(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 13 päivänä marraskuuta 2023 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’ tai ’Kiina’, peräisin olevan titaanidioksidin (TiO2) tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen perusasetuksen 5 artiklan nojalla. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille European Titanium Dioxide Ad Hoc Coalitionin, jäljempänä ’valituksen tekijä’, 29 päivänä syyskuuta 2023 tekemän valituksen johdosta. Valitus tehtiin perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti Euroopan unionissa, jäljempänä ’unioni’ tai ’EU’, titaanidioksidia valmistavan tuotannonalan puolesta. Valitus sisälsi riittävästi näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Komissio asetti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi 6 päivänä kesäkuuta 2024 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2024/1617 (3), jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’.

(4)

Komissio toimitti osapuolille 13 päivänä kesäkuuta 2024 perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti yhteenvedon ehdotetuista tulleista sekä yksityiskohtaiset tiedot polkumyyntimarginaalien ja sellaisten marginaalien laskemisesta, jotka ovat riittäviä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa laskelmien tarkkuudesta kolmen työpäivän kuluessa.

(5)

Kolme käyttäjää eli Plastika Kritis SA, jäljempänä ’Plastika Kritis’, Munksjö Paper AB, jäljempänä ’Munksjö’, ja Felix Schoeller GmbH & Co. KG, jäljempänä ’Felix’, esittivät huomautuksia, jotka eivät liittyneet laskelmien tarkkuuteen.

(6)

Masterbatch White -tuotteen valmistaja Plastika Kritis väitti, että sen tietojen mukaan polkumyyntiä ei tapahdu. Se myös toisti aiemmat väitteensä, joiden mukaan ehdotetuilla polkumyyntitulleilla on katastrofaalisia seurauksia esisekoitteiden tuotannonalalle unionissa.

(7)

Plastika Kritis väitti erityisesti, että muista kolmansista maista peräisin olevista esisekoitteista tulee huomattavasti nykyistä kilpailukykyisempiä sekä unionissa että vientimarkkinoilla, koska kyseiset maat voivat jatkossakin hankkia edullista titaanidioksidia Kiinasta. Lisäksi se väitti, että unionin tuotannonalan rajallisen kapasiteetin vuoksi titaanidioksidin tarjonta ei ole riittävää, jos toimenpiteet otetaan käyttöön. Jos tulleja puolestaan sovelletaan taannehtivasti, käyttäjät kärsivät vielä suurempia tappioita, koska Kiinasta tulevien toimitusten toimitusaika on kasvanut Punaisellamerellä vuoden 2024 ensimmäisellä puoliskolla tapahtuneiden kaupallisiin aluksiin kohdistuneiden hyökkäysten vuoksi.

(8)

Näitä huomautuksia käsitellään tämän asetuksen asianomaisissa jaksoissa analysoitaessa unionin etua ja tullien taannehtivaa kantamista (ks. 7.3.2 ja 8.3 jakso).

(9)

Koristepaperin valmistajat Munksjö ja Felix toimittivat huomautuksia, joissa ne vastustivat komission päätöstä olla myöntämättä tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuvaa vapautusta laminaattilaatuisen titaanidioksidin tuonnille, ja toistivat aiemmat väitteensä siitä, miksi vapautuksen myöntämisen edellytykset täyttyvät.

(10)

Lisäksi ne väittivät, että ilman tällaista tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuvaa vapautusta niiden tilanne heikkenee entisestään, vaikka komissio pani 14 päivänä kesäkuuta 2024 vireille koristepaperin tuontia Kiinasta koskevan polkumyyntitutkimuksen (4). Syynä on se, että tässä tutkimuksessa tarkasteltujen polkumyyntitullien käyttöönotto yhtäältä nostaa niiden tuotantokustannuksia ja toisaalta alentaa titaanidioksidin hintaa Kiinan kotimarkkinoilla, mikä puolestaan alentaa entisestään kiinalaisten koristepaperin tuottajien tuotantokustannuksia. Kumpaakaan näistä kehityskuluista ei kuitenkaan oteta huomioon tehtäessä päätelmiä koristepaperia koskevassa tapauksessa, koska sitä koskeva tutkimusajanjakso päättyy ennen kuin tässä tutkimuksessa tarkasteltuja tulleja otetaan käyttöön.

(11)

Näitä huomautuksia käsitellään 7.3.4 jaksossa.

(12)

Komissio otti 11 päivänä heinäkuuta 2024 käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan titaanidioksidin tuonnissa. Väliaikaisesta polkumyyntitullista säädettiin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2024/1923 (5), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(13)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella väliaikainen polkumyyntitulli otettiin käyttöön, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia alustavista päätelmistä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetyssä määräajassa. Huomautuksia esittivät muun muassa

(14)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin Munksjön, Felixin, Plastika Kritisin, Flintin, ASEFAPIn, Kleverkem SRL:n, CEPEn, LB:n, Mauvilacin ja valituksen tekijän kanssa. Kuulemisia ei järjestetty kuulemisista kauppaan liittyvissä menettelyissä vastaavan neuvonantajan kanssa.

(15)

Komissio jatkoi kaikkien lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Tehdessään lopullisia päätelmiä komissio tarkasteli asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia ja tarkisti alustavia päätelmiään tarpeen mukaan.

(16)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan titaanidioksidin tuonnissa, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(17)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin CEPEn ja LB:n kanssa. Yksikään osapuoli ei pyytänyt kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan osallistumista.

(18)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 6 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(19)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7–13 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(20)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(21)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15–19 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(22)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(23)

Komissio kuvaili tutkimuksen kohteena olevan tuotteen, tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21–26 kappaleessa. Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan kyseisissä kappaleissa esittämänsä päätelmät.

(24)

Alustavien päätelmien jälkeen useat osapuolet kiistivät komission päätelmät tuotteen määritelmään liittyvistä pyynnöistä. Jotkin osapuolet myös esittivät uusia väitteitä tuotteen määritelmästä.

(25)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 kappaleessa todetaan, useita tuotteen määritelmää koskevia väitteitä esitettiin väitteiden esittämiselle asetetun määräajan jälkeen, eikä komissio siksi voinut ottaa niitä huomioon alustavassa vaiheessa. Nämä väitteet on nyt arvioitu ja niitä käsitellään jäljempänä asianmukaisissa alajaksoissa.

(26)

Koska tuotteen määritelmän laajentamisesta kattamaan myös Masterbatch White -tuote, jäljempänä ’MW’, ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34–37 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(27)

Väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta esittämissään huomautuksissa AkzoNobel väitti, että komissio ei ottanut huomioon AkzoNobelin ehdotusta tuotteen valvontakoodin, jäljempänä ’PCN-koodi’, rakenteen muuttamisesta ja että komission olisi harkittava PCN-koodin tarkentamista lisäämällä uusia luokkia PCN-koodin kenttään ”TiO2-pitoisuus painoa kohti”.

(28)

Komissio analysoi kaikki PCN-koodin rakenteen muuttamista koskevat väitteet ja totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 42 kappaleessa, että mitään näyttöä ei toimitettu sen osoittamiseksi, että pinnoitteen sisältämät kemikaalit vaikuttaisivat hintoihin. Sama päätelmä pätee johdanto-osan 27 kappaleessa tiivistetysti kuvailtuun AkzoNobelin väitteeseen. Ei ole esitetty näyttöä siitä, että PCN-koodin tarkentaminen lisäämällä uusia luokkia TiO2-pitoisuuden painoa kohti ilmoittavaan kenttään olisi tarpeen hintojen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi.

(29)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43 kappaleessa todetaan, yksikään vientiä harjoittavista tuottajista ei vastustanut ehdotettua PCN-koodin rakennetta sillä perusteella, että se johtaisi epätasapuoliseen hintavertailuun joko siksi, että PCN-koodeissa tuotteita ei eritellä pinnoitteessa käytettävien kemikaalien perusteella, tai siksi, että PCN-koodit eivät ole riittävän tarkkoja kentän ”TiO2-pitoisuus painoa kohti” osalta. Näin ollen komissiolla ei ollut perusteita päätellä, että kyseistä kenttää olisi tarpeen tarkentaa perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisen hintojen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi.

(30)

Tämän vuoksi komissio katsoi, että väite oli perusteeton, ja hylkäsi AkzoNobelin ehdotuksen.

(31)

Koska edellä mainituista asioista ei esitetty uusia huomautuksia tai todisteita, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38–44 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(32)

Aluksi komissio muistutti, että tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että polkumyyntitutkimuksessa tarkasteltavana olevan tuotteen määrittelemisen tarkoituksena on auttaa laatimaan luettelo tuotteista, joille tarvittaessa määrätään polkumyyntitulleja. Tätä tarkoitusta varten komissio voi ottaa huomioon useita seikkoja, kuten muun muassa tuotteiden fyysiset, tekniset ja kemialliset ominaisuudet, tuotteiden käyttötarkoituksen, vaihdettavuuden, käsityksen, joka kuluttajilla on niistä, jakelukanavat, valmistusprosessin, tuotantokustannukset ja laadun. (6) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolla on myös laaja harkintavalta tarkasteltavana olevan tuotteen määrittelemisessä (7).

(33)

Tutkittaessa, onko tietty tuote sisällytetty asianmukaisesti sellaisten tuotteiden luetteloon, joiden osalta otetaan tarvittaessa käyttöön polkumyyntitulleja, on otettava huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen ominaisuudet, sellaisena kuin komissio on tuotteen määritellyt, eikä sellaisten tuotteiden ominaisuuksia, joihin tarkasteltavana oleva tuote tai sen alaluokat kuuluvat (8). Vaikka tuotteet eivät olisi kaikilta osin samanlaisia, ne saattavat kuulua tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, koska niiden ominaisuudet vastaavat seikkoja, jotka komissio otti huomioon määritellessään kyseistä tuotetta, ja siksi niistä tehdään tässä yhteydessä polkumyyntitutkimus (9).

(34)

Oikeuskäytännön mukaisesti väitteen, jonka mukaan tarkasteltavana oleva tuote on huonosti määritelty, on perustuttava väitteisiin, jotka osoittavat, että komissio on joko tehnyt virheen arvioidessaan merkityksellisiksi katsomiaan seikkoja tai että muiden merkityksellisempien seikkojen huomioon ottaminen edellyttää tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän rajoittamista (10).

(35)

Kuten johdanto-osan 24 ja 25 kappaleessa selitetään, useat osapuolet esittivät tuotteen poissulkemista koskevia pyyntöjä tuotteiden määritelmää koskevien väitteiden esittämiselle asetetun määräajan päätyttyä tai kiistivät komission alustavan päätelmän niiden pyynnöstä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45 kappaleessa todetaan, tarkastellakseen kyseisiä tuotteen poissulkemista koskevia pyyntöjä komissio tutki i) kyseisten tuotetyyppien fyysisiä, kemiallisia ja teknisiä perusominaisuuksia, ii) tuotetyyppien käyttötarkoitusta ja vaihdettavuutta ja iii) loppukäyttäjien käsityksiä. Täydellisyyden vuoksi komissio tarkasteli myös muita osatekijöitä, jotka voisivat mahdollisesti oikeuttaa tuotteen poissulkemisen unionin etua koskevien näkökohtien perusteella, kuten iv) tullien vaikutusta käyttäjään, v) vaihtoehtoisia hankintalähteitä ja vi) tullista vapauttamisen vaikutuksia. Yksikään osapuoli ei kiistänyt osatekijöitä, joita komissio tarkasteli arvioidakseen tuotteen poissulkemista koskevia pyyntöjä.

(36)

Sun Chemical Ltd., jäljempänä ’Sun Chemical’, esitti tuotteen poissulkemista koskevan pyyntönsä vasta tutkimuksen alustavan vaiheen loppupuolella. Samassa yhteydessä se pyysi tiettyä käyttötarkoitusta koskevaa vapautusta pinnoittamattomille TiO2-laatuluokille, jos ja kun niitä käytetään välituotteena tuotettaessa muita kuin valkoisia pigmenttejä, joissa kiderakennetta on muutettu. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 62 kappaleessa selitetään ja edellä johdanto-osan 25 kappaleessa todetaan, tätä pyyntöä ei näin ollen otettu huomioon tutkimuksen alustavassa vaiheessa.

(37)

Sun Chemical toimitti vain joitakin tietoja tuotteen fyysisistä, kemiallisista ja teknisistä perusominaisuuksista, käyttötarkoituksesta ja vaihdettavuudesta, tullien vaikutuksesta sen omaan liiketoimintaan sekä mahdollisen tullista vapauttamisen vaikutuksista, mutta ei toimittanut tietoa tuotteen muutoksiin liittyvistä loppukäyttäjien käsityksistä eikä vaihtoehtoisista hankintalähteistä.

(38)

Sun Chemical ei myöskään toimittanut vastausta kyselylomakkeeseen eikä toimittanut asiaankuuluvia ja todennettavissa olevia tietoja, joiden avulla komissio voisi arvioida väitettä asianmukaisesti, vaihtoehtoisessa muodossa. Tämän perusteella todetaan, että Sun Chemical ei esittänyt pyyntönsä tueksi näyttöä edes edellä johdanto-osan 32 kappaleessa luetelluista kolmesta ensimmäisestä osatekijästä, eikä komissio pystynyt varmistamaan mitään esitetyistä tiedoista.

(39)

Komissiolla ei esimerkiksi ollut tietoa Kiinasta tulevan tuonnin osuudesta Sun Chemicalin toimitusvalikoimassa. Koska näyttöä ei ollut, komissio ei voinut todentaa titaanidioksidin väitettyä osuutta Sun Chemicalin tuotantokustannuksista eikä näin ollen voinut tehdä täsmällisiä päätelmiä tullien mahdollisesta vaikutuksesta kustannuksiin.

(40)

Komissiolla ei myöskään ollut vahvistettua tietoa siitä, mitä TiO2-tyyppejä Sun Chemical ostaa ja missä tuotteissa se niitä käyttää. Tämän vuoksi komissio ei voinut todentaa vaihdettavuutta, käyttötarkoituksen spesifisyyttä eikä tullien vaikuttavuuden mahdollista heikkenemistä, jos tuotteen poissulkeminen hyväksyttäisiin tai tiettyjä käyttötarkoituksia koskevat vapautukset myönnettäisiin.

(41)

Lisäksi Sun Chemical väitti, että titaanidioksidin, jota se ostaa muiden kuin valkoisten pigmenttien tuottamiseksi, erityisenä kemiallisena ja fyysisenä ominaisuutena on se, että se ei ole pinnoitettua ja sen raskasmetallien raja-arvon on oltava alhainen. Yritys ei kuitenkaan täsmentänyt, mikä raskasmetallien kynnysarvo on ja miten tulliviranomainen voisi mitata sen jäljitettävyyden varmistamiseksi, jos tuotteen poissulkeminen hyväksyttäisiin. Tämän lisäksi asiakirja-aineistossa olevat tiedot osoittavat, että pinnoittamatonta titaanidioksidia käytetään myös muilla aloilla, kuten keramiikan tuotannossa sekä elintarvikkeissa ja farmaseuttisissa ja kosmeettisissa valmisteissa.

(42)

Edellä esitetyn perusteella Sun Chemical ei pystynyt osoittamaan, että huomioon olisi otettava muita, merkityksellisempiä seikkoja kuin niitä, joita komissio tarkasteli määritellessään tarkasteltavana olevaa tuotetta, ja että tämä edellyttäisi tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän rajoittamista sulkemalla pois pinnoittamaton titaanidioksidi muiden kuin valkoisten pigmenttien osalta tai olisi perusteena vapautuksen myöntämiselle tietyn käyttötarkoituksen perusteella. Pinnoittamaton titaanidioksidi kuuluu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa annetun tuotteen määritelmän soveltamisalaan, eivätkä asianomaiset osapuolet toimittaneet näyttöä siitä, että tämä Kiinasta tuodun titaanidioksidin alaluokka ei kilpaile minkään muun unionin markkinoilla saatavilla olevan tuotteen kanssa. Tämän vuoksi pyyntö hylättiin.

(43)

CEPI esitti tuotteen tutkimuksen ulkopuolelle jättämistä koskevan pyynnön sen jälkeen, kun määräaika tuotteen määritelmää koskevien väitteiden esittämiselle oli kulunut umpeen. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappaleessa selitetään ja edellä johdanto-osan 25 kappaleessa todetaan, tätä pyyntöä ei näin ollen voitu ottaa huomioon tutkimuksen alustavassa vaiheessa. CEPI ei esittänyt tähän pyyntöön liittyviä lisäväitteitä huomautuksissaan, jotka se esitti väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta. Valituksen tekijä vastusti tätä tuotteen poissulkemista koskevaa pyyntöä.

(44)

CEPI toimitti vain joitakin tietoja tuotteen fyysisistä, kemiallisista ja teknisistä perusominaisuuksista, käyttötarkoituksesta ja vaihdettavuudesta, tuotteen muutoksiin liittyvistä loppukäyttäjien käsityksistä ja vaihtoehtoisista hankintalähteistä, mutta se ei toimittanut tietoa mahdollisen tullista vapauttamisen vaikutuksesta eikä tullien vaikutuksesta käyttäjiin.

(45)

CEPI on osoittanut, että elintarvikelaatuinen titaanidioksidi on kemiallisilta ominaisuuksiltaan erityistä, koska sen on täytettävä alhaista raskasmetallipitoisuutta koskeva vaatimus sekä muut komission asetuksessa (EU) N:o 231/2012 (11) asetetut E 171 -elintarvikelisäaineisiin sovellettavat vaatimukset. Tulliviranomaiset voisivat myös helposti tarkastaa nämä kynnysarvot elintarvikelisäaineiden testaamiseen käytettävillä vakiomenetelmillä.

(46)

Vaikka CEPI ei erityisesti käsitellyt käyttötarkoitusta ja vaihdettavuutta, komissio totesi tässä yhteydessä, että elintarvikelaatuisen titaanidioksidin raskasmetallien raja-arvoista säädetään lainsäädännössä (12). Elintarvikelisäaineena (E 171) ei voida laillisesti käyttää mitään muuta TiO2-laatuluokkaa, joka ylittää kyseiset raja-arvot.

(47)

Lisäksi CEPI väitti, että vain kaksi tai kolme unionin tuottajaa pystyy toimittamaan elintarvikelaatuista titaanidioksidia, ja nekin vain vähäisiä määriä.

(48)

Valituksen tekijä kiisti käsityksen, jonka mukaan elintarvikelaatuinen titaanidioksidi voitaisiin erottaa muista TiO2-tyypeistä sen perusteella, onko pinnoitteessa fosforia tai miten tuotantoprosessit eroavat toisistaan. Komissio totesi, että CEPI ei koskaan esittänyt tällaisia väitteitä, ja hylkäsi siksi valituksen tekijän väitteet merkityksettöminä.

(49)

Käytettävissä olevan näytön perusteella komissio totesi, että vaikka elintarvikelaatuisen titaanidioksidin on täytettävä E 171 -lisäaineita koskevat erityisvaatimukset, ei voida päätellä, että sillä ei ole samoja fyysisiä, kemiallisia ja teknisiä perusominaisuuksia kuin muilla TiO2-tyypeillä. Se on vain yksi alatyyppi muiden joukossa. Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan kyseessä on tuote, joka edellyttää samoja pääraaka-aineita kuin muutkin sovellukset, vaikkakin korkeammasta puhtausluokasta, sekä tuotantolinjaa, joka on tavallista paremmin suojattu tuotantoprosessin aikaisilta epäpuhtauksilta, jotta lainsäädännössä vaaditut raja-arvot täyttyvät.

(50)

Komissio huomautti myös, että CEPI ei esittänyt mitään arviota siitä, mikä elintarvikelaatuisen titaanidioksidin osuus titaanidioksidin kokonaiskysynnästä voisi olla. Näin ollen komissio ei voinut arvioida tämän tuotteen poissulkemisen vaikutusta tullien vaikuttavuuteen.

(51)

Lisäksi ilman määrällisiä arvioita on epäselvää, olisiko kyseisillä kahdella tai kolmella unionin tuottajalla, jotka CEPIn väitteiden mukaan pystyvät tuottamaan elintarvikelaatuista titaanidioksidia, riittävät valmiudet vastata unionin kysyntään tämän laatuluokan osalta. Tältä osin ei esitetty lisänäyttöä. Tutkimuksen aikana on kuitenkin käynyt ilmi, että elintarvikelaatuisen titaanidioksidin lähteitä on myös muissa kolmansissa maissa, kuten Kanadassa.

(52)

Sen vuoksi komissio ei katsonut perustelluksi väittää, että tämäntyyppiselle tuotteelle ei olisi riittäviä hankintalähteitä.

(53)

Muutkaan elintarvikelaatuisen titaanidioksidin käyttäjät eivät esittäneet tutkimuksen yhteydessä tietoa siitä, miten polkumyyntitullit vaikuttaisivat niiden liiketoimintaan, eikä tällaista näyttöä saatu CEPIltä tai muista lähteistä. Komissiolla ei näin ollen ollut luotettavaa tietoa siitä, millainen vaikutus tulleilla voisi olla tämäntyyppisen titaanidioksidin käyttäjien kannalta.

(54)

Edellä esitetyn perusteella CEPI ei pystynyt osoittamaan, että huomioon olisi otettava muita, merkityksellisempiä seikkoja kuin niitä, joita komissio tarkasteli määritellessään tarkasteltavana olevaa tuotetta, ja että tämä edellyttäisi tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän rajoittamista sulkemalla pois elintarvikelaatuinen titaanidioksidi. Elintarvikelaatuinen titaanidioksidi kuuluu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa annetun tuotteen määritelmän soveltamisalaan, eivätkä asianomaiset osapuolet toimittaneet näyttöä siitä, että tämä Kiinasta tuodun titaanidioksidin alaluokka ei kilpaile minkään muun unionin markkinoilla saatavilla olevan tuotteen kanssa.

(55)

Komissio ei voinut päätellä, että tuotteen poissulkemista koskevat edellytykset täyttyisivät elintarvikelaatuisen titaanidioksidin osalta, ja hylkäsi siksi tämän pyynnön.

(56)

AkzoNobel pyysi, että kloridimenetelmällä tuotettu titaanidioksidi jätettäisiin tutkimuksen ulkopuolelle. Pyyntö esitettiin sen jälkeen, kun määräaika tuotteen määritelmää koskevien väitteiden esittämiselle oli kulunut umpeen. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 66 kappaleessa ja edellä johdanto-osan 25 kappaleessa todetaan, pyyntöä ei näin ollen voitu ottaa huomioon tutkimuksen alustavassa vaiheessa.

(57)

Ensinnäkin AkzoNobel väitti, että kloridimenetelmällä tuotettu titaanidioksidi ja sulfaattimenetelmällä tuotettu titaanidioksidi eivät ole korvattavissa keskenään.

(58)

Väitteen tueksi AkzoNobel kuvaili, miten kloridimenetelmällä tuotetulla titaanidioksidilla on maaleissa parempi säänkestävyys ja syvempi väri, joka koetaan valkoisemmaksi sinertävän sävyn takia (kun taas sulfaattimenetelmällä tuotetun titaanidioksidin sävy on kellertävä), ja miten tämä vaikuttaa näiden kahden erilaisen TiO2-tyypin käyttösovelluksiin (kloridimenetelmällä tuotettua titaanidioksidia käytetään vain ulkotiloissa, kun taas sisätiloissa käytetään sekä kloridimenetelmällä että sulfaattimenetelmällä tuotettua titaanidioksidia).

(59)

Lisäksi AkzoNobel väitti, että jos kloridimenetelmällä tuotettu titaanidioksidi ja sulfaattimenetelmällä tuotettu titaanidioksidi olisivat korvattavissa keskenään, maali- ja pinnoitealalla olisi tuotantokustannusten alentamiseksi jo siirrytty käyttämään sulfaattimenetelmällä tuotettua titaanidioksidia. Se, että kloridimenetelmällä tuotetun titaanidioksidin kysyntä on edelleen suurta, osoittaa, että nämä kaksi tyyppiä eivät ole korvattavissa keskenään.

(60)

Toiseksi AkzoNobel väitti, että kloridimenetelmällä tuotettu titaanidioksidi olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle, koska suurin osa Kiinassa tuotetusta (ja Kiinasta tuodusta) titaanidioksidista tuotetaan sulfaattimenetelmällä, kun taas suurin osa unionissa tuotetusta ja käytetystä titaanidioksidista tuotetaan kloridimenetelmällä.

(61)

Kolmanneksi AkzoNobel väitti omien ostotietojensa perusteella, että kiinalaisen kloridimenetelmällä tuotetun titaanidioksidin ja kiinalaisen sulfaattimenetelmällä tuotetun titaanidioksidin sekä muista lähteistä peräisin olevan kloridimenetelmällä tuotetun titaanidioksidin välillä on hintaeroja.

(62)

AkzoNobel väitti, että edellä mainittujen kahden seikan vuoksi vahinkoa ja syy-yhteyttä koskeva analyysi olisi vääristynyt.

(63)

Väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta esittämissään huomautuksissa AkzoNobel toisti edellä esitetyt väitteet olennaisilta osin.

(64)

AkzoNobel kiisti komission päätelmän, jonka mukaan tärkein ero markkinoilla on jaottelu anataasi-titaanidioksidiin ja rutiili-titaanidioksidiin. Tältä osin AkzoNobel viittasi useisiin aiemmin toimittamiinsa markkinatietousraportteihin, joiden väitettiin osoittavan, että tärkein ero on itse asiassa jaottelu kloridimenetelmällä tuotettuun titaanidioksidiin ja sulfaattimenetelmällä tuotettuun titaanidioksidiin.

(65)

AkzoNobel ei kiistänyt väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68 ja 69 kappaleessa esitettyjä komission päätelmiä vaan väitti, että vaikka Kiinasta tulevasta tuonnista 66 prosenttia on sulfaattimenetelmällä tuotettua titaanidioksidia, 90 prosenttia EU:n tuotannosta ei kilpaile kyseisen tuonnin kanssa, sillä EU:ssa tuotanto perustuu kloridimenetelmään. Tämä vääjäämättä vääristää vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevia analyyseja (PCN-koodien tasolla tehtyjä laskelmia lukuun ottamatta) niin, että Kiinan TiO2-tuonti vaikuttaa olevan todellista heikommassa asemassa.

(66)

Analysoidessaan AkzoNobelin pyyntöä komissio totesi, että sen tuotteen poissulkemista koskeva pyyntö perustuu pääasiassa väitteeseen, jonka mukaan a) kloridimenetelmällä tuotettu titaanidioksidi ja sulfaattimenetelmällä tuotettu titaanidioksidi eivät ole korvattavissa keskenään, b) kullakin menetelmällä saatavien TiO2-tyyppien välillä on hintaero ja c) suurin osa Kiinassa tuotetusta ja Kiinasta tulevasta titaanidioksidista tuotetaan sulfaattimenetelmällä, kun taas suurin osa unionissa tuotetusta ja käytetystä titaanidioksidista tuotetaan kloridimenetelmällä.

(67)

Komissio tarkasteli edellä johdanto-osan 64 kappaleessa kuvailtua näyttöä ja totesi, että kyseisistä raporteista käy ilmi ainoastaan, kuinka paljon kapasiteettia yksittäisillä tuottajilla arvioidaan olevan kummankin tuotantomenetelmän osalta. Se, että on olemassa kaksi erilaista tuotantomenetelmää ja että kumpaankin liittyvää kapasiteettia seurataan, ei ole olennaista tarkasteltaessa, tekevätkö markkinatoimijat keskeisen eron tällä perusteella.

(68)

Sen vuoksi katsotaan, ettei ole esitetty uutta näyttöä, joka osoittaisi vääräksi komission päätelmän siitä, että titaanidioksidin tapauksessa markkinoilla yleisesti erotetaan toisistaan anataasi-titaanidioksidi ja rutiili-titaanidioksidi. Otokseen kuulumaton vientiä harjoittava tuottaja Guanxi Jinmao Titanium Co., Ltd., sitä vastoin jopa esitti tuotteen poissulkemista koskevan pyynnön anataasi-titaanidioksidin osalta väittäen, että anataasi- ja rutiili-titaanidioksidin välillä on merkittäviä eroja eivätkä ne ole keskenään korvattavissa.

(69)

AkzoNobelin väitteestä, jonka mukaan kloridi- ja sulfaattimenetelmällä tuotettua titaanidioksidia käytetään eri sovelluksiin, komissio ensinnäkin totesi, että AkzoNobel esitti väitteen käyttäen lähtökohtana omien tuotteidensa joko sisätiloihin tai ulkotiloihin liittyviä sovelluksia, jotka ovat merkityksellisiä ainoastaan maali- ja pinnoitealalla. Muilla teollisuudenaloilla voidaan ostaa sekä kloridimenetelmällä että sulfaattimenetelmällä tuotettua titaanidioksidia, sillä ne ovat keskenään vaihdettavissa ja kumpaakin voidaan käyttää samoissa sovelluksissa (kuten tehdään esimerkiksi koristepaperin tuotannossa tai esisekoitteiden tuotannossa). Tämän lisäksi jopa AkzoNobel itse totesi kyselylomakkeeseen antamassaan vastauksessa, että joissakin omien tuotteidensa sovelluksissa se käyttää sekä kloridimenetelmällä että sulfaattimenetelmällä tuotettua titaanidioksidia.

(70)

Vaikka tietyissä maaleihin ja pinnoitteisiin liittyvissä sovelluksissa käytettäisiin yksinomaan kloridimenetelmällä tuotettua titaanidioksidia ja toisissa taas yksinomaan sulfaattimenetelmällä tuotettua titaanidioksidia (mikä ei pidä paikkaansa), näin väitettiin vain yhdenlaisen käytön osalta, eikä näin välttämättä ole kaikilla muilla teollisuudenaloilla. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(71)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että useilla jatkojalostusaloilla käytetään TiO2-tuotteita, joiden suorituskyky on optimoitu tiettyyn sovellukseen tai jopa useisiin sovelluksiin.

(72)

Kullakin tuotteita käyttävällä tuotannonalalla lukuisia tuotteita käytetään erilaisissa sovelluksissa: on arkkitehtonisia maaleja, (maali- ja pinnoitealalla käytettäviä) teollisia pinnoitteita, laminaattipapereita huonekalujen eri pinnoille tai lattioille (koristepaperiala), narrow web -painatuksessa, joustopakkauksissa ja paperi- ja kartonkisovelluksissa käytettäviä graafisia painovärejä (graafisten painovärien ala) ja monia muita.

(73)

Kussakin mainitussa markkinasegmentissä ja jopa yksittäisissä sovelluksissa tuotteita käytetään usein monissa eri koostumuksissa erityisen käyttötarkoituksen ja asiakkaiden tarpeiden mukaan.

(74)

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että usein käyttäjät testaavat tiettyjen, TiO2-tuottajien tarjoamien TiO2-laatujen suorituskykyä itse käyttämissään koostumuksissa ja kehittävät sitten yhden tai useamman reseptin/kaavan, joka niiden omien tuotteiden tapauksessa takaa tietyn suorituskyvyn. Näin ollen kyseinen tuote myydään tietyn sovelluksen tiettyyn käyttötarkoitukseen.

(75)

Tuotteiden suorituskyky perustuu muun muassa niissä käytettyyn TiO2-tyyppiin, kuten TiO2-hiukkaskokoon, kiteiden morfologiaan (anataasi vai rutiili) sekä siihen, ovatko TiO2-molekyylit pinnoitettuja vai pinnoittamattomia ja onko titaanidioksidi tuotettu kloridimenetelmällä vai sulfaattimenetelmällä.

(76)

Kaikki nämä osatekijät ovat yhteydessä toisiinsa ja vaikuttavat luonnollisesti myös hintaan.

(77)

Tämän vuoksi komissio päätteli, ettei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että kloridimenetelmällä tuotettu titaanidioksidi olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle sillä perusteella, että sen fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ovat riittävän erilaiset verrattuna sulfaattimenetelmällä tuotetun titaanidioksidin perusominaisuuksiin. Sekä kloridimenetelmällä että sulfaattimenetelmällä tuotettua titaanidioksidia käytetään samoilla tuotannonaloilla, ja toisinaan jopa samoissa sovelluksissa.

(78)

Lisäksi vaihtoehtoisia hankintalähteitä on runsaasti, koska – kuten AkzoNobel itse totesi – suurin osa unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetista perustuu kloridimenetelmään, mikä on asian tila myös Pohjois-Amerikassa.

