<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?><JUDGMENT xmlns:fmx="http://opoce" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:noNamespaceSchemaLocation="http://formex.publications.europa.eu/schema/formex-05.58-20161101.xd"><BIB.JUDGMENT><REF.CASE FILE="n.a."><NO.CASE>C-542/18 RX</NO.CASE><NO.CASE>C-543/18 RX</NO.CASE></REF.CASE><NO.CELEX>62018CJ0542</NO.CELEX><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2020:232">EU:C:2020:232</NO.ECLI><NO.SEQ>0001</NO.SEQ><PAGE.FIRST.ECR>1</PAGE.FIRST.ECR><PAGE.SEQ>1</PAGE.SEQ><PAGE.LAST.ECR>18</PAGE.LAST.ECR><PAGE.TOTAL>18</PAGE.TOTAL><AUTHOR>CJ</AUTHOR></BIB.JUDGMENT><CURR.TITLE><PAGE.HEADER><P><HT TYPE="SC">Tuomio <DATE ISO="20200326">26.3.2020</DATE> – Yhdistetyt asiat C-542/18 RX–II ja C-543/18 RX-II</HT></P><P><HT TYPE="SC">Uudelleenkäsittely Simpson v. neuvosto ja HG v. komissio</HT></P></PAGE.HEADER></CURR.TITLE><TITLE><TI><P><HT TYPE="UC">Unionin tuomioistuimen tuomio</HT> (suuri jaosto)</P><P><DATE ISO="20200326">26 päivänä maaliskuuta 2020</DATE><NOTE TYPE="FOOTNOTE" NUMBERING="STAR" NOTE.ID="E0001"><P>Oikeudenkäyntikielet: englanti ja ranska</P></NOTE></P></TI></TITLE><INTERMEDIATE><INDEX IDX.CLOSE="" SEPARATOR=" – " IDX.OPEN=""><KEYWORD>Unionin yleisen tuomioistuimen tuomioiden Simpson v. neuvosto (T-646/16 P) ja HG v. komissio (T-693/16 P) uudelleenkäsittely</KEYWORD><KEYWORD>Henkilöstö</KEYWORD><KEYWORD>Ensimmäisenä oikeusasteena tuomiot antaneen tuomioistuimen kokoonpano</KEYWORD><KEYWORD>Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen tuomarin nimittämismenettely</KEYWORD><KEYWORD>Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla</KEYWORD><KEYWORD>Laillisesti perustettu tuomioistuin</KEYWORD><KEYWORD>Liitännäinen laillisuusvalvonta</KEYWORD><KEYWORD>Unionin oikeuden yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden vahingoittaminen</KEYWORD></INDEX></INTERMEDIATE><JUDGMENT.INIT><P>Yhdistetyissä asioissa C-542/18 RX-II ja C-543/18 RX-II,</P><P>joissa on kyse unionin yleisen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) <DATE ISO="20180719">19.7.2018</DATE> antamien tuomioiden <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Simpson v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-646/16 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:493">EU:T:2018:493</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>HG v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-693/16 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:492">EU:T:2018:492</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jotka on annettu asioissa</P></JUDGMENT.INIT><PARTIES><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">Erik Simpson</HT>, Euroopan unionin neuvoston virkamies, kotipaikka Bryssel (Belgia),</P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan unionin neuvosto</HT> (C-542/18 RX-II)</P></DEFENDANTS><P>ja</P><PLAINTIFS><P><HT TYPE="BOLD">HG</HT>, Euroopan komission virkamies,</P></PLAINTIFS><AGAINST>vastaan</AGAINST><DEFENDANTS><P><HT TYPE="BOLD">Euroopan komissio</HT> (C-543/18 RX-II),</P></DEFENDANTS></PARTIES><P>uudelleenkäsittelystä SEUT 256 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla,</P><PREAMBLE><PREAMBLE.INIT><P>UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),</P><P>toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti R. Silva de Lapuerta, jaostojen puheenjohtajat A. Prechal, M. Vilaras, E. Regan, M. Safjan, S. Rodin ja I. Jarukaitis sekä tuomarit M. Ilešič (esittelevä tuomari), C. Toader, D. Šváby, F. Biltgen ja N. Piçarra,</P><P>julkisasiamies: E. Sharpston,</P><P>kirjaaja: hallintovirkamies V. Giacobbo-Peyronnel,</P></PREAMBLE.INIT><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja <DATE ISO="20190521">21.5.2019</DATE> pidetyssä istunnossa esitetyn,</VISA></GR.VISA><?PAGE NO="2"?><GR.CONSID><CONSID><P>ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Erik Simpson, edustajanaan M. Velardo, avocate,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bauer ja R. Meyer,</P></ITEM><ITEM><P>HG, edustajanaan L. Levi, avocate,</P></ITEM><ITEM><P>Euroopan komissio, asiamiehinään G. Berscheid, T. S. Bohr ja F. Erlbacher,</P></ITEM><ITEM><P>Bulgarian hallitus, asiamiehinään E. Petranova, L. Zaharieva ja T. Mitova,</P></ITEM></LIST></CONSID></GR.CONSID><GR.VISA><VISA>ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 a artiklan ja 62 b artiklan ensimmäisen kohdan,</VISA><VISA>kuultuaan julkisasiamiehen <DATE ISO="20190912">12.9.2019</DATE> pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,</VISA></GR.VISA><PREAMBLE.FINAL>on antanut seuraavan</PREAMBLE.FINAL></PREAMBLE><CONTENTS.JUDGMENT><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">tuomion</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0001"><NO.P>1</NO.P><TXT>Nyt kyseessä olevien oikeudenkäyntien kohteena on unionin yleisen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) <DATE ISO="20180719">19.7.2018</DATE> antamien tuomioiden Simpson v. neuvosto (T-646/16 P, ei julkaistu, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:493">EU:T:2018:493</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>; jäljempänä ensimmäinen uudelleenkäsiteltävä tuomio) ja HG v. komissio (T-693/16 P, ei julkaistu, <REF.DOC.ECR><NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:492">EU:T:2018:492</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>; jäljempänä toinen uudelleenkäsiteltävä tuomio) (jäljempänä yhteisesti uudelleenkäsiteltävät tuomiot) uudelleenkäsittely.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0002"><NO.P>2</NO.P><TXT>Ensimmäisellä uudelleenkäsiteltävällä tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen <DATE ISO="20160624">24.6.2016</DATE> antaman määräyksen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Simpson v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-142/11</NO.CASE> RENV, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:136">EU:F:2016:136</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jolla virkamiestuomioistuin oli hylännyt Erik Simpsonin nostaman kanteen, jolla kyseistä tuomioistuinta oli vaadittu yhtäältä kumoamaan Euroopan unionin neuvoston <DATE ISO="20101209">9.12.2010</DATE> antama päätös, jolla oli hylätty hänen pyyntönsä palkkaluokkaan AD 9 etenemisestä hänen läpäistyään avoimen kilpailun EPSO/AD/113/07, joka oli järjestetty palkkaluokkaan AD 9 kuuluvien yksikön päälliköiden – viron kieli mukaan lukien – palvelukseen ottamiseksi kääntämisen alalla, ja neuvoston <DATE ISO="20111007">7.10.2011</DATE> antama päätös, jolla oli hylätty hänen ensiksi mainitusta <DATE ISO="20101209">9.12.2010</DATE> annetusta päätöksestä tekemänsä valitus (jäljempänä <DATE ISO="20111007">7.10.2011</DATE> annettu päätös), ja toisaalta velvoittamaan neuvosto korvaamaan aiheutunut vahinko. Määräys oli annettu unionin yleisen tuomioistuimen <DATE ISO="20151022">22.10.2015</DATE> antaman tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>neuvosto v. Simpson</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-130/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:796">EU:T:2015:796</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jolla oli kumottu virkamiestuomioistuimen <DATE ISO="20131212">12.12.2013</DATE> antama tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Simpson v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-142/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2013:201">EU:F:2013:201</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja palautettu asia tämän käsiteltäväksi, jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0003"><NO.P>3</NO.P><TXT>Toisella uudelleenkäsiteltävällä tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi virkamiestuomioistuimen <DATE ISO="20160719">19.7.2016</DATE> antaman tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>HG v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-149/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:155">EU:F:2016:155</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jolla virkamiestuomioistuin oli hylännyt HG:n kanteen, jossa oli vaadittu ensisijaisesti kumoamaan Euroopan komission <DATE ISO="20150210">10.2.2015</DATE> antama päätös, jolla hänelle oli määrätty kurinpitoseuraamukseksi ikälisien kertymisen keskeyttäminen 18 kuukauden ajaksi ja hänet oli velvoitettu korvaamaan komissiolle aiheutunut vahinko <FT TYPE="DECIMAL">108596,35</FT> eurolla (jäljempänä <DATE ISO="20150210">10.2.2015</DATE> annettu päätös), ja tarpeen mukaan kumoamaan valituksen hylkäämisestä tehty päätös, sekä toissijaisesti velvoittamaan komissio korvaamaan aiheutuneeksi väitetty vahinko.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0004"><NO.P>4</NO.P><TXT>Uudelleenkäsittely koskee kysymystä siitä, vahingoittavatko uudelleenkäsiteltävät tuomiot – muun muassa oikeusvarmuuden yleinen periaate huomioiden – unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi muutoksenhakutuomioistuimena, että<?PAGE NO="3"?> virkamiestuomioistuimen ratkaisukokoonpano, joka antoi <DATE ISO="20160624">24.6.2016</DATE> määräyksen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Simpson v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>F‑142/11</NO.CASE> RENV, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:136">EU:F:2016:136</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20160719">19.7.2016</DATE> tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>HG v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>F‑149/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:155">EU:F:2016:155</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) (jäljempänä yhteisesti valituksenalaiset ratkaisut), oli muodostettu sääntöjenvastaisesti sillä perusteella, että ratkaisukokoonpanon yhden jäsenen nimitysmenettelyssä oli tapahtunut sääntöjenvastaisuus, joka merkitsi Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistetun laillisen tuomioistuimen periaatteen loukkaamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0005"><NO.P>5</NO.P><TXT>Uudelleenkäsittely koskee myös sitä, voiko tuomarin nimitys – SEUT 277 artiklassa tarkoitettujen toimien tavoin – olla liitännäisen laillisuusvalvonnan kohteena vai onko tällainen liitännäinen laillisuusvalvonta lähtökohtaisesti tai tietyn ajanjakson päättymisen jälkeen suljettu pois tai rajattu tietyntyyppisiin sääntöjenvastaisuuksiin oikeusvarmuuden ja oikeusvoiman varmistamiseksi.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asiaa koskevat oikeussäännöt</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Perusoikeuskirja</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0006"><NO.P>6</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 47 artiklan, jonka otsikko on <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0001" ID="QS0001"/>Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen<QUOT.END REF.START="QS0001" CODE="201D" ID="QE0001"/>, ensimmäisessä ja toisessa kohdassa todetaan seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0002" ID="QS0002"/>Jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa.</ALINEA><ALINEA>Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Jokaisella on oltava mahdollisuus saada neuvoja ja antaa toisen henkilön puolustaa ja edustaa itseään.<QUOT.END REF.START="QS0002" CODE="201D" ID="QE0002"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Päätös 2004/752/EY, Euratom ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liite I</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0007"><NO.P>7</NO.P><TXT>Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen perustamisesta <DATE ISO="20041102">2.11.2004</DATE> tehdyn neuvoston päätöksen 2004/752/EY, Euratom (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="333" PAGE.FIRST="7" DATE.PUB="2004">EUVL 2004, L 333, s. 7</REF.DOC.OJ>) johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0003" ID="QS0003"/>Lainkäyttölautakunnan tuomarien lukumäärän olisi oltava oikeassa suhteessa sen käsittelemien riita-asioiden määrään. Tuomareiden nimittämistä koskevien neuvoston päätösten tekemisen helpottamiseksi on aiheellista säätää, että neuvosto perustaa riippumattoman neuvoa-antavan komitean, jonka tehtävänä on tarkistaa, että ehdolle asetetut henkilöt täyttävät asetetut edellytykset.<QUOT.END REF.START="QS0003" CODE="201D" ID="QE0003"/></P></CONSID></QUOT.S></P></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0008"><NO.P>8</NO.P><TXT>Päätöksen 2004/752 2 artiklan nojalla Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntöön lisättiin liite I, jonka otsikko oli <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0004" ID="QS0004"/>Euroopan unionin virkamiestuomioistuin<QUOT.END REF.START="QS0004" CODE="201D" ID="QE0004"/>. Kyseisen liitteen, sellaisena kuin sitä sovellettiin valituksenalaisten ratkaisujen antamisajankohtana (jäljempänä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liite I), 2 artiklassa määrättiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0005" ID="QS0005"/>Virkamiestuomioistuimessa on seitsemän tuomaria. – –</ALINEA><ALINEA>Tuomarit nimitetään kuudeksi vuodeksi. Tuomari, jonka toimikausi päättyy, voidaan nimittää uudeksi toimikaudeksi.</ALINEA><ALINEA>Tuomareiden vapautuneet paikat täytetään nimittämällä uusi tuomari kuudeksi vuodeksi.<QUOT.END REF.START="QS0005" CODE="201D" ID="QE0005"/></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR><?PAGE NO="4"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0009"><NO.P>9</NO.P><TXT>Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevassa 3 artiklassa määrättiin seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><PARAG IDENTIFIER="003.001"><NO.PARAG><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0006" ID="QS0006"/>1.</NO.PARAG><ALINEA>Neuvosto nimittää tuomarit tehden ratkaisunsa [SEUT] 257 artiklan neljännen kohdan mukaisesti tässä artiklassa tarkoitettua komiteaa kuultuaan. Tuomareita nimittäessään neuvosto huolehtii siitä, että virkamiestuomioistuimessa on edustettuna tasapuolisesti mahdollisimman laaja maantieteellinen kirjo eri jäsenvaltioiden kansalaisia samoin kuin heidän edustamiaan kansallisia oikeusjärjestelmiä.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="003.002"><NO.PARAG>2.</NO.PARAG><ALINEA>Kuka tahansa sellainen henkilö, joka on Euroopan unionin kansalainen ja täyttää [SEUT] 257 artiklan neljännessä kohdassa määrätyt edellytykset, voi ilmoittautua ehdokkaaksi. Neuvosto vahvistaa [Euroopan] unionin tuomioistuimen suosituksesta ehdokkuuksien esittämisen ja käsittelyn edellytykset ja sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="003.003"><NO.PARAG>3.</NO.PARAG><ALINEA>Perustetaan seitsemästä henkilöstä koostuva komitea, jossa on unionin tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen entisiä jäseniä ja tunnetusti päteviä oikeusoppineita. Neuvosto nimeää komitean jäsenet ja vahvistaa sen toimintasäännöt unionin tuomioistuimen presidentin suosituksesta.</ALINEA></PARAG><PARAG IDENTIFIER="003.004"><NO.PARAG>4.</NO.PARAG><ALINEA>Komitea antaa lausunnon siitä, ovatko ehdokkaiden ansiot riittävät virkamiestuomioistuimen tuomarin tehtävien hoitamiseen. Komitea liittää lausuntoonsa luettelon ehdokkaista, joilla on tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus. Luettelossa on oltava ehdokkaita vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin neuvoston on määrä nimittää tuomareita.<QUOT.END REF.START="QS0006" CODE="201D" ID="QE0006"/></ALINEA></PARAG></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Julkinen viranhakuilmoitus <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE></HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0010"><NO.P>10</NO.P><TXT>Neuvosto julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkisen viranhakuilmoituksen tuomareiden nimittämiseksi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="353" PAGE.FIRST="11" DATE.PUB="2013">EUVL 2013, C 353, s. 11</REF.DOC.OJ>; jäljempänä <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistu viranhakuilmoitus), jonka 4 kohdan sanamuoto oli seuraava:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0007" ID="QS0007"/>Koska kahden tuomarin toimikausi päättyy <DATE ISO="20140930">30. syyskuuta 2014</DATE>, julkaistaan viranhakuilmoitus kahden tuomarin nimittämiseksi kuuden vuoden kaudeksi, joka alkaa <DATE ISO="20141001">1. lokakuuta 2014</DATE> ja päättyy <DATE ISO="20200930">30. syyskuuta 2020</DATE>.<QUOT.END REF.START="QS0007" CODE="201D" ID="QE0007"/></P></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Päätös (EU, Euratom) 2016/454</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0011"><NO.P>11</NO.P><TXT>Kolmen tuomarin nimittämisestä Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen <DATE ISO="20160322">22.3.2016</DATE> annetun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2016/454 (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="079" PAGE.FIRST="30" DATE.PUB="2016">EUVL 2016, L 79, s. 30</REF.DOC.OJ>) johdanto-osan kuudessa ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><CONSID><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0008" ID="QS0008"/>(1)</NO.P><TXT>– – virkamiestuomioistuimen – – kahden tuomarin toimikausi on päättynyt <DATE ISO="20140930">30 päivänä syyskuuta 2014</DATE> ja yhden tuomarin toimikausi on päättynyt <DATE ISO="20150831">31 päivänä elokuuta 2015</DATE>. Näin ollen – – Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännö[n] liitteessä I olevan 2 artiklan ja 3 artiklan 1 kohdan nojalla näihin paikkoihin on tarpeen nimittää kolme tuomaria.</TXT></NP></CONSID><CONSID><NP><NO.P>(2)</NO.P><TXT>– – julkinen viranhakuilmoitus [julkaistiin <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE>], minkä jälkeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännö[n] liitteessä I olevan 3 artiklan 3 kohdalla perustettu komitea antoi lausunnon ehdokkaiden soveltuvuudesta virkamiestuomioistuimen tuomarin tehtävien hoitamiseen. Valintakomitea liitti lausuntoonsa luettelon kuudesta ehdokkaasta, joilla on tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus.</TXT></NP></CONSID><CONSID><NP><NO.P>(3)</NO.P><TXT>Kun Euroopan unionin tuomioistuinrakenteen uudistuksesta oli päästy poliittiseen yhteisymmärrykseen, mikä johti [Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 3 muuttamisesta <DATE ISO="20151216">16.12.2015</DATE> annetun] Euroopan parlamentin ja neuvoston<?PAGE NO="5"?> asetu[ksen] (EU, Euratom) 2015/2422 [(<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="341" PAGE.FIRST="14" DATE.PUB="2015">EUVL 2015, L 341, s. 14</REF.DOC.OJ>)] hyväksymiseen, [Euroopan] unionin tuomioistuin esitti <DATE ISO="20151117">17 päivänä marraskuuta 2015</DATE> ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin ja sen henkilöstön välisten riitojen ratkaisemista ensimmäisenä oikeusasteena koskevan toimivallan siirtämisestä unionin yleiselle tuomioistuimelle 1 päivästä syyskuuta 2016.</TXT></NP></CONSID><CONSID><NP><NO.P>(4)</NO.P><TXT>Näin ollen on aikataulusyistä tarkoituksenmukaista, että uuden viranhakuilmoituksen julkaisemisen sijaan hyödynnetään valintakomitean [<DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistun] – – viranhakuilmoituksen jälkeen laatimaa luetteloa kuudesta ehdokkaasta, joilla on tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus.</TXT></NP></CONSID><CONSID><NP><NO.P>(5)</NO.P><TXT>Mainitussa luettelossa olevista henkilöistä on näin ollen asianmukaista nimittää kolme henkilöä virkamiestuomioistuimen tuomareiksi huolehtien siitä, että virkamiestuomioistuimessa on eri jäsenvaltioiden kansalaisten sekä heidän edustamiensa oikeusjärjestelmien tasapuolinen ja mahdollisimman laaja maantieteellinen edustus. Luettelossa olevat kolme henkilöä, joilla on tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus, ovat Sean Van Raepenbusch, João Sant’Anna ja Alexander Kornezov. João Sant’Anna ja Alexander Kornezov olisi nimitettävä tämän päätöksen voimaantulosta. Kun Sean Van Raepenbusch oli jo tuomarina virkamiestuomioistuimessa 30 päivään syyskuuta 2014 ja hänen toimikautensa jatkui [Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön] 5 artiklan mukaisesti, on asianmukaista nimittää hänet uudeksi toimikaudeksi, joka alkaa hänen edellisen toimikautensa päättymisen jälkeisestä päivästä.</TXT></NP></CONSID><CONSID><NP><NO.P>(6)</NO.P><TXT>[Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön] liitteessä I olevasta 2 artiklasta seuraa, että tuomareiden vapautuneet paikat täytetään nimittämällä uusi tuomari kuudeksi vuodeksi. Kun ehdotettua asetusta unionin ja sen henkilöstön välisten riitojen ratkaisemista ensimmäisenä oikeusasteena koskevan toimivallan siirtämisestä unionin yleiselle tuomioistuimelle aletaan soveltaa, virkamiestuomioistuin lakkaa kuitenkin olemasta ja tällä päätöksellä nimitettyjen kolmen tuomarin toimikausi päättyy näin ollen automaattisesti sitä päivää edeltävänä päivänä, jona mainittua asetusta aletaan soveltaa.<QUOT.END REF.START="QS0008" CODE="201D" ID="QE0008"/></TXT></NP></CONSID></QUOT.S></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0012"><NO.P>12</NO.P><TXT>Päätöksen 2016/454 1 artiklassa säädetään seuraavaa:</TXT><P><QUOT.S LEVEL="1"><ALINEA><P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0009" ID="QS0009"/>Seuraavat henkilöt nimitetään Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen tuomareiksi:</P><LIST TYPE="NDASH"><ITEM><P>Sean Van Raepenbusch, 1 päivästä lokakuuta 2014,</P></ITEM><ITEM><P>João Sant’Anna, 1 päivästä huhtikuuta 2016,</P></ITEM><ITEM><P>Alexander Kornezov, 1 päivästä huhtikuuta 2016.