käytön 50 %:n laskusta. Optioiden käyttö ei saa kuitenkaan laskea yli 20 prosenttiyksikköä, ja optioiden käytön laskun on koskettava ainoastaan niitä asiaankuuluvia optioita, joiden käyttö johtaisi vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia laskuun.

4.  Sovellettaessa 2 ja 3 kohtaa asiaankuuluvat optiot ovat seuraavat:

a) kaikki lakiin tai sopimukseen perustuvat vakuutuksenottajan oikeudet kokonaan tai osittain irtisanoa tai ostaa takaisin vakuutus- tai jälleenvakuutusturva, pienentää, rajoittaa tai lykätä sitä tai antaa vakuutuksen raueta;

b) kaikki lakiin tai sopimukseen perustuvat vakuutuksenottajan oikeudet kokonaan tai osittain ottaa vakuutus- tai jälleenvakuutusturvaa, uudistaa, lisätä tai laajentaa sitä tai saattaa se uudelleen voimaan.

Sovellettaessa b alakohtaa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun optioiden käytön muutosta on sovellettava olettaen, että asiaankuuluvaa optiota ei ole käytetty.

5.  Sovellettaessa 2 ja 3 kohtaa jälleenvakuutussopimusten osalta asiaankuuluvat optiot ovat seuraavat:

a) 4 kohdassa tarkoitetut jälleenvakuutussopimusten vakuutuksenottajien oikeudet;

b) 4 kohdassa tarkoitetut jälleenvakuutussopimusten taustalla olevien vakuutustensopimusten vakuutuksenottajien oikeudet;

c) kun jälleenvakuutussopimus kattaa tulevaisuudessa tehtäviä vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksia, mahdollisten vakuutuksenottajien oikeus olla tekemättä kyseisiä vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksia.

6.  Massaraukeamisriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta seuraavien välittömien tapahtumien yhdistelmästä:

a) vakuutusten epäjatkuvuus, joka koskee 70 %:a direktiivin 2009/138/EY 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan iii ja iv alakohdassa tarkoitettujen toimintojen piiriin kuuluvista sellaisista vakuutuksista, joiden epäjatkuvuus johtaisi vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia nousuun, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i) vakuutuksenottaja ei ole luonnollinen henkilö, ja vakuutuksen epäjatkuvuus ei edellytä eläkerahaston edunsaajien suostumusta;

ii) vakuutuksenottaja on luonnollinen henkilö, joka toimii vakuutuksen edunsaajien hyväksi, eikä luonnollisen henkilön ja edunsaajien välillä ole sukulaisuussuhdetta, ja vakuutusta ei ole tehty yksityistä pesänsuunnittelua tai perintöä varten, ja vakuutuksen edunsaajien lukumäärä on enintään 20;

b) vakuutuksen epäjatkuvuus, joka koskee 40 %:a vakuutuksista — lukuun ottamatta a alakohdan soveltamisalaan kuuluvia vakuutuksia — joiden epäjatkuvuus johtaisi vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia nousuun;

c) kun jälleenvakuutussopimukset kattavat tulevia vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksia, 40 %:n lasku kyseisten tulevien vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten lukumäärässä, jota on käytetty vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tapahtumia sovelletaan yhtenäisesti kaikkiin asiaankuuluviin vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin. Jälleenvakuutussopimusten osalta a alakohdassa tarkoitettua tapahtumaa sovelletaan taustalla oleviin vakuutussopimuksiin.

Määritettäessä a ja b alakohdassa tarkoitetusta tapahtumasta johtuvaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappiota, yrityksen laskelman on perustuttava epäjatkuvuustyyppiin, jolla on negatiivisin vaikutus yrityksen perusvarallisuuteen sopimustasolla.

7.  Kun suurin tämän artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista pääomavaatimuksista sekä suurin vastaavista tämän asetuksen 206 artiklan 2 kohdan mukaisesti lasketuista pääomavaatimuksista eivät perustu samaan skenaarioon, direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan f alakohdassa tarkoitetun raukeamisriskin pääomavaatimus on tämän artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettu pääomavaatimus, jossa perusteena oleva skenaario johtaa suurimpaan vastaavaan tämän asetuksen 206 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettuun pääomavaatimukseen.

143 artikla

Henkivakuutukseen liittyvää katastrofiriskiä koskeva alariskiosio

1.  Direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitetun henkivakuutukseen liittyvän katastrofiriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta vastuuvelan laskemiseen käytetyn, prosentteina ilmaistun kuolevuuden, jota käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa ilmentämään seuraavien 12 kuukauden havaittua kuolevuutta, 0,15 prosenttiyksikön välittömästä noususta.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kuolevuuden nousua sovelletaan ainoastaan vakuutuksiin, joissa havaitun kuolevuuden ilmentämiseen käytetyn kuolevuuden nostaminen johtaisi vakuutusteknisen vastuuvelan nousuun seuraavien 12 kuukauden aikana. Niiden vakuutusten tunnistaminen, joissa kuolevuuden nousu johtaa vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia nousuun, voi perustua seuraaviin oletuksiin:

a) useita samaa vakuutettua henkilöä koskevia vakuutuksia voidaan kohdella yhtenä vakuutuksena;

b) kun vakuutusteknisen vastuuvelan laskenta perustuu 35 artiklassa tarkoitettuihin vakuutusryhmiin, niiden vakuutusten tunnistaminen, joissa vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus nousee, voi perustua myös kyseisiin vakuutusryhmiin yksittäisten vakuutusten sijasta, jos näin saatava tulos ei ole olennaisesti erilainen.

3.  Jälleenvakuutuksien osalta niiden vakuutusten tunnistamista, joissa vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus nousee, sovelletaan ainoastaan taustalla oleviin vakuutuksiin, ja se tehdään 2 kohdan mukaisesti.



4 JAKSO

Sairausvakuutusriskiosio

144 artikla

Sairausvakuutusriskiosio

1.  Sairausvakuutusriskiosio koostuu kaikista seuraavista alaosioista:

a) NSLT-sairausvakuutusriskin alaosio;

b) SLT-sairausvakuutusriskin alaosio;

c) sairausvakuutukseen liittyvän katastrofiriskin alaosio.

2.  Sairausvakuutusriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) summa kattaa kaikki 1 kohdassa määritettyjen alaosioiden mahdolliset yhdistelmät (i,j);

b)  CorrH tarkoittaa sairausvakuutusriskin korrelaatioparametria alaosioille i ja j;

c)  SCRi ja SCRj tarkoittavat riskialaosion i ja j pääomavaatimusta.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettu korrelaatiokerroin CorrH(i,j) tarkoittaa seuraavan korrelaatiomatriisin rivillä i ja sarakkeessa j esitettyä erää:



j

i

NSLT-sairausvakuutus

SLT-sairausvakuutus

Sairausvakuutukseen liittyvä katastrofi

NSLT-sairausvakuutus

1

0,5

0,25

SLT-sairausvakuutus

0,5

1

0,25

Sairausvakuutukseen liittyvä katastrofi

0,25

0,25

1

4.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset soveltavat:

a) NSLT-sairausvakuutusriskin alaosiota sairausvakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin, jotka sisältyvät liitteessä I määritettyihin vakuutuslajeihin 1, 2, 3, 13, 14, 15 ja 25;

b) SLT-sairausvakuutusriskin alaosiota sairausvakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin, jotka sisältyvät liitteessä I määritettyihin vakuutuslajeihin 29, 33 ja 35;

c) sairausvakuutukseen liittyvää katastrofiriskiosiota sairausvakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin.

145 artikla

NSLT-sairausvakuutusriskiin liittyvä alaosio

1.  NSLT-sairausvakuutusriskiin liittyvä alaosio koostuu seuraavista alariskiosioista:

a) NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelka-alariskiosio;

b) NSLT-sairausvakuutuksen raukeamisalariskiosio.

2.  NSLT-sairausvakuutusriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a)  SCR(NSLTh,pr) tarkoittaa NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin pääomavaatimusta;

b)  SCR(NSLTh,lapse) tarkoittaa NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän raukeamisriskin pääomavaatimusta.

146 artikla

NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelka-alariskiosio

NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a)  σNSLTh tarkoittaa 148 artiklan mukaisesti määritettyä NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajontaa;

b)  VNSLTh tarkoittaa 147 artiklan mukaisesti määritettyä NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimittaa.

147 artikla

NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimitta

1.  NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimitta on liitteessä XIV määritettyjen segmenttien vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimittojen summa.

2.  Kaikkien liitteessä XIV määritettyjen segmenttien osalta yksittäisen segmentin s volyymimitta on yhtä kuin:

image

missä

a)  V(prem,s) tarkoittaa segmentin s vakuutusmaksuriskin volyymimittaa;

b)  V(res,s) tarkoittaa segmentin s vastuuvelkariskin volyymimittaa;

c)  DIVs tarkoittaa segmentin s maantieteellisen hajautuksen kerrointa.

3.  Kaikkien liitteessä XIV määritettyjen segmenttien osalta yksittäisen segmentin s vakuutusmaksuriskin volyymimitta on yhtä kuin:

image

missä

a)  Ps tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmaksutuottojen estimaattia segmentissä s seuraavien 12 kuukauden aikana;

b)  P(last,s) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmaksutuottoja segmentissä s viimeisten 12 kuukauden aikana;

c)  FP(existing,s) tarkoittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmaksutuottojen odotettua nykyarvoa olemassa olevista sopimuksista segmentissä s seuraavien 12 kuukauden jälkeen;

d)  FP(future,s) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutusmaksutuottojen odotettua nykyarvoa segmentissä s sopimuksista, joissa alkuperäinen kirjauspäivä ajoittuu seuraaviin 12 kuukauteen, lukuun ottamatta vakuutusmaksutuottoja seuraavien 12 kuukauden ajalta alkuperäisen kirjauspäivän jälkeen.

4.  Kaikkien liitteessä XIV määritettyjen segmenttien osalta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat vaihtoehtona 3 kohdassa asetetulle laskelmalle laskea vakuutusmaksuriskin volyymimitan tietylle segmentille s seuraavan kaavan mukaisesti:

image

edellyttäen, että kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelin on päättänyt, että yrityksen vakuutusmaksutuotot segmentissä s seuraavien 12 kuukauden aikana eivät ylitä määrää Ps ;

b) vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on luonut tehokkaat valvontamekanismit varmistaakseen, että vakuutusmaksutuotoille a alakohdassa asetetut rajoitukset täyttyvät;

c) vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on ilmoittanut a alakohdassa mainitun päätöksen ja sen perustelut valvontaviranomaiselleen.

Tämän kohdan tarkoituksia varten termit Ps , FP(existing,s) ja FP(future,s) määritellään 3 kohdan a, c ja d alakohdan mukaisesti.

5.  Vakuutusmaksut ovat 3 ja 4 kohdassa määritettyjä laskelmia varten nettomääräisiä sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksut. Seuraavia jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja ei vähennetä:

a) muihin kuin vakuutustapahtumiin liittyvät vakuutusmaksut ja maksetut korvaukset, joita ei oteta huomioon 41 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa kassavirroissa;

b) vakuutusmaksut jälleenvakuutussopimuksista, jotka eivät ole 209, 210, 211 ja 213 artiklan mukaisia.

6.  Kaikkien liitteessä XIV määritettyjen segmenttien osalta tietyn segmentin vastuuvelkariskin volyymimitta on segmentin korvausvastuun paras estimaatti sen jälkeen, kun siitä on vähennetty jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevat saamiset, edellyttäen, että jälleenvakuutussopimukset ja erillisyhtiöt ovat 209, 210, 211 ja 213 artiklan mukaisia. Volyymimitta ei voi olla negatiivinen.

7.  Kaikkien liitteessä XIV määritettyjen segmenttien oletuskerroin maantieteelliselle hajautukselle on joko 1 tai lasketaan liitteen III mukaisesti.

148 artikla

NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajonta

1.  NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajonta on yhtä kuin:

image

missä

a)  VNSLTh tarkoittaa NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimittaa;

b) summaus kattaa kaikki liitteessä XIV määritettyjen segmenttien mahdolliset yhdistelmät (s,t);

c)  CorrHS(s,t) tarkoittaa liitteessä XV NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskille määritettyä segmenttien s ja t välistä korrelaatiokerrointa;

d)  σs ja σt tarkoittavat NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajontoja segmentissä s ja segmentissä t;

e)  Vs ja Vt tarkoittavat liitteessä XIV mainittuja volyymimittoja vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskille segmentissä s ja segmentissä t.

2.  Kaikkien liitteessä XIV määritettyjen segmenttien osalta yksittäisen segmentin s keskihajonta NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskille on yhtä kuin:

image

missä

a)  σ(prem,s) tarkoittaa segmentin s NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksuriskin keskihajontaa 3 kohdan mukaisesti määritettynä;

b)  σ(res,s) tarkoittaa segmentin s NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vastuuvelkariskin keskihajontaa liitteen XIV mukaisesti;

c)  V(prem,s) tarkoittaa 147 artiklassa mainittua segmentin s vakuutusmaksuriskin volyymimittaa;

d)  V(res,s) tarkoittaa 147 artiklassa mainittua segmentin s vastuuvelkariskin volyymimittaa.

3.  Kaikkien liitteessä XIV määritettyjen segmenttien osalta yksittäisen segmentin keskihajonta NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksuriskille on segmentille liitteessä XIV määritetyn NSLT-sairausvakuutuksen bruttovakuutusmaksuriskin keskihajonnan ja ei-suhteellisen jälleenvakuutuksen oikaisukertoimen tulo. Kaikkien liitteessä XIV määritettyjen segmenttien osalta ei-suhteellisen jälleenvakuutuksen oikaisukerroin on 100 %.

149 artikla

Sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmät

1.  Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 109 a artiklan 4 kohtaa sairausvakuutusvelvoitteet, joihin sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmiä, jäljempänä ’sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmät’, tunnistetaan ja niitä hallinnoidaan ja organisoidaan erillään vakuutusyritysten muusta liiketoiminnasta ilman mahdollisuutta siirtää niitä sairausvakuutusvelvoitteisiin, joihin ei sovelleta sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmiä.

2.  Keskihajontojen NSLT-sairausvakuutuksiin liittyville liitteen XIV mukaisten segmenttien 1, 2 ja 3 vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskeille liiketoiminnassa, johon sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää, on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:

a) keskihajonnat määritetään erikseen kullekin liitteessä XIV määritetylle segmentille 1, 2 ja 3 sekä erikseen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskille;

b) vakuutusmaksuriskin keskihajonta kaikille liitteessä XIV määritetyille segmenteille on seuraavista määristä pienempi:

i) liitteessä XIV määritetty kyseisen segmentin NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksuriskin keskihajonta;

ii) seuraavista määristä suurempi:

A. kolmannes liitteessä XIV määritetyn, kyseisen segmentin NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksuriskin keskihajonnasta;

B. estimaatti vakuutusyrityksen yhdistetyn kulusuhteen tyypillisestä keskihajonnasta, missä yhdistetty kulusuhde on seuraavien vuotuisten määrien suhde:

 vuoden aikana sattuneisiin vahinkoihin liittyvien korvaussuoritusten, niihin liittyvät kulut mukaan luettuina, ja korvausvastuuta varten varatun vakuutusteknisen vastuuvelan summa liiketoiminnassa, johon sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmiä, mukaan luettuina tasoitusjärjestelmistä johtuvat muutokset;

 vuoden vakuutusmaksutuotot siinä liiketoiminnassa, johon sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmiä;

c) vastuuvelkariskin keskihajonta kaikille liitteessä XIV määritetyille segmenteille on seuraavista määristä pienempi:

i) liitteessä XIV määritetty kyseisen segmentin NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vastuuvelkariskin keskihajonta;

ii) seuraavista määristä suurempi:

A. kolmannes liitteessä XIV määritetyn, kyseisen segmentin NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vastuuvelkariskin keskihajonnasta;

B. estimaatti vakuutusyrityksen riittävyyssuhteen tyypillisestä keskihajonnasta, missä riittävyyssuhde on seuraavien vuotuisten määrien suhde:

 ennen vuoden alkua sattuneita vahinkoja koskevan vuoden lopun korvausvastuun parhaan estimaatin ja vuoden kuluessa suoritettujen näihin vahinkoihin liittyvien korvausten ja kulusuoritusten summa: molemmat määrät sisältävät sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmästä johtuvat muutokset;

 liiketoiminnan, johon sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää, ennen vuoden alkua sattuneisiin vahinkoihin liittyvä paras estimaatti vuoden alussa, sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmästä johtuvat muutokset mukaan luettuina;

d) keskihajonnan määrittäminen perustuu riittäviin, soveltuviin ja asiaankuuluviin vakuutusmatemaattisiin ja tilastollisiin tekniikoihin;

e) keskihajonnan määrittäminen perustuu täydellisiin, tarkkoihin ja tarkoituksenmukaisiin tietoihin, jotka ovat suoraan merkityksellisiä liiketoiminnalle, johon sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää, ja jotka ilmentävät vakuutusyritysten keskimääräistä hajauttamisen tasoa;

f) keskihajonnan määrittäminen perustuu ajankohtaisiin ja luotettaviin tietoihin sekä realistisiin oletuksiin;

g) keskihajonnan määrittämisessä on lisäksi otettava huomioon riskit, joita sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmä ei vähennä, erityisesti direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu riski, sekä riskit, joita ei oteta huomioon sairausvakuutukseen liittyvän katastrofiriskin alaosiossa ja joilla voisi olla samanaikaisesti vaikutus suureen määrän vakuutusyrityksiä, joihin sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää;

h) keskihajonnan laskentaan käytettävä metodologia ja keskihajonnan laskenta ovat julkisesti saatavilla.

3.  Kun direktiivin 2009/138/EY 109 a artiklan 4 kohdan nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä määritetään keskihajonta NSLT-sairausvakuutukseen liittyvälle vakuutusmaksuriskille liiketoiminnassa, johon sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, vakuutusyritysten on käytettävä kyseistä keskihajontaa tämän asetuksen liitteessä XIV määritetyn segmenttiä koskevan NSLT-sairausvakuutukseen liittyvään vakuutusmaksuriskiin sovellettavan keskihajonnan sijasta silloin, kun ne laskevat tämän asetuksen 148 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajontaa.

Kun sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää sovelletaan ainoastaan osaan vakuutusyrityksen liiketoimintaa segmentissä s, yrityksen on käytettävä 148 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajonnan laskentaan segmentin NSLT-sairasvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksuriskin keskihajontaa, joka on yhtä kuin:

image

missä

a)  σ(prem,s) tarkoittaa segmentin s NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksuriskin keskihajontaa liitteen XIV mukaisesti;

b)  V(prem,s,nHRES) tarkoittaa NSLT-sairausvakuutukseen liittyvää volyymimittaa segmentissä s liiketoiminnalle, johon ei sovelleta sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää;

c)  σ(prem,s,HRES) tarkoittaa 2 kohdan mukaisesti laskettua NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksuriskin keskihajontaa segmentissä s liiketoiminnalle, johon sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää;

d)  V(prem,s,HRES) tarkoittaa NSLT-sairausvakuutukseen liittyvää volyymimittaa segmentissä s liiketoiminnalle, johon sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää.

V(prem,s,HRES) ja V(prem,s,nHRES) lasketaan samalla tavoin kuin 147 artiklassa tarkoitettu volyymimitta NSLT-sairausvakuutukseen liittyvälle vakuutusmaksuriskille segmentissä s, mutta V(prem,s,HRES) huomioi ainoastaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet, joihin sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää, ja V(prem,s,nHRES) huomioi ainoastaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet, joihin ei sovelleta sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää.

4.  Kun direktiivin 2009/138/EY 109 a artiklan 4 kohdan nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä määritetään keskihajonta NSLT-sairausvakuutukseen liittyvälle vastuuvelkariskille liiketoiminnassa, johon sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, vakuutusyritysten on käytettävä kyseistä keskihajontaa tämän asetuksen liitteessä XIV määritetyn segmenttiä koskevan NSLT-sairausvakuutukseen liittyvään vastuuvelkariskiin sovellettavan keskihajonnan sijasta silloin, kun ne laskevat tämän asetuksen 148 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajontaa.

Kun sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää sovelletaan ainoastaan osaan vakuutusyrityksen liiketoimintaa segmentissä s, yrityksen on käytettävä 148 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin keskihajonnan laskentaan segmentin NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vakuutusmaksuriskin keskihajontaa, joka on yhtä kuin:

image

missä

a)  σ(res,s) tarkoittaa segmentin s NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vastuuvelkariskin keskihajontaa liitteen XIV mukaisesti;

b)  V(res,s,nHRES) tarkoittaa NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vastuuvelkariskin volyymimittaa segmentissä s liiketoiminnalle, johon ei sovelleta sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää;

c)  σ(res,s,HRES) tarkoittaa 2 kohdan mukaisesti laskettua NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vastuuvelkariskin keskihajontaa segmentissä s liiketoiminnalle, johon sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää;

d)  V(res,s,HRES) tarkoittaa NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän vastuuvelkariskin volyymimittaa segmentissä s liiketoiminnalle, johon sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää.

V(res,s,nHRES) ja V(res,s,HRES) lasketaan samalla tavoin kuin 147 artiklassa tarkoitettu volyymimitta NSLT-sairausvakuutukseen liittyvälle vastuuvelkariskille segmentissä s, mutta V(res,s,HRES) huomioi ainoastaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet, joihin sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää, ja V(res,s,nHRES) huomioi ainoastaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet, joihin ei sovelleta sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää.

5.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat korvata NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskien keskihajonnat liiketoiminnassa, johon sovelletaan sairausvakuutusriskin tasoitusjärjestelmää, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityskohtaisilla parametreilla direktiivin 2009/138/EY 104 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Valvontaviranomaiset voivat vaatia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä korvaamaan kyseiset keskihajonnat yrityskohtaisilla parametreilla direktiivin 2009/138/EY 110 artiklan mukaisesti.

150 artikla

NSLT-sairausvakuutuksen raukeamisalariskiosio

1.  Edellä 145 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun, NSLT-sairausvakuutukseen liittyvän raukeamisriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka syntyisi seuraavien välittömien tapahtumien yhdistelmästä:

a) epäjatkuvuus, joka kohdistuu 40 %:iin sellaisista vakuutuksista, joiden epäjatkuvuus johtaisi vakuutusteknisen vastuuvelan kasvamiseen ilman riskimarginaalia;

b) kun jälleenvakuutussopimukset kattavat tulevaisuudessa tehtäviä vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksia, 40 %:n väheneminen sellaisten tulevien vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten lukumäärässä, jotka otetaan huomioon vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tapahtumia sovelletaan yhtenäisesti kaikkiin asiaankuuluviin vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin. Jälleenvakuutussopimusten osalta 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tapahtumaa sovelletaan jälleenvakuutuksen kohteena oleviin vakuutussopimuksiin.

3.  Määritettäessä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta tapahtumasta johtuvaa oman perusvarallisuuden tappiota yrityksen laskelman on perustuttava epäjatkuvuustyyppiin, jolla on negatiivisin vaikutus yrityksen perusvarallisuuteen sopimustasolla.

151 artikla

SLT-sairausvakuutusriskiä koskeva alariskiosio

1.  SLT-sairausvakuutusriskiosio koostuu kaikista seuraavista alaosioista:

a) sairausvakuutuksen kuolevuusriskiä koskeva alariskiosio;

b) sairausvakuutuksen pitkäikäisyysriskiä koskeva alariskiosio;

c) sairausvakuutuksen työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskiä koskeva alariskiosio;

d) sairausvakuutuksen kuluriskiä koskeva alariskiosio;

e) sairausvakuutuksen muuttamisriskiä koskeva alariskiosio;

f) SLT-sairausvakuutuksen raukeamisriskiä koskeva alariskiosio.

2.  SLT-sairausvakuutusriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) summaus kattaa kaikki 1 kohdassa määriteltyjen alaosioiden mahdolliset yhdistelmät (i,j);

b)  CorrSLTH(i,j) tarkoittaa SLT-sairausvakuutusriskin korrelaatioparametria alaosioille i ja j;

c)  SCRi ja SCRj tarkoittavat alariskiosion i ja j pääomavaatimuksia.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettu korrelaatiokerroin CorrSLTH(i,j) , esitetään seuraavan korrelaatiomatriisin rivillä i ja sarakkeessa j:



j

i

Sairausvakuutukseen liittyvä kuolevuus

Sairausvakuutukseen liittyvä pitkäikäisyys

Sairausvakuutukseen liittyvä työkyvyttömyys- ja sairastuvuus

Sairausvakuutukseen liittyvä kulu

Sairausvakuutukseen liittyvä muuttaminen

SLT-sairausvakuutukseen liittyvä raukeaminen

Sairausvakuutukseen liittyvä kuolevuus

1

– 0,25

0,25

0,25

0

0

Sairausvakuutukseen liittyvä pitkäikäisyys

– 0,25

1

0

0,25

0,25

0,25

Sairausvakuutukseen liittyvä työkyvyttömyys- ja sairastuvuus

0,25

0

1

0,5

0

0

Sairausvakuutukseen liittyvä kulu

0,25

0,25

0,5

1

0,5

0,5

Sairausvakuutukseen liittyvä muuttaminen

0

0,25

0

0,5

1

0

SLT-sairausvakuutukseen liittyvä raukeaminen

0

0,25

0

0,5

0

1

152 artikla

Sairausvakuutuksen kuolevuusriskiä koskeva alariskiosio

1.  Sairausvakuutukseen liittyvän kuolevuusriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta vastuuvelan laskemiseen käytetyn kuolevuuden 15 %:n välittömästä, pysyvästä noususta.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kuolevuuden nousu soveltuu ainoastaan vakuutuksiin, joissa kuolevuuden nousu johtaa vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia nousuun. Niiden vakuutusten tunnistaminen, joissa kuolevuuden nousu johtaa vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia nousuun, voi perustua seuraaviin oletuksiin:

a) useita samaa vakuutettua henkilöä koskevia vakuutuksia voidaan kohdella yhtenä vakuutuksena;

b) kun vakuutusteknisen vastuuvelan laskenta perustuu 35 artiklassa tarkoitettuihin vakuutusryhmiin, niiden vakuutusten tunnistaminen, joissa vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus nousee, voi perustua myös kyseisiin vakuutusryhmiin yksittäisten vakuutusten sijasta, jos siitä saatava tulos ei ole olennaisesti erilainen.

3.  Jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta niiden vakuutusten tunnistamista, joissa vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus nousee, sovelletaan ainoastaan taustalla oleviin vakuutuksiin, ja se tehdään 2 kohdan mukaisesti.

153 artikla

Sairausvakuutuksen pitkäikäisyysriskiä koskeva alariskiosio

1.  Sairausvakuutukseen liittyvän pitkäikäisyysriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta vastuuvelan laskemiseen käytetyn kuolevuuden 20 %:n välittömästä pysyvästä laskusta.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kuolevuuden lasku soveltuu ainoastaan vakuutuksiin, joissa kuolevuuden lasku johtaa vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia nousuun. Niiden vakuutusten tunnistaminen, joissa kuolevuuden lasku johtaa vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia nousuun, voi perustua seuraaviin oletuksiin:

a) useita samaa vakuutettua henkilöä koskevia vakuutuksia voidaan kohdella yhtenä vakuutuksena;

b) kun vakuutusteknisen vastuuvelan laskenta perustuu 35 artiklassa tarkoitettuihin vakuutusryhmiin, niiden vakuutusten tunnistaminen, joissa vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus nousee, voi perustua myös kyseisiin vakuutusryhmiin yksittäisten vakuutusten sijasta, jos siitä saatava tulos ei ole olennaisesti erilainen.

3.  Jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta niiden vakuutusten tunnistamista, joissa vakuutustekninen vastuuvelka nousee, kun kuolevuus laskee, sovelletaan ainoastaan taustalla oleviin vakuutuksiin, ja se tehdään 2 kohdan mukaisesti.

154 artikla

Sairausvakuutuksen työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskiä koskeva alariskiosio

1.  Sairausvakuutukseen liittyvälle työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimus on yhtä kuin seuraavien lukujen summa:

a) sairauskuluvakuutuksen työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimus;

b) ansiotulon menetyksen varalta otetun vakuutuksen työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimus.

2.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset soveltavat:

a) sairauskuluvakuutuksen työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimuksen laskennan taustalla olevia skenaarioita ainoastaan sairauskuluvakuutuksen vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin, joiden taustalla oleva liiketoiminta perustuu henkivakuutukselle ominaisiin teknisiin perusteisiin;

b) ansiotulon menetyksen varalta otetun vakuutuksen työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimuksen laskennan taustalla olevia skenaarioita ainoastaan ansiotulon menetyksen varalta otettujen vakuutusten vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin, joiden taustalla oleva liiketoiminta perustuu henkivakuutukselle ominaisiin teknisiin perusteisiin.

155 artikla

Sairauskuluvakuutuksen työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimus

1.  Sairauskuluvakuutuksen työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimus on yhtä kuin seuraavista suurempi pääomavaatimus:

a) pääomavaatimus sairauskulusuoritusten nousulle;

b) pääomavaatimus sairauskulusuoritusten laskulle.

2.  Pääomavaatimus sairauskulusuoritusten nousulle on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta seuraavien välittömien ja pysyvien tapahtumien yhdistelmästä:

a) 5 %:n nousu vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa huomioon otettavien sairauskulusuoritusten määrässä;

b) yhden prosenttiyksikön kasvu sairauskulujen prosentteina ilmaistussa inflaatiossa, jota käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaan.

3.  Pääomavaatimus sairauskulusuoritusten laskulle on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta seuraavien välittömien ja pysyvien tapahtumien yhdistelmästä:

a) 5 %:n lasku vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa huomioon otettavien sairauskulusuoritusten määrässä;

b) yhden prosenttiyksikön lasku sairauskulusuoritusten prosentteina ilmaistussa inflaatiossa, jota käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaan.

156 artikla

Ansiotulon menetyksen varalta otetun vakuutuksen työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimus

Ansiotulon menetyksen varalta otetun vakuutuksen työkyvyttömyys- ja sairastuvuusriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta seuraavien välittömien ja pysyvien muutosten yhdistelmästä:

a) 35 %:n nousu työkyvyttömyys- ja sairastuvuusintensiteeteissä, joita käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa ilmentämään työkyvyttömyyttä ja sairastuvuutta seuraavien 12 kuukauden aikana;

b) 25 %:n nousu työkyvyttömyys- ja sairastuvuusintensiteeteissä, joita käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa ilmentämään työkyvyttömyyttä ja sairastuvuutta seuraavia 12 kuukautta seuraavien vuosien aikana;

c) kun työkyvyttömyyden ja sairastuvuuden toipumisintensiteetit, joita käytetään vastuuvelan laskennassa, jäävät alle 50 %:n, 20 %:n lasku kyseisissä intensiteeteissä;

d) kun työkyvyttömyyden ja sairastuvuuden jatkuvuusintensiteetit, joita käytetään vastuuvelan laskennassa, ovat enintään 50 %, 20 %:n nousu kyseisissä intensiteeteissä.

