<TI><P>Tosiseikat ja kansallisen tuomioistuimen esittämät kysymykset</P></TI>2.Asian käsittely alkoi Alankomaiden tuomioistuimissa vuonna 1990, minkä jälkeen näiden oikeudenkäyntien asianosaiset ovat muuttaneet vaatimuksiaan useaan otteeseen. Asianosaiset eivät ole edes asian käsittelyn tässä vaiheessa yksimielisiä asian tarkoista tosiseikoista, ja yhteisöjen tuomioistuimessa pidetyssä istunnossa kiisteltiin pitkään näistä tosiseikoista, joita ei ilmeisesti ollut täysin selvitetty kansallisissa tuomioistuimissa. Pääasian käsittelyn yhteydessä esitetyt kysymykset vaikuttavat kuitenkin riittävän selviltä, jotta yhteisöjen tuomioistuin voi antaa Hoge Raadille käyttökelpoisen vastauksen.3.Loendersloot, joka ilmeisesti harjoitti yrityksessään liiketoimintaa asiassa merkityksellisenä ajankohtana, on Alankomaihin sijoittautunut tavararahdin kuljettaja, jonka väitetään poistavan tuotekoodit (decode) skotlantilaista viskiä sisältävistä pulloista rinnakkaiskauppaa varten. Koodien poistaminen tarkoittaa, että tuottajien pulloihin merkitsemät yksilöivät numerosarjat otetaan pois. Asianosaiset eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, minkä vuoksi Loendersloot on ryhtynyt tällaiseen toimenpiteeseen ja mikä näiden yksilöivien numerosarjojen täsmällinen tarkoitus on. Ne eivät ole myöskään yksimielisiä pulloihin merkittyjen numeroiden määrästä, tyypistä tai tarkasta kohdasta. Loendersloot on ilmeisesti ainakin eräissä tapauksissa poistanut tuottajien tavaramerkeillä varustettuja etikettejä joko kokonaan tai osittain ja on joko kiinnittänyt etiketit takaisin tai korvannut ne samankaltaisilla etiketeillä; eräissä tapauksissa etiketit itsessään oli varustettu yksilöivillä numerosarjoilla, jotka Loendersloot yrittää poistaa, kun taas toisissa tapauksissa numerot oli merkitty pulloihin ja peitetty etiketillä.4.Pääasian muut asianosaiset ovat 15 Englannin tai Skotlannin oikeuden mukaan perustettua yhtiötä. Viittaan jäljempänä yksinkertaisuuden vuoksi niihin yhteisesti nimityksellä Ballantine ym.. Yhtiöt tuottavat maineikkaita skotlantilaisia viskejä, kuten Ballantine'sia, Long Johnia, J & B:tä, Johnnie Walkeria, White Horsea, Old Parria, Glenfiddichiä ja William Grant'sia. Ballantine ym. nostivat vuonna 1990 kanteen Loenderslootia vastaan Arrondissementsrechtbank te Bredassa vaatien tuomioistuinta antamaan määräyksen, jossa Loenderslootia kielletään suorittamasta ennen kaikkea seuraavia toimia:- a)Ballantinen ym: iden tuottamaa viskiä sisältäviin pulloihin kiinnitettyjen yksilöivien numerosarjojen poistaminen;
- b)Ballantinen ym: iden tavaramerkkien poistaminen näistä pulloista ja niiden käyttäminen uudelleen joko kiinnittämällä alkuperäiset etiketit uudelleen tai korvaamalla ne etikettien jäljitelmillä;
- c)maahantuojan nimen poistaminen näistä pulloista ja korvaaminen sellaisen maahantuojan nimellä, joka ei ole sopimussuhteessa Ballantinen ym:iden kanssa;
- d)sanan aito (pure) poistaminen näistä pulloista;
- e)näin käsiteltyjen pullojen vienti Ranskassa, Espanjassa, Englannissa, Yhdysvalloissa ja Japanissa toimiville kauppiaille.