(79)

Kuten komissio on jo todennut väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 433 kappaleessa ja vahvistaa jäljempänä 7.3.3 jaksossa, tullit eivät vaikuttaisi merkittävästi AkzoNobeliin, ja se kykenisi ottamaan vastaan tullien vaikutukset. Toisaalta vaikutus toimenpiteiden vaikuttavuuteen olisi todennäköisesti merkittävä, jos yli kolmannes tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnista jätettäisiin tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(80)

Edellä esitetyn perusteella AkzoNobel ei pystynyt osoittamaan, että huomioon olisi otettava muita, merkityksellisempiä seikkoja kuin niitä, joita komissio tarkasteli määritellessään tarkasteltavana olevaa tuotetta, ja että tämä edellyttäisi tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän rajoittamista sulkemalla pois kloridimenetelmällä tuotettu titaanidioksidi. Kloridimenetelmällä tuotettu titaanidioksidi kuuluu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa annetun tuotteen määritelmän soveltamisalaan, eivätkä asianomaiset osapuolet toimittaneet näyttöä siitä, että tämä Kiinasta tuodun titaanidioksidin alaluokka ei kilpaile minkään muun unionin markkinoilla saatavilla olevan tuotteen kanssa. Näin ollen komissio hylkäsi pyynnön kloridimenetelmällä tuotetun titaanidioksidin jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(81)

AkzoNobel toisti myös väitteensä, joiden mukaan komission olisi tehtävä kloridimenetelmällä tuotetulle titaanidioksidille ja sulfaattimenetelmällä tuotetulle titaanidioksidille erilliset vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevat analyysit edellä johdanto-osan 60, 61 ja 65 kappaleessa esitettyjen väitteiden perusteella.

(82)

AkzoNobel ei kuitenkaan esittänyt uusia väitteitä tai uutta näyttöä kyseisen väitteen tueksi.

(83)

Komissio vahvisti myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69 kappaleessa esittämänsä päätelmän, jonka mukaan se, että suurin osa kiinalaisten tuottajien tuottamasta titaanidioksidista valmistetaan tällä hetkellä sulfaattimenetelmällä, ei tarkoita, että näin olisi myös tulevaisuudessa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 90 kappaleessa selitetään, tutkimus on osoittanut, että tuotannonala on Kiinassa sitoutunut nopeuttamaan siirtymistä sulfaattimenetelmästä kloridimenetelmään titaanidioksidin tuotannossa.

(84)

Näin ollen komissio piti voimassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 70 ja 71 kappaleessa esittämänsä päätelmät ja hylkäsi tämän pyynnön.

(85)

Otokseen kuulumaton vientiä harjoittava tuottaja Guanxi Jinmao Titanium Co., Ltd., jäljempänä ’Jinmao Titanium’, pyysi jättämään anataasi-titaanidioksidin tutkimuksen ulkopuolelle. Pyyntö esitettiin hyvin myöhäisessä vaiheessa tutkimusta, kun väliaikaista tullia koskeva asetus oli jo julkaistu. Yksikään osapuoli ei esittänyt huomautuksia tästä pyynnöstä.

(86)

Kuten komissio huomautti jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 62 kappaleessa, tuotemääritelmää koskevat huomautukset olisi pitänyt toimittaa tutkimuksen alkuvaiheessa, jotta niiden arviointiin olisi ollut riittävästi aikaa ja jotta asianomaisilla osapuolilla olisi ollut mahdollisuus reagoida niihin.

(87)

Komissio kuitenkin tutki pyyntöä kyseisessä vaiheessa saatavilla olevien tietojen perusteella.

(88)

Anataasi-titaanidioksidia voidaan tuottaa ainoastaan sulfaattimenetelmällä, kuten Jinmao Titanium huomautti. Jinmao Titanium esitti, että sulfaattimenetelmän osuus unionin tuottajien tuotantokapasiteetista on paljon alhaisempi kuin kloridimenetelmän eikä se riitä vastaamaan antaasituotteiden kysyntään unionissa, ja että markkinadynamiikka ja unionin säännökset puolestaan kannustavat unionin tuottajia investoimaan kloridimenetelmää hyödyntäviin tuotantolaitoksiin.

(89)

Jinmao Titanium väitti myös, että anataasituotteet eroavat merkittävästi muista tuotteista (eli rutiilituotteista) seuraavilla mittareilla arvioituna: kovuus, suhteellinen tiheys, taitekerroin, sirontateho, kemiallinen stabiilisuus, energiavälin suuruus ja valokatalyyttinen aktiivisuus; tässä yhteydessä Jinmao Titanium viittasi useisiin akateemisiin lähteisiin. Jinmao Titanium väitti, että nämä ominaisuudet muovaavat loppukäyttäjien käsityksiä ja määrittävät tuotteiden soveltuvuuden eri sovelluksiin.

(90)

Lisäksi Jinmao Titanium totesi, että markkinaosapuolet erottavat yleisesti toisistaan sen, onko kyseessä anataasi- vai rutiilituote, ja että tällä on vaikutusta hintaan.

(91)

Lisäksi Jinmao Titanium väitti, että anataasi- ja rutiilituotteet ovat vain rajallisesti korvattavissa keskenään. Vaikka joillakin aloilla anataasituotteita voidaan korvata rutiilituotteilla, taloudellisen kannattavuuden takia näin ei juurikaan tehdä.

(92)

Näin ollen Jinmao Titanium päätteli, että unionin käyttäjät ja sovellukset, jotka ovat enimmäkseen riippuvaisia anastaasituotteista, välttäisivät kustannusten nousun ja korkeammat kuluttajahinnat, jos anataasi-titaanidioksidi jätettäisiin tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Samanaikaisesti toimenpiteiden kiertämisen riski on vähäinen, koska anataasituotteet eivät suoraan kilpaile unionin rutiililaatujen tuotannon kanssa.

(93)

Komissio ensinnäkin totesi, että mikään näyttö ei tukenut väitettä, jonka mukaan kapasiteetti unionissa ei riitä täyttämään anataasi-titaanidioksidin kysyntää. Vaikka unionin kapasiteetti oli tutkimusajanjaksolla marginaalisesti alhaisempi kuin titaanidioksidin kokonaiskysyntä unionissa, ei osoitettu, että anataasi-titaanidioksidituotteiden kapasiteetti olisi erityisen vajavainen. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen perusteettomana.

(94)

Anataasi- ja rutiilituotteiden väitettyjä eroja, niiden korvattavuutta, käyttötarkoituksia, hinnoittelua ja asiakkaiden käsityksiä koskevista väitteistä komissio päätteli jo edellä johdanto-osan 71–76 kappaleessa, että titaanidioksidia sisältävien tuotteiden kuhunkin sovellukseen liittyy monia eri tekijöitä, jotka vaikuttavat näihin ominaisuuksiin. Sovelluksesta riippuen ero rutiili-titaanidioksidin ja anataasi-titaanidioksidin välillä voi olla merkityksellinen joko suuremmassa tai pienemmässä määrin.

(95)

Lisäksi Jinmao Titanium itsekin myöntää, että rutiili- ja anataasituotteet ovat jossain määrin keskenään korvattavissa myös samoissa sovelluksissa.

(96)

Näin ollen komissio ei voinut päätellä, että anataasi-titaanidioksidin mahdolliset erityispiirteet minkään mainitun ominaisuuden osalta oikeuttaisivat tuotteen poissulkemisen.

(97)

Ei myöskään esitetty näyttöä siitä, että anataasi-titaanidioksidin tuonti unioniin olisi määrältään merkityksetöntä. Komission käytettävissä olevien tietojen perusteella jopa 30 prosenttia tutkimusajanjakson kokonaistuonnista oli mahdollisesti anataasi-titaanidioksidia. Koska unionin tuotannonala myy myös anataasituotteita, tällainen poissulkeminen voisi vaikuttaa merkittävästi tullien tehokkuuteen.

(98)

Edellä esitetyn perusteella Jinmao Titanium ei pystynyt osoittamaan, että huomioon olisi otettava muita, merkityksellisempiä seikkoja kuin niitä, joita komissio tarkasteli määritellessään tarkasteltavana olevaa tuotetta, ja että tämä edellyttäisi tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän rajoittamista sulkemalla pois anataasi-titaanidioksidi. Anataasi-titaanidioksidi kuuluu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa annetun tuotteen määritelmän soveltamisalaan, eivätkä asianomaiset osapuolet toimittaneet näyttöä siitä, että tämä Kiinasta tuodun titaanidioksidin alaluokka ei kilpaile minkään muun unionin markkinoilla saatavilla olevan tuotteen kanssa. Komissio hylkäsi tämän väitteen.

(99)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen AAKO B.V., jäljempänä ’AAKO’, joka harjoittaa aurinkovoiteissa käytettävän pinnoitetun titaanidioksidin pienimuotoista tuontia, pyysi tuotteen poissulkemista tämäntyyppisen titaanidioksidin osalta.

(100)

AAKO väitti, että tämäntyyppisellä titaanidioksidilla on erityisiä fyysisiä, kemiallisia ja teknisiä ominaisuuksia, sillä aurinkovoiteissa voidaan käyttää vain tiettyjä TiO2-laatuja. Kemikaalit, joita voidaan sisällyttää kyseisten laatuluokkien pinnoitteisiin, ja niiden määrät määritetään kosmeettisia valmisteita koskevan asetuksen (13) liitteessä VI.

(101)

Tämä edellyttää, että toimittajien laatuluokat testataan ja hyväksytään tiettyihin koostumuksiin, eikä niitä voida vapaasti korvata muiden toimittajien tuotteilla.

(102)

Lisäksi AAKO väitti, että sen tuomien TiO2-tyyppien hinta on noin kahdeksan kertaa korkeampi kuin pinnoittamattomien TiO2-vakiolaatujen hinta, minkä vuoksi pinnoitetun ja pinnoittamattoman titaanidioksidin markkinoita ei käytännössä voida vertailla keskenään.

(103)

Komissio totesi, että edellä esitetty pyyntö sisälsi vain vähän tietoa ja että se toimitettiin hyvin myöhäisessä vaiheessa menettelyä.

(104)

Komissio myös huomautti aluksi, että AAKOn kuvailema titaanidioksidi ei ole markkinoiden ainoa pinnoitettu titaanidioksidi. Suurin osa unionin markkinoilla saatavilla olevista TiO2-tyypeistä päinvastoin sisältää jonkinlaisen kemiallisen pinnoitteen.

(105)

Komissio myönsi, että aurinkovoiteissa käytettävän titaanidioksidin koostumusta säännellään lailla, joten on perusteltua, että toimittajien vaihtaminen edellyttää laajamittaista testausta.

(106)

Kuten tutkimus on osoittanut, titaanidioksidin testaus ennen sen käyttöä käyttäjien koostumuksissa/sovelluksissa ei kuitenkaan ole ainoastaan kyseisen alan erikoispiirre. Myös monet muut käyttäjät ovat osoittaneet, että niiden tuotteiden koostumuksen muutokset edellyttävät etukäteen tehtävää testausta. Sen vuoksi komissio ei voinut päätellä, että aurinkovoiteissa käytettävällä titaanidioksidilla olisi erityisiä fyysisiä, kemiallisia ja teknisiä ominaisuuksia, jotka oikeuttaisivat tuotteen poissulkemisen.

(107)

AAKO ei myöskään toimittanut tietoa tai näyttöä mahdollisesta vajavaisesta tarjonnasta unionissa eikä vaihtoehtoisista hankintalähteistä.

(108)

Yksikään aurinkovoiteiden tuottaja ei tämän tutkimuksen yhteydessä ilmoittanut vastustavansa toimenpiteitä, mikä viittaa siihen, että tulleilla ei olisi merkittävää vaikutusta niiden liiketoimintaan.

(109)

Edellä esitetyn perusteella AAKO ei pystynyt osoittamaan, että huomioon olisi otettava muita, merkityksellisempiä seikkoja kuin niitä, joita komissio tarkasteli määritellessään tarkasteltavana olevaa tuotetta, ja että tämä edellyttäisi tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän rajoittamista sulkemalla pois aurinkovoiteissa käytettävä titaanidioksidi. Aurinkovoiteissa käytettävä titaanidioksidi kuuluu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa annetun tuotteen määritelmän soveltamisalaan, eivätkä asianomaiset osapuolet toimittaneet näyttöä siitä, että tämä Kiinasta tuodun titaanidioksidin alaluokka ei kilpaile minkään muun unionin markkinoilla saatavilla olevan tuotteen kanssa. Komissio hylkäsi tuotteen poissulkemista koskevan AAKOn pyynnön.

(110)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen järjestettiin kuuleminen Munksjön ja Felixin kanssa. Munksjö ja Felix toimittivat yhdessä huomautuksia päätelmistä, joita komissio esitti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Myös CEPI esitti huomautuksia ja pyysi komissiota arvioimaan uudelleen päätelmänsä laminaattilaatuisen titaanidioksidin poissulkemisesta.

(111)

Munksjö ja Felix toistivat väitteensä, jotka koskivat tuotteen poissulkemista tai vaihtoehtoisesti erityistä loppukäyttöä koskevaa vapautusta, toimittivat uutta näyttöä ja väittivät, että kaikki perusteet, jotka komissio otti pyyntöjen osalta huomioon aiemmissa tapauksissa, täyttyivät. Näin ollen komissio arvioi päätelmänsä uudelleen uuden näytön perusteella.

(112)

Ensinnäkin nämä kaksi käyttäjää väittivät, että komissio rikkoi velvollisuutta tutkia huolellisesti kaikki sen käytettävissä olevat tiedot, mikä oli vastoin menettelyllistä yhdenvertaisuutta koskevaa periaatetta. Ne väittivät, että komissio otti valikoivasti huomioon valituksen tekijän huomautuksissa esitettyjä seikkoja eikä ottanut huomioon kyseisten kahden käyttäjän vastauksia esitettyihin väitteisiin.

(113)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 47 kappaleessa todetaan, komissio ei ottanut huomioon valituksen tekijän 2 päivänä toukokuuta 2024 esittämiä tuotteen määritelmää koskevia huomautuksia eikä Munksjön ja Felixin 22 päivänä toukokuuta 2024 ja 30 päivänä toukokuuta 2024 yhdessä esittämiä huomautuksia.

(114)

Komissio havaitsi, että tiettyjen vientiä harjoittavien tuottajien mainoksissa laminaattilaatuista titaanidioksidia suositellaan käytettäväksi PVC:ssä ja kestomuoveissa (14). Munksjö ja Felix kuitenkin väittivät, että komissioon tosiasiassa vaikuttivat huomautukset, jotka valituksen tekijä esitti tältä osin 2 päivänä toukokuuta 2024, ja että komissio ei ottanut huomioon käyttäjien samasta aiheesta esittämiä vastaväitteitä.

(115)

Tältä osin komissio huomautti, että johdanto-osan 114 kappaleessa tarkoitetut tiedot ovat julkisesti saatavilla verkossa ja että komissio pystyi hakemaan tiedot ottamatta huomioon osapuolten huomautuksia, valituksen tekijän myöhässä toimittamat huomautukset mukaan luettuina. Kyselylomakkeeseen antamissaan vastauksissa käyttäjät itse asiassa ilmoittivat tarkat tuotetyypit, joita ne ostivat yksittäisiltä toimittajilta, ja komissio vertasi kyseisiä tuotetyyppejä verkossa julkisesti saatavilla oleviin tietoihin.

(116)

Komissio on lopullisessa vaiheessa joka tapauksessa ottanut huomioon kaikki huomautukset, mukaan lukien ne, jotka saapuivat liian myöhään, jotta ne olisi voitu ottaa huomioon alustavassa vaiheessa, ja arvioinut päätelmänsä uudelleen niissä esitettyjen uusien tosiseikkojen ja uuden näytön perusteella.

(117)

Toiseksi käyttäjät väittivät, että useiden komission väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tekemien päätelmien tueksi ei ollut saatavilla näyttöä.

(118)

Tässä yhteydessä kyseiset kaksi käyttäjää kiistivät ensin komission päätelmät, joiden mukaan laminaattilaatuisella titaanidioksidilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin muilla TiO2-tyypeillä (15).

(119)

Ne toistivat väitteensä, jonka mukaan laminaattilaatuisella titaanidioksidilla on erityisiä fyysisiä ominaisuuksia, jotka täyttävät koristepaperiteollisuuden ainutlaatuiset tarpeet eli takaavat ensiluokkaisen valonkeston, kun paperi on kyllästetty melamiinipohjaisella hartsilla, ja varmistavat, että paperi säilyttää värinsä kyllästyksen jälkeen. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, kun koristepaperia käytetään koriste- ja huonekaluteollisuudessa.

(120)

Käyttäjät täydensivät väitettään esittelemällä laminaattilaatuisen titaanidioksidin erityisiä kemiallisia ominaisuuksia, jotka takaavat tällaisen suorituskyvyn. TiO2-molekyylissä on paksu pinnoite, jonka alkuainekoostumuksessa on pääasiassa fosforipentoksidia (P2O5), alumiinioksidia (Al2O3) ja piidioksidia (SiO2). Erityisen suuri on P2O5-pitoisuus, joka on kuiva-aineessa yli 0,5 prosenttia, mikä poikkeaa muista TiO2-laaduista.

(121)

CEPI esitti samanlaisen väitteen, jonka mukaan juuri siksi, että laminaattilaatuisen titaanidioksidin fosforipitoisuus on huomattavasti suurempi, se soveltuu nimenomaan laminaattipaperisovelluksiin ja erottuu selvästi muista TiO2-tyypeistä.

(122)

Käyttäjät huomauttivat myös erityisestä teknisestä ominaisuudesta, jonka takia laminaattilaatuinen titaanidioksidi käyttäytyy eri tavoin kuin muut tyypit: sen pinnalla on paksusta pinnoitteesta johtuva varaus, joka helpottaa molekyylin kiinnittymistä puumassakuituihin. Samaisen pintavarauksen sekä hiukkaskoon takia se ei sovellu muihin sovelluksiin, kuten arkkitehtoniseen maaliin, sillä seurauksena on niin kutsuttu maalin liituuntuminen seinillä.

(123)

Lisäksi käyttäjät huomauttivat, että pinnoitteen fosforin havaitsemiseksi ja pitoisuuden määrittämiseksi on olemassa yksinkertaisia ja laajasti saatavilla olevia menetelmiä, erityisesti röntgenfluoresenssia (XRF) tai induktiivisesti kytkettyä plasmaa (ICP) hyödyntäviä testejä.

(124)

Edellä johdanto-osan 114 kappaleessa tarkoitetuissa 2 päivänä toukokuuta 2024 esitetyissä huomautuksissa valituksen tekijä väitti ja toimitti näyttöä siitä, että fosforin esiintyminen pinnoitteessa ei voi olla erottuva piirre, koska lähes kaikki TiO2-tuotteet sisältävät jonkin verran fosforia.

(125)

Lisäksi valituksen tekijä väitti, että tulliviranomaiset eivät pystyisi tarkasti tunnistamaan fosforin esiintymistä tuodussa titaanidioksidissa, ja vaikka ne siihen pystyisivät, ne eivät pystyisi tekemään tarkkaa eroa laminaattilaatuisen titaanidioksidin ja muiden tyyppien välillä.

(126)

Valituksen tekijä lisäsi, että TiO2-laatujen erityyppiset pintakäsittelyt eivät edellytä ainutlaatuisia lisälaitteita tai erikoisteknologiaa, mikä tukee entisestään väitettä, jonka mukaan laminaattilaatuista titaanidioksidia ei pitäisi katsoa erilliseksi tuotteeksi.

(127)

Komissio analysoi asianomaisten osapuolten toimittamat lisätiedot laminaattilaatuisen titaanidioksidin perusominaisuuksista. Toimitettu näyttö vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51 kappaleessa esitetyn komission päätelmän, jonka mukaan fosforia esiintyy laminaattilaatuisessa titaanidioksidissa enemmän kuin muissa tyypeissä ja että laminaattilaatuinen titaanidioksidi soveltuu koristepaperin tuotantoon juuri kyseisen pinnoitteen erityisen luonteen ansiosta.

(128)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen esittämissään huomautuksissa käyttäjät olivat eri mieltä komission päätelmästä, jonka mukaan monien vientiä harjoittavien tuottajien mainoksissa tämäntyyppistä titaanidioksidia suositellaan käytettäväksi koristepaperin tuotannon lisäksi myös PVC:ssä ja kestomuoveissa, mikä viittaa siihen, että sitä voidaan käyttää useisiin eri tarkoituksiin.

(129)

Tältä osin valituksen tekijä väitti 2 päivänä toukokuuta 2024 esittämissään huomautuksissa, että monet TiO2-tuottajat tarjoavat tuotteita, jotka ovat monikäyttöisiä eli joita eri käyttäjät voivat käyttää useissa eri sovelluksissa (esimerkiksi pinnoitteissa, muovissa tai laminaattipaperissa). Tätä varten se toimitti tuotetiedot kolmesta erilaisesta unionissa valmistetusta TiO2-tuotteesta ja kolmesta muusta Kiinassa valmistetusta TiO2-tuotteesta.

(130)

Felix ja Munksjö kiistivät 22 päivänä toukokuuta 2024 esittämissään huomautuksissa tämän väitteen ja toimittivat näyttöä siitä, että useita edellä mainituista TiO2-laatuluokista ei itse asiassa voida käyttää koristepaperin tuotannossa, ja lisäksi ne väittivät, että unionin markkinoilla ei edes ole muita laatuluokkia eikä näin ollen ole tiedossa, täyttävätkö ne vaatimukset, joita käyttö koristepaperin tuotannossa edellyttää.

(131)

Jotkin edellä johdanto-osan 130 kappaleessa mainituista tuotteista olivat tuotteita, joita käyttäjät olivat kyselylomakkeisiin annettujen vastausten perusteella ostaneet, ja komissio vertaili näitä tietoja julkisesti saatavilla oleviin tietoihin. Erityisesti Lomon Billionsin tuottaman, laminaattilaatuisen TiO2-tuotteen LR-952 osalta käyttäjät esittivät näyttöä siitä, että toisin kuin valituksen tekijä väitti ja komissio päätteli väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, tuote ei sovellu käytettäväksi PVC:ssä ja kestomuoveissa. Lomon Billionsin verkkosivustoa on sittemmin päivitetty tältä osin.

(132)

Väliaikaisten tullien käyttöönoton jälkeen CEPI esitti samankaltaisen huomautuksen väittäen, että laminaattilaatuista titaanidioksidia ei voida käyttää muissa sovelluksissa, koska se ei dispergoidu asianmukaisesti muovimateriaaleihin.

(133)

Vielä uudenkaan toimitetun näytön perusteella komissio ei voinut päätellä, että yhtäkään valituksen tekijän väittämää TiO2-tuotetyyppiä myytäisiin unionin markkinoilla samanaikaisesti sekä koristepaperin tuotantoon että muihin käyttötarkoituksiin. Vaikka joitakin muita TiO2-tuotetyyppejä mainostetaan (ja, kuten tutkimuksessa on osoitettu, myös myydään) useisiin käyttötarkoituksiin, samaa ei ole osoitettu laminaattilaatuisen titaanidioksidin osalta.

(134)

Vaikka komissio myöntää, että muutamien verkkolähteiden mainosten mukaan tietyt TiO2-tuotteet soveltuvat käytettäviksi sekä koristepaperin tuotannossa että muun tyyppisissä jatkojalostustuotteissa, ei ole osoitettu, että laatuluokkia, joita tiedetään käytettävän koristepaperin tuotannossa, myytäisiin myös muihin käyttötarkoituksiin.

(135)

Saatavilla oleva näyttö päinvastoin osoittaa, että vaikka muut tuotetyypit saattavat olla keskenään vaihdettavissa, tarjolla on vain rajallinen (vähäinen) määrä TiO2-tuotetyyppejä, joita tuotetaan ja markkinoidaan yksinomaan laminaattilaatuisena titaanidioksidina.

(136)

Kuten komissio on edellä johdanto-osan 71–75 kappaleessa todennut, myös tutkimuksen kohteena olevan tuotteen käyttö tietyssä sovelluksessa (kuten sen käyttö koristepaperin tuotannossa) vaikuttaa siihen, mitä kemiallista koostumusta ja/tai muita ominaisuuksia titaanidioksidilta toivotaan, jotta se voitaisiin asianmukaisesti räätälöidä juuri kyseiseen käyttötarkoitukseen.

(137)

Munksjö ja Felix väittivät, että tämä pätee myös laminaattilaatuiseen titaanidioksidiin. Kuten komissio vahvisti jo väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, laminaattilaatuisen titaanidioksidin kemiallisena erityisominaisuutena on pinnoitteen suuri fosforipitoisuus. Uusi näyttö on osoittanut, että fosforipitoisuuden olisi oltava vähintään 0,5 prosenttia tuotteen kuivapainosta, jotta tuotetta voitaisiin hyödyntää koristepaperisovelluksissa.

(138)

Samaan aikaan tutkimuksessa ei voitu osoittaa, että laminaattilaatuisen titaanidioksidin erityiset tekniset ominaisuudet, joita nämä kaksi käyttäjää väittivät sillä olevan (ks. johdanto-osan 122 kappale), liittyisivät yksinomaan laminaattilaatuiseen titaanidioksidiin tai tiettyyn sovellukseen.

(139)

Vaikka laminaattilaatuisen titaanidioksidin pinnalla on paksusta pinnoitteesta johtuva varaus, joka helpottaa molekyylin kiinnittymistä puumassakuituihin, ei ole osoitettu, että muilla TiO2-tyypeillä ei olisi samankaltaisia teknisiä ominaisuuksia. On täysin mahdollista, että laminaattilaatuinen titaanidioksidi ei tämän pintavarauksen takia sovellu käytettäväksi maaleissa ja pinnoitteissa. Komissio ei kuitenkaan voinut sulkea pois, että muiden tuotteiden (kuten muun tyyppisen paperin) tuotannossa käytettävältä titaanidioksidilta ei edellytettäisi vastaavanlaista ominaisuutta.

(140)

Komissio kuitenkin arvioi, onko pinnoitteen fosforipitoisuus riittävä peruste tuotteen poissulkemiselle.

(141)

Analysoituaan kaiken asiakirja-aineistossa olevan näytön komissio ei voinut päätellä, että laminaattilaatuisella titaanidioksidilla olisi riittävän erilaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin muilla TiO2-tyypeillä, jotta se voitaisiin jättää tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(142)

Kuten komissio analysoi edellä, useisiin TiO2-tyyppeihin liittyy tiettyjä, kemialliseen koostumukseen kuuluvia alkuaineita koskevia erityisvaatimuksia sen mukaan, mihin sovellukseen niitä käytetään (mistä esimerkkinä ovat elintarvikelaatuinen titaanidioksidi tai aurinkovoiteissa käytettävä titaanidioksidi).

(143)

Vaikka vaatimus, jonka mukaan fosforipitoisuuden on oltava vähintään 0,5 prosenttia tuotteen kuivapainosta, jotta tuotetta voidaan hyödyntää koristepaperisovelluksissa, voi olla ainutlaatuinen hyödynnettäessä titaanidioksidia koristepaperin tuotannossa (eli ainutlaatuinen laminaattilaatuisen titaanidioksidin tapauksessa), ei ole ainutlaatuista, että laminaattilaatuiselta titaanidioksidilta edellytetään jonkin verran mukautettua kemiallista koostumusta, jotta sitä voidaan hyödyntää määrätyssä käyttötarkoituksessa. Toisin sanoen tämä erityinen ominaisuus ei riitä erottamaan laminaattilaatuista titaanidioksidia muista TiO2-tyypeistä, eikä se ole ainutlaatuinen verrattuna muihin erityisiin ominaisuuksiin, joita muut erityiset sovellukset saattavat edellyttää, niin että poissulkeminen olisi perusteltua.

(144)

Näin ollen komissio pitäytyi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esittämässään päätelmässä, jonka mukaan asianomaiset osapuolet eivät pystyneet osoittamaan, että huomioon olisi otettava muita, merkityksellisempiä seikkoja kuin niitä, joita komissio tarkasteli määritellessään tarkasteltavana olevaa tuotetta, ja että tämä edellyttäisi tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän rajoittamista sulkemalla pois laminaattilaatuinen titaanidioksidi. Laminaattilaatuinen titaanidioksidi kuuluu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa annetun tuotteen määritelmän soveltamisalaan, eivätkä asianomaiset osapuolet toimittaneet näyttöä siitä, että tämä Kiinasta tuodun titaanidioksidin alaluokka ei kilpaile minkään muun unionin markkinoilla saatavilla olevan tuotteen kanssa. Komissio hylkäsi tämän tuotteen poissulkemista koskevan pyynnön.

(145)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Felix, Munksjö ja LB esittivät huomautuksia, joissa vastustettiin sitä, että komissio hylkäsi tuotteen poissulkemista koskevan pyynnön.

(146)

Ensinnäkin nämä kaksi käyttäjää väittivät, että komissio sovelsi väärin testiä, jolla se analysoi tuotteen ominaisuuksien erityisyyttä. Edellä johdanto-osan 140–142 kappaleessa komissio katsoi, että erityisominaisuudet riittäisivät erottamaan tuotteen muista vain, jos kyseinen tuote olisi ainoa tuote, joka edellyttää tiettyä kemiallista koostumusta toimiakseen käyttötarkoituksessaan. Käyttäjät väittivät, että kysymys ei ole siitä, onko tuote tältä osin erityinen, vaan pikemminkin siitä, ovatko kemialliset erityisominaisuudet ainutlaatuisia kyseiselle tuotteelle.

(147)

Toiseksi kyseiset kaksi käyttäjää toistivat väitteensä laminaattilaatuisen titaanidioksidin fysikaalisten, kemiallisten ja teknisten ominaisuuksien ainutlaatuisuudesta ja totesivat, että ominaisuudet yhdessä erottavat laminaattilaatuisen titaanidioksidin muista tuotteista. LB toisti myös aiemmat väitteet laminaattilaatuisen titaanidioksidin kemiallisesta ainutlaatuisuudesta ja muista ominaisuuksista. Väitteiden mukaan se on ainoa TiO2-tyyppi, jossa pinnoitteeseen lisätään fosforiyhdisteitä, ja koska sillä on oltava hyvä retentio paperimassassa, edellytyksenä on myös suuri hiukkaskoko ja tarkasti valvottu isoelektrinen piste.

(148)

Kyseiset kaksi käyttäjää korostivat, että komissio itsekin myönsi, että kemiallisten ominaisuuksiensa takia laminaattilaatuinen titaanidioksidi ei sovellu käytettäväksi muissa yleisissä käyttökohteissa, kuten maaleissa ja pinnoitteissa (johdanto-osan 400 kappale jäljempänä). Tältä osin käyttäjät väittivät, että komissio on aiemmissa tapauksissa (Norjasta tuleva viljelty lohi (16) ja Kiinasta ja Venäjältä tuleva tietynlainen alumiinifolio (17)) katsonut, että tuotteen käytön tai käyttösovellusten erot johtuvat suoraan tuotteen erilaisista perusominaisuuksista.

(149)

Tältä osin komissio toisti, että tuotteen poissulkemista koskeva analyysi tehdään tapauskohtaisesti niin, että komissio arvioi kaikki käytettävissä olevat tekijät kokonaisvaltaisesti määrittääkseen, kuuluko tietty tuotetyyppi tuotteen määritelmään, sellaisena kuin tuote on määritelty. Joissakin tapauksissa se, että kemialliset ominaisuudet ovat ainutlaatuiset, todella on riittävä peruste jättää tuote määritelmän ulkopuolelle.

(150)

Tässä tapauksessa markkinoilla on kuitenkin useita TiO2-tyyppejä, joiden kemiallinen koostumus on erityinen. Kuten edellä johdanto-osan 71–76 kappaleessa jo todetaan, monia näistä tyypeistä/koostumuksista räätälöidään ja markkinoidaan erityisiin käyttötarkoituksiin (ottaen huomioon, mikä näihin ominaisuuksiin perustuva suorituskyky on kyseisissä käyttötarkoituksissa muihin käyttötarkoituksiin verrattuna). Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa esitetty tuotteen kuvaus kattaa kaikki nämä tuotetyypit.