157 artikla

Sairausvakuutuksen kuluriskiä koskeva alariskiosio

Sairausvakuutuksen kuluriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta seuraavien välittömien ja pysyvien muutosten yhdistelmästä:

a) 10 %:n nousu vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa huomioon otettavien kulujen määrässä;

b) yhden prosenttiyksikön kasvu prosentteina ilmaistussa kuluinflaatiossa, jota käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaan.

Jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on sovellettava kyseisiä muutoksia omiin kuluihinsa ja tarvittaessa ensivakuuttajien kuluihin.

158 artikla

Sairausvakuutuksen muuttamisriskiä koskeva alariskiosio

Sairausvakuutukseen liittyvän muuttamisriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta välittömästä ja pysyvästä 4 %:n noususta elinkorkoetuuksien määrässä ainoastaan niiden elinkorkovakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta, joiden taustalla olevien vakuutusten perusteella maksettavat etuudet voisivat nousta inflaatiossa, lainsäädännöllisessä ympäristössä tai vakuutetun henkilön terveydentilassa tapahtuvien muutoksien vuoksi.

159 artikla

SLT-sairausvakuutuksen raukeamisriskiä koskeva alariskiosio

1.  Edellä 151 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun SLT-sairausvakuutuksen raukeamisriskin pääomavaatimus vastaa suurinta seuraavista pääomavaatimuksista:

a) SLT-sairausvakuutuksen raukeavuuden pysyvään nousuun liittyvän riskin pääomavaatimus;

b) SLT-sairausvakuutuksen raukeavuuden pysyvään laskuun liittyvän riskin pääomavaatimus;

c) SLT-sairausvakuutuksen massaraukeamisriskin pääomavaatimus.

2.  SLT-sairausvakuutuksen raukeavuuden pysyvään nousuun liittyvän riskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta välittömästä, pysyvästä 4 ja 5 kohdassa määriteltyjen optioiden käytön 50 %:n noususta. Optioiden käyttö ei kuitenkaan saa nousta yli 100 %, ja optioiden käytön nousun on koskettava ainoastaan niitä asiaankuuluvia optioita, joiden käyttäminen johtaisi vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia nousuun.

3.  SLT-sairausvakuutuksien raukeavuuden pysyvään laskuun liittyvän riskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi välittömästä, pysyvästä 4 ja 5 kohdassa määriteltyjen optioiden käytön 50 %:n laskusta. Optioiden käyttö ei kuitenkaan saa laskea yli 20 prosenttiyksikköä, ja optioiden käytön laskun on koskettava ainoastaan niitä asiaankuuluvia optioita, joiden käyttäminen johtaisi vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia laskuun.

4.  Sovellettaessa 2 ja 3 kohtaa asiaankuuluvat optiot ovat seuraavat:

a) kaikki lakiin tai sopimukseen perustuvat vakuutuksenottajan oikeudet kokonaan tai osittain irtisanoa tai ostaa takaisin vakuutus- tai jälleenvakuutusturva, pienentää, rajoittaa tai lykätä sitä tai antaa vakuutuksen raueta;

b) kaikki lakiin tai sopimukseen perustuvat vakuutuksenottajan oikeudet kokonaan tai osittain ottaa vakuutus- tai jälleenvakuutusturvaa, uudistaa, lisätä tai laajentaa sitä tai saattaa se uudelleen voimaan.

Sovellettaessa b alakohtaa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun optioiden käytön muutosta on sovellettava olettaen, että asiaankuuluvaa optiota ei ole käytetty.

5.  Sovellettaessa 2 ja 3 kohtaa jälleenvakuutussopimusten osalta asiaankuuluvat kohdan tarkoittamat optiot ovat seuraavat:

a) 4 kohdassa tarkoitetut jälleenvakuutussopimusten vakuutuksenottajien oikeudet;

b) 4 kohdassa tarkoitetut jälleenvakuutussopimusten taustalla olevien vakuutustensopimusten vakuutuksenottajien oikeudet;

c) kun jälleenvakuutussopimus kattaa tulevia vakuutusmaksutuloja sisältäviä vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksia, mahdollisten vakuutuksenottajien oikeus olla tekemättä kyseisiä vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksia.

6.  SLT-sairausvakuutukseen liittyvän massaraukeamisriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta seuraavien välittömien tapahtumien yhdistelmästä:

a) epäjatkuvuus, joka koskee 40 %:a vakuutuksista, joiden epäjatkuvuus johtaisi vakuutusteknisen vastuuvelan ilman riskimarginaalia nousuun;

b) kun jälleenvakuutussopimus kattaa vakuutus- tai jälleenvakuutussopimuksia, jotka sisältävät tulevia vakuutusmaksutuloja, 40 %:n lasku kyseisten tulevien vakuutus- tai jälleenvakuutussopimusten lukumäärässä, jota käytetään vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tapahtumia sovelletaan yhtenäisesti kaikkiin asiaankuuluviin vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin. Jälleenvakuutussopimusten osalta a alakohdassa tarkoitettua tapahtumaa sovelletaan taustalla oleviin vakuutussopimuksiin.

Määritettäessä a alakohdassa tarkoitetusta tapahtumasta johtuvaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappiota, yrityksen laskelman on perustuttava etyyppiin, jolla on negatiivisin vaikutus yrityksen perusvarallisuuteen sopimustasolla.

7.  Kun suurin tämän artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista pääomavaatimuksista sekä suurin vastaavista tämän asetuksen 206 artiklan 2 kohdan mukaisesti lasketuista pääomavaatimuksista eivät perustu samaan skenaarioon, direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 3 kohdan f alakohdassa tarkoitetun raukeamisriskin pääomavaatimus on tämän artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettu pääomavaatimus, jossa perusteena oleva skenaario johtaa suurimpaan vastaavaan tämän asetuksen 206 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettuun pääomavaatimukseen.

160 artikla

Sairausvakuutuksen katastrofiriskiä koskeva alariskiosio

1.  Sairausvakuutuksen katastrofiriskiä koskevan alariskiosion pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a)  SCRma tarkoittaa massatapaturmariskiä koskevan alariskiosion pääomavaatimusta;

b)  SCRac tarkoittaa tapaturmakeskittymäriskiä koskevan alariskiosion pääomavaatimusta;

c)  SCRp tarkoittaa pandemiariskiä koskevan alariskiosion pääomavaatimusta.

2.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on sovellettava:

a) massatapaturmariskiä koskevaa alariskiosiota sairausvakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin, työntekijäin tapaturmavakuutus- ja tapaturmajälleenvakuutusvelvoitteita lukuun ottamatta;

b) tapaturmakeskittymäriskiä koskevaa alariskiosiota työntekijäin tapaturmavakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin ja ansiotulon menetyksen varalta otettuihin ryhmävakuutuksiin liittyviin velvoitteisiin sekä ryhmävakuutuksiin liittyviin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin;

c) pandemiariskiä koskevaa alariskiosiota sairausvakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin, työntekijäin tapaturmavakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteita lukuun ottamatta.

161 artikla

Massatapaturmariskiä koskeva alariskiosio

1.  Massatapaturmariskiä koskevan alariskiosion pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) summa kattaa kaikki liitteessä XVI mainitut maat;

b)  SCR(ma,s) tarkoittaa pääomavaatimusta maan s massatapaturmariskille.

2.  Kaikkien liitteessä XVI mainittujen maiden osalta pääomavaatimus massatapaturmariskille yksittäisessä maassa s on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta sellaisen määrän välittömästä tappiosta, joka lasketaan vähentämättä jälleenvakuutusyrityksistä ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia seuraavasti:

image

missä

a)  rs tarkoittaa osuutta maan s henkilöistä, joihin massatapaturma vaikuttaa liitteen XVI mukaisesti;

b) summaan sisältyvät kaikki liitteessä XVI määritellyt tapahtumalajit e;

c)  xe tarkoittaa osuutta henkilöistä, jotka saavat tapahtumalajin e etuuksia liitteessä XVI määritellyn tapaturman johdosta;

d)  E(e,s) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksille maksettavaksi tulevien etuuksien kokonaisarvoa tapahtumalajin e tapauksessa maassa s.

3.  Kaikkien liitteessä XVI määriteltyjen tapahtumalajien ja maiden osalta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen yksittäisen tapahtumalajin e varalta vakuuttama summa yksittäisessä maassa s on yhtä kuin:

image

missä

a) summaan sisältyvät kaikki vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tapahtumalajin e varalta vakuuttamat henkilöt i, jotka asuvat maassa s;

b)  SI(e,i) ilmaisee niiden etuuksien arvon, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on maksettava vakuutetulle henkilölle i tapahtumalajin e tapauksessa.

Etuuksien arvon on oltava vakuutettu summa tai, kun vakuutussopimus antaa turvaa toistuvina etuussuorituksina, etuussuoritusten paras estimaatti tapahtumalajin e tapauksessa. Kun vakuutussopimuksen etuudet riippuvat tapahtumasta e johtuvan vahingon laadusta tai laajuudesta, etuuksien laskennan on perustuttava vakuutussopimuksen perusteella saatavien ja tapahtuman kanssa yhdenmukaisten etuuksien enimmäismäärään. Sairauskuluvakuutuksen vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta etuuksien arvon on perustuttava tapahtuman e johdosta maksettavien määrien keskiarvosta tehtyyn arvioon olettaen, että vakuutettu henkilö on määritellyn ajan työkyvytön, ja ottaen huomioon velvoitteiden sisältämät erityiset takuut.

4.  Täyttäessään 88 artiklan ehdot vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea 3 kohdassa tarkoitetulle vakuutetulle henkilölle maksettavien etuuksien arvon homogeenisten riskiryhmien perusteella, jos vakuutusten ryhmittely täyttää 35 artiklan vaatimukset.

162 artikla

Tapaturmakeskittymäriskiä koskeva alariskiosio

1.  Tapaturmakeskittymäriskiä koskevan alariskiosion pääomavaatimus on:

image

missä

a) summaan sisältyvät kaikki maat c;

b)  SCR(ac,c) tarkoittaa pääomavaatimusta tapaturmakeskittymäriskille maassa c.

2.  Kaikkien maiden osalta pääomavaatimus maan c tapaturmakeskittymäriskille on yhtä suuri kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta sellaisen määrän välittömästä tappiosta, joka lasketaan seuraavasti vähentämättä jälleenvakuutusyrityksistä ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia:

image

missä

a)  Cc tarkoittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten suurinta tapaturmariskikeskittymää maassa c;

b) summaan sisältyvät kaikki liitteessä XVI määritellyt tapahtumalajit e;

c)  xe tarkoittaa osuutta henkilöistä, jotka saavat etuuksia tapahtumalajin e etuuksista liitteessä XVI määritellyn tapaturman johdosta;

d)  CE(e,c) tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksille suurimmasta tapaturmariskikeskittymästä maksettavaksi tulevien etuuksien keskiarvoa tapahtumalajin e tapauksessa maassa s.

3.  Kaikkien maiden osalta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen suurin tapaturmariskikeskittymä maassa c vastaa suurinta määrää henkilöitä, joiden kohdalla täyttyvät kaikki seuraavat ehdot:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on kunkin henkilön osalta työntekijäin tapaturmavakuutukseen liittyvä vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoite tai ansiotulon menetyksen varalta otetun ryhmävakuutuksen vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoite;

b) velvoitteet kunkin henkilön osalta kattavat ainakin yhden liitteessä XVI määritellyn tapahtuman;

c) henkilöt työskentelevät maassa c sijaitsevassa samassa rakennuksessa.

4.  Kaikkien tapahtumalajien ja maiden osalta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tapahtumalajin e varalta keskimäärin vakuuttama summa suurimmalle tapaturmariskikeskittymälle maassa c on seuraava:

image

missä

a)  Ne tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tapahtumalajin e varalta vakuuttamien henkilöiden lukumäärää, kun nämä kuuluvat vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen suurimpaan tapaturmariskikeskittymään maassa c;

b) summaan sisältyvät kaikki a alakohdassa tarkoitetut henkilöt;

c)  SI(e,i) tarkoittaa niiden etuuksien arvoa, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on maksettava vakuutetulle henkilölle i tapahtumalajin e tapauksessa.

Edellä c alakohdassa tarkoitettujen etuuksien arvon on oltava vakuutettu summa tai, kun sopimus antaa turvaa toistuvina etuussuorituksina, etuusmaksujen paras estimaatti tapahtumalajin e tapauksessa. Kun vakuutuksen etuudet riippuvat tapahtumasta e johtuvan vahingon laadusta tai laajuudesta, etuuksien laskennan on perustuttava sopimuksen perusteella saatavien ja tapahtuman kanssa yhdenmukaisten etuuksien enimmäismäärään. Sairauskuluvakuutuksen vakuutus ja jälleenvakuutusvelvoitteiden osalta etuuksien arvon on perustuttava tapahtuman e johdosta maksettavien määrien keskiarvosta tehtyyn arvioon olettaen, että vakuutettu henkilö on määritellyn ajan työkyvytön, ja ottaen huomioon velvoitteiden sisältämät erityiset takuut.

5.  Täyttäessään 88 artiklan ehdot vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat laskea niiden etuuksien arvon, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on maksettava 4 kohdassa tarkoitetulle vakuutetulle henkilölle, homogeenisten riskiryhmien perusteella, jos vakuutusten ryhmittely täyttää 35 artiklan vaatimukset.

163 artikla

Pandemiariskiä koskeva alariskiosio

1.  Pandemiariskiä koskevan alariskiosion pääomavaatimus on yhtä suuri kuin vastaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden tappio, joka on seurausta sellaisen määrän välittömästä tappiosta, joka lasketaan seuraavasti vähentämättä jälleenvakuutusyrityksistä ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia

image

missä

a)  E tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ansiotulon menetyksen varalta otettujen vakuutusten pandemia-altistumaa;

b) summaan sisältyvät kaikki maat c;

c)  Nc tarkoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuuttamia henkilöitä, jotka täyttävät seuraavat ehdot:

(i) vakuutetut henkilöt asuvat maassa c;

(ii) vakuutettujen henkilöiden vakuutukset sisältävät sairauskuluvakuutuksen vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita, jotka kattavat tartuntataudista aiheutuvat sairauskulut, lukuun ottamatta työntekijäin tapaturmavakuutukseen liittyviä vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita;

d)  Mc tarkoittaa odotettavissa olevaa keskimääräistä summaa, joka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten on maksettava vakuutetulle henkilölle pandemian tapauksessa maassa c.

2.  Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ansiotulon menetyksen varalta otettujen vakuutusten pandemia-altistuma on yhtä kuin:

image

missä

a) summaan sisältyvät kaikki vakuutetut henkilöt i, jotka kuuluvat ansiotulon menetyksen varalta otetun vakuutuksen vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteeseen, työntekijäin tapaturmavakuutukseen liittyviä vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteita lukuun ottamatta;

b)  Ei ilmaisee vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutetulle henkilölle i maksamien etuuksien arvon tartuntataudin aiheuttaman pysyvän työkyvyttömyyden vuoksi. Etuuksien arvon on oltava vakuutettu summa tai, kun sopimus antaa turvaa toistuvina etuussuorituksina, etuussuoritusten paras estimaatti olettaen, että vakuutettu henkilö jää pysyvästi työkyvyttömäksi eikä toivu.

3.  Kaikkien maiden osalta odotettavissa oleva keskimääräinen summa, joka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten on maksettava vakuutetulle henkilölle pandemian tapauksessa maassa c, on yhtä kuin:

image

missä

a) summaan sisältyvät kaikki liitteessä XVI määritellyt terveydenhoitopalvelujen käyttölajit h;

b)  Hh tarkoittaa osuutta henkilöistä, jotka kärsivät kliinisistä oireista ja käyttävät terveydenhoitopalveluja h liitteen XVI mukaisesti;

c)  CH(h,c) tarkoittaa parasta estimaattia määristä, jotka vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on maksettava vakuutetulle henkilölle maassa c sairauskuluvakuutuksen vakuutus- tai jälleenvakuutusvelvoitteiden vuoksi ja jotka aiheutuvat terveydenhoitopalvelujen h käytöstä pandemian tapauksessa, työntekijäin tapaturmavakuutukseen liittyviä vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteita lukuun ottamatta.



5 JAKSO

Markkinariskiosio



1 alajakso

Korrelaatiokertoimet

164 artikla

1.  Markkinariskiosio koostuu kaikista seuraavista alaosioista:

a) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu korkoriskialaosio;

b) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu osakeriskialaosio;

c) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettu kiinteistöriskin alaosio;

d) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettu korkomarginaaliriskin alaosio;

e) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettu valuuttariskin alaosio;

f) direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan f alakohdassa tarkoitettu markkinariskikeskittymien alaosio.

2.  Direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu pääomavaatimus markkinariskille on yhtä kuin:

image

missä

a) summaus kattaa kaikki markkinariskiosion alaosioiden mahdolliset yhdistelmät i, j;

b) Corr(i,j) tarkoittaa markkinariskin korrelaatioparametria alaosioille i ja j;

c) SCRi ja SCRj tarkoittavat alaosioiden i ja j pääomavaatimuksia.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitettu korrelaatioparametri Corr(i,j) vastaa seuraavan korrelaatiomatriisin rivillä i ja sarakkeessa j esitettyä erää:



j

i

Korko

Osakkeet

Kiinteistöt

Korkomarginaali

Keskittymä

Valuutta

Korko

1

A

A

A

0

0,25

Osakkeet

A

1

0,75

0,75

0

0,25

Kiinteistöt

A

0,75

1

0,5

0

0,25

Korkomarginaali

A

0,75

0,5

1

0

0,25

Keskittymä

0

0

0

0

1

0

Valuutta

0,25

0,25

0,25

0,25

0

1

Parametri A on yhtä kuin 0, kun 165 artiklassa määritetty korkoriskin pääomavaatimus on kyseisen artiklan a alakohdassa mainittu pääomavaatimus. Kaikissa muissa tapauksissa parametri A on yhtä kuin 0,5.

▼M1



1 a alajakso

Vaatimukset täyttävät infrastruktuurisijoitukset

164 a artikla

Vaatimukset täyttävät infrastruktuurisijoitukset

▼M4

1.  Tätä asetusta sovellettaessa vaatimukset täyttäviin infrastruktuurisijoituksiin luetaan sijoitukset infrastruktuuriyhteisöihin, jotka täyttävät seuraavat kriteerit:

a) infrastruktuuriomaisuuden tuottamilla kassavirroilla voidaan täyttää taloudelliset velvoitteet hankeriskin kannalta olennaisessa pitkäaikaisessa stressiskenaariossa;

b) kassavirrat, joita infrastruktuuriyhteisö tuottaa luotonantajille ja pääomasijoittajille, ovat ennakoitavissa;

c) infrastruktuuriomaisuuteen ja infrastruktuuriyhteisöön sovelletaan sääntely- tai sopimuskehystä, joka tarjoaa luotonantajille ja pääomasijoittajille kattavan suojan, mukaan lukien seuraavat:

a) sopimuskehykseen on sisällytettävä määräykset, joilla suojataan tehokkaasti luotonantajia ja pääomasijoittajia tappioilta, jotka aiheutuvat siitä, että osapuoli, joka sitoutuu hankkimaan infrastruktuuriyhteisön tarjoamat tavarat tai palvelut, päättää hankkeen, paitsi jos jompikumpi seuraavista ehdoista täyttyy:

i) infrastruktuuriyhteisö saa tulonsa useiden käyttäjien maksamista maksuista; tai

ii) tuloihin sovelletaan tuottoprosentin sääntelyä;

b) infrastruktuuriyhteisö on varautunut riittävien varalla olevien varojen tai muiden rahoitusjärjestelyjen avulla kattamaan hankkeen vararahoitus- ja käyttöpääomavaatimukset;

Jos sijoitukset tehdään joukkovelkakirjalainoihin tai lainoihin, sopimuskehykseen on sisällytettävä myös seuraavat:

i) luotonantajilla on sovellettavan lainsäädännön mahdollistamassa määrin vakuudet tai ne hyötyvät vakuudesta kaikkiin hankkeen toiminnan edellyttämiin omaisuuseriin ja sopimuksiin;

ii) operatiivisen nettokassavirran käyttöä pakollisten maksujen jälkeen hankkeesta muihin tarkoituksiin kuin velkasitoumusten hoitoon on rajoitettu;

iii) toimia, jotka voivat olla haitallisia luotonantajille, on rajoitettu mukaan lukien se, ettei uutta lainaa voida myöntää ilman nykyisten luotonantajien suostumusta niiden kanssa sovitussa muodossa, paitsi jos uuden lainan myöntäminen sallitaan nykyistä lainaa koskevissa asiakirjoissa;

Sen estämättä, mitä toisen alakohdan i alakohdassa säädetään, joukkovelkakirjalainoihin tai lainoihin tehdyissä sijoituksissa voidaan käyttää muita suojausmekanismeja, jos yritykset pystyvät osoittamaan, että luotonantajien ei tarvitse saada vakuuksia kaikkiin omaisuuseriin ja sopimuksiin voidakseen tehokkaasti suojata tai kattaa suurimman osan sijoitustaan. Tällöin muihin vakuusmekanismeihin on sisällyttävä vähintään yksi seuraavista:

i) osakkeiden panttaaminen;

ii) väliintulo-oikeus;

iii) pankkitilien panttioikeus;

iv) määräysvalta kassavirtoihin;

v) sopimusten siirtämistä koskevat määräykset;

d) jos sijoitukset tehdään joukkovelkakirjalainoihin tai lainoihin, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys pystyy osoittamaan valvojalle, että se kykenee pitämään sijoituksen erääntymispäivään saakka;

e) jos sijoitukset tehdään joukkovelkakirjalainoihin tai lainoihin, joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, sijoitusinstrumentti ja muut etuoikeudeltaan samat instrumentit ovat etuoikeudeltaan parempia kuin kaikki muut vaateet paitsi lakisääteiset vaateet ja likviditeettisopimuksen tarjoajien, omaisuuden hoitajien ja johdannaissopimusten vastapuolten vaateet;

f) jos sijoitukset tehdään osakkeisiin tai joukkovelkakirjalainoihin tai lainoihin, joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, seuraavat kriteerit täyttyvät:

i) infrastruktuuriomaisuus ja infrastruktuuriyhteisö sijaitsevat ETA:n tai OECD:n jäsenmaissa;

ii) jos infrastruktuurihanke on rakennusvaiheessa, pääomasijoittajan on täytettävä seuraavat kriteerit, tai jos pääomasijoittajia on useampi kuin yksi, pääomasijoittajien ryhmän on kokonaisuudessaan täytettävä seuraavat kriteerit:

 pääomasijoittajilla on kokemusta infrastruktuurihankkeiden menestyksekkäästä valvonnasta ja asiaan liittyvää asiantuntemusta,

 pääomasijoittajilla on alhainen maksukyvyttömyysriski tai infrastruktuuriyhteisöllä on alhainen pääomasijoittajien maksukyvyttömyydestä johtuva olennaisten tappioiden riski,

 pääomasijoittajilla on kannustimia suojella sijoittajien etuja;

iii) jos hankkeeseen liittyy rakennusriskejä, edellytetään suojatoimenpiteitä, joilla varmistetaan hankkeen saattaminen päätökseen sovitun eritelmän, talousarvion tai valmistumispäivämäärän mukaan;

iv) jos operatiiviset riskit ovat olennaiset, niitä hallitaan asianmukaisesti;

v) infrastruktuuriyhteisö käyttää testattua teknologiaa ja suunnittelua;

vi) infrastruktuuriyhteisön pääomarakenne mahdollistaa velanhoidon;

vii) infrastruktuuriyhteisön jälleenrahoitusriski on alhainen;

viii) infrastruktuuriyhteisö käyttää johdannaisia vain riskienvähentämistarkoituksissa.

▼M1

2.  Sovellettaessa 1 kohdan b alakohtaa luotonantajille ja pääomasijoittajille tuotettuja kassavirtoja ei pidetä ennakoitavissa olevina, jolleivät kaikki tulot paitsi epäolennainen osa niistä täytä seuraavia edellytyksiä:

a) jompikumpi seuraavista kriteereistä täyttyy:

i) tulot ovat saatavuusperusteisia;

ii) tuloihin sovelletaan tuottoprosentin sääntelyä;

iii) tuloihin sovelletaan ota tai maksa -sopimusta;

iv) tuotoksen taso tai käyttö ja hinta täyttävät kukin jonkin seuraavista kriteereistä:

 se on säänneltyä,

 se on sopimuksissa määritelty,

 se on riittävän ennustettavaa, koska kysyntäriski on alhainen;

b) jos infrastruktuurihanketta hoitava yhteisö ei saa tulojaan useiden käyttäjien maksamista maksuista, osapuolen, joka sitoutuu hankkimaan infrastruktuurihanketta hoitavan yhteisön tarjoamat tavarat tai palvelut, on oltava jokin seuraavista:

i) tämän asetuksen 180 artiklan 2 kohdassa lueteltu yhteisö;

ii) direktiivin 2009/138/EY 109 a artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla hyväksytyssä asetuksessa lueteltu aluehallinto tai paikallisviranomainen;

iii) yhteisö, jolle ulkoinen luottoluokituslaitos on antanut luottoluokituksen, joka on vähintään 3;

iv) yhteisö, joka on korvattavissa ilman merkittävää muutosta tulojen tasossa ja ajoituksessa.

▼M4

164 b artikla

Infrastruktuuriyrityksiin tehtävät vaatimukset täyttävät sijoitukset

Tätä asetusta sovellettaessa infrastruktuuriyrityksiin tehtäviin vaatimukset täyttäviin sijoituksiin luetaan sijoitukset infrastruktuuriyhteisöihin, jotka täyttävät seuraavat kriteerit:

1) infrastruktuuriyhteisö saa suurimman osan tuloistaan ETA:n tai OECD:n jäsenmaassa sijaitsevan infrastruktuuriomaisuuden omistamisesta, rahoittamisesta, kehittämisestä tai operoimisesta;

2) infrastruktuuriomaisuuden tuottamat tulot täyttävät yhden 164 a artiklan 2 kohdan a alakohdan kriteereistä;

3) jos infrastruktuuriyhteisö ei saa tulojaan useiden käyttäjien maksamista maksuista, osapuolen, joka sitoutuu hankkimaan infrastruktuuriyhteisön tarjoamat tavarat tai palvelut, on oltava jokin 164 a artiklan 2 kohdan b alakohdassa luetelluista yhteisöistä;

4) tulot on hajautettava toiminnan, sijainnin tai maksajien mukaan, paitsi jos tuloihin sovelletaan 164 a artiklan 1 kohdan c alakohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti tuottoprosentin sääntelyä, ota tai maksa -sopimusta tai tulot ovat saatavuusperusteisia;

5) jos sijoitukset tehdään joukkovelkakirjalainoihin tai lainoihin, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys pystyy osoittamaan valvojalle, että se kykenee pitämään sijoituksen erääntymispäivään saakka;

6) jos infrastruktuuriyhteisölle ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta:

a) olennaisten taloudellisten suhdelukujen analyysin perusteella tehtyjen varovaisten oletusten mukaan infrastruktuuriyhteisön pääomarakenne mahdollistaa velanhoidon;

b) infrastruktuuriyhteisö on ollut toiminnassa vähintään kolmen vuoden ajan tai jos yritys on ostettu, se on ollut toiminnassa vähintään kolmen vuoden ajan;

7) jos infrastruktuuriyhteisölle on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, tämän luottoluokituksen on oltava luokkien 0 ja 3 välillä.

▼B



2 alajakso

Korkoriskin alaosio

165 artikla

Yleiset säännökset

1.  Direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun korkoriskin pääomavaatimus on seuraavista luvuista suurempi:

a) pääomavaatimusten summa, kussakin valuutassa, korkokäyrien nousuun liittyvälle riskille tämän asetuksen 166 artiklan mukaisesti;

b) pääomavaatimusten summa, kussakin valuutassa, korkokäyrien laskuun liittyvälle riskille tämän asetuksen 167 artiklan mukaisesti.

2.  Kun 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista pääomavaatimuksista suurempi sekä suurempi vastaavista 206 artiklan 2 kohdan mukaisesti lasketuista pääomavaatimuksista eivät perustu samaan skenaarioon, korkoriskin pääomavaatimus on 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettu pääomavaatimus, jossa perusteena oleva skenaario johtaa suurimpaan vastaavaan 206 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettuun pääomavaatimukseen.

166 artikla

Korkokäyrien nousu

1.  Jonkin valuutan korkokäyrien nousuriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi kyseistä valuuttaa koskevasta välittömästä riskittömien peruskorkojen noususta eri maturiteeteilla seuraavan taulukon mukaisesti:



Maturiteetti

(vuosina)

Nousu

1

70 %

2

70 %

3

64 %

4

59 %

5

55 %

6

52 %

7

49 %

8

47 %

9

44 %

10

42 %

11

39 %

12

37 %

13

35 %

14

34 %

15

33 %

16

31 %

17

30 %

18

29 %

19

27 %

20

26 %

90

20 %

Nousun arvo niiden maturiteettien osalta, joita ei mainita edellä olevassa taulukossa, interpoloidaan lineaarisesti. Alle vuoden maturiteettien osalta nousu on 70 %. Yli 90 vuoden maturiteettien osalta nousu on 20 %.

2.  Kaikissa tapauksissa nousu riskittömissä minkä tahansa maturiteetin peruskoroissa on vähintään yksi prosenttiyksikkö.

3.  Riskittömien peruskorkojen korkokäyrissä tapahtuvan nousun vaikutus direktiivin 2009/138/EY 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin, rahoitus- ja luottolaitoksiin oleviin omistusyhteyksiin huomioidaan ainoastaan niiden omistusyhteyksien arvossa, joita ei vähennetä omasta varallisuudesta tämän asetuksen 68 artiklan nojalla. Omasta varallisuudesta vähennettävä osa otetaan huomioon vain siinä määrin kuin sen vaikutus lisää omaa perusvarallisuutta.

167 artikla

Korkokäyrien lasku

1.  Jonkin valuutan korkokäyrien laskuriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi kyseistä valuuttaa koskevasta välittömästä riskittömien peruskorkojen laskusta eri maturiteeteilla seuraavan taulukon mukaisesti:



Maturiteetti

(vuosina)

Lasku

1

75 %

2

65 %

3

56 %

4

50 %

5

46 %

6

42 %

7

39 %

8

36 %

9

33 %

10

31 %

11

30 %

12

29 %

13

28 %

14

28 %

15

27 %

16

28 %

17

28 %

18

28 %

19

29 %

20

29 %

90

20 %

Laskun arvo niiden maturiteettien osalta, joita ei mainita edellä olevassa taulukossa, interpoloidaan lineaarisesti. Alle vuoden maturiteettien osalta lasku on 75 %. Yli 90 vuoden maturiteettien osalta lasku on 20 %.

