(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 16 päivänä helmikuuta 2023 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille vastaanotettuaan valituksen, jonka oli 3 päivänä tammikuuta 2023 tehnyt Autlan EMD SL, jäljempänä ’valituksen tekijä’ tai ’Autlan’. Valitusta tuki Tosoh Hellas Single Member S.A., jäljempänä ’Tosoh’. Komissio totesi, että valituksen teki elektrolyyttisiä mangaanidioksideja valmistava unionin tuotannonala perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Valituksen tekijä esitti 7 päivänä syyskuuta 2023 perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti pyynnön sisällyttää tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta tarkasteluun myös asianomaisessa maassa raaka-aineisiin liittyvät väitetyt vääristymät sen arvioimiseksi, riittäisikö polkumyyntimarginaalia alhaisempi tulli tarvittaessa poistamaan vahingon. Valituksen tekijä esitti riittävän näytön siitä, että mangaanimalmin viennistä ei asianomaisessa maassa makseta arvonlisäveron palautuksia. Arvonlisäveron palautusten pienennykset tai poistamiset mainitaan nimenomaisesti 7 artiklan 2 a kohdan toisessa alakohdassa raaka-aineisiin liittyvänä vääristymänä.

(4)

Tutkiakseen raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä ja arvioidakseen, riittäisikö polkumyyntimarginaalia alhaisempi tulli poistamaan aiheutuneen vahingon lopullisessa vaiheessa, komissio muutti 16 päivänä helmikuuta 2023 annettua vireillepanoilmoitusta perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan perusteella tutkiakseen raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä ja arvioidakseen, riittäisikö polkumyyntimarginaalia alhaisempi tulli tarvittaessa poistamaan vahingon. Ilmoitus vireillepanoilmoituksen muuttamisesta (3), jäljempänä ’muutettu vireillepanoilmoitus’, julkaistiin 13 päivänä syyskuuta 2023.

(5)

Tämän muutoksen johdosta komissio pyysi – tarvittaessa lähettämällä kyselylomakkeita – asianomaisia osapuolia toimittamaan tietoja asianomaisen maan käyttämättömästä kapasiteetista, raaka-aineita koskevasta kilpailusta ja vaikutuksista unionissa toimivien yritysten toimitusketjuihin. Komissio lähetti Kiinan viranomaisille myös kyselylomakkeen, joka koski perusasetuksen 7 artiklan 2 a ja 2 b kohdassa tarkoitettuja raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä.

(6)

Kaksi yhteistyössä toiminutta käyttäjää (Duracell International Operations Sàrl, jäljempänä ’Duracell’, ja VARTA Consumer Batteries GmbH & Co. KGaA, jäljempänä ’Varta’) vastasi kyselylomakkeen asiaan liittyviin osiin. Kaksi unionin tuottajaa (Tosoh ja Autlan), otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat (Guangxi Guiliu New Material Co., Ltd, jäljempänä ’Guiliu’, Xiangtan Electrochemical Scientific Ltd, jäljempänä ’Xiangtan’, ja Guangxi Daxin Huiyuan New Energy Technology Co., Ltd, jäljempänä ’Daxin’) sekä China Chamber of Commerce for Metals, Minerals and Chemicals Importers and Exporters -järjestö, jäljempänä ’CCCMC’, ja Guanxi Manganese Industry Association -järjestö, jäljempänä ’GMIA’, esittivät huomautuksia. Komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä tietoja ja huomautuksia ja tarkisti alustavia päätelmiään tarpeen mukaan, kuten jäljempänä olevissa asiaan liittyvissä jaksoissa selitetään.

(7)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 3–4 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(8)

Komissio toimitti osapuolille 15 päivänä syyskuuta 2023 perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti yhteenvedon ehdotetuista tulleista sekä yksityiskohtaiset tiedot polkumyyntimarginaalien ja sellaisten marginaalien laskemisesta, jotka olisivat riittäviä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa laskelmien tarkkuudesta kolmen työpäivän kuluessa. Yhdeltä otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja kahdelta unionin tuottajalta saatiin huomautuksia 20 päivänä syyskuuta 2023.

(9)

Vientiä harjoittava tuottaja Daxin katsoi, että polkumyyntimarginaali olisi laskettava käyttämällä vientihintoja ja normaaliarvoa ilman arvonlisäveroa. Unionin tuottaja Tosoh toi esiin tavoitevoiton laskemista koskevan huomion. Valituksen tekijä Autlan pyysi tarkastelemaan uudelleen ja vahvistamaan Daxinin polkumyyntimarginaalilaskelman oikeellisuuden ja pyysi esittämään viejän tiedot, jotka oli merkitty arkaluonteisiksi päätelmissä. Koska huomautukset eivät koskeneet laskelmien tarkkuutta, komissio totesi tarkastelevansa niitä yhdessä kaikkien muiden huomautusten kanssa väliaikaisten toimenpiteiden julkaisemisen jälkeen.

(10)

Komissio otti 13 päivänä lokakuuta 2023 käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevien elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuonnissa komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2023/2120 (4), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(11)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella väliaikainen polkumyyntitulli otettiin käyttöön, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, kolme otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa sekä CCCMC- ja GMIA-järjestöt, kaksi unionin tuottajaa ja yksi käyttäjistä, Duracell, esittivät kirjallisia huomautuksia alustavista päätelmistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa.

(12)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemiset järjestettiin Duracellin kanssa 23 päivänä kesäkuuta ja 28 päivänä marraskuuta 2023, Autlanin kanssa 30 päivänä kesäkuuta 2023, Vartan kanssa 4 päivänä heinäkuuta 2023, Xiangtanin kanssa 25 päivänä lokakuuta 2023 ja CCCMC:n kanssa 16 päivänä marraskuuta 2023. Lisäksi Autlanin ja Tosohin kanssa järjestettiin yhteinen kuuleminen 15 päivänä marraskuuta 2023.

(13)

Komissio jatkoi kaikkien lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Tehdessään lopullisia päätelmiä komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia ja tarkisti alustavia päätelmiään tarpeen mukaan.

(14)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevien elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksia lopullisista päätelmistä. Autlan, Tosoh, CCCMC ja GMIA (yhdessä), Xiangtan sekä Daxin toimittivat huomautuksia määräajassa.

(15)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 1–2 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(16)

CCCMC ja GMIA vastustivat muutetussa vireillepanoilmoituksessa (5) kaikille osapuolille annettua 15 päivän määräaikaa unionin edun arviointia koskevien huomautusten toimittamiseen, koska uusissa tutkimuksissa ilmi tulleet taloudelliset ja toimitusketjua koskevat kysymykset olivat monimutkaisia ja edellyttivät tutkimusta ja tietojenvaihtoa asianomaisten yritysten kanssa. Ne pyysivät komissiota muuttamaan uudelleen vireillepanoilmoitusta ja antamaan asianomaisille osapuolille vähintään 30 päivää huomautusten esittämiseen.

(17)

Komissio totesi, että kaikille osapuolille, jotka pyysivät määräaikojen pidentämistä ja esittivät sille erityisiä syitä, myönnettiin tällainen pidennys. Se korosti myös, että 16 päivänä helmikuuta 2023 annetussa vireillepanoilmoituksessa (6) osapuolille annettiin edelleen mahdollisuus esittää huomautuksia muiden asianomaisten osapuolten toimittamista tiedoista seitsemän päivän kuluessa huomautusten esittämisen määräajasta, joten kaikki osapuolet voivat tarvittaessa käyttää tätä vaihtoehtoa. Tämän perusteella komissio katsoi, että asianomaisille osapuolille annettu aika huomautusten ja näkemysten esittämiseen tästä asiasta oli asianmukainen.

(18)

Guiliu väitti, että valituksen tekijän seitsemän kuukautta tutkimuksen vireillepanon jälkeen (eikä vireillepanon yhteydessä) esittämä uusi väite heikensi asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeutta. Guiliu myös väitti, että komission olisi noudatettava aiempaa käytäntöään (7), jossa valituksen tekijän vaatimus perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan soveltamisesta hylättiin, koska valituksessa ei toimitettu vireillepanon yhteydessä mitään näyttöä perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan toisessa alakohdassa lueteltujen toimenpiteiden olemassaolosta eikä komissiokaan ollut löytänyt tällaista näyttöä vireillepanovaiheessa. Lisäksi Guiliu totesi, että valituksen tekijä vaikeutti tutkimusta esittämällä uudet väitteet menettelyn myöhäisessä vaiheessa.

(19)

Komissio totesi ensin, että Guiliun mainitsemassa tapauksessa pyyntö oli esitetty lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Tässä tapauksessa pyyntö, joka sisälsi riittävästi näyttöä väitetyistä raaka-aineisiin liittyvistä vääristymistä, esitettiin hyvissä ajoin, ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, minkä ansiosta komissiolla oli riittävästi aikaa tutkia asiaa tehokkaasti tutkimuksen aikana. Lisäksi komissio katsoo, että osapuolten puolustautumisoikeuksia noudatettiin kaikilta osin. Vireillepanoilmoituksen 5.5.1 kohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna muutetulla vireillepanoilmoituksella, tiedotettiin kaikille asianomaisille talouden toimijoille niiden menettelyllisistä oikeuksista ja velvollisuuksista ja kuvailtiin prosessia, jota komissio aikoi noudattaa kerätäkseen tarpeelliset tiedot päätelmiään varten ja voidakseen tehdä päätelmänsä väitetyistä raaka-aineisiin liittyvistä vääristymistä. Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia valituksen tekijän toimittamassa pyynnössä esitetystä raaka-aineisiin liittyvien vääristymien olemassaoloa koskevasta näytöstä ja muista raaka-aineisiin liittyvistä vääristymistä esitettyjä väitteitä koskevan tutkimuksen näkökohdista. Tämän vuoksi Guiliun väitteet hylättiin. Edellä esitetyn perusteella on myös epäselvää, miten valitus väitetysti haittasi tutkimusta. Guiliu ei selittänyt tätä. Komissio katsoi, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukainen pyyntö sisällyttää tarkasteluun raaka-aineisiin liittyvät väitetyt vääristymät esitettiin hyvissä ajoin, eikä se estänyt komissiota tarkastelemasta tätä asiaa asianmukaisesti.

(20)

Duracell väitti, että komissio ei voi ottaa käyttöön uutta oikeusperustaa meneillään olevan tutkimuksen yhteydessä eikä muuttaa tällaisen tutkimuksen metodologista soveltamisalaa, koska mikään perusasetuksessa ei oikeuttanut komissiota ottamaan huomioon lisänäyttöä, jota ei ollut olemassa vireillepanohetkellä. Osapuoli viittasi vastaavassa tapauksessa (asia T-126/21, Azot v. komissio (8)) annettuun tuomioistuimen tuomioon, jossa tuomioistuin totesi, että perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu edellytys, joka koskee unionin tuottajien tekemään tai niiden puolesta tehtyyn tarkastelupyyntöön sisältyvien todisteiden riittävyyttä, täyttyy, jos nämä todisteet toimitetaan määräajassa. Lisäksi Duracell väitti, että komissio on aiemmin hylännyt samankaltaisia pyyntöjä ja että samankaltaisiin tapauksiin olisi sovellettava samoja perusteluja (9).

(21)

Komissio pani perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti vireille tutkimuksen raaka-aineisiin liittyvien vääristymien tarkastelun sisällyttämisestä sen oikeudellisen normin mukaisesti, jota sovelletaan unionin tuottajien tekemään tai niiden puolesta tehtyyn pyyntöön, perusasetuksen 5 artiklan perusteella. Valituksen tekijä toimitti 5 artiklan mukaisesti riittävää näyttöä perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa määriteltyjen raaka-aineisiin liittyvien vääristymien olemassaolosta, minkä vuoksi komissio muutti alkuperäistä vireillepanoilmoitusta siten, että tutkimus kattoi myös kyseiset raaka-aineisiin liittyvät vääristymät, kuten perusasetuksessa edellytetään. Näin ollen komissio ei rikkonut mitään määritettyjä oikeudellisia normeja pannessaan tutkimuksen vireille. Lisäksi komissio huomautti, että Duracellin mainitsema asiassa T-126/21 annettu tuomioistuimen tuomio ei ole lopullinen, koska siitä on vireillä valitus. Kyseinen tuomio liittyy joka tapauksessa perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaiseen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun ja sen vireillepanoon tarvittaviin tietoihin. Tuomio ei kata perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan käyttöä: kyseinen kohta koskee tutkimuksen osatekijää, ei tutkimuksen olemassaolon syytä. Lisäksi jopa asiassa T-126/21 annettujen perustelujen mukaan 5 artikla ei – toisin kuin 11 artiklan 2 kohta – sisällä erityisiä rajoituksia siihen, milloin unionin tuottajat voivat pyytää tutkimuksen vireillepanoa. Näin ollen Duracellin esille tuomaa vastaavuutta ei ole. Tämän vuoksi Duracellin väitteet hylättiin.

(22)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 8–15 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(23)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 16 kappaleessa todetaan, komissio tarkasteli pyyntöä yksilöllisen tarkastelun myöntämisestä yhdelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle. Yksilöllistä tarkastelua koskeva pyyntö oli erittäin puutteellinen. Näin ollen pyynnön esittäjä ei noudattanut perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa vahvistettua vaatimusta ”esittää tarvittavat tiedot tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa”. Toimitetuista tiedoista kävi joka tapauksessa ilmi, että useita muitakin yrityksiä olisi pitänyt tutkia, minkä seurauksena tarkastelut ”hankaloittaisivat tehtävää kohtuuttomasti” ja käsillä olevan tapauksen monimutkaisuuden vuoksi ”estäisivät tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin” (10). Näin ollen pyyntö hylättiin.

(24)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 17–21 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(25)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 22 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(26)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23–36 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(27)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC, yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ja yhteistyössä toimineet unionin tuottajat esittivät huomautuksia polkumyyntiä koskevista alustavista päätelmistä.

(28)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37–43 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(29)

Daxin, Xiangtan, CCCMC ja GMIA toimittivat alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen joitakin huomautuksia merkittävien vääristymien esiintymisestä.

(30)

Ensinnäkin Daxin, CCCMC ja GMIA väittivät, ettei maaraportti ole enää ajan tasalla, erityisesti kun otetaan huomioon merkittävä taloudellinen kehitys, jota sekä EU:ssa että Kiinassa on tapahtunut raportin julkaisemisen jälkeen, mukaan lukien tukien myöntäminen EU:n tuotannonaloille, jotta nämä noudattaisivat EU:n uusia teollisuuspoliittisia tavoitteita, tai puuttuminen yritysten investointeihin ja päätöksentekoon. Lisäksi Daxin, CCCMC ja GMIA väittivät, että komissio korvaa tutkimukset raporteilla ja käyttämällä maaraporttia komissio jatkaa kehää kiertävää argumentointia, jolloin viejien on osoitettava maaraportissa esitetyt väitteet vääriksi. Tämän vuoksi Daxin, CCCMC ja GMIA muistuttivat, että todistustaakka on tutkivalla viranomaisella.

(31)

Väite, jonka mukaan maaraportti on vanhentunut, hylättiin. Komissio huomauttaa, että maaraportti on kattava asiakirja, joka perustuu objektiiviseen näyttöön, muun muassa Kiinan viranomaisten julkaisemiin lakeihin, asetuksiin ja muihin virallisiin politiikka-asiakirjoihin, kansainvälisten organisaatioiden kolmansien osapuolten raportteihin, akateemisiin tutkimuksiin ja tutkijoiden artikkeleihin sekä muihin luotettaviin riippumattomiin lähteisiin. Vaikka maaraportti julkaistiin joulukuussa 2017, sen päätelmät pätevät pitkälti edelleen ja niitä on myös täydennetty tässä tutkimuksessa kerätyllä lisänäytöllä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jaksossa esitetään. Lisäksi kaikilla asianomaisilla osapuolilla on ollut mahdollisuus esittää maaraportista sekä sen perustana olevasta näytöstä vastalauseita tai huomautuksia tai täydentää niitä, mutta yksikään osapuoli ei ole esittänyt väitteitä tai todisteita, jotka kumoaisivat raporttiin sisältyvät lähteet tai tiedot. EU:n teollisuuspolitiikkaa ja tukia koskevien väitteiden osalta komissio huomautti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisesti yhden tai useamman kyseisessä säännöksessä luetellun vääristävän tekijän mahdollinen vaikutus arvioidaan viejämaan hintojen ja kustannusten perusteella. Muilla markkinoilla, kuten EU:ssa, käytössä olevalla kustannusrakenteella ja hinnanmuodostusmekanismeilla ei ole minkäänlaista merkitystä normaaliarvon määrittämisen yhteydessä. Sen vuoksi myös tämä väite hylättiin.

(32)

Väitteestä, jonka mukaan maaraportin julkaiseminen korvasi itse tutkimuksen, komissio muistuttaa, että jos komissio pitää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan e alakohdan mukaisesti valituksen tekijän merkittävistä vääristymistä toimittamaa näyttöä riittävänä, se voi panna tutkimuksen vireille tällä perusteella. Merkittävien vääristymien tosiasiallinen esiintyminen ja vaikutus sekä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa säädetyn menetelmän käyttö määritetään tutkimuksen tuloksena tehtyjen alustavien ja/tai lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä. Tässä tutkimuksessa maaraportti ja siihen sisältyvä näyttö ovat osa asiakirja-aineistossa olevaa näyttöä, jolla perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltaminen perustellaan. Komissio muistutti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jakso sisältää komission kattavan arvion merkittävien vääristymien esiintymisestä. Komissio on käyttänyt erityisesti tutkimukseen ja osapuolten esittämiin väitteisiin liittyvää merkittävää lisänäyttöä, joka ei sisälly maaraporttiin. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisen menetelmän soveltamisen kannalta merkitystä on päätelmillä, joiden mukaan käsiteltävänä olevassa tapauksessa esiintyy merkittäviä vääristymiä, kuten on asian laita tässä tutkimuksessa (11). Näin ollen tämä väite hylättiin.

(33)

Toiseksi Daxin, CCCMC ja GMIA väittivät, että komissio tulkitsi Kiinan sosialistisen markkinatalousopin luonteen väärin eikä se myöskään tehnyt kattavaa analyysia Kiinan talouden rakenteesta eikä vapaiden markkinoiden ja Kiinan kommunistisen puolueen johdon välisestä suhteesta. Daxin, CCCMC ja GMIA perustelivat tätä väittämällä, että kommunistisen puolueen keskuskomitean ja valtioneuvoston toukokuussa 2020 antamassa lausunnossa, joka koskee sosialistisen markkinatalousjärjestelmän parantamisen vauhdittamista uudella aikakaudella, toistettiin muun muassa, että sosialistista markkinataloutta uudistettaessa olisi selkeästi kunnioitettava yleistä markkinataloussääntöä, pidettävä valtion suora markkinaresurssien jakaminen ja suora puuttuminen mikrotaloudelliseen toimintaan mahdollisimman vähäisenä, hyödynnettävä täysimääräisesti markkinoiden ratkaisevaa roolia resurssien jakamisessa ja vahvistettava hallituksen roolia markkinoiden toimintapuutteiden tehokkaassa korjaamisessa.