(151)

Sen vuoksi kemiallisten ominaisuuksien erityisyys on TiO2-tuotteiden ominaispiirre. Tässä yhteydessä komissio ei voinut päätellä, että laminaattilaatuisen titaanidioksidin erityinen kemiallinen koostumus olisi riittävä peruste katsoa, että se ei kuulu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa esitetyn tuotteen kuvauksen soveltamisalaan.

(152)

Kun tuotteen luonne on titaanidioksidin kaltainen eli titaanidioksidin kemiallisia ominaisuuksia muutetaan nimenomaan siksi, että se suoriutuisi tietyissä sovelluksissa paremmin kuin toisissa, tuotteen poissulkemista koskevassa testissä on vähintäänkin tarkasteltava, olisiko tiettyyn käyttötarkoitukseen tarkoitettu tietty kemiallinen koostumus suljettava pois. Lisäksi komissio muistutti, että laminaattilaatuinen titaanidioksidi kuuluu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa esitettyyn tuotteen määritelmään ja että tämä Kiinasta tuotavan titaanidioksidin alaluokka todellakin kilpailee suoraan unionin markkinoilla saatavilla olevien tuotteiden kanssa. Päinvastaista lisänäyttöä ei esitetty.

(153)

Tämä on täysin päinvastainen tilanne kuin viljeltyä lohta ja tietynlaista alumiinifoliota koskevissa tapauksissa, joihin käyttäjät rinnastivat tämän tapauksen. Kummassakin kyseisistä tapauksista oli selvää, että tuotteen kuvaus ei kata poissuljettuja tuotteita.

(154)

Näin ollen komissio pitäytyi kannassaan ja hylkäsi tuotteen poissulkemista koskevan pyynnön.

(155)

Komissio arvioi uudet väitteet ja uuden näytön laminaattilaatuiselle titaanidioksidille tietyn käyttötarkoituksen perusteella myönnettävästä vapauksesta jäljempänä 7.3.4 jaksossa.

(156)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 54 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(157)

Flint kiisti väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta esittämissään huomautuksissa ja kuulemistilaisuudessa komission päätelmät, jotka koskivat sen pyyntöä myöntää vapautus tietyn käyttötarkoituksen perusteella tietylle TiO2-tyypille, jota käytetään pigmenttinä valkoisten painovärien tuotannossa ainoastaan graafisten painovärien alalla, jäljempänä ’graafisessa teollisuudessa käytettävä titaanidioksidi’.

(158)

Flint ei kuitenkaan kiistänyt komission päätelmää tuotteen poissulkemista koskevan pyyntönsä hylkäämisestä. Toisaalta myöskään Siegwerk tai Sun Chemical ei toimittanut Flintin jo toimittaman näytön tueksi lisänäyttöä, jonka perusteella komission päätös hylätä tuotteen poissulkemista koskeva pyyntö olisi arvioitava uudelleen.

(159)

Näin ollen komissio katsoi edelleen, että graafisessa teollisuudessa käytettävällä titaanidioksidilla ei ole muihin TiO2-tyyppeihin verrattuna erilaisia fyysisiä, kemiallisia ja teknisiä perusominaisuuksia, joiden perusteella kyseinen tuote olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Asianomaiset osapuolet eivät pystyneet osoittamaan, että huomioon olisi otettava muita, merkityksellisempiä seikkoja kuin niitä, joita komissio tarkasteli määritellessään tarkasteltavana olevaa tuotetta, ja että tämä edellyttäisi tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän rajoittamista sulkemalla pois graafisessa teollisuudessa käytettävä titaanidioksidi. Graafisessa teollisuudessa käytettävä titaanidioksidi kuuluu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa annetun tuotteen määritelmän soveltamisalaan, eivätkä asianomaiset osapuolet toimittaneet näyttöä siitä, että tämä Kiinasta tuodun titaanidioksidin alaluokka ei kilpaile minkään muun unionin markkinoilla saatavilla olevan tuotteen kanssa.

(160)

Komissio arvioi uudet väitteet ja uuden näytön graafisessa teollisuudessa käytettävälle titaanidioksidille tietyn käyttötarkoituksen perusteella myönnettävästä vapauksesta jäljempänä 7.3.5 jaksossa.

(161)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja (LB Group), valituksen tekijä ja yksi käyttäjä (Akzo Nobel) esittivät huomautuksia polkumyyntiä koskevista alustavista päätelmistä.

(162)

Normaaliarvon laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80–242 kappaleessa.

(163)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen LB esitti huomautuksia ilmeniitin, rautajauheen, työvoiman ja hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten vertailuarvoista.

(164)

Ilmeniitin osalta LB totesi, että sulfaattimenetelmällä tuotetun ilmeniitin vertailuarvo oli Fastmarketsin määrittämä keskimääräinen CIF-hinta. LB huomautti, että Fastmarkets viittaa sellaisen sulfaattimenetelmällä tuotetun ilmeniitin hintaan, jonka TiO2-pitoisuus on 47–49 prosenttia, kun taas LB:n kotimarkkinoilta hankkiman sulfaattimenetelmällä tuotetun ilmeniitin TiO2-pitoisuus oli pienempi. Näin ollen LB katsoi, että LB:n käyttämän sulfaattimenetelmällä tuotetun ilmeniitin osalta ei ole kohtuullista käyttää Fastmarketsin vertailuarvoa.

(165)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 228 kappaleessa todetaan, voidakseen määrittää titaanimalmien ja -rikasteiden eli myös sulfaattimenetelmällä tuotetun ilmeniitin vääristymättömät hinnat komissio käytti perustana TZMI:n ilmoittamia hintoja (eikä siis Fastmarketsin hintoja). TZMI on laajalti tunnustettu kansainvälinen titaanialan yritys (mitä asianomaiset osapuolet eivät ole kiistäneet tämän menettelyn aikana) ja tarjoaa riittävän tarkkoja alakohtaisia tietoja, joiden avulla komissio voi määrittää asianmukaiset vertailuarvot titaanimalmeille ja -rikasteille, joita käytetään titaanidioksidia tuottavien viejien erilaisissa tuotantoprosesseissa. TZMI:n tietojen mukainen sulfaattimenetelmällä tuotetun ilmeniitin vertailuarvo kattoi monia eri sulfaattimenetelmällä tuotetun ilmeniitin TiO2-pitoisuuksia. LB:n tuotantoyksiköt, jotka käyttivät sulfaattimenetelmällä tuotettua ilmeniittiä, käyttivät tuotantoprosessissa poikkeuksetta sulfaattimenetelmällä tuotettua ilmeniittiä, jossa TiO2-pitoisuus on alle 47 prosenttia, mikä on sulfaattimenetelmällä tuotetulle ilmeniitille määritetyn TiO2-pitoisuusalueen alkupäässä. Vastaavanlaiset näkökohdat koskivat Anhui Gold Star -ryhmän kotimaastaan hankkimaa sulfaattimenetelmällä tuotettua ilmeniittiä. Koska sulfaattimenetelmällä tuotettu ilmeniitti, jossa TiO2-pitoisuus on pienempi, on yleensä edullisempaa kuin kloridimenetelmällä tuotettu ilmeniitti, jossa TiO2-pitoisuus on suurempi, sulfaattimenetelmällä tuotetun ilmeniitin vertailuarvoa oli kohtuullista oikaista kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta käyttäen Fastmarketsin tutkimusajanjaksolle vahvistaman hinnan vaihteluvälin alkupäätä. Näin ollen sulfaattimenetelmällä tuotetun ilmeniitin osalta käytetty oikaistu vertailuarvo oli 2 467 juan renminbiä tonnia kohti.

(166)

Rautajauheen vertailuarvon käytön osalta LB totesi, että vähintäänkin yhteen tullikoodiin kuuluvan rautajauheen tuonti Brasiliasta olisi suljettava pois, koska arvioidut kustannukset olivat liioiteltuja verrattuna LB:n tuotantoyksiköille aiheutuviin todellisiin kustannuksiin ja koodi kattaa myös erityiset (ja siten kalliimmat) rautajauhetyypit, joita ei käytetä LB:n tuotantoprosessissa.

(167)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen lähteitä koskevassa toisessa muistiossa ja johdanto-osan 225 kappaleessa todetaan, raaka-aineiden (rautajauhe mukaan luettuna) vääristymättömän hinnan määrittämiseksi perustana käytettiin Brasiliaan tulevan tuonnin painotettua keskimääräistä hintaa (kansallista tariffitasoa koskevien GTA:n tietojen mukaan), johon lisättiin tuontitullit ja kuljetuskustannukset. Rautajauheen asianmukaisen vertailuarvon vahvistamiseksi määritettiin painotettu keskimääräinen hinta tuonnille, jota tehdään rautajauheen kattavilla eri tullikoodeilla, jotta voitiin vähentää mahdollisten poikkeavien hintojen vaikutusta rautajauheen vaihteluvälin alemmassa ja ylemmässä päässä ja varmistaa, että tämän tuotantopanoksen hinta kuvastaa yhteisesti monia eri laatuja, erityisesti siksi, että kyseisen tuotantopanoksen koostumuksesta ei ole yksityiskohtaisempaa tietoa. Tässä tapauksessa komissio ei ole havainnut erityisiä olosuhteita, joiden seurauksena väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa käytetty rautajauheen vertailuarvo olisi epäedustava tai soveltumaton. On myös huomattava, että vaikka rautajauheen vertailuarvo saattaa olla korkeampi kuin Kiinan tosiasialliset kustannukset kotimarkkinoilla, ottaen huomioon perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaiset merkittävät vääristymät hintaa kotimarkkinoilla ei voida pitää luotettavana ja havainnollistavana lähtökohtana vertailuarvojen määrittämisessä. LB ei myöskään esittänyt mitään erityistä näyttöä (vastauksena toiseen muistioon tai alustavien päätelmien ilmoittamisen yhteydessä) LB-ryhmän käyttämästä rautajauheesta tai erityisistä GTA:n mukaisista tullikoodeista, joilla kyseistä tuotetta tuodaan Brasiliasta. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(168)

Vastauksena alustaviin päätelmiin LB väitti, että työvoimaa koskeva vertailuarvo oli liian korkea, koska sosiaaliturvamaksujen laskenta oli virheellinen ja koska komissio käytti valuuttakurssia, joka oli voimassa tutkimusajanjaksolla, eikä valuuttakursseja, joita sovellettiin vuonna 2021 eli ajanjaksolla, johon työvoiman vertailuarvoa koskevat tiedot liittyvät. Lisäksi LB katsoi, että työvoimakustannusten vertailuarvossa olisi otettava huomioon Kiinan alueelliset palkkaerot. Nämä väitteet toistettiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Ensinnäkin on muistettava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 231–232 kappaleen mukaan laskennan perustana käytettiin kyseisen toimialan palkkoja vuonna 2021 koskevia tilastoja, mutta arvot indeksoitiin tutkimusajanjakson arvoiksi. Näin ollen tutkimusajanjaksolle määritettyihin työvoimakustannuksiin sovellettiin tutkimusajanjakson muuntokurssia. Toiseksi työvoimakustannusten alueelliset erot Kiinassa eivät vaikuta työvoimakustannusten vertailuarvon määrittämiseen tapauksissa, joihin sovelletaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa ja joissa on havaittu muun muassa työvoimakustannuksiin liittyviä merkittäviä vääristymiä. Komissio noudatti komission päätöskäytännössä johdonmukaisesti käytettyä menetelmää. Edellä esitetyn perusteella LB:n väite hylättiin.

(169)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Akzo Nobel toisti jo ensimmäisen ja toisen muistion perusteella esittämänsä väitteen, jonka mukaan rikkihapon hintaa GTA:ssa ei voida pitää edustavana. Komissio hylkäsi käyttäjän tämän väitteen syistä, jotka selitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 220–223 kappaleessa. Lisäksi on muistettava, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja ei kyseenalaistanut rikkihapon vertailuarvon edustavuutta tässä menettelyssä.

(170)

Edustavassa maassa toimivan edustavan tuottajan (Tronox Brasilia) hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten osalta LB esitti, että normaaliarvon määrittämisessä huomioon otettavista Tronox Brasilian myyntikustannuksista olisi vähennettävä Tronox Brasilian tarkastetussa vuosikertomuksessa raportoitu kuljetuskustannusten määrä. LB:n mukaan tällä oikaisulla varmistettaisiin, että noudettuna-tason vientihintaa verrataan noudettuna-tason normaaliarvoon. Tarkasteltuaan yksityiskohtaisesti Tronox Brasilian vuosikertomusta ja siinä esitettyä erittelyä hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten yksittäisistä kustannuseristä komissio myönsi, että olisi kohtuullista päätellä, että kertomuksessa raportoidut kuljetuskustannukset (Fretes / Transportes de cargas) olivat osa myyntikustannuksia.

(171)

Näin ollen normaaliarvon määrittämisessä käytettyjä Tronox Brasilian hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia oikaistiin 5,9 prosentista 4,24 prosenttiin.

(172)

Vientihinnan laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 243–246 kappaleessa.

(173)

Vastauksena LB:n huomautuksiin komissio hyväksyi väitteen, joka koski sen perusteen muuttamista, jolla Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneen kauppiaan, jäljempänä ’BEL UK’, hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia ja nimellistä voittoa oikaistaan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, kun aiheutuvat kustannukset ovat kustannuksia, jotka yleensä ovat tuojan vastuulla.

(174)

Komissio muistuttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan nojalla komission on vertailtava tasapuolisesti normaaliarvoa ja vientihintaa samassa kaupan portaassa ja otettava huomioon hintoihin ja siten niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa komissio päätti vertailla otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvoa ja vientihintaa noudettuna-tasoa vastaavalla kaupan portaalla. Kuten jäljempänä muistutetaan, normaaliarvoa ja vientihintaa oikaistiin tarvittaessa, jotta i) ne voitiin saattaa noudettuna-tasolle ja jotta ii) voitiin ottaa huomioon hintoihin ja siten niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat väitetyt ja osoitetut eroavuudet.

(175)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 239–242 kappaleessa selitetään, normaaliarvo muodostettiin noudettuna-tasoa vastaavalla kaupan portaalla käyttämällä tuotantokustannuksia sekä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia ja voittoa, joita pidettiin kohtuullisena kyseisellä kaupan portaalla. Kuten johdanto-osan 170–171 kappaleessa selitetään, näytön perusteella hallinto-, myynti- ja yleiskustannukset, joita käytettiin hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten kohtuullisen määrän määrittämiseen noudettuna-tasoa vastaavalla kaupan portaalla, sisälsivät tekijöitä, jotka eivät kuulu kyseiseen kaupan portaaseen, ja siksi hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia oikaistiin asiaankuuluvien tekijöiden osalta. Muita oikaisuja normaaliarvon saattamiseksi noudettuna-tasolle ei katsottu tarpeellisiksi.

(176)

Komissio ei todennut mitään syitä tehdä oikaisuja normaaliarvoon (lukuun ottamatta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 249 kappaleessa selitettyä arvonlisäveroa koskevaa oikaisua), eikä yksikään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista vaatinut tällaisia oikaisuja.

(177)

Jotta vientihinta voitiin saattaa noudettuna-tasoa vastaavalle kaupan portaalle, tehtiin oikaisuja kuljetus- ja varastointikustannusten, vakuutusmaksujen, käsittely- ja lastauskustannusten sekä tullimaksujen huomioon ottamiseksi. Oikaisuja tehtiin seuraavien hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien tekijöiden osalta: palkkiot, luottokustannukset ja pankkimaksut.

(178)

Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisen palkkioita koskevan oikaisun osalta LB katsoi, että LB HK:n vientihinnan oikaisu alaspäin (kun myyntiä tehdään etuyhteydettömille unionin asiakkaille) ja etuyhteydessä olevan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneen kauppiaan (BEL UK) vientihinnan kaksinkertainen oikaisu alaspäin (myös kun myyntiä tehdään etuyhteydettömille asiakkaille) on lainvastaista ja joka tapauksessa liioiteltua.

(179)

LB totesi tarkemmin, että komission on osoitettava, että tehdyt oikaisut ovat tarpeen, jotta normaaliarvosta ja vientihinnasta saadaan vertailukelpoiset (viitaten tässä yhteydessä vähennykseen, joka koskee etuyhteydessä olevien kauppiaiden tiettyjä hallinto-, myynti-, ja yleiskustannuksia, joita ei vähennetä normaaliarvosta). LB:n mukaan komissio ei selittänyt, miksi vastuu myyntiprosessista, kaupallisten riskien kantaminen tai palkkion saaminen myynneistä väliaikaista tullia koskevan asetuksessa mainitun mukaisesti tarkoittaa, että LB:n kauppiaiden tehtävät olisivat samanlaisia kuin palkkioperusteisen edustajan tehtävät perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen LB väitti, että komissio ei tutkinut, muodostavatko LB:n kauppiaat yhden taloudellisen yksikön kiinalaisten tuotantoyksiköiden kanssa vai ovatko ne vientikaupasta vastaavia sisäisiä osastoja.

(180)

Ensinnäkin, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 252 kappaleessa todetaan, 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukainen oikaisu on perusteltu, koska kauppiaat olivat vastuussa myyntiprosessista ja siihen liittyvistä kaupallisista riskeistä ja saivat palkkion myynneistä.

(181)

LB:n toimittamista ja komission todentamista tiedoista käy ilmi, että etuyhteydessä olevat kauppiaat suorittavat samanlaisia tehtäviä kuin palkkioperusteinen edustaja. LB itsekin myöntää, että siihen etuyhteydessä olevat kauppiaat todella hoitavat vientimyyntiin liittyviä tehtäviä. Ne markkinoivat tuotteita, edistävät sopimuksia, varmistavat valuutanmuunnon ja riskienhallinnan, huolehtivat yhteydenpidosta olemassa oleviin ja potentiaalisiin asiakkaisiin, järjestävät logistiikkaa, huolehtivat oikeudellisista asiakirjoista, pyytävät ja vastaanottavat tilauksia, neuvottelevat myynnistä, laativat laskuja ja kantavat näihin tehtäviin liittyvät kaupalliset riskit. LB myönsi itsekin, että siihen etuyhteydessä olevat kauppiaat todella hoitavat vientimyyntiin liittyviä tehtäviä. Vastineeksi näiden tehtävien suorittamisesta kumpikin kauppias sai palkkion. LB ei selittänyt, miksi nämä tehtävät olisivat erilaisia kuin palkkioperusteisen edustajan tehtävät. Toisin kuin LB väitti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, komissio esitti yhtäpitäviä aihetodisteita, jotka osoittivat, että LB:n kauppiaat suorittivat tehtäviä, jotka olivat verrattavissa palkkioperusteisen edustajan tehtäviin. Edellä esitetyn arvioinnin perusteella voidaan päätellä, että komissio ei katso, että LB:n kauppiaat muodostavat yhden taloudellisen yksikön tuotantoyksiköiden kanssa. Joka tapauksessa LB ei esittänyt mitään näyttöä tällaisen väitteen tueksi eikä pyytänyt muodollisesti ennen väliaikaisten toimenpiteiden hyväksymistä kohtelua yhtenä taloudellisena yksikkönä yhdenkään LB:n kauppiaan osalta. Komissio muistutti, että todistustaakan osalta ”kun unionin toimielimet ovat esittäneet keskenään yhdenmukaisia aihetodisteita siitä, että tuottajaan etuyhteydessä oleva jakeluyhtiö harjoittaa palkkioperusteisen edustajan toimintaa muistuttavaa toimintaa, jakeluyhtiön tai tuottajan on näytettävä toteen, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdassa tarkoitettu oikaisu ei ole perusteltu” (18). Toisin sanoen LB:n tehtävänä on väittää ja esittää todisteet siitä, että ne muodostavat yhden taloudellisen yksikön. LB ei ole näin tehnyt.

(182)

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (19) mukaisesti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohta ei kata ainoastaan kaupallisia edustussuhteita niiden suppeassa merkityksessä. Kyseisen säännöksen nojalla oikaisu on päinvastoin tehtävä myös saadulle palkkiolle, vaikka osapuolet eivät ole päämies-edustaja-suhteessa vaan saavuttavat saman lopputuloksen myyjänä ja ostajana (kuten tässä tapauksessa). LB:n tuotantoyksiköt ja niihin etuyhteydessä olevat kauppiaat toimivat myyjänä ja ostajana. Kauppiaat ostavat tarkasteltavana olevaa tuotetta ja jälleenmyyvät sitä saaden myynnistä tietyn voittomarginaalin. Tämä voittomarginaali nimenomaisesti katsotaan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdassa yhdeksi ’palkkion’ muodoksi. Omistusoikeuden siirto etuyhteydessä oleville kauppiaille välttämättä tarkoittaa, että myös kaupalliset riskit siirtyvät kauppiaiden kannettaviksi, mutta tämä ei kuitenkaan estä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan soveltamista.

(183)

Viitaten 6,89 prosentin nimellisvoittoon, joka on määritetty toisen kemiallisen tuotteen (polyvinyylialkoholin) etuyhteydettömille tuojille ja jota käytetään tässä tutkimuksessa luotettavan vientihinnan määrittämiseksi (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 246 ja 252 kappale), LB väitti alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että LB HK ei suorita tuojalle tyypillisiä tehtäviä. Sen vuoksi LB ei katso, että tuojan vertailuarvo kuvastaa voittomarginaalia, jonka LB HK:n voidaan odottaa saavuttavan. LB:n mukaan LB HK:n tosiasiallista voittoa voidaan oikaista enintään siltä osin kuin LB HK osallistuu unioniin suuntautuvaan myyntiin.

(184)

Akzo Nobel väitti myös, että vähennetty 6,89 prosentin voittomarginaali kauppiasta kohti on liioiteltu ja että sitä olisi rajoitettava yhteensä 6,89 prosenttiin osallistuvien kauppiaiden määrästä huolimatta tai että komission olisi vähintään sovellettava viiden prosentin voittomarginaalia, jota sovellettiin kemianteollisuuden osalta aiemmissa vuosina 2007 ja 2014 annetuissa komission asetuksissa (20).

(185)

Ensinnäkin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa komissiolle annetaan mahdollisuus valita, sovelletaanko etuyhteydessä olevan tuojan tosiasiallista voittomarginaalia vai käytetäänkö nimellistä voittomarginaalia, ja ainoana vaatimuksena on, että marginaalin on oltava kohtuullinen. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa ja vastaavasti 2 artiklan 10 kohdan i alakohtaa sovellettaessa katsottiin aiheelliseksi käyttää kyseisen säännöksen mukaisen vähennyksen perustana kohtuullista voittomarginaalia, jotta vältetään mahdolliset vääristymät, joita vientiä harjoittavan tuottajan ja etuyhteydessä olevien kauppiaiden väliset sisäiset järjestelyt voivat aiheuttaa.

(186)

LB ei kiistä, että sekä LB HK että BEL UK i) toimivat kauppiaina, ii) vastaavat asiaankuuluvista kustannuksista sellaisenaan, iii) saavat palkkion suorittamiensa tehtävien perusteella, ja iv) tuottavat voittoa. On myös kiistatonta, että kumpikin kauppiaista on etuyhteydessä tuottajaan. Unionin yleisen tuomioistuimen vahvistaman vakiintuneen käytännön (21) mukaisesti komissio näin ollen sovelsi vastaavasti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa soveltaen hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia sekä etuyhteydettömän kauppiaan/tuojan saamaan voittoon perustuvaa nimellistä voittomarginaalia.

(187)

Oikaisun määrällisen arvioinnin osalta tärkeintä on etuyhteydessä olevan kauppiaan vaikutus vientihintaan. Kysymys on siitä, mikä tosiasiallinen vientihinta olisi viejän ja kauppiaan välisen markkinaehtoisen suhteen perusteella (22). On kiistatonta, että sekä LB HK että BEL UK toimivat LB:n kauppiaina. Tästä seuraa, että etuyhteydettömän kauppiaan/tuojan voittomarginaali on kohtuullinen vertailuarvo oikaisuille. Toisin sanoen, jos LB HK ja BEL UK olisivat riippumattomia LB:stä ja niiden ja LB:n väliset liiketoimet olisivat olleet markkinaehtoisia, on kohtuullista olettaa, että ne olisivat perineet LB:ltä hallinto-, myynti- ja yleiskustannustensa lisäksi summan, joka vastaa nimellisvoittoa, jonka kyseisellä tuotannonalalla toimivan kauppiaan/maahantuojan voidaan odottaa tuottavan. LB ei selittänyt, miksi näin ei olisi LB HK:n kohdalla, etenkään kun LB ei kiistä, että LB HK toimii kauppiaana, saa siitä korvauksen voittomarginaalin muodossa ja tuottaa voittoa. LB:n mukaan olisi käytettävä LB HK:n tosiasiallista voittoa, mikä kuitenkin on epäasianmukaista tuottajan ja kauppiaan välisen suhteen vuoksi, sillä se vaikuttaa voiton määrään. Sovellettu voittomarginaali ei liity vanhentuneisiin, vuodelta 2014 tai jopa vuodelta 2007 peräisin oleviin tietoihin (kuten Akzo Nobel esitti) vaan melko äskettäin tehtyyn tutkimukseen. Lisäksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdassa ei estetä komissiota soveltamasta peräkkäisiä oikaisuja, jos kyseessä ovat peräkkäiset kauppiaat, joiden osallisuus olisi vaikuttanut vientihintaan, jos liiketoimia olisi toteutettu markkinaehtoisesti. Oikaisut ovat siksi tarpeen normaaliarvon ja vientihinnan vertailukelpoisuuteen vaikuttavien tekijöiden poistamiseksi. Näin ollen LB:n ja Akzo Nobelin väite oli hylättävä.

(188)

Sekä alustavien että lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen LB väitti, että polyvinyylialkoholia koskevassa tutkimuksessa etuyhteydettömälle tuojalle määritetyn voittomarginaalin (6,89 prosenttia) sijasta BEL UK:n osuuteen EU:hun suuntautuvasta myynnistä olisi sovellettava eri perustetta. LB katsoi, että BEL UK:n ”kohtuullista voittoa” koskevan EU:hun suuntautuvaan myyntiin liittyvän oikaisun olisi perustuttava mediaanivoittomarginaaliin, jonka ulkopuolinen ammattimainen yritys määrittää vertailututkimuksella, jossa analysoidaan useiden BEL UK:n kaltaista toimintaa harjoittavien yritysten voittomarginaaleja useiden vuosien ajalta. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitettyjen LB:n huomautusten mukaan tärkeintä ei ole se, mitä tuotteita myydään, vaan se, mitä tehtäviä suoritetaan. Lisäksi LB väitti, että komission vertailuarvo oli kohtuuton, koska komissio ei ollut verrannut BEL:n toimia polyvinyylialkoholin tuojan toimiin ja koska lähtökohtana olivat vain yhdestä lähteestä saadut tiedot yli neljän vuoden takaa.

(189)

Kuten edellä johdanto-osan 185 kappaleessa todetaan, perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan ja 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisia oikaisuja tehtäessä komissiolla on laaja harkintavalta valita etuyhteydessä olevan tuojan tosiasiallinen voittomarginaali ja nimellinen voittomarginaali, ja ainoa vaatimus on, että marginaalin on oltava kohtuullinen tarkasteltavana olevalla tuotteella tai vastaavanlaisella tuotteella kauppaa käyvän kauppiaan/tuojan kannalta. Lisäksi komission tavanomaisena käytäntönä on soveltaa sekä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan että 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan tarkoituksessa voittomarginaalia, joka perustuu etuyhteydettömän tuojan saamaan voittoon. Vaikka suoritetut tehtävät (eli tuontiliiketoiminta) ovat keskeinen näkökohta valittaessa kohtuullisen voiton vertailuarvoa, on yhtä tärkeää, että komissio tunnistaa tuojat, jotka toimivat samalla toimialalla (tai jopa saman tuotteen parissa). Lisäksi otokseen valittujen etuyhteydettömien polyvinyylialkoholin tuojien voittoa koskevat tiedot laadittiin kaupan suojatoimia koskevaa tutkimusta varten, ja komissio tarkasti ja varmisti tiedot asianmukaisesti. Vaikka sovellettava voitto on neljän vuoden takaa, vertailuarvo ei ole kohtuuton. Joka tapauksessa LB ei selittänyt, miksi näin olisi. LB-ryhmän mainitsema asiakirja on erityisesti LB:lle laadittu sisäinen selvitys, joka kattaa myös muiden alojen kuin kemian alan yrityksiä ja jossa otetaan huomioon myös yritykset, joiden voitot ovat negatiivisia, ja kaikki nämä seikat ovat vastoin kohtuullisuusperiaatetta, jota komissio noudattaa nimellisvoiton valinnassa. Vaikka LB pyrkikin alentamaan voittomarginaalia ja siten polkumyyntimarginaaliaan, LB ei missään vaiheessa perustellut, miksi äskettäisessä tutkimuksessa määritettyä, kemiallisten tuotteiden kauppiaan tosiasiallisesti tuottamaa voittomarginaalia olisi pidettävä kohtuuttomana. Sen vuoksi LB-ryhmän väite hylättiin.

(190)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen LB väitti, että ennen kuin komissio voi oikaista voittomarginaalia perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti, sen on osoitettava, että yhtäältä LB:n kauppiaiden ja toisaalta LB:n tuotantoyksiköiden välinen suhde vaikuttaa voittomarginaaliin (eli että voittomarginaali ei ole markkinaehtoinen). Lisäksi LB:n mukaan kaikkia voittomarginaalin oikaisuja olisi mukautettava näiden yksiköiden suorittamien tehtävien mukaan, minkä vuoksi oikaisut olisi sidottava yksiköille aiheutuneisiin kustannuksiin. Lisäksi LB väitti OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa sovellettuun menetelmään viitaten, että LB HK:n ja BEL:n voittomarginaali on markkinaehtoinen.

(191)

Kuten johdanto-osan 187 kappaleessa todetaan, suhde LB:n tuotantoyksiköihin vaikuttaa LB:n kauppiaiden tosiasialliseen voittoon. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa säädetään, että ”jos näyttää siltä, että vientihinta ei ole luotettava, koska viejän ja tuojan tai kolmannen osapuolen välillä on etuyhteys tai hyvitysjärjestely, vientihinta voidaan muodostaa sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyydään ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle”. Kuten asiassa Çolakoğlu on vahvistettu, tätä periaatetta on voitava soveltaa myös vientihinnasta vähennettävän palkkion määrän määrittämisessä, jotta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan käytännön vaikutusta ei heikennetä (23). Näin ollen tosiasiallinen voitto ei vastaa asianmukaista korvausta, joka suoritetusta palvelusta maksettaisiin markkinaehtoisesti. Lisäksi viitataan johdanto-osan 185–189 kappaleessa esitettyyn komission arvioon. Suoritettujen tehtävien lukumäärän ja voittomarginaalille tehtävän oikaisun välisen riippuvuussuhteen osalta perusasetuksessa ei estetä sitä, että komissio soveltaa samaa 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaista oikaisua kauppiaisiin, jotka kuitenkin suorittavat palveluja vaihtelevasti. LB:n kauppiaiden ei tarvitse suorittaa samoja tehtäviä tai tehtäväyhdistelmiä. Se, että LB HK:n rooli on tietyissä tapauksissa (esimerkiksi silloin, kun jälleenmyyntiä tehdään BEL:lle eikä suoraan etuyhteydettömille asiakkaille) rajallisempi, ei estä saman nimellisvoiton soveltamista sekä LB HK:n että BEL:n osalta edellyttäen, että kumpikin kauppias suorittaa samanlaisia tehtäviä kuin palkkioperusteinen edustaja (mikä tässä tapauksessa pitää paikkansa). Lopuksi huomautetaan, että tässä tapauksessa komission arvio ei perustu OECD:n suuntaviivoihin, joita sovelletaan verotustarkoituksissa eikä niinkään kaupan suojatoimia koskevissa tutkimuksissa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(192)

Normaaliarvon määrittämisen yhteydessä tehdyn arvonlisäveroa koskevan oikaisun osalta LB väitti, että komissio unohti oikaisun oikeusperustan eikä toimittanut näyttöä tai selitystä siitä, miksi se oli tarpeen hintojen vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. LB toisti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että komissio ei esittänyt näyttöä tehdyn oikaisun tueksi. Ensinnäkin, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.6 jaksosta seuraa, arvonlisäveroa koskeva oikaisu tehdään perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan (ja täsmällisemmin 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan) mukaisesti. Komissio selitti oikaisua tarkemmin ja esitti perustelunsa ennakkoilmoitusasiakirjan liitteessä 2 olevassa 4.3.6 kohdassa (”Polkumyyntilaskelmat ja käytettyjä menetelmiä koskevat tiedot”). Oikaisu tehdään, jotta voidaan ottaa huomioon erilainen arvonlisäveron palautus kotimarkkinamyynnin ja vientimyynnin osalta (vientimyynnistä maksettavaa arvonlisäveroa ei palauteta). Sen vuoksi LB:n väite hylättiin.