2.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, lasku negatiivisten riskittömien peruskorkojen osalta on nolla.

3.  Riskittömien peruskorkojen korkokäyrissä tapahtuvan laskun vaikutus direktiivin 2009/138/EY 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, rahoitus- ja luottolaitoksiin olevien omistusyhteyksien arvoon huomioidaan ainoastaan niiden omistusyhteysyritysten arvossa, joita ei vähennetä omasta varallisuudesta tämän asetuksen 68 artiklan nojalla. Omasta varallisuudesta vähennettävä osa otetaan huomioon vain siinä määrin kuin sen vaikutus lisää omaa perusvarallisuutta.



3 alajakso

alaosio

168 artikla

Yleiset säännökset

▼M4

1.  Direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuun osakeriskin alaosioon sisältyy riskialaosio tyypin 1 osakkeille, riskialaosio tyypin 2 osakkeille, riskialaosio vaatimukset täyttäville infrastruktuuriosakkeille ja riskialaosio vaatimukset täyttäville infrastruktuuriyritysten osakkeille.

▼M1

2.  Tyypin 1 osakkeisiin lukeutuvat osakkeet, jotka on listattu säännellyillä markkinoilla maissa, jotka ovat Euroopan talousalueen (ETA) tai Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) jäsenmaita, tai joilla käydään kauppaa direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 22 alakohdassa tarkoitetuissa monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä, joiden sääntömääräinen kotipaikka tai päätoimipaikka on EU:n jäsenvaltiossa.

3.  Tyypin 2 osakkeisiin lukeutuvat muut kuin 2 kohdassa tarkoitetut osakkeet sekä hyödykkeet ja muut vaihtoehtoiset sijoitukset. Niihin kuuluvat myös kaikki omaisuuserät, jotka eivät kuulu korkoriskin alaosioon, kiinteistöriskin alaosioon tai korkomarginaaliriskin alaosioon, mukaan luettuina 84 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut omaisuuserät ja välilliset altistumat, joiden osalta läpikatsomisperiaate ei ole mahdollinen ja joiden osalta vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei käytä hyväkseen 84 artiklan 3 kohdan säännöksiä.

▼M1

3 a.  Vaatimukset täyttäviin infrastruktuuriosakkeisiin luetaan infrastruktuurihanketta hoitaviin yhteisöihin tehdyt osakesijoitukset, jotka täyttävät 164 a artiklassa vahvistetut kriteerit.

▼M4

3 b.  Vaatimukset täyttäviin infrastruktuuriyritysten osakkeisiin luetaan infrastruktuuriyhteisöihin tehdyt osakesijoitukset, jotka täyttävät 164 b artiklassa vahvistetut kriteerit.

▼M4

4.  Osakeriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

▼C1

image

▼M4

jossa

a)  SCRequ1 tarkoittaa tyypin 1 osakkeiden pääomavaatimusta;

b)  SCRequ2 tarkoittaa tyypin 2 osakkeiden pääomavaatimusta;

c)  SCRquinf tarkoittaa vaatimukset täyttävien infrastruktuuriosakkeiden pääomavaatimusta;

d)  SCRquinfc tarkoittaa vaatimukset täyttävien infrastruktuuriyritysten osakkeiden pääomavaatimusta.

▼B

5.  Tämän asetuksen 169 ja 170 artiklassa tarkoitettujen välittömien arvonalentumisten vaikutus direktiivin 2009/138/EY 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin, rahoitus- ja luottolaitoksiin oleviin omistusyhteyksiin huomioidaan ainoastaan niiden omistusyhteyksien arvossa, joita ei vähennetä omasta varallisuudesta tämän asetuksen 68 artiklan nojalla.

6.  Seuraavat osakkeet katsotaan joka tapauksessa tyypin 1 osakkeiksi:

▼M4

a) osakkeet – paitsi vaatimukset täyttävät infrastruktuuriosakkeet tai vaatimukset täyttävät infrastruktuuriyritysten osakkeet – yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 346/2013 ( 9 ) 3 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja vaatimukset täyttäviä yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja, kun tämän asetuksen 84 artiklassa säädetty läpikatsomisperiaate on mahdollinen kaikille yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä oleville altistumille, tai kyseisten rahastojen osuudet tai osakkeet, kun läpikatsomisperiaate ei ole mahdollinen kaikille yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä oleville altistumille;

b) osakkeet – paitsi vaatimukset täyttävät infrastruktuuriosakkeet tai täyttävät osakkeet infrastruktuuriyritysten vaatimukset – yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 345/2013 ( 10 ) 3 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja vaatimukset täyttäviä riskipääomarahastoja, kun tämän asetuksen 84 artiklassa säädetty läpikatsomisperiaate on mahdollinen kaikille yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä oleville altistumille, tai kyseisten rahastojen osuudet tai osakkeet, kun läpikatsomisperiaate ei ole mahdollinen kaikille yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä oleville altistumille;

▼B

c) kun on kyse suljetuista ja vivuttamattomista vaihtoehtoisista sijoitusrahastoista, jotka ovat sijoittautuneet unioniin tai, jos kyseiset sijoitusrahastot eivät ole sijoittautuneet unioniin, joita markkinoidaan unionissa direktiivin 2011/61/EU 35 tai 40 artiklan mukaisesti:

▼M4

i) osakkeet – paitsi vaatimukset täyttävät infrastruktuuriosakkeet tai vaatimukset täyttävät infrastruktuuriyritysten osakkeet – näissä rahastoissa, kun tämän asetuksen 84 artiklassa säädetty läpikatsomisperiaate on mahdollinen kaikille vaihtoehtoisessa sijoitusrahastossa oleville altistumille;

▼B

ii) osuudet tai osakkeet rahastoissa, kun läpikatsomisperiaate ei ole mahdollinen kaikille vaihtoehtoisessa sijoitusrahastossa oleville altistumille;

▼M4

d) osakkeet – paitsi vaatimukset täyttävät infrastruktuuriosakkeet tai vaatimukset täyttävät infrastruktuuriyritysten osakkeet – yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä, jotka ovat asetuksen (EU) 2015/760 nojalla hyväksyttyjä eurooppalaisia pitkäaikaissijoitusrahastoja, kun tämän asetuksen 84 artiklassa säädetty läpikatsomisperiaate on mahdollinen kaikille yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä oleville altistumille, tai kyseisten rahastojen osuudet tai osakkeet, kun läpikatsomisperiaate ei ole mahdollinen kaikille yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä oleville altistumille.

▼B

169 artikla

Standardiosakeriskin alaosio

1.  Tämän asetuksen 168 artiklassa tarkoitettujen tyypin 1 osakkeiden pääomavaatimus vastaa omassa perusvarallisuudessa tappiota, joka aiheutuisi seuraavista välittömistä arvonalentumisista:

a) välitön arvonalentuminen, joka on 22 % tyypin 1 osakesijoitusten arvosta direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä, kun nämä sijoitukset ovat luonteeltaan strategisia;

b) välitön arvonalentuminen, joka on 39 % lisättynä tämän asetuksen 172 artiklassa tarkoitetulla symmetrisellä mukautuksella, muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen tyypin 1 osakkeiden arvosta.

2.  Tämän asetuksen 168 artiklassa tarkoitettujen tyypin 2 osakkeiden pääomavaatimus vastaa omassa perusvarallisuudessa tappiota, joka aiheutuisi seuraavista välittömistä arvonalentumisista:

a) välitön arvonalentuminen, joka on 22 % tyypin 2 osakesijoitusten arvosta 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä, kun sijoitukset ovat luonteeltaan strategisia;

b) välitön arvonalentuminen, joka on 49 % lisättynä 172 artiklassa tarkoitetulla symmetrisellä mukautuksella, muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen tyypin 2 osakkeiden arvosta.

▼M1

3.  Tämän asetuksen 168 artiklassa tarkoitettujen vaatimukset täyttävien infrastruktuuriosakkeiden pääomavaatimus vastaa omassa perusvarallisuudessa tappiota, joka aiheutuisi seuraavista välittömistä arvonalentumisista:

a) välitön arvonalentuminen, joka on 22 % vaatimukset täyttävien infrastruktuuriosakesijoitusten arvosta direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä, kun sijoitukset ovat luonteeltaan strategisia;

b) välitön arvonalentuminen, joka on 30 % lisättynä 77 %:lla tämän asetuksen 172 artiklassa tarkoitetusta symmetrisestä mukautuksesta, muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen vaatimukset täyttävien infrastruktuuriosakkeiden arvosta.

▼M4

4.  Tämän asetuksen 168 artiklassa tarkoitettujen vaatimukset täyttävien infrastruktuuriyritysten osakkeiden pääomavaatimus vastaa omassa perusvarallisuudessa tappiota, joka aiheutuisi seuraavista välittömistä arvonalentumisista:

a) välitön arvonalentuminen, joka on 22 prosenttia infrastruktuuriyrityksiin tehtyjen vaatimukset täyttävien osakesijoitusten arvosta direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä, kun sijoitukset ovat luonteeltaan strategisia;

b) välitön arvonalentuminen, joka on 36 prosenttia lisättynä 92 prosentilla tämän asetuksen 172 artiklassa tarkoitetusta symmetrisestä mukautuksesta, muiden kuin a alakohdassa tarkoitettujen vaatimukset täyttävien infrastruktuuriyritysten osakkeiden arvosta.

▼B

170 artikla

Duraatioon perustuvan osakeriskin alaosio

1.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on saanut valvontaviranomaisen hyväksynnän soveltaa direktiivin 2009/138/EY 304 artiklassa vahvistettuja säännöksiä, tyypin 1 osakkeiden pääomavaatimus vastaa omassa perusvarallisuudessa tappiota, joka aiheutuisi seuraavista välittömistä arvonalentumisista:

▼M1

a) välitön arvonalentuminen, joka on 22 % tyypin 1 osakkeiden arvosta, joka vastaa direktiivin 2009/138/EY 304 artiklan 1 kohdan i alakohdassa mainittua liiketoimintaa;

▼B

b) välitön arvonalentuminen, joka on 22 % tyypin 1 osakesijoitusten arvosta direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä, kun sijoitukset ovat luonteeltaan strategisia;

c) välitön arvonalentuminen, joka on 39 % lisättynä tämän asetuksen 172 artiklassa tarkoitetulla symmetrisellä mukautuksella, muiden kuin a tai b alakohdassa tarkoitettujen tyypin 1 osakkeiden arvosta.

2.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on saanut valvontaviranomaisen hyväksynnän soveltaa direktiivin 2009/138/EY 304 artiklassa vahvistettuja säännöksiä, tyypin 2 osakkeiden pääomavaatimus vastaa omassa perusvarallisuudessa tappiota, joka aiheutuisi välittömästä arvonalentumisesta, joka on

▼M1

a) 22 % tyypin 2 osakkeiden arvosta, joka vastaa direktiivin 2009/138/EY 304 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettua liiketoimintaa;

▼B

b) 22 % tyypin 2 osakesijoitusten arvosta direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä, kun sijoitukset ovat luonteeltaan strategisia;

c) 49 %, lisättynä tämän asetuksen 172 artiklassa tarkoitetulla symmetrisellä mukautuksella, muiden kuin a tai b alakohdassa mainittujen tyypin 2 osakkeiden arvosta.

▼M1

3.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on saanut valvontaviranomaisen hyväksynnän soveltaa direktiivin 2009/138/EY 304 artiklassa vahvistettuja säännöksiä, vaatimukset täyttävien infrastruktuuriosakkeiden pääomavaatimus vastaa omassa perusvarallisuudessa tappiota, joka aiheutuisi välittömästä arvonalentumisesta, joka on

a) 22 % vaatimukset täyttävien infrastruktuuriosakkeiden arvosta, joka vastaa direktiivin 2009/138/EY 304 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettua liiketoimintaa;

b) 22 % vaatimukset täyttävien infrastruktuuriosakesijoitusten arvosta direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä, kun sijoitukset ovat luonteeltaan strategisia;

c) 30 % lisättynä 77 %:lla tämän asetuksen 172 artiklassa tarkoitetusta symmetrisestä mukautuksesta, muiden kuin a tai b alakohdassa tarkoitettujen vaatimukset täyttävien infrastruktuuriosakkeiden arvosta.

▼M4

4.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on saanut valvontaviranomaisen hyväksynnän soveltaa direktiivin 2009/138/EY 304 artiklassa vahvistettuja säännöksiä, vaatimukset täyttävien infrastruktuuriyritysten osakkeiden pääomavaatimus vastaa omassa perusvarallisuudessa tappiota, joka aiheutuisi välittömästä arvonalentumisesta, joka on

a) 22 prosenttia vaatimukset täyttävien infrastruktuuriyritysten osakkeiden arvosta, joka vastaa direktiivin 2009/138/EY 304 artiklan 1 kohdan b alakohdassa i alakohdassa tarkoitettua liiketoimintaa;

b) 22 prosenttia infrastruktuuriyrityksiin tehtävien vaatimukset täyttävien osakesijoitusten arvosta direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetuissa sidosyrityksissä, kun sijoitukset ovat luonteeltaan strategisia;

c) 36 prosenttia lisättynä 92 prosentilla tämän asetuksen 172 artiklassa tarkoitetusta symmetrisestä mukautuksesta, muiden kuin a tai b alakohdassa tarkoitettujen vaatimukset täyttävien infrastruktuuriyritysten osakkeiden arvosta.

▼B

171 artikla

Strategiset osakesijoitukset

▼M4

Sovellettaessa 169 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, 2 kohdan a alakohtaa, 3 kohdan a alakohtaa ja 4 kohdan a alakohtaa sekä 170 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, 2 kohdan b alakohtaa, 3 kohdan b alakohtaa ja 4 kohdan b alakohtaa luonteeltaan strategisilla osakesijoituksilla tarkoitetaan osakesijoituksia, joiden osalta osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys kykenee osoittamaan, että

▼B

a) osakesijoituksen arvossa on todennäköisesti olennaisesti vähemmän vaihtelua seuraavien 12 kuukauden kuluessa kuin muiden osakkeiden arvossa samalla ajanjaksolla, mikä johtuu sekä sijoituksen luonteesta että osakasyrityksen sidosyrityksessä käyttämästä vaikutusvallasta;

b) sijoituksen luonne on kaikki asiaankuuluvat tekijät huomioon otettuna strateginen, mukaan luettuina seuraavat tekijät:

i) omistusyhteysyrityksen pitkäaikaiseen omistukseen tähtäävä selkeä ja määräävä strategia;

ii) a alakohdassa tarkoitetun strategian johdonmukaisuus yrityksen toimintaa ohjaavien tai rajaavien toimintaperiaatteiden kanssa;

iii) osakasyrityksen kyky jatkaa omistusyhteyttään sidosyrityksessä;

iv) pysyvän yhteyden olemassaolo;

v) kun osakasyrityksenä oleva vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on osa ryhmää, strategian johdonmukaisuus ryhmän toimintaa ohjaavien tai rajaavien toimintaperiaatteiden kanssa.

172 artikla

Osakepääomavaatimuksen symmetrinen mukautus

1.  Direktiivin 2009/138/EY 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun osakeindeksin on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:

a) osakeindeksi mittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hallussa tyypillisesti olevia osakkeita edustavan hajautetun osakesalkun markkinahintaa;

b) osakeindeksin taso on julkisesti saatavilla;

c) osakeindeksin julkistettujen tasojen tiheys on riittävä indeksin nykytason määrittämiseen ja sen keskimääräisen tason määrittämiseen viimeisten 36 kuukauden ajalta.

2.  Jollei 4 kohdasta muuta johdu, symmetrisen mukautuksen on oltava yhtä kuin:

image

missä

a)  CI tarkoittaa osakeindeksin nykytasoa;

b) AI tarkoittaa osakeindeksin päivittäisten tasojen painotettua keskiarvoa viimeisen 36 kuukauden ajalta.

3.  Osakeindeksin päivittäisten tasojen painotetun keskiarvon laskemiseksi kaikkien päivittäisten tasojen painotusten on oltava yhtäläisiä. Keskiarvoon ei saa sisällyttää viimeisten 36 kuukauden ajalta päiviä, joiden osalta indeksiä ei ole määritetty.

4.  Symmetrinen mukautus ei saa olla alle – 10 % tai yli 10 %.

▼M1

173 artikla

Vaatimukset siirtymätoimenpiteen käytölle standardiosakeriskissä

1.  Direktiivin 2009/138/EY 308 b artiklan 13 kohdassa säädettyä, standardiosakeriskiä koskevaa siirtymätoimenpidettä sovelletaan ainoastaan osakkeisiin, jotka on ostettu 1 päivänä tammikuuta 2016 tai sitä ennen ja joihin ei sovelleta duraatiopohjaista osakeriskiä kyseisen direktiivin 304 artiklan nojalla.

2.  Jos osakkeet ovat yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä tai muina rahastomuotoisina sijoituksina ja jos läpikatsomisperiaate ei ole mahdollinen, direktiivin 2009/138/EY 308 b artiklan 13 kohdassa vahvistettua siirtymätoimenpidettä sovelletaan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä tai rahastomuotoisena sijoituksena pidettävien osakkeiden osuuteen kohde-etuutena olevilla omaisuuserillä 1 päivänä tammikuuta 2016 olevan tavoitejakauman mukaisesti edellyttäen, että yrityksellä on käytettävissään tavoitejakauma. Sitä osakkeiden osuutta, johon siirtymätoimenpidettä sovelletaan, alennetaan vuosittain suhteessa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen tai rahastomuotoisen sijoituksen pääoman kiertonopeuteen. Jos yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavassa yrityksessä tai rahastomuotoisena sijoituksena pidettävien osakesijoitusten tavoitejakauma kasvaa, se osakkeiden osuus, johon siirtymätoimenpidettä sovelletaan, ei kasva.

▼B



4 alajakso

Kiinteistöriskin alaosio

174 artikla

Direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun kiinteistöriskin pääomavaatimus vastaa oman perusvarallisuuden tappiota, joka johtuisi kiinteän omaisuuden arvon välittömästä 25 %:n suuruisesta alentumisesta.



5 alajakso

Korkomarginaaliriskin alaosio

175 artikla

Korkomarginaaliriskin alaosion soveltamisala

Direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun korkomarginaaliriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a)  SCRbonds tarkoittaa joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta;

b)  SCRsecuritisation tarkoittaa pääomavaatimusta arvopaperistamispositioden korkomarginaaliriskille;

c)  SCRcd tarkoittaa luottojohdannaisten korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta;

176 artikla

Joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriski

1.  Joukkovelkakirjalainojen ja lainojen korkomarginaaliriskin pääomavaatimus SCRbonds on yhtä suuri kuin oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi välittömästä riskikertoimen stressi suhteellisesta laskusta kunkin joukkovelkakirjalainan tai lainan i arvossa, lukuun ottamatta kiinnelainoja, jotka täyttävät 191 artiklassa asetetut vaatimukset, mutta mukaan luettuina muut talletukset kuin 189 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut pankkisaamiset.

2.  Riskikerroin stressi riippuu joukkovelkakirjalainan tai lainan i vuosina ilmaistusta modifioidusta duraatiosta (duri ). Tämä duri ei ole koskaan vähemmän kuin 1. Vaihtuvakorkoisten joukkovelkakirjalainojen tai lainojen osalta duri vastaa saman maturiteetin kiinteäkorkoisen joukkovelkakirjalainan tai lainan modifioitua duraatiota ja korkomaksujen kanssa termiinikorkoa.

▼M1

3.  Joukkovelkakirjalainoille tai lainoille, joille on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, annetaan riskikerroin stressi joukkovelkakirjalainan tai lainan i luottoluokan ja modifioidun duraation duri mukaan seuraavaa taulukkoa noudattaen:



Luottoluokka

0

1

2

3

4

5 ja 6

Duraatio

(dur i)

stressi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

Enintään 5

bi · duri

0,9 %

1,1 %

1,4 %

2,5 %

4,5 %

7,5 %

Enemmän kuin 5 ja enintään 10

ai + bi · (duri – 5)

4,5 %

0,5 %

5,5 %

0,6 %

7,0 %

0,7 %

12,5 %

1,5 %

22,5 %

2,5 %

37,5 %

4,2 %

Enemmän kuin 10 ja enintään 15

ai + bi · (duri – 10)

7,0 %

0,5 %

8,5 %

0,5 %

10,5 %

0,5 %

20,0 %

1,0 %

35,0 %

1,8 %

58,5 %

0,5 %

Enemmän kuin 15 ja enintään 20

ai + bi · (duri – 15)

9,5 %

0,5 %

11 %

0,5 %

13,0 %

0,5 %

25,0 %

1,0 %

44,0 %

0,5 %

61,0 %

0,5 %

Enemmän kuin 20

min[ai + bi · (duri – 20);1]

12,0 %

0,5 %

13,5 %

0,5 %

15,5 %

0,5 %

30,0 %

0,5 %

46,6 %

0,5 %

63,5 %

0,5 %

4.  Joukkovelkakirjalainoille ja lainoille, joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta ja joille velalliset eivät ole asettaneet vakuuksia, jotka täyttäisivät 214 artiklassa asetetut kriteerit, annetaan riskikerroin stressi joukkovelkakirjalainan tai lainan i duraation duri mukaan seuraavaa taulukkoa noudattaen:



Duraatio (dur i)

stressi

Enintään 5

3 % · duri

Enemmän kuin 5 ja enintään 10

15 % + 1,7 % · (duri – 5)

Enemmän kuin 10 ja enintään 20

23,5 % + 1,2 % · (duri – 10)

Enemmän kuin 20

min(35,5 % + 0,5 % · (duri – 20);1)

▼B

5.  Joukkovelkakirjalainoille ja lainoille, joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta ja joille velalliset ovat asettaneet vakuuksia, jotka täyttävät 214 artiklassa asetetut kriteerit, annetaan riskikerroin stressi seuraavasti:

a) kun vakuuden riskimukautettu arvo on suurempi tai yhtä kuin joukkovelkakirjalainan tai lainan i arvo, stressi vastaa puolta riskikertoimesta, joka määritettäisiin 4 kohdan mukaisesti;

b) kun vakuuden riskimukautettu arvo on pienempi kuin joukkovelkakirjalainan tai lainan i arvo ja kun 4 kohdan mukaisesti määritetty riskikerroin johtaisi joukkovelkakirjalainan tai lainan i arvoon, joka olisi vakuuden riskimukautettua arvoa pienempi, stressi vastaa seuraavien keskiarvoa:

i) 4 kohdan mukaisesti määritetty riskikerroin;

ii) joukkovelkakirjalainan tai lainan i arvon ja vakuuden riskimukautetun arvon välinen erotus jaettuna joukkovelkakirjalainan tai lainan i arvolla;

c) kun vakuuden riskimukautettu arvo on pienempi kuin joukkovelkakirjalainan tai lainan i arvo ja kun 4 kohdan mukaisesti määritetty riskikerroin johtaisi joukkovelkakirjalainan tai lainan i arvoon, joka olisi suurempi tai yhtä suuri kuin vakuuden riskimukautettua arvo, stressi määritetään 4 kohdan mukaisesti.

Vakuuden riskimukautettu arvo lasketaan 112, 197 ja 198 artiklan mukaisesti.

6.  Direktiivin 2009/138/EY 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin, rahoitus- ja luottolaitoksiin olevien omistusyhteyksien välittömän arvonalentumisen vaikutus huomioidaan ainoastaan niiden omistusyhteyksien arvossa, joita ei vähennetä omasta varallisuudesta tämän asetuksen 68 artiklan nojalla.

▼M5 —————

▼M5

178 artikla

Arvopaperistamispositioiden korkomarginaaliriski: pääomavaatimuksen laskenta

1.  Arvopaperistamispositioiden korkomarginaaliriskin pääomavaatimus SCRsecuritisation vastaa oman perusvarallisuuden tappiota, joka aiheutuisi välittömästä suhteellisesta laskusta stressi -riskikertoimessa kunkin arvopaperistamisposition i arvossa.

2.  Riskikerroin stressi riippuu vuosina ilmaistusta modifioidusta duraatiosta (duri ). Tämä duri ei saa olla vähempää kuin 1 vuosi.

3.  YLS-arvopaperistamisten parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluville positioille, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 243 artiklan vaatimukset ja joille on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, annetaan riskikerroin stressi arvopaperistamisposition i luottoluokan ja modifioidun duraation mukaan seuraavaa taulukkoa noudattaen:



Luottoluokka

0

1

2

3

4

5 ja 6

Duraatio

stress i

ai

bi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

(duri )

Enintään 5

bi · duri

1,0 %

1,2 %

1,6 %

2,8 %

5,6 %

9,4 %

Enemmän kuin 5 ja enintään 10

ai + bi · (duri – 5)

5,0 %

0,6 %

6,0 %

0,7 %

8,0 %

0,8 %

14,0 %

1,7 %

28,0 %

3,1 %

47,0 %

5,3 %

Enemmän kuin 10 ja enintään 15

ai + bi · (duri – 10)

8,0 %

0,6 %

9,5 %

0,5 %

12,0 %

0,6 %

22,5 %

1,1 %

43,5 %

2,2 %

73,5 %

0,6 %

Enemmän kuin 15 ja enintään 20

ai + bi · (duri – 15)

11,0 %

0,6 %

12,0 %

0,5 %

15,0 %

0,6 %

28,0 %

1,1 %

54,5 %

0,6 %

76,5 %

0,6 %

Enemmän kuin 20

min[ai + bi · (duri – 20);1]

14,0 %

0,6 %

14,5 %

0,5 %

18,0 %

0,6 %

33,5 %

0,6 %

57,5 %

0,6 %

79,5 %

0,6 %

4.  YLS-arvopaperistamisten parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuulumattomille positioille, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 243 artiklan vaatimukset ja joille on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, annetaan riskikerroin stressi arvopaperistamisposition i luottoluokan ja modifioidun duraation mukaan seuraavaa taulukkoa noudattaen:



Luottoluokka

0

1

2

3

4

5 ja 6

Duraatio

stress i

ai

bi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

(duri )

Enintään 5

min[bi · duri ;1]

2,8 %

3,4 %

4,6 %

7,9 %

15,8 %

26,7 %

Enemmän kuin 5 ja enintään 10

min[ai + bi · (duri – 5);1]

14,0 %

1,6 %

17,0 %

1,9 %

23,0 %

2,3 %

39,5 %

4,7 %

79,0 %

8,8 %

100,0 %

0,0 %

Enemmän kuin 10 ja enintään 15

ai + bi · (duri – 10)

22,0 %

1,6 %

26,5 %

1,5 %

34,5 %

1,6 %

63,0 %

3,2 %

100,0 %

0,0 %

100,0 %

0,0 %

Enemmän kuin 15 ja enintään 20

ai + bi · (duri – 15)

30,0 %

1,6 %

34,0 %

1,5 %

42,5 %

1,6 %

79,0 %

3,2 %

100,0 %

0,0 %

100,0 %

0,0 %

Enemmän kuin 20

min[ai + bi · (duri – 20);1]

38,0 %

1,6 %

41,5 %

1,5 %

50,5 %

1,6 %

95,0 %

1,6 %

100,0 %

0,0 %

100,0 %

0,0 %

5.  YLS-arvopaperistamisten parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuuluville positioille, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 243 artiklassa säädetyt kriteerit ja joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, annetaan riskikerroin stressi arvopaperistamisposition i modifioidun duraation mukaan seuraavaa taulukkoa noudattaen:



Duraatio

stress i

ai

bi

(duri )

Enintään 5

bi · duri

4,6 %

Enemmän kuin 5 ja enintään 10

ai + bi · (duri – 5)

23 %

2,5 %

Enemmän kuin 10 ja enintään 15

ai + bi · (duri – 10)

35,5 %

1,8 %

Enemmän kuin 15 ja enintään 20

ai + bi · (duri – 15)

44,5 %

0,5 %

Enemmän kuin 20

min[ai + bi · (duri – 20);1]

47 %

0,5 %

6.  YLS-arvopaperistamisten parhaimpiin etuoikeusluokkiin kuulumattomille positioille, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 243 artiklassa säädetyt kriteerit ja joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, annetaan luottoluokkaa 5 vastaava riskikerroin stressi altistuman modifioidun duraation mukaan 3 kohdassa olevaa taulukkoa noudattaen:

7.  Uudelleenarvopaperistamispositioille, joille on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, annetaan riskikerroin stressi seuraavan kaavan mukaisesti:

stressi = min(bi · duri ;1)

missä bi kohdistetaan uudelleenarvopaperistamisposition i luottoluokan mukaan seuraavaa taulukkoa noudattaen:



Luottoluokka

0

1

2

3

4

5

6

bi

33 %

40 %

51 %

91 %

100 %

100 %

100 %

8.  Arvopaperistamispositioille, jotka eivät kuulu 3–7 kohdan soveltamisalaan ja joille on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, annetaan riskikerroin stressi seuraavan kaavan mukaisesti:

stressi = min(bi · duri ;1)

missä bi kohdistetaan arvopaperistamisposition i luottoluokan mukaan seuraavaa taulukkoa noudattaen:



Luottoluokka

0

1

2

3

4

5

6

bi

12,5 %

13,4 %

16,6 %

19,7 %

82 %

100 %

100 %

9.  Jos arvopaperistamispositiot eivät kuulu 3–8 kohdan soveltamisalaan, niiden riskikerroin stressi on 100 %.

▼M5

178 a artikla

Arvopaperistamispositioiden korkomarginaaliriski: siirtymäsäännökset

1.  Sen estämättä, mitä 178 artiklan 3 kohdassa säädetään, arvopaperistamisille, jotka lasketaan liikkeeseen ennen 1 päivää tammikuuta 2019 ja jotka kelpuutetaan tyypin 1 arvopaperistamisiksi 177 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin se on voimassa 31 päivänä joulukuuta 2018, annetaan riskikerroin stressi 178 artiklan 3 kohdan mukaisesti, vaikka kyseiset arvopaperistamiset eivät olisi YLS-arvopaperistamisia, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 243 artiklan vaatimukset.

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan vain, jos uusia kohde-etuksiin liittyviä vastuita ei ole lisätty tai korvattu 31 päivän joulukuuta 2018 jälkeen.

3.  Sen estämättä, mitä 178 artiklan 3 kohdassa säädetään, arvopaperistamisille, jotka on laskettu liikkeeseen ennen 18 päivää tammikuuta 2015 ja jotka kelpuutetaan tyypin 1 arvopaperistamisiksi 177 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin se on voimassa 31 päivänä joulukuuta 2018, annetaan riskikerroin stressi 177 ja 178 artiklan mukaisesti, sellaisina kuin ne ovat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2018.

4.  Sen estämättä, mitä 178 artiklan 3 kohdassa säädetään, arvopaperistamisille, jotka lasketaan liikkeeseen ennen 1 päivää tammikuuta 2019 ja jotka kelpuutetaan tyypin 1 arvopaperistamisiksi 177 artiklan 5 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin se on voimassa 31 päivänä joulukuuta 2018, annetaan 31 päivään joulukuuta 2025 saakka riskikerroin stressi 177 ja 178 artiklan mukaisesti, sellaisina kuin ne ovat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2018.