(34)

Tämä väite oli hylättävä. Sosialistisen markkinatalouden käsite vaikuttaa Kiinan koko lainsäädännön ja talouden rakenteeseen ja antaa kommunistiselle puolueelle tosiasiallisen johtoaseman kaikkien olennaisten taloudellisten kysymysten suhteen: sillä on muun muassa määräysvalta rahoitusjärjestelmästä ja pääomaresursseista, se nimeää strategisesti tärkeät talouden alat, määrää henkilöstöpäätöksistä, muun muassa kaikista keskeisistä nimityksistä, ja koordinoi talouspolitiikkaa valtion viranomaisten ja taloudessa toimivien puolueyhteisöjen/komiteoiden virallisen verkoston kautta. Valikoiduista toimintapoliittisista asiakirjoista poimitut asiayhteydestään irrotetut lainaukset eivät muuta päätelmää, jonka mukaan puolue/valtio hallitsee täysin maan taloutta, mikä käy ilmi paitsi väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jaksossa esitetystä näytöstä myös niistä samoista poliittisista asiakirjoista, joiden mukaan markkinavoimia kunnioitetaan samalla, kun ne valjastetaan palvelemaan Kiinan kommunistisen puolueen strategisia tavoitteita (12).

(35)

Kolmanneksi Daxin, CCCMC ja GMIA kiistivät komission havainnon, jonka mukaan Kiinan talouteen sovelletaan yleistä hallinnollista valvontaa teollisuuden suunnittelujärjestelmän kautta. Vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että kyseiset suunnitelmat ovat pelkkiä suuntaviivoja eivätkä ne sido kiinalaisia yrityksiä. Tässä yhteydessä Daxin, CCCMC ja GMIA totesivat, että myös EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa oli Kiinan viisivuotissuunnitelmien kaltaisia kehitysaloitteita, kuten uudet EU:n sisäiset teolliset allianssit ja mittavat valtiontukiohjelmat.

(36)

Vastauksena Kiinan politiikka-asiakirjojen luonnetta koskevaan väitteeseen komissio totesi, että Kiinan taloutta ympäröi viisivuotissuunnitelmien monimutkainen kudelma, joka ohjaa viranomaisten päätöksiä kaikilla tasoilla. Toisin kuin vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, komission näkemyksen mukaan viisivuotissuunnitelmat ovat sitovia asiakirjoja. Tämä käy ilmi maaraportin 4.3 jaksossa mainitusta sovellettavasta lainsäädännöstä ja myös itse suunnitteluasiakirjoista. Esimerkiksi 14. kansallinen viisivuotissuunnitelma sisältää suunnittelun toteutusmekanismin parantamista koskevan erillisen osion, jossa todetaan seuraavaa: ”Sitovien indikaattorien, suurten rakennushankkeiden sekä julkishallinnon palvelujen, ympäristönsuojelun, turvallisuuden ja muiden tässä suunnitelmassa esitettyjen alojen osalta on tarpeen täsmentää vastuulliset osapuolet ja aikatauluvaatimukset, jakaa julkisia resursseja, ohjata ja valvoa sosiaalisia resursseja ja varmistaa, että suunnitelma toteutetaan aikataulun mukaisesti. Tässä suunnitelmassa kuvatun teollisuuden kehityksen ja rakennesopeutuksen aloja koskevien odotuksenmukaisten indikaattorien saavuttamisessa ja tehtävien toteuttamisessa on tarpeen tukeutua pääasiassa markkinatoimijoihin. Kaikkien tasojen hallintojen on luotava suotuisa poliittinen, institutionaalinen ja oikeudellinen toimintaympäristö” (13).

(37)

Mitä tulee Daxinin, CCCMC:n ja GMIA:n väitteeseen samankaltaisten tukijärjestelmien esiintymisestä EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa, komissio huomautti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jaksossa olevassa johdanto-osan 47 ja 121 kappaleessa todetaan, perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisesti yhden tai useamman kyseisessä säännöksessä luetellun vääristävän tekijän mahdollinen vaikutus arvioidaan viejämaan hintojen ja kustannusten perusteella, eikä muilla markkinoilla käytössä olevalla kustannusrakenteella ja hinnanmuodostusmekanismeilla ole merkitystä tämän menettelyn yhteydessä (14). Näin ollen tämä väite hylättiin.

(38)

Neljänneksi Daxin, CCCMC ja GMIA väittivät, että kaikki elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajat eivät ole valtion omistamia yrityksiä ja että vaikka valtio omistaisikin joitakin yrityksiä tai sijoittaisi niihin, ei se todista, että valtio puuttuisi kyseisten yritysten toimintaan. Vientiä harjoittavat tuottajat myös lisäsivät Kiinan yhtiölain 11 §:ään viitaten, että Kiinan kommunistisen puolueen ja asianomaisten yritysten väliset yhteydet eivät välttämättä ole osoitus siitä, että valtio ohjaisi yritysten toimintaa.

(39)

Komissio muistutti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisesti se, että markkina on merkittävässä määrin sellaisten yritysten ylläpitämä, jotka toimivat viejämaan viranomaisten omistuksessa tai hallinnassa taikka joiden politiikkoja nämä viranomaiset valvovat tai ohjaavat, on yksi niistä tekijöistä, joiden vaikutus on otettava huomioon merkittävien vääristymien olemassaoloa arvioitaessa. Lisäksi vaikka valtion omistamat yritykset eivät olisikaan hallitsevassa asemassa tietyllä sektorilla, valtion omistajuus on vain yksi merkittävien vääristymien indikaattoreista. Valtio voi puuttua toimintaan yhtä hyvin myös muilla tavoilla, mistä kertovat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa luetellut indikaattorit. Nämä tavat on kuvattu väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jaksossa. Kiinan yhtiölain 11 §:n merkitys tässä yhteydessä ei ole täysin selvä, minkä lisäksi komissio huomautti, että jopa kyseisen yhtiölain 1 §:ssä mainitaan tavoite turvata sosiaalinen ja taloudellinen järjestys ja edistää sosialistisen markkinatalouden kehitystä. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(40)

Viidenneksi Daxin, CCCMC ja GMIA väittivät, ettei komissio toimittanut riittävää näyttöä perustellakseen havaintonsa, jonka mukaan Kiinan yritys-, omaisuus- ja konkurssilainsäädännön täytäntöönpano on puutteellista. Vientiä harjoittavat tuottajat väittivät erityisesti, että Kiina on valvonut säännöllisesti konkurssilainsäädännön täytäntöönpanoa, mukaan lukien konkurssitapausten käsittely oikeudessa ja muutosehdotukset, eli se ei ole laiminlyönyt lainsäädännön asianmukaista soveltamista ja täytäntöönpanoa. Lisäksi Daxin, CCCMC ja GMIA väittivät, että pääoman ja investointien puolueellisen jakamisen todistamiseksi ei ole mainittu yhtäkään tapausta. Daxin, CCCMC ja GMIA myös kiistivät komission päätelmät palkkoja koskevista merkittävistä vääristymistä. Lisäksi ne väittivät tältä osin, että komissio ei tehnyt alakohtaista analyysia, joka osoittaisi, että elektrolyyttisten mangaanidioksidien alan työntekijät olisivat heikossa työllisyysasemassa ja että heidän palkkansa olisivat vääristyneitä.

(41)

Näitä väitteitä ei voitu hyväksyä. Konkurssilainsäädännön täytäntöönpanon osalta komissio huomautti, että vaikka Kiina on kenties toteuttanut tiettyjä uudistuksia maksukyvyttömyysmenettelyn osalta, saatavilla olevat tiedot viittaavat siihen, että valtio puuttuu menettelyyn edelleen, ja lisäksi muut seikat viittaavat konkurssilainsäädännön puutteelliseen soveltamiseen. Sen lisäksi, että jo maksukyvyttömyystapausten suhteellisen vähäinen määrä itsessään viittaa siihen, että markkinavoimien ei sallita poistaa kannattamattomia talouden toimijoita, valtion yhä jatkuvaa puuttumista toimintaan havainnollistavat hyvin Kiinan korkeimman kansanoikeuden erilaiset tulkinnat, joissa korostetaan taloudellista jatkuvuutta ja sosiaalista vakautta ensisijaisina tavoitteina ja jotka alempien tuomioistuinten olisi otettava huomioon konkurssimenettelyissä.

(42)

Palkkakustannusten vääristymien osalta komissio muistutti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jaksossa olevassa johdanto-osan 105 kappaleessa todetaan, palkat Kiinassa ovat vääristyneet muun muassa kotitalouksien rekisteröitymisjärjestelmästä (hukou) johtuvien liikkuvuusrajoitusten sekä riippumattomien ammattiyhdistysten ja työehtosopimusneuvottelujen puutteen vuoksi. Asiakirja-aineistossa ei ole seikkoja, joiden perusteella voitaisiin varmuudella todeta, etteivät nämä vääristymät vaikuttaneet elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajien, kuten Daxinin, eivätkä CCCMC:n tai GMIA:n edustamien tuottajien kotimaisiin palkkakustannuksiin. Daxin sekä CCCMC:n tai GMIA:n edustamat tuottajat eivät myöskään toimittaneet mitään näyttöä siitä, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jaksossa tarkoitetut vääristymät eivät vaikuttaisi niiden työvoimakustannuksiin.

(43)

Samankaltaisia havaintoja voidaan esittää myös Kiinan rahoitusjärjestelmästä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jaksossa olevassa johdanto-osan 108 kappaleessa todetaan, julkinen politiikka ohjaa kiinalaisten pankkien toimintaa rahoitusta myönnettäessä, myös lainanottajien riskinarvioinnin osalta. Koska Daxin sekä CCCMC ja GMIA eivät ole toimittaneet lisätietoja, jotka osoittaisivat, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jaksossa kuvatut vääristymät eivät vaikuttaisi elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajien pääomansaantiin, tämä väite oli hylättävä.

(44)

Kuudenneksi Daxin, CCCMC ja GMIA väittivät, että komission tutkimusmenetelmien ja perustelujen on täytettävä WTO:n kiteyttämissä periaatteissa ja käytännöissä asetetut vaatimukset. Vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että komission on esitettävä mittavammat todisteet määrittäessään markkinat vääristyneiksi, erityisesti selitettäessä, miten valtion toimivalta tai toimeksianto johtaa tosiasiallisiin ja todistettavissa oleviin tuotantokustannusten vääristymiin.

(45)

Daxinin, CCCMC:n ja GMIA:n esittämät väitteet hylättiin. Komissio katsoo, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukainen menetelmä on täysin linjassa Euroopan unionin WTO-velvoitteiden kanssa eivätkä vientiä harjoittavat tuottajat täsmentäneet, mitä periaatteita ja käytäntöjä komissio ei väitetysti ole noudattanut ja millä perusteella. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jaksossa joka tapauksessa selitettiin yksityiskohtaisesti, miten erilaiset vääristymät – sekä monialaiset, jotka vaikuttavat siten Kiinan koko talouteen, että erityisesti elektrolyyttisten mangaanidioksidien alalla esiintyvät – vaikuttavat markkinoiden toimintaan ja siten myös tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantokustannuksiin.

(46)

Näin ollen komissio hylkäsi Daxinin, CCCMC:n ja GMIA:n väitteet.

(47)

Xiangtan väitti ensinnäkin, että komissio ei ollut edelleenkään selvittänyt tarkkaa oikeusperustaa, joka tukee sen perusteluja perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan yhteensopivuudesta WTO-sopimusten – mukaan lukien Kiinan liittymistä koskeva pöytäkirja ja WTO:n polkumyyntisopimus – sekä riitojenratkaisuelimen päätösten ja erityisesti asiassa DS473 tehdyn päätöksen kanssa. Xiangtanin mukaan komissio oli vain toistanut, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta on täysin yhteensopiva WTO:n lainsäädännön mukaisten EU:n velvoitteiden kanssa, selventämättä kysymystä mitenkään. Lisäksi Xiangtan väitti asian DS473 osalta, että komissiolla ei ollut oikeutta hylätä sen kustannuksia tai hintoja merkittävien vääristymien väitetyn esiintymisen perusteella, sillä tällaisten vääristymien esiintyminen ei missään tapauksessa ole riittävä peruste päätellä, että tuottajan kirjanpito ei kuvasta kohtuullisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyviä raaka-ainekustannuksia. Lisäksi Xiangtan väitti, että komissio ei ole perustellut riittävästi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamista tässä tutkimuksessa.

(48)

Komissio oli asiasta eri mieltä. Mitä tulee Xiangtanin väitteisiin, jotka koskevat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan väitettyä ristiriitaa WTO:n sääntöjen ja erityisesti WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 ja 2.2.1.1 artiklan sekä asiassa DS473 tehtyjen päätelmien kanssa, komissio toisti ensimmäisessä muistiossa esittämänsä näkemyksen, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta on täysin yhteensopiva WTO:n lainsäädännön, erityisesti WTO:n polkumyyntisopimuksen, mukaisten EU:n velvoitteiden kanssa. Lisäksi komissio muistutti, että asiassa DS473 ei käsitelty perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan vaan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan erityissäännöksen soveltamista. Xiangtanin väite, jonka mukaan todistustaakka kuuluu komissiolle, on virheellinen. Komissio muistutti, että WTO:n säännöt, siten kuin pysyvä valituselin on niitä tulkinnut asiassa DS473, sallivat kolmannen maan tietojen käytön asianmukaisesti oikaistuina silloin, kun tällainen oikaisu on tarpeen ja perusteltu. Komissio huomautti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan soveltamiseen johtavien merkittävien vääristymien olemassaolo vahvistetaan koko maan tasolla, ja jos se on vahvistettu, viejämaan kustannukset ja hinnat eivät sovellu normaaliarvon muodostamiseen. Tällaisessa tapauksessa tuotanto- ja myyntikustannukset muodostetaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaan vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen perusteella, mukaan lukien sellaisen asianomaisen edustavan maan hintojen tai vertailuarvojen perusteella, jonka kehitystaso on sama kuin viejämaan. Sama perusasetuksen säännös mahdollistaa kuitenkin kotimarkkinoiden kustannusten käyttämisen, jos on vahvistettu, että merkittävät vääristymät eivät vaikuta niihin. Tässä tutkimuksessa komissio osoitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jaksossa vääristymisen esiintymisen elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuotannonalalla, kun taas Xiangtanin tapauksessa kotimaisia kustannuksia ei ole vahvistettu vääristymättömiksi tarkan ja asianmukaisen näytön perusteella.

(49)

Toiseksi Xiangtan väitti, että Kiinan elektrolyyttisten mangaanidioksidien alalla ei esiinny merkittäviä vääristymiä seuraavista syistä: i) vaikka valtio omistaa 40 prosenttia Xiangtanista, valtion hallussa oleva omistusosuus ei välttämättä johda siihen, että valtio puuttuu yhtiön liiketoimintaan; sama koskee sitä tosiseikkaa, että yrityksen puheenjohtaja ja hallituksen sihteeri toimivat myös Kiinan kommunistisessa puolueessa, ii) yritys on listattu pörssiin, minkä vuoksi siihen sovelletaan nykyaikaisia markkinasuuntautuneita yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä koskevia sääntöjä ja pörssilistalle ottamista koskevia vaatimuksia, ja iii) komissio ei kyennyt osoittamaan, että Kiinan hallituksen väitetyt monialaiset toimet aiheuttivat merkittäviä tuotannontekijöihin kohdistuvia vääristymiä ja näin ollen vaikuttivat Xiangtanin toiminnan kustannuksiin ja hintoihin.

(50)

Näitä väitteitä ei voitu hyväksyä. Komissio muistutti ensinnäkin valtion puuttumista liiketoimintaan koskevan väitteen osalta, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisesti se, että markkina on merkittävässä määrin sellaisten yritysten ylläpitämä, jotka toimivat viejämaan viranomaisten omistuksessa tai hallinnassa taikka joiden politiikkoja nämä viranomaiset valvovat tai ohjaavat, on yksi niistä tekijöistä, joiden vaikutus on otettava huomioon merkittävien vääristymien olemassaoloa arvioitaessa. Lisäksi vaikka valtion omistamat yritykset eivät olisikaan hallitsevassa asemassa tietyllä sektorilla, valtion omistajuus on vain yksi merkittävien vääristymien indikaattoreista. Valtio voi puuttua toimintaan yhtä hyvin myös muilla tavoilla, mistä kertovat perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa luetellut indikaattorit. Nämä tavat on kuvattu väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jaksossa. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan mukaan yksi olennainen tekijä merkittävien vääristymien olemassaoloa tietyssä maassa arvioitaessa on valtion läsnäolo yrityksissä, mikä mahdollistaa valtion puuttumisen hintoihin tai kustannuksiin. Puolueen jäsenten osallistuminen Xiangtanin hallintorakenteisiin on selkeä merkki siitä, että yritys ei ole valtiosta riippumaton ja että se todennäköisesti toimii Kiinan kommunistisen puolueen politiikan mukaisesti eikä markkinavoimien perusteella riippumatta siitä, määrittääkö valtio suoraan myytävien tuotteiden hinnat tai vaikuttavatko yhteydet puolueeseen yrityksen kustannuksiin ja hintoihin epäsuoremmin, kuten siten, että yritys saa viranomaisilta suotuisampaa kohtelua ja tukea.

(51)

Toiseksi Xiangtanin väitteitä siitä, että merkittäviä vääristymiä ei valtion toimenpiteistä huolimatta esiinny, ei voitu hyväksyä. Xiangtan ei toimittanut mitään tietoja, jotka asettaisivat kyseenalaiseksi ne komission havainnot (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87–100 kappale), joiden mukaan elektrolyyttisiä mangaanidioksideja pidetään kannustettavana tuotannonalana, minkä vuoksi niihin kohdistuu vääristävää valtiontukea. Sama koskee tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistuksessa tarvittaviin tuotantopanoksiin kohdistuvia vääristymiä (ks. erityisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 83, 85 ja 106 kappale). Kolmanneksi, mitä tulee Xiangtanin väitteeseen, jonka mukaan se on yksityisomistuksessa oleva yhtiö, jolla on nykyaikainen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä, komissio on kuvaillut väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.2.1 jaksossa valtion merkittävää puuttumista toimintaan, minkä vuoksi markkinaperiaatteiden mukainen resurssien tehokas kohdentaminen vääristyy. Nämä vääristymät vaikuttavat kaupallisiin toimijoihin riippumatta niiden omistusrakenteesta tai johtamisjärjestelystä.

(52)

Edellä esitetyn perusteella Xiangtanin väitteet hylättiin.

(53)

Komissio valitsi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa Kolumbian edustavaksi maaksi ja käytti Quimpac de Colombia -yrityksen taloudellisia tietoja normaaliarvon muodostamiseen perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti. Valinnassa käytettyä menetelmää koskevat yksityiskohtaiset tiedot esitettiin muistioissa, jotka asetettiin osapuolten saataville avoimeen asiakirja-aineistoon 12 päivänä kesäkuuta 2023, jäljempänä ’ensimmäinen muistio’, ja 4 päivänä heinäkuuta 2023, jäljempänä ’toinen muistio’.