<QUOT.END REF.START="QS0009" CODE="201D" ID="QE0009"/></P></ITEM></LIST></ALINEA></QUOT.S></P></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Uudelleenkäsiteltävien asioiden tausta</HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Riidanalainen nimittämismenettely</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0013"><NO.P>13</NO.P><TXT>Isabel Rofes i Pujol nimitettiin tuomarin nimittämisestä Euroopan unionin virkamiestuomioistuimeen <DATE ISO="20090609">9.6.2009</DATE> tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/474/EY, Euratom (<REF.DOC.OJ COLL="L" NO.OJ="156" PAGE.FIRST="56" DATE.PUB="2009">EUVL 2009, L 156, s. 56</REF.DOC.OJ>) virkamiestuomioistuimen tuomariksi kuuden vuoden toimikaudeksi, joka alkoi <DATE ISO="20090901">1.9.2009</DATE> ja päättyi <DATE ISO="20150831">31.8.2015</DATE>.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="6"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0014"><NO.P>14</NO.P><TXT>Sen jälkeen, kun <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> oli julkaistu viranhakuilmoitus sen vuoksi, että kahden muun virkamiestuomioistuimeen kuuluvan tuomarin eli Van Raepenbuschin ja Kreppelin toimikausien oli määrä päättyä <DATE ISO="20140930">30.9.2014</DATE>, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 3 artiklan 3 kohdassa mainittu komitea (jäljempänä valintakomitea) laati luettelon kuudesta hakijasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0015"><NO.P>15</NO.P><TXT>Koska neuvosto ei ennen näiden kahden toimikauden päättymistä nimittänyt tuomareita Van Raepenbuschin ja Kreppelin tilalle, nämä jatkoivat tehtävissään <DATE ISO="20140930">30.9.2014</DATE> jälkeen Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 5 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti, jonka mukaan tuomari jatkaa tehtävissään, kunnes hänen seuraajansa ryhtyy tehtäväänsä. Perussäännön liitteessä I olevan 5 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tätä määräystä sovellettiin virkamiestuomioistuimen tuomareihin.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0016"><NO.P>16</NO.P><TXT>Ennen Rofes i Pujolin toimikauden päättymistä ei julkaistu mitään viranhakuilmoitusta. Tässä tilanteessa Rofes i Pujol jatkoi edellisessä kohdassa mainittujen määräysten mukaisesti tehtävissään <DATE ISO="20150831">31.8.2015</DATE> jälkeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0017"><NO.P>17</NO.P><TXT>Neuvosto nimitti <DATE ISO="20160322">22.3.2016</DATE> annetulla päätöksellä 2016/454 virkamiestuomioistuimeen kolme tuomaria eli Van Raepenbuschin <DATE ISO="20141001">1.10.2014</DATE> alkaen sekä Sant’Annan ja Kornezovin <DATE ISO="20160401">1.4.2016</DATE> alkaen. Näiden kolmen tuomarinviran täyttämiseksi (jäljempänä riidanalainen nimittämismenettely) neuvosto käytti <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistun viranhakuilmoituksen perusteella laadittua ehdokasluetteloa myös täyttääkseen avoinna olleen paikan, jossa Rofes i Pujol oli toiminut aikaisemmin (jäljempänä kolmas paikka), vaikka viranhakuilmoitus ei koskenut tätä paikkaa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0018"><NO.P>18</NO.P><TXT>Sant’Anna ja Kornezov vannoivat virkavalansa <DATE ISO="20160413">13.4.2016</DATE>.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0019"><NO.P>19</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin sijoitti <DATE ISO="20160414">14.4.2016</DATE> tekemällään päätöksellä (<REF.DOC.OJ COLL="C" NO.OJ="146" PAGE.FIRST="11" DATE.PUB="2016">EUVL 2016, C 146, s. 11</REF.DOC.OJ>) tuomari Bradleyn, tuomari Sant’Annan ja tuomari Kornezovin virkamiestuomioistuimen toiseen jaostoon ajanjaksolle <DATE ISO="20160414">14.4.2016</DATE>–<DATE ISO="20160831">31.8.2016</DATE>.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asia C-542/18 RX-II</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Asian taustalla olevat tosiseikat</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0020"><NO.P>20</NO.P><TXT>Erik Simpson, joka oli ylimääräinen toimihenkilö neuvoston viron kielen käännösyksikössä <DATE ISO="20040601">1.6.2004</DATE> lähtien, otettiin <DATE ISO="20050101">1.1.2005</DATE> palvelukseen koeajalla olevaksi virkamieheksi palkkaluokkaan AD 5 sen jälkeen, kun hän oli läpäissyt avoimen kilpailun EPSO/LA/3/03 varallaololuettelon laatimiseksi palkkaluokkaan (LA) 8 kuuluvien apulaiskääntäjien palvelukseen ottamiseksi. Hänet ylennettiin <DATE ISO="20080101">1.1.2008</DATE> palkkaluokkaan AD 6.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0021"><NO.P>21</NO.P><TXT>Simpson läpäisi vuonna 2009 kilpailun EPSO/AD/113/07. Kilpailun perusteella laadittu varallaololuettelo julkaistiin <DATE ISO="20090428">28.4.2009</DATE>. Simpson pyysi <DATE ISO="20100625">25.6.2010</DATE> Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 1 kohdan nojalla etenemistä palkkaluokkaan AD 9 vedoten siihen, että hän oli läpäissyt kilpailun EPSO/AD/113/07, joka vastaa tätä palkkaluokkaa, ja siihen, että kolme virkamiestä, jotka olivat hänen mukaansa hänen tilanteeseensa rinnastettavassa tilanteessa, olivat edenneet ylempään palkkaluokkaan läpäistyään kilpailun, joka vastasi ylempää palkkaluokkaa kuin se, jossa he olivat.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0022"><NO.P>22</NO.P><TXT>Neuvosto hylkäsi tämän pyynnön <DATE ISO="20101209">9.12.2010</DATE> päivätyllä muistiolla ja totesi, että koska henkilöstösäännöissä ei ole säännöstä, jonka nojalla virkamiehillä olisi oikeus automaattisesti edetä ylempään palkkaluokkaan sellaisen kilpailun läpäisemisen perusteella, joka vastaa ylempää palkkaluokkaa kuin se, jossa he ovat, tällainen päätös voidaan tehdä ainoastaan yksikön edun perusteella ja että tässä tapauksessa tällaista yksikön etua ei ole viron kielen käännösyksikön vuonna 2010 vallinneen tilanteen perusteella.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="7"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0023"><NO.P>23</NO.P><TXT>Simpson valitti <DATE ISO="20110308">8.3.2011</DATE> tästä neuvoston päätöksestä neuvostolle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla. Valitus hylättiin <DATE ISO="20111007">7.10.2011</DATE> annetulla päätöksellä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäistä uudelleenkäsiteltävää tuomiota edeltänyt menettely virkamiestuomioistuimessa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0024"><NO.P>24</NO.P><TXT>Simpson nosti <DATE ISO="20111227">27.12.2011</DATE> virkamiestuomioistuimessa kanteen <DATE ISO="20111007">7.10.2011</DATE> antamasta päätöksestä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0025"><NO.P>25</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuin kumosi <DATE ISO="20131212">12.12.2013</DATE> antamallaan tuomiolla <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Simpson v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-142/11</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2013:201">EU:F:2013:201</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) <DATE ISO="20111007">7.10.2011</DATE> annetun päätöksen perusteluvelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0026"><NO.P>26</NO.P><TXT>Neuvosto valitti tästä tuomiosta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20140224">24.2.2014</DATE> toimittamallaan valituskirjelmällä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0027"><NO.P>27</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valituksen <DATE ISO="20151022">22.10.2015</DATE> antamallaan tuomiolla <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>neuvosto v. Simpson</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-130/14 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2015:796">EU:T:2015:796</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) sillä perusteella, että virkamiestuomioistuimen päättely oli aineellisesti virheellinen, ja palautti asian virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0028"><NO.P>28</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuimen toinen jaosto hylkäsi <DATE ISO="20160624">24.6.2016</DATE> antamallaan määräyksellä <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Simpson v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-142/11</NO.CASE> RENV, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:136">EU:F:2016:136</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) Simpsonin kanteen kokonaisuudessaan.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0029"><NO.P>29</NO.P><TXT>Simpson valitti tästä määräyksestä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20160906">6.9.2016</DATE> toimittamallaan valituskirjelmällä. Kyseinen valitus kirjattiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa numerolla T-646/16 P.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0030"><NO.P>30</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen muutoksenhakujaoston puheenjohtaja päätti <DATE ISO="20180321">21.3.2018</DATE>, että kyseisen asian käsittelyn kirjallinen vaihe aloitetaan uudelleen yhtäältä siksi, että unionin yleinen tuomioistuin (muutoksenhakujaosto) oli <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> antamallaan tuomiolla <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) kumonnut <DATE ISO="20160628">28.6.2016</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:137">EU:F:2016:137</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) sillä perusteella, että viimeksi mainitun tuomion antanut ratkaisukokoonpano oli muodostettu sääntöjenvastaisesti, ja toisaalta siksi, että unionin tuomioistuin (uudelleenkäsittelyjaosto) oli <DATE ISO="20180319">19.3.2018</DATE> antamallaan päätöksellä uudelleenkäsittely <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-141/18 RX</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:218">EU:C:2018:218</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) päättänyt, ettei viimeksi mainittua tuomiota ole syytä käsitellä uudelleen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0031"><NO.P>31</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin kehotti <DATE ISO="20180322">22.3.2018</DATE> asianosaisia esittämään huomautuksensa siitä, millä tavoin <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> annettu tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) olisi otettava huomioon asiaa T‑646/16 P ratkaistaessa. Vastauksessaan tähän kehotukseen asianosaiset vetosivat yhtäältä siihen, että ratkaisukokoonpanon sääntöjenvastaisuutta koskeva peruste, jonka unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa, oli oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste, joka muutoksenhakutuomioistuimen on tutkittava viran puolesta, ja toisaalta siihen, että virkamiestuomioistuimen <DATE ISO="20160624">24.6.2016</DATE> antaman määräyksen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Simpson v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-142/11</NO.CASE> RENV, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:136">EU:F:2016:136</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) oli allekirjoittanut sama ratkaisukokoonpano, joka mainitussa tuomiossa katsottiin sääntöjenvastaisesti muodostetuksi. Asianosaisten mukaan tämä virkamiestuomioistuimen määräys oli siten kumottava samoista syistä, joihin unionin yleinen tuomioistuin oli tukeutunut samassa tuomiossa.