(193)

Kuten johdanto-osan 164, 171 ja 173 kappaleessa kuvataan, asianomaisten osapuolten väitteiden johdosta komissio tarkisti polkumyyntimarginaaleja.

(194)

Valituksen tekijä totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen jälkeen, että Anhui Gold Starille määritetty alhaisempi väliaikainen polkumyyntimarginaali oli osoituksena siitä, että Anhui myi titaanidioksidia kotimarkkinoilla huomattavasti korkeammilla hinnoilla kuin LB.

(195)

On huomattava, että tässä tapauksessa sovelletaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaa ja että vastaavaa normaaliarvoa ei lasketa otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille Kiinan kotimarkkinahintojen perusteella vaan edustavan maan (tässä tapauksessa Brasilian) vaihtoehtoisten kustannusten perusteella perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti.

(196)

Lisäksi valituksen tekijä kyseenalaisti sen, että kaikki etuyhteydessä olevat yritykset otettiin mukaan tutkimukseen, ja esitti, että yritysten väliset suhteet ovat saattaneet vaikuttaa polkumyyntimarginaalin laskentaan.

(197)

Komission vakiintuneena käytäntönä on tarkastella otokseen valittujen yksittäisten vientiä harjoittavien yritysten kustannusrakennetta ja ottaa se asianmukaisesti huomioon normaaliarvon perusteen määrittämisessä. Tämä koskee myös sitä, hankitaanko raaka-aineita kolmansilta tai etuyhteydessä olevilta osapuolilta vai valmistetaanko niitä sisäisesti, missä määrin näin tehdään ja mitä tuotantopanoksia käytetään tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuksessa.

(198)

Valituksen tekijä pyysi myös selvitystä siitä, laajennetaanko Anhui Gold Star -ryhmälle määrätyt tullit koskemaan muitakin titaanidioksidin tuottajia, jotka kuuluvat samaan suurempaan CNNC-ryhmään kuin Anhui. Kuten tämän asetuksen johdanto-osan 199 kappaleessa todetaan, 11,4 prosentin yksilöllinen tulli määrätään kahdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jotka kuuluvat Anhui Gold Star -ryhmään (joka on itse asiassa osa suurempaa yritysryhmää, jonka omistaa CNNC HUA YUAN TITANIUM DIOXIDE CO., LTD). Nämä kaksi tuottajaa ovat Anhui Gold Star Titanium Dioxide (Group) Co., Ltd. sekä ANHUI GOLD STAR TITANIUM DIOXIDE TRADING COMPANY LIMITED. Yksilöllinen tulli ei koske muita vientiä harjoittavia tuottajia, huolimatta siitä, ovatko ne etuyhteydessä mainittuihin Anhui Gold Star -ryhmän yrityksiin.

(199)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(200)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 261 ja 262 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(201)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 263–268 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(202)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 266–272 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(203)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 273–275 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(204)

CNCIA vastusti komission päätelmiä, joiden mukaan vuonna 2021 havaittu tuontimäärien lasku johtui kansainvälisiin merikuljetuksiin liittyvistä poikkeuksellisista olosuhteista, ja väitti, että komissio ei esittänyt tältä osin näyttöä. CNCIA toisti tämän väitteen lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan ja lisäsi, että joissakin viimeaikaisissa tutkimuksissa (24) tuontimäärät Kiinasta EU:hun kasvoivat jyrkästi vuonna 2021 ja että myös unionin tuotannonalan vientimäärät kasvoivat vuonna 2021.

(205)

Komissio muistutti, että kansainvälisissä toimitusketjuissa esiintyi vuonna 2021 suuria häiriöitä, jotka johtuivat satamien sulkemisesta ja siitä seuranneesta merikuljetuskonttien puutteesta ja joiden seurauksena merikuljetusten kustannukset nousivat monikertaisiksi vuoteen 2022 mennessä ja monien tuotteiden tuontimäärät puolestaan laskivat.

(206)

Komissio on jo tehnyt samankaltaisia päätelmiä äskettäisissä tapauksissa (25), ja myös valituksen tekijä ja Siegwerk esittivät saman näkemyksen tässä tapauksessa. CNCIA ei myöskään esittänyt vaihtoehtoista selitystä tälle tuonnin vähenemiselle verrattuna kaikkiin muihin vuosiin, joina tuontimäärät ovat jatkuvasti kasvaneet.

(207)

Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 276 ja 277 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(208)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 278–281 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(209)

Väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta esittämissään huomautuksissa AkzoNobel totesi, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen perusteella on epäselvää, noudattiko komissio unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä (26), jonka nojalla komission on laskettava hinnan ja viitehinnan alittavuudet kaupan samassa portaassa.

(210)

Tältä osin komissio viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 283 kappaleeseen, jossa se täsmensi, että laskelmat tehtiin kaupan samassa portaassa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 247, 248 ja 249 kappaleessa selitetään. Komissio teki myös vaihtoehtoisia laskelmia ilman 2 artiklan 9 kohdan mukaista hallinto-, myynti- ja yleiskustannusten sekä voiton oikaisua vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Myös näissä laskelmissa havaittiin merkittäviä hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaaleja.

(211)

Näin ollen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 282 ja 283 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(212)

AkzoNobel oli lisäksi eri mieltä komission päätelmistä, jotka koskevat hinnankorotusten estymistä ja hinnan alenemista, ja väitti, että komission olisi todettava, että hinnankorotusten estymistä tai hinnan alenemista ei ole tapahtunut.

(213)

Ensinnäkin AkzoNobel väitti, että komissio totesi hinnan alentuneen ”vain siksi, että hinnat laskivat neljä prosenttia vuoden 2022 ja [tutkimusajanjakson] välisenä aikana”, kun taas komissio ”jätti huomiotta, että hinnat nousivat 35 prosenttia vuodesta 2020 vuoteen 2022 ja 31 prosenttia vuoden 2020 ja [tutkimusajanjakson] välisenä aikana”.

(214)

Toiseksi AkzoNobel katsoo, että se, että valituksessa ei väitetty hinnankorotusten estyneen, herättää epäilyksiä komission päätelmästä, jonka mukaan hinnankorotukset estyivät.

(215)

Lisäksi AkzoNobel väitti, että komissio joka tapauksessa jätti arvioimatta, missä määrin mahdollinen hinnankorotusten estyminen selittyi Kiinasta tulevalla tuonnilla, vaikka tätä vaaditaan WTO:n sääntöjen mukaisesti (27).

(216)

Komissio piti edellä kuvattuja AkzoNobelin väitteitä perusteettomina.

(217)

Vaikka valituksessa ei väitetty hinnankorotusten estyneen, se ei tarkoita, että tämäntyyppistä hinnankorotusten estymistä ei olisi tapahtunut. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 316 kappaleessa sekä johdanto-osan 308 ja 285 kappaleessa selitetään, komissio päätteli, että hinnankorotukset estyivät tarkastelujaksolla useiden päällekkäisten tekijöiden takia:

(218)

Näin ollen komissio totesi, että hinnankorotukset olivat estyneet, ja arvioi syy-yhteyttä Kiinasta tulevan tuonnin ja hinnankorotusten estymisen välillä.

(219)

Toisin kuin AkzoNobel väitti, komissio ei myöskään päätellyt, että tutkimusajanjaksolla tapahtui hinnan alenemista ainoastaan siksi, että unionin tuotannonalan hinnat laskivat vuoden 2022 ja tutkimusajanjakson välillä.

(220)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 316 kappaleessa ja johdanto-osan 286, 308 ja 309 kappaleessa todetaan, ja ottaen huomioon johdanto-osan 217 kappaleessa mainitut tekijät, komissio päätteli, että hinnan alenemista tapahtui seuraavista syistä:

(221)

Näin ollen komissio hylkäsi AkzoNobelin huomautukset perusteettomina ja vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 284–286 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(222)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 287–291 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(223)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 292–296 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(224)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 297–299 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(225)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 300 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(226)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 301–303 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(227)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 304 ja 305 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(228)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 306 ja 307 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan. Komissio käsitteli edellä 4.4.2 jaksossa kuvatut AkzoNobelin huomautukset hinnankorotusten estymisestä ja hinnan alenemisesta, minkä jälkeen komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 308 ja 309 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(229)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 310 ja 311 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(230)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 312 ja 313 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(231)

Komissio korjasi kirjoitusvirheen väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 11 annetuissa tiedoissa, jotka koskevat unionin tuotannonalan kassavirtaa tutkimusajanjaksolla. Itse asiassa kassavirta oli tutkimusajanjaksolla miinuksella 4,3 miljoonan euron sijaan 42,3 miljoonaa euroa. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 11 annetut indeksoidut luvut, jotka kuvaavat kassavirran kehitystä tarkastelujaksolla, pitivät kuitenkin paikkansa.

(232)

Korjattu kassavirtaa kuvaava luku esitetään alla olevassa taulukossa.

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(233)

Kirjoitusvirhe ei vaikuta väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.5.3.4 jaksossa esitettyihin päätelmiin.

(234)

Tehtyään edellä kuvatun muutoksen taulukkoon 11 komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 314–322 kappaleessa tekemänsä päätelmät.

(235)

CNCIA väitti huomautuksissaan, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut merkittävää vahinkoa ja että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt vahinkoindikaattorit eivät antaneet negatiivista kuvaa unionin tuotannonalasta. CNCIA toisti tämän väitteen lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan.

(236)

Tältä osin CNCIA väitti, että tiettyjen vahinkoindikaattoreiden, kuten tuotannon, heikkenemisestä huolimatta unionin tuotannonala pystyi säilyttämään vahvan asemansa unionin markkinoilla ja menetti markkinaosuuttaan vain muutaman prosenttiyksikön verran.

(237)

CNCIA väitti myös, että unionin tuottajien kannattavuuden lasku tutkimusajanjaksolla oli vain väliaikaista, sillä se johtui tuotantokustannusten jyrkästä noususta ja kysynnän voimakkaasta laskusta, minkä takia unionin tuotannonala ei voinut siirtää kasvaneita kustannuksiaan kuluttajille.

(238)

CNCIA viittasi myös joihinkin vahinkoindikaattoreihin ja analysoi niitä erikseen väittäen, että lasku oli joko vähäistä tai johtui muista tekijöistä kuin Kiinasta tulevasta tuonnista.

(239)

Komissio muistuttaa, että se analysoi kaikkia vahinkoindikaattoreita yhdessä ja erikseen vahinkoanalyysissaan. Komissio totesi erityisesti, että hinnan alittavuus oli 14–15,3 prosenttia, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 283 kappaleessa todetaan. Komissio totesi myös, että Kiinan maahantuontihinnat olivat jopa alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan keskimääräiset tuotantokustannukset sekä vuonna 2020 että tutkimusajanjaksolla (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 342 kappale).

(240)

Lisäksi kaikkien tärkeimpien vahinkoindikaattoreiden kehitys oli negatiivinen: voitto, kassavirta ja investointien tuotto romahtivat tutkimusajanjaksolla. Tarkastelujaksolla tuotantomäärä laski 31 prosenttia, myyntimäärä laski 25 prosenttia ja myös markkinaosuus, työllisyys ja tuottavuus laskivat. Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa kuvatun arvioinnin perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(241)

Yksikään CNCIA:n väitteistä ei aseta kyseenalaiseksi edellä esitettyä päätelmää. Sen vuoksi komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 323–337 kappaleessa esittämänsä päätelmät.

(242)

Asianomaiset osapuolet väittivät, että ei ollut mahdollista tehdä pätevää päätelmää Kiinasta väitetysti polkumyynnillä tulleen TiO2-tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisestä syy-yhteydestä, koska tutkimusajanjaksoon ja tarkasteltavana olevaan ajanjaksoon vaikuttivat useat tekijät, jotka eivät ole tavanomaisten markkinarealiteettien mukaisia.

(243)

Tältä osin Siegwerk väitti, että ensinnäkin Kiina vähensi merkittävästi kokonaisvientiään covid-19-pandemian aikana, minkä vuoksi Kiinan TiO2-tuonnin lisääntyminen pandemian päätyttyä itse asiassa merkitsi kauppamäärien normalisoitumista. Toiseksi kysyntä unionissa oli pandemian aikana keskimääräistä suurempaa. Kolmanneksi Siegwerk väitti, että kahden edellä mainitun tekijän seurauksena unionin tuottajat olivat pandemian ajan lähes monopoliasemassa ja pystyivät saavuttamaan poikkeuksellisia voittoja.

(244)

Komissio totesi, että se oli analysoinut näitä tekijöitä analysoidessaan vahinkoindikaattoreita ja syy-yhteyttä väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa.

(245)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.4.1 jaksossa olevassa johdanto-osan 276 kappaleessa komissio totesi, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä todellakin laski vuonna 2021. Komissio päätteli, että tämä johtui Kiinasta tulevan kauppamerenkulun yleisistä häiriöistä, joita esiintyi kyseisenä vuonna covid-19-pandemian seurauksena.

(246)

Lisäksi komissio päätteli väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 271 kappaleessa, että kysyntä oli keskimääräistä suurempaa vuosina 2020 ja 2021.

(247)

Komissio muistutti, että juuri näiden kahden tekijän yhdistelmän ansiosta unionin tuotannonala onnistui tilapäisesti kasvattamaan markkinaosuuttaan ja kannattavuuttaan vuonna 2021, kun taas Kiinasta tulevat tuontimäärät ja Kiinan markkinaosuudet supistuivat kyseisenä vuonna (28).

(248)

Näin ollen komissio totesi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa kaikkia vahinkoindikaattoreita koskevan yhteisen analyysin yhteydessä, että nämä kaksi tekijää eivät kumoa vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevia päätelmiä. Sen vuoksi komissio hylkäsi edellä esitetyt väitteet.

(249)

CNCIA huomautti myös, että Kiinan tuontihinnat olivat vuonna 2022 vain 1,5 prosenttia alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat, minkä ei voida katsoa edustavan ”merkittävää alihinnoittelua”. Esimerkiksi Meksikosta tulevan tuonnin hinnat olivat samana vuonna 65 prosenttia alhaisemmat.

(250)

Komissio totesi aluksi, että pelkkää hintavertailua ei voida katsoa alihinnoitteluksi, koska siinä ei oteta huomioon tuotetyyppejä. Komissio huomautti, että vaikka 1,5 prosenttia alhaisempia hintoja vuonna 2022 ei voitaisi katsoa merkittäväksi alihinnoitteluksi (mikä ei pidä paikkaansa), hintaero oli paljon suurempi muina vuosina: 6,4 prosenttia vuonna 2020 ja 24,2 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi hintaero tarkastelujaksolla oli merkittävä.

(251)

Useat osapuolet kiistivät komission syy-yhteyttä koskevan analyysin väliaikaista tullia koskevan asetuksen jälkeen.

(252)

CNCIA katsoi, että Kiinasta tuleva tuonti ei ollut syynä unionin tuotannonalan tilanteeseen, ja väitti, että komissio ei tarkastellut muita tekijöitä, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalaan: tuontia kolmansista maista, tuotantokustannusten nousua, kysynnän supistumista ja tuotannonalan unionin sisäistä kilpailua.

(253)

Myös muut asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui kysynnän supistumisesta ja tuotantokustannusten noususta.

(254)

Felix, Munksjö ja AkzoNobel väittivät, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen, sillä se ei ottanut huomioon TiO2-markkinoiden syklisyyttä yhtenä syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(255)

Siegwerk luetteli muitakin tekijöitä, jotka vaikuttivat markkinoihin vuoden 2023 lopusta lähtien. Koska vaikutukset tapahtuivat tutkimusajanjakson jälkeen, kyseiset tekijät eivät ole merkityksellisiä komission takautuvan analyysin kannalta. Toisaalta niiden perusteella polkumyyntitullien käyttöönotto ei olisi ilmeisen asiaankuulumatonta. Pääasiassa niissä on kyse markkinoiden kysynnän kehityksestä, jota komissio arvioi jäljempänä 5.2.1 jaksossa.

(256)

Lisäksi AkzoNobel väitti, että negatiivinen kannattavuus oli tosiasiassa seurausta valituksen tekijän investointipäätöksistä. AkzoNobel viittasi tutkimusajanjakson investointi- ja kassavirtalukuihin ja totesi, että yksi vuonna 2022 ja tutkimusajanjaksolla tehty 10 miljoonan euron investointi (29) oli suoraan syynä –4,3 miljoonan euron negatiiviseen kassavirtaan tutkimusajanjaksolla.

(257)

Kuten komissio selitti edellä johdanto-osan 231 ja 232 kappaleessa, kyseinen tutkimusajanjakson kassavirtaa kuvaava –4,3 miljoonan negatiivinen luku oli kuitenkin kirjoitusvirhe väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Todellisuudessa kassavirta supistui huomattavasti voimakkaammin eli 50 prosenttiyksikköä, ja unionin tuotannonalan kassavirta oli –42,3 miljoonaa euroa, kuten edellä olevasta oikaistusta taulukosta 11 käy ilmi.

(258)

Kassavirran laskun ei näin ollen voida katsoa johtuvan pelkästään edellä mainitusta investoinnista.

(259)

Komissio on käsitellyt muita, johdanto-osan 252–254 kappaleessa lyhyesti kuvattuja huomautuksia asiaa koskevissa alajaksoissa jäljempänä.

(260)

Useat asianomaiset osapuolet esittivät huomautuksia väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 349–358 kappaleessa esitetyistä komission päätelmistä. Felix ja Munksjö väittivät, että komissio ei ottanut riittävästi huomioon syklisyyttä, joka on yksi TiO2-markkinoiden olennaisista piirteistä, ja rikkoi siten perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaista velvoitettaan.

(261)

Vaikka käyttäjät myöntävät, että syklisyyttä ei esiinny yksinomaan TiO2-markkinoilla, ne väittävät, että syklisyys on keskeinen ominaisuus, joka vaikuttaa kyseisten markkinoiden dynamiikkaan (titaanidioksidin hinnoitteluun ja saatavuuteen sekä eri osapuolten neuvotteluasemaan) ja siten unionin tuottajien tulokseen. Vaikka taloudellinen tulos heikkenisi kausilla, joina kysyntä on vähäisempää, markkinoiden piristyessä toipuminen on jälleen mahdollista.

(262)

AkzoNobel esitti samansuuntaisia huomautuksia. Se viittasi komission päätelmiin, joiden mukaan syklisyys ei ole ainutlaatuista TiO2-markkinoille eikä siten edellytä erityistä huomiointia (30) ja joiden mukaan ei voida laatia mallia, joka osoittaisi täysin varmasti, milloin luvassa on nousu- tai laskusuhdanteita (31), eikä näin ollen päätellä, että markkinat supistuisivat varmasti vuonna 2023, ja väitti, että nämä päätelmät eivät ole päteviä syitä hylätä väitettä, jonka mukaan unionin tuottajille aiheutuneen vahingon syynä oli sykliin kuuluva laskusuhdanne.

(263)

AkzoNobel väitti, että vaikka syklisyys ei todellakaan liity yksinomaan TiO2-tuotannonalaan, se kuitenkin on kyseiseen tuotannonalaan tunnetusti liittyvä tekijä, ja komission oli arvioitava, missä määrin se aiheutti vahinkoa unionin tuotannonalalle. On merkityksetöntä, ettei tulevaa laskusuhdannetta voida ennustaa tarkasti, mutta kuten komissio itse totesi, vuosien 2020 ja 2021 suuren kysynnän kasvun jälkeen myös seuraava kulutuksen lasku olisi luonnollisesti selvä.

(264)

AkzoNobel korosti, että tämä tuki AkzoNobelin väittämää, jonka mukaan unionin tuotannonalan tulos on syklinen. Näin ollen valitulla tarkastelujaksolla ja tutkimusajanjaksolla kehityssuuntaus olisi ollut negatiivinen, vaikka tuontia ei olisi tapahtunut lainkaan. AkzoNobel toisti, että valituksen tekijä oli valinnut tutkimusajanjakson tarkoituksellisesti juuri tätä ajatellen, jotta tutkimusajanjakso sattuisi sykliin kuuluvan laskusuhdanteen kohdalle.

(265)

Monet osapuolet lähtökohtaisesti väittivät, että unionin tuotannonalan tulos tutkimusajanjaksolla oli väistämättä heikko, miltä osin ne viittasivat markkinoiden sykliseen luonteeseen ja markkinatietoihin perustuviin ennusteisiin, ja että tämän vuoksi Kiinasta tuleva tuonti ei aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(266)

Valituksen tekijä kiisti nämä väitteet. Vaikka valituksen tekijä myönsi syklisyyden, se huomautti, että Kiinasta tulevan tuonnin määrät ja markkinaosuudet ovat ajan mittaan kasvaneet jatkuvasti ja että kasvu on ollut merkittävää vuodesta 2017 lähtien.

(267)

Näin ollen valituksen tekijä päätteli, että syklisyyden vaikutus oli vähäinen, koska suhdannevaihteluista huolimatta Kiinasta unioniin tuleva tuonti jatkoi kasvuaan sekä tutkimusajanjaksolla että vuosina 2017–2018 eli jaksolla, jolla kysyntä supistui edellisen kerran.

(268)

Komissio totesi analysoineensa yksityiskohtaisesti, olisiko syklisyys voinut vaikuttaa unionin tuotannonalaan ja missä määrin, ja päätelleensä, että ottaen huomioon kaikki väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt seikat ei voida väittää, että markkinoiden syklisyys olisi ainoa syy vahinkoon.

(269)

Alustavissa päätelmissään komissio myönsi, että TiO2-markkinat todella ovat sykliset maailmanlaajuisesti (ks. esimerkiksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 355 kappale). Komissio kuitenkin huomautti, että syklisyys ei koske yksinomaan TiO2-markkinoita, vaan että monilla markkinoilla kysyntä supistuu ja kasvaa säännöllisesti (32). Näin ollen ei voitu päätellä, että pelkästään syklisyys riittäisi heikentämään syy-yhteyttä.

(270)

Lisäksi komissio havaitsi, että poiketen TiO2-markkinoiden käyttäytymistä ennakoivista markkinatietoihin perustuvista maailmanlaajuisista ennusteista (33), joihin viitaten asianomaiset osapuolet väittivät unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon johtuvan pääasiassa syklisyydestä, itse asiassa unionin markkinoihin (ja myös maailmanlaajuisiin markkinoihin) vaikuttivat lukuisat poikkeukselliset olosuhteet (34). Nämä olosuhteet johtivat siihen, että unionin markkinat poikkesivat kyseisistä ennusteista (35), minkä takia ei ole todennäköistä, että ennustettu laskusuhdanne olisi tapahtunut väitteiden mukaisesti vuonna 2023 täsmälleen siten, että unionin tuotannonalalle olisi sen seurauksena aiheutunut samantasoista vahinkoa kuin sille aiheutui tutkimusajanjaksolla (36).

(271)

Sen sijaan nämä olosuhteet vaikuttivat markkinasyklin toimintaan unionissa. Vaikka komissio myönsi, että laskusuhdanne saattoi olla väistämätön, unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko oli aivan liian suurta, jotta sen voitiin katsoa johtuvan yksinomaan syklisyydestä, ja unionin markkinoiden tilannetta oli tarkasteltava laajemmin kuin pelkästään syklisyyden valossa.

(272)

Kuten komissio myönsi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 388 kappaleessa, kysynnän lasku vuonna 2022 ja tutkimusajanjaksolla (huolimatta siitä, johtuiko se syklissä odotetusta laskusuhdanteesta) teki unionin tuotannonalan tilanteesta haastavan. Tämä (sinällään tai yhdistettynä muihin tekijöihin, kuten tuotantokustannusten nousuun) ei kuitenkaan heikentänyt Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja vahingon välistä syy-yhteyttä.

(273)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 389 kappaleessa selitetään, tuonti Kiinasta kasvoi koko tarkastelujakson ajan. Jopa supistuvilla markkinoilla vuonna 2022 ja tutkimusajanjaksolla, jolloin käytännössä kaikkien muiden kolmansien maiden tuontimäärät vähenivät – kuten kävi myös unionin tuotannonalan myyntimäärille – Kiinasta tuleva tuonti kuitenkin kasvoi edelleen määrällisesti ja kasvatti markkinaosuuttaan. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 361 kappaleessa todettiin, tätä ei voida odottaa supistuvilla markkinoilla.

(274)

Vahvistaakseen väitettä, jonka mukaan vahinko aiheutui sykliin kuuluvasta laskusuhdanteesta, joka sattui tutkimusajanjakson kohdalle ja josta unionin tuotannonala oli nyt nousemassa, AkzoNobel toimitti Tronox Holdings plc:n, jäljempänä ’Tronox Holdings’ (37), ja Kronos Worldwide, Inc.:n, jäljempänä ’Kronos Worldwide’ (38), globaalia toimintaa koskevat julkiset tuloslaskelmat vuoden 2024 ensimmäiseltä vuosineljännekseltä.

(275)

Tietojen mukaan Kronos Worldwiden voitto vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä oli 23,4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä kapasiteetin käyttöaste kasvoi 11 prosenttia ja myyntimäärä 15 prosenttia vuoden 2023 ensimmäiseen neljännekseen verrattuna. Tronox Holdingsin tietojen mukaan sen myyntimäärä kasvoi vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä 18 prosenttia vuoden 2023 neljänteen neljännekseen verrattuna, mikä oli osoituksena hyvästä tuloksesta Euroopassa, ja yhtiön globaali käyttökatemarginaali (39) oli 16,9 prosenttia. AkzoNobel viittasi edelleen Tronox Holdingsin tietoihin, joissa niissäkin todetaan, että kysynnän kasvu on osoitus siitä, että elpyminen on alkanut.

(276)

Komissio totesi aluksi, että se ei kerää tietoa unionin tuotannonalasta tutkimusajanjaksoa seuraavalta ajalta analysoidakseen merkittävää vahinkoa ja että todentamattomia taloustietoja, jotka koskevat muutakin kuin titaanidioksidiin liittyvää toimintaa (40) sekä unionin ulkopuolisia etuyhteydessä olevia yrityksiä, ei voida pitää merkityksellisinä komission analyysin kannalta.

(277)

AkzoNobelin väitteiden perusteella komissio kuitenkin tarkasteli Tronox Holdingsin ja Kronos Worldwiden julkisesti saatavilla olevia vuoden 2024 ensimmäisen puoliskon globaaleja talousraportteja. Komissio tarkasteli myös Grupa Azoty Zakłady Chemiczne ”Police” S.A.:n, jäljempänä ’Police’, ja Cinkarna metalurško kemična industrija Celje, d.d.:n, jäljempänä ’Cinkarna’, vuoden 2024 ensimmäisen puoliskon raportteja ottaen huomioon, että näillä unionin tuottajilla on titaanidioksidin tuotantolaitoksia ainoastaan unionin alueella ja niiden talousraportit olivat julkisesti saatavilla.

(278)

Tältä osin komissio totesi, että vaikka Tronox Holdingsin käyttökatemarginaali saattoikin olla korkea vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä, taulukossa 11 esitetyssä komission analyysissa nettovoittomarginaalin määrittämiseksi tarkastellaan tuloja ennen veroja, minkä takia käyttökate ei ole asianmukainen vertailukohta. Jos Tronox Holdingsin käyttökatemarginaalin kehitystä kuitenkin tarkastellaan vuositasolla, vuosina 2023 ja 2024 marginaali on laskenut sekä ensimmäisellä että toisella neljänneksellä. Tämän perusteella vuonna 2024 ei olisi tapahtunut elpymistä tutkimusajanjaksoon verrattuna, vaikka AkzoNobel näin väittää.

(279)

Lisäksi Tronox Holdingsin tulos ennen veroja oli 2 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä (41), kun se vuoden 2023 ensimmäisellä neljänneksellä oli 34 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, mikä merkitsee huomattavaa laskua vuositasolla. Toisaalta toisella neljänneksellä tulos ennen veroja kasvoi jonkin verran, sillä vuoden 2023 toisella neljänneksellä se oli 53 miljoonaa ja vuoden 2024 toisella neljänneksellä puolestaan 55 miljoonaa. Prosenttiosuutena liikevaihdosta tämä tarkoittaa 0,2 prosentin voittoa ennen veroja vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä ja 6,7 prosentin voittoa ennen veroja vuoden 2024 toisella neljänneksellä, kun taas vuonna 2023 voitto ennen veroja oli 4,8 prosenttia ensimmäisellä neljänneksellä ja 6,7 prosenttia toisella neljänneksellä. Tämä osoittaa, että Tronox Holdingsin kannattavuus pysyi parhaimmillaankin globaalisti samana.

(280)

Kronos Worldwiden tulos vaikutti paremmalta. Puolen vuoden taloustiedot (42) osoittavat, että vuoden 2024 alkupuoliskolla Kronos Worldwiden tulos oli 39,6 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ennen veroja, kun taas vuoden 2023 alkupuoliskolla tulos oli tappiolla 34,4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Tämä merkitsee, että voittomarginaali ennen veroja vuoden 2024 ensimmäisellä puoliskolla oli 4 prosenttia, kun taas vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla tappio oli -4 prosenttia.

(281)

Police puolestaan ilmoitti tappiosta, joka vuoden 2024 ensimmäisellä puoliskolla ennen veroja oli –10,12 prosenttia prosenttiosuutena liikevaihdosta (43) (eli tappio oli vieläkin suurempi kuin vuoden 2023 ensimmäiselle puoliskolle kirjattu -5 prosenttia), ja Cinkarna puolestaan ilmoitti tehneensä nettovoittoa, joka prosenttiosuutena liikevaihdosta oli 7,38 prosenttia (44) (ja edeltävänä vuonna tulos oli lähes samaa tasoa eli 7,30 prosenttia). Kumpikaan näistä ei viittaa elpymiseen, vaikka AkzoNobel näin esitti.

(282)

Talousraportissaan Police ilmoitti myyntimäärien kasvaneen 20 prosenttia ja Cinkarna 5 prosenttia. Kumpikin tuottaja kuitenkin kuuluu unionin pienempiin tuottajiin, joiden osuus unionin tuotantokapasiteetista on noin [3–8] prosenttia tuottajaa kohti. Tronox Holdings ja Kronos Global (otokseen muun muassa kokonsa vuoksi valittujen kahden unionin tuottajan emoyhtiöt) väittivät, että niiden kokonaismyyntimäärät kasvoivat ensimmäisenä mainitun osalta 11 prosenttia ja jälkimmäisenä mainitun osalta 15 prosenttia. Komissiolla ei kuitenkaan ole erityistä tietoa Tronoxin ja Kronosin myyntimäärien kehityksestä unionissa.

(283)

Näin ollen komissio päätteli, että käytettävissä olevat tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevat tiedot eivät viittaa siihen, että unionin tuottajille ei enää aiheutunut vahinkoa vuonna 2024, vaikka kysyntä TiO2-markkinoilla saattoikin kasvaa ja Kronos Worldwiden globaali tulos oli parempi kuin tutkimusajanjaksolla. Tämän perusteella myöskään ehdotettujen polkumyyntitullien käyttöönotto ei olisi ilmeisen asiaankuulumatonta (45).

(284)

Kysynnän supistumista käsiteltiin edellä 5.2.1 jaksossa. Siinä esitettyjen seikkojen perusteella ja koska muita vastakkaisia huomautuksia ei esitetty, komissio vahvisti johdanto-osan 359–365 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(285)

Siegwerk väitti lisäksi, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 aiheutti energiakustannusten jyrkän nousun unionissa, mistä seurannut inflaatio puolestaan vähensi titaanidioksidin kysyntää. Samat tekijät nostivat tuotantokustannuksia ja tekivät siten unionissa tuotetusta titaanidioksidista kiinalaista titaanidioksidia kalliimpaa.

(286)

Komissio otti nämä seikat huomioon vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevassa analyysissään (46). Näin ollen komissio hylkäsi väitteet.