(54)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Xiangtan toisti väitteen, jonka mukaan Kolumbia ei ole asianmukainen edustava maa, niiden samojen väitteiden perusteella, jotka esitettiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 ja 145 kappaleessa.

(55)

Komissio käsitteli jo näitä huomautuksia väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 147 ja 148 kappaleessa. Lisäksi Xiangtan ei toimittanut mitään uutta tietoa tai ehdottanut vaihtoehtoista edustavaa maata. Näin ollen väite hylättiin.

(56)

Daxin, CCCMC ja GMIA toistivat väitteen siitä, että Kolumbian energian hintaan vaikuttavat useat tekijät ja että siinä on merkittäviä eroja jopa sellaisten maiden välillä, joiden taloudellinen kehitys on Kiinan tasolla. CCCMC, GMIA ja Daxin esittivät vaihtoehdoksi, että komissio käyttäisi kiinalaisten viejien omia tietoja. Tätä väitettä käsiteltiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 151 ja 152 kappaleessa.

(57)

Xiangtan väitti, että komission olisi käytettävä sekä paikallisesti louhitun että tuodun mangaanimalmin tosiasiallisia kustannuksia vertailuhintojen soveltamisen sijaan. Xiangtan perusteli tätä väitettä paikallisesti louhitun malmin pienemmällä mangaanipitoisuudella, jonka vuoksi vääristymät eivät väitetysti vaikuta näihin paikallisiin malmeihin. Tuotujen malmien osalta Xiangtan väitti, että koska mangaanipitoisuus, tarkastusraportit ja alkuperää koskevat tiedot olivat saatavilla, vertailuarvoa ei olisi pitänyt soveltaa.

(58)

Komissio hylkäsi molemmat väitteet. Xiangtan ei selittänyt, millä tavoin vääristymät eivät koskisi myös mangaanipitoisuudeltaan pienempiä kotimaisia mangaanimalmeja, joita käytetään elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuotantoprosessissa yhdessä mangaanipitoisuudeltaan suurempien tuotujen malmien kanssa.

(59)

Komissio sovelsi tuotuihin malmeihin vertailuarvoja, koska yksikään tuottajista ei toimittanut tarkkaa ja asianmukaista näyttöä siitä, ettei vääristymiä ole. Tämä johtui pääasiassa siitä, että kaikki malmi ostettiin kiinalaisen välittäjän kautta riippumatta siitä, sijaitsiko se Kiinassa vai muualla.

(60)

Xiangtan toisti väitteen, jonka mukaan komission mangaanimalmin vertailuarvon laskemiseen käyttämä menetelmä ei ollut asianmukainen, ja ehdotti uudelleen, että laskemiseen käytettäisiin jompaakumpaa vaihtoehtoista menetelmää, joka esitettiin sen toiseen tuotannontekijöitä koskevaan muistioon toimittamissa huomautuksissa. Komissio käsitteli jo tätä väitettä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 170 ja 171 kappaleessa. Xiangtan ei tuonut esiin uusia tosiseikkoja, perusteluja tai toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoisia menetelmiä, joiden avulla voitaisiin luotettavasti määrittää malmin mangaanipitoisuudessa olevista eroista johtuvat mahdolliset hintaerot.

(61)

Daxin, CCCMC ja GMIA toistivat myös väitteen siitä, että komission valitsema vertailuarvo koskee malmia, jonka mangaanipitoisuus on huomattavasti suurempi kuin paikallisesti hankitun mangaanimalmin, ja että komission olisi mukautettava vertailuarvoa kiinalaisten viejien kustannusten huomioon ottamiseksi.

(62)

Komissio analysoi perusteellisesti kaikki asianomaisten osapuolten toimittamat lähteet, mukaan lukien kiinalaisilta Asian Metal- ja ferroalloynet.com-alustoilta peräisin olevat tiedot. Tämän analyysin perusteella ei voitu määrittää mangaanipitoisuuteen perustuvaa johdonmukaista hintaeroa. Sen sijaan fastmarkets.com-sivuston tiedot osoittivat, että 37-prosenttisen ja 44-prosenttisen malmin hintaerot olivat epäjohdonmukaisia, koska eräinä kuukausina mangaanipitoisuudeltaan suuremman malmin yksikköhinta tonnilta oli vieläkin alhaisempi kuin mangaanipitoisuudeltaan pienemmän malmin. Sama koski Asian Metal -alustan tietoja, joiden mukaan 13-prosenttisen malmin yksikköhinta tonnilta oli tiettyinä kuukausina korkeampi kuin 37-prosenttisen malmin. Nämä havainnot osoittivat selvästi, ettei mangaanipitoisuuden ja hinnoittelun välillä ole johdonmukaista korrelaatiota. Näin ollen mangaanimalmia koskeva väliaikainen vertailuarvo vahvistettiin ja väite hylättiin.

(63)

Xiangtan toisti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi mangaanimalmia koskevaa väitettään. Ensinnäkin se väitti, että vertailuhinnan sijaan olisi pitänyt käyttää paikallisesti louhitun mangaanimalmin tosiasiallisia kustannuksia. Toiseksi se toisti väitteen, jonka mukaan komissio oli laskenut virheellisesti mangaanimalmin vertailuhinnat.

(64)

Ensimmäisen väitteen osalta komissio esitti jo väliaikaisia toimenpiteitä koskevassa asetuksessa syyt, joiden vuoksi se korvasi Kiinasta hankitun mangaanimalmin tosiasialliset kustannukset vertailuarvoilla. Koska uusia tosiseikkoja ei esitetty, tämä väite hylättiin.

(65)

Mangaanimalmin vertailuarvoa koskevassa toisessa väitteessä Xiangtan väitti, että suurempaa ja pienempää malmipitoisuutta koskevien vertailuarvojen metristä tonnia koskevien yksikköhintojen väliset hintaerot olivat johdonmukaisia, mutta se ei toimittanut yksityiskohtaista tietoa tai näyttöä siitä, mikä tämä johdonmukainen hintaero olisi tai miten tämä hintaero olisi sovellettavissa kiinalaisten tuottajien käyttämiin muita (pienempiä) pitoisuuksia sisältäviin mangaanimalmeihin. Komissio hylkäsi tämän väitteen.

(66)

Lisäksi Xiangtan väitti, että komission kuvaus siitä tosiseikasta, että joissakin tapauksissa mangaanipitoisuudeltaan suuremman malmin yksikköhinta tonnilta oli alhaisempi kuin mangaanipitoisuudeltaan pienemmän malmin, oli asiasisällöltään virheellinen. Komissio oli eri mieltä tästä väitteestä. koska esimerkiksi lähes koko toukokuun 2020 tuotteen ”MB-MNO-0003 37% CIF Tianjin” metristä tonnia koskeva yksikköhinta Yhdysvaltain dollareina oli korkeampi kuin tuotteen ”MNO-0001 44% CIF Tianjin” (15). Kuten johdanto-osan 62 kappaleessa jo selitettiin, mangaanimalmin hinnan ja mangaanipitoisuuden välillä ei ole johdonmukaista hintaeroa. Vaikka johdonmukainen ero todettaisiin, 37-prosenttisen ja 44-prosenttisen pitoisuuden välinen ero ei kuitenkaan olisi sovellettavissa paikallisiin kiinalaisiin malmeihin, joiden mangaanipitoisuudet ovat merkittävästi pienempiä ja joille ei ollut saatavilla vertailuarvoa. Näin ollen komissio vahvisti mangaanimalmin vertailuarvon laskemiseen käytetyn menetelmän ja hylkäsi tämän väitteen. Xiangtan havaitsi laskuvirheen kaavassa, jolla laskettiin hinta yhdelle käytetyistä mangaanimalmeista. Vertailuhintaan sovellettiin virheellistä malmin mangaanipitoisuutta. Komissio hyväksyi tämän väitteen ja korjasi tämän virheen.

(67)

Xiangtan väitti, että mangaanin valenssi 2+ -pitoisuuden osalta käytettyä komission oikaisukerrointa sovellettiin väärin. Komissio hyväksyi tämän väitteen ja korjasi tämän oikaisukertoimen.

(68)

Xiangtan kyseenalaisti oikaisun, jota komissio sovelsi yhteen mangaanijauheen tyyppiin. Komissio hyväksyi tämän väitteen ja korjasi oikaisun määrän.

(69)

Tosoh väitti, että komission olisi pitänyt käyttää tuontihintojen lähteenä Turkin sijaan Malesiaa viiden muun tuotantotekijän kuin mangaanimalmin osalta, koska Turkkiin tuotujen hiilituotteiden tuontihinnat olivat tutkimusajanjaksolla epätavallisen alhaiset Venäjältä tulevan merkittävän tuonnin vuoksi. Komissio käsitteli tätä väitettä jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143 kappaleessa ja päätti käyttää bitumisen ja antrasiittihiilen vääristymättömien kustannusten määrittämiseksi Brasiliaa.

(70)

Autlan pyysi komissiota käyttämään Malesian tuontihintatietoja viiden tuotantopanoksen vääristymättömien vertailuarvojen laskemiseen. Komissio totesi, että Malesian keskimääräiset yhteenlasketut tuontimäärät olivat suurempia kuin Turkissa tai Brasiliassa vain yhdessä viidestä tuotantotekijästä (ligniitti), minkä vuoksi Malesian valinta ei ollut perusteltu. Tämä väite hylättiin.

(71)

Xiangtan kyseenalaisti kahden hiililajin hintojen määrittämisessä käytetyn menetelmän. Se kehotti komissiota käyttämään Kolumbian vientitilastoja bitumisen hiilen osalta. Xiangtan arvioi perusteluissaan, että syy Kolumbian vähäiselle tuonnille saattoi olla maassa saatavilla oleva runsas tarjonta. Lisäksi se kehotti komissiota käyttämään Turkin tuontitilastoja sulkematta pois Venäjältä tulevaa tuontia, sillä perusteella, ettei komissio ollut osoittanut riittävästi, että Venäjällä olisi epätavallisen alhaiset hinnat aiheuttavia vääristymiä. Se antoi myös esimerkkejä eräistä tuotteista, joita oli tuotu eräistä maista alhaisemmilla hinnoilla kuin Venäjältä.

(72)

Komissio selvensi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 142 ja 143 kappaleessa noudatettua lähestymistapaa. Komissio ei käytä vertailuarvoja määrittäessään vientihintoja, koska ne ovat lähtökohtaisesti vähemmän luotettavia kuin tuontitilastot. Tämä on yleisesti hyväksytty näkemys, joka perustuu useisiin syihin, kuten siihen, että tulliviranomaisilla on tavallisesti käytettävissään enemmän resursseja ja menetelmiä tuontitietojen arviointiin ja valvontaan kuin vientitietojen arviointiin ja valvontaan. Edellytetyt tuontiasiakirjat ovat yleensä kattavampia, ja tuotteisiin sovelletaan tuonnin yhteydessä tullitarkastuksia ja -valvontaa. Lisäksi vientitiedot ilmoitetaan tavallisesti FOB-hintoina ja tuontitiedot CIF-hintoina, joita komissio käyttää vertailuarvona käytettävänä edustavana tasona. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(73)

Xiangtan toisti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen alustavassa vaiheessa esittämänsä väitteen siitä, että komission olisi käytettävä Kolumbian vientitilastoja bitumisen hiilen vertailuhinnan määrittämiseen. Uusia perusteita ei esitetty. Komissio selitti jo aiemmassa johdanto-osan kappaleessa, miksi se piti tuontihintoja luotettavampina kuin vientihintoja, ja hylkäsi sen vuoksi tämän väitteen.

(74)

Venäjällä esiintyvien vääristymien suhteen komissio totesi, että näyttö siitä, että venäläiset hiilentuottajat myivät tuotteita suurilla alennuksilla elokuussa 2022 voimaan tulleiden tuontiin kohdistuvien unionin pakotteiden seurauksena, olivat saatavilla avoimessa asiakirja-aineistossa, eikä Xiangtan kiistänyt sitä. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen ja vahvisti hiilen hintojen määrittämisessä käytetyn menetelmän.

(75)

Guiliu pyysi komissiota muuttamaan yhden tuotantotekijänsä HS-koodia HS-koodista 2701 12 (bituminen hiili) HS-koodiin 2702 10 (ligniitti) ja muuttamaan vertailuarvoa sen mukaisesti. Guiliu väitti, että harmonoidun järjestelmän nimikkeistön mukaan HS-koodi 2701 12 viittaa bitumiseen hiileen, jonka lämpöarvon on oltava vähintään 5 833 kcal/kg, ja että Guiliun käyttämä hiili alitti tämän rajan. Guiliu toimitti pyyntönsä tueksi hiilieriä koskevia testituloksia, joiden mukaan lämpöarvo alitti edellä mainitun rajan. Guiliu oli ilmoittanut luokittelusta HS-koodiin 2701 12 kyselylomakevastauksissaan, eikä sitä ollut kyseenalaistettu tarkastusmenettelyn aikana. Komissio katsoi, ettei pyyntöä voitu hyväksyä, koska se esitettiin vasta väliaikaisten toimenpiteiden jälkeen eikä komissio pystynyt todentamaan toimitettua uutta näyttöä Guiliun väitetysti käyttämän hiilen lämpöarvosta.

(76)

Ensimmäisessä ja toisessa muistiossa sekä väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa yksi tuotannontekijöistä, pyriitti, ilmoitettiin HS-koodiin 2601 11. Tarkemman tutkimuksen jälkeen komissio totesi, että vientiä harjoittavien tuottajien käyttämä pyriitti oli pasuttamatonta rautapyriittiä ja että se olisi luokiteltava eri koodiin (HS-koodiin 2502 00). Komissio sai vientiä harjoittavilta tuottajilta vahvistuksen käytetyn raaka-aineen tyypistä (pasutettu tai pasuttamaton rautapyriitti) ja käytettävästä luokittelukoodista. Komissio muutti tämän seurauksena pyriitin vääristymättömän hinnan määrittämiseen käytettävää vertailuarvoa. Koska tässä tapauksessa muiden tekijöiden osalta käytetyillä mailla (Kolumbia, Turkki ja Brasilia) ei ollut edustavaa pyriittituontia (kokonaistuonti kyseisiin maihin oli 0–3 % otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien pyriitin kulutuksesta), komissio etsi vaihtoehtoista maata niiden maiden joukosta, joiden taloudellinen kehitys oli Kiinaa vastaavalla tasolla, ja päätteli, että Thaimaa oli asianmukainen vaihtoehtoinen lähde pasuttamattoman pyriitin tuontihinnoille, koska tuontimäärät olivat huomattavasti suuremmat (23 % otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteenlasketusta pyriitin kulutuksesta).

(77)

Xiangtan väitti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komission olisi käytettävä vertailuarvon määrittämiseen pasuttamatonta pyriittiä koskevia Turkin vientihintoja, koska Turkki oli tämän raaka-aineen suurin viejämaa. Komissio hylkäsi tämän väitteen tämän asetuksen johdanto-osan 72 kappaleessa selitetyistä syistä.

(78)

Daxin väitti, että höyryn vertailuarvon määrittäminen käyttämällä muita otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia olisi ristiriidassa aiemman käytännön kanssa ja että komission olisi sen sijaan käytettävä vettä koskevaa vertailuarvoa. Komissio katsoi, ettei olisi asianmukaista käyttää vettä koskevaa vertailuarvoa, koska höyryn tuotannossa tarvittiin muita tekijöitä, kuten energiaa ja työvoimaa, joiden kustannuksilla oli huomattavasti suurempi vaikutus lopulliseen hintaan. Komissio laski muiden otokseen valittujen höyryä yrityksessään tuottavien vientiä harjoittavien tuottajien tuotantopanosten kulutuksen keskiarvon ja määritti höyryn hinnan soveltamalla vertailuarvoja kunkin tuotantopanoksen keskimääräiseen kulutukseen. Daxin ei esittänyt vaihtoehtoisia menetelmiä höyryn hinnan laskemiseksi, minkä vuoksi väite hylättiin.

(79)

Daxin katsoi myös, että komission päätös käyttää muiden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien jauhamis- tai murskaamiskustannuksia mangaanimalmin vertailuarvon oikaisemiseen ei ollut perusteltu, koska kustannukset olivat kohtuuttoman korkeat. Daxin ei esittänyt näyttöä tämän väitteen tueksi eikä ehdottanut vaihtoehtoista tapaa. Tästä syystä väite hylättiin.

(80)

Xiangtan kiisti komission päätöksen vaihtaa sähkön vertailuarvon määrittämiseen käytettävän tietolähteen ensimmäisessä ja toisessa muistiossa alun perin ehdotetusta ENEL S.A.:sta EMCALIin, joka on energiantoimittaja Calin alueella, jossa Quimpac-yritys sijaitsee. Ensinnäkin Xiangtan väitti, että Quimpacin sijainti ei ollut merkityksellinen, koska se ei ole elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottaja. Toiseksi se väitti, että EMCALIn tariffit eivät sisältäneet teollisuuskäyttöön sovellettavia tariffeja. Komissio hylkäsi molemmat väitteet. Quimpac valittiin vertailuyritykseksi, koska se käyttää samaa elektrolyysiprosessia kuin elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottaja, minkä vuoksi se on asianmukainen edustaja elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajan kustannusrakenteen ymmärtämiseksi energianhankinnan osalta. Sovellettujen energiatariffien suhteen voidaan todeta, että kaikkien asianomaisten osapuolten saatavilla olevassa EMCALIn hintaluettelossa julkaistut hinnat koskevat sekä kaupallisia että teollisia käyttäjiä. Tätä näkemystä tukee sellaisten hyvin korkeiden jännitetasojen (luokka 3) käyttö, jotka eivät kuulu tavanomaisen kotitalouksiin liittyvän tai yleisen kaupallisen toiminnan piiriin vaan viittaavat huomattavaan teolliseen sähkönkulutukseen. Komission päätös soveltaa korkeinta saatavilla olevaa jännitetason luokkaa perustuu siihen, että se edustaa todenmukaisesti teollista käyttäjää, joka kuluttaa tuotantoprosesseissaan suuria määriä sähköä.

(81)

Xiangtan kiisti Quimpac de Colombian käytön myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton laskemisessa kolmella perusteella. Ensinnäkin se väitti, että Quimpacin taloudellinen tulos ei tarjonnut hyvää sijaisindikaattoria elektrolyyttisen mangaanidioksidin tuotannolle. Toiseksi se väitti, että voittotaso oli korkeampi kuin elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottaja pystyi tavallisesti saavuttamaan, ja ehdotti unionin tuottajien tai Tosoh Japanin voittojen käyttämistä. Kolmanneksi se väitti, että yrityksestä ei ollut saatavilla yksityiskohtaisia taloudellisia tietoja, minkä vuoksi rahti- tai pakkauskuluja, muita kustannuksia taikka tutkimus- ja kehityskustannuksia ei voida tarkastaa, eikä sen vuoksi voida varmistaa, ettei kustannuksia lasketa kahteen kertaan hintavertailussa.

