(1)

Komission asetuksen (EU) N:o 1408/2013 (2) soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella on aiheellista korottaa jäsenvaltiossa yhdelle yritykselle kolmen vuoden aikana myönnettävän vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä 50 000 euroon. Tässä tarkistetussa enimmäismäärässä otetaan huomioon useita tekijöitä, kuten saadut kokemukset, asetuksen (EU) N:o 1408/2013 vuonna 2019 toteutuneen muuttamisen (3) jälkeen tapahtunut erityinen inflaatiokehitys maatalousalalla ja arvioitu kehitys asetuksen (EU) N:o 1408/2013 voimassaoloaikana. Tämä enimmäismäärä on tarpeen sen varmistamiseksi, että kaikkien asetuksen (EU) N:o 1408/2013 soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden osalta voidaan katsoa, ettei niillä ole vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja etteivät ne vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua.

(2)

Kun otetaan huomioon velvoite kirjata myönnettyä vähämerkityksistä tukea koskevat tiedot kansallisella tai unionin tasolla keskusrekisteriin, on aiheellista laskea kunkin jäsenvaltion kansalliseksi ylärajaksi 2 prosenttia vuosituotannon kolmen suurimman arvon keskiarvosta. On myös aiheellista mukauttaa kansallisen ylärajan laskentaa viime vuosien huomioon ottamiseksi, asetuksen (EU) N:o 1408/2013 voimassaolokauden mukaisesti. Tämän vuoksi maataloustuotannon suurimpien arvojen keskiarvon laskemiseen käytetty ajanjakso olisi määriteltävä vuosiksi 2012–2023.

(3)

Näin ollen lainojen ja takausten bruttoavustusekvivalentin laskentaperusteita olisi mukautettava korotettujen vähämerkityksisen tuen enimmäismäärien mukaisesti.

(4)

Jotta saavutettaisiin johdonmukaisuus suhteessa komission asetukseen (EU) 2023/2831 (4), asetuksessa (EU) N:o 1408/2013 vahvistettujen enimmäismäärien noudattamisen arvioinnissa huomioon otettava ajanjakso olisi muutettava kolmesta verovuodesta kolmeksi vuodeksi. Tätä ajanjaksoa olisi arvioitava jatkuvaluonteisesti. Jokaisen uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisen yhteydessä on otettava huomioon kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä.

(5)

Komissiolla on velvollisuus varmistaa, että valtiontukisääntöjä noudatetaan ja että ne ovat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisia. Jäsenvaltioiden olisi helpotettava tämän tehtävän hoitamista ottamalla käyttöön tarvittavat välineet sen varmistamiseksi, ettei yhdelle yritykselle vähämerkityksistä tukea koskevan säännön nojalla myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä eikä jäsenvaltiokohtainen vähämerkityksisen tuen kumulatiivinen määrä (’kansallinen yläraja’) ylitä sallittuja enimmäismäärää. Jäsenvaltioiden olisi valvottava myönnettyä tukea sen varmistamiseksi, että näitä enimmäismääriä ei ylitetä ja että tuen kasautumista koskevia sääntöjä noudatetaan. Noudattaakseen tätä velvoitettaan ja jotta saavutettaisiin johdonmukaisuus suhteessa asetukseen (EU) 2023/2831, jäsenvaltioiden olisi esitettävä täydelliset tiedot myönnetystä vähämerkityksisestä tuesta kansallisessa tai unionin tason keskusrekisterissä viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2027 ja pidettävä huoli siitä, etteivät vähämerkityksisen tuen enimmäismäärä sekä asetuksessa (EU) N:o 1408/2013 vahvistettu kansallinen yläraja ylity minkään uuden tuen myöntämisen myötä. Keskusrekisteri auttaa vähentämään yritysten hallinnollista taakkaa. Yritysten ei enää tarvitse pitää kirjaa muusta niille myönnetystä vähämerkityksisestä tuesta eikä ilmoittaa siitä, kun keskusrekisterissä on tiedot kolmen vuoden ajalta. Asetusta (EU) N:o 1408/2013 sovellettaessa siinä vahvistettujen enimmäismäärien noudattamisen valvonnan olisi periaatteessa perustuttava keskusrekisterissä oleviin tietoihin.