5.Loendersloot väitti koko oikeudenkäynnin ajan, että nämä toimet (siltä osin kuin niiden suorittamista ei kiistetty) eivät ole lainvastaisia, vaan ne ovat tarpeellisia rinnakkaistuonnin suorittamiseksi. Loenderslootin mukaan Ballantinen ym: iden tarkoituksena on markkinoiden jakaminen yhteisössä ja muualla keinotekoisten hinnanerojen ylläpitämiseksi. Loendersloot väittää, että Ballantine ym. yrittävät estää matalan hintatason maissa toimivien skotlantilaisen viskin maahantuojien toimitukset korkean hintatason maihin ja että viskiä sisältävissä pulloissa olevilla yksilöivillä numerosarjoilla mahdollistetaan näiden maahantuojien valvonta antamalla Ballantinelle ym: ille mahdollisuus jäljittää vääriltä markkinoilta tulevien pullojen kulkureitti.6.Ballantine ym. kiistivät nämä väitteet ehdottomasti koko oikeudenkäynnin ajan. Ne esittävät kantanaan, että yksilöivillä numerosarjoilla on täysin laillinen tarkoitus, kuten esimerkiksi viallisten tuotteiden vetäminen pois markkinoilta ja tavaramerkkioikeuksien loukkaamisen estäminen. Ne kiistävät, että niiden tarkoituksena olisi markkinoiden jakaminen yhteisössä.7.Arrondissementsrechtbank kielsi 21.7.1992 antamassaan tuomiossa Loenderslootia poistamasta pulloista ja pakkauksista yksilöiviä numerosarjoja ja viemästä tuotteita maasta ilman niitä (edellä a ja e kohdassa mainitut toimet).Ks. 4 kohu edellä.
Se määräsi lisäksi Ballantincn ym. esittämään näyttöä tavaramerkkioikeuksistaan (edellä b kohta) ja salli niiden esittää lisäselvitystä edellä c ja d kohdassa mainittuihin vaatimuksiin liittyvistä intresseistään (maahantuojan nimen poistaminen ja korvaaminen sekä sanan aito poistaminen).8.Locndersloot valitti tätä tuomiosta Gercchtshof's-Hcrtogenboschiin. Se vaati Gerechtshofia kumoamaan tuomion, ratkaisemaan asian ja hylkäämään kaikki Ballantinen ym:iden esittämät vaatimukset. Jälkimmäiset nostivat vastakantccn uudistaen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä.9.Kumoten 28.3.1994 antamallaan tuomiolla osittain Arrondissemcntsrechtbankin tuomion Gerechtshof hylkäsi Ballantincn ym:idcn vaatimuksen yksilöivien numerosarjojen poistamisen ja yksilöiviä merkintöjä ilman olevien tuotteiden viennin kieltämisestä. Tavaramerkkioikeuden väitetyn loukkaamisen osalta Gerechtshof totesi kuitenkin, että Arrondissementsrechtbank oli oikein katsonut sen, että muu kuin tavaramerkin haltija poistaa tavaramerkin ja käyttää sitä uudelleen, tavaramerkin lainvastaiseksi käytöksi ja määrännyt Ballantincn ym:iden esittämään näyttöä tavaramerkkioikeudestaan. Gerechtshof hylkäsi Loenderslootin väitteet siitä, että perustamissopimuksen 30 ja 36 artikla estävät vaadituista tavaramerkkiä koskevista kielloista päättämisen. Tuomioistuin katsoi, että tavaramerkin haltijan yksinoikeus kiinnittää tämä merkki tuotteeseen on osa tavaramerkin ydinsisältöä, ja että koska Locndersloot ci väittänyt tavaramerkkejä käytetyn (toisin kuin yksilöiviä numerosarjoja) markkinoiden keinotekoiseen jakamiseen, Ballantincn ym:iden vaatimukset eivät olleet vastoin 30 ja 36 artiklaa.10.Locndersloot valitti Gerechtshofin tuomiosta oikeuskysymyksiä koskevilta osin Hoge Raadiin. Ballantine ym. jättivät vastavalituksen. Hoge Raad vahvisti 3.11.1995 antamassaan tuomiossa alempien