▼B

179 artikla

Luottojohdannaisten korkomarginaaliriski

1.   ►M1  Muiden kuin 3 kohdassa tarkoitettujen luottojohdannaisten korkomarginaaliriskin pääomavaatimus SCRcd vastaa seuraavista suurempaa pääomavaatimusta: ◄

▼M1

a) oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi luottojohdannaisten kohteena olevien instrumenttien luottomarginaalin välittömästä noususta absoluuttisina lukuina;

▼B

b) oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi luottojohdannaisten kohteena olevien instrumenttien luottomarginaalin välittömästä suhteellisesta 75 %:n laskusta.

Sovellettaessa a alakohtaa välitön nousu sellaisten luottojohdannaisten kohteena olevien instrumenttien luottomarginaalissa, joille on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, lasketaan seuraavan taulukon mukaisesti.



Luottoluokka

0

1

2

3

4

5

6

Välitön nousu marginaalissa (prosenttiyksikköinä)

1,3

1,5

2,6

4,5

8,4

16,20

16,20

2.  Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa välitön nousu sellaisten luottojohdannaisten kohteena olevien instrumenttien luottomarginaalissa, joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, on 5 prosenttiyksikköä.

3.  Korkomarginaaliriskin pääomavaatimusta ei sovelleta luottojohdannaisiin, jotka ovat osa yrityksen riskienvähentämiskäytäntöä, jos yrityksellä on hallussaan joko luottojohdannaisen kohteena olevat instrumentit tai muu altistuma, johon liittyvä kyseisen altistuman ja luottojohdannaisen kohteena olevien instrumenttien välinen perusteriski ei ole missään olosuhteissa olennainen.

4.  Kun 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista pääomavaatimuksista suurempi sekä suurempi vastaavista 206 artiklan 2 kohdan mukaisesti lasketuista pääomavaatimuksista eivät perustu samaan skenaarioon, luottojohdannaisten korkomarginaaliriskin pääomavaatimus on 1 kohdassa tarkoitettu pääomavaatimus, jossa perusteena oleva skenaario johtaa suurimpaan vastaavaan 206 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettuun pääomavaatimukseen.

180 artikla

Erityiset altistumat

1.  Direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen joukkovelkakirjalainojen (katettujen joukkovelkakirjalainojen) muodossa oleville altistumille, jotka on kohdistettu luottoluokkaan 0 tai 1, annetaan riskikerroin stressi seuraavan taulukon mukaisesti.



Luottoluokka

Duraatio (duri )

0

1

Enintään 5 vuotta

0,7 %. duri

0,9 %. duri

Enemmän kuin 5 vuotta

image

image

2.  Joukkovelkakirjalainojen ja lainojen muodossa oleville altistumille annetaan riskikertoimeksi stressi 0 %, kun ne ovat seuraaville tahoille olevia altistumia:

a) Euroopan keskuspankki;

b) jäsenvaltioiden keskuhallinnot ja keskuspankit, kun altistumat ovat kyseisen keskushallinnon tai keskuspankin kansallisen valuutan määräisiä ja sillä rahoitettuja;

c) asetuksen (EU) N:o 575/2013 117 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansainväliset kehityspankit;

d) asetuksen (EU) N:o 575/2013 118 artiklassa tarkoitetut kansainväliset organisaatiot.

Joukkovelkakirjalainojen ja lainojen muodossa oleville altistumille, jotka ovat jonkin a–d alakohdassa mainitun vastapuolen kokonaan, ehdoitta ja peruuttamattomasti takaamia, annetaan myös riskikertoimeksi stressi 0 %, jos takaus täyttää 215 artiklan vaatimukset.

3.  Muille kuin 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuille keskushallinnoille ja keskuspankeille joukkovelkakirjalainojen ja lainojen muodossa oleville altistumille, jotka ovat kyseisen keskushallinnon tai keskuspankin kansallisen valuutan määräisiä ja sillä rahoitettuja ja joille on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, annetaan riskikerroin stressi altistuman luottoluokan ja duraation mukaan seuraavaa taulukkoa noudattaen:



Luottoluokka

0 ja 1

2

3

4

5 ja 6

Duraatio

(duri )

stress i

ai

bi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

Enintään 5

image

0,0 %

1,1 %

1,4 %

2,5 %

4,5 %

Enemmän kuin 5 ja enintään 10

image

0,0 %

0,0 %

5,5 %

0,6 %

7,0 %

0,7 %

12,5 %

1,5 %

22,5 %

2,5 %

Enemmän kuin 10 ja enintään 15

image

0,0 %

0,0 %

8,4 %

0,5 %

10,5 %

0,5 %

20,0 %

1,0 %

35,0 %

1,8 %

Enemmän kuin 15 ja enintään 20

image

0,0 %

0,0 %

10,9 %

0,5 %

13,0 %

0,5 %

25,0 %

1,0 %

44,0 %

0,5 %

Enemmän kuin 20

image

0,0 %

0,0 %

13,4 %

0,5 %

15,5 %

0,5 %

30,0 %

0,5 %

46,5 %

0,5 %

4.  Sellaiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle joukkovelkakirjalainojen ja lainojen muodossa oleville altistumille, joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta mutta joka täyttää vähimmäispääomavaatimuksensa, annetaan riskikerroin stressi 176 artiklan 3 kohdassa olevasta taulukosta yrityksen vakavaraisuussuhdeluvun mukaan käyttämällä seuraavaa vakavaraisuussuhdelukujen ja luottoluokkien välistä funktiota:



Vakavaraisuussuhdeluku

196 %

175 %

122 %

95 %

75 %

75 %

Luottoluokka

1

2

3

4

5

6

Kun vakavaraisuussuhdeluku jää edellä olevassa taulukossa esitettyjen vakavaraisuussuhdelukujen väliin, riskikertoimen stressi arvo interpoloidaan lineaarisesti lähimmistä kertoimen stressi arvoista, jotka vastaavat edellä esitetyssä taulukossa olevia lähimpiä vakavaraisuussuhdelukuja. Jos vakavaraisuussuhdeluku on alle 75 %, stressi on yhtä kuin kerroin, joka vastaa luottoluokkaa 5 ja 6. Jos vakavaraisuussuhdeluku on yli 196 %, stressi on yhtä kuin kerroin, joka vastaa luottoluokkaa 1.

Sovellettaessa tätä kohtaa ’vakavaraisuussuhdeluku’ tarkoittaa vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävän oman varallisuuden ja vakavaraisuuspääomavaatimuksen välistä suhdelukua, joka lasketaan käyttämällä tuoreimpia saatavilla olevia arvoja.

5.  Sellaiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle joukkovelkakirjalainojen ja lainojen muodossa oleville altistumille, joka ei täytä vähimmäispääomavaatimustaan, annetaan riskikerroin stressi seuraavan taulukon mukaisesti:



Duraatio (duri )

Riskikerroin stressi

Enintään 5

7,5 %. duri

Enemmän kuin 5 ja enintään 10

37,50 % + 4,20 %.(duri –5)

Enemmän kuin 10 ja enintään 15

58,50 % + 0,50 %.(duri –10)

Enemmän kuin 15 ja enintään 20

61 % + 0,50 %.(duri –15)

Enemmän kuin 20

image

6.  Tämän artiklan 4 ja 5 kohtaa sovelletaan vasta siitä päivästä alkaen, jona altistumaa vastaava yritys julkistaa ensimmäisen kerran direktiivin 2009/138/EY 51 artiklassa tarkoitetun kertomuksen vakavaraisuudestaan ja taloudellisesta tilastaan. Jos altistumille on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, tämän asetuksen 176 artiklaa sovelletaan ennen kyseistä päivää; muussa tapauksessa altistumille annetaan sama riskikerroin, joka saataisiin soveltamalla tämän artiklan 4 kohtaa sellaiseen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen kohdistuviin altistumiin, jonka vakavaraisuussuhdeluku on 100 %.

7.  Sellaiselle kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle joukkovelkakirjalainojen ja lainojen muodossa oleville altistumille, jolle ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta ja joka sijaitsee maassa, jonka vakavaraisuusjärjestelyn katsotaan vastaavan järjestelyä, joka vahvistetaan direktiivissä 2009/138/EY kyseisen direktiivin 227 artiklan mukaisesti, ja joka noudattaa kyseisen kolmannen maan vakavaraisuusvaatimuksia, annetaan sama riskikerroin, joka saataisiin soveltamalla tämän artiklan 4 kohtaa sellaiseen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen kohdistuviin altistumiin, jonka vakavaraisuussuhdeluku on 100 %.

8.  Sellaisille asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 ja 26 alakohdassa tarkoitetuille luottolaitoksille ja rahoituslaitoksille joukkovelkakirjalainojen ja lainojen muodossa oleville altistumille, jotka noudattavat direktiivissä 2013/36/EU ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyjä vakavaraisuusvaatimuksia, mutta joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, annetaan sama riskikerroin, joka saataisiin soveltamalla tämän artiklan 4 kohtaa sellaiseen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen kohdistuviin altistumiin, jonka vakavaraisuussuhdeluku on 100 %.

9.  Sellaisten luottojohdannaisten korkomarginaaliriskin pääomavaatimus on nolla, joissa kohde-etuutena toimiva rahoitusinstrumentti on johonkin 2 kohdassa mainittuun altistumaan liittyvä joukkovelkakirjalaina tai laina.

▼M5

10.  Euroopan investointirahaston tai Euroopan investointipankin kokonaan, ehdoitta ja peruuttamattomasti takaamille YLS-arvopaperistamispositioille, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 243 artiklassa säädetyt kriteerit, annetaan riskikertoimeksi stressi 0 %, jos takaus täyttää 215 artiklan vaatimukset.

▼M5

10 a.  Sen estämättä, mitä 10 kohdassa säädetään, arvopaperistamisille, jotka lasketaan liikkeeseen ennen 1 päivää tammikuuta 2019 ja jotka kelpuutetaan tyypin 1 arvopaperistamisiksi 10 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin se on voimassa 31 päivänä joulukuuta 2018, annetaan riskikertoimeksi stressi 0 %, vaikka kyseiset arvopaperistamiset eivät olisi YLS-arvopaperistamisia, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 243 artiklan vaatimukset.

▼M1

11.  Joukkovelkakirjalainojen ja lainojen muodossa oleville altistumille, jotka täyttävät 12 kohdassa vahvistetut kriteerit, annetaan riskikertoimeksi stressi altistuman luottoluokan ja duraation mukaan seuraavaa taulukkoa noudattaen:



Luottoluokka

0

1

2

3

Duraatio

(dur i)

stressi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

Enintään 5

bi · duri

0,64 %

0,78 %

1,0 %

1,67 %

Enemmän kuin 5 ja enintään 10

ai + bi · (duri – 5)

3,2 %

0,36 %

3,9 %

0,43 %

5,0 %

0,5 %

8,35 %

1,0 %

Enemmän kuin 10 ja enintään 15

ai + bi · (duri – 10)

5,0 %

0,36 %

6,05 %

0,36 %

7,5 %

0,36 %

13,35 %

0,67 %

Enemmän kuin 15 ja enintään 20

ai + bi · (duri – 15)

6,8 %

0,36 %

7,85 %

0,36 %

9,3 %

0,36 %

16,7 %

0,67 %

Enemmän kuin 20

min[ai + bi · (duri – 20);1]

8,6 %

0,36 %

9,65 %

0,36 %

11,1 %

0,36 %

20,05 %

0,36 %

12.  Altistumia, joille annetaan riskikerroin 11 kohdan mukaisesti, koskevat kriteerit ovat seuraavat:

a) altistuma liittyy vaatimukset täyttävään infrastruktuurisijoitukseen, joka on 164 a artiklassa vahvistettujen kriteereiden mukainen;

b) altistuma ei ole omaisuuserä, joka täyttää seuraavat edellytykset:

 se on luokiteltu vastaavuuskorjauskantaan direktiivin 2009/138/EY 77 b artiklan 2 kohdan mukaisesti,

 se on luokiteltu luottoluokkaan 0–2;

c) altistumalle on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus;

d) altistuma on luokiteltu luottoluokkaan 0–3.

13.  Joukkovelkakirjalainojen ja lainojen muodossa oleville altistumille, jotka täyttävät 12 kohdan a ja b alakohdassa vahvistetut kriteerit mutta eivät täytä 12 kohdan c alakohdassa vahvistettuja kriteereitä, annetaan riskikertoimeksi stressi , joka vastaa luottoluokkaa 3 ja altistuman duraatiota 11 kohdassa vahvistetun taulukon mukaisesti.

▼M4

14.  Joukkovelkakirjalainojen ja lainojen muodossa oleville altistumille, jotka täyttävät 15 kohdassa vahvistetut kriteerit, annetaan riskikertoimeksi stress i altistuman luottoluokan ja duraation mukaan seuraavaa taulukkoa noudattaen:



Luottoluokka

0

1

2

3

Duraatio

(dur i)

stress i

ai

bi

ai

bi

ai

bi

ai

bi

Enintään 5

bi · duri

0,68 %

0,83 %

1,05 %

1,88 %

Enemmän kuin 5 ja enintään 10

ai + bi · (duri – 5)

3,38 %

0,38 %

4,13 %

0,45 %

5,25 %

0,53 %

9,38 %

1,13 %

Enemmän kuin 10 ja enintään 15

ai + bi · (duri – 10)

5,25 %

0,38 %

6,38 %

0,38 %

7,88 %

0,38 %

15,0 %

0,75 %

Enemmän kuin 15 ja enintään 20

ai + bi · (duri – 15)

7,13 %

0,38 %

8,25 %

0,38 %

9,75 %

0,38 %

18,75 %

0,75 %

Enemmän kuin 20

min[ai + bi · (duri – 20);1]

9,0 %

0,38 %

10,13 %

0,38 %

11,63 %

0,38 %

22,50 %

0,38 %

15.  Altistumia, joille annetaan riskikerroin 14 kohdan mukaisesti, koskevat kriteerit ovat seuraavat:

a) altistuma liittyy infrastruktuuriyritykseen tehtävään vaatimukset täyttävään sijoitukseen, joka on 164 a artiklassa vahvistettujen kriteereiden mukainen;

b) altistuma ei ole omaisuuserä, joka täyttää seuraavat edellytykset:

 se on luokiteltu vastaavuuskorjauskantaan direktiivin 2009/138/EY 77 b artiklan 2 kohdan mukaisesti,

 se on luokiteltu luottoluokkaan 0–2;

c) altistumalle on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus;

d) altistuma on luokiteltu luottoluokkaan 0–3.

16.  Joukkovelkakirjalainojen ja lainojen muodossa oleville altistumille, jotka täyttävät 15 kohdan a ja b alakohdassa vahvistetut kriteerit mutta eivät täytä 15 kohdan c alakohdassa vahvistettuja kriteereitä, annetaan riskikertoimeksi stressi , joka vastaa luottoluokkaa 3 ja altistuman duraatiota 14 kohdassa vahvistetun taulukon mukaisesti.

▼B

181 artikla

Korkomarginaaliriskiskenaarioiden soveltaminen vastaavuuskorjauskantaan

Jos vakuutusyritykset soveltavat direktiivin 2009/138/EY 77 b artiklassa tarkoitettua vastaavuuskorjausta, niiden on suoritettava korkomarginaaliriskiä koskeva skenaarioperusteinen laskenta seuraavasti:

a) varattuun sijoitussalkkuun sovelletaan tämän asetuksen 176, 178 ja 180 artiklassa säädettyä korkomarginaaliriskin välitöntä arvonalentumista;

b) vakuutustekninen vastuuvelka on laskettava uudelleen, jotta voidaan ottaa huomioon varatun sijoitussalkun välittömän arvonalentumisen vaikutus vastaavuuskorjauksen määrään. Perusmarginaali nousee absoluuttisella määrällä, joka lasketaan seuraavien tulona:

i) absoluuttinen nousu marginaalissa, joka kerrottuna kyseisen omaisuuserän modifioidulla duraatiolla johtaisi tämän asetuksen 176, 178 ja 180 artiklassa tarkoitettuun asiaankuuluvaan riskikertoimeen stressi .

ii) pienennyskerroin, joka riippuu luottoluokasta seuraavan taulukon mukaisesti:



Luottoluokka

0

1

2

3

4

5

6

Pienennyskerroin

45 %

50 %

60 %

75 %

100 %

100 %

100 %

▼M4

Jos varatulle sijoitussalkulle ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta sekä jos kyseessä on vaatimukset täyttävä infrastruktuuriomaisuus tai vaatimukset täyttävä infrastruktuuriyrityksen omaisuus, joka on luokiteltu luottoluokkaan 3, kyseisen sijoitussalkun omaisuuseriin sovelletaan pienennyskerrointa, joka on 100 prosenttia.

▼B



6 alajakso

Markkinariskin keskittymisen alaosio

182 artikla

Yksittäinen altistuma

1.  Markkinariskikeskittymän pääomavaatimus lasketaan yksittäisten altistumien perusteella. Samaan yritysryhmään kuuluville yrityksille olevia altistumia käsitellään tässä yhteydessä yksittäisenä altistumana. Vastaavasti samassa rakennuksessa sijaitseva kiinteä omaisuus katsotaan yksittäiseksi kiinteäksi omaisuudeksi.

2.  Altistuma vastapuolelle maksukyvyttömyyshetkellä on tälle vastapuolelle olevien altistumien summa.

3.  Altistuma yksittäiselle altistumalle maksukyvyttömyyshetkellä on kaikille yksittäiseen altistumaan kuuluville vastapuolille olevien altistumien summa maksukyvyttömyyshetkellä.

4.  Yksittäisen altistuman painotettu keskimääräinen luottoluokka vastaa kaikkien yksittäiseen altistumaan kuuluville vastapuolille olevien altistumien luottoluokkien ylöspäin pyöristettyä keskiarvoa kunkin altistuman arvolla painotettuna.

5.  Sovellettaessa 4 kohtaa annetaan altistumille, joille on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, luottoluokka tämän osaston 1 luvun 2 jakson mukaisesti. Altistumat, joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, on kohdistettava luottoluokkaan 5.

183 artikla

Markkinariskikeskittymän pääomavaatimuksen laskenta

1.  Markkinariskikeskittymän pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a) summa kattaa kaikki yksittäiset altistumat i;

b)  Conci tarkoittaa yksittäisen altistuman i markkinariskikeskittymän pääomavaatimusta.

2.  Kunkin yksittäisen altistuman i osalta markkinariskikeskittymän pääomavaatimus Conci vastaa oman perusvarallisuuden tappiota, joka aiheutuisi yksittäistä altistumaa i vastaavien omaisuuserien välittömästä arvonalentumisesta, joka on yhtä kuin:

image

missä

a)  XSi on 184 artiklassa tarkoitettu ylialtistuma;

b)  gi on 186 ja 187 artiklassa tarkoitettu markkinariskikeskittymän riskikerroin.

184 artikla

Ylialtistuma

1.  Yksittäisen altistuman i ylialtistuma on yhtä kuin:

image

missä

a)  Ei tarkoittaa maksukyvyttömyyshetken altistumaa yksittäiselle altistumalle i, joka sisältyy markkinariskikeskittymien alaosion laskentapohjaan;

b)  Assets tarkoittaa markkinariskikeskittymän alaosion laskentaperustetta;

c)  CTi tarkoittaa 185 artiklassa tarkoitettua suhteellista ylialtistuman kynnysarvoa.

2.  Markkinariskikeskittymän alaosion laskentaperusteen Assets on vastattava kaikkia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallussa olevia omaisuuseriä, lukuun ottamatta seuraavia:

a) varat, joita pidetään niiden henkivakuutussopimusten osalta, joissa vakuutuksenottajat kantavat täyden vastuun sijoitusriskistä;

b) altistumat vastapuolelle, joka kuuluu vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kanssa samaan ryhmään, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

i) vastapuoli on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, vakuutushallintayhtiö, rahoitusalan sekaholdingyhtiö tai oheispalveluyritys;

ii) vastapuoli on kokonaisuudessaan konsolidoitu 335 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;

iii) vastapuoleen sovelletaan samoja riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjä kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen;

iv) vastapuoli on sijoittautunut unioniin;

v) vastapuolen nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen takaisinmaksulle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle ei ole nykyisiä tai ennakoitavissa olevia olennaisia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä;

c) direktiivin 2009/138/EY 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, rahoitus- ja luottolaitoksiin olevien omistusyhteyksien arvo, joka vähennetään omasta varallisuudesta tämän asetuksen 68 artiklan nojalla;

d) vastapuoliriskiosion soveltamisalaan kuuluvat altistumat;

e) laskennalliset verosaamiset;

f) aineettomat hyödykkeet.

3.  Maksukyvyttömyyshetken altistumaa yksittäiselle altistumalle i vähennetään määrällä, joka vastaa maksukyvyttömyyshetken altistumaa vastapuolille, jotka kuuluvat kyseiseen yksittäiseen altistumaan, ja jonka osalta 168 ja 187 artiklassa tarkoitettu markkinariskikeskittymän riskikerroin on 0 %.

185 artikla

Suhteelliset ylialtistuman kynnysarvot

Kullekin yksittäiselle altistumalle i annetaan seuraavan taulukon mukaisesti suhteellinen ylialtistuman kynnysarvo, joka määräytyy yksittäisen altistuman i painotetun keskimääräisen luottoluokan perusteella ja lasketaan 182 artiklan 4 kohdan mukaisesti.



Yksittäisen altistuman i painotettu keskimääräinen luottoluokka

0

1

2

3

4

5

6

Suhteellinen ylialtistuman kynnysarvo CT i

3 %

3 %

3 %

1,5 %

1,5 %

1,5 %

1,5 %

186 artikla

Markkinariskikeskittymän riskikerroin

1.  Kullekin yksittäiselle altistumalle i annetaan seuraavan taulukon mukaisesti markkinariskikeskittymän riskikerroin gi , joka määräytyy yksittäisen altistuman i painotetun keskimääräisen luottoluokan perusteella ja joka lasketaan 182 artiklan 4 kohdan mukaisesti.



Yksittäisen altistuman i painotettu keskimääräinen luottoluokka

0

1

2

3

4

5

6

Riskikerroin gi

12 %

12 %

21 %

27 %

73 %

73 %

73 %

2.  Sellaiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle oleville yksittäisille altistumille, jolle ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokkaa mutta joka täyttää vähimmäispääomavaatimuksensa, annetaan markkinariskikeskittymän riskikerroin gi yrityksen vakavaraisuussuhdeluvun mukaan seuraavaa taulukkoa noudattaen:



Vakavaraisuussuhdeluku

95 %

100 %

122 %

175 %

196 %

Riskikerroin gi

73 %

64,5 %

27 %

21 %

12 %

Kun vakavaraisuussuhdeluku jää edellä olevassa taulukossa esitettyjen vakavaraisuussuhdelukujen väliin, riskikertoimen gi arvo interpoloidaan lineaarisesti lähimmistä kertoimen gi arvoista, jotka vastaavat edellä esitetyssä taulukossa olevia lähimpiä vakavaraisuussuhdelukuja. Jos vakavaraisuussuhdeluku on alle 95 %, riskikerroin gi on yhtä kuin 73 %. Jos vakavaraisuussuhdeluku on yli 196 %, riskikerroin gi on yhtä kuin 12 %.

Sovellettaessa tätä kohtaa ’vakavaraisuussuhdeluvulla’ tarkoitetaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävän oman varallisuuden ja vakavaraisuuspääomavaatimuksen välistä suhdelukua, joka lasketaan käyttämällä tuoreimpia saatavilla olevia arvoja.

3.  Sellaisille vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksille oleville yksittäisille altistumille, jotka eivät täytä vähimmäispääomavaatimuksiaan, annetaan markkinariskikeskittymän riskikerroin gi , joka on 73 %.

Tämän artiklan 2 ja 3 kohtaa sovelletaan vasta siitä päivästä alkaen, jona altistumaa vastaava yritys julkistaa ensimmäisen kerran direktiivin 2009/138/EY 51 artiklassa tarkoitetun kertomuksen vakavaraisuudestaan ja taloudellisesta tilastaan. Jos yksittäiselle altistumalle on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, 1 kohtaa sovelletaan ennen kyseistä päivää; muussa tapauksessa altistumille annetaan riskikerroin gi , joka on 64,5 %.

4.  Sellaiselle kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle oleville yksittäisille altistumille, jolle ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta ja joka sijaitsee maassa, jonka vakavaraisuusjärjestelyn katsotaan vastaavan järjestelyä, joka vahvistetaan direktiivissä 2009/138/EY kyseisen direktiivin 227 artiklan mukaisesti, ja joka noudattaa kyseisen kolmannen maan vakavaraisuusvaatimuksia, annetaan riskikerroin gi , joka on 64,5 %.

5.  Sellaisille asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 ja 26 alakohdassa tarkoitetuille luottolaitoksille ja rahoituslaitoksille oleville yksittäisille altistumille, jotka noudattavat direktiivissä 2013/36/EU ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyjä vakavaraisuusvaatimuksia, mutta joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, annetaan riskikerroin gi , joka on 64,5 %.

6.  Muille kuin 1–5 kohdassa tarkoitetuille yksittäisille altistumille annetaan markkinariskikeskittymän riskikerroin gi , joka on 73 %.

187 artikla

Erityiset altistumat

1.  Direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen joukkovelkakirjalainojen (katettujen joukkovelkakirjalainojen) muodossa oleville altistumille annetaan 15 %:n suhteellinen ylialtistuman kynnysarvo CTi , jos vastaaville katettujen joukkovelkakirjalainojen muodossa oleville altistumille on annettu luottoluokka 0 tai 1. Katettujen joukkovelkakirjalainojen muodossa olevat altistumat katsotaan yksittäisiksi altistumiksi riippumatta muista samalle katetut joukkovelkakirjalainat liikkeeseenlaskeneelle vastapuolelle olevista altistumista, jotka muodostavat erillisen yksittäisen altistuman.

2.  Yksittäiseen kiinteän omaisuuteen oleville altistumille annetaan 10 %:n suhteellinen ylialtistuman kynnysarvo CTi ja 12 %:n markkinariskikeskittymän riskikerroin gi .

3.  Seuraaville tahoille oleville altistumille annetaan markkinariskikeskittymän riskikertoimeksi gi 0 %:

a) Euroopan keskuspankki;

b) jäsenvaltioiden keskushallinnot ja keskuspankit, kun altistumat ovat kyseisen keskushallinnon tai keskuspankin kansallisen valuutan määräisiä ja sillä rahoitettuja;

c) asetuksen (EU) N:o 575/2013 117 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansainväliset kehityspankit;

d) asetuksen (EU) N:o 575/2013 118 artiklassa tarkoitetut kansainväliset organisaatiot.

Altistumille, jotka ovat jonkin a–d alakohdassa mainitun vastapuolen kokonaan, ehdoitta ja peruuttamattomasti takaamia, annetaan myös markkinariskikertymän riskikertoimeksi gi 0 %, jos takaus täyttää 215 artiklan vaatimukset.

4.  Muille kuin 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetuille keskushallinnoille ja keskuspankeille olevat altistumat, jotka ovat kyseisen keskushallinnon tai keskuspankin kansallisen valuutan määräisiä ja sillä rahoitettuja, annetaan markkinariskikeskittymän riskikerroin gi niiden painotettujen keskimääräisten luottoluokkien mukaan seuraavaa taulukkoa noudattaen.



Yksittäisen altistuman i painotettu keskimääräinen luottoluokka

0

1

2

3

4

5

6

Riskikerroin gi

0 %

0 %

12 %

21 %

27 %

73 %

73 %

5.  Pankkitalletusten muodossa oleville altistumille annetaan markkinariskikeskittymän riskikertoimeksi gi 0 %, jos ne täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

a) altistuman koko määrä katetaan unionissa olevalla valtiontakausjärjestelmällä;

b) takaus kattaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen rajoituksetta;

c) takausta ei oteta kahdesti lukuun vakavaraisuuspääoman laskennassa.



7 alajakso

Valuuttariskin alaosio

188 artikla

1.  Direktiivin 2009/138/EY 105 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetun valuuttariskin pääomavaatimus vastaa kunkin ulkomaanvaluutan valuuttariskin pääomavaatimusten summaa. Sijoitusten, jotka tehdään 168 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tyypin 1 osakkeisiin ja 168 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin tyypin 2 osakkeisiin, jotka on listattu eri valuutoilla toimiviin pörsseihin, katsotaan olevan herkkiä päälistauksensa valuutalle. Edellä 168 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen listaamattomien tyypin 2 osakkeiden katsotaan olevan herkkiä sen maan valuutalle, jossa liikkeeseenlaskijalla on päätoimintansa. Kiinteän omaisuuden katsotaan olevan herkkää sen maan valuutalle, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee.

Sovellettaessa tätä artiklaa ulkomaanvaluutoilla tarkoitetaan muita valuuttoja kuin sitä, jota käytetään vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tilinpäätöksen laadinnassa (’paikallinen valuutta’).

2.  Valuuttariskin pääomavaatimus kunkin ulkomaanvaluutan osalta vastaa seuraavista pääomavaatimuksista suurempaa:

a) sen riskin pääomavaatimus, että ulkomaanvaluutan arvo vahvistuu suhteessa paikalliseen valuuttaan;

b) sen riskin pääomavaatimus, että ulkomaanvaluutan arvo heikkenee suhteessa paikalliseen valuuttaan.

3.  Sen riskin pääomavaatimus, että ulkomaanvaluutan arvo vahvistuu suhteessa paikalliseen valuuttaan, on yhtä suuri kuin oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi ulkomaanvaluutan arvon noustessa välittömästi 25 % suhteessa paikalliseen valuuttaan.

4.  Sen riskin pääomavaatimus, että ulkomaanvaluutan arvo heikkenee suhteessa paikalliseen valuuttaan, on yhtä suuri kuin oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi ulkomaanvaluutan arvon aletessa välittömästi 25 % suhteessa paikalliseen valuuttaan.

5.  Euroon sidottujen valuuttojen osalta tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua 25 %:n kerrointa voidaan korjata direktiivin 2009/138/EY 109 a artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla annetun täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) sitomisjärjestelyllä varmistetaan, että vaihtokurssissa yhden vuoden kuluessa tapahtuvat suhteelliset muutokset eivät äärimmäisten markkinatapahtumien tapauksessa ylitä 25 %:n kertoimen suhteellisia korjauksia, jotka vastaavat direktiivin 2009/138/EY 101 artiklan 3 kohdassa vahvistettua todennäköisyyttä;

b) jokin seuraavista kriteereistä täyttyy:

i) valuutta on osallisena Euroopan valuuttakurssimekanismissa (ERM II);

ii) on olemassa neuvoston päätös, jossa vahvistetaan kyseisen valuutan ja euron välinen sitomisjärjestely;

iii) sitomisjärjestely vahvistetaan kyseisen maan laissa, jossa säädetään sen kansallisesta valuutasta.

Sovellettaessa a alakohtaa on otettava huomioon sitomisen takaavien osapuolten taloudelliset resurssit.

