(1)

▐ Jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen yhteensovittamista unionissa olisi kehitettävä ottaen huomioon talouspolitiikan laajat suuntaviivat ja työllisyyspolitiikan suuntaviivat ja noudattaen seuraavia johtavia periaatteita: vakaa hintataso, terve ja kestävä julkistalous ja rahatalous sekä kestävä maksutase.

(1 a)

Dynaamisten yhtenäismarkkinoiden saavuttamista ja ylläpitämistä olisi pidettävä yhtenä talous- ja rahaliiton asianmukaisen ja häiriöttömän toiminnan edellytyksistä.

(1 b)

Talouden ohjausta ja hallintaa koskevan parannetun kehyksen olisi nojauduttava useisiin toisiinsa liittyviin ja keskenään johdonmukaisiin kestävää kasvua edistäviin toimintalinjoihin, joihin kuuluvat erityisesti unionin kasvu- ja työllisyysstrategia, eurooppalainen ohjausjakso talous- ja budjettipolitiikan yhteensovittamisen tehostamiseksi, tehokas kehys julkisen talouden liiallisen alijäämän estämiseksi ja korjaamiseksi (kasvu- ja vakaussopimus), vankka kehys makrotalouden epätasapainon estämiseksi ja korjaamiseksi sekä tehostettu rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta.

(2)

Talous- ja rahaliiton ensimmäisen kymmenvuotiskauden toiminnasta olisi otettava oppia ja unionissa olisi parannettava etenkin talouden ohjausta ja hallintaa, jonka on perustuttava jäsenvaltioiden voimakkaampaan sitoutumiseen .

(2 a)

Talouden ohjausta ja hallintaa lujitettaessa on varmistettava Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien entistä tiiviimpi ja oikea-aikaisempi osallistuminen. Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta voi tarjota jäsenvaltiolle, jota koskee tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan tai 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti annettu neuvosto suositus tai päätös, tilaisuuden osallistua näkemystenvaihtoon.

(2 b)

Komissiolla olisi oltava vahvempi rooli tehostetussa valvontamenettelyssä jäsenvaltiokohtaisten arviointien, seurannan, valvontakäyntien, suositusten ja varoitusten suhteen.

(3)

Jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen valvontaa olisi erityisesti laajennettava niin, että se sisältää paitsi julkisen talouden valvonnan myös yksityiskohtaisemman ja virallisemman kehyksen , jotta ehkäistäisiin ennalta liiallista makrotalouden epätasapainoa ja autettaisiin asianomaisia jäsenvaltioita laatimaan korjaussuunnitelmat ennen kuin erot vakiintuvat. Talouden valvontakehystä olisi laajennettava rinnakkain julkisen talouden valvonnan syventämisen kanssa.

(4)

Tällaiseen epätasapainoon puuttumiseksi tarvitaan lainsäädännössä vahvistettua yksityiskohtaista menettelyä.

(5)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä "SEUT-sopimus", 121 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua monenvälistä valvontaa on tarkoituksenmukaista täydentää erityisillä säännöillä, jotka koskevat makrotalouden epätasapainon havaitsemista sekä liiallisen makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemistä ja korjaamista unionissa, ja nämä olisi sovitettava yhteen vuotuisen monenvälisen valvontajakson kanssa. .

(6)

Tämän menettelyn tueksi olisi perustettava varoitusmekanismi , jotta syntymässä oleva makrotalouden epätasapaino havaittaisiin varhaisessa vaiheessa. Sen olisi perustuttava ohjeellisia kynnysarvoja sisältävän ohjeellisen ja avoimen tulostaulun käyttöön yhdistettynä talousteoreettiseen arviointiin. Arvioinnissa olisi otettava huomioon muun muassa nimellinen ja todellinen lähentyminen euroalueella ja sen ulkopuolella.