(82)

Komissio hylkäsi esitetyt väitteet seuraavista syistä. Ensinnäkin Xiangtan ei kyennyt osoittamaan, miksi Quimpacin tuottamat tuotteet (kloorialkalituotteet) eivät tekisi siitä hyvää sijaisindikaattoria elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajille. Xiangtan ei kiistä sitä, että Quimpac käyttää vertailukelpoista käyttöomaisuutta (elektrolyysilaitos) ja että se kuluttaa paljon sähköä. Toiseksi Quimpacin valintaa koskevat perustelut ja menettelyn kuvaus esitettiin asianmukaisesti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa (3.2.2.4 jaksossa). Komissio ei näin ollen voi käyttää unionin tuotannonalan ja japanilaisen yrityksen taloudellisia tuloksia normaaliarvon laskemisessa eikä sen vertaamisessa valittujen yritysten taloudellisiin tuloksiin. Kolmanneksi komissio katsoo Quimpacista saatavilla olevien tietojen puutteista huolimatta, että koska yksityiskohtaisempia tilinpäätöksiä ei ole, nämä tiedot antavat kohtuullisen tarkan kuvan yrityksen myynti-, yleis- ja hallintokustannuksista sekä voitosta. Xiangtan ei myöskään esittänyt mitään vaihtoehtoa. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(83)

Xiangtan, Daxin, CCCMC ja GMIA väittivät, että polkumyyntimarginaali olisi laskettava käyttämällä vientihintoja ja normaaliarvoa ilman arvonlisäveroa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että viennin arvonlisäveron palautusta koskevan Kiinan politiikan perusteella elektrolyyttisiä mangaanidioksideja vieviin vientiä harjoittaviin tuottajiin ei sovellettu arvonlisäveron palautusta. Tämä merkitsee, että elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajille aiheutui lisäkustannuksia viennistä. Sen vuoksi komissio teki normaaliarvoon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti oikaisun, jotta saatiin käytetystä arvonlisäverojärjestelmästä aiheutuvat kokonaiskustannukset.

(84)

Daxin toisti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen alustavassa vaiheessa esittämänsä väitteen siitä, ettei ollut tarvetta tehdä normaaliarvoon arvonlisäveroa koskevaa oikaisua, koska Daxin harjoitti vientimyyntiä unioniin kotimaisten kauppiaiden välityksellä eikä sille näin ollen aiheutunut lisäkustannuksia viennistä. Komissio totesi, että 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan soveltamisen kannalta ei ollut olennaista, veikö Daxin unioniin suoraan vai Kiinassa sijaitsevan kauppiaan kautta. Normaaliarvon oikaiseminen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti oli edelleen perusteltua sen perusteella, että elektrolyyttisten mangaanidioksidien vientimyyntiin ei sovellettu arvonlisäveron palautuksia. Tästä syystä väite hylättiin. Xiangtan oli eri mieltä menetelmästä, jolla komissio ekstrapoloi kulutushyödykkeiden kustannukset prosenttiosuutena raaka-aineiden kustannuksista ja tuotannolliset yleiskustannukset prosenttiosuutena suorista kustannuksista. Sama huomautus koski kuljetuskustannusten ekstrapoloimista prosenttiosuutena raaka-aineiden kustannuksista. Xiangtan piti näitä erillisinä kustannuserinä, jotka eivät olleet millään tavalla yhteydessä tuotantopanosten arvoon, ja katsoi, että komission olisi joko määritettävä asianmukaiset, muista tuotantopanoksista erilliset vertailuarvot tai käytettävä vientiä harjoittavien tuottajien tosiasiallisia kustannuksia.

(85)

Komissio huomautti, että kun merkittävän vääristymän olemassaolo oli todettu perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisesti, ei ollut asianmukaista käyttää tosiasiallisia kustannuksia, ellei niitä ole todettu vääristymättömiksi tarkan ja asianmukaisen näytön perusteella. Näin ei ollut, koska tällaista näyttöä ei ollut esitetty. Koska komissio piti näitä kustannuksia vääristyneitä, oli löydettävä asianmukaisia vertailuarvoja. Jos kustannuksia varten ei löydetä asianmukaisia vertailuarvoja, komissio määrittää ne suhteessa kustannusryhmään, johon ne liittyvät (olipa kyse sitten kaikkien raaka-aineiden kustannuksista tai valmistuskustannuksista). Kun raaka-aine- tai valmistuskustannukset on määritetty, komissio käyttää vertailuarvoa kyseisten vääristymättömien kustannusten arvioimiseksi ja säilyttää näin vientiä harjoittavan tuottajan kustannusrakenteen. Xiangtan ei esittänyt hyväksyttävämpää vaihtoehtoa tälle menetelmälle.

(86)

Xiangtan kyseenalaisti sen, että komissio käytti polkumyyntimarginaalin laskemisessa vuotuiseen keskiarvoon perustuvaa COM PCN -taulukkoa eikä alun perin toimitettua kuukausittaisen kustannuslaskennan tietoihin perustuvaa COM PCN -taulukkoa selittämättä päätöksensä syytä. Xiangtanin mukaan tämä ei ollut perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaista, sillä kyseisen kohdan mukaan kustannukset olisi tavallisesti laskettava tutkimuksen kohteena olevan osapuolen kirjanpitomerkintöjen perusteella. Koska komissio käyttää tutkimuksissaan vuotuiseen keskiarvoon perustuvaa normaaliarvoa, se katsoi aiheelliseksi käyttää vuotuisia kustannuksia, jotka mahdollistavat suoran todentamisen yrityksen vuosittain tarkastettujen tilinpäätösten perusteella, mikä parantaa käytettyjen tietojen luotettavuutta ja avoimuutta. Lisäksi vuotuinen keskiarvo laskettiin Xiangtanin kirjanpitomerkintöjen perusteella, eikä 2 artiklan 5 kohtaa näin ollen rikottu. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(87)

Autlan pyysi komissiota hyväksymään lopullisessa määrityksessään asianmukaisia toimenpiteitä, jotka koskevat South Manganese Groupin, johon myös Daxin kuului, omistamaa elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajaa, estääkseen mahdollisen yrityksen toimintojen kanavoinnin. Komissio totesi, että tämän asetuksen artiklaosassa mainitaan vain sellaiset tutkimusajanjakson aikana vientiä harjoittaneet tuottajat, jotka olivat ilmoittautuneet tutkimuksen aikana. Kyseinen yritys ei harjoittanut vientiä unioniin tutkimusajanjakson aikana, eikä sitä näin ollen voida mainita asetuksessa. Näin ollen pyyntö hylättiin.

(88)

Xiangtan oli eri mieltä menetelmästä, jota komissio käytti CIF-arvon muodostamiseen käytettyjen merirahtikustannusten oikaisemiseen. Komissio käytti viiden kuukauden hintoja, vaikka Xiangtan tosiasiassa maksoi rahtikustannuksia CIF- ja DAP-myynnistä ja muiden otokseen valittujen viejien tarjouksista jäljellä olevilta seitsemältä kuukaudelta. Tämän jälkeen komissio laski keskimääräisen vuotuisen hinnan muodostaakseen myynnin CIF-arvon silloin, kun merirahtia ei ollut. Xiangtan väitti, ettei ollut asianmukaista käyttää merirahdin keskimääräistä vuotuista hintaa, koska siinä ei otettu huomioon merirahdissa vuonna 2022 tapahtunutta merkittävää vaihtelua, joka vaikutti merkittävästi CIF-arvoon eri kuukausina. Komissio hyväksyi väitteen ja sovelsi kuukausittaisia merirahdin hintoja CIF-arvon muodostamiseen.

(89)

Xiangtan väitti lisäksi, että komissio käytti merivakuutuksen laskemisessa prosenttiosuutta laskutetusta arvosta, vaikka se olisi pitänyt laskea yrityksen tutkimusajanjakson aikana tosiasiallisesti maksamien vakuutuskustannusten perusteella. Komissio hyväksyi tämän väitteen ja korjasi laskelman vastaavasti.

(90)

Xiangtan totesi lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että vaikka komissio suostui laskemaan merivakuutusmaksun yrityksen tosiasiallisesti maksamien vakuutuskustannusten perusteella, komissio sovelsi laskelmassa väärää kaavaa, koska se ei sisällyttänyt laskelmaan vakuutusyhtiöiden merivakuutusmaksun määrittämiseen käyttämää tavallista spreadia, joka on 1.1. Komissio päätteli, että tämän epäolennaisen oikaisun tekeminen ei vaikuttaisi vahinkoon eikä polkumyyntimarginaaliin. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(91)

Väliaikaisten toimenpiteiden julkaisemisen jälkeen Daxin toimitti lisätietoja, jotka koskivat elektrolyyttisiä mangaanidioksideja Daxinin unionin asiakkaalle myyvän etuyhteydettömän kauppiaan vientihintoja, ja pyysi komissiota käyttämään näitä vientitietoja laskiessaan CIF-hinnan unionin rajalla.

(92)

Autlan vastasi Daxinin etuyhteydettömän kauppiaan toimittamaan kyselylomakevastaukseen huomauttamalla, että vastaus saatiin useita kuukausia vireillepanoilmoituksen 5.3 kohdassa asetetun määräajan jälkeen.

(93)

Daxin vastasi puolestaan toteamalla, että vireillepanoilmoituksen mukaan asianomaiset osapuolet voivat toimittaa uusia asiatietoja ennen kuin väliaikaisiin päätelmiin liittyvien huomautusten esittämistä koskeva määräaika on umpeutunut, minkä vuoksi se piti tätä uutta näyttöä hyväksyttävänä.

(94)

Komissio totesi, ettei etuyhteydetön kauppias ollut toiminut tutkimuksessa yhteistyössä eikä komissio sen vuoksi pystynyt tarkistamaan mitään sen tiedoista tutkimukseen liittyvässä määräajassa. Tästä syystä väite hylättiin.

(95)

Daxin toisti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen alustavassa vaiheessa esittämänsä väitteen siitä, että komission olisi käytettävä vahinkomarginaalin laskemiseen etuyhteydettömän kauppiaan vientihintaa, esittämättä uusia perusteluja. Tämä väite hylättiin edellä johdanto-osan 94 kappaleessa selitetyistä syistä.

(96)

Autlan väitti, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat käyttävät kohdennettua polkumyyntiä, ja pyysi komissiota puuttumaan asiaan. Komissio analysoi tilannetta ja päätteli, ettei asiakirja-aineistossa ollut näyttöä kohdennetusta polkumyynnistä. Tutkimusajanjaksolla tapahtunut hintojen muutos vastasi markkinoiden kehitystä sekä hintojen ja raaka-aineiden hintojen muutoksia. Tiettyjen vientiä harjoittavien tuottajien eri alueille suuntautuvan myynnin analyysista ei myöskään käynyt ilmi merkittäviä hintaeroja, eikä se näin ollen viitannut kohdennettuun polkumyyntiin. Näin ollen väite hylättiin.

(97)

Asianomaisten osapuolten esittämien edellä kuvattujen väitteiden johdosta komissio tarkisti polkumyyntimarginaaleja.

(98)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(99)

Koska unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määrittelystä ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 204–206 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(100)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 207–209 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(101)

Koska asianomaisesta maasta tulevasta tuonnista ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 210–214 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(102)

Koska asianomaisesta maasta tulevan tuonnin hinnoista, hinnan alittavuudesta ja hinnankorotusten estymisestä ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 215–221 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(103)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 225–222 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(104)

Koska tuotannosta, tuotantokapasiteetista ja kapasiteetin käyttöasteesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 226–228 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(105)

Koska myyntimäärästä ja markkinaosuudesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 229–231 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(106)

Koska kasvusta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 232 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(107)

Koska työllisyydestä ja tuottavuudesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 233–235 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(108)

Koska polkumyyntimarginaalin merkittävyyden ja aiemmasta polkumyynnistä toipumisen osalta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 236 ja 237 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(109)

Koska hinnoista ja niihin vaikuttavista tekijöistä ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 238–241 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(110)

Koska työvoimakustannuksista ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 242 ja 243 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(111)

Koska varastoista ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 244 ja 245 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(112)

Koska kannattavuudesta, kassavirrasta, investoinneista, investointien tuotosta ja pääoman saannista ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 246–251 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(113)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen otokseen valitut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat sekä CCCMC ja GMIA kiistivät unionin tuotannonalalle aiheutuneen todetun vahingon, josta oli osoituksena Kiinasta alhaisin hinnoin tulevan tuonnin huomattavien määrien aiheuttama hinnankorotusten estyminen, erityisesti tarkastelujakson toisella puoliskolla (vuodesta 2021 tutkimusajanjaksoon), seuraavista syistä:

(114)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonalan myynti supistui [7–8,5] miljoonaa kilogrammaa vuoden 2019 ja tutkimusajanjakson välillä. Nämä menetetyt myyntimäärät yhdessä alhaisempien hintojen kanssa vaikuttivat haitallisesti pääomavaltaiseen elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuotannonalaan, jonka kiinteät kustannukset ovat korkeat. Vaikka Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräisen hinnan ja unionin tuotannonalan hinnan välinen ero vuonna 2019 oli suurempi, sillä oli paljon pienempi vaikutus kannattavuuteen, koska unionin tuotannonala myi elektrolyyttisiä mangaanidioksideja [7–8,5] miljoonaa kilogrammaa enemmän vuonna 2019 kuin tutkimusajanjaksolla.

(115)

Kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettiin, supistuneet myyntimäärät alhaisemmilla hinnoilla johtivat kaikkien unionin tuotannonalan taloudellisen suorituskyvyn indikaattorien heikkenemiseen. Unionin tuotannonalan tutkimusajanjaksolla saavuttama vähäinen voitto saatiin aikaan negatiivisella kassavirralla, eikä se näin ollen ollut kestävällä pohjalla.

(116)

Kuten alustavissa päätelmissä edelleen todettiin, tuotantokustannusten nousu johtui energian ja tiettyjen raaka-aineiden hintojen jyrkästä noususta tarkastelujakson toisella puoliskolla. Unionin tuottajien kyvyttömyys korottaa myyntihintojaan ja myyntimäärien merkittävä väheneminen kasvavien kustannusten mukaisesti johtuivat kuitenkin Kiinasta tulleiden suurten tuontimäärien aiheuttamasta hinnankorotusten estymisestä. Lisäksi unionin tuotannonalan kustannuksiin kohdistui suurin hintapaine tarkastelujakson toisella puoliskolla (18).

(117)

Covid-19-rajoitukset eivät myöskään vaikuttaneet unionin tuotannonalan tuotantotasoihin, koska unionin tuotanto kasvoi vuosina 2020 ja 2021 eikä tuotantolaitoksia jouduttu sulkemaan väliaikaisesti. Kyseiset rajoitukset eivät näin ollen olisi voineet vaikuttaa unionin tuotannonalan taloudellisiin tuloksiin. Tämän perusteella väitteet hylättiin.

(118)

Daxin, CCCMC ja GMIA väittivät, että tosiasiat eivät tukeneet väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 220 kappaletta, jossa todetaan, että ”[v]aikka kahdella kolmesta otokseen valitusta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei todettu liiketoimikohtaisesti hinnan alittavuutta, Kiinasta unionin markkinoille tulevan kokonaistuonnin keskimääräinen hinta oli koko tarkastelujaksolla noin [5–9 %] alhaisempi kuin unionin tuotannonalan keskimääräinen hinta” . Kyseiset osapuolet korostivat, että otokseen valittujen kolmen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan osuus Kiinasta unioniin tutkimusajanjaksolla suuntautuneen elektrolyyttisten mangaanidioksidien viennin kokonaismäärästä oli lähes 99 prosenttia, kaikki yhteistyössä toimineet viejät ja muut vientiä harjoittavat tuottajat mukaan luettuina. Tämä tarkoittaa, että lähes 99 prosenttia kaikista Kiinasta tutkimusajanjaksolla tuoduista elektrolyyttisistä mangaanidioksideista ei alittanut unionin tuottajien hintaa tai alitti sen vain hieman.

(119)

Komissio nostaa esiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 202 kappaleessa esitetyn päätelmän, jonka mukaan yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien viennin osuus oli noin 65 prosenttia Kiinan kokonaisviennistä unioniin tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi todetaan, että kaksi kolmesta otokseen valitusta vientiä harjoittavasta tuottajasta, joiden osalta ei todettu liiketoimikohtaisesti hinnan alittavuutta, vastaa alle puolesta Kiinasta tulevasta kokonaistuonnista. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 215 kappaleessa todetaan, tuonnin hinnat arvioitiin Eurostatin tietojen perusteella jakamalla Kiinasta tulevan tuonnin kokonaisarvo kyseisen tuonnin kokonaismäärällä. Näin ollen Kiinasta unionin markkinoille tulevan kokonaistuonnin keskimääräinen hinta oli tarkastelujaksolla noin [5–9 %] alhaisempi kuin unionin tuotannonalan keskimääräinen hinta. Näin ollen osapuolten väitteet hylättiin.

(120)

Daxin, CCCMC ja GMIA edelleen väittivät, että komissio ei arvioinut asiaankuuluvasti elektrolyyttisten mangaanidioksidien laatuluokkien välisiä hintaeroja eli sitä, perustuiko alustava vahinkoanalyysi, jossa todettiin Kiinasta alhaisemmalla hinnalla tulevasta tuonnista johtuva väitetty unionin hinnankorotusten estyminen, pääosin elektrolyyttisten mangaanidioksidien alhaisemmista laatuluokista koostuvaan Kiinan vientiin, mikä tarkoittaisi, että alhaisemmat hinnat olivat odotuksenmukaisia.

(121)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 221 kappaleessa todetaan, hinnankorotusten estyminen määritettiin Kiinasta tulevan kokonaistuonnin keskimääräisen tuontihinnan perusteella, joten kaikki elektrolyyttisten mangaanidioksidien laatuluokat otettiin huomioon. Näin ollen osapuolten väite hylättiin.

(122)

Koska polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksista ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 257–263 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(123)

Koska kolmansista maista tulevasta tuonnista ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 264–266 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(124)

Koska unionin tuotannonalan vientituloksesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 267–269 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(125)

Daxin, CCCMC ja GMIA väittivät alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että unionin tuotannonalan myynnin supistuminen ja markkinaosuuden menetys johtuivat muista tekijöistä, kuten siitä, ettei unionin tuotannonala kyennyt toimittamaan unionin käyttäjille riittäviä määriä korkealaatuisia elektrolyyttisiä mangaanidioksideja (19) etenkään tarkastelujakson toisella puoliskolla, minkä vuoksi käyttäjien oli turvauduttava Kiinasta tulevaan tuontiin. Kyseiset osapuolet väittivät, että toinen kahdesta unionin tuottajasta (Autlan) ei valmistanut korkealaatuisia elektrolyyttisiä mangaanidioksideja eikä osoittanut aikomusta valmistaa niitä tulevaisuudessa. Näin ollen se, että unionin tuotannonala joko menetti korkealaatuisten elektrolyyttisten mangaanidioksidien myyntiä ja/tai ei kyennyt kapasiteettisyistä täysin hyödyntämään uutta ja kasvanutta korkealaatuisten elektrolyyttisten mangaanidioksidien kysyntää, johtui väitetysti sertifioinnin puutteesta.

(126)

Kaksi yhteistyössä toiminutta käyttäjää (Duracell ja Varta) tukivat edellä esitettyä väitettä ja lisäsivät, ettei unionin tuotannonala kyennyt täyttämään elektrolyyttisten mangaanidioksidien kysyntää unionissa ja että muista kolmansista maista tuleva tuonti oli erittäin vähäistä eikä ollut toteuttamiskelpoinen vaihtoehto. Jatkokäyttäjillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin turvautua Kiinasta tulevaan tuontiin.