tuomioistuinten päätökset, joiden mukaan tavaramerkin poistaminen ja uudelleen käyttäminen muun kuin tavaramerkin haltijan toimesta ilman tämän suostumusta on kiellettyä kansallisen lain, nimittäin Benelux Merkenweńn (Benelux-maiden tavaramerkkilain) mukaan. Hoge Raad katsoi lisäksi, että se ei voinut antaa päätöstä perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklaa koskevista väitteistä pyytämättä ensin ennakkoratkaisua yhteisöjen tuomioistuimelta. Tämän vuoksi se esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kysymykset perustamissopimuksen 36 artiklan tulkinnasta:- 1)Kuuluuko tavaramerkkiin liittyvien oikeuksien ydinsisältöön, että tavaramerkin haltijalla on kansallisen lainsäädännön perusteella oikeus kieltää, että muu kuin tavaramerkin haltija poistaa tavaramerkin haltijan valmistamiinsa alkoholijuomia sisältäviin pulloihin ja pakkauksiin kiinnittämät merkillään varustetut etiketit, kun juomat on saatettu yhteisön markkinoille tässä pakkauksessa, ja että muu kuin tavaramerkin haltija kiinnittää etiketit takaisin tai korvaa ne samankaltaisilla etiketeillä, jos tuotteen alkuperäinen laatu ei ole muuttunut?
- 2)Jos etiketit korvataan samankaltaisilla etiketeillä, onko vastaus erilainen, jos muu kuin tavaramerkin haltija poistaa alkuperäisessä etiketissä olleen sanan aito pure ja/tai poistaa siinä olleen maahantuojan nimen ja korvaa sen toisella nimellä?
- 3)Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, mutta tavaramerkin haltija käyttää oikeuttaan kysymyksessä esitetyssä tilanteessa estääkseen sen, että joku poistaa etiketeissä tai niiden alla olevat yksilöivät merkit, jotka tavaramerkin haltija on kiinnittänyt, jotta se voisi löytää puutteet myyntiorganisaatiossaan ja näin estää tuotteidensa rinnakkaiskaupan, onko tällöin tällaista tavaramerkkioikeuden käyttöä pidettävä jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltynä rajoittamisena, jonka tarkoituksena on jakaa keinotekoisesti markkinat?
- 4)Muuttuuko kolmanteen kysymykseen annettava vastaus sen mukaan, onko tavaramerkin haltija kiinnittänyt yksilöivät merkit lakiin perustuvan velvollisuuden vuoksi vai vapaaehtoisesti, kun tarkoituksena on kuitenkin mahdollistaa tuotteen vetäminen pois markkinoilta ja/tai rajoittaa tavaramerkin haltijan tuotevastuuta ja/tai estää tavaramerkkioikeuden loukkaamiset tai kuten tässä tapauksessa, rajoittaa yksinomaan rinnakkaiskauppaa?
11.Yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä ovat kirjallisen huomautuksensa esittäneet Loendersloot, Ballantine ym., Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio, jotka kaikki olivat myös edustettuina suullisessa käsittelyssä.<TI><P>Hoge Raadin esittämät kysymykset</P></TI>27.Ryhdyn siis tutkimaan Hoge Raadin esittämiä kysymyksiä. Näiden kysymysten olennainen sisältö on seuraava:- a)Onko tavaramerkinhaltijalla, sen jälkeen kun se on saattanut tavarat markkinoille tai kun ne on saatettu markkinoille sen suostumuksella, oikeus kieltää tavaramerkillä varustettujen etikettien poistaminen ja korvaaminen samankaltaisilla etiketeillä, jos tuotteen laatu ei ole muuttunut? Onko vastaus tähän kysymykseen erilainen, jos etiketistä on poistettu sana aito ja etiketissä ollut maahantuojan nimi on korvattu toisella nimellä?