(6 a)

Komission olisi laadittava tulostaulu ja määritettävä makrotalous- ja rahoitusmarkkinaindikaattorit jäsenvaltioille tiiviissä yhteistyössä neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa. Indikaattorit ja kynnysarvot olisi vahvistettava ja niitä olisi mukautettava tarvittaessa, jotta voidaan mukautua makrotalouden epätasapainon muuttuvaan luonteeseen ja muun muassa siihen, miten makrotalouden vakauteen kohdistuvat uhkakuvat muuttuvat tai asianmukaisten tilastojen saatavuus paranee. Komission olisi esitettävä neuvoston ja Euroopan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien kommentoitavaksi ehdotuksia suunnitelmista vahvistaa ja mukauttaa indikaattoreita ja kynnysarvoja. Komission olisi annettava neuvostolle ja Euroopan parlamentille tieto indikaattoreihin ja kynnysarvoihin tehdyistä muutoksista ja kerrottava perusteensa muutosten tekemiselle.

(7)

Jotta tulostaulu voisi olla toimiva varoitusmekanismin osa, sen olisi sisällettävä rajallinen määrä talous- ja rahoitustilannetta kuvaavia sekä rakenteellisia indikaattoreita, jotka ovat makrotalouden epätasapainon havaitsemisen kannalta merkityksellisiä, sekä niitä vastaavat ohjeelliset kynnysarvot. Indikaattoreita ja kynnysarvoja mukautetaan tarvittaessa, jotta voidaan mukautua makrotalouden epätasapainon muuttuvaan luonteeseen ja muun muassa siihen, miten makrotalouden vakauteen kohdistuvat uhkakuvat muuttuvat tai asianmukaisten tilastojen saatavuus paranee. Indikaattoreita ei tule pitää talouspolitiikan päämäärinä vaan välineinä, joiden avulla otetaan huomioon makrotalouden epätasapainon muuttuva luonne Euroopan unionissa.

(7 a)

Tulostaulua kehitettäessä on myös otettava asianmukaisesti huomioon heterogeeniset taloudelliset olosuhteet, kuten kiinnikuromisvaikutukset.

(8)

Yhden tai useamman ohjeellisen kynnysarvon ylittyminen ei välttämättä merkitse sitä, että on syntymässä makrotalouden epätasapaino, sillä talouspoliittisessa päätöksenteossa olisi otettava huomioon makrotalouden eri muuttujien väliset kytkökset. Tulostaulusta ei pidä tehdä mekaanisia päätelmiä: talousteoreettisessa arvioinnissa olisi varmistettava, että kaikki tiedot – riippumatta siitä, perustuvatko ne tulostauluun – otetaan huomioon ja sisällytetään kattavaan analyysiin.

(9)

Komission olisi monenvälisen valvontamenettelyn ja varoitusmekanismin avulla tai jos taloudessa havaitaan sellaista ennakoimatonta, merkittävää kehitystä, joka edellyttää kiireellistä analyysia tämän asetuksen soveltamiseksi, määritettävä jäsenvaltiot, joita on tarkasteltava perusteellisesti. Perusteellisessa tarkastelussa ei pidä olettaa makrotalouden epätasapainoa olevan, vaan siinä olisi analysoitava yksityiskohtaisesti epätasapainon lähteitä tarkastelun kohteena olevassa jäsenvaltiossa ottaen asianmukaisesti huomioon maakohtaiset taloudelliset toimintaedellytykset ja olosuhteet ja käyttäen laajempaa joukkoa analyyttisiä välineitä, indikaattoreita ja kvalitatiivista maakohtaista tietoa . Komissio laatii perusteellisen tarkastelun yhteistyössä jäsenvaltion kanssa sen varmistamiseksi, että komission käytettävissä olevat tiedot ovat mahdollisimman täydellisiä ja oikeita. Lisäksi komission olisi otettava asianmukaisesti huomioon mahdolliset muut tiedot, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion mielestä merkityksellisiä ja jotka jäsenvaltio on esittänyt komissiolle ja neuvostolle. Perusteellisesta tarkastelusta olisi keskusteltava neuvostossa ja euroa rahayksikkönään käyttävien jäsenvaltioiden muodostamassa euroryhmässä. Perusteellisessa tarkastelussa on tarvittaessa otettava huomioon tarkastelun kohteena oleville jäsenvaltioille osoitetut SEUT-sopimuksen 121, 126 ja 148 artiklan ja tämän asetuksen 6, 7, 8 ja 10 artiklan mukaiset neuvoston suositukset tai kehotukset sekä tarkastelun kohteena olevan jäsenvaltion kansallisten uudistusohjelmien mukaiset toimintapoliittiset tavoitteet ja indikaattoreita ja menetelmiä koskevat parhaat kansainväliset käytännöt. Jos komissio päättää suorittaa perusteellisen tarkastelun sellaisen taloudessa tapahtuneen ennakoimattoman, merkittävän kehityksen johdosta, joka edellyttää kiireellistä analyysia, sen olisi ilmoitettava siitä asianomaisille jäsenvaltioille.

(10)

Haitallisen makrotalouden epätasapainon seurannassa ja korjaamisessa noudatettava menettely, jossa on sekä ennalta ehkäiseviä että korjaavia osatekijöitä, edellyttää tehokkaampien valvontavälineiden kehittämistä monenvälisessä valvontamenettelyssä käytettyjen välineiden perusteella. Tähän voi sisältyä komission jäsenvaltioihin tekemien tai komission ja Euroopan keskuspankin yhdessä euroa rahayksikkönään käyttäviin tai ERM II -valuuttakurssimekanismiin osallistuviin jäsenvaltioihin tekemien tehostettujen valvontakäyntien ja jäsenvaltioiden raportoinnin lisääminen, jos jäsenvaltio joutuu vakavaan epätasapainoon, mukaan lukien epätasapaino, joka vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan. Työmarkkinaosapuolet ja muut kansalliset sidosryhmät olisi tarvittaessa otettava mukaan vuoropuheluun.

(11)

Epätasapainoa arvioitaessa olisi otettava huomioon sen vakavuus ▐ ja sen mahdolliset kielteiset taloudelliset ja rahoitusmarkkinoiden heijastusvaikutukset , jotka pahentavat EU:n talouden haavoittuvuutta ja uhkaavat rahaliiton moitteetonta toimintaa . Kaikissa jäsenvaltioissa, erityisesti euroalueella, on toteutettava toimia, joilla puututaan makrotalouden epätasapainoon ja kilpailukyvyssä ilmeneviin eroihin. Toimintapoliittiset haasteet saattavat kuitenkin erota merkittävästi luonteeltaan, merkitykseltään ja kiireellisyydeltään asianomaisista jäsenvaltioista riippuen. Kun otetaan huomioon haavoittuvuus ja vaaditun sopeuttamisen suuruusluokka, politiikkatoimia tarvitaan erityisen kiireellisesti jäsenvaltioissa, joissa on jatkuvasti suuria vaihtotaseen alijäämiä ja huomattavaa kilpailukyvyn menetystä. Myös sellaisten jäsenvaltioiden toimintapolitiikassa, joille kertyy suuria vaihtotaseen ylijäämiä, olisi määriteltävä ja pantava täytäntöön rakenneuudistuksia, jotka edistävät niiden kotimaisen kysynnän ja kasvupotentiaalin voimistamista.

(11 a)

Arvioinnissa olisi myös tarkasteltava asianomaisen jäsenvaltion taloudellista sopeutumiskykyä ja edistymistä tämän asetuksen mukaisesti annettujen aiempien suositusten sekä sellaisten muiden suositusten noudattamisessa, jotka on annettu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 121 artiklan mukaisesti osana monenvälistä valvontaa ja erityisesti jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen yhteydessä.