(287)

CNCIA kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 383 kappaleessa esitetyn komission päätelmän, jonka mukaan tuotantokustannukset kasvoivat koko maailmassa ja kasvu vaikutti samalla tavalla kaikkiin markkinatoimijoihin, mikä käy ilmi siitä, että muista kolmansista maista (Kiinaa lukuun ottamatta) tulevan tuonnin hinnat nousivat.

(288)

CNCIA väitti, ettei päätelmässä pystytty riittävästi erottamaan toisistaan vaikutuksia, joita unionin tuotannonalaan kohdistui tuotantokustannusten kasvun johdosta ja joita Kiinasta tullut tuonti aiheutti. Komission olisi joka tapauksessa pitänyt ottaa huomioon se, että kasvaneet kustannukset saattoivat vaikuttaa eri markkinatoimijoihin vaihtelevissa määrin.

(289)

Komissio selvensi tältä osin, että tuotantokustannusten maailmanlaajuinen kasvu ja erityisesti pääraaka-aineena käytetyn ilmeniittimalmin hintojen nousu vaikuttaa kaikkiin markkinatoimijoihin. Toisin sanoen kustannusten kasvu ei ole tekijä, joka olisi koskenut ainoastaan unionin tuotannonalaa ja voisi siten heikentää syy-yhteyttä.

(290)

Vientiä harjoittavat tuottajat ja CNCIA eivät myöskään esittäneet näyttöä siitä, että vaikutukset olisivat kohdistuneet eri tavalla muihin markkinatoimijoihin, kuten kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin.

(291)

Lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan CNCIA katsoi, että komissio oli väärässä päätellessään, että kysynnän syklisyys ja tuotantokustannusten nousu, jotka eivät koskeneet yksinomaan TiO2-markkinoita, eivät heikentäneet syy-yhteyttä. Tältä osin CNCIA väitti, että tekijän ei tarvitse olla ainutlaatuinen unionin tuotannonalalle, jotta se vaikuttaa syy-yhteyteen. Komissio muistuttaa analysoineensa yksityiskohtaisesti kaikki TiO2-markkinoiden syklisyyttä koskevat väitteet väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 349–358 kappaleessa ja tämän asetuksen johdanto-osan 260–283 kappaleessa. Komissio myös analysoi yksityiskohtaisesti kaikki tuotantokustannusten kasvua koskevat väitteet väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 381–384 kappaleessa ja tämän asetuksen johdanto-osan 285–290 kappaleessa. Komissio muistuttaa johdanto-osan 383 kappaleessa esitetystä päätelmästään, jonka mukaan tuotantokustannusten ja erityisesti tärkeimmän raaka-aineen eli ilmeniittimalmin hinta nousi maailmanlaajuisesti, mikä vaikutti kaikkiin markkinatoimijoihin eikä näin ollen koskenut yksinomaan unionin tuotannonalaa. Toisin kuin CNCIA väitti, tätä havaintoa ei kuitenkaan voida tulkita yleiseksi päätelmäksi siitä, onko jonkin tekijän oltava ainutlaatuinen unionin tuotannonalalle, jotta se voi vaikuttaa syy-yhteyteen.

(292)

Näin ollen komissio hylkäsi edellä esitetyt väitteet ja vahvisti päätelmänsä, jonka mukaan tuotantokustannusten kasvu ei heikentänyt syy-yhteyttä.

(293)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 366 ja 367 kappaleessa esitetyn komission päätelmän osalta Felix ja Munksjö väittivät, että vaikka Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevat titaanidioksidin tuotantolaitokset ovat Tronoxin ja Venatorin omistuksessa, tämä ei tarkoita, etteivätkö ne kilpailisi muiden unionin tuottajien kanssa.

(294)

Samojen johdanto-osan kappaleiden osalta CNCIA väitti, että jos Yhdistyneen kuningaskunnan tuottajat eivät kilpaile unionin tuotannonalan kanssa unionin markkinoilla, tuonti Yhdistyneestä kuningaskunnasta unioniin olisi katsottava unionin tuotannonalan harjoittamaksi ”sisäiseksi tuonniksi” ja täten sisällytettävä unionin tuotannonalan markkinaosuuteen.

(295)

Felix ja Munksjö väittivät lisäksi, että komission olisi tutkittava, olisiko unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon aiheuttajana voinut pitää ”kolmannen maan ja unionin tuottajien rajoittavia kauppatapoja ja kyseisten tuottajien välistä kilpailua”.

(296)

Komissio selvensi, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 366–373 kappaleissa tarkasteltiin sitä, oliko tuonti kolmansista maista, mukaan lukien Yhdistyneestä kuningaskunnasta, voinut olla osasyynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tältä osin komissio totesi, että Yhdistyneestä kuningaskunnasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat olivat korkeimpia kaikista kolmansien maiden tuontihinnoista. Ne olivat huomattavasti korkeampia kuin Kiinan hinnat ja jopa korkeampia kuin unionin myyntihinnat vuoden 2021 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, eivätkä siten olleet osasyynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(297)

Johdanto-osan 294 kappaleessa mainittujen väitteiden osalta komissio huomauttaa, että perusasetuksessa ei tunneta ”sisäisen tuonnin” käsitettä eikä kolmannessa maassa tuotettuja tuotteita voida pitää unionin tuottajien tuottamina. Komissio hylkäsi siksi väitteen, jonka mukaan Yhdistyneestä kuningaskunnasta tuleva tuonti olisi lisättävä unionin tuotannonalan markkinaosuuteen.

(298)

Komissio muistutti todenneensa jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 367 kappaleessa, että Yhdistyneestä kuningaskunnasta tulevan tuonnin hinnat olivat korkeammat kuin Kiinan tuonnin hinnat. Yhdistyneen kuningaskunnan hinnat olivat itse asiassa korkeampia kuin muiden kolmansien maiden tuontihinnat ja jopa korkeampia kuin unionin tuotannonalan hinnat koko tarkastelujakson ajan vuotta 2020 lukuun ottamatta.

(299)

Lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan CNCIA toisti väitteensä, jonka mukaan unionin tuottajat harjoittivat itse tuontia Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja että tämä olisi otettava huomioon vahinkoindikaattoreita arvioitaessa. CNCIA toisti myös väitteensä, jonka mukaan unionin tuotannonala on saattanut siirtää tuotantoaan EU:n alueen ulkopuolisiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa EU:n ulkopuolisissa maissa sijaitseviin tuotantolaitoksiinsa ja että tämä siirto voisi mahdollisesti vaikuttaa EU:ssa tapahtuvan liiketoiminnan vahinkoindikaattoreihin ja selittää tuotantomäärän ja kapasiteetin käyttöasteen laskua. CNCIA ei toimittanut näyttöä tämän hypoteesin tueksi.

(300)

Lisäksi CNCIA totesi, että komissio huomioi ”sisäisen tuonnin”akkukäyttöisiä sähköajoneuvoja koskevassa tutkimuksessa (47), jossa erotettiin toisistaan ”kiinalaisten merkkien” ja unionin tuottajien tuonti, sekä Kiinasta peräisin olevaa polyeteenitereftalaattia (PET) koskevassa tutkimuksessa (48), jossa unionin tuotannonalan markkinaosuutta mukautettiin unionin erään tuottajan tuonnin huomioon ottamiseksi. Lisäksi CNCIA väitti myös Euroopan unionin tuomioistuimen tunnustaneen, että unionin tuotannonalaa määritettäessä on tärkeää ottaa huomioon unionin tuotannonalan tuonti (49).

(301)

Tältä osin komissio ensinnäkin muistuttaa arvioineensa Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja muista kolmansista maista tulevan tuonnin vaikutusta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 367–373 kappaleessa ja päätelleensä, ettei kyseinen tuonti heikentänyt Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välistä syy-yhteyttä. Mitä tulee CNCIA:n mainitsemiin aiempiin tutkimuksiin ja tuomioistuimen tuomioon, joihin viitataan johdanto-osan 300 kappaleessa, niissä unionin tuottajien tuonti oli peräisin maasta, jota tutkimus koski, ei muista kolmansista maista, ja tuonti otettiin huomioon arvioitaessa asianomaisesta maasta tulevan tuonnin vaikutusta ja markkinaosuutta. Tässä tutkimuksessa näin ei ole, sillä unionin tuotannonala ei tuo titaanidioksidia Kiinasta, minkä vuoksi ei ole tarpeen erottaa toisistaan unionin tuotannonalan harjoittamaa tuontia ja muuta tuontia.

(302)

Mitä tulee CNCIA:n hypoteesiin siitä, että unionin tuotannonala olisi strategisesti siirtänyt tuotantoa niin, että tuotantoa on vähennetty EU:n alueella olevissa laitoksissa ja lisätty Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jotta määriä voidaan tuoda EU:hun, komissio toteaa, että Yhdistyneestä kuningaskunnasta EU:hun tulevan tuonnin määrä väheni tarkastelujakson aikana lähes puoleen, tuonnin markkinaosuus pieneni ja tuonnin keskihinta oli kaikesta tuonnista korkein, minkä vuoksi tämä väite ei ole perusteltu. Hypoteesin tueksi ei myöskään esitetty mitään näyttöä.

(303)

Komissio piti näin ollen kiinni päätelmästään, jonka mukaan Yhdistyneestä kuningaskunnasta tuleva tuonti ei heikentänyt syy-yhteyttä, joka on todettu Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä.

(304)

CNCIA väitti, ettei komissio arvioinut riittävästi Meksikosta tulevan tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen. CNCIA korosti, että Meksikosta tulevan tuonnin hinnat ovat tutkimusajanjakson hintoja lukuun ottamatta olleet merkittävästi Kiinan hintoja alhaisemmat. Ne olivat myös huomattavasti alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat koko tarkastelujakson ajan, eikä Meksikosta (tai Yhdysvalloista) tuleva tuonti menettänyt markkinaosuuttaan tutkimusajanjaksolla vuoteen 2020 verrattuna. CNCIA toisti samat väitteet lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan, mutta ei kuitenkaan esittänyt uutta näyttöä, joka osoittaisi komission päätelmät vääräksi.

(305)

Komissio muistutti, että tarkastelujakson aikana Meksikosta ja Yhdysvalloista tulevan tuonnin määrä supistui (kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 369 kappaleessa esitettiin) ja näiden maiden markkinaosuus pysyi vakaana. Se, että Meksikosta tulevan tuonnin määrä ei kasvanut ja maan markkinaosuus pysyi 8 prosentissa koko tarkastelujakson ajan alhaisista hinnoista huolimatta, kun taas Kiinasta tuleva tuonti kasvoi määrällisesti ja markkinaosuudeltaan, osoittaa, ettei tuonti Meksikosta ole omiaan heikentämään syy-yhteyttä Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä.

(306)

Koska muita väitteitä tai vastakkaista näyttöä ei esitetty, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 373 kappaleessa esitetyn päätelmänsä, jonka mukaan titaanidioksidin tuonti kolmansista maista ei aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(307)

CNCIA vastusti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 378 kappaleessa esitettyjä komission päätelmiä. CNCIA huomautti, että komissio estää vientiä harjoittavien tuottajien puolustautumisoikeuden tukeutumalla Brasilian tutkintaviranomaisen vireille panemaan tutkimukseen, jossa näyttökynnys on paljon alhaisempi kuin vahingollista polkumyyntiä koskevien lopullisten päätelmien yhteydessä.

(308)

Lisäksi CNCIA väitti, että komission päätelmä, jonka mukaan Kiinan maantieteellinen läheisyys Japaniin ja Taiwaniin tarkoittaa, että kiinalaisen titaanidioksidin vienti olisi voinut vaikuttaa näissä maissa sijaitsevien titaanidioksidilaitosten sulkemiseen, on loogisesti virheellinen. Maantieteellisen läheisyyden ei voi katsoa olevan merkityksellinen peruste polkumyyntitutkimuksissa.

(309)

Komissio korosti, että asiaa koskeva johdanto-osan kappale oli yhteenveto valituksen tekijän väitteistä, joiden mukaan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt kaikilla markkinoilla ovat vaikeuttaneet kilpailua myös vientimarkkinoilla, eikä näistä väitteistä johdettu päätelmiä.

(310)

Komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 90 kappaleessa, että 13. ja 14. viisivuotissuunnitelman ansiosta Kiinan titaanidioksidin tuotantokapasiteetti kasvoi merkittävästi jo vuosien 2016 ja 2020 välillä, ja kasvun odotetaan jatkuvan edelleen. Uutta tuotantokapasiteettia on vaikea hyödyntää Kiinan kotimarkkinoilla, mikä kannustaa kiinalaisia tuottajia vientiin.

(311)

Lisäksi tässä tutkimuksessa on todettu, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat harjoittavat vahingollista polkumyyntiä EU:ssa.

(312)

Joka tapauksessa, myös vaikka kiinalaisten viejien muilla markkinoilla harjoittamasta polkumyynnistä ei olisi viitteitä, valituksen tekijän väitteiden arviointi oli liitännäinen siihen päätelmään nähden, että unionin tuotannonalan vientitulos ei aiheuttanut vahinkoa tuotannonalalle.

(313)

Näin ollen, koska johdanto-osan 374–377 ja 379 kappaleesta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti nämä johdanto-osan kappaleet ja piti niiden sekä edellä esitetyn perusteella kiinni johdanto-osan 380 kappaleessa esitetystä päätelmästään.

(314)

CNCIA esitti lopullisessa vaiheessa uusia väitteitä, joiden mukaan komission olisi pitänyt tutkia unionin tuotannonalan sisäisen kilpailun vaikutusta unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneeseen vahinkoon. CNICIA viittasi unionin tuottajien johdon julkisiin lausuntoihin ja unionin tuottajien julkaisemiin vuosikertomuksiin, joista käy ilmi, että niiden tärkeimpiä kilpailijoita ovat muut unionin tuottajat.

(315)

Komissio huomautti, että on luonnollista ja odotettavissa, että unionin tuotannonalan jäsenet kilpailevat keskenään vapailla markkinoilla. Tällainen kilpailu ei kuitenkaan olisi voinut heikentää koko unionin tuotannonalan tulosta – sen johdosta osa toimijoista menestyy paremmin ja toiset huonommin.

(316)

Komissio muistutti myös tutkivansa aina edustavaa otosta unionin tuottajista juuri siitä syystä, että siten saadaan kohtuullinen käsitys koko tuotannonalan tuloksista tarkastelujaksolla ja tasoitetaan mahdolliset poikkeamat. Yksikään osapuoli ei vastustanut valittua otosta sillä perusteella, ettei se edustaisi unionin tuotannonalan tilannetta.

(317)

Näin ollen komissio hylkäsi nämä väitteet perusteettomina.

(318)

Lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan CNCIA väitti, että komissio ei ottanut huomioon syy-yhteyden puuttumista koskevia CNCIA:n väitteitä. Tältä osin CNCIA toisti väitteensä, joiden mukaan unionin tuotannonalalle ei aiheutunut merkittävää vahinkoa, ja vaikka merkittävää vahinkoa todettaisiin, se ei johtuisi Kiinasta tulevasta titaanidioksidin tuonnista vaan kysynnän supistumisen ja tuotantokustannusten samanaikaisen nousun yhteisvaikutuksesta, minkä takia unionin tuotannonala ei olisi voinut nostaa hintojaan, vaikka Kiinasta tulevaa tuontia ei olisi tapahtunut. CNCIA viittasi myös uudelleen komission päätökseen, joka koskee tiettyjen Kiinasta peräisin olevien soijaproteiinituotteiden tuontia (50). CNCIA toisti myös huomautuksensa, jonka mukaan Kiinasta tuleva tuonti ei selitä kotimarkkinahintojen alenemista, mitä WTO:n valituselin vaati asiassa ”HP-STT (Japan)” (51).

(319)

Komissio arvioi edellä kuvattuja väitteitä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 363 ja 381–384 kappaleessa. Hinnankorotusten estymisen osalta komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 284, 285 ja 316 kappaleessa ja tämän asetuksen johdanto-osan 217 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(320)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita vastakkaisia huomautuksia ei esitetty, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 388–394 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(321)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 398–415 kappaleessa esitetyt päätelmänsä.

(322)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 416–418 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(323)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella lopulliset polkumyyntitullit olisi asetettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Lopullisen tullin määrä esitetään jäljempänä johdanto-osan 541 kappaleessa.

(324)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen useat uudet asianomaiset osapuolet ilmoittautuivat ja vastustivat toimenpiteitä. Kuten johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan, kymmenen käyttäjää ja neljä käyttäjäjärjestöä esitti toimenpiteitä vastustavia huomautuksia. Kuulemisia järjestettiin kuudelle näistä käyttäjistä ja kahdelle käyttäjäjärjestölle. Komissiolle esitettiin useita uusia todisteita sen osoittamiseksi, että tulleilla olisi kohtuuton vaikutus käyttäjiin.

(325)

Tutkimukseen ilmoittautuneet tulleja vastustavat käyttäjät työllistävät yhteensä noin 30 000 henkilöä. Lisäksi Euroopan tasolla toimiva maalien, painovärien ja taidevärien tuottajien yhdistys CEPE väitti, että sen edustamat jäsenet, joista suurin osa on pk-yrityksiä, työllistävät jopa 150 000 ihmistä.

(326)

AkzoNobel huomautti tältä osin, että asianomaisten osapuolten suuri määrä osoittaa tulleilla olevan huomattavia vaikutuksia käyttäjiin, ja että käyttäjien etuihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota.

(327)

Komissio otti huomioon kaikki esitetyt väitteet ja arvioi niitä yksityiskohtaisesti tässä jaksossa.

(328)

Siegwerk väitti, että polkumyyntitullien käyttöönotto johtaisi siihen, että titaanidioksidin suuret monikansalliset käyttäjät siirtäisivät tuotantokapasiteettiaan unionin ulkopuolelle, kun taas pk-yritykset, jotka eivät voi siirtää toimintojaan yhtä joustavasti, joutuisivat lopettamaan tuotantonsa tai vähentämään sitä. Tämän seurauksena unionin tuottajat menettäisivät suuren osan asiakkaistaan, mikä viime kädessä vaikuttaisi kielteisesti myös niiden tuloksiin.

(329)

Vaikka tällainen vaara voi olla olemassa, komissio katsoi, että Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin hinta- ja määräpaineet aiheuttavat välittömän riskin, joka on huomattavasti suurempi kuin unionin tuotannonalaan kohdistuvat mahdolliset riskit, joita kysynnän myöhemmästä vähenemisestä saattaa seurata.

(330)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 422–424 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(331)

AAKO väitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ehdotetun tasoisilla tulleilla olisi valtava vaikutus sen tuoman titaanidioksidin hintoihin ja aurinkosuojatuoteteollisuuteen, koska tämäntyyppinen titaanidioksidi voi maksaa jopa kahdeksan kertaa enemmän kuin yleisemmät laatuluokat.

(332)

Komissio käsitteli lopullisten tullien vaikutusta AAKOon ja vastaaviin tuojiin sekä niiden asiakkaisiin johdanto-osan 539 kappaleessa.

(333)

Koska yksikään muu tuoja tai kauppias ei ilmoittautunut ja kiistänyt komission päätelmiä tuojien ja kauppiaiden edusta, komissio pitäytyy väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 426 kappaleessa esitetyssä päätelmässään, jonka mukaan polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotolla ei todennäköisesti ole kielteistä vaikutusta unionin tuojien eikä kauppiaiden tilanteeseen.

(334)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 427 kappaleessa mainittujen käyttäjien ja käyttäjäjärjestöjen lisäksi useat muut käyttäjät ja käyttäjäjärjestöt ilmoittautuivat ja vastustivat tulleja.

(335)

Titaanidioksidin tuotantoketjun loppupään markkinasegmenttien arvioidusta koosta ei esitetty huomautuksia. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 428 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(336)

Schulman Plastics, joka on muovin ja siihen liittyvien materiaalien tuottaja unionissa ja toimi komission kanssa yhteistyössä tutkimuksen alustavassa vaiheessa, ei esittänyt huomautuksia tutkimuksen lopullisessa vaiheessa. Kun otetaan huomioon uudet, alhaisemmat, uudelleenlasketut polkumyyntimarginaalit (ks. johdanto-osan 199 kappale), vaikutus Schulman Plasticsin pääasiassa MW:tä tuottavaan laitokseen on kuitenkin vähäisempi kuin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa arvioitiin.

(337)

Näin ollen komissio pitäytyi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 434 kappaleessa esitetyssä päätelmässään, jonka mukaan Schulman Plastics kykenisi kattamaan tullit ja pitämään toimintansa kannattavana, vaikka se ei voisikaan siirtää kustannusten nousua asiakkailleen.

(338)

Plastika Kritis väitti, että kiinalaista titaanidioksidia koskevien tullien käyttöönotto olisi haitallista unionin MW-teollisuudelle. Plastika Kritisin mukaan unionissa on yli 300 MW:n tuottajaa, pääasiassa pk-yrityksiä, jotka työllistävät yhteensä yli 15 000 ihmistä. Koska MW on kevyt ja edullinen materiaali, tilaukset voivat ratketa muutaman sentin hintaeron perusteella. Näin ollen polkumyyntitullien käyttöönotosta johtuva pääraaka-aineen eli titaanidioksidin hinnannousu merkitsee sitä, etteivät unionin MW:n tuottajat kykene kilpailemaan ulkomaisten kilpailijoidensa kanssa.

(339)

Tässä tilanteessa suuret esisekoitteen tuottajat joutuisivat siirtämään tuotantonsa Euroopan ulkopuolelle, kun taas pienemmät tuottajat lopettaisivat tuotannon ja alkaisivat tuojiksi. Näin ollen Plastika Kritis väitti, että on MW-teollisuuden edun mukaista, että tulleja ei oteta käyttöön, vaikka unionin titaanidioksidin tuottajia joutuisikin sen vuoksi lopettamaan toimintansa, sillä MW-teollisuus työllistää paljon enemmän ihmisiä ja tuottaa korkeamman lisäarvon tuotteita.

(340)

Komissiolle ei kuitenkaan esitetty tietoja, jotka olisivat osoittaneet, että MW:n tuottajiin kohdistuu kovaa ulkomaista kilpailua, eikä eritelmiä unionin ja ulkomaisten MW:n tuottajien markkinaosuuksista.

(341)

Sitä vastoin valituksen tekijä toimitti omat arvionsa, joiden mukaan unionin MW:n tuottajien osuus unionin markkinoista on 95 prosenttia.

(342)

Toimenpiteiden todellisia vaikutuksia on vaikea määrittää, koska yksikään pienistä käyttäjistä ei vastannut kyselylomakkeeseen. Ei kuitenkaan voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tullien käyttöönotto saattaa vaikuttaa voimakkaasti MW:n tuottajiin, jos ne hankkivat huomattavia määriä titaanidioksidia Kiinasta, sillä titaanidioksidin osuus MW:n kokonaistuotantokustannuksista on erittäin suuri.

(343)

Schulman Plasticsin toimittamien tietojen perusteella tehty analyysi tullien vaikutuksesta MW:n tuottajien kannattavuuteen osoitti, että nykyisten ehdotettujen tullien myötä MW:n tuottajan kannattavuus laskee noin yhden prosenttiyksikön verran kutakin viittä prosenttiyksikköä kohden, jonka Kiinasta ostetun titaanidioksidin osuus kasvaa sen hankintalähteiden yhdistelmässä. Jäi kuitenkin epäselväksi, missä määrin unionin MW:n tuottajat joutuvat vastaamaan ulkomaiseen kilpailuun.

(344)

Lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan Plastika Kritis toisti aiemmat väitteensä tullien vaikutuksesta MW:n tuottajiin ja pyysi vapauttamaan polkumyyntitulleista titaanidioksidin, joka on tarkoitettu esisekoitteiden tuotantoon. Koska vapautusta koskevan pyynnön oikeusperustaa ei täsmennetty, ja ottaen huomioon, että komissio oli alustavassa vaiheessa hylännyt Schulman Plasticsin pyynnön, joka koski tuotteen määritelmän laajentamista koskemaan tässä tutkimuksessa myös MW:tä, mistä ei esitetty huomautuksia (ks. johdanto-osan 26 kappale edellä), pyynnön luonteen ja sanamuodon perusteella komissio käsitteli sitä pyyntönä myöntää vapautus tietyn käyttötarkoituksen perusteella unionin tullikoodeksin (52) 254 artiklan mukaisesti.

(345)

Komissio totesi aluksi, että tiettyä käyttötarkoitusta koskevaa vapautusta pyydettiin tutkimuksen erittäin myöhäisessä vaiheessa. Kuten edellä johdanto-osan 86 kappaleessa jo korostetaan, tämän tyyppiset väitteet olisi pitänyt toimittaa tutkimuksen alkuvaiheessa, jotta niiden arviointiin olisi ollut riittävästi aikaa ja jotta asianomaisilla osapuolilla olisi ollut mahdollisuus reagoida niihin.

(346)

Komissio ei näin ollen pystynyt arvioimaan pyyntöä riittävästi, mutta komissio kuitenkin tutki pyynnön käytettävissään olevan näytön perusteella. Tältä osin komissio muistutti, että vain yksi MW:tä tuottanut titaanidioksidin käyttäjä, Schulman Plastics, toimitti kyselyvastauksen, joka tarkastettiin.

(347)

Ensinnäkään komissiolle ei toimitettu näyttöä siitä, että esisekoitteiden tuotannossa käytettävä titaanidioksidi olisi jollakin tavalla ainutlaatuista muihin laatuluokkiin verrattuna. Päinvastoin vaikuttaa siltä, että esisekoitteiden valmistuksessa voidaan käyttää monia eri TiO2-laatuja.

(348)

Toiseksi komissiolle ei toimitettu näyttöä, joka osoittaisi, ettei titaanidioksidia ole riittävästi tarjolla MW:n tuottajille. Mainosten mukaan suhteellisen laaja valikoima TiO2-laatuja soveltuu käytettäviksi esisekoitteissa, ja laatujen eritelmätkin vaikuttavat suhteellisen samanlaisilta. Tämän ja muoveja koskevan markkinasegmentin koon perusteella vaikuttaa epätodennäköiseltä, että titaanidioksidia ei olisi tarjolla riittävästi tähän käyttötarkoitukseen.

(349)

Kolmanneksi, mitä tulee tarkasteltavana olevan tuotteen osuuteen kustannusrakenteesta ja käyttäjien kykyyn kattaa tullit, kuten edellä johdanto-osan 342 ja 343 kappaleessa jo todettiin, komissio myönsi, että tullit saattavat vaikuttaa eniten MW:n tuottajiin, koska titaanidioksidin osuus niiden kokonaiskustannusrakenteesta on suuri (53).

(350)

Samaan aikaan komissio jälleen korosti, että se pystyi tarkastamaan voittoasteet ja kiinalaisen titaanidioksidin osuuden hankintalähteiden yhdistelmässä ainoastaan Schulman Plasticsin osalta, Schulman Plasticsin kyselylomakkeeseen antaman vastauksen perusteella. Komissio pystyi arvioimaan asianmukaisesti Schulman Plasticsin riippuvuutta Kiinasta tulevasta tuonnista ja mahdollisten tullien vaikutusta sen kannattavuuteen. Komissio pystyi näin ollen päättelemään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 434 kappaleessa ja edellä johdanto-osan 336 ja 337 kappaleessa esitetyn mukaisesti, että Schulman Plastics kykenisi kattamaan tulleista aiheutuvat kustannukset ja sen toiminta olisi edelleen kannattavaa silläkin olettamuksella, että se ei pystyisi siirtämään kustannusten nousua kuluttajille.

(351)

Plastika Kritis ei toimittanut kyselylomakevastausta eikä muita tarkastettavissa olevia tietoja kannattavuudestaan tai hankintalähteistään. Komissio ei näin ollen pystynyt arvioimaan ja päättelemään, miten vakavasti tullien käyttöönotto Kiinasta tulevan TiO2-tuonnin osalta vaikuttaisi nimenomaan kyseiseen markkinatoimijaan ja voisiko tiettyä loppukäyttöä koskevan vapautuksen edellytys täyttyä.

(352)

Plastika Kritis toisti jälleen väitteensä, jonka mukaan esisekoitetta läheisiltä markkinoilta unioniin tuovien toimijoiden kilpailukyky paranee entisestään unionin esisekoitetuottajiin verrattuna, koska kyseiset tuojat voivat edelleen hankkia edullisempaa kiinalaista titaanidioksidia.

(353)

Komissio totesi, että Plastika Kritis ei toimittanut tältä osin uutta näyttöä. Komissio kuitenkin huomautti, että jos tällaisia käytäntöjä esiintyisi, mahdollinen oikeussuojakeino on jo olemassa: kaikki tuotannonalat, joilla tällaisia käytäntöjä havaittaisiin, voisivat pyytää panemaan vireille erityisen polkumyyntiä tai kiertämistä koskevan tutkimuksen edellyttäen, että kaikki perusasetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät.

(354)

Tämän vuoksi, ja koska uutta näyttöä ei ollut, komissio piti edellä johdanto-osan 342 ja 339–343 kappaleessa esitetyt päätelmänsä tältä osin voimassa.

(355)

Edellä esitetyn perusteella komissio ei voinut päätellä, että mitkään niistä edellytyksistä, jotka oikeuttaisivat tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuvan vapautuksen myöntämisen esisekoitteiden tuotannossa käytettävälle titaanidioksidille, eivät täyty, ja näin ollen komissio hylkäsi tämän pyynnön.

(356)

Väliaikaisten tullien käyttöönoton jälkeen useat maali- ja pinnoiteteollisuudessa toimivat käyttäjät ilmaisivat vastustavansa tulleja unionin edun perusteella.

(357)

Sherwin-Williams, yksi kyselylomakkeeseen vastanneista käyttäjistä, ei esittänyt huomautuksia väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta. Kun otetaan huomioon uudet, alhaisemmat polkumyyntimarginaalit, komissio päätteli, että vaikutus Sherwin-Williamsiin tulee olemaan vähäisempi kuin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa arvioitiin.

(358)

AkzoNobel ja PPG väittivät, että ehdotetun suuruisilla tulleilla on merkittävä vaikutus niiden tuotantokustannuksiin ja marginaalien kaventumiseen. Tähän on syynä paitsi Kiinasta tulevan titaanidioksidin hinnan nousu, myös se, että unionin tuottajat tulevat nostamaan hintojaan.

(359)

ASEFAPI, PPG, Teknos ja AkzoNobel väittivät, ettei kustannusten nousua ole mahdollista siirtää asiakkaille. Näin ollen maalien ja pinnoitteiden tuottajat menettävät kilpailukykynsä ja valmiiden tuotteiden (maalien) tuonti unioniin lisääntyy. AkzoNobelin mukaan maalien ja lakkojen tuonti unioniin on jo kasvussa.

(360)

PPG väitti, että tullien nykyinen taso tekee Kiinan tuonnista kannattamatonta, vaikka se olisikin välttämätöntä unionin kapasiteetin puutteiden ja hankintalähteiden monipuolistamisen tarpeen vuoksi. Näin ollen PPG vetosi, että komissio alentaisi tulleja oikeudenmukaisemman tasapainon saavuttamiseksi.

(361)

Komissio totesi päätelleensä jo aiemmin, että titaanidioksidin osuus maalien tuotantokustannuksista on vähäinen, ja arvioineensa, ettei maalien tuottajien kannattavuuteen kohdistu vakavia vaikutuksia. Tämän päätelmän kiistämiseksi ei esitetty uutta näyttöä.

(362)

Lisäksi, vaikka vähäistä näyttöä toimitetiinkin siitä, että maalien tuottajat ovat sitoutuneet pitkäkestoisiin sopimuksiin eivätkä siksi voi korottaa hintojaan välittömästi, minkäänlaista näyttöä ei esitetty osoittamaan, etteivätkö ne voisi neuvotella hinnankorotuksista asiakkaidensa kanssa tai että ulkomainen kilpailu lisääntyisi ja vaarantaisi niiden markkina-aseman.

(363)

Pienet tuottajat, kuten Teknos, väittivät lisäksi, että maali- ja pinnoiteteollisuuden etua ei otettu riittävästi huomioon. Myös CEPE tuki väitettä. CEPEn mukaan pinnoiteteollisuudessa toimivien pk-yritysten kilpailukyky heikkenee ja ne saattavat joutua lopettamaan tuotantonsa, kun taas suuremmat tuottajat voivat siirtää tuotantoaan unionin ulkopuolelle. CEPE kehottikin lieventämään alan pk-yrityksiin kohdistuvia vaikutuksia.