- b)Jos tavaramerkin haltijalla on tällainen oikeus, onko sen käyttäminen markkinoiden keinotekoiseen jakamiseen pyrkivää peiteltyä kaupankäynnin rajoittamista, jos sillä aiotaan estää rinnakkaistuonnin valvontaan käytettyjen yksilöivien numerosarjojen poistaminen? Mikä merkitys on sillä seikalla, että yksilöivät numerosarjat on kiinnitetty joko lakiin perustuvan velvollisuuden vuoksi tai vapaaehtoisesti, jotta mahdollistetaan tuotteen vetäminen pois markkinoilta tai rajoitetaan tavaramerkin haltijan tuotevastuuta, jäljitelmien kauppaa tai yksinomaan rinnakkaiskauppaa?
28.Nähdäkseni näiden kysymysten vastaukset johtuvat osittain edellä mainituista periaatteista, jotka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut aikaisemmissa, erityisesti asioissa Hoffmann-La RocheMainittu edellä alaviitteessä 3.
ja Bristol-Myers SquibbMainittu edellä alaviitteessä 4.
antamissaan tuomioissa. Näistä tuomioista ilmenevä olennainen periaate vaikuttaa seuraavanlaiselta: tavaramerkin haltija ei voi vedota tavaramerkkioikeuksiinsa estääkseen rinnakkaistuojaa pakkaamasta uudelleen kyseisellä tavaramerkillä varustettuja tavaroita ja kiinnittämästä kyseistä tavaramerkkiä niihin uudelleen, jos näytetään toteen, että tavaramerkin haltija käyttää oikeuttaan siten, että se johtaa jäsenvaltioiden markkinoiden keinotekoiseen jakamiseen, edellyttäen, että tällainen uudelleen pakkaaminen- i)ei vaikuteta takeeseen tuotteen alkuperästä;
- ii)tuotteen alkuperäistä laatua ei muuteta;
- iii)tavaramerkin mainetta ei vahingoiteta.
Voidaan huomauttaa, että jopa tavaramerkin mainetta koskevan viimeisen vaatimuksen voidaan katsoa tietyssä määrin liittyvän tavaramerkin keskeisenä tehtävänä olevaan alkuperän takaamiseen, sillä uudelleen pakatun tuotteen riittämätön ulkoasu voi varmasti aiheuttaa kuluttajien mielissä sekaannusta tuotteen alkuperästä.
29.Mitä tulee asiassa Hoffmann-La Roche annetussa tuomiossa esitettyyn kolmanteen ja neljänteen edellytykseen, joiden mukaan tavaramerkin haltijalle on ilmoitettava etukäteen uudelleen pakatun tuotteen markkinoille saattamisesta ja uudessa pakkauksessa on todettava, kuka on pakannut tuotteet uudelleen, minusta vaikuttaa, että ne ovat ainoastaan tarkempia ja yksityiskohtaisempia edellytyksiä, joiden tarkoituksena on ainakin lääkkeiden osalta varmistaa, että edellä mainittua olennaista periaatetta noudatetaan.30.Yhteisöjen tuomioistuimen tähänastinen uudelleen pakkaamista koskeva oikeuskäytäntö on liittynyt lääkkeisiin, kun taas esillä olevassa asiassa on kyse alkoholijuomien, nimittäin viskin uudellcenmerkinnästä. En näe syytä tehdä eroa eri tuoteryhmien välillä siltä osin kun kyse on olennaisen periaatteen soveltamisesta. Perustarkoitus pysyy samana: tavaramerkin haltijan oikeus määrätä tuotteidensa ulkoasu väistyy tietyissä olosuhteissa tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien vaatimusten edeltä, aina kuitenkin tietyin tavaramerkin keskeistä tehtävää turvaavin edellytyksin.31.Tapa, jolla tätä periaatetta sovelletaan, voi kuitenkin vaihdella olosuhteiden mukaan. Eri tuotteisiin voidaan soveltaa erilaisia näkökohtia. Asian Bristol-Myers Squibb kannalta oli esimerkiksi merkittävää, että kyseisten lääkkeiden alkuperäistä laatua tai tehtävää voitiin muuttaa poistamalla tiettyjä tärkeitä tietoja tuotteen luonteesta, koostumuksesta, vaikutuksesta, käytöstä tai säilyvyydestä; nämä näkökohdat saattavat olla vähemmän tärkeitä esillä olevan asian kannalta.32.Saattaa olla yhtälailla väärin olettaa, että asiassa Hoffmann-La Roche annetussa tuomiossa vahvistettu kolmas ja neljäs edellytys, jotka voivat olla merkittäviä lääkkeiden kannalta, soveltuvat