6.  Ulkomaanvaluutan arvon paikalliseen valuuttaan nähden tapahtuvan nousemisen tai aleneminen vaikutus direktiivin 2009/138/EY 92 artiklan 2 kohdassa määriteltyihin, rahoitus- ja luottolaitoksiin oleviin omistusyhteyksiin otetaan huomioon ainoastaan niiden omistusyhteyksien arvossa, joita ei vähennetä omasta varallisuudesta tämän asetuksen 68 artiklan nojalla. Omasta varallisuudesta vähennettävä osa otetaan huomioon vain siinä määrin kuin sen vaikutus lisää omaa perusvarallisuutta.

7.  Kun suurin tämän artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista pääomavaatimuksista sekä suurin vastaavista tämän asetuksen 206 artiklan 2 kohdan mukaisesti lasketuista pääomavaatimuksista eivät perustu samaan skenaarioon, kuhunkin valuuttaan liittyvän valuuttariskin pääomavaatimus on 2 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettu pääomavaatimus, jossa perusteena oleva skenaario johtaa suurimpaan vastaavaan tämän asetuksen 206 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettuun pääomavaatimukseen.



6 JAKSO

Vastapuoliriskiosio



1 alajakso

Yleiset säännökset

189 artikla

Soveltamisala

1.  Vastapuoliriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a)  SCRdef,1 tarkoittaa 2 kohdan mukaisten tyypin 1 altistumien vastapuoliriskin pääomavaatimusta;

b)  SCRdef,2 tarkoittaa 3 kohdan mukaisten tyypin 2 altistumien vastapuoliriskin pääomavaatimusta.

2.  Tyypin 1 altistumat ovat altistumia, jotka liittyvät seuraaviin:

a) riskienvähentämissopimukset, mukaan luettuina jälleenvakuutusjärjestelyt, erillisyhtiöt, vakuutusten arvopaperistamiset ja johdannaiset;

b) neuvoston direktiivin 91/674/ETY ( 11 ) 6 artiklan F kohdassa määritellyt pankkisaamiset;

c) jälleenvakuutustalletteet, joissa yksittäisten altistumien lukumäärä on enintään 15;

d) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vastaanottamat, maksettaviksi vaaditut mutta maksamattomat sitoumukset, kun yksittäisten altistumien lukumäärä on enintään 15, mukaan luettuina maksettavaksi vaadittu mutta maksamaton tavanomainen osakepääoma ja etuoikeutetut osakkeet, maksettavaksi vaaditut mutta maksamattomat oikeudellisesti sitovat sitoumukset merkitä ja maksaa etuoikeudeltaan huonompia velkoja, maksettavaksi vaaditut mutta maksamattomat keskinäisten tai niitä vastaavien yritysten takuupääoma, jäsenten maksuosuudet tai niitä vastaavat omaan perusvarallisuuteen kuuluvat erät, maksettavaksi vaaditut mutta maksamattomat takaukset, maksettaviksi vaaditut mutta maksamattomat remburssit, maksettaviksi vaaditut mutta maksamattomat korvaukset, joita keskinäiset yhtiöt tai yhdistykset taikka niitä vastaavat yhteisöt voivat vaatia jäseniltään lisämaksujen muodossa;

e) oikeudellisesti sitovat sitoumukset, joita yritys on antanut tai järjestänyt ja joista voi syntyä maksuvelvoitteita vastapuolen luottokelpoisuudesta tai maksukyvyttömyydestä riippuen, mukaan luettuina yrityksen antamat takaukset, remburssit ja tukikirjeet.

3.  Tyypin 2 altistumiin kuuluvat kaikki luottoaltistumat, joita ei kateta korkomarginaaliriskin alaosiossa ja jotka eivät ole tyypin 1 altistumia, mukaan luettuina seuraavat:

a) saamiset vakuutusedustajilta;

b) vakuutuksenottajavelalliset;

c) kiinnelainat, jotka täyttävät 191 artiklan 2–13 kohdan vaatimukset;

d) jälleenvakuutustalletteet, joissa yksittäisten altistumien lukumäärä on enintään 15;

e) 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetut vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vastaanottamat, maksettaviksi vaaditut mutta maksamattomat sitoumukset, kun yksittäisten altistumien lukumäärä on enintään 15.

4.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat oman harkintansa mukaan lukea kaikki 3 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitetut altistumat tyypin 1 altistumiksi, yksittäisten altistumien lukumäärästä riippumatta.

5.  Jos on asetettu remburssi, takaus tai vastaava riskienvähentämistekniikka kattamaan altistuma kokonaan ja kyseinen riskienvähentämistekniikka on 209–215 artiklan vaatimusten mukainen, remburssin, takauksen tai vastaavan riskienvähentämistekniikan asettaja voidaan katsoa katettuun altistumaan nähden vastapuoleksi, jotta voidaan arvioida yksittäisten altistumien lukumäärä.

6.  Vastapuoliriskiosio ei koske seuraavia luottoriskejä:

a) luottojohdannaisella siirretty luottoriski;

b) erillisyhtiöiden liikkeeseen laskemien lainojen luottoriski riippumatta siitä, onko se direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 26 kohdan mukainen vai ei;

c) tämän asetuksen liitteessä I mainittujen vakuutuslajien 9, 21 ja 28 luotto- ja takausvakuutuksen tai luotto- ja takausjälleenvakuutuksen vakuutusriski;

d) sellaisten kiinnelainojen luottoriski, jotka eivät täytä 191 artiklan 2–9 kohdan vaatimuksia.

7.  Kolmannen osapuolen vakuutuksenottajien kanssa tekemät vakuutussopimuksiin liittyvät investointitakuut, joista vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on vastuussa, jos kolmas osapuoli laiminlyö maksun, käsitellään johdannaissopimuksina vastapuoliriskiosiossa.

190 artikla

Yksittäiset altistumat

1.  Vastapuoliriskiosion pääomavaatimus lasketaan yksittäisten altistumien perusteella. Samaan yritysryhmään kuuluville yrityksille olevia altistumia käsitellään tässä yhteydessä yksittäisenä altistumana.

2.  Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi lukea altistumat, jotka kuuluvat saman oikeudellisen tai sopimusperusteisen poolijärjestelyn eri jäsenille, erillisiksi yksittäisiksi altistumiksi, kun yksittäiseen altistumaan liittyvän maksukyvyttömyyden todennäköisyys lasketaan 199 artiklan mukaisesti ja tappio-osuus lasketaan 193 artiklan mukaisesti, jos se on tyypin A poolialtistuma, 194 artiklan mukaisesti, jos se on tyypin B poolialtistuma, ja 195 artiklan mukaisesti, jos se on tyypin C poolialtistuma. Samaan poolijärjestelyyn kuuluville yrityksille olevia altistumia voidaan vaihtoehtoisesti kohdella yksittäisenä altistumana.

191 artikla

Kiinnelainat

1.  Vähittäislainoja, joiden vakuutena on kiinnitetty asuinkiinteistö (kiinnelaina), kohdellaan vastapuoliriskin tyypin 2 altistumina, jos 2–13 kohdan vaatimukset täyttyvät.

2.  Altistuman on liityttävä joko luonnolliseen henkilöön tai luonnollisiin henkilöihin taikka pieneen tai keskisuureen yritykseen.

3.  Altistuman on oltava yksi monista ominaisuuksiltaan samantyyppisistä altistumista siten, että tämäntyyppiseen antolainaustoimintaan liittyvät riskit vähenevät tuntuvasti.

4.  Vastapuolen tai toisen asiaan liittyvän kolmannen osapuolen kokonaisvelan määrä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle ja soveltuvin osin kaikille direktiivin 2009/138/EY 212 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 212 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille sidosyrityksille, mukaan luettuina mahdolliset maksukyvyttömyystilassa olevat altistumat, ei saa olla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tietojen mukaan yli 1 miljoonaa euroa. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin näiden tietojen saamiseksi.

5.  Omistaja joko asuu tai tulee asumaan asuinkiinteistössä tai vuokraa tai tulee vuokraamaan asuinkiinteistöä.

6.  Kiinteistön arvo ei riipu olennaisesti velallisen luottoluokasta.

7.  Velallisen riski ei riipu olennaisesti kiinteistön tai hankkeen arvon kehityksestä vaan velallisen kyvystä maksaa velka muista lähteistä saaduilla tuloilla; näin ollen velan takaisinmaksu ei riipu olennaisesti vakuutena olevan kiinteistön tuottamasta kassavirrasta. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on määritettävä kyseisille muille lähteille lainojen ja tulojen enimmäissuhteet osana luottopolitiikkaansa ja saatava tarkoituksenmukaiset todisteet asianomaisista tuloista myöntäessään lainan.

8.  Kaikkien seuraavien oikeusvarmuutta koskevien vaatimusten on täytyttävä:

a) kiinnelainan tai kulun on oltava täytäntöönpanokelpoinen luottosopimuksen tekohetkellä asian kannalta merkityksellisillä lainkäyttöalueilla, ja se on rekisteröitävä asianmukaisesti aikarajoja noudattaen;

b) kaikkien pantiksi antamista koskevien oikeudellisten vaatimusten on täytyttävä;

c) luottosuojasta tehdyn sopimuksen ja sen perustana olevan oikeusprosessin on annettava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle mahdollisuus realisoida suojan arvo kohtuullisessa ajassa.

9.  Kaikkien seuraavien kiinteistön arvon seurantaa ja arvioimista koskevien vaatimusten on täytyttävä:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys seuraa kiinteistön arvoa säännöllisesti ja vähintään kerran kolmessa vuodessa. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys harjoittaa seurantaa useammin, jos markkinaolosuhteet muuttuvat merkittävästi;

b) kiinteistön arvo on arvioitava uudelleen, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen käytettävissä olevista tiedoista ilmenee, että kiinteistön arvo on saattanut alentua olennaisesti suhteessa yleisiin markkinahintoihin; tällöin uudelleenarvioinnin on oltava ulkopuolinen ja riippumaton ja sellaisen arvioijan suorittama, jolla on arvon arvioimisen edellyttämä ammattitaito ja kokemus ja joka on riippumaton suhteessa luottopäätösprosessiin.

10.  Sovellettaessa 9 kohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää tilastollisia menetelmiä kiinteistön arvon seuraamiseksi ja tunnistaakseen kiinteistöt, jotka edellyttävät uudelleenarviointia.

11.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on selkeästi dokumentoitava vakuudeksi hyväksymiensä asuinkiinteistöjen tyypit ja lainanantopolitiikkansa tältä osin. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on vaadittava 198 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kiinteistön markkina-arvon riippumatonta arvioijaa dokumentoimaan kyseinen markkina-arvo läpinäkyvästi ja selkeästi.

12.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava menettelyt, joilla seurataan, että luottosuojana olevalla kiinteistöllä on riittävä vakuutusturva vahinkojen varalta.

13.  Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on raportoitava kaikki seuraavat kiinnelainoista johtuvat tappiot valvontaviranomaisille:

a) tyypin 2 altistumiksi 189 artiklan 3 kohdan mukaisesti luokitelluista lainoista peräisin olevat tappiot kunakin vuonna;

b) kokonaistappiot kunakin vuonna.

14.  Valvontaviranomaisten on julkaistava vuosittain koostetusti 13 kohdan a ja b alakohdassa määritetyt tiedot sekä aiemmat tiedot, jos niitä on saatavilla. Valvontaviranomaisen on jäsenvaltion toisen valvontaviranomaisen, Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) tai EVLEVin pyynnöstä annettava kyseiselle valvontaviranomaiselle, EPV:lle tai EVLEVille yksityiskohtaisempia tietoja asuin- tai liikekiinteistömarkkinoiden tilasta kyseisessä jäsenvaltiossa.

192 artikla

Tappio-osuus

1.  Yksittäiseen altistumaan liittyvä tappio-osuus vastaa kaikkien niiden tappio-osuuksien summaa, jotka liittyvät yksittäiseen altistumaan kuuluviin vastapuolialtistumiin. Tappio-osuus vastaa yksittäiseen altistumaan kuuluville vastapuolille olevaa velkojen nettomäärää, jos nämä velat ja altistumat kuitataan vastapuolten maksukyvyttömyystapauksessa ja jos kyseisen kuittausoikeuden yhteydessä noudatetaan 209 ja 210 artiklaa. Kuittausta ei sallita, jos velkojen maksun odotetaan tapahtuvan ennen luottoaltistuman selvittämistä.

2.  Jälleenvakuutusjärjestelyn tai vakuutuksen arvopaperistamisen tappio-osuus on yhtä kuin:

image

missä

a)  Recoverables tarkoittaa parasta estimaattia jälleenvakuutusjärjestelyn saamisista tai saamisista vakuutuksen arvopaperistamisesta ja vastaavilta velallisilta;

b)  RMre tarkoittaa jälleenvakuutusjärjestelyn tai arvopaperistamisen riskejä vähentävää vaikutusta vakuutusriskiin;

c)  Collateral tarkoittaa vakuuden riskimukautettua arvoa suhteessa jälleenvakuutusjärjestelyyn tai arvopaperistamiseen;

d)  F tarkoittaa kerrointa vakuusjärjestelyn taloudellisen vaikutuksen huomioimiseksi suhteessa jälleenvakuutusjärjestelyyn tai arvopaperistamiseen mahdollisen vastapuoleen liittyvän luottotapahtuman tapauksessa.

Kun jälleenvakuutusjärjestely tehdään vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tai kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen kanssa ja kun vähintään 60 %:iin kyseisen vastapuolen omaisuuseriä sovelletaan vakuusjärjestelyjä, tappio-osuus on yhtä kuin:

▼M1

image

▼B

missä

F' tarkoittaa kerrointa vakuusjärjestelyn taloudellisen vaikutuksen huomioimiseksi suhteessa jälleenvakuutusjärjestelyyn tai arvopaperistamiseen mahdollisen vastapuoleen liittyvän luottotapahtuman tapauksessa.

3.  Johdannaissopimuksen tappio-osuus on yhtä kuin:

image

missä

a)  Derivative tarkoittaa johdannaisen arvoa direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti;

b)  RMfin tarkoittaa riskiä vähentävää vaikutusta johdannaisen markkinariskiin;

c)  Collateral tarkoittaa vakuuden riskimukautettua arvoa suhteessa johdannaiseen;

d)  F' tarkoittaa kerrointa vakuusjärjestelyn taloudellisen vaikutuksen huomioimiseksi suhteessa johdannaiseen mahdollisen vastapuoleen liittyvän luottotapahtuman tapauksessa.

4.  Kiinnelainan tappio-osuus on yhtä kuin:

image

missä

a)  Loan tarkoittaa kiinnelainan arvoa direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti;

b)  Mortgage tarkoittaa kiinnityksen riskimukautettua arvoa.

5.  Tappio-osuus tämän asetuksen 189 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetulle oikeudellisesti sitovalle sitoumukselle vastaa sen nimellisen arvon ja sen direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisen arvon välistä erotusta.

6.  Jälleenvakuutussaamisen, tämän asetuksen 189 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tai 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetun erän tai vakuutusedustajan tai vakuutuksenottajavelallisen saamisen tappio-osuus neuvoston direktiivin 91/674/ETY 6 artiklan F kohdassa määritellyistä pankkisaamisista sekä kaikki muut altistumat, joita ei luetella muualla tässä artiklassa, vastaavat sen arvoa direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti.

193 artikla

Tyypin A poolialtistuman tappio-osuus

1.  Tappio-osuus tyypin A poolialtistumalle, jonka yritys katsoo 190 artiklan 2 kohdan mukaisesti erilliseksi yksittäiseksi altistumaksi, jossa kukin jäsen on vastuussa ainoastaan omasta osuudestaan poolijärjestelyn kattamasta velvoitteesta, lasketaan 192 artiklan mukaisesti.

Kun on kyse tyypin A poolialtistumasta, jonka yritys katsoo 190 artiklan 2 kohdan mukaisesti erilliseksi yksittäiseksi altistumaksi, jossa kukin jäsen on vastuussa poolijärjestelyn kattamasta velvoitteesta kokonaisuudessaan, 192 artiklan mukainen tappio-osuus kerrotaan riskinjakamiskertoimella, joka lasketaan seuraavasti:

image

missä

a) 
image ;

b)  i tarkoittaa kaikkia poolin jäseniä, jotka kuuluvat direktiivin 2009/138/EY 2 artiklassa määritettyyn soveltamisalaan, ja j tarkoittaa kaikkia poolin jäseniä, jotka eivät kuulu kyseisen direktiivin 2 kohdan soveltamisalaan;

c) 
image ;

d)  Pj tarkoittaa poolin jäsenen j vastuulleen ottamaa osuutta poolijärjestelyn kokonaisriskistä;

e) poolin jäsenille, joille on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, SRi ja SRj asetetaan seuraavan taulukon mukaisesti:



Luottoluokka

0

1

2

3

4

5

6

SRi

196 %

196 %

175 %

122 %

95 %

75 %

75 %

f) poolin jäsenille, jotka kuuluvat direktiivin 2009/138/EY soveltamisalaan ja joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, SRi ja SRj on viimeisin saatavilla oleva vakavaraisuussuhdeluku;

g) kolmannessa maassa sijaitsevilla poolin jäsenillä, joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta:

i)  SRi ja SRj on 100 %, kun poolin jäsen sijaitsee kolmannessa maassa, jonka vakavaraisuusjärjestely katsotaan vastaavaksi direktiivin 2009/138/EY 172 artiklan mukaisesti;

ii)  SRi ja SRj on 75 %, kun poolin jäsen sijaitsee maassa, jonka vakavaraisuusjärjestelyä ei katsota vastaavaksi direktiivin 2009/138/EY 172 artiklan mukaisesti.

2.  Kun yritys luovuttaa riskin poolijärjestelylle keskusyrityksen välittämänä, keskusyritys on katsottava osaksi poolijärjestelyä, ja sen osuus riskistä on laskettava vastaavasti.

194 artikla

Tyypin B poolialtistuman tappio-osuus

1.  Tappio-osuus tyypin B poolialtistumille, jotka yritys katsoo 190 artiklan 2 kohdan mukaisesti erilliseksi yksittäiseksi altistumaksi, jossa kukin jäsen on vastuussa poolijärjestelyn kattamasta velvoitteesta kokonaisuudessaan, lasketaan seuraavasti:

image

missä

a)  PU tarkoittaa yrityksen osuutta riskistä poolijärjestelyn ehtojen mukaisesti;

b)  PC tarkoittaa vastapuolijäsenen osuutta riskistä poolijärjestelyn ehtojen mukaisesti;

c)  RRC on yhtä kuin:

i) 10 %, jos vähintään 60 %:iin vastapuolijäsenen omaisuuseristä sovelletaan vakuusjärjestelyjä;

ii) muussa tapauksessa 50 %;

d)  BEC tarkoittaa poolijärjestelyyn kuuluvan yrityksen vastapuolijäsenelle siirtämän vastuun parasta estimaattia netotettuna poolijärjestelyn ulkopuolella olevien vastapuolten kanssa jälleenvakuutetuilla määrillä;

e) ΔRMC tarkoittaa vastapuolijäsenen osuutta poolijärjestelyn riskiä vähentävästä vaikutuksesta yrityksen vakuutusriskiin;

f)  Collateral tarkoittaa poolijärjestelyn vastapuolijäsenen hallussa olevan vakuuden riskimukautettua arvoa;

g)  F tarkoittaa vastapuolijäsenen hallussa olevan vakuuden taloudellisen vaikutuksen huomioimiseksi 197 artiklan mukaisesti laskettua kerrointa.

2.  Tappio-osuus tyypin B poolialtistumalle, jonka yritys katsoo 190 artiklan 2 kohdan mukaisesti erilliseksi yksittäiseksi altistumaksi, jossa kukin jäsen on vastuussa ainoastaan omasta osuudestaan poolijärjestelyn kattamasta velvoitteesta, lasketaan seuraavasti:

image

missä

a)  PC tarkoittaa vastapuolijäsenen osuutta riskistä poolijärjestelyn ehtojen mukaisesti;

b)  RRC on yhtä kuin:

i) 10 %, jos vähintään 60 %:iin vastapuolijäsenen omaisuuseristä sovelletaan vakuusjärjestelyjä;

ii) muussa tapauksessa 50 %;

c)  BEU tarkoittaa poolijärjestelyyn kuuluvan yrityksen vastapuolijäsenelle siirtämän vastuun parasta estimaattia netotettuna poolijärjestelyn ulkopuolella olevien vastapuolten kanssa jälleenvakuutetuilla määrillä;

d) ΔRMC tarkoittaa vastapuolijäsenen osuutta poolijärjestelyn riskiä vähentävästä vaikutuksesta yrityksen vakuutusriskiin;

e)  Collateral tarkoittaa poolijärjestelyn vastapuolijäsenen hallussa olevan vakuuden riskimukautettua arvoa;

f)  F tarkoittaa vastapuolijäsenen hallussa olevan vakuuden taloudellisen vaikutuksen huomioimiseksi 197 artiklan mukaisesti laskettua kerrointa.

195 artikla

Tyypin C poolialtistuman tappio-osuus

Tappio-osuus tyypin C poolialtistumille, jotka yritys katsoo erillisiksi yksittäisiksi altistumiksi 190 artiklan 2 kohdan mukaisesti, lasketaan seuraavasti:

image

jossa

a)  PU tarkoittaa yrityksen osuutta riskistä poolijärjestelyn ehtojen mukaisesti;

b)  RRCE on yhtä kuin:

(i) 10 %, jos vähintään 60 %:n osuuteen ulkopuolisen vastapuolen omaisuuseristä sovelletaan vakuusjärjestelyjä;

(ii) muussa tapauksessa 50 %;

c)  BECE tarkoittaa koko poolijärjestelyn ulkopuoliselle vastapuolelle siirtämän vastuun parasta estimaattia;

d) ΔRMCE tarkoittaa ulkopuolisen vastapuolen osuutta poolijärjestelyn riskiä vähentävästä vaikutuksesta yrityksen vakuutusriskiin;

e)  Collateral tarkoittaa poolijärjestelyn vastapuolijäsenen hallussa olevan vakuuden riskimukautettua arvoa;

f)  F tarkoittaa kerrointa, jolla otetaan huomioon vastapuolijäsenen hallussa olevan vakuuden taloudellinen vaikutus ja joka lasketaan 197 artiklan mukaisesti.

196 artikla

Riskiä vähentävä vaikutus

Jälleenvakuutusjärjestelyn, arvopaperistamisen tai johdannaisen riskiä vähentävä vaikutus vakuutus- tai markkinariskeihin on seuraavien pääomavaatimusten välinen erotus:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuutus- tai markkinariskin hypoteettinen pääomavaatimus, jota sovellettaisiin, jos jälleenvakuutusjärjestelyä, arvopaperistamista tai johdannaissopimusta ei olisi;

b) pääomavaatimus vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen vakuutus- tai markkinariskille.

197 artikla

Vakuuden riskimukautettu arvo

1.  Edellä 1 artiklan 26 kohdan b alakohdassa tarkoitetun, arvopaperin muodossa asetetun vakuuden riskimukautettu arvo vastaa direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti arvostettujen vakuutena olevien omaisuuserien arvon ja tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun markkinariskikorjauksen välistä erotusta, jos molemmat seuraavista vaatimuksista täyttyvät:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on (tai se on edunsaaja trustissa, jossa omaisuudenhoitajalla on) oikeus muuttaa vakuus rahaksi tai säilyttää se vastapuoleen liittyvän laiminlyönnin, maksukyvyttömyyden tai konkurssin taikka muun luottotapahtuman johdosta (vastapuolivaatimus);

b) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on (tai se on edunsaaja trustissa, jossa omaisuudenhoitajalla on) oikeus muuttaa vakuus rahaksi tai säilyttää se laiminlyönnin, maksukyvyttömyyden tai konkurssin taikka muun luottotapahtuman johdosta, joka liittyy säilytysyhteisöön tai muuhun kolmanteen osapuoleen, joka pitää vakuutta hallussaan vastapuolen puolesta (kolmanteen osapuoleen liittyvä vaatimus).

2.  Kun vastapuolivaatimus ja tämän asetuksen 214 artiklassa asetetut kriteerit täyttyvät, mutta kolmanteen osapuoleen liittyvää vaatimus ei täyty, tämän asetuksen 1 artiklan 26 kohdan b alakohdassa tarkoitetun, arvopaperin muodossa asetetun vakuuden riskimukautettu arvo vastaa 90 %:a direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti arvostettujen vakuutena olevien omaisuuserien arvon ja tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun markkinariskikorjauksen välisestä erotuksesta.

3.  Kun joko vastapuolivaatimus tai 214 artiklan vaatimukset eivät täyty, 1 artiklan 26 kohdan b alakohdassa tarkoitetun, arvopaperin muodossa asetetun vakuuden riskimukautettu arvo on nolla.

4.  Sellaisen 1 artiklan 26 kohdan b alakohdassa tarkoitetun, arvopaperin muodossa asetetun vakuuden riskimukautettu arvo, jonka omistus siirtyy kokonaan, vastaa direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti arvostettujen vakuutena olevien omaisuuserien arvon ja tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun markkinariskikorjauksen välistä erotusta, jos tämän asetuksen 214 artiklan vaatimukset täyttyvät.

5.  Markkinariskikorjaus on seuraavien pääomavaatimusten välinen erotus:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen markkinariskin hypoteettinen pääomavaatimus, jota sovellettaisiin, jos vakuutena pidetyt omaisuuserät eivät sisältyisi laskelmaan;

b) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen markkinariskin hypoteettinen pääomavaatimus, jota sovellettaisiin, jos vakuutena pidetyt omaisuuserät sisältyisivät laskelmaan.

6.  Sovellettaessa 5 kohtaa vakuutena pidettyjen omaisuuserien valuuttariski lasketaan vertaamalla vakuutena pidettyjen omaisuuserien valuuttaa vastaavan altistuman valuuttaan.

7.  Jos vastapuolen maksukyvyttömyystapauksessa ei oteta huomioon määritettäessä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakuuden ylittävää suhteellista osuutta vastapuolen konkurssipesästä, että yritys vastaanottaa vakuuden, molemmat 192 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista kertoimista F ja F' ovat 100 %. Kaikissa muissa tapauksissa kyseiset kertoimet ovat edellä mainitussa järjestyksessä 50 % ja 90 %.

198 artikla

Kiinnityksen riskimukautettu arvo

1.  Kiinnityksen riskimukautettu arvo vastaa 2 kohdan mukaisesti arvostetun kiinnitetyn asuinkiinteistön arvon ja 3 kohdassa tarkoitetun markkinariskikorjauksen välistä erotusta.

2.  Kiinnitetyn asuinkiinteistön arvo on markkina-arvo, jota on tarpeen mukaan pienennetty tämän asetuksen 191 artiklan 9 ja 10 kohdassa edellytetyn seurannan tulosten ilmentämiseksi ja kiinteistöön kohdistuvien mahdollisten etuoikeutettujen vaateiden huomioon ottamiseksi. Kiinteistön ulkopuolinen riippumaton arvostaminen on sama tai vähemmän kuin direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti laskettu markkina-arvo.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu markkinariskikorjaus on seuraavien pääomavaatimusten välinen erotus:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen markkinariskin hypoteettinen pääomavaatimus, jota sovellettaisiin, jos kiinnitetty asuinkiinteistö ei sisältyisi laskelmaan;

b) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen markkinariskin hypoteettinen pääomavaatimus, jota sovellettaisiin, jos kiinnitetty asuinkiinteistö sisältyisi laskelmaan.

4.  Sovellettaessa 2 kohtaa kiinnitetyn asuinkiinteistön valuuttariski lasketaan vertaamalla asuinkiinteistön valuuttaa vastaavan lainan valuuttaan.



2 alajakso

Tyypin 1 altistumat

199 artikla

Maksukyvyttömyyden todennäköisyys

1.  Yksittäiseen altistumaan liittyvän maksukyvyttömyyden todennäköisyys on yhtä suuri kuin maksukyvyttömyyden todennäköisyyksien keskiarvo kunkin yksittäiseen altistumaan kuuluvan vastapuolialtistuman osalta kyseisten altistumien tappio-osuudella painotettuna.

2.  Yksittäiselle altistumalle i, jolle on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, annetaan maksukyvyttömyyden todennäköisyys PDi seuraavan taulukon mukaisesti.



Luottoluokka

0

1

2

3

4

5

6

Maksukyvyttömyyden todennäköisyys PDi

0,002 %

0,01 %

0,05 %

0,24 %

1,20 %

4,2 %

4,2 %

3.  Sellaiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle oleville yksittäisille altistumille i, jolle ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta ja joka täyttää vähimmäispääomavaatimuksensa, annetaan maksukyvyttömyyden todennäköisyys PDi yrityksen vakavaraisuussuhdeluvun mukaan seuraavaa taulukkoa noudattaen:



Vakaraisuussuhdeluku

196 %

175 %

150 %

125 %

122 %

100 %

95 %

75 %

Maksukyvyttömyyden todennäköisyys PDi

0,01 %

0,05 %

0,1 %

0,2 %

0,24 %

0,5 %

1,2 %

4,2 %

Kun vakavaraisuussuhdeluku jää edellä olevassa taulukossa esitettyjen vakavaraisuussuhdelukujen väliin, maksukyvyttömyyden todennäköisyys interpoloidaan lineaarisesti lähimmistä maksukyvyttömyyden todennäköisyysarvoista, jotka vastaavat edellä esitetyssä taulukossa olevia lähimpiä vakavaraisuussuhdelukuja. Jos vakavaraisuussuhdeluku on alle 75 %, maksukyvyttömyyden todennäköisyys on 4,2 %. Jos vakavaraisuussuhdeluku on yli 196 %, maksukyvyttömyyden todennäköisyys on 0,01 %.

Sovellettaessa tätä kohtaa ’vakavaraisuussuhdeluvulla’ tarkoitetaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävän oman varallisuuden ja vakavaraisuuspääomavaatimuksen välistä suhdelukua, joka lasketaan käyttämällä tuoreimpia saatavilla olevia arvoja.

4.  Sellaiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle oleville altistumille, joka ei täytä vähimmäispääomavaatimustaan, annetaan maksukyvyttömyyden todennäköisyys, joka on yhtä kuin 4,2 %.

5.  Tämän artiklan 3 ja 4 kohtia sovelletaan vasta siitä päivästä alkaen, jona altistumaa vastaava yritys julkistaa ensimmäisen kerran direktiivin 2009/138/EY 51 artiklassa tarkoitetun kertomuksen vakavaraisuudestaan ja taloudellisesta tilastaan. Jos altistumille on saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, sovelletaan 2 kohtaa sovelletaan ennen kyseistä päivää. Muussa tapauksessa altistumille annetaan sama riskikerroin, joka saataisiin soveltamalla 3 kohtaa sellaiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle oleviin altistumiin, jonka vakavaraisuussuhdeluku on 100 %.