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Ensimmäinen uudelleenkäsiteltävä tuomio</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0032"><NO.P>32</NO.P><TXT>Ensimmäisellä uudelleenkäsiteltävällä tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi virkamiestuomioistuimen <DATE ISO="20160624">24.6.2016</DATE> antaman määräyksen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Simpson v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-142/11</NO.CASE> RENV, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:136">EU:F:2016:136</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja siirsi asian unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisenä oikeusasteena ratkaistavaksi muussa kuin siinä jaostossa, joka oli ratkaissut valituksen.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="8"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0033"><NO.P>33</NO.P><TXT>Ensimmäisen uudelleenkäsiteltävän tuomion 38–46 kohdassa todetaan seuraavaa:</TXT><QUOT.S LEVEL="1"><LIST TYPE="OTHER"><ITEM><NP><NO.P><QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0010" ID="QS0010"/>38</NO.P><TXT>Ensimmäiseksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan peruste, joka koskee ratkaisukokoonpanon sääntöjenvastaisuutta, on oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste, joka muutoksenhakutuomioistuimen on tutkittava viran puolesta silloinkin, kun tähän sääntöjenvastaisuuteen ei ole vedottu ensimmäisessä oikeusasteessa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080701">1.7.2008</DATE>, <NAME.CASE>Chronopost ja La Poste v. UFEX ym</NAME.CASE>., <NO.CASE>C-341/06 P ja C-342/06 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:375">EU:C:2008:375</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>39</NO.P><TXT>Toiseksi on myös muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimet eivät lähtökohtaisesti voi perustaa ratkaisuaan oikeudelliseen perusteeseen, joka otetaan huomioon omasta aloitteesta, vaikka se olisikin oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste, jolleivät ne ole kehottaneet asianosaisia ensin esittämään huomautuksensa kyseisestä perusteesta (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20091217">17.12.2009</DATE>, <NAME.CASE>uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-197/09 RX-II</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2009:804">EU:C:2009:804</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0057">57</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>40</NO.P><TXT>Kolmanneksi on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) käsitellessään ratkaisukokoonpanon sääntöjenvastaisuutta koskevaa valitusperustetta, jonka valittaja oli esittänyt sillä perusteella, että yhden tähän kokoonpanoon kuuluneen tuomarin nimittämismenettely oli ollut sääntöjenvastainen, seuraavaa.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>41</NO.P><TXT>Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin totesi, että kun virkamiestuomioistuin (toinen jaosto) antoi <DATE ISO="20160628">28.6.2016</DATE> tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:137">EU:F:2016:137</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), sen kokoonpanoon kuuluivat tuomarit K. Bradley, J. Sant’Anna ja A. Kornezov. Unionin yleinen tuomioistuin totesi myös, että [päätöksen 2016/454] päätösosan ja johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan neuvosto oli nimittänyt virkamiestuomioistuimen tuomareiksi S. Van Raepenbuschin, J. Sant’Annan ja A. Kornezovin. Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen, että tuomari Bradleyta ei ollut nimitetty virkamiestuomioistuimen tuomariksi päätöksellä 2016/454, joten hän ei voinut olla tuomari, jota edellä 40 kohdassa mainittu peruste koski, mutta että tuomarit Sant’Anna ja Kornezov oli sitä vastoin nimitetty virkamiestuomioistuimen tuomareiksi tällä päätöksellä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>42</NO.P><TXT>Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin tutki perusteen, joka koski nimittämismenettelyn virheellisyyttä sillä perusteella, että neuvosto oli nimittänyt [kolmanteen paikkaan] tuomarin valitsemalla ehdokkaan luettelosta, joka oli laadittu [<DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE>] julkaistun viranhakuilmoituksen perusteella tuomari Van Raepenbuschilta ja tuomari Kreppeliltä vapautuvien paikkojen täyttämiseksi virkamiestuomioistuimessa, vaikka tätä luetteloa ei ollut laadittu tuomarin nimittämiseksi [kolmanteen] paikkaan. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin katsoi <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> antamansa tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 51 kohdassa, että käyttäessään kolmannen paikan – – täyttämiseksi luetteloa, joka oli laadittu <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistun viranhakuilmoituksen perusteella, neuvosto ei ollut noudattanut <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistussa viranhakuilmoituksessa vahvistettua oikeudellista kehystä. Muistutettuaan, että päätöksen 2016/454 päätösosan ja johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan neuvosto oli nimittänyt virkamiestuomioistuimen tuomareiksi ensinnäkin Van Raepenbuschin, toiseksi Sant’Annan ja kolmanneksi Kornezovin, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että tällä toimielimellä oli oikeus käyttää kyseistä luetteloa kahdessa ensimmäisessä nimityksessä mutta ei kolmannessa nimityksessä.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>43</NO.P><TXT>Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> antamansa tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 78 kohdassa, että kun otetaan huomioon tuomarin nimittämistä koskevien sääntöjen noudattamisen tärkeys sen luottamuksen kannalta, joka yksityisillä ja yleisöllä on tuomioistuinten riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen, kyseessä olevaa tuomioistuinta ei<?PAGE NO="9"?> voida pitää [perusoikeuskirjan] 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuna laillisesti perustettuna tuomioistuimena, minkä vuoksi unionin yleinen tuomioistuin kumosi <DATE ISO="20160628">28.6.2016</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:137">EU:F:2016:137</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) kokonaisuudessaan.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>44</NO.P><TXT>Käsiteltävässä asiassa riittää, kun todetaan, että [<DATE ISO="20160624">24.6.2016</DATE> annetun] määräyksen [<REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Simpson v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-142/11</NO.CASE> RENV, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:136">EU:F:2016:136</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>)] oli antanut virkamiestuomioistuin (toinen jaosto), johon kuuluivat tuomarit Bradley, Sant’Anna ja Kornezov, eli sama ratkaisukokoonpano, joka oli antanut <DATE ISO="20160628">28.6.2016</DATE> tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-40/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:137">EU:F:2016:137</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja jota <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) pidettiin sääntöjenvastaisesti muodostettuna.</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>45</NO.P><TXT>Näin ollen on otettava viran puolesta huomioon tuomioistuimen ratkaisukokoonpanon sääntöjenvastaisuutta koskeva peruste, joka unionin tuomioistuimen edellä 38 kohdassa viitatun vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste, joka muutoksenhakutuomioistuimen on tutkittava viran puolesta silloinkin, kun tähän sääntöjenvastaisuuteen ei ole vedottu ensimmäisessä oikeusasteessa (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080701">1.7.2008</DATE>, <NAME.CASE>Chronopost ja La Poste v. UFEX ym</NAME.CASE>., <NO.CASE>C‑341/06 P ja C-342/06 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:375">EU:C:2008:375</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0044">44</REF.NP.ECR>–<REF.NP.ECR REF="NP0050">50</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen), ja asianosaisten kuulemisen jälkeen sovellettava tässä asiassa periaatteita, joista unionin yleinen tuomioistuin on muistuttanut <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>).</TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P>46</NO.P><TXT>Valituksenalainen määräys on sen vuoksi kumottava kokonaisuudessaan, koska se on [perusoikeuskirjan] 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistetun laillisen tuomioistuimen periaatteen vastainen, eikä valittajan esittämiä muita valitusperusteita ole tarpeen tutkia.<QUOT.END REF.START="QS0010" CODE="201D" ID="QE0010"/></TXT></NP></ITEM></LIST></QUOT.S></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Asia C-543/18 RX-II</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Asian taustalla olevat tosiseikat</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0034"><NO.P>34</NO.P><TXT>Komission virkamies HG määrättiin työskentelemään <DATE ISO="20070516">16.5.2007</DATE> ja <DATE ISO="20130831">31.8.2013</DATE> väliseksi ajaksi komission Yhdistyneiden kansakuntien ‑edustustoon New Yorkiin (Yhdysvallat).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0035"><NO.P>35</NO.P><TXT>Komissio ja HG allekirjoittivat <DATE ISO="20080915">15.9.2008</DATE> sopimuksen hänen perheensä tarpeita vastaavan virka-asunnon (jäljempänä virka-asunto) antamisesta hänen käyttöönsä henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 5 artiklan nojalla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0036"><NO.P>36</NO.P><TXT>HG ilmoitti lokakuussa 2008 komission New Yorkissa sijaitsevan Yhdistyneiden kansakuntien ‑edustuston hallintopäällikölle A:lle yhtäältä, ettei hän ollut voinut muuttaa virka-asuntoon saman vuoden kesäkuussa syntyneen tyttärensä terveydellisten ongelmien vuoksi, ja toisaalta, että hän käytti virka-asuntoa mutta asui myös säännöllisesti puolisonsa asunnossa voidakseen elää yhdessä perheensä kanssa. HG on lausumansa mukaan myös ilmoittanut tarkemmin yksilöimättömänä päivänä A:lle, että hänen ystäväpiiriinsä kuuluva B oleskeli virka-asunnossa sen <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0011" ID="QS0011"/>talonmiehenä<QUOT.END REF.START="QS0011" CODE="201D" ID="QE0011"/> <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0012" ID="QS0012"/>joitakin tunteja<QUOT.END REF.START="QS0012" CODE="201D" ID="QE0012"/> tai <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0013" ID="QS0013"/>kahtena päivänä joka toinen viikko<QUOT.END REF.START="QS0013" CODE="201D" ID="QE0013"/>. Tältä osin HG ilmoittaa pyytäneensä syyskuussa 2008, että B huolehtii virka-asunnon edellyttämistä muodollisuuksista sähkön toimittajan kanssa, ja antaneensa B:lle virka-asunnon avaimen joulukuussa 2008.