(127)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin käyttäjät (paristojen tuottajat) tarvitsivat kuivaparistojen tuotantoon erilaatuisia elektrolyyttisiä mangaanidioksideja (20) kunkin käyttäjän yksilöllisten parametrien mukaan. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 316 kappaleessa todetaan, kaikilla elektrolyyttisten mangaanidioksidien tyypeillä on sama tuotantoprosessi, ja kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa todetaan, hiili-sinkkityyppisellä ja alkalityyppisellä elektrolyyttisellä mangaanidioksidilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja niitä käytetään samoihin tarkoituksiin (kuivaparistojen tuotantoon). Sama pätee erilaatuisiin alkalityyppisiin elektrolyyttisiin mangaanidioksideihin. Lisäksi yksikään otokseen valituista kiinalaisista tai unionin tuottajista ei ilmoittanut tai osoittanut, että elektrolyyttisten mangaanidioksidien väitettyjen eri laatuluokkien välillä olisi ollut tuotannontekijöiden kulutusasteisiin liittyviä eroja tutkimusajanjaksolla. Komissio ei näin ollen kyennyt määrittämään yleisluontoista rajaa korkealaatuisten ja vakiolaatuisten alkalityyppisten elektrolyyttisten mangaanidioksidien välille, vaan tämä ero on pikemminkin käyttäjäkohtainen. Tämän vuoksi komissio viittaa analyysissaan ”vakiolaatuisiin” ja ”korkealaatuisiin” elektrolyyttisiin mangaanidioksideihin, kun jompikumpi yhteistyössä toimineista käyttäjistä pitää ostamaansa elektrolyyttistä mangaanidioksidia korkealaatuisena tai muuna kuin korkealaatuisena.

(128)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuotannonala toimitti kaikkia kolmea elektrolyyttisten mangaanidioksidien eri laatua käyttäjille tarkastelujaksolla. Kaksi yhteistyössä toiminutta käyttäjää käyttivät tuotannossaan ainoastaan alkalityyppisiä elektrolyyttisiä mangaanidioksideja (sekä vakiolaatuisia että korkealaatuisia). Yhteistyössä toimineiden käyttäjien unionin tuotannonalalta (yhteensä) hankkimien elektrolyyttisten mangaanidioksidien osuus oli noin [55–65] prosenttia kaikesta niiden tutkimusajanjaksolla hankkimasta elektrolyyttisestä mangaanidioksidista. Tähän sisältyivät korkealaatuiset elektrolyyttiset mangaanidioksidit, joiden osuus kaikista unionin tuotannonalalta tutkimusajanjaksolla tehdyistä hankinnoista oli noin [25–35] prosenttia. Autlan toimitti kahdelle kolmesta unionin tärkeimmästä käyttäjästä vakiolaatuisia elektrolyyttisiä mangaanidioksideja tarkastelujaksolla (21), ja sertifiointi niiden toimittamiseksi kolmannelle käyttäjälle oli käynnissä. Toinen unionin tuottaja (Tosoh) toimitti samalla ajanjaksolla kolmelle tärkeimmälle unionin käyttäjälle (kaksi yhteistyössä toiminutta käyttäjää mukaan luettuina) vakiolaatuisia elektrolyyttisiä mangaanidioksideja ja kahdelle niistä korkealaatuisia elektrolyyttisiä mangaanidioksideja. Tosoh kävi läpi sertifiointia korkealaatuisten elektrolyyttisten mangaanidioksidien toimittamiseksi kolmannelle käyttäjälle.

(129)

Unionin tuotannonala lisäsi korkealaatuisten alkalityyppisten elektrolyyttisten mangaanidioksidien tasoa vuonna 2019 yhteensä [0,8–1,8] miljoonaa kilogrammaa, mutta sen korkealaatuisten alkalityyppisten elektrolyyttisten mangaanidioksidien määrät supistuivat [11–16 %] vuodesta 2021 tutkimusajanjaksolle Kiinasta tulevan tuonnin hyväksi, mikä vahvistaa, ettei sertifiointi eivätkä kapasiteettisyyt estäneet unionin tuotannonalaa toimittamasta korkealaatuisia elektrolyyttisiä mangaanidioksideja. Lisäksi unionin tuotannonalan investointien taso supistui puoleen, mikä aiheutti 45 prosentin laskun tarkastelujaksolla, minkä vuoksi oli mahdotonta tehdä investointeja laadun tai kapasiteetin lisäämiseen. Jos Kiinasta tulevalle elektrolyyttiselle mangaanidioksidille otettaisiin käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet, unionin tuotannonala voisi tehdä korkealaatuisiin elektrolyyttisiin mangaanidioksideihin investointeja, joiden esteenä ovat tällä hetkellä polkumyynnillä tapahtuva tuonti, markkinaosuuden menetys ja heikko kannattavuus. Tämän perusteella väitteet hylättiin.

(130)

CCCMC ja GMIA eivät lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yhtyneet komission näkemykseen, vaan toistivat, että väitetty vahinko ei johtunut Kiinasta tulevasta elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuonnista, vaan siitä, ettei unionin tuotannonala kyennyt toimittamaan unionin käyttäjille lainkaan tai riittäviä määriä korkealaatuisia elektrolyyttisiä mangaanidioksideja. Lisäksi ne väittivät, että komission arviointi oli puutteellinen, kuten jäljempänä kuvataan.

(131)

CCCMC ja GMIA väittivät, että komissio ei erottanut asianmukaisesti sitä, mitkä elektrolyyttisten mangaanidioksidien valmistajat voivat tuottaa korkealaatuisia elektrolyyttisiä mangaanidioksideja, joihin viitataan näiden järjestöjen huomautuksessa nimityksellä ’suureen virrankulutukseen soveltuvat elektrolyyttiset mangaanidioksidit’, ja väittivät, että laatuluokan määrittävät käyttäjät eivätkä tuottajat. Tältä osin komissio toi jälleen esiin johdanto-osan 127 kappaleessa antamansa selityksen ja selitti, että ero laatuluokkien välillä tehtiin nimenomaan elektrolyyttisten mangaanidioksidien laatua koskevan käyttäjien määritelmän perusteella eikä tuottajien määritelmän perusteella. Komissio piti toisin sanoen korkealaatuisina elektrolyyttisinä mangaanidioksideina vain sellaisia alkalityyppisiä elektrolyyttisiä mangaanidioksideja, jotka jompikumpi käyttäjistä oli luokitellut suureen virrankulutukseen soveltuviksi. Kaikkia muita alkalityyppisiä elektrolyyttisiä mangaanidioksideja pidettiin yksinkertaisuuden vuoksi vakiolaatuisina ja niistä käytettiin kyseistä nimitystä.

(132)

CCCMC ja GMIA pyysivät edelleen määrittämään korkealaatuisten ja vakiolaatuisten elektrolyyttisten mangaanidioksidien kemialliset, tekniset ja fyysiset jalostettavuutta koskevat ominaisuudet sekä määrittämään, mitkä ominaisuudet olivat kriittisiä paristojen tuotannossa, todeten, että nämä ominaisuudet eivät olleet samoja ja että markkinoilla erotetaan selkeästi premiumlaatuisiksi merkityt (pitkäkestoiset) alkaliparistot. Komissio selvensi, että kuten johdanto-osan 127 kappaleessa todetaan, hiili-sinkkityyppisillä ja eri laatuluokkiin kuuluvilla alkalityyppisillä elektrolyyttisillä mangaanidioksideilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja niitä käytetään samoihin tarkoituksiin (kuivaparistojen tuotantoon). Tämä ei tarkoittanut sitä, että kunkin fyysisen, kemiallisen ja teknisen ominaisuuden parametrit olisivat samat, vaan kuten samassa johdanto-osan kappaleessa todetaan, parametrit olivat käyttäjäkohtaisia. Sen vuoksi näiden parametrien yksityiskohdat olivat luottamuksellisia ja yrityskohtaisia. Näitä tietoja ei näin ollen voitu julkistaa. Komissio totesi myös, että vaikka eräät markkinoilla olevat alkaliparistot oli merkitty premiumlaatuisiksi (pitkäkestoisiksi), tämä ei tarkoittanut, että niiden tuottamiseen käytettiin vain korkealaatuisia elektrolyyttisiä mangaanidioksideja, eivätkä osapuolet esittäneet päinvastaista näyttöä.

(133)

CCCMC ja GMIA arvostelivat komissiota siitä, ettei se tunnustanut, että Autlan oli toistuvasti epäonnistunut täyttämään käyttäjien sertifiointivaatimukset korkealaatuisten elektrolyyttisten mangaanidioksidien osalta. Komissio viittasi johdanto-osan 127 kappaleeseen, jossa todettiin, että Autlan toimitti kahdelle kolmesta unionin tärkeimmästä käyttäjästä vakiolaatuisia elektrolyyttisiä mangaanidioksideja tarkastelujaksolla (22) ja että sertifiointi niiden toimittamiseksi kolmannelle käyttäjälle oli käynnissä. Näin ollen siinä tunnustettiin, ettei Autlan toimittanut korkealaatuisia elektrolyyttisiä mangaanidioksideja tarkastelujaksolla, kun taas unionin tuotannonala (kokonaisuudessaan) toimitti kaikkia kolmea elektrolyyttisten mangaanidioksidien eri laatua käyttäjille tarkastelujaksolla, kuten myöhemmässä johdanto-osan 128 kappaleessa todetaan.

(134)

CCCMC ja GMIA lisäsivät lopuksi, että ne eivät saaneet asianmukaisia tietoja, joiden perusteella ne voisivat tarkistaa unionin tuotannonalan korkealaatuisia alkalityyppisiä elektrolyyttisiä mangaanidioksideja koskevat tiedot. Komissio totesi, että tuotettujen ja myytyjen tuotteiden tuotetyyppikohtaiset tiedot olivat luottamuksellisia ja yrityskohtaisia, koska ne sisälsivät unionin tuottajien (tai Kiinan vientiä harjoittavien tuottajien) yksilölliset määrät ja arvot. Sen vuoksi näitä tietoja ei voitu julkistaa. Näin ollen osapuolten väitteet hylättiin.

(135)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, komissio päätteli, että mikään muista alustavassa ja lopullisessa vaiheessa tutkituista tekijöistä ei ollut sellainen, että sillä olisi voinut olla merkityksellistä vaikutusta unionin tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen. Näin ollen mikään tekijöistä analysoituna erikseen tai yhdessä ei heikentänyt syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä siinä määrin, että tämä yhteys ei enää olisi todellinen ja merkittävä, mikä vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 277–279 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(136)

Määrittääkseen toimenpiteiden tason komissio tutki, olisiko polkumyyntimarginaalia alempi toimenpiteiden taso riittävä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

(137)

Valituksen tekijä väitti, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä esiintyi. Tämän vuoksi komissio määritti ensin tullin tason, joka oli tarpeen unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi ilman perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja vääristymiä, jotta se voisi arvioida asianmukaisen toimenpiteiden tason. Tämän jälkeen se tutki, olisiko otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien, joiden pääasialliseen raaka-aineeseen todettiin liittyvän vääristymää, polkumyyntimarginaali korkeampi kuin niiden viitehinnan alittavuuden marginaali.

(138)

Kuten perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, komissio, joka ei ollut kirjannut tuontia ennakkoilmoituskauden aikana, analysoi tuontimäärien kehitystä määrittääkseen, oliko tutkimuksen kohteena oleva tuonti kasvanut edelleen huomattavasti ennakkoilmoituskaudella, jolloin komission olisi otettava tästä kasvusta aiheutunut lisävahinko huomioon määrittäessään viitehinnan alittavuuden marginaalia.

(139)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä neljän viikon pituisella ennakkoilmoituskaudella oli Surveillance 3 -tietokannasta (23) saatujen tietojen perusteella 45 prosenttia pienempi kuin keskimääräiset tuontimäärät neljän viikon aikana tutkimusajanjaksolla. Tämän perusteella komissio päätteli, että tutkimuksen kohteena oleva tuonti ei ollut lisääntynyt huomattavasti ennakkoilmoituskaudella.

(140)

Näin ollen komissio ei oikaissut viitehinnan alittavuuden marginaalia.

(141)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen unionin tuottajat kyseenalaistivat vahinkoa aiheuttamattoman hinnan laskemisessa (24) käytetyn perusvoiton tason, joka oli [6–8] prosenttia, väittämällä seuraavaa:

(142)

Komissio totesi ensinnäkin, että unionin tuotannonalan jälleen esittämät väitteet siitä, että pitäisi käyttää kemianteollisuuteen sovellettavaa 15 prosentin voittotasoa, sekä vuosina 1997–2001 saavutetuista voittotasoista (ennen polkumyyntitullien käyttöönottoa Etelä-Afrikasta peräisin olevien elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuonnissa (25)) hylättiin jo väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, eikä päätöksen kyseenalaistamiseksi esitetty enää uusia todisteita. Toiseksi unionin tuottajat eivät osoittaneet, että unionin tuotannonala kykenisi unionin markkinoilla saavuttamaan voittotason, jonka Tosoh Japan oli saavuttanut Japanin markkinoilla. Kolmanneksi komissio katsoi, että Tosohin vuonna 2020 ilmoittamat olosuhteet olivat liiketoimintapäätöksiä, eivätkä ne aseta kyseenalaiseksi kyseisenä vuonna saavutettua voittotasoa.

(143)

Komissio vahvisti, että se otti perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti huomioon perusvoiton määrittämiseksi sellaiset tekijät kuin kannattavuustason ennen asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin kasvua, kannattavuustason, joka tarvitaan täysimääräisten kustannusten ja investointien, tutkimuksen ja kehittämisen (T&K) ja innovoinnin kattamiseen, sekä kannattavuustason, jollaista voidaan odottaa normaaleissa kilpailuolosuhteissa. Komissio katsoi, että unionin tuotannonalan vuonna 2019 saavuttama voitto oli asianmukaisempi kuin sen vuonna 2020 saavuttama voitto, jota käytettiin alustavassa vaiheessa. Kiinasta tulevan tuonnin hinta oli itse asiassa vuonna 2019 korkeampi kuin vuonna 2020, ja tuontimäärät olivat edelleen huomattavasti pienempiä kuin tutkimusajanjaksolla, ja unionin tuotannonala teki paljon suurempia investointeja kuin seuraavina vuosina, jolloin sekä investointien taso että unionin tuotannonalan kannattavuus alkoivat laskea. Tämän vuoksi komissio katsoo, että unionin tuotannonalan vuonna 2019 saavuttama voitto kuvastaa kannattavuustasoa, jollaista voidaan odottaa normaaleissa kilpailuolosuhteissa, ja käytti näin ollen tätä [7–9 %] perusvoiton tasoa vahinkoa aiheuttamattoman hinnan laskemisessa, vaikka osapuolten väitteet hylättiin.

(144)

Unionin tuottajat haastoivat lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen komission päätelmät viitehinnan alittavuuden marginaalin laskemiseen käytetystä perusvoitosta ja väittivät, että se oli epäasianmukainen elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuotannonalalle. Autlan ja Tosoh väittivät, että komissiolla oli riittävä näyttö sen toteamiseksi, että poikkeukselliset olosuhteet vaikuttivat Tosohiin vuosina 2018–2020, eikä sen voittoa olisi pitänyt käyttää perusvoiton laskemiseen. (26) Autlan väitti myös, että komissio ei olisi voinut määrittää unionin tuotannonalalle [7–9] prosentin perusvoittoa, jos se olisi ottanut asianmukaisesti huomioon kannattavuustason, joka tarvitaan täysimääräisten kustannusten ja investointien, tutkimuksen ja kehittämisen (T&K) ja innovoinnin kattamiseen, ja viittasi tältä osin omiin taloudellisiin indikaattoreihinsa. Tosoh lisäsi edelleen, että komission olisi sen sijaan käytettävä vuosien 1997–2001 kannattavuutta, koska se on viimeinen ajanjakso, johon polkumyyntikäytännöt eivät vaikuttaneet, koska Etelä-Afrikasta polkumyynnillä tapahtunut elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuonti heikensi unionin elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuotannonalan kannattavuutta vuosina 2002–2019, minkä jälkeen kyseinen tuonti korvattiin Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvalla tuonnilla. Autlan oli myös eri mieltä komission päätelmästä, jonka mukaan unionin tuottajat eivät osoittaneet, että unionin tuotannonala kykenisi unionin markkinoilla saavuttamaan voittotason, jonka Tosoh Japan oli saavuttanut Japanin markkinoilla.

(145)

Komissio muistutti ensinnäkin, että perusvoiton taso määritettiin koko unionin tuotannonalan tason perusteella eli ottamalla huomioon kaikkien unionin tuottajien voittotasot, ellei voitu osoittaa, että tietyn tuottajan voittomarginaaliin vaikuttivat poikkeukselliset olosuhteet. Komissio tarkasteli Tosohin toimittamaa näyttöä ja totesi, että Tosohin ilmoittamat olosuhteet, jotka vaikuttivat yrityksen toimintoihin vuosina 2018–2020, olivat liiketoimintapäätöksiä ja että kunakin vuonna saavutettu voittotaso oli tulosta niistä. Näin ollen komissio määritti perusvoiton tason koko unionin tuotannonalalle perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti. Koska perusvoitto määritettiin koko unionin tuotannonalalle, Autlanin voittotaso otettiin asianmukaisesti huomioon. Kuten johdanto-osan 154 ja 155 kappaleessa todetaan, perusvoittoon lisättiin normaaleissa kilpailuolosuhteissa toteutuneet investointi-, T&K- ja innovaatiokustannukset sellaisena kuin ne oli vahvistettu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 289 kappaleessa, minkä tuloksena saatiin [8–11] prosentin tavoitevoitto.

(146)

Kuten Autlanin huomautuksissa esiin tuodussa oikeuskäytännössä todetaan, komissiolla on laaja harkintavalta vahinkomarginaalin laskentamenetelmän valinnassa edellyttäen, että kyseistä harkintavaltaa käytetään ”unionin oikeusjärjestyksessä annettuja hallinnollisia menettelyjä koskevia takeita noudattaen” ja että varmistetaan, että ”sen tekemä valinta johtaa todennäköisesti oikeisiin tuloksiin” (27). Unionin tuomioistuin täsmentää edelleen, että ”komissiolla on myös harkintavaltaa tavoitemarginaalin määrittämissä [sic]” (28). Juuri tämän harkintavallan puitteissa komissio on jo päätellyt, että vuosina 1997–2001 saavutettujen voittotasojen ei voida katsoa edustavan unionin tuotannonalan tilaa nykypäivänä, yli 20 vuotta myöhemmin, eikä niitä sen vuoksi pidetty asianmukaisina. Tämän päätelmän kyseenalaistamiseksi ei esitetty uusia todisteita, minkä vuoksi väitteet hylättiin.