6.  Sellaiselle kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle oleville yksittäisille altistumille, jolle ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta ja joka sijaitsee maassa, jonka vakavaraisuusjärjestelyn katsotaan vastaavan järjestelyä, joka vahvistetaan direktiivissä 2009/138/EY kyseisen direktiivin 227 artiklan mukaisesti, ja joka noudattaa kyseisen kolmannen maan vakavaraisuusvaatimuksia, annetaan maksukyvyttömyyden todennäköisyydeksi 0,5 %.

7.  Sellaisille asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 ja 26 alakohdassa tarkoitetuille luottolaitoksille ja rahoituslaitoksille oleville yksittäisille altistumille, jotka noudattavat direktiivissä 2013/36/EU ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyjä vakavaraisuusvaatimuksia, mutta joille ei ole saatavissa nimetyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luottoluokitusta, annetaan maksukyvyttömyyden todennäköisyydeksi 0,5 %.

8.  Edellä 180 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetuille vastapuolille oleville altistumille annetaan maksukyvyttömyyden todennäköisyyseksi 0 %.

9.  Muiden kuin 2–8 kohdassa tarkoitettuihin yksittäisiin altistumiin liittyvän maksukyvyttömyyden todennäköisyys on yhtä kuin 4,2 %.

10.  Kun remburssi, takuu tai vastaava järjestely annetaan kattamaan altistuma kokonaan ja kyseinen järjestely on 209–215 artiklan mukainen, remburssin, takuun tai vastaavan järjestelyn antaja voidaan katsoa vastapuoleksi vakuudelliseen altistumaan nähden maksukyvyttömyyden arvioimista varten.

11.  Sovellettaessa 10 artiklaa direktiivin 2009/138/EY 109 a artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä lueteltujen vastapuolten kokonaan, ehdoitta ja peruuttamattomasti takaamat altistumat katsotaan altistumiksi keskushallinnoille.

200 artikla

Tyypin 1 altistumat

1.  Kun tyypin 1 altistumien tappiojakauman keskihajonta on vähemmän tai yhtä kuin 7 % kaikkien tyypin 1 altistumien kokonaistappio-osuuksista, tyypin 1 altistumien vastapuoliriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä σ tarkoittaa tyypin 1 altistumien tappiojakauman keskihajontaa 4 kohdan mukaisesti määriteltynä.

2.  Kun tyypin 1 altistumien tappiojakauman keskihajonta on enemmän kuin 7 % kaikkien tyypin 1 altistumien kokonaistappio-osuuksista ja enintään 20 % kaikkien tyypin 1 altistumien kokonaistappio-osuuksista, tyypin 1 altistumien vastapuoliriskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä σ tarkoittaa keskihajontaa tyypin 1 altistumien tappiojakaumalle.

3.  Kun tyypin 1 altistumien tappiojakauman keskihajonta on enemmän kuin 20 % kaikkien tyypin 1 altistumien kokonaistappio-osuuksista, tyypin 1 altistumien vastapuoliriskin pääomavaatimus vastaa kaikkien tyypin 1 kokonaistappio-osuuksia.

4.  Tyypin 1 altistumien tappiojakauman keskihajonta on yhtä kuin:

image

missä V tarkoittaa tyypin 1 altistumien tappiojakauman varianssia.

201 artikla

Tyypin 1 altistumien tappiojakauman varianssi

1.  Edellä 200 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu tyypin 1 altistumien tappiojakauman varianssi vastaa varianssien Vinter ja Vintra summaa.

2.  Vinter on yhtä kuin:

image

missä

a) summa kattaa kaikki mahdolliset yksittäisiin altistumiin liittyvän maksukyvyttömyyden todennäköisyyksien yhdistelmät (j, k) 199 artiklan mukaisesti;

b)  TLGDj ja TLGDk tarkoittavat sellaisille vastapuolille olevien tyypin 1 altistumien tappio-osuuksien summaa, joiden maksukyvyttömyyden todennäköisyys on PDj ja PDk.

3.  Vintra on yhtä kuin:

image

missä

a) ensimmäinen summa kattaa kaikki yksittäisiin altistumiin liittyvän maksukyvyttömyyden todennäköisyydet 199 artiklan mukaisesti;

b) toinen summa kattaa kaikki yksittäiset altistumat, joissa maksukyvyttömyyden todennäköisyys on yhtä kuin PDj ;

c)  LGDi tarkoittaa yksittäiseen altistumaan i liittyvää tappio-osuutta.



3 alajakso

Tyypin 2 altistumat

202 artikla

Tyypin 2 altistumat

Tyypin 2 altistumien vastapuoliriskin pääomavaatimus on yhtä suuri kuin oman perusvarallisuuden tappio, joka aiheutuisi tyypin 2 altistumien välittömästä arvonalenemisesta seuraavalla määrällä:

image

missä:

a)  LGDreceivables>3months tarkoittaa kokonaistappio-osuuksia kaikista yli kolme kuukautta sitten erääntyneistä vakuutusedustajilta olevista saamisista;

b) summa kattaa kaikki muut tyypin 2 altistumat kuin yli kolme kuukautta sitten erääntyneet vakuutusedustajilta olevat saamiset;

c)  LGDi tarkoittaa tyypin 2 altistumaan liittyvää i tappio-osuutta.



7 JAKSO

Aineettomien hyödykkeiden riskiosio

203 artikla

Aineettomien hyödykkeiden riskin pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä Vintangibles tarkoittaa 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti kirjattujen ja arvostettujen aineettomien hyödykkeiden määrää.



8 JAKSO

Operatiivinen riski

204 artikla

1.  Operatiivisen riskiosion pääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a)  BSCR tarkoittaa perusvakavaraisuuspääomavaatimusta;

b)  Op tarkoittaa operatiivisen riskin peruspääomavaatimusta;

c)  Expul tarkoittaa viimeisten 12 kuukauden kuluessa niiden henkivakuutussopimusten osalta aiheutuneita kuluja, joissa vakuutuksenottajat kantavat sijoitusriskin.

2.  Operatiivisen riskin peruspääomavaatimus lasketaan seuraavasti:

image

missä

a)  Oppremiums tarkoittaa operatiivisen riskin pääomavaatimusta vakuutusmaksutuottojen määrän perusteella;

b)  Opprovisions tarkoittaa operatiivisen riskin pääomavaatimusta vakuutusteknisen vastuuvelan määrän perusteella.

3.  Vakuutusmaksutuottojen määrään perustuva operatiivisen riskin pääomavaatimus lasketaan seuraavasti:



Oppremiums =

right accolade 0,04 · (Earnlife Earnlife–ul ) + 0,03 · Earnnon–life + max(0;0,04 · (Earnlife – 1,2 · pEarnlife – (Earnlife–ul – 1,2 · pEarnlife–ul ))) + max(0;0,03 · (Earnnon–life – 1,2 · pEarnnon–life ))

missä

a)  Earnlife tarkoittaa henkivakuutusvelvoitteista ja –jälleenvakuutusvelvoitteista viimeisten 12 kuukauden aikana saatuja vakuutusmaksutuottoja, jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja vähentämättä;

b)  Earnlife-ul tarkoittaa sellaisista henkivakuutusvelvoitteista ja jälleenvakuutusvelvoitteista viimeisten 12 kuukauden aikana saatuja vakuutusmaksutuottoja, joissa vakuutuksenottajat kantavat sijoitusriskin, jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja vähentämättä;

c)  Earnnon-life tarkoittaa vahinkovakuutusvelvoitteista ja -jälleenvakuutusvelvoitteista viimeisten 12 kuukauden aikana saatuja vakuutusmaksutuottoja, jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja vähentämättä;

d)  pEarnlife tarkoittaa henkivakuutusvelvoitteista ja -jälleenvakuutusvelvoitteista viimeisiä 12 kuukautta edeltävien 12 kuukauden aikana saatuja vakuutusmaksutuottoja, jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja vähentämättä;

e)  pEarnlife-ul tarkoittaa sellaisista henkivakuutusvelvoitteista ja -jälleenvakuutusvelvoitteista viimeisiä 12 kuukautta edeltävien 12 kuukauden aikana saatuja vakuutusmaksutuottoja, joissa vakuutuksenottajat kantavat sijoitusriskin, jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja vähentämättä;

f)  pEarnnon-life tarkoitaa vahinkovakuutusvelvoitteista ja -jälleenvakuutusvelvoitteista viimeisiä 12 kuukautta edeltävien 12 kuukauden aikana saatuja vakuutusmaksutuottoja, jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja vähentämättä.

Vakuutusmaksutuotot ovat tämän kohdan tarkoituksia varten bruttomääräisiä, jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksuja vähentämättä.

4.  Vakuutusteknisen vastuuvelan määrään perustuva operatiivisen riskin pääomavaatimus lasketaan seuraavasti:

image

missä

a)  TPlife tarkoittaa henkivakuutusvelvoitteiden ja -jälleenvakuutusvelvoitteiden vakuutusteknistä vastuuvelkaa;

b)  TPlife-ul tarkoittaa sellaisten henkivakuutusvelvoitteiden vakuutusteknistä vastuuvelkaa, joissa vakuutuksenottajat kantavat sijoitusriskin;

c)  TPnon-life tarkoittaa vahinkovakuutusvelvoitteiden ja -jälleenvakuutusvelvoitteiden vakuutusteknistä vastuuvelkaa.

Sovellettaessa tätä kohtaa vakuutustekniseen vastuuvelkaan ei sisälly riskimarginaalia, ja se lasketaan vähentämättä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä olevia saamisia.



9 JAKSO

Vakuutustekniseen vastuuvelkaan ja laskennallisiin veroihin liittyvän tappioiden vaimennusvaikutuksen korjaus

205 artikla

Yleiset säännökset

Direktiivin 2009/138/EY 103 artiklan c kohdassa tarkoitettu korjaus, jolla otetaan huomioon vakuutustekniseen vastuuvelkaan ja laskennallisiin veroihin liittyvä tappioiden vaimennusvaikutus, on seuraavien erien summa:

a) vakuutustekniseen vastuuvelkaan liittyvän tappioiden vaimennusvaikutuksen korjaus;

b) laskennallisiin veroihin liittyvän tappioiden vaimennusvaikutuksen korjaus.

206 artikla

Vakuutustekniseen vastuuvelkaan liittyvän tappioiden vaimennusvaikutuksen korjaus

1.  Korjaus, jolla otetaan huomioon vakuutustekniseen vastuuvelkaan liittyvä tappioiden vaimennusvaikutus, on yhtä kuin:

image

missä

a)  BSCR tarkoittaa direktiivin 2009/138/EY 103 artiklan a kohdassa tarkoitettua perusvakavaraisuuspääomavaatimusta;

b)  nBSCR tarkoittaa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua nettomääräistä perusvakavaraisuuspääomavaatimusta;

c)  FDB tarkoittaa tulevien lisäetujen vakuutusteknistä vastuuvelkaa ilman riskimarginaalia

2.  Nettomääräinen perusvakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan V luvun 1 jakson 1–7 alajakson mukaisesti ottaen huomioon kaikki seuraavat muutokset:

a) kun perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen osion tai alaosion laskenta perustuu vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omaa perusvarallisuutta koskevan skenaarion vaikutukseen, skenaario voi muuttaa vakuutustekniseen vastuuvelkaan sisältyvien tulevien lisäetuuksien arvoa:

b) henkivakuutusriskiosion, SLT-sairausvakuutuksen sairausvakuutusriskiä koskevan alariskiosion, sairausvakuutuksen katastrofiriskiä koskevan alariskiosion, markkinariskiosion ja vastapuoliriskiosion skenaariopohjaisessa laskennassa sekä c ja d alakohdassa määritellssä skenaariopohjaisessa laskennassa on otettava huomioon skenaarion vaikutus vakuutustekniseen vastuuvelkaan sisältyviin tuleviin lisäetuuksiin; tämä on tehtävä 23 artiklan mukaisten, tulevia johdon toimenpiteitä koskevien oletusten perusteella;

c) laskennan on perustuttava 189 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun, tyypin 1 altistumien vastapuoliriskin pääomavaatimuksen sijasta pääomavaatimukseen, joka vastaa sellaista oman perusvarallisuuden tappiota, joka aiheutuisi 189 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun, tyypin 1 altistumiin kohdistuvan vastapuoliriskin pääomavaatimuksen määrän välittömästä vähenemisestä, mikä johtuu tyypin 1 altistumiin liittyvistä maksukyvyttömyystapauksista;

d) kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset käyttävät yksinkertaistettua laskentaa tietyn pääomavaatimuksen osalta 91, 92, 93 ja 94 artiklan, 95 artiklan 1 ja 2 kohdan, 96 ja 101 artiklan, 103 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan tai 104 artiklan mukaisesti, yritysten on perustettava laskenta siihen pääomavaatimukseen, joka vastaa oman perusvarallisuuden sellaista tappiota, joka aiheutuisi asiaankuuluvassa artiklassa mainittua pääomavaatimusta vastaavan määrän välittömästä tappiosta, ja niiden on oletettava, että välitön tappio johtuu asiaankuuluvassa artiklassa mainitun pääomavaatimuksen huomioon ottamasta riskistä.

3.  Sovellettaessa 2 kohdan b alakohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon kaikki oikeudelliset, sääntelylliset tai sopimusperusteiset rajoitukset, jotka koskevat tulevien lisäetujen jakamista.

207 artikla

Laskennallisiin veroihin liittyvän tappioiden vaimennusvaikutuksen korjaus

1.  Korjaus, jolla otetaan huomioon laskennallisiin veroihin liittyvä tappioiden vaimennusvaikutus, vastaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten laskennallisten verojen arvon muutosta, joka aiheutuisi seuraavien yhteenlaskettujen erien välittömästä tappiosta:

a) direktiivin 2009/138/EY 103 artiklan a kohdassa tarkoitettu perusvakavaraisuuspääomavaatimus;

b) tämän asetuksen 206 artiklassa tarkoitettu vakuutustekniseen vastuuvelkaan liittyvän tappioiden vaimennusvaikutuksen korjaus;

c) direktiivin 2009/138/EY 103 artiklan b kohdassa tarkoitettu operatiivisen riskin pääomavaatimus.

2.  Sovellettaessa 1 kohtaa laskennalliset verot arvostetaan 15 artiklan mukaisesti. Kun 1 kohdassa tarkoitettu tappio johtaisi laskennallisten verosaamisten nousuun, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei saa käyttää kyseistä nousua korjaukseen, jollei se kykene osoittamaan, että tulevat tuotot, ottaen huomioon 1 kohdassa tarkoitetun tappion suuruus ja tämän vaikutus yrityksen nykyiseen ja tulevaan taloudelliseen tilanteeseen, ovat saatavilla 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.  Sovellettaessa 1 kohtaa laskennallisten verovelkojen laskun tai laskennallisten verosaamisten nousun on johdettava laskennallisiin veroihin liittyvän tappioiden vaimennusvaikutuksen negatiiviseen korjaukseen.

4.  Kun 1 kohdan mukainen korjauksen laskeminen johtaa laskennallisten verojen positiiviseen muutokseen, korjaus on nolla.

5.  Kun 1 kohdassa tarkoitettu tappio on kohdistettava tappioiden syiden mukaisesti, jotta voidaan laskea laskennallisiin veroihin liittyvän tappioiden vaimennusvaikutuksen korjaus, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kohdennettava tappio riskeihin, jotka otetaan huomioon perusvakavaraisuuspääomavaatimuksessa ja operatiivisen riskin pääomavaatimuksessa. Kohdennuksen on oltava yhdenmukainen sen vaikutuksen kanssa, joka standardikaavan osioilla ja alaosioilla on perusvakavaraisuuspääomavaatimukseen. Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys käyttää osittaista sisäistä mallia, jossa vakuutusteknisen vastuuvelan ja laskennallisiin veroihin liittyvän vaimennusvaikutuksen korjaus ei kuulu mallin soveltamisalaan, kohdennuksen on oltava yhdenmukainen sen vaikutuksen kanssa, joka standardikaavan niillä osioilla ja alaosioilla, jotka eivät kuulu mallin soveltamisalaan, on perusvakavaraisuuspääomavaatimukseen.



10 JAKSO

Riskienvähentämistekniikat

208 artikla

Menetelmät ja oletukset

1.  Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset siirtävät vakuutusriskejä käyttämällä jälleenvakuutussopimuksia tai erillisyhtiöitä, jotka täyttävät 209, 211 ja 213 artiklan vaatimukset, ja jos kyseiset järjestelyt tarjoavat suojaa useissa I osaston V luvun 2, 3 ja 4 jaksossa määritellyissä skenaariopohjaisissa laskennoissa, kyseisten sopimusjärjestelyjen riskejä vähentävät vaikutukset on kohdennettava skenaariopohjaisiin laskentoihin siten, että tarjotun suojan taloudellinen vaikutus otetaan huomioon, kuitenkin ilman kahdenkertaista huomioimista. Tarjotun suojan taloudellinen vaikutus on otettava huomioon erityisesti määritettäessä oman perusvarallisuuden tappiota skenaariopohjaisissa laskennoissa.

2.  Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset siirtävät vakuutusriskejä käyttämällä direktiivin 2009/138/EY 210 artiklan 3 kohdan määritelmän mukaista rajoitettua jälleenvakuutusta, joka täyttää tämän asetuksen 209, 211 ja 213 artiklan vaatimukset, kyseiset sopimukset on otettava huomioon tämän asetuksen I osaston V luvun 2, 3 ja 4 jaksoissa määritellyissä skenaariopohjaisissa laskennoissa ainoastaan siinä määrin kuin vakuutusriskiä siirretään sopimuksen vastapuolelle. Sen estämättä, mitä edellisessä virkkeessä säädetään, rajoitettua jälleenvakuutusta tai samankaltaisia järjestelyitä, joissa tosiasiallisen riskinsiirron puute on verrattavissa rajoitettuun jälleenvakuutukseen, ei saa ottaa huomioon tämän asetuksen 116 ja 147 artiklan mukaisen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskin volyymimitan määrityksessä eikä tämän luvun 13 jakson mukaisten yrityskohtaisten parametrien laskennassa.

209 artikla

Laatuvaatimukset

1.  Laskiessaan perusvakavaraisuuspääomavaatimusta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon ainoastaan direktiivin 2009/138/EY 101 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut riskienvähentämistekniikat, jotka täyttävät kaikki seuraavat laatuvaatimukset:

a) sopimusjärjestelyt ja riskinsiirto ovat lainvoimaisia ja täytäntöönpanokelpoisia kaikilla merkityksellisillä lainkäyttöalueilla;

b) vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on toteuttanut kaikki asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen järjestelyn tehokkuuden ja hallitakseen siihen liittyviä riskejä;

c) vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys kykenee seuraamaan järjestelyn tehokkuutta ja siihen liittyviä riskejä jatkuvasti;

d) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on vastapuolen maksujen laiminlyönnin, maksukyvyttömyyden tai konkurssin tai muun järjestelyyn liittyvissä transaktiota koskevissa asiakirjoissa määritetyn luottotapahtuman tapauksessa kyseiseen vastapuoleen kohdistuva vaade;

e) riskien vähentämisen vaikutuksia omaan varallisuuteen ja vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaan ei huomioida kahdenkertaisesti eikä niitä huomioida kahdenkertaisesti vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa.

2.  Ainoastaan ne riskienvähentämistekniikat, jotka ovat voimassa vähintään seuraavien 12 kuukauden ajan ja jotka täyttävät tässä jaksossa säädetyt laatuvaatimukset, on otettava huomioon kokonaisuudessaan perusvakavaraisuuspääomavaatimuksessa. Kaikissa muissa tapauksissa niiden riskienvähentämistekniikoiden, jotka ovat voimassa alle 12 kuukauden ajan ja jotka täyttävät tässä jaksossa määritellyt laatuvaatimukset, riskejä vähentävä vaikutus otetaan huomioon perusvakavaraisuuspääomavaatimuksessa suhteessa sen ajan pituuteen, joka vastaa joko riskialtistuman kokonaiskestoa tai jaksoa, jonka aikana riskienvähentämistekniikka on voimassa, sen mukaan, kumpi näistä on lyhyempi.

3.  Jos riskienvähentämistekniikoita koskevat sopimusjärjestelyt ovat voimassa lyhyemmän ajan kuin seuraavat 12 kuukautta ja jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys aikoo korvata riskienvähentämistekniikan sen voimassaolon päättyessä samankaltaisella järjestelyllä, riskienvähentämistekniikka on otettava huomioon kokonaisuudessaan perusvakavaraisuuspääomavaatimuksessa, jos kaikki seuraavat laatuvaatimukset täyttyvät:

a) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on kirjallinen toimintaperiaate riskienvähentämistekniikan korvaamiseksi;

b) riskienvähentämistekniikkaa ei korvata useammin kuin joka kolmas kuukausi;

c) riskienvähentämistekniikan korvaamisen ehtona ei ole tuleva tapahtuma, johon vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei pysty vaikuttamaan. Jos riskienvähentämistekniikan korvaamisen ehtona on tuleva tapahtuma, johon vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys pystyy vaikuttamaan, ehdot on dokumentoitava selkeästi a alakohdassa tarkoitetussa kirjallisessa toimintaperiaatteessa;

d) riskienvähentämistekniikan korvaamisen on perustuttava realistisesti vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen aikaisempiin korvaamisiin, ja sen on oltava linjassa sen nykyisen liiketoimintakäytännön ja -strategian kanssa;

e) riski siitä, että riskienvähentämistekniikkaa ei voida korvata markkinoiden likviditeetin puutteen takia, ei ole olennainen;

f) riski siitä, että riskienvähentämistekniikan korvaamiskustannukset kasvavat seuraavien 12 kuukauden aikana, otetaan huomioon vakavaraisuuspääomavaatimuksessa;

g) riskienvähentämistekniikan korvaaminen ei riko 23 artiklan 5 kohdassa säädettyjä vaatimuksia, jotka koskevat tulevia johdon toimenpiteitä.

210 artikla

Tosiasiallinen riskinsiirto

1.  Riskienvähentämistekniikkaa koskevilla sopimusjärjestelyillä on varmistettava, että riskienvähentämistekniikan tarjoaman suojan laajuus ja riskinsiirto on selvästi määritelty ja kiistaton.

2.  Sopimusjärjestely ei saa johtaa olennaiseen perusteriskiin tai muiden riskien luomiseen, jollei tätä oteta huomioon vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa.

3.  Perusteriski on olennainen, jos se johtaa siihen, että vaikutus, joka riskien vähentämisellä on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen perusvakavaraisuuspääomavaatimukseen, esitetään virheellisesti, mikä voi vaikuttaa sen henkilön, mukaan lukien valvontaviranomaiset, päätöksentekoon tai harkintaan, jonka on tarkoitus käyttää kyseistä tietoa.

4.  Määritys, joka koskee sopimusjärjestelyiden ja riskinsiirron lainvoimaisuutta ja täytäntöönpanokelpoisuutta kaikilla merkityksellisillä lainkäyttöalueilla 209 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, on suoritettava seuraavin perustein:

a) sovelletaanko sopimusjärjestelyyn ehtoa, joka voisi heikentää riskin tosiasiallista siirtoa ja jonka täyttymiseen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei pysty suoraan vaikuttamaan;

b) liittyykö järjestelyyn transaktioita, jotka voisivat haitata tosiasiallista riskinsiirtoa.

211 artikla

Riskienvähentämistekniikat, joissa käytetään jälleenvakuutussopimuksia tai erillisyhtiöitä

1.  Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset siirtävät vakuutusriskejä käyttämällä jälleenvakuutussopimuksia tai erillisyhtiöitä riskienvähentämistekniikan ottamiseksi huomioon perusvakavaraisuuspääomavaatimuksessa, yritysten on täytettävä 209 ja 210 artiklassa ja jäljempänä 2–6 kohdassa säädetyt laatuvaatimukset.

2.  Jälleenvakuutussopimusten vastapuolen on oltava jokin seuraavista:

a) vakavaraisuuspääomavaatimusta noudattava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys;

b) kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, joka sijaitsee maassa, jonka vakavaraisuusjärjestelyn katsotaan vastaavan tai tilapäisesti vastaavan direktiivissä 2009/138/EY säädettyä järjestelyä kyseisen direktiivin 172 artiklan mukaisesti, edellyttäen, että yritys noudattaa kyseisen kolmannen maan vakavaraisuusvaatimuksia;

c) kolmannen maan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, joka ei sijaitse maassa, jonka vakavaraisuusjärjestelyn katsotaan vastaavan tai tilapäisesti vastaavan direktiivissä 2009/138/EY säädettyä järjestelyä kyseisen direktiivin 172 artiklan mukaisesti, edellyttäen, että yritys on luokiteltu luottoluokkaan 3 tai sitä parempaan luottoluokkaan tämän osaston II luvun 1 jakson mukaisesti.

3.  Jos jälleenvakuutussopimuksen vastapuoli on vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys, joka lakkaa noudattamasta vakavaraisuuspääomavaatimusta jälleenvakuutussopimuksen tekemisen jälkeen, riskienvähentämistekniikan tarjoama suoja voidaan ottaa osittain huomioon, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys pystyy osoittamaan, että vastapuoli on toimittanut valvontaviranomaisilleen realistisen tervehdyttämissuunnitelman ja että vakavaraisuuspääomavaatimusta aletaan noudattaa uudelleen direktiivin 2009/138/EY 138 artiklassa tarkoitetussa tervehdyttämissuunnitelmassa määritellyssä ajassa. Tässä tarkoituksessa riskienvähentämistekniikan vaikutuksesta on vähennettävä prosenttiosuus, jolla vakavaraisuuspääomavaatimusta rikotaan.

4.  Jos riski siirretään erillisyhtiölle, perusvakavaraisuuspääomavaatimuksessa huomioon otettavan riskienvähentämistekniikan on täytettävä direktiivin 2009/138/EY 211 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset; jos erillisyhtiön riskien täysimittaista kattamista koskevia vaatimuksia ei enää täytetä kaikilta osin järjestelyn voimaantulon jälkeen, riskienvähentämistekniikan tarjoama suoja voidaan ottaa osittain huomioon, jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys pystyy osoittamaan, että riskien täysimittaista kattamista koskevaa vaatimusta aletaan noudattaa uudelleen kolmen kuukauden kuluessa; tässä tarkoituksessa riskienvähentämistekniikan vaikutuksesta on vähennettävä se prosenttiosuus tämän asetuksen 326 artiklassa tarkoitetusta erillisyhtiön riskien yhteenlasketusta enimmäismäärästä, jota erillisyhtiön varat eivät kata, tai vastaava summa sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 211 artiklan 3 kohtaa.

5.  Jos riski siirretään direktiivin 2009/138/EY 211 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle erillisyhtiölle, riskienvähentämistekniikka on otettava huomioon perusvakavaraisuuspääomavaatimuksessa ainoastaan silloin, kun jäsenvaltion lainsäädäntö vastaa kyseisen direktiivin 211 artiklan 2 kohdassa säädettyä lainsäädäntöä ja kun erillisyhtiö noudattaa kyseistä lainsäädäntöä.

6.  Jos riski siirretään kolmannen maan valvontaviranomaisen sääntelemälle erillisyhtiölle, riskienvähentämistekniikka on otettava huomioon perusvakavaraisuuspääomavaatimuksessa ainoastaan silloin, kun erillisyhtiö täyttää vaatimukset, jotka vastaavat direktiivin 2009/138/EY 211 artiklan 2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.

212 artikla

Taloudelliset riskienvähentämistekniikat

1.  Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset siirtävät riskin riskienvähentämistekniikan ottamiseksi huomioon perusvakavaraisuuspääomavaatimuksessa muissa kuin 211 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, mukaan lukien siirrot, joissa käytetään rahoitusinstrumenttien hankintaa tai liikkeeseenlaskua, yritysten on täytettävä 2–5 kohdassa säädetyt laatuvaatimukset 209 ja 210 artiklassa säädettyjen laatuvaatimusten lisäksi.

2.  Riskienvähentämistekniikan on oltava direktiivin 2009/138/EY 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskienhallintaa koskevien kirjallisten toimintaperiaatteiden mukainen.

3.  Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on voitava arvostaa varat, velat, joihin riskienvähentämistekniikkaa sovelletaan ja, kun riskienvähentämistekniikka sisältää rahoitusinstrumenttien käytön, rahoitusinstrumentit luotettavasti direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukaisesti.

4.  Jos riskienvähentämistekniikka sisältää rahoitusinstrumenttien käytön, rahoitusinstrumenteilla on oltava luottoluokka 3 tai parempi luottoluokitus tämän osaston I luvun 2 jakson mukaisesti.

5.  Jos riskienvähentämistekniikassa ei ole kyse rahoitusinstrumentista, riskienvähentämistekniikan vastapuolilla on oltava luottoluokka 3 tai parempi luottoluokitus tämän osaston I luvun 2 jakson mukaisesti.

213 artikla

Vastapuolten asema

1.  Jos 211 artiklan 1 kohdassa ja 212 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyt laatuvaatimukset eivät täyty, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset saavat ottaa riskienvähentämistekniikat huomioon perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa ainoastaan silloin, kun yksi seuraavista vaatimuksista täyttyy:

a) riskienvähentämistekniikka täyttää 209 ja 210 artiklassa sekä 212 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainitut laatuvaatimukset ja yrityksellä on vakuusjärjestelyt, jotka täyttävät 214 artiklassa säädetyt vaatimukset;

b) riskienvähentämistekniikkaa täydennetään toisella riskienvähentämistekniikalla, jos tämä toinen tekniikka tarkasteltuna yhdessä ensimmäisen tekniikan kanssa täyttää 209 ja 210 artiklassa sekä 212 artiklan 1 ja 2 kohdassa mainitut laatuvaatimukset ja jos toisen tekniikan vastapuolet täyttävät lisäksi 211 artiklan 1 kohdassa ja 212 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyt vaatimukset.

2.  Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan a alakohtaa vakuusjärjestely on otettava huomioon vain siinä määrin kuin vakuus kattaa kyseisen riskin, jos direktiivin 2009/138/EY 75 artiklan mukainen vakuuden arvo on pienempi kuin kokonaisriski.

214 artikla

Vakuusjärjestelyt

1.  Vakuusjärjestelyt on otettava huomioon perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa ainoastaan silloin, kun seuraavat vaatimukset täyttyvät 209 ja 210 artiklassa säädettyjen laatuvaatimusten lisäksi:

a) riskin siirtävällä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on oikeus muuttaa vakuus rahaksi tai säilyttää se kohtuullisen ajan vastapuolen maksujen laiminlyönnin, maksukyvyttömyyden tai konkurssin taikka muun luottotapahtuman tapauksessa;

b) vakuuden tarjoama suoja on riittävän varma, koska se täyttää jommankumman seuraavista:

i) vakuudella on riittävä luottoluokitus, se on riittävän likvidi ja sen arvo on riittävän vakaa;

ii) vakuuden on taannut jokin muu vastapuoli kuin 187 artiklan 5 kohdassa ja 184 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vastapuoli, jolle on annettu riskikeskittymään sovellettava 0 prosentin riskikerroin;

c) vastapuolen luottoluokan ja vakuuden arvon välillä ei ole olennaista positiivista korrelaatiota;

d) vakuus ei muodostu vastapuolen tai vastapuolen sidosyrityksen liikkeeseenlaskemista arvopapereista.