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0037"><NO.P>37</NO.P><TXT>Kolmijäseninen nimittävä viranomainen katsoi <DATE ISO="20150210">10.2.2015</DATE> tekemässään päätöksessä, että HG oli ensinnäkin rikkonut henkilöstösääntöjen liitteessä X olevaa 5 artiklaa, koska hän ei ollut asunut virka-asunnossa perheineen, ja toiseksi, että hän oli rikkonut edustustoissa toimivalle henkilöstölle annettujen ulkosuhteiden pääosaston toimintaohjeiden (vade-mecum) 22.10.11.4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska hän ei ollut allekirjoittanut itse sähkön toimittamista koskevaa sopimusta, ja<?PAGE NO="10"?> kolmanneksi, että HG:n virheellinen menettely oli aiheuttanut vahingon, joka johtui siitä, että toimielin oli perusteettomasti ottanut vastattavakseen virka-asunnon vuokrakustannukset. Kolmijäseninen nimittävä viranomainen määräsi tämän vuoksi HG:lle kurinpitoseuraamukseksi ikälisien kertymisen keskeyttämisen 18 kuukauden ajaksi ja velvoitti HG:n korvaamaan kyseisen vahingon <FT TYPE="DECIMAL">108596,35</FT> eurolla.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0038"><NO.P>38</NO.P><TXT>HG teki <DATE ISO="20150509">9.5.2015</DATE> henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen <DATE ISO="20150210">10.2.2015</DATE> tehdystä päätöksestä. Kolmijäseninen nimittävä viranomainen hylkäsi valituksen <DATE ISO="20150910">10.9.2015</DATE> tekemällään päätöksellä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Toista uudelleenkäsiteltävää tuomiota edeltänyt menettely virkamiestuomioistuimessa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0039"><NO.P>39</NO.P><TXT>HG nosti virkamiestuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20151221">21.12.2015</DATE> saapuneella kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin yhtäältä <DATE ISO="20150210">10.2.2015</DATE> annetun päätöksen ja tarvittaessa hänen valituksensa hylkäämisestä annetun päätöksen kumoamista ja toisaalta komission velvoittamista korvaamaan aiheutuneeksi väitetty vahinko.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0040"><NO.P>40</NO.P><TXT>Virkamiestuomioistuimen toinen jaosto hylkäsi kanteen <DATE ISO="20160719">19.7.2016</DATE> antamallaan tuomiolla <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>HG v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-149/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:155">EU:F:2016:155</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja määräsi, että HG vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja velvoitti hänet korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0041"><NO.P>41</NO.P><TXT>HG valitti tästä tuomiosta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon <DATE ISO="20160928">28.9.2016</DATE> toimittamallaan valituskirjelmällä. Kyseinen valitus kirjattiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa numerolla T-693/16 P.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0042"><NO.P>42</NO.P><TXT>Sen jälkeen, kun <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> julistettiin tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), jonka sisällöstä esitetään yhteenveto tämän tuomion 30 kohdassa, HG tiedusteli unionin yleiseltä tuomioistuimelta <DATE ISO="20180131">31.1.2018</DATE> jättämällään asiakirjalla, aikooko se pyytää asianosaisia esittämään huomautuksensa siitä, millä tavoin kyseinen tuomio olisi otettava huomioon hänen valitustaan ratkaistaessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0043"><NO.P>43</NO.P><TXT>Unionin yleisen tuomioistuimen muutoksenhakujaoston puheenjohtaja päätti <DATE ISO="20180323">23.3.2018</DATE> antamallaan määräyksellä, että asian käsittelyn suullinen vaihe aloitetaan uudelleen. Unionin yleinen tuomioistuin kehotti <DATE ISO="20180326">26.3.2018</DATE> asianosaisia esittämään huomautuksensa siitä, millä tavoin kyseinen tuomio olisi otettava huomioon asiaa ratkaistaessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0044"><NO.P>44</NO.P><TXT>Vastauksena tähän kehotukseen asianosaiset ilmoittivat, että virkamiestuomioistuimen <DATE ISO="20160719">19.7.2016</DATE> antaman tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>HG v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-149/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:155">EU:F:2016:155</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) oli julistanut sama ratkaisukokoonpano kuin se, jota oli pidetty sääntöjenvastaisesti muodostettuna <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). HG vetosi myös siihen, että unionin yleisen tuomioistuimen viimeksi mainitussa tuomiossa toteaman kaltainen ratkaisukokoonpanon sääntöjenvastaisuutta koskeva peruste oli oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluva peruste, ja katsoi tästä seuraavan, että virkamiestuomioistuimen <DATE ISO="20160719">19.7.2016</DATE> antama tuomio <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>HG v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-149/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:155">EU:F:2016:155</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) oli kumottava samoista syistä, joihin unionin yleinen tuomioistuin oli tukeutunut <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> antamassaan tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>). Komissio puolestaan myönsi, että unionin yleisen tuomioistuimen viimeksi mainitun tuomion perustelut voisivat oikeuttaa virkamiestuomioistuimen <DATE ISO="20160719">19.7.2016</DATE> antaman tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>HG v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-149/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:155">EU:F:2016:155</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) kumoamiseen ja asian siirtämiseen unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi muussa kuin siinä jaostossa, jonka ratkaistavana HG:n tekemä valitus oli.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="11"?><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Toinen uudelleenkäsiteltävä tuomio</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0045"><NO.P>45</NO.P><TXT>Toisella uudelleenkäsiteltävällä tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi virkamiestuomioistuimen <DATE ISO="20160719">19.7.2016</DATE> antaman tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>HG v. komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-149/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:155">EU:F:2016:155</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja siirsi asian unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisenä oikeusasteena ratkaistavaksi muussa kuin siinä jaostossa, joka oli ratkaissut valituksen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0046"><NO.P>46</NO.P><TXT>Kyseinen ratkaisu perustuu toisen uudelleenkäsiteltävän tuomion 39–47 kohdassa perusteluihin, jotka ovat pääosin samat kuin tämän tuomion 33 kohdassa esitetyt perustelut.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Asian käsittely unionin tuomioistuimessa</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0047"><NO.P>47</NO.P><TXT>Ensimmäisen julkisasiamiehen ehdotuksesta uudelleenkäsittelyjaosto katsoi asiassa C-542/18 RX, uudelleenkäsittely Simpson v. neuvosto, ja asiassa C‑543/18 RX, uudelleenkäsittely HG v. komissio, <DATE ISO="20180917">17.9.2018</DATE> antamissaan päätöksissä, jotka oli tehty Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 artiklan toisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 193 artiklan 4 kohdan nojalla, että kyseiset tuomiot on käsiteltävä uudelleen sen ratkaisemiseksi, vahingoittavatko ne unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta. Lisäksi uudelleenkäsittelyjaosto päätti <DATE ISO="20190214">14.2.2019</DATE> työjärjestyksen 195 artiklan 5 kohdan nojalla pyytää unionin tuomioistuinta siirtämään molemmat uudelleen käsiteltävät asiat suurelle jaostolle.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0048"><NO.P>48</NO.P><TXT>Asiat C-542/18 RX-II ja C-543/18 RX-II on niiden keskinäisen yhteyden vuoksi syytä yhdistää tuomion antamista varten, ja asianosaisilla on ollut mahdollisuus lausua istunnossa yhdistämisen tarkoituksenmukaisuudesta.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Uudelleenkäsittely</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0049"><NO.P>49</NO.P><TXT>Aluksi on todettava, että vastausta uudelleenkäsittelyn kohteena olevaan kysymykseen, joka on toistettu tämän tuomion 4 ja 5 kohdassa, ei voida johtaa pelkästään siitä, että unionin tuomioistuin päätti <DATE ISO="20180319">19.3.2018</DATE> antamallaan päätöksellä uudelleenkäsittely <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>C-141/18 RX</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2018:218">EU:C:2018:218</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), ettei <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> annettua tuomiota <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), johon unionin yleinen tuomioistuin on perustanut uudelleenkäsiteltävät tuomiot, ole syytä käsitellä uudelleen. Kuten unionin tuomioistuimen kyseisen päätöksen 4 ja 5 kohdasta ilmenee, päätöstä perusteltiin sillä, että ensimmäinen julkisasiamies oli <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> annetun tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) uudelleenkäsittelyä koskevassa ehdotuksessaan tosin esittänyt erityiset syyt, joiden vuoksi hän saattoi asian uudelleenkäsittelyjaoston käsiteltäväksi, mutta hän oli samalla todennut katsovansa, ettei kyseisessä tuomiossa <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0014" ID="QS0014"/>oleva oikeudellinen päättely vakavasti vahingoita unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta<QUOT.END REF.START="QS0014" CODE="201D" ID="QE0014"/>. Tästä uudelleenkäsittelyä koskevasta ehdotuksesta ilmeni siten, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 artiklan ensimmäisen kohdan mukaiset unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun uudelleenkäsittelyn edellytykset eivät täyttyneet.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0050"><NO.P>50</NO.P><TXT>Uudelleenkäsittelyn kohteena nyt olevaan kysymykseen annettavan vastauksen osalta on aluksi tutkittava, onko unionin yleinen tuomioistuin erityisesti oikeusvarmuuden yleinen periaate huomioon ottaen tehnyt oikeudellisia virheitä kumotessaan valituksenalaiset ratkaisut sillä perusteella, että nämä ratkaisut tehnyt virkamiestuomioistuimen ratkaisukokoonpano oli muodostettu sääntöjenvastaisesti tämän kokoonpanon yhden jäsenen nimittämismenettelyssä tapahtuneen sellaisen sääntöjenvastaisuuden vuoksi, joka on johtanut perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa vahvistetun laillisen tuomioistuimen periaatteen loukkaamiseen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0051"><NO.P>51</NO.P><TXT>Tämän tarkastelun yhteydessä on määritettävä yhtäältä, millä edellytyksillä tuomarin nimittäminen voi SEUT 277 artiklassa tarkoitettujen toimien tavoin olla liitännäisen laillisuusvalvonnan kohteena. Sikäli kuin unionin yleisen tuomioistuimen toteaman nimittämismenettelyä koskevan sääntöjenvastaisuuden<?PAGE NO="12"?