samalla tavalla kaikkiin tuotteisiin riippumatta kyseisten tuotteiden uudcllecnmcrkinnän laajuudesta, olipa se kuinka vähäistä tahansa. Esillä olevassa asiassa tätä seikkaa ei tarvitse pohtia, sillä Hoge Raad ei ole esittänyt kysymystä näistä edellytyksistä.33.Joka tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin ylittäisi mielestäni sille perustamissopimuksen 177 artiklan perusteella kuuluvan toimivallan, jos se lausuisi tuomiossaan kaikista niistä näkökohdista, jotka liittyvät rinnakkaistuojien mahdollisesti suorittamaan eri tuotteiden uudelleen paketointiin ja uudcllccnmerkintään. Kun yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut olennaisen periaatteen tai periaatteita, kansallisten tuomioistuinten asiana on soveltaa niitä kansallisissa oikeudenkäynneissä.34.Mitä tulee tavaramerkin maineeseen, yhteisöjen tuomioistuin on nyt antanut tarpeellisen ohjeen asiassa Bristol-Myers Squibb antamassaan tuomiossa, jossa se korosti lääkkeiden ulkoasun tärkeyttä siinä, että tämä ulkoasu vaikuttaa tuotteiden laatua ja vahingoittumattomuutta koskevaan yleisön luottamukseen ja huomautti, että viallinen, huonolaatuinen tai epämääräinen pakkaus voi vahingoittaa tavaramerkin mainetta. Hyväksyn ehdottomasti, että kyseen ollessa erittäin maineikkaasta skotlantilaisesta viskistä mikä tahansa kehno pakkaus (merkinnät mukaan lukien) saattaa vahingoittaa tavaramerkin mainetta. On kuitenkin muistettava, että uudellcenmerkintä on joka tapauksessa sallittua vain rajoitetussa määrin silloin, kun se on tarpeen rinnakkaistuonnin helpottamiseksi; tämän vuoksi huomattavan vaikuttamisen tuotteen imagoon ei pitäisi olla mahdollista. Mielestäni esillä olevassa asiassa kyseessä oleva uudellcenmerkintä näyttää joka tapauksessa vaikuttavan tuotteen ulkoasuun oleellisesti vähemmän kuin asiassa Bristol-Myers Squibb kyseessä ollut uudelleen pakkaaminen. Minusta tuntuu, että ennen kuin kansallinen tuomioistuin voisi kieltää uudclleenmerkinnän, sen pitäisi olla vakuuttunut siitä, että tuotteen ulkoasu on huonontunut merkittävästi tavaramerkin maineeseen vaikuttavalla tavalla.35.Hoge Raadin kysymykset koskevat erityisesti kolmea seuraavaa seikkaa:- a)sanan aito poistaminen uudelleenmcrkinnöillä varustetuista tuotteista;
- b)maahantuojan nimen korvaaminen toisella nimellä; ja
- c)yksilöivien merkkien poistaminen.
36.Jokaista näistä kolmesta seikasta on arvioitava asiassa Hoffmann-La Roche annetussa tuomiossa vahvistetun ensimmäisen edellytyksen eli jäsenvaltioiden välillä tapahtuvan markkinoiden keinotekoisen jakamisen valossa. Mitä tulee sanan aito poistamiseen, Loendersloot väittää, että tätä sanaa ei saa käyttää eräiden sellaisten maiden lainsäädännön mukaan, joihin hän vie tavaraa (Loendersloot ei ole ilmoittanut näitä maita).37.Minusta vaikuttaa siltä, että esillä olevan oikeudenkäynnin aikana asiassa Bristol-Myers Squibb annetussa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa annetaan riittävästi ohjausta tähän kysymykseen. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi tuossa asiassa, että:[T]apaus, jossa tavaramerkin haltija käyttää tavaramerkkioikeuttaan estääkseen muun yrityksen uudelleen pakkaamien, tällä tavaramerkillä varustettujen tuotteiden markkinoille saattamisen, johtaa jäsenvaltioiden välisten markkinoiden jakamiseen erityisesti silloin kun tavaramerkin haltija on saattanut markkinoille eri jäsenvaltioissa saman lääkkeen erilaisessa pakkauksessa ja silloin kun rinnakkaistuoja ei voi tuoda toiseen jäsenvaltioon ja saattaa siellä markkinoille tuotetta siinä muodossa kuin tavaramerkin haltija on sen saattanut markkinoille toisessa jäsenvaltiossa.