(364)

Myös ASEFAPI väitti, että polkumyyntitulleihin liittyvä hintojen nousu vaarantaa monien sen pk-yritysjäsenten kannattavuuden. Tähän vaikuttaa etenkin se, että titaanidioksidin käyttäjät toimivat hyvin hajanaisilla markkinoilla, joten niiden markkinavoima on rajallinen. Osalla ASEFAPIn jäsenistä on suuria asiakkaita autoteollisuuden alalla ja siksi vähemmän neuvotteluvoimaa ja mahdollisuuksia siirtää hinnankorotuksia eteenpäin.

(365)

ASEFAPI toimitti lisäksi taulukon, josta käy ilmi, kuinka paljon pääraaka-aineena käytetyn titaanidioksidin hinnan nousu lisäisi kymmenen eri maali-, emali- ja painovärivalmisteen tuotantokustannuksia.

(366)

Komissio totesi, että taulukko antoi vain rajallisen käsityksen useista tekijöistä, joita tarvitaan, jotta voidaan asianmukaisesti arvioida ehdotettujen tullien vaikutuksia käyttäjiin. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi titaanidioksidia sisältävistä tuotteista saatujen tulojen osuus yritysten kokonaistuloista, Kiinasta ostetun titaanidioksidin osuus muihin lähteisiin verrattuna, titaanidioksidin osuus tuotteen yhteenlasketuista valmistuskustannuksista, titaanidioksidia sisältävien tuotteiden myynnin kannattavuus ja koko yrityksen kannattavuus.

(367)

Komissio huomautti myös, ettei yksikään ASEFAPIn tai CEPEn pk-yritysjäsen vastannut kyselylomakkeeseen, mikä olisi antanut komissiolle tietoa näistä seikoista.

(368)

Komissio myönsi kuitenkin, että monet CEPEn ja ASEFAPIn jäsenistä ovat pk-yrityksiä, joilla ei välttämättä ole resursseja täyttää kyselylomakkeita ja jotka sen sijaan luottavat siihen, että toimialajärjestö edustaa niiden etuja.

(369)

Vaikka jäikin epäselväksi, missä määrin unioniin suuntautuva tuonti tosiasiassa altistaa maalien ja pinnoitteiden tuottajat kilpailupaineille ja kuinka tullit mahdollisesti vaikuttavat pienempien tuottajien voittoihin, ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tullit saattavat vaikuttaa lukuisten pk-yritysten kilpailukykyyn. Jos kuitenkin otetaan huomioon maalien tuottajien kustannusrakenne, jonka komissio totesi AkzoNobelin ja Sherwin-Williamsin kyselylomakevastausten perusteella, tullien vaikutus näihin tuottajiin on todennäköisesti pienempi kuin mihinkään muuhun tässä jaksossa tarkasteltuun käyttäjäryhmään.

(370)

Lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan yksi käyttäjä, Teknos, sekä neljä maalien ja pinnoitteiden valmistajien järjestöä – ASEFAPI, CEPE, HCA ja Fédération des Industries des Peintures, Encres, Couleurs, Colles et adhésifs, Résines, jäljempänä ’FIPEC’ – kiistivät toimialaansa liittyvät päätelmät, jotka komissio teki unionin etua koskevan analyysin perusteella.

(371)

CEPE, FIPEC ja Teknos totesivat ensinnäkin, että komission olisi pitänyt kiinnittää analyysissaan enemmän huomiota rakennusalaan. Ne väittivät, että rakennushankkeita toteutetaan unionissa koko ajan vähemmän ja että pienikin nousu raaka-aineiden (tässä tapauksessa maalien ja pinnoitteiden) hinnassa saattaa olla vakava uhka alalle, jossa marginaalit eivät riitä kattamaan hintojen nousua.

(372)

Toiseksi kaikki neljä järjestöä olivat eri mieltä johdanto-osan 369 kappaleessa esitetystä komission päätelmästä, jonka mukaan tullien vaikutus tuotantoketjun loppupään maali- ja pinnoiteteollisuuteen on todennäköisesti pienempi kuin mihinkään muuhun jaksossa tarkasteltuun käyttäjäryhmään.

(373)

Kantansa tueksi järjestöt toimittivat omat laskelmansa kustannusten noususta, joissa titaanidioksidin osuuden maalien tuottajan raaka-ainekustannuksista oletettiin olevan 30–50 prosenttia. ASEFAPI korosti erityisesti esittäneensä tietoja, jotka osoittavat kustannusten nousun olevan arvioitua merkittävämpi.

(374)

Lisäksi järjestöt väittivät, että komission päätelmät perustuivat kahden suuren yrityksen (AkzoNobel ja Sherwin-Williams) tietoihin, eivätkä ne siten antaneet oikeaa kuvaa koko tuotannonalan ja varsinkaan pk-yritysten tilanteesta. Järjestöt toistivat, etteivät pk-yritykset voi kattaa tulleja siinä missä suuret yritykset, eivätkä ne voi siirtää kustannuksia asiakkailleen, koska niiden neuvotteluvoima on rajallinen.

(375)

Kolmanneksi järjestöt väittivät, että unionin rajojen lähellä sijaitsevat maat, esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta tai Turkki, voivat tuoda titaanidioksidia Kiinasta ilman polkumyyntitulleista koituvia rasitteita. Siten näiden maiden maalien ja pinnoitteiden tuottajien kilpailukyky kasvaa unionin tuottajiin verrattuna. HCA pyysi suojamekanismia, joka suojaisi tällaisista maista tulevalta tuonnilta. Lisäksi se väitti, että Kiinasta tuotavien maalien ja pinnoitteiden hinnat voivat vastaavasti alittaa unionin maalien valmistajien hinnat, koska niiden tuotantokustannukset ovat alhaisemmat.

(376)

Neljänneksi järjestöt väittivät, että myös unionin maalien ja pinnoitteiden vienti tulee kärsimään hintojen noususta. Näin ollen titaanidioksidin käyttäjien kilpailukyky heikkenee myös ulkomaisilla markkinoilla.

(377)

Lopuksi järjestöt korostivat, että käyttäjien kilpailukyvyn ylläpitäminen on välttämätöntä, koska tällaisia yrityksiä paljon ja ne työllistävät suuremman määrän ihmisiä kuin titaanidioksidia tuottava unionin tuotannonala. Lisäksi järjestöt väittivät tullien hyödyttävän pääasiassa unionin ulkopuolisia yrityksiä, koska suurin osa unionin tuottajista on sellaisten yritysten tytäryhtiöitä, joiden päätoimipaikka on unionin ulkopuolella. ASEFAPI esitti myös, etteivät tullit vaikuttaisi suotuisasti unionin titaanidioksidin tuottajiin, koska niiden tuotantokapasiteetti ei ole riittävä. Tämän vuoksi käyttäjät ostaisivat titaanidioksidia muista kolmansista maista, jolloin tullit hyödyttäisivät viime kädessä EU:n ulkopuolisia titaanidioksidin tuottajia.

(378)

HCA ehdotti lisäksi useita toimenpiteitä, jotka voitaisiin toteuttaa kotimaiselle teollisuudelle suunnattavien verohelpotusten ja taloudellisen tuen muodossa unionin teollisuuden kilpailukykyyn kohdistuvien vaikutusten lieventämiseksi. Tällaiset toimenpiteet eivät kuitenkaan kuulu kaupan suojatoimia koskevien tutkimusten piiriin.

(379)

Komissio analysoi esitetyt väitteet ja teki seuraavat päätelmät:

(380)

Ensinnäkin, kuten komissio jo totesi väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa, yksikään rakennusalalla toimiva yritys ei ilmoittautunut tutkimuksessa vastustamaan tulleja. Muutaman yleisluonteisen väitteen lisäksi mikään osapuoli ei myöskään esittänyt riittävää näyttöä rakennusalan tilanteesta, eikä polkumyyntitullien vaikutuksia rakennusalaan perusteltu mielekkäällä tavalla. Rakennusalaa koskeva aineisto oli hyvin vähäistä verrattuna siihen, kuinka paljon huomautuksia, näyttöä ja tietoa esitettiin muiden tämän tutkimuksen yhteydessä esitettyjen ja tarkasteltujen väitteiden osalta. Näin ollen komissio otti rakennusalan huomioon siinä määrin kuin se itse ja osapuolet pitivät sitä merkityksellisenä ja siltä osin kuin tietoja oli saatavilla.

(381)

Vaikka CEPE ja Teknos toimittivat lopullisia päätelmiä koskevien huomautustensa mukana joitakin raportteja, joissa kuvattiin unionin ja erityisesti Saksan rakennusalan nykytilannetta ja tulevaisuudennäkymiä, ne eivät esittäneet näyttöä edellä 371 kappaleessa mainittujen väitteidensä tueksi. Ne eivät varsinkaan osoittaneet tai määrittäneet, kuinka paljon maalien hinnat nousisivat tai missä määrin hintojen nousu voisi vaikuttaa rakennusalaan.

(382)

Toisaalta se, ettei yksikään rakennusalan yritys ilmoittautunut asianomaiseksi osapuoleksi vastustamaan tulleja, viittaa siihen, etteivät tällaiset yritykset oleta titaanidioksidiin sovellettavilla tulleilla olevan niihin merkittävää vaikutusta.

(383)

Toisen väitteen osalta komissio myönsi, että ASEFAPI esitti väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta antamissaan huomautuksissa tietoja, jotka osoittivat titaanidioksidin osuuden tiettyjen maalivalmisteiden kustannuksista sekä sen, kuinka paljon erisuuruiset tullit kasvattaisivat näiden valmisteiden kustannuksia. Komissio analysoi nämä tiedot asianmukaisesti ja otti ne huomioon lopullisten päätelmien yhteydessä, kuten edellä johdanto-osan 365–366 kappaleessa selitetään.

(384)

Komissio toisti, että ASEFAPIn esittämissä tiedoissa annettiin ainoastaan arvio siitä, kuinka paljon titaanidioksidin hinnan tietty nousu lisäisi kymmenen eri maali-, emali- ja painovärivalmisteen tuotantokustannuksia. Tiedoista ei kuitenkaan käynyt ilmi, miltä käyttäjiltä ne olivat peräisin, miten kannattavaa näiden käyttäjien toiminta oli, kuinka monta muuta tuotetta ne tuottivat ja myivät mihinkin hintaan, mitä hankintalähteitä käytettiin jne.

(385)

Näin ollen kyseisten tietojen perusteella ei voitu tehdä merkityksellisiä päätelmiä kiinalaisen titaanidioksidin osuudesta yksittäisen käyttäjän hankintalähteiden yhdistelmässä, tai päätelmiä käyttäjien toiminnasta ja voittotasosta. Komissio ei siksi voinut asianmukaisesti arvioida, kuinka paljon käyttäjät altistuvat Kiinasta tulevalle tuonnille ja millä tavoin tullit vaikuttaisivat niihin. Tiedoista – vaikka ne olivatkin todentamattomia – voitiin tehdä ainoastaan se päätelmä, että joidenkin maalien tuotantokustannuksissa titaanidioksidin osuus on keskimääräistä suurempi.

(386)

Toisaalta, kuten edellä jo korostettiin, AkzoNobel ja Sherwin-Williams toimittivat kyselylomakevastaukset, jotka komissio tarkasti. Kyselylomakkeen luonteen vuoksi vastaukset olivat kattavia ja sisälsivät kaikki edellä mainitut seikat, jotka komission tarvitsi arviointiaan varten. Siten voitiin saada kattava kuva kummankin tuottajan toiminnasta: tuotantokustannukset sekä titaanidioksidin osuus niistä laskettiin kunkin yrityksen tuottamien maalien keskiarvona, minkä lisäksi tuottajien kokonaiskustannusrakenteesta eriteltiin Kiinasta tulevan tuonnin osuus. Nämä täytetyistä kyselylomakkeista saadut tarkastetut tiedot antavat paremman kuvan siitä, kuinka tullit mahdollisesti vaikuttavat maalien ja pinnoitteiden tuottajiin.

(387)

Tällaisten tietojen perusteella komissio päätteli, että titaanidioksidin osuus maalien tuottajan kaikista raaka-ainekustannuksista, laskettuna kaikkien maalivalmisteiden keskiarvona, on huomattavasti pienempi kuin mitä ASEFAPI, CEPE, FIPEC ja HCA esittävät sen olevan tiettyjen yksittäisten koostumusten perusteella. Titaanidioksidin osuus kokonaistuotantokustannuksista on tätäkin pienempi.

(388)

Vaikka Sherwin-Williams täytti kyselylomakkeen vain kahden laitoksensa osalta, joihin tullien vaikutukset kohdistuvat eniten, titaanidioksidin osuus kaikista raaka-ainekustannuksista oli tässäkin tapauksessa paljon esitettyä 40–50 prosenttia alhaisempi sekä alempi kuin millään muulla kyselyyn vastanneella käyttäjäryhmällä (koristepaperin, graafisessa teollisuudessa käytettävien valkoisten painovärien ja MW:n tuottajilla).

(389)

Kuten edellä johdanto-osan 369 kappaleessa selitetään, komissio päätteli tämän perusteella, että titaanidioksidiin sovellettavat tullit vaikuttavat keskimääräistä vähemmän maalien tuottajiin, jopa pk-yrityksiin, koska titaanidioksidin osuus niiden kustannusrakenteesta on suhteellisen pieni. Koska päätelmän kiistämiseksi ei esitetty uutta näyttöä, komissio piti päätelmänsä voimassa.

(390)

Myöskään kolmannen väitteen tueksi ei esitetty uutta näyttöä. Komissio huomautti kuitenkin, että Kiinasta tuotaviin maaleihin ja pinnoitteisiin liittyviä väitettyjä polkumyyntikäytäntöjä vastaan on olemassa oikeussuojakeino, nimittäin niitä koskeva polkumyyntitutkimus. Jos käyttäjällä on näyttöä tällaisista polkumyyntikäytännöistä, se voi esittää valituksensa komissiolle.

(391)

Samoin on olemassa suojamekanismi HCA:n väittämää tullien kiertämistä vastaan. Tuotannonala, jolla tullien kiertämistä esiintyy, voi pyytää kiertämistä koskevan tutkimuksen vireillepanoa edellyttäen, että kaikki perusasetuksen edellytykset täyttyvät.

(392)

Neljännen väitteen tueksi ei myöskään esitetty uutta näyttöä. Vaikka on mahdollista, että tullit vaikuttavat tuotantoketjun loppupään käyttäjien kulurakenteeseen, kattavaa näyttöä ei esitetty siitä, kuinka riippuvaisia maali- ja pinnoiteteollisuuden toimijat ovat viennistä, minne niiden vienti kohdistuu ja mikä olisi tullien kokonaisvaikutus niiden toimintaan kyseisillä markkinoilla. Komissio ei näin ollen saanut asiasta kattavaa kuvaa eikä pystynyt tarkistamaan väitteen todenperäisyyttä.

(393)

Lopuksi komissio huomautti, että vaikka jotkin unionin tuottajat ovat osa monikansallisia konglomeraatteja, joiden päätoimipaikka on unionin ulkopuolella, tämä ei sulje kyseisiä tuottajia perusasetuksen 4 artiklassa tarkoitetun unionin tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle. Yritykset itsessään ovat sijoittautuneet asiaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti, eivätkä ne ole etuyhteydessä yhteenkään asianomaisesta maasta peräisin olevaan viejään tai tuojaan.

(394)

Teknos ja neljä käyttäjäjärjestöä esittivät lisäväitteitä, joiden mukaan maaliteollisuus on erityisen herkkä hintamuutoksille ja sen riippuvuus tuonnista on lisääntynyt viime vuosina unionin titaanidioksidituotannon vähenemisen myötä. Ne väittivät myös, että tullien käyttöönotto vaikuttaa haitallisesti EU:n vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen, sillä tullien seurauksena maaleja tuodaan unioniin aiempaa enemmän, jolloin liikenteen päästöt kasvavat. Lisäksi tulleilla väitetiin olevan kielteinen vaikutus jatkojalostusteollisuuden työpaikkoihin ja unionin investointeihin, koska tuotantokustannusten nousu pakottaa yrityksiä irtisanomisiin ja vähentää maali- ja pinnoitealan houkuttelevuutta uusien investointien kohteena. Väitteiden tueksi ei kuitenkaan esitetty merkityksellistä todennettavissa olevaa näyttöä, joten komissio hylkäsi väitteet.

(395)

Felix ja Munksjö pitivät lopullisessa vaiheessa kiinni siitä, että vaikka komissio ei jättänyt laminaattilaatuista titaanidioksidia tuotteen määritelmän ulkopuolelle, sen olisi myönnettävä koristepaperin tuotannossa käytettävälle laminaattilaatuiselle titaanidioksidille vapautus tietyn käyttötarkoituksen perusteella. Tältä osin molemmat käyttäjät esittivät uusia väitteitä ja uutta näyttöä.

(396)

Käyttäjät toistivat väitteensä siitä, että tapauksessa täyttyivät kaikki kriteerit, jotka komissio on ottanut huomioon aiemmissa tietyn käyttötarkoituksen perusteella myöntämissään vapautuksissa. Tällaisia kriteereitä ovat esimerkiksi jatkojalostustuotteen erityispiirteet, tarjonnan saatavuus, tarkasteltavana olevan tuotteen osuus kustannusrakenteesta, käyttäjän kyky kattaa tullit ja vapautuksen vaikutus toimenpiteiden tehokkuuteen.

(397)

Käyttäjät korostivat jälleen, että laminaattilaatuinen titaanidioksidi on erityisesti suunniteltu koristepaperin tuotantoa varten, ja toistivat edellä johdanto-osan 119–122 kappaleessa esitetyt väitteet. Lisäksi käyttäjät väittivät, että uusien laatuluokkien hyväksymismenettely kestää keskimäärin vuoden.

(398)

Edellä 2.1.3.2 jaksossa esitetyn analyysin ja kaiken käytettävissä olevan näytön perusteella komissio piti voimassa päätelmänsä siitä, että vaikka laminaattilaatuisen titaanidioksidin fyysiset, kemialliset tai tekniset perusominaisuudet eivät poikkea muista titaanidioksidityypeistä siinä määrin, että se voitaisiin jättää tuotteen määritelmän ulkopuolelle, tuotteella on oma erityispiirteensä, koska se on mukautettu ja soveltuu pääasiassa tiettyyn käyttötarkoitukseen eli koristepaperin tuotantoon.

(399)

Tämä erityispiirre käy ilmi titaanidioksidimolekyylin pinnoitteesta, jossa on merkittävä määrä fosforia. Felixin ja Munksjön toimittama uusi näyttö osoitti, että fosforia on oltava vähintään 0,5 prosenttia tuotteen kuivapainosta, jotta sitä voidaan käyttää koristepaperisovelluksissa. Lisäksi, kuten jo aiemmin väitettiin, paksun pinnoitteen aiheuttama sähköinen pintavaraus auttaa molekyyliä kiinnittymään puumassakuituihin.

(400)

Komissio päätteli johdanto-osan 139 kappaleessa, että viimeksi mainitulla ominaisuudella voi olla merkitystä titaanidioksidin käytölle myös muiden puumassakuitupohjaisten tuotteiden, kuten tavallisen paperin, tuotannossa. Tämä esti komissiota päättelemästä, että kyseessä olisi tekninen perusominaisuus, jonka perusteella tuote poikkeaa muista titaanidioksidityypeistä tai ainakin muihin tarkoituksiin käytettävästä titaanidioksidista. Kyseinen ominaisuus on kuitenkin eräs tekijä, jonka vuoksi laminaattilaatuinen titaanidioksidi on erityislaatuinen tuote, koska se ei tämän ominaisuuden vuoksi sovellu käytettäväksi muissa yleisissä käyttökohteissa, kuten maaleissa ja pinnoitteissa.

(401)

Tarjonnan saatavuuden osalta Felix, Munksjö ja CEPI vastustivat myös päätelmää, jonka mukaan koristepaperin tuottajilla on riittävästi vaihtoehtoisia hankintalähteitä sekä unionin alueella että muissa kolmansissa maissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Meksikossa, vaikka titaanidioksidia ei tuotaisi Kiinasta lainkaan.

(402)

Edellä mainitut kaksi käyttäjää väittivät, että on epärealistista olettaa, että unionin tuottajat lisäisivät merkittävästi laminaattilaatuisen titaanidioksidin tarjontaa, joka kaiken lisäksi on kalliimpaa tuottaa kuin useimmat muut laatuluokat. Laminaattilaatuisen titaanidioksidin osuus titaanidioksidin kokonaismarkkinoista on vain noin 12 prosenttia, kun taas pinnoitteissa käytettyjen laatujen osuus on 60 prosenttia ja muoveissa käytettyjen laatujen osuus 25 prosenttia. Viimeksi mainittujen tuotanto on kannattavampaa, sillä suurempiin markkinasegmentteihin keskittyminen mahdollistaa mittakaavaedut ja laajemman asiakaskunnan.

(403)

Kuten alustavassa vaiheessa, mainitut kaksi käyttäjää toimittivat uutta näyttöä väitteensä tueksi. Uusi näyttö käsitti useita viimeaikaisia unionin tuottajien kanssa käytyjä keskusteluja ja osoitti, että tuottajat pystyivät tarjoamaan vain vähäisiä määriä laminaattilaatuista titaanidioksidia.

(404)

Lisäksi käyttäjät esittivät uuden väitteen, joka koski laminaattilaatuisen titaanidioksidin arvioitua tarjontavajetta unionissa ja perustui väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyihin lukuihin ja laminaattilaatuista titaanidioksidia säännöllisesti tuottavien laitosten osuuteen unionin kokonaistuotantokapasiteetista.

(405)

Koska tällaisten laitosten tuotevalikoima kattaa useampia unionin markkinoilla kysyttyjä titaanidioksidityyppejä, käyttäjät arvioivat, että unionin tuottajat pystyvät tyydyttämään vain noin kolmanneksen unionin laminaattilaatuisen titaanidioksidin kysynnästä. Määrä vastaa arvioita, jotka samat käyttäjät esittivät aiemmissa huomautuksissaan, joita käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53 kappaleessa.

(406)

Muiden hankintalähteiden osalta mainitut kaksi käyttäjää esittivät uuden väitteen, jonka mukaan se, että ne hankkivat huomattavia määriä muista maista tutkimusajanjakson aikana, ei tarkoita, että kyseiset lähteet voisivat lisätä tarjontaansa niin, että se kattaisi tällä hetkellä Kiinasta hankitut määrät.

(407)

Felix ja Munksjö osoittivat 30. toukokuuta 2024 toimittamissaan huomautuksissa, että sääilmiöt ovat aiheuttaneet Meksikossa merkittäviä tuotantohäiriöitä ja vaarantaneet titaanidioksidin toimitusvakauden. Käyttäjien mukaan tämä korostaa monipuolisten hankintalähteiden merkitystä. CEPI toisti väitteen väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta esittämissään huomautuksissa.

(408)

Lisäksi Felix ja Munksjö toimittivat TZMI:n raportin huhtikuulta 2023, jossa ennustetaan Pohjois- ja Etelä-Amerikan kysynnän kasvavan vuonna 2024. Käyttäjät väittivät, että tämä heikentää Chemoursin kykyä vastata unionin koristepaperimarkkinoiden kysyntään. Myös CEPI esitti saman väitteen.

(409)

Mitä tulee Yhdistyneeseen kuningaskuntaan mahdollisena vaihtoehtoisena hankintalähteenä, Felix ja Munksjö toimittivat uutta näyttöä siitä, ettei kyseisen maan toimittajilla ole tarpeeksi kapasiteettia, jotta ne voisivat toimittaa unioniin riittävissä määrin laminaattilaatuista titaanidioksidia.

(410)

Käyttäjät väittivät lisäksi, että niiden kiinalaiset toimittajat tuottavat titaanidioksidia pääasiassa sulfaattimenetelmällä, kun taas Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Meksikossa titaanidioksidia tuotetaan ainoastaan kloridimenetelmällä. Vaihto eri menetelmällä tuotettuun raaka-aineeseen on teknisesti mahdollista, mutta aiheuttaisi lisäkustannuksia, sillä kaikki tuotteet, joissa on käytetty sulfaattimenetelmällä valmistettua titaanidioksidia, jouduttaisiin muotoilemaan uudelleen.

(411)

Käyttäjät esittivät myös uutta näyttöä, jonka mukaan vain osa unionin yhdestätoista tuottajasta tuottaa säännöllisesti laminaattilaatuista titaanidioksidia.

(412)

Valituksen tekijä väitti, että Felix ja Munksjö eivät esittäneet minkäänlaista näyttöä siitä, etteivät unionin tuottajat pystyisi tyydyttämään laminaattipaperiteollisuuden kysyntää. Valituksen tekijän mukaan ainoa, mikä estää unionin tuottajia tuottamasta riittävästi laminaattilaatuista titaanidioksidia, on niihin Kiinasta kohdistuva epäreilu kilpailu.

(413)

Toisaalta valituksen tekijä väitti, ettei ole mitään syytä sille, miksi Chemoursin laitos Meksikossa ei voisi viedä unioniin riittäviä määriä, ja toimitti väitteensä tueksi TZMI:n markkinatietoja. Näiden tietojen ja Meksikon nimelliskapasiteetin perusteella Meksikossa oli tutkimusajanjakson aikana yhteensä [140 000–180 000] tonnia käyttämätöntä kapasiteettia (54).

(414)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että se perusti arvionsa tarkistettuihin tietoihin, joita yhteistyössä toimineet käyttäjät toimittivat sille tutkimusajanjaksolla perusasetuksen 6 artiklan mukaisesti. Tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja ei kerätty tai tarkistettu. Tarkastetuista kyselylomakevastauksista kävi ilmi, että yhteistyössä toimineet käyttäjät hankkivat tutkimusajanjaksolla suurimman osan laminaattilaatuisesta titaanidioksidista muista kolmansista maista ja paljon pienemmän osuuden (10–40 prosenttia) Kiinasta. Unionin tuottajat olivat kaikkein pienin laminaattilaatuisen titaanidioksidin hankintalähde. Analyysin perusteella yhteistyössä toimineet käyttäjät olivat luoneet vakiintuneet ja toimivat toimituskanavat muista kolmansista maista.

(415)

Kaiken esitetyn uuden näytön perusteella komissio päätteli, että Felixillä ja Munksjöllä saattaa hyvinkin olla vaikeuksia hankkia tarvitsemiaan määriä unionista ja Yhdistyneestä kuningaskunnasta siitä syystä, että tuottajat ovat päättäneet asettaa etusijalle muut, suuremmat markkinasegmentit.

(416)

Komissio ei kuitenkaan voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tämä johtui Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista, joka on pitänyt laminaattilaatuisen titaanidioksidin hinnat niin alhaisina, etteivät unionin tuottajat voi tai halua kilpailla niiden kanssa. Asiakirja-aineistossa on näyttöä tämän tueksi.

(417)

Tarkistettujen, viiden unionin tuottajan nimelliskapasiteettia koskevien makrotaloudellisten tietojen perusteella ja olettaen, että i) laminaattilaatuinen titaanidioksidi muodostaa 12 prosenttia unionin titaanidioksidin kokonaiskysynnästä ja että ii) loput 50 prosenttia koristepaperimarkkinoiden toimijoista tekee hankintansa eri toimittajilta samassa suhteessa kuin Felix ja Munksjö yhteensä, komissio arvioi mahdollista laminaattilaatuisen titaanidioksidin tuotannon käyttämätöntä kapasiteettia unionissa.

(418)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 270 kappaleessa todettiin, komission arvion mukaan unionin keskimääräinen kulutus tarkastelujaksolla oli 1,14 miljoonaa tonnia. Näin ollen komissio perusti arvionsa laminaattilaatuisen titaanidioksidin kysynnästä keskimääräiseen vuotuiseen kulutukseen tarkastelujakson aikana.

(419)

Tällä perusteella komissio arvioi, että jos edellä mainitut viisi unionin tuottajaa tuottaisivat 90 prosenttia nimelliskapasiteetistaan, ja 12 prosenttia tästä tuotannosta olisi laminaattiluokan titaanidioksidia, unionin tuottajat pystyisivät täyttämään hieman yli kolmanneksen unionin laminaattilaatuisen titaanidioksidin kokonaiskysynnästä.

(420)

Vaikka tuonti Kiinasta loppuisi kokonaan, tämä rajallinenkin tarjonta riittäisi kattamaan noin 90 prosenttia kaikesta laminaattilaatuisesta titaanidioksidista, jonka koristepaperin tuottajat ovat hankkineet Kiinasta. Kyseessä on kuitenkin äärimmäinen skenaario, koska toimenpiteiden tarkoituksena ei ole lopettaa tuontia kokonaan vaan varmistaa, että se tulee unionin markkinoille oikeudenmukaisin hinnoin.

(421)

Edellä 414 kappaleessa esitetystä päätelmästä huolimatta komissio tarkasteli myös asianomaisten osapuolten toimittamia tietoja, jotka koskivat lisätarjonnan saatavuutta Meksikosta tutkimusajanjakson jälkeisellä kaudella.

(422)

Tarkasteltuaan valituksen tekijän toimittamia ja johdanto-osan 413 kappaleessa mainittuja tietoja komissio totesi, että Meksikon käyttämätöntä kapasiteettia koskevat luvut saatavat olla liian suuria, koska niissä ei näytetä ottavan huomioon maan omaa kysyntää. Lisäksi asiakirja-aineistossa on näyttöä siitä, että maailmanlaajuinen kysyntä oli tutkimusajanjakson aikana vähäistä.

(423)

Sen vuoksi voidaan olettaa, että Meksikon todellinen käytettävissä oleva kapasiteetti olisi tavanomaisena vuonna pienempi. Tätä päätelmää tukevat TZMI:n arviot, joiden mukaan todellinen käyttämätön kapasiteetti koko Keski- ja Etelä-Amerikan alueella vuonna 2024 on puolet johdanto-osan 413 kappaleessa esitetystä luvusta.

(424)

Komissio arvioi kuitenkin, että varovaisemmassakin skenaariossa, jossa myös Meksikossa tuotetusta titaanidioksidista 12 prosenttia olisi laminaattilaatuista, sen tuotantoon olisi käytettävissä noin neljä kertaa enemmän kapasiteettia kuin mitä tarvittaisiin kattamaan loput 10 prosenttia Kiinasta hankitusta laminaattilaatuisesta titaanidioksidista (ks. johdanto-osan 419 kappale) siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että tuonti Kiinasta loppuisi kokonaan (55).

(425)

Meksikon tuotantoa kesällä 2024 häirinneitä sääilmiöitä on pidettävä poikkeuksellisina olosuhteina, joiden perusteella ei voida päätellä, ettei Meksiko olisi riittävä hankintalähde tulevaisuudessa.

(426)

Näin ollen komissio päätteli, että pelkästään unionissa ja Meksikossa (ottamatta edes huomioon Yhdistynyttä kuningaskuntaa) on käyttämätöntä kapasiteettia, jolla voidaan korvata yhteistyössä toimineiden käyttäjien Kiinasta hankkiman laminaattilaatuisen titaanidioksidin kokonaismäärä edellyttäen, että tasapuoliset toimintaedellytykset palautuvat ja tuottajat voivat sitoa 12 prosenttia tuotantokapasiteetistaan laminaattilaatuiseen titaanidioksidiin. Näin ollen komissio hylkäsi edellä mainittujen käyttäjien väitteet.

(427)

Felix ja Munksjö kiistivät myös komission päätelmän tullien vaikutuksesta niiden liiketoimintaan. Ne huomauttivat erityisesti, että komission arviossa, joka esitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 430 kappaleessa ja jonka mukaan niiden kannattavuus laskisi [2–3] prosenttiyksikköä, ei otettu huomioon tullien välillisiä vaikutuksia.

(428)

Felixin ja Munksjön mukaan ensimmäinen näistä vaikutuksista olisi se, että ne joutuisivat siirtymään sulfaattimenetelmällä tuotetuista laaduista kalliimpiin kloridimenetelmällä tuotettuihin laatuihin ja vastaamaan lisäkustannuksista, joita niille aiheutuu valmistusohjeiden uudelleenmuotoilusta.