2.  Jos vakuusjärjestely on 1 artiklan 26 kohdan b alakohdan määritelmän mukainen ja siihen liittyy säilytysyhteisön tai muun kolmannen osapuolen hallussa oleva vakuus, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on varmistettava, että kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a) kyseinen säilytysyhteisö tai muu kolmas osapuoli erottelee vakuudeksi asetetut varat omista varoistaan;

b) erotellut varat ovat sellaisen talletuksia vastaanottavan laitoksen hallussa, joka on luokiteltu luottoluokkaan 3 tai parempaan luottoluokkaan tämän osaston I luvun 2 jakson mukaisesti;

c) erotellut varat ovat erikseen yksilöitävissä ja niitä voidaan muuttaa tai ne voidaan korvata ainoastaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen suostumuksella tai sellaisen henkilön suostumuksella, joka toimii vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen edunvalvojana kyseisten varojen osalta;

d) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on (tai se on edunsaaja trustissa, jossa omaisuudenhoitajalla on) oikeus muuttaa erotellut varat rahaksi tai säilyttää ne kohtuullisen ajan vastapuolen maksujen laiminlyönnin, maksukyvyttömyyden tai konkurssin taikka muun sellaisen luottotapahtuman tapauksessa, joka liittyy säilytysyhteisöön tai muuhun kolmanteen osapuoleen, joka pitää vakuutta hallussaan vastapuolen puolesta;

e) eroteltuja varoja ei käytetä vakuuden maksamiseen tai asettamiseen kenenkään muun henkilön kuin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen puolesta tai sen määräyksestä.

215 artikla

Takuut

Takuut on otettava huomioon perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa ainoastaan tässä luvussa nimenomaisesti mainituissa tapauksissa ja silloin, kun kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät 209 ja 210 artiklassa mainittujen laatuvaatimusten lisäksi:

a) takuun antama luottosuoja on välitön;

b) luottosuojan laajuus on selvästi määritelty ja kiistaton;

c) takuu ei sisällä ehtoja, joiden täyttymiseen lainanantaja ei voi suoraan vaikuttaa ja jotka

i) antavat suojan tarjoajalle yksipuolisen oikeuden peruuttaa suoja;

ii) nostavat suojan todellisia kustannuksia, jos suojatun riskin luottoluokka heikkenee;

iii) voivat estää suojan tarjoajan maksuvelvollisuuden, jos alkuperäinen velallinen ei hoida erääntyviä maksuja;

iv) voisivat antaa suojan tarjoajalle oikeuden lyhentää luottosuojan maturiteettia;

d) vastapuolen maksujen laiminlyönnin, maksukyvyttömyyden tai konkurssin taikka muun luottotapahtuman tapauksessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on oikeus vaatia takaajaa suorittamaan kohtuullisessa ajassa kaikki vaateeseen liittyvät erääntyneet maksut, jotka kuuluvat suojan piiriin, ja takaajan maksuvelvollisuuden edellytyksenä ei saa olla se, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on ensin perittävä maksuja velalliselta;

e) takuun on oltava selvästi dokumentoitu velvoite, jonka takaaja on ottanut vastuulleen;

f) takuun on katettava kokonaisuudessaan kaikki säännölliset maksut, jotka velallisen odotetaan suorittavan vaateeseen nähden.



11 JAKSO

Korvamerkityt rahastot

216 artikla

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskenta korvamerkittyjen rahastojen ja vastaavuuskorjauskantojen tapauksessa

1.  Tämän asetuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritettyjen korvamerkittyjen rahastojen tapauksessa tai tilanteessa, jossa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset ovat saaneet luvan vastaavuuskorjauksen soveltamiseen riskittömään korkokäyrään direktiivin 2009/138/EY 77 b artiklan mukaisesti, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on tehtävä vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaan tämän asetuksen 217 artiklassa säädetyn menetelmän mukainen oikaisu.

2.  Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on kuitenkin saanut valvontaviranomaiselta luvan soveltaa direktiivin 2009/138/EY 304 artiklan säännöksiä korvamerkittyihin rahastoihin, se ei saa tehdä laskentaan tämän asetuksen 217 artiklan mukaista oikaisua, vaan sen on suoritettava laskenta olettaen, että korvamerkittyjen rahastojen ja yrityksen muun osan varat ja velat on hajautettu täysimääräisesti.

217 artikla

Vakavaraisuuspääomanvaatimuksen laskentamenetelmä korvamerkityissä rahastoissa ja vastaavuuskorjauskannoissa

1.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laskettava nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus kullekin korvamerkitylle rahastolle ja vastaavuuskorjauskannalle sekä yrityksen jäljelle jäävälle osalle samalla tavoin, kuin jos kyseiset korvamerkityt rahastot ja vastaavuuskorjauskanta ja yrityksen jäljelle jäävä osa olisivat erillisiä yrityksiä.

2.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laskettava vakavaraisuuspääomavaatimuksensa kunkin korvamerkityn rahaston, kunkin vastaavuuskorjauskannan ja yrityksen jäljelle jäävän osuuden nimellisten vakavaraisuuspääomavaatimusten summana.

3.  Kun perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen riskiosion tai alariskiosion pääomavaatimuksen laskenta perustuu vaikutukseen, joka skenaariolla on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omaan perusvarallisuuteen, skenaarion vaikutus omaan perusvarallisuuteen on laskettava korvamerkityn rahaston ja vastaavuuskorjauskannan ja yrityksen jäljelle jäävän osan tasolla.

4.  Omaa perusvarallisuutta korvamerkityn rahaston tai vastaavuuskorjauskannan tasolla ovat ne rajoitetusti käytettävissä olevat oman varallisuuden erät, jotka kuuluvat direktiivin 2009/138/EY 88 artiklan määritelmän mukaiseen omaan perusvarallisuuteen.

5.  Kun korvamerkittyyn rahastoon liittyy voitto-osuusjärjestelyjä, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on oikaistava vakavaraisuuspääomavaatimus seuraavasti:

a) jos 3 kohdassa tarkoitettu laskenta johtaisi oman perusvarallisuuden kasvuun korvamerkityn rahaston tasolla, arvioitu muutos kyseisessä omassa perusvarallisuudessa oikaistaan ottaen huomioon vakuutusten oikeus ylijäämään korvamerkityssä rahastossa; tässä tapauksessa korvamerkityn rahaston oman perusvarallisuuden muutoksen oikaisu vastaa määrää, jolla vakuutustekninen vastuuvelka kasvaisi kyseisen korvamerkityn rahaston vakuutuksenottajille tai edunsaajille odotettavissa olevien tulevien lisäetujen jaon vuoksi;

b) jos 3 kohdassa tarkoitettu laskenta johtaisi oman perusvarallisuuden supistumiseen korvamerkityn rahaston tasolla, arvioitu muutos kyseisessä omassa perusvarallisuudessa, jota käytetään 206 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun nettovakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa, oikaistaan ottaen huomioon vähennys tulevissa kyseisen korvamerkityn rahaston vakuutuksenottajille tai edunsaajille maksettavissa tulevissa harkinnanvaraisissa lisäeduissa; oikaisu ei saa olla suurempi kuin korvamerkityn rahaston sisältämien tulevien harkinnanvaraisten lisäetujen määrä.

6.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, kunkin korvamerkityn rahaston ja kunkin vastaavuuskorjauskannan nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus on laskettava niiden skenaariopohjaisten laskentojen mukaan, joilla on negatiivisin vaikutus koko yrityksen omaan perusvarallisuuteen.

7.  Määrittäessään skenaarion, jolla olisi negatiivisin vaikutus koko yrityksen omaan perusvarallisuuteen, yrityksen on ensin laskettava niiden vaikutusten tulosten summa, joita skenaarioilla on omaan perusvarallisuuteen kunkin korvamerkityn rahaston ja kunkin vastaavuuskorjauskannan tasolla 3 ja 5 kohdan mukaisesti. Summat kunkin korvamerkityn rahaston ja kunkin vastaavuuskorjauskannan tasolla lasketaan yhteen, ja ne lisätään vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen jäljelle jäävän osan omaan perusvarallisuuteen vaikuttavien skenaarioiden tuloksiin.

8.  Kunkin korvamerkityn rahaston ja kunkin vastaavuuskorjauskannan nimellinen vakavaraisuuspääomavaatimus on määritettävä yhdistämällä kunkin perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen alariskiosion ja riskiosion pääomavaatimukset.

9.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on oletettava, että korvamerkittyjen rahastojen, vastaavuuskorjauskantojen ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen jäljelle jäävän osuuden välillä ei ole riskinhajautusta.



12 JAKSO

Yrityskohtaiset parametrit

218 artikla

Standardiparametrit, jotka voidaan korvata yrityskohtaisilla parametreilla

1.  Seuraavat parametrit muodostavat standardiparametrit, jotka voidaan korvata direktiivin 2009/138/EY 104 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuilla yrityskohtaisilla parametreilla:

a) vahinkovakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskialaosiossa kullekin tämän asetuksen liitteessä II määritetylle segmentille:

i) tämän asetuksen 117 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vahinkovakuutusmaksuriskin keskihajonta;

ii) tämän asetuksen 117 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu vahinkovakuutuksen bruttomääräisen vakuutusmaksuriskin keskihajonta;

iii) tämän asetuksen 117 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ei-suhteellisen jälleenvakuutuksen oikaisukerroin, jos segmentille on tämän artiklan 2 kohdassa määritetty tunnistettava yksittäisylivahinkojälleenvakuutussopimus;

iv) tämän asetuksen 117 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vahinkovakuutuksen vastuuvelkariskin keskihajonta;

b) henkivakuutukseen liittyvää muuttamisriskiä koskevassa alariskiosiossa, nousu tämän asetuksen 141 artiklassa tarkoitetussa elinkorkoetuuksien määrässä, jos kyseiseen alaosioon kuuluviin elinkorkoihin ei kohdistu olennaista inflaatioriskiä;

c) NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksu- ja vastuuvelkariskialariskiosiossa kullekin tämän asetuksen liitteessä XIV määritetylle segmentille:

i) tämän asetuksen 148 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu NSLT-sairausvakuutuksen vakuutusmaksuriskin keskihajonta;

ii) tämän asetuksen 148 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu NSLT-sairausvakuutuksen bruttovakuutusmaksuriskin keskihajonta;

iii) tämän asetuksen 148 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ei-suhteellisen jälleenvakuutuksen oikaisukerroin, jos segmentille on 2 kohdassa määritetty tunnistettava yksittäisylivahinkojälleenvakuutussopimus;

iv) tämän asetuksen 148 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu NSLT-sairausvakuutuksen vastuuvelkariskin keskihajonta;

d) henkivakuutuksen muuttamisriskialaosiossa, nousu tämän asetuksen 158 artiklassa tarkoitetussa elinkorkoetuuksien määrässä, jos kyseiseen alaosioon kuuluviin elinkorkoihin ei kohdistu olennaista inflaatioriskiä.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa korvata saman segmentin molempia a kohdan ii alakohdassa ja iii alakohdassa tarkoitettuja standardiparametreja tai saman segmentin molempia c kohdan ii alakohdassa ja iii alakohdassa tarkoitettuja standardiparametreja.

2.  Segmentin yksittäisylivahinkojälleenvakuutussopimus katsotaan tunnistettavaksi, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

a) siinä määrin kuin luovuttavan yrityksen saman vakuutuksen joko yksittäisiin vahinkoihin tai kaikkiin vahinkoihin tietyn ajanjakson kuluessa liittyvät tappiot ovat suuremmat kuin määritelty omapidätys, se tuo täyden hyvityksen kyseisille tappioille tiettyyn rajaan asti tai rajattomasti;

b) se kattaa kaikki vahingot, joita vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle voi segmentissä tai segmentin homogeenisissä riskiryhmissä sattia seuraavien 12 kuukauden aikana;

c) sen sallimien voimaanpalautusten lukumäärä riittää varmistamaan, että kaikki seuraavien 12 kuukauden aikana sattuviin monilukuisiin tapahtumiin liittyvät korvaukset on katettu;

d) se on 209, 210, 211 ja 213 artiklan mukainen.

Sovellettaessa tätä artiklaa ’yksittäisylivahinkojälleenvakuutussopimuksella’ tarkoitetaan myös kaikkia järjestelyjä erillisyhtiöiden kanssa, joihin sisältyy riskinsiirto, joka vastaa yksittäisylivahinkojälleenvakuutussopimuksen riskinsiirtoa.

▼M1

3.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on solminut useita yksittäisylivahinkojälleenvakuutussopimuksia, joista jokainen täyttää 2 kohdan d alakohdan vaatimukset ja jotka yhdistelmänä täyttävät 2 kohdan a, b ja c alakohdan vaatimukset, kyseisten sopimusten yhdistelmä katsotaan yhdeksi tunnistettavaksi yksittäisylivahinkojälleenvakuutussopimukseksi.

▼B

4.  Sovellettaessa 1 kohdan b ja d alakohtaa inflaatioriskin katsotaan olevan olennainen, kun sen laiminlyönti muuttamisriskin pääomavaatimuksen laskennassa voisi vaikuttaa kyseisen tiedon käyttäjien päätöksentekoon tai arviointiin, valvontaviranomaiset mukaan luettuina.

219 artikla

Tietoja koskevat kriteerit

1.  Yrityskohtaisten parametrien laskentaan käytettävät tiedot katsotaan täydellisiksi, tarkoiksi ja tarkoituksenmukaisiksi, kun ne täyttävät seuraavat kriteerit:

a) tiedot täyttävät 19 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyt edellytykset, ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys noudattaa kyseisten tietojen osalta 19 artiklan 4 kohdassa säädettyjä vaatimuksia, jolloin minkä tahansa viittauksen vakuutusteknisen vastuuvelan laskentaan katsotaan viittaavan yrityskohtaisen parametrin laskentaan;

b) tiedot voidaan sisällyttää standardoituihin menetelmiin;

c) tiedot eivät estä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä noudattamasta direktiivin 2009/138/EY 101 artiklan 3 kohdan vaatimuksia;

d) tiedot täyttävät kunkin standardoidun menetelmän käytön kannalta tarpeelliset tietoja koskevat lisävaatimukset.

e) tiedot ja niiden tuottaminen on dokumentoitu kattavasti, mukaan luettuina

i) tietojen kerääminen ja tietojen laadun analysointi, jolloin vaadittavaan dokumentointiin sisältyy tietohakemisto, jossa eritellään tietojen lähde, ominaisuudet ja käyttö, sekä tietojen keräämisen, käsittelyn ja soveltamisen erittely;

ii) tietojen tuottamiseen ja oikaisuun käytettävien oletusten valitseminen, mukaan luettuina oikaisut, jotka liittyvät jälleenvakuutukseen ja katastrofivahinkoihin sekä kulujen kohdentamiseen, jolloin vaadittavaan dokumentointiin sisältyy hakemisto kaikista asiaankuuluvista oletuksista, joihin vakuutusteknisen vastuuvelan laskenta perustuu, sekä perustelu oletusten valinnalle;

iii) vakuutusmatemaattisten ja tilastollisten menetelmien valinta ja soveltaminen tiedon tuottamiseen ja oikaisuun;

iv) tiedon validointi.

2.  Ulkopuolisia tietoja käytettäessä niiden on täytettävä seuraavat lisäkriteerit:

a) tietojen keräämisprosessi on läpinäkyvä ja tarkastettavissa sekä sen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen tuntema, joka käyttää kyseisiä tietoja yrityskohtaisten parametrien laskemiseen;

b) kun tiedot ovat eri lähteistä, tietojen vertailukelpoisuus varmistetaan tietojen keräämisessä, käsittelyssä ja soveltamisessa tehdyillä oletuksilla;

c) tiedot ovat peräisin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiltä, joiden liiketoiminta ja riskiprofiili ovat samankaltaiset kuin sen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen, jonka yrityskohtainen parametri lasketaan kyseisten tietojen perusteella lasketaan;

d) ulkopuolisia tietoja käyttävät yritykset kykenevät varmentamaan, että on olemassa riittävä tilastollinen todistusaineisto siitä, että niiden omien tietojen taustalla olevat todennäköisyysjakaumat ja ulkoisten tietojen taustalla olevat todennäköisyysjakaumat ovat laajalti samankaltaisia, erityisesti niiden ilmentämän volatiliteetin osalta;

e) ulkoisiin tietoihin sisältyy ainoastaan sellaisilta yrityksiltä peräisin olevia tietoja, joilla on samanakaltainen riskiprofiili, ja kyseinen riskiprofiili on samankaltainen tietoja käyttävän yrityksen riskiprofiilin kanssa; ulkoiset tiedot sisältävät erityisesti tietoja yrityksiltä, joiden liiketoiminnan luonne ja riskiprofiili ovat samankaltaiset ulkoisten tietojen osalta ja joista on riittävästi tilastollista näyttöä siitä, että ulkoisten tietojen taustalla olevat todennäköisyysjakaumat ilmentävät korkeaa homogeenisuusastetta.

220 artikla

Yrityskohtaisten parametrien laskentaan käytettävät standardimenetelmät

1.  Laskiessaan yrityskohtaisia parametreja vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä kullekin parametrille liitteessä XVII vahvistettuja standardimenetelmiä seuraavasti:

a) vakuutusmaksuriskiin liittyvä menetelmä yrityskohtaisille parametreille, jotka korvaavat 218 artiklan 1 artiklan a alakohdan i ja ii alakohdassa sekä c alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetut standardiparametrit;

b) vastuuvelkaariskiin liittyvä menetelmä 1 tai vastuuvelkariskiin liittyvä menetelmä 2 yrityskohtaisille parametreille, jotka korvaavat 218 artiklan 1 a alakohdan iv alakohdassa ja c alakohdan iv alakohdassa mainitut standardiparametrit;

c) ei-suhteelliseen jälleenvakuutukseen liittyvä menetelmä yrityskohtaisille parametreille, jotka korvaavat 218 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa ja c kohdan iii alakohdassa mainitut standardiparametrit;

d) muuttamisriskiin liittyvä menetelmä yrityskohtaisille parametreille, jotka korvaavat 218 artiklan 1 kohdan b ja d kohdassa mainitut standardiparametrit.

2.  Kun yritys voi käyttää useampaa kuin yhtä standardimenetelmää, sen on käytettävä menetelmää, joka tuottaa tarkimman tuloksen direktiivin 2009/138/EY 101 artiklan 3 kohtaan sisältyvien kalibrointivaatimusten täyttämiseksi.

Kuitenkin, jos yritys ei kykene osoittamaan yhden yrityskohtaisen parametrin laskentaan käytettävän standardimenetelmän tulosten tarkemmuutta toisiin standardimenetelmiin nähden, yrityksen on käytettävä varovaisimman tuloksen antavaa menetelmää.



13 JAKSO

Korrelaatioparametrien päivittämiseen käytettävä menettely

221 artikla

1.  Valvontaviranomaisten on kerättävä määrälliset yrityskohtaiset tiedot, jotka tarvitaan 309 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen riskien välisten riippuvuussuhteiden määrittämiseksi, ja toimitettava kyseiset tiedot vuosittain EVLEVille korrelaatioparametrien päivitystä varten.

2.  EVLEV voi analysoida 1 kohdassa mainitut tiedot antaakseen korrelaatioparametrien päivitystä koskevan lausunnon.



VI LUKU

VAKAVARAISUUSPÄÄOMAVAATIMUS — KOKONAISET JA OSITTAISET SISÄISET MALLIT



1 JAKSO

Määritelmät

222 artikla

Olennaisuus

Tätä lukua sovellettaessa muutos tai virhe sisäisen mallin tuloksissa, vakavaraisuuspääomavaatimus mukaan lukien, tai sisäisessä mallissa käytetyissä tiedoissa katsotaan olennaiseksi, kun sillä voi olla vaikutus kyseisten tietojen käyttäjien päätöksentekoon tai arviointiin, valvontaviranomaiset mukaan lukien.



2 JAKSO

Käyttötesti

223 artikla

Sisäisen mallin käyttö

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on valvontaviranomaisten pyynnöstä annettava selvitys sisäisen mallinsa eri käyttötarkoituksista ja siitä, kuinka ne varmistavat eri tulosten välisen yhdenmukaisuuden, kun sisäistä mallia käytetään eri tarkoituksiin. Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset päättävät olla käyttämättä sisäistä mallia osassa hallintojärjestelmäänsä, erityisesti olennaisten riskien kattamisessa, niiden on perusteltava päätöksensä.

224 artikla

Sopivuus liiketoimintaan

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on varmistettava, että sisäisen mallin rakenne on linjassa sen liiketoiminnan kanssa seuraavasti:

a) mallinnuksen lähestymistavat ilmentävät yrityksen sisäisen mallin soveltamisalaan kuuluvan liiketoiminnan riskien luonnetta, laajuutta ja monimutkaisuutta;

b) sisäisen mallin tulokset ja yrityksen niin sisäisen kuin ulkoisenkin raportoinnin sisällöt ovat johdonmukaisia;

c) sisäinen malli kykenee tuottamaan tuloksia, jotka ovat riittävän hienojakoisia, jotta tuloksilla olisi merkittävä rooli yrityksen merkityksellisissä hallintopäätöksissä; sisäisen mallin tulosten on vähintään erotettava eri vakuutuslajit, riskiluokat ja suurimmat liiketoimintayksiköt;

d) sisäisen mallin muutosmenettely edellyttää, että sisäistä mallia mukautetaan yrityksen liiketoiminnan laajuudessa ja luonteessa tapahtuviin muutoksiin.

225 artikla

Sisäisen mallin ymmärtäminen

1.  Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen ja muiden yrityksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden on valvontaviranomaisen pyynnöstä kyettävä osoittamaan ymmärtävänsä sisäinen malli kokonaisvaltaisesti, mikä tarkoittaa tietoa kaikista seuraavista:

a) sisäisen mallin rakenne ja tapa, jolla malli soveltuu liiketoimintaan ja on integroitu vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskienhallintajärjestelmään;

b) sisäisen mallin soveltamisala ja tarkoitus sekä riskit, jotka sisäinen malli kattaa tai ei kata;

c) sisäisen mallin laskelmiin yleisesti sovellettavat menetelmät;

d) sisäisen mallin puutteet;

e) sisäisessä mallissa huomioidut hajautusvaikutukset.

2.  Yrityksen toiminnasta tosiasiallisesti vastaavien henkilöiden on kyettävä osoittamaan, että he ymmärtävät riittävän yksityiskohtaisesti sisäisen mallin osa-alueet, joita sovelletaan heidän vastuualueisiinsa.

226 artikla

Tuki päätöksenteolle ja integrointi riskienhallintaan

Sisäisen mallin katsotaan olevan laajalti käytössä ja merkittävässä roolissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallintojärjestelmässä ainoastaan silloin, kun malli täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:

a) sisäinen malli tukee yrityksen merkityksellisiä päätöksentekoprosesseja, mukaan lukien liiketoimintastrategian asettamista;

b) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelin keskustelee säännöllisesti sisäisestä mallista ja sen tuloksista ja tarkastaa säännöllisesti mallin ja sen tulokset;

c) sisäinen malli kattaa kaikki olennaiset riskienhallintajärjestelmän tunnistamat, mitattavissa olevat sisäisen mallin soveltamisalaan kuuluvat riskit;

d) yritys käyttää sisäistä mallia arvioidakseen, kun se on olennaista, mahdollisten päätösten vaikutuksen riskiprofiiliin, mukaan lukien sen vaikutuksen odotettavissa olevaan voittoon tai tappioon sekä kyseisistä päätöksistä johtuvaan voiton tai tappion vaihteluun;

e) sisäisen mallin tuottamat tulokset, mukaan lukien hajautusvaikutusten arviointi, huomioidaan laadittaessa riskistrategioita, mukaan lukien riskinottorajojen ja riskienvähentämisstrategioiden laatiminen;

f) riskienhallintajärjestelmän sisäiset raportointimenettelyt kattavat sisäisen mallin tuottamat merkitykselliset tulokset;

g) sisäisen mallin tuottamat riskien kvantifioinnit ja riskien järjestäminen käynnistävät tarvittaessa riskienhallintatoimenpiteet;

h) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on muutettava sisäistä mallia direktiivin 2009/138/EY 115 artiklan mukaisesti mahdollisimman pian, kun mainitun direktiivin 124 artiklan mukaisen mallin validointiprosessin tulokset osoittavat, ettei sisäinen malli täytä kyseisen direktiivin 101, 113 ja 120–125 artiklassa asetettuja vaatimuksia, varmistaakseen mainittujen vaatimusten täyttämisen;

i) sisäisen mallin muutosmenettely edellyttää, että sisäistä mallia on tarvittaessa muutettava ilmentämään riskienhallintajärjestelmään tehtyjä muutoksia.

227 artikla

Yksinkertaistettu laskenta

1.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää tämän artiklan 2 kohdassa säädettyä yksinkertaistettua laskentaa vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaan täyttääkseen vaatimuksen laskea vakavaraisuuspääomavaatimus direktiivin 2009/138/EY 120 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.  Tuottaakseen 1 kohdassa tarkoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen yksinkertaistetun laskennan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat suorittaa ainoastaan osan vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen tavallisesti tarvittavista laskelmista. Laskelmien jäljelle jäävään osaan on käytettävä aikaisemman vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennan tuloksia.

3.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää 2 kohdassa säädettyä lähestymistapaa, jos ne kykenevät valvontaviranomaisten pyynnöstä osoittamaan, että aikaisemman vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennan tulokset eivät olennaisesti eroa uuden laskennan tuloksista.

4.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa käyttää vakavaraisuuspääomavaatimuksen yksinkertaistettua laskentaa laskiessaan vakavaraisuuspääomavaatimusta direktiivin 2009/138/EY 102 artiklan mukaisesti.



3 JAKSO

Tilastolliset laatuvaatimukset

228 artikla

Ennustettu todennäköisyysjakauma

1.  Sisäisen mallin taustalla oleva todennäköisyysjakauma antaa todennäköisyydet muutoksille joko vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman perusvarallisuuden määrässä tai muissa rahamäärissä, kuten voitot ja tappiot, jos kyseisiä rahamääriä voidaan käyttää omassa perusvarallisuudessa tapahtuvien muutosten määrittämiseen. Direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 38 kohdassa tarkoitettuun kattavaan määrään toisensa poissulkevia tapahtumia on sisällyttävä riittävä lukumäärä tapahtumia yrityksen riskiprofiilin ilmentämiseksi.

2.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laskettava osittaisen sisäisen mallin ennustettu todennäköisyysjakauma osittaisen sisäisen mallin komponenttien korkeimmalla mahdollisella yhdistämistasolla. Jos osittainen malli koostuu eri komponenteista, jotka lasketaan erikseen ja joita ei yhdistetä osittaisessa sisäisessä mallissa, ennustettu todennäköisyysjakauma lasketaan kullekin komponentille.

229 artikla

Riittävät, sopivat ja merkitykselliset vakuutusmatemaattiset tekniikat

Vakuutusmatemaattisten ja tilastollisten tekniikoiden katsotaan olevan riittäviä, sopivia ja merkityksellisiä direktiivin 2009/138/EY 121 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa ainoastaan silloin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) tekniikat perustuvat ajan tasalla olevaan tietoon, niissä otetaan huomioon vakuutusmatematiikassa tapahtunut kehitys ja tekniikoiden valinnassa otetaan huomioon yleisesti hyväksytyt markkinakäytännöt;

b) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on yksityiskohtainen käsitys talous- ja vakuutusmatemaattisesta teoriasta ja niiden taustalla olevista oletuksista;

c) sisäisen mallin tuottamat tulokset osoittavat merkitykselliset muutokset vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiilissa;

d) sisäisen mallin tuottamat tulokset ovat vakaita suhteessa sellaisissa lähtötiedoissa tapahtuneisiin muutoksiin, jotka eivät vastaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiilissa tapahtunutta merkityksellistä muutosta;

e) sisäinen malli ottaa huomioon kaikki vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiilin merkitykselliset piirteet;

f) tekniikat on mukautettu sisäisessä mallissa käytettyihin tietoihin;

g) sisäisen mallin tuottamat tulokset eivät sisällä olennaista malli- tai estimointivirhettä; ennustettua todennäköisyysjakaumaa korjataan mahdollisuuksien mukaan malli- ja estimointivirheen varalta;

h) sisäisen mallin tulosten laskennat kyetään esittämään läpinäkyvällä tavalla.

230 artikla

Ennustetun todennäköisyysjakauman laskemiseen käytettyjä menetelmiä koskevat tiedot ja oletukset

1.  Tietojen katsotaan olevan luotettavia direktiivin 2009/138/EY 121 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa ainoastaan silloin, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset antavat näyttöä tietojen johdonmukaisuudesta ja objektiivisuudesta, tietojen lähteen luotettavuudesta ja tietojen tuottamiseen ja käsittelemiseen käytetyn menetelmän läpinäkyvyydestä.

2.  Oletusten katsotaan olevan realistisia direktiivin 2009/138/EY 121 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa ainoastaan silloin, kun ne täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

a) vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset kykenevät selittämään ja perustelemaan kunkin käytetyn oletuksen ottaen huomioon oletuksen merkityksen, siihen liittyvän epävarmuuden ja sen, miksi ne eivät käytä merkityksellisiä vaihtoehtoisia oletuksia;

b) olosuhteet, joissa oletukset katsottaisiin virheellisiksi, ovat selkeästi tunnistettavissa;

c) vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset laativat kirjallisen selvityksen käytettyjen oletusten asettamiseen käytetyistä menetelmistä ja ylläpitävät tätä selvitystä.

231 artikla

Sisäisessä mallissa käytetyt tiedot

1.  Sisäisessä mallissa käytetyt tiedot katsotaan direktiivin 2009/138/EY 121 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa tarkoiksi ainoastaan silloin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) tiedoissa ei ole olennaisia virheitä;

b) eri aikaväleiltä peräisin olevat, samaan arvioon käytettävät tiedot ovat johdonmukaisia;

c) tietojen kerääminen on oikea-aikaista ja johdonmukaista eri aikoina.

2.  Sisäisessä mallissa käytetyt tiedot katsotaan direktiivin 2009/138/EY 121 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa täydellisiksi ainoastaan silloin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) tiedot sisältävät menneitä kausia koskevaa tietoa riittävästi, jotta voidaan arvioida taustalla olevan riskin luonnetta, erityisesti riskin kehityssuunnan tunnistamiseksi;

b) tämän kohdan a alakohdan vaatimukset täyttäviä tietoja on saatavilla kaikista mallin merkityksellisistä parametreista jättämättä pois ilman perusteltua syytä mitään tällaista merkityksellistä tietoa.