Tämän vuoksi tavaramerkin haltija ci voi estää tuotteen pakkaamista uudelleen uuteen ulompaan pakkaukseen, kun tavaramerkin haltijan siinä jäsenvaltiossa käyttämää pakkauskokoa, josta maahantuoja on ostanut tuotteen, ei voida saattaa markkinoille tuontijäsenvaltiossa esimerkiksi sen vuoksi, että kansallisten säännösten tai kansallisen käytännön mukaan sallitaan vain tietty pakkauskoko, tai sen vuoksi, että sairausvakuutus-säännösten mukaan sairauskulujen korvaaminen on sidoksissa pakkauksen kokoon, taikka sellaisen vakiintuneen lääke-määräyskäytännön vuoksi, joka perustuu muun muassa lääketieteen asiantuntijoiden ja sairausvakuutuslaitosten suosittelemiin vakiokokoihin.
— —
[T]avaramerkin haltija voi estää tuotteen pakkaamisen uuteen ulompaan pakkaukseen silloin kun maahantuoja pakkaa tuotteet, jotka voidaan saattaa tuontijäsenvaltiossa markkinoille, siten että se kiinnittää alkuperäiseen ulompaan tai sisempään pakkaukseen uuden etiketin tuontijäsenvaltion kielellä ja lisää siihen uudet käyttöohjeet tai tietoja tuontijäsenvaltion kielellä tai korvaa sellaisen pakkauksen lisänä olevan tuotetta täydentävän esineen, jota ei voida hyväksyä tuontijäsenvaltiossa, vastaavalla hyväksytyllä esineellä.Tuomion 52—55 kohta.
38.Yhteisöjen tuomioistuin jatkoi selittäen, että markkinoiden jakamista koskevaa edellytystä sovellettaessa on perusperiaatetta noudatettava seuraavalla tavalla:jäsenvaltiossa suojatun tavaramerkin haltijan oikeutta estää tavaramerkillä varustettujen uudelleen pakattujen tuotteiden markkinoille saattaminen voidaan rajoittaa ainoastaan jos maahantuojan tekemä uudelleen pakkaaminen on tarpeen, jotta tuotteet voitaisiin saattaa markkinoille tuontijäsenvaltiossa.Tuomion 56 kohta.