> vahvistetaan tapahtuneen, on toisaalta tutkittava, onko se todella merkinnyt perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisen virkkeen rikkomista, joka oikeuttaa kumoamaan kyseiset ratkaisut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0052"><NO.P>52</NO.P><TXT>Siinä tapauksessa, että mainitussa tarkastelussa ilmenisi, että uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa todella on oikeudellisia virheitä, on seuraavaksi arvioitava, vahingoittavatko nämä tuomiot unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta.</TXT></NP.ECR><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Riidanalaisen nimittämismenettelyn liitännäisen laillisuusvalvonnan edellytykset</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0053"><NO.P>53</NO.P><TXT>Unionin yleinen tuomioistuin katsoi uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa, että peruste, jonka mukaan valituksenalaiset ratkaisut tehnyt ratkaisukokoonpano oli muodostettu sääntöjenvastaisesti, oli otettava huomioon viran puolesta. Se katsoi nimittäin <DATE ISO="20080701">1.7.2008</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Chronopost ja La Poste v. UFEX ym</NAME.CASE>. (<NO.CASE>C‑341/06 P ja C-342/06 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:375">EU:C:2008:375</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) tukeutuen, että kyseessä oli oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvä peruste, joka muutoksenhakutuomioistuimen oli tutkittava viran puolesta siinäkin tapauksessa, ettei tähän sääntöjenvastaisuuteen ollut vedottu ensimmäisessä oikeusasteessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0054"><NO.P>54</NO.P><TXT>Aluksi on todettava julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksessaan ja erityisesti sen 118–124 kohdassa lausuman mukaisesti, että päätös 2016/454, jolla kolmannessa virassa olleen tuomarin seuraaja nimitettiin virkamiestuomioistuimen tuomariksi, ei ole SEUT 277 artiklassa tarkoitettu yleisesti sovellettava toimi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0055"><NO.P>55</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatusta perusoikeudesta, joka koskee tehokkaita oikeussuojakeinoja riippumattomassa, puolueettomassa ja etukäteen laillisesti perustetussa tuomioistuimessa, seuraa kuitenkin, että jokaisella oikeussubjektilla on lähtökohtaisesti oltava mahdollisuus vedota tämän oikeuden loukkaamiseen. Tästä seuraa, että unionin tuomioistuinten on voitava tutkia, onko kyseessä olevassa nimittämismenettelyssä tapahtunut sääntöjenvastaisuus voinut loukata tätä perusoikeutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0056"><NO.P>56</NO.P><TXT>On vielä tutkittava, onko se, ettei yksikään nyt käsiteltävien asioiden asianosaisista ollut riitauttanut valituksenalaiset ratkaisut tehneen ratkaisukokoonpanon sääntöjenmukaisuutta, ollut esteenä sille, että unionin yleinen tuomioistuin tutkii ratkaisukokoonpanon sääntöjenmukaisuuden viran puolesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0057"><NO.P>57</NO.P><TXT>Tältä osin on korostettava, että takeet, jotka koskevat oikeutta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa, puolueettomassa ja etukäteen laillisesti perustetussa tuomioistuimessa, ja erityisesti takeet, jotka määrittävät tällaisen tuomioistuimen käsitteen ja sen kokoonpanon, ovat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden kulmakivi. Tämä merkitsee sitä, että jokaisella tuomioistuimella on velvollisuus tutkia, onko se kokoonpanonsa puolesta tällainen tuomioistuin, jos tältä osin on vakavia epäilyjä. Tämä tarkistaminen on tarpeen sen luottamuksen kannalta, joka demokraattisen yhteiskunnan tuomioistuinten on herätettävä yksityisissä oikeussubjekteissa. Tämän tarkistaminen on vastaavasti olennainen menettelyvaatimus, jonka noudattaminen kuuluu oikeusjärjestyksen perusteisiin ja on tutkittava viran puolesta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20080701">1.7.2008</DATE>, <NAME.CASE>Chronopost ja La Poste v. UFEX ym</NAME.CASE>., <NO.CASE>C-341/06 P ja C-342/06 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2008:375">EU:C:2008:375</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0046">46</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0048">48</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR>).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0058"><NO.P>58</NO.P><TXT>Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt virhettä, kun se päätti uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa tutkia viran puolesta, oliko valituksenalaiset ratkaisut tehnyt ratkaisukokoonpano muodostettu sääntöjenmukaisesti, koska sama ratkaisukokoonpano oli <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> annetussa tuomiossa <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T‑639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) todettu muodostetuksi sääntöjenvastaisesti.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><?PAGE NO="13"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Riidanalaisen nimittämismenettelyn sääntöjenvastaisuus ja sen vaikutus asianosaisten oikeuteen saada asiansa käsitellyksi etukäteen laillisesti perustetussa tuomioistuimessa</HT></HT></P></TI></TITLE><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Riidanalaisen nimittämismenettelyn sääntöjenvastaisuus</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0059"><NO.P>59</NO.P><TXT>Uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa unionin yleinen tuomioistuin totesi <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) viitaten, että neuvosto ei ollut noudattanut <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistussa viranhakuilmoituksessa vahvistettua oikeudellista kehystä, kun se oli käyttänyt tämän ilmoituksen perusteella laadittua ehdokasluetteloa kolmannen paikan täyttämiseksi.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0060"><NO.P>60</NO.P><TXT>Tähän päätelmään ei sisälly mitään oikeudellista virhettä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0061"><NO.P>61</NO.P><TXT>Koska <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistun viranhakuilmoituksen 4 kohdan mukaan ilmoitus oli nimenomaisesti ja yksinomaan julkaistu niiltä kahdelta tuomarilta vapautuvien paikkojen täyttämiseksi, joiden toimikausien oli määrä päättyä <DATE ISO="20140930">30.9.2014</DATE>, eli tuomari Van Raepenbuschilta ja tuomari Kreppeliltä vapautuvien paikkojen täyttämiseksi mutta ei näiden lisäksi tuomari Rofes i Pujolin toimikauden päättyessä <DATE ISO="20150831">31.8.2015</DATE> vapautuvan paikan täyttämiseksi, neuvosto on käyttäessään kyseisen julkisen viranhakuilmoituksen perusteella laadittua ehdokasluetteloa viimeksi mainitun paikan täyttämiseksi ylittänyt sen oikeudellisen kehyksen, jonka se oli itse asettanut itselleen julkaistessaan kyseisen julkisen viranhakuilmoituksen, jota se oli velvollinen noudattamaan. <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0015" ID="QS0015"/>Aikataulusyyt<QUOT.END REF.START="QS0015" CODE="201D" ID="QE0015"/>, joihin päätöksen 2016/454 johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa viitataan Euroopan unionin tuomioistuinrakenteen uudistuksen yhteydessä, eivät voi oikeuttaa saman julkisen viranhakuilmoituksen noudattamatta jättämistä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0062"><NO.P>62</NO.P><TXT>Sitä vastoin toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> antamansa tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 52–58 kohdassa, joita ei sitä paitsi ole nimenomaisesti toistettu uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa, tämän luettelon käyttäminen kolmannen paikan täyttämisessä on ilmeisesti tapahtunut muilta osin virkamiestuomioistuimen tuomareiden nimittämismenettelyä koskevien sääntöjen mukaisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0063"><NO.P>63</NO.P><TXT>Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 3 artiklan 4 kohdan kolmannen virkkeen mukaan luettelossa on nimittäin oltava ehdokkaita vähintään kaksi kertaa niin paljon kuin neuvoston on määrä nimittää tuomareita. Toisaalta <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistun viranhakuilmoituksen perusteella laadittuun luetteloon sisältyi kuusi ehdokasta, mikä on juuri kaksi kertaa tämän luettelon perusteella nimitettyjen tuomareiden lukumäärä. Tässä tapauksessa tätä määräystä on näin ollen noudatettu täysimääräisesti.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0064"><NO.P>64</NO.P><TXT>Minkään seikan perusteella ei voida myöskään asettaa epäilyn alaiseksi sitä, onko asiassa noudatettu SEUT 257 artiklan neljännen kohdan ensimmäistä virkettä, jossa edellytetään, että erityistuomioistuinten jäsenet on valittava sellaisten henkilöiden joukosta, jotka täyttävät kaikki riippumattomuuden takeet ja joilla on lainkäyttötehtävien hoitamiseen vaadittava pätevyys, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 3 artiklan 2 kohdan ensimmäistä virkettä, jonka nojalla jokaisella, joka täyttää nämä edellytykset ja on Euroopan unionin kansalainen, on ollut mahdollisuus ilmoittautua ehdokkaaksi virkamiestuomioistuimen tuomarin tehtäviin, tai samassa liitteessä olevan 3 artiklan 4 kohdan toista virkettä, jonka nojalla valintakomitean laatimassa luettelossa on ollut mainittava ehdokkaat, joilla on tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0065"><NO.P>65</NO.P><TXT>Näin ollen ei ole mitenkään kyseenalaistettu sitä, että <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistu viranhakuilmoitus oli avoin kaikille Euroopan unionin kansalaisille, jotka täyttivät SEUT 257 artiklan neljännen kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut edellytykset, että kaikki tämän viranhakuilmoituksen perusteella laaditussa luettelossa olevat kuusi ehdokasta olivat Euroopan unionin kansalaisia, että valintakomitea<?PAGE NO="14"?> oli katsonut heidän olevan virkamiestuomioistuimen tuomareiden tehtävien hoitamiseen soveltuvia ja että tässä luettelossa todellakin mainittiin hakijat, joilla on tehtävään parhaiten soveltuva korkeatasoinen kokemus.