(429)

Käyttäjät väittivät lisäksi, että polkumyyntitullien seurauksena unionin tuottajien odotetaan nostavan merkittävästi myös olemassa olevien määrien hintoja. Väliaikaisten toimenpiteiden voimaantulon jälkeen mainitut kaksi käyttäjää esittivät näyttöä unionin toimittajien kanssa käymistään neuvotteluista, joka osoitti toimittajien todella aikovan nostaa hintojaan lähitulevaisuudessa. Käyttäjät toimittivat myös kesäkuussa 2024 julkaistun TZMI:n arvion titaanidioksidin lyhyen aikavälin hintakehityksestä, jonka mukaan titaanidioksidin hintojen ennakoidaan nousevan unionissa.

(430)

Lisäksi käyttäjät väittivät, että hintojen nousu tekee kiinalaisista koristepaperin tuottajista entistä kilpailukykyisempiä, mikä lisää polkumyynnillä tapahtuvaa koristepaperin tuontia. Tämä taas heikentäisi entisestään käyttäjien mahdollisuutta korottaa asiakkailta perittäviä hintoja.

(431)

Käyttäjät korostivat lisäksi, että koska titaanidioksidin osuus niiden kokonaistuotantokustannuksista on huomattavan suuri, ne eivät kykene kattamaan tulleja, millä on vakava vaikutus niiden liiketoimintaan. Samanaikaisesti niille koituu välittömiä lisäkustannuksia, kun ne joutuvat perusteettomasti siirtymään sulfaattimenetelmällä tuotetuista laaduista (joita tällä hetkellä hankitaan Kiinasta) kloridimenetelmällä tuotettuihin laatuihin (joita unionista ja muista kolmansista maista on pääasiassa saatavilla).

(432)

Käyttäjät toimittivat myös TZMI:n ja TTO:n tietojen perusteella laaditut laskelmat arvioidusta hintaedusta, joka kiinalaisilla koristepaperin tuottajilla olisi unionin tuottajiin nähden. Laskelmat osoittivat, että titaanidioksidin hinnannousun myötä kiinalaisten koristepaperin tuottajien hintaetu kasvaisi tutkimusajanjakson 24 prosentista 31 prosenttiin vuonna 2025.

(433)

Käyttäjien mukaan tästä seuraa paitsi myyntimäärien menetys kiinalaiselle kilpailulle, myös se, ettei niillä ole mahdollisuutta mukauttaa hinnoitteluaan, mikä estää niitä pysymästä kannattavina markkinoilla.

(434)

Lopuksi molemmat käyttäjät väittivät, ettei tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuvalla vapautuksella olisi vaikutusta toimenpiteiden tehokkuuteen.

(435)

Ne toistivat, että mahdollinen vapautus ei vaikuttaisi suurimpaan osaan Kiinasta tulevasta titaanidioksidin tuonnista, ja viittasivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 428 kappaleessa esitettyyn komission päätelmään, jonka mukaan laminaattilaatuisen titaanidioksidin kysyntä on noin 12 prosenttia titaanidioksidin kokonaiskysynnästä. Koska unioniin tuottajat tuottavat titaanidioksidia pääasiassa muihin käyttötarkoituksiin, vapautuksen vaikutus myös unionin tuotannonalaan olisi vähäinen.

(436)

Lisäksi mainitut kaksi käyttäjää totesivat, että tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuva vapautus on raskas menettely siitä hyötymään pyrkiville yrityksille, ja että tulliviranomaiset valvovat jatkuvasti menettelyn alaisia tavaroita ja voivat kantaa tulleja taannehtivasti katsoessaan, ettei tavaroita ole käytetty määrättyyn käyttötarkoitukseen. Toisaalta vapautuksesta eivät myöskään hyödy ne käyttäjät, jotka eivät tuota koristepaperia.

(437)

Näiden väitteiden osalta komissio selvensi ensin, että sen analyysissa simuloitiin käyttäjien tällä hetkellä Kiinasta hankkiman titaanidioksidin hintojen nousua, kun taas kaikki muut tekijät (kuten hankitut määrät, titaanidioksidityypit ja hankintalähteet) pidettiin ennallaan. Kannattavuuden arvioitu [2–3] prosenttiyksikön lasku saatiin tällä perusteella (56). Vaikka käyttäjien arvioimat uudelleenmuotoiluun liittyvät kustannukset eivät ole aivan vähäisiä, ne olisivat kertaluontoisia ja lisäksi pieniä niiden tavanomaisiin kokonaistuotantokustannuksiin nähden. Edellä esitetyn analyysin perusteella komissio pitäytyi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 430 kappaleessa esitetyssä päätelmässään, jonka mukaan tulleilla olisi todennäköisesti kielteinen vaikutus Felixin ja Munksjön kannattavuuteen.

(438)

Komissio huomautti kuitenkin, että tutkimuksen lopullisessa vaiheessa määritetty polkumyyntimarginaali on alhaisempi kuin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa määritetty polkumyyntimarginaali. Sen vuoksi komissio arvioi uudelleen lopullisten tullien vaikutusta mainitun kahden käyttäjän voittomarginaaleihin. Analyysi osoitti, että alhaisemman polkumyyntimarginaalin tasolle asetun lopullisen tullin vaikutus käyttäjien kannattavuuteen olisi noin yhden prosenttiyksikön verran pienempi kuin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettu vaikutus.

(439)

Komissio päätteli näin ollen, että vaikka unionin tuotannonala nostaisi hintojaan – joita Kiinasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti on painanut alas, kuten johdanto-osan 217 kappaleessa selitetään – lopullisten tullien vaikutus näihin kahteen käyttäjään ei todennäköisesti olisi merkittävämpi kuin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettu, koska unionin tarjonnan osuus niiden hankintalähteiden yhdistelmässä on pieni.

(440)

Toisaalta komissio totesi, että tutkimusajanjaksolla laminaattilaatuisen titaanidioksidin osuus unionin titaanidioksidin kokonaiskysynnästä oli noin 12 prosenttia ja sen osuus otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kokonaismyyntimääristä oli [15–17] prosenttia. Tämän vuoksi komissio katsoi, että tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuvan vapautuksen mahdollinen vaikutus tullien tehokkuuteen olisi suhteettoman suuri.

(441)

Kuten edellä on todettu, asiakirja-aineistossa esitetty näyttö osoittaa myös, että ainakin osa unionin tuottajista ei tuottanut riittäviä määriä titaanidioksidia siitä syystä, etteivät hinnat unionin markkinoilla olleet kilpailukykyisiä.

(442)

Komissio päätteli näin ollen, että tuotannon odotetaan siirtyvän takaisin unionin tuottajille, mikäli Kiinasta tuleva polkumyynnillä tapahtuva tuonti lakkaa ja hinnat nousevat riittävästi.

(443)

Vaikka laminaattilaatuinen titaanidioksidi on erityislaatuinen tuote, unionissa on viisi tuottajaa, jotka kykenevät tuottamaan sitä. Vaihtoehtoisia hankintalähteitä on lisäksi sekä Meksikossa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kuten edellä todettiin, komission arvioiden mukaan käytettävissä oleva kapasiteetti riittää kattamaan Kiinasta tulevan tuonnin jopa siinä erittäin epätodennäköisessä tilanteessa, että tämä tuonti lakkaisi täysin, mikä osoittaa tarjontaa olevan tarpeeksi.

(444)

Edellä 430 kappaleessa mainitun väitteen osalta komissio toisti, että väitteitä koristepaperiteollisuuden mahdollisista polkumyyntikäytännöistä ja niistä unionin tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta tutkitaan erillisessä polkumyyntitutkimuksessa, joka koskee Kiinasta peräisin olevan koristepaperin tuontia (57). Ne eivät siten kuulu tämän menettelyn soveltamisalaan.

(445)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Felix, Munksjö ja LB esittivät huomautuksia, joissa vastustettiin edellä esitettyjä päätelmiä tietyn käyttötarkoituksen perusteella myönnettävästä vapautuksesta. Molemmat käyttäjät väittivät, että komission arviot tarjonnan saatavuudesta perustuivat liian optimistisiin oletuksiin.

(446)

Niiden mukaan arvioissa ei ensinnäkään otettu huomioon titaanidioksidimarkkinoiden syklisyyttä, sillä laskelmat oli tehty alhaisen kysynnän aikaisten kulutus- ja kapasiteettimäärien perusteella.

(447)

Toiseksi käyttäjät väittivät, että mainittu 12 prosenttia käsittävä titaanidioksidin markkinasegmentti koostuu itse asiassa koristepaperista ja tavanomaisesta paperista. Vaikka koristepaperi kattaa pääosan tästä segmentistä, olisi epärealistista olettaa, että tuottajat kasvattaisivat laminaattilaatuisen titaanidioksidin osuutta valikoimassaan 12 prosenttiin eli suuremmaksi kuin laadun markkinaosuus.

(448)

Kolmanneksi käyttäjät väittivät, ettei ole realistista odottaa unionin tuottajien suuntaavaan aiempaa suurempaa osuutta tuotantokapasiteetistaan laminaattilaatuisen titaanidioksidin tuotantoon, koska tuottajat voivat hyötyä mittakaavaeduista muilla segmenteillä.

(449)

Neljänneksi väitettiin, että hypoteettisen mahdollisen tarjonnan kasvun kumoaa se seikka, että monet unionin tuottajat olivat haluttomia lisäämään tarjontaansa myös väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(450)

Vastaavasti LB Group väitti, että koko maailmassa on hyvin vähän laminaattilaatuisen titaanidioksidin toimittajia. LB Group kiisti komission päätelmän, jonka mukaan unionissa on viisi laitosta, joissa voidaan tuottaa laminaattilaatuista titaanidioksidia. Sen mukaan tuotantokapasiteetin laajennukset ovat epätodennäköisiä, sillä tämäntyyppisen titaanidioksidin tuotannossa on käytettävä erillisiä tuotantolinjoja, jotta fosforiyhdisteet eivät pääse kosketuksiin muiden laatujen kanssa.

(451)

Lisäksi LB Group viittasi Brasiliassa parhaillaan käynnissä olevan polkumyyntitutkimuksen alustaviin päätelmiin (58) ja huomautti, että tässä tapauksessa viranomaiset päättivät myöntää koristepaperin tuotannossa käytettävälle titaanidioksidille vapautuksen tietyn käyttötarkoituksen perusteella.

(452)

Käyttäjien ensimmäisen väitteen osalta komissio selvensi esittäneensä jo johdanto-osan 418 kappaleessa, että arviot tarjonnan riittävyydestä perustuivat keskimääräiseen vuotuiseen kysyntään, eivät tutkimusajanjaksoon, joka osui yhteen kysyntäsyklin laskusuhdanteen kanssa. Johdanto-osan 419 kappaleessa esitetty arvio perustui puolestaan tuotantotasoihin, jotka olivat 90 prosenttia unionin tuottajien nimelliskapasiteetista. Näin ollen komission arviot, jotka koskivat toimitusvajetta siinä epätodennäköisessä tilanteessa, että Kiinasta saatava tarjonta katoaisi kokonaan, olivat lähtökohdiltaan pikemminkin varovaisia kuin optimistisia.

(453)

Käyttäjien toisen väitteen osalta komissio huomautti, että aiemmin toimittamissaan huomautuksissa käyttäjät olettivat itsekin, että pelkän koristepaperin osuus titaanidioksidin kokonaiskysynnästä on 12 prosenttia (59), eivätkä ne kyseenalaistaneet tätä arviota. Jos laminaattilaatuisen titaanidioksidin kysynnän todellinen osuus olisi kaikesta huolimatta pienempi, siitä seuraisi, että titaanidioksidin tuottajien täytyisi varata pienempi osuus kokonaiskapasiteetistaan tätä markkinasegmenttiä varten. Näin ollen komission arviot olisivat entistäkin varovaisempia, mikä vahvistaisi komission päätelmää käytettävissä olevasta kapasiteetista.

(454)

Kolmanneksi komissio katsoi perusteettomaksi väitteen, jonka mukaan unionin tuottajat eivät tulisi lisäämään laminaattilaatuisen titaanidioksidin osuutta tuotevalikoimassaan. Ensinnäkin unionissa tuotetaan jo nyt muita, erikoistuneempia tuotteita huolimatta siitä, että niiden tuottajat hyötyvät mittakaavaeduista vähemmän. Toiseksi tuottajat tuottavat laminaattilaatuista titaanidioksidia jo nykyisilläkin määrillä. Näin ollen voidaan olettaa, että kasvattamalla tuotantoaan tuottajat hyötyvät mittakaavaeduista kyseisellä segmentillä aiempaa enemmän, mikä tekee tuotantomäärien lisäämisestä taloudellisesti houkuttelevaa.

(455)

Käyttäjien neljättä väitettä komissio käsitteli jo edellä johdanto-osan 415 ja 416 kappaleessa. Vaikka unionin tuottajat eivät ole välittömästi päättäneet kasvattaa laminaattilaatuisen titaanidioksidin tuotantoaan, tilanteen on kohtuullista olettaa muuttuvan, kun tasapuoliset toimintaedellytykset ovat pysyvästi palautuneet.

(456)

LB Group ei esittänyt minkäänlaista näyttöä tukemaan väitettään, joka koski laminaattilaatuisen titaanidioksidin tuotantoon kykenevien unionin tuottajien määrää. Lisäksi komissio huomauttaa käyttäneensä arvionsa lähtökohtana Felixin ja Munksjön esittämiä väitteitä siitä, kuinka moni tuottaja unionissa (ja sen ulkopuolella) voi tuottaa laminaattilaatuista titaanidioksidia.

(457)

Mitä tulee Brasilian viranomaisten myöntämään tiettyä käyttötarkoitusta koskevaan vapautukseen, komissio huomautti, että toisen tutkintaviranomaisen päätös on tehty erilaisessa oikeudellisessa kehyksessä, erilaisten tosiasiallisten ja taloudellisten olosuhteiden perusteella, eikä sillä näin ollen ole merkitystä tai vaikutusta käsiteltävänä olevan asian kannalta. Joka tapauksessa, toisin kuin Brasiliassa, suuri osa unionin tuotannonalasta tuottaa kyseessä olevaa tuotetta ja on vastustanut vapautuksen myöntämistä. Tästä syystä väite hylättiin.

(458)

Edellä esitetyn perusteella komissio hylkäsi pyynnön, joka koski vapautuksen myöntämistä laminaattilaatuiselle titaanidioksidille tietyn käyttötarkoituksen perusteella.

(459)

Kolme käyttäjää pyysi, että graafisessa teollisuudessa valkoisten painovärien tuotannossa käytettävä titaanidioksidi jätettäisiin tuotteen määritelmän ulkopuolelle tai sille myönnettäisiin vapautus tietyn käyttötarkoituksen perusteella. Nämä käyttäjät olivat Sun Chemical, Flint Group GmbH, jäljempänä ’Flint’, ja Siegwerk.

(460)

Flint kiisti komission päätelmät, jotka koskivat sen pyyntöä myöntää graafisessa teollisuudessa käytettävälle titaanidioksidille vapautus tietyn käyttötarkoituksen perusteella, ja väitti, että komission alustavissa päätelmissä oli viisi tosiasiallista ja oikeudellista virhettä.

(461)

Ensinnäkin Flint väitti, että vaikka kyseinen seikka ei vaikuta sen esittämään pyyntöön, se ei osta pieniä määriä muita titaanidioksidityyppejä muihin käyttötarkoituksiin kuin valkoisten painovärien valmistukseen, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 kappaleessa todettiin.

(462)

Toiseksi Flint oli eri mieltä päätelmästä, jonka mukaan graafisessa teollisuudessa käytettävällä titaanidioksidilla ei ole erityisiä fyysisiä, kemiallisia ja teknisiä ominaisuuksia muihin titaanidioksidityyppeihin verrattuna. Tämän tueksi Flint toisti ensimmäisessä huomautuksessaan esittämänsä väitteen ja viittasi Kronosin graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia koskeviin markkinointiväittämiin, joiden mukaan ”tämäntyyppisellä titaanidioksidilla on poikkeuksellisen korkea kiilto, joka johtuu optimoidusta, erittäin intensiivisestä jauhatuksesta, maksimaalisesta peittävyydestä ja hyvin vähäisestä kulumisesta”. Lisäksi ”[g]raafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin ainutlaatuinen valkoisuus ja kemikaalinkestävyys ovat ratkaisevan tärkeitä painovärien tuotannossa.”

(463)

Flint viittasi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 ja 58 kappaleessa esitettyihin komission päätelmiin, joiden mukaan graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin ”tuotannossa tarvitaan erityisosaamista, jota on vain pienellä määrällä tuottajia” ja ”[v]aikka Flint on testannut eri tuottajien valmistamien erilaisten titaanidioksidityyppien käyttöä painoväreissään, sen toimittamat todisteet osoittavat, että niillä ei yleensä saavuteta tyydyttävää laatua.”

(464)

Flint totesi, että tämän perusteella graafisessa teollisuudessa käytettävällä titaanidioksidilla on oltava erityisiä fyysisiä, kemiallisia ja teknisiä ominaisuuksia, jotka erottavat sen muista titaanidioksidityypeistä.

(465)

Kolmanneksi Flint vastusti komission päätelmää, jonka mukaan graafisessa teollisuudessa käytettävällä titaanidioksidilla ole tarkkaan määriteltyä käyttötarkoitusta, koska Flintin tuotteiden tuotannossa käytetään monia erilaisia painovärien valmistusohjeita. Flint väitti, että titaanidioksidi sisältyy kyllä moniin sen valmistusohjeisiin, mutta kaikki näin saatavat tuotteet ovat valkoisia painovärejä. Graafisessa teollisuudessa käytettävällä titaanidioksidilla on siis vain yksi käyttötarkoitus ja määritelmä: aine, jota käytetään valkoisten painovärien valmistuksessa.

(466)

Neljänneksi Flint väitti, että tiettyä käyttötarkoitusta koskevan vapautuksen kannalta on merkityksetöntä, voivatko tulliviranomaiset varmistaa, että kyseessä on todellakin graafisessa teollisuudessa valkoisten painovärien tuotannossa käytettävä titaanidioksidi. Tämän sijaan merkitystä on erityisellä käyttötarkoituksella, jolloin käytettävän tuotteen ei tarvitse poiketa muista polkumyyntitullien soveltamisalaan kuuluvista tuotetyypeistä.

(467)

Viidenneksi Flint väitti, että ehdotetut polkumyyntitullit vaikuttavat itse asiassa merkittävästi sen voittoihin. Flint toimitti laskelmat polkumyyntitullien vaikutuksesta sen valkoisten painovärien liiketoimintasegmentin kannattavuuteen. Laskelmat osoittivat, että komission alustavista päätelmistä poiketen tullit alentaisivat Flintin kannattavuutta noin 9 prosenttiyksikköä ja tekisivät sen toiminnasta tappiollista.

(468)

Flint korosti lisäksi, että tullien vaikutus sen kokonaisliiketoimintaan ei voi olla ratkaisevaa sen esittämän vapautusta koskevan pyynnön kannalta, koska Flint on monialayhtiö, joka valmistaa lukuisia tuotteita. Tällainen ratkaisu johtaisi perusteettomaan syrjintään yhtä tuotetta valmistavien ja monialaisten yritysten välillä. Komission tulisi sen sijaan arvioida tullien vaikutusta kyseessä olevaan liiketoimintasegmenttiin.

(469)

Flint toisti, että kaikki muut edellytykset vapautuksen myöntämiseksi tietyn käyttötarkoituksen perusteella täyttyivät.

(470)

Ensinnäkin se väitti, että graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin vapautus tietyn käyttötarkoituksen perusteella ei heikentäisi tullien tehokkuutta, koska kyseisen laadun osuus titaanidioksidin kokonaiskysynnästä on noin 3 prosenttia. Lisäksi Flint huomautti, ettei valituksen tekijä maininnut valituksessaan graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia eikä puuttunut tutkimuksen alustavassa vaiheessa Flintin esittämään pyyntöön, joka koski vapautuksen myöntämistä tietyn käyttötarkoituksen perusteella. Tämä olisi katsottava osoitukseksi siitä, ettei edes valituksen tekijä ole huolissaan vapautuksen mahdollisesta vaikutuksesta tullien tehokkuuteen.

(471)

Toiseksi Flint toisti, että graafisessa teollisuudessa käytettävä titaanidioksidi muodostaa erittäin merkittävän osan valkoisten painovärien tuotantokustannuksista, ja viittasi komission käytäntöön polyvinyylialkoholia koskevassa tapauksessa, jossa tämä oli yksi peruste vapautuksen myöntämiselle tietyn käyttötarkoituksen perusteella (60).

(472)

Lopuksi Flint toisti, että graafisessa teollisuudessa käytettävä titaanidioksidi on pitkälle erikoistunut tuote, eivätkä käyttäjät siksi voi vaihtaa toimittajiaan, mikä oli komission aiemmassa käytännössä peruste tiettyä käyttötarkoitusta koskevan vapautuksen myöntämiselle (61). Flint väitti, että polkumyyntitullien seurauksena graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin hankinta Kiinasta olisi taloudellisesti mahdotonta, ja sen täytyisi hankkia suurin osa tarvitsemastaan titaanidioksidista yhdeltä isolta tavarantoimittajalta.

(473)

Toinen valkoisten painovärien tuottaja Siegwerk toimitti laskelmia, joiden mukaan toimenpiteiden käyttöönotto tekisi valkoisten painovärien tuotannosta kannattamatonta unionin alueella, kun tuotantoon kohdistuisi kilpailupainetta Turkin kaltaisilta kolmansilta markkinoilta. Näin ollen unionin valkoisten painovärien tuotantokapasiteettia todennäköisesti lopetettaisiin tai siirrettäisiin unionin ulkopuolelle.

(474)

Siegwerkin mukaan on todennäköistä, että kapasiteetin siirtäminen johtaisi muihin kielteisiin vaikutuksiin: pakkausten tuottajat, jotka ovat riippuvaisia valkoisten painovärien tuottajista, saattaisivat siirtää tuotantoaan EU:n ulkopuolelle, koska värillisten pakkausten tuonti unionissa sijaitseville asiakkaille on halvempaa ja yksinkertaisempaa kuin valkoisten painovärien tuonti (koska painovärien kuljettaminen on vähemmän kustannustehokasta ja edellyttää enemmän varovaisuutta tuotteen vaarallisuuden vuoksi).

(475)

Lisäksi Siegwerk toimitti näyttöä siitä, että 10 prosenttiyksikköä liuotinpohjaisten painovärien tuotannosta on jo siirretty unionista Turkkiin viimeisen vuosikymmenen aikana. Suuntaus todennäköisesti kiihtyy, mikäli polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otetaan käyttöön.

(476)

Tämän lisäksi väitettiin, ettei unionin markkinoilla ole saatavilla titaanidioksidilaatuja, joita tarvitaan tietyissä erityispakkauksissa käytettävissä painoväreissä. Tällaisia pakkauksia ovat esimerkiksi lääke-, elintarvike- ja kosmetiikkapakkaukset, jotka ovat kosketuksissa ihmisille tarkoitettujen tuotteiden kanssa ja edellyttävät siksi tiukempia turvallisuusvaatimuksia. Käyttäjät voivat hankkia kyseisiä titaanidioksidilaatuja ainoastaan Kiinasta, mutta siinä tapauksessa polkumyyntitullien käyttöönotosta johtuva kustannusten nousu tekisi niiden tuotannosta kannattamatonta.

(477)

Valituksen tekijä ei vastauksessaan esittänyt yksityiskohtaisia tietoja graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin tuotannosta unionissa, mutta väitti, että sen kapasiteetti yleisesti ottaen riittää vastaamaan markkinoiden kysyntään, kunhan tasapuoliset toimintaedellytykset on palautettu.

(478)

Edellä esitetyn uuden näytön ja uusien väitteiden perusteella komissio arvioi uudelleen väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyjä päätelmiään.

(479)

Edellä johdanto-osan 461 ja 462 kappaleessa esitetyistä Flintin väitteistä komissio totesi, että ne ovat merkityksellisiä ainoastaan tuotteen poissulkemista koskevan analyysin kannalta. Koska Flint ei tutkimuksen lopullisessa vaiheessa pyytänyt komissiota arvioimaan uudelleen analyysiä, joka liittyi tuotteen poissulkemista koskevaan pyyntöön, komissio katsoi nämä väitteet merkityksettömiksi.

(480)

Johdanto-osan 476 kappaleessa mainitun väitteen osalta huomautuksissa ei täsmennetty, mistä titaanidioksidilaaduista on kyse. Komission ei täten ei voinut tarkistaa väitteiden todenperäisyyttä.

(481)

Graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin erityispiirteistä komissio totesi jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 kappaleessa, että kyseisen laadun tuotannossa tarvitaan erityisosaamista, jota on vain pienellä määrällä tuottajia unionissa ja Kiinassa. Kuten myös sulautuma-asiassa Huntsman/Rockwood (62) vahvistettiin, valkoisten painovärien tuottajilla on tuotteen erityisluonteen vuoksi vain vähän mahdollisuuksia siirtyä käyttämään muita toimittajia.

(482)

Kuten Flint on osoittanut, sen tuotteissa ei voida käyttää muita titaanioksidityyppejä ilman, että pakkauksissa käytettävien painovärien ominaisuudet heikkenevät, mikä vaikuttaa asiakkaiden käsityksiin.

(483)

Edellä 466 kappaleessa esitetyn Flintin väitteen osalta komissio totesi Flintin selventäneen lopullisessa vaiheessa, että vaikka se käyttää muita titaanidioksidilaatuja kahteen erityistarkoitukseen, nämä käyttökohteet eivät ole valkoisia painovärejä eikä Flint käytä graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia samoihin tarkoituksiin. Kyseiset käyttökohteet edustivat joka tapauksessa alle yhtä prosenttia Flintin titaanidioksidin kokonaiskäytöstä. Toisaalta Flint on osoittanut, että sen titaanidioksidin kulutuksesta yli 99 prosenttia käytetään valkoisten painvärien koostumuksiin.

(484)

Mitä tulee tarjonnan saatavuuteen, Flint on osoittanut, että se voi ostaa graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia vain yhdeltä unionin toimittajalta ja kahdelta kiinalaiselta toimittajalta. Mahdollisia tavarantoimittajia ei ole muissa kolmansissa maissa. Siegwerk väitti ostavansa titaanidioksidia myös muutamalta muulta unionin ja Kiinan toimittajalta. Yli puolet sen koostumuksista on kuitenkin sellaisia, joihin tarvittavan titaanidioksidin se hankkii vain yhdeltä sertifioiduilta toimittajalta.

(485)

Kaiken käytettävissä olevan näytön perusteella komissio piti kiinni väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58 kappaleessa esitetystä päätelmästään, jonka mukaan maailmassa on vain pieni määrä toimittajia, jotka pystyvät tuottamaan riittävän laadukasta graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia, ja kaikki tällaiset toimittajat sijaitsevat komission tietojen mukaan joko unionissa tai Kiinassa.

(486)

Komissio katsoi, että toisin kuin valituksen tekijä väitti, on epätodennäköistä, että tämä kykenisi toimittamaan markkinoille riittävästi graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia, kunhan tasapuoliset toimintaedellytykset on palautettu. Unionin kokonaistuotantokapasiteetti kattaa nimittäin vain noin 80 prosenttia unionin kulutuksesta tavanomaisena vuonna. Lopullisessa vaiheessa saatujen uusien tietojen perusteella komissio arvioi, että graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin kysyntä on noin 2,5 prosenttia titaanidioksidin kokonaismarkkinoista. Unionin kysyntään vastaamiseksi ainoan unionin toimittajan, jonka tiedetään tuottavan tyydyttävän laatuista graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia, olisi varattava kyseiselle laadulle noin 7 prosenttia kokonaiskapasiteetistaan. Se ei kuitenkaan esittänyt aikovansa sitoutua tähän.

(487)

Komissio päätteli näin ollen, että graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin hankintalähteet ovat hyvin rajalliset sekä maailmanlaajuisesti että unionissa.

(488)

Mitä tulee Flintin arvioihin toimenpiteiden vaikutuksesta sen kannattavuuteen, komissio hyväksyi arvion ja kumosi päätelmänsä. Käyttäen aiempaa menetelmäänsä komissio arvioi, kuinka tullit vaikuttaisivat uuden, alhaisemman polkumyyntimarginaalin tasoisina. Se totesi edelleen, että toimenpiteet tekisivät Flintin tappiolliseksi valkoisten painovärien liiketoimintasegmentillä.

(489)

Samanlaisen vaikutuksen voidaan odottaa kohdistuvan Sun Chemicaliin ja Siegwerkiin niiden vastaavan kustannusrakenteen vuoksi, vaikka komissiolla ei olekaan tietoa siitä, kuinka riippuvaisia nämä käyttäjät ovat kiinalaisista toimittajista, koska ne eivät vastanneet kyselylomakkeeseen.

(490)

Ottaen huomioon edellä esitetyn sekä Siegwerkin toimittaman uuden näytön, joka koski valkoisiin painoväreihin liittyvän unionin liiketoiminnan kilpailukykyä, komissio päätteli, että toimenpiteillä olisi merkittävä vaikutus valkoisen painovärin tuottajiin ja niiden luomiin työpaikkoihin. Tämän lisäksi unionin työllisyys voisi kärsiä muista mahdollisista kerrannaisvaikutuksista, joita kohdistuu pakkausteollisuuden loppupään toimijoihin.

(491)

Toisaalta komissio arvioi, että valkoisten painovärien tuottajien osuus EU:n titaanidioksidin kokonaismarkkinoista on noin 2,5 prosenttia ja että suurin osa unionin tuottajista ei tuota kyseessä olevaa titaanidioksidityyppiä. Komission käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin myynti vastasi noin 0,5 prosenttia unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä tutkimusajanjaksolla, ja sen osuus Kiinasta tulevasta kokonaistuonnista oli noin 5 prosenttia.

(492)

Valituksen tekijä ei myöskään suoraan vastustanut pyyntöä myöntää graafisessa teollisuudessa käytettävälle titaanidioksidille vapautus tietyn käyttötarkoituksen perusteella. Lisäksi koko maailmassa on vain muutamia tuottajia, jotka pystyvät toimittamaan valkoisten painovärien tuottajille tarpeeksi laadukasta graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia. Näistä ainoastaan yksi sijaitsee unionissa ja muut Kiinassa.

(493)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että vapautuksen myöntäminen valkoisten painovärien tuottajille tietyn käyttötarkoituksen perusteella ei vaikuttaisi merkittävästi toimenpiteiden tehokkuuteen.

(494)

Lisäksi komissio pääteli, että on unionin edun mukaista myöntää tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuva vapautus Kiinasta tuotavalle graafisessa teollisuudessa käytettävälle titaanidioksidille, jota käytetään valkoisten painovärien tuotannossa.

(495)

Valituksen tekijä vastusti komission päätöstä lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan. Valituksen tekijä vastusti myös termin ”graphic TiO2” (’graafisessa teollisuudessa käytettävä titaanidioksidi’) käyttöä, koska kyseistä termiä ei sen mukaan tunneta titaanidioksiditeollisuudessa. Flint esitti myöhemmin huomautuksen, jossa kiistettiin valituksen tekijän väitteet.

(496)

Siegwerk pyysi lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan selvennystä tässä asetuksessa käytettyyn termiin ”end-use” (’käyttötarkoitus’) ja totesi osaltaan, ettei termiä ”graphic TiO2” ole määritelty tullilainsäädännössä.

(497)

Komissio viittasi aluksi Flintin esittämään ja johdanto-osan 32 kappaleessa kuvattuun alkuperäiseen pyyntöön, joka koski vapautuksen myöntämistä tietyn käyttötarkoituksen perusteella. Tämä pyyntö esitettiin ja sitä arvioitiin unionin tullikoodeksin 254 artiklan yhteydessä.

(498)

Kuten asianomaiset osapuolet aiheellisesti totesivat, termiä ”graphic TiO2” ei määritellä tullilainsäädännössä eikä sitä välttämättä käytetä yhtenäisesti koko titaanidioksiditeollisuudessa. Sen sijaan kyseessä on lyhenne, jota on käytetty lukuisissa tähän tutkimukseen liittyvissä asiakirjoissa (myös valituksen tekijän huomautuksissa) helpottamaan viittaamista sellaisiin titaanidioksidityyppeihin, joita käytetään pigmenttinä valkoisten painovärien tuotannossa graafisten painovärien alalla (63).