39.Tämän vuoksi kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on esillä olevassa asiassa sen määrittäminen, onko sanan aito poistaminen tarpeen niiden tiettyjen jäsenvaltioiden asettamien rajoitusten noudattamiseksi, joihin Loendersloot haluaa tuoda tavaroita. Voidaan väittää, että sanan aito poistaminen voi vaikuttaa tavaramerkin maineeseen. Se vaikuttaa kuitenkin epätodennäköiseltä, jos tämän sanan poistamista vaaditaan tietyissä jäsenvaltioissa.40.Hoge Raadin yhteisöjen tuomioistuimelle esittämissä kahdessa muussa kysymyksessä edellytetään yhteisöjen tuomioistuimen selventävän edelleen asiassa Hoffmann-La Roche annetussa tuomiossa vahvistettuja edellytyksiä. Locndersloot väittää, että maahantuojan nimi on korvattu ja yksilöivät numerosarjat on poistettu sitä varten, että Ballantinc ym. eivät voisi estää rinnakkaiskauppaa painostamalla jälleenmyyjiään. Ballantine ym. kiistävät tämän väitteen oikeellisuuden vastaten, että maahantuojan nimen mainitsemiseminen ja yksilöivien merkkien käyttäminen palvelevat muita laillisia tarkoituksia.41.Esillä oleva asia poikkeaa aikaisemmista asioista sikäli, että uudelleenmerkintä ei ole tarpeen tuontivaltion markkinointicdellytysten täyttämiseksi vaan väitteen mukaan sen estämiseksi, että tavaramerkin haltija voi jäljittää tavaroiden kulkureitin ja painostaa jälleenmyyjiä estääkseen rinnakkaistuonnin. Asiassa Bristol-Myers Squibb annetun tuomion perustana olevan, edellä 38 kohdassa esitetyn perusperiaatteen mukaan on kuitenkin selvää, että maahantuojan on voitava, noudattaen tuotteen alkuperän, laadun ja maineen turvaavia edellytyksiä, varustaa tuote merkinnöillä uudelleen, milloin se on tarpeen rinnakkaiskauppaa varten; muutoin tavaramerkin haltija voisi tavaramerkkioikeuteensa vetoamalla jakaa jäsenvaltioiden markkinat keinotekoisesti. Kansallisen tuomioistuimen asiana on määritellä, täyttyykö tämä vaatimus esillä olevassa asiassa.42.Tässä kohdassa on myös asianmukaista viitata seuraavaan lausuntoon, jonka yhteisöjen tuomioistuimen antoi asiassa Bristol-Myers Squibb antamassaan tuomiossa: — — yhteisöjen tuomioistuimen käyttämä termi markkinoiden keinotekoinen jakaminen ci tarkoita sitä, että maahantuojan on osoitettava, että saattaessaan markkinoille saman tuotteen erilaisissa pakkauksissa eri jäsenvaltioissa tavaramerkin haltija on tietoisesti pyrkinyt jäsenvaltioiden välisten markkinoiden jakamiseen. Täsmentäessään, että markkinoiden jakamisen on oltava keinotekoinen, yhteisöjen tuomioistuin on halunnut korostaa sitä, että tavaramerkin haltija voi aina vedota tavaramerkkioikeuteensa estääkseen uudelleen pakattujen tuotteiden markkinoille saattamisen silloin kun tämä on perusteltua tavaramerkin keskeisen tehtävän suojaamiseksi, jolloin tästä aiheutuvaa markkinoiden jakamista ei voida pitää keinotekoisena.Tuomion 57 kohta.
43.Lopuksi Hoge Raad kysyy sen seikan merkitystä, että tuotteisiin voidaan, joko lakiin perustuvan velvollisuuden vuoksi tai vapaaehtoisesti, kiinnittää yksilöiviä numerosarjoja siinä tarkoituksessa, että tuote voidaan vetää pois markkinoilta ja tuotevastuuta tai jäljitelmien kauppaa voidaan rajoittaa. On selvää, että tuotteen tuote-erän yksilöivät numerosarjat voivat palvella perusteltua yleistä etua, erityisesti kuluttajansuojaa. Esimerkiksi neuvoston direktiivin N:o 89/396/ETYElintarvike-erän tunnistamismerkinnöistä 14 päivänä kesäkuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi N:o 89/396/ETY (EYVL 1989, L 186, s. 21).
2 artiklassa kielletään sellaisten elintarvikkeiden markkinointi, joihin ei ole kiinnitetty tuote-erän tunnistamismerkintää. Hoge Raadin esittämien kysymysten, jotka koskevat yksinomaan tavaramerkkioikeuden käyttöä, ulkopuolelle jää kuitenkin se erillinen kysymys, missä laajuudessa rinnakkaistuojalla on oikeus poistaa tuotteeseen joko vapaaehtoisesti taikka yhteisön tai kansallisen lainsäädännön nojalla kiinnitetty yksilöivä numerosarja sillä perusteella, että sitä käytetään rinnakkaistuonnin jäljittämiseksi. On selvää, että tällaisten yksilöivien numerosarjojen poistamista ei voida vastustaa yksinomaan tavaramerkkioikeuden perusteella.