(147)

Autlan ja Tosoh eivät myöskään esittäneet mitään uusia väitteitä, jotka muuttaisivat komission päätelmää, jonka mukaan unionin tuottajat eivät osoittaneet, että unionin tuotannonala kokonaisuudessaan tarkasteltuna kykenisi unionin markkinoilla saavuttamaan voittotason, jonka Tosoh Japan oli saavuttanut Japanin markkinoilla.

(148)

Lopuksi komissio oli eri mieltä väitteestä, jonka mukaan vuosien 1997 ja 2001 välinen ajanjakso oli viimeinen ajanjakso, johon polkumyyntikäytännöt eivät vaikuttaneet, koska Etelä-Afrikasta peräisin olevien elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuontiin sovellettavat polkumyyntitoimenpiteet olivat keskeytyksettä käytössä vuosina 2002–2019, mikä palautti tasapuoliset toimintaedellytykset unionin markkinoille. Valituksen tekijöiden toimittaman näytön perusteella unionin tuotannonala saavutti silti korkeimman kannattavuustason vuonna 2019.

(149)

Toisaalta Daxin, CCCMC ja GMIA väittivät, että komission olisi pitänyt käyttää vuotta 2020 asianmukaisimpana vuotena perusvoiton määrittämiseksi, koska useat taloudelliset indikaattorit olivat parempia kyseisenä vuonna, ja panivat erityisesti merkille tuonnin aiheuttamien määrä- ja hintapaineiden puuttumisen. Komissio otti jo nämä tekijät huomioon johdanto-osan 143 kappaleessa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen tosiseikkaan, että unionin tuotannonala saavutti vuonna 2019 korkeamman kannattavuuden kuin vuonna 2020, vielä ennen kuin markkinaolosuhteet muuttuivat jyrkästi negatiivisiksi. Koska tämä oli tosiasiallisesti saavutettu kannattavuustaso, sen katsottiin olevan ”kannattavuustaso, jollaista voidaan odottaa normaaleissa kilpailuolosuhteissa”.

(150)

Komissio piti tämän vuoksi kiinni päätelmästään, jonka mukaan unionin tuotannonalan vuonna 2019 saavuttama voittotaso oli asianmukaisin taso tavoitevoittona käytettäväksi.

(151)

Xiangtan kiisti investointi-, T&K- ja innovaatiokustannusten välistä erotusta koskevan laskelman, koska Autlanin konsernitasolla (29) annettujen lausuntojen mukaan investointihankkeita saatettiin päätökseen ennätysmäärä (93 hanketta) ja yritys täytti vuoden aikana tehokkaasti kaikki rahoitussitoumukset sekä operatiiviset ja investointitarpeet. Xiangtan totesi myös, että Autlan osti helmikuussa 2020 Cegasa Portable Energyn ja sen elektrolyyttisiä mangaanidioksideja valmistavan laitoksen, jolloin niistä tuli Autlan EMD, ja että näin suuret pääomainvestoinnit vaikuttivat konsernin kykyyn investoida tutkimukseen ja kehittämiseen. Xiangtan väitti myös, että Tosohin tilinpäätöksen (30) mukaan sen T&K-menot kasvoivat vuosittain 31 päivän maaliskuuta 2021 ja 31 päivän maaliskuuta 2023 välisenä aikana. Näin ollen Tosoh pystyy investoimaan myös laitteiden vaihtamiseen sekä tutkimukseen ja kehittämiseen.

(152)

Autlan vastasi huomautukseen toteamalla, että saman vuosikertomuksen mukaan Autlanilla on neljä liiketoimintayksikköä: Autlan Manganese, Autlan EMD, Autlan Energy ja Autlan Metallorum. Näin ollen mainitut 93 investointihanketta eivät liittyneet EMD-liiketoimintayksikköön, vaan Autlan Manganese -liiketoimintayksikköön, kuten samassa vuosikertomuksessa todetaan. Lisäksi EMD-liiketoimintayksikön osuus konsernin koko myynnin liikevaihdosta oli 3,63 prosenttia.

(153)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 289 kappaleessa todetaan, komissio tarkasti kahden unionin tuottajan investointisuunnitelmat, hylätyt ja lykätyt hankkeet ja ostotilaukset, joita ei lopulta toteutettu, jotka osoittivat, että nämä investoinnit oli todella suunniteltu. Tarkastetut tiedot koskivat yksinomaan Oñatissa (Guipuzcoa), Espanjassa sijaitsevaa Autlan EMD, S.L.:ää ja Sindosissa, Kreikassa sijaitsevaa Tosoh Hellas Single Member SA:ta. Osapuolen väitteen tueksi ei esitetty vahvaa näyttöä, minkä vuoksi se hylättiin.

(154)

Komissio säilytti näin ollen normaaleissa kilpailuolosuhteissa toteutuneiden investointi-, T&K- ja innovaatiokustannusten erotuksen sellaisena kuin se oli vahvistettu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 289 kappaleessa. Ero ilmaistuna prosentteina liikevaihdosta oli [1–2] prosenttia.

(155)

Tämä prosenttiosuus lisättiin johdanto-osan 143 kappaleessa mainittuun [7–9] prosentin perusvoittoon, minkä tuloksena saatiin [8–11] prosentin tavoitevoitto.

(156)

Xiangtan, CCCMC ja GMIA väittivät, ettei tulevia ympäristökustannuksia pitäisi lisätä tavoitehintaa koskevaan laskelmaan seuraavista syistä:

(157)

Kuten asiakirja-aineistoon liitetyssä muistiossa (31) tulevien ympäristökustannusten laskemisesta todettiin, tässä tapauksessa ei todettu sellaisia päästökauppajärjestelmään liittyviä suoria tulevia kustannuksia, jotka olisivat liittyneet päästölupien ostokustannuksiin. Ainoat vahvistetut päästökauppajärjestelmään liittyvät epäsuorat tulevat kustannukset liittyivät sähkön ostokustannuksiin. Näin ollen unionin tuottajien suoraan saamat päästökauppajärjestelmän päästöoikeudet eivät vaikuttaneet tavoitehinnan tarkempaan laskemiseen. Kiinalaisten toimijoiden hiilidioksidikustannuksilla ei ollut merkitystä, koska vahinkomarginaalin laskemisessa otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa tutkimusajanjaksolla verrattiin unionin tuotannonalan painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Ei myöskään ollut näyttöä siitä, että hiilirajamekanismia sovellettaisiin elektrolyyttisen mangaanidioksidin tuontiin. Tämän perusteella väitteet hylättiin.

(158)

Daxin sekä CCCMC ja GMIA väittivät, että asiakirja-aineistoon liitetyssä komission muistiossa (32) noudattamisesta aiheutuvista tulevista epäsuorista kustannuksista ei annettu olennaista selitystä ja näyttöä tehdystä oikaisusta (siinä ei esimerkiksi täsmennetty, oliko unionin tuottajilla maksutta saatuja vai maksullisia päästöoikeuksia tutkimusajanjaksolla tai muuttuuko tämä tilanne vuosina 2024–2028), eikä siinä esitetty asianmukaisia tosiasiallisia laskelmia (esimerkiksi sähkön hiilidioksidikertoimen laskeminen). Asianomaisilla osapuolilla ei näin ollen ollut tietoja, joiden perusteella ne voisivat tarkistaa ja todentaa asiakirja-aineistoon liitetyn muistion 2.2 kohdassa esitetyt laskelmat tai päätelmät. Kaikki nämä tiedot on tarpeen julkistaa.

(159)

Komissio huomautti, että kuten edellä mainitussa asiakirja-aineistoon liitetyssä muistiossa selitettiin, päästökauppajärjestelmään liittyvät noudattamisesta aiheutuvat tulevat epäsuorat kustannukset liittyivät sähkön ostokustannuksiin, eivätkä ne siten liittyneet maksuttomiin tai maksullisiin päästöoikeuksiin. Säännösten noudattamisesta aiheutuvien tulevien epäsuorien kustannusten laskentamenetelmä, mukaan lukien sen kolme vaihetta, selitettiin asiakirja-aineistoon liitetyssä muistiossa, ja kullekin vaiheelle saadun tuloksen vaihteluväli ilmoitettiin. Unionin tuottajien tiedot olivat luottamuksellisia ja yrityskohtaisia, koska ne sisälsivät yksilöllisen sähkönkulutuksen ja kustannukset. Sen vuoksi näitä tietoja ei voitu paljastaa, ja osapuolten väite hylättiin.

(160)

Daxin, CCCMC ja GMIA pyysivät komissiota perustelemaan Bloombergin päästöoikeuksien ennustehintaa (euroa/tCO2) koskevien lukujen käytön tulevien ympäristökustannusten laskennassa ja ehdottivat toista lähdettä (Statista) perustelematta, miksi Bloombergin tiedot eivät olleet yhtä luotettavia.

(161)

Komissio totesi, että osapuolten ehdottama lähde perustui PwC:n International Emissions Trading Associationille (IETA) laatimassa raportissa ”GHG Market Sentiment Survey” esitettyihin keskimääräisiin hiilen hintaodotuksiin. Raportti sisälsi useista lähteistä saatuja tietoja, eivätkä PwC ja IETA olleet pyrkineet selvittämään näiden lähteiden luotettavuutta tai tarkistamaan annettuja tietoja, kuten raportissa todetaan (33). Komission käyttämä lähde perustui Bloombergin (Bloomberg New Energy Finance) tietoihin ja sisälsi useiden tahojen (34) keskimääräiset ennusteet, joita Bloomberg-tietopalvelu tarkasti ja päivitti jatkuvasti. Tästä syystä useisiin lähteisiin perustuvaa keskihintaa pidettiin luotettavampana kuin osapuolten ehdottamasta lähteestä peräisin olevaa hintaa. Näin ollen komissio säilytti vahvistetun lähteen ja päivitti laskelman uusimmilla saatavilla olevilla luvuilla.

(162)

Tosoh väitti, että hiilidioksidipäästöoikeuksien tulevia hankintakustannuksia ei otettu huomioon alustavissa laskelmissa, koska Tosoh teki tarkastelujaksolla investointeja päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien tulevan tarpeen vähentämiseksi.

(163)

Komissio vahvisti, että kuten Tosohille ilmoitettiin yksilöllisissä päätelmissä ja asiakirja-aineistoon liitetyssä muistiossa (35) tulevien ympäristökustannusten laskemisesta, komissio tutki soveltuvin osin tutkimusajanjakson aikana aiheutuneita päästökauppajärjestelmän kustannuksia sekä sellaisten päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien määrää, jotka on ostettava vuosina 2024–2028 ja joista molemmat unionin tuottajat olivat ilmoittaneet. Komissio otti huomioon muun muassa tutkimusajanjaksolla maksutta saadut päästöoikeudet ja edellisiltä vuosilta siirretyt päästöoikeudet sekä päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien odotetun tarpeen. Komissio laski päästökauppajärjestelmään liittyvät suorat tulevat kustannukset (ostettavat päästöoikeudet kerrottuna niiden hinnalla). Määritettyään päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien ennustetut hinnat komissio vertasi vuosien 2024–2028 keskimääräisiä kustannuksia tutkimusajanjakson kustannuksiin. Koska näiden kahden arvon välillä ei havaittu eroa, suoria tulevia kustannuksia ei määritetty. Komissio totesi myös, että kaikki tarkastelujaksolla tehdyt investoinnit päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien tarpeen vähentämiseksi otettiin huomioon määritettäessä tuotantokustannuksia tutkimusajanjaksolla ja että näitä tuotantokustannuksia käytettiin tavoitehinnan määrittämiseen. Näin ollen osapuolen väite hylättiin.

(164)

Daxin pyysi oikaisua tuotelajin A (alkalityyppiset elektrolyyttiset mangaanidioksidit) ja tuotelajin C (hiili-sinkkityyppiset elektrolyyttiset mangaanidioksidit) välillä vahinkomarginaalin laskemista varten, koska tuotelajin A valmistukseen tarvitaan enemmän sähköä, höyryä, huuhteluainetta ja työvoimaa. Kuten edellä johdanto-osan 127 kappaleessa todetaan, Daxin ja muut otokseen valitut kiinalaiset tuottajat eivät kuitenkaan ilmoittaneet eroista näiden kahden tuotelajin tuotannontekijöiden kulutusasteissa. Näin ollen oikaisu ei ollut perusteltu.

(165)

Daxin väitti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että tuotelajien A ja C välisen oikaisun hylkääminen ei ollut perusteltua ja että kiinalaisilla tuottajilla ei ollut velvoitetta todistaa, että nämä kaksi tuotelajia olivat erilaisia. Daxin toisti väitteensä, jonka mukaan vahinkomarginaali olisi arvioitava ja laskettava samantyyppisten tuotteiden perusteella, ja piti sen vuoksi kohtuuttomana, että tuotelajia A käytettiin tuotelajin C vertailukohtana vahinkomarginaalia laskettaessa.

(166)

Komissio totesi, että koska yksikään yhteistyössä toimineista otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ei toimittanut tietoa kahden tuotelajin tuotannossa olevista eroista, komissio ei voinut tehdä tällaista oikaisua. Tästä syystä ja koska päinvastaista näyttöä ei ole, komissio päätteli, ettei oikaisun tekeminen ollut perusteltua.

(167)

Ottaen huomioon edellä esitetyt muutokset viitehinnan alittavuutta koskeviin laskelmiin ja polkumyyntimarginaaliin (ks. 3.5 jakso edellä) väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 297 kappaleessa olevaa taulukkoa päivitetään seuraavasti:

(168)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että on tarpeen arvioida, esiintyykö tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja vääristymiä, joiden vuoksi polkumyyntimarginaalia alhaisempi tulli ei riittäisi poistamaan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen polkumyyntituonnista aiheutunutta vahinkoa.

(169)

Kuten muutetussa vireillepanoilmoituksessa selitetään, valituksen tekijä toimitti riittävästi näyttöä siitä, että Kiinassa esiintyy raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta. Sen vuoksi komissio tutki väitetyt vääristymät perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti arvioidakseen, riittäisikö polkumyyntimarginaalia alhaisempi tulli poistamaan vahingon.

(170)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että mangaanimalmin viennistä ei asianomaisessa maassa makseta arvonlisäveron palautuksia. Tämä todennettiin Kiinaan tehtyjen tarkastuskäyntien aikana, ja sitä verrattiin valtion viralliseen veroluetteloon. Arvonlisäveron palautusten pienennykset tai poistamiset mainitaan perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan toisessa alakohdassa yhtenä merkityksellisistä raaka-aineisiin liittyvistä vääristymistä.

(171)

Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että mangaanimalmin osuus tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantokustannuksista asianomaisessa maassa on suurempi kuin perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan viidennessä alakohdassa edellytetty 17 prosenttia sekä maan tasolla että kunkin otokseen valitun yrityksen osalta.

(172)

Kotimaasta hankittujen malmien analyysi osoitti, että yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien hinnat olivat 10–63 prosenttia vertailuhintaa alhaisempia.

(173)

Näin ollen komissio päätteli, että elektrolyyttisiin mangaanidioksideihin kohdistuu perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja merkittäviä vääristymiä.

(174)

Xiangtan, CCCMC ja GMIA väittivät, että mangaanimalmin viennin arvonlisäveropalautuksen puuttumisen aiheuttamalle vääristymälle ei ollut perusteita, koska tilanne oli pysynyt samana vuodesta 2004 lähtien ja markkinat olisivat näin ollen tasapainottuneet 20 viime vuoden aikana. Komissio katsoi, ettei vääristymän kesto mitätöinyt sen vaikutuksia. Koska kyseisen vääristymän olemassaolosta oli objektiivista näyttöä, tämä väite hylättiin.

(175)

Xiangtan väitti lisäksi, että Kiina oli mangaanimalmin nettotuoja, koska sen paikallinen malmi oli heikkolaatuista, eikä sille sen vuoksi ollut kansainvälistä vertailuarvoa. Xiangtan väitti myös, että Kiinassa louhitun pitoisuudeltaan alhaisen malmin mangaanipitoisuus oli alle 20 prosenttia, minkä vuoksi se ei kuulunut samaan HS-koodiin 2602 00 kuin vertailuarvon laskemiseen käytetty mangaanimalmi. Komissio totesi, ettei Xiangtan esittänyt mitään näyttöä, joka osoittaisi, ettei mangaanipitoisuudeltaan pienemmälle malmille ollut markkinoita Kiinan ulkopuolella. Kiinalaiset elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajat käyttivät kotimaassa louhittua malmia yhdessä tuotujen, mangaanipitoisuudeltaan suurempien malmien kanssa, vaikka se ei kuulunutkaan samaan CN-koodiin. Näin ollen komissio katsoi, että vääristymän vaikutus kohdistui Kiinan markkinoihin kaikentyyppisten mangaanimalmien osalta, minkä vuoksi Xiangtanin väite hylättiin.

(176)

Xiangtan, CCCMC, GMIA sekä Guiliu katsoivat, että perusasetuksessa säädetty 17 prosentin kynnysarvo ei täyttynyt mangaanimalmin osalta, koska erityyppisiä mangaanimalmeja olisi arvioitava erikseen. Komissio kuitenkin hylkäsi tämän väitteen. Se totesi, että pitoisuuden huomattavan vaihtelun vuoksi ensisijainen tekijä on malmin mangaanipitoisuus. Näin ollen se päätteli, että kaikkia mangaanimalmeja olisi käsiteltävä yhtenä yhtenäisenä raaka-aineena.

(177)

Guiliu katsoi, että koska se toi valtaosan käyttämästään malmista, olisi asianmukaisempaa käyttää painotettua keskimääräistä hintaa verrattaessa hintoja kansainvälisiin hintoihin. Komissio katsoi, että Guiliu hyötyi silti hinnoittelun vääristymisestä, koska se sai kotimarkkinoilta hankkimansa malmin vertailuarvoa alhaisemmilla hinnoilla, minkä vuoksi painotettua keskimääräistä hintaa koskevaa lähestymistapaa ei voitu soveltaa. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(178)

Autlan ja Tosoh väittivät, että raaka-aineeseen liittyvät vääristymät vaikuttivat mangaanimalmin lisäksi kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käyttämiin energiapanoksiin, ja pyysivät komissiota laajentamaan tutkimuksensa soveltamisalaa. Kuten johdanto-osan 170 kappaleessa selitetään, komissio totesi mangaanimalmien osalta perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuja raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä, jotka koskevat kaikkia otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia. Sen vuoksi se ei katsonut tarpeelliseksi tutkia tarkemmin muiden raaka-aineisiin liittyvien vääristymien olemassaoloa. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(179)

Todettuaan, että Kiinassa esiintyy perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdassa säädetyn mukaisia raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä, komissio tutki, voitiinko selvästi päätellä, että on unionin edun mukaista määrittää lopullisten tullien määrä perusasetuksen 7 artiklan 2 b kohdan mukaisesti. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki tämän tutkimuksen kannalta merkitykselliset tiedot, mukaan lukien Kiinan käyttämätön kapasiteetti, kilpailu raaka-aineista ja vaikutus unionin yritysten toimitusketjuihin, perusasetuksen 7 artiklan 2 b kohdan mukaisesti. Arvioinnin suorittamiseksi komissio lisäsi kyselylomakkeisiin erityiskysymyksiä kaikille asianomaisille osapuolille. Kaksi unionin tuottajaa ja kaksi yhteistyössä toiminutta käyttäjää vastasivat näihin kysymyksiin.