3.  Sisäisessä mallissa käytetyt tiedot katsotaan direktiivin 2009/138/EY 121 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa asianmukaisiksi ainoastaan silloin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) tiedot ovat yhdenmukaisia sen tarkoituksen kanssa, johon niitä käytetään;

b) tietojen määrällä ja luonteella varmistetaan, että tietoihin pohjautuvassa sisäisessä mallissa saadut estimaatit eivät sisällä olennaisia estimointivirheitä;

c) tiedot ovat yhdenmukaisia sisäisessä mallissa sovellettavien vakuutusmatemaattisten ja tilastollisten menetelmien taustaoletusten kanssa;

d) tiedot ilmentävät merkityksellisiä riskejä, joille vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys altistuu;

e) tietoja kerätään, käsitellään ja sovelletaan läpinäkyvällä ja jäsennellyllä tavalla käyttäen määrittelyjä seuraavista osa-alueista:

i) tietojen laadun määrittely ja arviointi, mukaan lukien tietyt laadulliset ja määrälliset standardit eri tietoryhmille;

ii) tietojen keräämisessä, käsittelyssä ja soveltamisessa käytettävien oletusten käyttö ja asettaminen;

iii) tietojen päivittämisessä käytetty prosessi, mukaan lukien säännöllisten päivitysten tiheys ja olosuhteet, jotka käynnistävät lisäpäivitykset.

232 artikla

Riskien järjestämiskyky

1.  Direktiivin 2009/138/EY 121 artiklan 4 kohdan toista alakohtaa sovellettaessa sisäisessä mallissa on kyettävä järjestämään kaikki sisäisen mallin kattamat olennaiset riskit.

2.  Riskien järjestäminen on kyettävä tekemään yhdenmukaisesti sisäisessä mallissa käytetyn riskiluokituksen ja riskienhallintajärjestelmässä käytetyn riskiluokituksen kanssa.

3.  Samankaltaiset riskit on järjestettävä johdonmukaisesti kaikkialla vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä sekä eri aikoina.

4.  Riskien järjestämisen on oltava yhdenmukainen direktiivin 2009/138/EY 120 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun pääoman kohdentamisen kanssa.

233 artikla

Kaikkien olennaisten riskien kattaminen

1.  Direktiivin 2009/138/EY 121 artiklan 4 kohdan 3 alakohtaa sovellettaessa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvioitava vähintään neljännesvuosittain, kattaako sisäinen malli kaikki soveltamisalaansa kuuluvat olennaiset kvantifioitavissa olevat riskit. Arvioinnissa on otettava huomioon asiaankuuluva määrä laadullisia ja määrällisiä indikaattoreita.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin laadullisiin indikaattoreihin kuuluvat

a) omaan riski- ja vakavaraisuusarviointiin kuuluvien muiden kuin sisäisen mallin kattamien riskien tunnistaminen;

b) erityisen riskienhallintaprosessin olemassaolo muiden kuin sisäisen mallin kattamien riskien hallinnoimiseksi;

c) erityisten riskienvähentämistekniikoiden olemassaolo muille kuin sisäisen mallin kattamille riskeille.

3.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin määrällisiin indikaattoreihin kuuluvat

a) pääoman kohdentaminen direktiivin 2009/138/EY 120 artiklan mukaisesti;

b) voittojen ja tappioiden määrä, jota ei voida selittää sisäisen mallin kattamilla riskeillä;

c) stressitestien ja skenaarioanalyysien tulokset sekä kaikki mallin validointiprosessissa käytetyt työkalut.

234 artikla

Hajautusvaikutukset

Direktiivin 2009/138/EY 121 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun hajautusvaikutusten mittaamiseen käytetyn järjestelmän katsotaan olevan riittävä ainoastaan silloin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) hajautusvaikutusten mittaamiseen käytetty järjestelmä tunnistaa riippuvuuksien taustalla olevat keskeiset muuttujat;

b) hajautusvaikutusten mittaamiseen käytetty järjestelmä huomioi kaikki seuraavat:

i) kaiken epälineaarisen riippuvuuden ja hajautuksen kaiken puutteen äärimmäisissä skenaarioissa;

ii) korvamerkityn rahaston tai vastaavuuskorjauskannan olemassaolosta johtuvat hajautuksen rajoitukset;

iii) sisäisessä mallissa käytetyn riskimitan piirteet;

c) hajautusvaikutusten mittaamiseen käytetyn järjestelmän taustaoletukset voidaan perustella kokemusperäisesti.

235 artikla

Riskienvähentämistekniikat

1.  Direktiivin 2009/138/EY 121 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuihin riskeihin, joita sisäinen malli asianmukaisesti ilmentää, ei lueta seuraavista tilanteista syntyviä riskejä:

a) riskienvähentämistekniikkaan liittyvät sopimusjärjestelyt eivät ole lainvoimaisia eivätkä täytäntöönpanokelpoisia kaikilla merkityksellisillä lainkäyttöalueilla eivätkä varmista, että riskiensiirto on selkeästi määritelty ja kiistaton;

b) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä ei ole riskienvähentämistekniikkaa koskeviin järjestelyihin liittyvässä dokumentaatiossa mainintaa vastapuolta kohtaan suoritettavista vaatimuksista vastapuolen maksujen laiminlyönnin, maksukyvyttömyyden tai konkurssin tai muun luottotapahtuman tapauksessa;

c) riskienvähentämistekniikan taustalla oleviin oikeudellisiin järjestelyihin ei sisälly nimenomaista viittausta tiettyyn riskialtistumaan, joka selkeästi määrittelisi riskienvähentämistekniikan tarjoaman suojan laajuuden.

2.  Kun 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu riskienvähentämistekniikka ei kata vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskialtistumaa kaikissa tapauksissa, sisäisen mallin ei katsota asianmukaisesti ilmentävän riskienvähentämistekniikasta syntyviä riskejä direktiivin 2009/138/EY 121 artiklan 6 kohdan mukaisesti, jollei mallissa oteta huomioon riskienvähentämistekniikan kyseisestä riskialtistumisista poikkeamisesta johtuvaa heikentynyttä tehokkuutta.

3.  Kun riskienvähentämistekniikkaan sovelletaan ehtoa, jonka täyttämiseen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei kykene suoraan vaikuttamaan ja joka voisi heikentää riskin tosiasiallista siirtoa, sisäisen mallin ei katsota asianmukaisesti ilmentävän riskienvähentämistekniikasta syntyviä riskejä direktiivin 2009/138/EY 121 artiklan 6 kohdan mukaisesti, jollei malli ota huomioon kyseisten ehtojen vaikutuksia ja kyseisen riskienvähentämistekniikan vähentynyttä tehokkuutta.

236 artikla

Tulevat johdon toimenpiteet

1.  Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 121 artiklan 8 kohtaa tulevien johdon toimenpiteiden voidaan katsoa kohtuudella tulevan toteutetuiksi ainoastaan silloin, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) sisäisen mallin laskelmissa käytetyt oletukset tulevista johdon toimenpiteistä määritetään objektiivisella tavalla;

b) oletetut tulevat johdon toimenpiteet ovat realistisia ja yhdenmukaisia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen nykyisen liiketoimintakäytännön ja -strategian kanssa, riskienvähentämistekniikoiden käyttö mukaan luettuna; kun on riittävästi näyttöä siitä, että yritys tulee muuttamaan käytäntöjään tai strategiaansa, oletetut tulevat johdon toimenpiteet ovat yhdenmukaisia muuttuneiden käytäntöjen tai strategian kanssa;

c) oletetut tulevat johdon toimenpiteet ovat keskenään johdonmukaisia;

d) oletetut tulevat johdon toimenpiteet eivät ole niiden velvoitteiden vastaisia, joita yrityksellä on vakuutuksenottajia ja edunsaajia kohtaan, tai oikeudellisten säännösten vastaisia;

e) oletetuissa tulevissa johdon toimenpiteissä otetaan huomioon vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen julkisuudessa mahdollisesti esittämät tiedot ja viittaukset toimenpiteisiin, joita se odottaa tai ei odota tekevänsä.

2.  Tulevia johdon toimenpiteitä koskevien oletusten on oltava realistisia, ja niissä on

a) verrattava oletettuja tulevia johdon toimenpiteitä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen aiempiin johdon toimenpiteisiin; ja

b) verrattava sisäisen mallin laskelmissa nykyisin ja aiemmin huomioon otettuja tulevia johdon toimenpiteitä.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on kyettävä selittämään merkitykselliset poikkeamat, jotka liittyvät a ja b alakohtaan.

3.  Sovellettaessa 1 kohtaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laadittava tulevia johdon toimenpiteitä koskeva kattava suunnitelma, jonka vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelin hyväksyy ja joka käsittää kaikki seuraavat:

a) sisäisessä mallissa toteutettujen tulevien johdon toimenpiteiden yksilöinti;

b) niiden erityisolosuhteiden yksilöinti, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi kohtuudella odottaa toteuttavansa a alakohdan mukaisesti yksilöidyt tulevat johdon toimenpiteet;

c) niiden erityisolosuhteiden yksilöinti, joissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei välttämättä kykene suorittamaan a alakohdan mukaisesti yksilöityjä tulevia johdon toimenpiteitä, sekä kuvaus siitä, miten nämä olosuhteet otetaan sisäisessä mallissa huomioon;

d) järjestys, jossa tulevat johdon toimenpiteet aiotaan toteuttaa, sekä kyseisiin tuleviin johdon toimenpiteisiin sovellettavat hallintovaatimukset;

e) kuvaus mahdollisesta käynnissä olevasta työstä, joka on tarpeen sen varmistamiseksi, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksellä on mahdollisuus toteuttaa a alakohdan mukaisesti yksilöidyt tulevat johdon toimenpiteet;

f) kuvaus siitä, kuinka tulevat johdon toimenpiteet on otettu ennustetun todennäköisyysjakauman laskennassa huomioon;

g) kuvaus sovellettavista sisäisistä raportointimenettelyistä, joihin kuuluvat vähintään vuosittainen hallinto-, johto- tai valvontaelimelle annettava raportti, joka käsittää sisäisessä mallissa toteutetut tulevat johdon toimenpiteet.

4.  Tulevia johdon toimenpiteitä koskevissa oletuksissa on otettava huomioon johdon toimenpiteiden toteuttamiseen tarvittava aika sekä kaikki kyseisistä toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset.

237 artikla

Ulkoisten mallien ja tietojen ymmärtäminen

Kolmannelta osapuolelta saatuihin sisäisen mallin osiin on sovellettava kaikkia niitä testejä ja standardeja, joita sovelletaan yrityksen kehittämiin osiin. Lisäksi kolmannelta osapuolelta saatujen sisäisen mallin osien ei katsota olevan riittäviä, jollei vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys kykene osoittamaan ymmärtävänsä kyseisten osien yksityiskohdat, osien rajoitukset tai puutteet mukaan lukien.

Sisäisessä mallissa käytettyjen, kolmannelta osapuolelta saatujen tietojen ei katsota olevan asianmukaisia, jollei vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys kykene osoittamaan ymmärtävänsä kyseisten tietojen yksityiskohdat, tietojen rajoitukset tai puutteet mukaan lukien.



4 JAKSO

Kalibrointivaatimukset

238 artikla

1.  Direktiivin 2009/138/EY 122 artiklassa tarkoitettu mahdollisuus käyttää eri ajanjaksoa tai riskimittaa kuin kyseisen direktiivin 101 artiklan 3 kohdassa säädettyä soveltuu sekä sisäiseen malliin kokonaisuudessaan että kyseisen mallin sisältämiin eri riskiluokkiin tai suurimpiin liiketoimintayksiköihin.

2.  Direktiivin 2009/138/EY 122 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun vaatimukseen osoittaa vakuutuksenottajille tarjottu suoja sisältyy näyttö siitä, että kyseisessä artiklassa tarkoitetut approksimaatiot eivät tuota vakavaraisuuspääomavaatimukseen olennaista virhettä tai eivät johda alempaan vakavaraisuuspääomavaatimukseen kuin mitä saadaan vakavaraisuuspääomavaatimusta kyseisen direktiivin 101 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaisesti laskettaessa.

Kun approksimaatiot perustuvat mallinnettujen riskien uudelleenmitoitukseen, direktiivin 2009/138/EY 122 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yritysten on osoitettava, ettei uudelleenmitoitus heikennä approksimaatioiden tuloksia.

Kun käytetyn riskimitan ajanjakso eroaa direktiivin 2009/138/EY 101 artiklan 1 kohdassa säädetystä, kyseisen direktiivin 122 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yritysten on huomioitava kaikki seuraavat:

a) jakautuvatko tapahtumat ajanjaksolle tasaisesti ja, jos eivät, millä tavoin tämä otetaan huomioon approksimaatioissa;

b) hallitaanko kaikkia merkittäviä yhden vuoden ajanjaksoon kohdistuvia riskejä asianmukaisesti;

c) kun käytetty ajanjakso on pidempi kuin direktiivin 2009/138/EY 101 artiklan 3 kohdassa säädetty, onko yrityksen vakavaraisuusasema otettu asianmukaisesti huomioon kyseisen ajanjakson ajalta;

d) onko käytetty ajanjakso asianmukainen ottaen huomioon vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen velkojen keskimääräinen duraatio, yrityksen liiketoiminta ja tarvittaessa pitkiin ajanjaksoihin liittyvä epävarmuus;

e) approksimaatioissa mahdollisesti tehtävät riskien välisiä riippuvuussuhteita peräkkäisinä ajanjaksoina koskevat oletukset.

3.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on osoitettava direktiivin 2009/138/EY 122 artiklan 3 kohdassa edellytetty suojan taso kerran vuodessa ja aina, kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili on muuttunut merkittävästi.

4.  Direktiivin 2009/138/EY 122 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen approksimaatioiden katsotaan olevan osa sisäistä mallia.



5 JAKSO

Osittaisten sisäisten mallien yhdistäminen

239 artikla

1.  Yhdistääkseen osittaisen sisäisen mallin kokonaisuudessaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten on käytettävä ensisijaisena yhdistelytekniikkana direktiivin 2009/138/EY liitteessä IV ja tämän asetuksen I osaston V luvussa säädettyjä korrelaatiomatriiseja ja standardikaavan kaavoja.

2.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys osoittaa valvontaviranomaisille, ettei 1 kohdassa tarkoitetun ensisijaisen yhdistelytekniikan käyttö sovellu yhdistämiseen jostakin 5 kohdassa tarkoitetusta syystä johtuen, vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on käytettävä parhaiten soveltuvaa liitteessä XVIII säädettyä yhdistelytekniikkaa. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on edellä mainitussa tapauksessa osoitettava ehdotetun yhdistelytekniikan soveltuvuus.

3.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys edelleen osoittaa valvontaviranomaisille, ettei minkään liitteessä XVIII määritetyn yhdistelytekniikan käyttö sovellu yhdistämiseen jostakin 5 kohdassa tarkoitetusta syystä johtuen, vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys voi käyttää vaihtoehtoista yhdistelytekniikkaa. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on osoitettava ehdotetun yhdistelytekniikan soveltuvuus.

4.  Käytetyn vaihtoehtoisen yhdistelytekniikan on johdettava vakavaraisuuspääomavaatimukseen, joka täyttää direktiivin 2009/138/EY I osaston VI luvun 4 jakson 1 ja 3 alajaksossa säädetyt periaatteet ja joka paremmin ilmentää vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiilia.

5.  Yhdistelytekniikka ei ole yhdistämiseen soveltuva, jos jokin seuraavista ehdoista täyttyy:

a) tuloksena saatava vakavaraisuuspääomavaatimus ei vastaa direktiivin 2009/138/EY 101 artiklaa;

b) tuloksena saatava vakavaraisuuspääomavaatimus ei ilmentäisi vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiilia asianmukaisella tavalla;

c) osittaisen sisäisen mallin rakenne on yhdenmukainen direktiivin 2009/138/EY 101 ja 102 artiklassa säädettyjen periaatteiden kanssa mutta ei mahdollista mallin yhdistämistä vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavaan.



6 JAKSO

Voittojen ja tappioiden tarkastelu

240 artikla

1.  Tarkastellakseen voittoja ja tappioita direktiivin 2009/138/EY 123 artiklan mukaisesti vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on eriteltävä kaikki seuraavat:

a) voitto ja tappio;

b) yrityksen suurimmat liiketoimintayksiköt;

c) sisäistä mallia varten valittu riskien luokittelu;

d) kokonaisvoiton tai -tappion tarkastelu riskiluokkien ja suurimpien liiketoimintayksiköiden näkökulmasta.

2.  Voittojen ja tappioiden määrittelyn on oltava yhdenmukainen 228 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ennustetun todennäköisyysjakauman taustalla olevan rahamäärän suurenemisen ja pienenemisen kanssa.

3.  Sisäistä mallia varten valitun riskien luokittelun on oltava asianmukainen ja riittävän hienojakoinen direktiivin 2009/138/EY 120 artiklan mukaista riskienhallintaa ja päätöksentekoa varten. Riskien luokittelussa on tehtävä ero sisäisen mallin kattamien riskien ja niiden riskien välillä, joita sisäinen malli ei kata.

4.  Voittoja ja tappioita on tarkasteltava objektiivisesti ja läpinäkyvästi ja johdonmukaisesti eri aikoina.



7 JAKSO

Validointivaatimukset

241 artikla

Mallin validointiprosessi

1.  Mallin validointiprosessia on sovellettava kaikkiin sisäisen mallin osiin ja sen on katettava kaikki direktiivin 2009/138/EY 101 artiklassa, 112 artiklan 5 kohdassa, 120–123 artiklassa ja 125 artiklassa asetetut vaatimukset. Osittaisen sisäisen mallin osalta validointiprosessin on lisäksi katettava kyseisen direktiivin 113 artiklassa asetetut vaatimukset.

2.  Jotta voidaan varmistaa mallin validointiprosessin riippumattomuus sisäisen mallin kehittämisestä ja toiminnasta, henkilöiden tai organisatorisen yksikön on mallin validointiprosessia suorittaessaan oltava vapaita sisäisen mallin kehittämisestä ja toiminnasta vastaavien vaikutusvallasta. Tätä on arvioitava 4 kohdan mukaisesti.

3.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on mallin validointiprosessia varten määriteltävä kaikki seuraavat:

a) sisäisen mallin validointiin käytettävät prosessit ja menetelmät ja niiden tarkoitukset;

b) kullekin sisäisen mallin osalle säännöllisten validointien tiheys ja olosuhteet, jotka käynnistävät lisävalidoinnin;

c) kustakin validointitehtävästä vastaavat henkilöt;

d) menettely, jota noudatetaan siinä tapauksessa, että mallin validointiprosessissa tunnistetaan sisäisen mallin luotettavuuteen liittyviä ongelmia, ja kyseisten ongelmien käsittelyyn sovellettava päätöksentekoprosessi.

4.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvioitava validoinnin laatu ja riippumattomuus osana mallin validointiprosessia. Riippumattomuutta arvioidessaan yritysten on otettava huomioon kaikki seuraavat:

a) sisäisen validointiprosessin osalta prosessiin liittyvien henkilöiden vastuut ja raportointirakenne;

b) ulkoisen validointiprosessin osalta prosessissa mukana olevien henkilöiden palkka- ja palkkiorakenne, mukaan lukien soveltuvin osin heidän työntekijänsä tai muut heidän puolestaan toimivat henkilöt ja muut kyseisten henkilöiden vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen liittyvät valtuutukset.

242 artikla

Validointivälineet

1.  Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on testattava sisäisen mallin tulokset ja keskeiset oletukset vähintään kerran vuodessa kokemusperäisiä tietoja ja muuta asiaankuuluvaa tietoa vasten siinä määrin kuin tietoja on kohtuudella saatavissa. Testejä on tehtävä niin yksittäisten kuin yhdisteltyjenkin tulosten tasolla. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on tunnistettava oletusten ja tietojen välillä olevien merkittävien erojen syyt sekä tulosten ja tietojen välillä olevien merkittävien erojen syyt.

2.  Testatessaan sisäisen mallin tuloksia kokemusperäisiä tietoja vasten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on verrattava direktiivin 2009/138/EY 123 artiklassa tarkoitetun voittojen ja tappioiden tarkastelun tuloksia sisäisessä mallissa mallinnettuihin riskeihin.

3.  Direktiivin 2009/138/EY 124 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuun sisäisen mallin validointiin käytettävän tilastollisen prosessin on perustuttava kaikkiin seuraaviin:

a) ajantasaiset tiedot ottaen huomioon, silloin kun se on merkityksellistä ja tarkoituksenmukaista, vakuutusmatemaattisissa menetelmissä tapahtunut kehitys ja yleisesti hyväksytty markkinakäytäntö;

b) ymmärrys sisäisen mallin ennustetun todennäköisyysjakauman laskentaan käytettyjen menetelmien taustalla olevien talous- ja vakuutusmatemaattisesta teorioiden ja oletusten yksityiskohdista.

4.  Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys direktiivin 2009/138/EY 124 artiklan neljännen kohdan mukaisesti havaitsee, että keskeisen taustalla olevan oletuksen muutoksilla on merkittävä vaikutus vakavaraisuuspääomavaatimukseen, sen on kyettävä selittämään tämän herkkyyden syyt ja se, millä tavoin herkkyys huomioidaan yrityksen päätöksentekoprosessissa. Sovellettaessa direktiivin 2009/138/EY 124 artiklan neljättä kohtaa keskeisiin oletuksiin on sisällyttävä tulevia johdon toimenpiteitä koskevat oletukset.

5.  Mallin validointiprosessiin on sisällyttävä sisäisen mallin eri laskelmien tulosten vakauden analysointi samoja lähtötietoja käyttäen.

6.  Osoittaessaan sisäisen mallin perusteella saatavien pääomavaatimusten asianmukaisuuden vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on verrattava sisäisen mallin kattavuutta ja soveltamisalaa. Tätä varten sisäisen mallin validoinnissa käytettävään tilastolliseen menetelmään on sisällyttävä käänteinen stressitesti, jolla tunnistetaan todennäköisimmät vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen elinkelpoisuutta uhkaavat stressit.



8 JAKSO

Dokumentointivaatimukset

243 artikla

Yleiset säännökset

1.  Sisäisen mallin rakenteen ja toiminnallisten yksityiskohtien dokumentoinnin direktiivin 2009/138/EY 125 artiklan mukaisesti on oltava riittävää sen varmistamiseksi, että riippumaton alasta perillä oleva kolmas osapuoli kykenisi ymmärtämään sisäisen mallin rakenteen ja toiminnalliset yksityiskohdat ja muodostamaan vakaan arvion siitä, noudattaako se direktiivin 101 artiklaa ja 120–124 artiklaa.

2.  Osittaisen sisäisen mallin tapauksessa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun dokumentoinnin on myös täytettävä direktiivin 2009/138/EY 113 artiklassa asetetut vaatimukset, erityisesti mallin rajoitetun soveltamisalan perustelujen ja standardikaavan yhdistämiseen käytettävän osittaisen sisäisen mallin yhdistelytekniikan osalta.

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun dokumentoinnin, on oltava rakenteeltaan ja yksityiskohdiltaan asianmukainen, täydellinen ja ajantasainen. Sisäisen mallin tuottamien tulosten on oltava toistettavissa sisäisen mallin dokumentointia ja kaikkia mallin lähtötietoja käyttäen.

244 artikla

Dokumentoinnin vähimmäissisältö

Sisäisen mallin dokumentointiin on sisällyttävä kaikki seuraavat tiedot:

a) luettelo kaikista dokumentoinnin muodostavista asiakirjoista;

b) direktiivin 2009/138/EY 115 artiklassa tarkoitettu sisäisen mallin muutosmenettely;

c) kuvaus sisäisen mallin hallinnassa käytetyistä toimintaperiaatteista, valvonnasta ja menettelyistä, mukaan lukien vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen henkilökunnalle annetut vastuut;

d) kuvaus sisäisessä mallissa käytetystä tietotekniikasta, mukaan lukien käytettyyn tietotekniikkaan liittyvät jatkuvuussuunnitelmat;

e) kaikki merkitykselliset oletukset, joihin sisäinen malli perustuu, ja niiden perustelut 230 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

f) selvitys 230 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen oletusten asettamisessa käytetyistä menetelmistä, joiden on katettava

i) mallin lähtötiedot, joihin oletusten valinta perustuu;

ii) oletusten valinnan tavoitteet ja valinnan asianmukaisuuden määrittämiseen käytetyt kriteerit;

iii) kaikki oletusten valintaa koskevat rajoitukset;

g) sellainen hakemisto sisäisessä mallissa käytetyistä tiedoista, jossa eritellään tietojen lähde, piirteet ja käyttö;

h) 231 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettu määrittely tietojen keräämisestä, käsittelystä ja soveltamisesta;

i) jos tietoja ei käytetä sisäisessä mallissa johdonmukaisesti ajan kuluessa, kuvaus epäjohdonmukaisesta käytöstä ja perustelut sille;

j) riskien kattavuutta kuvaavien määrällisten ja laadullisten indikaattorien 233 artiklassa tarkoitettu määrittely;

k) kuvaus sisäisessä mallissa 235 artiklan mukaisesti huomioon otetuista riskienvähentämistekniikoista ja selitys siitä, millä tavoin riskienvähentämistekniikan käytöstä syntyvät riskit ilmenevät kyseisessä sisäisessä mallissa;

l) kuvaus sisäisessä mallissa huomioon otetuista 236 artiklassa tarkoitetuista tulevista johdon toimenpiteistä ja kuvaus niihin liittyvistä 236 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista merkityksellisistä poikkeuksista;

m) määrittely 240 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta voittojen ja tappioiden tarkastelusta;

n) määrittely 241 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta mallin validointiprosessista;

o) validoinnin tulokset suhteessa direktiivin 2009/138/EY 101 artiklassa asetettujen vaatimusten täyttämiseen;

p) ulkoisten mallien ja tietojen osalta

i) ulkoisten mallien ja tietojen rooli sisäisessä mallissa;

ii) syyt ulkoisten mallien suosimisille sisäisesti kehitettyjen mallien sijaan ja ulkoisen tiedon suosimiselle sisäisen tiedon sijaan;

iii) vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ulkoisten mallien ja tietojen osalta harkitsemat vaihtoehdot ja selvitys päätöksestä käyttää tiettyä ulkoista mallia tai tiettyjä ulkoisia tietoja.

245 artikla

Olosuhteet, joiden vallitessa sisäinen malli ei toimi tehokkaasti

Arvioidessaan ja dokumentoidessaan olosuhteita, joissa sisäinen malli ei toimi tehokkaasti, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on huomioitava kaikki seuraavat:

a) riskit, joita sisäinen malli ei kata;

b) sisäisessä mallissa käytetyn riskimallinnuksen rajoittuneisuus;

c) sisäisen mallin tuloksiin liittyvän epävarmuuden luonne, aste ja lähteet, mukaan lukien tulosten herkkyys sisäisen mallin perustana olevista keskeisistä oletuksista;

d) sisäisessä mallissa käytettyjen tietojen epätäydellisyys ja sisäisen mallin laskentaan tarvittavien tietojen puutteellisuus;

e) riskit, jotka syntyvät ulkoisten mallien ja tietojen käyttämisestä sisäisessä mallissa;

f) sisäisessä mallissa käytetyn tietotekniikan rajoittuneisuus;

g) sisäisen mallin hallinnan rajoittuneisuus.

246 artikla

Sisäiseen malliin tehtävät muutokset

Sisäisen mallin dokumentointiin on sisällyttävä luettelo sisäiseen malliin tehdyistä vähäisistä ja merkittävistä muutoksista, kaikki seuraavat mukaan luettuina:

a) kuvaus vähäisen tai merkittävän muutoksen perusteista;

b) kuvaus merkittävän muutoksen seurauksista sisäisen mallin rakenteeseen ja toimintaan;

c) kun merkittävällä muutoksella tai vähäisten muutosten yhdistelmällä on olennainen vaikutus sisäisen mallin tuottamiin tuloksiin, määrällinen ja laadullinen vertailu tuloksista ennen ja jälkeen muutoksen samalta arvostamispäivämäärältä.



9 JAKSO

Ulkoiset mallit ja tiedot

247 artikla

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on seurattava mahdollisia rajoituksia, jotka aiheutuvat ulkoisten mallien ja tietojen käytöstä sisäisessä mallissa ja jotka koskevat direktiivin 2009/138/EY 101 ja 120–125 artiklassa asetettujen vaatimusten jatkuvaa täyttämistä ja osittaisten sisäisten mallien osalta myös kyseisen direktiivin 113 artiklassa asetettujen vaatimusten jatkuvaa täyttämistä.



VII LUKU

VÄHIMMÄISPÄÄOMAVAATIMUS

248 artikla

Vähimmäispääomavaatimus

1.  Vähimmäispääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a)  MCRcombined tarkoittaa yhdistettyä vähimmäispääomavaatimusta;

b)  AMCR tarkoittaa direktiivin 2009/138/EY 129 artiklan 1 kohdan d alakohdassa ja tämän asetuksen 253 artiklassa tarkoitettua absoluuttista vähimmäistasoa.

2.  Yhdistetty vähimmäispääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a)  MCRlinear tarkoittaa 249–251 artiklan mukaisesti laskettua lineaarista vähimmäispääomavaatimusta;

b)  SCR tarkoittaa vakavaraisuuspääomavaatimusta, joka on laskettu V luvun mukaisesti tai VI luvun mukaisesti silloin, kun osittaisen tai kokonaisen sisäisen mallin käyttöön on saatu suostumus.

249 artikla

Lineaarinen vähimmäispääomavaatimus

Lineaarinen vähimmäispääomavaatimus on yhtä kuin:

image

missä

a)  MCR(linear,nl) tarkoittaa vahinkovakuutus- ja vahinkojälleenvakuutusvelvoitteisiin sovellettavaa lineaarisen kaavan osaa;

b)  MCR(linear,l) tarkoittaa henkivakuutus- ja henkijälleenvakuutusvelvoitteisiin sovellettavaa lineaarisen kaavan osaa.

250 artikla

Vahinkovakuutus- ja vahinkojälleenvakuutusvelvoitteisiin sovellettava lineaarisen kaavan osa

1.  Vahinkovakuutus- ja vahinkojälleenvakuutusvelvoitteisiin sovellettava lineaarisen kaavan osa on yhtä kuin:

image

missä

a) summa kattaa kaikki liitteessä XIX määritetyt segmentit;

b)  TP(nl,s) tarkoittaa vakuutusteknistä vastuuvelkaa ilman riskimarginaalia, vähimmäistasonaan nolla, vahinkovakuutus- ja vahinkojälleenvakuutusvelvoitteille segmentissä s sen jälkeen, kun niistä on vähennetty saamiset jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä;

c)  Ps tarkoittaa vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden vakuutusmaksutuloa, vähimmäistasonaan nolla, segmentissä s viimeisten 12 kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun niistä on vähennetty jälleenvakuutussopimusten vakuutusmaksut;

d) kertoimet αs ja βs määritellään liitteessä XIX.

2.  Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vakuutustekninen vastuuvelka ei saa sisältää mitään seuraavista määristä:

a) saamiset jälleenvakuutussopimuksista tai erillisyhtiöiltä, joita ei voida ottaa huomioon 41 artiklan 3 ja 5 kohdan mukaisesti;