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0066"><NO.P>66</NO.P><TXT>Siltä osin kuin on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 3 artiklan 1 kohdan toisesta virkkeestä, jonka mukaan neuvosto huolehtii tuomareita virkamiestuomioistuimeen nimittäessään siitä, että virkamiestuomioistuimessa on edustettuna tasapuolisesti mahdollisimman laaja maantieteellinen kirjo eri jäsenvaltioiden kansalaisia samoin kuin heidän edustamiaan kansallisia oikeusjärjestelmiä, unionin yleinen tuomioistuin on tosin katsonut <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> antamansa tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 56 kohdassa, että ei voitu sulkea pois sitä, että <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistun viranhakuilmoituksen perusteella laaditun ehdokasluettelon käyttäminen kolmannen paikan täyttämiseen saattoi sulkea menettelystä pois osan potentiaalisista ehdokkaista ja että tämä koskee erityisesti ehdokkaita, jotka ovat Espanjan kansalaisia ja jotka kyseisessä määräyksessä asetetun vaatimuksen vuoksi ovat saattaneet pidättäytyä tähän julkiseen viranhakuun osallistumisesta sen vuoksi, että viranhakuilmoituksen julkaisemisen ajankohtana virkamiestuomioistuimessa oli ennestään espanjalainen tuomari, jonka paikkaa viranhakuilmoitus ei koskenut.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0067"><NO.P>67</NO.P><TXT>Tällaisen toteamuksen perusteella ei kuitenkaan voida mitenkään katsoa, että tuomarin nimittäminen kolmanteen paikkaan olisi johtanut siihen, etteivät eri jäsenvaltiot ja niiden kansalliset oikeusjärjestelmät olisi tasapuolisesti edustettuina virkamiestuomioistuimessa ja että neuvosto olisi tätä nimitystä tehdessään näin ollen rikkonut Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 3 artiklan 1 kohdan toista virkettä. Lisäksi se unionin yleisen tuomioistuimen <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> antamansa tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) 56 kohdassa yksilöimä seikka, että tietyt potentiaaliset hakijat ovat saattaneet pidättäytyä osallistumasta <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistun ilmoituksen kohteena olevaan viranhakumenettelyyn, on johtunut suoraan ja yksinomaan siitä seikasta, ettei viranhakuilmoituksen tarkoituksena ollut kolmannen paikan täyttäminen, joten tätä seikkaa ei voida pitää tämän tuomion 61 kohdassa yksilöidystä sääntöjenvastaisuudesta erillisenä sääntöjenvastaisuutena.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0068"><NO.P>68</NO.P><TXT>Edellä todetusta seuraa, että riidanalaisessa nimittämismenettelyssä tapahtunut sääntöjenvastaisuus johtuu yksinomaan siitä, että neuvosto ei ole noudattanut <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistua viranhakuilmoitusta, eikä SEUT 257 artiklan neljännestä kohdasta tai Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevasta 3 artiklasta johtuvien vaatimusten noudattamatta jättämisestä.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="3"><TITLE><TI><P><HT TYPE="ITALIC">Riidanalaisessa nimittämismenettelyssä tapahtuneen sääntöjenvastaisuuden vaikutus asianosaisten oikeuteen saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0069"><NO.P>69</NO.P><TXT>Uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa unionin yleinen tuomioistuin katsoi <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> annettuun tuomioon <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>FV v. neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-639/16 P</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:22">EU:T:2018:22</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) uudelleen tukeutuen, että kun otetaan huomioon tuomarin nimittämistä koskevien sääntöjen noudattamisen tärkeys yksityisten ja yleisön tuomioistuinten riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen kohdistaman luottamuksen kannalta, kolmanteen virkaan nimitetyn tuomarin ei voida katsoa kuuluvan perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuun lailliseen tuomioistuimeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0070"><NO.P>70</NO.P><TXT>Saman määräyksen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0071"><NO.P>71</NO.P><TXT>Tältä osin unionin tuomioistuin on katsonut, että riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimukset ovat osa tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusoikeuden keskeistä sisältöä ja että viimeksi mainitulla perusoikeudella on ensisijainen merkitys sen takaajana, että suojataan kaikkia niitä oikeuksia, joita yksityisillä on unionin oikeuden nojalla, ja että turvataan SEU 2 artiklassa vahvistetut jäsenvaltioille yhteiset arvot ja erityisesti<?PAGE NO="15"?> oikeusvaltiota koskeva arvo. Nämä vaatimukset edellyttävät sellaisten sääntöjen olemassaoloa, jotka koskevat muun muassa elimen kokoonpanoa ja sen jäsenten nimittämistä ja toimikauden kestoa sekä perusteita, jotka koskevat elimen jäsenten pidättymistä päätöksenteosta, jääviyttä ja erottamista, ja joiden perusteella yksityisten kaikki perustellut epäilyt siitä, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa ja onko se täysin puolueeton vastakkain oleviin intresseihin nähden, voidaan sivuuttaa. Erityisesti nimittämispäätöksistä on todettava, että näiden päätösten tekemistä koskevien aineellisten edellytysten ja menettelysääntöjen on oltava sellaisia, etteivät ne voi synnyttää tällaisia perusteltuja epäilyjä nimitettyjen tuomareiden osalta (ks. vastaavasti tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191119">19.11.2019</DATE>, <NAME.CASE>A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus)</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-585/18, C-624/18 ja C-625/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:982">EU:C:2019:982</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0120">120</REF.NP.ECR>, <REF.NP.ECR REF="NP0123">123</REF.NP.ECR> ja <REF.NP.ECR REF="NP0134">134</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0072"><NO.P>72</NO.P><TXT>Perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisellä virkkeellä, joka vastaa Roomassa <DATE ISO="19501104">4.11.1950</DATE> allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 1 kappaleen ensimmäistä virkettä, on perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan sama merkitys ja ulottuvuus kuin mainitussa yleissopimuksessa. Unionin tuomioistuimen on sen vuoksi huolehdittava siitä, että tulkinta, jonka se omaksuu perusoikeuskirjan 47 artiklan toisesta kohdasta, turvaa suojelulle tason, joka noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, tarjoamaa tasoa (tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20191119">19.11.2019</DATE>, <NAME.CASE>A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus)</NAME.CASE>, <NO.CASE>C‑585/18, C-624/18 ja C-625/18</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2019:982">EU:C:2019:982</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0118">118</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0073"><NO.P>73</NO.P><TXT>Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sillä, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen ensimmäiseen virkkeeseen sisältyy ilmaisu <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0016" ID="QS0016"/>laillisesti perustettu<QUOT.END REF.START="QS0016" CODE="201D" ID="QE0016"/>, pyritään välttämään se, että tuomioistuinlaitoksen organisaatio jäisi toimeenpanovaltaa käyttävien elinten harkintavaltaan, ja varmistamaan, että tätä alaa säännellään lailla, jonka lainsäätäjä on antanut sen toimivallan käyttöä koskevien sääntöjen mukaisesti. Tämä ilmaisu kuvastaa erityisesti oikeusvaltion periaatetta, eikä sillä tarkoiteta pelkästään tuomioistuimen olemassaolon oikeudellista perustaa vaan myös tuomioistuimen kokoonpanoa kussakin asiassa sekä kaikkia muita kansallisen oikeuden säännöksiä, joiden noudattamatta jättämisestä seuraa se, että jonkin tai joidenkin tuomareiden osallistuminen asian käsittelyyn on sääntöjenvastaista, ja niihin sisältyy erityisesti asianomaisen tuomioistuimen jäsenten riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevia säännöksiä (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20140708">8.7.2014</DATE>, Biagioli v. San Marino, CE:ECHR:2014:0708DEC000816213, 72–74 kohta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20190502">2.5.2019</DATE>, Pasquini v. San Marino, CE:ECHR:2019 0502JUD005095616, 100 ja 101 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0074"><NO.P>74</NO.P><TXT>Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myös jo todennut, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu oikeus oikeudenkäyntiin <QUOT.START CODE="201D" REF.END="QE0017" ID="QS0017"/>laillisesti perustetussa<QUOT.END REF.START="QS0017" CODE="201D" ID="QE0017"/> tuomioistuimessa sisältää jo luonteensa vuoksi tuomareiden nimittämismenettelyn (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio <DATE ISO="20190312">12.3.2019</DATE>, Ástráðsson v. Islanti, CE:ECHR:2019:0312JUD002637418, ei lopullinen, 98 kohta).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0075"><NO.P>75</NO.P><TXT>Tämän tuomion 71 ja 73 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kyseessä olevassa tuomioistuinjärjestelmässä tuomareiden nimittämisen yhteydessä tapahtunut sääntöjenvastaisuus merkitsee perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisen virkkeen rikkomista erityisesti silloin, kun tämä sääntöjenvastaisuus on luonteeltaan ja vakavuudeltaan sellainen, että se aiheuttaa todellisen vaaran siitä, että muut valtiovallan käyttäjät, erityisesti toimeenpanovallan käyttäjä, voivat käyttää perusteetonta harkintavaltaa, joka vaarantaa nimittämismenettelyn lopputuloksen integriteetin ja aiheuttaa siten oikeussubjekteille perustellun epäilyksen asianomaisten tuomareiden riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta, ja näin on silloin, kun on kyse perustavanlaatuisista säännöistä, jotka liittyvät erottamattomasti kyseisen tuomioistuinjärjestelmän perustamiseen ja toimintaan.