(499)

Kuten tässä asetuksessa selitetään, komissio päätti vapauttaa titaanidioksidin polkumyyntitulleista unionin tullikoodeksissa säädettyjen menettelyjen ja edellytysten mukaisesti siinä tapauksessa, että se tuodaan käytettäväksi valkoisten painovärien tuotannossa. Koska tämä vapautus perustuu tuotteen aiottuun käyttötarkoitukseen, sen soveltaminen ei edellytä termin ”graphic TiO2” määritelmää tai pidä sisällään oletusta siitä, että tällainen määritelmä on olemassa.

(500)

Tämän selvennettyään komissio analysoi muut huomautukset, joita valituksen tekijä esitti lopullisista päätelmistä, sekä Flintin esittämät vastaväitteet.

(501)

Valituksen tekijä väitti ensinnäkin, että komission päätelmät perustuivat yksittäisen käyttäjän (Flintin) esittämiin tietoihin. Komission olisi tämän sijaan pitänyt käyttää edustavampaa otosta graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin käyttäjistä arvioidessaan tullien vaikutusta valkoisten painovärien tuottajiin.

(502)

Toiseksi valituksen tekijä väitti, että päätelmä, jonka komissio väitetysti esitti johdanto-osan 484 kappaleessa ja jonka mukaan käyttäjät voivat ostaa graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia vain yhdeltä unionin toimittajalta ja kahdelta kiinalaiselta toimittajalta, oli virheellinen.

(503)

Valituksen tekijä väitti edelleen, että unionissa on yksi tuottaja, jonka suuri tuotantokapasiteetti voidaan suunnata unionin painovärimarkkinoiden tarpeisiin, mikäli tasapuoliset toimintaedellytykset palautetaan. Samanaikaisesti unionissa on useita toimittajia, jotka myyvät titaanidioksidia valkoisia painovärejä tuottavalle teollisuudelle.

(504)

Valituksen tekijä oli myös eri mieltä komission päätelmästä, jonka mukaan ainoa unionin käyttäjä, joka tiedettävästi tuottaa graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia, ei olisi aikeissa osoittaa 7 prosenttia kokonaistuotantokapasiteetistaan unionin kysynnälle.

(505)

Valituksen tekijä väitti lisäksi, ettei komissio ollut pyytänyt otoksen ulkopuolisilta unionin tuottajilta tietoja niiden graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin tuotannosta. Tästä syystä komissio ei voi perustellusti väittää, että vain yhden unionin toimittajan tiedetään tuottavan tyydyttävän laatuista graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia.

(506)

Kolmanneksi valituksen tekijä kyseenalaisti menetelmän, jota komissio käytti vertaillessaan polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia käyttäjiin eli valkoisten painovärien tuottajiin sekä tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuvan vapautuksen mahdollisia vaikutuksia unionin tuottajiin.

(507)

Valituksen tekijä huomautti, että komissio päätti olla myöntämättä tiettyä käyttötarkoitusta koskevaa vapautusta Kiinasta peräisin olevan alumiinista valmistetun jatkojalostusfolion tuontia koskevassa vuoden 2021 tukien vastaisessa tutkimuksessa (64) sillä perusteella, että jatkojalostusfoliolla oli merkitystä vain osalle kyseessä olevan käyttäjän kokonaistuotannosta, eikä komissio ei voinut määrittää, mikä vaikutus tulleilla olisi käyttäjän kokonaiskannattavuuteen (65). Valituksen tekijä väitti, että koska valkoiset painovärit ovat vain osa Flintin tuotevalikoimaa, komission olisi tässä tapauksessa tehtävä sama päätelmä kuin edellä mainitussa jatkojalostusfoliota koskevassa tapauksessa.

(508)

Valituksen tekijä väitti, että tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuvalla vapautuksella on tätä vastoin vakava haitallinen vaikutus titaanidioksidia tuottaviin unionin tuottajiin, mikä olisi sen mukaan pitänyt analysoida erikseen. Valituksen tekijän mukaan vapautuksen myöntäminen tietyn käyttötarkoituksen perusteella johtaa siihen, etteivät unionin tuottajat kykene jatkossa myymään graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia unionin markkinoilla.

(509)

Lopuksi valituksen tekijä väitti, että vapautukseen liittyy suuri toimenpiteiden kiertämisen riski. Tuotteen luonteen toteamiseen tulisi liittymään merkittäviä haasteita, ja graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia voitaisiin siten ilmoittaa virheellisesti tai ohjata muihin käyttötarkoituksiin.

(510)

Flint puolestaan väitti, ettei valituksen tekijä tehnyt tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuvaa vapautusta koskevia huomautuksiaan vilpittömässä mielessä, koska se vastusti Flintin pyyntöä vasta lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, jolloin Flintin alkuperäisen pyynnön esittämisestä oli kulunut lähes vuosi.

(511)

Lisäksi Flint väitti, että komission olisi hylättävä valituksen tekijän väitteet siitä, että tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuvaa vapautusta voidaan käyttää heikentämään tullien tehokkuutta. Kyseinen tullimenettely ei luonteensa vuoksi mahdollista virheellisten ilmoitusten tekemistä. Sen sijaan menettelyllä varmistetaan nimenomaan se, ettei titaanidioksidia ohjata muihin käyttötarkoituksiin.

(512)

Flintin mukaan on lisäksi merkityksetöntä, että se oli ainoa kyselylomakkeeseen vastannut käyttäjä, koska komissio on aiemmin myöntänyt tiettyä käyttötarkoitusta koskevia vapautuksia vain yhden yhteistyössä toimineen käyttäjän pyynnöstä (66).

(513)

Valituksen tekijän ensimmäisen väitteen osalta komissio totesi, että tiettyä käyttötarkoitusta koskevaa vapautusta pyysi kolme käyttäjää. Näistä ainoastaan Flint toimitti kyselylomakevastauksen, jonka komissio tarkasti. Sekä Sun Chemical että Siegwerk esittivät kuitenkin kirjallisia huomautuksia, ja niiden kanssa järjestettiin kuulemisia. Komission tällä tavoin hankkimat lisätiedot täydensivät Flintiltä saatuja tarkastettuja tietoja.

(514)

Komissio huomautti, että valituksen tekijä itse esitti tutkimuksen aikana vain yhden huomautuksen, joka liittyi käyttäjien pyyntöön myöntää tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuva vapautus. Tässä huomautuksessa valituksen tekijä kiisti ainoastaan Sun Chemicalin esittämät väitteet. Lisäksi, vaikka Flint esitti pyyntönsä tutkimuksen ensimmäisten kymmenen päivän aikana ja toimitti myöhemmin useita huomautuksia väitteidensä tueksi, valituksen tekijä ei kiistänyt näitä väitteitä, kuten Flint perustellusti huomautti.

(515)

Komissio arvioi käytettävissään olevien tietojen perusteella, että kolmen käyttäjän osuus unionin valkoisten painovärien tuotannosta on noin 70 prosenttia. Näin ollen komissio katsoi niiden tilanteen edustavan valkoisia painovärejä tuottavaa teollisuutta ja teki päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(516)

Toiseksi, toisin kuin valituksen tekijä väitti, komissio ei päätellyt johdanto-osan 484 kappaleessa, että koko teollisuudenala voisi ostaa graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia yhdeltä unionin toimittajalta ja kahdelta kiinalaiselta toimittajalta, vaan että näin oli Flintin tapauksessa. Kuten kyseisestä johdanto-osan kappaleesta käy jäljempänä ilmi, muut käyttäjät saattavat ostaa pieniä määriä graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia myös muilta toimittajilta.

(517)

Mitä tulee siihen, ettei komissio pyytänyt otokseen kuulumattomilta unionin tuottajilta tietoja niiden graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin tuotannosta, komissio toteaa käyttäjien toimittaneen sille tietoja, joiden mukaan osa käyttäjistä hankkii pieniä määriä otokseen kuulumattomilta unionin tuottajilta. Komissio muistutti jälleen, ettei valkoisten painovärien tuottajien väitteitä tarjonnan saatavuudesta missään vaiheessa kyseenalaistettu mielekkäällä tavalla.

(518)

Tämä koskee erityisesti Flintin väitteitä erityisosaamisesta, jota valkoisissa painoväreissä tarvittavan titaanidioksidin valmistus edellyttää. Tämä erityisosaaminen ja se, että sitä on vain pienellä määrällä tuottajista, todettiin jo sulautuma-asiassa Huntsman/Rockwood. Sulautumisen seurauksena toinen unionin kahdesta johtavasta toimijasta graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin alalla joutui myymään osaamisensa. Sen ostaja, nykyinen LB Group, jatkoi kyseisen titaanidioksidilaadun toimittamista unioniin.

(519)

Valituksen tekijä ei koko tutkimuksen aikana esittänyt näyttöä, joka olisi kyseenalaistanut tämän seikan ja näin ollen kumonnut päätelmän, jonka mukaan tyydyttävän laatuisen graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin maailmanlaatuinen saatavuus on hyvin rajallinen, sillä sitä tuottaa vain muutama tuottaja unionissa ja Kiinassa. Päätelmää ei myöskään kyseenalaistettu millään tavoin otokseen valittujen unionin tuottajien tarkastetuissa kyselylomakevastauksissa. Komissiolla ei näin ollen ollut syytä ottaa yhteyttä otokseen kuulumattomiin unionin tuottajiin.

(520)

Sen osalta, riittääkö mainitun unionin tuottajan kapasiteetti vastaamaan markkinoiden kysyntään, komissio päätteli jo aiemmin, että vaikka tuottajalla voi olla teoreettista kapasiteettia, se tuskin käyttää 7 prosenttia tästä kapasiteetistaan palvellakseen 2,5 prosenttia markkinoista.

(521)

Valituksen tekijä ei toimittanut vastakkaista näyttöä. Päinvastoin, se esitti lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan väitteitä, jotka viittaavat siihen, ettei tällaiseen toimintaan ole taloudellista kannustinta.

(522)

Kolmanneksi komissio oli eri mieltä valituksen tekijän väitteestä, jonka mukaan komissio sovelsi tässä tapauksessa eri menetelmiä kuin jatkojalostusfoliota koskevassa tutkimuksessa. Komissio arvioi kunkin pyynnön tapauskohtaisesti, ottaen huomioon kaikki käytettävissä olevat tosiseikat ja tiedot. Näin ollen se, ettei jatkojalostusfoliota koskevassa tutkimuksessa voitu arvioida tullien vaikutusta käyttäjän kokonaiskannattavuuteen, ei tarkoita tosiasiallisen tilanteen olevan vertailukelpoinen tämän tapauksen kanssa. Oikeuskäytännön mukaan polkumyyntitullien käyttöönotosta annetun asetuksen laillisuutta on joka tapauksessa arvioitava oikeudellisten sääntöjen ja erityisesti perusasetuksen säännösten perusteella, ei EU:n toimielinten väitetyn aiemman päätöksentekokäytännön perusteella (67).

(523)

Kuten johdanto-osan 488–490 kappaleessa todettiin, komissio analysoi kokonaistilanteen ottaen huomioon titaanidioksidin huomattavan osuuden valkoisten painovärien kustannusrakenteessa, valkoisten painovärien liiketoimintasegmentin epävakaisuutta koskevan uuden näytön sekä mahdolliset kerrannaisvaikutukset, joita kohdistuu pakkausteollisuuden loppupään toimijoihin. Tämän perusteella komissio päätteli, että toimenpiteillä olisi merkittävä vaikutus valkoisten painovärien tuottajiin.

(524)

Samassa yhteydessä komissio esitti epäilynsä valituksen tekijän väitteestä, jonka mukaan tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuvalla vapautuksella olisi vakava kielteinen vaikutus unionin tuottajiin. Kuten aiemmin todettiin, graafisessa teollisuudessa käytettävän titaanidioksidin osuus titaanidioksidin kokonaismarkkinoista on hyvin pieni, 2,5 prosenttia, ja sen osuus mainitun yhden unionin tuottajan, markkinoiden kilpailukykyisimmän toimijan, myynnistä on vielä pienempi.

(525)

Valituksen tekijä ei myöskään esittänyt näyttöä, joka olisi osoittanut, miksi yksikään unionin tuottajista, jotka myyvät ja ovat aiempinakin vuosina myyneet unioniin graafisessa teollisuudessa käytettävää titaanidioksidia Kiinasta tulevasta kilpailusta huolimatta, ei enää yhtäkkiä pystyisi tähän.

(526)

Lisäksi valituksen tekijä ei esittänyt merkityksellisiä perusteluja väitteilleen, jotka koskivat toimenpiteiden kiertämisen riskiä. Tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuva vapautus on tullimenettely, jonka avulla tulliviranomaiset tarkastavat, onko tuotuja tuotteita todella käytetty tiettyyn käyttötarkoitukseen. Komissio ei näin ollen katsonut aiheelliseksi uskoa, että tällaisen vapautuksen seurauksena titaanidioksidia ilmoitettaisiin virheellisesti tai osoitettaisiin muihin käyttötarkoituksiin.

(527)

Sen vuoksi komissio hylkäsi valituksen tekijät väitteet, jotka koskivat valkoisten painovärien tuotantoon sovellettavaa vapautusta tietyn käyttötarkoituksen perusteella.

(528)

Useat asianomaiset osapuolet esittivät väitteitä, jotka koskivat puutteita unionin titaanidioksidin tarjonnassa. Ne totesivat kohdanneensa lukuisia toimitusvaikeuksia jo aiemmin ja väittivät, että kun talous elpyy jälleen, hinnat nousevat eivätkä unionin tuottajat sen lisäksi voi toimittaa niille titaanidioksidia riittävissä määrin.

(529)

Valituksen tekijä kiisti nämä väitteet ja totesi voivansa vastata unionin kysyntään, kunhan tasapuoliset toimintaedellytykset on palautettu. Valituksen tekijä väitti myös, että useita kapasiteetin laajennuksia on suunnitteilla muissa maissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saudi-Arabiassa ja Yhdysvalloissa.

(530)

Komissio myönsi, ettei unionin kokonaiskapasiteetti riitä vastaamaan unionin kokonaiskysyntään. Valituksen tekijän väitteitä kapasiteetin laajennuksista ei myöskään voitu todentaa luotettavan näytön perusteella.

(531)

Komission käytettävissä olevien tietojen ja todisteiden perusteella maailmassa on kuitenkin runsaasti titaanidioksidin tuotantokapasiteettia, ja on ainakin viitteitä siitä, että kapasiteetin lisääminen jatkuu tulevina vuosina muilla alueilla kuin Kiinassa. Tämä voisi tasoittaa mahdollista tarjontavajetta myös siinä tapauksessa, että tuonti Kiinasta loppuisi kokonaan.

(532)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei ollut olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella ei olisi unionin edun mukaista pitää voimassa toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevan titaanidioksidin tuonnissa.

(533)

Jotta kuitenkin rajoitetaan mahdollisia vakavia vaikutuksia käyttäjiin, joiden tuotanto on erittäin riippuvainen titaanidioksidista, ja jotta lievennetään polkumyyntitullien mahdollisia vakavia vahingollisia vaikutuksia suureen määrään tällaisia käyttäjiä, sekä varmistetaan samalla unionin tuotannonalalle suoja Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisilta vaikutuksilta, komissio katsoi aiheelliseksi mukauttaa tulleja.

(534)

Lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan useat asianomaiset osapuolet toistivat, että 32,3 prosentin suuruinen polkumyyntitulli on liian korkea ja tekee niiden liiketoiminnasta kilpailukyvytöntä, minkä vuoksi komission olisi alennettava tulleja.

(535)

Komissio on käsitellyt kaikki unionin etua koskevat yksittäiset ja erityiset huomautukset. Lisäksi, kuten 8.2 jaksossa selitetään, toimenpiteiden muotoa päätettiin muuttaa. Tulleja ei kanneta prosenttiosuutena ilmoitetusta laskun arvosta, vaan kiinteänä summana kilogrammaa kohti laskun arvosta riippumatta. Kuten johdanto-osan 533 kappaleessa ja jäljempänä 8.2 jaksossa selitetään, tämän odotetaan lieventävän tullien vaikutusta käyttäjiin.

(536)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä, toimenpiteiden tasosta ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jotta estetään tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnista unionin tuotannonalalle aiheutuva lisävahinko.

(537)

Kuten edellä johdanto-osan 533 kappaleessa selitettiin, komissio katsoi aiheelliseksi muuttaa toimenpiteiden muotoa. Kuten useat osapuolet esittivät väitteissään, tutkimusajanjakso osui yhteen titaanidioksidin kysyntäsyklin laskusuhdanteen kanssa. Komission käytettävissä olevien markkinatietojen mukaan sekä kysynnän että hintojen odotetaan kasvavan lähitulevaisuudessa ainakin vuoden 2025 loppuun asti.

(538)

Näin ollen komissio katsoi, että tullien käyttöönotto paljoustullien muodossa lieventää niiden vaikutusta käyttäjiin. Kasvavilla markkinoilla tullien osuus kiinalaisen titaanidioksidin kokonaishinnasta on tällöin pienempi kuin jos tullit otettaisiin käyttöön arvotulleina. Komission arviot ovat erityisesti osoittaneet jo käyttäjiltä tutkimusajanjaksolla kerättyjen tietojen perusteella, että paljoustullien muodossa toteutetut toimenpiteet lieventäisivät koristepaperin ja valkoisten painovärien tuottajien tutkimusajanjakson aikaista kannattavuuden laskua 0,2–0,5 prosenttiyksikköä, mikäli kaikki muut tekijät pysyvät ennallaan.

(539)

Lisäksi toimenpiteet vaikuttavat mahdollisimman vähän käyttäjiin, jotka käyttävät erittäin erikoistuneita titaanidioksidityyppejä, kuten AAKOn tuomia laatuja, joiden hinta on moninkertainen yleisempiin laatuihin nähden.

(540)

Samalla tullien taso antaisi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden toipua vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista tilanteessa, jossa kysyntä ja hinnat ovat nousussa ja raaka-ainekustannukset laskussa (68). Näin ollen komissio päätteli, että kun otetaan huomioon tämän tapauksen erityisolosuhteet, paljoustullien muodossa toteutetuilla toimenpiteillä tasapainotetaan asianmukaisesti käyttäjien etu ja unionin tuotannonalan suojaaminen polkumyynnillä tapahtuvalta tuonnilta.

(541)

Edellä esitetyn perusteella lopullisten polkumyyntitullien, ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana ja kiinteänä määränä kilogrammaa kohti, ovat seuraavat:

(542)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan näin ollen soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuontiin.

(543)

Lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan LB Group ehdotti, että olisi asianmukaisempaa määrittää erilliset paljoustullit sulfaattimenetelmällä tuotetulle titaanidioksidille ja kloridimenetelmällä tuotetulle titaanidioksidille, joiden välillä on perinteisesti ollut hintaero.

(544)

Komissio muistutti, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 67–71 kappaleessa todettiin ja edellä johdanto-osan 81–84 kappaleessa vahvistettiin, se hylkäsi pyynnön tehdä erilliset vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevat analyysit eri tuotantomenetelmillä valmistetuille tuotteille. Yksilöllisten polkumyyntitullien laskeminen olisi edellyttänyt näitä analyyseja.

(545)

Koska mainitun päätelmän kiistämiseksi ei esitetty uutta näyttöä, komissio hylkäsi LB Groupin pyynnön määrittää erilliset paljoustullit sulfaattimenetelmällä tuotetulle titaanidioksidille ja kloridimenetelmällä tuotetulle titaanidioksidille.

(546)

Valituksen tekijä ei vastustanut komission päätöstä ehdotettujen tullien muodosta, mutta pyysi lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan, että lopulliseen asetukseen lisättäisiin lauseke, joka mahdollistaisi tullin muodon tarkistamisen siinä tapauksessa, että kiinteä tulli osoittautuu suurelta osin tehottamaksi torjumaan polkumyyntikäytäntöjen vaikutuksia. Tällöin sitä voitaisiin välittömästi tarkastella uudelleen.

(547)

Komissio totesi tällaisen lausekkeen olevan tarpeeton. Mikäli valituksen tekijä tai jokin muu osapuoli katsoo, etteivät polkumyyntitullit (riippumatta siitä, ovatko ne arvo- vai paljoustulleja) riitä torjumaan polkumyyntikäytäntöjen vaikutuksia, ne voivat esittää välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön edellyttäen, että perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

(548)

Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”muuhun Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa tullia.

(549)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (69). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(550)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, jotta varmistetaan yksilöllisten polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Yksilöllisiä polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan, jos jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Ennen tällaisen kauppalaskun esittämistä tuontiin olisi sovellettava ”muuhun Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan tuontiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(551)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja tuontiin, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten olisi tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esim. lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(552)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti erityisesti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällöin voidaan panna vireille toimenpiteiden kiertämistä koskeva tutkimus, jos sen edellytykset täyttyvät. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, olisiko yksilölliset tullit syytä poistaa ja olisiko niiden sijasta otettava käyttöön koko maata koskeva tulli.

(553)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi muuhun Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(554)

Vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana, olisi voitava pyytää komissiolta, että niihin sovelletaan yhteistyössä toimineisiin, otoksen ulkopuolisiin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia. Komission olisi hyväksyttävä tällainen pyyntö edellyttäen, että seuraavat kolme edellytystä täyttyvät: Uuden vientiä harjoittavan tuottajan olisi osoitettava, että i) se ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana; ii) se ei ole etuyhteydessä yhteenkään sellaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, joka vei tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjakson aikana; ja iii) se on vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite suuren tuotemäärän viemiseksi unioniin tutkimusajanjakson jälkeen.

(555)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä pyysi, että komissio lisäisi lopulliseen asetukseen lausekkeen. Pyydetty lauseke mahdollistaisi Anhui Gold Star -ryhmästä peräisin olevan titaanidioksidin tuonnin seurannan siten, että yrityksen vuosittaisia tuontimääriä unioniin voitaisiin verrata sen kyselylomakevastauksessa ilmoittamaan enimmäiskapasiteettiin. Tältä osin komissio huomauttaa, että Anhui Gold Star -ryhmälle on osoitettu Taric-lisäkoodi, jonka perusteella komissio voi seurantatoimiensa osana tarkkailla ryhmän unioniin tuomia määriä ja arvioida jatkotoimien tarvetta.

(556)

Plastika Kritis väitti, että väliaikaisia tulleja ei pitäisi tässä tapauksessa kantaa. Sen mukaan huthien hyökkäykset ovat aiheuttaneet merenkulun häiriöitä Punaisellamerellä, eivätkä monet helmi–maaliskuussa tilatut ja huhti- tai toukokuussa lähetetyt lastit ole siksi vielä saapuneet määräsatamaansa.

(557)

Koska monet titaanidioksidin käyttäjät ovat tehneet tarjouksia ja allekirjoittaneet sopimuksia asiakkaidensa kanssa kiinteään hintaan, niiden on nyt katettava kaikki polkumyyntitulleihin liittyvät tappiot. Näin ollen Plastika Kritis väitti, ettei tulleja pitäisi kantaa ennen kirjaamispäivää lähetetyistä titaanidioksidilähetyksistä.

(558)

Komissio totesi, että käyttäjien on pitänyt tietää polkumyyntitullien mahdollisesta käyttöönotosta ainakin vireillepanoilmoituksen julkaisemishetkestä lähtien.

(559)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi katsotaan, että olisi kannettava lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät tällä asetuksella vahvistettuihin tasoihin asti.

(560)

Lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan Flint väitti, ettei lopullisia päätelmiä koskevasta tekstistä käynyt ilmi, sovelletaanko tiettyyn käyttötarkoitukseen perustuvaa vapautusta myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisiin väliaikaisiin polkumyyntitulleihin. Johdanto-osan 459–527 kappaleessa esitettyjen päätelmien mukaisesti komissio vahvisti, että valkoisten painovärien tuotantoa varten tuotu titaanidioksidi on vapautettava väliaikaisista tulleista siinä tapauksessa, että edellytykset tietyn käyttötarkoituksen menettelyn soveltamiseksi täyttyvät.

(561)

Lopullisia päätelmiä koskevissa huomautuksissaan Plastika Kritis pyysi, ettei tulleja kannettaisi titaanidioksidista, joka on lähetetty Kiinasta ennen kesäkuun 2024 kirjaamispäivää ja jonka lähetyspäivä voidaan todistaa asianmukaisella konossementilla. Plastika Kritis väitti, että tullien kantaminen 12. heinäkuuta 2024 alkaen aiheuttaa huomattavia tappioita niille titaanidioksidin käyttäjille, jotka ovat tilanneet titaanidioksidia ennen kirjaamispäivää, koska tuolloin ”kukaan ei voinut kuvitella, että tämä kohtuuton tulli otettaisiin käyttöön”.

(562)

Komissio huomautti, ettei perusasetuksessa säädetä mahdollisuudesta perustaa tullien kantaminen siihen päivämäärään, jona tarkasteltavana oleva tuote lähetettiin tutkimuksen kohteena olevasta maasta. Lisäksi 13 päivänä marraskuuta 2023 julkaistiin vireillepanoilmoitus, jossa esitettiin asiaan liittyvät määräajat. Siitä lähtien käyttäjät ovat vähintään voineet olla tietoisia mahdollisuudesta, että väliaikaiset tullit otetaan käyttöön. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(563)

Kuten edellä 1.2 jaksossa mainittiin, komissio asetti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi.

(564)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 456 kappaleessa esitettiin, komissio ei voinut tehdä päätöstä polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisesta taannehtivasta soveltamisesta tutkimuksen kyseisessä vaiheessa. Sen vuoksi komission on päätettävä, kannetaanko lopulliset polkumyyntitullit taannehtivasti kirjaamiskauden aikana tapahtuneesta tuonnista perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(565)

Viisi käyttäjää ja ASEFAPI esittivät useita huomautuksia, joissa vastustettiin tuonnin kirjaamista siitä hetkestä alkaen, kun valituksen tekijä sitä pyysi. Useat pienemmät maalien tuottajat ilmoittautuivat asianomaisiksi osapuoliksi kirjaamisvelvoitteen voimaantulon jälkeen. Viisi niistä esitti huomautuksia, joissa vastustettiin tuonnin kirjaamista. Kaikki asianomaiset osapuolet, jotka esittivät huomautuksia väliaikaista tullia koskevan asetuksen jälkeen, vastustivat tullien taannehtivaa kantamista. Valituksen tekijä väitti, että tullit olisi kannettava.

(566)

Tutkimuksen lopullisen vaiheen aikana arvioitiin kirjaamisesta kerätyt tiedot. Komissio analysoi, täyttyivätkö perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaiset kriteerit lopullisten tullien taannehtivaa kantamista varten.

(567)

Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa esitetään perusteet sille, voidaanko tullit kantaa kirjaamiskaudelta.

(568)

Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan a alakohdan edellytys täyttyy, koska tuonti kirjattiin perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(569)

Tuojille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksiaan perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti kirjaamista koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen.

(570)

Useat asianomaiset osapuolet vastustivat kirjaamista.

(571)

Osapuolet väittivät, että koska unionin titaanidioksidituotanto ei riitä vastaamaan unionin kysyntään, käyttäjillä ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin tuonti.

(572)

Komissio huomautti tältä osin, ettei päätös tuonnin kirjaamisesta perustunut pelkästään sille, että tuotteita tuotiin unioniin. Sen sijaan komissio arvioi, oliko tuonti kasvanut uudelleen huomattavasti niin, että tämä kasvu voi estää tullin korjaavan vaikutuksen. Komissio arvioi tuontimäärien kehitystä jäljempänä johdanto-osan 575 kappaleessa.

(573)

Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan edellytetään, että ”tuotetta on aiemmin pitkään tuotu polkumyynnillä tai että tuoja tiesi tai sen olisi pitänyt tietää polkumyynnistä, sen merkittävyydestä ja väitetyn tai vahvistetun vahingon merkittävyydestä”. Tässä tapauksessa komissio katsoo, että tuojat tiesivät tai niiden olisi pitänyt tietää polkumyynnin merkittävyydestä ja väitetyn tai vahvistetun vahingon merkittävyydestä tutkimuksen vireillepanopäivästä lähtien kirjaamista koskevan asetuksen johdanto-osan 8–11 kappaleessa selitetyistä syistä.

(574)

Lisäksi perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaan edellytetään, että ”sellaisen tuonnin tason lisäksi, josta tutkimusajanjakson aikana aiheutui vahinkoa, tuonti on uudelleen huomattavasti kasvanut” niin, että tämä kasvu voi estää lopullisten polkumyyntitullien korjaavan vaikutuksen, ottaen huomioon tuontihetki, tuonnin määrä tai muut olosuhteet.

(575)

Komissio analysoi keskimääräiset kuukausittaiset tuontimäärät ja -hinnat koko tutkimusajanjakson ajalta ja vertasi niitä kuukausittaisiin keskimääräisiin tuontimääriin ja -hintoihin vireillepanon jälkeen (joulukuu 2023 – heinäkuu 2024). Vireillepanon jälkeisen ajanjakson osalta eriteltiin ajanjakso ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa ja ajanjakso ennen kirjaamisvelvoitteen voimaantuloa.

Taulukko 1

(576)

Ajanjakson B1 tai B2 vertailu koko tutkimusajanjaksoon osoittaa, että Kiinasta tullut keskimääräinen tuontimäärä kasvoi noin 30 prosenttia, kun taas hinnat laskivat noin 2,7 prosenttia.

(577)

Koska on kuitenkin vahvoja viitteitä siitä, että kysyntä titaanidioksidin markkinoilla on kausiluonteista (suurinta kesällä ja alhaisinta talvella), komissio katsoi, että ajanjaksojen B1 ja B2 vertailu vastaaviin ajanjaksoihin tutkimuksen aikana kuvastaa paremmin markkinoiden tilannetta. Tämä vertailu esitetään alla olevassa taulukossa.

Taulukko 2

(578)

Vertailu osoittaa, että keskimääräinen kuukausittainen tuonti Kiinasta kasvoi tapauksen vireillepanon jälkeen: 17 prosenttia ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa ja vielä merkittävämmin, 25 prosenttia, ajanjaksolla, joka alkaa ensimmäisestä täydestä kuukaudesta tutkimuksen vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen ja päättyy viimeiseen täyteen kuukauteen ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

(579)

Unionin tuotannonalan esittämien arvioiden perusteella unionin kulutus kasvoi kuitenkin samassa suhteessa eli noin 25 prosenttia. Näin ollen tuonnin kasvu vastasi kulutuksessa havaittua suuntausta. Tätä seikkaa tukee myös se, että useat unionin tuottajat ilmoittivat myyntimäärien kasvaneen tutkimusajanjakson jälkeen.

(580)

Useat osapuolet väittivät lisäksi, että tuonnin ei voida katsoa kasvaneen huomattavasti tapauksen vireillepanon jälkeen, vaan että havaittu kasvu pikemminkin vastaa aiempia suuntauksia eli kysynnän odotettua nousua syklin pohjan saavuttamisen jälkeen.

(581)

Edellä kuvatun analyysin perusteella komissio päätteli, ettei ollut riittävää näyttöä siitä, että tuonnin kasvu olisi ylittänyt kysynnän kasvun tutkimusajanjakson jälkeen. Komissio ei havainnut eikä sille esitetty näyttöä, joka olisi osoittanut tuojien varastoineen tuontia. Lisäksi komissio totesi, että keskimääräinen tuontihinta laski tutkimusajanjakson jälkeen, kuten taulukosta 2 käy ilmi. Tämä lasku on havaittavissa riippumatta tarkasteltavana olevasta ajanjaksosta ja jopa silloin, kun kysynnän kausiluonteisuus otetaan huomioon. Se vastaa kuitenkin tuotantokustannusten laskua, jonka unionin tuotannonala arvioi tapahtuneen tutkimusajanjakson jälkeen. Edellä esitetyn perusteella komissio ei voinut päätellä, että tuonnin kasvu voisi estää sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(582)

Näin ollen komissio päätteli, etteivät tullien taannehtivan kantamisen edellytykset täyty.

(583)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2024/2509 (71) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tai sovintoratkaisun tuloksena, korkokantana käytetään Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistua Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkoa. Korko ei saa olla negatiivinen. Korkoa kertyy takaisin maksettavan määrän maksupäivästä siihen päivään saakka, jona takaisinmaksu on suoritettava.

(584)

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa.