EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS N:o 94/3092/EY,

tehty 7 päivänä joulukuuta 1994,

kotona ja vapaa-aikana tapahtuvia tapaturmia koskevan yhteisön tietojenvaihtojärjestelmän perustamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 129 a artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen(1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsovat, että

kotona ja vapaa-aikana tapahtuvia tapaturmia koskevan yhteisön tietojenvaihtojärjestelmän perustaminen on osa kuluttajansuoja- ja onnettomuuksien ehkäisypolitiikkaa; sen tärkeys tässä suhteessa näkyy siinä, kuinka useat jäsenvaltiot käyttävät päätöksellä 86/138/ETY(4) määrätystä esittelyprojektista kerättyjä tietoja toteuttaakseen tuoteturvallisuuteen liittyviä toimenpiteitä,

päätöksellä 93/683/ETY(5) on perustettu vuonna 1993 kotona ja vapaa-aikana tapahtuvia tapaturmia koskeva tietojenvaihtojärjestelmä yhdeksi vuodeksi; tapaturmien ehkäisemisen tavoite vaatii pidemmän ajan ja nelivuotiskausi vaikuttaa asianmukaiselta tähän tarkoitukseen,

kaikki jäsenmaat ovat jo panneet täytäntöön kansalliset terveyden suojelu- ja kuluttajasuoja- sekä kotona ja vapaa-aikana tapahtuvien tapaturmien ehkäisymenetelmät; kuitenkin ottaen huomioon tuotteiden liikkuvuuden kasvun sisämarkkinoilla, on tarpeen säätää erityisestä toimenpiteestä sisämarkkinoilla tapaturmia aiheuttaneiden tuotteiden ja tapaturmiin johtavien olosuhteiden tunnistamiseksi; tässä tarkoituksessa on toivottavaa, että kansallisilla jäsenvaltioilla on riittävän yhdenmukaiset keinot, jotta yhdessä jäsenvaltiossa saatuja johtopäätöksiä voidaan hyödyntää myös muissa jäsenvaltioissa sekä yhteisön tasolla,

vaikka kuluttajien turvallisuuden hallinta onkin ensisijaisesti jokaisen jäsenvaltion omalla vastuulla, yhteisön taloudellinen tuki on hyödyksi jäsenvaltioille tietojen keruun täytäntöönpanoa koskevien vaikeuksien voittamisessa kansallisella tasolla; tästä näkökulmasta katsoen komission on toimittava yhteensovittajana ja osaltaan vaikutettava kansallisen tason toimenpiteiden yhdenmukaiseen täytäntöönpanoon edistämällä tiedon levittämistä kotona ja vapaa-aikana tapahtuvista onnettomuuksista kaikille toimivaltaisille viranomaisille,

yhteisön kehys- ja taloudellista tukitoimintaa tarvitaan suurien vääristymien välttämiseksi, sillä joillain jäsenvaltioilla ei itsellään ole riittäviä varoja kerätäkseen tietoja kotona ja vapaa-aikana tapahtuvista onnettomuuksista, mikä osaltaan vaikuttaisi kuluttajansuojapolitiikan täytäntöönpanoon,

olisi toteutettava toimenpiteet tietojen yleisen laadun takaamiseksi sekä sisämarkkinoiden ja neuvoston yleisestä tuoteturvallisuudesta 29 päivänä kesäkuuta 1992 annetun direktiivin 92/59/ETY(6) yhteydessä sen mahdollistamiseksi, että jäsenvaltiot keräävät tarvittavaa tietoa onnettomuuksissa mukana olleiden tuotteiden valvonnasta; kyseiset tiedot on kerättävä sairaaloiden tapaturmapoliklinikoilta tai muista yhtä luotettavista tietolähteistä,

yhteisön toimet tietojen keruussa velvoittavat jäsenvaltioilta menetelmien yhdenmukaisuutta komissiolle annettavien tietojen keruussa ja hankkimisessa; tämä velvoite ei ole suhteeton tutkimuksen tavoitteen suhteen; tämä järjestelmä ei luonteestaan johtuen voi toimia tilastollisena todisteena ja tämä täytyy aina ilmoittaa siihen viitattaessa,

tämän päätöksen soveltamiseksi olisi käytettävä direktiivin 92/59/ETY 10 artiklan 1 kohdalla perustettua komiteaa avustamaan komissiota järjestelmän täytäntöönpanoon ja parantamiseen liittyvien teknisten toimenpiteiden määrittelemisessä,

yhteisön tuoteturvallisuuspolitiikan kehittämiseksi on tarpeen, että jäsenvaltiot antavat komission pyynnöstä täsmällistä tietoa onnettomuuksissa mukana olleista tuotteista tai tuoteryhmistä,

jäsenvaltioiden on voitava antaa komissiolle yhteenvetona esitetyt vuosikertomukset; komission on voitava määrittää, yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jäsenvaltioiden näissä kertomuksissaan tekemien johtopäätösten perusteella niistä toimista, joihin on ryhdyttävä yhteisön tasolla, ja

lopuksi, kotona ja vapaa-aikana tapahtuvien onnettomuuksien tietojenvaihtojärjestelmän perustaminen yhteisön tasolle vaikuttaa näissä olosuhteissa tarpeelliselta jäsenvaltioiden tämän alan politiikan tukemiseksi ja täydentämiseksi sekä korkean kuluttajansuojatason takaamiseksi, eikä se ole tarpeettoman laaja näiden onnettomuuksien ehkäisemisen edistämiseksi; se on siis läheisyysperiaatteen mukainen,

OVAT TEHNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1 Perustetaan kaudeksi 1994-1997 kotona ja vapaa-aikana tapahtuvia tapaturmia koskeva yhteisön tietojenvaihtojärjestelmä, jäljempänä 'järjestelmä`, jonka ominaisuuksia ja toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritetään liitteessä I.

2 Järjestelmän tavoitteena on kerätä tietoja kotona ja vapaa-aikana tapahtuvista tapaturmista näiden ehkäisemiseksi ja kulutustavaroiden turvallisuuden parantamiseksi sekä tiedottaa ja kouluttaa kuluttajia käyttämään tuotteita paremmin, sekä kansallisella että yhteisön tasolla.

3 Tätä päätöstä ei sovelleta työtapaturmiin, työstä johtuviin sairauksiin, eikä liikenteessä, rautateillä, merellä tai ilmassa tapahtuviin tapaturmiin.

2 artikla

1 Jäsenvaltiot takaavat järjestelmän täytäntöönpanon; ne käyttävät suoraan kerättyä tietoa ja toimittavat komissiolle vuosikertomuksen, jossa esitetään saatujen tulosten kansallisen tason yhteenveto ja arviointi sekä niistä tehdyt johtopäätökset. Kertomukset toimitetaan viimeistään kyseistä vuotta seuraavan vuoden neljännen kuukauden lopussa.

2 Edellä 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yhteisön taloudellinen tuki on sidottu tämän artiklan 1 kohdassa mainitun vuosikertomuksen toimittamiseen.

3 Jäsenvaltiot antavat komissiolle tämän pyynnöstä saatavilla olevat tiedot tiettyjen kotona tai vapaa-aikana tapahtuneiden tapaturmien aiheuttaneiden tuotteiden tai tuoteryhmien turvallisuudesta sekä olosuhteista, joissa tapaturmat sattuivat.

4 Jäsenvaltiot nimeävät tietojen keruusta ja komissiolle toimittamisesta vastuussa olevan viranomaisen tai viranomaiset ja ilmoittavat näiden viranomaisten nimet ja osoitteet komissiolle. Komissio toimittaa tämän tiedon kaikille jäsenvaltioille helpottaakseen kansallisten viranomaisten välistä suoraa vaihtoa.

5 Edistääkseen yhteisön varojen käytön avoimuutta jokainen jäsenvaltio varmistaa 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen asianmukaisen julkaisemisen.

3 artikla

1 Parantaakseen menetelmien yhteensopivuutta komissio säätää kokemusten perusteella 7 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti uusia sääntöjä koodien, määritelmien, tietojen luokittelun ja kansallisten kertomusten esittämisen paremmasta yhdenmukaisuudesta viimeistään järjestelmän ensimmäisen toimintavuoden lopussa. Tässä tarkoituksessa komissio ottaa huomioon erityisesti kansainväliset tai yhteisön jo olemassa olevat koodit tai mallit.

2 Komissio osallistuu järjestelmän täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa liitteessä II määrättyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

3 Komissio käsittelee, kokoaa ja julkaisee joka vuosi jäsenvaltioilta saadut tiedot ja levittää niitä aiheellisella tavalla yhteisön tasolla erityisesti neuvoa-antavalle kuluttajaneuvostolle, eurooppalaisille tai kansallisille kuluttajaliitoille tai -yhdistyksille, eurooppalaisille kuluttajaneuvontakeskuksille ja eurooppalaisille standardointielimille. Kuluttajat voivat hyödyntää tätä tietoa yhteisön kuluttajan oikeuksia edistävän tietojenvaihtoverkoston kautta. Lisäksi komissio ryhtyy tarvittaessa tiedotuskampanjoihin yhteisön tasolla.

4 artikla

1 Komissio ja jäsenvaltiot valvovat, että tietojen keruun ja toimittamisen aikana tuhotaan kaikki tapaturman uhrin tunnistamiseen liittyvät tiedot, jotta uhrin henkilöllisyys säilyy luottamuksellisena.

2 Kaikessa tietojen käytössä, jossa viitataan jäsenvaltioiden virallisiin julkaisuihin, tulee mainita, että yhteisön tietojenvaihtojärjestelmä kotona ja vapaa-aikana tapahtuvista tapaturmista antaa vain yleisluontoista tietoa eikä sitä voida pitää tilastollisena todisteena yhdenkään tuotteen turvallisuudesta tai turvallisuuden puutteesta.

5 artikla

Järjestelmän täytäntöönpanoon tarvittavat yhteisön varat arvioidaan 2,5 miljoonaksi ecuksi vuodessa kaudelle 1994-1997.

Tämä määrä sisältyy yhteisön tämänhetkisiin rahoitusnäkymiin.

Talousarviosta vastuussa olevat viranomaiset päättävät käytettävissä olevista määrärahoista kunakin tilikautena ottaen huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavan talousasetuksen 2 artiklassa tarkoitetut asianmukaisen varainhoidon periaatteet.

6 artikla

1 Vuoden 1995 alussa komissio laatii kertomuksen ja liittää siihen mahdolliset aiheelliset muutosehdotukset ja erityisesti ne, jotka koskevat järjestelmään osallistuvien sairaaloiden jakautumista jäsenvaltioissa 1 päivästä tammikuuta 1996 alkaen, jotta otoksen edustavuus olisi mahdollisimman yhdenmukainen.

2 Vuoden 1996 alussa komissio laatii yleisluontoisemman arvioinnin järjestelmän toiminnasta ja liittää siihen mahdollisesti tarvittavat muutosehdotukset taloudellisen tuen jakamista koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin.

3 Viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1997 komissio laatii lopullisen kertomuksen järjestelmän täytäntöönpanosta ja tehokkuudesta.

4 Raportteja laatiessaan komissio ottaa asianmukaisesti huomioon aiemmista arvioinneista saadun kokemuksen ja valvoo erityisesti seuraavia seikkoja:

- jäsenvaltioiden antaman tiedon oikea-aikaisuutta, laatua ja vertailukelpoisuutta,

- ottaen huomioon tuotteiden kasvavan määrän, tarvetta mukauttaa olemassa olevia koodeja, ottaa käyttöön uusia koodeja ja yhteisiä koodausperiaatteita,

- tiedonsaannin helppoutta,

- lisätietojen arvon jäsenvaltioille ja yhteisölle.

Kertomukset toimitetaan neuvostolle, Euroopan parlamentille sekä talous- ja sosiaalikomitealle.

7 artikla

1 Direktiivin 92/59/ETY 10 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea avustaa komissiota.

2 Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa, tarvittaessa äänestettyään, lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan.

Lausunto merkitään pöytäkirjaan; lisäksi jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus pyytää, että sen kanta merkitään pöytäkirjaan.

Komissio ottaa, niin suurelta osin kuin mahdollista, huomioon komitean lausunnon. Se ilmoittaa, millä tavoin lausunto on otettu huomioon.

3 Komitea voi tutkia kaikkia tämän päätöksen soveltamiseen liittyviä kysymyksiä komission tai jäsenvaltion pyynnöstä.

8 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1994.

9 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 7 päivänä joulukuuta 1994.

Euroopan parlamentin puolesta

Puheenjohtaja

K. HÄNSCH

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

REXRODT

(1) EYVL N:o C 104, 12.4.1994, s. 15 EYVL N:o C 157, 8.6.1994, s. 11

(2) EYVL N:o C 195, 18.7.1994, s. 52

(3) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 5 päivänä toukokuuta 1994 (EYVL N:o C 205, 25.7.1994, s.396), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 11 päivänä kesäkuuta 1994 (EYVL N:o C 244, 31.8.1994, s. 83) ja Euroopan parlamentin päätös, tehty 26 päivänä lokakuuta 1994.