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="16"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0076"><NO.P>76</NO.P><TXT>Näiden periaatteiden valossa on tutkittava, onko riidanalaisessa nimittämismenettelyssä tapahtunut sääntöjenvastaisuus loukannut nyt käsiteltävissä asioissa perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä taattua asianosaisten oikeutta saada asiansa käsitellyksi etukäteen laillisesti perustetussa tuomioistuimessa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0077"><NO.P>77</NO.P><TXT>Tältä osin on muistutettava, että kuten tämän tuomion 68 kohdassa on todettu, tämä sääntöjenvastaisuus johtuu yksinomaan siitä, että neuvosto ei ole noudattanut <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistua viranhakuilmoitusta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0078"><NO.P>78</NO.P><TXT>Näin ollen on todettava, että tuomarin nimittäminen kolmanteen paikkaan on tehty noudattaen virkamiestuomioistuimen tuomareiden nimittämistä koskevia perustavanlaatuisia sääntöjä, jotka muodostuivat SEUT 257 artiklan neljännestä kohdasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevasta 3 artiklasta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0079"><NO.P>79</NO.P><TXT>Tässä yhteydessä pelkästään se seikka, että neuvosto on käyttänyt <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistun viranhakuilmoituksen perusteella laadittua ehdokasluetteloa kolmannen paikan täyttämisessä, ei riitä osoittamaan, että virkamiestuomioistuimen tuomareiden nimittämismenettelyä koskevaa perustavanlaatuista sääntöä olisi rikottu sen laatuisella ja niin vakavalla tavalla, että se olisi luonut todellisen vaaran siitä, että neuvosto käyttää väärin toimivaltaansa vaarantamalla nimittämismenettelyn lopputuloksen integriteetin ja aiheuttamalla siten oikeussubjekteille perustellun epäilyn kolmanteen paikkaan nimitetyn tuomarin tai jopa sen jaoston, johon hänet on sijoitettu, riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0080"><NO.P>80</NO.P><TXT>Riidanalaisen nimittämismenettelyn sääntöjenvastaisuus eroaa tässä suhteessa siitä, josta oli kyse EFTAn tuomioistuimen <DATE ISO="20170214">14.2.2017</DATE> antamassa ratkaisussa Pascal Nobile v. DAS Rechtsschutz-Versicherungs (E-21/16), joka mainitaan <DATE ISO="20180123">23.1.2018</DATE> annetun tuomion FV v. neuvosto (T-639/16 P) 75 kohdassa. Viimeksi mainittu sääntöjenvastaisuus johtui nimittäin siitä, että EFTAn tuomioistuimeen oli nimitetty tuomari toimikaudeksi, jonka kestoksi oli vahvistettu poikkeuksellisesti kolme vuotta kuuden sijasta, ja se koski siten, toisin kuin nyt käsiteltävissä asioissa tarkastellun sääntöjenvastaisuuden tapauksessa, sellaisen perustavanlaatuisen säännön noudattamatta jättämistä, joka koskee kyseisen tuomioistuimen tuomareiden toimikausien kestoa ja jonka tarkoituksena on suojata tuomareiden riippumattomuutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0081"><NO.P>81</NO.P><TXT>Edellä esitetystä seuraa, että sillä, että neuvosto ei noudattanut <DATE ISO="20131203">3.12.2013</DATE> julkaistua viranhakuilmoitusta, ei ole rikottu virkamiestuomioistuimen tuomareiden nimittämiseen sovellettavia unionin oikeuden perustavanlaatuisia sääntöjä siten, että kantajien perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä taattua oikeutta laillisesti perustettuun tuomioistuimeen olisi loukattu.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0082"><NO.P>82</NO.P><TXT>Sen vuoksi ja koska uudelleenkäsiteltäviin tuomioihin ei sisälly muita seikkoja, jotka voisivat asettaa kyseenalaiseksi perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisen virkkeen noudattamisen, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan kyseisissä tuomioissa, että mainittua määräystä oli rikottu. Edellisessä kohdassa tarkoitetulla sääntöjenvastaisuudella ei siten voida yksinään perustella sen ratkaisukokoonpanon, johon kolmanteen paikkaan nimitetty tuomari oli sijoitettu, antaman ratkaisun kumoamista.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0083"><NO.P>83</NO.P><TXT>Kaikesta edellä todetusta seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen kumotessaan valituksenalaiset ratkaisut pelkästään kyseisessä nimittämismenettelyssä tapahtuneen sääntöjenvastaisuuden perusteella.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><?PAGE NO="17"?><GR.SEQ LEVEL="2"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD"><HT TYPE="ITALIC">Onko unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta vahingoitettu</HT></HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0084"><NO.P>84</NO.P><TXT>Uudelleenkäsiteltävissä tuomioissa tehty oikeudellinen virhe on omiaan vahingoittamaan unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0085"><NO.P>85</NO.P><TXT>Uudelleenkäsiteltävät tuomiot saattavat nimittäin muodostua tulevien oikeudenkäyntiasioiden kannalta ennakkotapauksiksi, joten se, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäistä virkettä, voi kertautua muissa asioissa, joissa on kyse ratkaisukokoonpanon jäsenen nimittämisestä ja yleisemmin oikeudesta riippumattomaan, puolueettomaan ja etukäteen laillisesti perustettuun tuomioistuimeen.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0086"><NO.P>86</NO.P><TXT>Lisäksi tämä on perustavanlaatuinen ja horisontaalinen oikeus unionin oikeusjärjestyksessä, jonka tulkinnasta ja johdonmukaisuudesta unionin tuomioistuimen on huolehdittava erityisesti silloin, kun tätä koskevia kysymyksiä tulee esiin erityisessä asiayhteydessä, josta ei vielä ole muodostunut unionin tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0087"><NO.P>87</NO.P><TXT>Näin ollen on todettava, että uudelleenkäsiteltävät tuomiot loukkaavat unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, koska unionin yleinen tuomioistuin on muutoksenhakutuomioistuimena katsonut, että valituksenalaiset ratkaisut antanut virkamiestuomioistuimen ratkaisukokoonpano oli muodostettu sääntöjenvastaisesti sen vuoksi, että tämän ratkaisukokoonpanon yhden jäsenen nimittämismenettelyssä oli tapahtunut sääntöjenvastaisuus, ja että tämä merkitsi sitä, että perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistettua laillisen tuomioistuimen periaatetta oli loukattu ja että valituksenalaiset ratkaisut oli siksi kumottava.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Uudelleenkäsittelyn vaikutukset</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0088"><NO.P>88</NO.P><TXT>Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos unionin tuomioistuin toteaa, että unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu vahingoittaa unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, se palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, joka on sidottu unionin tuomioistuimen ratkaisemiin oikeusseikkoihin. Palauttaessaan asian unionin tuomioistuin voi lisäksi todeta, mitä unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen vaikutuksista on pidettävä riidan asianosaisten kannalta lopullisina. Poikkeustapauksissa unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asian ratkaisu on uudelleenkäsittelyn tuloksen perusteella johdettavissa unionin yleisen tuomioistuimen määrittämästä tosiseikastosta, johon se on perustanut ratkaisunsa.</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0089"><NO.P>89</NO.P><TXT>Tästä seuraa, että unionin tuomioistuin ei voi rajoittua vain toteamaan, että unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta on vahingoitettu, tekemättä johtopäätöksiä tämän toteamuksen seurauksista nyt kyseessä olevissa kahdessa asiassa (ks. myös tuomio <REF.DOC.ECR><DATE ISO="20150910">10.9.2015</DATE>, <NAME.CASE>uudelleenkäsittely Missir Mamachi di Lusignano v. komissio</NAME.CASE>, <NO.CASE>C-471/14 RX-II</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:C:2015:588">EU:C:2015:588</NO.ECLI>, <REF.NP.ECR REF="NP0060">60</REF.NP.ECR> kohta</REF.DOC.ECR> oikeuskäytäntöviittauksineen).</TXT></NP.ECR><NP.ECR IDENTIFIER="NP0090"><NO.P>90</NO.P><TXT>Koska unionin yleinen tuomioistuin kumosi uudelleenkäsiteltävillä tuomioilla valituksenalaiset ratkaisut perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisen virkkeen rikkomisen perusteella tutkimatta perusteita, joihin valittajat olivat vedonneet valitustensa tueksi, uudelleenkäsiteltävät tuomiot on kumottava ja asiat on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta se voi ratkaista nämä valitusperusteet.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><GR.SEQ LEVEL="1"><TITLE><TI><P><HT TYPE="BOLD">Oikeudenkäyntikulut</HT></P></TI></TITLE><NP.ECR IDENTIFIER="NP0091"><NO.P>91</NO.P><TXT>Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 195 artiklan 6 kohdan mukaan unionin tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista, kun uudelleenkäsittelyn kohteena oleva unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu on tehty SEUT 256 artiklan 2 kohdan nojalla.</TXT></NP.ECR><?PAGE NO="18"?><NP.ECR IDENTIFIER="NP0092"><NO.P>92</NO.P><TXT>Koska oikeudenkäyntikulujen jakamisesta uudelleenkäsittelyn yhteydessä ei ole erityisiä sääntöjä, on syytä määrätä, että kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.</TXT></NP.ECR></GR.SEQ><JURISDICTION><INTRO>Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:</INTRO><LIST TYPE="ARAB"><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">1)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiat C-542/18 RX–II ja C-543/18 RX-II yhdistetään tuomiota varten.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">2)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Unionin yleisen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) <DATE ISO="20180719">19.7.2018</DATE> antamat tuomiot <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Simpson vastaan neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-646/16 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:492">EU:T:2018:492</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>HG vastaan komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>T-693/16 P</NO.CASE>, ei julkaistu, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:T:2018:492">EU:T:2018:492</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) vahingoittavat unionin oikeuden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, koska unionin yleinen tuomioistuin on muutoksenhakutuomioistuimena katsonut, että Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen ratkaisukokoonpano, joka antoi <DATE ISO="20160624">24.6.2016</DATE> määräyksen <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>Simpson vastaan neuvosto</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-142/11</NO.CASE> RENV, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:136">EU:F:2016:136</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>) ja <DATE ISO="20160719">19.7.2016</DATE> tuomion <REF.DOC.ECR><NAME.CASE>HG vastaan komissio</NAME.CASE> (<NO.CASE>F-149/15</NO.CASE>, <NO.ECLI ECLI="ECLI:EU:F:2016:155">EU:F:2016:155</NO.ECLI></REF.DOC.ECR>), oli muodostettu sääntöjenvastaisesti sillä perusteella, että ratkaisukokoonpanon yhden jäsenen nimittämismenettelyssä oli tapahtunut sääntöjenvastaisuus, joka merkitsi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistetun laillisen tuomioistuimen periaatteen loukkaamista, ja kumosi mainitut ratkaisut.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">3)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Mainitut tuomiot kumotaan.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">4)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Asiat palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen.</HT></TXT></NP></ITEM><ITEM><NP><NO.P><HT TYPE="BOLD">5)</HT></NO.P><TXT><HT TYPE="BOLD">Erik Simpson, Euroopan unionin neuvosto, HG, Euroopan komissio ja Bulgarian hallitus vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan uudelleenkäsittelymenettelyissä.</HT></TXT></NP></ITEM></LIST></JURISDICTION></CONTENTS.JUDGMENT><SIGNATURE.CASE><SIGNATORY><P>Allekirjoitukset</P></SIGNATORY></SIGNATURE.CASE></JUDGMENT>