(180)

Tosohin (36) toimittamien tietojen perusteella elektrolyyttisten mangaanidioksidien käyttämätön tuotantokapasiteetti Kiinassa oli noin [190 000 000 – 205 000 000 kilogrammaa] (37). Vertailun vuoksi unionin markkinoiden koko oli [36 000 000 – 38 000 000] kilogrammaa. Suhteellisesti Kiinan käyttämätön kapasiteetti on näin ollen suuruusluokalta valtava.

(181)

Sen vuoksi komissio päätteli, että Kiinassa oli merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia ja että jos sitä käytetään, se voi lisätä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen maailmanlaajuista tarjontaa, painaa hintoja alas ja siten heikentää toimenpiteen tehokkuutta, jos sitä ei aseteta polkumyynnin tasolle.

(182)

Raaka-aineista käytävän kilpailun osalta komissio vahvisti, ettei asianomaisessa maassa makseta arvonlisäveron palautuksia mangaanimalmin viennistä ja että mangaanimalmin hinta Kiinassa oli merkittävästi alhaisempi kuin sen hinta edustavilla kansainvälisillä markkinoilla (ks. johdanto-osan 169 ja 171 kappale). Kuten edellä johdanto-osan 172 kappaleessa todetaan, mangaanimalmia koskevia Kiinan raaka-ainemarkkinoita pidettiin vääristyneinä.

(183)

Tämän seurauksena mangaanimalmin viennin arvonlisäveron palautusten poistaminen Kiinassa rajoittaa Kiinassa louhitun mangaanimalmin vientiä. Kiinan viranomaiset aiheuttavat kotimaisen mangaanimalmin hintojen laskupaineita lisäämällä keinotekoisesti raaka-aineiden tarjontaa. Kiinalaiset elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajat maksavat kotimaisesta mangaanimalmista vähemmän kuin jos vientirajoitus ei olisi ollut käytössä. Tämä aiheuttaa unionin tuotannonalalle suhteellista haittaa kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin verrattuna.

(184)

Lisäksi Autlanin (38) toimittaman lähteen perusteella Kiinan mangaanimalmin kaivostuotanto on neljänneksi suurin maailmassa Etelä-Afrikan, Gabonin ja Australian jälkeen ja sillä on edelleen käytössä laajoja malmivarantoja; kahdella otokseen valituista elektrolyyttisten mangaanidioksidien vientiä harjoittavista kiinalaisista tuottajista on omia mangaanimalmikaivoksia, joten ne ovat vertikaalisesti integroituneita (39), ja ne käyttävät kotimaisia mangaanimalmeja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottamiseen. Elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajat unionissa ovat sen sijaan riippuvaisia kolmansilta markkinoilta peräisin olevista mangaanimalmin toimituksista. Sen vuoksi komissio päätteli, että mangaanimalmia on unionin tuotannonalan saatavilla, mutta se saa niitä korkeampaan hintaan kuin sen kiinalaiset kilpailijat. Sen vuoksi unionin tuotannonala on epäedullisessa asemassa kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin nähden.

(185)

Guiliu väitti, että toimitetun lähteen (40) mukaan Kiinan mangaanimalmin markkinat koostuvat yli 80–95-prosenttisesti tuonnista, joten mangaanimalmin markkinat Kiinassa eivät ole vääristyneet. Lisäksi mangaanimalmien kotimainen tuotanto ja kaivostoiminta Kiinassa koskevat pääasiassa pitoisuudeltaan alhaisia mangaanimalmeja, kun taas valtaosa kulutuksesta ja kysynnästä kohdistuu korkealaatuisiin mangaanimalmeihin.

(186)

Kuten edellä johdanto-osan 183 kappaleessa todetaan, elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajat Kiinassa, myös kaksi otokseen kuuluneista tuottajista, käyttävät kotimaisia mangaanimalmeja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottamiseen niiden väitetystä alhaisesta mangaanipitoisuudesta huolimatta. Kiinassa toimivilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on epäoikeudenmukainen etu, koska ne hyötyvät keinotekoisesti alhaisista mangaanimalmin hinnoista johdanto-osan 170–173 kappaleessa esitettyjen kotimaisten määräysten vuoksi. Näin ollen osapuolen väite hylättiin.

(187)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 306 kappaleessa selitetään, elektrolyyttisten mangaanidioksidien pääkäyttötarkoitus on hiili-sinkki- ja alkalikuivaparistojen tuotanto, johon siitä käytetään yli 90 prosenttia. Pääasialliset (mutta eivät ainoat) käyttäjät ovat unionin kolme suurta paristojen tuottajaa. Kaksi näistä paristontuottajista, Varta ja Duracell, toimivat yhteistyössä tutkimuksessa, ja niiden osuus elektrolyyttisten mangaanidioksidien kulutuksesta unionissa on [67–73] prosenttia. Kuten johdanto-osan 179 kappaleessa todetaan, molemmat yhteistyössä toimineet käyttäjät vastasivat perusasetuksen 7 artiklan 2 b kohdan mukaisiin unionin etua koskeviin kysymyksiin.

(188)

Molemmat yhteistyössä toimineet käyttäjät vastustivat tiukempia toimenpiteitä ja väittivät, että ne vaikuttaisivat suhteettomasti kuluttajille myytävien kuivaparistojen tuotantoon, joka oli erittäin riippuvainen asianomaisesta maasta peräisin olevasta tuonnista, erityisesti korkealaatuisten elektrolyyttisten mangaanidioksidien osalta, kuten edellä johdanto-osan 127 kappaleessa kuvataan, eikä käyttäjillä ollut toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. Duracell väitti, että käyttäjien kyky vaihtaa toimittajia ja monipuolistaa hankintojaan on olennainen näkökohta arvioitaessa, voidaanko polkumyyntitoimenpiteet ottaa käyttöön korkeammalla polkumyyntimarginaalilla: se muistutti, että i) unionin tuotannonala ei tällä hetkellä kyennyt tarjoamaan unionin käyttäjille toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa ja ii) kolmansista maista saatavilla oleva elektrolyyttinen mangaanidioksidi oli kallista ja sen määrät olivat hyvin pieniä eivätkä kaksi yhteistyössä toiminutta käyttäjää olleet vielä sertifioineet sitä. Unionin käyttäjiin elektrolyyttisten mangaanidioksidien käytössä paristojen tuotannossa sovellettavien jalostettavuusvaatimusten vuoksi elektrolyyttisten mangaanidioksidien on läpäistävä tiukka testaus ja sisäiset hyväksymismenettelyt ennen teollisuuskäyttöä koskevan sertifioinnin hankkimista. Uuden elektrolyyttisten mangaanidioksidien toimituslähteen sertifiointi on näin ollen pitkä prosessi, eikä sen onnistumisesta ole takeita.

(189)

Molemmat yhteistyössä toimineet käyttäjät väittivät, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto korkeammalla polkumyyntimarginaalilla tekisi unionin käyttäjien toiminnasta tappiollisia. Ne lisäsivät, että koko unionin paristojen valmistusteollisuuteen kohdistui jo kasvavia kannattavuuspaineita, koska tuotannossa käytettävien muiden raaka-aineiden, kuten energian, kustannukset nousivat, ja että niillä oli hyvin vähäiset mahdollisuudet siirtää merkittävä kustannusten nousu loppuasiakkailleen, koska paristomarkkinat perustuvat pitkälti hintoihin ja eri merkkien paristot olivat vaihtokelpoisia tuotemerkin tunnettuudesta huolimatta. Tuotantokustannusten noususta johtuvaa kannattavuuspainetta lisäsi entisestään se, että EU:n ulkopuolisten ja erityisesti kiinalaisten kilpailijoiden harjoittama kilpailu kasvoi samanaikaisesti EU:n ja maailmanlaajuisilla paristomarkkinoilla. Alhaisemman tullin säännön soveltamatta jättämisestä käyttäjille aiheutuneet erittäin haitalliset vaikutukset olivat vakavampia kuin alhaisempien polkumyyntitullien koko unionin tuotannonalaan kohdistuvat mahdolliset kielteiset vaikutukset. Ei myöskään ollut viitteitä siitä, että polkumyyntitoimenpiteet kannustaisivat unionin tuotannonalaa tekemään tarvittavat investoinnit laadun parantamiseen, vaan ne pikemminkin vahvistaisivat unionin elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajien nykyistä duopolia, koska toimenpiteiden myötä tuottajat voisivat määrittää hinnat investoimatta innovointiin.

(190)

Ensinnäkin komissio teki simulaatioita molempien yhteistyössä toimineiden käyttäjien kannattavuudesta lopullisten polkumyynti- ja vahinkomarginaalien perusteella olettaen, että elektrolyyttisten mangaanidioksidien hankintalähteet ja hankittavat määrät sekä jatkojalostustuotteilla saavutettu liikevaihto pysyvät samoina kuin tutkimusajanjaksolla. Raaka-aineiden, sähkön ja työvoiman kustannuksia oikaistiin tutkimusajanjakson jälkeisten muutosten huomioon ottamiseksi, jos niistä oli saatavilla tietoa. Simulaatioiden tulokset osoittivat, että tullien käyttöönotto Kiinasta tulevalle tuonnille perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti vaikuttaisi kielteisesti erityisesti yhden käyttäjän vuotuiseen kokonaisvoittoon (käyttäjästä tulisi tappiollinen). Kyseinen käyttäjä ei pystyisi kattamaan korkeamman polkumyyntitullin kustannuksia muulla toiminnallaan konsernitasolla. Tullien käyttöönotto vaikuttaisi kielteisesti myös toisen käyttäjän vuotuiseen kokonaisvoittoon, mutta vähäisemmässä määrin. Vaikka olisikin odotettavissa, että unionin tuotannonala pystyisi tiukempien toimenpiteiden tarjoaman helpotuksen vuoksi myymään käyttäjille suurempia määriä kilpailukykyiseen hintaan, elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajat unionissa menettäisivät suoraan yli kolmanneksen omasta myyntimäärästään, jos yksi käyttäjistä lopettaisi liiketoimintansa unionissa. Tämä vahingoittaisi suuresti unionin tuotannonalaa näille käyttäjille myytyjen määrien merkityksen vuoksi, sillä kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 306 kappaleessa selitetään, ne ovat unionin tuotannonalan tärkeimpiä asiakkaita.

(191)

Toiseksi komissio teki dynaamisen simulaation molempien yhteistyössä toimineiden käyttäjien kannattavuudesta lopullisten polkumyyntimarginaalien perusteella olettaen, että käyttäjät korottivat alkaliparistojen myyntihintaansa 3 prosenttia (41). Tämän simulaation tulos osoitti, että yhdestä käyttäjästä tulisi silti tappiollinen. Polkumyyntimarginaalit vaikuttaisivat kielteisesti myös toisen käyttäjän vuotuiseen kokonaisvoittoon, mutta vähäisemmässä määrin. Duracell väitti kuitenkin, että käyttäjät eivät pystyneet siirtämään kustannusten nousua kokonaisuudessaan loppuasiakkailleen voimakkaan kilpailun vuoksi. Aiemmat hinnankorotukset perusteltiin paristojen suorituskyvyn parannuksilla. Lisäksi käyttäjät eivät koskaan pysty siirtämään raaka-aineiden jyrkästi kohoavia kustannuksiaan kokonaisuudessaan eteenpäin vastaavanlaatuisten kiinalaisten paristojen kasvavan tuonnin vuoksi. Polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto korkeammalla polkumyyntimarginaalilla vaikeuttaisi entisestään kuluttajille myytävien paristojen unionin ja kiinalaisten tuottajien välistä hintakilpailua, koska unionin käyttäjät olisivat epäedullisessa asemassa suhteessa kiinalaisiin kilpailijoihinsa, jotka hankkivat elektrolyyttisen mangaanidioksidin tuotantopanoksiaan toimittajilta ilman tulleja.

(192)

Kolmanneksi komissio teki dynaamisen simulaation molempien yhteistyössä toimineiden käyttäjien kannattavuudesta lopullisten polkumyyntimarginaalien perusteella olettaen, että mahdollisesti tappiota aiheuttava käyttäjä siirtäisi kaikki Kiinasta tulevat elektrolyyttisten mangaanidioksidien toimituksensa sertifioidulle ja otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalleen, jolle oli vahvistettu alhaisempi polkumyyntitulli. Tämän simulaation tulos osoitti, että kyseisestä käyttäjästä tulisi silti tappiollinen.

(193)

Neljänneksi komissio tarkasteli hypoteettista simulaatiota, jossa käyttäjät korvasivat kaiken Kiinasta peräisin olevan elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuonnin Kolumbiasta ja Japanista tulevalla tuonnilla kyseisistä maista unioniin suuntautuvan tuonnin keskihinnoin tutkimusajanjaksolla. Tosoh itse asiassa väitti, että Japani, Etelä-Korea ja Venäjä olivat myös tärkeitä viejämaita, ja Autlan väitti, että yksi käyttäjien merentakaisista tehtaista tuo jo elektrolyyttisiä mangaanidioksideja Kolumbiasta. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.3.1 ja 5.2.1 jaksossa todetaan, edellä mainituista maista ainoastaan Kolumbia ja Japani veivät elektrolyyttisiä mangaanidioksideja EU:hun, minkä vuoksi ne olivat ainoat tässä simulaatiossa huomioon otetut maat. Komissio katsoi kuitenkin, että tilanne, jossa käyttäjät siirtyvät tuomaan elektrolyyttisiä mangaanidioksideja jostakin kolmannesta maasta, olisi hyvin epätodennäköinen, koska i) näissä kolmansissa maissa ei ollut käyttämätöntä kapasiteettia ja ne ovat perinteisesti palvelleet omia markkinoitaan tai lähellä olevia markkinoita, ii) tuonti kolmansilta markkinoilta Kolumbiaa lukuun ottamatta ei ole koskaan ollut kustannustehokasta unionin käyttäjille ja tilastot osoittavat, että tämä tuonti on aiemmin ollut hyvin vähäistä, iii) kaksi yhteistyössä toiminutta unionin käyttäjää eivät ole sertifioineet mitään elektrolyyttisten mangaanidioksidien laatua näistä lähteistä, minkä vuoksi tämä on parhaimmillaankin pitkän aikavälin ratkaisu, jos lainkaan uskottava.

(194)

Viidenneksi komissio tarkasteli hypoteettista simulaatiota, jossa unionin elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuottajat lisäsivät tuotantokapasiteettiaan polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Polkumyyntimarginaalin tasolla asetettavan tullin välitön vaikutus yhteen tiettyyn käyttäjään tekisi kuitenkin tästä mahdotonta, koska unionin elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuotannonala saattaisi menettää yli kolmanneksen myynnistään, jos tästä käyttäjästä tulisi tappiollinen ja se luopuisi liiketoiminnastaan. Näin ollen unionin elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuotannonalan tuotantokapasiteettia ei olisi mahdollista lisätä, jos tulli otettaisiin käyttöön polkumyyntimarginaalin tasolla.

(195)

Lisäksi teollisuuden jatkokäyttäjillä (kuluttajille myytävien paristojen tuottajilla) oli tutkimusajanjaksolla noin 1 850 työntekijää eli huomattavasti enemmän kuin unionin elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuotannonalalla, jolla oli [130–142] työntekijää. Tämä tarkoittaa, että jos polkumyyntitulli otettaisiin käyttöön polkumyyntimarginaalien tasolla, jatkokäyttäjien mahdolliset negatiiviset taloudelliset tulokset vaarantaisivat merkittävän määrän työpaikkoja.

(196)

Tosoh väitti, että jos polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön vahingon osalta, on olemassa merkittävä riski siihen, että vienti voitaisiin toteuttaa sellaisen viejän kautta, johon ei sovelleta tullia, kun otetaan huomioon Kiinan talouden luonne ja Kiinan hallituksen kyky suunnata ja ohjata vientiä tiettyjen markkinaosapuolten kautta. Määrätyt tullit olisivat paljon yhdenmukaisempia, jos vahinkomarginaali jätettäisiin pois, sillä tämä vähentäisi toimenpiteiden kiertämisen riskiä.

(197)

Komissio huomautti, että tullittomuus tuskin aiheuttaa viennin kanavoinnin riskiä, koska markkinoilla on hyvin vähän toimijoita ja käyttäjät tarvitsevat sertifioitua raaka-ainetta. Kuten jäljempänä johdanto-osan 228 kappaleessa selitetään, komissio on joka tapauksessa suunnitellut erityisiä toimenpiteitä yksilöllisten tullien asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Näin ollen asiaan liittyvät komission yksiköt voisivat helposti havaita kaikki muutokset kauppavirroissa ja puuttua niihin.

(198)

Tosoh huomautti myös, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen Kiinasta tuleva tuonti saisi kilpailuetua sen seurauksena, että Kiinassa ja unionissa säännellään kasvihuonekaasupäästöjä eri tavoin, koska tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta ei sisällytetty hiilidioksidipäästöjen tullimekanismia (hiilirajamekanismi) koskevaan alustavaan luetteloon. Toimenpiteiden määrääminen tutkimuksen kohteena olevalle tuotteelle puolestaan edistäisi oikeudenmukaista kohtelua ja tasapuolisia kaupankäynnin edellytyksiä.

(199)

Komissio totesi, että polkumyyntitoimenpiteiden tavoitteena oli palauttaa oikeudenmukainen kauppa unionin ja sen kauppakumppaneiden välille, kun taas hiilirajamekanismin vaikutukset eivät kuulu tämän tutkimuksen soveltamisalaan.

(200)

Sama unionin tuottaja väitti lisäksi, että polkumyyntimarginaalin tasolla käyttöön otetut polkumyyntitullit turvaisivat unionin elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuotannonalan olemassaolon ja elektrolyyttisten mangaanidioksidien toimitusvarmuuden ja siten kuivaparistojen tuotannon unionissa. Kiinasta peräisin olevalle tuonnille määrättävä 18–50 prosentin polkumyyntitulli vaikuttaisi unionin kuivaparistojen valmistajien tuotantokustannuksiin vain alle 3–7,5 prosenttia. Kun otetaan huomioon vahinkotasot ja muista elektrolyyttisten mangaanidioksidien hankintalähteistä aiheutuva kilpailupaine, olisi myös väärin olettaa, että EU:sta peräisin olevien elektrolyyttisten mangaanidioksidien hinnat nousisivat läheskään käyttöön otettuja polkumyyntitulleja vastaavalla tavalla.

(201)

Uudelleenlaskettujen lopullisten polkumyyntitullien (johdanto-osan 98 kappale) ja unionin yritysten toimitusketjuihin kohdistuvia vaikutuksia koskevan analyysin (johdanto-osan 190–195 kappale) seurauksena korkeammalla polkumyyntimarginaalilla käyttöönotettavat polkumyyntitullit uhkaisivat suoraan unionin elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuotannonalaa, koska sen myyntimäärät saattaisivat laskea [35–40 %]. Näin ollen osapuolen väite hylättiin.

(202)

Autlan ja Tosoh kiistivät lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen edellä 6.2.1.3 jaksossa esitetyn komission analyysin.