(4) EYVL N:o L 109, 26.4.1986, s. 23. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 90/534/ETY (EYVL N:o L 296, 27.10.1990, s. 64).

(5) EYVL N:o L 319, 21.12.1993, s. 40

(6) EYVL N:o L 228, 11.8.1992, s. 24

LIITE I

Järjestelmän ominaisuudet

1 Tätä järjestelmää sovelletaan kotona ja vapaa-aikana tapahtuviin tapaturmiin, jotka antavat aihetta lääkärinhoitoon ja jotka tapahtuvat kotona tai sen välittömässä läheisyydessä sekä erityisesti puutarhassa, pihalla ja autotallissa, tai vapaa-aikana, urheillessa tai koulussa.

2 Perustietojen keruu toteutetaan jäsenvaltioiden 4 kohdassa määrätyissä rajoissa valitsemien sairaaloiden tapaturmapoliklinikoilta.

Saksan liittotasavallassa, Espanjassa ja Luxemburgissa nämä tiedot kerätään kyselemällä kotitalouksilta.

3 Kansallisia kertomuksia toimittaessaan jäsenvaltiot ottavat huomioon, mahdollisuuksien mukaan, lisätiedot ja erityisesti ne, jotka saadaan myrkytysyksiköiltä, kuolintodistuksista, yleislääkäreiltä, palovammayksiköiltä, palolaitoksilta ja hälytyskeskuksilta. Nämä tiedot lisätään kansallisiin kertomuksiin liitteissä.

4 Erityistä huomiota kiinnitetään tietojen laatuun, erityisesti sairaaloiden edustavuuteen liittyviin perusteisiin, tietojen keruun määräaikaisuuteen ja otoksen kattavuuteen.

Tietojen on sisällettävä vähintään seuraavat seikat:

- tapaturman tapahtumapaikka,

- tapaturman tapahtumapäivämäärä,

- paikka, jossa tapaturmaa hoidettiin,

- tapaturman uhrin toiminta tapahtumahetkellä,

- tapaturman laatu,

- tapaturmassa mukana olleen tuotteen laatu,

- tapaturman uhrin ikä,

- tapaturman uhrin sukupuoli,

- vamman laatu,

- vammautuneet ruumiinosat,

- hoidon kesto ja laatu,

- lyhyt kuvaus tapaturmasta ja sen syistä (joihin sisältyvät, mikäli mahdollista, kyseisen tuotteen tärkeimmät ominaisuudet ja tunnistamistiedot).

Tiedot täytyy koodata olemassa olevan koodauskäsikirjan yhteisiin perusteisiin perustuvan järjestelmän mukaan ja myöhemmin tämän päätöksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti annettujen sääntöjen mukaan.

5 Sairaalat jakautuvat jäsenvaltioiden kesken seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

Jäsenvaltiot pyrkivät, sikäli kuin se on mahdollista, varmistamaan sairaaloiden maantieteellisen jakautumisen edustavuuden, ja ottavat huomioon sekä kaupunkialueet että maaseudun.

LIITE II

Taloudellinen tuki

1 Yhteisön taloudellista tukea myönnetään tietojen keruuseen osallistuville sairaaloille vakiomäärän mukaan, joka on 80 prosenttia todellisista kuluista ja enintään 28 000 ecua vuodessa sairaalaa kohden.

2 Yhteisön taloudellista tukea kotitalouksissa suoritettaviin tutkimuksiin Saksassa, Espanjassa ja Luxemburgissa myönnetään vakiomäärän mukaan, joka on 80 prosenttia todellisista kuluista ja enintään:

- 380 000 ecua vuodessa Saksalle,

- 225 000 ecua vuodessa Espanjalle,

- 95 000 ecua vuodessa Luxemburgille.

3 Lisäksi yhteisön taloudellista tukea varataan kansallisten vähemmän kehittyneiden infrastruktuureiden vahvistamiseen erityisesti kehittämällä soveliaita tietoverkostoja ja siihen, että sellaiset jäsenvaltiot, joilla on toimiva tietojen keruujärjestelmä, voivat antaa kahdenvälistä teknistä apua toisille jäsenvaltioille.

Tämän yhteisön taloudellinen tuki ei saa ylittää 3,5 prosenttia komission myöntämästä yleisestä taloudellisesta tuesta.