(6)

Kukin jäsenvaltio voi perustaa kansallisen keskusrekisterin. Olemassa olevia, asetuksessa (EU) N:o 1408/2013 säädetyt vaatimukset täyttäviä kansallisia keskusrekistereitä voidaan edelleen käyttää. Komissio perustaa unionin tason keskusrekisterin, jota jäsenvaltiot voivat käyttää 1 päivästä tammikuuta 2026.

(7)

Ottaen huomioon, että hallinnollinen rasitus ja sääntelyesteet ovat ongelma suurimmalle osalle pk-yrityksistä ja että komissio pyrkii vähentämään raportointivaatimuksista aiheutuvaa rasitetta 25 prosentilla (5), kaikki keskusrekisterit olisi perustettava siten, että pyritään vähentämään hallinnollista rasitusta. Esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1724 (6) säädettyjen kaltaisia hyviä hallintotapoja voidaan käyttää pohjana unionin tason keskusrekisterin ja kansallisten keskusrekisterien perustamisessa ja toiminnassa.

(8)

Vastaavasti komissio katsoo, että alakohtaisen ylärajan seuranta lisää hallinnollista taakkaa, varsinkin pk-yritysten osalta. Raportointivaatimuksista aiheutuvan hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi komission ei näin ollen ole enää tarkoituksenmukaista edellyttää alakohtaisen ylärajan seurantaa.

(9)

Avoimuussäännöillä pyritään varmistamaan sääntöjen parempi noudattaminen, suurempi vastuuvelvollisuus, vertaisarvioinnit ja viime kädessä tehokkaampi julkisten varojen käyttö. Tuen edunsaajan nimen julkaiseminen keskusrekisterissä palvelee oikeutettua etua, joka liittyy yleisölle suunnatun, jäsenvaltion varojen käyttöä koskevan tiedotuksen avoimuuteen. Se ei tarpeettomasti vaikuta edunsaajien henkilötietojensa suojaa koskevaan oikeuteen, kunhan henkilötietojen julkaiseminen keskusrekisterissä on unionin tietosuojasääntöjen (7) mukaista. Jäsenvaltioiden olisi voitava tarvittaessa pseudonymisoida tietyt rekisterimerkinnät unionin tietosuojasääntöjen noudattamiseksi.

(10)

Tämä asetus ei kata kaikkia niitä tilanteita, joissa toimenpiteellä ei välttämättä ole vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joissa se ei välttämättä vääristä tai uhkaa vääristää kilpailua. Saattaa olla tilanteita, joissa edunsaaja toimittaa tavaroita tai palveluja jossakin jäsenvaltiossa olevalle rajatulle alueelle (esimerkiksi saarialueelle tai syrjäisimmälle alueelle) eikä todennäköisesti houkuttele asiakkaita muista jäsenvaltioista ja joissa ei voida olettaa, että toimenpiteellä olisi marginaalista suurempi vaikutus rajat ylittävien investointien tai sijoittautumisen edellytyksiin. Tällaisia toimenpiteitä olisi arvioitava tapauskohtaisesti.

(11)

Koska vähämerkityksisen tuen tarve on kasvanut ja koska nykyiset enimmäismäärät ovat tarpeettoman rajoittavia, on tarpeen muuttaa asetusta (EU) N:o 1408/2013 ja jatkaa sen voimassaoloa 31 päivään joulukuuta 2032.

(12)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden ripeän soveltamisen varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(13)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 1408/2013 olisi muutettava,

1)

Korvataan 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa alaviite seuraavasti:

2)

Kumotaan 2 artiklan 3 ja 4 alakohta.

3)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

4)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

5)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

6)

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

7)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

8)

Korvataan 8 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Sitä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2032.”

9)

Korvataan liite I tämän asetuksen liitteellä.

10)

Poistetaan liite II.