(203)

Tosoh huomautti, että yksi kolmesta tärkeimmästä käyttäjästä, Advanced Power Solutions NV, jäljempänä ’APS’, ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa. Tosoh lainasi perusasetuksen 7 artiklan 2 b kohtaa, jossa todetaan, että ”[j]os asianomaiset osapuolet eivät tee yhteistyötä, komissio voi päättää, että on unionin edun mukaista soveltaa tämän artiklan 2 a kohtaa”, ja väitti, että komission olisi pitänyt ymmärtää tästä yhteistyön puutteesta, että tullien käyttöönotto korkeammalla (polkumyyntimarginaalin) tasolla ei olisi APS:n edun vastaista, tai sen olisi vähintäänkin pitänyt arvioida APS:n julkisesti saatavilla olevia taloutta koskevia raportteja analyysissaan.

(204)

Komissio toteaa, että sen johdanto-osan 214 kappaleessa esittämä päätelmä korkeamman polkumyyntitason tullin todennäköisestä suhteettoman kielteisestä vaikutuksesta unionin yritysten toimitusketjuihin perustui kahdesta yhteistyössä toimineesta käyttäjästä saatavilla oleviin tietoihin ja että niiden osuus elektrolyyttisten mangaanidioksidien kulutuksesta unionissa sekä unionin elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuotannonalasta oli [67–73] prosenttia. Yhteistyöstä kieltäytyneen käyttäjän osuus unionin kulutuksesta oli alle kolmannes, eikä asiakirja-aineistossa ollut perusteltua tietoa, joka kumoaisi johdanto-osan 214 kappaleessa esitetyn komission päätelmän. Näin ollen osapuolen väite hylättiin.

(205)

Tosoh ja Autlan väittivät lisäksi, että kannattavuudesta tehdyt komission simulaatiot olivat virheellisiä, koska niissä otettiin huomioon tutkimusajanjakson jälkeisen suuren kustannusten nousun vaikutukset (joihinkin) paristojen tuotantokustannuksiin, mutta niissä ei otettu huomioon paristojen realistisia hinnankorotuksia, erityisesti kun otetaan huomioon kuluttajahintojen nousu unionissa. Tosoh väitti myös, että komissio ei antanut konkreettista tietoa siitä, miksi se rajasi dynaamisen simulaationsa 3 prosentin korotuksiin vuonna 2022. Lisäksi Tosoh huomautti, että komissio ei täsmentänyt, miten tutkimusajanjakson jälkeiset tiedot tekisivät päätelmät ”ilmeisen kestämättömiksi” tai että käytetyt tutkimusajanjakson jälkeiset tiedot ovat ”ilmeisiä, kiistattomia ja pysyviä, niitä ei voida manipuloida eivätkä ne johdu asianomaisten osapuolten tarkoituksellisista toimista”, viitaten komission aiemmissa asioissa esittämiin päätelmiin (42).

(206)

Komissio huomautti tältä osin, että se oli pyrkinyt saamaan kannattavuutta koskevista simulaatioista mahdollisimman merkitykselliset nykyisten markkinaolosuhteiden kannalta oikaisemalla ainoastaan unionin käyttäjien ilmoitettuja raaka-aineiden (43), sähkön (44) ja työvoiman (45) kustannuksia, koska tällaiset oikaisut voitaisiin tehdä joko osapuolten toimittamien todennettujen tietojen perusteella tai julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella nimenomaan sen varmistamiseksi, että käytetyt tiedot ovat luotettavia. Lisäksi komissio totesi, että osapuolet eivät perustelleet, miksi simulaatioon johdanto-osan 191 kappaleessa sisällytetty 3 prosentin paristojen hinnankorotus ei ollut realistinen. Kuten johdanto-osan 191 kappaleessa todetaan, tämä korotus oli toteutunut myös aiemmin ja perustui yhteistyössä toimineiden käyttäjien todennettuihin tietoihin ja koski kuluttajille myytäviä paristoja, toisin kuin kuluttajahintaindeksi, johon liittyy useista kuluttajatuotteista ja -palveluista koostuva markkinavalikoima. Näin ollen osapuolten väite hylättiin.

(207)

Sekä Autlan että Tosoh väittivät, että johdanto-osan 194 kappaleessa esitetty komission päätelmä tarkoittaa, että polkumyyntimarginaalin tasolla käyttöön otettujen tullien välitön vaikutus olisi yhden käyttäjän tuotannon loppuminen. Komissio selvensi, että tämä ei ollut oikea tulkinta kyseisessä johdanto-osan kappaleessa esitetystä päätelmästä. Tällaisten korkeampien tullien välitön vaikutus kyseiseen käyttäjään on sen tuotantokustannusten kasvu, mikä puolestaan ”saattaisi” johtaa tästä liiketoiminnasta luopumiseen, kuten johdanto-osan 194 kappaleessa todetaan.

(208)

Tosoh oli eri mieltä myös komission päätelmästä, jonka mukaan käyttäjien valmistuskustannusten nousua ei voitaisi siirtää kuluttajille, jos tullit otettaisiin käyttöön polkumyyntimarginaalin tasolla, erityisesti sen vuoksi, että komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 311 kappaleessa, että oli mahdollisuus ”siirtää osa tästä kustannusten noususta kuluttajille”. Komissio totesi tältä osin, että se pyrki herkkään tasapainoon sen määrittämisessä, minkä tasoinen kustannusten nousu voitaisiin siirtää kuluttajille ja minkä tasoinen kustannusten nousu olisi näin ollen toteuttamiskelpoinen yhteistyössä toimineiden käyttäjien kannalta. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 311 kappaleessa jo todettiin, vain osa tullien käyttöönotosta alhaisemmalla, viitehinnan alittavuuden marginaalien tasolla aiheutuneista kustannusten nousuista voitaisiin siirtää kuluttajille. Jos tullit otettaisiin käyttöön korkeammalla polkumyyntimarginaalin tasolla, kustannukset nousisivat vieläkin enemmän, minkä vuoksi tällaiset suuremmat kustannusten nousut olisi luonnollisesti entistä vaikeampaa siirtää kuluttajille. Näin ollen osapuolen väite hylättiin.

(209)

Autlan toi myös esiin väitteet, jotka Varta esitti 14 päivänä marraskuuta 2023 antamassaan lehdistötiedotteessa (46), jossa Varta väittää liiketoimintansa parantuneen, mikä on ristiriidassa käyttäjien negatiivista kannattavuutta koskevien komission päätelmien kanssa. Komissio totesi tältä osin, että vaikka tällaiset lausunnot antavat myönteisen kuvan, ne eivät osoita käyttäjän kannattavuuden arvioinnin kannalta olennaista kvantifioitavissa olevaa taloudellista tilannetta. Komissio on sen sijaan hypoteettisissa skenaarioissaan käyttänyt yhteistyössä toimineiden käyttäjien tämän tutkimuksen aikana toimittamia todennettuja yksityiskohtaisia tietoja. Näin ollen osapuolen väite hylättiin perusteettomana.

(210)

Autlan väitti lisäksi, että unionin käyttäjien epävarman tilanteen perimmäinen syy on polkumyynnillä Kiinasta tapahtuva kuivaparistojen tuonti eivätkä elektrolyyttisten mangaanidioksidien hankintakustannukset. Tosoh sitä vastoin väitti, että kiinalaisten kuivaparistojen tuonnin ottaminen huomioon yhtenä tekijänä edellä johdanto-osan 191 kappaleessa esitetyssä analyysissä tarkoitti mahdollisten sellaisia tuotteita (kuivaparistot) koskevien polkumyyntikäytäntöjen esiintuomista, jotka eivät liity tähän tutkimukseen. Komissio myönsi, että tämän menettelyn soveltamisalaan ei kuulunut arvioida kuluttajille myytäviä kuivaparistoja koskevia väitettyjä polkumyyntikäytäntöjä. Sen vuoksi Autlanin esittämä huomautus oli hylättävä. Toisin kuin Tosoh väitti, komissio ei kuitenkaan esittänyt kysymystä Kiinasta tulevasta kuluttajille myytävien kuivaparistojen tuonnista, vaan pani ainoastaan merkille tosiasian, että niitä tuodaan unionin markkinoille ja tämä tuonti kilpailee unionin käyttäjien valmistamien paristojen kanssa. Näin ollen osapuolen väite hylättiin.

(211)

Autlan väitti, että komissio ei analysoinut riittävästi käyttäjien toimitusketjuihin kohdistuvia vaikutuksia ja että käytännössä jos tullit otettaisiin käyttöön viitehinnan alittavuuden marginaalin tasolla, unionin tuotannonalaa ei suojattaisi riittävällä tavalla eikä se pystyisi toipumaan vahingollisesta polkumyynnistä. Tämä olisi myös ristiriidassa unionin edun kanssa ottaen huomioon kriittisiä raaka-aineita koskeva komission aloite (47), jossa akkulaatuinen mangaani mainitaan yhtenä strategisista raaka-aineista. Komissio muistutti, että polkumyyntitoimenpiteiden tarkoituksena oli palauttaa tasapuoliset kauppaolosuhteet ja arvioida, minkä tasoiset tullit riittäisivät poistamaan unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 282 kappaleessa todetaan ja johdanto-osan 295–297 kappaleessa päätellään. Kuten johdanto-osan 179 kappaleessa todetaan, analyysi eri tullien vaikutuksista unioniin kokonaisuudessaan toteutetaan kuitenkin täten perusasetuksen 7 artiklan 2 b kohdan mukaisen unionin edun tarkastelun yhteydessä, ja siinä otetaan huomioon vaikutus unionin tuotannonalaan sekä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen käyttäjiin. Näin ollen osapuolen väite hylättiin.

(212)

Tosoh ja Autlan kiistivät lisäksi johdanto-osan 192 ja 193 kappaleessa esitetyt komission hypoteettiset simulaatiot ja väittivät, että käyttäjät voisivat realistisesti monipuolistaa toimituksiaan mahdollisimman paljon muun muassa lisäämällä hankintoja unionin tuotannonalalta. Komissio huomautti tältä osin, että komissio tarkasteli molemmissa simulaatioissa optimistisimpia skenaarioita, minkä vuoksi kaikki toimitukset, joihin korkeammat polkumyyntimarginaalit vaikuttivat, korvattiin kustannustehokkaimmilla vaihtoehdoilla (joko Kiinan sisältä johdanto-osan 192 kappaleessa tai kokonaan muilta kolmansilta markkinoilta johdanto-osan 193 kappaleessa). Näin ollen näissä skenaarioissa otettiin jo huomioon parhaat tulokset, jotka käyttäjät voisivat teoriassa saavuttaa. Lisäksi komissio lisäsi, että johdanto-osan 190–194 kappaleessa esitettyjen viiden simulaation avulla komissio arvioi käytettävissään olevien tietojen perusteella niiden eri tapojen todennäköisyyttä, joilla yhteistyössä toimineet käyttäjät pystyvät selviytymään kiinalaisilta toimittajiltaan tällä hetkellä hankittujen elektrolyyttisten mangaanidioksidien korkeammista kustannuksista ja millaisia vaikutuksia näillä kustannuksilla todennäköisesti olisi niiden kannattavuuteen. Näihin simulaatioihin perustuvaa analyysiä olisi näin ollen tarkasteltava kokonaisuutena, eikä erillisinä simulaatioina. Koska lähes mikään simulaatioista ei tuottanut myönteisiä tuloksia yhteistyössä toimineille käyttäjille, komissio päätteli, että tullien käyttöönotto polkumyyntimarginaalien tasolla vaikuttaisi kaiken kaikkiaan todennäköisesti kielteisesti käyttäjiin ja käyttäjien liikkumavara olisi pieni. Näin ollen osapuolten väitteet hylättiin.

(213)

Tosoh väitti lopuksi, että se ei kyennyt käyttämään prosessuaalisia oikeuksiaan tutkimuksen aikana kokemansa tietojen ilmoittamatta jättämisen vuoksi, minkä seurauksena se ei kyennyt todentamaan niiden tietojen alkuperää ja niitä menetelmiä, joita käytettiin polkumyyntitullien vaikutusta käyttäjien tuotannonalaan koskevassa komission arvioinnissa. Komissio totesi, että yhteistyössä toimineiden käyttäjien toimittamat tiedot, joihin se perusti päätelmänsä niiden todentamisen jälkeen, olivat saatavilla asiakirja-aineistossa koko tutkimuksen ajan. Sen vuoksi väite hylättiin.

(214)

Tämän perusteella komissio tarkasteli huolellisesti kaikkia tekijöitä eikä voinut päätellä, että on unionin edun mukaista määrittää tullien määrä 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti, eli ei ollut unionin edun mukaista asettaa toimenpiteiden tasoa polkumyynnin tasolle, koska sillä on todennäköisesti suhteettoman kielteinen vaikutus unionin yritysten toimitusketjuihin. Tämän vuoksi komissio vahvisti, että toimenpiteet olisi määritettävä perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti viitehinnan alittavuuden marginaalien perusteella.

(215)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella lopulliset polkumyyntitullit olisi asetettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavasti:

(216)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCMC ja GMIA väittivät, että unionin elektrolyyttisten mangaanidioksidien markkinat ennen vuotta 2020 eivät perustuneet kilpailuun (duopoli), koska niillä oli vain kaksi tuottajaa, joiden kapasiteetti perinteisesti täytti unionin kysynnän ja jotka olivat kannattavia, koska ne kykenivät siirtämään kaikki kustannusten nousut asiakkailleen. Sen vuoksi unionin tuottajan korkeammat hinnat, tavoitevoittoa tai vahinkomarginaalia koskevat luvut taikka unionin tuottajan hinnan lasku eivät ole perusteltuja, kun tosiasiallinen kilpailu palautui unionin elektrolyyttisten mangaanidioksidien markkinoille tarkastelujakson toisella puoliskolla Kiinasta tulevan tuonnin kautta. Jos duopoli palautettaisiin polkumyyntitoimenpiteillä, se vahingoittaisi kilpailua unionin markkinoilla ja vaikuttaisi kielteisesti jatkojalostajiin pitkällä aikavälillä.

(217)

Kuten komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 286 kappaleessa, elektrolyyttisten mangaanidioksidien tuotantoprosessiin osallistui vain rajallinen määrä kemikaalintuottajia maailmassa. Se tosiseikka, että vain kaksi unionin tuottajaa onnistui saavuttamaan voittoa tarkastelujakson ensimmäisellä puoliskolla, ei luonut kilpailuun perustumatonta tilannetta unionin markkinoilla, koska unionin markkinoiden kulutus koostui unionin tuottajien ja kaikkien saatavilla olevien, elektrolyyttisiä mangaanidioksideja tuottavien tuojamaiden, Kiina mukaan luettuna, toimituksista. Polkumyyntitullit eivät myöskään luo unionin markkinoille kilpailuun perustumatonta tilannetta, vaan ne takaavat reilun kilpailun unionin ja asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien välillä. Tämän vuoksi osapuolen väite hylättiin.

(218)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 301–303 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(219)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 304 ja 305 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(220)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Duracell väitti, että polkumyyntitoimenpiteiden kustannusvaikutus unionin käyttäjiin aliarvioitiin alustavissa päätelmissä eikä unionin käyttäjien kannattavuutta perusteltu esittämällä näyttöä. Molemmat yhteistyössä toimineet käyttäjät vahvistivat, että jos alhaisemman tullin sääntöä ei sovellettaisi, unionin käyttäjistä tulisi kannattamattomia, mikä vaarantaisi niiden toiminnan jatkumisen unionissa.

(221)

Kuten alustavissa päätelmissä todettiin, käyttäjien tietojen analyysi perustui näiltä käyttäjiltä saatuihin todennettuihin kyselyvastauksiin, ja siinä otettiin huomioon tiedot ostojen lähteistä, määristä ja hinnoista ennen tulleja sekä jatkojalostustuotteilla saavutetusta liikevaihdosta, mukaan lukien vuosina 2021–2022 saavutettu kannattavuustaso. Käyttäjien kannattavuus oli näinä vuosina laskusuunnassa. Komissio arvioi kuitenkin, että jos lopulliset polkumyyntitoimenpiteet pysyisivät vahinkomarginaalin tasolla, käyttäjien kannattavuus pysyisi positiivisena, vaikka otettaisiin huomioon polkumyyntitullien taso ja oletettaisiin, että kustannusten kasvua ei siirrettäisi niiden asiakkaille.

(222)

Koska käyttäjien edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 319 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa. Huomautuksia, jotka koskevat käyttäjien etua unionin yritysten toimintaketjuihin kohdistuvien vaikutusten yhteydessä perusasetuksen 7 artiklan 2 b kohdassa tarkoitetulla tavalla, käsiteltiin tämän asetuksen 6.2.1.3 jaksossa.

(223)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 320 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

(224)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä, toimenpiteiden tasosta ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jotta estetään tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnista unionin tuotannonalalle aiheutuva lisävahinko.

(225)

Edellä esitetyn perusteella lopullisten polkumyyntitullien määrät – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(226)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan näin ollen soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamien tarkasteltavana olevien tuotteiden tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(227)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (48). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(228)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, jotta varmistetaan yksilöllisten polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Niiden yritysten, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, on esitettävä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(229)

Laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa tuontiin yksilöllisiä polkumyyntitulleja, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten olisi tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esimerkiksi lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(230)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti erityisesti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällöin voidaan panna vireille toimenpiteiden kiertämistä koskeva tutkimus, jos sen edellytykset täyttyvät. Tutkimuksessa voidaan tarkastella muun muassa tarvetta poistaa yksilölliset tullit ja ottaa käyttöön maan laajuinen tulli.

(231)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(232)

Vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana, olisi voitava pyytää komissiolta, että niihin sovelletaan yhteistyössä toimineisiin, otoksen ulkopuolisiin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia. Komission olisi hyväksyttävä tällainen pyyntö edellyttäen, että seuraavat kolme edellytystä täyttyvät: uuden vientiä harjoittavan tuottajan olisi osoitettava, että i) se ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana, ii) se ei ole etuyhteydessä yhteenkään sellaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, joka vei tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana, ja iii) se on vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite suuren tuotemäärän viemiseksi unioniin tutkimusajanjakson jälkeen.

(233)

Viejät ja tuottajat, jotka eivät vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin sen ajanjakson aikana, jota käytettiin niiden vientiin tällä hetkellä sovellettavan tullin tason vahvistamiseen, voivat pyytää komissiolta, että niihin sovelletaan yhteistyössä toimineisiin, otoksen ulkopuolisiin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia. Komission olisi hyväksyttävä tällainen pyyntö edellyttäen, että seuraavat kolme edellytystä täyttyvät: uuden vientiä harjoittavan tuottajan olisi osoitettava, että i) se ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin sen ajanjakson aikana, jota käytettiin kyseisen tuottajan vientiin sovellettavan tullin tason vahvistamiseen, ii) se ei ole etuyhteydessä tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin kyseisenä ajanjaksona vieneeseen yritykseen, johon sovelletaan siten polkumyyntitulleja, ja iii) se on vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite suuren tuotemäärän viemiseksi unioniin tutkimusajanjakson jälkeen.

(234)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi katsotaan, että olisi kannettava lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät tällä asetuksella vahvistettuihin tasoihin asti.

(235)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (49) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(236)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdan nojalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,