(12)

Jos havaitaan makrotalouden epätasapainon olemassaolo, kyseiselle jäsenvaltiolle olisi annettava , tarvittaessa asiaankuuluvien komiteoiden myötävaikutuksella, suosituksia, joissa annetaan tarkoituksenmukaisia vastatoimia koskevaa ohjeistusta. Epätasapainoa koskevien kyseisen jäsenvaltion vastatoimien olisi oltava oikea-aikaisia, ja niihin olisi sisällyttävä kaikkia viranomaisten käytettävissä olevia politiikkavälineitä. Asiaankuuluvat kansalliset sidosryhmät, myös työmarkkinaosapuolet, olisi tarvittaessa otettava mukaan SEUT-sopimuksen määräysten ja kansallisten lakisääteisten ja poliittisten järjestelyjen mukaisesti. Vastatoimet olisi räätälöitävä kyseisen jäsenvaltion erityisympäristöön ja -tilanteeseen, ja niiden olisi katettava tärkeimmät talouspolitiikan alat, joihin voivat sisältyä muun muassa finanssi- ja palkkapolitiikka, työmarkkinat, tuote- ja palvelumarkkinat sekä finanssialan sääntely. ERM II -sopimusten mukaiset sitoumukset on otettava huomioon.

(13)

Euroopan järjestelmäriskikomitean jäsenvaltioille tai unionille antamat varoitukset ja suositukset koskevat makrotalouteen ja rahoitusmarkkinoihin liittyviä riskejä. Myös niiden osalta pitäisi olla perusteltua toteuttaa tarvittaessa komission suorittamia jatkotoimia epätasapainon seurannan yhteydessä. Euroopan järjestelmäriskikomitean riippumattomuutta ja luottamuksellista menettelyä olisi noudatettava tiukasti.

(14)

Jos saadaan viitteitä vakavasta epätasapainosta, mukaan lukien epätasapaino, joka vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan, olisi käynnistettävä liiallista epätasapainoa koskeva menettely, jonka yhteydessä voidaan antaa suosituksia jäsenvaltiolle, harjoittaa tiukempaa valvontaa ja seurantaa sekä turvautua mahdollisuuteen toteuttaa asetuksen (EU) N:o […/…] (3) mukaisia täytäntöönpanotoimia niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden rahayksikkö on euro ja jotka jättävät korjaavat toimet toistuvasti toteuttamatta.

(15)

Jäsenvaltioiden, joihin sovelletaan liiallista epätasapainoa koskevaa menettelyä, olisi laadittava korjaussuunnitelma, jossa vahvistetaan neuvoston suositusten täytäntöön panemiseksi suunnitellut toimet yksityiskohtaisesti. Korjaussuunnitelmaan olisi sisällyttävä aikataulu hahmoteltujen toimenpiteiden toteuttamiseksi. Neuvoston olisi hyväksyttävä korjaussuunnitelma antamalla suositus . Suositus olisi toimitettava Euroopan parlamentille.

(15 a)

Neuvostolle olisi siirrettävä valta antaa yksittäisiä päätöksiä, joissa todetaan, että korjaussuunnitelman yhteydessä annettuja neuvoston suosituksia korjaaviksi toimiksi ei ole toteutettu. Kyseiset yksittäiset päätökset ovat osa SEUT-sopimuksen 121 artiklan 1 kohdan mukaista jäsenvaltioiden talouspolitiikkojen yhteensovittamista neuvostossa ja niiden suositusten erottamaton jatkotoimi, jotka neuvosto antaa SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan mukaisesti korjaussuunnitelman yhteydessä.

(16)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tavoitetta eli makrotalouden epätasapainon havaitsemista ja ennalta ehkäisemistä koskevan kehyksen laatimista, sillä jäsenvaltioiden välillä on läheiset kaupalliset ja rahoitukselliset kytkökset ja kansallisella talouspolitiikalla on heijastusvaikutuksia koko unioniin ja euroalueeseen. Koska tämä tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(16 a)

Kun neuvosto ja komissio soveltavat tätä asetusta, niiden olisi täysin kunnioitettava kansallisten parlamenttien ja työmarkkinaosapuolten asemaa ja otettava huomioon kansallisten järjestelmien, esimerkiksi palkanmuodostusjärjestelmien erot.

(16 b)

Jos neuvosto katsoo, että jäsenvaltiossa ei ole enää liiallista epätasapainoa, liiallista epätasapainoa koskeva menettely päätetään sen jälkeen, kun neuvosto on komission suosituksesta kumonnut 7, 8 ja 10 artiklan mukaisesti annetut suositukset. Tämä perustuu kattavaan komission analyysiin, joka osoittaa, että jäsenvaltio on toiminut neuvoston suositusten mukaisesti ja että sen suosituksen, jolla liiallista epätasapainoa koskeva menettely aloitettiin, perusteena olevia syitä ja niihin liittyviä riskejä, jotka siinä määritettiin, ei enää ole, muun muassa ottaen huomioon makrotalouden kehityksen, näkymät ja heijastusvaikutukset. Liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn päättämisestä olisi annettava julkilausuma,

a)

‧epätasapaino‧ tarkoittaa mitä tahansa sellaiseen makrotalouden kehitykseen johtavaa suuntausta , joka vaikuttaa tai voi vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltion talouden, talous- ja rahaliiton tai koko unionin moitteettomaan toimintaan;

b)

‧liiallinen epätasapaino‧ tarkoittaa vakavaa epätasapainoa, mukaan luettuna epätasapaino, joka vaarantaa tai uhkaa vaarantaa talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan.

a)

sisäinen epätasapaino, myös yksityisestä ja julkisesta velkaantumisesta, varallisuus- ja rahoitusmarkkinoiden kehityksestä kiinteistöala mukaan lukien, yksityisen sektorin luottovirroista sekä työttömyysasteen kehityksestä johtuva epätasapaino;

b)

ulkoinen epätasapaino, myös jäsenvaltioiden vaihtotaseen rakenteen ja nettosijoitusten määrän sekä reaalisten efektiivisten valuuttakurssien ja vientimarkkinaosuuksien kehityksestä, hinta- ja kustannuskehityksen sekä muun kilpailukyvyn kuin hintakilpailukyvyn muutoksista johtuva epätasapaino, ottaen huomioon tuottavuuden eri osatekijät.

a)

tapauksen mukaan SEUT-sopimuksen 121, 126 ja 148 artiklan ja tämän asetuksen 6, 7, 8 ja 10 artiklan mukaiset tarkastelun kohteena oleville jäsenvaltioille osoitetut neuvoston suositukset tai kehotukset;

b)

tarkastelun kohteena olevan jäsenvaltion politiikkatavoitteet, sellaisina kuin ne ilmenevät kansallisista uudistusohjelmista ja tarvittaessa vakaus- tai lähentymisohjelmasta ;

c)

▐ Euroopan järjestelmäriskikomitean varoitukset tai suositukset järjestelmäriskeistä, jotka pyritään korjaamaan tai jotka koskevat tarkastelun kohteena olevaa jäsenvaltiota . Asiassa on noudatettava Euroopan järjestelmäriskikomitean luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä.

a)

talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja koskevista tiedoista, jotka neuvosto on toimittanut SEUT-sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

yleisistä ohjeista, jotka komissio antaa jäsenvaltioille vuosittaisen valvontajakson alussa;

c)

Eurooppa-neuvoston mahdollisesti antamista päätelmistä, jotka koskevat talouspolitiikan linjauksia EU-ohjausjakson yhteydessä;

d)

tämän asetuksen mukaisesti suoritetun monenvälisen valvonnan tuloksista;

e)

Eurooppa-neuvoston mahdollisesti antamista päätelmistä, jotka koskevat monenvälisen valvonnan linjauksia ja tuloksia;

f)

monenvälisen valvonnan suorittamisen mahdollisesta arvioinnista EU-ohjausjakson päätteeksi;

g)

tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetuista suosituksista.

a)

asetuksen tehokkuutta

b)

edistymistä jäsenvaltioiden talouspolitiikan tiiviimmän yhteensovittamisen ja niiden taloudellisen suorituskyvyn jatkuvan lähentymisen turvaamisessa SEUT-sopimuksen mukaisesti.